PALKANEEN ISOKANKAAN JA KANGASALAN VEHONIEMENHARJUN GRA VIMETRISET TUTKIMUKSET

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 32/2014 Etela-Suomen aluetoimisto Betonimiehenkuja ESPOO puh fax PALKANEEN ISOKANKAAN JA KANGASALAN VEHONIEMENHARJUN GRA VIMETRISET TUTKIMUKSET Loppuraportti Jukka-Pekka Palmu ja Tuire Valli

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro Tekijät Palmu, Jukka-Pekka Valli, Tuire Raportin laji Arkistoraportti Toimeksiantaja Tampereen vesi- ja ympäristöpiiri Raportin nimi Pälkäneen Isokankaan ja Kangasalan Vehoniemenharjun gravimetriset tutkimukset Tiivistelmä Geologian tutkimuskeskuksessa selvitettiin Pälkäneen Isokankaan ja Kangasalan Vehoniemenharjun alueen rakennetta geofysikaalisia mittauksia hyväksikäyttäen. Tämä loppuraportti käsittää gravimetristen mittaustulosten tiivistelmän sekä niiden perusteella tehdyn geologisen yhteenvedon. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Pohjavesialue, rakenneselvitys, kalliopinta, pohjavesipinta Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Pälkäne Isokangas, Kangasala Vehoniemenharju Karttalehdet , 02, 04, 05 Muut tiedot - Arkistosarjan nimi - Kokonaissivumäärä 9 s., 15 liites. Kieli Suomi Arkistotunnus Arkistoraportti 32/2014 Hinta Julkisuus Julkinen Yksikkö ja vastuualue GTK Etelä-Suomen yksikkö Allekirjoitus/nimen selvennys - Hanketunnus - Allekirjoitus/nimen selvennys -

3 Palkaneen Isokankaan ja Kangasalan Vehoniemenharjun gravimetriset tutkimukset SISALL YSLUE'ITELO TIIVISTELMA 1. JOHDANTO 1 2. KOHTEELLISET MAASTOTUTKIMUKSET 2.1 Menetelman perusteista 2.2 Mittausten toteutus ja tulosten tulkinta 2.3. Gravimetriset mittauslinjat YHTEENVETO TUTKIMUSTULOKSISTA 7 KIRJALLISUUSLUE'ITELO LIITELUETTELO

4 TIIVISTELMA Geologian tutkimuskeskuksessa selvitettiin Tampereen vesi- ja ymparistopiirille Palkaneen Isokankaan ja Kangasalan Vehoniemenharjun alueen rakennetta geofysikaalisia mittauksia hyvaksikayttaen. Tama loppuraportti kasittaa gravimetristen mittaustulosten tiivistelman seka niiden perusteella tehdyn geologisen yhteenvedon. Isokankaan-Vehoniemenharjun alueelta tulki ttiin ensimmaisessa vaiheessa peruskartta-aineiston, maa- ja kallioperakarttojen seka geofysikaalisen lentomittausaineiston avulla kallioperan alueelliset ruhjeet ja siirrokset. Alueellista tulkintaa tarkennettiin maastossa tehdyilla painovoimamittauksilla. Mittaustulosten tulkinnan mtikaan tutkimusalue voidaan jakaa kalliopinnan tason perusteella neljaan osaan. Nama ovat 1. Isokankaan keskiosan korkealle kohoavan kallionpinnan alue, 2. Punamultalukonja Motocrossradan ympariston edellista tasoa alerripana olevan kalliopinnan alue seka 3. Raatolukon kaakkoispuolisetja 4. Punamultalukon luoteispuoliset vaihtelevan kalliopinnan tason alueet. Isokankaan pohjoisosassa Punamul talukonja Motocrossradan ymparistossa kalliopera on alempana kuin muualla lsokankaalla. Myos Syrjanharjunja Vehoniemenkylan alueilla kalliopinta on muuta aluetta alempana. Raatolukon luoteis- ja pohjoispuolella kallionpinta kohoaa laajalla alueella yli 120 metria mpy, osin yli 130 metria mpy. Tama rajoittaa pohjaveden virtausyhteytta harjun pituussuunnassa. Paksujen maapeitteiden alueita ovat Punamultalukonja Motocrossradan ymparistot (30-60 metria) seka Raatolukon ita- ja etelapuoliset alueet (30-50 metria). Myos Syrjanharjulla maapeitepaksuudet ovat suuret, metria. Pohjaveden hyodyntamiseen liittyvat jatkotutkimukset olisi taman selvityksen perusteella edullista suunnata Punamultalukonja Motocrossradan ymparistoon seka Umpiperan lansipuoliselleja Hiedanperan-Naistenlinnan alueille. Muitajatkotutkimusalueita olisivat Syrjanharjun alue ja Raatolukon etelapuolinen alue.

5 1 1. JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus (GTK) on alustavasti selvittanyt harjualueen kolmiulotteista rakennetta geofysikaalisia mittauksia hyvaksikayttaen Palkaneen Isokankaan ja Kangasalan Vehoniemenharjun alueella. Tutkimus liittyy TA VASE-projektin Etelaisen tyoryhman toimintaan. Tampereen vesi- ja ymparistopiiri tilasi ensimmaisessa vaiheessa tutkimusalueen ruhjetulkinnan syksylla 1994 ja myohemmin syksylla nyt raportoitavan gravimetrisen mittausohjelman tulkintoineen. Tutkimus jakautuu kolmeen vaiheeseen. Ensimmaisessa vaiheessa selvitettiin 1:50000 peruskarttapienennoksienja kallioperakarttojen avulla seka geofysikaalisen lentomittausaineiston tulkinnan perusteella haijun rakenteeseen, kerrospaksuuteen ja pohjavesioloihin vaikuttavien kallioperan ruhjeiden ja ruhjevyohykkeiden sijaintia. Tulkinnat tehtiin ja raportoitiin syksylla Tutkimusten toisessa vaiheessa tehtiin alueella noin 21 km painovoimamittauksia. Mittausten tavoitteena oli selvittaa maapeitteen paksuuttaja mahdollisten pohjaveden virtausta jakavien kalliokynnysten sijaintia. Maastomittaukset tehtiin joulukuussa GTK on tehnyt alueella aikaisemmin seismisia luotauksia, joiden tuloksia kaytettiin myos hyvaksi tulkinnassa. Lisaksi tyon pohj a -aineistona kaytettiin kayttoon saamaamme Maa ja Vesi Oy:n 1994 alueelle tekemaa pohjavesi/tekopohjavesitutkimusohjelmaa. Kolmannessa vaiheessa tehtiin kaikkien saatujen tulosten, tulkintojen ja kaytettavissa olevan aikaisemman tutkimusaineiston perusteella paatelmat alueen rakenteesta. Tulokset esitetaan paikkatieto-ohjelmiston avulla. Eri aineistot tallennettiin ja kasiteltiin GTK:n paikkatietojaljestelmassa tammikuussa Painovoimami ttausten tulkinnan teki geofyysikko Tuire V alii. Tutkimusaineiston paikkatietokasittelyn teki geologi Ismo Ahonen. Geologisen tulkinnan teki geologi Jukka-Pekka Palmu.

6 2 2. KOHTEELLISET TUTKIMUKSET 2.1 Menetelman perusteista Painovoimamittausten avulla voidaan tutkia tiheydeltaan ymparistosta poikkeavien muodostumien paksuutta, tilavuutta ja rakennetta. Koska maapeitteen tiheys on huomattavasti pienempi kuin kallioperan tiheys, voidaan painovoimamittauksia kayttaa maapeitteen paksuuden arviointiin. Edellytyksena kuitenkin on, etta maapeitteen paksuusvaihtelut ovat riittavan suuria. Painovoimamittauksia suunniteltaessa profiilit sijoitetaan maastoon yleensa siten, etta niiden alku- ja loppupaat ovat kalliolla. Talloin voidaan arvioida alueellista painovoima-anomaliaa (taustavaihtelua), joka on perustasona paikallisille painovoimavaihteluille. Kun maapeitteen ja kallion tiheysero ja alueellinen painovoimataso tunnetaan, voidaan painovoima-anomaliasta laskea maapeitteen paksuus. Maapeitteen todellista paksuutta on hyva kontrolloida seismisella luotauksella seka kairauksella, koska seka alueellinen painovoimataso etta tiheys voivat muuttua Mittausten toteutus ja tulosten tulkinta Gravimetriset mittauslinjat sijoitettiin Vehoniemen Ja Isokankankaan alueille aiemmin tehtyja aerogeofysikaalisia ja rakennegeologisia ruhjetulkintoja hyvaksi kayttaen. Linjoja mitattiin yhteensa 10 kpl ja niiden yhteispituus on noin 21 km. Mittauksissa kaytettiin 20 metrin pistevalia. Alueella oli aiemmin tehty myos joitakin seismisia luotauksia,joiden tuloksia kaytettiin tulkinnassa hyvaksi. Lisaksi tulkinnan apuna kaytettiin olemassa olevaa tietoa kallionpinnanja pohjavedenpinnan syvyydesta. Mittausten tarkoituksena oli selvittaa maapeitteen paksuutta alueella ja paikantaa mahdolliset pohjaveden virtausta jakavat kalliokynnykset. Mittauslinjojen sijainti on esitetty liitteessa 1. Topografialtaan vaihtelevan maaston keskitiheytta arvioitiin ns. Nettletonin menetelmalla. Nain saatiin selville, onko koholla oleva topografinen muoto kalliota vai irtomaata. Menetelmaa on kuvattu tarkemmin esim. GTK:n raportissa 1992.

7 3 Tulkinta tehtiin Geologian tutkimuskeskuksessa kehitetylla SDFGM (Surface Density from Gravity Measurements) mikrotietokoneohjelmalla. Paikallisesta painovoima-anomalian vaihtelusta tulkittiin maapeitteen paksuuden vaihtelu olettaen, etta se on painovoimavaihtelun paaasiallinen aiheuttaja. Tulosten tulkinta tapahtuu siten, etta annetun mallin parametreja muuttamalla koetetaan loytaa sellainen laskennallinen kayra, joka kuvaa parhaiten mittauspisteista muodostuvaa painovoimakayraa. Tulkinta tehtiin Interpex:n Magix XU2/-tulkintaohjelmalla. Kuvassa 1. on esimerkki tulkitusta painovoimalinjasta o r-t co (.!) E J -2 r-1 ro c... C.!) -3 mitatut painovoima-arvot mallista lasketut painovoima-arvot -4 o. ~ ~ sw laskuissa ka.ytetty maapeitteen ja kallion valinen tiheysero Distance (km) NE Tam ere Vehoniemi Geological Survey of Finland Data Set: veho3 Date: Profile: , Esa/maastogeofysiikka/TV Profile Scale: 1: Vert. Exagg: 2. 00: 1 Kuva 1. Esimerkki painovoimalinjan tulkinnasta

8 4 2.3 Gravimetriset mittauslinjat Alueella mitattiin 10 painovoimalinjaa. Maapeitteen paksuus tulkittiin standarditiheydella (2670 kg/ m 3 ) redukoidusta Bouguer-anomaliasta keskimajirin tiheyserolla- 900 kg/m 3 Linjojen tulkinnassa on kaytetty a puna seismisista luotauksista tulkittuja kallionpinnan korkeustietoja, kairaustietoja seka havaintoja kalliopaljastumista. Maapeitteen paksuustulkinnat (1:10000, osa 1:20000) on esitetty liitteissa Seuraavassa esitetaan gravimetristen mittausten tulkinnat mittauslinjoittain: Linja 1 on sidottu molemmista. paista kalliopaljastumille. Maapeitteet ovat paksuimmillaan m valilla km linjan alusta. Kohdassa 0.45 km on sorakuoppa, jonka alla maapeite on ohuempi. Kohdassa 1.07 km kallio on aivan pinnassa. Maapeite on ohut myos linjan loppupaassa. Linjan 2 alkupaassa olevan kivilajin tiheys on suurempi kuin loppupaassa. Kivilajieroa ei otettu tulkinnassa huomioon, koska kivilajien tarkkaa rajaa ei tiedeta. Tulkinnassa on kaytetty keskimaaraista tiheyseroa -1.0 kg/ m 3, joka kuvaa ehka paremmin linjan alku- kuin sen loppupaata, missa maapeitteen paksuudet on saatettu tulkita jossain maarin liian suureksi. Linjalla 3 maapeite paksunee heti linjan alusta 0.1 km lahtien. Se on paksuimmillaan linjan keskiosissa m. Kallionpinnan korkokuva vaihtelee melkoisesti, 70 metrista 150 metriin merenpinnasta. Linjalla 4 maanpinnan topografian suurista vaihteluista huolimatta kallion pinta on melko tasainen. Maapeitteen paksuus on suurimmillaan noin 40 m. Linjan kohdasta 1.3 km linjan loppuun maapeiteen paksuus pienenee selvasti. Linjan 5 alkupaassa maapeitteen paksuus on noin metria. Kohdasta 0.35 km lahtien maapeite ohenee ja myotailee kallionpinnan topografiaa. Linjan loppupaassa, kohdassa km kallionpinta painuu syvemmalle ja nousee sen jalkeen jyrkasti kohti kalliopaljastumaa. Syvanne on samalla kohtaa kuin aiemmin tulkittu ruhje. Linja 6 risteaa neljan muun painovoimalinjan kanssa. Lisaksi linjan kohdassa 1.4 km on seismisen luotauslinjan paa. Nain saatiin hyva kontrolli painovoimatulkintaan, vaikka linja onkin poikkeuksellisen pitka. Tulkinnan mukaan kohdassa 0.85

9 5 km maapeite ohenee lahes olemattomaksi, vaikkei ao. kohdasta tunnetakaan kalliopaljastumaa. Maapeitteet ovat paksuimmillaan metrin luokkaa. Linja 7 on myos pitka, joten pelkka linjan paiden sidonta kalliopaljastumiin antaisi epavarman tulkinnan. Kallionpinnan tasoa voitiin kontrolloida linjan viereen aiemmin tehdyn seismisen luotauslinjan ja kahden risteavan painovoimalinjan avulla. Linja alkaa kalliolta, maapeite paksunee 0.4 km:n jalkeen no in 30 metriin. Kohdassa 1.1 km maakerroksen paksuus kasvaa noin 50 metriin ja vaihtelee loppua kohti mentaessa metrin valilla. Loppupaa ei ole kalliopaljastumalla, vaan kallionpinnan syvyyskontrolli (28 m.) on saatu seismisen luotauksen tulkinnasta. Linjalla 8 maapeite on al:uksi melko ohut, mutta paksunee metriin linjan keskivaiheilla. Kohdassa 1.2 ~m kallionpinnassa on jyrkkareunainen syvanne, joka on aikaisemmin tulkitun ruhjeen kohdalla. Linja 9 on pisin kaikista mittauslinjoista, 4 km. Se alkaa kalliolta ja risteaa linjojen 2,6,1 ja 10 kanssa. Tama antaa tukea painovoimatulkintaan, joka nain pitkalla linjalla olisi muuten epatarkempaa. Linjan loppupaa on sidottu seismisen luotauksen tulkinnasta saatuun kallionpinnan syvyyteen (72 m). Linjalla on kauttaaltaan melko paksut maapeitteet, n metria. Loppupaassa Syljanharjulle tultaessa maapeite paksunee metriin. Kallionpinnan topografia vaihtelee linjalla melko paljon. Ylimmillaan se on linjan kohdissa 0.6 km ja 1.9 km noin 140 metria merenpinnasta. Naissa kohdissa on myos ohuimmat maapeitteet. Alimmillaan kallionpinta on kohdassa 3.6 km n. 70 m merenpinnasta. Linjan 10 alkupaa on sidottu Tampereen vesi- ja ymparistopiirin kairauksesta saatuun kallion syvyystietoon, loppupaa on kalliopaljastumalla. Maapeite on linjan alkupuolella 20 m:n luokkaa. Kohdassa 0.7 km maan pinta kohoaa ja maapeite paksunee n. 40 metriin. Tulkinta on talla kohdalla hieman epatarkka, mikajohtunee tiheyden paikallisesta vaihtelusta harjanteen kohdalla. Linjan loppuosalla no in 1 km kohdasta lahtien maakerrokset ovat ohuet. Painovoimamittauksista tulkitusta kallionpinnan topografiasta lask~ttu kolmiulotteinen malli on esitetty kuvassa 2.

10 7 3. YHTEENVETO TUTKIMUSTULOKSISTA Tyon paapaino on harjun alaisen kalliopinnan syvyyden selvittamisessa. Liiteessa 3 on esitetty gravimetristen mittausten tulkintaan seka kaytettavissa olleeseen muuhun tutkimusaineistoon perustuva kalliopinnan korkokuva Isokankaan-Vehoniemenharjun alueella. Maakerrosten tulkitut paksuudet on esitetty gravimetrisissa profiileissa liitteessa 2. Saadut tulokset antavat yleiskuvan ohuen ja paksun maapeitteen alueistaja ovat pohjana tarkempiin maapera-ja pohjavesitutkimuksiin. Maanpinnan korkokuva kuvastaa tutkimusalueella yleensa maapeitteen paksuutta, silla kallion korkokuva on harjualueen alia suurissa puitteissa tasainen. Maapeite on nain ollen paksuimmillaan_harjuselanteiden kohdalla. Paksuja kohtia ovat Punamultalukon ja Motocrossradan yffiparistot (30-60 metria) seka Raatolukon ita- ja etelapuoliset alueet (30-50 metria). Myos Syrjanharjun maapeitepaksuudet ovat suuret metria. Mittaustulosten mukaan tutkimusalue voidaanjakaa kalliopinnan tason perusteella neljaan osaan. Nama ovat 1. Isokankaan keskiosan korkealla olevan kallionpinnan alue, 2. Punamultalukon ja Motocrossradan ympariston edellista alempana olevan kalliopinnan alue seka 3. Raatolukon kaakkoispuolisetja 4. Punamultalukon luoteispuoliset vaihtelevan kalliopinnan tason alueet. Isokankaan keskiosassa, Raatolukon luoteis- ja pohjoispuolisella laajalla alueella kallionpinta kohoaa gravimetrisen mittausaineiston tulkinnan perusteella laajalla alueella yli 120 metria mpy, osin yli 130 metria mpy. Tama rajoittaa pohjaveden virtausyhteytta harjun pituussuunnassa. lsokankaan pohjoisosassa on kallioperan pinta Punamultalukon ja Motocrossradan ymparistossa alempana kuin muualla Isokankaalla. Myos Syrjanharjun ja Vehoniemenkylan alueilla kalliopinta on muuta aluetta alempana. Koska tutkimusalueella kallioperassa ei ole syvalle ulottuvia ruhjeita, ei pohjavesikerros voi muodostua paksuksi. Paksuimmillaan kerrokset ovat ilmeisesti Punamultalukon ja Motocrossradan ymparistoissa. Nailta alueita ei ole kaytettavissa riittavasti pohjavedenpinnan korkeustietoja. Nykyisen vedenottamon pohjaveden muodostumisalueella on huomionarvoista ottamon itapuolella korkealle kohoava kalliopera.

11 8 Gravimetrinen profiilitulkinta on menetelmana suuntaa-antava. Nyt esitettyjen tulkintatulosten varmistamiseksi on tarpeenjatkossa tehda tarkistavia tutkimuksia, kuten seismisia luotauksia ja kairauksia. Pohjaveden hyodyntamiseen liittyvat jatkotutkimukset olisi taman selvityksen perusteella edullista suunnata Punamultalukonja Motocrossradan ymparistoon seka Umpiperan lansipuoliselleja Hiedanperan-Naistenlinnan alueille. Muitajatkotutkimusalueita olisivat Syrjanharjun alue ja Raatolukon etelapuolinen alue.

12 KIRJALLISUUSLUETTELO Interpex ltd., MAG IX-XL, User's manual. Magnetic and Gravity Data Interpretation Software. Golden CO. Elo,S.,1991. Program SDFGM (Surface Density from Gravity Measurements) Version 0.1 for MS-DOS and standard VGA microcomputers, Geofysiikan osasto, Geologian tutkimuskeskus, Espoo. Elo,S.,1982. Program TOKOPROF for calculating 2-D topographic correction along a Bouguer anomaly profile. Geophysic Department, Geological Survey of Finland.

13 LIITELUETTELO Liite 1. Mittauslinjasto Liite 2. Mittauslinjojen tulkintatulokset, linjat Liite 3. Kalliopinnan taso 1: Liite 4. Tyossa kaytetty aineisto Liite 5. Paikkatiedon muokkaus kartoiksi. Liite 6. Virhetekijoista

14 -P"""'' 1 ro (.!) E - 0 ~... ro t.. (.!) -1 I O sw Distance (kml NE Geological Survey of Finland Data Set: veho 1 Date: Profile: 1 maa eitteen aksuus , Esa/maastogeofysiikka/TV Profile Scale: 1: Vert. Exagg: 2.00: 1 r -I m 1\:)

15 2 -r-f ctj C!) E 1 -~ 0..,_, r-t ctj c (..!) E.:!! ~ 0. 11!: sw 0.~ Distance (kml 1.~ NE Geological Survey of Finland Data Set: veho2 Date: Profile: 2 maa eitteen aksuus 6806~ , ~30 Esa/maastogeofysiikka/TV Prof ile Scale: 1: Vert. Exagg: 2. 00: 1 r -i m 1\) 1\)

16 r-1 co -(.!) E -1..., r-t CD c.. (.!) c:.~ "' 0. 09!:! sw Distance (km) 1.5 NE II:) Tam ere Vehoniemi Geological Survey of Finland Data Set: veho3 Date: Profile: 3 maa eitteen aksuus , Esa/maastogeofysiikka/TV Profile Scale: t: Vert. Exagg: 2.00: 1

17 -1 -r-1 co (..!) E _, ~ ~... co '- t!) o.uj...:, _ ~ !: w o.o5,. Ts ; :-w: J sw Distance (km) NE Geological Survey of Finland Data Set: veho4 Date: Profile: 4 maa eitteen aksuus , Esa/maastogeofysiikka/TV Profile Scale: 1: Vert. Exagg: 2.00: 1 r --f m 1\) ~

18 -... to (.!) e - - ~ r-1 to c.. (!) c J 10 ~ 0.06 UJ sw 0.5 Distance (km) NE Geological Survey of Finland Data Set: veho5 Date: Profile: 5 maa eitteen aksuus , Esa/maastogeofysiikka/TV Profile Scale: 1: Vert. Exagg: 2.00: 1 r -f m 1\) 01

19 2 ~ ~ co (!) 0 E "'-"" ~ -&-J r-t co '- (!) D. E a ~ ~ s Distance (km) Geeological Survey of Finland Data Set: veho6 Date: Prot i le: 6 maa eitteen aksuus r --1 m 1\) , I Esa/maastogeofysiikka Profile Scale: 1: Vert. Exagg: 2:1 (7.)

20 0-1 -r'"'1 rc (.!) E - ~... ro t.. (.!) Distance (kml 2.5 SE Tampere Vehoniemi Geological Survey of Finland Data Set: veho7 Date: Profile: 7 aksuus , Esa/maastogeofysiikka/TV Profile Sca le: 1: Vert. Exagg: 4.00: 1 r -f m 1\:) -...!

21 -2 -r-t -3 ro t!) e """" ro -5 c.. t!) E ~ g ~ 0.09!! & w 0.5 Distance (km) 1.5 E Tampere Vehoniemi Geological Survey of Finland Data Set: vehob Date: Profile: 8 maa eitteen aksuus , Esa/maastogeofysiikka/TV Profile Scale: 1: Vert. Exagg: 2.00: 1 r -i m I\) OJ

22 2 -r--1 1 ttj t!l E 0 -~..., r-1-1 ttj c (.!) E :! 0. 1 ~...., 0. I!! UJ < NW Distance (km) SE Tam ere Vehoniemi Geological Survey of Finland Data Set: veho9 Date: Profile: 9 maa eitteen aksuus ~~ Esa/maastogeofysiikka/TV Pr ofi le Scal e: 1: Vert. Exagg: 4.00: 1 r -1 m 1\:) co

23 2 -r-t ro (.!) E... 1 ~ 0-1-J r-t ro -1 c... (.!) ~ 0. 1~ g ~ sw 0. 5 Distance (km) 1.5 NE Tam ere Vehoniemi Geological Survey of Finland Data Set: vehoto Date: Profile: 10 maa eitteen aksuus Esa/maastogeofysiikka/TV Profile Scale: 1: Vert. Exagg: 2. 00: 1 r --t m 1\)'... 0

24 Liite 4. Tyossa kaytetty aineisto Geologinen tutkimuslaitos, Seismiset luotaukset Palkaneen Isokankaalla (Ll ja L2) ja Syrjanharjulla (L3). Geologian tutkim uskeskus, Maaperakartoitus 1: , peruskartat , 02, 04 ja 05. Geologi-palvelu K. Uusik~rtano, Soraseula Oy, Vehoniemen alue, porakonekairaukset ja seisminen refraktioluotaus. ~aanmittaushallitus, Peruskartat 1:20 000, karttalehdet , 02, 04, 05. Maanmittauslaitos, t994. Numeeri~en peruskartan pohja-aineisto TIFF -formaatissa karttalehdilta , 02, 04, 05. Maa ja Vesi Oy, TAVASE, Etelainen tyoryhma. Pohjavesi/tekopohjavesitutkimusohjelman laatiminen Palkaneen Isokankaalle ja Kangasalan Vehoniemenharjulle.

25 Liite 5. Paikkatiedon muokkaus kartoiksi. Kalliopinnan tasoa esittavassa kartassa on yhdistetty alueelta kayttoon saadut seismiset, gravimetriset, kairaus ja kalliopaljastumatiedot. Geofysikaaliset mittausaineistot on talletettu paikkatietojarjestelmaan pisteittain. Pistemaisesta kalliopinnan ja pohjavedenpintojen tiedoista on yhdistetty pinnan malli Arc/info-ohjelmiston Grid-modulin IDW (inverse distance weighted), menetelmalla, sen radius-alamodulia kayttaen. Painotuskertoimena on kaytetty arvoa 2 (voi vaihdella valilla 0.5-3, jolloin arvolla 3 painotetaan pisteen lahiymparistoa eniten) ja pisteiden laskentasateen maksimi on ollut 250 m. Pinnat on laskettu 5 metrin ruutuun. Jollei 250 metrin sateella kalliopintapisteesta ole ollut muita pisteita, laskennassa on kaytetty tata ainoaa kalliopinta-arvoa. Saaduista pintahiloista on erotettu pois alueet, joille tutkimustieto ei ulotu, kayttaen puskurietaisyytta 150 metria. Tutkimustiedon alueellisten aukkojen vuoksi tietokoneella lasketun kartan korkeusvyohykkeet ovat suuntaa-antavia. Kaytettyjen kallionpinnan korkeuspisteiden sijainti on merkitty kartoille.

26 Lii te 6. Vir hetekij oista Paikkatiedon virherajat. Yleisesti voidaan sanoa sijaintiepatarkkuuden olevan pienimmillaan metria. Osa virheista aiheutuu aiempien aineistojen erilaisista karttapohjista. Syvyys- ja paksuusvirheet Gravimetriset tulkinnat ovat suuntaa-antavia, tarkkuus on yleensa metrin luokkaa. Seismisissa luotauksissa on myos huomattava menetelman yleinen 10 %:n virhetarkkuus. Paikkatieto-ohjelmalla laskettu kalliopinta on vain niin tarkka kuin sen pohjana oleva aineisto ja aineistossa olevat aukot aiheuttavat virheita. Kaytetty tietokoneohjelma laskee kalliopinnan arvoja etaisyyden mukaan painotettuina keskiarvoina tunnettujen pisteiden valille. Ohjelma ei pysty "arvaamaan" kallion painanteita,jos tieto painanteesta puuttuu tunnettujen pisteiden valilta. On tarkeaa karttaa tarkastellessa kiinnittaa huomio karttaan merkittyihin tutkimuspisteisiin, ts. mista tietoa todella on ja mika on laskennallista kalliopinnan tasoa.

27