OULUNSALO-HAILUOTO MERITUULIPUISTO: NATURA-ARVIOINNIN TÄYDENNYS UUDEN SUUNNITELMAN OSALTA

Transkriptio

1 NATURA-ARVIOINTI OULUNSALO-HAILUOTO MERITUULIPUISTO: NATURA-ARVIOINNIN TÄYDENNYS UUDEN SUUNNITELMAN OSALTA PROPEL VOIMA OY LUMITUULI OY

2 Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa.

3 Sisältö 1 TAUSTATIEDOT HANKKEESSA TAPAHTUNEET MUUTOKSET Muutokset tuulipuiston layoutissa Tietopohjan tarkentuminen jäävoimista NATURA-ARVIOINNIN PERUSTEISTA Natura-arviointi tässä hankkeessa NATURA-ALUEIDEN KUVAUKSET ARVIO TUULIPUISTON VAIKUTUKSISTA RANTAVOIMIIN JA POHJAEROOSIOON SEKÄ VESISTÖN VIRTAAMIIN JA VEDEN LAATUUN Vesirakennustyöt Väylät Tukisatama Kuivatelakka Massavarastoaltaat Imuruoppausaltaat Vedenalainen kaapelointi Vaikutukset jääeroosioon ja muihin rantavoimiin Rantavoimat ja jääeroosio hankealueella Mekaanisen eroosion esiintymisfrekvenssi Tuulivoimaperustusten vaikutus jäiden liikkumiseen Vaikutukset pohjaeroosioon Jääeroosion kohdentuminen Natura-alueille Vaikutukset merialueen virtauksiin ja veden laatuun Käytön aikaiset vaikutukset Rakentamisen aikaiset vaikutukset ARVIO TUULIPUISTON VAIKUTUKSISTA NATURA-ALUEIDEN LINNUSTOON Kiljuhanhi Tulokset Natura-alueilla esiintyvien muuttolintujen muuttoreittiseuranta Tulokset Törmäysmallinnus Kiljuhanhi Muun linnuston törmäysriskiarvio Johtopäätökset linnustovaikutuksista... 31

4 7 ARVIO TUULIPUISTON VAIKUTUKSISTA NATURA-ALUEIDEN LUONTOTYYPPEIHIN JA SUOJELUPERUSTEENA OLEVAAN KASVILAJISTOON Vaikutukset kasvilajistoon Satamatoimintojen vaikutukset YHTEISVAIKUTUKSET MUIDEN ALUEEN HANKKEIDEN KANSSA Mahdollinen pengertie ja arviot sen vaikutuksista Johtopäätökset yhteisvaikutuksista mahdollisen pengertien kanssa Muut hankkeet Yhteisvaikutusten törmäysmallinnus Johtopäätökset linnustollisista yhteisvaikutuksista muiden tuulivoimahankkeiden kanssa LIEVENNYSTOIMENPITEET YHTEENVETO VIITTEET Liitteet Liite 1 Jääeroosio jatkoselvitys. Leppäranta, M Liite 2 Merituulivoimalaperustusten vaikutus jäiden liikkeisiin. Määttänen, M Liite 3 Merituulipuiston tekniset suunnitelmat. Tiuraniemi, J Liite 4 VAIN VIRANOMAISKÄYTTÖÖN Uhanalaisten kasvilajien esiintymät Riutun alueella Pöyry Finland Oy Ella Kilpeläinen, FM biologi Aappo Luukkonen, FM biologi Harri Taavetti, linnustoasiantuntija Kari Kainua, FM vesibiologi Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A Oulu puh

5 1 1 TAUSTATIEDOT Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus antoi päivätyn lausunnon (POPELY/53/07.04/2010) merialueen osayleiskaavaan liittyvästä Oulunsalo- Hailuoto tuulipuistohankkeen Natura-arvioinnin täydentämisestä. Johtopäätöksissään ELY-keskus totesi, että kaavan pohjana olevalla hankkeella olisi selvä heikentävä vaikutus jääeroosioon ilmenemiseen Liminganlahden Natura-alueella Riutunkarin- Nenänokan välisellä osalla. Vaikutuksia olisi myös Isomatalan-Maasyvänlahden sekä Säärenperän ja Karinkannanmatalan Natura-alueille asti sekä Liminganlahdella Oulunsalon Nenänokan-Koppana välisellä alueella. Jääeroosion muutoksella on keskeinen merkitys ranta-alueiden luontotyyppien, luontodirektiivien liitteen II lajien, lintudirektiivin liitteen I lajien ja säännöllisesti esiintyvien muuttolintulajien kannalta. Lisäksi vaikutukset kokonaisuutena tulisivat merkittävästi heikentämän Natura-alueiden eheyttä. Lausunnon antamiseen jälkeen hankevastaavat ovat muokanneet suunnitelmaa huomioiden ELY:n lausunnossaan esittämät näkökohdat. Lisäksi jääeroosion osalta on tehty uusia tutkimuksia ja selvityksiä, joiden tulokset esitetään tässä raportissa. 2 HANKKEESSA TAPAHTUNEET MUUTOKSET 2.1 Muutokset tuulipuiston layoutissa Johdannossa mainitun vanhan kaavahankkeen pinta-ala oli 60 km 2 ja alueelle suunniteltiin sijoitettavaksi noin 50 tuulivoimalaa. Hankkeeseen kuului myös kiinteän tieyhteyden rakentaminen mantereen ja Hailuodon välille. Tämä nyt arvioitavana oleva uusi hanke ei sisällä kiinteää tieyhteyttä, vaan tiehanketta viedään eteenpäin omana erillisenä hankkeena. Tuulivoimaloiden kokonaismäärä on puolitettu, uudessa suunnitelmassa on 24 kpl 3-5 MW tuulivoimaloita. Puistoalue on noin 30 km 2. Alue on suunniteltu geometrisesti suorakulmaiseksi koillis- / lounaissuuntaiseksi, joka noudattaa mantereen ja Hailuodon rannan suuntausta. Voimaloista kolme sijaitsee nykyisen lauttaväylän pohjoispuolella ja loput eteläpuolella. Voimalat on sijoitettu kahteen 12 kpl ryhmään, toinen ryhmä Hailuodon ja toinen mantereen puolelle. Voimaloiden etäisyys toisistaan on 919 m x 919 m. Puiston keskelle on jätetty noin 1,84 km voimaloista vapaa kulkuaukko muuttolinnuille. Rannanpuoleisten voimaloiden etäisyys rannoista on vähintään 2 km. Kuvassa (Kuva 1) on esitetty tuulivoimaloiden sijoittuminen Oulunsalon ja Hailuodon väliselle merialueelle.

6 2 Kuva 1. Hankkeen layout ja Natura-alueiden sijoittuminen. 2.2 Tietopohjan tarkentuminen jäävoimista ELY-keskuksen lausunnon lähtötietona olevan aiemman selvityksen (POPELY 2011) mukaan kiinteän tieyhteyden vaikutukset ilmenevät voimakkaimmin Riutunkari Nenännokka välisellä ranta-alueella, missä jään siirtymät maalle pienentyisivät. Selvityksessä päädyttiin myös päätelmiin, että Isomatalalla ja Säärenperässä siirrokset voivat hieman pienentyä (Isomatala - Härkäsäikän alue) ja tielinjan pohjoispuolella oleviin luotoihin lounaasta tuleva jääeroosio jää pois. Lännen luoteen suunnasta tuleva jääeroosio säilyy. Avoimeksi kysymykseksi jäi kuinka kriittinen on lounaasta tuleva jääeroosio. Lisäksi vaikutuksia arvioitiin kohdistuvan seuraaville Natura-alueiden ulkopuolisille alueille: Huikun eteläinen ranta-alue penkereen päästä noin 5 km matkalle, penkereen päiden pohjoiset puolet 2 3 km matkalla (jääeroosio etelän-lounaan suunnista jää pois). Muualla vaikutukset arvioitiin vähäisiksi. Professori Leppärannan (2013) tekemät jatkoselvitykset jäiden liikkeistä ja mekaniikasta sekä jääeroosion eri tyypeistä ovat selventäneet kuvaa ja auttaneet rajaamaan vaikutusalueita edellisselvitystä selvästi suppeammiksi (Kuva 2). Kirjallisuusselvitysten, maastotyön, haastattelujen ja edellisen selvityksen aineiston uudelleen tarkastelun pohjalta arviota voitiin tarkentaa. Olennaisin tarkennus liittyi niin sanottuun termomekaaniseen jääeroosioon, jonka merkitys tarkastelualueella on selvästi suurempi kuin aiemmin arvioitiin. Termomekaanisella eroosiolla tarkoitetaan ilmiötä, jossa pohjaan jäätynyt jää nostaa pohja-ainesta vedenkorkeuden noustessa ja vapauttaa

7 3 sen myöhemmin takaisin pohjaan ja aiheuttaa eroosiota rantalinjan tuntumassa. Vaikutusalue on laaja laakeilla rannoilla, ulottuen satojen metrien päähän keskiveden linjasta. Eroosioprosessin merkitystä vahvistaa sen säännöllisyys Suomen puoleisen Perämeren loivilla rannoilla. Se on voimakas erityisesti silloin, kun jää muodostuu matalaan veteen, mikä on normaali ilmiö hankealueella. Termomekaaninen eroosio määräytyy sään ja vedenpinnan korkeuden kehityksestä, näihin hanke ei aiheuta muutoksia, joten termomekaanista eroosiota heikentäviä vaikutuksia hankkeesta ei myöskään tule. Kuva 2. Kiinteän tieyhteyden vaikutukset jääeroosioon ilman lievennystoimenpiteitä.(leppäranta 2013). Hankesuunnittelun yhteydessä TkT Mauri Määttänen (2014) on lisäksi laatinut laskelmia ja niihin perustuvan arvion tuulipuiston perustusten aiheuttamista jääkenttää kiinnipitävistä voimista ja tuulipuiston perustusten vaikutuksista jään liikkeisiin, mikä edelleen lisää arvioinnin luotettavuutta jäiden liikkeiden osalta. Molemmat selvitykset ovat tämän arvion liitteenä. 3 NATURA-ARVIOINNIN PERUSTEISTA Natura-arvioinnista on säädetty luonnonsuojelulain ( /1096) 65 ja 66 :issä sekä luontodirektiivin 6. artiklassa. Arviointi on laadittava, mikäli on mahdollista, että hanke tai suunnitelma heikentää merkittävästi Natura-alueen suojeluperusteina esitettyjä luontoarvoja.

8 4 Mikäli heikentyminen katsotaan merkittäväksi, vaatii luvansaanti valtioneuvoston yleisistunnon päätöksen. Lisävaatimuksena on, että hanke/suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Mikäli Natura-alueen suojeluperusteena on luontodirektiivin liitteen I mukainen ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai liitteen II ensisijaisesti suojeltava laji, on luvan saamiselle vielä lisäedellytyksiä. Tässä tapauksessa tarvitaan komission lausunto. Vaikutusten merkittävyyttä arvioitaessa on käytetty seuraavaa luokittelua ja kriteeristöä (Söderman 2003): Suuri merkittävyys: Hanke heikentää suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutasoa tai johtaa luontotyypin /lajin katoamiseen lyhyellä aikavälillä. Kohtalainen merkittävyys: Hanke heikentää kohtalaisesti suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutasoa tai johtaa luontotyypin/lajin katoamiseen pitkällä aikavälillä Vähäinen merkittävyys: Hankkeella on vähäisiä vaikutuksia suojeltavaan lajiin tai luontotyyppiin eikä hanke uhkaa luontotyypin/lajin säilymistä alueella. Merkityksetön: Hankkeesta ei aiheudu vaikutuksia suojeltavaan lajiin tai luontotyyppiin. Natura-arvioinneissa sovelletaan varovaisuusperiaatetta. Epäselvissä tapauksissa vaikutukset arvioidaan vakavimman mahdollisesti aiheutuvan haitan mukaan. Varovaisuusperiaate kuuluu kansainvälisen ympäristöoikeuden periaatteisiin ja siitä käytetään myös nimitystä ennalta varautumisen periaate. 3.1 Natura-arviointi tässä hankkeessa Tässä Natura-arvioinnissa on keskitytty POPELY:n antamassa Oulunsalo-Hailuoto tuulipuistohankkeen Natura-arvioinnin täydennyksen (Pöyry Finland Oy 2011) lausunnossa esiin nostamiin seikkoihin. Useat lausunnossa esiin nostetut asiat liittyvät jääeroosioon heikentymisen vaikutuksiin luontotyypeille ja lajistolle sekä linnustoon kohdistuviin vaikutuksiin. Kuten edellä mainittiin, tietopohja jääeroosiosta on tarkentunut edellisen Natura-arvioinnin laatimisen jälkeen, ja näihin tietoihin pohjautuen voidaan pois sulkea monia lausunnossa mainittuja seikkoja. Linnuston osalta lausunnossa todettiin Natura-alueilla esiintyvien säännöllisesti tavattavien muuttolintulajien lähtö- ja tulomuuttoreittien analysointi puutteelliseksi. Niin ikään lintujen elinympäristöjen muuttumisen (jääeroosion mahdollisen vähentymisen seurauksena) aiheuttamia pitkän aikavälin kumulatiivisia vaikutuksia ei oltu analysoitu eikä kuvattu tarpeeksi. Lisäksi yhteisvaikutusten arvioinnissa oli puutteita. Johtopäätöksissään POPELY nosti keskeisiksi linnustovaikutuksiksi elinympäristöjen heikentymisen (jääeroosion vähenemisen seurauksena), törmäysriskin (kiljuhanhi), Natura-alueiden väistämisen sekä häirinnän.

9 5 Pääpaino tässä Natura-arvioinnissa on linnustoon kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa. Työtä varten on tehty lisäselvityksiä: maastossa kevätmuutontarkkailu kiljuhanhen ja Natura-alueilla säännöllisesti esiintyvien muuttolintujen osalta sekä laskettu törmäysriskimallinnus vastaamaan nykyistä hankesuunnitelmaa. Natura-arvioinnissa tarkastellaan lisäksi hankkeen vaikutuksia niihin Isomatala- Maansyvänlahti, Säärenperä ja Karinkannanmatala, Liminganlahti, Perämeren saaret sekä Ojakylänlahti ja Kengänkari Natura-alueiden suojeluperusteina oleviin luontotyyppeihin ja lajeihin, joihin jääeroosiolla voi olla vaikutusta. 4 NATURA-ALUEIDEN KUVAUKSET 4.1 Isomatala-Maasyvänlahti Hailuodon kunnan alueella sijaitseva Isomatala-Maasyvänlahti Natura 2000-alue (FI ) on suojeltu sekä luonto- että lintudirektiivin nojalla (SCI / SPA alue). Natura-alue on kooltaan ha. Isomatala-Maasyvänlahti Natura-alueen suojeluperusteina ovat seuraavat luontodirektiivin liitteen I luontotyypit (priorisoidut paksunnoksin): 1110 Vedenalaiset hiekkasärkät 50 % 1150 Rannikon laguunit 4 % 1620 Ulkosaariston luodot ja saaret 5 % 1630 Merenrantaniityt 32 % 9030 Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät 9 % Natura-alueen suojeluperusteina on lueteltu seuraavat lintudirektiivin liitteen I lintulajit: Ampuhaukka Falco columbarius Etelänsuosirri Calidris alpina schinzii Helmipöllö Aegolius funereus Hiiripöllö Surnia ulula Huuhkaja Bubo bubo Kaakkuri Gavia stellata Kalatiira Sterna hirundo Kapustarinta Pluvialis apricaria Kaulushaikara Botaurus stellaris Kehrääjä Caprimulcus europaeus Keräkurmitsa Charadrius morinellus Kuikka Gavia arctica Kurki Grus grus Lapinpöllö Strix nebulosa Lapintiira Sterna paradisaea Laulujoutsen Cygnus cygnus Liro Tringa glareola Luhtahuitti Porzana porzana Mehiläishaukka Pernis apivorus Metso Tetrao urogallus Mustakurkku-uikku Podiceps auritus

10 2 Niittysuohaukka Circus pygargus Palokärki Dryocopus martius Peltosirkku Emberiza hortulana Pikkujoutsen Cygnus columbianus Pikkulepinkäinen Lanius collurio Pikkulokki Hydrocoleus minutus Pikkutiira Sterna albifrons Pyy Bonasa bonasia Räyskä Sterna caspia Ruisrääkkä Crex crex Ruskosuohaukka Circus aeruginosus Sinirinta Luscinia svecica Sinisuohaukka Circus cyaneus Suokukko Philomachus pugnax Suopöllö Asio flammeus Uivelo Mergus albellus Valkoposkihanhi Branta leucopsis Varpuspöllö Glaucidium passerinum Vesipääsky Phalaropus lobatus Uhanalaisia lajeja, joiden tiedot ovat salassa pidettäviä Natura-alueen suojeluperusteena on lisäksi lueteltu seuraavat luontodirektiivin liitteen II lajit (priorisoidut paksunnoksin): Ruijanesikko Primula nutans Upossarpio Alisma wahlenbergii Nelilehtivesikuusi Hippuris tetraphylla Rönsysorsimo Puccinellia phryganoides Isomatala-Maasyvänlahti on Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuuston hyväksymässä maakuntakaavassa merkitty luonnonsuojelualueeksi. Alue kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan Hailuodon ranta-alueet (LVO110231). Hailuodon jakokunnan omistamasta alueesta on perustettu luonnonsuojelualue. Alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain ja vesilain nojalla. Valtaosa alueesta on rauhoitettu yksityismaan suojelualueeksi. Natura-alueen edustalla on Suomen kansainvälisesti tärkeä lintualue (IBA) ja Suomen tärkeä lintualue (FINIBA) Oulun seudun kerääntymisalue. 4.2 Säärenperä ja Karinkannanmatala Säärenperä ja Karinkannanmatala Natura 2000-alue (FI ) sijaitsee Siikajoen ja Lumijoen kuntien alueella. Natura-alue on suojeltu sekä luonto- että lintudirektiivin nojalla (SCI / SPA alue). Natura-alue on kooltaan 624 ha. Natura-alueen suojeluperusteina ovat seuraavat luontodirektiivin liitteen I luontotyypit (priorisoidut paksunnoksin): 1110 Vedenalaiset hiekkasärkät 5 % 1620 Ulkosaariston luodot ja saaret < 1 % 1630 Merenrantaniityt 10 % 7140 Vaihettumissuot ja rantasuot 1 % 9070 Fennoskandian hakamaat ja kaskilaitumet 2 %

11 Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät 4 % Natura-alueen suojeluperusteina on lueteltu seuraavat lintudirektiivin liitteen I lintulajit: Ampuhaukka Falco columbarius Etelänsuosirri Calidris alpina schinzii Kaakkuri Gavia stellata Kalatiira Sterna hirundo Kapustarinta Pluvialis apricaria Kaulushaikara Botaurus stellaris Kuikka Gavia arctica Kurki Grus grus Lapintiira Sterna paradisaea Laulujoutsen Cygnus cygnus Liro Tringa glareola Luhtahuitti Porzana porzana Pikkujoutsen Cygnus columbianus Pikkulepinkäinen Lanius collurio Pikkulokki Hydrocoleus minutus Pohjantikka Picoides tridactylos Räyskä Sterna caspia Ruskosuohaukka Circus aeruginosus Sinirinta Luscinia svecica Sinisuohaukka Circus cyaneus Suokukko Philomachus pugnax Suopöllö Asio flammeus Uivelo Mergus albellus Valkoposkihanhi Branta leucopsis Vesipääsky Phalaropus lobatus Uhanalaisia lajeja, joiden tiedot ovat salassa pidettäviä Natura-alueen suojeluperusteena on lisäksi lueteltu seuraavat luontodirektiivin liitteen II lajit (priorisoidut paksunnoksin): Ruijanesikko Primula nutans Upossarpio Alisma wahlenbergii Rönsysorsimo Puccinellia phryganoides Säärenperä ja Karinkannanmatala sisältyvät valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan (LVO110258). Alue on Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuuston hyväksymässä maakuntakaavassa merkitty luonnonsuojelualueeksi. Alueesta on noin 556 hehtaaria lunastettu valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin. Alueelle on tehty myös kolme yksityismaan rauhoituspäätöstä. Natura-alueen edustalla on Suomen kansainvälisesti tärkeä lintualue (IBA) ja Suomen tärkeä lintualue (FINIBA) Oulun seudun kerääntymisalue. 4.3 Liminganlahti Liminganlahden Natura 2000-alue (FI ) sijaitsee Lumijoen, Kempeleen, Limingan ja Oulunsalon kuntien alueella. Natura-alue on suojeltu sekä luonto- että lintudirektiivin nojalla (SCI / SPA alue). Natura-alue on kooltaan ha.

12 3 Natura-alueen suojeluperusteina ovat seuraavat luontodirektiivin liitteen I luontotyypit (priorisoidut paksunnoksin): 1130 Jokisuistot 30 % 1150 Rannikon laguunit < 1 % 1160 Laajat matalat lahdet 55 % 1620 Ulkosaariston luodot ja saaret < 1 % 1630 Merenrantaniityt 5 % 1640 Itämeren hiekkarannat < 1 % 2140 Variksenmarjadyynit < 1 % 7140 Vaihettumissuot ja rantasuot < 1 % 9070 Fennoskandian hakamaat ja kaskilaitumet < 1 % 9080 Metsäluhdat < 1 % 9030 Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät 2 % Natura-alueen suojeluperusteina on lueteltu seuraavat lintudirektiivin liitteen I lintulajit: Allihaahka Polystica stelleri Ampuhaukka Falco columbarius Etelänsuosirri Calidris alpina schinzii Helmipöllö Aegolius funereus Hiiripöllö Surnia ulula Huuhkaja Bubo bubo Kaakkuri Gavia stellata Kalatiira Sterna hirundo Kapustarinta Pluvialis apricaria Kaulushaikara Botaurus stellaris Kuikka Gavia arctica Kurki Grus grus Lapintiira Sterna paradisaea Laulujoutsen Cygnus cygnus Liro Tringa glareola Luhtahuitti Porzana porzana Mehiläishaukka Pernis apivorus Mustakurkku-uikku Podiceps auritus Mustatiira Chlidonias niger Niittysuohaukka Circus pygargus Palokärki Dryocopus martius Peltosirkku Emberiza hortulana Pikkujoutsen Cygnus columbianus Pikkulepinkäinen Lanius collurio Pikkulokki Hydrocoleus minutus Pikkutiira Sternula albifrons Räyskä Sterna caspia Ruisrääkkä Crex crex Ruskosuohaukka Circus aeruginosus Sinirinta Luscinia svecica Sinisuohaukka Circus cyaneus Suokukko Philomachus pugnax Suopöllö Asio flammeus Uivelo Mergus albellus

13 4 Valkoposkihanhi Branta leucopsis Vesipääsky Phalaropus lobatus Uhanalaisia lajeja, joiden tiedot ovat salassa pidettäviä Natura-alueen suojeluperusteena on lisäksi lueteltu seuraavat luontodirektiivin liitteen II lajit (priorisoidut paksunnoksin): Ruijanesikko Primula nutans Upossarpio Alisma wahlenbergii Nelilehtivesikuusi Hippuris tetraphylla Lietetatar Persicaria follosa Rönsysorsimo Puccinellia phryganoides Pohjansorsimo Arctophilia fulva Liminganlahti kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan (LVO110237). Alueen suojelu toteutetaan maa-alueiltaan lakisääteisenä suojelualueena (yksityinen luonnonsuojelualue) ja vesialueiltaan vesilain nojalla. Natura-alueen edustalla on Suomen kansainvälisesti tärkeä lintualue (IBA) ja Suomen tärkeä lintualue (FINIBA) Oulun seudun kerääntymisalue. 4.4 Perämeren saaret Perämeren saarten Natura 2000-alue (FI ) on suojeltu sekä luonto- että lintudirektiivin nojalla (SCI / SPA alue). Natura-alue on kooltaan ha ja se muodostuu Kemin, Tornion, Simon, Iin, Haukiputaan, Oulun, Oulunsalon ja Hailuodon edustalla olevista saarista, luodoista ja matalikoista. Natura-alueen suojeluperusteina ovat seuraavat luontodirektiivin liitteen I luontotyypit (priorisoidut paksunnoksin): 1110 Vedenalaiset hiekkasärkät < 1 % 1130 Jokisuistot 1 % 1150 Rannikon laguunit < 1 % 1220 Kivikkorannat 3 % 1630 Merenrantaniityt 3 % 1620 Ulkosaariston saaret ja luodot < 1 % 1640 Itämeren hiekkarannat 1 % 2120 Liikkuvat rantakauradyynit < 1 % 2130 Kiinteät, ruohokasvillisuuden peittämät dyynit < 1 % 2320 Kuivat kanerva- ja variksenmarjadyynit < 1 % 6270 Runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt 1 % 9030 Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät 1 % 9050 Lehdot < 1 % 9070 Hakamaat ja kaskilaitumet < 1 % Natura-alueen suojeluperusteina on lueteltu seuraavat lintudirektiivin liitteen I lintulajit: Allihaahka Polysticta stelleri Ampuhaukka Falco columbarius Etelänsuosirri Calidris alpina schinzii Hiiripöllö Surnia ulula Kaakkuri Gavia stellata

14 5 Kalatiira Sterna hirundo Kapustarinta Pluvialis apricaria Kaulushaikara Botaurus stellaris Kuikka Gavia arctica Kurki Grus grus Lapintiira Sterna paradisaea Laulujoutsen Cygnus cygnus Liro Tringa glareola Luhtahuitti Porzana porzana Mehiläishaukka Pernis apivorus Mustakurkku-uikku Podiceps auritus Palokärki Dryocopus martius Pikkujoutsen Cygnus columbianus Pikkulepinkäinen Lanius collurio Pikkulokki Larus minutus Pikkutiira Sterna albifrons Ruskosuohaukka Circus aeruginosus Räyskä Sterna caspia) Sinirinta Luscinia svecica Sinisuohaukka Circus cyaneus Suokukko Philomachus pugnax Suopöllö Asio flammeus Teeri Tetrao tetrix Uivelo Mergellus albellus Vesipääsky Phalarobus lobatus uhanalaisia lajeja, joiden tiedot ovat salassa pidettäviä Suojeluperusteina on lisäksi esitetty seuraavat luontodirektiivin liitteessä II mainitut kasvilajit (priorisoidut paksunnoksin): Ruijanesikko Primula nutans Upossarpio Alisma wahlenbergii Laaksoarho Moehringia lateriflora Nelilehtivesikuusi Hippuris tetraphylla Lietetatar Persicaria follosa Perämeren saarten suojelun toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki ja rakennuslaki. Alue on toteutettu Murhaniemen ja Krunnien osalta, jotka on jo perustettu yksityisiksi suojelualueiksi. Vahvistetussa seutukaavassa osa alueesta on varattu suojelualueeksi. Lisäksi Kemin yleiskaavan ja Simon osayleiskaavan valmisteluun liittyvissä neuvotteluissa aluetta on esitetty suojelualueeksi. Selvitysalueen saarista Oulunsalon Kraaseli, Pöllökari ja Runniletto ovat yksityisiä luonnonsuojelualueita. Kellon Kraaselissa on pieni yksityinen suojelualue. Osa Natura-alueesta kuuluu Suomen kansainvälisesti tärkeään (IBA) ja Suomen tärkeään lintualueeseen (FINIBA) Oulun seudun kerääntymisalue. 4.5 Ojakylänlahti ja Kengänkari Ojakylälahden ja Kengänkarin Natura 2000-alue (FI110204) sijaitsee Hailuodossa. Natura-alue on suojeltu sekä luonto- että lintudirektiivin nojalla (SCI / SPA alue) ja se on kooltaan 291 ha.

15 6 Natura-alueen suojeluperusteina ovat seuraavat luontodirektiivin liitteen I luontotyypit (priorisoidut paksunnoksin): 1110 Vedenalaiset hiekkasärkät 25 % 1150 Rannikon laguunit 1 % 1160 Laajat matalat lahdet 14 % 1620 Ulkosaariston luodot ja saaret 1 % 1630 Merenrantaniityt 40 % 1640 Itämeren hiekkarannat < 1 % 7140 Vaihettumissuot ja rantasuot < 1 % Natura-alueen suojeluperusteina on lueteltu seuraavat lintudirektiivin liitteen I lintulajit: Ampuhaukka Falco columbarius Etelänsuosirri Calidris alpina schinzii Helmipöllö Aegolius funereus Hiiripöllö Surnia ulula Kaakkuri Gavia stellata Kalatiira Sterna hirundo Kapustarinta Pluvialis apricaria Kaulushaikara Botaurus stellaris Kuikka Gavia arctica Kurki Grus grus Lapinpöllö Strix nebulosa Lapintiira Sterna paradisaea Laulujoutsen Cygnus cygnus Liro Tringa glareola Luhtahuitti Porzana porzana Mustakurkku-uikku Podiceps auritus Peltosirkku Emberiza hortulana Pikkujoutsen Cygnus columbianus Pikkulepinkäinen Lanius collurio Pikkulokki Larus minutus Pikkutiira Sterna albifrons Pohjantikka Picoides tridactylus Räyskä Sterna caspia Ruskosuohaukka Circus aeruginosus Sinirinta Luscinia svecica Sinisuohaukka Circus cyaneus Suokukko Philomachus pugnax Suopöllö Asio flammeus Uivelo Mergus albellus Valkoposkihanhi Branta leucopsis Varpuspöllö Glaucidium passerinum Vesipääsky Sphalaropus lobatus Uhanalaisia lajeja, joiden tiedot ovat salassa pidettäviä Natura-alueen suojeluperusteena on lisäksi lueteltu seuraavat luontodirektiivin liitteen II lajit (priorisoidut paksunnoksin): Upossarpio Alisma wahlenbergii Nelilehtivesikuusi Hippuris tetraphylla

16 7 Ojakylänlahti kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan Hailuodon rantaalueet (LVO110231). Kengänkari on seutukaavassa merkinnällä rakennuslain nojalla suojeltu alue. Alueen suojelu toteutetaan lakisääteisenä luonnonsuojelualueena ja vesilain nojalla. 5 ARVIO TUULIPUISTON VAIKUTUKSISTA RANTAVOIMIIN JA POHJAEROOSIOON SEKÄ VESISTÖN VIRTAAMIIN JA VEDEN LAATUUN 5.1 Vesirakennustyöt Voimarakenne Oy on laatinut tuulipuiston tekniset suunnitelmat ja piirustukset (Tiuraniemi 2014), joiden perusteella on seuraavassa esitetty lyhyesti vesistöön vaikuttavat rakennustyöt ja niiden volyymit. Satamatoimintojen sijoittuminen Riutunkarin alueelle on esitetty kuvassa Kuva 3 Tarkemmin tekniset suunnitelmat ovat selvityksen liitteenä 3. Kuva 3. Satamatoimintojen sijoittuminen Riutunkarin alueelle.

17 Väylät Puistoalueen ympäri ruopataan noin 100 m levyinen ja vesisyvyydeltään vähintään 4 m huoltoväylä. Samankokoinen väylä tarvitaan myös tukisataman tuloväyläksi, joka suojataan tarvittavilla aallonmurtajilla. Näiden lisäksi voimaloille rakennetaan 4 m vedensyvyinen ja 50 m levyinen asennusväylä Tukisatama Merituulipuisto tarvitsee toimiessaan suojaisan tukisataman tuulipuiston huoltoa ja asennustöitä varten. Satamaan tulee voida tuoda noin 25 m x 70 m kokoinen tukialus/proomu, jolloin sen maksimisyväyksen tulee olla 4 m. Tukisatama-altaan koko on noin 115 m x 50 m ja altaan pohjan syvyys on m (N60) Kuivatelakka Kuivatelakka-allas joudutaan rakentamaan, mikäli kasuunit päätetään valmistaa paikanpäällä. Kuivatelakka toimii tällöin betonisten kasuunien valmistus- ja varustelualueena. Kuivatelakan altaan pohja on n. 100 m x 275 m. Pohjan syvyys on m (N60). Allasalue suojataan vedenpitävällä moreenipadolla ja tarvittavilla aallonmurtajarakenteilla. Kun ensimmäiset kasuunit ovat valmiit, päästetään vesi hallitusti altaaseen ja avataan kulkuaukko pitkäpuomisella laahakauhalla siirtämällä patomassat massavarastoaltaaseen. Valmiit kasuunit siirretään lähialueelle parkkiin ja allas suljetaan padolla ja pumpataan tyhjäksi seuraavaa valmistuserää varten Massavarastoaltaat Kuivatelakan eteläpuolella rakennetaan imuruoppausaltaan läjitys-, selkeytys- ja kulkuaukon massavarastoaltaat Imuruoppausaltaat Imuruoppausmassojen käsittelyä ja ruoppausvesien selkiyttämistä varten rakennetaan 3 allasta Riutukarin puoleiselle rannalla nykyisen tulotien viereen ja osittain vanhan imuruoppausaltaan jatkeeksi. Imuruoppausmassojen altaat on sijoitettu nykyisen rantaviivan suuntaisesti, joten merialueen lahden muoto on avoin eikä muodostu virtauksia estäviä ja haittaavia poukamia. Altaat ovat kooltaan m 2, m 2 ja vanhan altaan koko on noin m 2. Asennus- ja huoltoväylät on suunniteltu toteutettavaksi imuruoppaamalla ne 4 m vesisyvyyteen. Voimaloiden perustusten lisäkaivut on suunniteltu tehtäväksi kuokkakauhalla kantavaan maakerrokseen asti ja perustuspaikat täytetään louhospenkalla erikoissuunnitelmien mukaisesti. Ruopattavien massojen kokonaismääräksi on arvioitu: - Huoltoväylä noin m 3 - Voimalaväylät noin m 3 - Perustusten kaivut ja tasaukset noin m 3.

18 9 eli yhteensä ruopattavien massojen kokonaismääräksi on arvioitu m 3. Imuruoppausmassojen kaivutöiden toteutuksen on arvioitu kestävän noin 105 vrk Vedenalainen kaapelointi Alustavien suunnitelmien mukaan mereen kaivetaan noin 8 kaapelilinjaa siten, että yhteen kaivantoon asennetaan 1-2 kaapelia. Rantapenkasta lähtien asennetaan kaikki 8 kaapelia samaan kaivantoon noin 2 km matkalla 0.3 m etäisyydelle toisistaan, josta jatketaan erillisasennuksena voimaloille. Kaapelit asennetaan hiekkaiseen merenpohjaan kaivettavaan noin 1 m syvyiseen ojaan. Kaivutyö voidaan tehdä kuokkakaivuna asennuslautalta tai puhaltamalla sukellustyönä vesipainetekniikalla. Kaapelin asennuksen jälkeen peitetään kaivanto pohjasta kaivetulla hiekalla. 5.2 Vaikutukset jääeroosioon ja muihin rantavoimiin Rantavoimat ja jääeroosio hankealueella Rantoja muokkaavia tekijöitä ovat muun muassa aallokko, tuuli, vedenkorkeuden vaihtelut, maankohoaminen, horisontaalinen ja vertikaalinen jääeroosio ja ihmisen toiminta (esim. laidunnus ja niitto, laivaliikenne). Jääeroosiolla tarkoitetaan jäiden liikkeistä johtuvaa rannan kulutusta ja muokkausta. Merellisessä jääkentässä tapahtuu siirroksia kolmen mekanismin avulla (Leppäranta 2013): (1) Lämpölaajeneminen aiheuttaa pieniä, muutamien metrien mittaisia siirtymiä. Jään lämpölaajenemiskerroin on 5x10 5 C 1, joten 10 km levyinen jääkenttä laajenee 5 m, jos lämpötila nousee 10 C. (2) Vertikaalisia siirroksia tapahtuu vedenkorkeuden muutosten myötä. Perämerellä Oulun Raahen alueella vedenkorkeus vaihtelee noin -1,5 m ja +2,0 m välillä keskiveteen eli nk. liittoveteen nähden. (3) Merellinen jääkenttä on niin laaja, että voimakas tuuli kykenee ajamaan sen liikkeeseen, jolloin puhutaan ajojäästä. Kaksi ensimmäistä mekanismia toimivat koko talven ajan, kun taas Hailuodon ja mantereen välisellä alueella kolmas mekanismi toimii vain kun jää on riittävän ohutta. Mekaanisen tuulen aiheuttaman maalle työntyvän jääeroosion syntyedellytykset ovat Leppärannan (2013) mukaan seuraavat: - rannan läheisen jään paksuus on ainakin 15 cm, sillä muutoin jää rikkoutuu teleiksi lähellä rantaa eikä pääse työntymään pitkälle maalle - rannanläheisen jään paksuus on alle 30 cm, sillä paksumpi jää tukeutuu jo kiintojääksi, eikä tuulen voima ole riittävä sitä rikkomaan ja saattamaan liikkeelle

19 10 - tuulen voiman on oltava kn/m, mikä Hailuodon ja mantereen välillä tarkoittaa sitä, että tuulen nopeus tulee olla yli 20 m/s ja koko alueen tulee olla jäässä, jotta tuulella on riittävä pyyhkäisymatka - jään työntöä edeltää vedenpinnan huomattava yli 1 metrin nouseminen (keskiveden suhteen), mikä on mahdollista etelän lounaan suuntaisilla tuulilla. Leppärannan (2013) mukaan Hailuodon ja mantereen välisellä alueella tärkeimmät ranta-alueen jääeroosiolajit ovat termomekaaninen eroosio ja mekaaninen eroosio. Termomekaanisessa eroosiossa maa-ainesta ja kasvillisuutta siirtyy matalilla alueilla jäähän jään kasvettua pohjaan asti ja pohjaan jäätynyt jää pääsee sitten liikkumaan vedenkorkeuden muuttuessa. Mekaanisessa eroosiossa tuuli ajaa jäätä rantaan suurina levyinä. Jään lämpötilan muutos aiheuttaa termistä eroosiota, jossa lämpölaajeneminen aiheuttaa pieniä muutaman metrin mittaisia siirtymiä. Termiseen eroosioon tuulipuistohankkeella ei ole vaikutusta. Termomekaaninen eroosio voi vaikuttaa yli 500 m päähän rannasta, ja sitä esiintyy lähes vuosittain. Mekaaninen eroosio vaikuttaa korkeintaan 200 m päähän, ja merkittävää työntöä esiintyy 5 10 vuoden välein paikasta riippuen. Sekundääriset jääeroosiolajit ovat ahtojäiden kasautuminen matalikoille sekä jään lämpölaajenemisen aiheuttama jään työntö. Luodonselällä ei ole havaittu ahtojäitä. Vain Hailuodon Siikajoen salmen länsiosissa voi kyntäviä ahtojäitä esiintyä, mutta hankkeen vaikutukset eivät ulotu sinne asti. Jään lämpölaajenemista tapahtuu vuosittain, mutta se on kokonaisvaikutukseltaan vähäistä, eikä hankkeella ole siihen vaikutusta. Jääeroosio ja aallokko ovat tärkeitä mekanismeja Perämeren rannikkoalueen luonnon uudistajana ja biodiversiteetin ylläpitäjänä. Leppärannan (2013) tekemien uusien jääeroosiota koskevien johtopäätösten perusteella voitiin raportissa aiempaa tarkemmin rajata suunnitellun pengeryhteyden alueellisia vaikutuksia, sillä tie- ja tuulivoimahankkeilla ei ole heikentäviä vaikutuksia termiseen eikä termomekaaniseen eroosioon. Vaikutuksia voi tulla vain mekaanisen eroosion muutoksen kautta, jonka merkitys arvioitiin kuitenkin aiempaa selvästi vähäisemmäksi. Raportin mukaan maayhteys voi jopa voimistaa termomekaanista eroosiota, kun patovaikutuksen takia korkeat vedet voivat nousta jääpeiteaikana hieman nykyistä ylemmäksi. Aaltoeroosion esiintymistä rajoittaa alueen veden mataluus, sillä suuret aallot murtuvat matalikoilla jo ennen rantoja. Tuulieroosioon hankkeella ei ole vaikutusta Mekaanisen eroosion esiintymisfrekvenssi Alkutalvena jääolosuhteet ovat rannalle työntyvään mekaaniseen jääeroosioon suotuisat keskimäärin noin neljän viikon ajan vuosittain. Tämä pitää hyvin yhtä sen kanssa, että voimakkaita jääeroosiotapahtumia on esiintynyt Luodonselän alueella 5 10 vuoden välein (ainakin vuoden 1970 jälkeen) (Leppäranta 2013). Vuosijakson (28 vuotta) Marjaniemen tuulitietojen ja Oulun vedenkorkeushavaintojen (4 tunnin välein) perusteella on arvioitu, kuinka usein olosuhteet merkittäville jäiden ylityönnöille ovat alueella suotuisat. Yli 21 m/s olevia tuulen nopeuksia oli ko. jakson havaintoaineistossa 235 kpl. Tällöin tuulen suunta oli sektorista kertaa. Näistä mittauksista 13 kpl sattui marras-tammikuulle, jolloin myös vedenpinta nousi 4 tunnin havaintoaikana yli 40 cm. Yli 80 cm nousuja oli

20 11 vastaavasti 1 kpl. Tarkastelu vahvistaa päätelmää, että voimakkaat jäiden ylityönnöt ovat alueella harvinaisia, vain 1-2 kertaa vuosikymmenessä tapahtuvia (Pöyry Finland Oy 2013) Tuulivoimaperustusten vaikutus jäiden liikkumiseen Vaikutuksia mekaaniseen jääeroosioon voi tapahtua vain silloin, kun jää on riittävän paksua (yli 15 cm), että se ei murru. Jään paksuuntuessa yli 30 cm:n jääkansi sitoutuu niin voimakkaasti rantoihin ja matalikkoihin, että jääkansi stabiloituu paikalleen kovillakin tuulilla. Jääkannen liikkeelle lähtöön tarvitaan lisäksi noin 1 m vedenpinnan nousu. Jäiden liikettä kohtisuoraan olevien tuulivoimaperustusten poikkiala on noin 240 m (24 kpl, a 10 m), joka on häviävän pieni pidäke verrattaessa sitä alueen rantojen, matalikkojen ja karikkojen tuulta vastaan olevien pidäkkeiden pituuteen. TkT Mauri Määttänen (2014) on laskenut ns. Croasdale-mallin mukaiset tuulipuiston perustuksiin kohdistuvat jäävoimat. Raportin mukaan laskelma on noin 20 % yliarvio Kemissä tehtyihin mittauksiin verrattuna. Laskelman mukaan nimellinen 30 cm paksun jään yhdelle 10 m vesirajan halkaisijalla ja 60 asteen kartiokulmalla olevalle kartioperustukselle aiheuttama voima on 0,47 MN. Kaikki 24 kartioperustusta yhdessä vastustavat siten jääkentän liikettä noin 11 MN voimalla. Vedenpinnan nousu irrottaa jääkentän jääkannen perustuskartiosta ennen jäiden liikkeelle lähtöä, joten erillistä pidäkevoimaa perustuksista ei aiheudu. Raportissaan Määttänen on laskenut, että 20 m/s tuulella ja sen aiheuttamalla tulvaaallolla jääkenttää ajava kokonaisvoima on luokkaa 500 MN. Perustukset ilman lieventäviä toimenpiteitä heikentävät jäiden liikevoimaa noin 2,4 % niissä tilanteissa, joissa jääeroosiota yleensä voi tapahtua. Raportissa on arvioitu, että muutos vastaa noin 0,5 m/s olevaa tuulen nopeuden muutosta. Vastaavasti 20 cm:n jääpaksuudella yhden perustuksen pidäkevoima on 0,26 MN eli 55 % pienempi kuin 30 cm paksun jään. Tällöin kaikkien tuulivoimaperustusten aiheuttama liikettä jarruttava voima on 1,5 % 20 m/s aiheutuvasta tuulivoimasta. Jos suoraviivaisesti oletetaan, että jään ylityöntömatka rannalla on suoraan verrannollinen vaadittavaan työntövoimaan, tarkoittaisi tuulivoimaperustusten aiheuttama 1,5 2,4 % vähenemä esim. 100 m ylityönnön lyhenemistä noin 1,5 2,4 m:llä niinä vuosina kun ylityöntöjä tapahtuu. On ilmeistä, että etäännyttäessä rannasta maan pinnan noustessa jääkantta pidättävät voimat kasvavat, jolloin vaikutus olisi pienempi. Leppärannan uusien koko aluetta koskevien arvioiden ja johtopäätösten sekä Määttäsen laskelmien perusteella voidaan arvioida, että tuulivoimaperustuksilla ei juuri ole vaikutusta Luodonselän jäiden liikkeisiin mekaanisenkaan eroosion osalta. 5.3 Vaikutukset pohjaeroosioon Ahtojääröykkiöissä voi esiintyä useita metrejä veden alle ulottuvia pohjakölejä, jotka jäiden liikkuessa kyntävät ja muokkaavat pohjaa. Leppärannan (2013) mukaan ahtojääröykkiöitä ei kuitenkaan Luodonselän ulappa-alueella muodostu, eikä siellä sen

21 12 tähden voi esiintyä jäiden pohjakyntöä. Jään horisontaalista liikettä voi tapahtua vain, kun veden korkeus merkittävästi nousee, jolloin cm paksuinen jääkansi nousee vedenpinnan mukana eikä jääkansi ole sen liikkuessa kosketuksissa pohjan kanssa. Jäiden pohjakynnön puuttuessa hankkeella ei ole heikentäviä vaikutuksia vedenalaisiin luontotyyppeihin kuten vedenalaisiin hiekkasärkkiin. 5.4 Jääeroosion kohdentuminen Natura-alueille Leppärannan jääeroosioraportin (2013) mukaan Natura-alueille vaikuttavat jääeroosiomuodot on esitetty taulukossa Taulukko 1. Taulukko 1. Jääeroosion esiintyminen ja voimakkuus Natura-alueilla Leppärannan (2013) mukaan. Natura-alue Mekaaninen Termomekaaninen Aaltoeroosio Isomatala-Maasyvänlahti Säärenperä ja Karinkannanmatala Liminganlahti Perämeren saaret (lauttaväylän pohjoispuoli) Ojakylänlahti ja Kengänkari voi ajoittain esiintyä ++ vaikutus rajoitettu +++ voimakas tekijä - ei merkitystä Isomatala-Maasyvänlahti: Alue sijaitsee Hailuodon kohdealueen lounaiskolkassa, ja jääeroosiovaikutukset tulevat sen länsipuolelle etelän-lännen sektorin tuulista, kun taas itäpuolella termomekaaninen eroosio on hallitseva. Koska Isomatala on kiintojään reunan suunnalla, länsipuolen eroosion todennäköisyys on alkutalvesta suurempi kuin Oulunsalon ja Santosen alueella Pyyhkäisymatkat voivat olla pidempiä, kun ulkomerellä on jäätä. Tosin jäiden tarttuminen pohjaan Hailuodon Oulunsalon välillä rajoittaa jään liikettä ja sen myötä mekaanisen eroosion alueita. Isomatalan itäpuolella on laaja eroosiovyöhyke, jota termomekaaninen eroosio kykenee ylläpitämään. Säärenperä ja Karinkannanmatala: Alueella mekaanista eroosiota tapahtuu lounaan lännen välisillä tuulilla lännestä päin. Nämä alueet ovat matalia kuten Isomatala, ja on selvää, että termomekaaninen eroosio on merkittävä. Liminganlahti: Liminganlahdella voi tapahtua mekaanista jääeroosiota lännen luoteen suunnan tuulilla. Liminganlahti on pitkä ja matala, ja siksi mekaaninen eroosio ei sinne pääse pitkälle, ja termomekaanisella eroosiolla on ilmeisesti suuri merkitys. Vuoden 2000 jälkeen on kerran cm paksu jää aiheuttanut mekaanista eroosiota Liminganlahdella. Perämeren saaret: Matalilla luodoilla termomekaaninen eroosio vaikuttaa sekä myös aaltoeroosion rooli on merkittävä. Alueella on selvästi nähtävissä, että puusto alkaa vahvistua, kun luodon korkeus ylittää vedenkorkeuden maksimin. Tämän perusteella mekaanista jääeroosiota ei voi pitää tärkeänä.

22 13 Ojakylänlahti ja Kengänkari: Mekaanisesta jääeroosiosta ei tällä alueella havaintojen mukaan esiinny, mikä on ymmärrettävää, sillä alkuehtojen kehittyminen on sangen epätodennäköistä. 5.5 Vaikutukset merialueen virtauksiin ja veden laatuun Käytön aikaiset vaikutukset Pengertien suunnittelun yhteydessä tehdyssä virtausten ja veden laadun mallinnustyössä (Pöyry 2009) laskettiin vaikutuksia Luodonselän virtauksiin, vedenvaihtoon ja veden laatuun ns. maksimivaihtoehdolla, jossa olivat mukana kaikki sen hetkisen suunnittelutilanteen mukaiset tuulivoimalat (70 80 kpl) sekä 7 km:n mittainen tiepenger silta-aukkoineen. Nykyisten suunnitelmien vaikutukset ovat siten tuulipuiston osalta edellä esitettyjä pienempiä voimaloiden määrän vähennettyä puoleen. Mallinnuksen mukaan vedenvaihto mantereen ja Hailuodon välillä vaihteli laskentajaksolla välillä m 3 /s. Virtaama pienenisi rakentamisen seurauksena noin prosenttia nykytilanteeseen verrattuna (Kuva 4). Kuva 4. Luodonselän virtaama laskentajaksolla nykytilanteessa ja maksimi rakentamisvaihtoehdolla (pengertie ja tuulipuisto) (Pöyry 2009). Tuulivoimapuiston perustusten poikkiala on vain noin 3,6 % pengertien pituudesta, joten laskelmien perusteella voidaan arvioida, että niillä ei ole vaikutusta Luodonselän virtauksiin eikä veden vaihtoon. Perustusten rakentaminen muuttaa rakennettavalla kohdalla vähäisessä määrin pohjan topografiaa ja sitä kautta vähäisessä määrin pohjanläheisiä virtauksia. Suurin muutos virtausten kannalta on kuitenkin pohjaan asti ulottuvilla perustusrakenteilla, jotka vaikuttavat alueen virtauskenttiin muodostamalla pienten saarten (halkaisija noin 10 m) muodostaman uuden saariston, jossa saarten väli on luokkaa 900 m. Vedenalaiset rakenteet vaikuttavat perustusten lähialueen virtaussuuntiin ja hetkellisiin nopeuksiin aiheuttaen samalla turbulenssia kovimmilla tuulilla. Virtauksen nopeus vaikuttaa virtausesteen merkittävyyteen, suuremmilla nopeuksilla vaikutus on suurempi, kun vastaavasti hitaassa virtaustilanteessa vaikutusta ei juuri ilmene. Karkeasti voidaan arvioida, että tuulimyllyn perustus vaikuttaa 10 m/s

23 14 tuulilla virtauksiin korkeintaan noin 50 m:n matkalla, mikä meren mittakaavassa on pieni etäisyys. Tuulipuisto ei aiheuta toiminnanaikaisia päästöjä, vaikutukset virtauksiin ja aineiden kulkeutumiseen jäävät vähäisiksi, jolloin puistolla ei toimintavaiheessa ole veden laadun muuttumisen kautta haitallisia vaikutuksia Natura-alueiden luontotyyppeihin ja kasvillisuuteen Rakentamisen aikaiset vaikutukset Rakentamisen yhteydessä joudutaan tekemään vesirakennustöitä, joita on käsitelty tarkemmin kohdassa 3.1, Vesirakennustyöt. Suurimmat samentumista aiheuttavat työt ovat väylien ruoppaukset ja tuulivoimaloiden perustusten kaivu- ja tasaustyöt. Samentumaa syntyy myös kaapelien upotuksesta. Samentumista voi aiheutua satama- ja kuivakkatelakka-altaiden rakentamisesta sekä niiden käytöstä (täyttö ja tyhjennys). Altaiden suojarakenteet ovat karkeaa materiaalia eroosion estämiseksi, joten niiden täytöstä ja tyhjentymisestä aiheutuvan samennuksen arvioidaan olevan vähäistä. Ruoppaussuunnitelmien mukaan meriläjitystä ei tehdä, vaan massat käsitellään satamaalueelle rakennettavissa selkeytysaltaissa, jolloin meriläjityksestä aiheutuvia pohjan muutoksia ja samentumaa vesialueella ei tapahdu. Työnaikaista samentumaa leviää ylitevesien mukana selkeytysaltaiden edustalle. Vesirakennustöiden massamääräksi on arvioitu noin m 3. Osa liikuteltavasta pohja- ja täyttöaineksesta suspendoituu (sekoittuu) veteen. Normaaleissa ruoppaustöissä määrän on yleensä arvioitu olevan noin 1 5 % massasta. Kun vesirakennustöiden kestoksi on arvioitu 105 vuorokautta, tarkoittaa se, että vuorokaudessa käsiteltävä massamäärä on keskimäärin 4300 m 3. Jos tästä ainemäärästä suspendoituu veteen 3 %, tarkoittaa se volyymiä 129 m 3 /d. Käyttämällä aineksen ominaispainona 1500 kg/m 3, saadaan keskimääräiseksi kiintoainekuormaksi siten 190 t/d (2,2 kg/s). Kaapelin upotuksessa suspendoituu hienoainesta veteen, mutta käsiteltävät massat ovat todennäköisesti pieniä verrattuna väyläruoppauksiin. Kaivutöiden yhteydessä pohjalla oleva eloyhteisö tuhoutuu, mutta aiemmat kokemukset osoittavat, että pohjaeläimistö palautuu yleensä ennalleen viimeistään 2 3 vuoden kuluessa rakennustöiden loputtua (Ympäristöministeriö 1987). Veteen suspendoituva aines on orgaanista ja epäorgaanista pohjamateriaalia eli alueella ennestään olevaa ja pohjalle laskeutunutta ainesta. Samalla vapautuu myös osa pohjasedimenttiin aikojen kuluessa laskeutuneista ravinteista vesifaasiin. Pohjasedimentti sisältää jossain määrin haitallisia aineita, jotka nekin suspendoituvat uudelleen hienoaineksen mukana veteen ja leviävät sameuden mukana. Kiintoaineeseen sitoutuneiden ainesten biosaatavuus on yleensä vähäistä, ellei pohjan olosuhteissa tapahdu merkittävää muutosta (ph, happi jne), ja ne laskeutuvat suhteellisen nopeasti takaisin sedimenttiin hankealueelta. Pohjasedimentti sisältää alustavien YVA:n yhteydessä tehtyjen tutkimusten mukaan paikoin tina- ja PCB-yhdisteitä. Ruoppaustöiden toteutussuunnittelun yhteydessä selvitetään ruopattavien massojen likaantuneisuus tarkemmin. Ruoppauksessa ja kaivuissa poistuvat likaantuneet sedimentit sijoitetaan laskeutusaltaisiin ja/tai massavarastoaltaisiin niille erikseen valituille paikoille.

24 15 Virtaukset kuljettavat rakennustöiden yhteydessä veteen suspendoitunutta ainesta mukanaan. Virtausnopeudet vaikuttavat kiintoaineen leviämiseen kahdella päätavalla, pienten virtausnopeuksien aikana vaikutusalue on suppea, mutta ainepitoisuudet ovat korkeampia, kun taas suurten virtausnopeuksien vallitessa vaikutusalue laajenee ja pitoisuudet laskevat. Kulkeutumismatka/samentuman kesto riippuu aineksen laskeutumisnopeudesta, joka on riippuvainen esimerkiksi partikkelien koosta. Yleisesti ottaen karkeampi kiintoaines laskeutuu hienoainesta nopeammin. Hiekka ja hieta vajoavat käytännössä välittömästi työskentelyalueelle tai sen läheisyyteen. Hieta laskeutuu yleensä nopeudella 0,88 cm/s ja hiekka 14,5 cm/s, eli vain hiesu (0,01 cm/s) voi aiheuttaa samennusvaikutuksia työskentelyalueen ulkopuolella. Työskentelypaikoilla havaitaan hienojakoisesta materiaalista muodostuva samennuspilvi, joka laimenee ja häviää yleensä nopeasti. Pengertien ja laajan tuulipuiston yhteydessä arvioitiin vesistömallin avulla samennuksen leviämistä rakennustöiden aikana (Pöyry 2009). Mallinnuksessa väylien imuruoppauksesta laskettiin esimerkkitapauksena väylä, jonka ruoppauksessa mereen suspendoitui kiintoainesta 3,3 kg/s. Väylän ruoppauksen kesto oli noin 90 tuntia (n. 3.7 vrk). Selkeytysaltaasta johdettavan veden kiintoainepitoisuutena käytettiin arvoa 50 mg/l ja ainevirtaama mereen on noin kg/s. Laskettu kiintoainepitoisuus on ruoppauspaikan välittömässä läheisyydessä yli 250 mg/l, mutta pitoisuus laski jo sadan metrin etäisyydellä muutamaan kymmeneen mg/l. Kilometrin etäisyydellä pitoisuudet olivat tyypillisesti 2-5 mg/l. Selkeytysaltaan edustalla pitoisuus oli noin 1 mg/l (Kuva 5).

25 16 Kuva 5. Esimerkki vesistömallin avulla arvioidun samennuksen leviämisestä väylän ruoppauksen yhteydessä (Pöyry 2009). Samentuminen nostaa hetkellisesti myös veden ravinnepitoisuuksia. Samalla nousee veden kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) ja väriarvo. Samennuksen lyhytaikaisuus ja sen aiheuttaman valon määrän väheneminen eivät lisää planktisen levästön tai pinnoilla kasvavan perifyton-levästön määrää tai muuta leväyhteisöjen lajirakenteita. Rannikolla lähellä jokisuita sekä satama- ja väyläalueita (mm. Hailuodon lauttaväylä), sameuden vaihtelut ovat yleisiä. Matalalla merialueella myös myrskyjen aiheuttamat hetkelliset sameudet ovat normaali ilmiö, joten alueella elävä vesieliöstö on tottunut sameuden vaihteluihin. Kestoltaan lyhytaikaisen lievän samennuksen ei arvioida heikentävän vesialueen ekologista tilaa. Laskentatuloksia voidaan peilata myös jo toteutettuihin volyymeiltään huomattavasti suurempiin ruoppauksiin ja niiden tarkkailuista saatuihin kokemuksiin: Hailuodon lauttaväylän ruoppaus (PSV 1988) Argo alusruoppaus aiheutti laaja-alaista samentumaa, näkyvästi samentunut alue oli km 2, laskeutus ei toiminut aluksessa Ketjukauharuoppauksessa ruoppaajan lähellä oli samennusta erityisesti pohjan läheisyydessä ja vesiläjitysalueella, mutta näkyvästi samentunut alue oli melko pieni, alle 5 km 2

26 17 Samennus nosti ravinnepitoisuuksia, mutta ravinteet olivat kiinni kiintoaineessa, jolloin ne eivät nostaneet merkittävästi rehevyystasoa. Raahen väylän ja sataman ruoppaus kesällä 2008 Satama-alueelta ruopattiin massoja noin 1,7 milj. m 3 ja väyliltä m 3. Laajimmat samennusalueet olivat hetkellisesti noin 10 km 2. Merkittäviä muutoksia pohjaeläinyhteisössä ei arvioitu tapahtuneen. Tarkkailutulosten perusteella ei Raahen sataman edustalla havaittu ruoppauksista aiheutuvan merkittävää orgaanisten tinayhdisteiden kertymistä kaloihin tai simpukoihin. Läheisten saarten rannoilla ei havaittu kasvillisuusmuutoksia vuosien välisenä aikana. Pyhtään Pitkäviiri, 1985 merihiekan koenosto ( m 3 ) Aluksen välittömässä läheisyydessä n. 500 mg/l kiintoainetta m päässä noin 50 mg/l kiintoainetta. Tunnin kuluttua nostosta samentumista oli havaittavissa vain pohjan läheisessä vesikerroksessa. Haminan sataman ja sinne johtavan väylän syventämiseen liittyvät pohjaruoppaukset 2009 (Kymijoen vesi ja ympäristö ry 2010) Sameusmittausten perusteella vähäisiä vesistövaikutuksia havaittiin pohjanläheisessä vesikerroksessa läjitysaltaan edustalla, läjitysalueella sekä ruoppauskohteiden ympärillä. Ruoppausten vesistövaikutukset olivat vuonna 2009 yleisesti ottaen vähäiset. Ruoppauksilla ei myöskään voitu osoittaa olleen pitkäaikaisia vaikutuksia vedenlaatuun. Sedimentoituvassa aineksessa orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet olivat ruoppausten alkamisen jälkeen hieman korkeammat kuin ennen ruoppaustoimintaa. Levälinjoilla ei voitu havaita mitään merkittäviä muutoksia vesikasvien tai pohjaan kiinnittyneiden eläinten esiintymisessä.

27 18 6 ARVIO TUULIPUISTON VAIKUTUKSISTA NATURA-ALUEIDEN LINNUSTOON 6.1 Kiljuhanhi Keväällä 2014 toteutetun kiljuhanhiseurannan tarkoituksena oli kerätä tietoa kiljuhanhen muuttoreiteistä niiden jatkaessa levähdysalueelta pohjoiseen, sekä havainnoida mahdollisia lepäilyjakson aikaisia liikkeitä Oulunsalo - Hailuoto -alueella. Tässä selvityksessä täydennettiin vuoden 2011 selvitystä ja havainnointi tehtiin samoilla menetelmillä. Maasto- ja arkistohavaintojen pohjalta laadittiin tuulivoimapuiston törmäysvaikutusarvio Fennoskandian kiljuhanhipopulaatiolle. Maastotyöt toteutettiin yhteistyössä WWF Suomen kiljuhanhityöryhmän kanssa. Seuranta alkoi ja loppui Seurantaan osallistui 2 3 ihmistä päivittäin. Havainnointi painottui Siikajoelle, jossa kiljuhanhia seurattiin lähes ympärivuorokautisesti. Hailuodossa kiljuhanhien perinteisesti käyttämää rantaniittyä havainnoitiin aamu- ja iltakäynneillä. Liminganlahden perinteisiä levähdysalueita kierrettiin satunnaisesti. Kiljuhanhien liikkeitä seurattiin hyvin tiiviisti auringonnoususta aina auringonlaskuun ja muutolle lähtöä pyrittiin ennustamaan lepäilyjakson keston ja säätilan muutosten perusteella. Mikäli parvien lähtö muutolle onnistuttiin havaitsemaan, parvia seurattiin niin pitkälle kuin ne kaukoputkella pystyi näkemään, eli yli kymmenen kilometrin matkan. Arkistohavaintoja kiljuhanhesta on vuosilta yhteensä noin 500 päivältä. Vuoden 2011 selvityksessä poimittiin kaikki muuttohavaintoihin viittaavat havainnot (yhteensä 16). Törmäysriskin mallintamisessa kiljuhanhien yksilömääränä käytettiin 54 yksilöä (keväällä 2014 havaittiin vähintään 54 yksilöä), ja voimalamääränä 24 voimalaa. Lentävän linnun törmäyksen todennäköisyyksiä eri tilanteissa laskettiin Band et. al (2007) metodien avulla. Todennäköisyys koostuu kahdesta todennäköisyydestä: 1) todennäköisyys, jolla havaintoikkunassa lentävä lintu lentää roottoripinta-alan, eli törmäysikkunan läpi ja 2) todennäköisyys, jolla kyseinen lintu osuu roottoriin. Ensimmäinen todennäköisyys muodostuu ns. törmäysikkunan ja havaintoikkunan suhteesta. Törmäysikkuna on kohtisuoraan lentosuuntaan oleva ilmatila, jonka tuulivoimaloiden yhteenlaskettu roottoripinta-ala peittää. Havaintoikkuna on lentosuuntaan kohtisuorassa oleva ilmatila, jonka läpi linnut ylipäätään voisivat lentää (eli tutkittava alue) (Kuva 6). Tässä tutkimuksessa havaintoikkunan rajat määritettiin tuulivoimapuiston rajojen ja lintujen realististen lentokorkeuksien ja -reittien perusteella.

28 19 Kuva 6. Törmäysikkuna muodostuu roottorien yhteenlasketusta pinta-alasta. Törmäysikkunan suhde havaintoikkunaan muodostaa todennäköisyyden, jolla lentävä lintu joutuu ns. törmäysikkunaan. Toinen todennäköisyys laskettiin excel -pohjaisen laskurin avulla ( Mallissa 1, joka perustuu keväiden 2011 ja 2014 maastohavaintoihin sekä arkistoaineistoihin, havaintoikkunaksi määritettiin 400 m korkea alue Siikajoen Säärenperältä Ojakylänlahden (Hailuoto) perukan ja Oulunsalon Riutun väliin sekä 400 m korkea alue Liminganlahden Lamunkarilta Riuttuun ja Huikkuun (Hailuoto) (Kuva 8). Varovaisuusperiaatteen mukaisesti mallin 2 havaintoikkunaksi määritettiin pahin mahdollinen vaihtoehto eli Hailuodon Huikun ja Oulunsalon Riutun välinen 400 m korkea alue ja 400 m korkea alue Liminganlahden Lamunkarilta Riuttuun ja Huikkuun (Kuva 9). Törmäysikkuna laskettiin rivissä olevien tuulivoimaloiden yhteenlaskettuna roottoripinta-alana. Populaation kasvukertoimen muutokset laskettiin matriisipopulaatiomallilla (PopTools 3.2., Microsoft Excel). Laskennassa käytettiin voimaloiden kokonaislukumääränä 24 kpl. Alkuperäisen mallin perusolettamuksia korjattiin sen realistisuuden parantamiseksi. Alkuperäinen malli ei lähtökohtaisesti huomioi esimerkiksi lintujen tekemiä väistöliikkeitä niiden kohdatessa tuulivoimaloita. Viimeaikaisten tutkimusten perusteella jopa 98 % linnuista väistää tuulivoimalat ne havaitessaan, joten ns. väistökertoimena käytettiin tätä. Lintujen väistöliikkeistä on olemassa useita tutkimuksia, ja voitaneen pitää ilmeisenä, että valtaosa lajeista pyrkii väistämään voimalat. Esimerkiksi lyhytnokkahanhella tehdyssä tutkimuksessa (Kuva 7) havaittiin selviä sekä horisontaalisia, että vertikaalisia väistöliikkeitä ja vain 2,75 % parvista joutui törmäyskurssille voimaloiden kanssa. On kuitenkin huomioitavaa, että väistö on riippuvainen lajista, alueen topografiasta ja sääolosuhteista.

29 20 Kuva 7. Lyhytnokkahanhiparvien lentoreitit suhteessa offshore-tuulipuistoon ennen ja jälkeen tuulivoimatuotannon perustamisen. (Plonczkier & Simms 2012)

30 21 Kuva 8. Törmäysmallinnuksessa malli 1:ssä käytetyt lentosektorit ja törmäysikkuna. Kuva 9. Törmäysmallinnuksessa malli 2:ssä käytetyt lentosektorit ja törmäysikkuna.

31 Tulokset Kevään 2014 ensimmäiset kiljuhanhet havaittiin 28.4., ja viimeisin havainto tehtiin Kiljuhanhien havaittu kokonaisyksilömäärä keväällä 2014 oli vähintään 54 yksilöä. Enimmillään Siikajoen Säärenperällä oli paikalla samanaikaisesti 50 yksilöä (15.5.), joka on suurin päiväsumma sitten vuoden Kaikkiaan 48 yksilön (kolmessa parvessa) lähtöreitti kyettiin selvittämään (Kuva 10). Siikajoen lisäksi havaittiin neljän yksilön parvi Liminganlahden Lamunkarilla, mutta parven jatkolentoa ei havaittu. Liminganlahdelta ei ole viime vuosilta säännöllisiä havaintoja, mutta alue on perinteinen levähdysalue ja 1990 luvuilta. Kevään 2011 kokonaisyksilömäärä oli noin 31, joista 30:en linnun lähtöreitti kyettiin selvittämään. Levähdysjakson aikaisia siirtymälentoja havaittiin kevään 2011 tarkkailussa kerran, kun yksi parvi siirtyi meren yli Siikajoen Säärenperältä Hailuodon Tömppään. Arkistohavaintoja vastaavista siirtymisistä on aikaisemmilta vuosilta joitakin. Sen sijaan hankealueen läpi kaakkois-luode -suuntaan lentäneestä parvesta on tehty ainoastaan yksi havainto (Kuva 10). Kuva 10. Violetilla vuosina 2011 ja 2014 havaitut kiljuhanhien muuttolennot ja esiintymät. Vihreällä arkistohavainnot vuosilta Violetilla rasterilla rajattu lentosuuntasektori, johon kaikki havaitut kiljuhanhiparvet ovat vuosina 2011 ja 2014 lentäneet. Sekä vuosina 2011 että 2014 kaikki Säärenperältä muutolle nousseet parvet suuntasivat luoteen ja pohjoiskoillisen väliselle sektorille. Ne siis ylittivät Hailuodon Ojakylänlahden pohjukan ja Huikun välisellä alueella. Havaintojen perusteella yhtä parvea lukuun ottamatta muutolle noustuaan parvet lensivät määrätietoisesti ja suoraviivaisesti lähtösuuntaansa ja nostivat lentokorkeutta hitaasti lähes koko sen ajan kuin olivat kaukoputkella nähtävissä. Kadotessaan näkyvistä parvet olivat arviolta >300 m korkeudella. Näin ollen, vaikka parvet olisivat suunnanneet hankealueelle, niiden

32 23 lentokorkeus olisi hankealueen kohdalla todennäköisesti ollut törmäyskorkeuden yläpuolella. Vuonna 2014 yksi parvi suuntasi pinnassa kohti Huikkua, mutta parvi katosi näkyvistä väreilyyn ennen kuin pystyttiin havaitsemaan, mistä kohti parvi ohitti hankealueen. Todennäköisesti parvi lensi Huikun ja hankealueen välistä selvästi törmäyskorkeuden alapuolella. 6.2 Natura-alueilla esiintyvien muuttolintujen muuttoreittiseuranta Hankealueen lounais-, etelä- ja kaakkoispuolella sijaitsevat Suomen tärkeimmät lintuvedet, Liminganlahti (sen suuosa), Hailuodon kaakkoisosan Isomatala-Härkäsäikkä sekä Siikajoen-Lumijoen rajan Säärenperä ja Karinkannanmatala. Muuttolintujen kerääntymiä ja muuttolentoja havainnoitiin huhti toukokuussa 2014 kiljuhanhitarkkailun yhteydessä. Lepäilevien lintujen määriä, sijoittumista ja liikkumista alueella sekä muuttavien lintujen lentoreittejä havainnoitiin Siikajoen Säärenperästä, Oulunsalon Riutusta, Lumijoen Varjakasta ja Hailuodon Tömpästä Tulokset Natura-alueiden suojeluperusteena olevien vesilintulajien ja muutoin suojelullisesti huomattavien vesilintujen tiedetään olevan pääasiassa yömuuttajia. Näin ollen lajien muuton edistyminen näkyi käytännössä vain alueella lepäilevien yksilöiden määrissä. Varsinaisten muuttoreittien toteaminen edellyttäisi yöllä tapahtuvaa tutkaseurantaa, mikä nyt toteutetussa seurannassa ei ollut mahdollista. Huhtikuun lopulla Hailuodon ja Siikajoen välisellä merialueella havaittiin enimmillään jopa paikallista vesilintua, pääasiassa telkkiä, tukkasotkia sekä tukka- ja isokoskeloita. Eniten lintuja oli kaukana merellä Karinkannanmatalan ympäristössä. Myös Säärenperän niityn rantavesissä oli ajoittain runsaasti vesilintuja, etenkin puolisukeltajalajeja. Enimmillään laskettiin 1650 haapanaa, 150 tavia sekä muutamia kymmeniä jouhi- ja lapasorsia. Merellä ja rannoilla lepäilevien lintujen ei havaittu liikkuvan hankealueen suuntaan, vaan liikehdintä tapahtui Natura-alueen lähialueen sisällä sekä sieltä Liminganlahden suuntaan. Kerran merikotka ajoi noin 500 vesilintua ilmaan Säärenperän niityn rannasta ja parvi lensi törmäyskorkeudella pitkälle kohti Hailuotoa, mutta lopulta parvi kaartoi länteen kohti Natura-aluetta ennen laskeutumistaan. On siis mahdollista, että yksi törmäysriskiä lisäävä tekijä on merikotkien runsas esiintyminen alueella ja niiden aiheuttama häiriö, jonka seurauksena vesilinnut lentelevät vesialueella varsin aktiivisesti. Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä tällaista liikehdintää ei kuitenkaan havaittu. Havaintojen perusteella valtaosa lepäilevien vesilintujen liikehdinnästä tapahtui Karinkannanmatalan ja Säärenperän edustan välillä, sekä tämän alueen ja Liminganlahden välillä. Sen sijaan Natura-alueilta hankealueen suuntaan tapahtuvaa liikehdintää ei juuri havaittu. Todennäköisesti Natura-alueilta hankealueen suuntaan tapahtuvaa liikehdintää vähentää merkittävästi se, että Natura-alueisiin nähden hankealueen takana ei ole lepäilevien vesilintujen kannalta merkittäviä ruokailualueita. Näin ollen havaintojen perusteella runsaista yksilömääristä huolimatta hankkeella ei olisi merkittävää vaikutusta Natura-alueilla lepäileviin vesilintuihin.

33 24 Siikajoen Säärenperästä havaittiin ajoittain runsasta kahlaajamuuttoa. Havaituista yksilöistä jopa 77 % lensi kohti hankealuetta (havainnointia viitenä päivänä). Muista muutonseurantakohteista ei havaittu merkittävää kahlaajamuuttoa Natura-alueilta kohti hankealuetta. Sekä vuonna 2011, että vuonna 2014 toukokuun lopulla havaittiin arktisten vesilintujen (alli, mustalintu ja pilkkasiipi) sekä kuikkalintujen (kuikka ja kaakkuri) runsasta muuttoa Hailuodon ja mantereen välillä. Perämeren rannikkolinjaa pohjoiseen seuraileva muutto jakaantuu Hailuodon itä- ja länsipuolitse kulkeviksi johtolinjoiksi ja Oulunsalon ja Hailuodon välinen merialue muodostaa reitille eräänlaisen pullonkaulan. Kevään 2014 tarkkailussa arktisia vesilintuja havaittiin kaikkiaan 9799, joista käytännössä kaikki suuntasivat merellä koilliseen - itäkoilliseen, eli hankealueen suuntaan. Muuttavista yksilöistä 10 % muutti törmäysriskikorkeudella, 12 % törmäyskorkeuden alapuolella (meren pinnassa) ja 78 % korkealla törmäyskorkeuden yläpuolella. Kuikkalintuja havaittiin keväällä 2014 kaikkiaan 435 yksilöä, joista muutamaa pinnassa muuttanutta parvea lukuun ottamatta kaikki (94 %) muuttivat törmäysriskikorkeudella kohti hankealuetta. Sekä vesi- että kuikkalintujen muuttoreitti jakaantui varsin tasaisesti koko Oulunsalon ja Hailuodon välisen salmen leveydelle (Kuva 11). Kuva 11. Kuikkalintujen, arktisten vesilintujen sekä kahlaajien havaitut muuttoreitit. Muut huomionarvoiset lajit Kevään 2014 kiljuhanhitarkkailun yhteydessä havaittiin valtakunnallisesti merkittävää lyhytnokkahanhien muuttoa. Kuten kiljuhanhetkin, myös lyhytnokkahanhet lepäilevät ja ruokailevat pääasiassa Siikajoen pelloilla ja yöpyvät merellä. Pohjoiseen jatkaessaan lyhytnokkahanhien muuttoreitti kuitenkin vaihtelee kiljuhanhea enemmän. Keväällä

34 havaittiin kuitenkin mm. 176 lyhytnokkahanhen lajipuhdas parvi, joka nousi muutolle Säärenperän edustalta ja lensi törmäyskorkeudella hankealueen kautta kohti koillista. Lisäksi havaittiin muutamia pienempiä noin samaan suuntaan lähteviä parvia. Merikotkien esiintyminen Natura-alueilla on varsin runsasta. Nuoria ja esiaikuisia, pesimättömiä yksilöitä liikkuu alueella runsaiden vesilintu- ja kahlaajamäärien houkuttelemina. Enimmillään Säärenperän niityllä havaittiin yhtä aikaa yhdeksän merikotkayksilöä. Todennäköisesti päivän aikana alueen läheisyydessä liikkui yli kymmenen yksilöä. Lisäksi Oulun etelä- ja länsipuolisten alueiden pesivät parit käyttävät Natura-alueita ainakin jossain määrin saalistusalueinaan. Keväällä 2014 havaittiin yhden aikuisen yksilön lentävän hankealueen poikki Oulunsalon Riutusta kohti Hailuodon Ojakylänlahtea. Hanke voi aiheuttaa alueella esiintyville merikotkille törmäysriskin, mutta sitä lieventää se, että runsainta liikehdintä on Natura-alueilla ja niiden välillä, eikä niinkään Natura-alueilta pohjoisen ja koillisen suuntaan. Lisäksi merikotkien esiintyminen aiheuttaa häiriötä alueella levähtäville ja ruokaileville vesilinnuille ja kahlaajille, minkä seurauksena voi olla kohonnut törmäysriski. Ilmiötä ei kuitenkaan katsota törmäysriskin kasvamisen kannalta merkittäväksi, sillä valtaosa liikehdinnästä tapahtuu hankealueen etelä- ja lounaispuolella. 6.3 Törmäysmallinnus Kiljuhanhi Jos kevään 2011 ja 2014 tarkkailuissa havaitut kiljuhanhien lentoreitit toistuisivat vuosittain, kiljuhanhia ei lentäisi hankealueen kautta, eikä törmäyksiä tapahtuisi. Arkistohavaintojen perusteella parvien on kuitenkin havaittu suuntaavan myös kohti hankealuetta. Näin ollen törmäysmallinnuksessa on muuttosektoriksi määritelty Hailuodon Ojakylän ja Oulunsalon Riutun välinen sektori (ikkuna 1) ja varovaisuusperiaatteen mukaisesti ns. worst case scenario, eli Hailuodon Huikun ja Oulunsalon Riutun välinen alue (ikkuna 2). Lisäksi lentokorkeudet mallinnettiin satunnaisten m lentokorkeuksien mukaan sekä havaittujen lentokorkeuksien mukaan (10 % muuttavista kiljuhanhista lentää törmäysriskikorkeudella). Näin ollen saatiin neljä eri tulosta. Eri mallien törmäysmäärät vaihtelevat 0,001 0,009 yksilön/vuosi välillä väistöliike huomioiden, eikä tällä olisi vaikutusta populaatiokokoon (Kuva 12).

35 26 Kuva 12. Kaikkien mallien mukainen kiljuhanhen populaatiokoon ennuste, satunnaiset lentokorkeudet m, väistöliike huomioitu. Series 1 = populaatiokoon ennuste ilman tuulivoimaa, Series 2 = tuulivoiman lisäkuolleisuus huomioitu. Vaikka tutkimusten perusteella onkin ilmeistä, että pääsääntöisesti linnut väistävät voimaloita, saattavat tietynlaiset olosuhteet aiheuttaa väistöliikkeen puuttumisen. Näin voi käydä silloin, kun linnut esimerkiksi sumun vuoksi eivät havaitse voimaloita tai jos jokin maantieteellinen este estää väistöliikkeen eli linnut eivät voi kiertää. Siksi törmäysmallinnuksessa laskettiin myös törmäystodennäköisyydet tilanteisiin, joissa väistöliikettä ei tapahtuisi. Jos väistöliikettä ei huomioida, törmäysmäärät vaihtelevat 0,07 0,43 yksilön/vuosi välillä ja populaation pieneneminen olisi 0,1 0,7 % vuodessa (Kuva 13, Kuva 14, Kuva 15 ja Kuva 16). Pahimmassa mallissa (54 yksilöstä 50 lentäisi Säärenperältä satunnaisella korkeudella m Riutun ja Huikun välistä ja neljä yksilöä Lamunkarilta Riutun ja Huikun välistä niin ikään satunnaisella korkeudella) populaation pieneneminen olisi 0,7 % vuodessa (Kuva 14). Pienin vaikutus (0,1 % vuodessa) on mallissa, jossa 54 yksilöstä 50 muuttaa Ojakylänlahden perukan (läntisin havaittu piste) ja Oulunsalon Riutun välistä havaittujen lentokorkeuksien (10 % lentää törmäyskorkeudella) mukaisesti ja neljä yksilöä Lamunkarilta Huikun ja Riutun väliltä niin ikään havaittujen lentokorkeuksien mukaan (Kuva 15).

36 27 Kuva 13. Mallin 1 mukainen kiljuhanhen populaatiokoon ennuste, havaitut lentokorkeudet, väistöliikettä ei huomioitu. Series 1 = populaatiokoon ennuste ilman tuulivoimaa, Series 2 = tuulivoiman lisäkuolleisuus huomioitu. Kuva 14. Mallin 2 mukainen kiljuhanhen populaatiokoon ennuste, satunnaiset lentokorkeudet 0 400m, väistöliikettä ei huomioitu. Series 1 = populaatiokoon ennuste ilman tuulivoimaa, Series 2 = tuulivoiman lisäkuolleisuus huomioitu.

37 28 Kuva 15. Mallin 2 mukainen kiljuhanhen populaatiokoon ennuste, havaitut lentokorkeudet, väistöliikettä ei huomioitu. Series 1 = populaatiokoon ennuste ilman tuulivoimaa, Series 2 = tuulivoiman lisäkuolleisuus huomioitu. Kuva 16. Mallin 2 mukainen kiljuhanhen populaatiokoon ennuste, satunnaiset lentokorkeudet, väistöliikettä ei huomioitu. Series 1 = populaatiokoon ennuste ilman tuulivoimaa, Series 2 = tuulivoiman lisäkuolleisuus huomioitu. Linnuston törmäysriskien arvioinnissa käytettyihin laskennallisiin estimaatteihin sisältyy aina tiettyä epävarmuutta, koska kyseessä ovat teoreettiset laskemat eivätkä todelliset havaintoihin perustuvat luvut. Laskennassa on kuitenkin pyritty siihen, että

38 29 tulosten perusteella mahdollisista törmäysvaikutuksista voidaan tehdä varovaisuusperiaatteen nojalla luotettavia johtopäätöksiä hankkeen vaikutuksista hankealueella lentävään linnustoon Muun linnuston törmäysriskiarvio Törmäysmallinnus laadittiin edellisen Natura-arvioinnin pohjalta muuttamalla voimalamäärät nykyisen suunnitelman mukaisiksi sekä päivittämällä mallissa käytettyä väistökerrointa nykytietämyksen mukaiseksi (98 % linnuista arvioidaan väistävän). Lajien yksilömääräarviot on poimittu varsin laajasta kirjallisuudesta ja on eritelty alkuperäisessä Natura-arvioinnissa. Taulukko 2. Oulunsalo Hailuoto tuulivoimapuiston kautta keväällä muuttavien suojelullisesti merkittävien ja runsaimpien lintulajien arvioidut yksilömäärät sekä suojelustatus. VA=Suomen vastuulaji, D=EU:n lintudirektiivin liitteen I laji, NT=silmälläpidettävät, VU=vaarantuneet ja EN=erittäin uhanalaiset. Ikkuna 1 lentokorkeus määritetty satunnaiseksi välille m. Ikkuna 2 lentokorkeus määritetty satunnaiseksi välille m. Pienempi luku viittaa tilanteeseen, jossa 98 % linnuista väistää voimalan. Laji status lkm ikkuna 1 ikkuna 2 ei väist. väistö ei väist. väistö Anas acuta jouhisorsa VU ,7 1,0 20,4 0,4 Anas clypeata lapasorsa ,4 0,4 7,7 0,2 Anas penelope haapana VA ,0 3,4 66,3 1,3 Anas querquedula heinätavi VU 500 6,5 0,1 2,6 0,1 Anas strepera harmaasorsa 150 1,9 0,0 0,8 0,0 Anser anser merihanhi ,6 0,8 14,9 0,3 Anser brachyrhynchus lyhytnokkahanhi ,1 0,4 7,1 0,1 Anser fabalis metsähanhi VA, NT 500 9,2 0,2 3,6 0,1 Aquila chrysaetos maakotka VU, D 100 2,3 0,0 0,9 0,0 Ardea cinerea harmaahaikara 100 2,5 0,0 1,0 0,0 Arenaria interpres karikukko VU 300 3,4 0,1 1,3 0,0 Aythya ferina punasotka VU 50 0,7 0,0 0,3 0,0 Aythya fuligula tukkasotka VA, VU ,3 7,9 155,3 3,1 Aythya marila lapasotka EN 300 3,9 0,1 1,6 0,0 Buteo buteo hiirihaukka VU 100 1,8 0,0 0,7 0,0 Calidris alba pulmussirri 150 1,7 0,0 0,7 0,0 Calidris canutus isosirri ,2 0,2 4,4 0,1 Calidris ferruginea kuovisirri 150 1,7 0,0 0,7 0,0 Calidris maritima merisirri VU 20 0,2 0,0 0,1 0,0 Calidris minuta pikkusirri 150 1,6 0,0 0,6 0,0 Calidris temminckii lapinsirri VU 500 5,3 0,1 2,1 0,0 Circus cyaneus sinisuohaukka VU, D 100 1,7 0,0 0,7 0,0 Clangula hyemalis alli ,4 1,8 35,7 0,7 Cygnus cygnus laulujoutsen D ,9 0,8 15,8 0,3 Falco peregrinus muuttohaukka VU, D 20 0,2 0,0 0,1 0,0 Gavia arctica kuikka D ,8 2,0 39,4 0,8 Gavia stellata kaakkuri NT, D ,8 2,0 39,4 0,8 Grus grus kurki D ,9 0,3 5,5 0,1

39 30 Haliaeetus albicilla merikotka VU, D 100 2,3 0,0 0,9 0,0 Hydrocoleus minutus pikkulokki D ,5 0,5 10,1 0,2 Larus fuscus selkälokki VU, VA 300 5,1 0,1 2,0 0,0 Larus ridibundus naurulokki NT ,3 2,9 57,8 1,2 Limicola falcinellus jänkäsirriäinen VA ,6 0,7 13,3 0,3 Limosa lapponica punakuiri 500 6,7 0,1 2,6 0,1 Lymnocryptes minimus jänkäkurppa VA 500 5,4 0,1 2,1 0,0 Melanitta fusca pilkkasiipi VA, NT ,7 3,9 77,6 1,6 Melanitta nigra mustalintu ,8 3,9 76,5 1,5 Mergus albellus uivelo D, VA ,5 0,3 5,3 0,1 Mergus merganser isokoskelo NT, VA ,2 2,6 51,0 1,0 Mergus serrator tukkakoskelo NT, VA ,1 2,5 48,6 1,0 Pernis apivorus mehiläishaukka VU, D 100 1,8 0,0 0,7 0,0 Phalacrocorax carbo merimetso ,0 2,7 52,5 1,1 Phalaropus lobatus vesipääsky D, VU 700 7,6 0,2 3,0 0,1 Philomachus pugnax suokukko EN, D ,0 8,0 157,5 3,2 Pluvialis squatarola tundrakurmitsa ,3 0,3 5,3 0,1 Podiceps auritus mustakurkku-uikku VU, D 200 2,6 0,1 1,0 0,0 Podiceps grisegena härkälintu ,3 1,4 27,8 0,6 Sterna caspia räyskä D,VU 300 5,4 0,1 2,1 0,0 Sterna hirundo kalatiira D, VA ,4 0,3 6,1 0,1 Sterna paradisaea lapintiira D ,2 0,6 12,3 0,2 Sternula albifrons pikkutiira D, EN 60 0,8 0,0 0,3 0,0 Tadorna tadorna ristisorsa VU 300 5,0 0,1 2,0 0,0 Tringa erythropus mustaviklo VA ,6 1,3 25,9 0,5 Tringa totanus punajalkaviklo NT ,7 0,4 7,8 0,2 Taulukko 3. Oulunsalo Hailuoto tuulivoimapuiston kautta syksyllä muuttavien suojelullisesti merkittävien ja runsaimpien lintulajien arvioidut yksilömäärät sekä suojelustatus. VA=Suomen vastuulaji, D=EU:n lintudirektiivin liitteen I laji, NT=silmälläpidettävät, VU=vaarantuneet ja EN=erittäin uhanalaiset. Ikkuna 1 lentokorkeus määritetty satunnaiseksi välille m. Ikkuna 2 lentokorkeus määritetty satunnaiseksi välille m. Pienempi luku viittaa tilanteeseen, jossa 98 % linnuista väistää voimalan. Laji status lkm ikkuna 1 ikkuna 2 ei väist. väistö ei väist. väistö Anas acuta jouhisorsa VU ,2 2,6 51,0 1,0 Anas clypeata lapasorsa ,4 0,4 7,7 0,2 Anas penelope haapana VA ,0 3,1 61,2 1,2 Anas querquedula heinätavi VU ,9 0,3 5,1 0,1 Anas strepera harmaasorsa 150 1,9 0,0 0,8 0,0 Anser anser merihanhi ,1 1,9 37,1 0,7 Anser brachyrhynchus lyhytnokkahanhi 100 1,8 0,0 0,7 0,0 Anser fabalis metsähanhi VA, NT 500 9,2 0,2 3,6 0,1 Aquila chrysaetos maakotka VU, D 100 2,3 0,0 0,9 0,0 Ardea cinerea harmaahaikara 200 4,9 0,1 2,0 0,0 Arenaria interpres karikukko VU 300 3,4 0,1 1,3 0,0

40 31 Aythya ferina punasotka VU 50 0,7 0,0 0,3 0,0 Aythya fuligula tukkasotka VA, VU ,1 2,6 51,8 1,0 Aythya marila lapasotka EN 500 6,6 0,1 2,6 0,1 Buteo buteo hiirihaukka VU 100 1,8 0,0 0,7 0,0 Calidris alba pulmussirri 500 5,5 0,1 2,2 0,0 Calidris canutus isosirri ,3 0,2 4,9 0,1 Calidris ferruginea kuovisirri ,7 0,0 0,7 0,0 Calidris maritima merisirri VU 100 1,1 0,0 0,4 0,0 Calidris minuta pikkusirri ,9 0,6 12,6 0,3 Calidris temminckii lapinsirri VU 400 4,3 0,1 1,7 0,0 Circus cyaneus sinisuohaukka VU, D 100 1,7 0,0 0,7 0,0 Clangula hyemalis alli 250 3,2 0,1 1,3 0,0 Cygnus cygnus laulujoutsen D ,0 8,0 157,5 3,2 Falco peregrinus muuttohaukka VU, D 25 0,3 0,0 0,1 0,0 Gavia arctica kuikka D ,3 0,3 5,3 0,1 Gavia stellata kaakkuri NT, D ,3 0,3 5,3 0,1 Grus grus kurki D ,2 1,7 32,9 0,7 Haliaeetus albicilla merikotka VU, D 100 2,3 0,0 0,9 0,0 Hydrocoleus minutus pikkulokki D ,5 0,5 10,1 0,2 Larus fuscus selkälokki VU, VA 300 5,1 0,1 2,0 0,0 Larus ridibundus naurulokki NT ,9 8,8 173,3 3,5 Limicola falcinellus jänkäsirriäinen VA 300 3,4 0,1 1,3 0,0 Limosa lapponica punakuiri 500 6,7 0,1 2,6 0,1 Lymnocryptes minimus jänkäkurppa VA 500 5,4 0,1 2,1 0,0 Melanitta fusca pilkkasiipi VA, NT ,2 0,5 10,4 0,2 Melanitta nigra mustalintu ,9 0,3 5,1 0,1 Mergus albellus uivelo D, VA 700 9,4 0,2 3,7 0,1 Mergus merganser isokoskelo NT, VA ,5 1,0 19,1 0,4 Mergus serrator tukkakoskelo NT, VA ,0 1,5 30,4 0,6 Pernis apivorus mehiläishaukka VU, D 200 3,6 0,1 1,4 0,0 Phalacrocorax carbo merimetso ,0 0,8 15,0 0,3 Phalaropus lobatus vesipääsky D, VU 200 2,2 0,0 0,9 0,0 Philomachus pugnax suokukko EN, D ,0 2,7 52,5 1,1 Pluvialis squatarola tundrakurmitsa ,3 0,3 5,3 0,1 Podiceps auritus mustakurkku-uikku VU, D 250 3,2 0,1 1,3 0,0 Podiceps grisegena härkälintu ,1 0,3 5,6 0,1 Sterna caspia räyskä D,VU 300 5,4 0,1 2,1 0,0 Sterna hirundo kalatiira D, VA ,4 0,3 6,1 0,1 Sterna paradisaea lapintiira D ,2 0,6 12,3 0,2 Sternula albifrons pikkutiira D, EN 100 1,4 0,0 0,5 0,0 Tadorna tadorna ristisorsa VU 300 5,0 0,1 2,0 0,0 Tringa erythropus mustaviklo VA ,2 0,5 10,4 0,2 Tringa totanus punajalkaviklo NT ,3 0,8 15,5 0,3 6.4 Johtopäätökset linnustovaikutuksista Kahden vuoden maastoseurannoissa havaittiin kiljuhanhilla hyvin selkeä muuttoreitti levähdysalueelta pohjoisluoteeseen, eikä parvien havaittu suuntaavan kohti

41 32 hankealuetta. Kevään 2011 muutolle lähdön aikaan vallitsi navakka idänpuoleinen tuuli, mutta keväällä 2014 tuulet olivat heikkoja ja lounaasta (yksi parvi lähti muutolle itäkoillisesta puhaltavan heikon tuulen aikaan). Todennäköisesti tuulen suunta ei siis vaikuta lentoreitteihin. Havaintojen ja uuden suunnitelman mukaisilla voimalamäärillä tehtyjen törmäysmallinnusten tulosten perusteella törmäysten todennäköisyys on hyvin vähäinen. On kuitenkin mahdollista, että törmäyksiä saattaa tapahtua huonolla säällä tai pimeässä, kuten aikaisemmassa Natura-arvioinnissa (Pöyry Finland 2011) todettiin. ELY-keskuksen lausunnon mukaan yhdenkin kiljuhanhiyksilön menettäminen on merkittävä haitallinen vaikutus. Varovaisuusperiaatetta noudattaen laaditun törmäysmallinnuksen mukaan tapahtuisi siis korkeintaan yksi törmäys sadassa vuodessa (0,009 törmäystä / vuosi) väistöliike huomioiden, millä ei olisi vaikutusta kiljuhanhipopulaatioon. Ns. worst case scenarion toteutuessa useana vuotena peräkkäin, mikä on erittäin epätodennäköistä, yksi törmäys tapahtuisi hieman harvemmin kuin joka toinen vuosi (0,43 törmäystä / vuosi). Lisäksi on huomattava, että törmäysmallinnuksessa ei ole huomioitu lievennystoimenpiteitä (kappale 9), joilla törmäysten mahdollisuutta voidaan edelleen pienentää merkittävästi. Näin ollen arvioinnin tuloksena voidaan pitää sitä, että hankkeen elinkaaren aikana todennäköisyys yhdenkään kiljuhanhen törmäämiselle on hyvin pieni. Vaikutukset koskisivat toteutuessaan Isomatala-Maasyvänlahden, Säärenperä-Karinkannanmatalan sekä Liminganlahden Natura-alueita. Muista suojeluperusteina olevista lajeista törmäysmallinnuksessa esille nousevat tukkasotkan, laulujoutsenen, naurulokin, mustalinnun, pilkkasiiven, iso- ja tukkakoskelon sekä suokukon törmäysmäärät. Törmäysmallinnus perustuu kirjallisuudessa esitettyihin yksilömääriin, sillä useiden pääasiassa yöllä muuttavien lajien (puolisukeltajat ja useat muut vesilintulajit, osa kahlaajista) kohdalla ei varsinaista muuttoa havaittu. Yömuuttajien osalta muuttoreittien toteaminen vaatisi yöllä tapahtuvaa tutkaseurantaa. Kyseisten lajien osalta muuton aikaista käyttäytymistä pystyttiin arvioimaan vain lepäilyalueiden sijainnin ja niillä tapahtuvan liikehdinnän perusteella. Havaintojen perusteella merkittävimmät muuton aikaiset vesilintujen lepäilyalueet sijaitsevat Hailuodon ja Siikajoen välisellä merialueella, etenkin Karinkannanmatalan ympäristössä ja Säärenperän edustalla. Valtaosa muuton aikana lepäilevien vesilintujen liikehdinnästä tapahtui Karinkannanmatalan ja Säärenperän edustan välillä, sekä tämän alueen ja Liminganlahden välillä. Sen sijaan Natura-alueilta hankealueen suuntaan tapahtuvaa liikehdintää ei juuri havaittu. Näin ollen arvioidaan, että Liminganlahden, Säärenperän-Karinkannanmatalan ja Isomatalan-Maasyvänlahden Natura-alueilla pesivät suojeluperusteena olevat lajit eivät muutolta saapuessaan lennä hankealueen kautta. Säärenperän-Karinkannanmatalan Natura-alueelta havaittiin ajoittain vilkasta kahlaajamuuttoa kohti hankealuetta. Natura-alueelta muuttoaan jatkavat yksilöt pesivät hyvin todennäköisesti muualla kuin nyt tarkasteltavilla Natura-alueilla, sillä edestakaista liikehdintää tarkkailuissa ei havaittu. Liminganlahden Natura-alueelta ja Isomatalan- Maasyvänlahden Natura-alueelta suunnalta vastaavaa selvää kahlaajien tai muidenkaan lajiryhmien muuttoliikennettä ei havaittu.

42 33 Havaintojen perusteella Liminganlahden, Säärenperän-Karinkannanmatalan ja Isomatalan-Maasyvänlahden Natura-alueilla pesivät suojeluperusteena olevat lajit eivät muuttaisi hankealueen kautta, eikä myöskään muutonaikaisen lepäilyn aikana tapahtuvat lennot tapahdu hankealueen kautta. Näin ollen myös törmäysmallinnuksessa arvioidut törmäysmäärät kohdistuvat muualla kuin kyseisillä Natura-alueilla pesiviin yksilöihin. Sen sijaan havaintojen perusteella muuton aikaisina lepäilijöinä suojeluperusteena olevat lajit muuttavat vaihtelevissa määrin hankealueen kautta jatkaessaan muuttoaan Natura-alueiden lepäilyalueilta. Kahlaajien osalta todettiin 77 %:n suuntaavan Säärenperän-Karinannanmatalan Natura-alueelta kohti hankealuetta. Vesilintujen osuutta ei pystytty arvioimaan, sillä yömuuttajina niiden muuttoreittejä ei havaittu. Muuttoreittien todentaminen edellyttäisi yöllä tapahtuvaa tutkaseurantaa. Sitä vastoin, kun tarkastellaan Perämeren saaret- Natura-alueen sijaintia suhteessa hankealueeseen ja sen länsi- ja lounaispuolisiin todettuihin merkittäviin muutonaikaisiin lepäilyalueisiin, arvioidaan, että sen alueen pesimälinnusto muuttanee suurelta osin hankealueen kautta. Jääeroosiomallin mukaan hankkeella ei juuri ole vaikutusta jääeroosioon. Mekaaninen jääeroosio voi lieventyä Oulunsalon Nenännokan-Riutunkarin alueella (Liminganlahden Natura 2000 alue) enimmillään parilla metrillä niinä vuosina kun ylityöntöä tapahtuu, arviolta 1-2 kertaa vuosikymmenessä. Tämän vuoksi hankkeella ei arvioida olevan umpeenkasvamisesta aiheutuvia merkittäviä haitallisia pitkän ajan vaikutuksia Naturaalueiden linnustoon. POPELY:n lausunnossaan (POPELY/53/07.04/2010) esille nostaman häiriövaikutuksen ei arvioida olevan todennäköistä johtuen hankealueen etäisyydestä suhteessa Natura-alueisiin. Tutkimusten perusteella (esim. Devereux ym. 2008, Petersen ym. 2006, Blew ym. 2008, Nilsson & Green 2011) voitaneen turvallisena häiriövaikutusten rajana pitää 2000 metriä lähimmistä voimaloista. Lähimmillään voimalat ovat Perämeren saaret Natura-alueen lounaisimpia saaria (Jussinmatala, Löplötinkarit), noin 1,5 km etäisyydellä. Näitä saaria lähempänä sijaitsevat jo olemassa olevat Riutun tuulivoimalat. Voimaloiden häiriövaikutusten ei arvioida yltävän Natura 2000 alueille siten, että kyseisten Natura-alueiden suojeluperusteina olevien lintulajien voisi olettaa muuttavan käyttäytymistään suhteessa Natura-alueisiin. 7 ARVIO TUULIPUISTON VAIKUTUKSISTA NATURA-ALUEIDEN LUONTOTYYPPEIHIN JA SUOJELUPERUSTEENA OLEVAAN KASVILAJISTOON Leppärannan (2013) mukaan Hailuodon ja mantereen välisellä alueella tärkeimmät ranta-alueen jääeroosiolajit ovat termomekaaninen eroosio ja mekaaninen eroosio. Termomekaanisessa eroosiossa maa-ainesta ja kasvillisuutta tarttuu matalilla alueilla jäähän jään kasvettua pohjaan asti. Kun jää pääsee liikkumaan vedenkorkeuden muuttuessa, siirtyy myös siihen tarttunut maa-aines ja kasvillisuus uuteen paikkaan. Termomekaaninen eroosio voi vaikuttaa yli 500 m päähän rannasta, ja sitä esiintyy lähes vuosittain. Mekaanisessa eroosiossa tuuli ajaa jäätä rantaan suurina levyinä, joka aiheuttaa maaaineksen siirtymistä ja vaurioita olemassa olevaan kasvillisuuteen (puut, pensaat). Mekaaninen eroosio vaikuttaa korkeintaan 200 m päähän, ja merkittävää työntöä esiintyy 5 10 vuoden välein paikasta riippuen

43 34 Leppärannan tekemien jääeroosiota koskevien johtopäätösten perusteella tie- ja tuulivoimahankkeilla ei ole heikentäviä vaikutuksia termomekaaniseen eroosioon. Mekaanisen eroosion lieventyminen on merkittävin lounaanpuoleisilla tuulilla. Jäiden liikesuunta Luodonselällä on tällöin pääosin tuulen aiheuttaman työntövoiman suuntaista, joten vaikutukset kohdistuvat voimakkaimmin tuulta vasten oleviin rantoihin, kuten Liminganlahden Natura-alueella Oulunsalon rantoihin. Määttäsen (2014) tekemien laskelmien mukaan voidaan suoraviivaisesti sanoa tuulivoimapuiston vaikuttavan jään ylityönnön lyhenemiseen noin 1,5 2,4 m:llä niinä vuosina kun ylityöntöjä tapahtuu. Leppärannan uusien koko aluetta koskevien arvioiden ja johtopäätösten sekä Määttäsen laskelmien perusteella voidaan arvioida, että tuulivoimaperustuksilla ei juuri ole vaikutusta Luodonselän jäiden liikkeisiin. Leppärannan (2013) mukaan ahtojääröykkiöitä ei Luodonselän ulappa-alueella muodostu, eikä siellä sen tähden voi esiintyä jäiden pohjakyntöä. 7.1 Vaikutukset luontotyyppeihin Hankkeen lähistön Natura-alueiden suojeluperusteena esiintyvät luontotyypit joihin jääeroosiolla on katsottu voivan olla vaikutusta, on esitetty taulukossa Taulukko 4. Taulukko 4. Natura-alueiden suojeluperusteena olevat luontotyypit, joihin jääerosio vaikuttaa. Natura luontotyyppi Luontotyypin kuvaus Suojeluperusteena ja % Natura-alueen pinta-alasta Jääeroosion vaikutusmuoto 1110 Vedenalaiset hiekkasärkät Rantavyöhykkeen läheisyydessä sijaitsevia pysyvästi vedenalaisia hiekkasärkkiä, missä vedensyvyys on harvoin yli 20 m. Isomatala-Maasyvänlahti 50 % Säärenperä ja Karinkannanmatala 5 % Peränmeren saaret <1 % Ojakylänlahti ja Kengänkari 25 % Termomekaaninen ahtojään aiheuttama pohjan kyntö Ulkosaariston luodot ja saaret Meri- tai ulkosaaristovyöhykkeessä esiintyviä luotojen tai pienten saarien ryhmiä tai yksittäisiä saaria, jotka ovat usein puuttomia ja kallioisia. Isomatala-Maasyvänlahti 5 % Säärenperä ja Karinkannanmatala <1 % Liminganlahti <1 % Perämeren saaret <1 % Ojakylänlahti ja Kengänkari 1 % Termomekaaninen, mekaaninen, aaltoeroosio 1630 Merenrantaniityt priorisoitu luontotyyppi Merenrantaniittyjä kehittyy alaville merenrannoille. Ne ovat ruoho- ja heinävaltaisia ja ainakin osin matalakasvuisia. Kasvillisuus muodostuu vyöhykkeisesti tai mosaiikkimaisesti. Perinteisesti laidunnettu tai niitetty, jolloin ovat pysyneet avoimina. Isomatala-Maasyvänlahti 32 % Säärenperä ja Karinkannanmatala 10 % Liminganlahti 5 % Perämeren saaret 3 % Ojakylänlahti ja Kengänkari 40 % Termomekaaninen, mekaaninen 1160 Laajat matalat lahdet Kookkaita merenlahtia, joissa ei tavallisesti ole makean jokiveden vaikutusta eikä virtausvaikutusta. Useiden luontotyyppien muodostamia kokonaisuuksia. Liminganlahti 55 % Ojakylänlahti ja Kengänkari 14 % Termomekaaninen, ahtojään aiheuttama pohjan kyntö Itämeren hiekkarannat Rannoilla vesirajan yläpuolella sijaitsevia, aaltojen muovaamia ja niillä kasvaa monivuotisia kasveja harvassa. Liminganlahti <1 % Perämeren saaret 1 % Ojakylänlahti ja Kengänkari < 1 % Termomekaaninen, mekaaninen 1220 Kivikkorannat Rannikon ja saariston kivikkoisia, soraisia ja somerikkoisia rantoja, jotka ovat keskivedenkorkeuden yläpuolella. Perämeren saaret 3 % Termomekaaninen, mekaaninen Vedenalaisiin luontotyyppeihin, vedenalaiset hiekkasärkät ja laajat matalat lahdet, hankkeella ei arvioida olevan heikentäviä vaikutuksia. Molempiin luontotyyppeihin

44 35 vaikuttavaan termomekaaniseen eroosioon ei arvioida heikentyvän hankkeen johdosta eikä alueella esiinny voimakasta ahtojäiden pohjakyntöä. Luontotyypille ulkosaariston luodot ja saaret merkittävimmät vaikutukset alueiden avoimena säilymiselle ovat Leppärannan (2013) mukaan termomekaanisella eroosiolla ja aaltoeroosiolla, näihin hankkeella ei ole vaikutusta. Luontotyypille ei arvioida aiheutuvan heikentäviä vaikutuksia hankkeesta. Luontotyyppeihin merenrantaniityt, Itämeren hiekkarannat ja kivikkorannat vaikuttavat sekä termomekaaninen että mekaaninen eroosio. Mekaanisen eroosion on arvioitu lieventyvän hankkeen vaikutuksesta lähinnä Liminganlahden Natura-alueella Oulunsalon puoleisilla rannoilla 1,5-2,4 m:llä niinä vuosina kun ylityöntöä tapahtuu. Tällä alueella näitä luontotyyppejä esiintyy (Kuva 17): merenrantaniityt: Nenännokka n. 20 ha ja Riutunkainalo n. 2,3 ha, Itämeren hiekkarannat n. 0,25 ha Nenänokan lounaispuolella ja kivikkorannat yhteensä n. 1,5 ha Nenänokalta Koppanaan. Nenännokan merenrantaniitty on määritetty edustavuudeltaan erinomaiseksi, Riutunkainalon niityn edustavuus on merkittävä. Itämeren hiekkarannat luontotyypin edustavuus on määritetty merkittäväksi, ja kivikkorantojen edustavuus on ei merkittävä. Edustavuuden määritelmät (Metsähallitus 2006): erinomainen; kohde vastaa täysin määritelmäänsä ja siinä tavataan tyypille tunnusomaiset lajit sekä muut ominaispiirteet. Merkittävä; kohde on jokseenkin määritelmän mukainen ja omaa joitain tyypille tunnusomaisia lajeja ja ominaispiirteitä. Ei merkittävä: kohde ei lainkaan tyypillinen, eikä siinä esiinny juuri lainkaan tyypille tunnusomaisia lajeja ja ominaispiirteitä.

45 36 Kuva 17. Luontotyyppien sijoittuminen Liminganlahden Natura-alueelle (Metsähallituksen luontotyyppiaineisto v. 2011). Mekaanisen eroosion lieventyminen voi aiheuttaa mm. rantavyöhykkeen ruovikoitumista. Laskennallisesti lieventyminen voi enimmillään vaikuttaa Liminganlahden Natura-alueella Oulunsalon rannoilla merenrantaniityille noin 0,39 ha alalle, Itämeren hiekkarannoille noin 0,03 ha alalle ja kivikkorannoille noin 0,27 ha alalle. Laskennassa on huomioitu mekaanisen eroosion lieventyminen 2,4 m:llä. Huomioon tulee ottaa myös se, että merkittävää ylityöntöä tapahtuu arviolta 5-10 vuoden välein. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti merenrantaniityt, Itämeren hiekkarannat ja kivikkorannat luontotyypeille arvioidaan kohdistuvan vähäisiä heikentäviä vaikutuksia

46 37 Liminganlahden Natura-alueella Oulunsalon puoleisilla rannoilla. Muilla Naturaalueilla ei näille luontotyypeille arvioida aiheutuvan heikentäviä vaikutuksia. Jäiden ylityönnön lieventymisestä mahdollisesti aiheutuvaa rantojen ruovikoitumisen lisääntymistä voidaan ennaltaehkäistä ja hoitaa mm. laiduntamalla sekä niittämällä. Myös puuston ja pensaston raivaaminen sekä maaperän mekaaninen käsittely auttavat rantojen avoimena pysymiseen. 7.2 Vaikutukset kasvilajistoon Hankkeen vaikutusalueen Natura-alueiden suojeluperusteena esiintyvät luontodirektiivin liitteiden II ja IV kasvilajit, joihin jääeroosiolla on katsottu voivan olla vaikutusta, on esitetty taulukossa Taulukko 5. Taulukko 5. Natura-alueiden suojeluperusteena olevat kasvilajit, joihin jääerosio vaikuttaa. Luontodirektiivin liitteiden II ja IV kasvilaji Kasvilajin kuvaus Suojeluperusteena Natura-alueella Jääeroosion vaikutusmuoto Ruijanesikko Primula nutans subsp. finmarchica 6-20 cm korkea monivuotinen kasvi, joka kukkii alkukesällä. Kasvaa alavilla matalakasvuisilla ajoittain veden peittämillä hiesupohjaisilla merenrantaniityillä. Huono kilpailija, pärjää parhaiten alueilla, joissa uutta maata nousee merestä. Isomatala-Maasyvänlahti Säärenperä ja Karinkannanmatala Liminganlahti Peränmeren saaret Termomekaaninen, mekaaninen Suojelustatus: VU (vaarantunut, Rassi ym. 2010), rauhoitettu, Suomen vastuulaji. Upossarpio Alisma wahlenbergii Noin cm korkea uposkasvi. Kukkii heinäelokuussa. Kasvaa matalissa merenlahdissa, merenrantaniityn painanteissa, sinikaisla vyöhykkeen tai rantaluikka kasviston allikossa. Lajin siemenellinen uudistuminen on tehokasta ja lajilla on pitkäikäinen siemenvarasto. Isomatala-Maasyvänlahti Säärenperä ja Karinkannanmatala Liminganlahti Perämeren saaret Ojakylänlahti ja Kengänkari Termomekaaninen Suojelustatus: EN (erittäin uhanalainen, Rassi ym. 2010), rauhoitettu, erityisesti suojeltava, Suomen vastuulaji. Nelilehtivesikuus i Hippuris tetraphylla Onttovartinen kuusimaisen näköinen vesikasvi. Kasvaa niukkasuolaisessa murtovedessä, pehmeäpohjaisissa ruovikon ja saraikon aukkopaikoissa tai laidunnettujen rantaniittyjen lampareissa. Risteytyy helposti lamparevesikuusen kanssa, risteymä vahvempi kilpailussa. Isomatala-Maasyvänlahti Liminganlahti Ojakylänlahti ja Kengänkari Termomekaaninen, mekaaninen Suojelustatus: EN (erittäin uhanalainen, Rassi ym. 2010), rauhoitettu, Suomen vastuulaji. Rönsysorsimo Puccinellia phryganoides Monivuotinen rönsyilevä heinä. Lisääntyy rönsyjen avulla. Leviämiskyky on rajallinen, eikä pysty valtaamaan kaikkia sille potentiaalisia kasvupaikkoja. Se on heikko kilpailija. Laji on taantunut voimakkaasti ja nykyään on tiedossa vain 5 esiintymäpaikkaa. Isomatala-Maasyvänlahti Liminganlahti Termomekaaninen, mekaaninen Suojelustatus: CR (äärimmäisen uhanalainen, Rassi ym. 2010), rauhoitettu, erityisesti suojeltava. Kasvit esiintyvät rannalla yleensä vyöhykkeittäin kasvupaikkavaatimustensa mukaisesti. Syvemmässä rantavedessä esiintyy Natura-lajeista upossarpio ja ylimpänä ruijanesikko.

47 38 Yksinkertaistettu kaaviokuva Natura-lajien vyöhykkeisyydestä on esitetty kuvassa Kuva 18. Kuva 18. Yksinkertaistettu kaaviokuva Natura-lajien vyöhykkeisyydestä ranta-alueilla (Pöyry Finland Oy 2013). Termomekaaninen eroosio vaikuttaa Natura-alueiden suojeluperusteena oleviin luontodirektiivin liitteen II ja IV kasvilajeihin (upossarpio, nelilehtivesikuusi, rönsysorsimo ja ruijanesikko) luomalla niille uusia elinpaikkoja sekä myös siirtämällä kasvia tai sen osia uuteen paikkaan. Hankkeella ei ole vaikutusta termomekaaniseen eroosioon. Mekaaninen eroosio vaikuttaa Natura-alueiden suojeluperusteena olevista luontodirektiivin liitteen II ja IV kasvilajeista ruijanesikkoon, nelilehtivesikuuseen ja rönsysorsimoon. Hankkeen vaikutuksesta mekaanisen jääeroosion on arvioitu lieventyvän Liminganlahden Natura-alueella Nenännokan-Riutunkarin välillä. Laskennallisesti jääeroosion lieventyminen on enimmillään parin metrin luokkaa niinä vuosina kun ylityöntöä tapahtuu, arviolta 1-2 kertaa vuosikymmenessä. Nenännokan- Riutunkarin alueella esiintyvät suojeluperusteena olevista kasvilajeista upossarpio, nelilehtivesikuusi ja ruijanesikko. Lajien esiintymät on esitetty liitteenä 4 olevalla kartalla. Mekaanisen jääeroosion ei arvioida vaikuttavan upossarpion esiintymiin, joten lajille ei arvioida aiheutuvan heikentäviä vaikutuksia. Nelilehtivesikuusen ja ruijanesikon kasvupaikkoihin mekaaninen jääeroosio vaikuttaa. Liminganlahden Natura-alueella Riutunkainalon tiedossa olevat ruijanesikkoesiintymät sijaitsevat lähimmillään noin 700 m päässä rantaviivasta. Lajia on havaittu Riutunkainalon niityltä kahdelta paikalta vuosina 2000 ja Esiintymät ovat olleet pieniä (21 ja 4 yksilöä). Ruijanesikon kasvupaikat ovat matalakasvuista merenrantaniittyä, jota laidunnetaan. Suoraan mekaanisen jääeroosion lieventyminen ei tunnettuihin esiintymiin vaikuta, välillisesti lajiin voi kohdistua vaikutuksia mikäli rantojen ruovikoituminen pääsee leviämään. Varovaisuusperiaatteita noudattaen tällä voi olla vähäisiä heikentäviä vaikutuksia ruijanesikolle. Ruovikoitumista voidaan ehkäistä lieventämistoimilla, kuten laidunnusta jatkamalla tai rantoja niittämällä.

48 39 Nelilehtivesikuusta on havaittu 10 yksilöä yhdestä paikasta Riutunkainalosta vuosina 2009 ja Liminganlahden Natura-alueelta on tiedossa vuodelta 2012 satojentuhansien yksilöiden esiintymät Kotakarilta, Kammonkarilta, Lamukarilta ja Säärenhiedalta, jotka sijaitsevat Lumijoenselän / Liminganlahden alueella. Nelilehtivesikuusi elää matalassa rantavedessä, rantalampareissa ja liettymillä. Lajin kasvupaikat ovat maankohoamisen vuoksi suhteellisen lyhytikäisiä ja kasvi siirtyy siementen ja juurakon kappaleiden avulla etenevän rannan perässä uusiin lampareisiin. Mekaanisen jääeroosion lieventyminen voi aiheuttaa ruovikoitumisen lisääntymistä, joka vaikuttaa haitallisesti nelilehtivesikuusen kasvupaikkoihin. Mekaanisen jääeroosion lieventyminen voi vaikuttaa ensisijaisesti Riutunkainalon esiintymiin, jotka kuitenkin ovat vain promilleluokkaa Liminganlahden Natura-alueen tunnettujen esiintymien kokonaismäärästä. Varovaisuusperiaatteita noudattaen tällä voi olla vähäisiä heikentäviä vaikutuksia nelilehtivesikuuselle. Muihin esiintymiin mekaanisen jääeroosion lieventymisen ei arvioida vaikuttavan. Leppärannan (2013) mukaan Liminganlahti on pitkä ja matala, ja siksi mekaaninen eroosio ei sinne pääse pitkälle. Muilla Natura-alueilla suojeluperusteena oleville kasvilajeille ei arvioida aiheutuvan heikentäviä vaikutuksia. 7.3 Satamatoimintojen vaikutukset Riutunkariin rakennetaan tukisatama tuulipuiston huolto ja asennustöitä varten. Imuruoppausmassojen käsittelyä ja ruoppausvesien selkiyttämistä varten rakennetaan 3 allasta Riutukarin puoleiselle rannalle nykyisen tulotien viereen ja osittain vanhan imuruoppausaltaan jatkeeksi. Kuvassa Kuva 3 on esitetty Riutunkariin suunnitellut satamatoiminnot. Tarkemmat tekniset kuvaukset on esitetty liitteen 3 raportissa. Suunniteltujen altaiden läheisyydessä on tiedossa olevia upossarpioesiintymiä. Alueelle tehtiin maastokäynti , jonka tarkoituksena oli tarkistaa upossarpioesiintymät sekä havainnoida mahdollisia muita suunniteltujen satamatoimintojen alueelle sijoittuvia uhanalaisia lajeja. Ajankohta on upossarpion kukinta-aikaa, jolloin laji on helpoin havaita. Maastokäynti kattoi koko ranta-alueen Riutunkarin päästä Liminganlahden Natura-alueen rajaan asti. Selvitysalue kahlattiin läpi rannan suuntaisesti edestakaisin rannasta noin 0,5 metrin syvyyteen. Lajihavainnot kirjattiin ylös koordinaattipistein ja laajemmissa esiintymissä esiintymäalueen nurkkapistein. Upossarpiota havaittiin laajemmalla alueella kuin vuonna 2011 on havaittu (liite 4). Lajia esiintyi tasaisesti koko rannan matkalla entisen imuruoppausaltaan eteläpuolella. Merenpohjan muuttuessa kivikkoisemmaksi sekä rannan syvetessä upossarpio esiintymät harvenivat, eikä lajia havaittu entisen imuruoppausaltaan länsipuolelta lauttarantaan. Muita uhanalaisia kasvilajeja (esim. nelilehtivesikuusi) ei maastokäynnillä alueella havaittu. Upossarpion kuuluminen luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeihin edellyttää tiukkaa suojelua. Yksilöitä eikä lajin esiintymäpaikkaa saa hävittää tai heikentää. ELY-keskus voi yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa rauhoitusmääräyksistä. Poikkeaminen direktiivilajeja koskevista rauhoitussäännöksistä voidaan myöntää, jos lajin suotuisa suojelun taso säilyy, vaihtoehtoista ratkaisua ei ole ja jokin luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan perusteista täyttyy.

49 40 Suunniteltujen imuruoppausaltaiden alueilta ei havaittu upossarpiota tai muita uhanalaisia kasvilajeja, joten suoria vaikutuksia lajeille ei kohdistu. Altaan välittömässä läheisyydessä sijaitseville upossarpioesiintymille voi aiheutua epäsuoria vaikutuksia vesialueelle sijoittuvista rakentamistoimista. Rakentaminen voi aiheuttaa sameutta vesialueella kohteiden välittömässä läheisyydessä. Oletettavasti upossarpio sietää ainakin väliaikaista veden kiintoainepitoisuuden kasvua, koska matalassa vedessä savija hiekkapohjilla kiintoainepitoisuudet kasvavat aika ajoin luontaisesti aallokon vaikutuksesta. Upossarpioesiintymät on huomioitava hankkeen toteutusvaiheessa, jotta esiintymät eivät vaarannu rakentamistoimista. Suunniteltujen imuruoppausaltaiden itäpuolelle sijoittuvalla laidunnetulla niityllä on ruijanesikkoesiintymä. Lajia on havaittu ko. paikalla viimeksi v yksilöä. Tämän jälkeen sitä on etsitty vuosina 2008 ja 2011 tuloksetta, vaikka alueella on lajille sopivaa matalakasvuista niittyä. Vuoden 2014 inventointikäynti oli liian myöhäinen ruijanesikon havaitsemiseen, koska laji kukkii alkukesästä. Ruijanesikkoesiintymä ei sijaitse suunniteltujen satamatoimintojen alueella. Mikäli rakentamistoimien aikaan ei liikuta laidunnetulla niityllä, esiintymälle ei arvioida kohdistuvan vaikutuksia hankkeesta. 8 YHTEISVAIKUTUKSET MUIDEN ALUEEN HANKKEIDEN KANSSA 8.1 Mahdollinen pengertie ja arviot sen vaikutuksista Hailuodon ja Oulunsalon välille suunnitellaan kiinteää tieyhteyttä, joka on kaavoitusvaiheessa. Hankesuunnittelun yhteydessä laadittiin suunnitelma lievennystoimenpiteistä, jonka jälkeen Ympäristöministeriö (lausunto koski pelkästään kiinteää tieyhteyttä) katsoi, että prof. Leppärannan laatimassa tarkennetussa jääeroosioselvityksessä on parasta käytettävissä olevaa tietoa hyväksi käyttäen laadittu asianmukainen arvio jääeroosion eri muotojen mekanismeista ja pengertien mahdollisista niitä muuttavista vaikutuksista. Sen ansiosta jääeroosion vaikutusmuodoista on saatu entistä tarkempi ja luotettavampi käsitys. Vaikutusalueen laajuuden voidaan sen perusteella myös todeta olevan aiemmin arvioitua suppeampi. Ministeriö pitää siinä esitettyjä mekaanista jääeroosiota ylläpitäviä jääkannen pengertiehen rajautuvan reunan aukipitämiseen liittyviä lieventämistoimenpiteitä yhdistettynä alueiden hoitotoimenpiteisiin ja seurantaan vaikutusten ehkäisyn kannalta relevantteina ja riittävän konkreettisesti ja yksilöidysti esitettyinä. Ympäristöministeriö katsoo, että lausuntopyynnön liitteenä olevan aineiston perusteella on osayleiskaavan käsittelyn kannalta katsottavissa, että ottaen huomioon arvioinnissa esiin tuodut lieventämistoimet pengertie on toteutettavissa tavalla, joka ei vaikuta merkittävän kielteisesti hankkeen vaikutuspiirissä olevien Natura 2000 alueiden suojelutavoitteisiin.

50 Johtopäätökset yhteisvaikutuksista mahdollisen pengertien kanssa Suunnitellun 24 voimalan tuulivoimapuiston rakentamisesta aiheutuvat vaikutukset veden virtauksiin, jääeroosioon ja veden laatuun ovat lievennystoimenpiteiden jälkeen niin vähäisiä, että tuulipuistohanke yhdessä mahdollisesti toteutettavan pengertien kanssakaan ei näiden tarkasteltujen vaikutusmekanismien kautta vaikuta haitallisesti Luodonselän Natura-alueiden suojelutasoon. Linnuston osalta yhteisvaikutuksia voi syntyä törmäyskuolleisuuden osalta. Tieliikenteen vuoksi kuolee Suomessa arviolta 4,3 miljoonaa lintua vuodessa (Manneri 2002), eli törmäysmäärät voivat olla pengertien osalta suurempia verrattuna tuulivoimaloihin usein matalalla (merialueilla) lentävien lajien osalta (kahlaajat, vesilinnut, varpuslinnut). Toisaalta tieliikenteessä suurin törmäyskuolleisuushuippu ajoittuu poikasaikaan, ja pääosa uhreista lienee poikasia joita pengertien mahdollisista uhreista olisi todennäköisesti pieni osa. Pengertien tarkkojen törmäysmäärien arvioiminen ei ole nykytiedon valossa kuitenkaan mahdollista. 8.2 Muut hankkeet Luodonselälle ei ole tiedossa pengertien lisäksi muita rakennushankkeita esim. tuulivoimaloita, joilla olisi yhteisvaikutuksia jääeroosion ja virtauksiin. Siikajoen edustalle on suunniteltu aiemmin tuulipuistoa, mutta siitä on saadun tiedon mukaan luovuttu. Iin ja Haukiputaan edustan merialueelle suunnitellulla isolla tuulipuistolla ei ole yhteisvaikutuksia veden laatuun ja jääeroosioon. Linnuston osalta yhteisvaikutuksia saattaa syntyä lisääntyneen törmäyskuolleisuuden muodossa muuttoreitille sijoittuvien tuulivoimapuistojen osalta. Lintujen muuttoreiteillä on koko muuttoreitin varrella lukuisia tuulivoimapuistoja, mutta tässä arvioidaan vain Perämeren rannikolle suunniteltujen puistojen vaikutuksia Pyhäjoki-Ii väliselle rannikko-osuudelle (offshore puistot). Koko muuttoreitin törmäyskuolleisuuden mallintaminen sisältäisi niin paljon epävarmuuksia, että se ei ole nykytiedon valossa mielekästä Yhteisvaikutusten törmäysmallinnus Natura-alueilla säännöllisesti tavattavien muuttolintulajien yhteisvaikutuksia muiden tuulivoimapuistojen kanssa arvioitiin törmäysriskin osalta. Törmäysmallinnuksessa otettiin huomioon yksinkertaisuuden vuoksi vain ne lähialueen merituulipuistot, jotka todennäköisesti sijoittuvat samalle muuttoreitille tarkasteltavien lajien kanssa. Mallinnuksessa huomioidut tuulivoimapuistot olivat Raahen Pertunmatala, Maanahkiainen sekä UIkonahkiainen, Suurhiekka ja Oulun-Haukiputaan edustan puistot. Lisäksi tarkasteltiin vain sellaisia lajeja, joiden muuttoreiteistä on riittävän hyvä kuva (Hölttä 2013) ja joiden muuttoreitille Oulunsalo-Hailuoto tuulivoimapuisto (OSH) sijoittuu keskeisesti. Edellä mainitun kriteerin lisäksi mukaan otettiin ne lajit, joiden törmäysriski on suuri (joko suuren lukumäärän tai muun syyn vuoksi) ja joilla voi syntyä merkittäviä vaikutuksia (pieni populaatiokoko). Törmäysmallissa oli mukana arktiset vesilinnut (alli, mustalintu, pilkkasiipi, härkälintu), kuikkalinnut, kiljuhanhi ja kurki. Törmäysmallissa oletettiin arktisten vesilintujen ja kuikkalintujen muuttoväylän leveydeksi 9000 metriä ja lentokorkeudet mallinnettiin satunnaisten korkeuksien mukaisesti sekä m että m meren pinnan yläpuolella.

51 42 Kuva 19. Kiljuhanhen oletettu muuttoreitti sekä sen varrelle osuvat lähialueen tuulivoimapuistot. Numerot viittaavat törmäysmallinnuksessa käytettyihin voimalamääriin. Kiljuhanhen oletetulle muuttoreitille (Kuva 19) sijoittuu Perämeren rannikolla Pyhäjoen ja Iin välisellä avomerialueella kaikkiaan kuusi hanketta. Oletettu muuttoreitti perustuu siihen oletukseen, että kiljuhanhet muuttavat pääosin merialueella (lajista on joitakin yksitäishavaintoja rannikolta merialueelta muuttoaikaan). Yhteisvaikutusten törmäysmallinnuksessa voimalamääränä käytettiin 410 voimalaa. Törmäysmallissa muuttoreitin leveydeksi Pyhäjoen ja Oulunsalon välisellä osuudella arvioitiin 9000 metriä, Hailuodon pohjoispuolisella osuudella m ja lentokorkeuksiksi eri malleissa arvioitiin m ja m merenpinnan yläpuolella. Väistön todennäköisyydeksi asetettiin 98 %. Mallin mukaisilla törmäysmäärillä (yhteensä 0,15 törmäystä/kevät) yhteisvaikutukset tarkoittaisivat populaation pienenemistä 2,5 yksilöllä 20 vuodessa. Jos OSH tuulivoimapuiston aiheuttama lisäkuolleisuus jätettäisiin pois populaatiomallista, populaation pieneneminen olisi 2,3 yksilöä 20 vuodessa eli OSH tuulivoimapuiston merkitys kiljuhanhen osalta on populaatiomallissa hyvin vähäinen.

52 43 Kuva 20. Kuikkalintujen ja arktisten vesilintujen oletettu muuttoreitti sekä lähialueen tuulivoimapuistot niiden yksilöiden osalta, jotka lentävät Oulunsalo-Hailuoto tuulivoimapuiston kautta. Numerot viittaavat törmäysmallinnuksessa käytettyhin voimalamääriin. Kuikkalintujen ja arktisten vesilintujen oletetulle muuttoreitille (Kuva 20) sijoittuu Perämeren rannikolla Pyhäjoen ja Iin välisellä avomerialueella kaikkiaan kuusi hanketta, mutta näistä vain neljällä hankkeella on yhteisvaikutuksia OSH tuulivoimapuiston kanssa. Ne yksilöt, jotka muuttavat pohjoisempana sijaitsevien tuulivoimapuistojen kautta, eivät muuta OSH tuulivoimapuiston kautta. Yhteisvaikutusten törmäysmallinnuksessa voimalamääränä käytettiin 190 voimalaa. Törmäysmallissa muuttoreitin leveydeksi arvioitiin 9000 metriä ja lentokorkeuksiksi eri malleissa arvioitiin m ja m merenpinnan yläpuolella. Väistön todennäköisyydeksi asetettiin 98 %.

53 44 Perämeren rannikon merialueiden tuulivoimapuistojen yhteisvaikutusten törmäysmallinnuksessa Oulunsalo-Hailuoto tuulivoimapuiston osuus törmäyskuolemista on mallin mukaan noin 13 % arktisten vesilintujen ja kuikkalintujen osalta Taulukko 6. Taulukko 6 Törmäysmallinnus OSH-tuulivoimapuiston kautta muuttaville arktisille vesilinnuille ja kuikkalinnuille. Väistö (98%) huomioitu. Laji Maanahkiainen Pertunmatala Ulkonahkiainen OSH Alli 3,5 1,2 3,3 1,2 Kuikka 3,8 1,3 3,7 1,3 Kaakkuri 3,8 1,3 3,7 1,3 Pilkkasiipi 7,6 2,5 7,3 2,6 Mustalintu 7,4 2,5 7,2 2,5 Uivelo 0,5 0,2 0,5 0,2 Isokoskelo 5,0 1,6 4,7 1,7 Tukkakoskelo 4,7 1,6 4,5 1,6 Härkälintu 2,7 0,9 2,6 0,9 Kurjen oletetulle OSH -tuulivoimapuiston kautta kulkevalle lähialueen syysmuuttoreitille sijoittuu kaksi muutakin tuulivoimapuistoa ja kaikkiaan 239 tuulivoimalaa (Kuva 21). Kurjen muuttoreitin leveydeksi arvioitiin m (Hölttä 2013) ja lentokorkeudet mallinnettiin satunnaisten korkeuksien mukaisesti sekä m että m meren pinnan yläpuolella. Törmäysmallin mukaan syksyisin törmäisi yhteensä 4,8 kurkea, joista 0,4 OSH tuulivoimapuistoon. OSH tuulivoimapuiston osuus olisi siis 7,5 % kaikkien mallissa mukana olleiden puistojen törmäysmääristä.

54 45 Kuva 21. Kurjen syysmuuttoreitti sekä sen varrelle sijoittuvat tuulivoimapuistot ja voimalamäärät. OSH tuulivoimapuiston osalta arvioitiin 19 voimalan sijoittuvan reitille Johtopäätökset linnustollisista yhteisvaikutuksista muiden tuulivoimahankkeiden kanssa Oulunsalo-Hailuoto tuulivoimapuiston osuus arvioiduista kokonaistörmäysmääristä on vähäinen. Kiljuhanhen osalta teoreettiset negatiiviset populaatiovaikutukset eivät muuttuisi OSH tuulivoimapuiston johdosta oleellisesti negatiivisimmiksi (muutos kasvukertoimessa olisi 0,9982 à 0,9981). Vaikka muille lajeille ei populaatiomallia laadittu, arvioidaan vaikutukset samansuuntaisiksi eli OSH tuulivoimapuiston merkitys on populaatiotasolla vähäinen.