Haapokankaan ja Kiiskinniemenkankaan pohjavesialueiden geologinen rakennetutkimus Tuusniemellä ja Kuopion Vehmersalmella v.2017

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys GTK/7/03.01/2017 GTK:n työraportti 76/2018 Haapokankaan ja Kiiskinniemenkankaan pohjavesialueiden geologinen rakennetutkimus Tuusniemellä ja Kuopion Vehmersalmella v.2017

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys GTK/7/03.01/2017 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Tekijät Jari Hyvärinen, Heikki Meriluoto, Juha Mursu ja Arto Kiiskinen / GTK/7/03.01/2017 Raportin laji Yhteisrahoitteinen tutkimus Toimeksiantaja Pohjois-Savon ELY-keskus, Kuopion kaupunki Raportin nimi Haapokankaan ja Kiiskinniemenkankaan pohjavesialueiden geologinen rakennetutkimus Tuusniemellä ja Kuopion Vehmersalmella v.2017 Tiivistelmä GTK on tehnyt geologisia rakenneselvityksiä Kuopion Vehmersalmen Haapokankaan ja Tuusniemen Kiiskinniemenkankaan tärkeillä pohjavesialueilla. Tutkimuksissa selvitettiin alueiden kallionpinnan korkokuvaa, pohjavedenpinnan a ja virtaussuuntia sekä harjumuodostuman geologisia olosuhteita. Tutkimusmenetelminä käytettiin maastokartoituksia, maatutkaluotauksia, raskaita ja kevyitä maaperäkairauksia sekä painovoimamittauksia. Lisäksi otettiin pohjavesinäytteitä sekä selvitettiin alustavia antoisuuksia. Kalliopinnan asema pohjavesialueilla vaihtelee noin lla noin m mpy ja monin paikoin pohjavesialueet rajoittuvat kallioalueisiin. Pohjavesivyöhykkeen paksuus alueella on suurimmillaan noin m, mutta toisaalta monin paikoin pohjavesivyöhyke puuttuu kokonaan. Paksuimmillaan pohjavesivyöhyke on Kiiskinniemenkankaan itäosan alueella, jossa myös kokonaiskerrospaksuus on suurimmillaan. Pohjaveden pinta vaihtelee alueella paljon, sta noin +107 m mpy keskiosien noin +126 m mpy on. Pohjavesien virtausolosuhteet ovat myös vaihtelevat suurista pohjavesipinnan eroista johtuen ja pohjavesien purkautumista tapahtuu aluetta leikkaavien kallioperän ruhjevyöhykkeiden alueilla. Alueella esiintyy myös selkeitä kallioperän muodostamia pohjavesikynnyksiä, jotka käytännössä jakavat alueen erillisiin pohjavesimuodostumiin. Kokonaismaakerrospaksuus on pienimmillään vain muutamia metrejä ja paksuimmillaan noin 40 metriä. Pohjaveden laatua tutkittiin alueelle asennetuista pohjavesiputkista ja se oli tutkituilta osiltaan hyvä myös akviferin syvemmissä osissa. Myös pohjavesialueen alustava antoisuus vaikuttaa hyvältä tarkemmin tutkittujen kolmen havaintoputken edustamien alueiden osalta. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Pohjavesialue, geologinen rakenneselvitys, geofysiikka, maatutka, maaperäkairaus, havaintoputki, pohjaveden laatu, antoisuus Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Pohjois-Savo, Vehmersalmi, Kuopio, Tuusniemi, Haapokangas , Kiiskinniemenkangas Karttalehdet , P5131, P5132 Muut tiedot Arkistosarjan nimi Arkistoraportti Kokonaissivumäärä 20 s, 36 liitesivua Yksikkö ja vastuualue GTK PVI Allekirjoitus/nimen selvennys Kieli suomi Arkistotunnus 76/2018 Hinta - Hanketunnus Allekirjoitus/nimen selvennys Julkisuus Julkinen Jussi Ahonen yksikön päällikkö projektipäällikkö Jari Hyvärinen

3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys GTK/7/03.01/2017 Sisällysluettelo Kuvailulehti 1 Johdanto Yleistä Aikaisemmat tutkimukset 2 2 Tutkimusalueen kuvaus Harjumuodostumien syntymekanismeista 3 3 Tutkimusmentelmät Maastokartoitus Maaperäkairaukset ja havaintoputkiasennukset Painovoimamittaus Maatutkaluotaus Pohjavesinäytteenotto ja muut tutkimukset 7 4 Tehdyt tutkimukset Maastokartoitus Maaperäkairaukset ja havaintoputkiasennukset Painovoimamittaus Maatutkaluotaus Pohjavesinäytteenotto ja analyysit 10 5 Mallinnukset ja visualisointi 17 6 Tutkimustulokset Kallioperän koostumus, rakenne ja korkokuva Maaperän koostumus Pohjaveden muodostuminen, varastoituminen ja virtaus 18 7 Johtopäätökset ja yhteenveto 19 8 Jatkotoimenpide-ehdotukset 20

4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys GTK/7/03.01/2017 LIITTEET Liite 1 Mittauslinjat ja kairauspisteet 1: Liite 2 Maaperäkartta 1: Liite 3 Kallionpinnan 1: Liite 4 Pohjavedenpinnan 1: Liite 5 Pohjavesivyöhykkeen paksuus 1: Liite 6 Pohjaveden yläpuolisen maakerroksen paksuus 1: Liite 7 Maaperän kokonaispaksuus 1: Liite 8 Painovoimamittausten tulkintaprofiilit Liite 9 Havaintoputkikortit Liite 10 Kevyet GM50 maaperäkairaukset Liite 11 Kaaviollinen pituusleikkaus Liite 12 Pohjaveden laadun mittaustuloksia (YSI) havaintoputkista VEH8, 11 ja 12. Liite 13 Pohjaveden laadun laboratoriotulokset havaintoputkista VEH8, 11 ja 12. Liite 14 Pohjavesialuerajausten muutosehdotus Liite 15 Kallioperäkartta 1: Liite 16 Maatutkalinjojen sijainti 1:20 000

5 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys JOHDANTO 1.1 Yleistä GTK toteutti Kuopion kaupungin Vehmersalmella ja Tuusniemen eteläosassa sijaitsevien Haapokankaan ja Kiiskinniemenkankaan vedenhankintaan soveltuvien pohjavesialueiden rakennetutkimuksiin liittyvän tutkimusprojektin yhteisrahoitteisena Kuopion kaupungin ja Pohjois-Savon ELY-keskuksen ympäristö-vastuualueen kanssa vuoden 2017 aikana (kuva 1). Tämän rakennetutkimuksen tavoitteena oli selvittää alueen geologista rakennetta ja pohjavesiolosuhteita geofysikaalisilla mittauksilla, maaperäkairauksilla, pohjavesiputkien havaintotiedoilla, maastokartoituksella ja soveltuvilla aikaisemmilla tutkimustiedoilla. Kuva 1: Tutkimusalueen sijainti Kuopion kaupungin itäosassa Vehmersalmella ja Tuusniemellä. Tutkimuksen tavoitteena oli hankkia lisää tietopohjaa alueen vesihuollon turvaamisen, vesienhoitosuunnittelun ja maankäytön suunnittelun/toteuttamisen edellyttämille toimenpiteille. Tutkimusalueella ei ole pohjavedenottamoita, sen sijaan yksityiskaivoja alueelta löytyy, eritoten lännestä Haapokankaalta. Projektin tavoitteiden saavuttamiseksi pyrittiin paikantamaan

6 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys vedenhankinnan kannalta keskeiset maaperäyksiköt ja samalla selvitettiin alueen kallionpinnan topografiaa useammalla eri maastotutkimusmenetelmällä kuten kairauksin, maatutkaluotauksin ja painovoimamittauksin. Projektiin osallistuivat GTK:sta Jari Hyvärinen, Arto Kiiskinen, Heikki Meriluoto ja Juha Mursu sekä joukko kenttätutkimushenkilöitä, Kuopion kaupungilta Päivi Rissanen ja Ely-keskuksesta Jussi Aalto. Kairaus- ja pohjavesiputkien asennuksen suoritti tilaustutkimuksena Ramboll Oy Petri Pehkosen johdolla. Projektin koordinoinnista vastasi projektiryhmä, johon kuuluivat Jari Hyvärinen, Jussi Aalto ja Päivi Rissanen. 1.2 Aikaisemmat tutkimukset Haapokankaan ja Kiiskinniemenkankaan alueilla on tehty 1990-luvulla alustavia pohjavesitutkimuksia silloisen Kuopion vesi- ja ympäristöpiirin toimesta. Tuolloisten tutkimusten yhteydessä tehtiin alueilla myös lyhytaikaisia koepumppauksia, joiden perusteella pohjavesi osoittautui ainakin kyseisissä tutkimuspisteissä laadultaan hyväksi. Lisäksi hyödynnettiin alueen kallioperäkarttaa (1: ) ja maaperän yleiskarttaa (1: ). Käytössä olleet tutkimusraportit olivat: Kuopion vesi- ja ympäristöpiiri, Pohjavesiselvitys Tuusniemi 1994, Kiiskinniemenkangas ja Lintumäki, Kuopion vesi-ja ympäristöpiiri, Pohjavesiselvitys Vehmersalmi 1994, Litmaniemi, Haapokangas ja Repokangas TUTKIMUSALUEEN KUVAUS Haapokankaan ( ) vedenhankintaa varten tärkeäksi luokiteltu pohjavesialue sijaitsee Kuopion kaupungin itäosassa Vehmersalmella aivan Tuusniemen rajan tuntumassa. Alueen kokonaispinta-ala on noin 1,1 km 2 ja pohjavesien muodostumisalueen laajuus on vastaavasti noin 0,6 km 2. Pohjavesialueen antoisuudeksi on arvioitu noin 400 m 3 /d. Kiiskinniemenkankaan ( ) vedenhankintaa varten tärkeäksi luokiteltu pohjavesialue sijaitsee pääosin Tuusniemen kunnan puolella Haapokankaasta itään ja alueen kokonaispintaala on noin 3,2 km 2 ja pohjavesien muodostumisalueen laajuus vastaavasti noin 1,9 km 2. Pohjavesialueen antoisuudeksi on arvioitu noin m 3 /d. Tutkitut pohjavesialueet ovat osa kaakko-luode suuntaista, varsin merkittävää harjujaksoa, jota voidaan seurata idästä Liperin Roukalahdesta Kaatamon kautta Viuruniemeen ja edelleen Juojärven Jäätsalon kautta Tuusniemen Ruskilaan sekä lopuksi Litmaniemelle, jonne harjujakso vaikuttaisi myös päättyvän. Litmaniemeltä luoteeseen Roikanveden alueelta ei ole havaintoja lajittuneista aineksista. Tutkimusalueella harjujaksoa edustaa varsin yhtenäinen, mutta kallioalustaltaan vaihteleva harjumuodostuma, joka on pinnanmuodoiltaan sekä tasaisehkoa laajaa kangasmaastoa (Kiiskinniemenkangas) että kapeahkoa harjumuodostumaa. Paikoitellen tutkimusalueella on havaittavissa suurta pintalohkareisuutta.

7 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys Kaakkoisosassa tutkimusalueen muodostaa harjumuodostumaan nähden poikittainen Lintumäki. Tutkimusta varten käytettiin Geologian tutkimuskeskuksen maa-ainestietokannan muodostumarajauksia, Maanmittauslaitoksen maastotietokantaa (vektoriaineisto, rasteriaineisto ja mm. Lidar korkeusmallit), Kansalaisen karttapaikkaa ja Suomen ympäristökeskuksen OIVA palvelusta saatavia aluerajauksia (pohjavesialueet, pohjaveden havaintopisteet). Työhön liittyi maastotutkimuksia (kairaukset ja luotaukset), joiden yhteydessä tehtiin havaintoja mm. pohjaveden pinnasta, maaperän rakenteesta ja kallionpinnan asemasta. Lisäksi käytettiin aiempien tutkimusten tutkimusraporteista saatuja tietoja liittyen maaperän rakenteeseen ja kallionpinnan on. Tutkimus tehtiin Geologian tutkimuskeskuksessa vakiintuneen harjujen rakennemalliohjeistuksen mukaisesti. Rakennemallitutkimuksessa käydään läpi alueen aikaisempia geologisia tai vastaavia tutkimuksia sekä laaditaan mallit maan-, pohjaveden- ja kallionpinnasta. Edelleen rakennemallissa kuvataan vettä johtavan pohjavedellä kyllästyneen maakerroksen, kuivan pohjavesivyöhykkeen yläpuolisen maakerroksen ja irtomaapeitteen kokonaispaksuus. Kerätystä ja interpoloidusta tiedosta laaditaan paikkatieto-ohjelmistolla edelleen visuaaliset maaperän ja kallionpinnan korkokuvamallit sekä harjun rakennetta hyvin kuvaava poikkileikkausprofiili tai profiileja. 2.1 Harjumuodostumien syntymekanismeista Mannerjäätikön sulamisvesien vaikutuksesta syntyneitä glasifluviaalisia eli jäätikköjokimuodostumia ovat pitkittäisharjut, deltat sekä ns. lajittuneet sauma- ja reunamuodostumat kuten esim. Salpausselät. Yleisesti puhutaan kuitenkin harjumuodostumista, jotka ovat materiaaliltaan pääasiassa hiekkaa ja soraa, Suomessa harjumuodostumat kattavat maapinta-alasta noin 2,2 %. Jäätikköjoet syntyvät mannerjäätikön sulamisvesien hakeutuessa jäätikön sisään ja pohjalle, missä ne virtaavat kohti jäätikön reunaa purkautuen lopulta sen edustalla. Suurten jäätikköjokien valuma-alue on saattanut olla jopa yli km 2, joten myös sulamisvesimäärät ovat olleet suuria. Merkityksellistä jäätikköjokien kerrostamistapahtumassa on myös jäätikön edustan vedensyvyys, joka itäisen Suomen alueella on ollut noin metriä harjujen syntyvaiheessa. Pitkittäisharjun poikkileikkauksessa kerrossuhteet ja raekoko ovat vaihtelevia, mutta muodostuman pituussuunnassa rakenteen ja aineksen vaihtelu on yleensä vähäisempää. Syntytavasta johtuen harjun keskivaiheilla voi olla hieman koholla oleva karkeampi ydinosa, josta muodostuma ohenee reunoja kohti symmetrisesti tai epäsymmetrisesti, maa-aineksen muuttuessa samalla hienorakeisemmaksi. Mannerjäätikön perääntymisvaiheessa jäätikkömassan alle muodostuu jäätikön liikesuuntainen jäätikköjokitunneli, jossa esiintyy kerääntyneiden sulamisvesien voimakkuudeltaan vaihtelevia virtauksia, suurelta osin paineellisissa olosuhteissa. Alkuvaiheessa, tunnelin poikkileikkauksen ollessa pienehkö, jäätikköjoen lajitteluvoima on suurimmillaan. Tällöin tapahtuu karkean aineksen kerrostumista sekä hienomman aineksen huuhtoutumista ja harjuytimen pääosa muodostuu (kuva 2). Tällaiset ytimet ovat tavallisesti koko harjun poikkileikkaukseen nähden pieniä. Niiden aineksen laatu vaihtelee yleensä

8 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys soraisesta hiekasta kiviseen soraan. Ydinharjun kohdalla kallionpintaa verhonnut moreenipeite on pääosin kulunut pois ja sorat ovat kerrostuneet suoraan kalliota vasten. Ytimen lähelle kerrostuu usein myös karkeita hiekkoja. Harjun karkea ydinosa on tavallisesti myöhemmin kerrostuneiden hienompirakeisten lievehiekkojen ja/tai rantahiekkojen peitossa, eikä sitä ole useinkaan havaittavissa maanpinnalla. Käytännössä harjujen ns. juuriosien rakenteet kuitenkin vaihtelevat merkittävästi ja niiden poikkileikkaukset ovat usein epäsymmetrisiä ytimen suhteen. Karkeita, hyvin vettä johtavia kerrostumia tavataan usein myös harjuytimen ulkopuolella peitteisinä, esim. kalliopainannealueilla. Osa näiden alueiden aineksesta on myös suoraan jäätikön pohjasta kerrostunutta ja heikommin lajittunutta. Jäätikköjokitunnelin ja jäätikön reunan vaihtelevia kerrostumisolosuhteita kuvastavat puolestaan harjuytimissä esiintyvät katkokset, sekä ydinosan laidoilta tai sisältä yleisesti tavattavat moreenit ja hienorakeiset kerrostumat. A B 1. Kallio 2. Moreeni 3. Soravaltainen ydinharju 4. Hiekkavaltaiset lieveosat 5. Jää + Kiviaines Kuva 2: Kaaviollinen piirros pitkittäisharjun synnystä mannerjäätikön edustalle syvään veteen. A) Harjun karkea ydinosa syntyi tunneliin tai jäätikön reunan välittömään läheisyyteen. Ydinharjussa saattaa esiintyä haarautumia, sivuttaissiirtymiä ja katkoksia esim. sulamisvesien vuodenaikaisvaihtelun tai kerrostumisalustan topografiavaihtelun seurauksena. B) Myöhemmin kerrostuminen jatkui railossa ja/tai kauempana jäätikön reunasta, jolloin syntyivät harjun hiekkavaltaiset lievealueet (Piirrokset: Harri Kutvonen/GTK). Myöhemmässä vaiheessa mannerjäätikön reuna ohenee ja jäätikkötunneli avartuu tai vaihettuu avokanaaliksi. Tällöin myös sulamisvesien virtausnopeudet ja kuljetusvoima pienenevät, jolloin kerrostuu hienorakeisempia sedimenttejä harjujakson reuna-alueille ja

9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys ydinosan päälle (n. lievehiekat). Syvän veden olosuhteissa ohentuneen mannerjäätikön reuna voi alkaa myös kellumaan, jolloin hiekkaista materiaalia saattaa kerrostua useasta eri kohdasta leveämmälle vyöhykkeelle jäätikön edustalle. Jäätikköjokia on esiintynyt mannerjäätikön pohjan lisäksi myös sen sisällä ja pinnalla, ja ne ovat voineet kerrostaa hiekkaa ja soraa jättämättä jälkeensä varsinaista sulamisvesien virtausuoman sijaintia osoittavaa harjua. Harjun lievehiekkojen ulkopuolella esiintyy puolestaan lähinnä moreenia sekä syvän veden silttejä, jotka ovat kerrostuneet (lähes) seisovaan veteen jäätikön reunan vetäydyttyä kauemmas. Viimeisessä vaiheessa syntyneitä ovat kaikkia edellisiä kerrostumia peittävät hiekkavaltaiset ranta- ja tuulikerrostumat sekä turpeet. 3 TUTKIMUSMENETELMÄT 3.1 Maastokartoitus Tutkimusalueella tehdyllä maastokartoituksella muodostettiin yleiskäsitys tutkimusalueen geologisista ja hydrogeologisista olosuhteista. Maastokartoituksessa tehtiin geomorfologiset pintahavainnot tutkimusalueen keskeisiltä osilta. Myös pohjavesialueella sijaitsevista mahdollisista kalliopaljastumista ja niiden laajuudesta tehtiin havaintoja. Maastokartoituksen yhteydessä määritettiin myös geofysikaalisten mittauslinjojen ja kairauspisteiden sijainnit. 3.2 Maaperäkairaukset ja havaintoputkiasennukset Porakonekairaus on erittäin käyttökelpoinen kairausmenetelmä, kun tutkimuskohteen maakerrospaksuudet ovat huomattavat ja maaperä on karkearakeista. Porakonekairauksella saadaan luotettava tieto kallionpinnan asemasta. Kairaus tehdään poraamalla samanaikaisesti tangolla ja suojaputkella kallionpintaan saakka. Kallion tavoittamisen jälkeen kalliovarmistus (3 m) tehdään vielä tankoporauksella. Porakonekairausten yhteydessä voidaan ottaa myös (häiriintyneitä) maanäytteitä tyhjentämällä kairauksissa käytettyä suojaputkea ilmahuuhtelulla. Häiriintymättömiä näytteitä voidaan ottaa erityisillä putkiottimilla. Kuva 3. Porakonekairausta ja havaintoputkiasennusta Ramboll Oy:n toimesta raskaalla Geomachine GM200 kairauskalustolla tutkimuspisteellä VEH 5. Kuva, Jari Hyvärinen, GTK

10 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys Painovoimamittaus Painovoimamittausten avulla voidaan tutkia tiheydeltään ympäristöstä poikkeavien muodostumien paksuutta ja tilavuutta. Koska maaperän tiheys on huomattavasti kallioperän tiheyttä pienempi (tiheysero noin kg/m 3 ), voidaan painovoimamittauksia käyttää myös maapeitteen paksuuden arviointiin. Painovoimamenetelmällä ei voida erotella maaperän eri kerroksia tai pohjavedenpinnan a. Muilla tutkimusmenetelmillä tuotettuja maaperä- ja pohjavesitietoja (esim. kairaus, seisminen luotaus ja maatutkaluotaus) voidaan kuitenkin hyödyntää painovoimamittausten tulkinnassa. Maapeitteen paksuutta määritettäessä painovoimaprofiilit sijoitetaan maastoon siten, että niiden alku- ja loppupäät ovat kallion paljastumilla tai pisteissä, joissa kallionpinnan tarkka korkeus tunnetaan. Lisäksi profiilit saattavat kulkea ristiin toistensa yli. Näin voidaan arvioida painovoimakentän alueellista vaihtelua, jota käytetään maapeitteen paksuustulkinnan perusna. Kun maa- ja kallioperän välinen tiheysero oletetaan vakioksi ja mittauspisteiden korkeusasema tunnetaan, voidaan painovoima-anomaliasta laskea maapeitteen paksuus. Maaperän todellista paksuutta on kuitenkin tarpeellista kontrolloida riittävän tiheästi esim. kairaamalla, koska sekä kallion tiheydestä riippuva alueellinen painovoima että irtomaapeitteen tiheys voivat vaihdella mittauslinjalla ja siten vaikuttaa tulkintatulokseen. Tulos kuvaa yleensä hyvin kallionpinnan n vaihtelua, vaikka maapeitteen tulkitussa paksuudessa saattaa paikoitellen olla epätarkkuutta. Kuva 4. Painovoimamittausta Scintrex CG5-Autograv gravimetrillä. Työ toteutetaan yleensä kolmen hengen partiona kun mittauksessa käytetään letkuvaakaa. Kuva GTK

11 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys Maatutkaluotaus Maatutkaluotaus on geofysikaalinen tutkimusmenetelmä, joka perustuu sähkömagneettisten pulssien lähettämiseen maaperään ja takaisin heijastuvien pulssien rekisteröintiin. Maatutkaluotauksella saadaan jatkuvaa profiilitietoa maaperän rakenteesta. Menetelmä on parhaimmillaan harjualueilla, joissa sillä saadaan tietoa jopa yli 30 metrin syvyydeltä kallionpinnan korkokuvasta, pohjavedenpinnan sta, irtainten maalajien laadusta ja maaperän kerrosten rakenteesta. Näillä tiedoilla on merkittävä osuus alueilla, joilla on vähän maaperäleikkauksia. Maatutkaluotausten tuloksia on tässä raportissa hyödynnetty soveltuvin osin sekä kallion- että pohjavedenpinnan syvyyden määrityksessä ja muodostumien sisäisen rakenteen tulkinnassa. Maatutkalinjat on tallennettu GTK:n tietokantaan, mistä niitä on tarvittaessa saatavana sekä numeerisena että paperitulosteina. Raportissa on mukana muutama esimerkkilinja. Kuva 5. Maatutkaluotausta käyttäen jalkaisin vedettävää Ramac ProEx maatutkakalustoa ja suojaamattomia Rough Terrain letkuantenneja. Kuva A. Hyvönen, GTK Pohjavesinäytteenotto ja muut tutkimukset Pohjavesiputkesta tehtävään näytteenottoon kuuluu yleensä tyhjennyspumppaus ja varsinainen näytteenottopumppaus. Tyhjennyspumppaus voidaan suorittaa muutamaa päivää ennen näytteenottopumppausta. Veden pumppaaminen ennen näytteenottoa on tärkeää, jotta näyte edustaisi pohjavesivyöhykkeen veden laatua eikä havaintoputkessa seisseen tai

12 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys näytteen-ottoletkuihin edelliseltä näytteenottopaikalta jääneen veden laatua. Molemmissa pumppauksissa seurataan veden kirkastumista ja parametrien (happi, lämpötila, sähkönjohtavuus ja ph) tasaantumista antureilla läpivirtauskammiosta. Ennen näytteenottoa vettä pumpataan vähintään 15 minuuttia vielä veden kirkastumisen jälkeenkin ja samalla YSI-mittarilla seurataan laadun ittumista. Tällöin vettä on pumpattu tuotosta riippuen litraa, ja vesi on vaihtunut havaintoputkessa useampaan kertaan. Vesinäyte voidaan ottaa joko pumppaamalla kokoomanäytteenä tai kaksoistulppaottimella. Kokoomanäyte edustaa koko pohjavesiputkea. Kaksoistulppaottimella voidaan eristää putken pohja tai tietty kerrosväli josta näyte pumpataan. Näytteenotto suoritettiin GTK:n laatujärjestelmän ohjeiden mukaisesti ja analysoitiin akreditoidussa laboratoriossa (Labtium). Näytteenkäsittely suoritettiin laboratorion antamien ohjeiden mukaisesti. Kentällä pumppauksen yhteydessä vedestä mitataan antureilla läpivirtauskammiosta happi, ph, sähkönjohtavuus, Redox ja lämpötila. 4 TEHDYT TUTKIMUKSET 4.1 Maastokartoitus Maastokartoituksia tehtiin touko-kesäkuun 2017 aikana. Havaintojen ja karttatulkintojen perusteella suunniteltiin painovoima- ja maatutkalinjojen kulkureitit sekä uusien kairaus- ja pohjavesiputkien asennuspaikat. Samalla tutustuttiin alueen yleispiirteisiin, kuten rakennetun ympäristön, maa-ainesten ottoalueiden, vesistöjen ja harjumuodostuman sijaintiin. Maastohavaintoja luonnollisesti tehtiin myös tarkentavien tutkimusten yhteydessä. Tutkimusalueella on joitain maa-ainesleikkauksia, joista harjun sisäistä rakennetta pystyttiin selvittämään. Vanhojen monttualueiden leikkaukset olivat jo osittain maisemoituneet ja uudempien soranottoalueiden (koillisosassa) leikkaukset ovat varsin matalia. 4.2 Maaperäkairaukset ja havaintoputkiasennukset Tutkimusalueelle tehtiin raskaita maaperäkairauksia kahdessa eri vaiheessa, ja , kaikkiaan 11 pisteeseen, joista kymmeneen asennettiin sisähalkaisijaltaan 52 mm muovinen (PEH) pohjaveden havaintoputki (kuva 3). Kairaukset toteutti Ramboll Oy raskaalla GM200 -kairausyksiköllä ja kaikki kairaukset ulottuivat kallioperään saakka kolmen (3) metrin kalliovarmistuksella. Kairaussyvyydet maaperän osalta vaihtelivat välillä 7,0 37,6 m ja kallioperän vaihteli kairauspisteissä välillä m mpy. Materiaali kairauspisteissä vaihteli hienosta hiekasta kiviseen soraan. Kairauspöytäkirjat ja havaintoputkikortit löytyvät liitteistä Kairausten yhteydessä otettiin myös maaperänäytteitä vallitsevista kerroksista myöhempiä tarkasteluja varten. Maaperäkairausta tehtiin yhteensä 223,5 m ja kalliovarmistuksia kaikkiaan 36 m. Havaintoputkissa VEH 8, 9, 10,11 ja 12 tehtiin alustavat kerroksittaiset vedenlaatuselvitykset YSI-mittarilla marraskuun 2017 alussa. Esiselvitysten perusteella havaintoputkista VEH8, 11

13 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys ja 12 otettiin marraskuussa 2017 myös varsinaiset kerroksittaiset pohjavesinäytteet. Kairauspisteeseen VEH 14 ei asennettu havaintoputkea, koska kallioperän oli selkeästi alueella vallitsevan pohjavesipinnan yläpuolella. Ko. kairauspisteessä kallio on ssa m mpy eli pohjavettä havaintoputkessa on vain ajoittain. Kairauspisteessä VEH13 Lintumäellä kalliopinta on myös pohjavesipinnan yläpuolella, joten havaintoputkessa ei ollut syksyllä ja talvella 2017 pohjavettä ollenkaan. Raskaiden kairausten lisäksi tutkimusalueella tehtiin välisenä aikana myös kevyitä GM50 maaperäkairauksia GTK:n omalla kalustolla sekä maatutkaluotausten referensseiksi, että alueen rajausten selvittämiseksi. Kairauksia tehtiin kaikkiaan neljässä (4) pisteessä yhteensä noin 52 m, joista osassa tehtiin useampia yrityksiä mahdollisen kalliopinnan n selvittämiseksi. Kairaussyvyydet vaihtelivat 5.0 m 21.5 m välillä, ja ne arvioitiin päättyneen joko kallioon tai suureen lohkareeseen. Varsinaisia kalliovarmistuksia ei kevyellä kairauskalustolla ole mahdollista tehdä. Kairaustuloksia voitiin kuitenkin hyödyntää maatutkaluotausten referensseinä. Kairauspöytäkirjat on esitetty liitteen 10 taulukossa. Kuva 6. Maaperäkairausta kevyellä telaalustaisella GM-50 kairausyksiköllä. Kuva GTK. 4.3 Painovoimamittaus Painovoimamittauksia tutkimusalueella tehtiin välisenä aikana. Kaikkiaan mitattiin painovoima 520 pisteessä ja mittauslinjojen yhteispituus oli kaikkiaan noin 9,9 km (liite 1). Mittauksissa käytettiin Scintrex CG5-Autograv gravimetriä (kuva 4). Mittauslinjojen päät sekä joitakin pisteitä linjan keskiosista sidottiin maastoon VRS-GPS -mittauksilla ja samalla näihin pisteisiin tehtiin korkeussidonnat (korkeus sidottiin mittauksissa N60-järjestelmään,

14 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys mutta korjattiin myöhemmin N2000-järjestelmään). Mittauspisteiden väliset suhteelliset korkeuserot mitattiin letkuvaa'alla ja sidottiin linjalla oleviin korkeussidontapisteisiin. Painovoimamittaustuloksista laskettiin ns. Bouguer-anomalia keskitiheydellä 2670 kg/m 3. Tämän jälkeen Bouguer-anomalialle tehtiin tehtiin 3D-topografinen korjaus Geosoftin Oasis montaj 9.1-ohjelmistolla. Topografisella korjauksella pyritään poistamaan maanpinnan topografiavaihtelun aiheuttamia painovoima-anomalioita. Korjauksessa käytettiin laserkeilausaineistoa, johon oli lisätty painovoimamittauksen yhteydessä mitatut korkeusarvot. Painovoimamittausaineiston tulkinta tehtiin Tensor Research:n ModelVision 15 ohjelmistolla. Paikallisesta painovoima-anomalian vaihtelusta tulkittiin maapeitteen paksuus olettaen, että painovoimavaihtelu aiheutuu pääasiassa maa-aineksesta. Malli sidottiin pisteissä, joissa kallion pinnan tunnettiin (kairauspiste tai muu tieto). Tulkinnassa pohjavedenpinnan yläpuoliselle maa-ainekselle käytettiin tiheyttä 1600 kg/m 3 ja pohjaveden kyllästämälle maaainekselle 1900 kg/m 3. Painovoimamittaukset tehtiin varsin kattavasti, joten mm. kalliopintamallia voidaan pitää varsin luotettavana. Tulkitut painovoimaprofiilit on esitetty liitteissä Maatutkaluotaus Projektissa käytettiin Malå / Ramac ProEx -maatutkakalustoa varustettuna ns. letkuantenneilla (Rough Terrain Antenna, 25 ja 100 MHz taajuudet). Laitteiston keskusyksikköä ja monitoria kannetaan päälle puettavassa kantolaitteessa, johon kiinnitetään letkuantennit sekä yhdistetään ne keskus-yksikköön. Laitteistoon integroidaan vielä samanaikaisesti sijaintitietoa lähettävä GPS -yksikkö. Tutkimusväline soveltuu hyvin harjumaastossa tapahtuvaan mittaukseen, koska sille ei tarvitse olla erikseen maastoon raivattuja kulkureittejä tai polkuja (kuva 5). Luotauslinjat paikannettiin laitteistoon kytketyllä GPS laitteella, jonka antama sijaintitarkkuus x-y -ssa on muutamia metrejä. Luotauslinjoille haettiin korkeustieto Maanmittauslaitoksen DEM 2 m eli laserkeilausaineistosta ArcGis -paikkatieto-ohjelmaan tehdyllä Z-Poiminta työkalulla. Maatutkaluotausdatan tulkinta tehtiin GeoDoctor-ohjelmistolla. Luotausprofiilien maakerrosten dielektrisyysarvoina käytettiin yleensä r = 5.9. Tutkimusalueella maatutkattiin useammassa eri vaiheessa eli 30.8., 6.9., ja Luotauksissa vedettiin samanaikaisesti kahta suojaamatonta letkututka-antennia, joiden taajuudet olivat 25 MHz ja 100 MHz. Maatutkaluotausprofiilit tulkittiin GeoDoctor -ohjelmalla. Maatutkalinjoja tehtiin alueelle kaikkiaan 45 kpl ja niiden yhteispituus on noin 25 km (liite 16). Maatutkaprofiileista oli yleensä hyvin tulkittavissa pohjavedenpinnan yläpuolisia kerrosrakenteita. Nämä kerrosrakenteet näkyvät nimenomaan 100 MHz:n tutka-antennilla. Myös pohjaveden pinta oli monin paikoin molemmilla mittaustaajuuksilla tehdyissä luotausprofiileissa näkyvissä. 25 MHz:n tutkakuvalta pohjavesivyöhykkeen alkaminen voitiin alueella yleensä tulkita. Pohjavedenpinnan alapuolelta tulkinnan epävarmuus kasvoi, mutta alueelta oli käytettävissä runsaasti sekä uusia, että vanhoja kairausaineistoja, joita käyttämällä referenssinä voitiin tutkaprofiileilta tulkita kallion ja moreenin pinnana myös kairauspisteiden väliltä.

15 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys Pohjavesinäytteenotto ja analyysit Tämän tutkimuksen yhteydessä asennetuista viidestä uudesta (vaihe 2) havaintoputkesta (VEH8, 9, 10, 11 ja 12) tehtiin In Situ-mittaukset havaintoputkeen upotettavalla YSI ProDSS - mittauslaitteistolla ja samalla selvitettiin pohjaveden laadun mahdollista kerrostuneisuutta (liite 11, kuvat 7 ja 8). Havaintoputkista mitattiin noin kahden metrin välein pohjaveden lämpötila, sähkönjohtavuus, liuennut happipitoisuus, ORP (redox-potentiaali) sekä ph. Pohjaveden laatu oli kaikissa havaintoputkissa ja kaikilla mittausilla pääasiassa moitteetonta tutkittujen parametrien osalta. Ysi-mittausten perusteella kolmesta havaintoputkesta (VEH8, 11 ja 12) otettiin lisäksi varsinaiset pohjavesinäytteet pohjaveden laadun selvittämiseksi. Pohjavesiputket huuhtelupumpattiin Waterra sytkypumpulla perusteellisesti ennen näytteenottoa. Kerrosmittausten (YSI ProDSS) perusteella päätettiin varsinaiset näytteenottosyvyydet. Alussa paikoitellen hyvinkin samea (hienoainespitoinen) pohjavesi saatiin pumppauksen avulla kirkastumaan kohtuullisen hyvin kaikissa pisteissä ja syvyyksissä. In situ mittaukset tehtiin läpivirtauskaukalosta, johon pumpattu vesi johdettiin. Pohjavesinäytteet analysoitiin Labtium Oy:n ja MetroLab Oy:n vesilaboratorioissa Espoossa. Näytteistä analysoitiin laaja kationivalikoima (31 kpl) ja tärkeimmät anionit sekä lisäksi mm. kloridit ja typpiyhdisteet (taulukko 1). Havaintoputkien sijainti on esitetty liitteen 1 tutkimuskartassa. Kuva 7. YSI mittaus in situ menossa havaintoputkessa VEH11 noin -10 m syvyydeltä pohjavesipinnan alapuolelta.

16 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys Havaintoputki Näytetunnus 090C 139M 139P 143R NH 4-N, PO 4, KMnO 4-luku Hp12 VE_HIME x x x x x Hp12 VE_HIME x x x x x Hp12 VE_HIME x x x x x Hp11 VE_HIME x x x x x Hp11 VE_HIME x x x x x Hp11 VE_HIME x x x x x Hp8 VE_HIME x x x x x Hp8 VE_HIME x x x x x Hp8 VE_HIME x x x x x Hp8 VE_HIME x x x x x Taulukko 1. Otetut pohjavesinäytteet ja tehdyt määritykset. 090C=veden nitriittitypen määritys, 139M=Monialkuainemääritys (27 kpl) ICP-MS tekniikalla, 139P=Monialkuainemääritys (7 kpl) ICP-OEStekniikalla, 143R=Anionien (5 kpl) määritys IC-tekniikalla. Näytetulokset liitteessä 12. Havaintoputki VEH8 on 33,7 m syvä ja siinä on siiviläputkea kaikkiaan noin 26 metriä. Siiviläputkea ei asennettu pohjimmaisen moreeniaineksen osalle. Pohjavesipinta on - 1,7 m maanpinnasta eli lla noin +107 m mpy. Materiaali pisteessä on pinnasta alkaen karkeaa, vaihtelevasti hiekkaista soraa, soraa ja syvemmällä myös kivistä soraa. Putkesta tehtiin profiilimittauksia sähkönjohtavuuden, liuenneen hapen ja ph:n suhteen pohjavesipinnasta pohjaan saakka. Pohjaveden laatu oli tutkituilta osiltaan hyvä koko pohjavesivyöhykkeen matkalla. Havaintoputkesta otettiin neljä vesinäytettä noin -1 m, -6 m, -12 m ja 20 m syvyydeltä pohjavesipinnan alapuolelta. Havaintopisteen VEH8 sijainti on lähestulkoon sama (P1), jossa vuonna 1994 tehtiin noin kuukauden mittainen koepumppaus hyvin tuloksin. Havaintoputki VEH11 on 19,6 m syvä ja siinä on siiviläputkea koko pohjavesivyöhykkeen matkalla eli kaikkiaan noin 16 metriä. Pohjavedenpinta on - 5,5 m syvyydellä maanpinnasta lla noin + 114,8 m mpy. Materiaali pisteessä on vaihtelevasti hiekkaa ja soraa, syvemmällä on viitteitä myös moreeniaineksesta. Profiilimittausten perusteella pohjavesi on hyvä- ja tasalaatuista läpi koko 14 metriä paksun pohjavesivyöhykkeen. Pohjavesinäytteet (3 kpl) otettiin 1 m, -5 m ja -10 m syvyydeltä pohjavesipinnan alapuolelta. Havaintopisteen VEH11 sijainti on lähestulkoon sama (P4), jossa vuonna 1994 tehtiin reilun kuukauden mittainen koepumppaus hyvin tuloksin. Havaintoputki VEH12 sijaitsee keskellä Kiiskinniemenkangasta, on 37,6 m syvä ja pisteessä siiviläputkea on yhteensä noin 30 m pohjasta lukien. Pohjavedenpinta on -8,5 m syvyydellä maanpinnasta eli ssa noin +118,1 m mpy. Materiaali pisteellä on vaihtelevasti hiekkaa ja soraa, syvemmällä on merkkejä myös moreeniaineksesta. Pohjavesinäytteet (3 kpl) otettiin noin -1 m, -6 m ja -12 m syvyydeltä pohjavesipinnan alapuolelta. Pohjavedenlaatua alueella tutkittiin tarkemmin havaintoputkista VEH 8, 11 ja 12, joista otettiin eri ilta pohjavesinäytteet laboratoriotutkimuksia varten. Laboratoriotutkimusten mukaan

17 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys pohjavedenlaatu oli kaikissa havaintoputkissa tutkituilta osiltaan hyvää/erinomaista ja pohjaveden laatu täytti kaikilta tutkituilta osiltaan talousveden laatuvaatimukset ja - suositukset. Havaintoputkessa VEH12 pohjavedessä esiintyi rautaa yli määritysrajan, mutta pitoisuudet olivat kuitenkin kauttaaltaan alle talousvesisuositusten. Pohjavesiputkista VEH8, 11 ja 12 otettujen näytteiden laboratorioanalyysit on esitetty taulukkomuotoisena liitteessä 13 olevassa taulukossa. Pohjaveden alustavat antoisuudet havaintoputkissa VEH8, VEH11 ja VEH12. Havaintoputkista VEH8 (Haapokangas), 11 ja 12 (Kiiskinniemenkangas) tehtiin pohjaveden laatu- ja antoisuusmäärityksiä marraskuussa Havaintoputkien alueella maaperä on lähes koko syvyydeltään hyvin vettä johtavaa hiekkaa ja soraa, joten ns. slug-testien käyttö antoisuuksien määrittämiseen antaisi todennäköisesti tuloksena ainoastaan vedenjohtavuuden minimiarvon. Niinpä vedenantoisuutta tutkittiin lyhyen koepumppauksen avulla taajuusmuuntimella varustetulla Grundfos BTI/MP1 kalustolla. Pumpattu vesi johdettiin mahdollisimman kauas pumppauspisteeltä eikä vesi pumppauksen aikana ehtinyt imeytymään pohjavesivyöhykkeeseen takaisin. Pohjavesipintojen alenemat olivat kauttaaltaan erittäin pieniä. Käsimittauksella vesipintaeroja ei saatu esiin ollenkaan ja automaattisessa mittauksessakin (Datalogger) havaittu alenema oli vain joitain millimetrejä. Kuva 8. Näytteenottojärjestelyjä havaintoputkella VEH11 Kiiskinniemenkankaalla marraskuussa 2017.

18 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys Havaintoputkessa VEH8 pumpattiin pohjavettä tuottoa vaiheittain nostaen 14,3 l/min -> 24 l/min -> 27,3 l/min (noin 39,3 m 3 ). Suurimmalla tuotolla pumpattiin noin tunnin ajan ja pohjavedenpinta laski havaintoputkessa kaikkiaan ainoastaan noin 3 cm. Pumppauksen loputtua vesipinta nousi välittömästi takaisin lähtöarvoonsa. Mutta koska pumppausteho oli kuitenkin alueen/pisteen todennäköiseen antoisuuteen nähden pieni, ei tuloksista voi tehdä kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Pohjavesi oli koko pumppauksen ajan aistinvaraisesti arvioituna kirkasta, hajutonta ja mautonta. Havaintoputkessa VEH11 pumpattiin kaikkiaan noin kaksi tuntia ja pumppaustehoa kasvatettiin tasaisesti alun tuotosta 13,6 l/min -> 24 l/min -> 28,6 l/min tuottoon eli tuotto oli lopussa noin 41,2 m 3 /d. Pohjavesipintaa ei saatu (käsimittauksella) laskemaan käytännössä ollenkaan koko parin tunnin pumppauksen aikana. Pohjavesi oli koko pumppauksen ajan aistinvaraisesti arvioituna kirkasta, hajutonta ja mautonta. Havaintoputkessa VEH12 pumpattiin noin kaksi tuntia kasvattaen pumppaustehoa asteittain 11,3 l/min ->23,1 l/min ->27,3 l/min pumppaustehon ollessa lopussa noin 39,3 m 3 /d. Pohjavesipinta laski ainoastaan noin yhden senttimetrin verran ja se nousi välittömästi pumppauksen loputtua takaisin lähtöonsa. Pohjavesi oli koko pumppauksen ajan aistinvaraisesti arvioituna kirkasta, hajutonta ja mautonta (kuva 9). Antoisuuspumppausten lyhyydestä huolimatta voidaan kaikkia tutkimuspisteitä VEH8, 11 ja 12 pitää kohtuullisen hyvin vedenhankintaan soveltuvina kohteina. Pisteiden VEH 8 ja 11 alueilla 1990-luvulla tehdyt noin kuukauden mittaiset koepumppaukset osoittivat jo kyseisten alueiden soveltuvuuden vedenhankintaan. Tuolloin pumppauspisteessä P4 (lähellä VEH11) noin kuuden viikon pumppauksella ja noin 600 m 3 /d tuotolla oli pohjavesipinnan alenema noin 2,5 m. Pumppauspisteessä P1 (lähellä VEH8) reilun kuukauden pumppauksella ja noin 200 m 3 /d tuotolla oli pohjavesipinnan alenema noin 0,4 m. Pumppauspaikkojen ulkopuolella pohjavesipintojen lasku oli varsin pientä. Kaikkien kolmen tutkimuspisteen valuma-alueet ovat luonnontilaista harjumaastoa ja etenkin pisteiden VEH11 ja 12 alue (Kiiskinniemenkangas) on pohjaveden muodostumisen kannalta pintaosista alkaen karkeahkoa luonnontilaista harjumaastoa. Sen sijaan VEH8:n seutu on muodostumisalueeltaan varsin pienialainen ja saa osittain vettä myös läheisestä pienialaisesta ja syvästä Hautajärvestä (liite 1). Tehtyjen lyhyiden antoisuuspumppausten pumppauskäyrät on esitetty jäljempänä olevassa kuvassa 10.

19 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys Kuva 9. Antoisuuspumppaus käynnissä Kiiskinniemenkankaalla pisteessä VEH12. Pumppauksen tuotto on noin 40 m 3 /d ja pohjavesi oli kirkasta sekä hajutonta ja mautonta. Pohjavesipintaa ei saatu laskemaan.

20 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys Kuva 10. Lyhyet antoisuuspumppaukset havaintoputkissa VEH 8, 11 ja 12. Pystyakselilla on pohjavedenpinta (m mpy) ja vaaka-akselilla aika pumppauksen alusta alkaen minuutteina, pumppausteho näkyy myös taulukossa. Huomattavaa on, että pohjavedenpintaa ei saatu laskemaan kuin muutamia millejä/senttejä, VEH11:ssä ei ollenkaan.

21 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 17 5 MALLINNUKSET JA VISUALISOINTI Kairauksista, painovoimamittauksista ja paljastumahavainnoista saadut kallionpinnan tiedot yhdistettiin ArcGIS -ohjelmistolla. Aineistosta laskettiin Topo to grid - interpolointimenetelmällä mallit tutkimusalueen kallionpinnan korkokuvasta. Pohjavesipintamallit tehtiin vastaavalla tavalla hyödyntäen alueelle aiemmin ja tämän tutkimuksen yhteydessä asennettujen pohjavesiputkien pohjavedenpinnan tietoja. Saadut pintamallit on visualisoitu ArcGIS-ohjelmistolla. Mallien interpoloinnin ulottuvuutena tunnetuilta pisteiltä on käytetty kallionpinnan osalta 150 metriä ja pohjavesipinnan osalta 300 metriä. Tutkimusalueen mallinnukset ovat liitteissä 3 7. Pintamalleja tarkasteltaessa on aina huomioitava mittaus- ja mallinnusmenetelmien rajoitukset. Kallionpinnan korkeus on varmasti selvillä vain kairauspisteissä ja avokallioilla. Painovoimalinjojen mittauspisteille tulkitut syvyydet antavat ainoastaan yleiskuvan kallionpinnan korkeussta. Mallinnusohjelmisto ittaa interpoloimalla tunnettujen ja tulkittujen kallionpintapisteiden välit. Tästä johtuen interpoloidussa mallissa käytettyjen pisteiden välialueilla voi olla laajojakin kalliokohoumia tai -painanteita, joita ei pintamallissa voida havaita. Kallionpintamallin reuna-alueilla myös painovoimalinjojen ja kairauspisteiden puutteesta johtuva kalliopaljastumien korkeusjen ylikorostuminen saattaa aiheuttaa mallin vääristymistä. Pohjavesialuerajojen sisäpuolella mallin tarkkuus on kuitenkin melko hyvä. Kalliopinnan saatiin selville melko kattavasti kairaustietojen, kalliopaljastumien, maatutkaluotauksen ja painovoimamittauslinjaston ansiosta. Tutkimusalueen keskeisimmissä osissa kallionpintatiedot perustuvat suurilta osin painovoimamittauksista saatujen tietojen tulkintaan ja osin myös kairaustietoihin. Näillä alueilla laskentamallit ovat melko luotettavia. Pohjavedellä kyllästyneen maapeitteen paksuus on laskettu pohjavesi- ja kallionpintamallien erotuksena. Tämän vuoksi visualisointi on voitu tehdä vain alueilta joilta oli käytettävissä sekä kallionpinnan että pohjavedenpinnan mallit. Pohjavedenpinnan yläpuolisen irtomaapeitteen paksuus saatiin tutkimusalueen maanpinnan korkeusmallin ja pohjavesipintamallin erotuksesta. 6 TUTKIMUSTULOKSET 6.1 Kallioperän koostumus, rakenne ja korkokuva Tutkimusalueen kallioperä koostuu pääasiassa metamorfoituneista kivilajeista kiillegneissistä (Haapokankaan alue) ja kiilleliuskeista (itäosa) (kallioperäkartta 1: , liite 15). Kallionpintamallin muodostamiseen käytettiin aiemmissa tutkimuksissa tehtyjä kairaushavaintoja, uusien kairauspisteiden kalliotietoja, painovoimamittauspisteiden kallionpintatulkintaa sekä osaa tämän tutkimuksen yhteydessä tehtyä maatutkaluotaustulkintaa. Maatutkalinjoilta haettiin ne kalliopinnaksi tai pohjaksi tulkitut pisteet, joiden etäisyys oli vähintään 25 m tulkitusta painovoimamittauspisteestä tai 10 m varmistetusta kalliokairauspisteestä. Kallionpinnan muodostamiseen käytettiin myös maastotarkistusten yhteydessä havaittuja kalliopaljastumia sekä Maanmittauslaitoksen maastotietokannan kallio-

22 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys ja kallioaluehavaintoja. Kallionpinta interpoloitiin ArcGis 10.3 paikkatieto-ohjelman Topo To Raster työkalulla. Tutkimusalueella kalliopinta vaihtelee varsin paljon ja myös keskeisellä harjualueella on runsaasti kalliopaljastumia. Kalliopinta vaihtelee noin lla m mpy. Haapokankaan ja Kiiskinniemenkankaan välillä Kangas-Parolan alueella (pohjavesialueiden välisellä alueella) vaikuttaisi olevan koko harjun poikki ulottuva kalliokynnys, joka siten estäisi pohjavesialueiden yhteyden. Maaperän koostumus alueella vaihtelee erittäin paljon ja paikoin tutkimusalueella (mm. Parolan alueella) on myös erittäin suuri pintalohkareisuus. Kiiskinniemenkankaan länsiosassa Mustinlahti-Juurikkamäki maantien alueella on tutkimusten perusteella selkeä (lähes itä-länsi suuntainen) kalliokynnys, jossa havaintoputket VEH9 ja 10 ovat kynnyksen pohjoispuolella ja VEH11 kynnyksen eteläpuolella. Kairauspiste VEH14 osui juuri kalliokynnyksen alueelle (kuiva). Haapokankaalla Hiekkaharjun alueella on kallioperän pohjois-eteläsuuntainen kohouma, joka muodostaa kalliokynnyksen ja pienentää Haapokankaan potentiaalista pohjavesialuetta. Myös Lintumäellä kallioperän asema on laajoilla alueilla pohjavesipinnan yläpuolella. Toisaalta alueen läpi kulkee myös kallioperän selkeitä ruhjevyöhykkeitä mm. kunnanrajalla Pieni Polvijärvi - Saarijärvi alueella. Ruhjevyöhykkeiden mahdollista vaikutusta tutkimusalueen hydrogeologiaan ei kuitenkaan voida tutkimusaineiston perusteella todeta. Tutkimusalueella suurimmat maakerrospaksuudet tavoitettiin kairausten yhteydessä keskeisellä harjuselänteellä kairauspisteellä VEH12, joissa kokonaismaapeitteen paksuus oli noin 38 m (liitteet 5 ja 9). Kairauspisteissä maakerrosten paksuus vaihteli 8-38 metrin välillä, ohuimmat maapeitteet tavattiin alueen kaakkoisosissa. Kiiskinniemenkankaalla kokonaiskerrospaksuudet ovat painovoimamittaustulosten perusteella suurimmillaan noin 55 metrin luokkaa Saahkarinrannan lähellä. Sen sijaan läntisillä alueilla Haapokankaalla kerrospaksuudet ovat noin metrin luokkaa ja harju on siellä myös aikalailla kapea.. Alueen maaperän kokonaiskerrospaksuudet on esitetty liitteessä 7. Tutkimusalueen maaperäkartta on esitetty liitteessä 2 ja se kuvastaa maaperän laatua 1 m syvyydessä. Maaperä alueella koostuu vaihtelevasti hiekasta ja sorasta sekä paikoitelleen keskisellä harjualueella kivisestä sorasta. Paikoitellen pohjavesialueen reunoilla esiintyy myös hienoa hiekkaa, hietaa, silttiä ja myös moreenia useiden metrien paksuudelta. Materiaalin vaihtelua harjualueella voi seurata esimerkiksi liitteiden 9 ja 10 kairausprofiileista. 6.2 Pohjaveden muodostuminen, varastoituminen ja virtaus Sekä uuden että vanhan kairaustiedon ja nyt tehtyjen maatutkaluotaustulkintojen perusteella koottiin mallinnuspisteaineisto, josta interpoloitiin yhdessä kallionpintamallin tiiviin eli huonosti vettäläpäisevän pohjan malli. Interpolointi tehtiin ArcGis 10.3 paikkatieto-ohjelman Topo To Raster työkalulla. Interpoloitu tiiviin pohjan mallin, kallionpintamallin ja maastotietokannan aineistojen avulla muodostettiin koko mallinnusalueen kattava tiiviin pohjan malli, jota käyttäen voitiin edelleen saada selville pohjavedellä kyllästetyn vettä johtavan kerroksen paksuus. Pohjavesialueiden havaintoputkista mitattiin vesipintamittarilla pohjavesipinnan ja näytteenoton yhteydessä. Pohjavedenpintahavaintojen, kallion- ja tiiviin pohjanmallin

23 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys perusteella alueen pohjavesipinta vaihtelee huomattavan paljon ja alueella esiintyy kalliokynnyksiä ja monin paikoin kallionpinta yltää pohjavesipinnan yläpuolelle. Pohjavesipinta vaihtelee lännen (Haapokangas) sta noin +107 m mpy, idän Lintumäen on noin +114 m mpy. Tutkimusalueen keskiosissa pohjavesipinta on korkeammalla lla vaihdellen noin m mpy. Korkeimmillaan pohjavedenpinta on Kiiskinniemenkankaan itäosassa lla +124,87 m mpy ja matalimmillaan ssa +106,96 m mpy Haapokankaalla Hautajärven eteläpuolella. Tutkimusalueen pohjavesipinnoissa ja siten myös pohjavesien virtaussuunnissa on suuria vaihteluita. Tutkimusalue näyttää jakautuvan useisiin erillisiin pohjavesialtaisiin, joiden väliset yhteydet ovat heikot. Liitteessä 4 on esitetty tutkimusalueen pohjavedenpinnan kartta. Liitteessä 5 on esitetty vettä johtavan pohjavesikerroksen paksuusmalli, josta selviää pohjavedellä kyllästyneiden vettä johtavien kerrosten paksuudet. Vettä johtava pohjavesivyöhyke on paksuimmillaan noin 40 m Kiiskinniemenkankaan Saahkarinrannan alueella, missä tavoitettiin myös suurimmat maakerrospaksuudet. Liitteen 6 mallissa on esitetty pohjavesivyöhykkeen yläpuolisen kuivan irtomaapeitteen paksuus, joka on suurimmillaan Kiiskinniemenkankaalla. 7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA YHTEENVETO Haapokankaan vedenhankintaa varten tärkeän pohjavesialueen muodostumisalue on laajuudeltaan noin 0,6 km 2 ja Kiiskinniemenkankaan vedenhankintaa varten tärkeän pohjavesialueen muodostumisalue on laajuudeltaan noin 1,9 km 2. Alueilla on arvioitu muodostuvan pohjavettä vastaavasti noin 400 m 3 /d ja 1400 m 3 /d. Suurimmat maakerrospaksuudet tavoitettiin kairauksin alueen keskiosissa Kiiskinniemenkankaan alueella, jossa kerrospaksuudet ovat suurimmillaan noin metrin luokkaa. Pohjavesiputkihavaintojen perusteella pohjavedenpinta alueella vaihtelee noin 20 metrin haarukassa, issa noin m mpy. Matalimmillaan pohjavesipinta on tutkimusalueen länsiosassa Haapokankaalla ja korkeimmillaan keskiosissa Iso-Polvijärven pohjoispuolella. Vettä johtava pohjavesivyöhyke on paksuimmillaan noin 40 metrin luokkaa Kiiskinniemenkankaan keskiosissa, missä tavoitettiin myös suurimmat maakerrospaksuudet. Kyseinen alue on myös vedenhankinnan kannalta merkityksellinen ja alueelle sijoittuvat havaintoputket VEH9, 10, 11 ja 12. Ja koska pohjavesipintojen t vaihtelevat alueella erittäin paljon, myös pohjavesien virtaussuunnat vaihtelevat ja pohjavesiä purkautuu moni paikoin harjua leikkaaviin puroihin ja vesistöihin. Varsinaisia lähteitä ei alueella havaittu. Kiiskinniemenkankaan pohjavesimuodostuma on vettä hyvin johtava, mutta tehokkaalta pinta-alaltaan pienehkö akviferi. Materiaali alueella on valtaosin hiekkaa ja soraa ja myös pohjaveden laatu osoittautui keskisillä osilla tutkituilta osiltaan hyväksi. Pohjavesialueiden rajaukset saatiin pääosin selvitettyä ja rajausten tarkentamiselle on olemassa perusteet. Liitteessä 14 on esitetty uudet pohjavesialueiden rajausehdotukset. Sen sijaan pohjavesialueiden yhdistämiselle ei ole löydettävissä perusteita, sillä Kangas-Parolan

24 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys alueella vaikuttaisi olevan alueet toisistaan erottava kalliokynnys. Hydrogeologisesti tutkimusalue jakaantuukin käytännössä ainakin kolmeen erilliseen pohjavesialtaaseen. 8 JATKOTOIMENPIDE-EHDOTUKSET Tutkimusalueiden geologinen rakenne saatiin selvitettyä kohtuullisen hyvin ja sen suhteen ei ole tarpeen tehdä alueilla lisätutkimuksia. Alueelle asennettujen pohjavesiputkien VEH8, 11 ja 12 antoisuuspumppauksia tehtiin alustavia tuloksia silmällä pitäen riittävällä tarkkuudella. Pumppausteho (noin 40 m3/d) oli kuitenkin pieni ainakin Kiiskinniemenkankaan alueen pintaalaan nähden, eikä pohjavesipintaa saatu laskemaan juuri ollenkaan. Pohjaveden laatu oli molemmissa pisteissä koko pohjavesivyöhykkeen paksuudelta ja pumppausten ajan moitteeton. Toisaalta aivan tutkimuspisteiden VEH8 ja 11 tuntumassa on tehty 1990-luvulla lyhytaikaiset koepumppaukset, jolloin pohjaveden laatu osoittautui hyväksi. Pohjavesialueen antoisuuden selvittämiseksi kaikissa tutkimuspisteissä VEH8, 11 ja 12 olisi syytä tehdä pitempiaikainen koepumppaus riittävällä pumppausteholla antoisuuden ja pohjaveden laadun pysyvyyden selvittämiseksi. Tutkimuspisteistä havaintoputken VEH12 alue vaikuttaisi olevan alustavien tutkimustulosten perusteella paras. Pisteen VEH8 valuma-alue on varsin pieni, joten sen kokonaisantoisuus jää pienehköksi. Ennen työläiden ja kalliiden fyysisten koepumppausten järjestämistä, tutkimusalueelle olisi mahdollista laatia olemassa olevan tiedon perusteella alustava pohjavesien virtausmalli. Alueen kallioperän suuren vaihtelun ja eri asemassa olevien pohjavesivyöhykkeiden vuoksi virtausmallintaminen on kuitenkin tavanomaista vaativampaa. Käytännössä tutkimusalue on jaettava useampiin erillisiin mallinnusalueisiin. Virtausmallinnuksen avulla on mahdollista simuloida esimerkiksi erilaisia pohjavedenottotilanteita. Virtausmallinnuksen avulla ei pysty ennakoimaan pohjaveden laadussa mahdollisesti tapahtuvia muutoksia. Varsinaisen fyysisen, pitkäaikaisen koepumppauksen järjestämiseksi valittuihin koepumppauspisteisiin on joko teetettävä siiviläputkikaivot tai järjestettävä koepumppaus väliaikaisista rakenteista so. imuputkista. Koepumppauksen kesto pitää olla useampia kuukausia ja pohjavesipintojen säännöllinen havainnointi on aloitettava kuukausia ennen pumppausta ja myös jatkettava kuukausia jälkeen koepumppauksen. Koepumppauksen havainnointia varten olisi todennäköisesti myös asennettava lisää havaintoputkia sopiviin paikkoihin tutkimusaluetta. Koepumppaus on järkevintä suorittaa kuivana aikana eli kesäkuun ja syyskuun välillä ja koko koepumppausproseduurin kesto olisi siten kaikkiaan noin 6 8 kuukautta. Pohjavesipintojen havainnointi kannattaa järjestää online mittarein, jolloin työläs pohjavesipintojen havainnointi jää vähäisemmäksi. Pohjaveden laadun seuranta koepumppauksen yhteydessä on myös tärkeää. Koepumppausteho kannattaa suhteuttaa tarpeeseen ja kunkin tutkimusalueen oletettuun antoisuuteen.

25 . L2 Ruotinmeri Ylä-Pantala Harju Kallioharju Haapokangas L4 Öhylänjoki Viinamäki Suuri Ahvenlampi Kaija VEH 8 Pellonpää Pirttijärvi. Kaislasenranta L6 Kaislastenjärvi Kaislastenmäki Ruunasuo Kanapuro Ruunamäki Hi uk Somsankoskenniitty as ten jo ki Heikinlampi Mäkisuo Hiukastenmäki Hiukastenjärvi Hoikanranta Siikarinlahti Kortekaarre Leilimäki Taskinluoto Jouhikkaanlahti Kiviniemi L8 L9 Polvimäki Itäranta Hiukastenjärvi VEH 14 VEH 11 Litmalampi VEH 12 L 10 VEH4 Pärnälahti. Saahkari Paavolanharju Ahoranta L14 Saahkari Päiväranta. L22 Kiiskilahdensuo Tunturi Ahveninen Rahkakorpi Unhola Pieni Mustinjärvi VEH6 13 VEH L1 Lintukorpi Lintuneva Mustinjärvi Kivelä 2 Kiiskilahti Rasinmäki Ruunaharju VEH5 Patvikonsuo Paalihonka Vuohilampi Kivikkoaho Saahkarinranta Päiväharju Patvikko Kytölampi Asmalampi. Ahola km Lehmi-Tomunen Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Umpilampi Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus Pieni Umpilampi Kytöneva Mäntyharju Asmalampi Mansikkaharju Saahkari 0.5 Asmalammit Välisuo Huuhkonmäki Pieni-Kaatranen VEH 9 Pohjavesialueiden välinen raja Pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen raja 0 VEH 10 Iso Polvijärvi Polvimäki Sikokivenkallio Toivala Pohjavesialueen raja 11 Pönttölahti Lehmilampi Pieni Polvijärvi Hiukastenjärvi Hämähäkinniemi Koivuranta Hämähäkinlahti Tomunen L Lippola Valkama Kytöniemi Hiukastenlahti Paavonsuo Saarijärvi Iso-Kaatranen Sulkava Änkänpelto. Surmanotko Kantelumäki VEH3 Lehtola Polviranta Leppäranta Jänismäki Kanalampi Koivumäki Kaatramäki L7 Kalliovarmistettu kairaus (GM200) Kairauspiste Tomusenranta GM 50 (ei kalliovarmistusta) Painovoimamittaus Maatutkaluotaus Pieni Ahvenlampi Saarijärvi VEH2 Havaintoputki i Torvisenpohjukka Hoikanmäki Pirttimäki Tuomela Sahinsuo Hoikanmäki Hoikanjärvi Jynkänmäki Koivuharju Aittolampi ok hi j Ko Petrosuo Parola Koivuharju. Kaatranen Parola Kaislastenmäki Heinäjärvi Koivuharju Mittauslinjat ja kairauspisteet Vehmersalmi Kumpulankylä Kumpunen Koivumäki Pantamäki Pirttimäki L6 Kaivokorpi Pitkäsuo 1 Soilukka-Kumpunen Mustikkakorpi Ahvenisenranta Lampela Kaijanlehto L 5 Kaivonkorva Rantala Pantala Ala-Pantala LIITE L L1 Pitkäsuo L2 Kaatralampi Hiisivuori Hautapuro Pyymäki Kuolemalammit Koiralampi Kaatra Ylä-Siikajärvi Suurisuo Mustinjärvi

26 LIITE 2 Haapokangas ja Kiiskinniemenkangas Merkintöjen selitys Maaperän yleiskartta 1: ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( Soistuma (Tvs, <0,3) Ohut turvekerros (Tvo, 0,3-0,6 m) Kalliopaljastuma (KaPa) Kalliomaa, maanpeite enintään 1m (yleensä moreenia) (Ka) Rakka (RaKa) Kiviä (Ki) Sekalajitteinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty (SY) Karkearakeinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty (KY) Hienojakoinen maalaji, päälajitetta ei selvitetty (HY) Liejuinen hienorakeinen maalaji, humuspitoisuus 2-6 % Savi (Sa) Lieju, humuspitoisuus yli 6 % (Lj) Text Paksu turvekerros, yleensä yli 0,6 m (Tvp) Täytemaa (Ta) Kartoittamaton (0) Vesi (Ve) Muodostumisalueen rajaus Kilometriä 2. 1:20 000

27 LIITE 3 Haapokangas ja Kiiskinniemenkangas Kalliopinnan muotomalli Korkeus m mpy : Pohjavesialue 1: : Kilometriä 2.

28 LIITE 4 Haapokangas ja Kiiskiniemenkangas Pohjavedenpinnan m mpy < Pohjavesialue 1: Kilometriä 2.

29 LIITE 5 Haapokangas ja Kiiskinniemenkangas Pohjavedellä kyllästyneen maakerroksen paksuus (Pohjavesivyöhykkeen paksuus), Metriä < Pohjavesialue 1: Kilometriä 2.

30 LIITE 6 Haapokangas ja Kiiskinniemenkangas Maakerrospaksuus pohjavedenpinnan yläpuolella (metriä) PV maanpinnassa Pohjavesialue 1: Kilometriä 2.

31 LIITE 7 Haapokangas ja Kiiskinniemenkangas Kokonaismaakerrospaksuus (metriä) < Pohjavesialue 1: Kilometriä 2.

32 Liite 8.1

33 Liite 8.2

34 Liite 8.3

35 Liite 8.4

36 LIITE 9/1 Tilaaja Tutkimuspaikka Projektinumero PISTENRO POHJAVESIPUTKEN ASENNUS- JA HAVAINTOKORTTI VEH 2 Geologian tutkimuskeskus Vehmersalmi,Kuopio Kairaaja / asentaja Peip Asennus pvm Koordinaatti- ja korkeusjärjestelmä ETRS-TM35/N2000 Koordinaatit X Y Korkeus Zmp Zpp PUTKEN TIEDOT Putken pää mp:stä Siivilätyyppi Siivilän pituus mm 10.0 m Putken laatu Halkaisija Nousuputki PEH 60 mm 2.0 m Kokonaispituus 12.0 m KUNTOTESTI Testaus pvm Ennen kuntot. 0 min 1 min 5 min 10 min KAIRAUS Syvyysväli Maalaji Maalaji Sr SrMr Kallio Sr SrMr Ottimella " VEDENPINNAN HAVAINNOT (W) PVM Vesipinta, W syvyys (m) HUOM

37 LIITE 9/2 Tilaaja Tutkimuspaikka Projektinumero PISTENRO POHJAVESIPUTKEN ASENNUS- JA HAVAINTOKORTTI VEH 3 Geologian tutkimuskeskus Vehmersalmi,Kuopio Kairaaja / asentaja Peip Asennus pvm Koordinaatti- ja korkeusjärjestelmä ETRS-TM35/N2000 Koordinaatit X Y Korkeus Zmp Zpp PUTKEN TIEDOT Putken pää mp:stä Siivilätyyppi Siivilän pituus 1.0 m 0.3 mm 14.0 m Putken laatu Halkaisija Nousuputki PEH 60 mm 6.0 m Kokonaispituus 20.0 m KUNTOTESTI Testaus pvm Ennen kuntot. 0 min 1 min 5 min 10 min KAIRAUS Syvyysväli Maalaji Maalaji HkSr+ki KiHkMr Lo KiHkMr Lo KiHkMr Lo SrMr Lo SrMr Kalliio HkSr+ki KiHkMr Ottimella " VEDENPINNAN HAVAINNOT (W) PVM Vesipinta, W syvyys (m) HUOM

38 LIITE 9/3 Tilaaja Tutkimuspaikka Projektinumero PISTENRO POHJAVESIPUTKEN ASENNUS- JA HAVAINTOKORTTI VEH 4 Geologian tutkimuskeskus Vehmersalmi,Kuopio Kairaaja / asentaja Peip Asennus pvm Koordinaatti- ja korkeusjärjestelmä ETRS-TM35/N2000 Koordinaatit X Y Korkeus Zmp Zpp PUTKEN TIEDOT Putken pää mp:stä Siivilätyyppi Siivilän pituus 1.0 m 0.3 mm 8.0 m Putken laatu Halkaisija Nousuputki PEH 60 mm 2.40 m Kokonaispituus m KUNTOTESTI Testaus pvm Ennen kuntot. 0 min 1 min 5 min 10 min KAIRAUS Syvyysväli Maalaji Maalaji HkSr+ki KaHk KiSr HkMr Kallio HkSr+ki KaHk KiSr Kallio soija Ottimella " " Huutelulla VEDENPINNAN HAVAINNOT (W) PVM Vesipinta, W syvyys (m) HUOM

39 LIITE 9/4 Tilaaja Tutkimuspaikka Projektinumero PISTENRO POHJAVESIPUTKEN ASENNUS- JA HAVAINTOKORTTI VEH 5 Geologian tutkimuskeskus Vehmersalmi,Kuopio Kairaaja / asentaja Peip Asennus pvm Koordinaatti- ja korkeusjärjestelmä ETRS-TM35/N2000 Koordinaatit X Y Korkeus Zmp Zpp PUTKEN TIEDOT Putken pää mp:stä Siivilätyyppi Siivilän pituus 1.0 m 0.3 mm 12.0 m Putken laatu Halkaisija Nousuputki PEH 60 mm 7.80 m Kokonaispituus m KUNTOTESTI Testaus pvm Ennen kuntot. 0 min 1 min 5 min 10 min KAIRAUS Syvyysväli Maalaji Maalaji Hk KaHk Sr SrMr Lo SrMr Kallio Hk KaHk Sr Ottimella " " VEDENPINNAN HAVAINNOT (W) PVM Vesipinta, W syvyys (m) HUOM

40 LIITE 9/5 Tilaaja Tutkimuspaikka Projektinumero PISTENRO POHJAVESIPUTKEN ASENNUS- JA HAVAINTOKORTTI VEH 6 Geologian tutkimuskeskus Vehmersalmi,Kuopio Kairaaja / asentaja Peip Asennus pvm Koordinaatti- ja korkeusjärjestelmä ETRS-TM/N2000 Koordinaatit X Y Korkeus Zmp Zpp PUTKEN TIEDOT Putken pää mp:stä Siivilätyyppi Siivilän pituus 1.0 m 0.3 mm 20.0 m Putken laatu Halkaisija Nousuputki PEH 60 mm 2.60 m Kokonaispituus m KUNTOTESTI Testaus pvm Ennen kuntot. 0 min 1 min 5 min 10 min KAIRAUS Syvyysväli Maalaji Maalaji Sr KiSr Lo KiSr Lo KiSr KaHk HkMr Kallio Sr KiSr KaHk Ottimella " " VEDENPINNAN HAVAINNOT (W) PVM Vesipinta, W syvyys (m) HUOM

41 LIITE 9/6 Tilaaja Tutkimuspaikka Projektinumero PISTENRO POHJAVESIPUTKEN ASENNUS- JA HAVAINTOKORTTI Geologian tutkimuskeskus Vehmersalmi,Kuopio Kairaaja / asentaja Peip KP 8 Asennus pvm Koordinaatti- ja korkeusjärjestelmä TM35FIN/N2000 Koordinaatit X Y Korkeus Zmp Zpp PUTKEN TIEDOT Putken pää mp:stä Siivilätyyppi Siivilän pituus mm 26.0 m Putken laatu Halkaisija Nousuputki PEH 60 mm 2.70 m Kokonaispituus m KUNTOTESTI Testaus pvm Ennen kuntot. 0 min 1 min 5 min 10 min KAIRAUS Syvyysväli Maalaji Maalaji Sr SrHk Hk KiSr KaHk Sr KiSr SrMr SrMr+ki Kalliio Hk KiSr KaHk KiSr Sr Maaputkella KiSr SrMr " " " " Ottimella VEDENPINNAN HAVAINNOT (W) PVM m Vesipinta, W syvyys (m) 2.59 m 2.57 m HUOM pv-putki nousi mukana n.4m kun nostettiin maaputkea ylös

42 LIITE 9/7 Tilaaja Tutkimuspaikka Projektinumero PISTENRO POHJAVESIPUTKEN ASENNUS- JA HAVAINTOKORTTI Geologian tutkimuskeskus Vehmersalmi,Kuopio Kairaaja / asentaja Peip KP 9 Asennus pvm Koordinaatti- ja korkeusjärjestelmä TM35FIN/N2000 Koordinaatit X Y Korkeus Zmp Zpp PUTKEN TIEDOT Putken pää mp:stä Siivilätyyppi Siivilän pituus 1.0 m 0.3 mm 16.0 m Putken laatu Halkaisija Nousuputki PEH 60 mm m Kokonaispituus m KUNTOTESTI Testaus pvm Ennen kuntot. 0 min 1 min 5 min 10 min KAIRAUS Syvyysväli Maalaji Maalaji Hk KiHkMr Lo KiHkMr Lo KiHkMr Lo KiHkMr Lo KiHkMr KaHk HkMr KiHkMr Kallio Hk KiHkMr KaHk HkMr Kallio soija Maaputkella " Ottimella " huuhtelulla VEDENPINNAN HAVAINNOT (W) PVM Vesipinta, W syvyys (m) m HUOM

43 LIITE 9/8 Tilaaja Tutkimuspaikka Projektinumero PISTENRO POHJAVESIPUTKEN ASENNUS- JA HAVAINTOKORTTI Geologian tutkimuskeskus Vehmersalmi,Kuopio Kairaaja / asentaja Peip KP 10 Asennus pvm Koordinaatti- ja korkeusjärjestelmä TM35FIN/N2000 Koordinaatit X Y Korkeus Zmp Zpp PUTKEN TIEDOT Putken pää mp:stä Siivilätyyppi Siivilän pituus 1.0 m 0.3 mm 9.0 m Putken laatu Halkaisija Nousuputki PEH 60 mm 4.60 m Kokonaispituus m KUNTOTESTI Testaus pvm Ennen kuntot. 0 min 1 min 5 min 10 min KAIRAUS Syvyysväli Maalaji Maalaji Hm HkMr SrHk HkMr KiHkMr Kallio Hk SrHk SrHk kallio soija Maaputkella " " huutelulla VEDENPINNAN HAVAINNOT (W) PVM Vesipinta, W syvyys (m) m m 6.19 m HUOM

44 LIITE 9/9 Tilaaja Tutkimuspaikka Projektinumero PISTENRO POHJAVESIPUTKEN ASENNUS- JA HAVAINTOKORTTI Geologian tutkimuskeskus Vehmersalmi,Kuopio Kairaaja / asentaja Peip KP 11 Asennus pvm Koordinaatti- ja korkeusjärjestelmä TM35FIN/N2000 Koordinaatit X Y Korkeus Zmp Zpp PUTKEN TIEDOT Putken pää mp:stä Siivilätyyppi Siivilän pituus 1.0 m 0.3 mm 16.0 m Putken laatu Halkaisija Nousuputki PEH 60 mm 4.60 m Kokonaispituus m KUNTOTESTI Testaus pvm Ennen kuntot. 0 min 1 min 5 min 10 min KAIRAUS Syvyysväli Maalaji Maalaji KiSr KeHk Hk KiSr Sr HkMr KiHkMr Kallio KeHk Hk KiSr " Sr Maaputkella " " " Ottimella VEDENPINNAN HAVAINNOT (W) PVM m Vesipinta, W syvyys (m) 6.42 m HUOM

45 LIITE 9/10 Tilaaja Tutkimuspaikka Projektinumero PISTENRO POHJAVESIPUTKEN ASENNUS- JA HAVAINTOKORTTI Geologian tutkimuskeskus Vehmersalmi,Kuopio Kairaaja / asentaja Peip KP 12 Asennus pvm Koordinaatti- ja korkeusjärjestelmä TM35FIN/N2000 Koordinaatit X Y Korkeus Zmp Zpp PUTKEN TIEDOT Putken pää mp:stä Siivilätyyppi Siivilän pituus 1.0 m 0.3 mm 30.0 m Putken laatu Halkaisija Nousuputki PEH 60 mm 7.0 m Kokonaispituus 37.0 m KUNTOTESTI Testaus pvm Ennen kuntot. 0 min 1 min 5 min 10 min KAIRAUS Syvyysväli Maalaji Maalaji Hm KeHk Hk Sr Hk Sr HkMr 33, KiHkMr Kallio KeHk Hk Sr " Maaputkella Ottimella " " VEDENPINNAN HAVAINNOT (W) PVM Vesipinta, W syvyys (m) m m HUOM

46 LIITE 9/11 Tilaaja Tutkimuspaikka Projektinumero PISTENRO POHJAVESIPUTKEN ASENNUS- JA HAVAINTOKORTTI Geologian tutkimuskeskus Vehmersalmi,Kuopio Kairaaja / asentaja Peip KP 13 Asennus pvm Koordinaatti- ja korkeusjärjestelmä TM35FIN/N2000 Koordinaatit X Y Korkeus Zmp Zpp PUTKEN TIEDOT Putken pää mp:stä Siivilätyyppi Siivilän pituus 0.80 m 0.3 mm 8.0 m Putken laatu Halkaisija Nousuputki PEH 60 mm 4.0 m Kokonaispituus 12.0 m KUNTOTESTI Testaus pvm Ennen kuntot. 0 min 1 min 5 min 10 min KAIRAUS Syvyysväli Maalaji Maalaji Hk SiMr Hk KiHkMr Kallio Hk SiMr Hk KiHkMr Maaputkella " " " VEDENPINNAN HAVAINNOT (W) PVM Vesipinta, W syvyys (m) Ei pohjavettä HUOM Pohjavesi mitattava myöhemmin

47 LIITE L m mpy Hieno Hiekka Kuiva, ruskea Sora 5.00 Hiekkainen Sora P.vesi n.10m Sora m mpy Kallio m m mpy Yhteenveto: m: HHk m: Sr m: HkSr m: Sr m: Ka KA Työ: Nro. L 2 Kair. tapa GM 50 X Y Mittakaava 1:100 Päiväys

48 LIITE L m mpy Hiekka Karkea Hiekka n.8m pohjavesi Sora Kiilautui (Mr) m m mpy Yhteenveto: m: Hk m: KHk m: Sr KN Työ: Nro. L 6 Kair. tapa GM 50 X Y Mittakaava 1:100 Päiväys

49 LIITE L m mpy Hiekka Moreeni Pohjavesi 4.5m m m mpy Yhteenveto: m: Hk m: Mr 6.90 KA Työ: Nro. L 14 Kair. tapa GM 50 X Y Mittakaava 1:50 Päiväys

50 LIITE L m mpy Hiekka m kostea alkaa m märkä alkaa Moreeni Kallio m m mpy Yhteenveto: m: Hk KA Työ: Nro. L 22 Kair. tapa GM 50 X Y Mittakaava 1:100 Päiväys

51 Vehmersalmi, kaaviollinen taiteviivapituusleikkaus painovoimalinjasta (havainnekuva). LIITE Linja 1 Linja 4 Linja 3 Kp 8, , Linja 6 jatkuu... Linja Linja 6 Linja VEH 2, , Linja 8 VEH 3, , Linja 9 Kp 9, , Kp 10, , Linja 10 jatkuu... Kp 14, , Kp 12, , VEH 4, , Linja 10 Linja 12 Linja Kp 13, , VEH 5, , VEH 6, , Kairauspisteen etäisyys painovoimalinjasta VEH 4, Maanpinta Kalliopinta