Eläinplanktonin ajallinen ja alueellinen vaihtelu Karjalan Pyhäjärvellä

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Eläinplanktonin ajallinen ja alueellinen vaihtelu Karjalan Pyhäjärvellä"

Transkriptio

1 Alueelliset ympäristöjulkaisut 346 Minna Rahkola-Sorsa, Jari Tiainen ja Sirkka Staff Eläinplanktonin ajallinen ja alueellinen vaihtelu Karjalan Pyhäjärvellä Rajavesien ekologisen tilan arviointi -hanke... POHJOIS-KARJALAN YMPÄRISTÖKESKUS

2

3 A l u e e l l i s e t y m p ä r i s t ö j u l k a i s u t 346 Minna Rahkola-Sorsa, Jari Tiainen ja Sirkka Staff Eläinplanktonin ajallinen ja alueellinen vaihtelu Karjalan Pyhäjärvellä Rajavesien ekologisen tilan arviointi -hanke Joensuu 24KUS POHJOIS-KARJALAN YMPÄRISTÖKESKUS

4 ISBN ISBN (PDF) ISSN Kannen kuva: Minna Rahkola-Sorsa, Eudiaptomus sp -soutajahankajalkainen, aikuinen koiras Taitto: Terttu Saari Pohjakartta Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/4 Valokuvat: Minna Rahkola-Sorsa ja Veikko Makkonen Grafiikka: Anita Rämö Kainuun Sanomat Oy Kajaani 24 2 Pohjois-Karjalan ympäristökeskus

5 Alkusanat Euroopan unionin uudistuva vesipolitiikka painottaa nykyistä enemmän vesistöjen tilan arviointia biologisten ominaispiirteiden ja niiden muutosten perusteella Joulukuussa 2 hyväksytty vesipolitiikan puitedirektiivi muuttaa vesistöjen tilan arviointia ja tilan seurantaa nykyisestä huomattavasti Direktiivin tavoitteena on, että kaikissa pintavesimuodostumissa saavutetaan hyvä ekologinen tila vuoteen 215 mennessä Osana vesipolitiikan puitedirektiivin käytännön toteuttamista EU:n rajavesistöissä Pohjois-Karjalan ympäristökeskus käynnisti vuonna 22 Interreg III A Karjala -ohjelman rahoittaman hankkeen Rajavesien ekologisen tilan arviointi Vesiensuojelun ja vesien tilan seurannan yhteistyön kehittäminen Venäjän Karjalan tasavallan ja Suomen Pohjois-Karjalan välillä kohdealueena Vuoksen vesistöön kuuluva rajavesistö Karjalan Pyhäjärvi Hankkeen rahoituksesta ovat vastanneet Interreg III A Karjala -ohjelman ohella ympäristöministeriö, Kiteen kaupunki ja Kesälahden kunta, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitos Hanke on toteutettu ympäristökeskuksen ja tutkimuslaitosten välisenä yhteistyönä Karjalan tasavallan puolelta hankkeeseen on osallistunut Pohjoisten alueiden vesiongelmien instituutti, Karjalan tasavallan hydrometeorologian ja ympäristön tilan seurannan keskus ja Karjalan tasavallan luonnonvarainkomitea Hankkeen yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut selvittää Karjalan Pyhäjärven nykyinen ekologinen tila vesipolitiikan puitedirektiiviin sisällytettyjen biologisten indikaattorien perusteella Ekologisen tilan arvioinnissa direktiivissä käytetään kasviplanktonia ja perifytonia, vesikasvillisuutta, pohjaeläimistöä ja kalastoa Eläinplanktonia ei mainita direktiivin biologisissa indikaattoreissa, mutta koska eläinplanktonilla on tärkeä osa järviekosysteemeissä erillinen eläinplanktontutkimus sisällytettiin osaksi Rajavesien ekologisen tilan arviointi -hanketta Tässä tutkimuksessa on selvitetty Karjalan Pyhäjärven eläinplanktonyhteisön ajallista ja alueellista vaihtelua Lisäksi on pyritty kuvaamaan Pyhäjärven ekologista tilaa eläinplanktonin avulla ja direktiivin biologisten indikaattorien tuottaman tiedon täydentäjänä Tutkimus on tehty Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksella Tutkimuksen suunnittelusta ja toteutuksesta ovat vastanneet FM Minna Rahkola-Sorsa, Jari Tiainen ja Sirkka Staff Tekijöiden lisäksi haluamme kiittää tutkimuksen eri vaiheissa mukana olleita Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen näytteenottajia ja muuta henkilökuntaa Lämpimät kiitokset myös työn taitosta Terttu Saarelle, Anita Rämölle (kuvat ja graafit) ja viimeistelyssä mukana olleelle Veli Lyytikäiselle Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksesta Joensuussa Hannu Luotonen Tutkimuspäällikkö, hankevastaava Pohjois-Karjalan ympäristökeskus Markku Viljanen, dos Ekologian osaston vastuuhenkilö Joensuun yliopisto Karjalan tutkimuslaitos Alueelliset ympäristöjulkaisut 346 3

6 4 Pohjois-Karjalan ympäristökeskus

7 Sisällys Alkusanat 3 1 Johdanto 7 2 Tutkimusalue 9 3 Aineisto ja menetelmät 14 4 Tulokset Ajallinen vaihtelu Eläinplanktonin runsaus vuonna Eläinplanktonin runsaus vuosina 1996 ja Lajisto Daphnia cristata ja Daphnia galeata -lajien yksilöpituudet vuosina 1996 ja Alueelliset erot 23 5 Tulosten tarkastelu Eläinplanktonin runsaus Lajisto Eläinplankton kalojen ravintokohteena Ekologisen tilan arviointi 3 6 Yhteenveto 32 Lähteet 33 Liitteet 36 Kuvailulehdet 44 Alueelliset ympäristöjulkaisut 346 5

8 6 Pohjois-Karjalan ympäristökeskus

9 1 Johdanto Karjalan Pyhäjärvi on kirkasvetinen ja niukkaravinteinen järvi, joka sijaitsee Suomen ja Venäjän Karjalan rajalla Se on maakunnallisesti ja valtakunnallisesti arvokas vesistö Järvi kuuluu Pohjoismaiden ministerineuvoston suojeluvesiin (Nordisk Ministerråd) Pyhäjärveä on esitetty Yhdistyneitten Kansakuntien Euroopan talouskomission ECE:n pilottiohjelmaan kansainväliset järvet/ rajavesistöt (Pietiläinen ja Heinonen 22) ja sitä on lisäksi ehdotettu yhdeksi suomalaiseksi Euroopan Unionin Natura 2 -verkoston järveksi Pyhäjärvi kuuluu Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen vesistötutkimuksen painopistealueisiin (Niinioja 23) Järven ekosysteemiä tutkittiin luvun vaihteessa suomalaisvenäläisyhteistyönä (mm Niinioja ja Ahtiainen 1987, Meriläinen ym 1987, Paasivirta 1987, Ryžkov ym 1987) Venäjän puoleisen osan eläinplanktonkoostumusta selvitettiin vuosina (Ryžkov ym 1987) Vedenlaatu-, vesibiologisia- ja sedimenttitutkimuksia ovat lisäksi tehneet mm Nurmi (1988), Ollikainen (1992), Holopainen ym (23) ja Niinioja ym (23) Vuonna 1994 paikalliset asukkaat ja kesäasukkaat perustivat järvelle suojeluyhdistyksen Karjalan Pyhäjärvi ry:n Yhdistys on toiminut aktiivisesti valuma-alueelta tulevan kuormituksen vähentämiseksi Vuosina Pyhäjärvellä on selvitetty kahden lahtialueen, Hyvönlahden ja Uukuniemen, kalaston sekä eläinplankton- ja pohjaeläinyhteisön koostumusta sekä seurattu näiden järven tilaa kuvaavien muuttujien kehitystä tutkimusalueilla Karjalan Pyhäjärvi ry tilasi tämän selvityksen ja Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitos toteutti työn Vuonna 22 käynnistettiin Interreg-III A Karjala -ohjelman rahoituksella tutkimus- ja kehittämishanke Rajavesien ekologisen tilan arviointi Vesiensuojelun ja vesien tilan seurannan yhteistyön kehittäminen Venäjän Karjalan tasavallan ja Suomen Pohjois- Karjalan välillä (The assessment of the ecological state of transboundary waters: Example for research and monitoring cooperation on Lake Pyhäjärvi) Hanke on tarkemmin esitelty Luotosen ym (22) julkaisussa Hanke toteutetaan Pohjois- Karjalan ympäristökeskuksen, Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen välisenä yhteistyönä EU:n ja edellä mainittujen tahojen lisäksi hanketta ovat rahoittaneet Kesälahden kunta ja Kiteen kaupunki Paikallisista toimijoista hankkeeseen on osallistunut keskeisesti Karjalan Pyhäjärvi ry Hankkeen keskeisinä tavoitteina on kehittää rajavesiyhteistyötä vesipolitiikan puitedirektiivin käytännön toteuttamiseksi, arvioida Pyhäjärven ekologista tilaa ja parantaa järven vesiensuojelullista tilannetta Pyhäjärven vesiensuojelusuunnitelma on julkaistu vuonna 23 (Kukkonen ym 23) ja sen vastaava kansainvälinen julkaisu, jossa on mukana myös Venäjän karjalan tasavallan puolen tiedot valmistuu 24 Hankkeen yhteydessä on koottu uutta tutkimusaineistoa sekä kerätty jo olemassa olevat tutkimus- ja seurantaaineistot EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2/6/EY) keskeisenä tavoitteena on pintavesimuodostumien hyvä ekologinen tila Tärkeimmät arviointiperusteet vesistöjen ekologisen tilan luokittelemiselle ovat biologiset laa- Alueelliset ympäristöjulkaisut 346 7

10 tutekijät Puitedirektiivissä seurattaviksi laatutekijöiksi määritellään kasviplankton, vesikasvillisuus, pohjaeläimet ja kalasto Vesistön tilaa kuvaavien biologisten indikaattoreiden ja niihin vaikuttavien ympäristötekijöiden pohjalta arvioidaan vesistöjen ekologista tilaa Pyhäjärvellä vesipolitiikan puitedirektiivin biologisten indikaattorien lisäksi tutkittiin myös eläinplanktonia osana Pyhäjärven ekologisen tilan arviointia järven eri osa-alueilla Eläinplankton valittiin yhdeksi tutkimuskohteeksi, koska ensimmäisen asteen kuluttajina eläinplanktonilla on ravintoverkossa keskeinen rooli, jolloin muutokset kasviplankton- ja kalayhteisössä voivat olla selitettävissä eläinplanktonin lajiston, yksilömäärän ja biomassan muutoksilla Eläinplankton muuttaa kasviravinnon kaloille sopivaksi eläinravinnoksi Lähes kaikki kalanpoikaset käyttävät eläinplanktonia ensimmäisenä ravintokohteenaan, siikakalojen syödessä sitä läpi elämänsä Eläinplankton puolestaan käyttää ravinnokseen leviä, bakteereita ja hajoavaa eloperäistä ainetta eli detritusta vapauttaen siten sitoutuneita ravinteita uudelleen levien käyttöön Eläinplanktonin runsaus ja lajistokoostumus vaihtelee vuodenajan mukaan Eläinplanktonin alueellinen jakautuminen on epätasaista ja eläimet muodostavat usein parvia, joiden koko vaihtelee muutamista senteistä aina useisiin kilometreihin (mm George 1974, Malone ja McQueen 1983, Urabe 199) Tässä tutkimuksessa on tarkoitus selvittää niukkaravinteisen Karjalan Pyhäjärven eläinplanktonyhteisön ajallista ja alueellista vaihtelua Samalla pyritään myös selvittämään soveltuuko Pyhäjärven eläinplanktonyhteisö järven ekologisen tilan arviointiin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2/6/EY) 8 Pohjois-Karjalan ympäristökeskus

11 Tutkimusalue 2 Karjalan Pyhäjärvi on Suomen ja Venäjän välinen karu ja kirkasvetinen rajavesistö (kuva 1) Järven pinta-alasta (247 km 2 ) Suomen puolella on 21 km 2 ja viidennes järven pinta-alasta sijaitsee Venäjän Karjalan tasavallan alueella (kuva 2) Suomen puoleinen osa järvestä sijaitsee Kesälahden, Kiteen, Uukuniemen ja Saaren kuntien alueilla Karjalan Pyhäjärven keskisyvyys on 7,9 metriä ja suurin syvyys noin 27 metriä Syvimmät alueet sijaitsevat pohjoisessa Hiekanpäänselällä Juurikkasalmesta pohjoiseen ja toinen syvänne on etelässä Papinniemenselällä Teoreettinen veden viipymä on 7,5 vuotta (Kukkonen ym 23) Pyhäjärvi on muodoltaan hyvin rikkonainen; ja järvelle on tyypillistä suurten saarten rajoittamat melko erilliset altaat Pyhäjärveen laskee useita järviä, jokia ja puroja Järvi purkautuu Puhoksen kanavan ja vähäisessä määrin myös Hiiskosken kanavan kautta Oriveteen Puhoksen voimalaitospato on säännöstellyt Pyhäjärven pintaa vuodesta 1961 lähtien Karjalan Pyhäjärven reitin valumaalueen pinta-ala on 975 km 2, josta Suomen puolella 85 km 2 ja Venäjän puolella 17 km 2 Valuma-alue on pääosin metsäistä (82 %), viljelysten määrä on melko pieni (peltoa 14 %) ja soita on hyvin vähän Valuma-alueen kallioperä on pääosin graniittia ja granodioriittia Vesistöalueen järvisyys on noin 29 % Järveä kuormittavat hajakuormituksen lisäksi metsätalous, maatalous ja pienten kylien aiheuttaman pistekuormitus (Kukkonen ym 23) Suurin osa kuormituksesta tulee hajakuormituksesta, jossa luonnonhuuhtouma, maa- Kuva 1 Karjalan Pyhäjärvi Kuvan Kiteen Papinnimestä on ottanut Veikko Makkonen Alueelliset ympäristöjulkaisut 346 9

12 Kuva 2 Karjalan Pyhäjärvi Suomen ja Venäjän rajalla sekä eläinplanktonhavaintopaikat vuosina 1996, 1999 ja 22 1 Pohjois-Karjalan ympäristökeskus

13 talous ja ilmakulkeumana tuleva kuorma ovat merkittävimmät Kalankasvatuslaitos Pyhäjärven Lohi Oy ja Kesälahden kirkonkylän puhdistamo olivat 199-luvun lopulla järven suurimmat pistekuormittajat Vesihallinnon käyttökelpoisuusluokittelussa Pyhäjärven vedenlaatu luokitellaan pääosin erinomaiseksi (Niinioja ym 1999) Karjalan Pyhäjärven vesi on hyvin kirkasta Vuosina avoveden keskimääräinen väriarvo vaihtelee 1 17 mg Pt l -1 Kalattomanselän (as 96), Röhmänkallion (as 58), Taipaleenselän (as 4), Syrjäsalmen (as 2) ja Hummonselän (as 31) havaintopaikoilla Vesi on ollut kirkkainta järven eteläosassa Kalattomanselän ja Röhmänkallion havaintopaikoilla ja tumminta järven pohjoisosassa Hummonselällä Pitkänaikajakson tulosten perusteella Pyhäjärven vesi näyttää kirkastuvan, kun verrataan 197-luvun tuloksia 199-luvun tuloksiin (Kukkonen ym 23) Veden kirkkaudesta johtuen myös veden näkösyvyysarvot olivat suuria (kuva 3) Vuonna 22 keskimääräinen avovedenaikainen näkösyvyys vaihteli 4,9 ja 5,8 metrin välillä Vesi oli kirkkainta Kalattomanselällä (maksimi 7,3 m) ja sameinta Hummonselällä (minimi 4, m) Vuosina Pyhäjärven veden ph vaihteli viidellä havaintopaikalla 6,5 ja 8,3 välillä ja vuonna 22 vaihteluväli oli 7,2 7,8 Veden alkaliniteettiarvo vaihteli,189 ja,24 mmol l -1 välillä vuosina ja vuonna 22 vastaavasti,27,231 mmol l -1 Happitilanne on ollut hyvä viime vuosina syvien syvänteiden alusvedessäkin (Kukkonen ym 23) Karjalan Pyhäjärvi on karu ja niukkaravinteinen järvi Vuosina veden keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus vaihteli 6 ja 7 µg l -1 ja kokonaistyppipitoisuus vastaavasti µg l -1 Kalattomanselän, Röhmänkallion, Taipaleenselän, Syrjäsalmen ja Hummonselän havaintopaikoilla Ravinnepitoisuudet ovat laskeneet näkösyvyys m Kuva 3 Näkösyvyyden keskiarvot ja keskihajonnat (n=5) Karjalan Pyhäjärvellä vuonna 22 Alueelliset ympäristöjulkaisut

14 viimeisen kymmenen vuoden aikana varsinkin kuormitetuilla alueilla Korkeimmat kokonaisfosforipitoisuudet havaittiin 198-luvun ja 199-luvun alussa Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta pienimmät ravinnepitoisuudet havaittiin Kalattomanselältä ja suurimmat Hummonselältä Vuonna 22 veden keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus vaihteli välillä 4 ja 6 µg l -1 ja kokonaistyppipitoisuus vastaavasti µg l -1 Niukkaravinteisinta vesi oli edelleen Kalattomanselällä Syrjäsalmen kokonaisfosforipitoisuus oli hivenen laskenut vuosina (taulukko 1) Veden perustuotantokyvystä kertova a-klorofyllin pitoisuudet ovat olleet pääsääntöisesti karuille järville tyypillisiä eli alle 3 µg l -1 (Kukkonen ym 23) Vuosina 1996, 1999 ja 22 a-klorofyllin pitoisuudet ovat vaihdelleet 1, ja 4,5 µg l -1 välillä (taulukko 1) Vuonna 22 tutkittiin kasviplanktonin ajallista ja alueellista vaihtelua samoilla havaintopaikoilla kuin eläinplanktoniakin Lajisto koostui pääosin pienikokoisista nielulevistä (Cryptophyceae) ja kultalevistä (Chrysophyceae) (Holopainen ym 23) Leväbiomassa oli karulle järvelle tyypillisen alhainen Kasviplanktonin biomassan maksimi havaittiin heinäkuun alussa Heinäkuun lopussa Syrjäsalmen havaintopaikalla kasviplanktonbiomassa oli lähes kaksinkertainen muihin alueisiin verrattuna Muikku ja ahven muodostavat suurimman osan Pyhäjärven vuotuisesta kalansaaliista (Auvinen ja Nurmio 21) 198-luvulla Karjalan Pyhäjärvi tunnettiin hyvänä muikkuvetenä ja muikkukannaksi arvioitiin noin 76 kg ha -1 (Jurvelius ym 2) Muikkukannan vahvuus kuitenkin vaihtelee voimakkaasti ja on ollut muutaman viime vuoden heikko (Tammi ym 23) Nykyään ulapan valtalajina on kuore, talvella 1999 tehtyjen kaikuluotausten avulla arvioitu kalatiheys vaihteli kalaa ha -1 (Jurvelius ym 2) Vuonna 22 elokuussa Pyhäjärvellä koekalastettiin Nordic-yleiskatsausverkoilla, jolloin yksikkösaalis vaihteli järven eri osa-alueilla g/ verkkoyö (Tammi ym 23) Ahven, särki ja salakka muodostivat pääosan saaliista kaikilla alueilla ja ahvenen osuus kokonaissaaliista vaihteli 35 5 % välillä (Tammi ym 23) Särjen biomassaosuus oli selvästi suurempi järven pohjoisosissa Vuosina Hyvönlahdella ja Uukuniemellä koekalastettiin yleiskatsausverkoilla, jolloin yksikkösaalis vaihteli g/verkko (Haakana 1999) Hyvönlahti on lievästi rehevöitynyt alue, jossa särkikalojen kalastusta on tehostettu vuosina Uukuniemen alue taas toimi vertailualueena, jossa rehevöitymistä ei vielä ollut havaittu Vaikka molemmilla tutkimusalueilla särkikalojen osuus saaliista oli keskimäärin suurempi (noin 4 %) kuin monilla muilla Pohjois-Karjalan järvillä (noin 2 %), rehevöitymiselle tyypillistä särkikalakannan runsastumista ei havaittu (Haakana 1999) Taulukko 1 Karjalan Pyhäjärven veden laatu avovesikaudella 22 ja Syrjäsalmen havaintopaikalla lisäksi vuosina 1996 ja 1999 Havaintopaikka Näkö- a-klorofylli µg l -1 ph Väri- Kokonais- Kokonais- Happi syvyys keski- vaihtelu- luku fosfori typpi m arvo väli mg Pt l -1 µg l -1 µg l -1 mg l -1 Syrjäsalmi 2, ,8 1,9 1,3 2,3 7,6 15 6, 24 9,8 Syrjäsalmi 2, ,6 1,7 1,1/ 2, 7,1 1 5,7 4 9,6 Syrjäsalmi 2, 22 5,5 2, 1, 3,5 7,3 7,6 1 5,2 24 9,8 Taipaleenselkä 4 5, 2,1 1, 2,7 7,2 7,6 1 6, 23 9,5 Hummonselkä 31 4,9 2,7 2,1 3,1 7,2 7,6 13 5, ,5 Röhmänkallio 58 5,6 2,6 1, 4,5 7,3 7,8 1 5, ,8 Kalattomanselkä 96 5,8 1,8 1, 3,5 7,2 7,7 1 4, ,9 12 Pohjois-Karjalan ympäristökeskus

15 Alkukesä 1999 oli lämmin ja vähäsateinen (kuva 4) Joensuun lentoasemalla mitattu kuukauden keskilämpötila oli esimerkiksi kesäkuussa ,8 C korkeampi kuin 1996 ja 2,6 C korkeampi kuin vuonna 22 (Ilmatieteen laitos 1996, 1999, 22) Pintaveden lämpötilat olivat myös huomattavasti korkeampia vuonna 1999 kuin 1996 ja 22 (kuva 5) Sen sijaan vuonna 22 rantaveden ja ulapan pintavesien välillä ei havaittu lämpötilaeroja (taulukko 2) Ilman lämpötila C a Sademäärä mm b touko kesä heinä elo syys loka Kuukausikeskiarvot touko kesä heinä elo syys loka Kuukausikeskiarvot Kuva 4 Joensuun lentoasemalla mitatut a) ilman lämpötilan ( C) ja b) sademäärän kuukausikeskiarvot (mm) toukokuusta lokakuuhun vuosina 1996, 1999 ja 22 (Ilmatieteen laitos 1996, 1999 ja 22) P intave de n läm pö tila C viikot Kuva 5 Karjalan Pyhäjärven pintaveden lämpötilat avovesikaudella 1996, 1999 ja 22 Taulukko 2 Viiden havaintopaikan (as 2, 4, 31, 58 ja 96) veden lämpötilojen keskiarvot ja -hajonnat ( C) rantavedessä ( m) ja ulapalla (1, 5 ja 1 m) Karjalan Pyhäjärvellä vuonna 22 Päivämäärä Ranta 2 m U l a p p a 1 m Ulappa 5 m Ulappa 1 m keskiarvo hajonta keskiarvo hajonta keskiarvo hajonta keskiarvo hajonta ,1,9 9,2,9 9,3,9 9,, ,2 1,4 2,8,9 19,2 2,1 1,6, ,4,7 17,5,6 17,3,6 15,7 1, ,,5 17,9,4 17,9,4 17,4, ,9 1,1 22,5,8 21,6,3 16,9, ,9,3 19,9,3 19,5,6 19,4, ,8,4 19,7,2 19,7,2 19,5, ,7,6 14,8,4 14,9,4 15,1, ,2,4 6,3,4 6,2,4 6,3,4 Alueelliset ympäristöjulkaisut

16 Aineisto ja menetelmät 3 Vuonna 22 eläinplanktonnäytteitä kerättiin Karjalan Pyhäjärveltä kymmenen kertaa avovesikaudella (touko lokakuussa) viideltä havaintopaikalta (kuva 2) kolmesta syvyydestä: rantavedestä ( 2 m) ja ulapalta ( 5 ja 5 1 m) Näytteet otettiin Limnosputkinoutimella (tilavuus 6,8 l) Jokainen kokoomanäyte koostui kymmenestä nostosta eli kokoomanäytteen tilavuus oli 68 litraa Näyte siivilöitiin 48 µm haavin läpi ja se säilöttiin maastossa lisäämällä alkoholia puolet näytteen tilavuudesta Alkoholi estää munien ja munapussien irtoamisen Myöhemmin säilyvyys varmistettiin laboratoriossa lisäämällä 1 ml neutraloitua formaliinia Vuonna 22 analysoituja näytteitä oli yhteensä 81 kpl Kaikilta viideltä havaintopaikalta näytteet laskettiin kahtena ajankohtana ja Muina ajankohtina analysoitiin Syrjäsalmen syvänteen (asema 2) ja Röhmänkallion (asema 58) näytteet Lisäksi laskettiin Ristiselältä (asema 22) ja ja Venäjän puolelta Kalattomanselältä (asemat A) ja Eteläselän syvänteestä (asema E) otetut näytteet (kuva 2) Vuonna 1996 eläinplanktonnäytteitä otettiin kahdelta tutkimusalueilta Hyvönlahdelta (asemat 59, 89 ja 118) ja Uukuniemeltä (41, 71 ja 121) Molemmilta alueilta kerättiin näytteitä kolmelta näyteasemalta kahden viikon välein toukokuusta lokakuuhun Vuonna 1999 Hyvönlahdella näytteet kerättiin toukokuusta syyskuuhun, mutta Uukuniemellä vain touko kesäkuussa Jokaiselta näytepisteeltä otettiin 1 noston kokoomanäyte Sormusen tai Limnos-noutimella pinnasta viiden metrin syvyyteen ( 5 m) Laboratoriossa jokainen näyte tasattiin 25 ml tilavuuteen Vuonna 22 näytteet laskettiin yksitellen Vuosina 1996 ja 1999 jokaisella näytteenottokerralla puolet tasatuista tilavuudesta yhdistettiin Kuva 6 Keratella cochlcaris -rataseläin Kuva Minna Rahkola-Sorsa 14 Pohjois-Karjalan ympäristökeskus

17 kolmen näytteen kokoomanäytteeksi Huolellisesti sekoitetusta näytteestä otettiin muunnellulla automaattipipetillä äyriäisplanktonin laskemiseksi vähintään kolme ositetta ja yksi osite rataseläinten laskemiseksi Pipetin kärki oli katkaistu siten, että pään suuaukon halkaisija oli vähintään 4 mm, jotta vältettäisiin mahdollinen eläinten kokovalikoituminen ositusvaiheessa Näytteet laskeutettiin 5 ml lasketuskyvetissä yön yli tai 1 ml kyvetissä vähintään kaksi tuntia Näytteet analysoitiin käänteismikroskoopilla (1- kertainen suurennus) siten, että yleisimpien taksonien laskettu yksilömäärä oli vähintään 1 kpl Laskennassa rajoituttiin äyriäisplanktoniin (vesikirput, hankajalkaiset) ja rataseläimistä (kuva 6) laskettiin vain Asplanchna -suvun eläimet sekä rataseläinten kokonaismäärä Aikuiset eläimet määritettiin lajitasolle, mutta esimerkiksi hankajalkaisten nuoruusvaiheet määritettiin sukutasolle Äyriäisplanktoneläimet mitattiin ja jaettiin seuraaviin kokoluokkiin: ( 99, 1 199, 2 299, 3 399, 4 599, 6 799, 8 999, ja yli 1 5 µm) Vesikirpuilta mitattiin ruumiin kokonaispituus ilman munapussia ja peräpiikkiä, paitsi Daphnia -lajeilta, joilta mitattiin pituus peräpiikin tyvestä silmän yläreunan tasoon Daphnia -lajeille sovellettiin poikkeuksellista mittaustapaa siksi, että eläinten kokonaispituus vaihtelee syklomorfoosin eli pidentyneen pään hupun ja peräpiikin takia huomattavasti Hankajalkaisten ruumiin kokonaispituus mitattiin ilman furkan haaroja Lisäksi vuosina 1996 ja 1999 mitattiin Daphnia cristata ja Daphnia galeata -vesikirppujen yksilöpituuksia Hyvönlahdelta ja Uukuniemeltä yhteensä 87 eläimeltä Biomassa laskettiin kertomalla lajikohtainen yksilötiheys lajin kokoluokkakohtaisella hiilipainolla Käytetyt hiilipainot perustuvat pääosin omiin mittauksiin (Rahkola ym 1998, Telesh ym 1999) ja osin kirjallisuustietoihin Kokoluokkakohtaisia pituustietoja käytettiin biomassan laskemiseen Yksilöpituuksien avulla pyritään arvioimaan lähinnä kalojen saalistuspaineen muutoksia Kahden aseman välisiä alueellisia eroja testattiin parittaisen ei-parametrisen Wilcoxonin testin avulla Testisuureena olivat eläinplanktonin kokonaisbiomassa, eri ryhmien biomassat (Cladocera, Calanoida, Cyclopoida ja Rotatoria) ja tärkeimpien lajien biomassat (Daphnia cristata, Daphnia galeata, Eudiaptomus sp (kuva 7) ja pienet hankajalkaiset Mesocyclops leuckarti ja Thermocyclops oithonoides) Kuva 7 Eudiaptomus sp -soutajahankajalkainen, 5 kopepodiittivaihe Kuva Minna Rahkola-Sorsa Alueelliset ympäristöjulkaisut

18 Tulokset 4 eläinplanktonin kokonaistiheys (kpl l -1 ) eläinplanktonin kokonaistiheys (kpl l -1 ) eläinplanktonin kokonaistiheys (kpl l -1 ) 5 Ranta -2 m Kuva 8 Eläinplanktonin kokonaistiheys (kpl l -1 ) rantavedessä ( 2 m) ja ulapalla ( 5 ja 5 1 m) Karjalan Pyhäjärvellä vuonna 22 Keskihajonta on laskettu Syrjäsalmen (asema 2) ja Röhmänkallion (asema 58) havaintopaikoista (n=2), paitsi ja , jolloin havaintopaikkoja oli viisi Elokuun puolenvälin arvot ovat yksittäinen havainto Ristiselän havaintopaikasta (asema 22), ja keskiarvo Venäjän puolelta Kalattoman selältä (asema E) ja Eteläselän syvänteestä (asema A) Ulappa -5 m Ulappa 5-1 m Ajallinen vaihtelu Eläinplanktonin runsaus vuonna 22 Eläinplanktonin kokonaiskappalemäärien maksimi oli rantavyöhykkeessä ( 2 m) kesäkuun loppupuolella (kuva 8) Hajonta oli suurta kesäkuun puolessa välissä, heinäkuun lopussa ja elokuun lopussa Ulapalla ( 5 m) maksimi havaittiin kesäkuun puolessa välissä eli hieman aiemmin kuin rannassa Hajonta ei ollut yhtä suurta kuin ranta-alueella Keväällä ja syksyllä hajonta on sekä rantavesissä että ulapalla selvästi pienempää kuin kesällä, todennäköisesti siksi, että vesi ei ole kerrostunut ja virtaukset kuljettavat eläinplanktonia suhteellisen helposti Syvemmällä (5 1 m) kokonaiskappalemäärien maksimi oli kesäkuun puolessa välissä Hajonta oli suurta kesäkuun ja heinäkuun lopun näytteissä Karjalan Pyhäjärven rantavesissä ( 2 m) tavattiin vesikirppuja (Cladocera) keskimäärin 13 kpl l -1, soutajahankajalkaisia (Calanoida) 9 kpl l -1, kyklooppihankajalkaisia (Cyclopoida) 1 kpl l -1 (kuva 9) ja rataseläimiä (Rotatoria) 12 kpl l -1 avovesikaudella (touko-lokakuussa) vuonna 22 (liite 2) Ulapan pintaosien ( 5 m) keskimääräiset eläintiheydet olivat: 12 kpl l -1 vesikirppua, 17 kpl l -1 soutajahankajalkaisia, 16 kpl l -1 kyklooppihankajalkaisia ja 162 kpl l -1 rataseläimiä Syvemmän ulapan osan (5 1 m) keskimääräiset eläintiheydet olivat hieman alhaisempia kuin pinnalla, vesikirppuja havaittiin 9 kpl l -1, soutajahankajalkaisia 16 kpl l -1, 16 Pohjois-Karjalan ympäristökeskus

19 kyklooppihankajalkaisia 21 kpl l -1 ja rataseläimiä 159 kpl l -1 (liite 2) Rataseläinten keskimääräinen osuus kokonaiskappalemäärästä oli kaikissa näytesyvyyksissä yli 7 % Kyklooppihankajalkaisten osuus oli rantavedessä keskimäärin 8,9 % (2 18 %), soutajahankajalkaisten 6,5 % (2 12 %) ja vesikirppujen 8,7 % (2 43 %) Ulapan pintaosissa kyklooppihankajalkaisten osuus oli 11,3 % (1 24 %), soutajahankajalkaisten 9,1 % (3 14 %) ja vesikirppujen 6,9 % (2 12 %) 5 1 metrin syvyydessä kyklooppihankajalkaisten osuus oli hivenen suurempi (15 %) kuin pintaosissa, soutajahankajalkaisten osuus oli miltei sama (9, %), ja vesikirppujen osuus oli hieman pienempi (5, %) kuin pintaosissa Avovesikauden kokonaisbiomassa oli keskimäärin rantavedessä 5,2 µg C l -1 (vaihteluväli 9,8 274,7), ulapan pintaosassa 7,4 µg C l -1 (42,1 15,9) ja 5 1 m syvyydessä 61,4 µg C l -1 (37,4 116,5) Tuorepainona laskettuna vastaavat luvut olivat 98, ja µg l 1 Vesikirppujen osuus kokonaisbiomassasta rantavedessä ( 2 m) oli 34 %, soutajahankajalkaisten 31 %, kyklooppihankajalkaisten ja rataseläinten osuudet olivat samansuuruiset 16 % Ulapalla 5 m vyöhykkeessä soutajahankajalkaisten osuus oli suurin 4 %, vesikirppujen 38 %, kyklooppihankajalkaisten ja rataseläinten 11 % 5 1 m vyöhykkeessä soutajahankajalkaisten osuus kokonaisbiomassasta oli 37 %, samoin kuin vesikirppujen, kyklooppihankajalkaisten 15 % ja rataseläinten 13 % Eläinplanktonin runsaus vuosina 1996 ja 1999 Vuonna 1996 Hyvönlahdella tavattiin vesikirppuja (Cladocera) keskimäärin 8 kpl l -1, hankajalkaisia (Copepoda) 16 kpl l -1 ja rataseläimiä (Rotatoria) 57 kpl l -1 Vuonna 1999 avovesikauden keskiarvot olivat hieman suurempia kuin vuonna 1996: vesikirppuja oli 1 kpl l -1, hankajalkaisia 36 kpl l -1 ja rataseläimiä 134 kpl l -1 Lajiryhmien prosentuaaliset osuudet eivät kuitenkaan muuttuneet Vuonna 1996 keskimääräinen kokonaisbiomassa oli 4,5 µg C l -1 ja vuonna 1999 se oli 58,6 µg C l -1 Tuorepainona laskettuna vastaavat luvut olivat 733 µg l -1 ja 1 6 µg l -1 Hankajalkaiset muodostivat biomassasta noin puolet, vesikirppujen osuus oli alle 4 % ja rataseläinten noin 1 % Vuonna 1996 Uukuniemen näytteissä oli vesikirppuja keskimäärin 1 kpl l -1, hankajalkaisia 22 kpl l -1 ja rataseläimiä 55 kpl l -1 Vuosien välinen vertailu ei ole mielekästä, koska vuonna 1999 näytteitä oli vain touko-kesäkuulta Keskimääräinen kokonaisbiomassa oli 47,4 µg C l -1 (tuorepainona 858 µg l -1 ) vuonna 1996 Hankajalkaisten osuus oli yli puolet biomassasta sekä Hyvönlahdella että Uukuniemellä Uukuniemellä vesikirppujen osuus kokonaisbiomassasta oli 42 % ja rataseläinten vain 7 % Lajisto Vuonna 22 Karjalan Pyhäjärvessä esiintyi yhteensä 3 äyriäisplanktontaksonia, joista vesikirppuja oli 21 ja hankajalkaisia 9 taksonia (liite 1) Lisäksi tavattiin muutaman kerran Harpaticoideja Rataseläimiä ei tässä tutkimuksessa määritetty, vaan laskettiin ainoastaan kokonaismäärät ja erikseen Asplanchna -rataseläimen määrät Bosmina longispina -vesikirppu oli vuonna 22 rantavedessä runsain laji (kuva 9) B longispina -laji esiintymishuiput sekä rantavedessä että ulapalla olivat toukokuun lopusta kesäkuun loppuun Toinen pienempi maksimi oli ulapalla syys-lokakuussa Eudiaptomus -hankajalkaisen osuus toukokuun kokonaisbiomassasta oli noin kolmannes (31 %) Kesäkuun ja heinäkuun alun näytekerroilla osuus oli alle 1 % Loppukesällä Eudiaptomus -suvun osuus oli merkittävä (15 43 %) Pienten hankajalkaisten (Mesocyclops leuckarti ja Thermocyclops oithonoides) osuus kokonaisbiomassasta kasvoi heinäkuun lopusta lähtien selvästi Muita rantavedessä ( 2 m) runsaana esiintyviä lajeja olivat Heterocope appendiculata -soutaja- Alueelliset ympäristöjulkaisut

20 hankajalkainen ja hieman yllättäen myös Daphnia galeata -vesikirppu (kuva 9) Heinäkuun alussa Polyphemus pediculus -petovesikirpun osuus kokonaisbiomassasta oli 25 % Eudiaptomus -hankajalkaista esiintyi runsaana (21 36 %) ulapan pintaosissa koko avovesikauden ajan (kuva 1) Toiseksi eniten tavattiin B longispina -lajia Pienten hankajalkaisten (Mesocyclops leuckarti ja Thermocyclops oithonoides) osuus kokonaisbiomassasta oli alkukesällä alle 1 % Elokuun alussa osuus oli 2 % Kesä-heinäkuussa ula- pan pintaosissa ( 5 m) Daphnia galeata -vesikirpun osuus oli suurempi (2 27 %) kuin D cristata -lajin (2 6 %) Elokuun alusta lokakuuhun D cristata -lajin osuus kokonaisbiomassasta oli asemilla 2 ja 58 suurempi kuin D galeata -lajin osuus D galeata -lajin biomassa oli Suomen ja Venäjän rajalla suurempi kuin D cristata -lajin elokuun puolivälissä Ulapalla 5 1 metrin syvyydellä valtalajeja olivat Eudiaptomus sp, Bosmina longispina, Daphnia cristata ja pienet hankajalkaiset (Mesocyclops leuckarti ja Thermocyclops oithonoides) Edellisten li- Biomassa µg C l Ranta -2 m muut vesikirput Limnosida frontosa Daphnia galeata Daphnia cristata Holopedium gibberum Bosmina longispina Ulappa -5 m Biomassa µg C l Ulappa 5-1 m Biomassa µg C l Kuva 9 Vesikirppulajien biomassakeskiarvot (µg C l -1 ) rantavedessä ( 2 m) ja ulapalla ( 5 ja 5 1 m) Karjalan Pyhäjärvellä vuonna Pohjois-Karjalan ympäristökeskus

21 säksi suurikokoisen, kylmää suosivan Limnocalanus macrurus -reliktiäyriäisen osuus oli 3 % toukokuun lopussa ja keskimäärin avovesikauden aikana noin 7 % kokonaisbiomassasta (kuva 1) Toukokuun lopussa vuonna 1996 ulapan pintaosissa ( 5 m) Hyvönlahdella eniten tavattiin hankajalkaisten nuoruusvaiheita (Cyclops spp sekä Meso- ja Thermocyclops) ja Bosmina longispina -vesikirppuja (kuva 11) Eudiaptomus -soutajahankajalkainen vallitsi heinäkuun lopusta aina elokuun alkuun Elokuun lopussa suurimman biomassan muodosti Limnosida frontosa -vesikirppu Syys- ja lokakuussa Eudiaptomus ja B longispina esiintyivät jälleen valtalajeina Toukokuussa vuonna 1999 suurikokoinen Limnocalanus macrurus -soutajahankajalkainen oli runsain laji Hyvönlahdella Kesäkuun alussa oli B longispina maksimi, jonka jälkeen Eudiaptomus oli tärkein laji aina heinäkuun alkuun saakka Daphnia cristata esiintyi runsaimpana heinäkuun lopusta syyskuun alkuun Syyskuun puolivälissä Biomassa µ gcl Ranta -2 m Limnocalanus macrurus Heterocope appendiculata pienet hankajalkaiset Cyclops sp. Eudiaptomus sp Ulappa -5 m Biomassa µg C l Ulappa 5-1 m 6 Biomassa µg C l Kuva 1 Hankajalkaislajien biomassakeskiarvot (µg C l -1 ) rantavedessä ( 2 m) ja ulapalla ( 5 ja 5 1 m) Karjalan Pyhäjärvellä vuonna 22 Alueelliset ympäristöjulkaisut

22 5 Hyvönlahti 5 Hyvönlahti 4 4 Biomassa µg C l -1 Biomassa µg C l muut hankajalkaiset Limnocalanus macrurus Heterocope appendiculata Meso - ja Thermocyclops Cyclops spp. Eudiaptomus spp. Uukuniemi Biomassa µg C l -1 Biomassa µg C l Uukuniemi muut vesikirput Limnosida frontosa Daphnia cristata Daphnia galeata Holopedium gibberum Bosmina longispina Kuva 11 Vesikirppu- ja hankajalkaislajien biomassat (µg C l -1 ) Karjalan Pyhäjärven Hyvönlahdella ja Uukuniemellä vuosina 1996 ja 1999 Biomassa on laskettu kolmen näytteen kokoomanäytteestä vesien jo jäähdyttyä talvehtivia hankajalkaisia (Eudiaptomus, Meso- ja Thermocyclops) tavattiin eniten Vuonna 1996 keväällä ja alkukesällä Uukuniemen näytteissä havaitut valtalajit olivat samat kuin Hyvönlahdella (kuva 11) B longispina oli tärkein laji koko kesän syyskuun alkuun saakka Alkukesällä Eudiaptomus soutajahankajalkainen oli toiseksi tärkein laji, keskikesällä laji korvautui pienikokoisilla hankajalkaisilla (Meso- ja Thermocyclops) Eudiaptomus sp runsastui koko tutkimusjakson aikana ulapan pintaosissa: keskibiomassa oli 6,2 µg C l -1 vuonna 1996, 12, 1 µg C l -1 vuonna 1999 ja 19,3 µg C l -1 vuonna 22 (kuva 12) Myös Daphnia cristata -vesikirppua tavattiin yllättävän paljon vuonna 1999 ulapan pintaosissa ( 5 m) Keskibiomassa oli 1,3 µg C l -1 vuonna 1996 ja 9,3 µg C l -1 vuonna 1999 Vuosien välinen ero oli noin seitsemänkertainen Vuonna 22 D cristata -lajin keskibiomassa oli pudonnut puoleen edellisvuoden arvosta 2 Pohjois-Karjalan ympäristökeskus

23 Biomassa µ gcl Ulappa -5 m muut vesikirput Limnosida frontosa Daphnia galeata Daphnia cristata Holopedium gibberum Bosmina longispina touko kesä heinä elo syys touko kesä heinä elo syys touko kesä heinä elo syys loka Biomassa µ gcl Ulappa -5 m Limnocalanus macrurus Heterocope appendiculata Meso -ja Thermocyclops Cyclops sp. Eudiaptomus sp. touko kesä heinä elo syys touko kesä heinä elo syys touko kesä heinä elo syys loka Kuva 12 Karjalan Pyhäjärven ulapan pintaosien ( 5 m) a) vesikirppulajien ja b) hankajalkaislajien keskiarvobiomassat (µg C l -1 ) vuosina 1996, 1999 ja 22 (4,6 µg C l -1 ) Daphnia galeata -lajin keskibiomassat olivat vuonna ,3 µg C l -1, ,7 µg C l -1 ja 22 6,1 µg C l -1 Tällä lajilla maksimi oli vuonna 22 (kuva 12) Daphnia cristata ja Daphnia galeata -lajien yksilöpituudet vuosina 1996 ja 1999 Daphnia cristata -vesikirppujen yksilöpituuksia mitattiin 433 kpl Hyvönlahden ja 7 kpl Uukuniemen aineistosta Hyvönlahdella Daphnia cristata -lajilla pituus vaihteli vuonna 1996,36 1,8 mm ja keskipituus oli,69 mm (kuva 13) Vuonna 1999 pituuden vaihteluväli oli,39 1,3 mm ja keskipituus,68 mm, joka oli miltei sama kuin vuonna 1996 Vuonna 1996 Uukuniemellä D cristata -lajin keskipituus oli,56 mm ja vaihteluväli,36,97 mm (kuva 13) Vuonna 1999 keskipituus oli,62 mm ja pituus vaihteli,37 mm ja,97 mm välillä Daphnia galeata -lajin pituuksia mitattiin Hyvönlahden populaatiosta 251 kpl ja Uukuniemen 53 kpl Hyvönlahdella pituus vaihteli,22 1,47 mm ja keskipituus oli,9 mm vuonna 1996 ja vastaavasti,47 1,39 mm ja,85 mm vuonna 1999 Uukuniemellä voidaan verrata vain kesäkuun tuloksia; keskipituus oli,8 mm vuonna 1996 ja,82 mm vuonna 1999 Daphnia -lajien prosentuaaliset osuudet vaihtelevat eri vuosina paljon ulapan pintaosissa (kuva 14) Vuonna 1996 Daphnia galeata -lajia esiintyi runsaasti Vuonna 1999 Daphnia cristata -laji oli selvästi valtalaji Vuonna 22 lajisuhteet vaihtelivat; alkukesällä suurempikokoinen D galeata oli runsaampi ja vastaavasti loppukesällä pienempikokoinen D cristata runsastui (kuva 14) Alueelliset ympäristöjulkaisut

24 1 5 Hyvönlahti Daphnia cristata 1 5 Hyvönlahti Daphnia galeata Pituus µm Pituus µm Uukuniemi Daphnia cristata 1 5 Uukuniemi Daphnia galeata Pituus µ m Pituus µm Kuva 13 Daphnia cristata ja Daphnia galeata -vesikirppulajien pituusjakaumat (kuukauden keskiarvo ja -hajonta) touko-syyskuussa vuosina 1996 ja 1999 Hyvönlahdella ja touko-kesäkuussa vuosina 1996 ja 1999 Uukuniemellä Karjalan Pyhäjärvellä 1 D. crista ta Ma D. J ale ata -lamie n % -osuudet Daphnia cristata Daphnia galeata Kuva 14 Daphnia cristata ja Daphnia galeata -vesikirppulajien %-osuudet vuosina 1996, 1999 ja 22 Karjalan Pyhäjärvellä ulapan pintaosissa ( 5 m) 22 Pohjois-Karjalan ympäristökeskus

25 4 2 Alueelliset erot Eläinplanktonin ajallista ja paikallista vaihtelua voidaan kuvata variaatiokertoimen avulla (CV=keskihajonta/keskiarvo) Vuonna 22 eläinplanktonin alueellista vaihtelua tutkittiin toukokuussa (23,5) ja heinäkuun loppupuolella (22,7) analysoimalla viiden aseman eläinplanktonnäytteet Keväällä eläinplanktonin kokonaisbiomassan variaatiokerroin (CV %) oli rantavedessä ( 2 m) 46 %, ulapan pintaosissa ( 5 m) 37 % ja 5 1 metrin vyöhykkeessä 22 % Vesikirput ja rataseläimet esiintyivät usein laikuittaisesti, jolloin variaatiokertoimet ovat suuria Kokonaisbiomassan ajallinen vaihtelu (touko-lokakuussa) oli ranta-alueella 37 %, ulapan pintaosissa 2 % ja 5 1 metrin vyöhykkeessä vain 16 % Syrjäsalmen (as 2) ja Röhmänkallion (as 58) väliset erot on esitetty taulukossa 3 Rantavedessä ( 2 m) keski- Taulukko 3 Eläinplanktonryhmien biomassan (µg C l 1 ) vertailu Karjalan Pyhäjärven kahdella alueella (Syrjäsalmi as 2 ja Röhmänkallio as 58) ja eri syvyysvyöhykkeissä ei-parametrisen Wilcoxinin parittaisen testin avulla Biomassa±hajonta Biomassa±hajonta Testi-suure F P Asema 2 Asema 58 Ranta 2 m Kokonaisbiomassa (n=9) 6,3 ± 83,4 58,8 ± 79, Cladocera 36,6 ± 86,6 37,1 ± 71, Cyclopoida 3,6 ± 2,2 3,1 ± 1, Calanoida 14,3 ± 2,7 12,5 ± 15, Rotatoria 5,2 ± 2,7 5,2 ± 4, Bosmina longispina 33,8 ± 85,5 31,5 ± 67, Daphnia cristata,95 ± 1, 7,3 ± 4, ** Daphnia galeata,37 ±,4 6,5 ± 11, * Eudiaptomus sp 4,4 ± 21,1 18,2 ± 14, ** Mesocyclops leuckarti ja 2,3 ± 2,1 5,4 ± 3, ** Thermocyclops oithonoides Ulappa 5 m Kokonaisbiomassa (n=9) 75,3 ± 37,9 65,4 ± 2, Cladocera 31,2 ± 22,5 19, ± 1, * Cyclopoida 6,6 ± 17,4 7, ± 3, Calanoida 26,4 ± 17,4 29, ± 8, Rotatoria 1,2 ± 8,4 9,2 ± 9, Bosmina longispina 15,1 ± 18,9 6,4 ± 4, Daphnia cristata 13,5 ± 15,6,4 ±, ** Daphnia galeata 2,5 ± 4,3 2,7 ± 5, Eudiaptomus sp 13,2 ± 3,5 7,5 ± 5, Mesocyclops leuckarti ja 6, ± 5,1 2,8 ± 1, * Thermocyclops oithonoides Ulappa 5 1 m Kokonaisbiomassa (n=9) 63,5 ± 18,9 61,9 ± 23, Cladocera 26,9 ± 16,3 18,7 ± 8, Cyclopoida 7,3 ± 4,5 7,2 ± 2, Calanoida 2,6 ± 8,4 25,6 ± 13, Rotatoria 8,1 ± 5,7 1,2 ± 9, Bosmina longispina 9, ± 6,6 6,3 ± 5, Daphnia cristata 4,2 ± 3,4 5,3 ± 3, Daphnia galeata 5,9 ± 7,6 3,4 ± 3, Eudiaptomus sp 21, ± 8,6 16,7 ± 1, Mesocyclops leuckarti ja 5,9 ± 3, 6,2 ±2, Thermocyclops oithonoides Alueelliset ympäristöjulkaisut

26 määräiset kokonaisbiomassat olivat samat asemilla 2 ja 58, eivätkä eri eläinryhmien biomassatkaan poikenneet toisistaan Valtalajien D cristata, D galeata, Eudiaptomus sp ja pienten hankajalkaisten (Mesocyclops ja Thermocyclops) biomassa oli suurempi Röhmänkalliossa (as 58) Ulapan pintaosissa vesikirppujen kokonaisbiomassa oli merkittävästi suurempi Syrjäsalmen havaintopaikalla Pienet kyklooppihankajalkaiset puolestaan esiintyivät runsaampana Röhmänkallion asemalla Ulapan 5 1 m vyöhykkeessä havaintopaikkojen välillä ei havaittu tilastollisesti merkittäviä eroja (taulukko 3) Taulukossa 4 on verrattu kaikkien viiden aseman eläinplanktonbiomassan keskiarvoja ja keskiarvon keskivirhettä Syrjäsalmen (as 2) ja Röhmänkallion (as 58) keskibiomassoihin Toukokuussa kokonaisbiomassat ja ryhmäbiomassat olivat hyvin samanlaisia olipa näytteitä otettu viideltä tai kahdelta asemalta Heinäkuun loppupuolella erot kasvoivat (taulukko 4) Viiden aseman kokonaisbiomassan keskiarvot olivat rantavedessä ja ulapan pintaosissa hieman suurempia kuin kahden aseman keskiarvot Tämä johtui lähinnä vesikirppujen biomassojen eroista Vesikirppupopulaatio muodostaa usein selviä parvia, jolloin näytteenoton luotettavuus saattaa pienillä näytemäärillä kärsiä Syvemmällä 5 1 metrin vyöhykkeessä biomassaerot olivat pieniä: kokonaisbiomassa, vesikirppujen, kyklooppihankajalkaisten ja rataseläinten biomassat olivat kahden aseman keskiarvona hieman suurempia kuin viiden aseman Ainoastaan soutajahankajalkaisten kahden aseman keskiarvobiomassa oli vähän pienempi kuin viiden aseman keskiarvo Taulukko 4 Toukokuussa ja heinäkuussa 22 Karjalan Pyhäjärven Hummonselän, Syrjäsalmen, Taipaleenselän, Röhmänkallion ja Kalattomanselän havaintopaikkojen eläinplanktonbiomassan (µg C l 1 ) keskiarvot ja keskiarvon keskivirheet (n=5) ja saman ajankohdan Syrjäsalmen ja Röhmänkallion eläinplanktonbiomassan keskiarvot ja keskiarvon keskivirheet (n=2) keskiarvo ± keskiarvo ± keskiarvo ± keskiarvo ± keskivirhe keskivirhe keskivirhe keskivirhe asemat 2 ja 58 kaikki asemat asemat 2 ja 58 kaikki asemat (n=2) (n=5) (n=2) (n=5) Ranta 2 m Kokonaisbiomassa 35,8 ± 1,9 33,7 ± 3, 17,8 ± 5,1 31,2 ± 6,4 Cladocera 5,1 ± 2, 8,2 ± 3,2 1,5 ±,7 12,9 ± 5,1 Cyclopoida 4,5 ± 1,5 4,4 ±,7 3,3 ±,7 4,3 ± 1,4 Calanoida 19,3 ± 3,7 14,6 ± 2,5 4,8 ±,1 6,8 ± 2,2 Rotatoria 5,8 ± 1, 5,7 ±,3 7,5 ± 4,7 6,7 ± 2,2 Ulappa 5 m Kokonaisbiomassa 72,6 ± 3,7 7,9 ± 3,4 49,3 ± 2,2 64,8 ± 1,8 Cladocera 14,5 ± 3,3 18,7 ± 5,9 12,2 ± 8, 23,4 ± 7,9 Cyclopoida 9,6 ± 1,3 9,8 ±,8 4,6 ±,3 5,7 ± 1,3 Calanoida 4,8 ± 1, 35,9 ± 7,9 25,6 ± 6,5 29,3 ± 4,1 Rotatoria 5,9 ±,1 5,4 ±,5 6,2 ±,9 5,9 ±,8 Ulappa 5 1 m Kokonaisbiomassa 71,9 ± 3,7 77,4 ± 5,9 71,3 ± 3,7 6,1 ± 1, Cladocera 14,2 ± 3,9 14, ± 2,5 34,5 ± 3,9 27,3 ± 11,3 Cyclopoida 8,3 ± 1,2 1,8 ± 1,3 7,8 ± 1,2 7,3 ± 1,9 Calanoida 4,8 ±, 44,7 ± 7,7 18,9 ±, 19,7 ± 1,7 Rotatoria 6,7 ±,1 6,6 ±,7 9,9 ±,1 8,4 ±,9 24 Pohjois-Karjalan ympäristökeskus

27 Keväällä kaksi asemaa näyttäisi antavan melko edustava kuvan eläinplanktonin runsaudesta (kuva 15) Heinäkuussa kesäkerrostuneisuuden aikaan alueelliset erot olivat selkeämpiä (kuva 15) Eteläosan suurilla selkävesillä (as 58 ja 96) soutajahankajalkaisten (Calanoida) biomassa oli selvästi suurempi kuin pohjoisosassa Vastaavasti näillä alueilla kykloppihankajalkaisia (Cyclopoida) ja rataseläimiä (Rotatoria) oli vähemmän kuin muilla havaintopaikoilla Vesikirppumaksimit (Cladocera) olivat Taipaleenselällä (as 4), Syrjäsalmella (as 2) ja Hummonselällä (as 31) Biomassa µ g C l Ranta -2 m Cyclopoida Calanoida Rotatoria Cladocera Biomassa µg C l Ranta -2 m keskiarvo havaintopaikat keskiarvo Ulappa -5 m Ulappa -5 m 1 1 Biomassa µg C l Biomassa µg C l keskiarvo keskiarvo Ulappa 5-1 m Ulappa 5-1 m 1 1 Biomassa µg C l Biomassa µg C l keskiarvo keskiarvo Kuva 15 Eläinplanktonbiomassan (Cladocera, Rotatoria, Cyclopoida ja Calanoida) alueelliset erot ja koko järven keskiarvo eri syvyysvyöhykkeissä ( 2 m, 5 m ja 5 1 m) Karjalan Pyhäjärvellä heinäkuun loppupuolella ( ) Alueelliset ympäristöjulkaisut

28 Tulosten tarkastelu Eläinplanktonin runsaus Karjalan Pyhäjärvellä ulapan pintaosissa eläinplanktonin kokonaisbiomassa (7,4 µg C l -1, n=1) oli vuonna 22 suurempi kuin vuosina 1996 (35,9 µg C l -1, n=16) ja 1999 (52,9 µg C l -1, n=11) Näytealueet poikkesivat eri vuosina kuitenkin toisistaan, mikä heikentää vertailtavuutta Vuonna 22 kesä- ja heinäkuun pintaveden lämpötilat olivat korkeampia kuin vuosina 1996 ja 1999, mutta alkukesän ja syksyn lämpötilat eivät juuri eronneet toisistaan tutkimusvuosina Pyhäjärven Venäjän puoleisen osan eläinplanktonbiomassa oli vuosina vain µg l 1 tuorepainona (Ryžkov ym 1987) Biomassa ja runsaus olivat noin neljäsosa vuosien 1996 ja 1999 tuloksiin verrattuna ja noin viidesosa vuoden 22 tuorepainoon nähden Tähän voivat vaikuttaa erilaiset näytteenottomenetelmät Haavi luultavasti aliarvioi pienten rataseläinten ja hankajalkaisten pienimpien naupliustoukkien runsautta Tämä näkyi myös lajiryhmien suhteellisina osuuksina Venäjän puoleisen osalla, rataseläinten kappalemäärien suhteellinen osuus oli elokuussa 1978 vain 16 % (Ryžkov ym 1987), kun se vuosina 1996 ja 1999 Hyvönlahdella ja Uukuniemellä vaihteli % ja vuonna 22 oli yli 7 % Pyhäselällä rataseläinten osuus kokonaiskappalemääristä oli yli 8 % vuosina (Rahkola-Sorsa 23) Vuonna 1978 hankajalkaisten osuus oli Ryžkovin mukaan (1987) Venäjän puoleisella osalla huomattavasti suurempi (72 %) kuin vuosina 1996 ja 1999 Hyvönlahdella (21 24 %) tai Uukuniemellä (23 %), mutta vesikirppujen osuus oli suunnilleen samaa luokkaa Vuonna 1991 ja 1992 tehtiin laaja eläinplanktontutkimus Saimaan eri järvialtaissa, jossa analysoitiin koko järven alueella esiintyneen eläinplanktonin runsaus ulapalla ja rantavedessä (Viljanen ja Karjalainen 1993, Karjalainen ym 1996) Käytetyt menetelmät olivat samat kuin Karjalan Pyhäjärvellä vuosina 1996, 1999 ja 22 Saimaan aineistossa eläinplanktonin keskibiomassat olivat samaa luokkaa kuin Karjalan Pyhäjärvellä Vuonna 1991 heinäkuun eläinplanktonin keskibiomassa oli Paasivedellä 75 µg C l -1 (n=33) ja elokuun keskibiomassa oli Pyhäselällä 5 µg C l -1 (n=33) (Viljanen ja Karjalainen 1993) Vuonna 1999 heinäkuun lopussa ulapan pintaosan biomassa vaihteli Etelä-Saimaalla µg C l -1 (n=1) ja Haukivedellä µg C l -1 (Rahkola-Sorsa ym 22) Kuormittuneilla järvialtailla alueelliset erot olivat tietysti melko suuria Elokuun alussa vuonna 2 biomassa oli Etelä-Saimaalla ja Haukivedellä keskimäärin 77 µg C l -1, joka vastaa erittäin hyvin Pyhäjärven tasoa (Rahkola-Sorsa ym 21) Vuosina Karjalan Pyhäjärvellä ulapan pintaosissa eläinplanktonbiomassat kohosivat tutkimusjakson aikana (kuva 16) Pyhäselällä voitiin havaita samanlainen trendi, kun tarkastellaan ulapan pintaosan viisivuotiskeskiarvoja (Rahkola-Sorsa 23) Kirkasvetisessä Karjalan Pyhäjärvessä 5 1 metrin vyöhykkeen eläinplanktonbiomassa on suhteessa suurempi kuin tummempivetisessä Pyhä- 26 Pohjois-Karjalan ympäristökeskus

29 Biomassa µ gcl Ulappa -5 m Cyclopoida Calanoida Rotatoria Cladocera touko kesä heinä elo syys touko kesä heinä elo syys touko kesä heinä elo syys loka Kuva 16 Karjalan Pyhäjärven vesikirppujen (Cladocera), soutajahankajalkaisten (Calanoida), kyklooppihankajalkaisten (Cyclopoida) ja rataseläinten kuukausikeskiarvobiomassat (µg C l -1 ) ulapan pintaosissa ( 5 m) vuosina 1996, 1999 ja 22 selässä Vuonna 22 Pyhäselän ulapan pintaosan ( 5 m) eläinplankton biomassan vuosikeskiarvo oli 61 µg C l -1 ja 5 1 m vyöhykkeessä noin puolet 31 µg C l -1 (Rahkola-Sorsa 23) Vastaavasti Pyhäjärvellä ulapan pintaosan ( 5 m) ja syvemmän osan biomassat olivat miltei samat (71 ja 64 µg C l -1 ) Tehokalastetussa mesotrofisessa Liperin Pohjalammessa kokonaisbiomassa oli vuosina keskimäärin 232 µg C l -1 eli yli nelinkertainen Pyhäjärveen verrattuna Pohjalammella vesikirppujen osuus oli hieman alle puolet kokonaisbiomassasta, hankajalkaisten osuus vaihteli 4 6 % ja rataseläinten osuus oli 1 2 % Rehevien Siilinjärven kunnostusjärvien eläinplanktonin keskimääräinen kokonaisbiomassa oli puolestaan moninkertainen verrattuna esimerkiksi Pohjalampeen: Kevättömässä biomassa vaihteli µg C l -1 ja Pöljänjärvessä µg C l -1 (Rahkola 1999) Kevätön -järvellä hankajalkaisten osuus kokonaisbiomassasta vaihteli 17 29%, vesikirppujen % ja rataseläinten 1 39 % vuonna 1998 Järven rehevöitymisen myötä rataseläinten osuus biomassasta kasvaa ja hankajalkaisten suhteellinen osuus usein pienenee Pyhäjärven eläinplanktonin lajiryhmien suhteelliset osuudet ovat muiden Saimaan altaiden kanssa samaa luokkaa, eivätkä kuvasta rehevöitymistä Etelä-Saimaan kuormittuneilla alueilla vesikirppujen osuus oli suuri ja Haukiveden kuormittuneessa pohjoisosissa rataseläinten ja kyklooppihankajalkaisten osuus oli merkittävä (Rahkola-Sorsa ym 21) Soutajahankajalkaisten (Calanoida) määrä kasvoi selvästi puhtaammilla alueilla (Rahkola-Sorsa ym 21) Karjalan Pyhäjärvellä soutajahankajalkaisten määrä oli suurempi eteläisillä selkävesillä (as 58 ja 96) Näkösyvyys oli suuri ja vedenväri oli kirkasta näillä alueilla Alueelliset ympäristöjulkaisut

30 5 2 Lajisto Vuosina Venäjän puoleisella osalla Pyhäjärveä runsaana esiintyviä vesikirppuja olivat Daphnia cristata, eri Bosmina -lajit, Daphnia longispina ja Holopedium gibberum (Ryžkov ym 1987) Ryžkov ym (1987) mainitsee hankajalkaisista vain Limnocalanus macrurus -lajin (kuva 17), joka runsastui kesäaikaan Vuonna 22 Eudiaptomus sp oli ulapalla valtalaji Bosmina longispina ja Daphnia cristata sekä D galeata -vesikirput esiintyivät runsaana Pienten hankajalkaisten (Mesocyclops leuckarti ja Thermocyclops oithonoides) osuus kasvoi loppukesällä ja syksyllä Holopedium gibberum -vesikirppu ei ollut runsaslukuinen vuosina Karjalan Pyhäjärven taksonimäärät olivat samaa tasoa muiden Vuoksen vesistön suurten järvialtaiden kanssa Vuosina Pihlajavedellä ulapan vesikirpputaksonien määrät vaihtelivat ja hankajalkaisten lukumäärät 9 1 (Hynynen ym 1999) Etelä-Saimaan ja Haukiveden ulapan pintaosan äyriäisplanktontaksonimäärä oli samaa tasoa Karjalan Pyhäjärven kanssa (Rahkola-Sorsa ym 22) Vuosina otetuissa näytteissä Puruveden vertailukelpoinen äyriäisplanktonin taksonimäärä oli 25 (Veijola ja Hakkari 1985) Vaikka tavatut lajit ovatkin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta samoja Puruvedellä ja Pyhäjärvellä, poikkeavat lajien runsaussuhteet toisistaan Omien julkaisemattomien tulosten mukaan vuonna 22 Puruvedellä ulapan pintaosassa tavattiin melko runsaana Bosmina coregoni -vesikirppua, joka lähes puuttuu Pyhäjärveltä Hieman suurempikokoiset laiduntajat Daphnia cristata, D galeata, Limnosida frontosa ja Eudiaptomus sp olivat puolestaan runsaampia Karjalan Pyhäjärvellä kuin Puruvedellä Laiduntamisaste voi siis olla korkeampi Pyhäjärvellä kuin Puruvedellä Daphnia lisääntyy kesäaikaan partenogeneettisesti eli naaraat munivat geneettisesti täsmälleen itsensä kaltaisia munia Lisääntymisnopeus ja eläinten kehitys on voimakkaasti lämpötilariippuvaista Lämpötila vaikuttaa ravinnon ohella eläimen kasvu- ja kehitys- Kuva 17 Limnocalanus macrurus -soutajahankajalkainen, aikuinen koiras Kuva Minna Rahkola-Sorsa 28 Pohjois-Karjalan ympäristökeskus

31 nopeuteen (Vijverberg 198) Lämpötila vaikuttaa myös leväkoostumukseen ja jakautumisnopeuteen, joten korkeammat lämpötilat vuonna 1999 kuin vuonna 1996 luultavasti selittävät osaltaan D cristata -lajin menestymistä Usein kaksi tai kolme Daphnia -lajia esiintyy yhtä aikaa vesistössä Lajit saattavat esiintyä eri vesikerroksissa ja niiden menestyminen vaihtelee enemmän saaliiksi joutumisriskin kuin ravintotilanteen mukaan (Leibold ja Tessier 1991) Pääjärvellä tehtyjen tutkimusten mukaan D cristata esiintyy runsaampana päällysvedessä ( 5 m) ja D galeata välivedessä (Granberg 197) Pyhäjärvellä 22 D cristata oli selvästi runsaampi laji 5 1 m vyöhykkeessä ja D galeata -laji pintaosissa Vuoden 199 kesä-heinäkuussa Puruveden D cristata -lajin keskipituus oli,61 mm ja D galeatan keskipituus oli,8 mm (Karjalainen ym 1992) Tulokset olivat samaa luokkaa Karjalan Pyhäjärven tuloksien kanssa, vaikka Puruvedellä vuonna 199 pituus oli laskettu kokoluokkien keskiarvon mukaan ja Karjalan Pyhäjärvellä eläimet oli mitattu yksitellen 5 3 Eläinplankton kalojen ravintokohteena Planktonsyöjäkalat, kuten muikku, siika ja kuore (kuva 18), suosivat ravinnonvalinnassaan selvästi D galeata -lajia verrattuna B longispina ja etenkin D cristata -lajiin (Sandlund ym 1987, Naesje ym 1991) Ravinnonvalinta perustuu kokoon ja väritykseen sekä jossain määrin käyttäytymiseen (Brooks ja Dodson 1965, Zaret 1975) D galeata -lajin näkyvyyteen vaikuttaa eläimen suurikokoinen ja selvästi havaittava silmä Heikon muikkukannan aikana Puruvedellä havaittiin D cristata -lajin korvautuminen suurempikokoisella D galeata -lajilla (Karjalainen ym 1992) Karjalan Pyhäjärvellä D galeata -laji runsastui tutkimusjakson aikana samoin kuin D cristata -lajikin, mutta vähäisemmässä määrin Pyhäjärven ulapalla kuore on nykyään runsain laji (Jurvelius ym 2) ja valikoiva saalistus voisi siis selittää Daphnia -lajien esiintymistä, mutta muutoksen pitäisi näkyä myös eläinten koon muutoksena La- Kuva 18 Planktonin syöjiä: ylinpänä on siika keskellä muikku ja alhaalla kuore Piirros Hannu Hokkanen Alueelliset ympäristöjulkaisut

Johdat us eläinplankt onin maail maan

Johdat us eläinplankt onin maail maan Johdat us eläinplankt onin maail maan Anne-Mari Ventelä Pyhäjärvi-instituutti 1 Eläinplankt onryhmät Alkueläimet (Protozoa) Rataseläimet (Rotatoria) Äyriäiseläinplankton Vesikirput (Cladocera) Hankajalkaisäyriäiset

Lisätiedot

Tuusulanjärven eläinplanktontutkimus vuonna 2009

Tuusulanjärven eläinplanktontutkimus vuonna 2009 Tuusulanjärven eläinplanktontutkimus vuonna Martti Rask 1 ja Anja Lehtovaara 2 1 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Evon riistan- ja kalantutkimus, 1697 Evo 2 Helsingin yliopisto, Lammin biologinen

Lisätiedot

Tuusulanjärven eläinplanktontutkimus vuonna 2007

Tuusulanjärven eläinplanktontutkimus vuonna 2007 Tuusulanjärven eläinplanktontutkimus vuonna 7 Martti Rask 1 ja Anja Lehtovaara 2 1 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Evon kalantutkimusasema, 1697 Evo 2 Helsingin yliopisto, Lammin biologinen asema,

Lisätiedot

GALLTRÄSKIN KASVIPLANKTONSELVITYS KESÄLLÄ 2011

GALLTRÄSKIN KASVIPLANKTONSELVITYS KESÄLLÄ 2011 FCG Finnish Consulting Group Oy Kauniasten kaupunki GALLTRÄSKIN KASVIPLANKTONSELVITYS KESÄLLÄ 2011 -P11644 FCG Finnish Consulting Group Oy Kasviplankton v. 2011 I SISÄLLYSLUETTELO 1 Tiivistelmä... 1 2

Lisätiedot

GALLTRÄSKIN KASVIPLANKTONSELVITYS KESÄLLÄ 2010

GALLTRÄSKIN KASVIPLANKTONSELVITYS KESÄLLÄ 2010 FCG Finnish Consulting Group Oy Kauniaisten kaupunki GALLTRÄSKIN KASVIPLANKTONSELVITYS KESÄLLÄ 2010 21.1.2011 FCG Finnish Consulting Group Oy PRT I SISÄLLYSLUETTELO 1 Tutkimuksen peruste ja vesistökuvaus...

Lisätiedot

Alajärven ja Takajärven vedenlaatu

Alajärven ja Takajärven vedenlaatu Alajärven ja Takajärven vedenlaatu 1966-16 Alajärvi Alajärven vedenlaatua voidaan kokonaisuudessaan pitää hyvänä. Veden ph on keskimäärin 7,3 (Jutila 1). Yleisellä tasolla alusvesi on lievästi rehevää

Lisätiedot

VARESJÄRVI KOEKALASTUS

VARESJÄRVI KOEKALASTUS Varsinais-Suomen Kalavesien Hoito Oy Puutarhakatu 19 A 20100 TURKU www.silakka.info VARESJÄRVI KOEKALASTUS 2012 Chris Karppinen Varsinais-suomen kalavesien Hoito Oy 1. Johdanto Maataloustuottajain säätiö

Lisätiedot

Tuusulanjärven eläinplanktontutkimus vuonna 2008

Tuusulanjärven eläinplanktontutkimus vuonna 2008 Tuusulanjärven eläinplanktontutkimus vuonna 8 Martti Rask 1 ja Anja Lehtovaara 2 1 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Evon riistan- ja kalantutkimus, 1697 Evo 2 Helsingin yliopisto, Lammin biologinen

Lisätiedot

Ranuan kunnan järvien tilasta ja niiden kunnostustarpeesta

Ranuan kunnan järvien tilasta ja niiden kunnostustarpeesta Ranuan kunnan järvien tilasta ja niiden kunnostustarpeesta Annukka Puro-Tahvanainen annukka.puro-tahvanainen@ ely-keskus.fi Ranua 18.4.2018 28.11.2018 1 Yleiskatsaus Ranuan vesistöjen tilaan Vaikuta vesiin

Lisätiedot

Karhijärven kalaston nykytila

Karhijärven kalaston nykytila Karhijärven kalaston nykytila Ravintoketjukunnostus rehevien järvien hoidossa -seminaari 21.11.212 Kankaanpää Samuli Sairanen RK, Evon riistan- ja kalantutkimus Tutkimuksen taustaa Koekalastukset liittyvät

Lisätiedot

HAUKIVEDEN ELÄINPLANKTON VUONNA 2006

HAUKIVEDEN ELÄINPLANKTON VUONNA 2006 HAUKIVEDEN ELÄINPLANKTON VUONNA 26 Vesa Saarikari Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy Turku 27 2 HAUKIVEDEN ELÄINPLANKTON (26) Sisällys 1. JOHDANTO...3 2. AINEISTO JA MENETELMÄT...3 3. TULOKSET...4

Lisätiedot

Hiidenveden ekologisen tilan kehitys Mitä eri biologiset indikaattorit kertovat Hiidenveden tilan kehityksestä?

Hiidenveden ekologisen tilan kehitys Mitä eri biologiset indikaattorit kertovat Hiidenveden tilan kehityksestä? Hiidenveden ekologisen tilan kehitys Mitä eri biologiset indikaattorit kertovat Hiidenveden tilan kehityksestä? Tutkimuspäällikkö Anne Liljendahl, LUVY ry Hiidenvedellä tehdyt ekologiset tutkimukset 2016-2017

Lisätiedot

Tuusulanjärven eläinplanktontutkimus vuonna 2015

Tuusulanjärven eläinplanktontutkimus vuonna 2015 Tuusulanjärven eläinplanktontutkimus vuonna 215 Mirva Ketola 1. Johdanto Tuusulanjärvi (pinta-ala 592 ha, suurin syvyys 9,8 m) on tiheään asutun Keski-Uudenmaan tärkeimpiä järviä. Järvi on varsin matala

Lisätiedot

Kyyveden tila ESAELY:n keräämän tiedon pohjalta

Kyyveden tila ESAELY:n keräämän tiedon pohjalta Kyyveden tila ESAELY:n keräämän tiedon pohjalta Vesistöpäivä 15.6 Haukivuori Pekka Sojakka Kyyvesi Pinta-ala 129,9 km 2 Kokonaisrantaviiva 857,261 km Max syvyys 35,25 m Keskisyvyys 4,39 m Tilavuus n. 57

Lisätiedot

Vesikirput ja hankajalkaiset pulassa Säkylän Pyhäjärvellä vaarantuuko vedenlaatu?

Vesikirput ja hankajalkaiset pulassa Säkylän Pyhäjärvellä vaarantuuko vedenlaatu? Tiedote 3.3.217, julkaisuvapaa 3.3.217 klo 14.3 Vesikirput ja hankajalkaiset pulassa Säkylän Pyhäjärvellä vaarantuuko vedenlaatu? Pyhäjärven vedenlaatu oli vuonna käyttäjien kannalta hyvä, mutta toisinkin

Lisätiedot

2(11) TORSAN KOEVERKKOKALASTUS VUONNA 2014. 1. Taustaa

2(11) TORSAN KOEVERKKOKALASTUS VUONNA 2014. 1. Taustaa 2(11) TORSAN KOEVERKKOKALASTUS VUONNA 2014 1. Taustaa Torsa on toinen keskusjärvi Hiitolanjoen vesistössä Simpelejärven ohella. Torsan pinta-ala on 1375 ha, järven suurin syvyys on 53 m ja keskisyvyys

Lisätiedot

Veden laatu hyvä viime vuonna, uudet hankkeet tuovat suojelutyöhön entistäkin laajemmat toimijaverkostot

Veden laatu hyvä viime vuonna, uudet hankkeet tuovat suojelutyöhön entistäkin laajemmat toimijaverkostot Tiedote 28.3.218, julkaisuvapaa klo 12. Veden laatu hyvä viime vuonna, uudet hankkeet tuovat suojelutyöhön entistäkin laajemmat toimijaverkostot Virtaamat ja kuormitus Yläneen- ja Pyhäjoen virtaamat olivat

Lisätiedot

Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014

Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014 Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014 Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto 3.12.2014 Johdanto Heinijärven ja siihen laskevien ojien vedenlaatua selvitettiin vuonna 2014 Helsingin yliopiston

Lisätiedot

Lopen Pääjärven koekalastukset vuonna 2012 Samuli Sairanen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Joulukuu 2012

Lopen Pääjärven koekalastukset vuonna 2012 Samuli Sairanen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Joulukuu 2012 Lopen Pääjärven koekalastukset vuonna 212 Samuli Sairanen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Joulukuu 212 Johdanto Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) koekalasti Hämeenlinnassa, Tammelassa

Lisätiedot

Tuusulanjärven kalakantojen kehitys järven kunnostuksen vuosina 1996-2012

Tuusulanjärven kalakantojen kehitys järven kunnostuksen vuosina 1996-2012 Tuusulanjärven kalakantojen kehitys järven kunnostuksen vuosina 1996-212 Jukka Ruuhijärvi, Sami Vesala ja Martti Rask Riistan- ja kalantutkimus, Evo Tuusulanjärven tila paremmaksi seminaari Gustavelund,

Lisätiedot

Kalasto muuttuu ja lämpötila nousee Pyhäjärven ekosysteemi muutoksessa

Kalasto muuttuu ja lämpötila nousee Pyhäjärven ekosysteemi muutoksessa Kalasto muuttuu ja lämpötila nousee Pyhäjärven ekosysteemi muutoksessa Anne-Mari Ventelä, FT Vesistötoimialan päällikkö, Pyhäjärvi-instituutti Akvaattisen ekologian dosentti, Turun yliopisto 1 1. Pyhäjärven

Lisätiedot

Ähtärinjärven tila ja kuormitus

Ähtärinjärven tila ja kuormitus Ähtärinjärven tila ja kuormitus Ähtäri 24.11.2016 Anssi Teppo/Etelä-Pohjanmaa ELY-keskus Pertti Sevola/ Ähtärinjärvi Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Närings-, trafik- och miljöcentralen

Lisätiedot

Tuusulanjärven eläinplankton vuosina Pelagial zooplankton community in Lake Tuusulanjärvi Kirsi Kuoppamäki

Tuusulanjärven eläinplankton vuosina Pelagial zooplankton community in Lake Tuusulanjärvi Kirsi Kuoppamäki Tuusulanjärven eläinplankton vuosina 2016-2018 Pelagial zooplankton community in Lake Tuusulanjärvi Kirsi Kuoppamäki Tiivistelmä Tuusulanjärven eläinplanktonbiomassa kasvoi tasaisesti ja lähes kaksinkertaistui

Lisätiedot

Luoteis-Tammelan vesistöjen vedenlaatuselvitys v. 2011

Luoteis-Tammelan vesistöjen vedenlaatuselvitys v. 2011 Luoteis-Tammelan vesistöjen vedenlaatuselvitys v. 2011 Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto Johdanto Tämä raportti on selvitys Luoteis-Tammelan Heinijärven ja siihen laskevien ojien

Lisätiedot

Kuva Kuerjoen (FS40, Kuerjoki1) ja Kivivuopionojan (FS42, FS41) tarkkailupisteet.

Kuva Kuerjoen (FS40, Kuerjoki1) ja Kivivuopionojan (FS42, FS41) tarkkailupisteet. Kuva 1-8-8. Kuerjoen (FS4, Kuerjoki1) ja Kivivuopionojan (, ) tarkkailupisteet. Kuva 1-8-9. Kuerjoki. 189 1.8.4.3 Kuerjoki ja Kivivuopionoja Kuerjoen vedenlaatua on tarkasteltu kahdesta tarkkailupisteestä

Lisätiedot

Olli-Matti Kärnä: UPI-projektin alustavia tuloksia kesä 2013 Sisällys

Olli-Matti Kärnä: UPI-projektin alustavia tuloksia kesä 2013 Sisällys Olli-Matti Kärnä: UPI-projektin alustavia tuloksia kesä 213 Sisällys 1. Vedenlaatu... 2 1.1. Happipitoisuus ja hapen kyllästysaste... 3 1.2. Ravinteet ja klorofylli-a... 4 1.3. Alkaliniteetti ja ph...

Lisätiedot

Karjalan Pyhäjärven kasviplanktonin biomassa ja lajisto

Karjalan Pyhäjärven kasviplanktonin biomassa ja lajisto Alueelliset ympäristöjulkaisut 357 Anna-Liisa Holopainen, Liisa Lepistö, Riitta Niinioja, Anton Sharov ja Anita Rämö Karjalan Pyhäjärven kasviplanktonin biomassa ja lajisto Rajavesien ekologisen tilan

Lisätiedot

KETTULAN JÄRVIEN TILA VUOSINA 2006-2010 TEHTYJEN TUTKI- MUSTEN PERUSTEELLA

KETTULAN JÄRVIEN TILA VUOSINA 2006-2010 TEHTYJEN TUTKI- MUSTEN PERUSTEELLA KETTULAN JÄRVIEN TILA VUOSINA 2006-2010 TEHTYJEN TUTKI- MUSTEN PERUSTEELLA Näytteenotto ja näytteiden analysointi Vesinäytteet on otettu lopputalvella 2006 ja 2007 sekä loppukesällä 2006, 2007 ja 2010

Lisätiedot

Mitä verkkokoekalastus, kaikuluotaus ja populaatioanalyysi kertovat tehohoitokalastuksen vaikutuksesta Tuusulanjärven kalastoon ?

Mitä verkkokoekalastus, kaikuluotaus ja populaatioanalyysi kertovat tehohoitokalastuksen vaikutuksesta Tuusulanjärven kalastoon ? Mitä verkkokoekalastus, kaikuluotaus ja populaatioanalyysi kertovat tehohoitokalastuksen vaikutuksesta Tuusulanjärven kalastoon 1996-218? Jukka Ruuhijärvi (Luke), Tommi Malinen (HY) ja Martti Rask (HY)

Lisätiedot

Hollolan pienjärvien tila ja seuranta. Vesiensuojelusuunnittelija Matti Kotakorpi, Lahden ympäristöpalvelut

Hollolan pienjärvien tila ja seuranta. Vesiensuojelusuunnittelija Matti Kotakorpi, Lahden ympäristöpalvelut Hollolan pienjärvien tila ja seuranta Vesiensuojelusuunnittelija Matti Kotakorpi, Lahden ympäristöpalvelut 2016 2017 2018 2019 2020 2021 Pienjärvien seuranta Pienjärvien vedenlaadun seuranta Hollolassa

Lisätiedot

Varsinais-Suomen vesien tila: mitä vesistä mitataan ja mitä tulokset kertovat? Raisio Janne Suomela

Varsinais-Suomen vesien tila: mitä vesistä mitataan ja mitä tulokset kertovat? Raisio Janne Suomela Varsinais-Suomen vesien tila: mitä vesistä mitataan ja mitä tulokset kertovat? Raisio 1.12.211 Janne Suomela Varsinais-Suomen päävesistöalueet Kiskonjoki Perniönjoki 147 km 2 Uskelanjoki 566 km 2 Halikonjoki

Lisätiedot

LOUNAIS-SUOMEN KALASTUSALUE KOEKALASTUSRAPORTTI 1 (8) Terhi Sulonen 6.8.2007

LOUNAIS-SUOMEN KALASTUSALUE KOEKALASTUSRAPORTTI 1 (8) Terhi Sulonen 6.8.2007 LOUNAIS-SUOMEN KALASTUSALUE KOEKALASTUSRAPORTTI 1 (8) UUDENKAUPUNGIN HAAVAISTEN LAHTIEN KOEKALASTUS 2007 Haavaisten vesialue on n. 10 km 2 suuruinen merenlahti Uudessakaupungissa. Koekelastus on osa Haavaisten

Lisätiedot

Rappusen koekalastukset vuosina 2009 ja 2017 Katja Kulo Luonnonvarakeskus, huhtikuu 2018

Rappusen koekalastukset vuosina 2009 ja 2017 Katja Kulo Luonnonvarakeskus, huhtikuu 2018 Rappusen koekalastukset vuosina 2009 ja 2017 Katja Kulo Luonnonvarakeskus, huhtikuu 2018 Johdanto Luonnonvarakeskus (LUKE) koekalasti Rantasalmella sijaitsevan Rappusen kesällä 2017. Verkkokoekalastusten

Lisätiedot

S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y

S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y Tiia Grönholm (email) Linnunmaa Oy 24.8.2012 Lähetämme ohessa yhteenvedon Endomines Oy:n Karjalan Kultalinjan YVAan liittyvistä vuoden 2012

Lisätiedot

Rantavyöhykkeen kasvillisuuden seuranta

Rantavyöhykkeen kasvillisuuden seuranta Rantavyöhykkeen kasvillisuuden seuranta 1998 2003-2008 Onko säännöstelyn kehittämisellä pystytty lieventämään vaikutuksia rantavyöhykkeeseen? Inarijärven tila ja tulevaisuus seminaari 10.6. 2009 Juha Riihimäki

Lisätiedot

Kakskerranjärven koekalastukset vuonna 2013 Samuli Sairanen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Joulukuu 2013

Kakskerranjärven koekalastukset vuonna 2013 Samuli Sairanen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Joulukuu 2013 Kakskerranjärven koekalastukset vuonna Samuli Sairanen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Joulukuu Johdanto Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) koekalasti Turun Kakskerranjärven kesällä.

Lisätiedot

Puruveden kehitys ja erityispiirteet. Puruvesi-seminaari 6.8.2011 Heikki Simola Itä-Suomen yliopisto

Puruveden kehitys ja erityispiirteet. Puruvesi-seminaari 6.8.2011 Heikki Simola Itä-Suomen yliopisto Puruveden kehitys ja erityispiirteet Puruvesi-seminaari 6.8.2011 Heikki Simola Itä-Suomen yliopisto PURUVESI KARU JA KIRKASVETINEN SUURJÄRVI Sekä Puruvesi että Pyhäjärvi ovat kirkasvetisiä suurjärviä,

Lisätiedot

Luonnonvarakeskus, kalatutkimuksia Puruvedellä

Luonnonvarakeskus, kalatutkimuksia Puruvedellä Freshabit Puruvesi LIFE14/IPE/FI/023 Luonnonvarakeskus, kalatutkimuksia Puruvedellä Irma Kolari, Esa Hirvonen ja Tapio Keskinen Puruvesi-seminaari 29.7.2017, Ruokkeen lomakylä Luken osahankkeet Freshabit

Lisätiedot

Enäjärven kalasto, seurantaa vuosina Sami Vesala Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2014

Enäjärven kalasto, seurantaa vuosina Sami Vesala Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2014 Enäjärven kalasto, seurantaa vuosina 1997-214 Sami Vesala Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 214 Taustaa Enäjärvi mukana HOKA-hankkeessa 1998-21 VPD-seurannat 28,211 ja 214 MaaMet-hankkeen seuranta

Lisätiedot

Espoon kaupunki Pöytäkirja 32. Ympäristölautakunta Sivu 1 / 1

Espoon kaupunki Pöytäkirja 32. Ympäristölautakunta Sivu 1 / 1 Ympäristölautakunta 13.03.2014 Sivu 1 / 1 2412/11.01.03/2012 32 Espoon vesistötutkimus vuonna 2013 Valmistelijat / lisätiedot: Ilppo Kajaste, puh. 043 826 5220 etunimi.sukunimi@espoo.fi Päätösehdotus Va.

Lisätiedot

Simpelejärven verkkokoekalastukset

Simpelejärven verkkokoekalastukset Simpelejärven verkkokoekalastukset Jukka Ruuhijärvi, Pasi Ala-Opas ja Katja Kulo Luonnonvarakeskus, sisävesien kalavarat Simpelejärven kuhaseminaari 7.10.2017 Koekalastuksia on tehty kolmella Simpelejärven

Lisätiedot

Hoitokalastus ja järven ravintoverkon rakenne Hiidenveden ja Lohjanjärven tutkimustuloksia. Tommi Malinen, Helsingin yliopisto Anu Suonpää, Luvy

Hoitokalastus ja järven ravintoverkon rakenne Hiidenveden ja Lohjanjärven tutkimustuloksia. Tommi Malinen, Helsingin yliopisto Anu Suonpää, Luvy Hoitokalastus ja järven ravintoverkon rakenne Hiidenveden ja Lohjanjärven tutkimustuloksia Tommi Malinen, Helsingin yliopisto Anu Suonpää, Luvy Tausta 10 vuoden hoitokalastus ei parantanut Hiidenveden

Lisätiedot

Jyväsjärven rantavyöhykkeen eläinplankton vuosina

Jyväsjärven rantavyöhykkeen eläinplankton vuosina Pro gradu tutkielma Jyväsjärven rantavyöhykkeen eläinplankton vuosina 2000-2002 Elisa Vartiainen Jyväskylän yliopisto Bio- ja ympäristötieteiden laitos Hydrobiologia ja limnologia 2.2.2006 2 JYVÄSKYLÄN

Lisätiedot

VESISTÖN JA KALASTON TARKKAILUSUUNNITELMA TÄYDENNYKSET JA TARKENNUKSET LITTOISTENJÄRVEN OSAKASKUNTIEN HOITOKUNTA ENV

VESISTÖN JA KALASTON TARKKAILUSUUNNITELMA TÄYDENNYKSET JA TARKENNUKSET LITTOISTENJÄRVEN OSAKASKUNTIEN HOITOKUNTA ENV VESISTÖN JA KALASTON TARKKAILUSUUNNITELMA TÄYDENNYKSET JA TARKENNUKSET LITTOISTENJÄRVEN OSAKASKUNTIEN HOITOKUNTA 2 (4) 1 Johdanto Vesistön ja kalaston tarkkailu perustuu hoitokunnalle 11.9.2014 myönnettyyn

Lisätiedot

No 2175/17 YLÄMAAN PUKALUS-JÄRVEN KOEVERKKOKALAS- TUS Lappeenrannassa 10 päivänä elokuuta Matti Vaittinen limnologi

No 2175/17 YLÄMAAN PUKALUS-JÄRVEN KOEVERKKOKALAS- TUS Lappeenrannassa 10 päivänä elokuuta Matti Vaittinen limnologi No 2175/17 YLÄMAAN PUKALUS-JÄRVEN KOEVERKKOKALAS- TUS 2016 Lappeenrannassa 10 päivänä elokuuta 2017 Matti Vaittinen limnologi SISÄLTÖ FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio Puhelin

Lisätiedot

PUUJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 2013 loppukesän tulokset ja vertailu vuoteen 2012

PUUJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 2013 loppukesän tulokset ja vertailu vuoteen 2012 LUVY/119 6.9.213 Puujärven VSY Olli Kilpinen Hulluksentie 1 e 25 243 Masala PUUJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 213 loppukesän tulokset ja vertailu vuoteen 212 Näytteet Puujärven kahdelta syvännehavaintopaikalta

Lisätiedot

1980:31 TALVISESTA HAPEN KULUMISESTA. Ilppo Kettunen

1980:31 TALVISESTA HAPEN KULUMISESTA. Ilppo Kettunen 1980:31 TALVISESTA HAPEN KULUMISESTA Ilppo Kettunen L K E N M 0 N I S T E S A R J 1980:31 TALVISESTA HAPEN KULUMISESTA I Kettunen n ves Kouvola 1980 irin vesitoimisto S I S Ä L L Y S L U E T T E L 0

Lisätiedot

LOKAN JA PORTTIPAHDAN TEKOJÄRVIEN KALOJEN ELOHOPEAPITOISUUDEN TARKKAILU VUONNA 2012

LOKAN JA PORTTIPAHDAN TEKOJÄRVIEN KALOJEN ELOHOPEAPITOISUUDEN TARKKAILU VUONNA 2012 LOKAN JA PORTTIPAHDAN TEKOJÄRVIEN KALOJEN ELOHOPEAPITOISUUDEN TARKKAILU VUONNA 2012 JOHANNA MEHTÄLÄ 2014 TARKKAILUN PERUSTA Lokan ja Porttipahdan tekojärvien kalaston elohopeapitoisuuksien tarkkailu perustuu

Lisätiedot

Renkajärven kalasto. Renkajärven suojeluyhdistyksen kokous Jukka Ruuhijärvi, RKTL Evo

Renkajärven kalasto. Renkajärven suojeluyhdistyksen kokous Jukka Ruuhijärvi, RKTL Evo Renkajärven kalasto Renkajärven suojeluyhdistyksen kokous 1.2.2014 Jukka Ruuhijärvi, RKTL Evo Käsiteltäviä asioita Renkajärven ominaispiirteet Renkajärvi kalojen elinympäristönä Koekalastus kesällä 2009

Lisätiedot

Kitkajärvien monimuotoisuus, ihmisperäiset muutokset ja niiden hallinta Kitka-MuHa

Kitkajärvien monimuotoisuus, ihmisperäiset muutokset ja niiden hallinta Kitka-MuHa Kitkajärvien monimuotoisuus, ihmisperäiset muutokset ja niiden hallinta Kitka-MuHa Satu Maaria Karjalainen Seppo Hellsten Kitka-MuHa-työryhmä 2.9.2013 Himmerki, Posio Kitkan ominaispiirteitä Suomen 10.

Lisätiedot

Kyyveden Hirviselän hoitotarve koekalastus- ja vesianalyysitietojen perusteella

Kyyveden Hirviselän hoitotarve koekalastus- ja vesianalyysitietojen perusteella Ympäristösuunnittelija Reijo Lähteenmäki Etelä-Savon ELY Mikkeli 19.10.2010, täydennys 16.11.2010 Kyyveden Hirviselän hoitotarve koekalastus- ja vesianalyysitietojen perusteella Yleistä Kyyvesi kuntoon

Lisätiedot

Tuusulanjärven verkkokoekalastukset vuonna 2008

Tuusulanjärven verkkokoekalastukset vuonna 2008 Tuusulanjärven verkkokoekalastukset vuonna Jukka Ruuhijärvi ja Sami Vesala Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Evon riistan- ja kalantutkimus, 197, Evo 1. Johdanto Verkkokoekalastusten tavoitteena

Lisätiedot

Kyyveden Suovunselän hoitotarve koekalastus- ja vesianalyysitietojen perusteella

Kyyveden Suovunselän hoitotarve koekalastus- ja vesianalyysitietojen perusteella Ympäristösuunnittelija Reijo Lähteenmäki Etelä-Savon ELY Mikkeli 16.11.2010 Kyyveden Suovunselän hoitotarve koekalastus- ja vesianalyysitietojen perusteella Yleistä Kyyvesi kuntoon hankkeen tarkoituksena

Lisätiedot

Humuksen vaikutukset järvien hiilenkiertoon ja ravintoverkostoihin. Paula Kankaala FT, dos. Itä Suomen yliopisto Biologian laitos

Humuksen vaikutukset järvien hiilenkiertoon ja ravintoverkostoihin. Paula Kankaala FT, dos. Itä Suomen yliopisto Biologian laitos Humuksen vaikutukset järvien hiilenkiertoon ja ravintoverkostoihin Paula Kankaala FT, dos. Itä Suomen yliopisto Biologian laitos Hiilenkierto järvessä Valuma alueelta peräisin oleva orgaaninen aine (humus)

Lisätiedot

Iso Soukkajärven verkkokoekalastus 2012

Iso Soukkajärven verkkokoekalastus 2012 Iso Soukkajärven verkkokoekalastus 212 Marko Paloniemi 3.8.212 2 1. Johdanto Etelä-Pohjanmaan Kalatalouskeskus suoritti verkkokoekalastuksen Alavuden Iso Soukkajärvessä heinäkuussa 212. Koekalastus tehtiin

Lisätiedot

Maa- ja metsätalouden vaikutukset rannikkovesissä. Antti Räike, SYKE,

Maa- ja metsätalouden vaikutukset rannikkovesissä. Antti Räike, SYKE, Maa- ja metsätalouden vaikutukset rannikkovesissä Antti Räike, SYKE, 9.5.2014 Rannikon MaaMet-seurantapaikat Pääosin suljettuja merenlahtia, joissa vedenvaihtuvuus rajatumpaa Kuormitus rannikolla on cocktail.

Lisätiedot

Anu Suonpää, , Vihdin vesistöpäivä

Anu Suonpää, , Vihdin vesistöpäivä Anu Suonpää, 8.11.2014, Vihdin vesistöpäivä Järvi Hoi - hanke Järvi Hoi on kansainvälinen hoitokalastuksen kehittelyhanke Suomessa ja Ruotsissa 2012-2014 Hankekumppanit: Hässleholmin kunta, Regito Research

Lisätiedot

näytteenottosyvyydet / CEN-standardityö soveltuvat näytteenottimet haavinäytteet näytetietojen kirjaus, kpl-rekisteri

näytteenottosyvyydet / CEN-standardityö soveltuvat näytteenottimet haavinäytteet näytetietojen kirjaus, kpl-rekisteri KasPer-koulutus Tvärminnen eläintiet. asema 15.5.2013 Marko Järvinen Luento 2 (15.5.2013) Kasviplanktonin näytteenotto näytteenottosyvyydet / CEN-standardityö soveltuvat näytteenottimet haavinäytteet näytetietojen

Lisätiedot

Kitkajärvien seuranta ja tilan arviointi

Kitkajärvien seuranta ja tilan arviointi Kitkajärvien seuranta ja tilan arviointi i Mirja Heikkinen 7.12.2009 Kuusamo Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus / Mirja Heikkinen/ Kitka-seminaari 14.12.2009 1 MITÄ, MISSÄ, MIKSI? - Säännöllinen seuranta

Lisätiedot

RENKAJÄRVEN VEDENLAATU KESÄLLÄ 2014

RENKAJÄRVEN VEDENLAATU KESÄLLÄ 2014 Vesistöosasto/MM 25.9.2013 Kirjenumero 766/13 Renkajärven suojeluyhdistys ry RENKAJÄRVEN VEDENLAATU KESÄLLÄ 2014 1. YLEISTÄ Renkajärvi on Tammelan ylänköalueella, Hattulan ja Hämeenlinnan kunnissa sijaitseva,

Lisätiedot

Tiedote 1.4.2015. Julkaisuvapaa 1.4.2015 klo 12.30. Lisätietoja: Vesistötoimialan päällikkö Anne-Mari Ventelä, puh. 050-370 2919

Tiedote 1.4.2015. Julkaisuvapaa 1.4.2015 klo 12.30. Lisätietoja: Vesistötoimialan päällikkö Anne-Mari Ventelä, puh. 050-370 2919 Tiedote 1.4.2015 Julkaisuvapaa 1.4.2015 klo 12.30 Lisätietoja: Vesistötoimialan päällikkö Anne-Mari Ventelä, puh. 050-370 2919 Toiminnanjohtaja Teija Kirkkala, puh. 050-343 0432 Pyhäjärven suojelurahasto

Lisätiedot

MANKALAN VOIMALAITOKSEN JA ARRAJÄRVEN SÄÄNNÖSTELYN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2012

MANKALAN VOIMALAITOKSEN JA ARRAJÄRVEN SÄÄNNÖSTELYN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2012 MANKALAN VOIMALAITOKSEN JA ARRAJÄRVEN SÄÄNNÖSTELYN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2012 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 209/2013 Janne Raunio TIIVISTELMÄ Tämä raportti käsittelee

Lisätiedot

Posionjärven ja Kitkajärvien tila ja maankäyttö

Posionjärven ja Kitkajärvien tila ja maankäyttö Posionjärven ja Kitkajärvien tila ja maankäyttö Viljelijätilaisuus 13.1.2014 Nuorisokeskus Oivanki Kati Häkkilä, SYKE Järvien tilassa muutoksia Järvillä havaittu rehevöitymisen merkkejä satunnaisia sinileväkukintoja,

Lisätiedot

Hiidenveden verkkokoekalastukset vuonna 2007

Hiidenveden verkkokoekalastukset vuonna 2007 Hiidenveden verkkokoekalastukset vuonna 7 Sami Vesala, Jukka Ruuhijärvi ja Samuli Sairanen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Evon kalantutkimusasema 97, Evo. Johdanto Hiidenveden verkkokoekalastusten

Lisätiedot

PINTAVESIMUODOSTUMIEN LUOKITTELUPERUSTEET JA LUOKITTELUTILANNE

PINTAVESIMUODOSTUMIEN LUOKITTELUPERUSTEET JA LUOKITTELUTILANNE PINTAVESIMUODOSTUMIEN LUOKITTELUPERUSTEET JA LUOKITTELUTILANNE Kimmo Olkio Vesienhoidon yhteistyöryhmä 22.3.2013 LUOKITELTELTAVAT PINTAVESIMUODOSTUMAT (Keski-Suomi) Rajatut ja tyypitellyt muodostumat luokitellaan:

Lisätiedot

Määrlammin eläinplankton kesällä 2014

Määrlammin eläinplankton kesällä 2014 Määrlammin eläinplankton kesällä 2014 Tommi Malinen ja Mika Vinni Helsingin yliopisto, Ympäristötieteiden laitos Sisällysluettelo 1. Johdanto. 3 2. Aineisto ja menetelmät. 3 3. Tulokset 3 3.1 Lämpötila,

Lisätiedot

Suomen pintavesien seuranta ja luokittelu 2. vesienhoitokaudella. Kansallinen seurantaohjelma ja päivitetty ekologisen tilan luokittelu

Suomen pintavesien seuranta ja luokittelu 2. vesienhoitokaudella. Kansallinen seurantaohjelma ja päivitetty ekologisen tilan luokittelu Suomen pintavesien seuranta ja luokittelu 2. vesienhoitokaudella Kansallinen seurantaohjelma ja päivitetty ekologisen tilan luokittelu 1 Seurannan laatutekijät Biologia: Levästö, Vesikasvit, kalat, Pohjaeläimistö

Lisätiedot

Jäteveden ja purkuvesistön mikrobitutkimukset kesällä 2016

Jäteveden ja purkuvesistön mikrobitutkimukset kesällä 2016 Tutkimusraportti 121 / 2017 Jyväskylän Seudun Puhdistamo Oy Nenäinniemen puhdistamo Jäteveden ja purkuvesistön mikrobitutkimukset kesällä 2016 Nab Labs Oy Arja Palomäki Sisällys 1 TUTKIMUKSEN TAUSTA...

Lisätiedot

VALKJÄRVEN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu kesiin 2010-2014

VALKJÄRVEN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu kesiin 2010-2014 LUVY/121 6.7.215 Anne Linnonmaa Valkjärven suojeluyhdistys ry anne.linnonmaa@anne.fi VALKJÄRVEN VEDEN LAATU Kesän 215 tutkimus ja vertailu kesiin 21-214 Sammatin Valkjärvestä otettiin vesinäytteet 25.6.215

Lisätiedot

Katsaus Suomenlahden ja erityisesti Helsingin edustan merialueen tilaan

Katsaus Suomenlahden ja erityisesti Helsingin edustan merialueen tilaan Katsaus Suomenlahden ja erityisesti Helsingin edustan merialueen tilaan o Itämeri pähkinänkuoressa o Vedenlaadun kehitys Ulkoinen kuormitus Lämpötila ja suolapitoisuus Mitä on sisäinen kuormitus? Ravinteet

Lisätiedot

Saarijärven koekalastus 2014

Saarijärven koekalastus 2014 Saarijärven koekalastus 2014 Johdanto Saarijärvi on keskisuuri, pinta-alaltaan 1020 ha järvi Mikkelin ja Juvan rajalla. Järvin on humuspitoisuudeltaan keskihumuksinen ja sen ekologinen tila on vuonna 2013

Lisätiedot

1. Näytteenotto ja aineistojen käsittely

1. Näytteenotto ja aineistojen käsittely JOKIohjelman raportti Ojavesiseuranta vuonna 218 1. Näytteenotto ja aineistojen käsittely Ojavesiseuranta aloitettiin JOKIohjelman toiminta-alueella 17.4.218 ja viimeinen näytteenottopäivä oli 5.11.218.

Lisätiedot

PUULAN LÄNSIOSAN PALEOLIMNOLOGINEN TUTKIMUS

PUULAN LÄNSIOSAN PALEOLIMNOLOGINEN TUTKIMUS PUULAN LÄNSIOSAN PALEOLIMNOLOGINEN TUTKIMUS Juhani Hynynen Jyväskylän yliopisto, Ympäristöntutkimuskeskus 18.02.2014 ESITELMÄN RUNKO Johdanto Mitä on paleolimnologia Menetelmät Missä & miten? Tulokset

Lisätiedot

Sisävesien vajaasti hyödynnettyjen ekologisesti kestävä saalispotentiaali

Sisävesien vajaasti hyödynnettyjen ekologisesti kestävä saalispotentiaali Sisävesien vajaasti hyödynnettyjen ekologisesti kestävä saalispotentiaali Timo Ruokonen Timo J. Marjomäki, Iia Suomi, Tapio Keskinen, Tero Forsman & Juha Karjalainen Jyväskylän yliopisto, Luonnonvarakeskus,

Lisätiedot

Kytäjä Usmin alueen lampien vedenlaatu

Kytäjä Usmin alueen lampien vedenlaatu Kytäjä Usmin alueen lampien vedenlaatu Iso Haiskari, Kiiskilammi, Kolmiperslammi, Piilolammi, Jauholammi, Urolammi ja Usminjärvi olivat vedenlaatuseurannassa elokuussa 2019. Edelliset kesäajan seurantanäytteet

Lisätiedot

Suuren ja Pienen Raudanveden koekalastukset vuonna 2017

Suuren ja Pienen Raudanveden koekalastukset vuonna 2017 Suuren ja Pienen Raudanveden koekalastukset vuonna 2017 Katja Kulo Luonnonvarakeskus, huhtikuu 2018 Johdanto Luonnonvarakeskus (LUKE) koekalasti Rantasalmella sijaitsevat Suuren ja Pienen Raudanveden kesällä

Lisätiedot

Kasviplanktoninkevätmaksiminkehitys VesijärvenEnonselällä

Kasviplanktoninkevätmaksiminkehitys VesijärvenEnonselällä Kasviplanktoninkevätmaksiminkehitys VesijärvenEnonselällä Pauliina Salmi Lammin biologinen asema, Helsingin yliopisto Kalevi Salonen Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto Vesijärvi keväällä

Lisätiedot

Kitkajärvien tila ja sen kehitys

Kitkajärvien tila ja sen kehitys Kitkajärvien tila ja sen kehitys Seppo Hellsten Suomen ympäristökeskus, Vesikeskus Kitka-MuHa-hankkeen loppuseminaari 17.2.2015 Sisältö Kitkajärvien ominaispiirteet Kitkajärvet jääkaudesta nykyaikaan Kitkajärvet

Lisätiedot

Inarijärven kasvi- ja eläinplanktontutkimukset

Inarijärven kasvi- ja eläinplanktontutkimukset Lapin ympäristökeskuksen moniste 43 Liisa Lepistö, Sami Mäkikyrö ja Annukka Puro-Tahvanainen Inarijärven kasvi- ja eläinplanktontutkimukset Osa I: Inarijärven veden laadun sekä kasviplanktonin määrän ja

Lisätiedot

Plankton ANNIINA, VEETI, JAAKKO, IIDA

Plankton ANNIINA, VEETI, JAAKKO, IIDA Plankton ANNIINA, VEETI, JAAKKO, IIDA Plankton -plankton ryhmät ovat kasvi ja eläinplankton. -planktonleviä ovat muun muassa piilevät ja viherlevät. -planktoneliöt keijuvat vedessä. Keijumista helpottaa

Lisätiedot

Ali-Paastonjärven vedenlaatututkimus 2016

Ali-Paastonjärven vedenlaatututkimus 2016 30.8.2016 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Ali-Paastonjärven vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet Karkkilan pohjoisosassa olevalta Ali-Paastonjärveltä otettiin Karkkilan kaupungin ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

Hämeenlinnan ja Janakkalan Valajärven tila. Heli Jutila ympäristötarkastaja 1.6.2009

Hämeenlinnan ja Janakkalan Valajärven tila. Heli Jutila ympäristötarkastaja 1.6.2009 Hämeenlinnan ja Janakkalan Valajärven tila Heli Jutila ympäristötarkastaja 1.6.2009 Valajärven valuma-alue Soita, metsää, harjuja; vähän peltoja: 15,01 km 2 : 4,3 x järven ala eli ei erityisen suuri 2.6.2009

Lisätiedot

Luku 8 Miten järvessä voi elää monta kalalajia?

Luku 8 Miten järvessä voi elää monta kalalajia? Luku 8 Miten järvessä voi elää monta kalalajia? 8. Miten järvessä voi elää monta kalalajia? Sisällysluettelo Eri kalalajit viihtyvät järven erilaisissa ympäristöissä. (54A) Suun muoto ja rakenne paljastavat

Lisätiedot

SOIDINSUON (ÄHTÄRI) KALATALOUDELLINEN VELVOITETARKKAILUOHJELMA

SOIDINSUON (ÄHTÄRI) KALATALOUDELLINEN VELVOITETARKKAILUOHJELMA VAPO OY SOIDINSUON (ÄHTÄRI) KALATALOUDELLINEN VELVOITETARKKAILUOHJELMA AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 20942 i VAPO OY SOIDINSUON (ÄHTÄRI) KALATALOUDELLINEN VELVOITETARKKAILUOHJELMA 22.9.2016 Perttu Tamminen,

Lisätiedot

Vesijärven vedenlaadun alueellinen kartoitus 21.5.2013

Vesijärven vedenlaadun alueellinen kartoitus 21.5.2013 Vesijärven vedenlaadun alueellinen kartoitus 21.5.2013 Antti Lindfors ja Ari Laukkanen Luode Consulting Oy 13.6.2013 LUODE CONSULTING OY, SANDFALLINTIE 85, 21600 PARAINEN 2 Johdanto Tässä raportissa käsitellään

Lisätiedot

TUULOKSEN PANNUJÄRVEN TILAN KEHITYS SEDIMENTIN PIILEVÄANA-

TUULOKSEN PANNUJÄRVEN TILAN KEHITYS SEDIMENTIN PIILEVÄANA- TUULOKSEN PANNUJÄRVEN TILAN KEHITYS SEDIMENTIN PIILEVÄANA- LYYSIEN VALOSSA Järvi Hämeenlinnan Tuuloksen Pannujärvi (tunnus 35.793.1.002, vesiala 0,362 km 2, suurin syvyys 12 m ja tilavuus 1,4 milj. m 3

Lisätiedot

Vedenlaatu ja ihmistoiminnan paineet Peruveden valuma-alueella

Vedenlaatu ja ihmistoiminnan paineet Peruveden valuma-alueella Vedenlaatu ja ihmistoiminnan paineet Peruveden valuma-alueella 8.10.2018 Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Juho Kotanen 1 Vesienhoidon tavoitteet Perustuu EU:n vesipolitiikan puitedirektiiviin

Lisätiedot

Vesienhoito ja vesistöjen tila Lylyjoen valuma-alueella

Vesienhoito ja vesistöjen tila Lylyjoen valuma-alueella Vesienhoito ja vesistöjen tila Lylyjoen valuma-alueella Kuormitus kuriin hankkeen infotilaisuus 5.6.2018 Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Juho Kotanen 1 Vesienhoidon tavoitteet Perustuu

Lisätiedot

ISO-KAIRIN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu vuosiin 1978, 1980 ja 1992

ISO-KAIRIN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu vuosiin 1978, 1980 ja 1992 LUVY/149 4.8.215 Minna Sulander Ympäristönsuojelu, Vihti ISO-KAIRIN VEDEN LAATU Kesän 215 tutkimus ja vertailu vuosiin 1978, 198 ja 1992 Vihdin pohjoisosassa sijaitsevasta Iso-Kairista otettiin vesinäytteet

Lisätiedot

Tanakka taloudellisesti kannattavan hoitokalastusmallin pilotointi ja jalkauttaminen

Tanakka taloudellisesti kannattavan hoitokalastusmallin pilotointi ja jalkauttaminen Tanakka taloudellisesti kannattavan hoitokalastusmallin pilotointi ja jalkauttaminen Anne-Mari Ventelä Pyhäjärvi-instituutti Anne-Mari Ventelä Pyhäjärvi-instituutti TANAKKA taloudellisesti kannattavan

Lisätiedot

Säännöstelyn vaikutus Pielisen järvikutuiseen harjukseen

Säännöstelyn vaikutus Pielisen järvikutuiseen harjukseen Säännöstelyn vaikutus Pielisen järvikutuiseen harjukseen Tapio Sutela, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Joensuu 6.6. 2013 1. Järvikutuisen harjuksen ekologiaa Puhtaiden vesien kala Suosii suurten

Lisätiedot

Kylänjärven verkkokoekalastus Marko Puranen, Petri Mäkinen ja Tomi Ranta

Kylänjärven verkkokoekalastus Marko Puranen, Petri Mäkinen ja Tomi Ranta Kylänjärven verkkokoekalastus 216 Marko Puranen, Petri Mäkinen ja Tomi Ranta Hämeen kalatalouskeskuksen raportti nro 2/216 2 Sisällys 1. Johdanto... 3 2. Aineisto ja menetelmät... 3 2.1. Tutkimusjärvi...

Lisätiedot

Näytteenottokerran tulokset

Näytteenottokerran tulokset Ensiäiset vedenlaaturekisteristäe löytyvät tulokset ovat taikuulta 1984. Näytteenottopaikan kokonaissyvyydeksi on tuolloin itattu 7,9, ja näytteet on otettu 1, 3 ja 7 etrin syvyyksiltä. Jäätä on ollut

Lisätiedot

KERIMÄEN (SAVONLINNA) RUOKOJÄRVEN KOEVERKKOKALASTUS

KERIMÄEN (SAVONLINNA) RUOKOJÄRVEN KOEVERKKOKALASTUS SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY B 5284 PRO RUOKOJÄRVI RY KERIMÄEN (SAVONLINNA) RUOKOJÄRVEN KOEVERKKOKALASTUS 29.-31.8.2017 MIIKA SARPAKUNNAS 5.10.2017 1. KERIMÄEN (SAVONLINNA) RUOKO- JÄRVEN KOEVERKKOKALASTUS

Lisätiedot

Pasi Ala-Opas, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Evo. Johdanto

Pasi Ala-Opas, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Evo. Johdanto 30.9.2014 Pasi Ala-Opas, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Evo Johdanto Tammelan järvien ja kalaston tutkimus ja kunnostus -hanke (2012-2014) Tavoitteena selvittää verkkokoekalastuksin kalaston nykytilaa

Lisätiedot

PURUVEDEN VEDENLAATUTIEDOT PITKÄNAJAN SEURANNAN TULOKSISSA SEURANTAPAIKKASSA 39

PURUVEDEN VEDENLAATUTIEDOT PITKÄNAJAN SEURANNAN TULOKSISSA SEURANTAPAIKKASSA 39 PURUVEDEN VEDENLAATUTIEDOT PITKÄNAJAN SEURANNAN TULOKSISSA SEURANTAPAIKKASSA 39 Vedenlaatutiedot ja grafiikka: Hertta- ympäristötietojärjestelmä, pintavedet/ Pohjois-Karjalan ELY-keskus, Riitta Niinioja

Lisätiedot

Pien-Saimaan poikkeuksellinen sinilevien massaesiintymä

Pien-Saimaan poikkeuksellinen sinilevien massaesiintymä Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy Pien-Saimaan poikkeuksellinen sinilevien massaesiintymä Suurjärviseminaari Lahti, 8.-10.3.2010 Limnologi Marja Kauppi Kaakkois-Suomen ELY-keskus Limnologi Pena Saukkonen

Lisätiedot

- Vesien rehevöitymisen vaikutukset kalakantoihin

- Vesien rehevöitymisen vaikutukset kalakantoihin Pro Immalanjärvi ry:n tiedotustilaisuus 4.5.2012 - Vesien rehevöitymisen vaikutukset kalakantoihin Etelä-Karjalan Kalatalouskeskus ry Urpalanjokialueen kehittämishankkeen projektikoordinaattori Manu Vihtonen

Lisätiedot

Iso-Lumperoisen verkkokoekalastus 2011

Iso-Lumperoisen verkkokoekalastus 2011 Iso-Lumperoisen verkkokoekalastus 2011 Juha Piilola Saarijärven osakaskunta 2011 Sisältö 1. Aineistot ja menetelmät...3 2. Tulokset ja tulosten tarkastelu saaliista ja lajeittain...4 Ahven...5 Särki...6

Lisätiedot

HIIDENVEDEN VERKKOKOEKALASTUKSET VUONNA 2010

HIIDENVEDEN VERKKOKOEKALASTUKSET VUONNA 2010 HIIDENVEDEN VERKKOKOEKALASTUKSET VUONNA 1 Samuli Sairanen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Evon riistan- ja kalantutkimus Marraskuu 1 1. JOHDANTO Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) koekalasti

Lisätiedot