Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailun pohjaeläintutkimukset vuosilta

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailun pohjaeläintutkimukset vuosilta 2006 2009"

Transkriptio

1 Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailun pohjaeläintutkimukset vuosilta Anu Suonpää Aki Mettinen Länsi-Uudenmaan VESI ja YMPÄRISTÖ ry Västra Nylands vatten och miljö rf Julkaisu 237/2012

2

3 LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY JULKAISU 237/2012 Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailun pohjaeläintutkimukset vuosilta Anu Suonpää Aki Mettinen Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry

4 LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY, JULKAISU 237/2012 Valokuva(t): LUVY ry Julkaisu on saatavana myös internetistä: T:mi Harriprint, Karkkila 2012 ISBN (nid.) ISBN (PDF) ISSN-L ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu)

5 Sisältö 1 Johdanto Taustatiedot Tarkkailualueen kuvaus Mustionjoki ja Fiskarsinjoki Pohjanpitäjänlahti ja Tammisaaren merialue Tarkkailuvuosien säätila Pistekuormitus Pistekuormitus Pohjaeläintutkimuksen toteutus Havaintopaikat ja näytteenotto Mustionjoki ja Fiskarsinjoki Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialue Määritys Taksonimäärät ja yksilötiheydet Virtavesien kosket, jokityypille ominaiset taksonit ja EPT-heimot Virtavesien suvantoalueet, RI Macoma baltica ja pohjan tila Tammisaaren merialueella BBI-indeksi ja vertailu ekologisen tilan luokitteluun merialueilla Tulokset Mustionjoki ja Fiskarsinjoki Mustionjoen pohjaeläimistö vuosina Suvantoalueet Koskialueet Jokipohjaeläimistö tulosten tarkastelua Pohjanpitäjänlahti ja Tammisaaren merialue vuosina Taksonimäärät ja yksilötiheydet Macoma baltica ja pohjan tila Tammisaaren merialueella BBI-indeksi ja vertailu ekologisen tilan luokitteluun merialueilla Yhteenveto Tarkkailun jatkaminen Kirjallisuuslähteet... 31

6 Liitteet Liite 1. Yhteistarkkailualueenkartta virtavesi Liite 2. Yhteistarkkailualueen kartta merialue Liite 3. Mustionjoen suvantopaikkojen yksilömäärät vuonna Liite 4. Mustionjoen koskipaikkojen yksilömäärät vuonna Liite 5. Mustionjoen Msu3 intensiivihavaintopaikan yksilömäärät vuosina 2001, Liite 6. Fiskarsinjoen F6 yksilömäärät vuonna Liite 7. Mustionjoen suvantopaikkojen biomassatulokset vuosina Liite 8. Mustionjoen suvantopaikkojen ja Fiskarsinjoen havaintopaikan lajilista vuonna Liite 9. Mustionjoen ja Fiskarsinjoen havaintopaikkojen taustatiedot Liite 10. Pohjanpitäjänlahden yksilömäärät vuonna vuosina Liite 11. Tammisaaren merialueen yksilömäärät vuosina Liite 12. Ovako Koverharin edustan yksilömäärät vuosina Liite 13. Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen sekä Ovako Koverharin edustan BBI-indeksin saamat arvot vuonna Liite 14. Pohjanpitäjänlahden biomassatulokset vuosina Liite 15. Tammisaaren merialueen biomassatulokset vuosina Liite 16. Ovako Koverharin edustan biomassatulokset vuosina Liite 17. Pohjanpitäjänlahden, Tammisaaren merialueen sekä Ovako Koverharin edustan lajilista vuonna Liite 18. Pohjanpitäjänlahden, Tammisaaren merialueen sekä Ovako Koverharin edustan pohjan laatu vuonna Kuvailulehti

7 1 Johdanto Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailussa noudatettiin hyväksytyn ohjelman päivitettyä versiota. Vuonna 2009 pohjaeläinnäytteenotossa tuli mukaan uusi havaintopaikka Mörbyhavet 8 10 m. Mustionjoesta jäi pois alimmainen suvantopaikka (MSu5) jo vuoden 2005 tarkkailussa pohjan laadun sopimattomuuden vuoksi. Fiskarsinjoen koskialue on saanut uuden tunnuksen Fiskarsinjoki, Pohjankuru F6 (aikaisemmin Fiskarsinjoki, Brunkomkoski F6). Tarkkailuun kuuluu vuosittaisen veden laadun seurannan lisäksi biologiset kasvillisuus-, kalasto- ja pohjaeläintutkimukset. Tässä julkaisussa on käsitelty pohjaeläintutkimuksen tuloksia vuosilta Vuodet olivat ns. suppeita tarkkailuvuosia ja vuosi 2009 oli laaja tarkkailuvuosi, jolloin toteutettiin koko aluetta koskeva laaja pohjaeläintutkimus. Pohjaeläintutkimuksia on viimeksi raportoitu vuonna 2008 julkaisuissa, jotka koskivat tarkkailuvuosia (Saarikari ja Mettinen 2008a, Saarikari ja Mettinen 2008b). Tarkkailuvelvolliset ja niitä koskevat ympäristölupapäätökset on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Tarkkailunvelvolliset ja niitä koskevat lupapäätökset Tarkkailuvelvollinen Pvm Lupapäätös Karjaa-Pohja jätevedenpuhdistamo LSY-2004-Y109 (otettiin käyttöön touko-kesäkk 2007) Karjaa-Pinjaisten jätevedenpuhdistamo LSY-2003-Y-00 (poistui käytöstä touko-kesäkk 2007) Mustion jätevedenpuhdistamo UUS-2004-Y-509 Gumnäsin jätevedenpuhdistamo LSY-2003-Y-52 (poistui käytöstä touko-kesäkk 2007) Skeppsholmenin jätevedenpuhdistamo LSY-2002-Y-357 Hangon Lappohjan jätevedenpuhdistamo No 6/2000/4 IDO Kylpyhuone Oy Ab UUS-2006-Y Oy Tenala Marina Ab L-S VO 73/1979C (KHO ) Ovako Wire, Koverhar LSY-2002-Y-365 Tvärminnen eläint. asema YS-679 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 237/2012 7

8 2 Taustatiedot 2.1 Tarkkailualueen kuvaus Mustionjoki ja Fiskarsinjoki Mustionjoki on osa Karjaanjoen vesistöaluetta ja se laskee Lohjanjärvestä aina Pohjanpitäjänlahden perukkaan. Mustionjoen pituus on 23 kilometriä ja keskivirtaama on 19,4 m³/s (Ala- Heikkilä 1997). Mustionjoki ei ole enää luonnontilainen, sillä sen varrella on vesivoimaloita, teollisuutta, Karjaan keskusta ja peltoalueita. Peltoalueita on n. 30 % valuma-alueesta ja Mustionjoen vesi onkin hyvin ravinnepitoista. Peltoalueet ovat tulvaherkkiä, tulvien aikaan vesi levittäytyy rantapelloille ja joen kiintoaine- sekä ravinnekuormitus kasvavat. Mustionjoessa on alun perin ollut useita koskia, sillä korkeusero Lohjanjärven suulta Pohjanpitäjänlahteen on noin 31 (Lempinen 2001). Nykyään tärkeät koskialueet on padottu. Mustionjokeen on rakennettu Åminneforsin, Billnäsin, Åkerforsin eli Peltokosken voimalaitospadot ja Mustion ruukin pato. Mustionjoen virtaamaa säännöstellään sekä uomaa on muokattu perkaamalla. Luonnontilaisia virtapaikkoja on joessa vielä jonkin verran jäljellä, varsinkin sen pienissä sivu-uomissa. Mustionjoki on tyypitelty suureksi savimaan joeksi (Ssa-tyyppiä), ja sen ekologiseksi tilaksi on määritelty tyydyttävä (Joensuu ym. 2010). Mustionjoen tila on määritelty myös voimakkaasti muuttuneeksi joessa olevien voimalaitospatojen ja luontaisten koskipaikkojen häviämisen vuoksi. Uudenmaan alueella ei ole kuitenkaan enää täysin luonnontilaisia jokia, joten muuttuneisuudestaan huolimatta Mustionjoki on hyvin tärkeä virtaavan veden suojelukohde Fiskarsinjoki laskee Pohjanpitäjänlahden perukkaan. Joen alkulähde on Degersjön järvi, josta vedet virtaavat Borgbyträsketin kautta Pohjanpitäjänlahteen. Fiskarsinjoki on pienikokoinen ja sen valuma-alueen koko on noin 131 km². Valuma-alue on huomattavasti Mustionjokea metsäisempi ja vesikin on joessa Mustionjokea kirkkaampaa. Fiskarsinjoen valuma-alueella on useita järviä (järvisyys n. 18 %). Vesistöalueella on useita patoja, jotka estävät lohikalojen vaelluksen ylävirtaan. Fiskarsinjoen suusta n. 4 km sijaitsee Kopparhammarforsin pato ja siitä n. 100 m ylävirtaan Kvarnfalletin pato. Fiskarsinjoen patojen alapuolista jokialuetta on kunnostettu taimenen elinmahdollisuuksien parantamiseksi. Fiskarsinjoen keskivirtaama on 1,2 m³/s, joka on vain murto-osa Mustionjoen virtaamasta (19,4 m³/s). Fiskarsinjoen kautta tuleva kuormitus Pohjanpitäjänlahteen on huomattavasti pienempi kuin Mustionjoen kautta tuleva kuormitus. Fiskarsinjokeen ei myöskään tule pistekuormitusta ja peltoalueita on vähemmän. Fiskarsinjoki on tyypiltään keskisuuri kangasmaan joki (Kk) ja se on luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi (Joensuu ym. 2010). Mustion- ja Fiskarsinjoen tarkkailualue on esitetty karttaliitteessä 1. Alueen luontoarvo Mustionjoki sivuhaaroineen on Natura-aluetta (tunnus FI ), jonka yhteenlaskettu pituus on 32 km. Natura-alue on perustettu joessa esiintyvien luontodirektiivinlajien suojelemiseksi. Mustionjoessa esiintyy suojeltavista direktiivilajeista vuollejokisimpukka (Unio crassus) ja rupimainen punalevä (Hildenbrandia rivularis), joka tunnetaan Suomessa ainoastaan Mustionjoessa. Lisäksi joessa pesii toisinaan kuningaskalastaja ja koskipaikoilla esiintyy kos- 8 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 237/2012

9 kikaroja ( -> Suomen Natura kohteet). Mustionjoessa esiintyy myös uhanalainen ja rauhoitettu jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera) populaatio. Sekä vuollejokisimpukka että jokihelmisimpukka ovat riippuvaisia väli-isännästään, niiden elinkiertoon kuuluu toukkavaihe, joka loisii kalojen kiduksilla. Jokihelmisimpukka loisii lohi- ja taimenkalojen kiduksilla, ja mm. isäntäkalojen puutteen vuoksi jokihelmisimpukka on harvinaistunut. Vuollejokisimpukan isäntäkaloja voivat olla mm. mutu, sorva, seipi, kolmipiikki, kivisimppu ja ahven, osittain sen vuoksi sen esiintyminen ei ole yhtä rajoittunutta kun jokihelmisimpukan. Myös kolmatta suursimpukkalajia soukkojokisimpukkaa (Unio pictorum) on havaittu Mustionjoessa. Se on aikaisemmin luokiteltu silmällä pidettäviin lajeihin, mutta havaittu viime aikoina aikaisempaa yleisemmäksi (Rassi ym. 2010). Mustionjoen Natura-statukseen on vaikuttanut myös siellä esiintyvät kalat Vimpa (Vimba vimba) ja paikallinen taimenkanta (Salmo trutta m. fario) (Joensuu ym. 2010). Nykyisin Fiskarsinjoen alajuoksulla elää luonnonvarainen taimenkanta, joka on ilmeisesti sekoittunutta (Lempinen 2001). Lisäksi Borbyträsket Fiskarsinjoen keskivaiheilla kuuluu Naturaalueeseen Pohjanpitäjänlahti ja Tammisaaren merialue Pohjanpitäjänlahti on vuonomaisen kapea ja suhteellisen matala. Sen pinta-ala on 23 km², keskisyvyys 9,3 m ja suurin syvyys 42 m. Lahden pituus on 14,5 km ja suurin leveys 4,5 km. Pohjanpitäjänlahden syvänne erottuu selvästi Tammisaaren eteläpuoleisesta merialueesta, sillä Raaseporin kaupungin kohdalla on matala kynnys, jonka syvyys laivaväylän kohdalla on noin 6 m ja muualla selvästi pienempi. Kynnys rajoittaa veden virtausta Pohjanpitäjänlahden sisäosiin. Heikon veden vaihtumisen vuoksi Pohjanpitäjänlahden vesi on voimakkaasti suola- ja lämpökerrostunutta. Suolakerrostuneisuus lisääntyy talven aikana, jolloin Mustionjoen makea vesi erottuu pinnassa, heti jään alla suolaisesta alusvedestä. Vesimassoja erottaa harppauskerros n m syvyydessä, harppauskerroksen syvyys riippuu vuodenajasta. Suolainen ja vähähappinen alusvesi uudistuu ja samalla hapettuu usein vain loppusyksyisin ja talvisin meriveden sisään virtausten yhteydessä. Sisään virtaavan veden on oltava riittävän raskasta (suolaista ja kylmää) syrjäyttääkseen Pohjanpitäjänlahden vanhan syväveden. Pohjanpitäjänlahden heikko happitilanne heijastuu myös pohjaeläimiin. Pohjanpitäjänlahden sisäosissa 20 metrin syvyydellä lajisto on selvästi köyhtynyttä. Pohjanpitäjänlahdella on kokeiltu hapetusta vuosina (Malve, O. ym. 2000). Hapetuskokeilussa alusveden happitilanteen huomattiin selvästi paranevan. Tuloksia on tarkoitus käyttää hyväksi Pohjanpitäjänlahden alueen vesiensuojelun suunnittelussa. Alusveden jokavuotinen happiongelma on selvä osoitus siitä, että nykyinen lahteen kohdistuva kuormitus ylittää lahden sietokyvyn. Valtaosa tästä kuormituksesta tulee Mustionjoen kautta. Tammisaaren lähivesiinkin kohdistuva kuormitus saattaa ulottua Pohjanpitäjänlahteen saakka veden pinnan nousuun liittyvien sisään virtausten aikana ja myös vastavirtauksena silloin, kun vesi virtaa pinnassa Pohjanpitäjänlahdesta ulos. Tammisaaren kaupungin lähivesialue (Stadsfjärden, Båssafjärden, Dragsviksfjärden) on hyvin matalaa ja sisältää paikoin runsaasti vesikasvillisuutta. Tammisaaren edustalta meri-alue avau- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 237/2012 9

10 tuu aina Tvärminneen asti. Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen tarkkailualue on esitetty karttaliitteessä 2. Alueen luontoarvo Pohjanpitäjänlahti on poikkeuksellinen makean ja murtoveden vaihettumisvyöhyke, joka kuuluu Unescon kansainväliseen biologiseen Project Aqua -ohjelmaan ja on osa Natura-aluetta. Tähän Natura-alueeseen kuuluu Pohjanpitäjänlahden alueen lisäksi osa Tammisaaren ja Hangon saaristosta. 2.2 Tarkkailuvuosien säätila Säätila vaihtelee vuosittain varsin paljon. Tarkkailujakson säätila on kuitenkin ollut suhteellisen samankaltainen (kuva 1). Talvet ovat olleet tavanomaista leudompia, jonka vuoksi tarkkailualueella on ollut heikosti jäitä. Vuonna 2007 Pohjanpitäjänlahti jäätyi vasta tammikuun lopussa ja jääpeite pysyi ohuena koko talven. Vuonna 2008 ainoastaan sisälahdet olivat jäässä ja vuonna 2009 jääpeitettä oli ohut kerros Pohjanpitäjänlahden alueella. Jääpeitteen vähyys parantaa talvista happitilannetta, kun happea pääsee ilmasta liukenemaan veteen. Tarkastelujakson kesät ovat olleet epävakaita ja ainoa yhtenäinen lämmin jakso on esiintynyt kesän lopulla heinäkuussa. Syksyllä on satanut vaihtelevasti ja sää on muuttunut taas epävakaaksi. Vuosina, jolloin sateita saadaan runsaasti, ravinnekuormitus pelloilta Mustionjokeen ja Pohjanpitäjänlahteen kasvaa minne Mustionjoen vedet laskevat. Runsaat sateet lisäävät myös jätevesien kuormitusta vesistöön. Jäteveden puhdistustehokkuus heikkenee kun puhdistamolle tulevien hulevesien määrä kasvaa. Tarkkailuvuosien kuukauden keskilämpötilat ja -sademäärät verrattuna pitkän ajan keskiarvoon on esitetty kuvassa 1 ja 2. Kuva 1. Kuukauden keskilämpötilat Tvärminnen (Hangon) säähavaintoasemalla vuosina verrattuna pitkän ajan keskiarvoon. (Lähde: Ilmatieteen laitos ) 10 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 237/2012

11 Kuva 2. Kuukauden sademäärät Tvärminnen (Hangon) säähavaintoasemalla vuosina verrattuna pitkän ajan keskiarvoon. (Lähde: Ilmatieteen laitos ) Mustionjoen Peltokosken virtaamat vaihtelivat välillä 4 53,7 m³/s, ollen selvästi korkeimmillaan kevään valumien aikaan vuosina 2008 ja 2009 (kuva 3). Kuva 3. Mustionjoen (Peltokosken) virtaama vuosina (Lähde: OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelu ) Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 237/

12 2.3 Pistekuormitus Mustionjoen varrella sijaitsevat Mustion, Karjaan, Pinjaisten ja Åminneforsin taajamat. Mustionjoen suurin yksittäinen pistekuormittaja oli alkukesään 2007 saakka Karjaan-Pinjaisten jätevedenpuhdistamo. Karjaan ja Pohjan yhteinen jätevedenpuhdistamo aloitti toimintansa alkukesällä 2007, jolloin myös jätevesien purkupaikka siirtyi Mustionjoelta Pohjanpitäjänlahden perukkaan (Holmberg ja Valtonen 2010). Tammisaaren lähivesillä pistekuormittajia ovat Tammisaaren kaupungin yhdyskuntajätevedenpuhdistamo Skeppsholmen ja ulompana merialueella Hangon kaupungin Lappohjan jätevedenpuhdistamo, Oy Tenala-Marina Ab:n veneilysatama, Ovako Koverhar rauta- ja terästehdas (nykyinen FNSteel) sekä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellinen asema. Lappohjan jätevedenpuhdistamon, Tvärminnen eläintieteellisen aseman sekä Koverharin terästehtaan veden on tarkoitus tulevaisuudessa johtaa käsiteltäväksi Suursuon puhdistamolle (Holmberg ja Valtonen 2010) Pistekuormitus Valtaosa pistekuormituksesta on peräisin yhdyskuntapuhdistamoista. Alueen tärkeimmät puhdistamot olivat vuonna 2007 Skeppsholmen ja vuoden 2007 jälkeen myös Karjaa-Pohjan puhdistamo, mitkä vastasivat pääosasta tarkkailualueen pistekuormituksesta. Jätevesien keskittäminen ja käsittelymenetelmien paraneminen sekä tehostuminen ovat vähentäneet vesistökuormitusta huomattavasti viimeisen 20 vuoden aikana. Mereen johdetun fosforin määrä on laskenut vuodesta kg/d vuoteen 2009 tasolle 1,2 kg/d. Mereen johdettu typpikuormitus on vastaavasti vähentynyt vuodesta kg/d vuoteen 2009 tasolle 84 kg/d (kuva 4 ja 5, Holmberg ja Valtonen 2010). Kuva 4. Puhdistamoista mereen johdettu fosforikuormitus vuosina (kg P/d) (Holmberg ja Valtonen 2010) 12 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 237/2012

13 Kuva 5. Puhdistamoista mereen johdettu typpikuormitus vuosina (kg N/d) (Holmberg ja Valtonen 2010) 3 Pohjaeläintutkimuksen toteutus 3.1 Havaintopaikat ja näytteenotto Vuodet olivat ns. suppeita tarkkailuvuosia ja vuosi 2009 oli laaja tarkkailuvuosi, jolloin toteutettiin koko aluetta koskeva laaja pohjaeläintutkimus. Näytteenotosta vastasivat kenttämestarit Arto Muttilainen, Seppo Sundström ja Jorma Valjus, jotka ovat sertifioituja ympäristönäytteenottajia (erikoistumispätevyyden ala vesi- ja vesistönäytteet) sekä vesistötutkijat Anu Suonpää ja Aki Mettinen Mustionjoki ja Fiskarsinjoki Virtavesien näytteet kerättiin syys-lokakuun aikana. Koskialueilla M38, M2 ja F6 näytteenottimena oli ns. potkuhaavi (kolmiomainen haavikehys, haavin etureunan aukon leveys 29 cm, korkeus 26 cm, havaksen silmäkoko 0,5 mm), jonka käytössä seurattiin pääosiltaan standardoituja menetelmiä (SFS 5077). Aikaisempia tutkimuskertoja vastaavasti jokaiselta koskialueelta valittiin viisi mahdollisimman edustavaa näytepaikkaa, yksi hitaan virtauksen pehmeähköltä sedimentaatiopohjalta kasvillisuusrannan läheltä, kaksi keskinopean virtauksen paikkaa sorapohjalta ja kaksi nopean virtauksen paikkaa kivikkopohjalta. Näytepaikkojen etupuolelta (ylävirran puolelta) potkittiin pohjaa samasta asemasta 30 sekunnin ajan, jolloin irtain materiaali kulkeutui haavin pussiin. Pehmeän kasvillisuuspaikan näyte koostui pohjasta irronneesta aineksesta potkimisen tuloksena (15 s. haavinta vedessä) ja sen lisäksi usein noin 0,5 metrin mittaisesta pintasedimentin haavinnasta. Näytteenoton yhteydessä tehtiin havaintoja pohjan laadusta sekä arvioitiin pintaveden virtausnopeus. Näyte säilöttiin 70 % etanoliin. Mustion- ja Fiskarsinjoen havaintopaikat on esitetty taulukossa 2. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 237/

14 Suvantoasemilla Msu1 Msu4 näytteet otettiin Ekman-pohjaeläinkauhalla vastaavin menetelmin kun on kuvattu merialueiden näytteenottoa käsittelevässä kappaleessa Taulukko 2. Mustionjoen ja Fiskarsinjoen havaintopaikat. Harmaalla taustavärillä suppean tarkkailuvuoden havaintopaikka. Mustionjoki Havaintoalue/-paikka Suvantopaikkoja (Ekman): MSu1 MSu2 MSu3 MSu4 Koskihavaintoalue (potkuhaavi): M38 Junkarsborg) M2 (Åminnefors) Fiskarsinjoki Havaintoalue Koskihavaintoalue (potkuhaavi) F Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialue Merialueen pohjaeläinnäytteet kerättiin syys-lokakuun aikana. Kustakin havaintopaikasta nostettiin viisi rinnakkaista näytettä Ekman-näytteenottimella (pinta-ala 250 cm²). Näytteenotossa ja näytteiden käsittelyssä on seurattu ympäristökeskuksen laatimaa ohjetta sekä Ekman-noutimen näytteenottostandardia SFS 5076 (Suomen standardisoimisliitto 1989). Jokainen näyte käsiteltiin erikseen. Näytteet seulottiin 0,5 mm:n ämpäriseulalla ja säilöttiin kentällä 70 % etanoliin. Näytteenotossa kirjattiin lisäksi ympäristöön ja sedimentin laatuun (haju, ulkonäkö ja rakenne) liittyviä havaintoja. Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen havaintopaikat on esitetty taulukossa 3. Virtavesi- ja merialueiden näytteistä pohjaeläimet poimittiin valkoiselta alustalta valosuurennusvalaisinta apuna käyttäen. Poiminnassa on käytetty tehtävään koulutettua aputyövoimaa. 14 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 237/2012

15 Taulukko 3. Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen havaintopaikat sekä syvyydet. Harmaalla taustavärillä suppeiden tarkkailuvuosien havaintopaikat ja syvyydet. MERIALUE Linja (näyteasema) Pohjanpitäjänlahti syvyys (m) P7 Skuruviken 8 P8 13 P9 Mörbyhavet 8 21 P10 Sällvik P11 Ido Kylpyhuone 7 Tammisaaren merialue P12 Stadsfjärden 6,5 P12b Båssafjärden 2-3 P12c Dragsviksfjärden 2-3 P13 Gullö, Vitsandströmmen 15 P14 Skogbyfjärden 19 P18 Oy Tenala Marina Ab P19 Lapppohja P16 Storfjärden 35 Ovako Koverhar P17 15 A4 14 B8 15 D7 15 E Määritys Pohjaeläinten määritystaso vaihteli lajiryhmittäin. Lajit määritettiin joko laji- tai sukutasolle. Määrityksessä on käytetty preparointimikroskooppia (16 64 kertaa suurentava). Yksityiskohtiin perustuvaa lajimääritystä vaativissa tapauksissa määritys on tehty tutkimusmikroskoopilla ( kertaa suurentava). Pohjaeläinten määrityksessä käytettiin soveltuvin osin Ympäristökeskuksen RiverLife-projektissa esitettyä määrityskirjallisuutta ( päivitetty ). Pohjaeläinten määrityksestä ja tulosten raportoinnista vastasi merinäytteiden osalta vesistötutkija Anu Suonpää ja virtavesinäytteiden osalta pohjaeläintutkija Aki Mettinen. Kvantitatiivisella menetelmällä (Ekman noutimella) kerätyt pohjaeläimet punnittiin eläinryhmittäin analyysivaa alla (tarkkuus ±0,001 Wg). Punnitus tehtiin imupaperikuivatuksen jälkeen ilman, että eläimiä liotettiin vedessä. Nilviäiset punnittiin kuorineen. Virtavesinäytteissä isokokoisia Unio-simpukoita ei punnittu, koska näytteet olivat osittain tai kokonaan kuivaneet. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 237/

16 Lajitiedot ja kenttähavainnot on kirjattu ympäristöhallinnon Hertta ympäristötiedon hallintajärjestelmän pohjaeläintietokantaan (POHJE). 3.3 Taksonimäärät ja yksilötiheydet Taksoni tarkoittaa määritettyä yksikköä; eliölajia tai lajiryhmää. Taksonien lukumäärää voidaan käyttää havaintopaikkojen vertailuun. Ympäristön tila on yleensä sitä parempi, mitä enemmän taksoneja näytteissä esiintyy. Lisäkuormituksen alkuvaiheessa taksonien määrä saattaa hetkellisesti kasvaa ravinteiden lisääntyessä, mutta kuormituksen edelleen kasvaessa lajisto yleensä köyhtyy ja ainoastaan rehevyyttä sietävät lajit menestyvät. Rehevyyden kasvaessa happitilanne heikkenee orgaanisen aineksen hajotuksen kuluttaessa pohjan läheisen veden ja sedimentin happivaroja. Hyvin rehevissä vesistöissä pohjaeläimistö koostuu enää hapettomuutta sietävistä lajeista. Lisäksi paikallaan pysyvien lajien puuttuminen voi viitata pohjan huonoon happitilanteeseen. Pitkään jatkunut hapettomuus, sekä rikin ja metaanin syntyminen, voivat johtaa makroskooppisten pohjaeläinten häviämiseen pohjalta. Virtavesioloissa veden vaihtuvuus ehkäisee usein tehokkaasti hapen voimakasta alenemista ja hapettomuutta esiintyy virtavesissä yleensä vain erittäin poikkeavissa oloissa esim. jätevesiylivuotojen yhteydessä. Jokien suvantojaksoilla, mikäli jääpeitteinen kausi kestää pitkään, happipitoisuus voi laskea alhaiseksi virtaavasta vedestä huolimatta. Taksonien lisäksi tarkastelussa on otettu huomioon yksilötiheydet, jotka kertovat lajien runsaussuhteista ja sitä kautta elinympäristön monimuotoisuudesta. Tiettyjen herkästi elinympäristön huononemiseen reagoivien lajien ja sukujen avulla voidaan saada kuvaa tapahtuneista muutoksista pohjan tilassa ja toisaalta rehevämpien pohjan lajien yleistyminen voi olla merkki kuormituksen lisääntymisestä. Lajit voivat olla hyvin erilaisia ympäristövaatimuksiltaan esimerkiksi ravinnonottotavoiltaan. Yhteistarkkailun pohjaeläintutkimuksessa on huomioitu makroskooppiset paljain silmin havaittavat taksonit. 3.4 Virtavesien kosket, jokityypille ominaiset taksonit ja EPT-heimot Biologisista muuttujista, joita käytetään ekologisen tilan arviointiin, valittiin laskennalliseen tarkasteluun jokityypille ominaiset taksonit (lajit) ja jokityypille ominaisten EPT-heimojen eli päivänkorentojen (Ephemeroptera), koskikorentojen (Plecoptera) ja vesiperhoslajien (Trichoptera) heimojen yhteislukumäärä. Mustionjoen vesistö on tyypitetty suureksi savisameaksi jokityypiksi (Ssa), joka on valitettavasti biologisten laskennallisten muuttujien kannalta hieman ongelmallinen tyyppi. Savisameille virtavesille ei ole toistaiseksi pystytty luomaan omaa taksoni- ja EPT-heimolistaa, mutta luokittelua varten neuvotaan käyttämään toistaiseksi vastaavankokotyypin turvemaan jokityypin (St) listoja. (Vuori ym. 2009). Fiskarsinjoki on tyypitelty keskisuurien kangasmaiden jokityyppiin (Kk). Indeksit kuvaavat näiden tärkeiden taksonomisten ryhmien esiintymistä ja puuttumista tutkittujen koskialueiden pohjahabitaateilla. Jokityypille ominaisten taksonien ja EPT-heimojen lukumäärän laskeminen on yksinkertainen ja nopea tapa arvioida havaintopaikan ekologista tilaa näyteaineiston perusteella. Tutkimuksen kohteena olevat koskialueet ovat esiintymisalueina tyypillisiä näille herkille eliöryhmille. Vesistö on yleensä vähäkuormitteisempi mitä enemmän näitä eliöryhmiä koskialueilla esiintyy. 16 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 237/2012

17 Suurten savisameiden jokien tilaluokittelussa jokityypin EPT-heimojen lukumäärien luokkarajoiksi on määritelty E = erinomainen > 11,25 heimoa, E/H = hyvä 9 heimoa, H/T = tyydyttävä 4,5 heimoa, T/V = välttävä 1,5 heimoa ja Hu = huono < 1,5 heimoa (Vuori ym. 2009). Vastaavasti keskikokoisten kangasmaiden jokityypille EPT-heimojen luokkarajoiksi on määritetty E = erinomainen > 15,8 heimoa, E/H = hyvä 11,8 heimoa, H/T = tyydyttävä 7,9 heimoa, T/V = välttävä 3,9 heimoa ja Hu = huono < 3,9 heimoa (Vuori ym. 2009). Mustionjoki on määritelty voimakkaasti muutetuiksi, jolloin vertailuoloina on paras saavutettavissa oleva tila. Mustionjoki on tällä perusteella luokiteltu tyydyttäväksi. 3.5 Virtavesien suvantoalueet, RI Mustionjoen suvantoalueiden kvantitatiivisten Ekman-näytteiden eli MSu-näytteiden analysoinnissa käytettiin apuna Paasivirran RI-joki-indeksiä (River-index, Paasivirta 2001), joka perustuu jokien hitaasti virtaavilla pehmeillä pohjilla esiintyvien surviaissääskien toukkien (Chironomidae) ja harvasukamatojen (Oligochaeta) suhteellisiin runsauksiin (taulukko 4). Indeksi on kehitelty järville tarkoitetusta vastaavasta CI-surviaissääski-indeksistä (ks. seuraava kpl 5.3.5) ja harvasukamato-indekseistä. Indeksin perusteella arvioidaan pohjan rehevyyttä (ravinteisuutta). Taulukko 4. Bioindeksi RI (River-index) jokien hitaasti virtaaville osille. (Paasivirta 2001). Laskukaava: RI = Σ (ni x ki) / N missä ki = indikaattorilajin kerroin ni = indikaattorilajin tiheys N = kaikkien indikaattorilajien yksilötiheys yhteensä Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 237/

18 3.6 Macoma baltica ja pohjan tila Tammisaaren merialueella Pohjan tilaa ja siinä tapahtuneita muutoksia voidaan pohjaeläinyhteisötason tarkastelun lisäksi selvittää ns. indikaattorilajien kautta. Liejusimpukka on aikuisena hyvin paikallaan pysyvä, pitkäikäinen ja lukumääräisesti sekä biomassaltaan Itämeren pohjoisrannikon merkittävin pohjaeläin. Sen vuoksi sitä käytetään usein indikaattorina veden laadun tarkastelussa. Leppäkosken (1975) mukaan liejusimpukka on 2. asteen progressiivinen laji eli se sietää melko voimakasta kuormitusta, mutta taantuu lopulta pohjan olojen heikentyessä voimakkaasti. Liejusimpukka on herkkä erityisesti liettymiselle. Ovako Koverharin edustan pohjan tilaa ja siinä tapahtuneita muutoksia havainnoitiin liejusimpukan (Macoma baltica) populaation kokojakauman avulla. Liejusimpukkapopulaation yksilöiden kokoluokkarakenteen luokitteluun käytettiin edellisvuosien tapaa, soveltaen Häkkilän ym. (1978) esittämiä luokituksia. Eri kokoluokkiin kuuluvien yksilöiden lukumääriä ja lukumääräsuhteita verrattaessa, saadaan tietoa liejusimpukan menestymisestä ja mm. sen uusiutumiskyvystä. Pienten yksilöiden puuttuminen on usein merkki populaation heikentyneestä uusiutumiskyvystä eli häiriöistä simpukan elinympäristössä ja lisääntymisongelmista. Häkkilän ym. (1978) luokitus soveltaen (Saarikari ja Mettinen 2008) on esitetty taulukossa 5. Lisäksi simpukoiden kuoren kunto ja ruosteisuus kertovat simpukoiden kunnosta. Kuorten rautasaostumien määrä ei riipu simpukoiden iästä. Liejusimpukoiden lukumäärää, kokojakaumaa ja kuorten kuntoa arvioitiin Tammisaaren merialueen pohjaeläinlinjoilla vuosien tapaan (Saarikari ja Mettinen 2008). Taulukko 5. Liejusimpukkapopulaation (Macoma baltica) elinkelpoisuusluokittelu perustuen kokoluokkien sisältämien yksilöiden lukumääriin. Luokittelu pohjautuu suurimmaksi osaksi Häkkilän ym. (1978) luokitukseen. 1) Uusiutuvassa liejusimpukkapopulaatiossa yksilöistä yli 75 % on < 7 mm. Populaatio on lisäksi tasapainoinen, jos näitä suurempia kokoluokkia (kolmen mm. välein 7 9, 10 12, mm jne.), on keskenään suurin piirtein yhtä paljon. 2) Liejusimpukkapopulaatio voi olla ns. välimuotoinen, jos pienempien kokoluokkien (< 7 mm) yksilöitä on % kaikista liejusimpukoista. Populaation painopiste on siirtymässä lähinnä näitä suurempiin, keskikokoisiin (7 9, ja 13 15) kokoluokkiin. Se on kuitenkin vielä uusiutuva, mutta sen tasapaino on järkkymässä, koska populaation säilymiselle välttämättömät kokoluokat ovat vähenemässä tai pieniä. Tämä populaatiorakenne on usein kuitenkin lajia säilyttävä ja suuremmille syvyyksille ominainen, missä ankarammat olosuhteet vähentävät lisääntymismenestystä. 3) Liejusimpukkapopulaatio on vähenevä kun pienempien kokoluokkien (< 7 mm) osuudeksi jää alle 25 % kaikista yksilöistä ja painopiste on näitä suuremmissa kokoluokissa. Populaatio on tasapainottomassa tilassa, mikä voi johtaa nopeasti koko populaation häviämiseen, elleivät ympäristötekijät muutu populaation kannalta myönteiseen suuntaan. 4) Liejusimpukkapopulaatiosta suurikokoiset yksilöt (> 15 mm) puuttuvat. Se voi olla seurausta äkillisesti tuhoutuneesta populaatiosta, lyhytaikaisen myrkyllisen jäteveden vaikutuksesta tai lisääntymisen estymisestä useampien peräkkäisten sukupolvien aikana. Aivan matalilla vesialueilla liejusimpukoiden ikä on luonnostaan lyhyempi mm. saalistuksen paineesta johtuen ja siten keskimääräinen koko pienempi. Kasvu sinänsä on matalassa vedessä nopeampaa kuin syvänteissä. 18 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 237/2012

19 3.7 BBI-indeksi ja vertailu ekologisen tilan luokitteluun merialueilla Tutkimusalueen näytekohtaisten tulosten perusteella laskettiin pohjaeläinten tilaa arvioiva Brackish water benthic indeksi (BBI) (Vuori ym. 2009). BBI-indeksi on tarkoitettu kuvaamaan erityisesti Itämeren pehmeiden pohjien tilaa lajiston suhteen. Se ottaa huomioon lajien vaatimukset elinympäristönsä suhteen, lajien kuormituksen sietokyvyn, lajilukumäärän, tiheyden, sekä havaintopaikan sijainnin ja syvyyden (Perus ym. 2007). Syvyys on otettu indeksissä huomioon jakamalla havaintopaikat kahteen luokkaan, 0 10 metriä ja yli 10 metriä luokitellaan erikseen. BBI-indeksi huomioi myös Itämeren luontaisesti vähälajisen eliökoostumuksen. Indeksin lähtöolettamuksena on, että lajiston monimuotoisuus vähenee ympäristön stressitekijöiden lisääntyessä. Yhden havaintopaikan rinnakkaisnäytteistä kunkin lajin yksilötiheys (yks/ m²) on laskettu rinnakkaisnäytteiden keskiarvona ja lajiluku rinnakkaisnäytteiden summana. Indeksi perustuu tiettyihin yleisiin lajeihin tai ympäristöstressiin herkästi reagoiviin lajeihin. Kukin näistä lajeista saa indeksissä tietyn herkkyysarvon. Vesienhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 7 :n mukaan pintavedet on jaoteltu Suomessa maantieteellisten ja luonnontieteellisten ominaispiirteiden mukaan tyyppeihin (YM3/401/2006). Tarkkailualue Pohjanpitäjänlahti ja Tammisaaren merialue kuuluvat lounaiseen sisäsaaristoon. Pohjaeläinten BBI-indeksissä jokaisella vesimuodostumalla on omat tyyppikohtaiset raja-arvot, joihin indeksin saamaa arvoa verrataan (Vuori ym. 2009). BBI-ELS-arvo kuvaa laskettujen BBI-indeksiarvojen poikkeavuutta luonnontilaisista arvoista. BBI-indeksi luokittelee pohjan tilan viiteen eri luokkaan, jotka ovat E = erinomainen, H = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä ja H = huono. BBI-indeksin luokkien vertailuarvot on saatu referenssiaineistosta. BBI-indeksi laskettiin yhteistarkkailualueen laajan tutkimusvuoden 2009 pohjaeläinaineistolle. BBI-indeksin saamia arvoja verrattiin Uudenmaan vesienhoidon toimenpideohjelmassa (UUS-ELY 1/2010) esitettyyn Pohjanpitäjänlahden ja Dragsvikin ekologiseen tilaluokitukseen. Uudenmaan vesienhoidon toimenpideohjelmassa esitetty Pohjanpitäjänlahden ja Dragsvikin ekologinen tilaluokka on välttävä. Ekologinen luokitus perustuu vuosina kerättyyn aineistoon. Ekologinen luokitus on Pohjanpitäjänlahdella tehty kasviplanktonin, pohjaeläinten ja veden fysikaalis-kemiallisten tekijöiden perusteella ja Dragsvikissä kasviplanktonin ja pohjaeläinten perusteella. Pohjaeläinten osalta molempien alueiden ekologinen tila on arvioitu tyydyttäväksi. 4 Tulokset 4.1 Mustionjoki ja Fiskarsinjoki Mustionjoen pohjaeläimistö vuosina Näytepaikkakohtaiset pohjaeläintaksonit, yksilömäärät, suvantopaikkojen biomassatulokset pohjan laatu, virtausnopeus ym. ympäristötekijät on esitetty liitteissä 3 9. Mustionjoen ja Fiskarsinjoen virtavesipaikoilla (seitsemän paikkaa) esiintyi vuosien näytteissä yhteensä 125 taksonia, mikä oli vain hieman vähemmän kuin vuosina Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 237/

20 (129 taksonia). Kolmella koskialueella tavattiin vuonna 2009 yhteensä 99 taksonia ja neljällä suvantoalueella 106 taksonia (mukana intensiivipaikan MSu3 vuodet ). Mustionjoen koskialueilta ylemmältä Junkarsborgista M38 tavattiin vuonna 2009 taksoneita (53 kpl) suurimmin piirtein saman verran kuin edellisenä tutkimusvuonna 2005 (54 kpl) ja enemmän kuin vuonna 2001 (46 kpl). Alempana Åminneforsin padon alapuolisessa koskessa M2 kokonaistaksonimäärä oli vuonna 2009 suurempi (62 kpl) kuin ylempänä, mutta aikaisemmin taksoneita on ollut vähemmän (vuonna 2005 taksoneita oli 42 kpl ja vuonna 2001 taksoneita oli 39 kpl). Koska Åminneforsin koskialue on suurempi kuin Junkarsborg, voisi tällä perusteella taksonimäärän olettaa olevan suurempi Åminneforsin koskialueella verrattuna Junkarsborgin koskialueeseen. Mahdollisesti veden virtauksen äkkinäisemmät muutokset Åminneforsin padon alapuolella ovat yksi pohjaeläinten monimuotoisuutta alentava tekijä. Fiskarsinjoen kolmella havaintopaikalla tavattiin vuonna 2009 yhteensä 72 pohjaeläintaksonia mikä oli enemmän kuin kummallakaan Mustionjoen koskipaikalla ja toisaalta enemmän kuin aikaisempina tutkimusvuosina 2001 (57 taksonia) ja vuonna 2005 (44 taksonia). Siten Fiskarsinjoessa koskipaikkojen pohjaeläimistön monimuotoisuus oli vähintään yhtä suurta tai suurempaa kuin edellisinä tarkkailuvuosina ja suurempi kuin Mustionjoen tutkituilla koskilla. Mustionjoen kvantitatiivisista suvantoalueista eniten pohjaeläintaksoneita tavattiin vuonna 2009 Billnäsin padon alapuolisella suvantoalueella (40 taksonia). Lähes yhtä paljon taksoneita oli kuitenkin Karjaan keskustan Mustionjoen ylittävän kävelysillan tienoilla olevalla havaintoalueella (MSu3), jossa vuonna 2009 pohjaeläimiä tavattiin näytteistä yhteensä 37 taksonia. Tämä MSu3 havaintoalue on Mustionjoen pohjaeläintarkkailun intensiivialue, josta näytteitä otetaan joka vuosi. Vuosina pohjaeläintaksoneiden määrä on vaihdellut taksonia ja oli suurimmillaan vuonna 2006 (44 taksonia). Yleisimmin tavatut taksonit olivat kotilot Bithynia tentaculata, Pisidium-hernesimpukat, pikkusimpukka, harvasukamadot Spirosperma ferox ja Lumbriculus variegatus, sekä Potamothrix/ tubifex, polttiaisen toukat Ceratopogonidae, Procladius, Tanytarsus, Tanypodinae, Cryptochironomus, Demicryptochironomus vulneratus sekä Chironomidae (indet.) surviaissääsken toukat, ja sysijokisimpukka Unio tumidus, joita esiintyi vuonna 2009 yli puolella havaintopaikoista. Yleisimpiin taksoneihin sisältyy rehevän pohjan, keskirehevän karuhkon pohjan lajeja ja indifferenttejä eli lajeja, joilla ei ole selvää pohjan rehevyystason ilmentäjäominaisuutta Suvantoalueet Mustionjoen neljän suvantoalueen kvantitatiivisista Ekman-pohjaeläinnäyteistä laskettiin pohjan rehevyyttä ilmentävät RI-indeksin arvot. RI-indeksi huomioi harvasukamatojen ja surviaissääskien lajistoa. Tulosten mukaan kaikilla suvantopaikoilla pohjan rehevyys olisi hieman vähentynyt vuoden 2005 tasoon nähden. Rehevää pohja olisi edelleen Mustion ruukin jälkeen ennen Peltokosken voimalaa olevalla suvantoalueella Msu1. Päsarträsketissä Msu2 pohja lähenteli jo lievästi karua pohjaa, mutta on vielä karumpaa Billnäsin jälkeisellä suvanto-osuudella Msu4 (kuva 6). Rehevyyden vaihtelusta eri vuosina kertoo Karjaan kävelysillan kohdalla sijaitseva MSu3-suvantoalue, josta näytteitä otetaan vuosittain. Pohja laatu on RI-indeksin mukaan vaihdellut rehevästä lievästi karuun ollen tällä alueella karuinta vuonna 2006 (kuva 7). 20 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 237/2012

21 RI-indeksi, Mustionjoen suvantoalueet 2005/2009 4,00 3,50 3,00 2,50 2,00 1,50 1,00 0,50 0,00 Msu1 MSu2 MSu3 Msu ,87 2,02 2,27 2, ,10 2,82 2,34 3,21 karu = 4 lievästi karu = 3 rehevä = 2 hyvin rehevä = 1 Kuva 6. Pohjan rehevyystaso Mustionjoessa RI-indeksin perusteella arvioituna vuosina 2005 ja RI-indeksi, Karjaan intensiivialue ,5 3 2,5 2 1,5 1 karu = 4 lievästi karu = 3 rehevä = 2 hyvin rehevä = 1 0, MSu3 2,026 2,081 1,892 2,266 3,13 2,02 2,48 2,34 Kuva 7. Pohjan rehevyystaso Mustionjoen suvantoalueella MSu3:lla (Karjaan kävelysilta) RI-indeksin perusteella arvioituna vuosina Vähäistä pistekuormitusta voisi aiheuttaa nykyisin enää Mustion pienpuhdistamo, sillä Karjaan ja Pohjan yhteinen jätevedenpuhdistamo aloitti toimintansa alkukesällä 2007, jolloin myös jätevesien purkupaikka siirtyi Mustionjoelta Karjaan keskustasta Pohjanpitäjänlahden perukkaan (Holmberg ja Valtonen 2010). On vaikea todentaa, että Mustion puhdistamolla olisi jotain vaikutusta pohjaeläimistön tilaan. Alhaisen jätevesimäärän vaikutus peittyy muuhun Mustionjoen kuormitukseen. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 237/

22 Koskialueet Seuraavassa on esitetty arvio ekologisesta luokasta, joka kuitenkaan ei ole virallinen arvio Mustionjoen ekologisesta tilasta vaan yksittäinen laskennallinen tulos pohjaeläimistöön perustuen. Arvio on laskennallinen ja se perustuu koskialueilta tavattuihin jokityypillisiin päivänkorento-, koskikorento- ja vesiperhosheimojen lukumäärään (EPT-heimot) ja jokityypillisiin lajeihin. Tässä arviossa on käytetty turvemaiden erinomaista tilaa vertailulukuna laskennallisista syistä, vaikka voimakkaasti muunnelluissa jokimuodostumissa vertailutilalle ei olekaan lukuarvoa, vaan niissä tavoitellaan parasta saavutettavissa olevaa ekologista tilaa. Vuosina 2001 ja 2005 molemmilla Mustionjoen koskipaikoilla eli joen yläosassa Junkarsborgissa M38 että joen alaosassa Åminneforsissa M2 yhden muuttujan eli EPT-heimojen perusteella ekologiseksi tilaksi saatiin tyydyttävä, mutta vuonna 2009 hyvä (kuva 8). Kuva 8. Mustionjoen yläosan kosken (Junkarsborg M38) ja alaosan kosken Åminnefors M2) ekologinen tila yhden pohjaeläinmuuttujan eli EPT-indeksin perusteella laskettuna vuosina 2001, 2005 ja Kun huomioidaan jokityypille ominaiset lajit EPT-heimojen, koskien laskennallinen ekologinen tila on ollut kaikkina vuosina tyydyttävä, vaikkakin muuttumassa parempaan suuntaan (kuva 9). 22 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 237/2012

23 Kuva 9. Mustionjoen yläosan kosken (Junkarsborg M38) ja alaosan kosken Åminnefros M2) ekologinen tila yhden pohjaeläinmuuttujan eli joen tyyppilajien perusteella laskettuna vuosina 2001, 2005 ja Fiskarsinjoki on Mustionjokea huomattavasti pienempi ja on tyypiltään keskisuuri kangasmaiden joki (Joensuu ym. 2010). Mustionjoen koskia vastaavasti ELS-luvut ja ekologinen luokka laskettiin myös Fiskarsinjoen alaosassa olevalta koskialueelta F6, jolloin ekologinen tila on ollut useimmiten hyvä, mutta vuonna 2009 EPT-heimojen perusteella jopa erinomainen (kuvat 10 ja 11). Kuva 10. Fiskarsinjoen F6 ekologinen tila yhden pohjaeläinmuuttujan eli EPT-heimojen perusteella laskettuna vuosina 2001, 2005 ja Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 237/

24 Kuva 11. Fiskarsinjoen F6 havaintoalueen ekologinen tila yhden pohjaeläinmuuttujan eli joen tyyppilajien perusteella laskettuna. Pohjaeläinten monimuotoisuus näyttäisi koskialueista olevan lajilukujen perusteella suurempaa Fiskarsinjoessa kuin Mustionjoessa. Ekologinen yhteistarkkailun havaintokoskialueiden luokitustulos vaihteli molemmissa koskissa tyydyttävästä hyvään tilaan pohjaeläinmuuttujan kahden laskentatavan (EPT-heimot ja jokityypin lajit) perusteella. Selviä eroja tai suuntausta koskien tilan kehityksessä ei voitu nähdä vuosien 2001, 2005 ja 2009 pohjaeläinaineiston perusteella. Mustionjoen Junkarsborgissa M38 esiintyi vielä vuonna 2001 melko harvinainen vesiperhosiin kuuluva nevaväkäseulakas (Hydropsyche newae), mutta sitä ei tavattu enää vuoden 2005 eikä vuoden 2009 näytteissä. Erikoinen, aikaisemmin silmälläpidettävä laji virtalude (Aphelocheirus aestivalis) on Junkarsborgissa vielä hyvin elinvoimainen ja tätä lajia esiintyy runsaana myös joen alaosassa Åminneforsissa M2. Merkille pantavaa on, että Mustionjoen nilviäislajisto on erittäin monipuolinen. Joessa tavataan mm. erittäin uhanalaista jokihelmisimpukkaa (Margaritifera margaritifera) ja uhanalaista vuollejokisimpukkaa (Unio crassus) (esim. Valovirta 1999). Vuoden 2009 yhteistarkkailun näytteenotossa havaittiin ensimmäistä kertaa vuollejokisimpukkaa (yksi yksilö Billnäsin padon alapuolella). Suursimpukoiden inventointiin yhteistarkkailun näytteenottomenetelmät eivät sovellu. Fiskarsinjoen lajistosta kannattaa nostaa esille vesiperhosiin kuuluva purolouhekas Rhyacophila fasciata, joka on suhteellisen harvaan esiintyvä laji ja toisaalta melko runsaana esiintynyt purosurviainen Paraleptholebia spp., jota pidetään suhteellisen herkkänä lajina likaantumiselle. Paraleptholebiaa tavattiin myös Mustionjoen Åminneforsista lähes yhtä runsaana kuin Fiskarsinjoestakin. Mustionjoessa jätevesien vaikutuksia ei pohjaeläimistön perusteella kyetty erottamaan suurehkosta hajakuormituksen määrästä, joka jokea kuormittaa. Karjaan-Pinjaisen puhdistamon vaikutuksia ei siten myöskään todettu. Joki oli vuonna 2009 pohjaeläimistön perusteella suhteellisen rehevä, mutta alaosaltaan hieman yläosaa karumpi. Fiskarsinjoen pohjaeläinlajisto oli 24 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 237/2012

25 monipuolistunut vuodesta 2005, jolloin se oli ollut hieman yksipuolisempi kuin aikaisemmin (Saarikari ja Mettinen 2008a). Kokonaisuutena molempien jokien pohjaeläinlajisto oli monimuotoinen. Mustionjoessa vielä esiintyvän jokihelmisimpukan (Margaritifera margaritifera) ja vuollejokisimpukan (Unio crassus) vuoksi joki monine sivupuroineen kuuluu Natura-verkostoon ja on arvokas sekä pohjaeläimistöltään että muulta eliöstöltään Jokipohjaeläimistö tulosten tarkastelua Mustionjoen, kuten myös Fiskarsinjoen pohjaeläimistöä on seurattu samoilta paikoilta samanlaisilla menetelmillä ainakin 2000-luvulta lähtien ja myös määritystaso on ollut tällöin samaa tasoa. Nämä ovat tärkeitä edellytyksiä tulosten vertailtavuudella. Tuloksiin vaikuttaa näiden tekijöiden lisäksi luonnollisesti monet ympäristötekijät, joista kuormitukseen aiheuttaa suurta vaihtelua vuosien välillä johtuen säätekijöistä, etenkin virtaamavaihteluista ja huuhtoutumisessa maa-alueilta. Veden laatuun vaikuttaa Mustionjoen yläosissa erityisesti Lohjanjärven luusuan eli tulevan veden laatu. Veden laatu muuttuu alaspäin mentäessä Mustionjoen valuma-alueen ominaisuuksien ja joen oman kuormituksen mukaan. Tutkitut suvantoalueet ja koskialueet eivät ole suoraan vertailukelpoisia keskenään jo siitäkin syystä, että ne sijaitsevat mm. eri etäisyydellä voimalaitosaltaista ja padoista sekä pistekuormituslähteistä. Nykyään suoraa pistekuormitusta vuodesta 2007 lähtien kohdistuu ainoastaan vähäisenä Mustion taajaman puhdistamosta Mustionjoen yläosaan, kun Karjaan-Pinjaisten puhdistamo lopetti toimintansa Karjaalla vuonna Pohjanpitäjänlahti ja Tammisaaren merialue vuosina Suppeina tarkkailuvuosina seurataan Pohjanpitäjänlahdella Mörbyhavetin (P 9) ja Sällvikin syvänteen (P 10) tilaa sekä Raaseporin lähivesillä Stadsfjärdenin (P 12) tilaa. Ovako Koverharin edustan vuosittaisessa tarkkailussa on havaintopaikka P 17 puhdistamon purkuputken läheisyydessä. Muiden havaintopaikkojen osalta alla esitetyt tulokset perustuvat laajan tutkimusvuoden 2009 näytteenottoon. Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen pohjaeläinten yksilömäärät, biomassatulokset, ja lajilista sekä pohjan laatutiedot on esitetty liitteissä Taksonimäärät ja yksilötiheydet Pohjanpitäjänlahdella ja Tammisaaren merialueella tavattiin vuonna 2009 yhteensä 47 makroskooppista pohjaeläintaksonia. Taksoneita havaittiin Tammisaaren merialueella 33 kpl, Pohjanpitäjänlahdella 27 kpl ja Ovako Koverharin edustalla 14 kpl. Pohjanpitäjänlahdessa suolaisuus vähenee lahden perukkaa kohti, mikä näkyi mereisten lajien vähyytenä lahden sisäosissa. Toisaalta taas Pohjanpitäjänlahdella tavattiin enemmän makean veden lajeja kuin Tammisaaren merialueella, kuten makean veden harvasukamatoja Psammodryctides barbaratus ja Spirosperma sp. Nämä lajit esiintyvät usein kuormitetuilla alueilla. Erityisesti Pohjanpitäjänlahden perukan tilanne on pitkään ollut heikko ja sedimentti vähähappista tai hapetonta, minkä vuoksi lajisto on ollut köyhää. Edelliseen laajaan tutkimusvuoteen 2005 verrattuna pohjaeläimistön lajidiversiteetti on tarkkailualueella kasvanut. Vuonna 2009 tavattiin 47 pohjaeläintaksonia ja vuonna taksonia. Erityisesti harvasuka- ja monisukamatoja sekä äyriäislajeja tavattiin enemmän vuonna 2009 verrattuna vuoteen Alueellisesti tarkasteltuna Pohjanpitäjänlahdessa ja Ovako Koverharin edustan pohjaeläinlinjoilla lajidiversiteetti on kasvanut eniten vuoteen 2005 verrattuna. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 237/

26 Yleisin pohjaeläinryhmä tarkkailualueella oli monisukamadot, joista amerikansukasjalkaiset (Marenzelleria spp.) esiintyivät 91 % kaikista havaintopaikoista. Amerikansukasjalkaisetsuku on havaittu tulokaslajina ensimmäisen kerran Tvärminnessä vuonna Itämeressä tavataan 3 lähilajia, jotka ovat vain geneettisesti erotettavissa toisistaan. Ne ovat saapuneet Itämereen painolastivesien mukana arktisilta vesiltä ja Pohjois-Amerikasta. Sittemmin amerikansukasjalkaiset ovat levinneet koko Itämereen ja esiintyvät pehmeillä pohjilla valtalajeina (Ljungberg ym. 2011). Ne on arvioitu Suomessa haitallisiksi tulokaslajeiksi (Marttila ym. 2011, työryhmämuistio MMM 2011). Amerikansukasjalkaiset kykenevät menestymään vähäsuolaisessa murtovedessä, ovat vahvempia kilpailijoita kuin kotoiset lajit ja siksi dominoivat usein esiintyessään pohjaeläinyhteisöjä. Niiden esiintymisen on tutkimuksissa havaittu vaikuttavan negatiivisesti valkokatkan (Monoporeia affinis) ja toisen kotoisen monisukasmadon merisukasjalkaisen (Hediste diversicolor) esiintymiseen (Kotta ym. 2006). Amerikansukasjalkainen kykenee kaivautumaan syvemmälle, (jopa 15 cm syvyyteen) kuin kotoiset itämeren pohjaeläinlajit ja uusimpien havaintojen mukaan amerikansukasjalkaisilla saattaa myös olla tärkeä rooli pohjasedimentin hapettajana ainakin pohjilla, joissa matojen tiheys on suuri yli yksilöä/m² (Norkko ym. 2012). Kaivautuessaan ne möyhivät pohjaa jolloin hapekas vesi pääsee sekoittumaan syvemmälle sedimenttiin. Monin paikoin merialueella liejusimpukka (Macoma baltica) on pehmeiden pohjien tyyppilaji. Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueella se esiintyi 65 % havaintopaikoista. Pohjanpitäjänlahdessa liejusimpukan esiintymistä rajoittaa todennäköisesti alhainen suolapitoisuus ja pohjan liettyminen. Liejusimpukan suolapitoisuuden alimmaksi sietorajaksi on havaittu 2 3 PSU (Theede ja Lassig 2012). Pohjanpitäjänlahdella suolapitoisuudet laskevat lahden sisäosissa toistuvasti alle 3 PSU. Suolapitoisuus rajoittaa myös muita paikallaan pysyviä nilviäislajeja, jotka puututuvat kokonaan Pohjanpitäjänlahden sisäosan havaintopaikoilta (P 7 9). Pohjanpitäjänlahden sisäosan havaintopaikat P 7 P 9 Pohjanpitäjänlahden perukassa (P 7) sedimentti oli vähähappista öljyn hajuista liejua ja väriltään melkein mustaa. Veden vaihtuminen Pohjanpitäjänlahden sisäosissa on erittäin heikkoa, josta johtuen happitilanne huononee toistuvasti vuoden aikana. Lisäksi hyvin ravinnepitoinen Mustionjoki laskee Pohjanpitäjänlahden perukkaan. Lahden perukalla sijaitsevalla havaintopaikalla P 7 8 m syvyydessä lajistossa esiintyi ainoastaan kuormituksesta hyötyviä lajeja, runsaasti harvasukamatoja, muutama surviaissääsken toukka ja amerikansukasjalkainen. Pohjaeläimiä voidaan jakaa ravinnonottotavoiltaan funktionaalisiin ryhmiin (Cummins ja Klug 1979), joiden avulla voidaan tehdä päätelmiä pohjan laadusta. Havaintopaikalla (P 7) ravinnonottotavoiltaan orgaanisen karkean aineksen keräilijöihin kuuluivat harvasukamadot ja surviaissääsken toukat. Nämä eläinryhmät kertovat siten orgaanisen aineksen runsaudesta sedimentissä. Pohjanpitäjänlahden P 8 P 9 havaintopaikoilla sedimentti oli hajutonta saviliejua 8 13 metrin syvyydessä, mutta lajisto oli edelleen samantyyppinen kuin P 7 havaintopaikalla kertoen pohjan kuormittuneisuudesta ja orgaanisen aineen runsaudesta sedimentissä. Yli 20 metrin syvyydessä sedimentissä oli selvä vieras haju ja se oli väriltään tummaa liejua. Pohjaeläimiä oli erittäin vähän, ja ne olivat liikkumaan kykeneviä lajeja, jotka voivat olosuhteiden heiketessä vaihtaa paikkaa. Pohjanpitäjänlahdessa Mörbyhavet (P 9) on 21 m syvä, tällä 26 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 237/2012

27 havaintopaikalla pohjan tila on ollut toistuvasti heikko ja pohjaeläimiä on ollut hyvin vähän. Morbyhavetin pohjan tilaa seurata vuosittain. Vuosina 2006, 2008 ja 2009 pohjaeläimiä oli näytteissä yhteensä 1 11 yksilöä. Vuonna 2007 tällä paikalla ei tavattu yhtään pohjaeläintä. Pohjan läheinen happipitoisuus oli maaliskuussa ,8 mg/l ja heinäkuussa ,9 mg/l. Tutkimusvuosina 2006, 2008, 2009 happipitoisuus oli hieman parempi kuin vuonna 2009, vaihteluväli 4,1 9,9 mg/l (lähde V2L-havainnot vuosilta ). Sällvikin syvänne P 10 Sällvikin syvänteessä happitilanne heikkenee syvyyden kasvaessa. Vuonna metrin syvyydessä tavattiin vähän pohjaeläimiä, muutamia harvasukamatoja, surviaissääsken toukkia ja yksittäisiä liejusimpukoita. Lisäksi hapekkaiden pohjien indikaattorilajia valkokatkaa (Monoporeia affinis) tavattiin harvakseltaan. Havaintopaikalla 20 metrin syvyydessä oli selkeästi valkokatkan esiintymisen maksimi, tätä syvemmillä havaintopaikoilla se esiintyi enää harvakseltaan. Havaintopaikoilla metrin syvyydessä sedimentti oli hapekasta ja väriltään ruskeaa saviliejua. Havaintopaikalla 30 metrin syvyydessä sedimentti muuttui tummanharmaaksi liejuksi ja siinä oli tunnistamaton haju, mikä viittaa pohjan happiongelmiin. Pohjaeläimiä oli hyvin vähän. Syvimmällä 40 metrin havaintopaikalla sedimentti oli lähes mustaa liejua, siinä oli hapettomuudesta kertova lievä rikkivedyn haju. Pohjaeläimistö oli hyvin köyhää. Pohjalla esiintyi muutama amerikansukasjalkainen, joka sietää vähähappisuutta sekä muutama valkokatka. Sällvikin syvimmän (40 m) havaintopaikan tilannetta seurataan vuosittain. Vuosina sedimentti on ollut tummaa rikkivedyn hajuista liejua, ja pohjaeläimistö on ollut köyhää. Näytteissä on esiintynyt muutama pehmeiden pohjien yleinen laji, liejusimpukka ja amerikansukasjalkainen. Vuonna 2009 Sällvikin syvimmän havaintopaikan pohjan läheinen happitilanne oli syys-lokakuussa hieman edellisvuotta parempi (Holmberg ja Valtonen 2010). Myös valkokatkojen esiintyminen kertoo pohjan hieman edellisvuosia paremmasta happitilanteesta. Sällvikin syvänteen pohjaeläimistö näyttäisi pikku hiljaa toipuvan vuosien kadosta, jolloin pohjaeläimiä ei tavattu Sällvikin syvänteen 40 m:ssä lainkaan (rap. Saarikari ja Mettinen 2008). Ido Kylpyhuone Ido kylpyhuone P 11 havaintopaikalla lajisto oli hieman monipuolisempaa kuin Pohjanpitäjänlahden sisäosissa. Harvasukamatojen ja liejusimpukoiden lisäksi tavattiin muutama viherlimamato Cyanopthalma obscura, joka on luokiteltu kuormitukselle herkäksi lajiksi (Vuori ym. 2009). Pohjan laatu oli pääasiassa savea. Idon purkuputken lähellä ei ole muita havaintopaikkoja, mutta edellisten vuosien raportoinnissa on todettu että Ido Kylpyhuoneen jätevesien vaikutusalue rajoittuu purkuvesien välittömään läheisyyteen (Mettinen 1998, 2004). Vuonna 2009 lajisto koostui pääasiassa runsasta orgaanista pohjan kuormitusta ilmentävistä lajeista, mutta varsinaista jätevesien kuormittavaa vaikutusta ei ollut erotettavissa Pohjanpitäjänlahden yleisestä pohjan tilasta. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 237/

Hangon merialueen ja Bengtsårin vesien pohjaeläimistön tila vuosina 2007-2010

Hangon merialueen ja Bengtsårin vesien pohjaeläimistön tila vuosina 2007-2010 Hangon merialueen ja Bengtsårin vesien pohjaeläimistön tila vuosina 2007-2010 Anu Suonpää Länsi-Uudenmaan VESI ja YMPÄRISTÖ ry Västra Nylands vatten och miljö rf Julkaisu 224/2011 LÄNSI-UUDENMAAN VESI

Lisätiedot

Muutoksia pohjaeläimistössä. Förändringar hos bottendjuren

Muutoksia pohjaeläimistössä. Förändringar hos bottendjuren Muutoksia pohjaeläimistössä Förändringar hos bottendjuren biologi Reetta Räisänen Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys r.y. Sydvästra Finlands vattenskyddsförening r.f. Pohjaeläimistä Pohjaeläimiä on sekä

Lisätiedot

LOHJAN JÄRVIEN VEDENLAATUSEURANTA 2012 Kaitalampi

LOHJAN JÄRVIEN VEDENLAATUSEURANTA 2012 Kaitalampi LUVY/109 27.7.2012 Risto Murto Lohjan kaupunki ympäristönsuojelu LOHJAN JÄRVIEN VEDENLAATUSEURANTA 2012 Kaitalampi Näytteenotto liittyy Lohjan kaupungin lakisääteiseen velvoitteeseen seurata ympäristön

Lisätiedot

PUUJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 2013 loppukesän tulokset ja vertailu vuoteen 2012

PUUJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 2013 loppukesän tulokset ja vertailu vuoteen 2012 LUVY/119 6.9.213 Puujärven VSY Olli Kilpinen Hulluksentie 1 e 25 243 Masala PUUJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 213 loppukesän tulokset ja vertailu vuoteen 212 Näytteet Puujärven kahdelta syvännehavaintopaikalta

Lisätiedot

Keliberin kaivoshankkeen perustilaselvitys

Keliberin kaivoshankkeen perustilaselvitys Keliberin kaivoshankkeen perustilaselvitys Piileväselvitys kesällä 2014 Selvityksessä tutkittiin suunnittelualueen vesien nykytila piileväanalyysien avulla viidellä havaintopaikalla. Piileväanalyysit Näytteenotossa,

Lisätiedot

Kruunuvuorenselän pohjaeläinselvitys vuonna 2011 Laajasalon raideliikenteen ympäristövaikutusten arviointiohjelma

Kruunuvuorenselän pohjaeläinselvitys vuonna 2011 Laajasalon raideliikenteen ympäristövaikutusten arviointiohjelma Kruunuvuorenselän pohjaeläinselvitys vuonna 2011 Laajasalon raideliikenteen ympäristövaikutusten arviointiohjelma Jari-Pekka Pääkkönen 24.11.2011 Sisältö 1. Taustaa... 3 2. Havaintopaikat... 3 3. Määritykset...

Lisätiedot

Tornionjoen Suomen puoleisten pintavesien luokittelu ja ehdotetut lisätoimenpiteet

Tornionjoen Suomen puoleisten pintavesien luokittelu ja ehdotetut lisätoimenpiteet Tornionjoen Suomen puoleisten pintavesien luokittelu ja ehdotetut lisätoimenpiteet Petri Liljaniemi Biologi Lapin ympäristökeskus 1 Vesistön ekologisen tilan luokittelu Biologiset tekijät Levät, vesikasvillisuus,

Lisätiedot

KIRKNIEMEN PIKKUJÄRVEN VEDEN LAATU TALVELLA Åke Lillman Kirkniemen kartano Lohja

KIRKNIEMEN PIKKUJÄRVEN VEDEN LAATU TALVELLA Åke Lillman Kirkniemen kartano Lohja 8.3.2017 Åke Lillman Kirkniemen kartano 08800 Lohja KIRKNIEMEN PIKKUJÄRVEN VEDEN LAATU TALVELLA 2017 Vesinäytteet kahdelta havaintopaikalta otettiin 28.2.2017. Työ tehtiin Kirkniemen kartanon toimeksiannosta.

Lisätiedot

VANJOEN JA SEN SIVU-UOMIEN MAIJANOJAN JA ORHINOJAN VEDEN LAATU

VANJOEN JA SEN SIVU-UOMIEN MAIJANOJAN JA ORHINOJAN VEDEN LAATU 19.7.216 Ympäristönsuojelu, Vihti VANJOEN JA SEN SIVU-UOMIEN MAIJANOJAN JA ORHINOJAN VEDEN LAATU 7.7.216 Vihdin puolelta Vanjokeen laskevasta kahdesta sivu-uomasta Maijanojasta ja Orhinojasta otettiin

Lisätiedot

GALLTRÄSKIN KASVIPLANKTONSELVITYS KESÄLLÄ 2010

GALLTRÄSKIN KASVIPLANKTONSELVITYS KESÄLLÄ 2010 FCG Finnish Consulting Group Oy Kauniaisten kaupunki GALLTRÄSKIN KASVIPLANKTONSELVITYS KESÄLLÄ 2010 21.1.2011 FCG Finnish Consulting Group Oy PRT I SISÄLLYSLUETTELO 1 Tutkimuksen peruste ja vesistökuvaus...

Lisätiedot

Espoon kaupunki Pöytäkirja 56. Ympäristölautakunta 14.06.2012 Sivu 1 / 1

Espoon kaupunki Pöytäkirja 56. Ympäristölautakunta 14.06.2012 Sivu 1 / 1 Ympäristölautakunta 14.06.2012 Sivu 1 / 1 2412/11.01.03/2012 56 Espoon järvien tila talvella 2012 Valmistelijat / lisätiedot: Kajaste Ilppo, puh. (09) 816 24834 etunimi.sukunimi@espoo.fi Päätösehdotus

Lisätiedot

Sammatin Enäjärven veden laatu Helmikuu 2016

Sammatin Enäjärven veden laatu Helmikuu 2016 29.2.2016 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Sammatin Enäjärven veden laatu Helmikuu 2016 Vesinäytteet Enäjärven Elämännokan syvänteeltä otettiin 17.2.2016 Lohjan kaupungin ympäristönsuojeluosaston toimeksiannosta.

Lisätiedot

PINTAVESIMUODOSTUMIEN LUOKITTELUPERUSTEET JA LUOKITTELUTILANNE

PINTAVESIMUODOSTUMIEN LUOKITTELUPERUSTEET JA LUOKITTELUTILANNE PINTAVESIMUODOSTUMIEN LUOKITTELUPERUSTEET JA LUOKITTELUTILANNE Kimmo Olkio Vesienhoidon yhteistyöryhmä 22.3.2013 LUOKITELTELTAVAT PINTAVESIMUODOSTUMAT (Keski-Suomi) Rajatut ja tyypitellyt muodostumat luokitellaan:

Lisätiedot

Alajärven ja Takajärven vedenlaatu

Alajärven ja Takajärven vedenlaatu Alajärven ja Takajärven vedenlaatu 1966-16 Alajärvi Alajärven vedenlaatua voidaan kokonaisuudessaan pitää hyvänä. Veden ph on keskimäärin 7,3 (Jutila 1). Yleisellä tasolla alusvesi on lievästi rehevää

Lisätiedot

Hiidenveden ekologisen tilan kehitys Mitä eri biologiset indikaattorit kertovat Hiidenveden tilan kehityksestä?

Hiidenveden ekologisen tilan kehitys Mitä eri biologiset indikaattorit kertovat Hiidenveden tilan kehityksestä? Hiidenveden ekologisen tilan kehitys Mitä eri biologiset indikaattorit kertovat Hiidenveden tilan kehityksestä? Tutkimuspäällikkö Anne Liljendahl, LUVY ry Hiidenvedellä tehdyt ekologiset tutkimukset 2016-2017

Lisätiedot

Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014

Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014 Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014 Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto 3.12.2014 Johdanto Heinijärven ja siihen laskevien ojien vedenlaatua selvitettiin vuonna 2014 Helsingin yliopiston

Lisätiedot

Talvivaaran kaivoksen alapuolisten vesistöjen tila keväällä vuonna Kimmo Virtanen Kainuun ELY-keskus

Talvivaaran kaivoksen alapuolisten vesistöjen tila keväällä vuonna Kimmo Virtanen Kainuun ELY-keskus Talvivaaran kaivoksen alapuolisten vesistöjen tila keväällä vuonna 2014 Kimmo Virtanen Kainuun ELY-keskus 2 Kolmisoppi ekologinen tila välttävä Kasviplankton (2008, 2010, 2012) erinomainen (2013) Lajistomuutoksia

Lisätiedot

Vesistöjen tila Pohjois-Karjalassa. Viljelijän eurot vihertyy -seminaari Joensuu 14.2.2012

Vesistöjen tila Pohjois-Karjalassa. Viljelijän eurot vihertyy -seminaari Joensuu 14.2.2012 Vesistöjen tila Pohjois-Karjalassa Viljelijän eurot vihertyy -seminaari Joensuu 14.2.2012 Pohjois-Karjalan ELY-keskus 14.2.2012 1 Vesienhoidon tavoitteet Vesienhoidon tavoitteena on suojella, parantaa

Lisätiedot

Surviaissääskien kotelonahkamenetelmä (CPET) Tulokset ja johtopäätökset

Surviaissääskien kotelonahkamenetelmä (CPET) Tulokset ja johtopäätökset Surviaissääskien kotelonahkamenetelmä (CPET) Tulokset ja johtopäätökset Janne Raunio, FT, Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Mika Nieminen, FM, SYKE / Jyväskylän yliopisto BioTar-loppuseminaari 14.5.2014,

Lisätiedot

VALKJÄRVEN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu kesiin 2010-2014

VALKJÄRVEN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu kesiin 2010-2014 LUVY/121 6.7.215 Anne Linnonmaa Valkjärven suojeluyhdistys ry anne.linnonmaa@anne.fi VALKJÄRVEN VEDEN LAATU Kesän 215 tutkimus ja vertailu kesiin 21-214 Sammatin Valkjärvestä otettiin vesinäytteet 25.6.215

Lisätiedot

ISO RUOKJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 2013 tutkimukset ja vertailu vuosiin 2009, 2011 ja 2012

ISO RUOKJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 2013 tutkimukset ja vertailu vuosiin 2009, 2011 ja 2012 LUVY/121 5.9.213 Tuomo Klemola Iso Ruokjärven suojeluyhdistys ry Tehtaankatu 4 A9 14 Helsinki ISO RUOKJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 213 tutkimukset ja vertailu vuosiin 29, 211 ja 212 Sammatin Iso Ruokjärvestä

Lisätiedot

ISO HEILAMMEN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu aikaisempiin vuosiin

ISO HEILAMMEN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu aikaisempiin vuosiin LUVY/121 18.8.215 Lohjan kaupunki Ympäristönsuojelu ISO HEILAMMEN VEDEN LAATU Kesän 215 tutkimus ja vertailu aikaisempiin vuosiin Sammatin Iso Heilammen länsiosan 6 metrin syvänteeltä otettiin vesinäytteet

Lisätiedot

Mustionjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 2016

Mustionjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 2016 Mustionjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 216 Ralf Holmberg Tiina Asp Marja Valtonen Länsi-Uudenmaan VESI ja YMPÄRISTÖ ry Västra Nylands vatten och

Lisätiedot

Hollolan pienjärvien tila ja seuranta. Vesiensuojelusuunnittelija Matti Kotakorpi, Lahden ympäristöpalvelut

Hollolan pienjärvien tila ja seuranta. Vesiensuojelusuunnittelija Matti Kotakorpi, Lahden ympäristöpalvelut Hollolan pienjärvien tila ja seuranta Vesiensuojelusuunnittelija Matti Kotakorpi, Lahden ympäristöpalvelut 2016 2017 2018 2019 2020 2021 Pienjärvien seuranta Pienjärvien vedenlaadun seuranta Hollolassa

Lisätiedot

GALLTRÄSKIN KASVIPLANKTONSELVITYS KESÄLLÄ 2011

GALLTRÄSKIN KASVIPLANKTONSELVITYS KESÄLLÄ 2011 FCG Finnish Consulting Group Oy Kauniasten kaupunki GALLTRÄSKIN KASVIPLANKTONSELVITYS KESÄLLÄ 2011 -P11644 FCG Finnish Consulting Group Oy Kasviplankton v. 2011 I SISÄLLYSLUETTELO 1 Tiivistelmä... 1 2

Lisätiedot

Säynäislammin vedenlaatututkimus 2016

Säynäislammin vedenlaatututkimus 2016 5.9.2016 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Säynäislammin vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet Karkkilan itäosassa sijaitsevalta Säynäislammilta otettiin Karkkilan kaupungin ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

Paskolammin vedenlaatututkimus 2016

Paskolammin vedenlaatututkimus 2016 5.9.2016 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Paskolammin vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet Karkkilan Vuotinaisissa sijaitsevalta Paskolammilta otettiin Karkkilan kaupungin ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

VANJOEN JA SEN SIVU-UOMIEN KYRÖNOJAN JA PÄIVÖLÄNOJAN VEDEN LAATU

VANJOEN JA SEN SIVU-UOMIEN KYRÖNOJAN JA PÄIVÖLÄNOJAN VEDEN LAATU 22.8.2017 Ympäristönsuojelu, Vihti VANJOEN JA SEN SIVU-UOMIEN KYRÖNOJAN JA PÄIVÖLÄNOJAN VEDEN LAATU 17.7.2017 Vihdin puolelta Vanjokeen laskevasta kahdesta sivu-uomasta Kyrönojasta ja Päivölänojasta otettiin

Lisätiedot

Tuomas Saarinen, Oulun yliopisto, vesi- ja ympäristötekniikan laboratorio, Mikko Tolkkinen ja Heikki Mykrä, SYKE, Oulun toimipaikka

Tuomas Saarinen, Oulun yliopisto, vesi- ja ympäristötekniikan laboratorio, Mikko Tolkkinen ja Heikki Mykrä, SYKE, Oulun toimipaikka Sanginjoen nykytila: pohjaeläimet ja piilevät Tuomas Saarinen, Oulun yliopisto, vesi- ja ympäristötekniikan laboratorio, Mikko Tolkkinen ja Heikki Mykrä, SYKE, Oulun toimipaikka 1. Aineisto ja menetelmät

Lisätiedot

Kuva Kuerjoen (FS40, Kuerjoki1) ja Kivivuopionojan (FS42, FS41) tarkkailupisteet.

Kuva Kuerjoen (FS40, Kuerjoki1) ja Kivivuopionojan (FS42, FS41) tarkkailupisteet. Kuva 1-8-8. Kuerjoen (FS4, Kuerjoki1) ja Kivivuopionojan (, ) tarkkailupisteet. Kuva 1-8-9. Kuerjoki. 189 1.8.4.3 Kuerjoki ja Kivivuopionoja Kuerjoen vedenlaatua on tarkasteltu kahdesta tarkkailupisteestä

Lisätiedot

Pintavesien ekologinen luokittelu Uudenmaan ELY-keskuksessa. TPO-aluetilaisuus Itä-Uusimaa Porvoo

Pintavesien ekologinen luokittelu Uudenmaan ELY-keskuksessa. TPO-aluetilaisuus Itä-Uusimaa Porvoo Pintavesien ekologinen luokittelu Uudenmaan ELY-keskuksessa TPO-aluetilaisuus Itä-Uusimaa Porvoo 30.10.2013 UUDELY / YT-yksikkö / 03.10.2013 1 Vesien luokittelujärjestelmä Pintavedet luokiteltiin ekologisen

Lisätiedot

KIRKNIEMEN PIKKUJÄRVEN VEDEN LAATU TALVELLA Åke Lillman Kirkniemen kartano Lohja

KIRKNIEMEN PIKKUJÄRVEN VEDEN LAATU TALVELLA Åke Lillman Kirkniemen kartano Lohja 6.3.2018 Åke Lillman Kirkniemen kartano 08800 Lohja KIRKNIEMEN PIKKUJÄRVEN VEDEN LAATU TALVELLA 2018 Vesinäytteet kahdelta havaintopaikalta otettiin 1.3.2018. Työ tehtiin Kirkniemen kartanon toimeksiannosta.

Lisätiedot

Sanginjoen ekologinen tila

Sanginjoen ekologinen tila Sanginjoen ekologinen tila Tuomas Saarinen, Kati Martinmäki, Heikki Mykrä, Jermi Tertsunen Sanginjoen virkistyskäyttöarvon parantaminen ja ekologinen kunnostus Esityksen sisältö 1. Johdanto 2. Yleistä

Lisätiedot

VARESJÄRVI KOEKALASTUS

VARESJÄRVI KOEKALASTUS Varsinais-Suomen Kalavesien Hoito Oy Puutarhakatu 19 A 20100 TURKU www.silakka.info VARESJÄRVI KOEKALASTUS 2012 Chris Karppinen Varsinais-suomen kalavesien Hoito Oy 1. Johdanto Maataloustuottajain säätiö

Lisätiedot

Wiitaseudun Energia Oy jätevedenpuhdistamon ylimääräiset vesistövesinäytteet 10.4.2014

Wiitaseudun Energia Oy jätevedenpuhdistamon ylimääräiset vesistövesinäytteet 10.4.2014 Lausunto 8.5.2014 Wiitaseudun Energia Oy jätevedenpuhdistamon ylimääräiset vesistövesinäytteet 10.4.2014 Tausta: Kalastajat olivat 6.4.2014 tehneet havainnon, että jäällä oli tummaa lietettä lähellä Viitasaaren

Lisätiedot

Outamonjärven veden laatu Helmikuu 2016

Outamonjärven veden laatu Helmikuu 2016 .3.16 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Outamonjärven veden laatu Helmikuu 16 Outamonjärven näytteet otettiin 4..16 Lohjan kaupungin ympäristönsuojeluosaston toimeksiannosta. Tarkoituksena oli selvittää

Lisätiedot

Simojoen jokihelmisimpukkakartoitus 2013

Simojoen jokihelmisimpukkakartoitus 2013 ALLECO RAPORTTI N:O 6/2013 Simojoen jokihelmisimpukkakartoitus 2013 Panu Oulasvirta MARINE BIOLOGICAL AND LIMNOLOGICAL CONSULTANTS Veneentekijäntie 4 FI-00210 Helsinki, Finland Tel. +358 (0)45 679 0300

Lisätiedot

Varsinais-Suomen vesien tila: mitä vesistä mitataan ja mitä tulokset kertovat? Raisio Janne Suomela

Varsinais-Suomen vesien tila: mitä vesistä mitataan ja mitä tulokset kertovat? Raisio Janne Suomela Varsinais-Suomen vesien tila: mitä vesistä mitataan ja mitä tulokset kertovat? Raisio 1.12.211 Janne Suomela Varsinais-Suomen päävesistöalueet Kiskonjoki Perniönjoki 147 km 2 Uskelanjoki 566 km 2 Halikonjoki

Lisätiedot

Kaitalammin vedenlaatututkimus 2016

Kaitalammin vedenlaatututkimus 2016 31.8.2016 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Kaitalammin vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet Karkkilan pohjoisosassa Ali-Paastonjärven itäpuolella sijaitsevalta Kaitalammilta otettiin Karkkilan kaupungin

Lisätiedot

Mitä kuuluu Siuntionjoelle, sen järville ja merenlahdelle? Siuntion kylpylä Anne Liljendahl

Mitä kuuluu Siuntionjoelle, sen järville ja merenlahdelle? Siuntion kylpylä Anne Liljendahl Mitä kuuluu Siuntionjoelle, sen järville ja merenlahdelle? 2.5.2018 Siuntion kylpylä Anne Liljendahl Siuntionjoen vesistö Uudenmaan luonnontilaisimpia jokivesistöjä YM: Erityissuojeltava kohde NATURA 2000

Lisätiedot

Haukiveden vesistötarkkailun tulokset talvelta 2015

Haukiveden vesistötarkkailun tulokset talvelta 2015 1 / 3 Stora Enso Oyj LAUSUNTO A 1741.6 Varkauden tehdas 14.10.2013 Varkauden kaupunki Tekninen virasto Carelian Caviar Oy Tiedoksi: Pohjois-Savon ely-keskus Keski-Savon ympäristölautakunta Rantasalmen

Lisätiedot

RENKAJÄRVEN VEDENLAATU KESÄLLÄ 2014

RENKAJÄRVEN VEDENLAATU KESÄLLÄ 2014 Vesistöosasto/MM 25.9.2013 Kirjenumero 766/13 Renkajärven suojeluyhdistys ry RENKAJÄRVEN VEDENLAATU KESÄLLÄ 2014 1. YLEISTÄ Renkajärvi on Tammelan ylänköalueella, Hattulan ja Hämeenlinnan kunnissa sijaitseva,

Lisätiedot

Katsaus Siuntion kunnan vesiin

Katsaus Siuntion kunnan vesiin Katsaus Siuntion kunnan vesiin Kuva: Arto Muttilainen Katja Pellikka, vesistöasiantuntija Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry Lähes 10 % Siuntion pinta-alasta vettä Siuntion pienvedet Latvapurot Pienet

Lisätiedot

Varsinais-Suomen suurten jokien nykyinen tila ja siihen vaikuttavat tekijät

Varsinais-Suomen suurten jokien nykyinen tila ja siihen vaikuttavat tekijät Varsinais-Suomen suurten jokien nykyinen tila ja siihen vaikuttavat tekijät Veera-hankkeen loppuseminaari 2.11.216 Janne Suomela Varsinais-Suomen ELY-keskus 1 Esityksen sisältö Yleistä alueen joista Jokien

Lisätiedot

Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 2015

Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 2015 Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 215 Ralf Holmberg Marja Valtonen Länsi-Uudenmaan VESI ja YMPÄRISTÖ ry Västra Nylands vatten

Lisätiedot

KOURAJOEN-PALOJOEN JA SEN SUU- RIMMAN SIVU-UOMAN MURRONJOEN KALASTON SELVITTÄMINEN SÄHKÖKALASTUKSILLA VUONNA 2012. Heikki Holsti 2012

KOURAJOEN-PALOJOEN JA SEN SUU- RIMMAN SIVU-UOMAN MURRONJOEN KALASTON SELVITTÄMINEN SÄHKÖKALASTUKSILLA VUONNA 2012. Heikki Holsti 2012 KOURAJOEN-PALOJOEN JA SEN SUU- RIMMAN SIVU-UOMAN MURRONJOEN KALASTON SELVITTÄMINEN SÄHKÖKALASTUKSILLA VUONNA 2012 Heikki Holsti 2012 Kirjenumero 1079/12 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 1 2. TUTKIMUSALUE... 1 3.

Lisätiedot

RAUMAN MERIALUEEN POHJAELÄINTUTKIMUS VUONNA 2013

RAUMAN MERIALUEEN POHJAELÄINTUTKIMUS VUONNA 2013 RAUMAN MERIALUEEN VUONNA 213 Hanna Turkki 16.1.215 Nro 116-15-14 2 (36) RAUMAN MERIALUEEN (213) RAUMAN MERIALUEEN (213) 3 (36) Sisällys 1. JOHDANTO... 5 2. AINEISTO JA MENETELMÄT... 5 3. TULOKSET JA NIIDEN

Lisätiedot

KARJALOHJAN LÄNTISTEN JÄRVIEN RAVINNE- JA HAPPIPITOISUUDET ELOKUUSSA 2014

KARJALOHJAN LÄNTISTEN JÄRVIEN RAVINNE- JA HAPPIPITOISUUDET ELOKUUSSA 2014 LUVY/17 28.8.214 Urpo Nurmisto Rahikkalan-Pipolan-Nummijärven vsy Pappilankuja 4 912 Karjalohja KARJALOHJAN LÄNTISTEN JÄRVIEN RAVINNE- JA HAPPIPITOISUUDET ELOKUUSSA 214 Karjalohjan läntisten järvien, Haapjärven,

Lisätiedot

Pintavesien ekologinen luokittelu Uudenmaan ELY-keskuksessa

Pintavesien ekologinen luokittelu Uudenmaan ELY-keskuksessa Pintavesien ekologinen luokittelu Uudenmaan ELY-keskuksessa TPO-aluetilaisuus Länsi-Uusimaa Lohja 4.11.2013 UUDELY / Ympäristön tila -yksikkö 1 Vesien luokittelujärjestelmä Pintavedet luokiteltiin ekologisen

Lisätiedot

1980:31 TALVISESTA HAPEN KULUMISESTA. Ilppo Kettunen

1980:31 TALVISESTA HAPEN KULUMISESTA. Ilppo Kettunen 1980:31 TALVISESTA HAPEN KULUMISESTA Ilppo Kettunen L K E N M 0 N I S T E S A R J 1980:31 TALVISESTA HAPEN KULUMISESTA I Kettunen n ves Kouvola 1980 irin vesitoimisto S I S Ä L L Y S L U E T T E L 0

Lisätiedot

Kokkolan merialueen yhteistarkkailu

Kokkolan merialueen yhteistarkkailu Kokkolan merialueen yhteistarkkailu Marjut Mykrä, Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry. Ympäristönsuojeluviranhaltijat ry:n kesäpäivät 15.6.218 Kokkolan edustan merialueen yhteistarkkailu Alueelle johdettu

Lisätiedot

Espoon kaupunki Pöytäkirja 32. Ympäristölautakunta Sivu 1 / 1

Espoon kaupunki Pöytäkirja 32. Ympäristölautakunta Sivu 1 / 1 Ympäristölautakunta 13.03.2014 Sivu 1 / 1 2412/11.01.03/2012 32 Espoon vesistötutkimus vuonna 2013 Valmistelijat / lisätiedot: Ilppo Kajaste, puh. 043 826 5220 etunimi.sukunimi@espoo.fi Päätösehdotus Va.

Lisätiedot

OHJELMA 13:00 13:15 Ulla Helimo, hankekoordinaattori, Kolmen helmen joet 13:15 13:45 Marja Nuottajärvi, FCG, Rapuistutuksen riskianalyysi ja

OHJELMA 13:00 13:15 Ulla Helimo, hankekoordinaattori, Kolmen helmen joet 13:15 13:45 Marja Nuottajärvi, FCG, Rapuistutuksen riskianalyysi ja OHJELMA 13:00 13:15 Ulla Helimo, hankekoordinaattori, Kolmen helmen joet 13:15 13:45 Marja Nuottajärvi, FCG, Rapuistutuksen riskianalyysi ja joen kunnostussuunnitelma 13:45 14:15 Hanna Alajoki, KVVY, Pohjaeläinanalyysi

Lisätiedot

Simpelejärven verkkokoekalastukset

Simpelejärven verkkokoekalastukset Simpelejärven verkkokoekalastukset Jukka Ruuhijärvi, Pasi Ala-Opas ja Katja Kulo Luonnonvarakeskus, sisävesien kalavarat Simpelejärven kuhaseminaari 7.10.2017 Koekalastuksia on tehty kolmella Simpelejärven

Lisätiedot

TUULOKSEN PANNUJÄRVEN TILAN KEHITYS SEDIMENTIN PIILEVÄANA-

TUULOKSEN PANNUJÄRVEN TILAN KEHITYS SEDIMENTIN PIILEVÄANA- TUULOKSEN PANNUJÄRVEN TILAN KEHITYS SEDIMENTIN PIILEVÄANA- LYYSIEN VALOSSA Järvi Hämeenlinnan Tuuloksen Pannujärvi (tunnus 35.793.1.002, vesiala 0,362 km 2, suurin syvyys 12 m ja tilavuus 1,4 milj. m 3

Lisätiedot

Ali-Paastonjärven vedenlaatututkimus 2016

Ali-Paastonjärven vedenlaatututkimus 2016 30.8.2016 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Ali-Paastonjärven vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet Karkkilan pohjoisosassa olevalta Ali-Paastonjärveltä otettiin Karkkilan kaupungin ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

Vihdin Kaitlammen (Haukkamäki) vedenlaatututkimus, elokuu 2016

Vihdin Kaitlammen (Haukkamäki) vedenlaatututkimus, elokuu 2016 29.8.2016 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Vihdin Kaitlammen (Haukkamäki) vedenlaatututkimus, elokuu 2016 Vesinäytteet Vihdin Ojakkalassa sijaitsevasta Kaitlammesta otettiin 16.8.2016 Vihdin kunnan ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

Kakarin vedenlaatututkimus 2016

Kakarin vedenlaatututkimus 2016 31.8.2016 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Kakarin vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet Karkkilan kaupunkitaajaman länsipuolella olevalla ylänköalueella sijaitsevalta Kakarilta otettiin Karkkilan

Lisätiedot

Lahnajärven, Suomusjärven ja Myllylammen vedenlaatututkimus 2016

Lahnajärven, Suomusjärven ja Myllylammen vedenlaatututkimus 2016 8.9.2016 Lahna- ja Suomusjärven hoitoyhdistys Mauri Mäntylä Lahnajärven, Suomusjärven ja Myllylammen vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet otettiin Lahna- ja Suomusjärven suojeluyhdistyksen toimesta 28.8.2016

Lisätiedot

Maa- ja metsätalouden kuormituksen vaikutukset kalastoon

Maa- ja metsätalouden kuormituksen vaikutukset kalastoon Maa- ja metsätalouden kuormituksen vaikutukset kalastoon Jukka Ruuhijärvi ja Tapio Sutela, RKTL Mikko Olin, HY ympäristötieteen laitos Maa- ja metsätalouden vesistövaikutukset seminaari Helsinki 9.5.2014

Lisätiedot

Ruokjärven veden laatu Maalis- ja elokuu 2017

Ruokjärven veden laatu Maalis- ja elokuu 2017 30.8.2017 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Ruokjärven veden laatu Maalis- ja elokuu 2017 Karkkilan Vuotnaisissa sijaitsevan Ruokjärven vesinäytteet otettiin 1.3.2017 ja 2.8.2017 Karkkilan kaupungin

Lisätiedot

Sipoonjoen suursimpukkaselvitys 2015

Sipoonjoen suursimpukkaselvitys 2015 ALLECO RAPORTTI N:O 12/2015 Sipoonjoen suursimpukkaselvitys 2015 Juha Syväranta ja Jouni Leinikki OTSIKKO: Sipoonjoen suursimpukkaselvitys 2015 PÄIVÄMÄÄRÄ: 22.10.2015 TEKIJÄ(T): Juha Syväranta ja Jouni

Lisätiedot

Suomen pintavesien seuranta ja luokittelu 2. vesienhoitokaudella. Kansallinen seurantaohjelma ja päivitetty ekologisen tilan luokittelu

Suomen pintavesien seuranta ja luokittelu 2. vesienhoitokaudella. Kansallinen seurantaohjelma ja päivitetty ekologisen tilan luokittelu Suomen pintavesien seuranta ja luokittelu 2. vesienhoitokaudella Kansallinen seurantaohjelma ja päivitetty ekologisen tilan luokittelu 1 Seurannan laatutekijät Biologia: Levästö, Vesikasvit, kalat, Pohjaeläimistö

Lisätiedot

Luoteis-Tammelan vesistöjen vedenlaatuselvitys v. 2011

Luoteis-Tammelan vesistöjen vedenlaatuselvitys v. 2011 Luoteis-Tammelan vesistöjen vedenlaatuselvitys v. 2011 Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto Johdanto Tämä raportti on selvitys Luoteis-Tammelan Heinijärven ja siihen laskevien ojien

Lisätiedot

Vihdin Lapoon vedenlaatututkimus, elokuu 2016

Vihdin Lapoon vedenlaatututkimus, elokuu 2016 26.8.2016 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Vihdin Lapoon vedenlaatututkimus, elokuu 2016 Vesinäytteet Vihdin Lapoosta otettiin 16.8.2016 Vihdin kunnan ympäristönsuojeluosaston toimeksiannosta. Työ perustuu

Lisätiedot

Ähtärinjärven tila ja kuormitus

Ähtärinjärven tila ja kuormitus Ähtärinjärven tila ja kuormitus Ähtäri 24.11.2016 Anssi Teppo/Etelä-Pohjanmaa ELY-keskus Pertti Sevola/ Ähtärinjärvi Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Närings-, trafik- och miljöcentralen

Lisätiedot

PUULAN LÄNSIOSAN PALEOLIMNOLOGINEN TUTKIMUS

PUULAN LÄNSIOSAN PALEOLIMNOLOGINEN TUTKIMUS PUULAN LÄNSIOSAN PALEOLIMNOLOGINEN TUTKIMUS Juhani Hynynen Jyväskylän yliopisto, Ympäristöntutkimuskeskus 18.02.2014 ESITELMÄN RUNKO Johdanto Mitä on paleolimnologia Menetelmät Missä & miten? Tulokset

Lisätiedot

KETTULAN JÄRVIEN TILA VUOSINA 2006-2010 TEHTYJEN TUTKI- MUSTEN PERUSTEELLA

KETTULAN JÄRVIEN TILA VUOSINA 2006-2010 TEHTYJEN TUTKI- MUSTEN PERUSTEELLA KETTULAN JÄRVIEN TILA VUOSINA 2006-2010 TEHTYJEN TUTKI- MUSTEN PERUSTEELLA Näytteenotto ja näytteiden analysointi Vesinäytteet on otettu lopputalvella 2006 ja 2007 sekä loppukesällä 2006, 2007 ja 2010

Lisätiedot

Valkialammen (Saukkola) veden laatu Elokuu 2016

Valkialammen (Saukkola) veden laatu Elokuu 2016 24.8.2016 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Valkialammen (Saukkola) veden laatu Elokuu 2016 Lohjan Saukkolassa sijaitsevan pienen Valkialammen vesinäytteet otettiin 2.8.2016 kaupungin ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

KROTTILANLAHDEN POHJAELÄINTUTKIMUS 2006

KROTTILANLAHDEN POHJAELÄINTUTKIMUS 2006 KROTTILANLAHDEN POHJAELÄINTUTKIMUS 006 Natura-kohde / Natura site: Ruissalon lehdot FI000057 Lounais-Suomen urbaanit Natura 000 -alueet Life Luonto -hanke 00 006 Management of Urban Natura 000 Areas in

Lisätiedot

No 296b/18 VAPO OY:N KAAKKOIS-SUOMEN ELY- KESKUSALUEELLA SIJAITSEVIEN TURVETUOTANTOALUEIDEN BIOLOGINEN TARKKAILUOHJELMA 2018-

No 296b/18 VAPO OY:N KAAKKOIS-SUOMEN ELY- KESKUSALUEELLA SIJAITSEVIEN TURVETUOTANTOALUEIDEN BIOLOGINEN TARKKAILUOHJELMA 2018- No 296b/18 VAPO OY:N KAAKKOIS-SUOMEN ELY- KESKUSALUEELLA SIJAITSEVIEN TURVETUOTANTOALUEIDEN BIOLOGINEN TARKKAILUOHJELMA - Lappeenrannassa 3. päivänä toukokuuta Niina Hätinen tutkija SISÄLTÖ FINAS-akkreditointipalvelun

Lisätiedot

Missä kuhat ovat? Outi Heikinheimo Luonnonvarakeskus (Luke) Ammattikalastajaristeily Luonnonvarakeskus

Missä kuhat ovat? Outi Heikinheimo Luonnonvarakeskus (Luke) Ammattikalastajaristeily Luonnonvarakeskus Missä kuhat ovat? Outi Heikinheimo Luonnonvarakeskus (Luke) Ammattikalastajaristeily 7.-8.2. 2018 Esityksen sisältö Kuhan vuosiluokkavaihtelun taustalla kesän lämpötilat Kuhakannan kehitys 1980 alkaen

Lisätiedot

Lestijärven tila (-arvio)

Lestijärven tila (-arvio) Lestijärven tila (-arvio) Virallinen VHS Tyypittely: - Matalat humusjärvet järvi Luokittelu: - erinomainen ekologinen tila! - hyvä kemiallinen tila Mikä on TOTUUS Historia -järven vesi juomakelpoista 60-

Lisätiedot

Vihdin Tuohilammen vedenlaatututkimus, heinäkuu 2016

Vihdin Tuohilammen vedenlaatututkimus, heinäkuu 2016 26.8.2016 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Vihdin Tuohilammen vedenlaatututkimus, heinäkuu 2016 Vesinäytteet Vihdin Otalammella sijaitsevasta Tuohilammesta otettiin 20.7.2016 Vihdin kunnan ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

ISO RUOKJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 2016 mittaukset ja vertailu vuosiin

ISO RUOKJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 2016 mittaukset ja vertailu vuosiin 29.8.2016 Iso Ruokjärven suojeluyhdistys ry Tarja Peromaa ISO RUOKJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 2016 mittaukset ja vertailu vuosiin 2009-2015 Sammatin Iso Ruokjärvestä otettiin uusimmat vesinäytteet 15.8.2016

Lisätiedot

Tuusulanjoen kunnostukseen liittyvä kalastotarkkailu vuonna 2004

Tuusulanjoen kunnostukseen liittyvä kalastotarkkailu vuonna 2004 KALA- JA RIISTARAPORTTEJA nro 351 Ari Saura Tuusulanjoen kunnostukseen liittyvä kalastotarkkailu vuonna 2004 Helsinki 2005 Julkaisija Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos KUVAILULEHTI Julkaisuaika Huhtikuu

Lisätiedot

Jouhtenanjärven veden laatu Maalis- ja elokuu 2017

Jouhtenanjärven veden laatu Maalis- ja elokuu 2017 29.8.2017 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Jouhtenanjärven veden laatu Maalis- ja elokuu 2017 Karkkilan keskivaiheilla sijaitsevan Jouhtenanjärven vesinäytteet otettiin 1.3.2017 ja 2.8.2017 Karkkilan

Lisätiedot

Joen määritelmä. Joella tarkoitetaan virtaavan veden vesistöä. Joen valuma-alue on vähintään 100 km 2.

Joen määritelmä. Joella tarkoitetaan virtaavan veden vesistöä. Joen valuma-alue on vähintään 100 km 2. Joet ja kunnostus Joen määritelmä Joella tarkoitetaan virtaavan veden vesistöä. Joen valuma-alue on vähintään 100 km 2. Valuma-alueella tarkoitetaan aluetta, jolta vedet kerääntyvät samaan vesistöön. Jokiekosysteemin

Lisätiedot

Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailun yhteenveto vuosilta

Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailun yhteenveto vuosilta Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailun yhteenveto vuosilta 2010 2013 Ralf Holmberg, Eeva Ranta, Aki Mettinen, Anu Suonpää, Marja Valtonen Länsi-Uudenmaan

Lisätiedot

Kitkajärvien seuranta ja tilan arviointi

Kitkajärvien seuranta ja tilan arviointi Kitkajärvien seuranta ja tilan arviointi i Mirja Heikkinen 7.12.2009 Kuusamo Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus / Mirja Heikkinen/ Kitka-seminaari 14.12.2009 1 MITÄ, MISSÄ, MIKSI? - Säännöllinen seuranta

Lisätiedot

ISO-KAIRIN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu vuosiin 1978, 1980 ja 1992

ISO-KAIRIN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu vuosiin 1978, 1980 ja 1992 LUVY/149 4.8.215 Minna Sulander Ympäristönsuojelu, Vihti ISO-KAIRIN VEDEN LAATU Kesän 215 tutkimus ja vertailu vuosiin 1978, 198 ja 1992 Vihdin pohjoisosassa sijaitsevasta Iso-Kairista otettiin vesinäytteet

Lisätiedot

Pintavesien ekologinen luokittelu Uudenmaan ELY-keskuksessa

Pintavesien ekologinen luokittelu Uudenmaan ELY-keskuksessa Pintavesien ekologinen luokittelu Uudenmaan ELY-keskuksessa TPO-aluetilaisuus Keski-Uusimaa Helsinki 18.11.2013 UUDELY / Ympäristön tila -yksikkö 1 Vesien luokittelujärjestelmä Pintavedet luokiteltiin

Lisätiedot

Vesijärven jäänalaisen lämpötilan ja happipitoisuuden muuttuminen hapetussekoituksen seurauksena

Vesijärven jäänalaisen lämpötilan ja happipitoisuuden muuttuminen hapetussekoituksen seurauksena Vesijärven jäänalaisen lämpötilan ja happipitoisuuden muuttuminen hapetussekoituksen seurauksena Pauliina Salmi ja Kalevi Salonen 2nd Winter Limnology Symposium, Liebenberg, Saksa, 31.5.21 Mukailtu suomeksi

Lisätiedot

Lopen Pääjärven koekalastukset vuonna 2012 Samuli Sairanen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Joulukuu 2012

Lopen Pääjärven koekalastukset vuonna 2012 Samuli Sairanen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Joulukuu 2012 Lopen Pääjärven koekalastukset vuonna 212 Samuli Sairanen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Joulukuu 212 Johdanto Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) koekalasti Hämeenlinnassa, Tammelassa

Lisätiedot

Mitä pohjaeläimet kertovat Hiidenveden tilasta? Hiidenvesi-ilta 19.2.2015, Vihdin kunnantalo Aki Mettinen, vesistötutkija Luvy ry

Mitä pohjaeläimet kertovat Hiidenveden tilasta? Hiidenvesi-ilta 19.2.2015, Vihdin kunnantalo Aki Mettinen, vesistötutkija Luvy ry Mitä pohjaeläimet kertovat Hiidenveden tilasta? Hiidenvesi-ilta 19.2.2015, Vihdin kunnantalo Aki Mettinen, vesistötutkija Luvy ry Esityksen sisältö 1. Hiidenvettä tutkitaan 2. Pohjaeläimet pohjan tilan

Lisätiedot

Ohje sisävesien pohjaeläimistön luokittelumuuttujien Excellaskupohjiin

Ohje sisävesien pohjaeläimistön luokittelumuuttujien Excellaskupohjiin Ohje sisävesien pohjaeläimistön luokittelumuuttujien Excellaskupohjiin Jukka Aroviita, SYKE/VK/VSI, 25.1.2013, Ver1.2 1 Johdanto Tässä ohjeessa kerrotaan miten Excel-laskupohjilla voidaan laskea vesienhoidon

Lisätiedot

Tuusulanjoen kunnostuksen seuranta vuosina 2004 2009. Raportti pohjaeläinseurannasta. Katriina Könönen Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymä

Tuusulanjoen kunnostuksen seuranta vuosina 2004 2009. Raportti pohjaeläinseurannasta. Katriina Könönen Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymä Tuusulanjoen kunnostuksen seuranta vuosina 2004 2009 Raportti pohjaeläinseurannasta Katriina Könönen Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymä Toukokuu 2010 Sisältö 1 Tiivistelmä... 3 2 Johdanto... 4

Lisätiedot

Kaitalammin (Valkärven eteläpuoli) veden laatu Maalis- ja elokuu 2017

Kaitalammin (Valkärven eteläpuoli) veden laatu Maalis- ja elokuu 2017 1.9.2017 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Kaitalammin (Valkärven eteläpuoli) veden laatu Maalis- ja elokuu 2017 Karkkilan Luoteisosassa sijaitsevan Kaitalammin vesinäytteet otettiin 1.3.2017 ja 2.8.2017

Lisätiedot

Hapetuksen tarkoitus purkamaan pohjalle kertyneitä orgaanisen aineksen ylijäämiä

Hapetuksen tarkoitus purkamaan pohjalle kertyneitä orgaanisen aineksen ylijäämiä Hapetuksen tarkoitus Hapettamiselle voidaan asettaa joko lyhytaikainen tai pitkäaikainen tavoite: joko annetaan kaloille talvisin mahdollisuus selviytyä pahimman yli tai sitten pyritään hillitsemään järven

Lisätiedot

Puulan länsiosan ja siihen laskevien vesien ekologinen luokittelu

Puulan länsiosan ja siihen laskevien vesien ekologinen luokittelu Puulan länsiosan ja siihen laskevien vesien ekologinen luokittelu Ajanjakso 2006-2012 Fysikaalis-kemiallinen luokitus Biologisten muuttujien luokitus Vertailut osa-alueittain Etelä-Savon elinkeino-, liikenne-

Lisätiedot

POHJAELÄINTUTKIMUKSET MERIALUEELLA PYHTÄÄ KOTKA HAMINA VUOSINA JA VERTAILUA AIKAISEMPIIN TULOKSIIN

POHJAELÄINTUTKIMUKSET MERIALUEELLA PYHTÄÄ KOTKA HAMINA VUOSINA JA VERTAILUA AIKAISEMPIIN TULOKSIIN POHJAELÄINTUTKIMUKSET MERIALUEELLA PYHTÄÄ KOTKA HAMINA VUOSINA -5 JA VERTAILUA AIKAISEMPIIN TULOKSIIN Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 33/5 Marja Anttila-Huhtinen ISSN 58-86 TIIVISTELMÄ Tässä

Lisätiedot

S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y

S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y Linnunmaa Oy/ Tiia Grönholm (email) E 5141 28.12.2011 Lähetämme ohessa Endomines Oy:n uusien hankealueiden taustatilanteen selvittämiseen kuuluvan

Lisätiedot

Schuelerin vettä läpäisemättömän pinnan osuuteen perustuvan taajamapurojen luokittelun soveltuvuus Vantaan pienvaluma-alueille

Schuelerin vettä läpäisemättömän pinnan osuuteen perustuvan taajamapurojen luokittelun soveltuvuus Vantaan pienvaluma-alueille Schuelerin vettä läpäisemättömän pinnan osuuteen perustuvan taajamapurojen luokittelun soveltuvuus Vantaan pienvaluma-alueille Outi Kesäniemi Taajamapuroja voidaan luokitella rakennetun pinta-alan perusteella

Lisätiedot

Katsaus Suomenlahden ja erityisesti Helsingin edustan merialueen tilaan

Katsaus Suomenlahden ja erityisesti Helsingin edustan merialueen tilaan Katsaus Suomenlahden ja erityisesti Helsingin edustan merialueen tilaan o Itämeri pähkinänkuoressa o Vedenlaadun kehitys Ulkoinen kuormitus Lämpötila ja suolapitoisuus Mitä on sisäinen kuormitus? Ravinteet

Lisätiedot

Mäntsälänjoen vuollejokisimpukkaselvitys Mäntsälän vanhalta myllypadolta Hirvihaaranjoen yhtymäkohtaan 2014

Mäntsälänjoen vuollejokisimpukkaselvitys Mäntsälän vanhalta myllypadolta Hirvihaaranjoen yhtymäkohtaan 2014 Mäntsälänjoen vuollejokisimpukkaselvitys Mäntsälän vanhalta myllypadolta Hirvihaaranjoen yhtymäkohtaan 2014 Rami Laaksonen 29.7.2014 1 Sisältö 1. Johdanto... 3 2. Tutkimusalue ja menetelmät... 3 3. Tulokset...

Lisätiedot

Voiko EU vaikuttaa ympäristön tilaan ja miten? Ympäristön tila ja toimet Suomen puolella

Voiko EU vaikuttaa ympäristön tilaan ja miten? Ympäristön tila ja toimet Suomen puolella Voiko EU vaikuttaa ympäristön tilaan ja miten? Ympäristön tila ja toimet Suomen puolella Perämeriseminaari Luulaja 16.-17.10.2007 Sisältö EU:n hallinnolliset keinot vähentää rannikkovesien rehevöitymistä

Lisätiedot

Kärjenlammin vedenlaatututkimus 2016

Kärjenlammin vedenlaatututkimus 2016 31.8.2016 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Kärjenlammin vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet Karkkilan kaakkoisosassa sijaitsevalta Kärjenlamilta otettiin Karkkilan kaupungin ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

Puroympäristöjen kunnostaminen kokemuksia ja hyviä käytäntöjä

Puroympäristöjen kunnostaminen kokemuksia ja hyviä käytäntöjä Puroympäristöjen kunnostaminen kokemuksia ja hyviä käytäntöjä Paimionjokiseminaari 13.11.2014, Härkälän kartano, Somero : Janne Tolonen, Valonia Esityksen sisältö Puroympäristöjen kunnostaminen 1. Valonian

Lisätiedot

Vesistöjen nykytila Iisalmen reitillä Iisalmen reitti -seminaari , Iisalmi

Vesistöjen nykytila Iisalmen reitillä Iisalmen reitti -seminaari , Iisalmi Vesistöjen nykytila Iisalmen reitillä Iisalmen reitti -seminaari 18.3.2019, Iisalmi Antti Kanninen, Pohjois-Savon ELY-keskus Esityksen sisältö Iisalmen reitin vesien erityispiirteistä Vesien tila ja siihen

Lisätiedot

Pienojanlammen veden laatu Maalis- ja elokuu 2017

Pienojanlammen veden laatu Maalis- ja elokuu 2017 30.8.2017 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Pienojanlammen veden laatu Maalis- ja elokuu 2017 Karkkilan länsiosassa sijaitsevan Pienojanlammen vesinäytteet otettiin 1.3.2017 ja 2.8.2017 Karkkilan kaupungin

Lisätiedot