HAUKIVEDEN ELÄINPLANKTON VUONNA 2006

Transkriptio

1 HAUKIVEDEN ELÄINPLANKTON VUONNA 26 Vesa Saarikari Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy Turku 27

2 2 HAUKIVEDEN ELÄINPLANKTON (26) Sisällys 1. JOHDANTO AINEISTO JA MENETELMÄT TULOKSET Lajisto Biomassat Eläinplanktonlajisto ja -biomassa asemittain Daphnia-vesikirppujen koko YHTEENVETO KIRJALLISUUS...11 Liitteet Liite 1. Haukiveden eläinplanktontaksonit koodeineen 26 Liite 2. Haukiveden eläinplankton, biomassat 26 Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy Telekatu Turku p , fax s-posti:

3 HAUKIVEDEN ELÄINPLANKTON (26) 3 1. JOHDANTO Planktoneläimet ovat vesien ravintoverkossa tärkeitä välittäjiä kasviplanktonin, bakteeriplanktonin ja kalojen välillä. Planktoneläimistön runsautta säätelevät siten keskeisesti ravinnon määrä ja saalistajat. Sisävesien planktoneläimiä ovat rataseläimet (Rotifera), sekä äyriäisiin kuuluvat vesikirput (Cladocera), keijuhankajalkaiset (Calanoida) ja kyklooppihankajalkaiset (Cyclopoida). Eläinplanktonissa on myös alkueliöiden (Protista) ryhmään kuuluvia eliöitä, kuten ameeboja, siimaeliöitä ja ripsieläimiä. Yksilömäärältään runsaimpia ovat pienikokoiset alkueliöt ja rataseläimet, mutta niiden osuus eläinplanktonin biomassasta ei välttämättä ole suuri. Selviä määrällisiä eläinplanktoniin perustuvia vesistön rehevyysluokituksia ei ole, koska eläinplankton edustaa useita eri trofia- eli tuotantotasoja (kasvinsyöjiä, petoja, kaikkiruokaisia, detrituksen syöjiä, bakteerien syöjiä). Varsinkin niukkatuottoisissa vesistöissä valtaosa planktonlevistä joutuu eläinplanktonin ruuaksi. Runsastuottoisissa vesistöissä jää eläinplanktonin vaikutus puolestaan pienemmäksi, koska niissä usein vallitsevat (massaesiintymiksi asti) suurikokoiset ja jopa myrkylliset sinilevät, ja runsas särkivaltainen kalasto pitää eläinplanktonin niukkana. Eläinplanktonin lajikoostumus ja kokojakaumat kertovat veden laadusta ja ravintoverkon rakenteesta (mm. planktonia syövien kalojen runsaudesta) (esim. Sarvala ym. 1998). 2. AINEISTO JA MENETELMÄT Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy haki Haukiveden eläinplanktonnäytteet tutkimusohjelman mukaisesti kolmena eri ajankohtana heinäkuussa (4.7.) elokuussa (7.8.) ja syyskuussa ( ) 26 neljältä näyteasemalta: Kinkamonselkä (vertailuasema), Siitinselkä (Murkinasaari), Saviluoto ja Heposelkä. Kultakin näyteasemalta otettiin näytteet kahdelta syvyysvyöhykkeeltä ( 1 m ja 1 2 m/1 14 m Siitinselkä). Molemmista syvyyksistä otettiin kolme nostoa 7 litran vetoisella Sormusen noutimella, joten näytekohtaiseksi tilavuudeksi tuli 21 litraa. Näytteet eivät siten edusta koko vesipatsasta. Näytteet suodatettiin 5 µm haavin läpi ja säilöttiin formaliiniin. Laboratoriossa näyte suodatettiin 5 mikrometrin seulan läpi. Kutakin näytettä ositettiin siten, että äyriäisten lopulliseksi lasketuksi ja mitatuksi yksilömääräksi saatiin noin 2 äyriäisplanktonyksilöä ja lisäksi enintään 5 mitattua hankajalkaisten nauplius-vaiheista yksilöä. Rataseläimistä laskettiin omina ositteinaan vain suurikokoinen Asplanchna priodonta-laji. Eläinplanktonnäytteet mikroskopoi Vesa Saarikari (Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy). Eläinplanktonnäyte huuhdeltiin aluksi 1 litran pulloon ja täytettiin litraan asti vedellä. Litran pulloa ravisteltiin huolellisesti eläinten mahdollisimman tasaisen jakautumisen varmistamiseksi ja sen sisältö kaadettiin edelleen ravistaen 1 dl:n ositteiksi kymmeneen pulloon, joista valittiin satunnaislukutaulukkoa käyttäen 1/1 näyte. Kymmenesosanäyte kaadettiin ja huuhdeltiin jälleen 1 litran pulloon, joka täytettiin vedellä. Näyte kaadettiin ja ravisteltiin edelleen 1 dl:n pulloihin 1/1 näytteiksi, joista valittiin satunnaisesti yksi tai useampia ositteita tarvittavan eläinplanktonmäärän saamiseksi.

4 4 HAUKIVEDEN ELÄINPLANKTON (26) Tarvittaessa dominoivaa eläinplanktonlajia ositettiin omana ositteenaan, jottei sen osuus laskettavasta osanäytteestä kasvanut liian suureksi ja näin menetellen myös harvinaisten lajien osuus tuli paremmin näkyviin. Lajistomäärityksen ohella sukupuoli, sekä hankajalkaisten kopepodiittivaiheet määritettiin. Hankajalkaisten nauplius-vaiheet määritettiin Cyclopoida - Calanoida-tasolle, sekä planktonäyriäisissä olevat munat ja myös irtomunat laskettiin. Määrityksiin käytettiin Flössnerin (1972), Kieferin & Fryerin (1978) ja Einslen (1993) teoksia. Äyriäisplanktonin biomassa laskettiin käyttäen kirjallisuudesta saatuja tai niiden puuttuessa pituusmittojen perusteella ja lähisukuisten lajien tietoja hyväksikäyttäen arvioituja lajikohtaisia hiiliarvoja. Äyriäisplanktonin kohdalla otettiin huomioon myös yksilöiden koko hiili-pituusregressioita käyttäen. Biomassa ilmoitetaan äyriäisplanktonin sisältämänä hiilenä kuutiometriä kohti ( ). Rataseläimistä laskettiin omina ositteinaan vain suurikokoinen Asplanchna priodonta-laji. 3. TULOKSET 3.1. Lajisto Vuonna 26 näytteissä esiintyi kaikkiaan 31 äyriäisplanktonlajia (liite 1). Vesikirppulajeja tavattiin 18, Calanoida-hankajalkaisia 6 ja Cyclopoida-hankajalkaisia 1 lajia. Taksonien lukumäärä vaihteli asemittain ja syvyysvyöhykkeittäin kpl. Siitinselän asemalla molempien syvyysvyöhykkeiden äyriäisplanktontaksonien määrä oli sama (22 kpl), mutta muilla asemilla 1 2 m:n syvyysvyöhykkeen lajisto oli monimuotoisempaa kuin 1 m:n lajisto. Pintaveden äyriäisplanktonin taksonimäärä (25 kpl) vastaa hyvin aiemmissa tutkimuksissa havaittua Haukiveden ulapan pintaosan taksonimäärää (Rahkola-Sorsa ym. 22). Rataseläimistä lasketun Asplanchna priodonta-lajin osuus kokonaisbiomassasta jäi pieneksi Biomassat Päällysveden korkein hiilibiomassa oli 7.8. Saviluodolla (22, kuva 1) ja alusveden korkein hiilibiomassa Siitinselällä 4.7. (239, kuva 2). Kinkamolla ja Heposelällä ajankohtien välinen hiilibiomassan vaihtelu ei ollut yhtä suurta kuin Saviluodolla ja Siitinselällä (kuva 3). Alusveden hiilibiomassataso oli päällysvettä alhaisempi Siitinselän alusveden 4.7. biomassaa lukuun ottamatta. Syvyysvyöhykkeittäin yhdistetyn aineiston ( 2 m) kaikkien näytepäivien hiilibiomassan keskiarvo oli korkein Siitinselällä (95 ), mutta Saviluodon hiilibiomassa oli samaa tasoa (92 ). Alhaisin hiilibiomassataso oli puolestaan Heposelällä (62 ), ja Kinkamon hiilibiomassa oli 84. Asemien väliset biomassaerot vastasivat vuonna 22 saatuja tuloksia, vaikka hiilibiomassatuloksia ei voitu suoraan verrata menetelmäeroista johtuen. Vuonna 26 1 m:n äyriäisplanktonin hiilibiomassan vaihteluväli oli µgc/m 3. Vuonna 1999 heinäkuun lopussa Haukiveden ulapan pintaosan eläinplanktonbiomassan vaihteluväli oli µgc/m 3 (Rahkola-Sorsa ym. 22). Vuonna 26 äyriäisplanktonin hiilibiomassa oli 7.8. keskimäärin 81. Vuonna 2 elokuun alussa Haukiveden eläinplanktonin hiilibiomassa oli keskimäärin 77 µgc/m 3 (Rahkola-Sorsa ym. 21). On huomattava, että mainituissa aiempien vuosien hiilibiomassoissa ovat mukana myös rataseläimet, joiden osuus kokonaisbiomassasta ei kuitenkaan välttämättä ole suuri. Vuoden

5 HAUKIVEDEN ELÄINPLANKTON (26) 5 26 äyriäisplanktonin hiilibiomassataso vastaa siten aiemmissa tutkimuksissa havaittua Haukiveden eläinplanktonin hiilibiomassatasoa m Kinkamo Siitinselkä Saviluoto Heposelkä KUVA 1. Haukiveden ( 1 m) eläinplanktonin kokonaisbiomassat ( ) m / 1-14 m Kinkamo Siitinselkä Saviluoto Heposelkä KUVA 2. Haukiveden (1 2 m/1 14 m) eläinplanktonin kokonaisbiomassat ( ) 26.

6 6 HAUKIVEDEN ELÄINPLANKTON (26) Keskiarvo (-2 m) Kinkamo Siitinselkä Saviluoto Heposelkä KUVA 3. Haukiveden eläinplanktonin keskimääräiset ( 2 m) kokonaisbiomassat ( ) Eläinplanktonlajisto ja -biomassa asemittain Eläinplanktonryhmien runsaussuhteet vaihtelevat ajankohdasta riippuen, mutta kokonaisuutena asemien päällysvedessä esiintyi enemmän vesikirppuja ja Cyclopoida-hankajalkaisia, ja alusvedessä Calanoida-hankajalkaiset vallitsivat. Seuraavassa esitetyt taksonien runsaussuhteet on esitetty koko näytteenottokausi huomioiden. Kinkamo (kuva 4) Päällysvedessä vallitsivat Cyclopoida-hankajalkaiset (Mesocyclops leuckarti). Vesikirpuista tärkeät lajit olivat Daphnia cristata- ja Bosmina coregoni sekä Calanoida-hankajalkaisista Eudiaptomus sp. Alusvedessä vallitsivat Calanoida-hankajalkaiset (Limnocalanus macrurus). Muut tärkeät ryhmäkohtaiset lajit olivat Bosmina longirostris (vesikirput) sekä Mesocyclops leuckarti ja Thermocyclops oithonoides (Cyclopoida). Siitinselkä (kuva 5) Päällysvedessä vallitsivat Calanoida-hankajalkaiset (Limnocalanus macrurus ja Eudiaptomus sp.). Muut tärkeät ryhmäkohtaiset lajit olivat Daphnia cristata (Cladocera), Mesocyclops leuckarti, Thermocyclops oithonoides (Cyclopoida). Alusvedessä vallitsivat tasaisesti Cyclopoida- (Cyclops scutifer, Diacyclops bicuspidatus, Mesocyclops leuckarti, Thermocyclops oithonoides, T. crassus) ja Calanoida-hankajalkaiset (Limnocalanus macrurus). Tärkeimmät vesikirppulajit olivat Daphnia galeata, Bosmina longispina ja Daphnia cristata). Saviluoto (kuva 6) Päällysvedessä vesikirppujen sekä Cyclopoida- ja Calanoida-hankajalkaisten osuus oli tasaisesti jakautunut. Tärkeimmät ryhmäkohtaiset lajit olivat Daphnia cristata, Chydorus

7 HAUKIVEDEN ELÄINPLANKTON (26) 7 sphaericus, Limnosida frontosa (vesikirput), Mesocyclops leuckarti, Thermocyclops oithonoides (Cyclopoida) ja Eudiaptomus sp. (Calanoida). Alusvedessä tärkein ryhmä olivat vesikirput ja Cyclopoida-hankajalkaisten osuus oli pieni. Biomassaltaan tärkeimmät ryhmäkohtaiset lajit olivat Daphnia galeata, D. cristata, Bosmina longispina, B. coregoni, Bythotrepes longimanus (Cladocera), Limnocalanus macrurus, Eurytemora lacustris (Calanoida), Mesocyclops leuckarti ja Thermocyclops oihonoides (Cyclopoida). Heposelkä (kuva 7) Päällysvedessä vallitsivat tasaisesti Cyclopoida-hankajalkaiset ja vesikirput. Tärkeimmät ryhmäkohtaiset lajit olivat Mesocyclops leuckarti (Cyclopoida), Chydorus sphaericus, Daphnia cristata, Bosmina coregoni (vesikirput) ja Eudiaptomus sp. (Calanoida). Alusvedessä tärkein ryhmä olivat Calanoida-hankajalkaiset (Limnocalanus macrurus). Muut tärkeät ryhmäkohtaiset lajit olivat Bosmina longispina, Daphnia cristata, Bosmina coregoni (vesikirput), Thermocycylops oithonoides ja Mesocyclops leuckarti (Cyclopoida) Kinkamo (-1 m) Calanoida Cyclopoida Cladocera oth. Daphnia sp. Bosmina sp. A. priodonta Kinkamo (1-2 m) Calanoida Cyclopoida Cladocera oth. Daphnia sp. Bosmina sp. A. priodonta KUVA 4. Kinkamon eläinplanktonryhmien biomassat ( ) Siitinselkä (-1 m) Calanoida Cyclopoida Cladocera oth. Daphnia sp. Bosmina sp. A. priodonta Siitinselkä (1-15 m) Calanoida Cyclopoida Cladocera oth. Daphnia sp. Bosmina sp. A. priodonta KUVA 5. Siitinselän (Murkinasaari) eläinplanktonryhmien biomassat ( ) 26.

8 8 HAUKIVEDEN ELÄINPLANKTON (26) Saviluoto (-1 m) Calanoida Saviluoto (1-14 m / 1-15 m) Calanoida 25 Cyclopoida Cladocera oth. 1 Cyclopoida Cladocera oth. Daphnia sp. Daphnia sp. 2 Bosmina sp. A. priodonta 8 Bosmina sp. A. priodonta KUVA 6. Saviluodon eläinplanktonryhmien biomassat ( ) 26. Heposelkä (-1 m) Calanoida Heposelkä (1-2 m) Calanoida Cyclopoida Cladocera oth. Daphnia sp. Bosmina sp. A. priodonta Cyclopoida Cladocera oth. Daphnia sp. Bosmina sp. A. priodonta KUVA 7. Heposelän eläinplanktonryhmien biomassat ( ) Daphnia-vesikirppujen koko Useimmat eläinplanktonia syövät saalistajat valitsevat saaliinsa sen koon perusteella, vaikka saaliin valintaan vaikuttavat myös ruumiinmuoto, pigmentaatio ja uintiliikkeet. Runsastuottoisissa järvissä vesikirppujen kokojakauma on yleensä herkkä saalistuspaineen mittari: mm. Säkylän Pyhäjärvessä on havaittu yli.5 mm:n pituisten vesikirppujen puuttuvan lähes kokonaan sellaisina vuosina, jolloin järvessä on ollut paljon planktonia syöviä kaloja (Sarvala ym. 1997). Daphnia-vesikirput olivat 1 m:ssä melko tasakokoisia (taulukot 1 4). Alusveden suurimmat vesikirput olivat Siitinselän 1 14 m:ssä. Heposelän asemaa lukuun ottamatta Daphnia-vesikirput olivat alusvedessä päällysvettä suurempia.

9 HAUKIVEDEN ELÄINPLANKTON (26) 9 Haukiveden päällysveden Daphnia-vesikirput olivat valtaosin D. cristata-lajia. Suvun keskipituus näyteasemien 1 m:ssä oli samaa luokkaa kuin D. cristata Puruvedellä kesäheinäkuussa vuonna 2 (keskipituus.61 mm, Karjalainen ym. 1992) ja Karjalan Pyhäjärvellä (Rahkola-Sorsa ym. 24). Haukiveden alusveden Daphnia-vesikirput olivat kuitenkin suurempia Heposelkää lukuun ottamatta. Alusveden (1 2 m) Daphniavesikirppujen pieni yksilömäärä ja lajiston muuttuminen enemmän D. galeata-valtaiseksi näkyy yksilöpituuden kasvamisena varsinkin aineiston yläkvartiilipituuksissa. TAULUKKO 1. Kinkamon Daphnia-vesikirppujen pituusjakauman mediaanit (Q 2 ) ja yläkvartiilit (Q 3 ) mikrometrinä (µm). -1 m 1-2 m k.a k.a. Q Q TAULUKKO 2. Siitinselän (Murkinasaari) Daphnia-vesikirppujen pituusjakauman mediaanit (Q 2 ) ja yläkvartiilit (Q 3 ) mikrometrinä (µm). -1 m 1-2 m k.a k.a. Q Q TAULUKKO 3. Saviluodon Daphnia-vesikirppujen pituusjakauman mediaanit (Q 2 ) ja yläkvartiilit (Q 3 ) mikrometrinä (µm). -1 m 1-2 m k.a k.a. Q Q TAULUKKO 4. Heposelän Daphnia-vesikirppujen pituusjakauman mediaanit (Q 2 ) ja yläkvartiilit (Q 3 ) mikrometrinä (µm). -1 m 1-2 m k.a k.a. Q Q

10 1 HAUKIVEDEN ELÄINPLANKTON (26) 4. YHTEENVETO Vuonna 26 näytteissä esiintyi kaikkiaan 31 äyriäisplanktonlajia. Vesikirppulajeja tavattiin 18, Calanoida-hankajalkaisia 6 ja Cyclopoida-hankajalkaisia 7 lajia (liite 1). Alusvedessä vallitsivat Calanoida-hankajalkaiset, päällysvedessä Siitinselkää lukuun ottamatta Cyclopoida-hankajalkaiset ja vesikirput (kuvat 4 7). Syvyysvyöhykkeittäin yhdistetyn aineiston ( 2 m) kaikkien näytepäivien hiilibiomassan keskiarvo oli korkein Siitinselällä (95 ), mutta Saviluodon hiilibiomassa oli samaa tasoa (92 ). Alhaisin hiilibiomassataso oli puolestaan Heposelällä (62 ), Kinkamon hiilibiomassa oli 84. Asemien väliset biomassaerot vastasivat vuonna 22 saatuja seurantaraportin tuloksia, vaikka biomassamääriä ei voitukaan suoraan verrata menetelmäeroista johtuen. Vuonna 26 tutkittujen Haukiveden alueiden äyriäisplanktonin hiilibiomassataso vastasi myös vuosina 1999 ja 2 tehdyissä tutkimuksissa havaittua Haukiveden ulapan eläinplanktonin loppukesän hiilibiomassatasoa. Useimmat eläinplanktonia syövät saalistajat valitsevat saaliinsa koon perusteella, vaikka saaliin valintaan vaikuttavat myös ruumiinmuoto, pigmentaatio ja uintiliikkeet. Runsastuottoisissa järvissä vesikirppujen kokojakauma on yleensä herkkä saalistuspaineen mittari: mm. Säkylän Pyhäjärvessä on havaittu yli.5 mm:n pituisten vesikirppujen puuttuvan lähes kokonaan sellaisina vuosina, jolloin järvessä on ollut paljon planktonia syöviä kaloja (Sarvala ym. 1997). Haukiveden äyriäisplanktonin kokojakaumissa ei havaittu kasviplanktonia tehokkaasti laiduntavien suurten (yli.5 mm pituisten) vesikirppujen (Daphnia-lajit, Bosmina coregoni, B. longispina) ja Calanoida-hankajalkaisten puuttumista loppukesällä (liite 2). Siten eläinplanktonia ravintonaan käyttävien kalojen saalistuspainetta ei voi tutkituilla selillä pitää suurena. Saalistuspaineesta ei kuitenkaan näy suoraan esim. muikkukannan koko, koska myös muut planktonia syövät kalat ottavat osansa (mm. kuore ja ahven). Eläinplanktonyhteisöön vaikuttavien ympäristötekijöiden moninaisuuden vuoksi on yhden tekijän vaikutuksia vaikea erottaa, mutta toisaalta veden laatuun perustuvat seurantamenetelmät eivät yksin riitä kertomaan järven ekologisesta tilasta. Vuosien välisissä vaihteluissa sääolosuhteilla (esim. kesän lämpimyys, sademäärä) on suuri merkitys. Planktoneliöiden yhteisörakenteen ajallinen ja paikallinen vaihtelu heijastaa herkimmin järven tilan muutosta suhteellisen muuttumattomien ympäristöolojen vallitessa. Turussa 23. tammikuuta 27 Vesa Saarikari va. biologi Teija Kirkkala toimitusjohtaja

11 HAUKIVEDEN ELÄINPLANKTON (26) KIRJALLISUUS Einsle, U. 1993: Crustacea: Copepoda: Calanoida und Cyclopoida. Süsswasserfauna von Mitteleuropa. Gustav Fisher Verlag, Stuttgart-Jena-New York /4-1. Flössner, D. 1972: Krebstiere, Crustacea. Die Tierwelt Deutschlands 6, 51s. VEB Gustav Fischer Verlag, Jena /165/72. Karjalainen, J., Viljanen, M., Eskelinen, R., Löytty M., Rahkola, M. ja Tiainen, J. 1992: Eläinplanktonyhteisön muutokset suhteessa muikkukannan suuruuteen Puruveden Hummonselällä. Teoksessa: Viljanen, M. ja Ollikainen, S. (toim.), Saimaa-seminaari 1992, tutkimus Saimaalla, Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 13: Kiefer, F. & Fryer, G. 1978: Das Zooplankton der Binnengewasser, 2. painos, 38 s. Die Binnengewässer. Band XXVI. E. Schweizerbart sche Verlagsbuchhandlung (Nägele u. Obermiller). Stuttgart ISBN Rahkola-Sorsa, M., Holopainen, A.-L., Grönlund, E., Salonen, K. ja Viljanen, M. 21: Planktonyhteisöjen alueelliset erot Haukivedellä ja Etelä-Saimaalla. Spatial differences in plankton communities in lakes Haukivesi and Etelä-Saimaa. Teoksessa: Grönlund, E., Viljanen, M., Juvonen, P., Holopainen, I.J. (toim.) Suurjärviseminaari 21. Ympäristö ja yhteiskunta. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja N:o 133: Rahkola-Sorsa, M., Avinski, V., Viljanen, M. 22: Spatial patterns in plankton communities along trophic gradients in the Saimaa lake complex. Verh. Internat. Verein. Limnol. 28: Rahkola-Sorsa, Tiainen, J., Staff, S. 24: Eläinplanktonin ajallinen ja alueellinen vaihtelu Karjalan Pyhäjärvellä. Rajavesien ekologisen tilan arviointi-hanke. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Alueelliset ympäristöjulkaisut s. Sarvala, J., Helminen, H. ja Kirkkala T. 1997: Pyhäjärven veden laatu ja sitä säätelevät tekijät. Vesitalous 38 (3): s Sarvala, J. Helminen, H., Saarikari, V., Salonen, S. & Vuorio, K. 1998: Relations between planktovorous fish abundance, zooplankton and phytoplankton in three lakes of differing productivity. Hydrobiologia 363: Wetzel, R.G. 21: Limnology. 16 s. Third edition. Elsevier. Academic Press Jakelu: Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy/Hartikainen

12

13 HAUKIVEDEN ELÄINPLANKTON 26 - MÄÄRITETYT TAKSONIT LIITE 1. Laji / Taksoni vaihe/sukupuoli lyhenne koodi ROTIFERA (RATASELÄIMET) Asplanchna priodonta Gosse, 185 Aspl 16 CRUSTACEA (ÄYRIÄISET) Cladocera (Vesikirput) Leptodora kindti (Focke, 1844) Lept 21 Sida crystallina, (O.F. Müller, 1776) Sida 22 Limnosida frontosa, G.O.Sars 1861 Lfro 23 L. frontosa koiras LfroM 234 Diaphanosoma brachyurum (Líevin, 1848) Diaph 24 D. brachyurum koiras DiapM 244 Holopedium gibberum Zaddach, 1855 Holop 26 Daphnia galeata Sars, 1864 Dgal 211 D. galeata koiras DgalM 2114 Daphnia cristata Sars, 1862 Dcri 212 D. cristata koiras DcriM 2124 Daphnia longiremis Sars, 1862 Dlon 213 Ceriodaphnia pulchella Sars, 1862 Cpul 222 Ceriodaphnia quadrangula (O.F. Müller, 1785) Cqua 223 C.quadrangula koiras CquaM 2234 Bosmina longirostris (Müller, 1785) Blris 24 Bosmina longispina Leydig, 186 Blna 241 Bosmina coregoni Baird, 1857 Bcor 242 B. coregoni koiras BcorM 2424 Alona rectangula Sars, 1862 Arect 267 Leydigia quadrangularis (Leydig, 186) LeydQ 268 Disparalona rostrata (Koch, 1841) Dispr 27 Chydorus sphaericus (Müller, 1785) Chydo 283 Bythotrepes longimanus Leydig, 186 Bytho 291 Cladocera munat Clamu 298 Copepoda (Hankajalkaiset) Calanoida (Soutajahankajalkaiset) Limnocalanus macrurus Sars, 1863 koiras LmaM 314 L. macrurus naaras LmaF 313 L. macrurus kopepodiitti LmaC 312 Eurytemora lacustris (Poppe, 1887) koiras EurM 324 E. lacustris naaras EurF 323 E. lacustris kopepodiitti EurC 322 Heterocope appendiculata Sars, 1863 koiras HetM 334 H. appendiculata naaras HetF 333 H. appendiculata kopepodiitti HetC 332 *Heterocope borealis (Fischer, 1851) naaras HetF 333 Eudiaptomus gracilis (Sars 1863) koiras EgriM 354 E. gracilis naaras EgriF 353 Eudiaptomus graciloides (Lilljeborg, 1888) EgroM 364 E.graciloides naaras EgroF 363 Eudiaptomus sp. kopepodiitti EuspC 342 Calanoida nauplius CalN 39 Cyclopoida (Kyklooppihankajalkaiset) Eucyclops macrurus (Sars, 1863) koiras EucyM 324 Cyclops scutifer Sars, 1863 koiras CscuM 3334 C. scutifer naaras CscuF 3333 C. scutifer kopepodiitti CscuC 3332 Megacyclops viridis (Jurine, 182) kopepodiitti MvirC 3422 Diacyclops bicuspidatus (Claus, 1857) koiras DiacM 354 D. bicuspidatus naaras DiacF 353 D. bicuspidatus kopepodiitti DiacC 352 Mesocyclops leuckarti (Claus, 1857) koiras MleuM 374 M. leuckarti naaras MleuF 373 M. leuckarti kopepodiitti MleuC 372 Thermocyclops oithonoides (Sars, 1863) ToitM 3754 T. oithonoides naaras ToitF 3753 T. oihonoides kopepodiitti ToitC 3752 Thermocyclops crassus (Fischer, 1853) koiras TcraM 3764 T. crassus naaras TcraF 3763 T. crassus kopepodiitti TcraC 3762 Cyclopoida kopepodiitti I CycC Cyclopoida kopepodiitti II CycC Cyclopoida nauplius CycN 38 Copepoda munat Copmu 398 *Heposelkä m, ei omaa koodia

14 HAUKIVEDEN ÄYRIÄISPLANKTON 26 LIITE 2. BIOMASSAT (µgc/m 3 ) KINKAMO -1 m LAJIKOODIT PVM Aspl Lfro Diaph DiapM Holop Dgal Dcri Dlon Cqua Blris Blna Bcor mean sd LAJIKOODIT PVM Chydo Clamu HetM EuspC EgriF EgriM EgroF EgroM CalN MleuC MleuF MleuM mean sd LAJIKOODIT PVM ToitC ToitF ToitM TcraC TcraF TcraM CycN CycC1 CycC2 Copmu TOTAL mean sd LAJIRYHMIEN OSUUDET PROMILLEINA LAJIKOODIT PVM ROTIF BOSMI DAPHN HOLOP LITTC MUUCL CYCLN CYCLC CYCAD CALAN CYCLO CLADO mean sd KINKAMO 1-2 m LAJIKOODIT PVM Aspl Lept Lfro Diaph Dgal DgalM Dcri DcriM Dlon Cqua CquaM Blris mean sd

15 LAJIKOODIT PVM Blna Bcor Chydo Clamu LmaF LmaM EurC EurM HetC HetF HetM EuspC mean sd LAJIKOODIT PVM EgriF EgriM EgroF CalN CscuC MleuC MleuF MleuM ToitC ToitF TcraC TcraF mean sd LAJIKOODIT PVM TcraM CycN CycC1 CycC2 Copmu TOTAL mean sd LAJIRYHMIEN OSUUDET PROMILLEINA LAJIKOODIT PVM ROTIF BOSMI DAPHN HOLOP LITTC MUUCL CYCLN CYCLC CYCAD CALAN CYCLO CLADO mean sd HEPOSELKÄ -1 m LAJIKOODIT PVM Aspl Lfro LfroM Diaph Dgal Dcri Cqua Blna Bcor Chydo Clamu HetC mean sd

16 LAJIKOODIT PVM HetM EuspC EgriF EgriM EgroF EgroM CalN MleuC MleuF MleuM ToitC ToitF mean sd LAJIKOODIT PVM ToitM TcraC TcraF TcraM CycN CycC1 CycC2 Copmu TOTAL mean sd LAJIRYHMIEN OSUUDET PROMILLEINA LAJIKOODIT PVM ROTIF BOSMI DAPHN HOLOP LITTC MUUCL CYCLN CYCLC CYCAD CALAN CYCLO CLADO mean sd HEPOSELKÄ 1-2 m LAJIKOODIT PVM Aspl Lfro Diaph Dgal Dcri Blris Blna Bcor BcorM Chydo Bytho Clamu mean sd LAJIKOODIT PVM LmaC LmaF LmaM EurM HetF EuspC EgriF EgroF EgroM CalN CscuF MvirC mean sd

17 LAJIKOODIT PVM MleuC MleuF MleuM ToitC ToitF ToitM TcraC TcraF CycN CycC1 CycC2 Copmu mean sd LAJIKOODIT 9999 PVM TOTAL mean sd LAJIRYHMIEN OSUUDET PROMILLEINA LAJIKOODIT PVM ROTIF BOSMI DAPHN HOLOP LITTC MUUCL CYCLN CYCLC CYCAD CALAN CYCLO CLADO mean sd SIITISELKÄ -1 m LAJIKOODIT PVM Aspl Lept Sida Lfro LfroM Diaph DiapM Dgal Dcri DcriM Cpul Blris mean sd LAJIKOODIT PVM Blna Bcor Chydo Clamu LmaF LmaM EurC EurM HetF HetM EuspC EgriF mean sd

18 LAJIKOODIT PVM EgriM EgroF EgroM CalN EucyM CscuC CscuF CscuM MleuC MleuF MleuM ToitC mean sd LAJIKOODIT PVM ToitF ToitM TcraC TcraF CycN CycC1 CycC2 Copmu TOTAL mean sd LAJIRYHMIEN OSUUDET PROMILLEINA LAJIKOODIT PVM ROTIF BOSMI DAPHN HOLOP LITTC MUUCL CYCLN CYCLC CYCAD CALAN CYCLO CLADO mean sd SIITINSELKÄ 1-14 m (1-15 m) LAJIKOODIT PVM Aspl Diaph DiapM Dgal DgalM Dcri DcriM Dlon Cpul Cqua Blris Blna mean sd LAJIKOODIT PVM Bcor Leydq Dispr Chydo Clamu LmaF LmaM EurC EurF EurM EuspC EgriF mean sd

19 LAJIKOODIT PVM EgriM EgroM CalN EucyC CscuC CscuF CscuM DiacC DiacF DiacM MleuC MleuF mean sd LAJIKOODIT PVM MleuM ToitC ToitF ToitM TcraC TcraF CycN CycC1 CycC2 Copmu TOTAL mean sd LAJIRYHMIEN OSUUDET PROMILLEINA LAJIKOODIT PVM ROTIF BOSMI DAPHN HOLOP LITTC MUUCL CYCLN CYCLC CYCAD CALAN CYCLO CLADO mean sd SAVILUOTO -1 m LAJIKOODIT PVM Aspl Lept Lfro LfroM Diaph DiapM Dgal Dcri Cpul Cqua Blris Blna mean sd LAJIKOODIT PVM Bcor Chydo Bytho Clamu EurC EuspC EgriF EgriM EgroF EgroM CalN MvirC mean sd

20 LAJIKOODIT PVM MleuC MleuF MleuM ToitC ToitF ToitM TcraC TcraF CycN CycC1 CycC2 Copmu mean sd LAJIKOODIT 9999 PVM TOTAL mean sd LAJIRYHMIEN OSUUDET PROMILLEINA LAJIKOODIT PVM ROTIF BOSMI DAPHN HOLOP LITTC MUUCL CYCLN CYCLC CYCAD CALAN CYCLO CLADO mean sd SAVILUOTO 1-2 m LAJIKOODIT PVM Aspl Lept Lfro LfroM Diaph Dgal DgalM Dcri Cqua Blris Blna Bcor mean sd LAJIKOODIT PVM Arect Chydo Bytho Clamu LmaF LmaM EurC EurF EurM HetC HetM EuspC mean sd

21 LAJIKOODIT PVM EgriF EgriM EgroF EgroM CalN CscuC MvirC DiacC DiacF DiacM MleuC MleuF mean sd LAJIKOODIT PVM MleuM ToitC ToitF ToitM TcraC TcraF CycN CycC1 CycC2 Copmu TOTAL mean sd LAJIRYHMIEN OSUUDET PROMILLEINA LAJIKOODIT PVM ROTIF BOSMI DAPHN HOLOP LITTC MUUCL CYCLN CYCLC CYCAD CALAN CYCLO CLADO mean sd