Suomen Luontotieto Oy. Savonlinnan Laukunkankaan tuulivoimalapuiston ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys 2011.

Transkriptio

1 Savonlinnan Laukunkankaan tuulivoimalapuiston ympäristöselvitykset. Pesimälinnustoselvitys Huuhkaja saattaa pesiä alueella Suomen Luontotieto Oy 35/2012 Jyrki Matikainen ja Tikli Matikainen

2 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja käytetyt menetelmät Tulokset Alueella pesivät / havaitut Lintudirektiivin (Council Directive 79/409/ETY) liitteen I... pesimälajit Alueella pesivät /esiintyvät kansallisessa... uhanalaisluokituksessa(rassi ym 2010)... mainitut lintulajit Yhteenveto Lähteet ja kirjallisuus Liite

3 Suomen Luontotieto Oy 1. Johdanto Sito Oy tilasi keväällä 2011 Suomen Luontotieto Oy:ltä pesimälinnustoselvityksen suunnitteilla olevan Savonlinnan Laukunkankaan tuulivoimalapuistohankkeen vaikutusalueelta. Selvitys kuuluu hankkeen ympäristösuunnitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyviin perusselvityksiin. Tehtävän yhteyshenkilönä Sito Oy:ssä on toiminut Lauri Erävuori ja Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Matikainen. 2. Aineisto ja käytetyt menetelmät Savonlinnan kaupungin pohjoispuolelle suunnitellun tuulipuiston alueen pesimälinnusto selvitettiin välisenä aikana. Maastotöistä vastasi ja raportin kirjoitti biologi FM. Jyrki Matikainen Suomen Luontotieto Oy:stä. Maastotöissä avusti Tikli Matikainen. Suunniteltujen tuulivoimayksiköiden alueen pesimälinnusto selvitettiin kartoituslaskentamenetelmän avulla (Koskimies 1988). Laskenta-alue käsitti noin 200 metrin levyisen alueen tuulimyllyn sijoituspaikan ympäriltä. Kullakin kohteella käytiin kahdesti. Laskenta suoritettiin aamuisin klo välisenä aikana. Koska työn tarkoituksena oli löytää mahdolliset vaateliaat tai uhanalaiset pesimälajit käytettiin laskennassa myös atrappia vakioidun kartoituslaskentamenetelmän ohjeiden vastaisesti. Laskennassa haettiin erityisesti petolintujen pesiä ja suuret puut tarkistettiin systemaattisesti myös vanhojen tai käyttämättömien pesien löytämiseksi. Peruslajistoon ei kiinnitetty huomioita ja selvitys kohdistui EU:n Lintudirektiivin liitteen I lintulajien sekä kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) mainittujen pesimälajien etsimiseen Linnuston laskentamenetelmistä kartoituslaskenta on tarkin, mutta samalla työläin, mikäli laskentakertoja on useampi kuin yksi. Kartoituslaskentamenetelmää käytetään yleisesti maalinnuston selvitys- ja seurantamenetelmänä ja menetelmänä se on hyvin yksinkertainen Alueella havaittiin yksi ukkometso 3

4 ja helposti toteutettavissa. Kartoituslaskentamenetelmä perustuu tavallisesti useaan käyntikertaan tutkimusalueella. Kuten muutkin pesimälinnustoon kohdistuvat laskentamenetelmät sen pohjana on lintujen reviirikäyttäytyminen. Kullakin käyntikerralla merkitään kartalle kaikki pesivää paria osoittavat havainnot. Useimmiten havainto on laulava koiras, mutta myös pesät, juuri pesästä lähteneet maastopoikaset sekä varoittelevat naaraat ovat pesivää paria osoittavia havaintoja. Havainnot merkitään käyntikartalle, jonka tulisi olla mahdollisimman tarkka. Käytännössä peitepiirros, johon voi merkitä omia karttamerkkejä, on usein paras vaihtoehto. Kartoitus on hidas, mutta hyvin tehokas laskentamenetelmä. Yhdellä käyntikerralla havaitaan metsämaastossa keskimäärin 60 % alueella pesivistä lintupareista ja kymmenellä jo 99,5 % (Enemar 1959). Avomaastossa, kuten suoympäristössä tai peltoaukeilla kartoituslaskentamenetelmä on hyvin toimiva. Kahden laskentakerran menetelmällä ei välttämättä havaita kaikkia alueella esiintyviä lintuja, niiden satunnaisen liikkumisen sekä muuttuvien ympäristöolosuhteiden vaikutusten takia. Kartoituslaskentamenetelmällä yhdellä käyntikerralla havaitaan metsämaastossa noin 60 % pesimälinnuista, mutta avomaastossa havaintotehokkuus voi olla jopa yli 80 %. Harvakasvuisissa metsissä yhdellä käyntikerralla voidaan olosuhteiden ollessa suotuisat havaita lähes kaikki alueella pesivät lintuparit, mikäli laskennan ajoitus osuu oikeaan aikaan (mm. Koskimies ja Väisänen 1988). Kattavamman ja yksityiskohtaisemman tiedon saamiseksi tulisi laskentakertoja olla mielellään vähintään kaksi. Tulosten tulkinnassa inventointialueen rajalla havaitut parit tulkittiin alueella pesiviksi. Kanalinnut tulkittiin pesiviksi, mikäli kyse oli yksinäisestä linnusta. Laajan reviirin omaavat linnut (mm. palokärki ja petolinnut) laskettiin alueen pesimälinnustoon, mikäli reviirin oletettiin ulottuvan inventointialueelle. Selvityksessä käytettiin atrappia jo mahdollisesti laulukautensa lopettaneiden tai muista syistä hiljaisten lintulajien havaitsemiseksi, Suunniteltujen voimalanpaikkojen kartoituslaskennan lisäksi koko suunnittelualueelta etsittiin vaateliaita tai uhanalaisia pesimälajeja. Suunniteltujen voimalanpaikkojen väliset alueet käveltiin läpi kahdesti ja lisäksi vanha alueen keskellä sijaitseva kaivosalue, vanhoine lammikoineen käveltiin läpi. Pikkulepinkäinen 4

5 3. Tulokset Alueella esiintyvien Lintudirektiivin liitteen I pesimälintujen ja kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) mainittujen lintulajien havaintopaikat on esitetty karttaliitteessä Alueella pesivät /havaitut Lintudirektiivin (Council Directive 79/409/ ETY) liitteen I pesimälajit Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus) 1 pari? Laukunkankaan kaivoksen eteläpuoleisella lampareella havaittiin kesäkuun lopun laskentakierroksella aikuinen mustakurkku-uikku joka mahdollisesti oli yrittänyt pesiä lampareella. Tavallisesti laji liikkuu tähän aikaan pareittain ja poikastensa kanssa ja on mahdollista että lajin pesintä on alueella epäonnistunut. Metso (Tetrao urogallus) 1 koiras Linnustoselvityksen ainoa metsohavainto tehtiin Kelkkalammelle johtavan metsäautotien varressa, jossa havaittiin koirasmetso. Ympäristö ei ollut tyypillistä metsolle (nuorta taimikkoa ja avohakkuualuetta). Lintu oli ilmeisesti hakemassa jauhinkiviä metsäautotien hietikolta. Teeri (Tetrao tetrix) 2 paria Alueella havaittiin kaksi teerinaarasta ja kaksi koirasta. Lajin pesinnän varmistaminen vaatii joko pesä- tai poikuehavaintoa. Kaikki naaraslintuja koskeneet havainnot tehtiin soitten laitamilta. Naarashavainnot tulkittiin pesiviksi, mutta yhtään pesä tai poikuehavaintoja ei teeristä tehty. Alueella havaittiin myös teeren talvisin jätöksiä. Mustakurkku-uikku saattoi yrittää pesintää kaivosalueen lammikoilla 5

6 Pyy (Bonasa bonasa) 5 paria Pyy esiintyy koko suunnittelualueella tasaisesti ja todellinen parimäärä saattaa olla hieman havaittua suurempi. Laji suosii kosteapohjaisia kuusikoita, joissa aluspuustoon kuuluu lehtipuita ja erityisesti harmaaleppää. Suurin osa havainnoista koski aikuista lintua ja poikuehavaintoja tehtiin vain yksi Laukunkankaan kaivoksen täyttömaa-alueen eteläpuolella. Huuhkaja (Bubo bubo) 1? Laukunkankaan kaivoksen täyttömaa-alueen laella havaittiin huuhkajan melko tuoreita oksennuspalloja. Mitään muita havaintoja lajin oleskelusta alueella ei kuitenkaan tehty. Alueelta puuttuvat kokonaan huuhkajan tavalliset pesimäpaikat eli jyrkät kalliot ja louhikot. Laji on kuitenkin pesäpaikan suhteen sopeutuva ja pesiä löytyy mm. hakkuuaukeilta tuulenkaatojen alta. Lajin pesimäpaikka on melko helppo paikallistaa keväisellä yökuuntelulla, mutta koska selvitystyö alkoi vasta kesäkuussa, tämä ei ollut mahdollista. Lajin pesää haettiin linnustoselvityksen yhteydessä, mutta etsintä ei ollut systemaattista. Inventoinnissa ei lajin mahdollisesta pesimäpaikasta saatu mitään viitteitä, mutta laji saattaa kuitenkin pesiä jossain alueella. Palokärki (Dryocopus martius) 1 pari Suunnittelualueella on yksi palokärkireviiri ja alueen koon perusteella reviirejä voisi olla useampikin. Palokärjen reviiri on usean neliökilometrin laajuinen ja lajin ruokailulennot voivat ulottua kilometrienkin päähän pesältä. Palokärki pesi todennäköisesti voimala no. 11 lähistöllä, muta suunnitellulta voimalan alueelta ei pesäpuuta löytynyt. Laji havaittiin jokaisella käyntikerralla alueella ja viimeinen havainto koski maastopoikuetta jossa oli vähintään yksi poikanen. Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) 1 pari Ainoa selvityksessä havaittu pikkulepinkäinen nähtiin viimeisellä laskentakerralla Laukunkankaan kaivoksen täyttömaa-alueen eteläreunalla. Havainto koski koiraslintua ja alue on lajille sopivaa pesimäympäristöä. Mitään pesintään viittaavaa (poikasten ruokintaa tms.) havaintoa ei lajista kuitenkaan tehty, joten kyseessä saattaa olla pesinnässä epäonnistuneesta linnusta, joka on jo lähtenyt kiertelemään. Pesinnän alkuvaiheessa laji on hyvin piilotteleva ja usein lajin pesintä paljastuu vasta heinäkuun alkupuolella poikasten lähdettyä pesästään. Alueen hakkuuaukeilla on useita lajin pesimäympäristöiksi sopivia kohteita. 3.2 Alueella pesivät /esiintyvät kansallisessa uhanalaisluokituksessa(rassi ym 2010) mainitut lintulajit Hiirihaukka (Buteo buteo) 1 pari (NT= silmälläpidettävä) Aivan alueen itäreunassa tehtiin kaksi havaintoa saalistavasta hiirihaukasta. Suunniteltujen voimalanpaikkojen ympäristössä laji ei kuitenkaan pesinyt. Lajille soveliasta pesimä- ja saalistusympäristöä on suunnittelualueella runsaasti ja runsaina pikkujyrsijävuosina alueella pesinee muutamia pareja. Rantasipi (Actitis hypoleucos) 5 paria (NT= silmälläpidettävä) Kansallisessa uhanalaisluokituksessa silmälläpidettäviin lajeihin luokiteltu rantasipi on alueen lampareilla ja pikkujärvillä yleinen pesimälintu. Kaivosalueen lammikoilla pesi kolme paria ja muut linnut löytyivät alueen pikkujärviltä. 6

7 Teeri (Tetrao tetrix) kts. 3.1 (NT= silmälläpidettävä) Huuhkaja (Bubo bubo) kts. 3.1(NT= silmälläpidettävä) Kivitasku (Oenanthe oenanthe) 1pari (NT= silmälläpidettävä) Selvityksen ainoa kivitaskuhavainto tehtiin alueen keskellä sijaitsevalla linja-autojen purkaamo alueella, jossa laji pesi. Viimeisellä laskentakierroksella alueelta löytyi maastopoikue. Muualla suunnittelualueella on niukasti lajille soveliaita elinympäristöjä. Laji on nopeasti taantunut perinteisiltä maaseutubiotoopeilta ja nykyisin varmimmin sen löytää louhos- ja teollisuusalueilta. 4. Yhteenveto Suunnittelualueelta selvitettiin suunniteltujen voimalayksiköiden sijaintipaikkojen pesimälinnusto kartoituslaskentamenetelmää käyttäen. Valtaosa suunnitelluista voimalayksiköistä tulisi sijoittumaan joko hakkuualueille tai nuoriin taimikoihin, joissa lajimäärä ja linnuston tiheys ovat pieniä. Pysyvän pesän rakentavien petolintujen pesiä ei inventointikohteilla havaittu, mutta suunnittelualueen ympäristössä niitä todennäköisesti on. Alueen pesivään petolintulajistoon kuuluu ainakin kanahaukka, josta tehtiin alueen länsipäässä useita havaintoja ja todennäköisesti myös hiirihaukka, joka havaittiin kahdesti alueen itäpäässä. ja hiirihaukka (1 pari). Pienistä jalohaukoista alueella saattaisi pesiä nuolihaukka, josta tehtiin lukuisia ylilentohavaintoja erityisesti kaivosalueen lampareiden päällä. Myös ampuhaukka saattaa satunnaisesti pesiä suurten avohakkuualueiden tuntumassa. Myös mehiläishaukka saattaisi pesiä alueella, vaikka nyt lajista ei tehty yhtään pesimäaikaista havaintoa. Alueen metsäkanalintukanta on pyytä lukuun ottamatta melko alhainen ja mm. metsosta tehtiin vain yksi havainto. Alueen pyykanta on melko tiheä, ja runsaista hakkuista huolimatta elinvoimainen. Pöllöreviirien selvittämiseksi inventointiajankohta oli liian myöhäinen. Alueella on todennäköisesti huuhkajareviiri, mutta lajin pesäpaikkaa ei inventoinneissa löydetty. Alueella pesinee runsaina pikkujyrsijävuosina ainakin helmipöllö ja sarvipöllö. Inventoinnissa havaittiin joitakin alueelle ripustettuja pöllönpönttöjä, mutta pöllöille pesäpaikoiksi soveltuvia luonnonkoloja alueella on hyvin vähän. Varttuneiden tai vanhojen metsien lajeja inventoinnissa havaittiin niukasti näiden ympäristötyyppien vähäisyyden vuoksi. Esimerkiksi hömötiaisia ei laskennoissa havaittu lainkaan kuten ei myöskään puukiipijöitä. Nuorten metsien ja taimikoiden pesimälinnusto oli melko niukkaa ja samojen lajien kuten punarinnan dominoimia. Erityisesti hoidetut mäntytaimikot olivat hyvin niukkalinnustoisia. Kolopuiden niukkuus näkyy kololintujen vähyytenä. Vanhan kaivoksen lampareet ovat vesilintujen ja kahlaajien suosioissa ja niissä pesi useita sinisorsa, tavi ja telkkäpareja.. 7

8 5. Lähteet ja kirjallisuus Enemar, A. 1959: On the determination of size and composition of a passerine bird population season. A methodologigal study. Vår Fågelvärld suppl. 2: Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikustannus. Tapio. Hämeenlinna. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri pohjolan kasvio. Tammi. Helsinki. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA -menettelyssä ja Natura -arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Tucker, G. & Heath, M. 1995: Birds in Europe- Their conservation status. BirdLife Conservation Series No p Valkama, Jari, Vepsäläinen, Ville & Lehikoinen, Aleksi 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. ISBN Sähköinen versio.. Väisänen, R.A., Lammi, E., Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otavan Kirjapaino, Keuruu. ISBN Valtion ympäristöhallinnon ympäristötietojärjestelmä

9 6. Liite 9