TORNION RÖYTÄN TUULIVOIMALAT. Lähisaarten pesimälinnuston kartoitus Kemi-Tornion lintuharrastajat Xenus ry. Johdanto

Transkriptio

1 TORNION RÖYTÄN TUULIVOIMALAT Lähisaarten pesimälinnuston kartoitus 2011 Kemi-Tornion lintuharrastajat Xenus ry Johdanto Tutkimuksen tilaaja oli Ramboll Oy. Kartoituksen kohteena olivat nykyisellä ja suunnitellulla tuulivoimalan laajennusalueella ja sen läheisyydessä olevien kymmenen saaren pesimälinnusto. Tutkimuksen suoritti Kemi-Tornion lintuharrastajat Xenus ry. Suunnittelusta ja raportin kirjoittamisesta vastasi Pentti Rauhala. Muina tutkijoina olivat Pekka Aho, Perttu Kujala, Jouko Kärkkäinen, Tuomas Lankila ja Tuomo Miettunen. Selvitysalue Pesimälinnusto selvitettiin seuraavista saarista: Vähä-Huituri, Utterinkrunni, Talja, Kuusiluoto, Kukkokari, Komso, Herrainkrunni, Patakrunni, Ouni ja Sassi. Niistä uloimmat saaret Vähä-Huituri ja Utterinkrunni sijaitsevat 6 7 km:n päässä Röytästä. Vähä-Huituri kuuluu Perämeren kansallispuistoon. Lähimpänä Röyttää on Talja, joka sijaitsee niin lähellä satamaa, että sinne on rakennettu tie. Muut saaret sijaitsevat Koivuluodon venesataman edustalla 3-5,5 km:n päässä Röytästä. Tutkimusmenetelmät Jokaisen saaren pesimälinnusto tutkittiin aamulla kolme kertaa kartoitusmenetelmällä valtakunnallisia ohjeita noudattaen (Väisänen ym. 1998). Niiden mukaan pesiviksi pareiksi tulkitaan: Sorsalinnuilla (tukkasotkaa lukuun ottamatta) muista erillään oleva pari yksinäinen koiras koiraat 2 4 koiraan ryhmissä pienet naarasta ajavat koirasryhmät yksinäiset naaraat, mikäli niiden yhteismäärä on suurempi kuin koiraiden määrä tukkasotkalla naaraiden lukumäärä Maalinnuilla nähty tai kuultu koiras pari yksinäinen naaras poikue Kaikissa lajiryhmissä paria vastaa löydetty pesä Ohjeista poikettiin ja niitä täydennettiin seuraavasti: Merihanhen parimäärät perustuvat löydettyihin pesiin, poikueisiin ja hätäileviin yksilöihin ja pareihin.

2 Iso- ja tukkakoskelolla pesiväksi tulkittiin poikueet, talon alta pesästä lähteneet naaraat, hätäilevät yksilöt sekä selvästi paikallinen pari, koiras ja naaras. Ensimmäinen laskenta tehtiin poikkeuksellisen aikaisen kevään takia jo 14.5., toinen ja kolmas Tulokset Saarilla pesivien lintujen parimäärät on esitetty taulukossa 1. Saarten teksteissä esitetyt aikaisempien vuosien lintutiedot on poimittu Pentti Rauhalan arkistosta. U t t e r i n k r u n n i Utterinkrunni on kivikkoinen ja louhikkoinen luoto, jossa kasvaa ruohikkoa ja muutama matala paju. Saaren pesimälinnusto on tutkimusvuosina vaihdellut suuresti. Viime kesän neljä lajia ja paria on pohjanoteeraus. Eniten pesijöitä oli vuonna 2003, jolloin parimäärät olivat seuraavat: tukkasotka 11, pikkulokki 34, naurulokki 32, kalalokki 1, merilokki 1, kalatiira 8, lapintiira 5, punajalkaviklo 1 ja karikukko 1. Saaren olosuhteissa ei ole tapahtunut mitään sellaista, joka selittäisi vaihtelut. V ä h ä - H u i t u r i Vähä-Huituri on korkea saari, jonka lakialueen somerikkoista sianpuolukkanummea ympäröi edustava katajanummi. Lehtipuita ja pensaita on vain rannan läheisyydessä. Etelärannan läheisyydessä on pieni mäntymetsikkö. Saarta kiertää kapea rantaniitty ja katkonainen rantapensaikko. Saaren keskellä on varaustupa. Vähä-Huiturin pesimälinnusto tunnetaan tutkimussaarista parhaiten, sillä se on tutkittu vuosina kaikkiaan 10 kertaa ja vanhimmat lintutiedot ovat niinkin kaukaa kuin vuodelta 1910 (Rauahala 2007). Saarta pidetään yleisesti Perämeren kansallispuiston kauneimpana. Linnusto on tyypillistä Perämeren pohjukan metsä-pensassaarten lajistoa. Harvinaisin laji on ollut pikkulepinkäinen, joka pesi vuonna Linnustossa on tapahtunut viime vuosikymmeninä vain yksi merkittävä muutos. Saaren loivassa variksenmarjaa ja sianpuolukkaan kasvavassa loivassa törmässä pesi jo ainakin 1940-luvulla törmäpääsky-yhdyskunta, jonka viimeiset pesät tuhoutuivat 1980-luvulla. Vesibussi alkoi kuljettaa saarelle matkailijoita, jotka huomaamatta polkivat pesät rikki. Yhdyskunnan suuruus oli paria. Törmäpääskyn vastaavanlainen loivassa luonnontörmässä pesiminen on Suomessa harvinaista. T a l j a Talja on täysin muuttunut viime vuosina. Sen molempiin päihin on noussut tuulivoimalat, joille on rakennettu Röytän satamasta tie. Sen korkea penger peittää saaren itäpuolen. Keski- ja länsiosa ovat luonnontilaisia ja myös kalastajatukikohta on säilynyt. Pohjoispäässä on merilintujen pesinnälle sopiva matala somerikkoniemi, jossa lepäili kymmeniä lokkeja ja kahlaajia. Pesintää ei kuitenkaan todettu. Lepäilijöiden pesät olivat ilmeisesti Outokummun teollisuusalueella. Aikaisemmin vastaavanlainen alue oli saaren eteläpäässä, joka oli merilintujen suosima pesimäalue. Nykyisin se ei ole enää niille sopiva, koska alue on pensoittunut. Eniten pesijöitä saarella oli vuonna 1978, jolloin pesi tukkasotkia 2, tukkakoskeloita 1, tyllejä 1, punajalkavikloja 1, karikukkoja 2, naurulokkeja 3, kalalokkeja 1, lapintiiroja 11, niittykirvisiä 2, västäräkkejä 2, kivitaskuja 2,

3 pajulintuja 3, variksia 1 ja peippoja 1 pari. Viime kesänä lajimäärä oli lähes sama, mutta parimäärä oli pudonnut lähes puoleen. Uutena lajina saarelle oli tullut merihanhi, jonka vasta kuoriutunut poikue lepäili rannalla K u u s i l u o t o Kuusiluodossa oli aikoinaan saha ja asuinyhdyskunta, joiden raunioita on pitkin saarta. Korkein kohta on pääasiassa katajikkoista nummea. Pohjoispäässä on laaja puujätealue, jota aallokko edelleenkin hajottaa niin, että rimoja on pitkin Kuusiluodon ja lähisaarten rantoja. Saarta kiertää lehtimetsävyö ja paikoin kasvaa myös sankkaa vatukkoa. Saaren länsilaidassa on jalkapallokentän kokoinen jäteallas, jonka Outokumpu kaivoi 1970-luvulla. Siihen johdettiin aluksi tehtaan jätevedet. Saaresta puuttuvat rantaniityt ja rantapensaikkokin on katkonainen. Jäteallas oli lintujen suosima pesimäalue. Aluksi sen korkeisiin törmiin asettuivat pesimään törmäpääskyt, joiden pesäkoloja laskettiin 1978 enimmillään 650. Jäteveden laskun loputtua altaan pohja kovettui merilinnuille sopivaksi pesimäalueeksi, jossa pesi 1978 tukkasotkia 4, punajalkavikloja 2, karikukkoja 3, kalatiiroja 4 ja lapintiiroja 43 paria. Nykyisin allas on pensoittunut niin, että siellä pesi vain kaksi tylli- ja yksi törmäpääskypari. Saaren muun osan linnustossa muutokset ovat olleet suhteellisen vähäisiä. Pensaiden, puiden ja ruohikon kasvun myötä pajulintu ja peippo ovat runsastuneet, kivitasku vähentynyt ja kiuru sekä keltavästäräkki kadonneet. Uusiksi lajeiksi ovat ilmestyneet mm. merihanhi ja sepelkyyhky. Harvinaisin tutkimuksissa tavattu laji oli sirittäjä. joka vain kolme kertaa on havaittu Kemin-Tornion alueen saaristossa. Ku k k o k a r i Saaren rantapensaikko alkaa heti rantaviivan tuntumasta, koska rantaniittyä ei juuri ole. Keskiosia hallitsee kataja. Lakialueella ja sen rinteellä on erityisen komea katajanummi. Saaren itäosassa nummi vaihtuu tiheäkasvuiseksi katajikoksi. Saaressa on neljä mökkiä, joille on ruopattu venepaikkoja.. Linnusto on tyypillistä puoliavoimen saaren lajistoa. Huomiota kiinnittää niittykirvisen runsaus. Linnustossa on tapahtunut viime vuosikymmeninä vain pieniä muutoksia. Uusina lajeina pesimälinnustoon ovat tulleet merihanhi, lehtokurppa ja punavarpunen. Kadonneita lajeja ovat kiuru ja keltavästäräkki. K o m s o Osa saaren rannoista on kivikkoista ja louhikkoista kapeaa rantaniittyä. Luoteis- ja itäpuolella on niittyvyötä leveämmät niittyalat. Rantaniittyä reunustaa lepikkovyöhyke. Saaren keskiosia hallitsee sankka katajikko, jonka seassa kasvaa paikoin kookkaita pihlajia. Saaressa on neljä mökkiä, joiden läheisyydessä on pieni avoin niittyala. Mökeille on ruopattu venepaikat.. Komsonkin linnusto on tyypillistä puoliavoimien saarten lajistoa. Se on pysynyt pääpiirteissään samanlaisena ainakin 40 vuotta. Merkittävin pesijä on ollut merihanhi, joka tavattiin H e r r a i n k r u n n i Herrainkrunni on pieni isoja pensaita ja matalia lehtipuita kasvava saari, jota kiertää kapea rantaniitty.

4 Vähäisessä pesimälinnustossa on ollut vain pensassaarille tyypillisiä lajeja. P a t a k r u n n i Saari kasvaa korkeaa pensaikkoa, jonka joukossa on matalia lehtipuita. Rantoja kiertää paikoin louhikkoinen ja kivinen rantaniitty, joka on leveimmillään pohjoispäässä noin 10 metriä. Pesivien lintujen määrä oli vähäinen. Erityismaininnan ansaitsevat kuitenkin riekko ja merihanhi. Rantaniitty oli tällä kertaa tyhjä, mutta aikaisemmin siellä on pesinyt mm. tukkasotka, taivaanvuohi, punajalkaviklo, karikukko, kalalokki ja lapintiira. O u n i Ouni on pensassaari, missä kasvaa korkeita pensaita ja jonkin verran myös lehtipuita. Saarta kiertää kapea rantaniitty. Eteläpäässä on kaksi mökkiä, joiden umpeen kasvanut pihapiiri kertoo, ettei niitä ole käytetty pitkään aikaan. Linnut oli lehtokurppaa lukuun ottamatta pensassaarten peruslajistoa. Linnusto oli ennen monipuolisempi, sillä 1978 rantaniityllä pesivät meriharakka, lapinsirri, karikukko sekä kalalokki ja 2002 kuovi. S a s s i Saarta reunustaa kapea rantaniittyvyö ja rantapensaikko, joka varsinkin pohjoisosassa on rehevää mesiangervolehtoa. Saaren keskiosassa on tiheää katajikkoa. Lounais- ja pohjoisosassa katajikko on harvempaa ja kasvillisuus niittymäisempää. Katajikon seassa on muutamia puumaisia pihlajia ja tuomia. Keskiosassa on kuusikangasmetsikkö ja umpeen kasvava lampi, jonka ympärillä on hyllyvää luhtaista kasvillisuutta. Kosteikkoa reunustaa pensaikko. Saaressa on kuusi mökkiä. Sassin pesimälinnusto oli lähes yhtä runsas ja monipuolinen kuin Kuusiluodossa. Lajisto oli metsäsaarelle tyypillistä. Saarella tavattiin vesilintuja enemmän kuin muilla saarilla, mutta sielläkin niitä oli suhteellisen vähän. Merihanhen pesä löytyi noin 50 metrin päästä rannasta. Linnustossa on tapahtunut melko vähän muutoksia viimeisen 35 vuoden aikana. Suurin muutos on rantalinnustossa, joka on rantojen rehevöitymisen ja pensoittumisen seurauksena vähentynyt. Saarelta olivat kadonneet siellä aikaisemmin pesineet tylli, lapinsirri, suokukko, punajalkaviklo ja naurulokki. Uusiksi pesimälajeiksi olivat ilmestyneet merihanhi ja lehtokurppa. Harvinaisin saarella pesinyt lintu on heinätavi, joka tavattiin vuonna Saarten uhanalaiset Suomen uhanalaisten lajien luettelo päivitettiin viime vuonna (Rassi ym. 2010). Siinä lajit jaettiin seuraaviin luokkiin: äärimmäisen uhanalaiset, erittäin uhanalaiset, vaarantuneet ja silmälläpidettävät. Tutkimussaarilla pesi viime kesänä kaksi uhanalaista lajia. V a a r a n t u n e e t Törmäpääskyn ainoa pari löytyi Kuusiluodosta. Aikaisemmin satoja pareja käsittänyt kanta on lähes hävinnyt muualtakin Kemi-Tornion alueen saaristosta sopivien pesäpaikkojen puuttumisen takia. Kivitaskulla on vielä vankka kanta Perämeren pohjukan saaristossa, mutta mantereella se on vähissä.

5 Aikaisempina vuosina tutkimussaarilla pesineistä linnuista ei enää tavattu seuraavia vaarantuneita lajeja: jouhisorsa, heinätavi, tukkasotka, lapinsirri, karikukko, selkälokki ja keltavästäräkki. Silmälläpidettäviä lajeja ovat tukkakoskelo, isokoskelo, riekko, teeri, tylli, punajalkaviklo, rantasipi, niittykirvinen, sirittäjä ja punavarpunen. Yhteenveto Tutkimusaarilla tavattiin pesivänä yhteensä 51 lintulajia ja 379 paria. Linnusto oli pääosin metsä- ja pensassaarille tyypillistä lajistoa. Runsaimpina lajeina oli sama kaksikko kuin mantereellakin, pajulintu ja peippo. Seuraavana oli pääasiassa rantapensaikoissa pesivä pajusirkku hieman runsaampana toista saariston tyyppilajia västäräkkiä. Saarten katajanummilla viihtyivät parhaiten niittykirvinen, punakylkirastas ja viherpeippo. Kanalinnuista teeri ja etenkin riekko löytyivät yllättävän monesta saaresta. Vesi- ja lokkilintuja sekä kahlaajia oli rantasipiä lukuun ottamatta vähän. Syinä ovat rantaniittyjen vähäisyys sekä niiden rehevöityminen ja pensoittuminen. Hyvä käpylintuvuosi näkyi myös tutkimussaarilla, missä oli ruokailemassa neljä poikuetta. Muista tutkimusaarista poiketen Utterinkrunni on potentiaalinen merilintujen pesimäsaari, jonka linnusto on kuitenkin vaihdellut vuosittain suuresti. Siellä on 2000-luvullakin pesinyt suurehkoja merilintujen yhdyskuntia, mutta joinakin vuosina pesijöitä on ollut viime kesän tapaan vain muutama pari. Linnustossa on tapahtunut jonkin verran muutoksia viimeisten vuosikymmenien aikana. Puita ja pensaita kasvavissa saarissa on linnusto vaihdellut eniten Kuusiluodossa luvulla kaivettu Outokummun jätevesiallas tarjosi parikymmentä vuotta merilinnuille ja törmäpääskyille sopivan pesimispaikan. Altaan reunoilla pesinyt törmäpääsky-yhdyskunta oli suurin Kemi-Tornion alueella koskaan tavatuista. Nykyisin lintuyhdyskuntia ei enää ole, koska alue kasvaa koivikkoa. Saarten linnuston muutoksissa on kaksi selvää suuntausta: metsä- ja pensaistolinnut ovat menestyneet ja rantalinnut taantuneet. Menestyneimpiä lajeja ovat merihanhi, lehtokurppa ja viherpeippo. Vähentyneitä ovat tylli, punajalkaviklo, kalalokki, kalatiira sekä törmäpääsky ja saarilta pesivänä kadonneita karikukko, selkälokki, lapintiira, kiuru, keltavästäräkki ja järripeippo. Kirjallisuus: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Rauhala, P. 2007: Perämeren kansallispuiston pesimälinnusto Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisu. Sarja A 167. Väisänen, R.A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. - Otava. Helsinki.

6 RÖYTÄN EDUSTAN SAARTEN PESIMÄLINNUSTOA 2011 Kemi-Tornion lintuharrastajat Xenus ry Utterinkrunni Vähä-Huituri Kuusiluoto Kukkokari Komso Herrainkrunni Patakrunni Ouni Sassi Talja Yhteensä Merihanhi Haapana 1 1 Tavi 1 1 Sinisorsa Telkkä Tukkakoskelo Isokoskelo Riekko Teeri Tylli Taivanvuohi Lehtokurppa Kuovi Punajalkaviklo Rantasipi Kalalokki Harmaalokki 1 1 Merilokki 1 1 Kalatiira 1 1 Sepelkyyhky 1 1 Käenpiika 1 1 Törmäpääsky 1 1 Metsäkirvinen 2 2 Niittykirvinen Västäräkki Punarinta 2 2 Leppälintu 1 1 Kivitasku Mustarastas 1 1 Räkättirastas Laulurastas 1 1 2

7 Punakylkirastas Ruokokerttunen Lehtokerttu 3 3 Hernekerttu Sirittäjä 1 1 Pajulintu Harmaasieppo 1 1 Sinitiainen 1 1 Talitiainen Harakka 1 1 Varis Peippo Viherpeippo Vihervarpunen Urpiainen Pikkukäpylintu 1 1 Isokäpylintu 2 2 Käpylintu 1 1 Punavarpunen 1 1 Keltasirkku 1 1 Pajusirkku Pareja Lajeja