Suomen Luontotieto Oy

Transkriptio

1 Hoikkahiue-Luodeletto tuulivoimalapuiston suunnittelualueen pesimälinnustoselvitykset ja sulkasatokerääntymien havainnointi Tylli pesii lähes kaikilla hiekkasaarilla Suomen Luontotieto Oy 4/2010 Jyrki Oja, Satu Oja

2 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Selvitysalue Tulokset Lintuluodot Alueella pesivät Lintudirektiivin liitteen I... pesimälinnut Alueella pesivät kansallisessa uhanalais-... luokituksessa (Rassi ym. 2001) mainitut... lintulajit Yhteenveto pesimälinnustoselvityksestä Sulkasatomuuton ja kesäisten kerääntymien... seuranta Tulokset Räyskäselvitys Johdanto Seuranta Tulokset Hankkeen vaikutukset Astekarin räyskäkoloniaan Tuulivoimalahankkeen mahdolliset vaikutukset... alueen pesimälinnustoon Tuulivoimaloiden aiheuttama törmäysriski Tuulivoimaloiden käytöstä aiheutuva... pesimälinnustoon kohdistuva häirintä Voimaloiden aiheuttama ympäristömuutosriski... lintuluodoille Lähteet ja kirjallisuus

3 1. Johdanto Ramboll Finland Oy tilasi keväällä 2009 Suomen Luontotieto Oy:ltä pesimälinnustoselvityksen suunnitteilla olevan Hoikkahiue- Luodeletto tuulivoimalapuiston alueelta. Selvitys kuuluu hankkeen ympäristösuunnitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyviin perusselvityksiin. Ramboll Finland Oy:ssä tehtävän yhteyshenkilönä on toiminut Joonas Hokkanen ja Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Oja. 2. Aineisto ja menetelmät Inventointialueiden pesimälinnustoselvitys toteutettiin soveltamalla eri laskentamenetelmiä. Vakioidulla kartoituslaskentamenetelmällä (Koskimies 1988) selvitettiin saarien ja luotojen varpuslintujen ja osin myös kahlaajien reviirit. Saarten ja luotojen vesi- ja rantalinnusto selvitettiin pesälaskentamenetelmää käyttäen. Kolmantena laskentamuotona käytettiin vesilintujen poikuelaskentamenetelmää. Poikuelaskentojen aineistoa ei kuitenkaan suoraan lisätty kokonaisparimäärään, sillä osa poikueista oli laskettu jo munavaiheessa ja osa poikueista oli saattanut siirtyä alueelle muualta. Linnuston laskentamenetelmistä kartoituslaskenta on tarkin, mutta samalla työläin, mikäli laskentakertoja on useampi kuin yksi. Kartoituslaskentamenetelmää käytetään yleisesti maalinnuston selvitys- ja seurantamenetelmänä ja menetelmänä se on hyvin yksinkertainen ja helposti toteutettavissa. Kartoituslaskentamenetelmä perustuu tavallisesti useaan käyntikertaan tutkimusalueella. Kuten muutkin pesimälinnustoon kohdistuvat laskentamenetelmät sen pohjana on lintujen reviirikäyttäytyminen. Kullakin käyntikerralla merkitään kartalle kaikki pesivää paria osoittavat havainnot. Useimmiten havainto on laulava koiras, mutta myös pesät, juuri pesästä lähteneet 3

4 maastopoikaset sekä varoittelevat naaraat ovat pesivää paria osoittavia havaintoja. Havainnot merkitään käyntikartalle, jonka tulisi olla mahdollisimman tarkka. Käytännössä peitepiirros, johon voi merkitä omia karttamerkkejä, on usein paras vaihtoehto. Kartoitus on hidas, mutta hyvin tehokas laskentamenetelmä. Yhdellä käyntikerralla havaitaan metsämaastossa keskimäärin 60 % alueella pesivistä lintupareista ja kymmenellä jo 99,5 % (Enemar 1959). Avomaastossa, kuten suoympäristössä, pensaikkoisilla luodoilla tai peltoaukeilla kartoituslaskentamenetelmä on hyvin toimiva. Yhden laskentakerran menetelmällä ei välttämättä havaita kaikkia alueella esiintyviä lintuja niiden satunnaisen liikkumisen sekä olosuhteiden vaikutusten takia. Kartoituslaskentamenetelmällä yhdellä käyntikerralla havaitaan metsämaastossa noin 60 % pesimälinnuista, mutta avomaastossa havaintotehokkuus voi olla jopa yli 80 %. Harvakasvuisissa metsissä yhdellä käyntikerralla voidaan olosuhteiden ollessa suotuisat havaita lähes kaikki alueella pesivät lintuparit, mikäli laskennan ajoitus osuu oikeaan aikaan (mm. Koskimies ja Väisänen 1988). Kattavamman ja yksityiskohtaisemman tiedon saamiseksi tulisi laskentakertoja olla mielellään vähintään kolme. Kaikkien alueelle sijoittuvien luotojen ja saarien pesimälinnusto selvitettiin kolmella käyntikerralla, jolloin kaikki alueella havaitut pesät, poikueet ja myös tuoreet pesäalustat laskettiin. Karvonletolla käytiin kuitenkin vain kahdesti tuulen nopeasti voimistuttua laskentapäivänä. Samalla laskettiin kaikki varoittelevat emolinnut, koska suuremmilta saarilta kaikkien pesien löytäminen on käytännössä mahdotonta. Koska alue sijaitsee pääosin ulkomerellä, tuulisuus vaikutti siihen milloin laskentakierros toteutettiin. Taulukossa 1 on esitetty laskentapäivät sekä pesimälinnustoselvityksen osalta. Pesien laskennan yhteydessä kuoriutuneet linnut rengastettiin ja yhteensä poikasrengastuksia alueelta kertyi noin 90 yksilöä, joista suurin osa oli naurulokkeja ja lapintiiroja. Pesimälinnustolaskennoista vastasivat Jyrki ja Satu Oja sekä Rami Lindroos Suomen Luontotieto Oy:stä. Maastoinventointeihin osallistui myös Jari-Pekka Tuokko sekä veneenkuljettajana toiminut Heikki Olkkonen. Raportin kirjoittivat Jyrki ja Satu Oja. Taulukko 1. Lintuluotojen inventointikerrat päivämäärineen. Inventoijana kahdella ensimmäisellä kierroksella Jyrki ja Satu Oja sekä Rami Lindroos ja kolmannella kerralla Jyrki sekä Satu Oja. Kohteilla käytiin myös myöhemmin kasvillisuusselvityksen yhteydessä. Luoto Inventointipäivä inventointipäivä Inventointipäivä Länsiletto Luodeletto Isonkivenletto Isonkivenleton koillispuolen luoto Väliletto Pikkuletto Kintasletto Kattilankalla Karvonletto Hoikanriisi

5 3. Selvitysalue Selvitysalue käsitti kymmenen luotoa ja saarta (Länsiletto, Luodeletto, Isonkivenletto, Isonkivenleton koillispuolinen luoto, Väliletto, Pikkuletto, Kintasletto, Kattilankalla, Karvonletto ja Hoikanriisi). Suuria saaria ei pesimälinnustoselvityksessä inventoitu. Selvitysalue kattoi keväällä esitetyn tuulivoimalapuiston alueen sisällä tai läheisyydessä sijaitsevat lintuluodot. Alueella on lisäksi muutamia kasvittomia karikoita, jotka keskiveden aikaan ovat vedenpinnan yläpuolella. Kovan aallokon aikana nämä kohteet jäävät veden alle, joten lintuja ei niillä pesi. 4. Tulokset 4.1 Lintuluodot Länsiletto, KKJ: : Keskeltä harvapuustoinen luoto, jonka itä- ja länsipäässä on lokkilintuyhdyskunta. Pikkulokkiyhdyskunta pesi hyvin tiiviinä koloniana luodon länsipäässä. Luodon itäpään soraharjanteen päällä oli tiivis lapintiirayhdyskunta. Muuten lintujen pesät olivat sijoittuneet koko luodon alueelle Taulukko 2. Länsileton pesimälinnusto parimäärineen. Laji Parimäärä Tukkakoskelo (Mergus serrator) 2 Harmaalokki (Larus argentatus) 4 Pikkulokki (Larus minutus) 25 Naurulokki (Larus ridibundus) 20 Selkälokki (Larus fuscus) 1 Merilokki (Larus marinus) 1 Kalalokki (Larus canus) 4 Lapintiira (Sterna paradisaea) 25 Karikukko (Arenaria interpres) 1 Tylli (Charadrius hiaticula) 1 Varis (Corvus corone) 1 Västäräkki (Motacilla alba) 1 Yhteensä 12 lajia ja 86 lintuparia Lapintiira poikasineen 5

6 Luodeletto, KKJ: : Pitkä harjusaari, jonka itäpäässä on korkea sota/hiekkariutta ja eteläpäässä pieni rantaniittylaikku, jossa merihanhet käyvät laiduntamassa. Saaren keskiosassa on kesämökki. Suurin osa linnuista pesi saaren itäpään riutalla ja saaren länsipään kivikkoisella ranta-alueella pesiä oli vähemmän. Taulukko 3. Luodeleton pesimälinnusto parimäärineen Laji Parimäärä Merihanhi (Anser anser) 1 Tukkasotka (Aythya fuligula) 1 Isokoskelo (Mergus merganser) 2 Lapintiira (Sterna paradisaea) 3 Harmaalokki (Larus argentatus) 40 Kalalokki (Larus canus) 12 Merilokki (Larus marinus) 1 Meriharakka (Haematopus ostralegus) 1 Punajalkaviklo (Tringa totanus) 1 Tylli (Charadrius hiaticula) 1 Pajulintu (Phylloscopus trochilus) 1 Räystäspääsky (Delichon urbica) 6 Västäräkki (Motacilla alba) 1 Yhteensä 13 lajia ja 71 lintuparia Isonkivenletto, KKJ: : Somerikkoinen saari, jonka keskiosassa on pieni puustoinen laikku pienen rakennuksen ympärillä. Saaren pohjoisreunalla on kookasta lohkareikkoa. Lokkilinnut pesivät hyvin tiiviinä koloniana saaren länsipäässä. Pienenä erikoisuutena mainittakoon saarella pesinyt keltavästäräkki. Taulukko 4. Isonkivenleton pesimälinnusto parimäärineen Laji Parimäärä Tukkasotka (Aythya fuligula) 3 Lapintiira (Sterna paradisaea) 10 Harmaalokki (Larus argentatus) 1 Kalalokki (Larus canus) 2 Naurulokki (Larus ridibundus) 53 Karikukko (Arenaria interpres) 2 Punajalkaviklo (Tringa totanus) 1 Keltavästäräkki (Motacilla flava) 1 Kivitasku (Oenanthe oenanthe) 1 Västäräkki (Motacilla alba) 1 Yhteensä 10 lajia ja 75 lintuparia 6

7 Isonkivenleton koillispuolinen luoto KKJ: : Isonkivenleton koillispuolella noin 300 metrin etäisyydellä on lähes kasviton kivikkoinen luoto, josta aallot lyövät myrskyllä ylitse. Muutamaa ruohovartista lukuun ottamatta saari on lähes kasviton. Lähes paljas, kivikkoinen luoto on tyypillinen merikihun pesimäpaikka ja luodolla pesikin merikihupari. Muu linnusto on pesäpaikkojen niukkuuden vuoksi heikkoa. Taulukko 5. Isonkivenleton koillispuolisen luodon pesimälinnusto parimäärineen. Laji Parimäärä Tukkasotka (Aythya fuligula) 3 Harmaalokki (Larus argentatus) 2 Selkälokki (Larus fuscus) 1 Kalalokki (Larus canus) 4 Merilokki (Larus marinus) 1 Merikihu (Stercorarius parasiticus) 1 Tylli (Charadrius hiaticula) 1 Västäräkki (Motacilla alba) 1 Yhteensä 8 lajia ja 14 lintuparia Pikkuletto KKJ: : Keskeltä puustoinen lintuluoto, jossa pesii lähes puhdas harmaalokkiyhdyskunta. Muita lokkeja tai tiiroja ei saarella pesinyt. Taulukko 6. Pikkuleton pesimälinnusto parimäärineen Laji Parimäärä Merihanhi (Anser anser) 1 Harmaalokki (Larus argentatus) 54 Yhteensä kaksi lajia ja 55 lintuparia Vaarantunut selkälokki pesii vähälukuisena alueen luodoilla 7

8 HoikkaHiue-LuodeLetto tuulivoimalapuiston suunnittelualueen pesimälinnustoselvitykset ja sulkasatokerääntymien Havainnointi Väliletto, KKJ: : Kasvillisuudeltaan melko monipuolinen saari, jossa on reheväkasvuinen rantaniittyalue. Saari on keskiosiltaan hyvin pensoittunutta. Alue on merihanhien ruokailukohde. Saaren eteläosassa on muutamia rakennuksia. Taulukko 7. Välileton pesimälinnusto parimäärineen Laji Parimäärä Merihanhi (Anser anser) 1 Tukkasotka (Aythya fuligula) 2 Harmaalokki (Larus argentatus) 38 Selkälokki (Larus fuscus) 5 Lapintiira (Sterna paradisaea) 4 Lapinsirri (Calidris temminckii) 1 Tylli (Charadrius hiaticula) 2 Punajalkaviklo (Tringa totanus) 1 Rantasipi (Actitis hypoleucos) 1 Meriharakka (Haematopus ostralegus) 1 Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) 1 Räystäspääsky (Delichon urbica) 1 Kivitasku (Oenanthe oenanthe) 1 Västäräkki (Motacilla alba) 2 Pajulintu (Phylloscopus trochilus) 2 Varis (Corvus corone) 1 Punajalkavilko pesii useimmilla luodoilla ja saarilla 8

9 Kintasletto, KKJ: : Kintasleton saari on korkeahko moreeni/hiekkaselänne, jonka laella on jonkin verran puustoa ja pensastoa. Saaren harmaalokkikolonia on sijoittunut itäpään moreeniharjanteen päälle, jossa harmaalokin pesiä on pienellä alueella tiheästi. Muu lajisto, merilokkeja lukuun ottamatta pesii saaren muissa kuivapohjaisissa osissa, kuitenkin siten, että saaren länsipäässä pesimätiheys on alhainen. Saarella havaittiin toisella laskentakierroksella kettu, joka saalisjätteistä päätellen oli saalistanut runsaasti harmaalokin poikasia. Erikoisuutena mainittakoon saarella pesinyt laulujoutsen, jonka pesä sijaitsi saaren ainoan kurttulehtiruusukasvuston vieressä. Pesän vieressä oli merkkejä edellisvuotisesta joutsenen pesästä. Taulukko 8. Kintasleton pesimälinnusto parimäärineen Laji Parimäärä Laulujoutsen (Cygnus cygnus) 1 Merihanhi (Anser anser) 2 Tukkasotka (Aythya fuligula) 2 Harmaalokki (Larus argentatus) 92 Kalalokki (Larus canus) 2 Merilokki (Larus marinus) 2 Selkälokki (Larus fuscus) 2 Västäräkki (Motacilla alba) 2 Pajulintu (Phylloscopus trochilus) 1 Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) 1 Yhteensä10 pesimälajia ja 107 lintuparia Laulujoutsen on levittäytymässä myös Perämeren ulkoluodoille 9

10 Kattilankalla KKJ: : Kattilanlankalla on hiekkainen, asuttu saari, jossa on veneilijöitä varten rakennettu satama aallonmurtajineen. Alue on aktiivisessa virkistyskäytössä, mutta silti saaren pesimälinnusto on monilajinen ja tiheydeltään kohtalainen. Saaren itäreunalla on järviruokovaltainen merenlahti, jonka reunoilla on laikuittain matalakasvuisia niittylaikkuja. Alueella pesivät lapinsirrit pesivät löyhässä koloniassa yhdessä lapintiirojen kanssa saaren itäpään hiekkaharjanteella. Saarella havaittu pilkkasiipi pesi avoimesti puun alla saaren keskiosan rakennusten lähistöllä. Pesimätulos saarella jäi häiriön ja irti juosseiden koirien vuoksi heikoksi. Mm. pilkkasiiven ja useimpien lapinsirriparien pesintä epäonnistui. Sen sijaan punajalkaviklolla, tyllillä ja karikukolla havaittiin suuria maastopoikasia ja niiden pesintä onnistui vähintään kohtalaisesti. Taulukko 9. Kattilankallan pesimälinnusto parimäärineen Laji Parimäärä Tukkakoskelo (Mergus serrator) 1 Pilkkasiipi (Melanitta fusca) 1 Lapintiira (Sterna paradisaea) 12 Lapinsirri (Calidris temminckii) 8 Tylli (Charadrius hiaticula) 3 Karikukko (Arenaria interpres) 2 Punajalkaviklo (Tringa totanus) 4 Räkättirastas (Turdus pilaris) 1 Pajulintu (Phylloscopus trochilus) 2 Räystäspääsky (Delichon urbica) 5 Kivitasku (Oenanthe oenanthe) 1 Västäräkki (Motacilla alba) 3 Yhteensä 12 pesimälajia ja 43 paria Karvonletto KKJ: : Karvonletto on Iso-Hiuen länsipuolella sijaitseva matala luoto. Luodon itäpää on metsäinen ja täällä on myös kesäasunto. Luodon länsipää on avointa niukkakasvuista luotoa, johon pesimälinnusto on keskittynyt. Luodon länsikärki on keskivedenaikaan irti muusta luodosta. Karvonletto sijaitsee lähellä Iso-Hiuen saarta. Viereiset Jaakonriisit ja Tekomatalan luodot ovat matalia eikä niillä pesinyt lintuja kesällä Taulukko 10. Karvonleton pesimälinnusto parimäärineen Laji Parimäärä Tukkasotka (Aythya fuligula) 9 Harmaalokki (Larus argentatus) 12 Kalalokki (Larus canus) 22 Lapintiira (Sterna paradisaea) 2 Karikukko (Arenaria interpres) 2 Punajalkaviklo (Tringa totanus) 1 Rantasipi (Actitis hypoleucos) 1 Kivitasku (Oenanthe oenanthe) 1 Västäräkki (Motacilla alba) 1 Yhteensä 9 pesimälajia ja 51 paria 10

11 Hoikanriisi KKJ: : Hoikanriisit ovat Hoikka-Hiuen luoteispuolella sijaitseva matala kivikkoinen luoto. Luoto muodostuu kahdesta erillisestä luodosta, josta itäisin on linnustollisesti merkittävämpi. Itäisemmän luodon linnuston pesimätiheys on erittäin suuri ja käytännössä luodon keskiosassa pesien etäisyys toisistaan on vain muutamia kymmeniä senttimetrejä. Linnuston pesimätulos jäi kuitenkin heikoksi pikkulokkien hylättyä koloniansa kesken pesimäkauden. Laji on tunnetusti herkkä häiriölle. Tiirojen pesimätulos jäi kohteella myös heikoksi. Heikon pesimätuloksen syynä oli todennäköisesti veneilijöiden häirintä, sillä luodolla oli merkkejä maihinnoususta ja liikkumisesta. Taulukko 11. Hoikanriisin pesimälinnusto parimäärineen Laji Parimäärä Merihanhi (Anser anser) 3 Tukkasotka (Aythya fuligula) 4 Lapintiira (Sterna paradisaea 18 Kalatiira (Sterna hirundo) 4 Pikkulokki (Larus minutus) 61 Naurulokki (Larus ridibundus) 101 Harmaalokki (Larus argentatus) 2 Meriharakka (Haematopus ostralegus) 1 Karikukko (Arenaria interpres) 2 Tylli (Charadrius hiaticula) 1 Punajalkaviklo (Tringa totanus) 1 Yhteensä 11 pesimälajia ja 198 paria Hoikanriisin lokkiyhdyskuntaa 11

12 4.2 Alueella pesivät Lintudirektiivin liitteen I pesimälinnut Laulujoutsen (Cygnus cygnus) 1 pari Haukiputaan Kintasleton harmaalokkiyhdyskunnassa pesi onnistuneesti laulujoutsen. Lajin ulkosaaristopesinnät ovat hyvin harvinaisia, mutta kesällä 2009 laji pesi myös Oulunsalon edustan Jussinmatalalla onnistuneesti. Laulujoutsen on ilmeisesti vähitellen levittäytymässä myös Perämeren saariston merialueelle. Poikaset kuljetetaan kuitenkin rannikon rehevimpiin merenlahtiin varttumaan. Pikkulokki (Larus minutus) Pikkulokki kuuluu Perämeren saarten luotojen vakituiseen pesimälinnustoon, mutta lajille on tyypillistä nopeat pesäpaikan vaihtumiset. Laji on herkkä häirinnälle ja vakavamman häiriön sattuessa koko kolonia saattaa kesken pesimäkauden muuttaa muualle. Näin kävi myös inventointialueen Hoikanriisillä, jossa noin 60 parin yhdyskunta jätti pesinnän munavaiheeseen. Syytä kolonian hylkäämiseen ei tiedetä. Lapintiira (Sterna paradisaea) 74 paria Lapintiira pesii runsaslukuisen Perämeren luodoilla ja on alueella selvästi kalatiiraa runsaslukuisempi. Laji pesii mieluusti pienten lokkien kuten naurulokin tai pikkulokin naapurina, mutta harmaalokkikolonioissa laji pesii harmaalokkien harjoittaman pesäpredaation vuoksi harvemmin. Kalatiira (Sterna hirundo) 4 paria Kalatiira on alueen luodoilla huomattavasti lapintiiraa vähälukuisempi ja ainoat varmat kalatiirat pesivät Hoikanriisin luodoilla. Tiiran pesiä on hankala erottaa toisistaan ja pesintä varmistettiin aikuisia tiiroja seuraamalla. Lähempänä rannikkoa kalatiira on huomattavasti yleisempi pesimälintu. Pikkulokki pesii inventointialueella 12

13 4.2 Alueella pesivät kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2001) mainitut lintulajit Lapinsirri (Calidris temminckii) 9 paria. Vaarantunut (VU) Pesimälinnustoselvityksen yllättävimpiä tuloksia oli alueella pesivän lapinsirrikannan koko. Pelkästään Kattilankallan saarella havaittiin 8 soivaa lapinsirriä, joista myös valtaosa pariutui. Selkälokki (Larus fuscus) 9 paria. Vaarantunut (VU) Alueella sinnittelee pieni selkälokkikanta, jonka pesimämenestys jäi erittäin heikoksi, sillä yhtään rengastusikäistä poikasta ei alueelta löytynyt. Laji pesi neljällä luodolla ja ainoa kolonia sijaitsi Välileton saarella, jossa pesintää yritti 5 paria. Naurulokki (Larus ridibundus) 174 paria. Vaarantunut (VU) Naurulokki pesii alueella melko runsaslukuisena. Hoikanriisin luodoilla naurulokki pesi pikkulokin kanssa hyvin tiiviinä yhdyskuntana. Lajin pesintä onnistui alueella kuitenkin vain kohtalaisesti. Kivitasku (Oenanthe oenanthe) 4 paria. Silmälläpidettävä NT Kivitasku pesii yleisenä alueen luodoilla ja pesiviä pareja löytyi neljältä luodolta. Lintuluodoilla mahtuu tavallisesti pesimään vain yksi pari joka hyödyntää lokkiluotojen runsasta hyönteispopulaatiota. Lapinsirri pesii mm. Kattilankallalla 13

14 5. Yhteenveto pesimälinnustoselvityksestä Inventointialueen pesimälinnusto on tyypillistä Oulun rannikko ja saaristoalueen pesimälajistoa. Alueella on kokonaispinta-alaan nähden niukasti luotoja ja puuttomia saaria, jotka sopisivat yhdyskuntalintujen pesimäpaikoiksi. Suuret saaret eli Hoikka- Hiue, Iso-Hiue ja myös Hanhikari ovat liian metsäisiä useimmille rantalinnuille eikä niiden pesimälinnustoa systemaattisesti inventoitu. Vesilintuja näillä saarilla pesii jonkin verran ja erityisesti merihanhille nämä saaret ovat merkittäviä pesimäympäristöjä. Osittain sopivien pesimäpaikkojen niukkuudesta johtuen lähes kaikilla alueen niukkapuustoisilla luodoilla pesi tiheä vesi- ja rantalintuyhdyskunta ja osa luodoista oli hyvin tiheälinnustoisia. Käytännössä kaikki alueen lintuluodot ovat pesimälinnustoltaan arvokkaita. Alueella pesi neljä Lintudirektiivin liitteen I lintulajia ja näiden lisäksi neljä kansallisessa uhanalaisluokituksessa mainittua lintulajia. Alueen lapinsirri- ja pikkulokkipopulaatioita voi pitää merkittävänä. 6. Sulkasatomuuton ja kesäisten kerääntymien seuranta Hoikkahiuen- Luodeleton välisellä merialueella selvitettiin alueella sulkivien ja alueen läpi kesäisin liikkuvien lintujen määriä välisenä aikana. Havainnointia suoritettiin pääasiassa Hoikkahiuelta sekä Kattilankallalta. Lisäksi viitenä päivänä havainnointia suoritettiin veneestä käsin, jotta alueen pohjoisosan lintuluotojen ympäristöön kertyvien lintujen määrät saatiin selvitettyä. Yhteensä havainnointia oli 14 päivänä ja havainnointiin osallistui kolme tutkijaa (Jyrki Oja, Satu Oja ja Rami Lindroos). Osa havainnoinnista suoritettiin muiden selvitysten yhteydessä. Yhteensä havaintotunteja kertyi 111. Pääsääntöisesti lintujen havainnointia suoritettiin aamulla jolloin seuranta lopetettiin klo mennessä ja iltaisin, jolloin vesilintujen liikehdintä on kesäisin aktiivisinta. Jokaisella laskentakerralla kirjattiin ylös kaikki vesi ja rantalinnut, siten että selvästi vielä pesivät linnut jätettiin huomioimatta. Käytännössä myöhäisessä poikasvaiheessa osa ylöskirjatuista linnuista on ollut alueella pesiviä. Heinäkuun lopulla ja elokuun alussa alueelle kerääntyy myöhäisiltoina jonkin verran pääskyjä sekä myös tervapääskyjä vesihyönteisten pyyntiin. Erityisesti tyyninä iltoina pääskyt saalistavat hyvinkin kaukana avomeren päällä. Kertymät ovat kuitenkin pieniä verrattuna Kempeleenlahden pohjukan ja Liminganlahden kerääntymiin. 6.1 Tulokset Toisiin kuin keväällä laaditussa tutkimussuunnitelmassa epäiltiin, nyt tarkastelun kohteena oleva alue ei ole merkittävä lintujen sulkasatoalue tai muu kerääntymäalue. Alueen läpi kesäisin liikkuvat lintumäärät ovat pieniä verrattuina muuttoaikaiseen liikehdintään. Selkeästi jonkinlaisia kerääntymiskohteita ovat Hoikkahiuen ympäristö, jolle merihanhia kerääntyy heinäkuun puolivälistä alkaen. Suurin osa alueella pesivistä vesilinnuista vie poikueensa jo lentokyvyttöminä Hailuodon, Haukiputaan sekä Oulun edustan reheviin ja suojaisiin merenlahtiin. Vesilintujen kerääntymistä Hailuodon puolelle edesauttaa myös sorsastusta varten aikaisin aloitettava viljaruokinta. Havaintojen mukaan suurin osa poikueista oli matkalla kohti Hailuotoa. Alueella havaittiin kaksi merihanhien nelikymmenpäistä sulkasatoparvea, jotka viihtyivät ulompien luotojen tuntumassa ja ilmeisesti ruokailivat näillä öisin. Alueella viettää kesäänsä myös pieniä määriä kuikkalintuja ja koirastelkkiä sekä iso ja tukkakoskeloita. Vesilintujen määrät ovat kuitenkin hyvin pieniä. 14

15 Taulukko 13. Eräiden suunnittelualueella havaittujen lintulajien maksimimäärät ja havaintopäivät (ei muuttajia mukana) Laji Merimetso (Phalacrocorax carbo) Kuikka (Gavia arctica) Kaakkuri (Gavia stellata) Laulujoutsen (Cygnus cygnus) Merihanhi (Anser anser) Ristisorsa (Tadorna tadorna) Tavi (Anas crecca) Sinisorsa (Anas platyrhynchos) Telkkä (Bucephala clangula) Tukkasotka (Aythya fuligula) Tukkakoskelo (Mergus serrator) Isokoskelo (Mergus merganser) Meriharakka (Haematopus ostralegus) Punajalkaviklo (Tringa totanus) Rantasipi (Actitis hypoleucos) Tylli (Charadrius hiaticula) Naurulokki (Larus ridibundus) Harmaalokki (Larus argentatus) Räyskä (Sterna caspia) Lapin/kalatiira (Sterna paradisae/hirundo) Tervapääsky (Apus apus) Pääskyt (Hirudo rustica /Delichon urbica) Pesimälinnustoselvityksen yhteydessä lintuja myös rengastettiin. Kuvassa isokoskelonaaras 15

16 HoikkaHiue-LuodeLetto tuulivoimalapuiston suunnittelualueen pesimälinnustoselvitykset ja sulkasatokerääntymien Havainnointi Räyskäselvitys 7.1 Johdanto Nyt tarkastelun kohteena olleella alueella ei pesi räyskiä, mutta Luodeleton luoteispuolella sijaitsevalla Astekarilla on Perämeren suurin räyskäyhdyskunta. Astekarin ja luodeleton välinen etäisyys on noin 8 km ja Länsilettoon Astekarilta kertyy matkaa noin 9.5 kilometriä. Räyskä on uhanalaisluokituksen mukaan vaarantunut laji ja se kuuluu Luonnonsuojelulain tarkoittamiin erityisesti suojeltaviin lajeihin. Laji on pesinyt pitkään Iin Krunnien suojelualueella, josta yhdyskunta kuitenkin muutti 1990-luvun alussa pesimään Astekarin saarelle, missä laji pesii edelleen. Astekarin räyskäkolonian koko on 2000-luvulla vaihdellut parin välillä 2000-luvulla kolonian koko on keskimäärin ollut n parin luokkaa. Se on yksi koko Suomen suurimmista kolonioista, ja Pohjanlahdella sijaitsevista kolonioista selvästi suurin. Itämeren räyskäkanta on taantunut viime vuosikymmenien aikana ja suuret elinvoimaiset yhdyskunnat ovat suojelullisesti erityisen merkittäviä. Räyskän saalistusalueet voivat sijaita jopa kymmenien kilometrien päässä pesimäkoloniasta. Pesinnän alkuvaiheessa toinen emo valvoo pesällä toisen saalistaessa. Pesinnän loppuvaiheessa kummatkin emot voivat saalistaa. Räyskä saalistaa pienikokoista kalaa ja sen saalislajivalikoima riippuu siitä mitä lajia on helpoiten saatavilla. Tavallisesti räyskä saalistaa matalissa vesissä ja joskus se sukeltaa jopa ale 0.5 metrin syvyiseen veteen. Toisaalta räyskä osaa hyödyntää suuria silakka- ja kilohailiparvia niiden uidessa lähellä pintaa. Astekarin räyskien saalistusalueet eivät ole tarkkaan tiedossa, mutta räyskiä nähdään pesimäaikana säännöllisesti Iin ja Haukiputaan merialueella ja myös jokisuistoissa. 7.2 Seuranta Työn tarkoituksena oli selvittää saalistavatko Astekarin räyskäkolonian linnut suunnitellun tuulivoimalapuiston alueella ja millä intensiteetillä. Koska alueen kaikki luodot ovat tiheälinnustoisia lintuluotoja, ei havainnointia voitu suorittaa niiltä pesimäkauden aikana. Luotojen ollessa asuttuja räyskien saalistuslentoa pyrittiin havainnoimaan veneestä käsin. Käytännössä Räyskiä alueella näkyy satunnaisesti 16

17 olosuhteet alueella ovat lähes aina sellaisia että tehokasta kaukoputkihavainnointia on veneestä käsin hyvin vaikea suorittaa. Räyskien saalistuslentoja selvitettiinkin pääasiassa sulkasatokerääntymien selvityksen yhteydessä heinäkuussa, jolloin säätila olo otollinen veneestä käsin suoritettavaan tarkkailuun. Yhteensä räyskiä seurattiin viitenä päivänä, jonka lisäksi elokuun kasvillisuusselvityksen yhteydessä räyskiä seurattiin sekä Länsiletosta että Luodeletosta käsin. 7.3 Tulokset Räyskiä havaittiin alueella saalistus tai läpikulkumatkalla erittäin vähän kesällä Heinäkuun alun tarkkailun yhteydessä havaittiin että Astekarin räyskien saalistuslennot suuntautuvat pääasiassa melko suoraan itään tai pohjoisiin ilmansuuntiin. Etäisyyden vuoksi tarkempaa saalistusaluetta ei pystytty määrittämään. Kuivaniemen Vatunginnokan alueella havaittiin useaan otteeseen saalistavia räyskiä ja tämä vesialue vaikutti lajin suosimalta saalistusalueelta ainakin kesällä Suunnittelualueella räyskiä näkyi vain yksitellen tai muutaman linnun ryhmissä ja useimmiten matkalennossa ilmeisesti kohti Hailuodon rantavesiä. Taulukko 14. Suunnittelualueella havaitut saalistavat tai ylilentävät räyskät Yksilöitä Päivämäärä Havainnon tyyppi 1 ad 5.7 saalistava 2 ad + 2 ad 10.7 läpikulkevia 2 ad 11.7 läpikulkeva 2 ad 27.7 saalistavia 5 ad 2 juv 27.7 läpikulkevia 2 ad 1 juv 11.8 läpikulkevia 1 ad 1 juv 12.8 läpikulkevia 7.4 Hankkeen vaikutukset Astekarin räyskäkoloniaan Lähimmät tuulivoimayksiköt sijoittuvat useiden kilometrien päähän Astekarin räyskäkoloniasta, joten hankkeella ei ole suoria alueen räyskien elinmahdollisuuksia heikentäviä vaikutuksia. Tuulivoimayksiköiden rakentamisesta tai toiminnasta syntyvä meluvaikutus ei ylety Astekarille asti. Yhden pesimäkauden noin viikon ajan tehtyjen havaintojen perusteella vaikuttaisi siltä että Astekarin räyskien saalistuslennot kohdistuvat vain harvoin suunnitellun tuulipuiston alueelle. On kuitenkin muistettava että räyskä on tyypillinen merilintu, joka hakee saalista siellä missä sitä kullakin hetkellä parhaiten on saatavilla, eivätkä saalistusalueet ole välttämättä pysyviä vuodesta toiseen käytettäviä alueita. Astekarin räyskien törmäysriskiä suunniteltuihin voimaloihin on pidettävä pienenä, koska kohtaamisia voimaloiden kanssa on etäisyydestä johtuen todennäköisesti melko vähän. Räyskät liikkuvat saalistusmatkoillaan joko törmäyskorkeudella (>20 m) tai lähellä pintaa. 17

18 8. Tuulivoimalahankkeen mahdolliset vaikutukset alueen pesimälinnustoon 8.1 Tuulivoimaloiden aiheuttama törmäysriski Lintujen riskiä törmätä tuulivoimaloihin on tutkittu monilla alueilla Euroopassa ja Yhdysvalloissa ja tutkimusta on tehty eräin paikoin systemaattisesti jo yli 20 vuoden ajan (Koistinen 2004). Myös eri tekijöiden kuten maaston pinnanmuotojen, säätilan ja voimalan rakenteiden vaikutusta törmäysriskiin on tutkittu runsaasti (mm. Orloff ja Flannery 1992, Anderson ym. 1996, Morrison ja Davis 1996, Gauthreaux 1996, Thelander ja Rugge 2000.). Koistinen (2004) on laajassa yhteenvedossaan arvioinut lintujen törmäysriskiä tuulivoimalayksikköä kohden. Arvio, joka perustuu muualla maailmassa havaittujen törmäysmäärien keskiarvioon, on se että mielivaltaisella paikalla Suomessa törmäysmäärän suuruusluokka on 1 lintu vuodessa voimalaa kohden. Tätä keskiarvolukemaa ei voi käyttää alueilla tai olosuhteissa, joissa törmäysriski on selvästi kohonnut, kuten lintujen muuttoväylillä tai pesimälinnustoltaan tiheillä alueilla. Koska suunnitellun tuulivoimalapuiston alueella ja sen lähistöllä on runsaslinnustoisia luotoja sekä ranta-alueita, jotka pesimälinnustoltaan ovat selvästi keskimääräistä tiheälinnustoisempia, on törmäysriskikin todennäköisesti jonkin verran tätä keskiarvolukemaa suurempi. Alueella tehdyn kevätmuuttoselvityksen mukaan alue ei useimpien muuttolintujen osalta ole merkittävä kevätmuuttoväylä ja muuttolinnuston osalta törmäysriskin arviointi on pesimälinnustoa helpompaa. Käytännössä muuttava lintu kulkee vain kerran keväällä tai syksyllä tuulivoimalapuiston läpi. Laji tai ryhmäkohtaisia törmäystodennäköisyyksiä on laskettu useissa tutkimuksissa havaittujen törmäysten ja seurantatutkimusten perusteella. Koska törmäystodennäköisyyteen vaikuttavat lukuisat tekijät, joista osa on vielä satunnaisesti muuttuvia (kuten säätila) on arvio törmäysriskeistä hyvin väljä. Still ym. (1996) arvioivat Englannissa sijaitsevan tuulipuiston aiheuttamaksi populaatioriskiksi paikalliselle linnustolle 0,5 1,5 %. Suurin se oli harmaaja selkälokille sekä haahkalle, jonka rakenteiden väistökyky on suhteellisen huono. Saman tutkimuksen mukaan alueelta kuolleina löydettyjen lintujen kuolinsyynä oli 12 % tapauksista törmäys tuulivoimalaan. Seuranta- alueen törmäysmäärät ovat myöhemmin pienentyneet, mikä voi osoittaa paikallisten lintujen oppivan väistämään voimaloita (Painter ym. 1999). Haukiputaan edustan merialueen pesimälinnusto on hyvin samanlaista ja myös ympäristöltään samantyyppistä kuin tässä englantilaistutkimuksessa, joten tuloksia voinee ainakin osaksi soveltaa nyt tarkastelun kohteena olevalle alueelle. Toinen lokkilintuja koskeva ja suunnittelualueellekin soveltuva törmäystutkimus on tehty Zeebruggessa Belgiassa, jossa havaittiin törmäysten määrän olevan voimakkaasti verrannollinen tuulipuiston alueella liikkuneiden yksilöiden määrään (Evaraert ym. 2002). Belgialaistutkimuksessa havaittu törmäystodennäköisyys lokeilla oli 1/3700 ja kalatiiralla 1/3000, kun mukaan otettiin kaikki tuulipuiston alueen läpi tai yli tehdyt lennot. Kun laskettiin vain potkurikorkeudenläpi lentäneet linnut, vastaavat luvut olivat 1/2100 ja 1/600. Arvio Hoikkahiue Luodeleton tuulivoimalapuiston alueella pesivien lintujen riskistä törmätä voimaloihin edellyttää tietoa lintujen ruokailulennoista ja erityisesti siitä mihin suuntaan ruokailulennot suuntautuvat. Jos kaikki lennot suuntautuvat poispäin voimaloista, on törmäysriski nolla. Lintuluodoista Luodeletto, Isonkivenletto, Kintasletto ja Hoikanriisit ovat haavoittuvaisimpia, koska ne sijoittuvat osittain tuulivoimalapuiston sisään tai aivan lähistölle. Jos luodoilla pesivien lintujen ruokailulennot jakaantuvat tasaisesti kaikkiin ilmansuuntiin niin esim. Luodeleton ja Isonkivenleton pesimälinnuston ruokailulennoista lähes 100 % suuntautuisi ainakin pienen matkaa voimala-alueelle. Lokkilintujen ruokailulennot ajoittuvat noin puolentoista kuukauden ajalle. Lintujen ruokailulentojen määrä on suurimmillaan poikasten nopeimman kasvun vaiheessa eli noin 1-3 viikon ikäisinä. Tiiroilla ruokailulentoja on enemmän kuin suurempikokoisilla lokeilla. Suurilla lokeilla ruokailulennot saattavat ulottua kymmenien kilometrien päähän, joten päivittäisiä lentoja on vain muutamia. Tiirat ruokkivat 18

19 poikasiaan pienikokoisilla kaloilla ja ruokailulentoja saattaa päivä mittaan tulla jopa 20. Ruokailulentojen lisäksi linnut nousevat ilmaan mm. petohälytyksen tai ihmisen häirinnän vuoksi. Jos tiirojen ruokailulentojen määräksi arvioidaan vaikkapa 30 ja ne jakaantuvat satunnaisesti kaikkiin ilmansuuntiin, suuntautuisi esim. Isokivenleton ruokailulennoista maksimissaan jopa 30 lentoa kohden voimaloita. Teoriassa ne voisivat kulkea suoraviivaisesti mitaten jopa kaikkien voimalaitosyksiköiden läpi, mutta koska puistossa on laajoja aukkoja, on ehkä 1-2 yksikön läpi kulkeminen todennäköisempää. Jos arvioidaan törmäystodennäköisyys samaksi kuin belgialaistutkimuksessa (1/3000), törmäisi lintu todennäköisesti voimalaan (30 lentoa x kaksi ylitystä) 50 vuorokauden jälkeen. Tiirat viettävät Suomessa noin 100 vuorokautta pesimäkaudessa, josta noin 50 vrk. vietetään tiiviisti pesimäluodolla. Tämän karkean arvion mukaan tiira törmäisi voimalaitokseen yhden pesimäkauden jälkeen. Jos kaikki Isokivenleton 10 parin lapintiira pesimäyhdyskunnan 20 aikuisesta tiirasta käyttäytyisivät samalla tavoin, olisi kohtaamisia voimalaitosten kanssa päivittäin siis 1200 kappaletta. Jos törmäystodennäköisyys ylitystä kohden olisi belgialaistutkimuksen 1/3000, törmäisi jokin kolonian linnuista voimalaitosyksikköön keskimäärin noin joka kolmas päivä. Alkutilanteesta mitaten kolonian vuotuinen aikuiskuolevuus olisi jopa 80 % (16 kuollutta lintua/ pesimäkausi= 50 vrk). Koska arvio on tehty pahimpien oletusten mukaan, on aikuiskuolevuus todellisuudessa huomattavasti pienempi. Todellisuudessa linnut oppivat väistämään voimalaitoksia, eivätkä ruokailulennot suuntaudu satunnaisesti kaikkiin ilmansuuntiin. Tiiroilla pesinnän alkuvaiheessa vain toinen emo ruokkii, joka vähentää ruokailulentojen määrää huomattavasti. Jos belgialaistutkimuksessa tiiroilla havaittu törmäystodennäköisyys pitää paikkaansa myös suunnittelualueella lisää se väistämättä jonkin verran tiirapopulaation vuotuista kuolevuutta. Esim. Isokivenleton luodon populaation tiiroista kuolisi karkean arvion mukaan todennäköisesti vuosittain ehkä 3-5 aikuista lintua. Edellä esitetty arvio sisältää lukuisia epävarmuustekijöitä ja luotettava arvio edellyttäisi alueella pesivien lintujen systemaattista seurantaa ja useiden vuosien pituista selvitystä, johon yhdistettäisiin myös ruokailualueiden selvitys. Jo pelkkä otantaan perustuva seurantaselvitys edellyttäisi pitkiä havaintojaksoja, mutta antaisi mahdollisuuden huomattavasti tarkempaan arvioon. Muista luotojen pesimälinnuista harmaalokin törmäystodennäköisyys on hieman tiiroja pienempi. Harmaalokilla on ruokailulentoja huomattavasti vähemmän, ja siten törmäysten määrä jää selvästi pienemmäksi. Naurulokkien ja pikkulokkien käyttäytyminen muistuttaa paljon tiirojen käyttäytymistä ja myös näillä lajeilla ruokailulentoja on paljon. Näiden lajien lentokorkeus vaihtelee huomattavasti myös pesimäaikana saaliskohteesta ja saalistusalueesta riippuen. Näiden lajien törmäystodennäköisyys lienee samaa luokkaa kuin tiiroilla. Karikukko viihtyy lokkikolonioiden yhteydessä 19

20 Tukkasotkilla tai vesilinnuilla ei ruokailulentoja ole ja linnut lentävät pesimäaikana vain vähän ja yleensä aivan veden pinnassa. Luodoilla pesivät merihanhet käyvät öiseen aikaan ruokailemassa rantaniityillä, mutta tällöin ne lentävät tavallisesti törmäyskorkeuden alapuolella. Myös kahlaajat tai saarten varpuslinnut liikkuvat pesimäaikana vain vähän. Lisäksi kahlaajat lentävät pesimäaikana pääsääntöisesti vedenpinnassa, jossa törmäysriskiä ei ole. 8.2 Tuulivoimaloiden käytöstä aiheutuva pesimälinnustoon kohdistuva häirintä Tuulivoimaloiden käytöstä aiheutuva, linnustoon kohdistuva häiriövaikutus on vaikeasti mitattavissa ja yksiselitteisiä tutkimustuloksia voimaloiden aiheuttamasta häiriöstä ei ole olemassa, vaikka häirintää on systemaattisesti pyritty mittaamaan. Häirinnäksi voidaan lukea kaikki ylimääräiset, lintujen käyttäytymiseen negatiivisesti vaikuttava tekijät. Näitä voivat olla esimerkiksi ruokailu- tai yöpymislennon reittimuutokset, kun linnut joutuvat väistämään normaalilla lentoreitillään sijaitsevia voimaloita (Spaans ym.1998). Erityisesti lokkien ja sorsalintujen on havaittu suorittavan useita yrityksiä voimala-alueen läpäisemiseksi (Winkelman 1992a). Toisaalta on yleisesti havaittu, että linnut lentävät häiriintymättä voimalaryhmän läpi (Still ym.1996). Melun aiheuttamaa häiriövaikutusta on tutkittu hyvin vähän (Langston ja Pullan 2003). Tuulivoimaloiden aiheuttama melu saattaa karkottaa häiriöherkimmät lajit voimaloiden ympäristöstä, mutta tutkimustietoa asiasta on niukasti (mm. Koistinen 2004). Hoikkahiue-Luodeleton tuulivoimalapuiston tuulivoimaloiden mahdollisesti aiheuttama häiriövaikutus kohdistuu todennäköisesti alueen lintuluodoista vain niille, joiden etäisyys suunniteltuihin tuulivoimaloihin on vain muutamia satoja metrejä. Koska tuulivoimalayksiköiden tarkasta sijoittumisesta ei ole vielä olemassa päätöstä, on arvio häiriövaikutuksesta epävarma. Oulunsalon Riutunkarin toiminnassa olevan kuuden tuulivoimalayksikön häiriövaikutuksista on suoraa havaintotietoa eikä toimiva tuulivoimarykelmä ole merkittävästi karkottanut alueella pesivää linnustoa. Aallonmurtajan tyvellä pesii suuri naurulokkiyhdyskunta käytännössä tuulivoimalayksikön juurella. Samoin alueen erillinen lapintiirakolonia pesii tuulivoimalayksikön perustuksella muutaman metrin etäisyydellä tornista. Myös Hailuodon Huikun aallonmurtajan lokki- ja tiirakolonia pesii tuulivoimayksikön vieressä. Samassa koloniassa pesii myös tukkasotkia. Nykyisiin havaintoihin perustuen tuulivoimaloiden käytöstä aiheutuva linnustoon kohdistuva häirintä jää todennäköisesti vähäiseksi Voimaloiden aiheuttama ympäristömuutosriski lintuluodoille Useiden tutkimusten mukaan tuulipuistojen pesimälinnusto ei eroa merkittävästi vertailualueiden linnustosta (Koistinen 2004). Samankaltaisia tuloksia on saatu monista lintulajeista, etenkin kahlaajista Hollannissa (Winkelman 1992), Saksassa (Ketzenberg ym. 2002), Englannissa (DH Ecological Consultancy 2000) ja Skotlannissa (Gill 2000, Meek ym Tuulivoimalapuistojen ei ole myöskään havaittu muuttavan lintujen pesimäympäristöjä tai vaikuttavan lintujen pesimäympäristöjen valintaan tasalaatuisessa maastossa (mm. Koistinen 2004). Hoikkahiue-Luodeleton tuulivoimalapuiston tuulivoimalayksiköt on suunniteltu selkeästi lintuluotojen ulkopuolelle ja kaikki yksiköt rakennetaan veteen. Lintuluodoille ei ole suunniteltu tuulivoimaloiden kaapelilinjauksia tai huolto ym. rakennuksia. Suoria lintuluotojen pinnanmuotoja tai kasvillisuutta muuttavia ympäristömuutoksia ei tuulivoimalahanke aiheuta, joten lintujen pesimäympäristö ei muutu hankkeen toteutumisen seurauksena. Tuulivoimaloiden rakentaminen tai toiminta ei aiheuta myöskään välillisiä, ympäristöä muuttavia seurauksia. Näitä välillisiä kasvillisuuteen vaikuttavia tekijöitä saattaisivat olla mm. varjostuksen tai tuuliolosuhteidenmuutokset. Voimaloiden rakentamisella ei todennäköisesti ole merkittäviä pitkäaikaisia vaikutuksia kalaston liikkeisiin tai kutualueisiin. Täten kalaa ravintonaan käyttävien lajien ravinto-olosuhteet eivät myöskään muutu. Voimaloiden rakentamisella ei ole todennäköisesti pitkäaikaista vaikutusta kalojen kutualueisiin tai kalojen liikkumiseen alueella. Rakentamisen aiheuttama veden samentuminen on lyhytaikaista ja sen vaikutusalue on pieni. 20

21 9. Lähteet ja kirjallisuus Aalto, P., Eskelin, T., Mäkelä, J. & Timonen, S. 1992: Linnut 1989 Pohjois-Pohjanmaalla. Aureola 17: Alerstam, T. 1977: Analysis and theory of visible bird migration. Oikos 30 (2): Band, W, Madders, M. & Whitefield2007: Developing field and analythical methods to assess avian collision risk at wind farms. In: Lucas, M., Janss, G. & Ferrer, M (ed.): Birds and wind farms. Risk Assesment and mitigation: Bergman, G. 1979: Muutto ja sää. Teoksessa (Hildén, O, Tiainen, J. & Valjakka, R.): Muuttolinnut: Dirkensen, S., Spaans, A. & Van den Winden 2007: Collision risk for diving ducks at semioffshore wind farms in freshwater lakes: a case study. In: Lucas, M., Janss, G. & Ferrer, M (ed.): Birds and wind farms. Risk Assesment and mitigation Ekenstedt, J. & Schneider, M. (toim.) 2008: The Golden Eagle (Aquila chrysaetos) in the North Calotte Area Large Carnivore Working Group, the North Calotte Environmental Council. The North Calotte Council, Report No. 55. Länsstyrelsens tryckeri, Umeå. Ellermaa 2007: Räyskän suojelusuunnitelma. Julkaisematon. Erickson, W. P., G. D. Johnson, M. D. Strickland, D. P. Young Jr., K. J. Sernka ja R. E. Good, 2001: Avian collisions with wind turbines: A summary of existing studies and comparisons to other sources of avian collision mortality in the United States. Western EcoSystems Technology Inc. National Wind Coordinating Committee (NWCC) Resource Document. Enemar, A. 1959: On the determination of size and composition of a passerine bird population during a breeding season. A methodologigal study. Vår Fågelvärld suppl. 2: Everaert, J. & Kuijken, E. 2007: Wind turbines and birds ion Flanders (Belgium). Preliminary summary of the mortality research results. uploads/everaert_kuijken_2007_preliminary_b.pdf Frederiksen, M. & Bregnballe, T. 2000a: Evidence for density-dependent survival in adult cormorants from a combined analysis of recoveries and re-sightings. Journal of Animal Ecology 69(5): Frederiksen, M. & Bregnballe, T. 2000b: Diagnosing a decline in return rate of 1-yearold cormorants:mortality, emigration or delayed return? Journal of Animal Ecology 69(5): Gill, J. P., 2000: Changes in breeding birds at Dun Law wind farm, Report to Renewable Energy Systems Ltd. by Environmentally Sustainable Systems, Edinburgh. Garthe, S. Hüppop, O. 2004: Scaling possible adverse effects of marine wind farms on the seabirds. Developing and applying a vulnerability index. Journal of Applied Ecology 41: Guillemette, M., Larsen, J.K. & Clausager Ib: Assessing the impact of the Tuno Knob wind park on sea ducks: the influence of food resources, NERI Technical Report No 263. Feb fagrapporter/rapporter / fr263. pdf 148 Haapanen, E. 2005: Merituulivoima takkuaa. Tuulensilmä 16 (2): 4-8. Haapanen, E. 2005c: Tuulivoimalan käyntiäänestä osa 1. Tuulensilmä 16(4): Hildén, O. & Hario, M. 1993: Muuttuva saaristolinnusto. 317 s. Forssan kirjapaino Oy. Forssa. Holttinen, H. 2007: WPD suunnittelee suuria merituulipuistoja Pohjanlahdelle. Tuulensilmä 18 (3): Holttinen, H. 2007B: Suomen tuulivoimakapasiteetti nyt yli 100 MW. Tuulensilmä 18 (4): Holttinen, H., Liukkonen, S., Furustam, K., Määttänen, M., Haapanen, E. & Holttinen, E. 1998: Offshore-tuulivoima Perämeren jääolosuhteissa. VTT Julkaisuja-Publikationer s. Espoo. Ilmatieteen laitos (2007): Sään vaikutus lintujen muuttoon. html 21

22 Ketzenberg, C., K.-M. Exo, M. Reichenbach ja M. Castor, 2002: Einfluss von Windkraftanlagen auf brutende Wiesenvögel. Natur und Landschaft 77: Koistinen, J Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö s. Ympäristöministeriö. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Helsingin yliopiston eläinmuseo, 2. Painos. Helsinki. Koop, B., 1997: Vogelzug und Windenergieplanung: Beispiele fur Auswirkungen aus dem Kreis Plön (Schleswig-Holstein). Naturschutz und Landschaftspanung 29: Koskimies, P. 1994: Linnuston seuranta ympäristöhallinnon hankkeissa. Vesi- ja ympäristöhallinnonjulkaisuja. Sarja B Nro 18. Vesi- ja ympäristöhallitus. Helsinki. Krohn, S., 2002: Birds and wind turbines. Langston, R. H. W. ja J. D. Pullan, 2003: Windfarms and Birds: An analysis of the effects of windfarms on birds, and guidance on environmental assessment criteria and site selection issues. BirdLife International Report to the Bern Convention, T-PVS/Inf (2003) 12. Leivo, M. 1996: EVA Suomen kansainvälinen erityisvastuu linnustonsuojelussa. Linnut 31: Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja (No 4). 142 s. BirdLife Suomi. Suomen ympäristökeskus. Lucas, M., Janss, G. & Ferrer, M (ed.): Birds and wind farms. Risk Assesment and mitigation. 275 p. Quercus. Markkola, J. 2008: Hailuodon Itänenälle suunniteltujen tuulivoimaloitten Natura-arvio. 74 s. Tuulitaito. Insinööritoimisto Erkki Haapanen Oy. Markkola, J. 2007: Merikotka palasi Hailuotoon yli 100 vuoden jälkeen. Hailuodon Luonto 6: 9. Markkola, J. & Merilä, E. 1998: Hailuodon Ison Matalan - Härkäsäikän luonnonsuojelualueen käyttö-ja hoitosuunnitelmaehdotus. 194 s liitetä. ISBN Conservation of Liminganlahti Wetland Life-Nature project. Oulu. Markkola, J. & Ohtonen, A. 1996: Hailuoto. Teoksessa: Ohtonen, A:, Kakko, A. & Piispanen, J.: Pohjois-Pohjanmaan linturetkiopas: Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. Oulu. Mead, C. 1996: Road Noise Affects Breeding. Meek, E.R., J. B. Ribbands, W.G. Christer, P.R. Davey ja I. Higginson, 1993: The effects of aero-generators on moorland bird populations in the Orkney Islands, Scotland. Bird Study 40, Mossop, D.H., 1997: Five years of monitoring bird strike potential at a mountain-top wind turbine, Yukon Territory. Annual Canadian Wild Energy Conference & Exhibition: , Yukon Territory Corporation. Whitehorse, Yukon. Naturhistoriska riksmuseet 2004: Havsörn Julkaistu osoitteessa meny/forskningochsamlingar/enheter/miljogiftsforskning/overvakning/ salarochhavsornimiljoovervakningen/ havsorn.472.html. Ollila, T. 2007: Maakotkaraportti Metsähallitus. SiteAttachments/ Maakotkaraportti2007.pdf Ollila, T. & Koskimies, P. 2007: Suomen maakotkat vuonna Linnut-vuosikirja 2006: Paavo Ristola Oy 2001: Kokkolan edustan merituulivoimalaitos. Vaikutukset linnustoon. Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy. Pohjolan Voima. 19 s. Painter, S., B. Little ja S. Lawrence, 1999: Continuation of bird studies at Blyth Harbour wind farm and the implications for offshore wind farms. Report by Border Wind Limited to UK Department of Trade & Industry, ETSU W/13/00485/00/00. Percival, S. ja T. Percival, 1998: Breeding waders at the Näsudden windfarm, Gotland, Sweden. Report to National Wind Power Ltd. Perrins, C.M (toim.) 1998: Complete Birds of the Western Palearctic CD-ROM. Oxford University Press. Pettersson, J. 2005: Havsbaserade vindkraftsverks inverkan på fågellivet I södra Kalmarsund. En slutrapport på studier Pä uppdrag av statens enrgimyndighet. Ett referenssamarbete med huvudsäte vid Ekologiska institutionen, Lunds universitet. 22

23 Piispanen, J. & Ohtonen, A. 1996: Hailuotoon sijoitettavien tuulivoimaloitten ympäristövaikutuksista. Perämeren tutkimusaseman julkaisuja s. Oulun yliopisto. Pohjois-Pohjanmaan liitto 2005: Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava. Pöyhönen, M. 1995: Muuttolintujen matkassa. Otava. Helsinki. 255 s. Pöyry Energy Oy 2007: WPD Finland OY Suurhiekan merituulipuisto. Ympäristövaikutusten arviointiohjelma.51 s. Pöyry Energy Oy 2009: WPD Finland OY Suurhiekan merituulipuisto ja sähkönsiirron vaihtoehdot. Ympäristövaikutusten arviointiselostus. Luonnos. 440 s. Ranta, E. & Halkka, A. 2008: Maakotkan ja muuttohaukan seurannan kehittäminen Suomessa. Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos. Rassi, P. Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. 2001: Suomen lajien uhanalaisuus s. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Reijnen, R. & Foppen, R. 1994: The effects of car traffic on breeding bird populations in woodlands. Sigma Konsultit 2003: Tuulivoimatuotannolle soveltuvat alueet Merenkurkun-Perämeren rannikko ja merialueella. Electrowatt-Econo. Jaakko Pöyry Group. Ympäristöministeriö. Lapin Liitto. Pohjois-Pohjanmaan Liitto. Keski-Pohjanmaan Liitto. Pohjanmaan Liitto. Spaans, A., J. van der Winden L., R. Lensink, L. M. J. van den Bergh ja S. Dirksen, 1998b: Vogelhinder door windturbines: Landelijk onderzoekprogramma, deel 4: nachtelijke vliegbewegingen en vlieghoogtes van vogels langs de Afsluitdijk. Bureau Waardenburg/ IBN-DLO/NOVEM. Spanish BirdLife International 1995: Effects of wind turbine power plants on the avifauna in the Campo de Gibraltar Region. Summary of final report commissioned by the Environmental Agency of the Regional Government of Andalusia. Unpublished. Sociedad Espanola de Ornitologia. Madrid. Suurhiekan linnusto ja arvio suunnitellun tuulipuiston linnustovaikutuksista. WPD Finland Oy Tucker, G.M: & Heath, M. F. 1994: Birds in Europe: their Conservation Status. Bird Life Conservation Series No s. Cambridge, UK: Tuohimaa, H. 2005: Oulunsalon Kuivaniemen välisen saariston Natura-alueen pesimälinnustoinventoinnit Metsähallitus, julkaisematon raportti. Valste, J. 2006: Merikotkia törmännyt tuulivoimaloihin. Suomen Luonto 6/ Väisänen, R., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. 567 s. Wilczak, J.M. et al. 1995: Contamination of wind profiler data by migrating birds: Characteristics of corrupted data and potential solutions. Winkelman, J. E., 1989: Birds and the wind park near Urk: collision victims and disturbance of ducks, geese, and swans. RIN Rep. 89/15. Rijksinstituut voor Natuurbeheer, Arnhem, The Netherlands. (hollanniksi, englanninkielinen yhteenveto), Winkelman, J. E., 1992: The impact of the Sep wind park near Oosterbierum (Fr.), the Netherlands, on birds, 2: nocturnal collision risks. RIN Rep. 92/3. DLO-Instituut voor Bos- en Natuuron153 derzoek, Arnhem, The Netherlands (hollanniksi, englanninkielinen yhteenveto), Ympäristöministeriö 2007a: Suomessa tavattavat lintudirektiivin I liitteen lajit. Ympäristöministeriö 2007b: Suomen kansainväliset vastuulajit. Ympäristöministeriö 2007c: Suomen kansainväliset vastuulajit, linnut. Ympäristöministeriö, Keski-Pohjanmaan liitto, Pohjanmaan liitto, Pohjois-Pohjanmaan liitto, Lapin liitto (2004). Tuulivoimatuotantoon soveltuvat alueet Merenkurkussa ja Perämerellä. Suomen Ympäristö 666. Helsinki s. Yrjölä, R.: Melun vaikutus eläimiin esimerkkinä linnut