Pohjavesialueen geologisen rakenteen selvitys Laikon pohjavesialueella Rautjärvellä

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys Pohjavesialueen geologisen rakenteen selvitys Laikon pohjavesialueella Rautjärvellä

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Tekijät Olli Sallasmaa, Tuire Valjus, Juha Majaniemi, Jukka-Pekka Palmu, Jussi Ahonen GTK/618/0301/2016 Raportin laji Tilaustutkimus Toimeksiantaja Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Imatran kaupunki, Rautjärven kunta, Ruokolahden kunta Raportin nimi Pohjavesialueen geologisen rakenteen selvitys Laikon pohjavesialueella Rautjärvellä Tiivistelmä GTK on tehnyt geologisen rakenneselvityksen Laikon pohjavesialueelle ( ) Tutkimuksessa selvitettiin kallionpinnan korkokuvaa, pohjavedenpinnan tasoa ja virtaussuuntia sekä harjumuodostuman syntyvaiheita Tutkimuksina käytettiin kairauksia, painovoimamittauksia ja maastokartoituksia Laikon pohjavesialue kuuluu Ensimmäinen Salpausselkä -reunamuodostumaan ja on kerrostunut suureen luodekaakko-suuntaiseen kallioperän ruhjevyöhykkeeseen Muodostuman kerrospaksuus on erityisen suuri Pohjaveden yläpuolinen maa-aines on vettä hyvin tai melko hyvin johtavaa soraa, hiekkaa tai hienoa hiekkaa Kallionpinnan korkeuserot ovat suuret, kerrostuman pohjalla lähellä merenpinnantasoa ja korkeimmillaan 130 m mpy ja pohjavesivyöhykkeen paksuus on keskeisillä osin yli 20m, ja suurimmillaan lähes 100 m Pohjaveden virtaussuunta on kaakkoon ja luoteeseen Pohjavettä suojaavan yläpuolisen maakerroksen paksuus on muodostuman keskiosassa alle 10 m Muodostuman läpi kulkee luoteeseen viettävä laaja savi/silttikerros m syvyydessä, joka estää pohjaveden vertikaalista virtausta Laikon pohjavesialue on merkittävä pohjaveden hankinnan kannalta Asiasanat (kohde, menetelmät jne) Pohjavesialue, geologinen rakenneselvitys, Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Kaakkois-Suomen lääni, Rautjärven kunta, Laikon pohjavesialue ( ) Karttalehdet M5322H, M5324B, , Muut tiedot - Arkistosarjan nimi Arkistoraportti Arkistotunnus 19/2017 Kokonaissivumäärä 21 s, 46 liites Kieli suomi Hinta - Julkisuus Julkinen Yksikkö ja vastuualue GTK PVI Hanketunnus Projektinumero Allekirjoitus/nimen selvennys Jussi Ahonen yksikön päällikkö Allekirjoitus/nimen selvennys projektipäällikkö Olli Sallasmaa

3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys Kannen kuva: Nuorta mäntytaimikkoa istutettuna Laikonkankaalle vuoden 2010 myrskyn kaataman puuston tilalle ; Kuva:Olli Sallasmaa, GTK

4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys Sisällysluettelo Kuvailulehti 1 Johdanto 1 11 Yleistä 1 12 Aikaisemmat tutkimukset 2 2 Tutkimusalueen kuvaus 3 21 Harjumuodostumien syntymekanismeista 3 22 Laikonkangas 5 3 Tutkimusmenetelmät 5 31 Maastokartoitus 5 32 Maaperäkairaukset ja havaintoputkiasennukset 5 33 Painovoimamittaus 6 34 Maatutkaluotaus 7 35 Pohjaveden pinnankorkeuden seuranta 8 4 Tehdyt tutkimukset 8 41 Maastokartoitus 8 42 Maaperäkairaukset ja havaintoputkiasennukset 8 43 Painovoimamittaus 8 44 Maatutkaluotaus Pohjaveden pinnankorkeuden seuranta 10 5 Mallinnukset ja visualisointi 10 6 Tutkimustulokset Kallioperän koostumus, rakenne ja korkokuva Ruhjetulkinta Maaperän koostumus Pohjaveden muodostuminen, varastoituminen ja virtaus 15 7 Johtopäätökset ja yhteenveto 17 8 Jatkotoimenpide-ehdotukset 18 9 Kirjallisuusluettelo 19

5 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys LIITTEET Liite 1 Mittauslinjat ja kairauspisteet 1: Liite 2 Maaperäkartta 1: Liite 3 Kallionpinnan taso 1: Liite 4 Pohjavedenpinnan taso 1: Liite 5 Pohjavesivyöhykkeen paksuus 1: Liite 6 Pohjaveden yläpuolisen maakerroksen paksuus 1: Liite 7 Maaperän kokonaispaksuus 1: Liite 8 Painovoimamittausten tulkintaprofiilit Liite 9 Havaintoputkikortit Liite 10 Tulkittu kairaustieto Liite 11 Seulotut raekokonäytteiden tulokset

6 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys JOHDANTO 11 Yleistä Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Pohjavesi yksikkö on tehnyt geologisen rakenneselvityksen Laikon pohjavesialueelle ( ), joka on luokiteltu vedenottoa varten tärkeäksi pohjavesialueeksi Pohjavesialue sijaitsee Rautjärven kunnassa 6-tien varressa Simpeleen taajaman lounaispuolella (kuva 1) Projektin ovat rahoittaneet Kaakkois-Suomen Elinkeino-, Liikenne- ja Ympäristökeskus, Imatran kaupunki sekä Rautjärven ja Ruokolahden kunnat GTK:ssa tutkimuksen organisoinnista ja toteutuksesta ovat vastanneet geologi Jussi Ahonen ja geologi Olli Sallasmaa Pohjavesialueen rakenteen mallinnuksista, tulosten tulkinnoista ja tutkimuksen raportoinnista on vastannut geologi Olli Sallasmaa Maaperägeologisessa tulkinnassa on avustanut geologi Jukka-Pekka Palmu Painovoimamittauksista sekä niiden tulkinnasta on vastannut geofyysikko Tuire Valjus Maatutkaluotauksista ja niiden tulkinnasta on vastannut maanmittausinsinööri Juha Majaniemi Maaperäkairauksien valvonnasta ja raekokoanalyysien seulonnasta vastasi tutkimusassistentti Janne Tranberg Kuva 1: Tutkimusalueen sijainti

7 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys Aikaisemmat tutkimukset Tutkimuksen tausta-aineistona on käytetty sekä seuraavia geologisia selvityksiä että pohjaveden hankintaan ja suojeluun liittyviä hydrogeologisia ja teknisiä erillisselvityksiä: Fjäder Group Oy, FCG Suunnittelu ja tekniikka, 2015 Laikonlammen ottamisalue, pohjavesiselvitys Imatran seudun ympäristötoimi, 2016 Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat Kallioperäkarttojen (1: ), maaperäkarttojen (1: ja 1:20 000) ja maastokartan (1:20 000) lisäksi käytettävissä oli pohjavesipintahavaintoja tutkimusalueella sijaitsevista pohjaveden tarkkailuputkista (Suomen Ympäristökeskus 2016)

8 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys TUTKIMUSALUEEN KUVAUS 21 Harjumuodostumien syntymekanismeista Mannerjäätikön sulamisvesien vaikutuksesta syntyneitä glasifluviaalisia eli jäätikköjokimuodostumia ovat pitkittäisharjut, deltat sekä ns lajittuneet sauma- ja reunamuodostumat kuten esim Salpausselät Yleisesti puhutaan kuitenkin harjumuodostumista, jotka ovat materiaaliltaan pääasiassa hiekkaa ja soraa, Suomessa harjumuodostumat kattavat maapinta-alasta noin 2,2 % (Mälkki 1999) Jäätikköjoet syntyvät mannerjäätikön sulamisvesien hakeutuessa jäätikön sisään ja pohjalle, missä ne virtaavat kohti jäätikön reunaa purkautuen lopulta sen edustalla Suurten jäätikköjokien valuma-alue on saattanut olla jopa yli km 2 (Mälkki 1999), joten myös sulamisvesimäärät ovat olleet suuria Pitkittäisharjun poikkileikkauksessa kerrossuhteet ja raekoko ovat vaihtelevia, mutta muodostuman pituussuunnassa rakenteen ja aineksen vaihtelu on yleensä vähäisempää Syntytavasta johtuen harjun keskivaiheilla voi olla hieman koholla oleva karkeampi ydinosa, josta muodostuma ohenee reunoja kohti symmetrisesti tai epäsymmetrisesti, maa-aineksen muuttuessa samalla hienorakeisemmaksi Mannerjäätikön perääntymisvaiheessa jäätikkömassan alle muodostuu jäätikön liikesuuntainen jäätikköjokitunneli, jossa esiintyy kerääntyneiden sulamisvesien voimakkuudeltaan vaihtelevia virtauksia, suurelta osin paineellisissa olosuhteissa Alkuvaiheessa, tunnelin poikkileikkauksen ollessa pienehkö, jäätikköjoen lajitteluvoima on suurimmillaan Tällöin tapahtuu karkean aineksen kerrostumista sekä hienomman aineksen huuhtoutumista ja harjuytimen pääosa muodostuu (kuva 2) Tällaiset ytimet ovat tavallisesti koko harjun poikkileikkaukseen nähden pieniä Niiden aineksen laatu vaihtelee yleensä soraisesta hiekasta kiviseen soraan Ydinharjun kohdalla kallionpintaa verhonnut moreenipeite on pääosin kulunut pois ja sorat ovat kerrostuneet suoraan kalliota vasten Ytimen lähelle kerrostuu usein myös karkeita hiekkoja Harjun karkea ydinosa on tavallisesti myöhemmin kerrostuneiden hienompirakeisten lievehiekkojen ja/tai rantahiekkojen peitossa, eikä sitä ole useinkaan havaittavissa maanpinnalla Käytännössä harjujen ns juuriosien rakenteet kuitenkin vaihtelevat merkittävästi ja niiden poikkileikkaukset ovat usein epäsymmetrisiä ytimen suhteen Karkeita, hyvin vettä johtavia kerrostumia tavataan usein myös harjuytimen ulkopuolella peitteisinä, esim kalliopainannealueilla Osa näiden alueiden aineksesta on myös suoraan jäätikön pohjasta kerrostunutta ja heikommin lajittunutta Jäätikköjokitunnelin ja jäätikön reunan vaihtelevia kerrostumisolosuhteita kuvastavat puolestaan harjuytimissä esiintyvät katkokset, sekä ydinosan laidoilta tai sisältä yleisesti tavattavat moreenit ja hienorakeiset kerrostumat

9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys A B 1 Kallio 2 Moreeni 3 Soravaltainen ydinharju 4 Hiekkavaltaiset lieveosat 5 Jää Kiviaines Kuva 2: Kaaviollinen piirros pitkittäisharjun synnystä mannerjäätikön edustalle syvään veteen A) Harjun karkea ydinosa syntyi tunneliin tai jäätikön reunan välittömään läheisyyteen Ydinharjussa saattaa esiintyä haarautumia, sivuttaissiirtymiä ja katkoksia esim sulamisvesien vuodenaikaisvaihtelun tai kerrostumisalustan topografiavaihtelun seurauksena B) Myöhemmin kerrostuminen jatkui railossa ja/tai kauempana jäätikön reunasta, jolloin syntyivät harjun hiekkavaltaiset lievealueet (Piirrokset: Harri Kutvonen/GTK) Myöhemmässä vaiheessa mannerjäätikön reuna ohenee ja jäätikkötunneli avartuu tai vaihettuu avokanaaliksi Tällöin myös sulamisvesien virtausnopeudet ja kuljetusvoima pienenevät, jolloin kerrostuu hienorakeisempia sedimenttejä harjujakson reuna-alueille ja ydinosan päälle (ns lievehiekat) Syvän veden olosuhteissa ohentuneen mannerjäätikön reuna voi alkaa myös kellumaan, jolloin hiekkaista materiaalia saattaa kerrostua useasta eri kohdasta leveämmälle vyöhykkeelle jäätikön edustalle Jäätikköjokia on esiintynyt mannerjäätikön pohjan lisäksi myös sen sisällä ja pinnalla, ja ne ovat voineet kerrostaa hiekkaa ja soraa jättämättä jälkeensä varsinaista sulamisvesien virtausuoman sijaintia osoittavaa harjua Harjun lievehiekkojen ulkopuolella esiintyy puolestaan lähinnä moreenia sekä syvän veden silttejä, jotka ovat kerrostuneet (lähes) seisovaan veteen jäätikön reunan vetäydyttyä kauemmas Viimeisessä vaiheessa syntyneitä ovat kaikkia edellisiä kerrostumia peittävät hiekkavaltaiset ranta- ja tuulikerrostumat sekä turpeet

10 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys Laikonkangas Tutkimusalue sijaitsee ensimmäisen Salpausselän ja kallioperän murroslaakson risteyksessä Pitkittäisharju on kerrostunut kallioperän syvään painanteeseen, joka kulkee luoteesta Jukajärven suunnalta Torsanjärven kautta edelleen kaakkoon (Liite 2) Pitkittäisharjun suppajärvet ja supat yleensä osoittavat harjun ydinosan sijoittumisen, mutta Laikonkankaan kairauksissa ei harjun ydinosaa havaittu Laikonkankaan uomastoinen osa on kerrostunut Baltian jääjärven vedenpinnan tasoon, osin sen yläpuolelle Ylimmän rannan (99 m mpy) yläpuolinen uomastoinen sanduri vaihettuu etelään tasaiseksi jäätikköjokisuiston deltaosaksi Laikonkankaan ja 6-tien luoteispuolella on reunamuodostuman jäätikönpuoleinen reuna, joka on osin moreenipeitteinen Laikonkankaan koillis- ja lounaisreunoja rajaavat kalliomäet 3 TUTKIMUSMENETELMÄT 31 Maastokartoitus Tutkimusalueella tehdyllä maastokartoituksella muodostettiin yleiskäsitys tutkimusalueen geologisista ja hydrogeologisista olosuhteista Maastokartoituksessa tehtiin geomorfologiset pintahavainnot tutkimusalueen keskeisiltä osilta Myös pohjavesialueella sijaitsevista mahdollisista kalliopaljastumista ja niiden laajuudesta tehtiin havaintoja Maastokartoituksen yhteydessä määritettiin myös geofysikaalisten mittauslinjojen ja kairauspisteiden sijainnit 32 Maaperäkairaukset ja havaintoputkiasennukset Porakonekairaus on erittäin käyttökelpoinen kairausmenetelmä, kun tutkimuskohteen maakerrospaksuudet ovat huomattavat ja maaperä on karkearakeista Porakonekairauksella saadaan luotettava tieto kallionpinnan asemasta Kairaus tehdään poraamalla samanaikaisesti tangolla ja suojaputkella kallionpintaan saakka (Kuva 3) Kallion tavoittamisen jälkeen kalliovarmistus (3 m) tehdään vielä tankoporauksella Porakonekairausten yhteydessä voidaan ottaa myös (häiriintyneitä) maanäytteitä tyhjentämällä kairauksissa käytettyä suojaputkea ilmahuuhtelulla Häiriintymättömiä näytteitä voidaan ottaa erityisillä putkiottimilla (Rantamäki, 1990)

11 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys Kuva 3: Porakonekairaus ja havaintoputkiasennus käynnissä, kuva ei ole Laikonkankaalta Kuva A Eskelinen, GTK 33 Painovoimamittaus Painovoimamittausten avulla voidaan tutkia tiheydeltään ympäristöstä poikkeavien muodostumien paksuutta ja tilavuutta Koska maaperän tiheys on huomattavasti kallioperän tiheyttä pienempi (tiheysero noin kg/m 3 ), voidaan painovoimamittauksia käyttää myös maapeitteen paksuuden arviointiin Painovoimamenetelmällä ei voida erotella maaperän eri kerroksia tai pohjavedenpinnan tasoa Muilla tutkimusmenetelmillä tuotettuja maaperä- ja pohjavesitietoja (esim kairaus, seisminen luotaus ja maatutkaluotaus) voidaan kuitenkin hyödyntää painovoimamittausten tulkinnassa Maapeitteen paksuutta määritettäessä painovoimaprofiilit sijoitetaan maastoon siten, että niiden alku- ja loppupäät ovat kallion paljastumilla tai pisteissä, joissa kallionpinnan tarkka korkeustaso tunnetaan Lisäksi profiilit saattavat kulkea ristiin toistensa yli Näin voidaan arvioida painovoimakentän alueellista vaihtelua, jota käytetään maapeitteen paksuustulkinnan

12 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys perustasona Kun maa- ja kallioperän välinen tiheysero oletetaan vakioksi ja mittauspisteiden korkeusasema tunnetaan, voidaan painovoima-anomaliasta laskea maapeitteen paksuus Maaperän todellista paksuutta on kuitenkin tarpeellista kontrolloida riittävän tiheästi esim kairaamalla, koska sekä kallion tiheydestä riippuva alueellinen painovoimataso että irtomaapeitteen tiheys voivat vaihdella mittauslinjalla ja siten vaikuttaa tulkintatulokseen Tulos kuvaa yleensä hyvin kallionpinnan tason vaihtelua, vaikka maapeitteen tulkitussa paksuudessa saattaa paikoitellen olla epätarkkuutta 34 Maatutkaluotaus Maatutkaluotaus on geofysikaalinen tutkimusmenetelmä, joka perustuu sähkömagneettisten pulssien lähettämiseen maaperään ja takaisin heijastuvien pulssien rekisteröintiin Maatutkaluotauksella saadaan jatkuvaa profiilitietoa maaperän rakenteesta Menetelmä on parhaimmillaan harjualueilla, joissa sillä saadaan tietoa jopa yli 30 metrin syvyydeltä kallionpinnan korkokuvasta, pohjavedenpinnan tasosta, irtainten maalajien laadusta ja maaperän kerrosten rakenteesta Näillä tiedoilla on merkittävä osuus alueilla, joilla on vähän maaperäleikkauksia (Kuva 4) Maatutkaluotausten tuloksia on tässä raportissa hyödynnetty soveltuvin osin sekä kallion- että pohjavedenpinnan syvyyden määrityksessä ja muodostumien sisäisen rakenteen tulkinnassa Maatutkalinjat on tallennettu GTK:n tietokantaan, mistä niitä on tarvittaessa saatavana sekä numeerisena että paperitulosteina Kuva 4: Maatutkausta Laikonkankaalla Kuva O Sallasmaa, GTK

13 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys Pohjaveden pinnankorkeuden seuranta Pohjavedenpinnan mittaus havaintoputkista voidaan tehdä putkeen laskettavaa sähköistä mittaluotia käyttäen Tällöin mittalaite antaa ääni ja/tai valosignaalin saavutettuaan pohjavedenpinnan Havaintoputkeen voidaan myös asentaa jatkuvatoiminen, rekisteröintilaitteella varustettu pinnankorkeusmittari, joka määrävälein automaattisesti mittaa pinnan korkeuden Laitteen rekisteröimät pinnankorkeustiedot puretaan säännöllisesti rekisteröintilaitteesta tietojenpurkuyksikköön, josta tiedot voidaan siirtää tietokoneelle (Kinnunen et al 2005) 4 TEHDYT TUTKIMUKSET 41 Maastokartoitus Maastokartoitus suoritettiin toukokuussa 2016 maatutkaluotauksen yhteydessä ja tarkennettiin kesäkuussa samassa yhteydessä, kun pohjavesien pinnat havaintoputkissa mitattiin Putkien kunto tarkistettiin ja niiden sijaiti mitattiin tarkkuus-gps:llä 42 Maaperäkairaukset ja havaintoputkiasennukset Pohjavesiputkia suunniteltiin asennettavaksi kahdeksan kappaletta pohjavesivesipintojen havaitsemiseksi sekä painovoimalinjojen referenssipisteiksi Kairauksen aikana havaittiin budjetoitu arvio kairausten kokonaismetrimäärästä riittämättömäksi, ja pohjavesiputkia asennettiin seitsemän kappaletta Kairauksen kokonaismäärä oli 378,9 m ja lisäksi kuudessa havaintoputkessa tehtiin vielä kalliovarmistusta yhteensä 19,3 m Syvin kairaus oli 99,2 m eikä siinä kohtaa tavoitettu kallionpintaa Urakoitsijalta loppuivat kairaustangot, jolloin käytännön syistä kairaus jouduttiin lopettamaan ja havaintoputki asennettiin vain 84 m syvyyteen Maaperäkairaukset suoritti Ramboll Oy 43 Painovoimamittaus Painovoimamittaukset suoritti GTK:n geofysiikan kenttämittausryhmä syksyllä 2016 Mitattujen painovoimaprofiilien sijaintikartta on esitetty liitteessä 1 Tutkimusalueella mitattiin 26 linjaa, joiden yhteispituus oli 29,9 km Mittaukset tehtiin noin 20 m pistevälein Mittauksissa käytettiin Scintrex Autograv-CG5 gravimetriä ja pisteiden korkeusaseman määrityksessä letkuvaaitusta ja osittain VRS-GPS laitetta Linjojen päissä maan pinnan tasot määritettiin VRS-GPS laitteistolla Topografiaeroista johtuva painovoimatulosten vääristymä korjattiin Geosoft Oasisohjelmiston 3D-topografiakorjauksella, johon poimitaan mittauslinjan ympäristön maanpinnan taso Maanmittauslaitoksen 10 x 10 m:n digitaalisesta korkeusmallista Mittaustuloksista laskettiin Bouguer -anomaliat keskitiheydellä 2670 kg/m 3 Tulkinnassa käytettiin Interpex MAGIX-XL -tulkintaohjelmaa Tulkintaohjelmalla etsitään annetun mallin parametreja

14 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys muuttamalla mitattua painovoimakäyrää parhaiten vastaava laskennallinen käyrä Paikallisesta painovoima-anomalian vaihtelusta tulkitaan maapeitteen paksuus Painovoimalinjojen päät sijaitsevat kallioon asti kairatuissa pisteissä tai kalliopaljastumilla Liitteissä 8 on esitetty painovoimamittausten tulkinnat pystyleikkauksina Malleissa käytetty vaaka-akselin mittakaava vaihtelee mittauslinjan pituudesta riippuen Pystyakselin mittakaava on kaikilla linjoilla 1:1000 Leikkauskuvien koordinaatisto on ETRS89/TM35Fin ja korkeusjärjestelmä on N2000 Kuivalle maa-ainekselle on tulkinnoissa käytetty tiheyttä 1600 kg/ m 3 ja veden kyllästämälle maa-ainekselle 1900 kg/m 3 Vedenpinnan tasona käytettiin linjojen päissä tai niiden läheisyydessä olevia kairaustietoja ja se esitetään leikkauskuvissa maaperämallia jakavana vaaka/vinoviivana Kuva 5 : Geofyysikon tulkintaan perustuva kuva kallionpinnan tasosta painovoimalinjoilla Kuva T Valjus, GTK

15 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys Kallion pinnan tason vaihtelut ovat huomattavat (Kuva 5) Kallion pinta laskeutuu reunaalueiden paljastumilta aluetta halkovaan luode-kaakko suuntaiseen laajaan ruhjelaaksoon, jossa kallion pinta on syvimmillään noin 100 metriä maanpinnan tason alapuolella Kairauspisteessä GTK 2-16 kalliota ei tavoitettu 99,2 metrin kairauksessa ja tulkinnoissa käytettiin arvioitua kallion pinnan tasoa 4 m mpy Tämän kairauspisteen ympäristössä kallion pinta onkin syvimmillään, mutta koko ruhjevyöhykkeellä maapeite on poikkeuksellisen paksua Pohjaveden kyllästämää maa-ainesta on, aivan kallioalueita lukuun ottamatta, koko tutkimusalueella erittäin runsaasti 44 Maatutkaluotaus Geologian tutkimuskeskuksen Juha Majaniemi ja Olli Sallasmaa tekivät maatutkaluotauksia Laikon pohjavesialueella toukokuussa 2016 Laikon pohjavesialueella tehtiin 23 maatutkalinjaa yhteispituudeltaan 28,2 km Pohjaveden pinta näkyi hyvin useimmissa linjoissa, mutta kallion pinta oli tyypillisesti liian syvällä näkyäkseen maatutkakuvissa (Kuva 6) Tulkittuja maatutkalinjojen pintatietoja käytettiin mahdollisuuksien mukaan hyväksi pohjaveden ja kallion pintojen mallintamisessa Kuva 6 Osa maatutkalinjaa Kuva: J Majaniemi, GTK 45 Pohjaveden pinnankorkeuden seuranta Pohjaveden pinnankorkeutta mitattiin sekä vuonna 2016 asennetuista että vanhoista alueella olevista havaintoputkista Pinta mitattiin sähköisellä mittaluodilla kahteen kertaan, kesäkuussa ja lokakuussa 2016 Osasta vanhoista havaintoputkista puuttuivat tarkat sijaintitiedot ja ne mitattiin GTK:n tarkkuus-gps laitteella 5 MALLINNUKSET JA VISUALISOINTI Kairauksista, painovoimamittauksista ja paljastumahavainnoista saadut kallionpinnan tasotiedot yhdistettiin ArcGIS -ohjelmistolla Aineistosta laskettiin Topo to grid - interpolointimenetelmällä mallit tutkimusalueen kallionpinnan korkokuvasta Pohjavesipintamallit tehtiin vastaavalla tavalla hyödyntäen alueelle aiemmin ja tämän tutkimuksen yhteydessä asennettujen pohjavesiputkien pohjavedenpinnan tasotietoja

16 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys Saadut pintamallit on visualisoitu ArcGIS-ohjelmistolla Mallien interpoloinnin ulottuvuutena tunnetuilta tasopisteiltä on käytetty kallionpinnan osalta 150 metriä ja pohjavesipinnan osalta 300 metriä Tutkimusalueen mallinnukset ovat liitteissä 3 7 Pintamalleja tarkasteltaessa on aina huomioitava mittaus- ja mallinnusmenetelmien rajoitukset Kallionpinnan korkeustaso on varmasti selvillä vain kairauspisteissä ja avokallioilla Painovoimalinjojen mittauspisteille tulkitut syvyydet antavat ainoastaan yleiskuvan kallionpinnan korkeustasosta Mallinnusohjelmisto tasoittaa interpoloimalla tunnettujen ja tulkittujen kallionpintapisteiden välit Tästä johtuen interpoloidussa mallissa käytettyjen tasopisteiden välialueilla voi olla laajojakin kalliokohoumia tai -painanteita, joita ei pintamallissa voida havaita Kallionpintamallin reuna-alueilla myös painovoimalinjojen ja kairauspisteiden puutteesta johtuva kalliopaljastumien korkeustasojen ylikorostuminen saattaa aiheuttaa mallin vääristymistä Pohjavesialuerajojen sisäpuolella mallin tarkkuus on kuitenkin melko hyvä Kalliopinnan taso saatiin selville melko kattavasti kairaustietojen, kalliopaljastumien, maatutkaluotauksen ja painovoimamittauslinjaston ansiosta Tutkimusalueen keskeisimmissä osissa kallionpintatiedot perustuvat suurilta osin painovoimamittauksista saatujen tietojen tulkintaan ja osin myös kairaustietoihin Näillä alueilla laskentamallit ovat melko luotettavia Pohjavedellä kyllästyneen maapeitteen paksuus on laskettu pohjavesi- ja kallionpintamallien erotuksena Tämän vuoksi visualisointi on voitu tehdä vain alueilta joilta oli käytettävissä sekä kallionpinnan että pohjavedenpinnan mallit Pohjavedenpinnan yläpuolisen irtomaapeitteen paksuus saatiin tutkimusalueen maanpinnan korkeusmallin ja pohjavesipintamallin erotuksesta Osasta havaintoputkista puuttui kallionpinnan syvyystieto ja niistä mitattiin luodilla putken sen hetkinen syvyys Tämä tieto käytettiin mallinnuksessa kallion vähimmäissyvyytenä 6 TUTKIMUSTULOKSET 61 Kallioperän koostumus, rakenne ja korkokuva Laikon pohjavesialue sijaitsee svekofennisellä liuskealueella ja vallitseva kivilaji on kiillegneissiä (Kuva 7) Lähialueella on pieniä kalliopaljastumia kvartsidioriittia, granodioriittia, gabroa ja emäksistä vulkaniittia

17 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys Kuva 7: Tutkimusalueen kallioperä Suomen kallioperä DigiKP Digitaalinen karttatietokanta [Elektroninen aineisto] Espoo Geologian tutkimuskeskus [viitattu ] Versio 20 Kallionpinnan korkeus vaihtelee huomattavasti Laikon lähialueella Laikon pohjavesialueen koillis- ja lounaissivuilla kalliomäet kohoavat yli 130 m korkeuteen merenpinnasta Luodekaakko suuntainen ruhjevyöhyke on syvimmillään lähes merenpinnan tasossa 62 Ruhjetulkinta GTK:n aiemmin tekemien matalalentomittausten magneettisesta aineistosta tehtiin ruhjetulkinta Rautjärven ympäristöstä Tulkinta perustuu siihen, että kallioruhjeissa magneettinen kiviaines on aikojen saatossa muuttunut veden vaikutuksesta ei-magneettiseksi ja tällöin ruhjealueet näkyvät magneettisella kartalla minimivyöhykkeinä Tulkintaa tehdään yleensä suuremmalta alueelta, jolloin nähdään paremmin pitkät alueelliset minimivyöhykkeet Kuvassa 8 on koottu lentoaineistoa laajemmalta alueelta Alueella on yksi huomattavan voimakas ruhjevyöhyke (paksu valkoinen viiva), johon yhtyy joitakin pienempiä vyöhykkeitä Laikon tutkimusalue sijoittuu monen ruhjevyöhykkeen risteyskohtaan

18 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys Kuva 8: Ruhjetulkinta lentomagneettisesta aineistosta Tulkitut ruhjevyöhykkeet valkoisilla ja painovoimamittauslinjat mustilla viivoilla Katkoviivalla merkitty Laikon pohjavesialue Karttakuva T Valjus, GTK 63 Maaperän koostumus Laikon pohjavesialue kuuluu ensimmäiseen Salpausselkä -reunamuodostumaan ja on kerrostunut suureen luode-koillinen-suuntaiseen kallioperän ruhjevyöhykkeeseen Muodostuman kerrospaksuus on erityisen suuri (Liite 7) Pohjavettä suojaavan yläpuolisen maakerroksen paksuus on laajalla alueella muodostuman keskiosassa alle 10 m Muodostuman luoteisosassa yli suojakerroksen paksuus on yli 15 m(liite 6) Pohjaveden yläpuolinen maa-aines on vettä hyvin tai melko hyvin johtavaa soraa tai hiekkaa Pohjaveden alapuolinen maakerros on kymmenien metrien paksuinen koko muodostuman keskiosalla (Liite 6) Muodostumassa on ylimpänä paksu kerros keskikarkeaa ja hienoa hiekkaa, jonka alla vettä heikosti läpäisevä (tai läpäisemätön) kerros silttiä ja savea Lähellä kairauspistettä GTK 1-16 on paikoin karkeampia lajitteita päällimmäisenä Hienoaineskerroksen alla on m sekalaisia lajitteita ohuen pohjamoreenin ja kallion päällä Poikkeuksina ovat kairauspiste GTK 5-16, jossa päällimmäisenä on viisi metriä hiekkaa

19 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys ja pohjalla 17 m karkeaa soraa ja kiviä sekä kairauspiste GTK 2-16, jossa hienoaineskerroksen alla on 10 m hienoa hiekkaa, toinen hienoaineskerros ja pohjalla karkearakeisia hyvin vettä johtavia kerroksia Tässä pisteessä ei tavoitettu kallionpintaa (Liite 10) Kairauksen aikana otetut raekokonäytteet seulottiin ja kaikki seulotut tulokset esitetään liitteessä 11 Näytteistä ei analysoitu hienoainesta erikseen Kokonaismaakerrospaksuus Laikon pohjavesialueen keskiosassa on yli 99 m ja keskiseltä osaltaan laajalti yli 40m Neljän kairauspisteen kautta kulkeva poikkileikkausprofiili on esitetty kuvassa 10 Maalajikerrosten jatkuvuudet kairauspisteiden välillä ovat olettamuksia ja ne perustuvat geologin arvioihin Kuva 10 Poikkileikkausprofiili ja kerrostuneet maalajit kairauspisteiden tietojen perusteella Profiilin sijainti näkyy liitteessä 2

20 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys Pohjaveden muodostuminen, varastoituminen ja virtaus Tämän projektin yhteydessä vuonna 2016 Laikon pohjavesialueelle asennettiin seitsemän havaintoputkea: GTK1-16, GTK2-16, GTK3-16, GTK4-16, GTK5-16, GTK7-16 ja GTK8-16 Näiden lisäksi pohjaveden pintatiedot mitattiin seitsemästä aiemmin asennetusta havaintoputkesta ja yhdestä kuilukaivosta Alueella sijaitsevien lampien pinnankorkeudet mitattiin myös tarkkuus-gps laitteella Maatutkatulkinnoissa näkyi melko hyvin pohjaveden pinnan taso suurella osin pohjavesialueen keskiosassa Maatutkalinjojen tulkitut pintatiedot sovitettiin havaintoputkista saatujen pintojen kanssa, jolloin pohjavesialueen keskeisillä osilla on kattava arvio pohjaveden pinnasta Pohjaveden pinta muodostaa säännöllisen muotoisen satulapinnan Pinnan korkeus on yli 100 m mpy koillis- ja lounaisreunan kalliomäillä, joilta pohjaveden virtaus on kohti muodostuman keskilinjaa Keskeltä virtaus suuntautuu kaakkoon Laikonlähteelle ja luoteeseen kohti Torsajärveä Muodostuman keskialueella pohjaveden pinnankorkeus on 88 ja 98 m mpy välillä Alueen keskiosan lampien veden pinnan korkeus on n 92 m mpy ja hyvin lähellä havaintoputkien pinnankorkeuden kanssa Tutkimusten perusteella Laikonkankaalla ei havaittu pohjaveden horisontaalista virtausta estäviä rakenteita Havaintoputkiasennuksen yhteydessä kirjattiin kairauspisteiden maalajitiedot eri syvyyksille (Liite 10) Näiden tietojen perusteella Laikonkankaan alueella on vettä pidättävä, 7 20,5 m paksuinen siltti/savi kerros korkeustasolla m mpy Kuuteen uuteen havaintoputkeen asennettiin pohjavesiputken siiviläosa siltti/savikerroksen ylä- ja alapuolelle Poikkeuksena oli kairauspiste GTK 3-16, jossa siivilä asennettiin vain tuon kerroksen alle Tuossa pisteessä veden pinta on kahdeksan metriä alempana kuin vallitseva vedenpinnan taso Tämä vedenpinta kuvaa vettä pidättävän kerroksen alla olevaa pohjaveden painetasoa Muissa havaintoputkissa vedenpinnan korkeus kertoo hienoaineskerroksen ylä- ja alapuolisen kerroksen yhteisen painetason Havaintoputken GTK 3-16 pintatietoa ei ole otettu mukaan mallinnukseen Havaintoputki on esitetty liitteessä 4 erilaisella symbolilla kuin muut uudet havaintoputket Sen väri kuvaa vedenpinnan mitattua tasoa, esitettynä samalla väriskaalalla kuin interpoloitu pohjavedenpinta Laikonkankaan pohjavesialueen keskisellä osalla on vallitseva maalajina hieno hiekka, jonka vedenjohtavuusluokka on keskinkertainen Taulukossa 1 on esitettynä raekokoanalyysien tuloksien perusteella lasketut suuntaa-antavat vedenjohtavuusarvot Kozeny-Carman menetelmällä Kaakossa pohjavesi purkautuu Laikon lähteeseen, mutta siellä suunnassa siltti/savikerros on ylempänä ja pohjavesikerros on ohuempi Laikon lähde on vesilain mukaisesti suojeltu ja sen itäpuolella olevalta ampumaradalta voi mahdollisesti kulkeutua haitta-aineita Suurimittakaavaista vedenottoa on perusteltua suunnitella toteutettavaksi hajautetusti usealla eri kaivolla valtatie 6:n ja rautatien välisellä alueella

21 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys Pohjavedenottamista ajatellen olisi hyvä selvittää pohjaveden laatu geokemiallisilla analyyseilla savi/silttikerroksen ylä ja alapuolelta erikseen Mikäli veden laatu on hyvää, ei ole suurta merkitystä tuleeko vesi läpäisemättömän kerroksen ylä- vai alapuolelta Taulukko 1 Seulotut maa-ainesnäytteet ja niiden perusteella lasketut vedenjohtavuusarvot Näytetiedot Kozeny-Carman Näyte Syvyys m maanpinnasta Raekoko (GEO-luokitus) Vedenjohtavuus K -arvo mse-01 GTK sora 33E hiekka 62E hieno hiekka 14E hieno hiekka 56E-06 GTK sora 47E hiekka 30E hiekka 24E-05 GTK sorainen hiekka 21E hiekka 87E hieno hiekka 25E-06 GTK karkea hiekka 17E hiekka 19E hiekka 11E hiekka 31E-05 GTK sorainen hiekka 46E soramoreeni 86E sorainen hiekka 35E-06 GTK hiekka 87E hiekka 11E-05 GTK hiekka 33E-04

22 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys JOHTOPÄÄTÖKSET JA YHTEENVETO Pohjavettä suojaavan yläpuolisen maakerroksen paksuus on muodostuman keskeisessä osassa laajalla alueella alle 10 m, ja pohjaveden yläpuolinen maa-aines on vettä hyvin tai melko hyvin johtavaa soraa tai hiekkaa Ohuen suojakerroksen takia pohjaveden pilaantumisriski on huomioitava alueen käyttöä suunniteltaessa Pohjaveden alapuolinen maakerros on kymmenien metrien paksuinen koko muodostuman keskiosalla Kerrostunut maa-aines on pääosin hiekkaa ja hienoa hiekkaa Kerrostuman keskellä on alla vettä heikosti läpäisevä (tai läpäisemätön) kerros silttiä ja savea Kokonaiskerrospaksuus Laikon pohjavesialueen keskiosassa on suurimmillaan yli 99 m ja keskiseltä osaltaan laajalti yli 40m Pohjavettä purkautuu kaakossa Laikon lähteestä Pohjaveden pinnan gradientti on myös luoteeseen, jossa vettä purkautuu lampiin ja järviin Pohjavedenottamoa ajatellen muodostuman poikki kulkevat valtatie 6 sekä rautatie ovat riski pohjavedelle mahdollisessa onnettomuustapauksessa Asianmukaisilla suojaustoiminnoilla tämä riski voidaan minimoida Pohjaveden muodostumisen ja virtauksen kannalta ensisijainen ottamon (tai koepumppauksen) paikka on alue valtatie 6:n ja rautatielinjan välissä toteutettuna usealla kaivolla hajautetusti Yksi koepumppauspaikka voisi olla havaintoputken GTK 2-16 tienoilla, jossa pohjavesikerroksen paksuus on suuri ja muodostuvaa pohjavettä virtaa sinne laajalta alueelta Pohjaveden pinta on 15 m syvyydessä, mutta pohjavesikerroksen paksuus savi/silttikerroksen yläpuolellakin on 35 m Savi/silttikerroksen yläpuolisesta kerroksesta ylin 10 m on hiekkaa ja 25 m hienoa hiekkaa Kairauspisteen kokonaissyvyys oli 99,2 m (Liite 4) Muodostumassa läpi kulkeva savi/silttikerros on myös alempana kuin Laikon lähteen lähettyvillä eli hienoaineskerroksen yläpuolella oleva pohjavedellä kyllästynyt kerros on paksumpi kuin pohjavesialueen kaakkoisosassa Todellinen pohjavedenottopotentiaali selviää vasta koepumppausten, pohjaveden pinnan ja veden geokemiallisen laadun seurannan jälkeen Tehtyjen tutkimusten perusteella on kuitenkin selvää, että Laikonkankaan merkitys kaakkois-suomen vesihuollolle on huomattava

23 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys JATKOTOIMENPIDE-EHDOTUKSET - toinen havaintoputki ja siivilä pisteelle GTK 3-16 syvyydellä 26,8-36,2 m olevan läpäisemättömän savi/silttikerroksen yläpuolelle - antoisuuspumppaus potentiaalista pohjavedenottamoa lähellä olevissa havaintoputkista ja pinnan seuranta kaikissa havaintopisteissä - veden laadun analysointi eri kerroksissa

24 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys KIRJALLISUUSLUETTELO Arjas, J 2005 Pohjaveden havaintoputket Teoksessa: Pohjavesitutkimusopas, käytännön ohjeita Suomen vesiyhdistys s Fjäder Group Oy, FCG Suunnittelu ja tekniikka, 2015 Laikonlammen ottamisalue, pohjavesiselvitys Imatran seudun ympäristötoimi, 2016 Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat Kinnunen, T, Arjas, J & Ikäheimo, J 2005 Putkimittaukset Teoksessa: Pohjavesitutkimusopas, käytännön ohjeita Suomen vesiyhdistys s Korhonen, K-H, Gardemeister, R & Tammirinne, M 1974 Geotekninen maalajiluokitus VTT, Geotekniikan laboratorio Tiedonanto 14 Mälkki, E 1999: Pohjavesi ja Pohjaveden ympäristö Kustannusosakeyhtiö Tammi Rantamäki, M, Jääskeläinen, R & Tammirinne, M 1990: Geotekniikka Otatieto 464 Espoo 293 s

25 Telttakangas Nira Nira L19 Kas3 GTK 2-16 Jääkallionmäki Rutmäki Heikkilä GTK3-16 Lamminkylä L25 Hp1/14 Ahola Suurenkivenmäki Rönönmäki ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 2017 Jokela : Seisminen luotaus 1984 Marttila Luumäki Pohjavesialueet SYKE Painovoimaluotaus 2016 Pohjakartta Maanmittauslaitos Metsälä Karttatuloste & Maaperäkartta GTK Lehtilampi Mäkelä Suviranta Harjula Metsäkylä Tutkimusaluerajaus Pohjavesialueen raja Rantaharju Vanhala Pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen raja Katanganmäki Ylätalo Havaintoputki Ojala Joensuu Kirkonharju 0 Harjula 05 1 Havaintoputket 2016 Vuorenrinta km Kikarharju Kuusela Rötö Maatutkaluotaus Myllyaho Markkula Kurikkamäki Käenpesänkallio Käkikumpu Kempsaarenmäki Kempsaarenmäki Toivola Sorronmäki Sorronsuo Rihmasuo Pohjavesiputki Kuusikko L2 GTK 8-16 Ylimmäinen Hiekkalampi Puistola Lehtikummunmäki Järvelä ja kairauspisteet Laikon pohjavesialue, Rautjärvi Petäjäniemi Kankaanmäki GTK 5-16 Laikonlähde Notkola Kumpula L7 Kaanaanmäki Mittauslinjat Varissuo 3 L2 GTK 7-16 Laikko Kas4 Laikonlammit 1 L1 Tulisuo Metsämaa Mäkräkivensuo Mäkräkivi Palosilta Vennonvaara Ahola Rajanotko Rajamäki Kapakkanotko L5 L9 GTK 4-16 Kas5 Laikonkangas L12 L Onnensuo Tulisuonmäki Ahvenlamminsuo Risthonkienmäki Ahvenlampi oja Palomäki na Sau Vänskänmäki Kukkarsopenmäki Merkkimäki Purola Kuusela L10 L21 0 L2 GTK 1-16 Silmälammit Nenäselkä Hopianharju Kuusikko Niranoja Palokumpu Suurisuo Rihmasuo Taponmäki Ukonmäki Sopenkunnas Sirkkavuori Jylhämäki Kas2 Hyypiänmäki Hopiaharjunsuo Hauklampi Suuri-Valkia Pieni-Valkia Korkiamäki Tappeluksensuo Honkharju Kurkilampi Täilampi Mäkrämäki Ketunhäntä Hankalahti Ridankangas Vintsilä L L L18 : L6 L13 2 L2 : L24 L1 : : L3 L L L15 L : Liite 1

26 GTK 1-16 GTK 4-16 GTK 7-16 GTK ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( Paksu turvekerros 05 1 km Pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen raja Pohjavesialueen raja Havaintoputki Havaintoputket Karttatuloste & Maaperäkartta GTK Pohjavesialueet SYKE Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus Karkearakeinen maalaji Sekalajitteinen maalaji Kalliomaa Poikkileikkaus Ohut turvekerros Soistuma GTK 8-16 Laikon pohjavesialue, Rautjärvi Maaperä GTK3-16 GTK Liite 2

27 GTK : GTK3-16 D Kallio km Alle 10 m 05 Karttatuloste & Maaperäkartta GTK Pohjavesialueet SYKE Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus Painovoima 2016 : Seismiset luotaukset 1984 Kairaukset 2016 GTK GTK 5-16 : GTK 8-16 yli : GTK 2-16 GTK 7-16 Laikon pohjavesialue, Rautjärvi Kallionpinnan taso m mpy Havaintoputket : : Liite 3

28 * Kas GTK * * Kas GTK Kas5 GTK 4-16 * * Siivilä vain alaosassa Normaali siivilä Havaintoputket 2016 Pohjaveden virtaussuunta Havaintoputket Lähteet km Alle 84 m Karttatuloste & Maaperäkartta GTK Pohjavesialueet SYKE Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus Pohjavesiputki GTK Hp1/14 GTK Pohjavedenpinnan taso Laikon pohjavesialue, Rautjärvi m mpy GTK 7-16 Kas4 Vedenjakajavyöhyke GTK Liite 4 96

29 * * * GTK GTK3-16 GTK GTK GTK * 05 1 km Pohjaveden virtaussuunta Havaintoputket 2016 Havaintoputket Lähde Karttatuloste & Maaperäkartta GTK Pohjavesialueet SYKE Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus yläpuolella Kallion pinta pohjavedenpinnan Pohjavesivyöhykkeen paksuus metreinä Laikon pohjavesialue, Rautjärvi GTK 7-16 * GTK Liite 5

30 GTK GTK3-16 GTK GTK 4-16 GTK GTK GTK Havaintoputket 2016 Havaintoputket 1 km Karttatuloste & Maaperäkartta GTK Pohjavesialueet SYKE Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus alle 1 Pohjaveden yläpuolinen maakerros Laikon pohjavesialue, Rautjärvi Liite 6

31 GTK GTK3-16 GTK GTK 4-16 GTK GTK GTK yli km Karttatuloste & Maaperäkartta GTK Pohjavesialueet SYKE Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus Havaintoputket 2016 Havaintoputket Irtomaakerroksen kokonaispaksuus metreinä Laikon pohjavesialue, Rautjärvi Liite 7

32 Liite 81

33 Liite 82

34 Liite 83

35 Liite 84

36 Liite 85

37 Liite 86

38 Liite 87

39 Liite 88

40 Liite 89

41 Liite 810

42 Liite 811

43 Liite 812

44 Liite 813

45 Liite 814

46 Liite 815

47 Liite 816

48 Liite 817

49 Liite 818

50 Liite 819

51 Liite 820

52 Liite 821

53 Liite 822

54 Liite 823

55 Liite 824

56 Liite 825

57 Liite 826

58 Liite 91 HAVAINTOPISTEKORTTI Tutkimuspaikka Laikko, Rautjärvi Tilaaja Geologian tutkimuskeskus Projektinumero Piste GTK 1-16 Havaintoputki Kairaus x-koord Huokosilma y-koord Vesinäyte Lo hksr Lo hksr Lo hksr Lo hksr hksr kihk srhk Hk Sr Hk HHk Si sasi Si Hk Sr Hk HkMr Kallio ETRS-GK29 / N2000 Kairaus Putki MP W Putken pää, PP Maanpinta,MP Vesipinta, W 8832 ( ) Siivilän yläpää 9791 Siivilän alapää 4491 Pohja/Kärki 4491 Putken laatu PEH Halkaisija 60 mm Siivilätyyppi 0,3 mm Näytteenottotapa Maanpinnalta pumppaus Uppopumpulla pumppaus Näytteenotto noutajalla Sisäletkulla pumppaus Veden esiintymismuoto Pohjavesi Pintavesi Orsivesi Muut havainnot 0,0-0,7 hksr 49,6-50,6 Si 0,7-1,1 Lo 50,6-54,4 sasi 1,1-1,4 hksr 54,4-56,5 Si 1,4-1,7 Lo 56,5-64,0 Hk 1,7-2,1 hksr 64,0-66,0 Sr 2,1-2,4 Lo 66,0-67,0 Hk 2,4-4,0 hksr 67,0-68,8 HkMr 4,0-4,4 Lo 68,8-71,8 Kallio 4,4-5,1 hksr 5,1-6,4 Lo Näytteet: 6,4-9,8 hksr 16,2-17,0 Sr 9,8-12,8 kihk 22,0-23,0 Hk 12,8-15,5 srhk 30,0-31,0 Hk 15,5-16,2 Hk 40,0-41,0 HHk 16,2-20,5 Sr 50,0-50,6 Si 20,5-37,3 Hk 50,6-51,0 sasi 37,3-49,6 HHk Putkien järjestys alhaalta päin Siivilä sukalla 2m, siivilä 10m, jatko 7m, siivilä 34m, jatko 17m

59 Liite 92 HAVAINTOPISTEKORTTI Tutkimuspaikka Laikko, Rautjärvi Tilaaja Geologian tutkimuskeskus Projektinumero Piste GTK 2-16 Havaintoputki Kairaus x-koord Huokosilma y-koord Vesinäyte Hm hksrki Hk HHk kasi/hhk Si HHk sasi HHk SrMr Hk Sr Mr ETRS-GK29 / N2000 Kairaus Putki MP W Putken pää, PP Maanpinta,MP Vesipinta, W 9118 ( ) Siivilän yläpää 9508 Siivilän alapää 2308 Pohja/Kärki 2308 Putken laatu PEH Halkaisija 60 mm Siivilätyyppi 0,3 mm Näytteenottotapa Maanpinnalta pumppaus Uppopumpulla pumppaus Näytteenotto noutajalla Sisäletkulla pumppaus Veden esiintymismuoto Pohjavesi Pintavesi Orsivesi Muut havainnot 0,0-0,2 Hm Näytteet: 0,2-6,8 hksrki 0,5-1,5 hksr 6,8-26,5 Hk 8,0-9,0 Hk 26,5-42,0 HHk 20,0-21,0 Hk 42,0-50,5 kasi/hhk 30,0-31,0 HHk 50,5-57,2 Si 40,0-41,0 HHk 57,2-67,2 HHk 51,0-52,0 Si 67,2-71,2 sasi 60,0-61,0 HHk 71,2-85,3 HHk 68,0-69,0 sasi 85,3-94,0 SrMr 94,0-95,4 Hk 95,4-99,0 Sr 99,0-99,2 Mr Putkien järjestys alhaalta päin Siivilä sukalla 10m, jatko 6m, siivilä sukalla 26m, siivilä 30m, jatko 12,35m

60 Liite 93 HAVAINTOPISTEKORTTI Tutkimuspaikka Laikko, Rautjärvi Tilaaja Geologian tutkimuskeskus Projektinumero Piste GTK 3-16 Havaintoputki Kairaus x-koord Huokosilma y-koord Vesinäyte Hm kisr srhk Hk HHk Si sasi Si Hk HkMr Kallio ETRS-GK29 / N2000 Kairaus Putki MP W Putken pää, PP Maanpinta,MP Vesipinta, W 8317 ( ) Siivilän yläpää 6636 Siivilän alapää 5636 Pohja/Kärki 5636 Putken laatu PEH Halkaisija 60 mm Siivilätyyppi 0,3 mm Näytteenottotapa Maanpinnalta pumppaus Uppopumpulla pumppaus Näytteenotto noutajalla Sisäletkulla pumppaus Veden esiintymismuoto Pohjavesi Pintavesi Orsivesi Muut havainnot 0,0-0,2 Hm Näytteet: 0,2-5,0 kisr 0,5-1,5 kisr 5,0-8,5 srhk 10,0-11,0 Hk 8,5-16,0 Hk 20,0-21,0 HHk 16,0-26,8 HHk 28,0-29,0 Si 26,8-30,8 Si 32,0-32,7 sasi 30,8-32,7 sasi 40,0-41,0 Hk 32,7-36,2 Si 36,2-42,6 Hk 42,6-47,0 HkMr 47,0-50,0 Kallio Putkien järjestys alhaalta päin Siivilä sukalla 5m, siivilä 6m, jatko 37m

61 Liite 94 HAVAINTOPISTEKORTTI Tutkimuspaikka Laikko, Rautjärvi Tilaaja Geologian tutkimuskeskus Projektinumero Piste GTK 4-16 Havaintoputki Kairaus x-koord Huokosilma y-koord Vesinäyte Hm HkMr srhk Hk kehk HHk kasi Sa Si Hk HkMr Kallio ETRS-GK29 / N2000 Kairaus Putki MP W Putken pää, PP Maanpinta,MP Vesipinta, W 9360 ( ) Siivilän yläpää 9803 Siivilän alapää 3603 Pohja/Kärki 3603 Putken laatu PEH Halkaisija 60 mm Siivilätyyppi 0,3 mm Näytteenottotapa Maanpinnalta pumppaus Uppopumpulla pumppaus Näytteenotto noutajalla Sisäletkulla pumppaus Veden esiintymismuoto Pohjavesi Pintavesi Orsivesi Muut havainnot 0,0-0,2 Hm Näytteet: 0,2-0,5 HkMr 0,5-1,5 srhk 0,5-5,2 srhk 5,5-6,5 Hk 5,2-8,4 Hk 12,0-13,0 kehk 8,4-17,8 kehk 20,0-21,0 HHk 17,8-37,5 HHk 28,0-29,0 HHk 37,5-46,8 kasi 38,5-39,5 kasi 46,8-48,5 Sa 47,0-48,0 Sa 48,5-58,0 Si 54,0-55,0 Si 58,0-64,2 Hk 61,0-62,0 Hk 64,2-66,9 HkMr 65,5-66,5 HkMr 66,9-70,2 Kallio Putkien järjestys alhaalta päin Siivilä sukalla 8m, jatko 14m, siivilä sukalla 40 m, jatko 6m

62 Liite 95 HAVAINTOPISTEKORTTI Tutkimuspaikka Laikko, Rautjärvi Tilaaja Geologian tutkimuskeskus Projektinumero Piste GTK 5-16 Havaintoputki Kairaus x-koord Huokosilma y-koord Vesinäyte Hm Hk hksr HHk Lo SrMrKi Lo SrMrKi Kallio ETRS-GK29 / N2000 Kairaus Putki MP W Putken pää, PP Maanpinta,MP Vesipinta, W 9878 ( ) Siivilän yläpää 9922 Siivilän alapää 7822 Pohja/Kärki 7822 Putken laatu PEH Halkaisija 60 mm Siivilätyyppi 0,3 mm Näytteenottotapa Maanpinnalta pumppaus Uppopumpulla pumppaus Näytteenotto noutajalla Sisäletkulla pumppaus Veden esiintymismuoto Pohjavesi Pintavesi Orsivesi Muut havainnot 0,0-0,2 Hm Näytteet: 0,2-0,6 Hk 0,6-1,5 hksr 0,6-3,6 hksr 6,5-7,5 SrMrKi 3,6-5,3 HHk 12,0-12,7 SrMrKi 5,3-5,5 Lo 5,5-8,3 SrMrKi 8,3-8,7 Lo 8,7-22,8 SrMrKi 22,8-26,0 Kallio Putkien järjestys alhaalta päin Siivilä sukalla 21 m, jatko 2 m

63 Liite 96 HAVAINTOPISTEKORTTI Tutkimuspaikka Laikko, Rautjärvi Tilaaja Geologian tutkimuskeskus Projektinumero Piste GTK 7-16 Havaintoputki Kairaus x-koord Huokosilma y-koord Vesinäyte Hk HHk Si/kaSi sasi HHk HkMr Kallio ETRS-GK29 / N2000 Kairaus Putki MP W Putken pää, PP Maanpinta,MP 9922 Vesipinta, W 8658 ( ) Siivilän yläpää 8208 Siivilän alapää 4808 Pohja/Kärki 4808 Putken laatu PEH Halkaisija 60 mm Siivilätyyppi 0,3 mm Näytteenottotapa Maanpinnalta pumppaus Uppopumpulla pumppaus Näytteenotto noutajalla Sisäletkulla pumppaus Veden esiintymismuoto Pohjavesi Pintavesi Orsivesi Muut havainnot 0,0-16,5 Hk Näytteet: 16,5-28,2 HHk 0,5-1,5 Hk 28,2-38,8 Si/kaSi 10,0-11,0 Hk 38,8-41,5 sasi 20,0-21,0 HHk 41,5-47,1 HHk 28,2-29,0 Si/kaSi 47,1-50,7 HkMr 35,0-36,0 Si/kaSi 50,7-54,5 Kallio 44,0-45,0 HHk Putkien järjestys alhaalta päin Siivilä sukalla 34m, jatko 18m 47,5-48,5 HkMr

64 Liite 97 HAVAINTOPISTEKORTTI Tutkimuspaikka Laikko, Rautjärvi Tilaaja Geologian tutkimuskeskus Projektinumero Piste GTK 8-16 Havaintoputki Kairaus x-koord Huokosilma y-koord Vesinäyte Hm Hk HHk Si sasi HHk HkMr Kallio ETRS-GK29 / N2000 Kairaus Putki MP W Putken pää, PP 9795 Maanpinta,MP 9702 Vesipinta, W 9542 ( ) Siivilän yläpää 9335 Siivilän alapää 7335 Pohja/Kärki 7335 Putken laatu PEH Halkaisija 60 mm Siivilätyyppi 0,3 mm Näytteenottotapa Maanpinnalta pumppaus Uppopumpulla pumppaus Näytteenotto noutajalla Sisäletkulla pumppaus Veden esiintymismuoto Pohjavesi Pintavesi Orsivesi Muut havainnot 0,0-0,2 Hm Näytteet: 0,2-5,5 Hk 0,5-1,5 Hk 5,5-13,2 HHk 10,0-11,0 HHk 13,2-16,0 Si 16,5-17,5 sasi 16,0-18,5 sasi 22,5-23,5 HkMr 18,5-20,6 HHk 20,6-23,5 HkMr 23,5-27,0 Kallio Putkien järjestys alhaalta päin Siivilä sukalla 4m, jatko 4m, siivilä sukalla 12m, jatko 460 m