Keuruun Keurusselän ranta-asemakaava-alueen. Rantasipi on alueella runsaslukuinen

Transkriptio

1 Keuruun Keurusselän ranta-asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvityksen täydennys 2014 Rantasipi on alueella runsaslukuinen Suomen Luontotieto Oy 19/2014 Jyrki Matikainen, Tikli Matikainen ja Pihla Matikainen

2 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja käytetyt menetelmät Tulokset Erityiskohteiden kuvaus Pesimälinnustoselvitys Alueella tai sen lähistöllä pesivät /... havaitut Lintudirektiivin (Council Directive... 79/409/ETY) liitteen I pesimälajit Alueella pesivät /esiintyvät kansallisessa.. uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010)... mainitut lintulajit Rantalinnusto Yhteenveto Lähteet ja kirjallisuus Liitteet

3 1. Johdanto Insinööritoimisto Poutanen Oy tilasi kesäkuussa 2013 Suomen Luontotieto Oy:ltä Keuruun Keurusselän ranta-asemakaava-alueen luontoarvojen perusselvityksen. Maankäyttö- ja rakennuslainvaatimukset täyttävää selvitystä käytetään alueen maankäytön suunnittelussa taustaaineistona. Alueen pesimälinnusto selvitys jäi myöhäisen ajankohdan vuoksi puutteelliseksi, joten alueelle tehtiin touko-kesäkuussa 2014 kahteen käyntikertaan perustuva pesimälinnustoselvitys sovellettua kartoituslaskentamenetelmää käyttäen. Lisäksi paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen mukaan alueella olisi korpikohde ja suojeltava tulvametsä luontotyyppi, jotka käytiin tarkistamassa. Vuoden 2013 jälkeen alueella on tapahtunut metsänhakkuita ja mm. Sikoniemen alueella on tehty avohakkuita. Lisäsi Mustaniemen tyveltä on poistettu tuulenkaatoalue, jossa kesällä 2013 havaittiin pohjantikka. 2. Aineisto ja käytetyt menetelmät Alueen pesimälinnustosta inventoitiin Lintudirektiivin liitteen I pesimälajit sekä kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym 2010) mainitut lintulajit. Näiden lisäksi rantalinnusto selvitettiin. Pesimälinnustoselvitys toteutettiin sovellettua kartoituslaskentamenetelmää käyttäen siten että laskentakertoja oli kaksi. Ensimmäinen laskenta tehtiin 19.5 ja toinen Selvityksessä kierrettiin alue rantoja pitkin melomalla (19.5) ja lisäksi alueen varttuneet metsäkohteet kuten Mustaniemen kuusikko käveltiin systemaattisesti läpi. Melomalla selvitettiin myös Antinsaaren ja Kaakkoluodon pesimälinnusto. Näille luodoille ei kuitenkaan noustu. Toisella laskentakerralla kierrettiin alueen rannat kävellen. Luonnonsuojeluyhdistyksen esille tuomat kohteet tarkastettiin maastokäynneillä 7.6 ja Selvityksen maastotöistä vastasi FM, biologi Jyrki Matikainen Suomen Luontotieto Oy:stä. Maastotöissä avustivat Tikli ja Pihla Matikainen. Raportin taittoi Eija Rauhala (tmi Eija Rauhala). Mustaniemen korpilaikku on vain muutaman aarin kokoinen 3

4 3. Tulokset 3.1 Erityiskohteiden kuvaus Mustaniemen korpi. Pienialainen ja osittain kuivunut rahkasammal/metsäkortekorpilaikku. Aluskasvillisuus on niukkaa varjostuksen vuoksi ja valtalajiston muodostavat metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris), metsäkorte (Equisetum sylvaticum), puolukka (Vaccinium vitis-idaea), mustikka (Vaccinium myrtillus), käenkaali (Oxalis acetosella), oravanmarja (Maianthemum bifolium) ja vanamo (Linnaea borealis). Kenttäkerrosta peittää vahva kangas- ja korpirahkasammal-kerros (Sphagnum capillifolium ja S. girgensohnii). Alueella on runsaasti lahopuuta tuulen kaatamien kuusten (Picea abies) muodossa. Osa tuulenkaadoista on uusia ja alueella on runsaasti kallistuneita ja juuristovaurioista kärsiviä kuusia. Puusto korven alueella on lähes puhdasta kuusikkoa. Vain alueen reunoilla kasvaa jonkin verran hieskoivua (Betula pubescens) ja myös pihlajia (Sorbus aucuparia). Viereinen avohakkuu on kuivattanut korpilaikun rinteen viereistä reunaa huomattavasti. Alue kooltaan vain muutamia aareja ja mahdollinen tuulenkaatojen koneellinen korjuu tulee hävittämään kohteen. Ehdotettu tulvametsä luontotyyppi Sikoniemen kärjessä Paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen mukaan Sikoniemen kärjessä oleva alue on uhanalaista tulvametsä luontotyyppiä. Alue on hyvin matalaa, tasamaalla sijaitsevaa hieskoivuvaltaista metsää, jossa kasvaa kuitenkin myös yksittäisiä mäntyjä. maapohja on hiekka /moreenia. Alue on paikoin lähes kasvitonta ja alueelta puuttuvat tulvametsälle tyypilliset kosteutta vaativat heinät ja sarat tyystin. Varpujen puuttuminen alueelta johtuu maapohjan kuivuudesta sekä kevättulvista ja erityisesti jäiden eroosioista. Alueen puissa näkyy runsaasti merkkejä jäiden runtelusta. Kohteen luontoarvot liittyvät kuolleisiin hieskoivuihin ja lahopuustoon. Yhdessä alueen tervalepässä (Alnus glutinosa) näkyi todennäköisiä valkoselkätikan kaivertamia suppiloita, joita tosin myös käpytikka saattaa tehdä. Todennäköisesti kyseessä on ollut syysvaelluksella ollut yksilö, sillä suunnittelualueella ei ole valkoselkätikalle sopivaa runsaslahopuustoista sekametsää. Kohde ei täytä tulvametsä luontotyypin kriteereitä, vaikka alue sen mataluudesta johtuen jääkin säännöllisesti tulvan alle. Ehdotettua tulvametsä luontotyyppiä 4

5 3.2 Pesimälinnustoselvitys Pesimälinnustoselvityksen reviirihavainnot on esitetty liitekartassa Alueella tai sen lähistöllä pesivät /havaitut Lintudirektiivin (Council Directive 79/409/ETY) liitteen I pesimälajit. Kuikka (Gavia arctica) 1 paria Keurusselällä havaittiin inventoinnissa kuikkapari, joka todennäköisesti pesi jossain alueen pikkusaarissa tai luodoilla. Pariskunta havaittiin Papusen saaren läheisyydessä. Suunnittelualueella laji ei pesinyt. Laji karttaa manneralueella pesimistä mm. pienpetojen predaation vuoksi. Saarilla ja luodoilla pesinnän onnistuminen on todennäköisempää Laulujoutsen (Cygnus cygnus) 1 pari Sikoniemen eteläpuolella sijaitsevalla Kaakkoluodolla pesi laulujoutsen luodolla havaittiin hautova emo mutta toisella käyntikerralla lajia ei alueella havaittu. Todennäköisesti emo oli jo kuljettanut poikaset ruokailualueelle. Kaakkoluodon etäisyys Sikoniemeen on noin 400 metriä Teeri (Tetrao tetrix) 1 pari Sikoniemen keskiosassa havaittiin inventoinnissa naarasteeri, joka tulkittiin pesiväksi. Havainto tehtiin lähes samassa paikassa kuin vuonna Poikuehavaintoa ei lajista kuitenkaan tehty. Pyy (Bonasa bonasa) 1 pari Pyy esiintyy runsaana Keuruun alueella ja todellinen parimäärä saattaa olla suunnittelualueella havaittua suurempi. Laji suosii kosteapohjaisia kuusikoita, joissa aluspuustoon kuuluu lehtipuita ja erityisesti harmaaleppää. Parihavainto koski kahta aikuista lintua Mustaniemen eteläpäässä Hinkanlahden länsirannalla. Kuikkia pesii Keurusselän saarissa 5

6 Kalatiira (Sterna hirundo) 2 paria Kaakkoluodolla havaittiin kaksi kalatiiraparia ja järven selällä nähtiin lisäksi kymmenkunta kalatiiraa saalistamassa. Laji on alueella tavallinen luotojen pesimälintu. Palokärki (Dryocopus martius) 1 pari Keurusselän hotelliin kulkevan tien varrella havaittiin aikuinen palokärki Havainto tehtiin suunnittelualueen ulkopuolella, mutta lajin laaja reviiri ulottuu myös suunnittelualueelle. Palokärjen reviiri on usean neliökilometrin laajuinen ja lajin ruokailulennot voivat ulottua kilometrienkin päähän pesältä. Myös kesällä 2013 laji havaittiin alueella Alueella pesivät /esiintyvät kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) mainitut lintulajit Teeri (Tetrao tetrix) kts (NT= silmälläpidettävä) Rantasipi (Actitis hypoleucos) 4 paria (NT= silmälläpidettävä) Kansallisessa uhanalaisluokituksessa silmälläpidettäviin lajeihin luokiteltu rantasipi on alueen lampareilla ja järvillä yleinen pesimälintu. Laji pesi Sikoniemen ja Hinkanniemen alueella. Myös Hepolammilta kuului lajin kutsuääntä. 3.3 Rantalinnusto Suunnittelualueen rantalinnusto on hyvin niukkaa ja Keurusselän arvokkaimmat pesimälajit löytyvät järven luodoilta ja pikkusaarilta. Suunnittelualuetta lähin arvokas lintuluoto on Kaakkoluoto, joka sijaitsee noin 400 m päässä Sikoniemen rannasta. Kaakkoluodolla havaittiin mm. härkälintu ja laulujoutsen parit sekä kaksi kalatiiraparia. Suunnittelualueella vesilintuja pesii hyvin niukasti ja alueelta löytyi vain yksi telkkäpari sekä isokoskelopoikue. Alueella havaittiin vain kaksi telkänpönttöä eikä telkälle tai isokoskelolle riittävän suuria luonnonkoloja alueella ole. Kahlaajista alueella pesii rantasipi jopa 4 parin voimin. Luurikinsaaressa oli seitsemän parin kalalokkikolonia, mutta muuten lokkilintuja ei suunnittelualueella pesinyt. Rantojen varpuslintulajisto oli erittäin niukkaa ja ainoastaan västäräkkejä pesi rantakivikoissa. 4. Yhteenveto Mustaniemen korpilaikku on pienialainen ja lajistoltaan tavanomainen. Kohteen luontoarvot tulevat häviämään tuulenkaatojen poistamisen yhteydessä. Sikoniemen kärjessä sijaitseva kevättulvien alle ajoittain jäävä niukkakasvuinen alue ei ole tulvametsä luontotyyppiä. Alue on hiekka /moreenipohjaista eikä kohteella esiinny tulvametsille tyypillistä kasvillisuutta. Varpujen puuttuminen alueelta johtuu säännöllisestä tulvimisesta ja myös jäiden runtelusta, joka näkyy myös puuston kuolemisena. Lintudirektiivin liitteen I lajeista alueella esiintyy tai pesii palokärki, pyy ja teeri. Lisäksi läheisen Sikoselän ja Keurusselän pesimälinnustoon kuuluu laulujoutsen, kuikka ja kalatiira, jotka kaikki ovat myös Lintudirektiivin liitteen I lintulajeja. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa silmälläpidettäviin (NT) lajeihin kuuluva rantasipi pesii alueella neljän parin voimin. 6

7 5. Lähteet ja kirjallisuus Finnlund, M; Havaintoja liito-oravan kiimaleikeistä. Siipipeili 6 (1): Hanski Ilpo K,1998: Home ranges and habitat use in the declining flying squirrel, Pteromys volans, in managed forests. Wildlife biology 4: Hanski Ilpo K, 2001: Liito-oravan biologia ja suojelu Suomessa s 13. Suomen ympäristö 459. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio- Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Meriluoto, M. & Soininen, T. (1998). Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. 192 s. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005:Suuri Pohjolan kasvio Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje: Suomen ympäristökeskus, Helsinki 128 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus Rautiainen, V-P. & Laine, U. 1989: Varsinais-Suomen uhanalaiset kasvit. 111 s. Varsinais-Suomen seutukaavaliitto, Turku. Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. Suomen Ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. Ryttäri,T, Kalliovirta. M, & Lampinen.R (toim). Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi, Helsinki Ympäristöministeriö 2007a: Suomessa tavattavat lintudirektiivin I liitteen lajit. Ympäristöministeriö 2007b: Suomen kansainväliset vastuulajit. Ympäristöministeriö 2007c: Suomen kansainväliset vastuulajit, linnut. 7

8 6. Liitteet Arvokkaan lintulajiston havaintopaikat sekä korpikohteen sijainti. 8