Suomen Luontotieto Oy. Huikun hiekkarantaa matalan veden aikaan. Suomen Luontotieto Oy 32/2009 Jyrki Oja, Satu Oja

Transkriptio

1 Oulunsalo-Hailuoto pengertien ja tuulivoimalapuistohankkeen suunnittelualueen pesimälinnustoselvitys Huikun hiekkarantaa matalan veden aikaan Suomen Luontotieto Oy 32/2009 Jyrki Oja, Satu Oja

2 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Selvitysalue Tulokset Alueella pesivä linnusto Lintuluodot Ranta-alueet Alueella pesivät EU:n Lintudirektiivin... liitteen I lintulajit Yhteenveto pesimälinnustoselvityksestä Sulkasatomuuton ja kesäisten kerääntymien seuranta Tulokset Pengertiehankkeen toteutumisen mahdolliset vaikutukset... alueen pesimälinnustoon Rakentamisen suorat vaikutukset alueen... pesimälinnustoon Pengertien epäsuorat vaikutukset alueen... pesimälinnustoon Lähteet ja kirjallisuus Liitteet:

3 1. Johdanto Oulun tiepiiri ja Oulun Seudun Sähkö tilasivat Destia Oy:ltä / Suomen Luontotieto Oy:ltä pesimälinnustoselvityksensuunnitteilla olevan Oulunsalon- Hailuodon pengertien alueelta sekä tuulivoimalapuiston alueelta. Selvitys kuuluu hankkeiden ympäristösuunnitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyviin perusselvityksiin. Destia Oy:ssä tehtävän yhteyshenkilönä on toiminut Heimo Rintamäki ja Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Oja. 2. Aineisto ja menetelmät Inventointialueiden pesimälinnustoselvitys toteutettiin soveltamalla eri laskentamenetelmiä. Vakioidulla kartoituslaskentamenetelmällä (Koskimies 1988) selvitettiin maa-alueiden eli Hailuodon ja Oulunsalon puoleiset ranta-alueet. Samaa menetelmää käytettiin saarien ja luotojen varpuslintujen reviirien selvittämiseen. Saarten ja luotojen vesi- ja rantalinnusto selvitettiin pesälaskentamenetelmää käyttäen. Kolmantena laskentamuotona käytettiin vesilintujen poikuelaskentamenetelmää. Poikuelaskentojen aineistoa ei kuitenkaan suoraan lisätty kokonaisparimäärään, sillä osa poikueista oli laskettu jo munavaiheessa ja osa poikueista oli saattanut siirtyä alueelle muualta. Hailuodon ranta-alueiden (Huikku) sekä Oulunsalon ranta-alueiden pesimälinnusto selvitettiin kartoituslaskentamenetelmän avulla. Linnuston laskentamenetelmistä kartoituslaskenta on tarkin, mutta samalla työläin, mikäli laskentakertoja on useampi kuin yksi. Kartoituslaskentamenetelmää käytetään yleisesti maalinnuston selvitys- ja seurantamenetelmänä ja menetelmänä se on hyvin yksinkertainen ja helposti toteutettavissa. Kartoituslaskentamenetelmä perustuu tavallisesti useaan käyntikertaan tutkimusalueella. Kuten muutkin pesimälinnustoon kohdistuvat laskentamenetelmät sen pohjana on lintujen reviirikäyttäytyminen. Kullakin käyntikerralla merkitään kartalle kaikki pesivää paria osoittavat havainnot. Useimmiten havainto on laulava koiras, mutta myös pesät, juuri pesästä lähteneet maastopoikaset sekä varoittelevat naaraat ovat pesivää paria osoittavia havaintoja. Havainnot merkitään käyntikartalle, jonka tulisi olla mahdollisimman tarkka. Käytännössä peitepiirros, johon voi merkitä omia karttamerkkejä, on usein paras vaihtoehto. 3

4 Kartoitus on hidas, mutta hyvin tehokas laskentamenetelmä. Yhdellä käyntikerralla havaitaan metsämaastossa keskimäärin 60 % alueella pesivistä lintupareista ja kymmenellä jo 99,5 % (Enemar 1959). Avomaastossa, kuten suoympäristössä tai peltoaukeilla kartoituslaskentamenetelmä on hyvin toimiva. Yhden laskentakerran menetelmällä ei välttämättä havaita kaikkia alueella esiintyviä lintuja niiden satunnaisen liikkumisen sekä olosuhteiden vaikutusten takia. Kartoituslaskentamenetelmällä yhdellä käyntikerralla havaitaan metsämaastossa noin 60 % pesimälinnuista, mutta avomaastossa havaintotehokkuus voi olla jopa yli 80 %. Harvakasvuisissa metsissä yhdellä käyntikerralla voidaan olosuhteiden ollessa suotuisat havaita lähes kaikki alueella pesivät lintuparit, mikäli laskennan ajoitus osuu oikeaan aikaan (mm. Koskimies ja Väisänen 1988). Kattavamman ja yksityiskohtaisemman tiedon saamiseksi tulisi laskentakertoja olla mielellään vähintään kolme. Tulosten tulkinnassa inventointialueen rajalla havaitut parit tulkittiin lajikohtaiseksi alueella pesiviksi. Hailuodon Huikun alueen pesimälinnusto selvitettiin kolmella laskentakerralla, samoin kuin Riutunkarin-Nenännokan välinen ranta-alue. Riutunkarin sekä Hailuodon lauttasataman pesimälinnusto kirjattiin ylös jokaisella käyntikerralla huhti-kesäkuussa, jolloin käyntikertoja kertyi yhteensä 8. Luotojen pesimälinnusto inventoitiin kolmella käyntikerralla. Kolmenkoivunkarin länsipuolisella luodolla käytiin kuitenkin vain kaksi kertaa. Pesien laskennan yhteydessä kuoriutuneet linnut rengastettiin ja yhteensä poikasrengastuksia alueelta kertyi 180 yksilöä, joista suurin osa oli naurulokkeja ja lapintiiroja. Pesimälinnustolaskennoista vastasivat Jyrki ja Satu Oja sekä Rami Lindroos Suomen Luontotieto Oy:stä. Maastoinventointeihin osallistui myös Jari-Pekka Tuokko sekä veneenkuljettajana toiminut Heikki Olkkonen. 3. Selvitysalue Selvitysalue käsitti kuusi luotoa ja saarta (Äijänkumpele, Laitakari, Saapaskari, Jussinmatala, Kolmenkoivunkarin luoto, Martinriisi) sekä Oulunsalon puolella Riutunkarin-Nenännokan välisen ranta-alueen sekä varsinaisen Riutunkarin pengeralueen lähiympäristöineen. Hailuodon puolella pesimälinnustoselvitys käsitti Huikun lauttasataman alueen ja sen pohjoispuolella sijaitsevan ranta-alueen noin 300 m päähän nykyisestä tielinjasta. Eteläpuolella selvitysalue käsitti Huikun ranta-alueita noin 1.5 km etäisyydelle. Lapintiira pesii alueen luodoilla 4

5 4. Tulokset 4.1 Alueella pesivä linnusto Lintuluodot Äijänkumpele (KKJ: N: : E: ) Äijänkumpele on kahdesta osasta muodostunut kallioinen luoto, jonka länsireunassa on merimerkki. Merimerkin alla on pieni 11 parin uusi merimetsokolonia. Luodon itäosa on ruohopeitteinen, mutta täälläkin luodolla näkyy jääeroosion merkkejä ja puut ja pensaat puuttuvat kohteelta. Merimetsokolonian yhteydessä ei pesinyt muita lintuja, mutta saaren itäpäässä on melko tiheä lokkikolonia. Pesimätulos saarella jäi erittäin heikoksi, ilmeisesti minkin vierailun johdosta Taulukko. Äijänkumpeleen pesimälinnusto parimäärineen Parimäärä Merimetso (Phalacrocorax carbo) 11 Tukkasotka (Aythya fuligula) 1 Harmaalokki (Larus argentatus) 9 Kalalokki (Larus canus) 1 Naurulokki (Larus ridibundus) 6 Lapintiira (Sterna paradisaea) 5 Kalatiira (Sterna hirundo) 6 Karikukko (Arenaria interpres) 1 Västäräkki (Motacilla alba) 1 Merimetson pesimäyhdyskunta Äijänkumpeleella 5

6 Korkiakari (KKJ: N: : E: ) Korkiakari on melko suurikokoinen metsäinen saari, jonka itäpäässä on kesäasutusta. Saaren metsäistä keskiosaa kiertää kapea kivikkoinen rantaniittyreunus. Saaren pesimälinnusto on keskittynyt saaren länsipäähän. Kesäasukkaiden mukaan saarella on pesinyt mm. hiirihaukka. Taulukko. Korkiakarin pesimälinnusto parimäärineen Parimäärä Tukkasotka (Aythya fuligula) 1 Isokoskelo (Mergus merganser) 1 Tukkakoskelo (Mergus serrator) 1 Harmaalokki (Larus argentatus) 2 Kalalokki (Larus canus) 1 Lapintiira (Sterna paradisaea) 2 Kalatiira (Sterna hirundo) 1 Rantasipi (Actitis hypoleucos) 1 Meriharakka (Haematopus ostralegus) 1 Varis (Corvus corone) 1 Laitakari (KKJ:N: E: ) Metsäinen, hiekkakummun päälle syntynyt saari, jonka itäreunassa on suurikokoinen puinen merimerkki. Vaikka saarella ei ole kesäasutusta on se suosittu veneilijöiden rantautumispaikka ja ehkä tästä syystä sen pesimälinnusto on hyvin niukkaa. Taulukko. Laitakarin pesimälinnusto parimäärineen Parimäärä Tukkasotka (Aythya fuligula) 1 Isokoskelo (Mergus merganser) 1 Kalalokki (Larus canus) 1 Räystäspääsky (Delichon urbica) 3 Saapaskari (KKJ:N: E: ) Saapaskari on metsäinen saari, jonka pohjoisreunassa on jonkin verran kosteaa rantaniittyä. Saaren itäpäässä on useita kesäasutuksia ja alueelle on rakennettu laitureita ym. muita rakennelmia. Saaren niukka pesimälinnusto on keskittynyt saaren pohjois- ja länsireunalle. Taulukko. Saapaskarin pesimälinnusto parimäärineen Parimäärä Tukkasotka (Aythya fuligula) 2 Tukkakoskelo (Mergus serrator) 1 Lapintiira (Sterna paradisaea) 1 Kalatiira (Sterna hirundo) 1 Pajulintu (Phylloscopus trochilus) 1 Västäräkki (Motacilla alba) 1 6

7 Jussinmatala (KKJ:N: E: ) Jussinmatala on reheväkasvuinen ruohovaltainen saari, josta jääeroosio pitää pensaat ja puut poissa. Reheväkasvuisuus johtuu alueella pesivästä harmaalokkikoloniasta. Luodon reunaosat ovat kasvittomia, mutta keskiosa on kokonaan kasvipeitteinen. Luodolla pesineet tukkasotkat ilmestyivät pesimään vasta laulujoutsenen poikasten kuoriuduttua ja poistuttua alueelta. Taulukko. Jussinmatalan pesimälinnusto parimäärineen Parimäärä Laulujoutsen (Cygnus cygnus) 1 Tukkasotka (Aythya fuligula) 4 Harmaalokki (Larus argentatus) 16 Kalalokki (Larus canus) 1 Lapintiira (Sterna paradisaea) 5 Kalatiira (Sterna hirundo) 6 Karikukko (Arenaria interpres) 1 Västäräkki (Motacilla alba) 1 Kolmenkoivunkarin länsipuoleinen luoto (KKJ: N: E : ) Kolmenkoivunkarin länsipuolella sijaitsee pieni kaksiosainen lintuluoto, jotka matalanveden aikaan ovat maayhteydessä toisiinsa. Kummatkin karit ovat kivikkoisia ja reheväkasvuisia. Rantaviiva on somerikkoinen, mutta luotojen keskiosa on maapeitteinen. Kummatkin luodot ovat merkittäviä lintujen pesimäluotoja ja luodoilta laskettiin peräti 33 tukkasotkan pesää! Taulukko. Kolmenkoivunkarin pesimälinnusto parimäärineen Parimäärä Tukkasotka (Aythya fuligula) 33 Pikkulokki (Larus minutus) 2 Kalalokki (Larus canus) 1 Naurulokki (Larus ridibundus) 32 Lapintiira (Sterna paradisaea) 12 Kalatiira (Sterna hirundo) 4 Punajalkaviklo (Tringa totanus) 1 Karikukko (Arenaria interpres) 1 Västäräkki (Motacilla alba) 1 Martinriisi (KKJ:N: E: ) Matala kivikkoinen luoto, jolla ei ole maapeitettä. Meriveden ollessa korkealla aallot lyövät luodon yli ja luoto on kasviton. Martinriisi on lokkilintujen suosima oleskelupaikka, mutta luodolla ei pesi lintuja. Luodon reunalla havaittiin jäidenlähdön aikoihin itämerennorppa. 7

8 4.1.2 Ranta-alueet Riutunkari Riutunkarin pengertien, kalasataman ja tuulivoimayksiköiden ympäristössä on ihmisen voimakkaasti muokkaamaa ympäristöä. jonka pesimälinnusto on kuitenkin melko monilajinen. Lauttasataman kivikkoisella, satamasta irrallaan olevalla aallonmurtajalla on keskisuuri naurulokkikolonia, jonka seassa pesii myös muita lajeja. Riutunkarin inventointialueeseen kuuluvat myös Nenän rantaniittyihin rajautuvat täyttömaa-alueet ja niihin kuuluvat makeavesialtaat. Mukaan on laskettu myös lautoilla pesivät räystäspääskyt (6 paria). Taulukko. Riutunkarin pesimälinnusto parimäärineen Parimäärä Tavi (Anas crecca) 1 Tukkasotka (Aythya fuligula) 2 Tukkakoskelo (Mergus serrator) 1 Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) 1 Kalalokki (Larus canus) 3 Naurulokki (Larus ridibundus) 112 Lapintiira (Sterna paradisaea) 6 Kalatiira (Sterna hirundo) 2 Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) 1 Punajalkaviklo (Tringa totanus) 1 Rantasipi (Actitis hypoleucos) 1 Tylli (Charadrius hiaticula) 2 Räystäspääsky (Delichon urbica) 14 Västäräkki (Motacilla alba) 3 Keltavästäräkki (Motacilla flava) 1 Kivitasku (Oenanthe oenanthe) 3 Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus 3 Pajulintu (Phylloscopus trochilus) 2 Peippo (Fringilla coelebs) 1 Keltasirkku (Emberiza citrinella) 1 Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) 2 Kalatiiran pesä 8

9 Riutunkarin-Nenännokan välinen ranta-alue Inventointialue käsittää Riutunkainalon ja Nenännokan välisen rantaniittyalueen. Alue on Riutunkainalon kohdalta voimakkaasti umpeenkasvanut ja pensoittunut ja matalakasvuista rantaniittyä on alueella vain muutamana pienenä laikkuna. Riutunkainalon alueella on aloitettu karjanlaidunnus ja laidun ulottuu Nenännokan hoitoniitylle asti. Nenännokan alue käsittää Nenännokan kärjen sekä niittämällä hoidetun rantaniittyalueen /laitumen. Alueella ei ollut laidunnusta kesällä Nenännokassa on pieni lokkilintukolonia, jonka pesimätulos jäi olemattomaksi juhannuksen aikoihin tapahtuneen ihmishäirinnän vuoksi. Alueelta löytyi parikymmentä kuollutta tiiran ja naurulokin sekä pikkulokin poikasta. Alueella havaittu soidintava lapinsirri ei jäänyt pesimään paikalle ja valkoviklohavainto koski maastopoikuetta, jonka emo oli tuonut muualta. Taulukko. Riutunkarin-Nenännokan ranta-alueen pesimälinnusto parimäärineen Parimäärä Tavi (Anas crecca) 1 Tukkasotka (Aythya fuligula) 2 Kalalokki (Larus canus) 2 Naurulokki (Larus ridibundus) 8 Pikkulokki (Larus minutus) 5 Lapintiira (Sterna paradisaea) 8 Kalatiira (Sterna hirundo) 2 Pikkutiira (Sterna albifrons) 1 Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) 5 Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) 2 Punajalkaviklo (Tringa totanus) 4 Valkoviklo (Tringa nebularia) 1 Liro (Tringa glareola) 1 Rantasipi (Actitis hypoleucos) 2 Tylli (Charadrius hiaticula) 2 Lapinsirri (Calidris temminckii) 1 Västäräkki (Motacilla alba) 1 Keltavästäräkki (Motacilla flava) 6 Niittykirvinen (Anthus pratensis) 3 Kivitasku (Oenanthe oenanthe) 3 Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus 4 Pajulintu (Phylloscopus trochilus) 5 Harmaasieppo (Muscicapa striata) 2 Peippo (Fringilla coelebs) 6 Pohjansirkku (Emberixa rustica) 1 Keltasirkku (Emberiza citrinella) 1 Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) 3 9

10 Hailuodon Huikun lauttasatama Huikun lauttasataman inventointialue käsittää lauttasataman alueen ja siihen liittyvän aallonmurtajan sekä Hailuodon rantaviivaa noin 300 m matkalta pohjoisen suuntaan. Lauttasataman aallonmurtajalla on keskisuuri 144 parin naurulokkikolonia, jonka seassa pesii myös muuta lajistoa. Hailuodontien pohjoispuolinen rantaviiva on reheväkasvuista aukkoista rantaniittyä, joka paikoin on upottavaa liejua. Niittyalue on merkittävä vesilintupoikueiden ruokailualue, vaikka varsinaisella niityn alueella näitä lajeja pesii niukasti. Taulukko. Huikun lauttasataman pesimälinnusto parimäärineen Parimäärä Tavi (Anas crecca) 1 Sinisorsa (Anas platyrhynchos) 1 Lapasorsa (Anas clypeata) 1 Tukkasotka (Aythya fuligula) 6 Tukkakoskelo (Mergus serrator) 1 Isokoskelo (Mergus merganser) 1 Kalalokki (Larus canus) 3 Naurulokki (Larus ridibundus) 144 Lapintiira (Sterna paradisaea) 8 Kalatiira (Sterna hirundo) 2 Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) 1 Punajalkaviklo (Tringa totanus) 1 Rantasipi (Actitis hypoleucos) 1 Tylli (Charadrius hiaticula) 1 Räystäspääsky (Delichon urbica) 6 Västäräkki (Motacilla alba) 3 Keltavästäräkki (Motacilla flava) 1 Kivitasku (Oenanthe oenanthe) 1 Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus 3 Pajulintu (Phylloscopus trochilus) 2 Peippo (Fringilla coelebs) 1 Keltasirkku (Emberiza citrinella) 1 Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) 2 10

11 Hailuodon lauttasataman-huikun ranta-alue Huikun lauttasataman eteläpuolella sijaitseva Huikun rantaniitty on lähes kokonaan umpeutunut. Yhtenäisen pensaikko- ja järviruokovyöhykkeen lomassa kasvaa rehevää suurruohoniittyä, mutta matalakasvuista rantaniittyä ei alueella enää ole ja esim. merihanhet viihtyvät alueella enää satunnaisesti. Matalanveden aikaan alueella on laajoja kasvittomia rantahietikoita ja lietteitä. Hailuodon lauttasataman-huikun ranta-alueen pesimälinnusto parimäärineen Parimäärä Tavi (Anas crecca) 2 Sinisorsa (Anas platyrhynchos) 3 Lapasorsa (Anas clypeata) 1 Tukkasotka (Aythya fuligula) 1 Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) 1 Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) 1 Punajalkaviklo (Tringa totanus) 4 Rantasipi (Actitis hypoleucos) 3 Tylli (Charadrius hiaticula) 1 Lapinsirri (Calidris temminckii) 1 Västäräkki (Motacilla alba) 1 Keltavästäräkki (Motacilla flava) 2 Niittykirvinen (Anthus pratensis) 1 Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus 5 Pajulintu (Phylloscopus trochilus) 7 Harmaasieppo (Muscicapa striata) 2 Peippo (Fringilla coelebs) 6 Keltasirkku (Emberiza citrinella) 1 Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) 5 Tukkasotka on alueen runsaslukuisin vesilintu 11

12 4.2 Alueella pesivät EU:n Lintudirektiivin liitteen I lintulajit Laulujoutsen (Cygnus cygnus) 1 pari Jussinmatalan harmaalokkiyhdyskunnassa pesi onnistuneesti laulujoutsen. ei tavallisesti siedä muita vesilintuja pesän lähistöllä ja alueeella pesineet tukkasotkat aloittivat pesinnän vasta laulujoutsenen lähdettyä. Laulujoutsen on vähitellen levittäytymässä myös Perämeren saariston merialueelle ja kesällä 2009 lajin pesintä varmistettiin myös Haukiputaan Väliletolla, joka kuuluu jo ulkosaariin. Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) 1 pari Riutunkarin tyven ruovikkoalueella havaittiin keväällä soidinteleva ruskosuohaukkakoiras, mutta kesäkuun alussa koiras havaittiin uudestaan alueella. Yllättäen heinäkuun alkupuolella paikalla nähtiin ruokaa kantava koiraslintu ja lajin pesintä kohteella varmistui. Alueella nähtiin yksi maastopoikanen, mutta pesinnän loppuvaihe jäi epäselväksi. Pesäpaikka käytiin etsimässä elokuussa ja se sijaitsi pienen avovesilammikon tiheässä reunaruovikossa. Keväällä koiras nähtiin ainakin kahteen kertaan lennossa salmen yli Hailuodon suuntaan. Liro (Tringa glareola) 1 pari Liro on monenlaisten soiden ja kosteikkojen pesimälintu, joka Perämerellä pesii myös merenrantojen kosteikoilla. Alueen ainoa liro pesi Riutunkainalossa, jossa havaittiin varoitteleva emo ja yksi maastopoikanen. Pikkulokki (Larus minutus) 7 paria Pikkulokki pesi alueella sekä Kolmenkoivunkarin länsipuolisella luodolla sekä Nenännokan kärjen lokki/tiirayhdyskunnassa. pesii mieluusti naurulokkikolonioissa. Pikkulokkikolonioille on tyypillistä että ne eivät ole kovin pysyviä ja usein koloniat on asutettu vain muutaman vuoden. Lapintiira (Sterna paradiseae) 47 paria Alueen lintuluodoilta löytyi yhteensä 47 lapintiiran pesää. Alueen luodot ovat melko pieniä ja todennäköisesti suurin osa lapintiiran pesistä löytyi. Luodoilla lapintiiran pesivät tavallisesti lähempänä rantaviivaa kuin kalatiirat, mutta pelkästään pesistä tunnistaminen on hieman epävarmaa. Pesien etsinnän yhteydessä määritettiin ja laskettiin ilmassa varoittelevat aikuiset linnut. Rengastusikäisinä poikaset on melko helppo tuntea mm. jalan/nilkan mitasta. Alueen tiirayhdyskunnat ovat melko pieniä, eikä puhtaita tiirayhdyskuntia esiinny alueella. Lapintiiran Suomen kokonaiskannaksi on arvioitu paria (Väisänen ym. 1998). Kalatiira (Sterna hirundo) 24 paria Kalatiira on alueella jonkin verran lapintiiraa vähälukuisempi ja kaikki kalatiirat pesivät sekayhdyskuntina lapintiirojen kanssa. Vain Jussinmatalalla kalatiiroja pesi enemmän kuin lapintiiroja. Kalatiiran Suomen kokonaiskannaksi on arvioitu paria (Väisänen ym.1998). Pikkutiira (Sterna albifrons) 1 pari Nenännokan lokki- ja tiirayhdyskunnassa havaittiin kesäkuun alkupuolelta lähtien varoitteleva pikkutiirapari, joka todennäköisesti aloitti pesinnän alueella. hävisi kuitenkin paikalta ilmeisesti juhannuksen aikoina tapahtuneen häirinnän vuoksi, jolloin suurin osa jo kuoriutuneista lokin ja tiiran poikasista menehtyi. Oikkutiira pesii mieluusti suojaisilla hiekkariutoilla tai hyvin laajoilla rantahietikoilla kuten Siikajoen Tauvossa. saattaa pesiä myös tiirayhdyskunnissa ja esim. Kolmenkoivunkarin luoto saattaisi sopia lajin pesimäympäristöksi. Huikun rantahietikko on liian kapea ja vedennousulle altis lajin pesimäympäristöksi. 12

13 5. Yhteenveto pesimälinnustoselvityksestä Inventointialueen pesimälinnusto on tyypillistä Oulun rannikko- ja saaristoalueen pesimälajistoa. Alueella on kolme huomionarvoista lintuluotoa, joiden pesimälajisto on melko arvokasta. Näistä luoteisimmalla luodolla eli Äijänkumpaleella on pieni 11 pesän merimetsokolonia, jonka poikastuotto oli erinomainen. Yksitoista pesää tuotti 44 lentopoikasta (4.0 poikasta /pesä). Jussinmatalan arvokkain pesimälintu on merialueella vähälukuinen laulujoutsen. Kolmenkoivunkarin länsipuoleisen pikkuluodon lokkilintukolonia on merkittävä ja pieneltä luodolta löytyneet 33 tukkasotkan pesää nostavat kohteen arvoa huomattavasti. Nenännokan Natura-alueen lokkilintukolonia kärsi häirinnästä ja esim. alueella todennäköisesti pesintänsä aloittanut pikkutiira keskeytti pesintänsä juhannuksen tienoilla tapahtuneen häirinnän vuoksi. Mantereen puolella näinkin avoimella ja helposti saavutettavalla paikalla sijaitsevat lokkilintukoloniat ovat harvinaisia. 6. Sulkasatomuuton ja kesäisten kerääntymien seuranta Oulunsalon-Hailuodon väliselle suunnitellulle pengertiealueelle ja merialueelle suunnitellun tuulivoimalapuiston alueella sulkivien ja alueen läpi kesäisin liikkuvien lintujen määriä selvitettiin välisenä aikana. Havainnointia suoritettiin pääasiassa Oulunsalon Riutunkarilta ja Hailuodon puoleisesta lauttasatamasta. Lisäksi kolmena päivänä havainnointia suoritettiin veneestä käsin, jotta alueen pohjoisosan lintuluotojen ympäristöön kertyvien lintujen määrät saatiin selvitettyä. Yhteensä havainnointia oli 16 päivänä ja havainnointiin osallistui kolme tutkijaa (Jyrki Oja, Satu Oja ja Rami Lindroos). Osa havainnoinnista suoritettiin muiden selvitysten yhteydessä. Yhteensä havaintotunteja kertyi 132. Pääsääntöisesti lintujen havainnointia suoritettiin aamuyöllä jolloin seuranta lopetettiin klo 9.00 mennessä ja iltaisin, jolloin vesilintujen liikehdintä on kesäisin aktiivisinta. Jokaisella laskentakerralla kirjattiin ylös kaikki vesi ja rantalinnut, siten että selvästi vielä pesivät linnut jätettiin huomioimatta. Käytännössä myöhäisessä poikasvaiheessa osa ylöskirjatuista linnuista on ollut alueella pesiviä. Heinäkuun lopulla ja elokuun alussa alueelle kerääntyy myöhäisiltoina jonkin verran pääskyjä sekä myös tervapääskyjä vesihyönteisten pyyntiin. Kertymät ovat kuitenkin pieniä verrattuna Kempeleenlahden pohjukan ja Liminganlahden kerääntymiin. Myös Hailuodon Ojankylänlahdelle kerääntyy tyyninä päivinä pääskyparvia saalistamaan Pikkulokki pesii inventointialueella 13

14 6.1 Tulokset Toisiin kuin keväällä laaditussa tutkimussuunnitelmassa epäiltiin, nyt tarkastelun kohteena oleva alue ei ole merkittävä lintujen sulkasatoalue tai muu kerääntymäalue. Alueen läpi kesäisin liikkuvat lintumäärät ovat pieniä verrattuina muuttoaikaiseen liikehdintään. Selkeästi jonkinlaisia kerääntymiskohteita ovat Nenänokan rantaniityt, jolle merihanhia kerääntyy heinäkuun puolivälistä alkaen. Toinen kerääntymisalue on Hailuodon lauttasataman pohjoispuolinen rantaniittyalue, johon puolisukeltajasorsat ja erityisesti tukkasotkat vievät pienet poikasensa suojiin. Elokuun alkupäivinä Huikun rantaniitty oli kuitenkin jo melko tyhjä vesilinnuista. Suurin osa alueella pesivistä vesilinnuista vie poikueensa jo lentokyvyttöminä Hailuodon, Liminganlahden sekä Kempeleenlahden reheviin ja suojaisiin merenlahtiin. Vesilintujen kerääntymistä Hailuodon puolelle edesauttaa myös sorsastusta varten aikaisin aloitettava viljaruokinta. Taulukko. Eräiden suunnittelualueella havaittujen lintulajien maksimimäärät ja havaintopäivät (ei muuttajia mukana) Merimetso (Phalacrocorax carbo) Kuikka (Gavia arctica) Kaakkuri (Gavia stellata) Laulujoutsen (Cygnus cygnus) Merihanhi (Anser anser) Tavi (Anas crecca) Sinisorsa (Anas platyrhynchos) Lapasorsa (Anas clypeata) Jouhisorsa (Anas acuta) Tukkasotka (Aythya fuligula) Tukkakoskelo (Mergus serrator) Isokoskelo (Mergus merganser) Kurki (Grus grus) Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) Punajalkaviklo (Tringa totanus) Rantasipi (Actitis hypoleucos) Tylli (Charadrius hiaticula) Naurulokki (Larus ridibundus) Harmaalokki (Larus argentatus) Räyskä (Sterna caspia) Lapin/kalatiira (Sterna paradisae/hirundo) Tervapääsky (Apus apus) Pääskyt (Hirudo rustica /Delichon urbica)

15 7. Pengertiehankkeen toteutumisen mahdolliset vaikutukset alueen pesimälinnustoon Pengertien rakentamisesta seuraavat mahdolliset linnustovaikutukset kohdistuvat käytännössä vain alueen pesimälinnustoon. Välittömiä alueen läpi muuttavaan linnustoon kohdistuvia vaikutuksia ei pengertie aiheuta, sillä pengertien toteutuminen ei vaikuta lintujen muuttoreitteihin tai merkittäviin ruokailualueisiin. 7.1 Rakentamisen suorat vaikutukset alueen pesimälinnustoon Toteutuessaan pengertie hävittäisi Riutunkarin lauttasataman aallonmurtajassa pesivän naurulokkiyhdyskunnan, joka jäisi tielinjauksen alle. Nykysuunnitelmien mukaan tiehanke ei kohdistu Hailuodon lauttasataman aallonmurtajalla pesivään lokkilintuyhdyskuntaan. Tielinjaus ei kulje lokkiluotojen yli eikä tielinjan alueella ole merkittäviä vesilintujen ruokailu tai sulkasatokerääntymäalueita. 7.2 Pengertien epäsuorat vaikutukset alueen pesimälinnustoon Pengertien epäsuoria alueen pesimälinnustoon kohdistuvia vaikutuksia ovat liikennetörmäykset. Törmäyksiä tapahtuisi todennäköisesti eniten sekä Riutunkarin puoleisessa että Hailuodon puoleisessa päässä, jossa linnut liikkuvat eniten. Merialueella törmäysten todennäköisyys on pieni. Pengertien rakentaminen saattaa vaikuttaa merialueen virtauksiin, liettymiseen sekä erityisesti jääeroosioon, joka on merkittävin maannousemarantojen kasvillisuuteen vaikuttava tekijä. Jääeroosion heikentyminen tai häviäminen vaikuttaa matalakasvuisten rantaniittyjen ja myös luotojen linnuston elinympäristöihin lisäämällä umpeenkasvua ja hävittämällä kahlaajille soveliasta elinympäristöä. Alueen kahlaajalajeista mm lapinsirri ja tylli vaativat niukkakasvuisia eroosiorantoja elinympäristökseen. Pengertien vaikeimmin arvioitavia ympäristövaikutuksia on penkereen vaikutus jään liikkeisiin ja sitä kautta eroosiorantojen dynamiikkaan. Jos pengertien vaikutuksesta rantoihin ja luotoihin kohdistuva eroosiovaikutus heikkenee tai loppuu kokonaan vaikuttaa se myös pidemmällä aikavälillä osaan alueen pesimälinnuista. Liro pesii alueella yhden parin voimin 15

16 8. Lähteet ja kirjallisuus Rassi, P. Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. 2001: Suomen lajien uhanalaisuus s. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Tucker, G.M: & Heath, M. F. 1994: Birds in Europe: their Conservation Status. Bird Life Conservation Series No s. Cambridge, UK: Tuohimaa, H. 2005: Oulunsalon Kuivaniemen välisen saariston Natura-alueen pesimälinnustoinventoinnit Metsähallitus, julkaisematon raportti. Able, K. P., 1970: A radar study of the altitude of nocturnal passerine migration. Bird Banding 41, Able, K. P., 1982: The effects of overcast skies on the orientation of free-flying nocturnal migrants. Teoksessa: Papi ja Wallraff (toim.):avian navigation. Springer-Verlag, Berlin Heidelberg, s Anderson. R. L., J. Tom, N. Neuman, J. Noone and N. Maul, 1996: Avian risk assessment methodology. Proceedings, National Avian Wind Power Planning Meeting II, Palm Springs, California, Sept. 1995, Prepared for the Avian Subcommittee of the National Wind Coordinating Committee by RESOLVE Inc., Washington DC, and LGL Ltd., King City, Ont., 152 s. Available at htm Anderson, R. L., D. Strickland, J. Tom, N. Neumann, W. Erickson, J. Cleckler, G. Mayorga, G. Nuhn, A. Leuders, J. Schneider, L. Backus, P. Becker ja N. Flagg, 2000: Avian monitoring and risk assessment at Tehachapi Pass and San Gorgonio Pass Wind Resource Areas, California, Phase 1 preliminary report. Proceedings, National Avian Wind Power Planning Meeting III, San Diego, California, May National Wind Coordinating Committee. Avery, M., P. F. Springer ja N. S. Dailey, 1980: Avian mortality at man-made structures. An annotated bibliography (revised). U.S. Fish and Wildlife Service, Biological Services Program, National Power Plant Team, FWS/OBS-80/54, 152 s. Band, W., M. Madders ja D. P. Whitfi eld, 2002: Developing field and analytical methods to assess avian collision risk at wind farms. Teoksessa: De Lucas, M., G. Janss ja M. Ferrer (toim.), 2002: Birds and Wind Power. Quercus. Banks, R. C., 1979: Human related mortality of birds in the United States. U. S. Fish and Wildlife Service, Special scientifi c report Wildlife. No 215, Bevanger, K., 1994: Bird interactions with utility structures: collisions and electrocution, causes and mitigation measures. Ibis 136, BirdLife Suomi, 2003: Tuulivoimaloiden rakentamisen ja käytön vaikutuksista lintuihin Suomessa. /suojelu/tuulivoima.html Clausen, P. ja J. K. Larsen, 1999: Vurdering af effekten af en vindmøllepark ved Overgaard på førekomsten af fugle i EF-fuglebeskyttelsesområde nr. 15. DMU report nr. 280, www. dmu.dk. 16

17 Desholm, M., 2003: Thermal Animal Detection Systems (TADS). Development of a method for estimating collision frequency of migrating birds at offshore wind turbines. NERI Technical Report No. 440, rapporter/fr440.pdf. DH Ecological Consultancy, 2000: Windy Standard Wind Farm, Dumfries & Galloway. Breeding bird surveys Dirksen, S., & Spaans, A.L Noctural collision risk of birds with wind turbines in tidal and semi-offshore areas. In Wind energy and Lanscapes. (eds. Ratto & Solari). Balkerna. Rotterdam. Elkins, N., 2004: Weather and bird behaviour, 3rd edition. T & A D Poyser, Calton. Erickson, W. P., G. D. Johnson, M. D. Strickland, D. P. Young Jr., K. J. Sernka ja R. E. Good, 2001: Avian collisions with wind turbines: A summary of existing studies and comparisons to other sources of avian collision mortality in the United States. Western Eco- Systems Technology Inc. National Wind Coordinating Committee (NWCC) Resource Document. Evaraert, J., K. Devos ja E. Kuijken, 2002: Windturbines en vogels in Vlaanderen: Voorloopige onderzoeksresultaten en buitenlandse bevindingen. Instituut voor Natuurbehoud, Report R , Brussels, 76 s. Franklin, A. B., K. R. Wilson ja T. M. Shenk, 1998: Estimated annual rate of change in a Golden Eagle population at the Altamont Pass Wind Resource Area, California. Rep. from Colorado State University, Fort Collins, CO, for Nat. Renewable Energy Lab., Golden, CO. Gauthreaux, S. A. Jr., 1996: Suggested practices for monitoring bird populations, movements and mortality in wind resource areas. Proceedings, National Avian - Wind Power Planning Meeting II, Palm Springs, California, Sept. 1995, Prepared for the Avian Subcommittee of the National Wind Coordinating Committee by RESOLVE Inc.,Washington DC, and LGL Ltd., King City, Ont., 152 s. Available at org/pubs/avian95/default.htm Gill, J. P., 2000: Changes in breeding birds at Dun Law wind farm, Report to Renewable Energy Systems Ltd. by Environmentally Sustainable Systems, Edinburgh. Gill, J. P., 2001: Calibrated study of wintering pink-footed geese potential collision victims and scavenging activity by foxes at Dun Law wind farm Report to CRE Energy Ltd. & Renewable Energy Systems Ltd. by Environmentally Sustainable Systems, Edinburgh. Guillemette, M., J. K. Larsen ja I. Clausanger, 1997: Effect af Tunø Knob vindmøllerpark på Guillemette, M., J. K. Larsen ja I. Clausanger, 1998: Impact assessment of an off-shore wind park on sea ducks, NERI Technical Report No. 227, 61 s. Hebert, E., E. Reese ja L. Mark, 1995: Avian collision an electrocution: An annotated bibliography California Energy Commission, Publication P , 81 s. Howell, J. A., 1997: Avian mortality at rotor swept equivalent areas, Altamont Pass and Montezuma Hills. Trans. Western Sect. Wildl. Soc., 33, Howell, J. A. ja J. E. DiDonato, 1991: Assessment of avian use and mortality related to wind turbine operations, Altamont Pass, Alameda and Contra Costa Counties, California, September 1988 through August Rep. for U.S. Windpower Inc., Livermore, 168 s. 17

18 Hunt, G., R. E. Jackman, T. L. Hunt, D. L. Driscoll ja L. Culp, 1998: A population study of Golden Eagles in the Altamont Pass Wind Resource Area: population trend analysis for Rep. from Predatory Bird Res. Group, Univ. Calif., Santa Cruz, CA, for Nat. Renewable Energy Lab., Golden, Co., 42 s. Hüppop, O., J. Dierschke, V. Dierschke ja H. Wendeln, 2003: Bird migration and marine wind farms in the North Sea. Wadden Sea newsletter (in prep.), cited in ICES Janss, G., 2000: Bird behaviour in and near a wind farm at Tarifa Spain: Management considerations. Teoksessa: Proceedings of the National Avian-Wind Power Planning Meeting III, s , Johnson, G. D., W. P. Erickson, M. D. Strickland, M. F. Shepherd ja D. A. Shepherd, 2000: Avian monitoring studies at the Buffalo Ridge Wind Resource Area, Minnesota: Results of a 4-year study. Technical Report prepared for Northern States Power Co., Minneapolis, MN, 212 s. Kahlert, J., M. Desholm, I. Clausanger ja I. K. Petersen, 2000: VVM-redogørelse for havvindmøllepark ved Rødsand. Teknisk rapport vedrørende fugle. DMU report to SEAS. www. dmu.dk Kerlinger, P., 2000: An assessment of the impacts of Green Mountain Corporation s Searsburg, Vermont, Wind Power Facility on breeding and migrating birds. Proceedings, National Avian Wind Power Planning Meeting III, San Diego, California, May National Wind Coordinating Committee. Kerlinger, P., R. Curry and R. Ryder, 2000: Ponequin wind energy project: reference site avian study. NREL/SR Ketzenberg, C., K.-M. Exo, M. Reichenbach ja M. Castor, 2002: Einfl uss von Windkraftanlagen auf brutende Wiesenvögel. Natur und Landschaft 77, Koop, B., 1997: Vogelzug und Windenergieplanung: Beispiele fur Auswirkungen aus dem Kreis Plön (Schleswig-Holstein). Naturschutz und Landschaftspanung 29, Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Koskimies, P. & Väisänen 1991:Monoitoring bird populations in Finland. A manual of methods applied in Finland. Finnish Museum of Natural History. Helsinki 145 s. Koistinen, J., 2004: Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö 721. Ympäristöministeriö. Alueidenkäytön osasto. Helsinki Koistinen, J., 2000: Bird migration patterns on weather radars. Phys. Chem. Earth (B), 25, Koops, F. B. J., 1993: Collision victims of high-tension lines in the Netherlands and effects of marking. N. V. KEMA, Arnhem, The Netherlands, 6 s. Krebs, C., 1989: Ecological Methodology. HarperCollins, New York. Krohn, S., 2002: Birds and wind turbines. 18

19 Kruckenberg, H. ja J. Jaene, 1999: Zum Einfl uss eines Windparks auf die Verteilung weidender Blässgense im Rheiderland (Landkreis Leer, Niedersachsen). Natur Landsch. 74, Langston, R. H. W. ja J. D. Pullan, 2003: Windfarms and Birds: An analysis of the effects of windfarms on birds, and guidance on environmental assessment criteria and site selection issues. BirdLife International Report to the Bern Convention, T-PVS/Inf (2003) 12. Larsen, J. K. ja J. Madsen, 2000: Effects of wind turbines and other physical elements on fi eld utilization by pink-footed geese (Anser brachyrhynchus): A landscape perspective. Landscape Ecology 15: Lekuona, J. M., 2001: Uso del espacio por la avifauna y control de la mortalidad de aves y murcielagos en los parques eolicos de Navarra durante un ciclo annual. Gobierno de Navarra, Spain. McIsaac, H., 2001: Raptor acuity and wind turbine blade conspicuity. Proceedings of the National Avian-Wind Power Planning meeting IV. avian00/ avian_proceedings_2000.pdf Meek, E.R., J. B. Ribbands, W.G. Christer, P.R. Davey ja I. Higginson, 1993: The effects of aero-generators on moorland bird populations in the Orkney Islands, Scotland. Bird Study 40, Morrison, M., 2002: Searcher bias and scavenging rates in bird/wind energy studies. NREL/ SR Morrison, M. L. ja H. Davis, 1996: Protocols for evaluation of existing wind developments and determination of bird mortality. Proceedings, National Avian Wind Power Planning Meeting II, Palm Springs, California, Sept. 1995, Prepared for the Avian Subcommittee of the National Wind Coordinating Committee by RESOLVE Inc., Washington DC, and LGL Ltd., King City, Ont., 152 s. Available at pubs/avian95/default.htm Mossop, D.H., 1997: Five years of monitoring bird strike potential at a mountain-top wind turbine, Yukon Territory. Annual Canadian Wild Energy Conference & Exhibition, Yukon Energy Corporation, Whitehorse, Yukon. Musters, C., M. Noordervliet ja W. ter Keurs, 1995: Bird casualties and wind turbines near the Kreekrak sluices of Zeeland. Milieubiologie R. U. Leiden, The Netherlands. ISBN , Rapport Musters, C., M. Noordervliet ja W. ter Keurs, 1996: Bird casualties caused by a wind energy project in an estuary. Bird Study 43: National Wind Coordinating Committee (NWCC), 2002: Avian/Wind Turbine Interactions: a short summary of research results and remaining questions. NWCC, USA. Norberg, U. M., 1990: Vertebrate Flight. Springer-Verlag, Berlin. Ogden, L. J. E., 1996: Collision course: The hazard of lighted structures and windows to migrating birds. WWF Canada and the Fatal Light Awareness Program (FLAP), 46 s. 19

20 Orloff, S. ja A. Flannery, 1992: Wind turbine effects on avian activity, habitat use and mortality in Altamont Pass and Solano County Wind Resource Areas. Rep. from BioSystems Analysis Inc., Tiburon, CA, for planning Dep. of Alameda, Contra Costa and Solano Counties, CA, and Calif. Energy. Comiss., Sacramento, CA. P Osborn, R. G., K. F. Higgins, R. E. Usgaard, C. D. Dieter ja R. G. Neiger, 2000: Bird mortality associated with wind turbines at the Buffalo Ridge wind resource area, Minnesota. American Midland Naturalist 143, Painter, S., B. Little ja S. Lawrence, 1999: Continuation of bird studies at Blyth Harbour wind farm and the implications for offshore wind farms. Report by Border Wind Limited to UK Department of Trade & Industry, ETSU W/13/00485/00/00. Percival, S. ja T. Percival, 1998: Breeding waders at the Näsudden windfarm, Gotland, Sweden. Report to National Wind Power Ltd. Pettersson, J., 2002: Fågelbevakningen i södra Kalmarsund vår och höst Rapport från Etapp 2 av Program för uppföljning av vindkraftsinverkan på fågellivet i anslutning till vindkraftanläggningar vid Utgrunden och Yttre Stengrund i Södra Kalmarsund. Enron Wind och Vindkompaniet AB. Pohjolan Voima, 2001: Kokkolan edustan merituulivoimalaitos, ympäristövaikutusten arviointiohjelma. Insinööritoimisto Paavo Ristola, 18 s. Richardson, W. J., 2000:.Bird migration and wind turbines: Migration timing, flight behaviour, and collision risk. Proceedings of National Avian-Wind Power Planning Meeting II Rybak, E. J., W. B. Jackson ja S. H. Vessey, 1973: Impact of cooling towers on bird migration. Proceedings of the Bird Control Seminar, Bowling Green State University, 6: Spaans, A., L. van den Bergh, S. Dirksen ja J. van der Winden, 1998a: Windturbines en vogles: hoe hiermee om te gaan? Levende Natuur 99, Spaans, A., J. van der Winden L., R. Lensink, L. M. J. van den Bergh ja S. Dirksen, 1998b: Vogelhinder door windturbines: Landelijk onderzoekprogramma, deel 4: nachtelijke vliegbewegingen en vlieghoogtes van vogels langs de Afsluitdijk. Bureau Waardenburg/ IBN-DLO/NOVEM. Spanish Birdlife International, 1995: Effects of wind turbine power plants on the avifauna in the Campo de Gibraltar Region. Summary of final report commissioned by the Environmental Agency of the Regional Government of Andalusia. Unpublished, Sociedad Espanola de Ornitologia, Madrid. Still, D., B. Little ja S. Lawrence, 1996: The effect of wind turbines on the bird population at Blyth Harbour, Northumberland. ETSU W/13/00394/REP, Energy Technology Support Unit, UK Department of Trade & Industry. Strickland, M. D., G. D. Johnson, W. P. Erckson, S. A. Sarappo and R. M. Halet, 2000: Avian use, fl ight behavior and mortality on the Buffalo Ridge, Minnesota, Wind Resource Area. Proceedings, National Avian - Wind Power Planning Meeting III, San Diego, California, May National Wind Coordinating Committee. 20

21 Thelander, C. G. ja L. Rugge, 2000: Bird risk behaviours and fatalities at the Altamont Pass Wind Resource Area. Proceedings, National Avian - Wind Power Planning Meeting III, San Diego, California, May National Wind Coordinating Committee. Tucker, V.A., 1996a: A mathematical model of bird collisions with wind turbine rotors. J. of Solar Energy Engineering 118: Tucker, V.A., 1996b: A collision model to design safer wind turbine rotors for birds. J. of Solar Energy Engineering 118: Tulp, I., H. Schekkerman, J. K. Larsen, J. van der Winden, R. J. W. van de Haterd, P. van Horssen, S. Dirksen ja A. L. Spaans, 1999: Nocturnal fl ight activity of sea ducks near the wind farm Tunø Knob in the Kattegat. IBN-DLO Report No Tuohimaa, H. 2005: Oulunsalon Kuivaniemen välisen saariston Natura-alueen pesimälinnustoinventoinnit Metsähallitus, julkaisematon raportti. Ympäristöministeriö 2007a: Suomessa tavattavat lintudirektiivin I liitteen lajit. Ympäristöministeriö 2007b: Suomen kansainväliset vastuulajit. Ympäristöministeriö 2007c: Suomen kansainväliset vastuulajit, linnut. Merihanhet kiertelevät alueella ennen pesimäkauden alkua 21

22 9. Liitteet: - Karttaliite 1. Linnustoselvityksen tutkimusalue ja lintuluotojen / saarien sijainti 22

23 - Lintudirektiivin (Council Directive 79/409/ETY) liitteen I lintulajit Lintudirektiivin liitteen I Suomessa säännöllisesti tavattavat lajit Uh.status* Kaakkuri Gavia stellata NT Kuikka Gavia arctica Mustakurkku-uikku Podiceps auritus Kaulushaikara Botaurus stellaris NT Pikkujoutsen Cygnus columbianus Laulujoutsen Cygnus cygnus Kiljuhanhi Anser erythropus CR Valkoposkihanhi Branta leucopsis Allihaahka Polysticta stelleri Uivelo Mergus albellus Kiljukotka Aquila clanga RE Mehiläishaukka Pernis apivorus NT Haarahaukka Milvus migrans EN Merikotka Haliaetus albicilla VU Ruskosuohaukka Circus aeruginosus NT Sinisuohaukka Circus cyaneus NT Niittysuohaukka Circus pygarcus Maakotka Aquila chrysateos VU Kalasääski Pandion haliaetus NT Ampuhaukka Falco columbarius VU Tunturihaukka Falco rusticolus EN Muuttohaukka Falco peregrinus EN Pyy Bonasa bonasia Teeri Tetrao tetrix NT Metso Tetrao urogallus NT Luhtahuitti Porzana porzana Ruisrääkkä Crex crex NT Kurki Grus grus Keräkurmitsa Charadrius morinellus NT Kapustarinta Pluvialis apricaria Suokukko Philomachus pugnax NT Heinäkurppa Gallinago media RE Punakuiri Limosa lapponica NT Liro Tringa glareola Rantakurvi Xenus cinereus CR suosirri Calidris alpina schinzii CR Vesipääsky Phalarobus lobatus 23

24 Pikkulokki Larus minutus Räyskä Sterna caspia VU Kalatiira Sterna hirundo Lapintiira Sterna paradisaea Pikkutiira Sterna albifrons EN Mustatiira Chlidonias niger VU Huuhkaja Bubo bubo Tunturipöllö Nyctea scandiaca EN Hiiripöllö Surnia ulula Varpuspöllö Glaucidium passerinum Lapinpöllö Strix nebulosa Viirupöllö Strix uralensis Suopöllö Asio flammeus Helmipöllö Aegolius funereus Kehrääjä Caprimulgus europaeus NT Kuningaskalastaja Alcedo atthis Harmaapäätikka Picus canus NT Palokärki Dryocopus martius Valkoselkätikka Dendrocopos leucotos CR Pohjantikka Picoides tridactylus NT Kangaskiuru Lullula arborea NT Sinirinta Luscinia svecica svecica Kirjokerttu Sylvia nisoria Uh.status* Pikkusieppo Ficedula parva NT Pikkulepinkäinen Lanius collurio NT Peltosirkku Emberiza hortulana VU * Uhanalaisuusluokka: CR=äärimmäisen uhanalainen, EN=erittäin uhanalainen, VU=vaarantunut, NT=silmälläpidettävä. Lähde: BirdLife, (Council Directive 79/409/ETY) 24