Morfologia-kurssin luentomateriaaleja

Transkriptio

1 Morfologia-kurssin luentomateriaaleja Juho H arme 31. elokuuta 2016 Sis alt o 1 Luento 2: morfeemityypeist a ja sanaluokista Morfeemien alalajeista tarkemmin Juurimorfeemit Aksit Vartalo Morfofonologisista vaihteluista Substantiivit, adjektiivit, pronominit, lukusanat Substantiivit Adjektiivit Pronominit Lukusanat

2 1 Luento 2: morfeemityypeist a ja sanaluokista ˆ Takaisin sivun yl alaitaan ˆ Lataa PDF ˆ Tutki luentokalvoja ˆ Tutki tuntiteht avi a 1.1 Morfeemien alalajeista tarkemmin Palataan toisen luennon aluksi tarkemmin eri morfeemityyppeihin. Edell a todettiin, ett a kieliopillisia morfeemeja voidaan luokitella juurimorfeemeiksi, prekseiksi, sukseiksi, postkseiksi 1, taivutusp a atteiksi ja interkseiksi. N am a voidaan jo l aht okohtaisesti jakaa kahteen ryhm a an: juurimorfeemeihin ja akseihin (àôôèêñû). Tutkitaan kumpaakin ryhm a a seuraavassa tarkemmin Juurimorfeemit Juurimorfeemin k asitteeseen olemmekin jo t orm anneet. Kuten Musatov (2016: 28) huomauttaa, ven aj ass a ei ole sanoja, joissa ei olisi juurimora. Toisin sanoen jokaikisest a ven al aisest a sanasta voidaan erottaa v ahint a an juurimorfeemi. Juurimorfeemi ilmaisee sanan l aht okohtaisen leksikaalisen merkityksen, jota muut morfeemit, esimerkiksi preksit, voivat muokata. Joskus juurimor on ainoa mor koko sanassa: (1) /àâòîð/ On kuitenkin huomattava, ett a vaikka juurimorfeemi on ainoa morfeemityyppi, joka voi jo itsess a an muodostaa sanan, aina n ain ei kuitenkaan k ay. Mieti esimerkiksi sanoja îäåòü ja íàäåòü. Miss a niiss a on juurimor ja voisiko se esiinty a itsen aisen a sanana? Sanojen îäåòü ja íàäåòü juurimorfeiksi voidaan erottaa /äå/. T allaisia ei-itsen aisin a esiintyv a morfeemeja nimitet a an sidotuiksi (ñâÿçàííûå) erotuksena vapaista (ñâîáîäíûå) juurimorfeemeista Aksit Preksit ja suksit Preksej a (ïðåôèêñû) 2 ja sukseja (ñóôôèêñû) k aytet a an muodostettaessa uusia sanoja. Ne eiv at siis liity taivuttamiseen, vaan ennen kaikkea johtamiseen ja sananmuodostukseen (vrt. p a atteet alla). Tarkastellaan aluksi erityisen selke a a tapausta: (2) /ñî/àâòîð/ 1 Jos ihmettelet, miksi kaikki n am a nimitykset p a attyv at ksi/ôèêñ, sanojen etymologia juontaa latinan gere-verbiin, jonka merkitys on `liitt a a, kiinnitt a a'. 2 Ven al aisper aisempi termi olisi ïðèñòàâêà. Tieteellisess a diskurssissa on kuitenkin parempi k aytt a a ïðåôèêñ-termi a. Vrt. my os ero suomen preksi- ja etuliite-sanojen v alill a. 2

3 Esimerkiss a 2 on preksi /ñî/, joka muuttaa àâòîð-sanan merkityst a ja muodostaa kokonaan uuden sanan, jonka merkitys (`toinen mukana ollut kirjoittaja', `kanssakirjoittaja') t ass a tapauksessa on helppo ymm art a a ik a an kuin muokatuksi juurimorfeemin merkitykseksi. My os edell a mainituissa íàäåòü- ja îäåòü-sanoissa juurimora /äå/ edelt av a a ainesta voidaan nimitt a a preksiksi (mort /íà/ ja /î/). Ne muokkaavat juuresta uuden sanan, vaikka t ass a tapauksessa itse juuri ei sanana esiinnyk a an. Tavallisia preksej a ovat esimerkiksi ïåðå-,çà-,îò-,ñ- jne. Suksit eroavat prekseist a siten, ett a siin a miss a preksit sijoittuvat ennen juurimorfeemia, sijoittuvat suksit juurimorfeemin j alkeen. My os suksit ovat etup a ass a sananmuodostuksellisia morfeemeja. Sukseista voisi todeta, ett a muun muassa a anteenmuutosten takia niit a on v alill a vaikea erottaa, niin ett a sukseja on usein siell akin, miss a ensi katsomalta ei silt a n aytt aisi. Helposti havaittavissa on esimerkiksi adjektiivista /õèòð/- juurimorin liitetty îñòü-suksi esimerkiss a 3: (3) /õèòð/îñòü/ Vaikeammin havaittavia ovat esimerkiksi verbinmuodostussuksit /è/ ja /à/: (4) ó /è/òü (5) èãð/à/òü Muita tyypillisi a sukseja ovat esimerkiksi /èê/,/åö/,/òåëü/ jne. Sek a prekseist a ett a sukseista on huomattava, ett a niit a voi sanassa olla useita. Mit a preksej a ja sukseja voit erottaa seuraavista sanoista? (6) ïåðåîäåâàþ (7) îñíîâàòåëüíèöó Taivutusp a atteet Taivutusp a atteill a ei muodosteta uusia sanoja vaan ilmaistaan eri kieliopillisia kategorioita ja niiden arvoja (vrt. preksit ja suksit yll a). Taivutusp a atteet sijaitsevat sanassa preksian, juurien ja suksien j alkeen. Tutki esimerkiksi seuraavaa õóäîé-adjektiivin sananmuotoa: (8) /õóä/óþ/ /óþ/ on taivutusp a ate, joka ilmaisee useampaakin kieliopillista kategoriaa: lukua (arvona t ass a yksikk o), sukua (feminiini) ja sijaa (akkusatiivi). Osin toisenlaisista taivutusp a atteist a on kyse seuraavissa esimerkeiss a: (9) /ãóë/ÿ/ë/à/ (10) /êíèã/à/ (11) /îáåä/ø/ 3

4 Esimerkiss a 9 on itse asiassa kaksi p a atett a, /ë/, joka ilmaisee aikamuotoa (mennyt aika) ja /à/ joka ilmaisee lukua ja sukua (yksikk o, feminiini). Esimerkki 11 on merkitt av a siin a mieless a, ett a se esittelee nollamorn (íóëåâîé ìîðô) k asitteen. Voidaan nimitt ain katsoa, ett a îáåä-sanassakin on kuten êíèãà-sanassa sukua ilmaiseva p a ate. T am a vain ei edustu jonakin sarjana foneemeja vaan nimenomaan a anteiden puuttumisena. Nollamora merkit an symbolilla ø. K asitteeseen palataan viel a kurssin edetess a, joten ei kannata pel asty a, vaikka sen merkitys j aisi jonkin verran avoimeksi. Taivutusp a atteist a k aytet a an joskus p a ate/îêîí àíèå-nimitysten lis aksi termi a eksio (ôëåêñèÿ). Postksit ja interksit Preksit ja suksit ovat eritt ain yleisi a morfeemityyppej a. Sen sijaan sek a postkseja (ïîñòôèêñû) ett a etenkin interksej a (èíòåðôèêñû) esiintyy huomattavasti harvemmin. Postksit ovat periaatteessa sananmuodostuksen palveluksessa olevia morfeemeja, jotka sijoittuvat preksien, juuren, suksien ja taivutusp a atteiden j alkeen, siis nimens a mukaisesti viimeiselle mahdolliselle paikalle sanassa. Ven aj an tavallisimpia postksej a ovat -íèáóäü, -òî, -ëèáî sek a ehk a tavallisimmin vastaan tuleva verbeill a esiintyv a -cÿ. Interksit puolestaan ovat nekin nimens a mukaisesti sanojen v aliss a olevia liitosmorfeemeja, joiden avulla muodostetaan yhdyssanoja: (12) / ¼ðí/î/áåë/ûé/ Vartalo Vartalon (îñíîâà) k asitteeseen palataan tarkemmin k asitelt aess a kieliopillisten kategorioiden konkreettisia arvoja. Jo t ass a vaiheessa on paikallaan todeta, ett a vartalon k asitett a ei kannata sekoittaa juurimorfeemin k asitteeseen. Itse asiassa vartalo ei useinkaan koostu vain yhdest a, vaan itse asiassa useammasta morfeemista. Vartaloksi nimitt ain sanotaan sit a osaa sanasta, joka j a a j aljelle, kun postetaan taivutusp a atteet, esimerkiksi (vartalo erotettu kursiivilla): (13) /ïðåïîäàâà/òåë/ÿ/ [teht av a 2.1: luokittele morfeemeja] 1.2 Morfofonologisista vaihteluista Edellisell a luennolla mainittiin, ett a yksi morfologian alalajeista on nimelt a an morfofonologia (ìîðôîíîëîãèÿ). Morfofonologialla on kielenk aytt aj an kannalta paljon k ayt ann on merkityst a. T am a johtuu siit a, ett a morfofonologia tutkii muun muassa a anteenmuutoksia ( åðåäîâàíèÿ). Juuri a anteenmuutokset saavat usein aikaan vaikutelman siit a, ett a esimerkiksi verbien persoonataivutuksessa on pelkki a poikkeuksia tai muotoja, joita ei voi ennustaa. Tosiassa n am a muodot ovat usein t aysin s a annnmukaisia, mutta niiss a vain tapahtuu yht alailla s a ann onmukaisia konsonanttien tai vokaalien vaihteluita. Katsomme t ass a yhteydess a vain lyhyesti yht a esimerkki a ja palaamme morfofonologisiin 4

5 vaihteluihin muun muassa substantiivien sija- ja verbien persoonakategorian k asittelyn yhteydess a. Ehk ap a kaikkein tavallisin a anteenmuutos on liudentuneiden ja liudentumattomien konsonanttien vaihtelu. Vain kirjoitettua sanaa katsoessa ei ehk a tulisi ajatelleeksikaan, ett a seuraavat a anneparit (Ìóñàòîâ 2016: ) eiv at itse asiassa edusta saman a anteen kahta eri versiota vaan kahta eri a annett a kahta eri foneemia: ˆ ð ð ˆ ì ì' ˆ ä ä' ˆ ò ò' ˆ í í' ˆ ñ ñ' ˆ á á' ˆ ë ë' ˆ ô ô' ˆ ã ã' ˆ õ õ' ˆ ê ê' ˆ â â' ˆ ç ç' ˆ ï ï' Ajattele t ass a valossa esimerkki a 14. Lis att aess a juurimorin /êîò/ suksi /èê/ morn viimeinen foneemi vaihtuu eli a anne [ò] muuttuu a anteeksi [ò'] t am a ero vain ei n ay ortograan tasolla, kirjoituksessa. (14) êîò êîòèê Tietyiss a tapauksissa ero voidaan havaita ortograankin tasolla: (15) ïóòü ïóòíèê esimerkiss a 15 liudentunut [ò']- a anne vaihtelee liudentumattoman [ò]- a anteen kanssa, mik a n akyy pehme an merkin puuttumisena ïóòíèê-sanan kirjoitusasusta. Paljon n ait a sananmuodostukseen liittyvi a esimerkkej a konkreettisemmin a anteenmuutokset n aytt aytyv at, kuten mainittua, taivutuksessa. Tavallisimpia tapauksia (ks. Ìóñàòîâ 2016: 158) ovat esimerkiksi [ç']/[æ]-vaihtelu (16), [ò']/[ ]-vaihtelu (17) ja [ñ']/[ø]-vaihtelu (18): (16) ìîðîçèòü ìîðîæó (17) ïëàòèòü ïëà ó (18) êîñèòü êîøó T all a kurssilla mort merkit a an aina kun mahdollista tavallisen kirjoitusasun mukaisesti. Jos huomio kuitenkin on esimerkiksi a anteenmuutoksissa, saatetaan k aytt a a foneettista merkint atapaa. 5

6 1.3 Substantiivit, adjektiivit, pronominit, lukusanat Tulevilla luennoilla aletaan tarkemmin perehty a eri kieliopillisiin kategorioihin ja niiden arvoihin. Aloitamme luku-, suku- ja sijakategorioista, jotka ovat erityisen olennaisia substantiiveilla, mutta my os adjektiiveill a, pronomineilla ja lukusanoilla. Ennen kuin siirryt a an varsinaisiin kieliopillisten kategorioiden arvoihin ja toisaalta niiden k aytt o on k ayt ann oss a (funktionaaliseen morfologiaan), on syyt a tutkia hivenen tarkemmin, mit a erityispiirteit a mainittuihin sanaluokkiin liittyy. Kun my ohemmin siirryt a an k asittelem a an verbej a, otetaan uudestaan k asittelyyn my os n am a kategoriat niilt a osin kuin ne verbeill a edustuvat Substantiivit Substantiivit ovat ven aj an yleisin sanaluokka: Ven aj an kansalliskorpuksen p a aaineiston sanoista 28,5% on substantiiveja. Substantiivit ilmaisevat niin sukua, lukua, sijaa kuin elollisuuttakin. Substantiiveja voidaan luonnollisesti jaotella edelleen esimerkiksi semanttisin perustein (merkityksen mukaan). Voidaan erotella yleisnimet () ja erisnimet (èìåíà ñîáñòâåííûå). Toisaalta voidaan puhua abstrakteista tai konkreettisista substantiiveista. Lis aksi oma ryhm ans a ovat ainesanat kuten êàøà, íåôòü ym. Substantiivit toimivat erityisen usein l aht okohtina muiden sanaluokkien sanojen muodostukselle (ks. Ìóñàòîâ 2016: 312) Adjektiivit My os adjektiivit ilmaisevat suku- luku- ja sijakategorioita sek a ainakin v alillisesti elollisuuttakin. Niiden erikoisuus ovat lis aksi vertailuasteet (ñòåïåíè ñðàâíåíèÿ), joita niiden lis aksi ilmaisevat vain adverbit. Adjektiivit esiintyv at ven aj ass a pitkin a ja lyhyin a muotoina (). Lyhyiden muotojen k aytt o on syntaktisesti rajoitettua: ne toimivat ainoastaan predikatiiveina, kuten esimerkiss a 19. (19) Ñêàíäèíàâñêàÿ êóõíÿ ëàêîíè íà â ñðåäñòâàõ è ìíîãîîáðàçíà â ìåòîäàõ Pronominit Pronominit ilmaisevat (joskin vaihtelevasti) luku-, suku- ja sijakategorioita sek a ainoana sanaluokkana verbien lis aksi my os persoonakategoriaa. Erotuksena verbeist a persoonan ilmaiseminen ei tapahdu pronomineilla taivutusp a atteen vaan sanavartalon avulla (Nikunlassi 2002, 154). Erityisesti persoonapronominit ovat taivutuksen suhteen omalaatuinen luokka, jonka sis all a on suurta vaihtelua. T ah an palataan tarkemmin luennolla 5. Pronominien erikoisuuksiin morfologian kannaltaa kuuluu my os se, ett a niist a on usein hankala erottaa juurimorfeemia ja taivutusp a atteit a. Ajettele vaikka sananmuotoja ìíå ja ìåíÿ ja vertaa niit a nominatiivimuotoon ÿ. 6

7 1.3.4 Lukusanat Lukusanat ovat, kuten edell a mainittiin, osittain h am ar asti m a aritelt aviss a oleva luokka, johon luetaan usein morfologiselta rakenteeltaan hyvin erilaisia sanoja. L ahesk a an kaikki lukusanat eiv at, nurinkurista kyll a, ilmaise luvun kieliopillista kategoriaa (niill a ei ole erillisi a yksikk o- ja monikkomuotoja). My osk a an sukua lukusanat eiv at paria poikkeusta lukuunottamatta ilmaise. Lukusanat onkin oma luokkansa ennen muuta sen takia, ett a t ah an ryhm a an yleens a luettavat sanat ovat merkityksen puolesta l ahell a toisiaan (tarkemmin ks. Nikunlassi 2002: 123). Morfologiselta kannalta kannattaa kiinnitt a a huomio seuraaviin luokansis aisiin jakoihin: J arjestysluvut (ïîðÿäêîâûå èñëèòåëüíûå) ja peruslukusanat (êîëè åñòâåííûå èñëèòåëíûå). J arjestysluvut (esimerkiksi ïÿòûé) toimivat monessa suhteessa adjektiivien tavoin. Niill a ei kuitenkaan ole vertailuasteita tai erillisi a lyhyit a ja pitki a muotoja. Perusluvut 1-4 ja muut luvut Peruslukusanatkaan eiv at ole t aysin yhten ainen joukko. Oma erillistapauksensa on ensinn akin lukusana îäèí, joka ilmaisee sukukategoriaa (vrt. muodot îäíà, îäíî jne), lukukategoriaa (îäèí vs. îäíè) ja taipuu esimerkiksi sijoissa paljolti adjektiivien tavoin. Luvuilla 2-4 on hyvin erilaiset taivutusparadigmat (konkreettiset kieliopillisten kategorioitten, kuten sijan, arvot) kuin muilla luvuilla. Peruslukusanat ovat siin akin suhteessa erikoinen luokka, ett a nominatiivissa ne toimivat p a asanana ja m a ar av at niihin liittyv an substantiivin sijan (ñåìü ñòîëîâ), mutta muuten k aytt aytyv at syntaktisessa mieless a adjektiivien tavoin (áåç ñåìè ñòîëîâ). Morfologiset substantiivit Lukusanoiksi voidaan merkityksens a puolesta luetella my os sanat ìèëëèîí, ìèëëèàðä ja òûñÿ à, vaikka ne taipuvat kuten mitk a tahansa substantiivit ja ilmaisevat niin suku-, luku- kuin sijakategorioita. Kollektiivilukusanat Oma alauokkansa lukusanojen sis all a ovat kollektiivilukusanat (äâîå, òðîå ym.) joiden k aytt oymp arist ot ovat melko rajattuja. Nek a an eiv at ilmaise lukua eli eiv at tee eroa yksik on ja monikon v alill a. [teht av a: mit a kieliopillisia kategorioita muodot ilmaisevat?] Nikunlassi, Ahti Johdatus ven aj an kieleen ja sen tutkimukseen. Helsinki: Finn Lectura. Ìóñàòîâ, Âàëåðèé Ðóññêèé ÿçûê. ìîðôåìèêà. ìîðôîíîëîãèÿ. ñëîâîîáðàçîâàíèå. ó åáíîå ïîñîáèå. Ìîñêâà: Ôëèíòà. 7