Morfologia-kurssin luentomateriaaleja

Transkriptio

1 Morfologia-kurssin luentomateriaaleja Juho H arme 20. lokakuuta 2016 Sis alt o 1 Luento 15: Aika ja aspekti kieliopillisina kategorioina Aikamuodot ven aj ass a Aikamuotojen muodostaminen Preteriti Futuuri Aspektikategoria ja sen arvot Aspektiparin k asite Aspektin valinnasta

2 1 Luento 15: Aika ja aspekti kieliopillisina kategorioina ˆ Takaisin sivun yl alaitaan ˆ Lataa PDF ˆ Tutki luentokalvoja ˆ Tutki tuntiteht avi a Aika on varsin poikkitieteellinen k asite. Se on merkitt av a niin lososessa, psykologisessa, lingvistisess a kuin fysikaalisessakin mieless a. On luonnollista, ett a ajan ilmaiseminen kieless a on yksi keskeisimmist a ja t arkeimmist a kysymyksist a, joita niin kielenoppija kuin -tutkija joutuu pohtimaan. Menem att a sen syvempiin lososiin pohdintoihin, todettakoon k ayt ann on tasolla, ett a ajan ja ajallisten suhteiden ilmaisuun voidaan luonnollisissa kieliss a k aytt a a ainakin verbien aikamuotoja, aspektia, adverbeja sek a esimerkiksi kiinan kieless a olevia temporaalipartikkeleita (Klein [1994] 1999, 143). T all a ja seuraavilla kahdella luennollolla keskitymme kahteen ensiksi mainittuun kieliopilliseen kategoriaan: aikamuotoihin eli tempukseen (êàòåãîðèÿ âðåìåíè) sek a aspektiin (êàòåãîðèÿ âèäà). 1.1 Aikamuodot ven aj ass a Aikaa ja aspektuaalisuutta paljon tutkineen kielitieteilij an A.V. Bondarkon (2005: 261) mukaan ven aj ass a k ayt oss a olevat aikamuodot (aikakategorian arvot) on perinteisimm an tulkinnan mukaisesti jaettu seuraavan taulukon kuvaamalla tavalla: Aika muoto1 muoto 2 Mennyt (preteriti) ïðîøåäøåå íåñîâåðøåííîå ïðîøåäøåå ñîâåðøåííîå Nykyhetki (preesens) íàñòîÿùåå íåñîâåðøåííîå - Tuleva (futuuri) áóäóùåå íåñîâåðøåííîå áóäóùåå ñîâåðøåííîå Taulukko kiinnitt a a huomion siihen, ett a aikaa ilmaistaessa aikamuotokategoria ja aspektikategoria toimivat ven aj ass a yhteisty oss a: ei oikeastaan ole mahdollista puhua aikamuodoista puhumatta my os aspektista. On t ahdennett av a, ett a esitetyt muodot koskevat ainoastaan indikatiivin tapaluokkaa (èçúÿâèòåëüíîå íàêëîíåíèå). Tutkitaan viel a toista versiota taulukosta, jossa k asitteiden nimet on korvattu konkreettisilla esimerkeill a, verbien îòêðûòü ja îòêðûâàòü indikatiivimuodoilla: Aika muoto1 muoto 2 Mennyt (preteriti) îòêðûâàë îòêðûë Nykyhetki (preesens) îòêðûâàþ - Tuleva (futuuri) áóäó îòêðûâàòü îòêðîþ Kummassakin esitetyist a taulukoista on silmiinpist av a a, ett a yksi solu on tyhj an a. Menneest a ja tulevasta ajasta on esitetty aspektien (perfektiivinen aspekti, ñîâåðøåííûé âèä; imperfektiivinen aspekti, íåñîâåðøåííûé âèä) mukaiset muodot: ïðîøåäøåå íåñîâåðøåííîå/ñîâåðøå 2

3 (imperfektiivinen/perfektiivinen preteriti), áóäóùåå íåñîâåðøåííîå/ñîâåðøåííîå (imperfektiivinen/perfektiivinen futuuri). Nykyhetkest a ei ole kuitenkaan erotettu muotoa íàñòîÿùåå ñîâåðøåííîå (perfektiivinen preesens). Pohditaan t at a hieman tarkemmin. Yksi perfektiivisen aspektin t arkeimmist a ominaisuuksista on, ett a se ilmaisee toiminnan yhten a ehj an a kokonaisuutena: se on ik a an kuin molemmista p aist a an rajattu jana, jota ei voi paloitella pienempiin osiin: Tehd a an t ah an liittyen ajatusleikki. Kuvittele avaamista toimintana. Ajattele vaikka itsesi avaamassa kirjaa. Ajattele edelleen, ett a sill a hetkell a, kun k atesi on jo ottanut kirjan etukannesta kiinni ja nostanut sit a muutaman sentin, joku kysyy sinulta, mit a teet. Vastaat tietenkin Avaan kirjaa. (huomaa suomen objektin partitiivi). Jos kirjan avaaminen kuvattaisiin nyt edellisen kaltaisella janalla... Avaaminen alkaa Avaaminen p a attyy... olisi sinut puhehetkell a (H) sijoitettava janalle jotakuinkin seuraavalla tavalla: Avaaminen alkaa -H Avaaminen p a attyy Mit a kaikki t am a kertoo tekem ast asi kirjan avaamisesta toimintana? Sen, ettei toimintaa esitet a yhten a ehj an a, suljettuna kokonaisuutena (öåëîñòíîå äåéñòâèå). Voisi sanoa, ett a sin a puhujana ik a an kuin astut toiminnan keskelle, sen sis a an. Ven aj ass a t allainen sis alle astuminen on mahdollista imperfektiivisen aspektin verbeill a, muttei perfektiivisen aspektin verbeill a. Nikunlassin (2002: 176) mukaan juuri t ast a seuraa, ett a perfektiivisen aspektin verbit eiv at voi samalla tavoin ilmasta nykyhetke a kuin imperfektiivisen aspektin verbit. Mieti edellist a ajatusleikki a ja siin a annettua vastausta ven aj aksi. Kysymykseen òî òû äåëàåøü? on mahdollista vastata ainoastaan Îòêðûâàþ êíèãó. Jos vastaus olisi Îòêðîþ êíèãó, sijoittuisi toiminta tulevaan siit a syyst a, ett a perfektiivinen aspekti ei annan mahdollisuutta hyp at a keskelle verbin kuvaamaa toimintaa vaan pakottaa kuulijan kuvittelemaan toiminnan yhten a kokonaisuutena. 1.2 Aikamuotojen muodostaminen Siirryt a an nyt tarkastelemaan ven aj an aikamuotoja sananmuodostusopin kannalta. Preesensin muodostaminen oikeastaan k avi ilmi jo edellisest a: se tehd a an imperfektiivisen aspektin verbeist a taivuttamalla niit a persoonamuodoissa 1. Enemm an huomiota on sen sijaan kiinnitett av a menneen ajan muotoihin. 1 T ass a esitt am ani kuvaus on tarkoituksellisen yksinkertaistettu. Todellisuudessa (ks. esim. Bondarko 2005: ) my os perfektiivisen aspektin muodot pystyv at ilmaisemaan merkityksi a, jotka on tulkittavissa preesensmerkityksiksi. 3

4 1.2.1 Preteriti Jos palautetaan mieleen edell a esitetty verbivartaloiden jakaminen preesens- ja innitiivivartaloihin, on peruss a ant o preteritin muodostamiseen yksinkertainen: verbin innitiivivartaloon lis at a an taivutusp a ate /ë/. Lis aksi preteriti ilmaisee ven aj ass a sukua ja lukua, joten /ë/-p a atteen per a an lis at a an viel a lyhyist a adjektiiveista tutut /ø/ (maskuliinin nollap a ate), /à/, /î/ tai /è/. Monikkoa ilmaisevan /è/-p a atteen edell a preteritin tunnus muuttuu liudentuneeksi: /ë'/. Esimerkiksi verbist a îòêðûâàòü saadaan innitiivivartalo /îòêðûâà/, johon liitet a an preteritin p a ate: /îòêðûâà/ë/. Verbill a /îòêðûòü/ innitiivivartalo on /îòêðû/, joten preteritimuoto ennen suku-/lukup a atteit a on /îòêðû/ë/. On olemassa joukko tapauksia, joissa preteritin /ë/-p a atett a ei ilmaista maskuliinimuodoissa ja joihin liittyy my os muutoksia ininitiivivartalossa. Nikunlassi (2002: 157) luettelee t ah an liittyen seuraavat ryhm at: 1. Jos innitiivivartalo p a attyy åðå, kuten verbeill a óìåðåòü ja âûòåðåòü. N aill a verbeill a åðå putuoaa pois menneen ajan muodoissa, niin ett a verbill a âûòåðåòü (`pyyhki a') preteritimuodot ovat /âûòåð/ø, /âûòåð/ë/à, /âûòåð/ë/î ja /âûòåð/ë/è. Jos ollaan aivan tarkkoja, maskuliinimuodossa on kaksi nollap a attett a, sill a sek a preteriti ett a suku on ilmaistu nollap a atteell a: /âûòåð/ø/ø/ 2. Jos verbi kuuluu edell a ensimm aisen konjugaation viidenneksi alaryhm aksi m a ariteltyyn verbien joukkoon eik a ole momentaaninen verbi (kuten òîëêíóòü, ìàõíóòü) vaan ilmaisee olotilan muutosta kuten ïîãèáíóòü tai îñëàáíóòü. T all oin íó putoaa pois vartalosta kaikissa preteritimuodoissa: /îñëàá/ø/ø/, /îñëàá/ë/à/, /îñëàá/ë/î/, /îñëàá/ë/è/. 3. Jos verbin innitiivivartalo on sama kuin preesensvartalo ja p a attyy konsonanttin (ïå ü, íåñòè, ìî ü ym.). T all oin vartalosta ei kuitenkaan h avi a mit a an, vaan ainoa poikkeus on /ë/-p a atteen puuttuminen maskuliinimuodosta: /ï¼ê/ø/ø, /ïåê/ë/à jne. Poikkeuksen t ast a muodostavat verbit tyyppi a ïîïàñòü ja âåñòè. N aill a innitiivivartalo p a attyy konsonanttiin (ïîïàä, âåä), mutta preteriti muodostetaan siten, ett a vartalon viimeinen konsonantti h avi a a, ja my os maskuliinimuodossa on /ë/-p a ate: /ïîïà/ë/ø, /â¼/ë/ø ym Futuuri Jo edell a oli puhetta siit a, ett a jos perfektiivisen aspektin verbej a k aytet a an ei-menneen ajan muodossa (indikatiivin persoonamuodoissa), viitataan t all oin toiminnan sis aisest a rajattuudesta johtuen v aist am att a johonkin, mik a tapahtuu tulevaisuudessa. Perfektiivisen aspektin indikatiivin persoonamuotoja nimitet a ankin usein yksinkertaiseksi futuuriksi (ïðîñòîå áóäóùåå âðåìÿ) erotukseksi liittofutuurista (ñëîæíîå áóäóùåå âðåìÿ), joka puolestaan muodostetaan imperfektiivisen aspektin verbist a ja sen yhteyteen liitett av ast a áûòü-verbist a. Huomaa, ett a liittofutuuri ja yksinkertainen futuuri eiv at ole kaksi eri tapaa ilmaista sama asia, vaan (kuten taulukot edell a antavat ymm art a a) kaksi erillist a muotoa, joilla kummallakin on oma merkityksens a. Lauseet ÿ áóäó îòêðûâàòü ja ÿ îòêðîþ eiv at 4

5 ole merkitykselt a an samoja. Seuraavilla luennoilla pureudutaan tarkemmin siihen, miten imperfektiivisen ja perfektiivisen aspektin futuurimuodot eroavat toisistaan. 1.3 Aspektikategoria ja sen arvot Nyt siirrymme k asittelem a an tarkemmin itse aspektikategoriaa. Kuten esimerkiksi persoonatai sijakategorian kohdalta muistat, kieliopillisilla kategorioilla on aina tietty m a ar a mahdollisia arvoja persoonakategorialla arvot ovat 1., 2. ja 3. persoona, sijakategorialla nominatiivi, genetiivi, datiivi, akkusatiivi, instrumentaali ja prepositionaali. Aspektikategorian arvoina voidaan pit a a imperfektiivist a aspektia (íåñîâåðøåííûé âèä) ja perfektiivist a aspektia (ñîâåðøåííûé âèä). Mutta mit a aspektilla ylip a at a an tarkoitetaan? Jos halutaan antaa lavea m a aritelm a aspektille, sanotaan yleens a esimerkiksi, ett a se muodostaa n ak okulman toimintaan tai tarkemmin sanottuna sen rakenteeseen (ks. esim. Nikunlassi 2002: 175; Klein [1994] 1999: 16). T am an m a aritelm an valossa voidaan puhua ylip a at a an aspektuaalisuudesta, joka on l asn a my os suomen kieless a. Suomessa aspektuaalisuutta ilmaistaan usein esimerkiksi objektin sijalla (s oin puuroa/puuron) tai esimerkiksi sellaisilla verbimuodoilla kuin kuolemaisillaan virkkeess a sotilas oli kuolemaisillaan, mutta hengitti viel a, joskin raskaasti. Mik a tekee slaavilaisten kielten aspektista erityisen, on se, ett a kyseess a ei ole vain yleisen tason ilmaistava n ak okulma, vaan varsinainen kieliopillinen kategoria. Muistatko ensimm aisilt a luennoilta, miten kieliopillisen kategorian k asite voitiin m a aritell a? M a aritelm a kuului, ett a kieliopillinen kategoria on ominaisuus, jonka suhteen eri sanat tai sananmuodot ovat oppositiossa kesken a an. Ven aj ass a jokainen verbi ilmaisee joko perfektiivist a tai imperfektiivist a aspektia: aivan samoin kuin substantiivi edustaa aina jotakin kuudesta sijasta, edustaa verbi aina jompaakumpaa kahdesta aspektikategorian arvosta. Vied a an opposition k asitett a nyt v ah an eteenp ain. Paitsi oppositioista ylip a at a an, kielitieteess a voidaan puhua my os privatiiveista oppositioista (ïðèâàòâíûå îïïîçèöèè). Privatiivilla oppositiolla tarkoitetaan tilannetta, joissa toiselta opposition j asenelt a puuttuu jokin piirre tai ominaisuus, joka toisella on, ja t am a tietyn piirteen l asn aolo tai puute on se, mik a erottaa j asenet toisistaan. Ven aj an aspektikategorian arvot ovat juuri t allaisessa, privatiivissa, oppositiossa kesken a an. Mutta mik a on se piirre, jota toinen aspekti ilmaisee ja toinen ei? Esitin luennon alussa esimerkin kirjan avaamisesta. V aitin, ett a perfektiivinen aspekti ei annan mahdollisuutta astua sis a an avaamistapahtumaan, vaan esitt a a tapahtuman yhten a rikkomattomana kokonaisuutena, jolla on alku ja loppu, toisin sanoen totaalisena. Juuri t am a ominaisuus, jota yleisemmin voidaan nimitt a a toiminnan sis aiseksi rajaksi (âíóòðåííûé ïðåäåë äåéñòâèÿ), on karkeasti yleist aen se piirre, joka perfektiivisell a aspektilla on, mutta jonka suhteen imperfektiivine aspekti on neutraali. Voidaan sanoa, ett a perfektiivinen aspekti on opposition tunnusmerkillinen (ìàðêèðîâàííûé ëåí îïïîçèöèè) osapuoli, imperfektiivinen taas tunnusmerkit on (íåìàðêèðîâàííûé ëåí îïïîçèöèè). Siin a, miss a perfektiivinen aspekti on tarkkaan rajattu kappale 5

6 Kuva 1: Perfektiivinen aspekti rajattuna kokonaisuutena on imperfektiivinen aspekti enemm ankin kuin ep am a ar aist a usvaa (ajatus vertaukseen per aisin Nikunlassilta 2002: 176, joka puhuu kaasusta tai nesteest a): Kuva 2: Imperfektiivinen aspekti ep am a ar aisen a, rajaamattomana ilmi on a On kuitenkin pidett av a mieless a, ett a aspektin kategoria on monimutkainen ja monitahoinen ilmi o, jota ei ole mahdollista tai j arkev a ak a an yritt a a puristaa yhteen virkkeeseen tai yhteen ominaisuuteen. Ajatus sis aisest a rajasta lienee kuitenkin toimivampi kuin tavallisessa kouluopetuksessa usein esitett av a toiminnan suorittaminen loppuun vs. toiminnan keskener aisyys. Ajattele vaikka seuraavaa esimerkkilausetta: (1) Êîâàëü óê î åì-òî ïîøóòèë è áàñèñòî çàñìåÿëñÿ Kumpaakaan esimerkin 1 (perfektiivisist a) verbeist a ei erityisen hyvin kuvaa ajatus siit a, ett a puhuja korostaisi niiden suorittamista loppuun. Çàñìåÿòñÿ-verbi merkitsee nauramisen alkamista, jolloin ajatus rajasta ja toiminnasta kokonaisuutena tuntuu selv asti j arkev amm alt a; ïîøóòèòü puolestaan merkitsee `vitsailemista pikkaisen / v ah an aikaa', ja loppuun suorittaminen vaikuttaa my os t ass a jonkin verran k ompel olt a tavalta ilmaista perfektiivisen aspektin luonnetta. Ajatus sis aisest a rajasta on kuitenkin sekin viel a sin ans a turhan pelkist av a. T ah an liittyen Bondarko (2005: ) esitt a a, ett a kumpaakin aspektia on hedelm allist a tarkas- 6

7 tella kokonaisen piirrejoukon valossa, ja vertailla, mit a piirrett a mikin aspekti ilment a a usein, mit a harvoin ja mit a ei lainkaan. Bondarkon esitt ami a piirteit a ovat muun muassa seuraavat: ˆ Toiminnan k asitt aminen kokonaisuutena (sis ainen raja) ˆ Prosessuaalisuus ˆ Kesto ˆ Toiminnan akillinen alkaminen ˆ Toiminnan samanaikaisuus ja per akk aisyys Prosessuaalisuus on esimerkiksi imperfektiiviselle aspektille tyypillist a, sis ainen raja puolestaan perfektiiviselle. Kestoa aspektit ilmaisevat kumpikin, mutta eri tavoin, akillist a alkamista, samanaikaisuutta ja per akk aisyytt a my os, mutta erilaisin painotuksin. 1.4 Aspektiparin k asite Aspektien v alinen oppositio toteutuu sanatasolla siten, ett a verbeist a on tapana muodostaa aspektikategorian suhteen pareja. Voidaan esimerkiksi ajatella, ett a verbit îòêðûòü ja îòêðûâàòü ovat oppositiossa kesken a an, niin ett a îòêðûòü ilmaisee perfektiivisyytt a, îòêðûâàòü imperfektiivisyytt a. Aina ei kuitenkaan ole yksinkertaista m a aritell a, mitk a osapuolet mihinkin pariin kuuluvat. Mik a olisi mielest asi aspektipari esimerkiksi niinkin tavallisen verbin kuin åõàòü aspektipari? Ïîåõàòü? Äîåõàòü? Ïðèåõàòü? Edellisess a esimerkiss a ja yleisemm all akin tasolla aspektiparin m a aritt amisest a tekee vaikeaa se, ett a kukin ehdotetuista pareista tuo jotakin lis a a verbin merkitykseen. Åõàòü-verbin tapauksessa verbiin liittyy ehdotetusta parista riippuen mielikuva joko l ahtemisest a, saapumisesta, loppuun asti kulkemisesta tai muusta vastaavasta. Yleinen aspektiparin m a aritelm a nimitt ain kuuluu, ett a aspektiparin muodostavat verbit, jotka ovat merkitykselt a an t aysin samoja, mutta eroavat toisistaan aspektikategorian osalta. Kuten Nikunlassi (2002: 177) huomauttaa, on kuitenkin hankala m a aritell a, mik a merkityksess a lopulta on aspektikategorian mukanaan tuomaa, mik a leksikaalista eli sanan oman merkityksen piiriin kuuluvaa. Aspektiparin m a arittelyvaikeuksiin ei menn a t ass a yhteydess a sen syvemm alle. On kuitenkin hyv a muistaa, ett a verbit voivat muodostaa selke ampi a ja v ahemm an selkeit a aspektipareja. Kaikkein selkeimm at aspektiparit syntyv at silloin, kun perfektiivisest a verbist a muodostetaan imperfektiivinen verbi suksin avulla: ˆ ïåðå èò/à/òü ïåðå èò/ûâà/òü ˆ ðàññìîòð/å/òü ðàññìàòð/èâà/òü ˆ çàìåò/è/òü çàìå /à/òü Prosessia, jossa perfektiivisest a aspektista muodostetaan imperfektiivisen aspektin verbi suksin avulla, kutsutaan imperfektivaatioksi (èìïåðôåêòèâàöèÿ). Kun sananmuodostus tapahtuu toiseen suuntaan kuten edell a åõàòü-esimerkiss a syntyy usein v ahemm an selvi a aspektipareja. Sananmuodostusta suuntaan imperfektiivinenperfektiivinen kutsutaan perfektivaatioksi (ïåðôåêòèâàöèÿ) ja se tapahtuu aina preksien avulla: 7

8 ˆ çâîíèòü ïîçâîíèòü ˆ âèäåòü óâèäåòü ˆ ðèñîâàòü íàðèñîâàòü ˆ áëàãîäàðèòü ïîáëàãîäàðèòü Kuten edell a mainittiin, perfektivaation tuloksena on joskus verbej a, joilla merkitys muuttuu selv astikin. Aina preksin lis a amist a imperfektiiviseen verbiin ei voi lainkaan ajatella aspektiparin tuottamisena. Ajattele vaikkapa imperfektiivist a èãðàòü-verbi a ja perfektiivisi a verbej a âûèãðàòü ja ïðîèãðàòü. Perfektivaatiossa k aytett avien preksien m a ar a on suuri: mahdollisia ovat esimerkiksi äî, îò, ïî, ñ, èç, îá, ïåðå, ïðî, ñ ja monet muut. Imperfektivaatiossa k aytett avien suf- ksien m a ar a on rajatumpi. Nikunlassin (2002: 166) luettelee muun muassa seuraavat: ˆ èâà (ïðî èòàòü ïðî èòûâàòü) ˆ åâà (çàáîëåòü çàáîëåâàòü) ˆ à (îáó èòü îáó àòü, òîëêíóòü òîëêàòü) 1.5 Aspektin valinnasta Olen edell a j att anyt tarkoituksellisen v ah alle huomiolle sananmuodostuksellisen puolen aspektista. Tarkoitukseni on t all a kurssilla keskitty a enemm an aspektiin funktionaalisen morfologian kannalta ja pohtia, joskin vain pintapuolisesti ja melko nopeasti, ennen kaikkea kysymyst a siit a, milloin mit akin aspektia tulisi tai kannattaisi k aytt a a. T ah an kysymykseen paneudutaan seuraavilla kahdella luennolla. Pohjustuksena niille on kuitenkin hyv a k ayd a l api seuraavat huomiot. 1. Jommankumman aspektin k aytt aminen on harvoin normatiivisessa mieless a oikein tai v a arin. Kyse on aina puhujan viestint atavoitteesta: usein molempi aspekti on mahdollinen, mutta niill a on eri merkitykset. 2. Aspektin valintaan vaikuttavat monet puhtaan kieliopilliset tekij at. Kun pohdit aspektin k aytt o a, mieti ainakin seuraavia seikkoja: ˆ Mik a aikamuoto on kyseess a? ˆ Onko kyseess a kielto- vai my ont olause? ˆ Onko kyse indikatiivimuodoista vai kenties innitiivist a? ˆ Edustaako tilanteessa k aytett av a verbi jotakin teonlaatua (t ah an k asitteeseen pureudutaan luennolla 17)? 3. Kuten jo todettua, aspektin merkityst a pohdittaessa ei kannata olla liian yksipuolinen vaan muistaa, ett a kyse on monitahoisista ilmi oist a. Kummastakin aspektista voidaan erottaa useita erilaisia merkityksi a. Voidaan ensinn akin puhua imperfektiivisen ja perfektiivisen aspektin perusmerkityksist a eli invarianteista merkityksist a (îáùèå âèäîâûå çíà åíèÿ), jotka kuvaavat kaikkein tyyypillisint a tapaa k aytt a a kumpaakin aspektia. N aiden lis aksi voidaan eritell a tarkempia konteksteja ja k aytt otilanteita, joissa kumpaakin aspektia k aytet a an jollain perusmerkityksest a mahdollisesti poikkeavalla tavalla. T allaisissa tapauksissa puhutaan aspektin erityismerkityksist a ( àñòíûå âèäîâûå çíà åíèÿ). 8

9 Bondarko, A.V Òåîðèÿ Ìîðôîëîãè åñêèõ Êàòåãîðèè È Àñïåêòîëîãè åñêèå Èññëåäîâàíèÿ. Moskova: Jazyki slavjanskoj kultury. Klein, Wolfgang. (1994) Time in Language. London: Routledge. Nikunlassi, Ahti Johdatus Ven aj an Kieleen Ja Sen Tutkimukseen. Helsinki: Finn Lectura. 9