Suomen Luontotieto Oy. välisen kiinteän yhteyden ja tuulipuiston ympäristöselvitykset. Kevätmuuton selvitys 2009.

Transkriptio

1 Oulunsalon- Hailuodon välisen kiinteän yhteyden ja tuulipuiston ympäristöselvitykset. Kevätmuuton selvitys Kuovi kuuluu alueen läpimuuttavaan lajistoon Suomen Luontotieto Oy 33/2009 Jyrki Oja, Satu Oja

2 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Tulokset Yhteenveto kevätmuutosta Riutunkarin ja Huikun toiminnassa oleviin... tuulivoimalayksiköihin törmänneet... linnut keväällä-kesällä Johdanto ja menetelmät Törmäykset Lähteet ja kirjallisuus Liitteet

3 1. Johdanto Oulun tiepiiri ja Oulun Seudun Sähkö tilasivat Destia Oy:ltä / Suomen Luontotieto Oy:ltä lintujen kevätmuuttoselvityksen suunnitteilla olevan Oulunsalon- Hailuodon pengertien alueelta sekä tuulipuiston alueelta. Selvitys kuuluu hankkeiden ympäristösuunnitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyviin perusselvityksiin. Destia Oy:ssä tehtävän yhteyshenkilönä on toiminut Heimo Rintamäki ja Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Oja. 2. Aineisto ja menetelmät Oulunsalon-Hailuodon väliselle suunnitellulle pengertiealueelle ja merialueelle suunnitellun tuulivoimalapuiston läpimuuttavien lintujen määriä selvitettiin välisenä aikana. Havainnointia suoritettiin pääasiassa Oulunsalon Riutunkarilta, Hailuodon puoleisesta lauttasatamasta ja Hailuodon pohjoiskärjestä. Muita havainnointipaikkoja olivat muutamana aamuna Varjakan satama Siikajoella Nenännokka Oulunsalossa sekä Haukiputaan eteläosan uimaranta. Yhteensä havainnointia oli 27 päivänä (Liite 2) ja havainnointiin osallistui kolme tutkijaa (Jyrki Oja, Satu Oja ja Rami Lindroos) sekä lukuisa joukko paikallisia lintuharrastajia. Pääsääntöisesti muutto seurattiin aamuisin auringonnoususta noin klo 10 ja petomuuton aikaan myös iltapäivällä Iltamuuttoa seurattiin toukokuun alusta eteenpäin noin Toukokuun lopulla muuttoa seurattiin yhtäjaksoisesti iltayöstä klo seuraavaan aamuun n Yhteensä havaintotunteja kertyi noin 258. Muutonseurannan lisäksi laskettiin paikalliset vesilinnut sekä selvitettiin alueen merkitys itämerennorpan lisääntymisja levähdysalueena. Lisäksi selvitettiin Riutunkarin jo olemassa oleviin tuulivoimayksiköihin kevään aikana törmänneiden lintujen lukumäärä. Vanhaa kevätmuuttoaineistoa, jossa selkeästi olisi mukana myös muuttosuunnat ja muuttokorkeudet on alueelta olemassa erittäin vähän. Tiira-lintuhavaintoverkon mukaan Riutunkarilta tai Huikun puolelta ei juuri muuttohavaintoja ole kirjattu. Toisin kuin esim. Hailuodon Kirkkosalmelta josta muuttohavaintoja on runsaasti (Tiira-havaintoverkko)i. Vanhan aineiston havainnoinnin aukkoisuuden perusteella on mahdotonta luotettavasti arvioida lintujen käyttämiä muuttoreittejä erityisesti Hailuodon ja Oulunsalon välisessä salmessa. Muuttoväylä on esim. lintuharrastajien keskuudessa hyvin tunnettu, mutta yksityiskohtaista muutontarkkailuaineistoa on viime vuosilta alueelta hyvin vähän. Punajalkaviklo on vähälukuinen muuttaja suunnittelualueella 3

4 3. Tulokset Muutontarkkailussa havaitut muuttolinnut ja yksilömäärät on esitetty liitetaulukossa 1. Seuraavassa alueen läpi kulkevaa kevätmuuttoa kuvataan ryhmäkohtaisesti. Päämuuttosuunnat on esitetty ryhmäkohtaisesti liitekartoissa. Kuikkalinnut Arktisten kuikkalintujen päämuuttoreitti Oulun seudulla kulkee Hailuodon länsipuolitse Krunnien yli, josta linnut taittavat Simon ja Ii väliselle rannikolle osan jatkaessa suoraan kohti Kemi-Tornioita. Osa kuikkalinnuista muuttaa kuitenkin lähempää rannikkoa ja kulkee myös suunnitellun tuulivoimalapuiston yli. Oulunsalon Riutunkarissa suoritetun havainnoinnin mukaan osa kuikkalinnuista siirtyy sisämaanpuolelle jo ennen Haukipudasta ja suuntaa kohti koillista. Suurin osa kevään seurannassa määritetyistä kuikkalinnuista oli kuikkia ja kaakkurin osuus läpimuuttajista jäi alle 10 % iin. Suurimmat päivämuuttajasummat jäivät alle tuhannen yksilön kun Krunnien kautta saattaa muuttaa päivittäin jopa useita tuhansia lintuja. Lintujen päämuuttosuunta oli kaikilla havaintopaikoilla pohjoinen tai pohjoiskoillinen. Muuttokorkeus Kuikkalintujen muuttokorkeus on kirkkaalla säällä noin metriä eli linnut muuttavat törmäysriskikorkeudella. Ennen rannikolle saapumistaan linnut kuitenkin nostavat muuttokorkeuttaan ja rannikon päällä muuttokorkeus on reilusti yli 200 metriä ja enemmänkin. Lintujen korkeuden nosto oli hyvin havaittavissa Oulunsalon ja Haukiputaan välisellä merialueella. Havaituista kuikkalinnuista noin 85 % lensi Riutunkarin kohdalta törmäyskorkeudella. Kuikkalintujen päämuuttoreitti Riutunkarilta havaittuna 4

5 Uikkulinnut Uikkulintujen muutto Oulun korkeudella on jo varsin vähäistä, koska sekä härkälintuja että silkkiuikkuja esiintyy pohjoisessa enää vain hyvin vähän Etelä-Suomeen verrattuna. Havainnoinnin yhteydessä havaittiin vain yksittäisiä silkkiuikkuja ja härkälintujakin nähtiin alle 100 yksilöä kaikilla muutontarkkailupaikoilla yhteensä. Härkälintujen muuttoreitti näytti kulkevan Riutunkarin ja Hailuodon välisen salmen kautta, josta osa suuntasi sisämaahan ja osa rannikkoa seuraten suoraan pohjoiseen. Kuten kuikkalintujenkin kohdalla mantereen ylle suuntaavat linnut nostivat korkeutta huomattavasti rantaviivan lähestyessä. Meren yllä muuttavien härkälintujen muuttokorkeus vaihteli pinnasta noin 50 metriin. Ilmeisesti osa härkälinnuista ylittää Hailuodon sillä havainnoinnissa nähtiin kaukana ulkomerellä muuttavia pieniä härkälintumääriä. Käytännössä lähes kaikki havaitut härkälinnut kulkevat suunnittelualueen poikki. Yksittäisten silkkiuikkujen muuttoreitit kulkivat samoja väyliä pitkin kuin härkälintujenkin. Mustakurkku-uikkuja havaittiin vain yksi muuttava lintu Luodonselällä. Muuttokorkeus Meren yllä muuttavien härkälintujen muuttokorkeus vaihteli pinnasta noin 50 metriin. Arviolta noin 50 linnuista lensi törmäyskorkeudella, muiden lentäessä pintaa pitkin Uikkulintujen päämuuttoreitit alueella 5

6 Laulujoutsen Laulujoutsenen muutto ajoittuu alueella pääosin huhtikuulle. Ensimmäiset linnut liikkuvat alureella sulapaikkoja etsien eikä selvää muuttosuuntaa linnuilla muuton alkuvaiheessa ole. Laulujoutsenella on selvä muuttoreitti vielä Siikajoen Tauvossa, jossa parhaina muutonhuippupäivinä nähdään tuhansia lintuja. Siikajoen jälkeen osa linnuista suuntaa meren yli kohti Hailuotoa ja ilmeisesti suurin osa hakeutuu rannikkoa pitkin Tyrnävän peltoaukeille ja myös edemmäs sisämaahan. Luodonselän alue toimii siis selkeänä muutonjakajana. Riutunkarilla havaittiin päivässä muuton huippuaikana parhaimmillaan vain reilut 200 pohjoiseen muuttavaa yksilöä, jotka havaittiin myös Haukiputaalla. Suunnitellun tuulivoimalapuiston alueen kautta muuttaa keväisin arviolta laulujoutsenta muuton pääreitin kulkiessa sisämaan ja rannikkolinjan kautta. Muuttokorkeus Laulujoutsenet muuttavat pääasiassa metrin korkeudella ja arviolta 90 % linnuista muuttaa törmäyskorkeudella. Kevään 2009 havaintojen perusteella linnut korjaavat muuttosuuntaansa Riutunkarin nykyiset tuulivoimalayksiköt nähdessään jo kaukana Luodonselällä ja vain muutamia lintuja muutti suoraan tuulimyllyjen läpi. Laulujoutsenen päämuuttoreitit alueella 6

7 Hanhet Merihanhi Varhain muuttava merihanhi pesii Hailuodon- Oulunsalon rannikkoalueella runsaslukuisena ja suurin osa jääaikana havaituista linnuista on pareittain lentäviä paikallisia lintuja. Selkeitä muuttavia merihanhia havaittiin salmessa alle 100 yksilöä ja nämä linnut suuntasivat kohden Haukiputaan kärkeä. Paikallisten ja kiertelevien lintujen lentosuunnat vaihtelivat jatkuvasti. Huhtikuun puolestavälistä alkaen oli havaittavissa selkeää ruokailulentoa joka suuntautui Liminganlahden pohjukan suuntaan. Peltojen lumipeitteen kadotessa osa merihanhista ruokailee muutaman viikon ajan näillä, mutta jo toukokuun alusta lähtien linnut oleskelevat pareittain lähellä tulevaa lintujen pesimäpaikkaa. Metsä ja lyhytnokkahanhi Oulun eteläpuolella sijaitsevat Tyrnävän-Murron peltoalueet ovat pohjoismaiden merkittävimpiä metsä- ja nykyisin myös lyhytnokkahanhien levähdys ja ruokailualueita. Suurimmillaan huhtikuun loppupuolella ja toukokuun alussa metsähanhien määrä on jopa lähes 4000 yksilöä. Lyhytnokkahanhien suurimmat kerääntymät olivat keväällä 2009 noin 600 yksilöä. Lyhytnokkahanhi on selkeästi myöhäisempi hanhilaji ja metsähanhet poistuvat pesimäalueelleen tavallisesti jo heti toukokuun alkupuolella. Tyrnävän alueen hanhet muuttavat pohjoiseen pääasiassa sisämaan kautta ja esim. Riutunkarissa hanhia näkyi vain satunnaisesti. Vähäiset rannikkoa pitkin muuttavat hanhimäärät seuraavat melko tarkasti rannikkolinjaa, mutta parvet ylittävät herkästi mm. Oulunsalon ja Haukiputaan niemenkärjet. Viime vuosina kuten myös keväällä 2009 Siikajoen Säärenperän-Karin alueella on levähtänyt noin lyhytnokkahanhea. Nämä hanhet muuttavat pohjoiseen Hailuodon itäistä reunaa tai Luodonselkää pitkin. Havainnoinnin mukaan nämä lyhytnokkahanhet muuttavat joko rannikkolinjaa seuraten tai Haukiputaan niemen ylittäen. Kevään 2009 seurannan mukaan ne muuttavat suunnitellun tuulipuiston läpi. Merihanhia muutolla 7

8 Kiljuhanhi Äärimmäisen uhanalaisen kiljuhanhen läntisen populaation yksilöt levähtävät perinteisellä levähdysalueellaan Siikajoen Säärenperän alueella. Linnut käyttäytyivät näin myös keväällä 2009 jolloin niitä enimmillään havaittiin 19 yksilöä. Lintujen lähtö pystyttiin dokumentoimaan ja ne muuttivat pohjoiseen Hailuodon itäistä reunaa pitkin ja täältä rannikkolinjaa pitkin pohjoisen suuntaan. Todennäköisesti linnut siirtyivät mantereen puolelle jossain Haukiputaan alueella. Eli kuten Siikajoella levähtävien lyhytnokkahanhienkin kohdalla myös kiljuhanhien muuttoreitti kulkee suunnitellun tuulivoimalapuiston alueen poikki. Kiljuhanhien muuttoreitin tiedetään olevan hyvin pysyvä eli suurella todennäköisyydellä linnut muuttavat vuosittain suunnitellun tuulivoimalapuiston poikki (Kiljuhanhityöryhmä/Ari Leinonen). Valkoposkihanhi ja sepelhanhi Valkoposkihanhia nähtiin muutamia kymmeniä yksilöitä kevään aikana ja laji ilmeisesti myös pesii Perämeren alueella. Havaitut linnut ovat Perämeren omaa pesimäkantaa. Pesimäkantaa lukuun ottamatta valkoposkihanhi ja myös sepelhanhi, esiintyvät lähinnä harhailijoina. Poikkeuksellisesti näitä lajeja voi toukokuussa muuttaa myös Perämerta pitkin jopa tuhansia yksilöitä. Vanhempien havaintojen perusteella näiden arktisten hanhien muuttoreitit kulkevat kaukana ulkomerellä ja rannikolla niitä nähdään vain harvoin. Muuttokorkeus (koskee kaikkia hanhia) Alueen läpi muuttavat hanhet lentävät pääasiassa metrin korkeudella ja lähes kaikki linnut muuttavat törmäyskorkeudella. Kevään 2009 havaintojen perusteella linnut korjaavat muuttosuuntaansa Riutunkarin nykyiset tuulivoimalayksiköt nähdessään jo kaukana Luodonselällä. Paikalliset merihanhet sen sijaan lentävät usein myllyjen läpi erityisesti jääpeitteen aikana. Kiljuhanhien ja lyhytnokkahanhien muuttoreitti keväällä

9 Puolisukeltajasorsat Useimmat vesilintulajit ovat yömuuttajia ja aamun muutontarkkailussa nähdään usein vain muuton rippeet. Koska lajit muuttavat keskiyön tunteina, ei tarkkoja muuttoreittejä ole mahdollista selvittää valoisan ajan havainnoinnilla. Levähtäviä puolisukeltajasorsia tavattiin Haukiputaan edustalla vain pieniä määriä ja nämäkin linnut nähtiin ensimmäisissä sulapaikoissa yhdessä isokoskeloiden ja telkkien kanssa. Suurin osa havaituista selkeästi muuttavista sinisorsista, taveista, haapanoista ja jouhisorsista nähtiin Riutunkarilta, josta ne suunnistivat rannikkoa seuraten kohti Haukipudasta. Ilmeisesti valtaosa Liminganlahdella levähtävistä sorsista muuttaa yöllä joko suoraan sisämaahan tai Oulunsalon yli kohti pohjoista. Suurin osa havaituista lajeista oli taveja ja muita puolisukeltajia havaittiin vain muutamia kymmeniä. Suunnitellun tuulivoimalapuiston alueen läpi muuttaa valoisaan aikaan jonkin verran puolisokeltajasorsia, mutta Oulun alueella levähtävien puolisukeltajasorsien kokonaismäärään verrattuna muuttomäärät ovat vähäisiä. Yöllä salmen läpi muuttavien lintujen määrää on vielä huhtikuussa mahdoton arvioida, mutta toukokuun valoisina öinä ei kuitenkaan alueella havaittu merkittäviä puolisukeltajasorsien yömuuttoja. Puolisokeltasorsien lentokorkeus vaihtelee tavallisesti 0-50 m välillä eli linnut ovat törmäysriskialueella. Yöllä kuitenkin sorsalinnut muuttavat huomattavasti korkeammalla eli useamman sadan metrin korkeudella. Muuttokorkeus Puolisokeltasorsien lentokorkeus vaihtelee tavallisesti 0-50 m välillä eli linnut ovat törmäysriskialueella. Yöllä kuitenkin sorsalinnut muuttavat huomattavasti korkeammalla eli useamman sadan metrin korkeudella. Sorsien kuten kahlaajienkin muuttokorkeus vaihtelee huomattavasti säätekijöiden mukaan. Tavallisesti meren päällä sorsalinnut muuttavat hyvin matalalla. Isokoskelo Suurin osa alueen läpimuuttavista isokoskeloista muuttaa jääpeitteisenä aikana ja muutto on useasti sulapaikasta toiseen siirtymistä. Toukokuun alkupuolella alueella näkee myös selkeää muuttoa, jossa isokoskeloparvet lentävät määrätietoisesti kohti pohjoista. Alueen läpi saattaa muuttaa maksimissaan n isokoskeloa ja ne kaikki muuttavat suunnitellun tuulipuiston läpi. Alueen läpi muuttaa myös tukkakoskeloita, mutta huomattavasti vähäisempiä määriä. Muuttokorkeus Isokoskelon muuttokorkeus vaihtelee alueella hyvin vähän ja korkeus sijoittuu pinnasta noin 30 metriin. Telkkä Suurin osa telkistä saapuu alueelle vielä jääpeitteisenä aikana ja varhaisimpien muuttajien muutto onkin tavallisesti sulapaikkojen välillä lentämistä. Toukokuun alkupuolella näkee alueella kuitenkin selkeitä muuttoparvia, joiden muuttosuunta kohdistuu Haukiputaan kärkeen. Ilmeisesti suurin osa telkistä muuttaa öiseen aikaan, joten muuton kokonaismääristä ei saatu luotettavaa kuvaa. Alueen läpi muuttaa todennäköisesti muutamia tuhansia telkkiä. Muuttokorkeus Valoisaan aikaan telkien muuttokorkeus meren päällä vaihtelee pinnasta noin 60 metriin ja valtaosa havaituista muuttavista telkistä lensi törmäyskorkeudella. Ilmeisesti yöllä muuttokorkeus on suurempi. 9

10 Arktiset vesilinnut (mustalintu, pilkkasiipi ja alli) Arktisten vesilintulajien muuttovirta kulkee Perämerellä rannikon suuntaisesti, kunnes pääosa suuntaa sisämaahan Oulun ja Iin väliseltä rannikolta. Vanhojen havaintojen perusteella voi todeta että, pilkkasiivet ja allit muuttavat lähempänä rannikkolinjaa rantaa kuin avomerellä muuttavat mustalinnut. Aiemmin oletettiin että mustalintujen muuton päävirta kulkee Hailuodon kaakkoisnurkan yli ja Hailuodon itäpuolitse, mutta Suurhiekan linnustotutkimuksissa (viite ) keväällä 2008 havaittiin muuttovirran kulkevan Hailuodon länsipuolella. Sen sijaan valtaosa pilkkasiivistä muutti Hailuodon itäpuolelta kohti pohjoista. Riutunkarin ja Haukiputaan havaintojen perusteella mustalintujen päämuuttovirta olisi tänä keväänä kulkenut pääasiassa Hailuodon itäpuolitse ja Riutunkarilta ja Hailuodosta havaittiin yhteensä lähes 5000 muuttavaa mustalintua, joista suurin osa nosti korkeutta ennen Haukipudasta ja suuntasi mantereen ylle hyvin korkealla. Pilkkasiipimuutto, joka oli ehkä poikkeuksellisen vähäistä, noudatti samoja reittejä, mutta osa pilkkasiivistä muutti rannikkolinjaa seuraten aivan merenpinnassa ja kiersi Haukiputaan niemen. Itämeren alueen kautta muuttavien allien voimakas taantuminen näkyy myös kevään 2008 muuttomäärissä sillä alleja havaittiin vain muutamia satoja aiempien tuhansien lintujen sijaan. Allit noudattivat mustalintujen reittiä ja lähtivät sisämaahan Haukiputaan kohdalla Arktisten vesilintujen päämuuttoreitti kulki keväällä 2009 suunnitellun tuulivoimalapuiston poikki ja sumuisina muuttopäivinä linnut lentävät alle 100 m korkeudessa, jolloin törmäysriski on olemassa. Kirkkaina päivinä muuttokorkeus ylittää tuulivoimaloiden korkeuden selvästi, joskin tällaisellakin muuttosäällä osa parvista kulkee vedenpintaa pitkin. Muuttokorkeus Arktisten vesilintujen muuttokorkeus vaihtelee huomattavasti säätekijöiden mukaan, mutta tavallisesti muuttokorkeus on useita satoja metrejä. Veden päällä muutto saattaa kulkea myös aivan pintaa pitkin, mutta Riutunkarilta havaitut linnut lensivät valtaosin törmäyskorkeuden yläpuolella. Sumuisina päivinä muutto kulkee kuitenkin matalammalla, jolloin törmäysriski tuulivoimalayksiköihin on olemassa. Arktisten vesilintujen päämuuttoreitti alueella 10

11 Petolinnut Maa ja merikotka Maakotkien perinteinen muuttoreitti kulkee Hailuodon länsipuolitse suoraviivaisesti kohti pohjoista. Laji ei tavallisesti muuta suunnitellun tuulivoimalapuiston poikki. Kevään havainnoinnissa ainoa maakotka nähtiin huhtikuun alkupäivänä Haukiputaalla, jolloin nuori 2 kv lintu muutti niemen yli kohti pohjoista rannikkolinjaa seuraten. Merikotkia alueella nähtiin useasti ja höyhenpuvun perusteella alueella pesii tai viettää kesäänsä noin 5-10 merikotkayksilöä. Selkeästi muuttavia merikotkia havaittiin vain kaksi yksilöä. Merikotkia liikkui myös suunnitellun tuulivoimalapuiston alueella, vaikkakin valtaosa havainnoista tehtiin Luodonselän- ja Haukiputaan eteläpuolen merialueella. Muuttokorkeus Alueella havaittujen muuttavien ja paikallisten maa ja merikotkien muuttokorkeus vaihteli noin metrin välillä. Paikalliset merikotkat lentävät lähes poikkeuksetta törmäyskorkeudella, lukuun ottamatta jään päällä lentäviä pilkkikaloja kärkkyviä lintuja, jotka liikkuvat vain muutaman metrin korkeudella. Piekana Oulun seudun petolintumuuton valtalaji on pohjoisessa Fennoskandiassa runsaana pesivä piekana. Laji on taantunut voimakkaasti viime vuosina ja Oulunseudun läpi muuttava kanta on tippunut huomattavasti aiemmista määristä luvulla Hailuodon yli saattoi muuttaa päivässä jopa lähes 1000 piekanaa kevään yhteissumman kohotessa jopa 3000 yksilöön. Nykyään läpimuuttava kanta on reilusti alle 1000 lintua (mm. Markkola 2001). Piekanan kuten useimpien muidenkin petolintujen muuttoreitit alueella tunnetaan hyvin. Petolintumuuton valtavirtoihin vaikuttaa tuuli jonkin verran. Etelänsuunnasta rannikkolinjaa seuraavat piekanat muuttavat Hailuodon Kirkkosalmen kautta Hailuodon pohjoispuolelle, josta osa jatkaa suoraan pohjoiseen ja osa kääntyy koilliseen ja kohtaan rannikkolinjan Haukiputaan pohjoispuolisella rannikkoalueella. Kevään 2009 havaintojen perusteella suurempi osa havaituista piekanoista kulkisi koillisempaa reittiä ja ylittäisi suunnitellun tuulivoimalapuiston alueen. Haukiputaalla ja Hailuodon pohjoisreunalla havaittiin yhteensä 210 piekanaa, jotka saavuttivat rannikkolinjan Haukiputaan pohjoispuolella. Hyvin pieni osa piekanoista kulkee Riutunkarin editse ja jatkaa kohti pohjoista rannikkolinjaa seuraten Muutontarkkailupaikat keväällä

12 Ruskosuohaukka Riutunkarin ja Oulunsalon välistä salmea pitkin muutti vain yksittäisiä ruskosuohaukkoja, mutta Haukiputaan Isoniemessä havaittiin yhteensä 28 muuttavaa ruskosuohaukkaa, jotka saapuivat samaa reittiä Hailuodosta kuin piekanat. Myös muutama sinisuohaukka ja suopöllö noudattivat samaa muuttoväylää. Ilmeisesti suurin osa petolinnuista kulkee Hailuodon kautta joko suoraan pohjoiseen tai koilliseen kohden Haukipudasta, jolloin ne ohittavat suunnitellun tuulipuiston alueen Muita petolintuja havaittiin huomattavasti vähemmän mutta niidenkin muutosta saatiin melko hyvä yleiskuva. Muuttohavaintoja sekoittaa hieman se että monet petolinnut levähtävät ja saalistavat alueella useita päiviä jolloin niistä tehdään runsaasti havaintoja. Mm. havainnoinnin aikana nähdyt kuusi muuttohaukkaa olivat kaikki yhtä muuttajaa lukuun ottamatta saalistavia lintuja. Kaikki havaitut tuulihaukat sekä ampuhaukat muuttivat Hailuodon itäreunaa pitkin ja osa niistä muutti hyvin matalalla. Näiden lajien kohdalla vaikutti siltä, että niiden muuttoreitti kulki Siikajoelta Hailuodon itäreunaa seuraten Oulunselän yli Haukiputaalle. Liminganlahden ja Kempeleenlahden pesivät ruskosuohaukat kiertävät keväisin rantoja pitkin saalistellen ja myös muutamia havaintoja Oulunsalon- Hailuodon välisestä ruskosuohaukkojen liikkumisesta tehtiin. Petolintujen muuttokorkeus Riutunkarilta havaittujen muuttavien petolintujen lentokorkeus vaihteli aivan pinnasta yli 300 metriin. Pienet jalohaukat muuttivat pääasiassa lähellä jään tai vedenpintaa, mutta termiikkimuuttajat kuten piekana muuttivat näillä kohdin yli 100 metrin korkeudella. Kahlaajat Oulunseutu on monelle kahlaajalajille erittäin tärkeä ruokailu- ja levähdysalue ennen pohjoiseen lähtöä. Liminganlahden, Kempeleenlahden ja Hailuodon alueella voi levähtää parhaimmillaan useita tuhansia kahlaajia ja lajimäärää voi nousta hyvin korkeaksi. Monet kahlaajat muuttavat öisin ja aamumuutonseurannassa näkee usein vain muuttoyön rippeet. Riutunkarin ja Haukiputaan tarkkailupisteiden havaintojen mukaan Oulunsalon ja Hailuodon välinen salmi toimii muutonjohtimena ainakin lirolle, joita havaittiin muutolla yli 500 yksilöä. Yön pimeinä tunteina muuttavat suokukot käyttävät todennäköisesti myös samaa reittiä. Muita kahlaajia havaittiin huomattavasti vähemmän. Kahlaajat ovat tyypillisiä säämuuttajia ja muutto käynnistyy usein saderintaman myötä, joka havaittiin hyvin myös kevään 2009 havainnoinnissa. Myös Riutunkarilla oli havaittavissa selkeästi se että kahlaajat muuttavat meren päällä leveänä rintamana ja muuton tarkkailu on hankalaa laajalle levinneiden lintujen vuoksi. Todennäköisesti kuitenkin valtaosa alueen läpimuuttavista kahlaajista kulkee juuri Oulunsalon ja Hailuodon välisestä salmesta, vaikka selkeää muuttolinjaa ei lajeilla ole. Haukiputaalla havaitut huomattavasti pienemmät yksilömäärät viittaavat siihen että osa kahlaajista nousee vesilintujen tavoin rannikon päälle Haukiputaan kohdalla. Tästä saatiin myös havaintoja Haukiputaan eteläreunalla suoritetulla havainnoinnilla. Suunnitellun tuulivoimalapuiston läpi muuttaa keväisin merkittäviä määriä kahlaajia, muuton valtaväylien kulkiessa rannikkolinjaa pitkin. Yöllä muuttavat kahlaajat käyttäytyvät todennäköisesti myös samalla tavoin. Muuttokorkeus Muuttavien kahlaajien muuttokorkeus vaihtelee valoisaan aikaan aivan pinnasta yli 100 metriin. Kahlaajista mm. tyllit muuttavat aivan pinnassa, mutta lirot tyypillisesti noin metrin korkeudella. Myös kuovien ja pikkukuovien muuttokorkeus oli yli 100 m. 12

13 Varpuslinnut Suurin osa päivällä muuttavista varpuslinnuista seuraa rannikkolinjaa muuttoaikana. Meren päällä muutto on huomattavasti heikompaa, ja lintujen lentokorkeus on niin suuri, ettei niitä välttämättä havaita. Haukiputaan Isoniemen kärjessä havaittiin useana aamuna kohtalaista varpuslintumuuttoa ja kevään yksilömäärä oli noin 8000 lintua, joista suurin osa oli peippoja ja järripeippoja. Osa varpuslinnuista muutti suoraan Isoniemen yli ja vain osa kiersi niemen kautta. Muuttoa havainnoitiin myös Isoniemen hiekkakuopilla koeluonteisesti ja tällöin havaittiin että varpuslintuja muuttaa myös niemen yli kohtalaisia määriä. Hailuodon pohjoisosassa varpuslintumuutto oli hyvin vähäistä. Suurin osa täällä havaituista linnuista otti korkeutta Hailuodon pohjoisosan päällä ja jatkoi koillisen suuntaan hyvin korkealla. Riutunkarilla varpuslintumuutto on lähes olematonta lintujen lentäessä kaukaa mantereen päällä. Riutunkarin havainnoinnin perusteella osa muuttavista varpuslinnuista kiertää selkeästi Oulunsalon niemen, mutta ilmeisesti valtaosa oikaisee tämän jälkeen Kempeleenlahden yli kohti Haukipudasta. Varhaiskevään muuttajista ainoastaan pulmuset liikkuivat selkeästi jääpeitteisellä merellä. Varpuslintujen muuttoreitit osuvat pääsääntöisesti suunnitellun tuulivoimalapuiston alueen ulkopuolelle ja mahdollisesti meren päällä muuttavien lintujen lentokorkeus on niin suuri että ne ylittävät tuulivoimalayksiköt. Pulmusia Riutunkarilla 13

14 4. Yhteenveto kevätmuutosta Oulunsalon-Hailuodon välisessä salmessa kulkee selkeä vesi ja rantalintujen muuttolinja. Erityisesti kuikkalintuja ja vesilinnuista laulujoutsenia ja mustalintuja muuttaa alueen läpi runsaasti. Salmen läpi muuttaa myös hanhia mutta hanhien päämuuttoväylät sijaitsevat muualla. Äärimmäisen uhanalaisen kiljuhanhen perinteinen kevätmuuttoreitti kulkee hyvin todennäköisesti salmen läpi vuosittain. Alueen merkityksestä puolisukeltajasorsien muuttoväylänä ei lintujen yömuuton vuoksi saa selkeää kuvaa, mutta aineiston perusteella vaikuttaa että näiden lajien muuttoväylä on leveämpi ja kulkee osin myös Oulunsalon päällä. Petolintujen kuten maakotkan ja piekanan päämuuttoreitti kulkee lännenpää Hailuodon päältä ja Oulunsalon- Hailuodon välisessä salmessa näitä lajeja muutti keväällä 2009 niukasti verrattuna esim. Hailuodon Kirkkosalmella havaittuihin muuttajamääriin (Tiira-havaintoverkko). Kurkia salmen poikki kulkee vain satunnaisesti. Suunnitellun tuulivoimalapuiston läpi muuttaa keväisin myös merkittäviä määriä kahlaajia, muuton valtaväylien kulkiessa rannikkolinjaa pitkin. Yöllä muuttavat kahlaajat käyttäytyvät todennäköisesti myös samalla tavoin. Kevään 2009 havaintojen perusteella alue on merkittävä muuttoväylä ainakin liroille. Kahlaajamuuton tarkka seuranta edellyttäisi lähes aukotonta seurantaa, sillä useiden lajien päämuuton laukaisevat nopeat säätilan muutokset ja muuton huippu on nopeasti ohi. Varpuslinnuille Oulunsalon- Hailuodon välinen salmi ei ole merkittävä muuttolinja, sillä suurin osa varpuslinnuista muuttaa rannikkolinja seuraten ja ylittää Oulunsalon niemen. Rannikkolinja toimii useimmilla varpuslinnuilla muuttolinjana ja vain harvoin muutto kulkee veden päällä. Keväällä 2009 suunnittelualueella havaittiin vain yksi muuttava kalasääksi 14

15 5. Riutunkarin ja Huikun toiminnassa oleviin tuulivoimalayksiköihin törmänneet linnut keväälläkesällä Johdanto ja menetelmät Osana Hailuodon kiinteän yhteyden hanketta sekä tuulivoimapuistohanketta selvitettiin keväällä- kesällä Riutunkarin kuuden tuulivoimalan ja Huikun yhden tuulivoimalan ympäristöstä etsittiin systemaattisesti niihin törmänneiden lintujen raatoja. Etsintä toteutettiin kiertämällä yksiköt jalkaisin noin metrin säteeltä. Etsintä pyrittiin suorittamaan heti aamumuuton seurannan jälkeen, mutta muutamia keroja etsintä suoritettiin vasta iltapäivällä. Yhteensä etsintä aamuja kertyi 45 ja ne jakaantuivat huhtikuun alun ja heinäkuun lopun väliselle aikajaksolle ( ). Etsintä suoritettiin vaikka voimalaitosten lavat eivät olleet välttämättä pyörineet heikon tuulen tai laitevian vuoksi. Kaikki voimalaitosten alta kuolleina löytyneet linnut tulkittiin voimalaitoksiin törmänneiksi, mikäli niissä näkyi merkkejä törmäyksestä (mm. verenvuotoa nokasta, höyhen tai siipivaurioita). Suurempien lintujen törmäys voimalaitoksiin aiheuttaa lähes poikkeuksetta näkyviä vammoja, mutta pienemmillä linnuilla merkkejä ei näy välttämättä höyhenpuvussa. Neljä kuolleena löytynyttä lintua höyhennettiin vatsapuolelta, jotta sisäiset verenpurkaukset oli mahdollista todentaa. Tuulivoimalan lapaan törmääminen sinkoaa linnun jopa 100 metrin päähän. Huhtikuun puolivälissä tehtiin näköhavainto törmäyksestä Riutunkarilla, jolloin aikuinen harmaalokki törmäsi pyörivään lapaan ja sinkoutui noin 100 metrin päähän lavan liike-energian voimasta. 5.2 Törmäykset Seurannassa seitsemän tuulivoimalayksikön alta löytyi yhteensä 22 lintua, jotka tulkittiin voimalaitoksiin törmänneiksi. Suurin osa voimaloihin törmänneistä linnuista oli lokkilintuja eli 20 lintua, joista kahdeksan oli nuoria saman vuoden poikasia ja 11 vanhaa lintua. Suurin osa törmänneistä linnuista oli naurulokkeja, joita oli yhteensä 15. Seuraavaksi runsain laji oli harmaalokki joita oli kolme. Luodonselältä kohti Ruskon kaatopaikkaa lentävät harmaalokit eivät millään tavoin muuttaneet lentolinjaansa Riutunkarin kohdalla ja parvet ohittivat monta kertaa voimalaitokset hyvin läheltä. Kaikki törmänneet harmaalokit olivat vanhoja lintuja ja kaikki törmäykset tapahtuivat jääpeitteen aikana. Lokkilinnuista löytyi lisäksi törmäyksen uhreina vanha kalalokki sekä yksi vanha lapintiira. Ainoa kuolleena löytynyt varpuslintu oli kivitasku, joka todennäköisesti oli törmännyt voimalaan yömuutolla. Vesilinnuilla havaittiin useita läheltä piti tapauksia mutta ainoa löytynyt törmäyksen uhri oli tukkakoskelo koiras. Huhtikuun puolivälissä tehtiin näköhavainto törmäyksestä Riutunkarilla, jolloin aikuinen harmaalokki törmäsi pyörivään lapaan ja sinkoutui noin 100 metrin päähän lavan liike-energian voimasta. Läheltä piti tilanteita todettiin isokoskelolla, tukkakoskelolla, laulujoutsenella sekä useaan kertaan merihanhella. Merihanhipariskunnan lento pyörivien lapojen välistä sai toisen linnun ilmeisesti ilmavirran voimasta kääntymään ilmassa selälleen. Lokkien onnistuneita väistöyrityksiä näkyi myös useasti. Kesällä alueella pesineet tai ruokailleet räystäspääskyt sen sijaan lensivät aivan suvereenisti pyörivien lapojen seassa. Kaikkia voimalaitosyksiköihin törmänneitä lintuja ei löydetä, sillä esim. varpuslinnut ja pienet kahlaajat päätyvät varislintujen, suurien lokkilintujen sekä kettujen ja minkkien ravinnoksi ennen kuin ne löydetään. Riutunkarilla osa linnuista päätyy lisäksi mereen, jolloin niitä ei sulanveden aikana löydä. Huhtikuussa löydetyistä linnuista 2 vanhaa harmaalokkia sekä vanha naurulokki löytyivät jäältä. Voimalaitosyksiköihin törmänneiden lintujen suhteellisen suuri määrä (vrt. Koistinen 2004) johtuu osaksi siitä että yksiköiden juurella pesii suuri naurulokkiyhdyskunta sekä siitä että alueella on myös kalasatama. Kummatkin kohteet kasvattavat lintujen kohtaamisriskiä toiminnassa oleviin voimaloihin. 15

16 Taulukko. Tuulivoimaloihin törmänneet linnut Riutunkarilla ja Huikussa (H) Laji Ikä Päivämäärä harmaalokki ad 18.4 harmaalokki ad 21.4 naurulokki ad 26.4 naurulokki 2 ad 2.5 harmaalokki ad 2.5 naurulokki (H) ad 4.5 tukkakoskelo ad 15.5 kivitasku ad 17.5 naurulokki ad 19.5 kalalokki ad 2.6 naurulokki ad 3.6 lapintiira ad 18.6 naurulokki ad 20.6 naurulokki 1 kv 13.7 naurulokki (H) 1kv 19.7 naurulokki 1 kv 19.7 naurulokki 3 1 kv 22.7 naurulokki 1 kv 23.7 naurulokki 1 kv 24.7 Muuttavia tukkakoskeloita 16

17 6. Lähteet ja kirjallisuus Aalto, P., Eskelin, T., Mäkelä, J. & Timonen, S. 1992: Linnut 1989 Pohjois-Pohjanmaalla. Aureola 17: Alerstam, T. 1977: Analysis and theory of visible bird migration. Oikos 30 (2): Band, W, Madders, M. & Whitefield2007: Developing field and analythical methods to assess avian collision risk at wind farms. In: Lucas, M., Janss, G. & Ferrer, M (ed.): Birds and wind farms. Risk Assesment and mitigation: Bergman, G. 1979: Muutto ja sää. Teoksessa (Hildén, O, Tiainen, J. & Valjakka, R.): Muuttolinnut: Dirkensen, S., Spaans, A. & Van den Winden 2007: Collision risk for diving ducks at semioffshore wind farms in freshwater lakes: a case study. In: Lucas, M., Janss, G. & Ferrer, M (ed.): Birds and wind farms. Risk Assesment and mitigation Ekenstedt, J. & Schneider, M. (toim.) 2008: The Golden Eagle (Aquila chrysaetos) in the North Calotte Area Large Carnivore Working Group, the North Calotte Environmental Council. The North Calotte Council, Report No. 55. Länsstyrelsens tryckeri, Umeå. Ellermaa 2007: Räyskän suojelusuunnitelma. Julkaisematon. Erickson, W. P., G. D. Johnson, M. D. Strickland, D. P. Young Jr., K. J. Sernka ja R. E. Good, 2001: Avian collisions with wind turbines: A summary of existing studies and comparisons to other sources of avian collision mortality in the United States. Western EcoSystems Technology Inc. National Wind Coordinating Committee (NWCC) Resource Document. Everaert, J. & Kuijken, E. 2007: Wind turbines and birds ion Flanders (Belgium). Preliminary summary of the mortality research results. uploads/everaert_kuijken_2007_preliminary_b.pdf Frederiksen, M. & Bregnballe, T. 2000a: Evidence for density-dependent survival in adult cormorants from a combined analysis of recoveries and re-sightings. Journal of Animal Ecology 69(5): Frederiksen, M. & Bregnballe, T. 2000b: Diagnosing a decline in return rate of 1-year-old cormorants:mortality, emigration or delayed return? Journal of Animal Ecology 69(5): Garthe, S. Hüppop, O. 2004: Scaling possible adverse effects of marine wind farms on the seabirds. Developing and applying a vulnerability index. Journal of Applied Ecology 41: Guillemette, M., Larsen, J.K. & Clausager Ib: Assessing the impact of the Tuno Knob wind park on sea ducks: the influence of food resources, NERI Technical Report No 263. Feb fagrapporter/rapporter / fr263.pdf 148 Haapanen, E. 2005: Merituulivoima takkuaa. Tuulensilmä 16 (2): 4-8. Haapanen, E. 2005c: Tuulivoimalan käyntiäänestä osa 1. Tuulensilmä 16(4):

18 Hildén, O. & Hario, M. 1993: Muuttuva saaristolinnusto. 317 s. Forssan kirjapaino Oy. Forssa. Holttinen, H. 2007: WPD suunnittelee suuria merituulipuistoja Pohjanlahdelle. Tuulensilmä 18 (3): Holttinen, H. 2007B: Suomen tuulivoimakapasiteetti nyt yli 100 MW. Tuulensilmä 18 (4): Holttinen, H., Liukkonen, S., Furustam, K., Määttänen, M., Haapanen, E. & Holttinen, E. 1998: Offshore-tuulivoima Perämeren jääolosuhteissa. VTT Julkaisuja-Publikationer s. Espoo. Ilmatieteen laitos (2007): Sään vaikutus lintujen muuttoon. html Ketzenberg, C., K.-M. Exo, M. Reichenbach ja M. Castor, 2002: Einfluss von Windkraftanlagen auf brutende Wiesenvögel. Natur und Landschaft 77: Koistinen, J Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö s. Ympäristöministeriö. Koop, B., 1997: Vogelzug und Windenergieplanung: Beispiele fur Auswirkungen aus dem Kreis Plön (Schleswig-Holstein). Naturschutz und Landschaftspanung 29: Koskimies, P. 1994: Linnuston seuranta ympäristöhallinnon hankkeissa. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja. Sarja B Nro 18. Vesi- ja ympäristöhallitus. Helsinki. Krohn, S., 2002: Birds and wind turbines. Leivo, M. 1996: EVA Suomen kansainvälinen erityisvastuu linnustonsuojelussa. Linnut 31: Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja (No 4). 142 s. BirdLife Suomi. Suomen ympäristökeskus. Lucas, M., Janss, G. & Ferrer, M (ed.): Birds and wind farms. Risk Assesment and mitigation. 275 p. Quercus. Markkola, J. 2008: Hailuodon Itänenälle suunniteltujen tuulivoimaloitten Natura-arvio. 74 s. Tuulitaito.Insinööritoimisto Erkki Haapanen Oy. Markkola, J. 2007: Merikotka palasi Hailuotoon yli 100 vuoden jälkeen. Hailuodon Luonto 6: 9. Markkola, J. & Merilä, E. 1998: Hailuodon Ison Matalan - Härkäsäikän luonnonsuojelualueen käyttö-ja hoitosuunnitelmaehdotus. 194 s liitetä. ISBN Conservation of Liminganlahti Wetland Life-Nature project. Oulu. Markkola, J. & Ohtonen, A. 1996: Hailuoto. Teoksessa: Ohtonen, A:, Kakko, A. & Piispanen, J.: Pohjois-Pohjanmaan linturetkiopas: Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. Oulu. Mead, C. 1996: Road Noise Affects Breeding. 18

19 Mossop, D.H., 1997: Five years of monitoring bird strike potential at a mountain-top wind turbine, Yukon Territory. Annual Canadian Wild Energy Conference & Exhibition: , Yukon Territory Corporation. Whitehorse, Yukon. Naturhistoriska riksmuseet 2004: Havsörn Julkaistu osoitteessa meny/forskningochsamlingar/enheter/miljogiftsforskning/overvakning/ salarochhavsornimiljoovervakningen/havsorn.472.html. Nesbitt, S.A. 1992: 1st reproductive success and individual productivity in Sandhill cranes. Journal of Wildlife Management 56(3): Ollila, T. 2007: Maakotkaraportti Metsähallitus. Ollila, T. & Koskimies, P. 2007: Suomen maakotkat vuonna Linnut-vuosikirja 2006: Paavo Ristola Oy 2001: Kokkolan edustan merituulivoimalaitos. Vaikutukset linnustoon. Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy. Pohjolan Voima. 19 s. Pakarinen, R. 1989: Suomen kuikkakanta ja sen tulevaisuus. Lintumies 24: Percival, S. ja T. Percival, 1998: Breeding waders at the Näsudden windfarm, Gotland, Sweden. Report to National Wind Power Ltd. Perrins, C.M (toim.) 1998: Complete Birds of the Western Palearctic CD-ROM. Oxford University Press. Pettersson, J. 2005: Havsbaserade vindkraftsverks inverkan på fågellivet I södra Kalmarsund. En slutrapport på studier Pä uppdrag av statens enrgimyndighet. Ett referenssamarbete med huvudsäte vid Ekologiska institutionen, Lunds universitet. Piispanen, J. & Ohtonen, A. 1996: Hailuotoon sijoitettavien tuulivoimaloitten ympäristövaikutuksista. Perämeren tutkimusaseman julkaisuja s. Oulun yliopisto. Pohjois-Pohjanmaan liitto 2005: Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava. Pöyhönen, M. 1995: Muuttolintujen matkassa. Otava. Helsinki. 255 s. Pöyry Energy Oy 2007: WPD Finland OY Suurhiekan merituulipuisto. Ympäristövaikutusten arviointiohjelma.51 s. Pöyry Energy Oy 2009: WPD Finland OY Suurhiekan merituulipuisto ja sähkönsiirron vaihtoehdot. Ympäristövaikutusten arviointiselostus. Luonnos. 440 s. Ranta, E. & Halkka, A. 2008: Maakotkan ja muuttohaukan seurannan kehittäminen Suomessa. Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos. Rassi, P. Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. 2001: Suomen lajien uhanalaisuus s. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Reijnen, R. & Foppen, R. 1994: The effects of car traffic on breeding bird populations in woodlands. 19

20 Sigma Konsultit 2003: Tuulivoimatuotannolle soveltuvat alueet Merenkurkun-Perämeren rannikko jamerialueella. Electrowatt-Econo. Jaakko Pöyry Group. Ympäristöministeriö. Lapin Liitto. Pohjois-Pohjanmaan Liitto. Keski-Pohjanmaan Liitto. Pohjanmaan Liitto. Spanish BirdLife International 1995: Effects of wind turbine power plants on the avifauna in the Campo de Gibraltar Region. Summary of final report commissioned by the Environmental Agency of the Regional Government of Andalusia. Unpublished. Sociedad Espanola de Ornitologia. Madrid. Suurhiekan linnusto ja arvio suunnitellun tuulipuiston linnustovaikutuksista. WPD Finland Oy Tucker, G.M: & Heath, M. F. 1994: Birds in Europe: their Conservation Status. Bird Life Conservation Series No s. Cambridge, UK: Tuohimaa, H. 2005: Oulunsalon Kuivaniemen välisen saariston Natura-alueen pesimälinnustoinventoinnit Metsähallitus, julkaisematon raportti. Valste, J. 2006: Merikotkia törmännyt tuulivoimaloihin. Suomen Luonto 6/ Väisänen, R., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. 567 s. Wilczak, J.M. et al. 1995: Contamination of wind profiler data by migrating birds: Characteristics of corrupted data and potential solutions. Winkelman, J. E., 1989: Birds and the wind park near Urk: collision victims and disturbance of ducks, geese, and swans. RIN Rep. 89/15. Rijksinstituut voor Natuurbeheer, Arnhem, The Netherlands. (hollanniksi, englanninkielinen yhteenveto), Winkelman, J. E., 1992: The impact of the Sep wind park near Oosterbierum (Fr.), the Netherlands, on birds, 2: nocturnal collision risks. RIN Rep. 92/3. DLO-Instituut voor Bos- en Natuuron153 derzoek, Arnhem, The Netherlands (hollanniksi, englanninkielinen yhteenveto), Ympäristöministeriö 2007a: Suomessa tavattavat lintudirektiivin I liitteen lajit. Ympäristöministeriö 2007b: Suomen kansainväliset vastuulajit. Ympäristöministeriö 2007c: Suomen kansainväliset vastuulajit, linnut. Ympäristöministeriö, Keski-Pohjanmaan liitto, Pohjanmaan liitto, Pohjois-Pohjanmaan liitto, Lapin liitto (2004). Tuulivoimatuotantoon soveltuvat alueet Merenkurkussa ja Perämerellä. Suomen Ympäristö 666. Helsinki s. Yrjölä, R.: Melun vaikutus eläimiin esimerkkinä linnut

21 7. Liitteet Taulukko 1. Riutunkarilla ja Hailuodon Huikussa havaitut muuttajat ja niiden lukumäärät kevät Mukana vain selkeästi salmen läpi muuttaneet linnut. Laji Yksilömäärä Alli 316 Ampuhaukka 3 Arktinen vesilintulaji 1450 Haapana 38 Haarapääsky 34 Harmaahaikara 2 Harmaahanhilaji 24 Harmaalokki 68 Härkälintu 79 Isokoskelo 1754 Jouhisorsa 9 Jääkuikka 1 Kaakkuri 187 Kahlaajalaji 127 Kala/ Lapintiira 188 Kalasääski 1 Karikukko 4 Keltavästäräkki 42 Kuikka 433 Kuikkalintulaji 468 Kuovi 36 Kuovilaji 2 Kurki 29 Lapasorsa 16 Lapintiira 56 Laulujoutsen 413 Liro 320 Lyhytnokkahanhi 89 Merihanhi 87 Merikihu 5 Merikotka 2 Merimetso 78 Metsähanhi 490 Mustakurkku-uikku 1 Mustalintu 1940 Mustaviklo 53 Naurulokki 277 Niittykirvinen 54 21

22 Laji Yksilömäärä Nuolihaukka 1 Pikkujoutsen 1 Piekana 3 Pikkukuovi 10 Pikkulokki 87 Pilkkasiipi 681 Pulmunen 118 Punajalkaviklo 7 Punakuiri 58 Ristisorsa 2 Ruskosuohaukka 4 Sepelhanhi 1 Sepelkyyhky 13 Silkkiuikku 5 Sinisorsa 89 Suokukko 20 Tavi 76 Telkkä 213 Tukkakoskelo 105 Tukkasotka 39 Tuulihaukka 6 Tylli 18 Töyhtöhyyppä 64 Valkoposkihanhi 14 Valkoviklo 14 Varpushaukka 7 22