POHJAVESIALUEEN GEOLOGISEN RAKENTEEN SELVITYS HÄMEENKANGAS- NIINISALON POHJAVESIALUEELLA KANKAANPÄÄSSÄ

Transkriptio

1 ARKISTORAPORTTI 107/2014 GTK, Etelä-Suomen yksikkö Maankäyttö ja ympäristö Kankaanpään kaupunki Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus POHJAVESIALUEEN GEOLOGISEN RAKENTEEN SELVITYS HÄMEENKANGAS- NIINISALON POHJAVESIALUEELLA KANKAANPÄÄSSÄ

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro Tekijät Ahonen, Jussi Valjus, Tuire Raportin laji Arkistoraportti Toimeksiantaja Kankaanpään kaupunki, Varsinais-Suomen ELY-keskus. Raportin nimi Pohjavesialueen geologisen rakenteen selvitys Hämeenkangas-Niinisalon pohjavesialueella Kankaanpäässä Tiivistelmä Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Etelä-Suomen yksikkö on tehnyt pohjavesialueen geologisen rakenneselvityksen Kankaapäässä sijaitsevalle Hämeenkangas - Niinisalon pohjavesialueelle. Tutkimukset toteutettiin vuonna Tässä raportissa selvitetään tutkimusalueen kallionpinnan korkokuvaa, pohjavedenpinnan tasoa, harjun syntyvaiheita sekä maaperäkerrostumien rakenteen ja aineksen vaihtelua kairauksiin, painovoimamittauksiin ja pohjaveden pintatietoihin perustuen. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Pohjavesialue, rakenneselvitys, kalliopinta, pohjavesipinta Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Länsi-Suomi, Satakunta, Kankaanpää, Niinisalo, Hämeenkangas, Pohjavesialue: Hämeenkangas-Niinisalo (ELYtunnus ) Karttalehdet Kuninkaanlähde, Kankaanpää Muut tiedot - Arkistosarjan nimi Arkistoraportti Arkistotunnus 107/2014 Kokonaissivumäärä 16 s., 81 liites. Kieli Suomi Hinta Julkisuus Julkinen Yksikkö ja vastuualue GTK Etelä-Suomen yksikkö Allekirjoitus/nimen selvennys - Hanketunnus - Allekirjoitus/nimen selvennys -

3 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys Hämeenkangas - Niinisalo 1. JOHDANTO Yleistä Aikaisemmat tutkimukset MAASTOTUTKIMUKSET Maastokartoitus Havaintoputkiasennukset ja kairaukset Painovoimamittaukset Menetelmän perusteista Mittaukset ja tulosten tulkinta Maatutkaluotaukset MALLINNUKSET JA VISUALISOINTI 8 4 TULOKSET Kallioperän koostumus, rakenne ja korkokuva Tutkimusalueen maaperägeologisesta rakenteesta ja syntyhistoriasta Pohjavedenpinnan taso, pohjavesivyöhykkeen paksuus virtaussuunnat, ja pohjavettä suojaavan irtomaakerroksen paksuus sekä irtomaan kokonaispaksuus YHTEENVETO 14 6 KIRJALLISUUSLUETTELO 16 LIITTEET Liite 1. Mittauslinjat Liite 2. Maaperäkartta Liite 3. Kalliopinnan taso Liite 4. Pohjavedenpinnan taso Liite 5. Pohjavesivyöhykkeen paksuus Liite 6 Pohjavedenpinnan yläpuolisen irtomaakerroksen paksuus Liite 7 Kalliopinnan yläpuolisen irtomaakerroksen paksuus Liitteet Painovoimamittausten tulkintalinjat Liitteet Havaintoputkikortit Liite Yhteenveto pohjavesiputkiasennusten maalajihavainnoista Liite 11. Maatutkaluotausprofiilit Kansikuva: Näkymä Pohjankankaalta idän/viherperänkeitaan suuntaan Kuva: GTK, Jussi Ahonen

4 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 1 Hämeenkangas - Niinisalo 1. JOHDANTO 1.1 Yleistä Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Etelä-Suomen yksikkö on tehnyt pohjavesialueen geologisen rakenneselvityksen Kankaapäässä sijaitsevalle Hämeenkangas - Niinisalon ( ) ensimmäisen luokan pohjavesialueelle (kuva 1). Tutkimukset toteutettiin vuonna GTK:ssa tutkimuksen organisoinnista ja toteutuksesta on vastannut geologi Jussi Ahonen. Painovoimamittauksista ja niiden tulkinnasta vastasi geofyysikko Tuire Valjus. Maatutkaluotauksista vastasi tutkija Juha Majaniemi ja kairausvalvonnasta tutkimusassistentti Janne Tranberg. Hankkeen rahoituksesta ovat vastanneet Kankaanpään kaupunki, Geologian tutkimuskeskus ja Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Kuva 1. Tutkimusalueen sijainti. Kartta GTK, J. Ahonen. Tässä raportissa selvitetään tutkimusalueen kallionpinnan korkokuvaa, pohjavedenpinnan tasoa, harjun syntyvaiheita sekä maaperäkerrostumien rakenteen ja aineksen vaihtelua kairauksiin, painovoimamittauksiin ja pohjaveden pintatietoihin perustuen. Kallio- ja pohjavesipintamallit yhdessä maaperämuodostumien syntyvaiheiden tulkinnan kanssa luovat perustan alueen vedenjohtavuuksien ja pohjaveden virtauskuvan hahmottamiselle sekä mm. vedenhankintapaikkojen ja pohjavesialuerajausten määrittelylle. Tiedot palvelevat myös maankäytön suunnittelua ja pohjaveden suojelua sekä pohjavettä uhkaavissa onnettomuustilanteissa tarvittavien toimenpiteiden

5 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 2 Hämeenkangas - Niinisalo suorittamista ja ennakoimista. Rakennetutkimuksella tuotettua tietoa voidaan jatkossa hyödyntää myös pohjaveden virtausmallien laadinnassa. 1.2 Aikaisemmat tutkimukset Tutkimuksen tausta-aineistona on käytetty sekä seuraavia geologisia selvityksiä että pohjaveden hankintaan ja suojeluun liittyviä hydrogeologisia ja teknisiä erillisselvityksiä: Huhma, A., Salli, I., Matisto, A Ikaalinen. Kallioperäkartan selitys 1 : , 2122 Kielosto, S Maaperäkartan 1: selitysosa. Karttalehti Kuninkaanlähde. Kielost,o S Maaperäkartan 1: selitysosa. Karttalehti Kankaanpää. Lindholm, A Hämeenkankaan geomorfologia, rakenne ja pohjavesiolosuhteet. Pro Gradu tutkielma. Turun yliopisto, Maantieteen laitos. Palmu, J.-P. & Valli, T Hämeenkankaan - Pohjankankaan harjuselvitys. Vaihe 1: Alueen geologian pääpiirteet Geologian tutkimuskeskus, Etelä-Suomen yksikkö. Julkaisematon tutkimusraportti. Mäkinen, J Hämeenkankaan pohjavesialueen maatutkaluotausten (GTK) sedimentologinen rakennetulkinta. Lounais-Suomen ympäristökeskus. Julkaisematon tutkimusraportti. 9 s. Seppälä, M Hämeenkankaan pohjavesitutkimukset Julkaisematon tutkimusraportti. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 21 s. Ståhle, M Hämeenkankaan - Pohjankankaan harjuselvitys. Alueelliset ympäristöjulkaisut 97, Lounais-Suomen ympäristökeskus, Turku. 104 s. Valjus, T Hämeenkankaan harjuselvitys. Maapeitteen paksuuden määritys painovoimamittausten avulla. Raportti Geologian tutkimuskeskus, Espoo. Valli, T., Palmu, J.-P. & Lehtimäki, J Hämeenkankaan - Pohjankankaan harjuselvitys. Vaihe 2: Painovoimamittaukset ja ehdotukset jatkotutkimuksiksi Geologian tutkimuskeskus, Etelä-Suomen yksikkö. Julkaisematon raportti. Kallioperäkarttojen (1: ), maaperäkarttojen (1: ja 1:20 000) ja maastokartan (1:20 000) lisäksi käytettävissä oli ympäristöhallinnon pohjavesitietojärjestelmän (POVET) pohjavesipintahavaintoja alueella sijaitsevista pohjaveden tarkkailuputkista

6 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 3 Hämeenkangas - Niinisalo 2 MAASTOTUTKIMUKSET 2.1 Maastokartoitus Tutkimusalueella tehdyllä maastokartoituksella muodostettiin yleiskäsitys tutkimusalueen geologisista ja hydrogeologisista olosuhteista. Maastokartoituksella tehtiin geomorfologiset pintahavainnot tutkimusalueen keskeisiltä osilta. 2.2 Havaintoputkiasennukset ja kairaukset Tutkimusalueella tehtiin maaperäkairauksia ja havaintoputkiasennuksia toukokuussa 2013 yhteensä 9 tutkimuspisteessä. Kairaukset tehtiin Destia Oy:n toimesta GM200 kairauskoneella (Kuva 2). Kairauspisteet suunniteltiin painovoimamittausten tukipisteverkkoa ja pohjavedenpinnan havainnointia silmällä pitäen. Asennuskohteet tarkastettiin maastossa ennen kairausten aloitusta. Maaperäkairausta ja kalliovarmistusta tehtiin yhteensä noin 255 metriä. Pohjaveden havaintoputkia asennettiin yhdeksän (yhteensä noin 230 m). Putket varustettiin metallisilla galvanoiduilla, lukittavilla suojaputkilla (halkaisija 80 mm). Halkaisijaltaan 52/60 mm:n kokoiset pohjavesiputket ovat materiaaliltaan suuritiheyksistä polyeteeniä (HDPE). Kairausten yhteydessä havainnoitiin maaperän vallitseva kerrosjärjestys ja otettiin maanäytteitä. Pohjavesiputkien asennuksen jälkeen mitattiin pohjavedenpinnat uusista ja vanhoista pohjavesiputkista. Vesinäytteitä putkista ei tässä yhteydessä otettu, mutta Varsinais-Suomen ELY-keskus ottaa vesinäytteitä putkista vuoden 2014 aikana. Yksityiskohtaiset havaintoputkikortit ja aistinvaraiset maaperänäytteiden maalajijärjestykset ovat liitteessä 9. Yhteenveto pohjavesiputkiasennusten maalajihavainnoista on liitteenä 10. Maalajimäärityksissä on käytetty GEO-luokitusta (Korhonen et al. 1974).

7 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 4 Hämeenkangas - Niinisalo Kuva 2. Kairausta tutkimuspisteellä GTK78_13. Kuva GTK, Janne Tranberg. 2.3 Painovoimamittaukset Menetelmän perusteista Painovoimamittausten avulla voidaan tutkia tiheydeltään ympäristöstä poikkeavien muodostumien paksuutta ja tilavuutta. Koska maaperän tiheys on huomattavasti kallioperän tiheyttä pienempi (tiheysero noin kg/m 3 ), voidaan painovoimamittauksia käyttää myös maapeitteen paksuuden arviointiin. Edellytyksenä kuitenkin on, että maapeitteen paksuusvaihtelut ovat riittävän suuria (vähintään 10 metriä). Myös mittauspisteen korkeusasema pitää tuntea. Painovoimamittauksella ei pystytä erottelemaan maaperän eri kerroksia tai pohjavedenpinnan tasoa. Muilla tutkimusmenetelmillä tuotettuja maaperä- ja pohjavesitietoja (esim. kairaus, seisminen luotaus ja maatutkaluotaus) voidaan kuitenkin hyödyntää painovoimamittausten tulkinnassa. Maapeitteen paksuutta määritettäessä painovoimaprofiilit pyritään sijoittamaan maastoon siten, että niiden alku- ja loppupäät ovat kalliopaljastumilla tai kairauspisteissä, joissa kallionpinnan tarkka korkeustaso tunnetaan. Lisäksi profiilit voivat kulkea ristiin toistensa yli. Näin voidaan arvioida painovoimakentän alueellista vaihtelua, jota käytetään maapeitteen paksuustulkinnan perustasona. Kun maa- ja kallioperän välinen tiheysero oletetaan vakioksi, voidaan painovoima-anomaliasta laskea maapeitteen paksuus. Maaperän todellista paksuutta on kuitenkin tarpeellista kontrolloida riittävän tiheästi esim. kairaamalla, koska sekä kallion tiheydestä riippuva alueellinen painovoimataso että irtomaapeitteen tiheys voivat vaihdella mittauslinjalla ja siten vaikuttaa tulkintatulokseen. Vaikka maapeitteen tulkitussa paksuu-

8 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 5 Hämeenkangas - Niinisalo dessa saattaa referenssitiedon puuttuessa olla kohtuullisen suuriakin virheitä, kuvaa tulos yleensä hyvin kallionpinnan alueellisen topografian vaihtelua. Jos painovoimaprofiileille saadaan myöhemmin uutta kallionpintatietoa esim. kairauksilla tai tihennyslinjoilla, voidaan maapeitteen paksuustulkintaa tarkentaa uudelleentulkinnalla Mittaukset ja tulosten tulkinta Mittaukset suoritettiin Worden gravimetrillä käyttäen 20 metrin pisteväliä. Linjapisteiden maanpinnan tasojen määritykseen käytettiin letkuvaaitusta. Painovoimalinjojen päät on sidottu kalliopaljastumiin ja kairauspisteisiin. Linjojen päätypisteiden korkeustaso on määritetty VRS-GPS -laitteistolla. Painovoimalinjojen sijainti on esitetty liitteessä 1. Mittauslinjoja oli 22 kpl (linjat 1-22), yhteispituudeltaan n. 27 km. Mitattujen linjojen lisäksi tulkittiin uudelleen vuonna 1997 mitatut linjat (linjat v1-v8). Ko. linjat risteävät useassa kohdassa tänä vuonna mitattujen linjojen kanssa, joten risteyskohdat antoivat lisäinformaatiota vanhojen, erittäin pitkien linjojen tulkintaan. Mittaustuloksista on laskettu Bouguer -anomaliat keskitiheydellä 2670 kg/m 3. Maanpinnan vaihtelusta johtuva painovoimatulosten vääristymä on korjattu käyttäen GTK:n 3Dtopografiakorjausta, johon poimitaan mittauslinjan ympäristön maanpinnan taso Maanmittauslaitoksen (MML) 25 x 25 m:n digitaalisesta korkeusmallista. Tulkinnassa on käytetty Interpex MAGIX-XL -tulkintaohjelmaa. Paikallisesta painovoima-anomalian vaihtelusta on tulkittu maapeitteen paksuus. Tulkinta etenee siten, että annetun mallin parametreja muuttamalla koetetaan löytää sellainen laskennallinen käyrä, joka vastaa parhaiten mittauspisteistä muodostuvaa painovoimakäyrää. Painovoimamittausten linjakohtaiset tulkinnat on esitetty leikkauskuvina liitteissä Leikkauskuvien vaaka-akselin mittakaava vaihtelee linjan pituudesta riippuen. Pystyakselin mittakaava on kaikissa kuvissa 1:1000. Leikkauskuvien Y-koordinaatista puuttuu kaistanumero, joka on KKJ2. Esimerkki painovoimamittauksen tulkintaprofiilista on esitetty kuvassa 3. Pohjaveden pinnan vaihtelua ei voi selvittää painovoimatulkinnalla, mutta pohjavesitietoa käytetään tulkintatarkkuuden lisäämiseksi. Pohjavedenpinnan tasona on käytetty havaintoputkista saatuja arvoja ja se näkyy leikkauskuvissa vaakaviivana. Pohjavedenpinnan yläpuoliselle, kuivalle maa-ainekselle on tulkinnassa käytetty tiheyttä kg/m 3 ja pohjaveden kyllästämälle maa-ainekselle kg/m 3.

9 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 6 Hämeenkangas - Niinisalo Kuva 3. Painovoimamittaukset tulkintaprofiili alueen keskiosalta (linja 9). Ylin käyrä on maanpinta ja alin käyrä on tulkittu kallionpinta. Lähes vaakasuoraan piirretty pohjavedenpinta ei ole tällä kohtaa yhtenäinen, koska kallionpinta kohoaa pohjavedenpinnan yläpuolelle linjan länsiosassa. Kuva GTK/Tuire Valjus.

10 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 7 Hämeenkangas - Niinisalo 2.4 Maatutkaluotaukset Maatutkaluotaus on geofysikaalinen tutkimusmenetelmä, joka perustuu sähkömagneettisten pulssien lähettämiseen maaperään ja takaisin heijastuvien pulssien rekisteröintiin. Maatutkaluotauksella saadaan jatkuvaa profiilitietoa maaperän rakenteesta. Menetelmä on parhaimmillaan harjualueilla, jossa sillä saadaan tietoa jopa yli 30 metrin syvyydeltä kallionpinnan korkokuvasta, pohjavedenpinnan tasosta, irtainten maalajien laadusta ja maaperän kerrosten rakenteesta. Näillä tiedoilla on merkittävä osuus alueilla, joilla on vähän maaperäleikkauksia. Tutkimusalueilla luodattiin elokuussa 2013 GTK:n maatutkakalustolla 30 linjaa (f198-f227). Linjojen yhteispituus on noin 27 kilometriä. Luotauksissa käytettiin SIR-3000 maatutkalaitteistoa ja 100 MHz:n antennia (kuva 4), joka on tyypillisimpiä antenneja pohjavesitutkimuksissa. Mittausaikana käytettiin 400 nanosekuntia. Linjojen paikannus maastossa tehtiin GPS paikantimella. Kuva 4. Maatutkausta tutkimusalueen keskiosassa. Kuva GTK, J. Ahonen. Maatutkaluotausten tuloksia on tässä raportissa hyödynnetty soveltuvin osin kallion- ja pohjavedenpinnan syvyyden määrityksessä ja muodostumien sisäisen rakenteen tulkinnassa.

11 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 8 Hämeenkangas - Niinisalo 3 MALLINNUKSET JA VISUALISOINTI Maastotutkimusten ja käytettävissä olleiden muiden tutkimusaineistojen tulokset käsiteltiin ArcMap -ohjelmistolla. Tulosten esikäsittelyn jälkeen syntyneestä aineistosta tehtiin mallinnukset alla kuvatulla tavalla. Mallinnusten tulokset on visualisoitu ArcMap ohjelmistolla 1: mittakaavaisille karttapohjille A3 koossa. Maanpinnan korkeusmalli muodostettiin Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineistosta (Pohjakartat: Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus). Maanpinnan korkeusmallista muodostettu vinovalaistu korkokuva on esitetty yhdessä alueen maaperäkartan kanssa liitteessä 2. Kallionpinnan korkeusmalli (liite 3) muodostettiin kalliopaljastumien, kairaustietojen ja painovoimamittausten avulla. Kairauspisteet kairattiin 3 metrin kalliovarmistuksella eli pisteiden tiedot kallionpinnan korkeudesta ovat luotettavia. Pistemäisistä korkeustiedoista interpoloitiin pintamalli ArcMap -sovelluksen Topo to raster -toiminnolla. Mallin solukokona käytettiin 10 metriä ja mallin interpoloinnin ulottuvuus tunnetulta pisteeltä on 150 metriä. Pohjavedenpinnan korkeusmallin (liite 4) laskennassa käytettiin pohjavesiputkien ja luonnonvesipintojen (lähteet) mittaustietoja. Pohjavesiputkien vedenpinnan korkeusmittausten lisäksi käytettiin ympäristöhallinnon Povet-järjestelmästä saatavia pohjaveden korkeustietoja. Pistemäisestä tiedostosta interpoloitiin 10 metrin solukoolla pintamalli ArcMap-sovelluksen Topo to raster -toiminnolla. Mallin interpoloinnin ulottuvuus tunnetulta pisteeltä on 350 metriä. Pohjavedellä kyllästyneen maapeitteen paksuus (liite 5) saatiin vähentämällä interpoloitu kallionpinta pohjavedenpinnasta ArcMap-sovelluksen Raster calculator- toiminnolla. Laskennan tulos leikattiin painovoimamittauksista 150 metrin säteelle, koska sitä etäämmällä interpoloinninluotettavuus heikkenee. Nämä olivat myös alueita, joista oli melko luotettava arvio pohjavedenpinnan korkeudesta. Esityksen solukoko on 10 metriä. Pohjavedenpinnan yläpuolisen irtomaakerroksen paksuus (liite 6) saatiin maanpinnan korkeusmallin ja pohjavedenpinnan korkeusmallin erotuksesta. Pohjavedenpinnan yläpuoleisen maakerroksen paksuutta tarkasteltiin ainoastaan niillä alueilta, joilta oli melko luotettava arvio pohjavedenpinnan tasosta. Erotus laskettiin ArcMap sovelluksen Raster calculator toiminnolla. Esityksen solukoko on 10 metriä. Irtomaapeitteen kokonaispaksuus (liite 7) laskettiin vastaavasti maanpinnan ja kallionpinnan korkeusmalleista. Mallit kallionpinnan sekä pohjavedenpinnan korkeuksista on muodostettu interpoloimalla. Menetelmän luonteesta johtuen kyse on arviosta tunnettujen havaintopisteiden (esimerkiksi kairaukset) ulkopuolella. Pintamalleja tarkasteltaessa onkin aina huomioitava mittaus- ja mallinnusmenetelmien rajoitukset. Kallionpinnan korkeustaso on varmasti selvillä vain kairauspisteissä ja avokallioilla. Painovoimalinjojen mittauspisteille tulkitut syvyydet antavat ainoastaan yleiskuvan kallionpinnan korkeustasosta. Mallinnusohjelmisto tasoittaa interpoloimalla tunnettujen ja tulkittujen kallionpintapisteiden välit. Tästä johtuen interpoloidussa mallissa käytettyjen tasopisteiden välialueilla voi olla laajojakin kalliokohoumia tai -painanteita, joita ei pintamallissa voida havaita. Kallionpintamallin reuna-alueilla myös painovoimalinjojen ja kairauspisteidenpuutteesta johtuva kalliopaljastumien korkeustasojen ylikorostuminen saattaa aiheuttaa mallin vääristymistä. Yleisesti ottaen kaikkien mallien tarkkuus on sitä parempi mitä lähempänä alue sijaitsee mitattuja sekä pohjaveden että kallion pinnantasoja.

12 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 9 Hämeenkangas - Niinisalo 4 TULOKSET 4.1 Kallioperän koostumus, rakenne ja korkokuva Tutkimusalue kuuluu pääosin Kankaanpään ja Ikaalisten (1144 ja 2122) karttalehdille. Kallioperäkartat ja kallioperäkartan selitykset GTK on julkaissut vuosina 2005 (Pihlaja & Kujala) ja 1993 (Virransalo & Vaarma). Tutkimusalueen kallioperän on pääosin gabroa, paikoin esiintyy myös graniittia ja tonaliittia. Kallioperän koostumus on esitetty kuvassa 5. Kuva 5. Tutkimusalueen kallioperä. Karttatuloste Jussi Ahonen, GTK.

13 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 10 Hämeenkangas - Niinisalo Tutkimusalueen läpi kulkee Kuninkaanlähteen alueen kautta isohko pohjois-eteläsuuntainen ruhjevyöhyke sekä kuninkaanlähteeltä kaakkoon kulkeva ruhjevyöhyke (Palmu & Valli 1997). Nämä ruhjevyöhykkeet näkyvät painaumina tutkimusalueen kallionpinnan tasossa (liite 3). Kallionpintamallin perusteella luode-kaakko suuntainen ruhje jatkuu myös Kuninkaanlähteeltä luoteeseen kohti Isokeitaan suota ja Pansiankulmaa. Kallionpinnan tasoerot vaihtelevat tutkimusalueella alle 70 metristä mpy. hieman yli 120 metriin mpy. (liite 3). Matalimmillaan kallionpinta on edellä mainittujen ruhjevyöhykkeiden kohdilla, Pansiakulmalla Kiimakankaanojan kohdalla, koillisosassa Kumpulan tilan kaakkoispuolella sekä keskiosassa noin 1 km Viidentienristeyksen vedenottamolta kaakkoon. Näiden lisäksi kalliopinta on tason 85 m mpy. alapuolella myös Isokeitaan suon itäkärjessä sekä Viidentienristeyksen itäpuolella. Korkeimmillaan kalliopinnan taso on Ylisenharjun alueella ja tutka-aseman eteläpuolella yli 115 m mpy. sekä Kuninkaanlähteen karavaanialueen pohjoispuolella ampumaradan alueella yli 100 m mpy. 4.2 Tutkimusalueen maaperägeologisesta rakenteesta ja syntyhistoriasta Tutkimusalue sijoittuu kahden suuren maaperägeologisen muodostuman, Hämeenkankaan ja Pohjankankaan, vaihettumisvyöhykkeeseen, jotka molemmat ovat syntyneet jäätikön viimeisimmässä perääntymisvaiheessa (Kielosto 1982 ja 1984). Itä-länsi suuntainen Hämeenkangas on yleisimmin esitetyn käsityksen mukaan kahden erillisen jääkielekkeen sivujen väliin syntynyt saumaharjumuodostuma (Palmu & Valli 1997, Mäkinen 2008 ja Lindholm 2010). Vähemmän tutkittua pohjois-eteläsuuntaista Pohjankangasta taas pidetään jääjärveen rajoittuvan, länteen peräytyvän, jäätikkökielekkeen eteen syntyneenä reunamuodostumana/deltakomleksina (Lunkka & Gibbard 1996 ). Pohjankankaalla, varsinkin sen pohjois-osissa (Lunkka & Gibbard 1996), on tosin myös piirteitä pohjoisesta virranneista jäätikön sulamisvesistä, jonka perusteella ainakin osa Pohjankankaasta olisi syntynyt (pohjoiseen tapahtuneen) jäätikön perääntymisen yhteydessä (Palmu & Valli 1997). Pansiankulmalla muodostumaan liittyy myös kaakko-luode suuntainen hiekkavaltainen muodostumajakso, joka jatkuu Kankaanpään länsipuolella sijaitsevalle Hirvikankaalle asti (Kielosto 1984) Jäätikön peräydyttyä alueelta noin vuotta sitten alue jäi veden alle Itämeren myöhäisempien esivaiheiden ajaksi. Suurimmillaan vedensyvyys oli Ancylus järvivaiheessa, yli 50 metriä. Vedenpinnan myöhemmin laskiessa rantavoimat muokkasivat muodostumaa merkittävästi huuhtomalla jo kertaalleen kerrostunutta ainesta ja kuljettamalla sitä uudelleen. Tutkimusalueella on nähtävissä runsaasti rantavoimien merkkejä, kuten rantavalleja (kuva 6) ja rantatörmiä (Kielosto 1984). Tutkimusalueen itäpuolta peittää yleisesti jopa 20 metriä paksut rantakerrostumat (Paalijärvi 2008)) Yleisesti voidaankin sanoa, että tutkimusalueen geologinen syntyhistoria ei ole yksiselitteinen vaan siinä on nähtävissä merkkejä eri prosesseista ja se edustanee useampaa eri vaihetta. Muodostuman syntyhistorian ja sisäisen rakenteen tarkempi tuntemus edellyttää lisätutkimuksia.

14 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 11 Hämeenkangas - Niinisalo Kuva 6. Tieurilla rantavallit erottuvat karkeampana aineksena. Kuvassa näkyvä rantavalli näkyy selkeästi myös liitteen 2 maanpinnan laserkorkeusaineistosta (kuva otettu Viherperänkeitaan laavulta länteen kulkevalta tieuralta). Kuva Jussi Ahonen, GTK. 4.3 Pohjavedenpinnan taso, pohjavesivyöhykkeen paksuus virtaussuunnat, ja pohjavettä suojaavan irtomaakerroksen paksuus sekä irtomaan kokonaispaksuus Pohjavedenpinnan taso vaihtelee tutkimusalueella noin 100 metristä mpy. 118 metriin mpy. (liite 4). Pohjavedenpinnan taso on ylimmillään alueen itäosassa, jossa se on laajalla alueella tasojen metriä mpy. väillä. Tutkimusalueen itäpuolella sijaitsevalla Viherperänkeitaan suon länsireunassa pohjavedenpinta on noin 115 m mpy. tasolla, josta se laskee itään/koilliseen. Alimmillaan pohjavesialueen pohjaveden pinta on Pansiankulmalla Uudentalonlähteen vedenottamon alueella, noin tasolla 100 m mpy. Kuninkaanlähteen alueella pohjavedenpinnan taso on noin 103 m mpy. Tutkimusalueella muodostuvan pohjaveden määrän on arvioitu olevan alueella m 3 /vrk (Britschgi & Gustafsson, 1996). Tutkimusalueella sijaitsevat Uudentalonlähteen, Viidentienristeyksen, Isonevan Vesiosuuskunnan sekä Vihusaaren vedenottamot.

15 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 12 Hämeenkangas - Niinisalo Tutkimusalueen maaperässä on tutkimusten perusteella kaksi erillistä pohjavesiallasta itälänsisuunnassa, länsiosa jakautuu lisäksi kolmeen osa-alueeseen (Kuva 7). Itäosassa pohjavedenpinnan taso on laajalla alueella hyvin tasaisesti tasojen välissä. Länsipuolella pohjavedenpinnan taso taas on kauttaaltaan tason 110 m mpy. alapuolella. Esimerkiksi ampumaradan luoteispuolella (maatutkalinja f225) pohjavedenpinta on itäpuolella tasolla 117 ja länsipuolella tasolla 105 m mpy. Näiden väliseltä alueelta ei pohjavedenpinnan tasoa pystytty määrittämään noin 400 metrin matkalta. Ohuimmillaan alueiden välillä 300 metriä kapea alue, jolta ei ole käytettävissä havaintoja pohjavedenpinnan tasosta. Näin iso gradientti hiekka- ja soravaltaisissa kerroksissa viittaa yhtenäisen vettä läpäisemättömään rakenteen esiintymiseen tai poikkeaviin pohjavesiolosuhteisiin. Tutkimustulosten ja niistä tehtyjen mallinnusten mukaan yhtenäistä kalliokynnystä ei alueiden välillä ole. Alueen keskiosissa tehdyissä kairauksissa ei saatu myöskään viitteitä moreenikerroksista tai muista vettä pidättävistä maaperäkerroksista. Toisaalta alueella tehdyt kairaukset eivät ole sijoittuneet vedenjakajan kohdalle. Myös maatutkaluotausten tulkinta on maakerrosten osalta epäselvä muodostuman ytimen kohdalla. Vesipintojen ero selittyisi myös yhtenäisen vettä pidättävällä kerroksella itäpuolen kerrostumissa tason 117 m mpy. alapuolella. Tällöin itäpuolen vedet olisivat ainakin osittain orsivettä. Tällaista vettä pidättävää kerrosta ei kuitenkaan havaittu alueelle tehdyissä kairauksissa eikä maatutkaluotauksissa. Pohjavesivyöhykkeen paksuus vaihtelee tutkimusalueella mallinnuksen mukaan nollasta yli 30 metriin (liite 5). Paksuimmillaan pohjavesivyöhyke on alueilla, joissa kallionpinta on matalimmillaan, Pansiankulmalla ja Kuninkaanlähteellä sekä muutenkin kallioperän ruhjevyöhykkeen alueella. Liitteessä 5 on nähtävissä myös alueet, joissa kallionpinta nousee pohjaveden pinnan yläpuolelle. Suurialaisin näistä sijaitsee Kuninkaanlähteen ja ampumaradan alueen välissä. Lisäksi vastaavia pienialaisia alueita esiintyy Ylisenharjun alueella ja tutka-aseman eteläpuolella Nämä alueet eivät kuitenkaan muodosta yhtenäistä, pohjaveden virtausta katkaisevaa, kalliokynnystä. Ne ovat pienialaisia ja epäyhtenäisiä, joten pohjaveden virtauksen kannalta ne ovat pohjaveden virtausta ohjaavia ja paikallisiin virtaussuuntiin vaikuttavia rakenteita.

16 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 13 Hämeenkangas - Niinisalo Kuva 7. Tutkimusalueen vedenjakajat Kuva Jussi Ahonen, GTK. Pohjaveden päävirtaussuunnat ja vedenjakajat on esitetty kuvassa 7. Pohjavesi virtaa muodostuman länsireunoilla pääsääntöisesti länteen: länsireunan pohjoisosassa virtaus tapahtuu kohti Isokeitaan suota, keskiosissa pohjaveden virtaus tapahtuu kohti Pansiankulmaa ja eteläosassa pohjaveden virtaus tapahtuu länsilounaaseen kohti Kuninkaanlähdettä. Länsipuolen vedenjakajat eivät ole rakenteita, jotka estävät pohjavesivirtauksen vaan edustavat alueita, joissa pohjaveden virtaussuunta muuttuu. Tutkimusalueen itäosassa pohjavesi virtaa kohti itää eli Viherperänkeidasta. Viherperänkeitaan turvetuotantoalue aiheuttaa paikallisen pohjavedenpinnan aleneman, joka on nähtävissä tutkimusalueen reunan pohjavesiahavainnoissa turvetuotantoalueen kohdalla. Pohjavesialueen eteläosassa kertyvät pohjavedet edustavat todennäköisesti vain osaa Kuninkaanlähteen virtaamasta. Tämä tutkimus vahvistaa aiempaa käsitystä siitä, että Kuninkäänlähteelle virtaa pohjavettä idästä, Hämeenkankaan pohjavesialueelta, jopa useiden kilometrien päästä (Paalijärvi 2007). Liitteessä 6 on esitetty tutkimusalueen pohjavedenpinnan yläpuolisen irtomaapeitteen paksuus. Pohjavesi on alueella pääosin yli 10 metrin syvyydellä maanpinnasta. Muodostuman reunoilla pohjavesi on lähempänä maanpintaa ja paikoin (lähteiden kohdalla) yhtyy siihen. Suurimmillaan maanpinnan ja pohjaveden etäisyys on mallin mukaan muodostuman keskiosissa (paikoin yli 25 metriä), alueilla jossa maanpintakin nousee korkeimmalle. Maaperän kokonaispaksuus on esitetty liitteessä 7. Koko maaperän paksuimmat kohdat löytyvät muodostuman keskiosista. Paksuimmillaan maaperän kokonaispaksuus on mallin mukaan metriä kairauspisteestä GTK78_13 itään, lähes 70 m.

17 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 14 Hämeenkangas - Niinisalo 5 YHTEENVETO Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Etelä-Suomen yksikkö on tehnyt pohjavesialueen geologisen rakenneselvityksen Kankaanpäässä sijaitsevalle Hämeenkangas-Niinisalon ( ) ensimmäisen luokan pohjavesialueelle.. Tutkimuksessa selvitettiin kallionpinnan korkokuvaa, pohjavedenpinnan tasoa ja virtaussuuntia sekä harjumuodostuman syntyvaiheita. Tutkimusmenetelminä käytettiin kairauksia, maatutkaluotauksia, painovoimamittauksia ja maastokartoituksia. Kallio- ja pohjavesipintamallit yhdessä maaperämuodostumien syntyvaiheiden tulkinnan kanssa luovat perustan alueen vedenjohtavuuksien ja pohjaveden virtauskuvan määrittelylle. Tutkimusalue sijoittuu kahden suuren maaperägeologisen muodostuman, Hämeenkankaan ja Pohjankankaan, vaihettumisvyöhykkeeseen, jota myös rantavoimat oivat muokanneet voimakkaasti. Tutkimusalueen geologinen syntyhistoria ei ole yksiselitteinen vaan siinä on nähtävissä merkkejä eri prosesseista ja se edustanee useampaa eri vaihetta. Muodostuman syntyhistorian ja sisäisen rakenteen tarkempi tuntemus edellyttää lisätutkimuksia. Tutkimusalueen läpi kulkee Kuninkaanlähteen alueen kautta isohko pohjois-eteläsuuntainen ruhjevyöhyke sekä Kuninkaanlähteeltä kaakkoon kulkeva ruhjevyöhyke. Kallionpintamallin perusteella luode-kaakko suuntainen ruhje jatkuu myös Kuninkaanlähteeltä luoteeseen kohti Isokeitaan suota ja Pansiankulmaa. Matalimmillaan kallionpinnan taso on Pansiakulmalla 70 metriä mpy. Korkeimmillaan kalliopinnan taso on Ylisenharjun alueella ja tutka-aseman eteläpuolella yli 115 m mpy. Tutkimusalueella muodostuvan pohjaveden määrän on arvioitu olevan alueella m 3 /vrk Pohjavedenpinnan taso vaihtelee tutkimusalueella noin 100 metristä mpy. 118 metriin mpy. Pohjavedenpinnan taso on ylimmillään alueen itäosassa, jossa se on laajalla alueella tasojen metriä mpy. väillä. Alimmillaan pohjavesialueen pohjaveden pinta on Pansiankulmalla Uudentalonlähteen vedenottamon alueella, noin tasolla 100 m mpy. Tutkimusalueen maaperässä on tutkimusten perusteella kaksi erillistä pohjavesiallasta. Itäosassa pohjavesi virtaa kohti itää ja pohjavedenpinnan taso on laajalla alueella tasojen välissä. Länsipuolella virtaus tapahtuu länteen ja pohjavedenpinnan taso taas on yleisesti tason 105 m mpy alapuolella. Näiden välissä on ohuimmillaan 300 metriä kapea alue, jolta ei ole käytettävissä havaintoja pohjavedenpinnan tasosta. Pohjavesiesiintymän jakautuminen kahteen erilliseen osa-alueeseen viittaa yhtenäiseen vettä läpäisemättömään rakenteeseen alueiden välillä. Tällaista rakennetta ei kuitenkaan havaittu tämän tutkimuksen yhteydessä ja asia vaatii lisätutkimuksia. Pohjavesi virtaa muodostuman länsireunoilla pääsääntöisesti länteen: länsireunan pohjoisosassa virtaus tapahtuu kohti Isokeitaan suota, keskiosissa pohjaveden virtaus tapahtuu kohti Pansiankulmaa ja eteläosassa pohjaveden virtaus tapahtuu länsilounaaseen kohti Kuninkaanlähdettä. Tutkimusalueen itäosassa pohjavesi virtaa kohti itää eli Viherperänkeidasta. Pohjavesivyöhykkeen paksuus vaihtelee tutkimusalueella mallinnuksen mukaan nollasta yli 30 metriin. Paksuimmillaan pohjavesivyöhyke on Pansiankulmalla ja Kuninkaanlähteellä. Kallionpinta nousee pohjaveden pinnan yläpuolelle Kuninkaanlähteen ja ampumaradan alueen välissä. Lisäksi vastaavia pienialaisia alueita esiintyy Ylisenharjun alueella ja tutka-aseman eteläpuolella Nämä alueet eivät kuitenkaan muodosta yhtenäistä, pohjaveden virtausta katkaisevaa, kalliokynnystä.

18 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 15 Hämeenkangas - Niinisalo Pohjavedenpinnan yläpuolisen irtomaapeitteen paksuus on pääosin yli 10 metriä. Suurimmillaan maanpinnan ja pohjaveden etäisyys on mallin mukaan muodostuman keskiosissa yli 25 metriä. Maaperän paksuimmat kohdat löytyvät muodostuman keskiosista. Paksuimmillaan maaperän kokonaispaksuus on mallin mukaan lähes 70 m. Espoossa, Jussi Ahonen Geologi Tuire Valjus Geofyysikko

19 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 16 Hämeenkangas - Niinisalo 6 KIRJALLISUUSLUETTELO Britschgi, R. & Gustafsson, J. (toim. 1996), Suomen luokitellut pohjavesialueet. Helsinki Suomen ympäristökeskus. Kielosto, S Maaperäkartan 1: selitysosa. Karttalehti Kuninkaanlähde. Kielosto, S Maaperäkartan 1: selitysosa. Karttalehti Kankaanpää. Korhonen, K.-H., Gardemeister, R. & Tammirinne, M Geotekninen maalajiluokitus. VTT, Geotekniikan laboratorio. Tiedonanto 14. Lindholm, A Hämeenkankaan geomorfologia, rakenne ja pohjavesiolosuhteet. Pro Gradu tutkielma. Turun yliopisto, Maantieteen laitos. Lunkka, J.-P. & P. Gibbard, Ice-marginal deposition and its implications for ice-lobe deglaciationpatterns in the Baltic region: Pohjankangas, western Finland. Journal of Quaternary Science, 11 (5) Mäkinen, J Hämeenkankaan pohjavesialueen maatutkaluotausten (GTK) sedimentologinen rakennetulkinta. Lounais-Suomen ympäristökeskus. Julkaisematon tutkimusraportti. 9 s. Paalijärvi, M Hämeenkankaan maatutkaluotaukset Geologian tutkimuskeskus, Länsi-Suomen yksikkö. Tutkimusraportti Kokkola. Palmu, J.-P. & Valli, T Hämeenkankaan- Pohjankankaan harjuselvitys. Vaihe 1: Alueen geologian pääpiirteet Geologian tutkimuskeskus, Etelä-Suomen yksikkö. Julkaisematon tutkimusraportti. Pihlaja, P. & Kujala, H Suomen geologinen kartta. Kallioperäkartta 1 : , karttalehti 1144, Kankaanpää Virransalo P. & Vaarma, M Suomen geologinen kartta. Kallioperäkartta 1: , karttalehti 2122, Ikaalinen.

20 U LV3 U f227 U F6 Ü U LV1 U f209 U f207 U f206 LIITE 1 GTK76_13 U f208 U L13 U LV2 U f220 U f210 U L21 U L19 U f213 U f212 U L14 U f219 U f218 GTK77_13 U L12 U L15 U f205 U L20 U L22 U f214 GTK78_13 U f217 U f211 U L18 U f216 U f204 U f215 U L17 GTK79_13 U f221 U L10 U f222 U f203 U L7 U L11 U f223 U L5 GTK81_13 U L2 U L3 U f224 GTK80_13 U f226 U L6 U f225 U L9 U LV4 U LV5 U f202 U f201 GTK82_13 U f200 U f198 U L8 U f199 U F2 U F12 U LV6 Mittauspisteet ja tutkimuslinjat Hämeenkangas-Niinisalon pohjavesialueen rakenneselvitys 2013 Kairauspiste, 2013 Maatutkalinja, 2013 Painovoimamittauslinja, 2013 U L4 GTK83_13 U LV7 U F4 GTK84_13 U F7 U F11 Painovoimamittauslinja, 1997 Maatutkalinja, 2007 Pohjavesialuerajaus ja pohjavesihavainnot SYKE Pohjakartat Maanmittauslaitos ja hallinnon tietotekniikkakeskus Karttatuloste ja muut aineistot Geologian tutkimuskeskus m

21 LIITE 2 Ü Maaperän korkokuvakartta Hämeenkangas-Niinisalon pohjavesilaueen rakenneselvitys Kalliomaa (Ka) Hiekkamoreeni (Mr); Soramoreeni (SrMr) Sora (Sr) Hiekka (Hk) karkea Hieta (KHt) hieno Hieta (HHt) Hiesu (Hs) Rahkaturve (St) Saraturve (Ct) Turvetuotantoalue (Tu) Vesi (Ve) Pohjavesialuerajaus ja pohjavesihavainnot SYKE Pohjakartat Maanmittauslaitos ja hallinnon tietotekniikkakeskus Karttatuloste ja muut aineistot Geologian tutkimuskeskus m

22 Ü LIITE 3 Kallionpinnan taso, m mpy Hämeenkangas-Niinisalon pohjavesialueen rakenneselvitys 2013 Painovoimamittauspiste Pohjavesialuerajaus ja pohjavesihavainnot SYKE Pohjakartat Maanmittauslaitos ja hallinnon tietotekniikkakeskus Karttatuloste ja muut aineistot Geologian tutkimuskeskus m

23 Ü LIITE 4 U F F U F F F Pohjavedenpinnan taso, m mpy Hämeenkangas-Niinisalon pohjavesialueen rakenneselvitys 2013 U Havaintoputki Lähde Pohjavesiputki, 2013 ampumaradanputket_fcg U E maatutkapiste E Pohjaveden virtaussuunta Pohjavesialuerajaus ja pohjavesihavainnot SYKE Pohjakartat Maanmittauslaitos ja hallinnon tietotekniikkakeskus Karttatuloste ja muut aineistot Geologian tutkimuskeskus m

24 Ü LIITE 5 U!.!.!. U!. Pohjavesivyöhykkeen paksuus, m Hämeenkangas-Niinisalon pohjavesialueen rakenneselvitys 2013 Kallio pohjaveden yläpuolella U Pohjavesialuerajaus ja pohjavesihavainnot SYKE Pohjakartat Maanmittauslaitos ja hallinnon tietotekniikkakeskus Karttatuloste ja muut aineistot Geologian tutkimuskeskus m

25 Ü LIITE 6 Pohjaveden yläpuolisen irtomaapeitteen paksuus, m Hämeenkangas-Niinisalon pohjavesialueen rakenneselvitys 2013 alle Pohjavesialuerajaus ja pohjavesihavainnot SYKE Pohjakartat Maanmittauslaitos ja hallinnon tietotekniikkakeskus Karttatuloste ja muut aineistot Geologian tutkimuskeskus m

26 Ü LIITE 7 Irtomaapeitteen kokonaispaksuus, m Hämeenkangas-Niinisalon pohjavesialueen rakenneselvitys Pohjavesialuerajaus ja pohjavesihavainnot SYKE Pohjakartat Maanmittauslaitos ja hallinnon tietotekniikkakeskus Karttatuloste ja muut aineistot Geologian tutkimuskeskus m

27 LIITE 8.1

28 LIITE 8.2

29 LIITE 8.3

30 LIITE 8.4

31 LIITE 8.5

32 LIITE 8.6

33 LIITE 8.7

34 LIITE 8.8

35 LIITE 8.9

36 LIITE 8.10

37 LIITE 8.11

38 LIITE 8.12

39 LIITE 8.13

40 LIITE 8.14

41 LIITE 8.15

42 LIITE 8.16

43 LIITE 8.17

44 LIITE 8.18

45 LIITE 8.19

46 LIITE 8.20

47 LIITE 8.21

48 LIITE 8.22

49 LIITE 8.23

50 LIITE 8.24

51 LIITE 8.25

52 LIITE 8.26

53 LIITE 8.27

54 LIITE 8.28

55 LIITE 8.29

56 LIITE 8.30

57 LIITE 9.1 MITTAUS- JA ASENNUSKORTTI 2013 Projekti: Kankaanpää pohjavesialue Kairakone: GM 200, HAVAINNOT Putken numero: Pvp 76/13 Asentaja: Simo Murto Syvyys putkenpäästpinnan taso Pohjavesi- Pvm. Asiakkaan viite: GTK Jussi Ahonen Puhelin: Puhelin: Asennuspäivä: X: Koordinaatit: Y: Z: Koordinaattijärjestelmä: YKJ/N60 Huom. TASOTIEDOT JA RAKENNE Putken yläpään taso: Siivilän alapään taso: Putkimateriaali: PEH Putken halkaisija, mm: Siivilän rako, mm: Vandaaliputken materiaali: 0.30 Fe 89 Jatkoputken pituus: 7.50 Siivilän pituus: Kokonaispituus: Wmax = Wmin = Putki maanpinnasta: 1.00 Maalajit Lisäosat Kyllä (X) Syvyys [m] Maalaji Routapanta X Hk Vandaaliputki X Jatkoputken pituus: hhk Lukko X Sr Suodatinsukka hhk Sr Hk Sr, kiviä >10 cm Ka Siivilän pituus: 20.0 Huomautukset Toimivuustesti 1min min min min Näytteet: Hk hhk Maalajit ovat aistinvaraisia Hk Ka, soijanäyte Destia Oy Y-tunnus

58 LIITE 9.2 MITTAUS- JA ASENNUSKORTTI 2013 Projekti: Kankaanpää pohjavesialue Kairakone: GM 200, HAVAINNOT Putken numero: Pvp 77/13 Asentaja: Simo Murto Syvyys putkenpäästpinnan taso Pohjavesi- Pvm. Asiakkaan viite: GTK Jussi Ahonen Puhelin: Puhelin: Asennuspäivä: X: Koordinaatit: Y: Z: Koordinaattijärjestelmä: YKJ/N60 Huom. TASOTIEDOT JA RAKENNE Putken yläpään taso: Siivilän alapään taso: Putkimateriaali: PEH Putken halkaisija, mm: Siivilän rako, mm: Vandaaliputken materiaali: 0.30 Fe 89 Jatkoputken pituus: Siivilän pituus: Kokonaispituus: Wmax = Wmin = Putki maanpinnasta: 1.00 Maalajit Lisäosat Kyllä (X) Syvyys [m] Maalaji Routapanta X Sr Vandaaliputki X Jatkoputken pituus: Hk, karkea Lukko X Ka Suodatinsukka Siivilän pituus: 10.0 Toimivuustesti 1min min min min Maalajit ovat aistinvaraisia Näytteet: Huomautukset Hk Hk Ka, soijanäyte Destia Oy Y-tunnus

59 LIITE 9.3 MITTAUS- JA ASENNUSKORTTI 2013 Projekti: Kankaanpää pohjavesialue Kairakone: GM 200, HAVAINNOT Putken numero: Pvp 78/13 Asentaja: Simo Murto Syvyys putkenpäästpinnan taso Pohjavesi- Pvm. Asiakkaan viite: GTK Jussi Ahonen Puhelin: Puhelin: Asennuspäivä: X: Koordinaatit: Y: Z: Koordinaattijärjestelmä: YKJ/N60 Huom. TASOTIEDOT JA RAKENNE Putken yläpään taso: Siivilän alapään taso: Putkimateriaali: PEH Putken halkaisija, mm: Siivilän rako, mm: Vandaaliputken materiaali: 0.30 Fe 89 Jatkoputken pituus: Siivilän pituus: Kokonaispituus: Wmax = Wmin = Putki maanpinnasta: 1.00 Maalajit Lisäosat Kyllä (X) Syvyys [m] Maalaji Routapanta X Sr, kiviä >10 cm Vandaaliputki X Jatkoputken pituus: Sr Lukko X Sr, kiviä >10 cm Suodatinsukka Sr, kiviä >30 cm Ka Siivilän pituus: 20.0 Huomautukset Toimivuustesti 1min min min min Näytteet: Sr Sr Maalajit ovat aistinvaraisia Sr Sr Työputkea ei saatu aivan kallioon asti, isojen kivien takia. Destia Oy Y-tunnus

60 LIITE 9.4 MITTAUS- JA ASENNUSKORTTI 2013 Projekti: Kankaanpää pohjavesialue Kairakone: GM 200, HAVAINNOT Putken numero: Pvp 79/13 Asentaja: Simo Murto Syvyys putkenpäästpinnan taso Pohjavesi- Pvm. Asiakkaan viite: GTK Jussi Ahonen Puhelin: Puhelin: Asennuspäivä: X: Koordinaatit: Y: Z: Koordinaattijärjestelmä: YKJ/N60 Huom. TASOTIEDOT JA RAKENNE Putken yläpään taso: Siivilän alapään taso: Putkimateriaali: PEH Putken halkaisija, mm: Siivilän rako, mm: Vandaaliputken materiaali: 0.30 Fe 89 Jatkoputken pituus: Siivilän pituus: Kokonaispituus: Wmax = Wmin = Putki maanpinnasta: 1.00 Maalajit Lisäosat Kyllä (X) Syvyys [m] Maalaji Routapanta X Sr kiviä >10cm Vandaaliputki X Jatkoputken pituus: hhk Lukko X Sr Suodatinsukka Kivi SrMr Ka Siivilän pituus: 20.0 Huomautukset Toimivuustesti 1min min min min Näytteet: Sr hhk Maalajit ovat aistinvaraisia hhk hhk Sr Destia Oy Y-tunnus

61 LIITE 9.5 MITTAUS- JA ASENNUSKORTTI 2013 Projekti: Kankaanpää pohjavesialue Kairakone: GM 200, HAVAINNOT Putken numero: Pvp 80/13 Asentaja: Simo Murto Syvyys putkenpäästpinnan taso Pohjavesi- Pvm. Asiakkaan viite: GTK Jussi Ahonen Puhelin: Puhelin: Asennuspäivä: X: Koordinaatit: Y: Z: Koordinaattijärjestelmä: YKJ/N60 Huom. TASOTIEDOT JA RAKENNE Putken yläpään taso: Siivilän alapään taso: Putkimateriaali: PEH Putken halkaisija, mm: Siivilän rako, mm: Vandaaliputken materiaali: 0.30 Fe 89 Jatkoputken pituus: 6.90 Siivilän pituus: Kokonaispituus: Wmax = Wmin = Putki maanpinnasta: 1.00 Maalajit Lisäosat Kyllä (X) Syvyys [m] Maalaji Routapanta X Sr Vandaaliputki X Jatkoputken pituus: Hk Lukko X Sr Suodatinsukka Ka Siivilän pituus: 10.0 Toimivuustesti 1min min min min Maalajit ovat aistinvaraisia Näytteet: Huomautukset Sr Hk Sr (näyte ei pysynyt ottimessa) Destia Oy Y-tunnus

62 LIITE 9.6 MITTAUS- JA ASENNUSKORTTI 2013 Projekti: Kankaanpää pohjavesialue Kairakone: GM 200, HAVAINNOT Putken numero: Pvp 81/13 Asentaja: Simo Murto Syvyys putkenpäästpinnan taso Pohjavesi- Pvm. Asiakkaan viite: GTK Jussi Ahonen Puhelin: Puhelin: Asennuspäivä: X: Koordinaatit: Y: Z: Koordinaattijärjestelmä: YKJ/N60 Huom. TASOTIEDOT JA RAKENNE Putken yläpään taso: Siivilän alapään taso: Putkimateriaali: PEH Putken halkaisija, mm: Siivilän rako, mm: Vandaaliputken materiaali: 0.30 Fe 89 Jatkoputken pituus: 5.60 Siivilän pituus: 6.00 Kokonaispituus: Wmax = Wmin = Putki maanpinnasta: 1.00 Maalajit Lisäosat Kyllä (X) Syvyys [m] Maalaji Routapanta X Sr Vandaaliputki X Jatkoputken pituus: Hk Lukko X Ka Suodatinsukka ruhje, josta tuli vesi Ka Siivilän pituus: 6.0 Toimivuustesti 1min min min min Maalajit ovat aistinvaraisia Näytteet: Sr Hk Huomautukset Destia Oy Y-tunnus

63 LIITE 9.7 MITTAUS- JA ASENNUSKORTTI 2013 Projekti: Kankaanpää pohjavesialue Kairakone: GM 200, HAVAINNOT Putken numero: Pvp 82/13 Asentaja: Simo Murto Syvyys putkenpäästpinnan taso Pohjavesi- Pvm. Asiakkaan viite: GTK Jussi Ahonen Puhelin: Puhelin: Asennuspäivä: X: Koordinaatit: Y: Z: Koordinaattijärjestelmä: YKJ/N60 Huom. TASOTIEDOT JA RAKENNE Putken yläpään taso: Siivilän alapään taso: Putkimateriaali: PEH Putken halkaisija, mm: Siivilän rako, mm: Vandaaliputken materiaali: 0.30 Fe 89 Jatkoputken pituus: 7.80 Siivilän pituus: Kokonaispituus: Wmax = Wmin = Putki maanpinnasta: 1.00 Maalajit Lisäosat Kyllä (X) Syvyys [m] Maalaji Routapanta X Sr kiviä >10cm Vandaaliputki X Jatkoputken pituus: Hk Lukko X Hk, pieniä Sr kerrok. Suodatinsukka Hk Kivi SrMr Ka Siivilän pituus: 14.0 Toimivuustesti 1min min min min Maalajit ovat aistinvaraisia Näytteet: Hk Hk Huomautukset Destia Oy Y-tunnus

64 LIITE 9.8 MITTAUS- JA ASENNUSKORTTI 2013 Projekti: Kankaanpää pohjavesialue Kairakone: GM 200, HAVAINNOT Putken numero: Pvp 83/13 Asentaja: Simo Murto Syvyys putkenpäästpinnan taso Pohjavesi- Pvm. Asiakkaan viite: GTK Jussi Ahonen Puhelin: Puhelin: Asennuspäivä: X: Koordinaatit: Y: Z: Koordinaattijärjestelmä: YKJ/N60 Huom. TASOTIEDOT JA RAKENNE Putken yläpään taso: Siivilän alapään taso: Putkimateriaali: PEH Putken halkaisija, mm: Siivilän rako, mm: Vandaaliputken materiaali: 0.30 Fe 89 Jatkoputken pituus: Siivilän pituus: 6.00 Kokonaispituus: Wmax = Wmin = Putki maanpinnasta: 1.00 Maalajit Lisäosat Kyllä (X) Syvyys [m] Maalaji Routapanta X Sr kiviä >20cm Vandaaliputki X Jatkoputken pituus: Sr Lukko X Sr kiviä >10cm Suodatinsukka Kivi SrMr Ka Siivilän pituus: 6.0 Huomautukset Näytteet: vrt. pisteen 83 (2) näytteisiin. Toimivuustesti 1min min min min Maalajit ovat aistinvaraisia Destia Oy Y-tunnus

65 LIITE 9.9 MITTAUS- JA ASENNUSKORTTI 2013 Projekti: Kankaanpää pohjavesialue Kairakone: GM 200, HAVAINNOT Putken numero: Pvp 84/13 Asentaja: Simo Murto Syvyys putkenpäästpinnan taso Pohjavesi- Pvm. Asiakkaan viite: GTK Jussi Ahonen Puhelin: Puhelin: Asennuspäivä: X: Koordinaatit: Y: Z: Koordinaattijärjestelmä: YKJ/N60 Huom. TASOTIEDOT JA RAKENNE Putken yläpään taso: Siivilän alapään taso: Putkimateriaali: PEH Putken halkaisija, mm: Siivilän rako, mm: Vandaaliputken materiaali: 0.30 Fe 89 Jatkoputken pituus: 6.20 Siivilän pituus: Kokonaispituus: Wmax = Wmin = Putki maanpinnasta: 1.00 Maalajit Lisäosat Kyllä (X) Syvyys [m] Maalaji Routapanta X Sr kiviä >10cm Vandaaliputki X Jatkoputken pituus: Sr Lukko X Kivi Suodatinsukka Sr Kivi SrMr Ka Siivilän pituus: 14.0 Toimivuustesti 1min min min min Maalajit ovat aistinvaraisia Näytteet: Hk Hk Huomautukset Destia Oy Y-tunnus

66 LIITE 10.1 YHTEENVETO POHJAVESIPUTKIASENNUSTEN MAALAJIHAVAINNOISTA (HUOM! EI PITUUSLEIKKAUS) Yksityiskohtaisemmat maalajihavainnot liitteen 9 putkikorteissa m mpy Maanpinta (m mpy) 140 GTK79_ GTK78_13 Syvyys (m) Maalaji Syvyys (m) Maalaji 0-2,4 Sr 0-48,2 Sr 2,4-27,2 hhk GTK77_ Syyvys (m) Maalaji 0-6,4 Sr ,4-19,6 khk GTK76_13 Syvyys (m) Maalaji 0-10,5 Hk GTK80_13 Syvyys (m) Maalaji 0-4,4 Sr 27,2-46, ,6 - Ka 4,4-14,6 Hk hhk Pohjavedenpinta Hk 14,5-15,6 Sr 15,6 - Ka Sr 46,1-46,8 Mr Ka 46,8- Ka ,2- Ka HEIKKO VEDENJOHTAVUUS Savi ja Siltti KESKINKERTAINEN VEDENJOHTAVUUS Hienohiekka ja hiekka HYVÄ VEDENJOHTAVUUS Karkea hiekka ja sora HEIKKO-KESKINKERTAINEN VEDENJOHTAVUUS Moreeni HEIKKO VEDENJOHTAVUUS Kallio

67 LIITE 10.2 YHTEENVETO POHJAVESIPUTKIASENNUSTEN MAALAJIHAVAINNOISTA (HUOM! EI PITUUSLEIKKAUS) Yksityiskohtaisemmat maalajihavainnot liitteen 9 putkikorteissa m mpy Maanpinta (m mpy) GTK82_13 Syyvys (m) Maalaji 0-19 Hk GTK83_13 Syvyys (m) Maalaji 0-14,5 Sr GTK84_ Syvyys (m) Maalaji ,1 Sr GTK81_ Syvyys (m) Maalaji ,8 Sr 19-20,6 Mr 20,6 - Ka ,8-10,4 14,5-18,2 Mr Pohjavedenpinta ,4- Ka 20,6 - Ka 90 19,1-21,8 Mr 90 21,8 - Ka HEIKKO VEDENJOHTAVUUS Savi ja Siltti KESKINKERTAINEN VEDENJOHTAVUUS Hienohiekka ja hiekka HYVÄ VEDENJOHTAVUUS Karkea hiekka ja sora HEIKKO-KESKINKERTAINEN VEDENJOHTAVUUS Moreeni HEIKKO VEDENJOHTAVUUS Kallio

68 U f227 Ü U f213 U f U f209 U f212 U f U f220 U f222 U f U f221 U f U f219 U f216 U f U f204 U f U f U f U f LIITE m 124 U f U f U f223 Maatutkalinjat ja taitepisteet Pohjavesialuerajaus ja pohjavesihavainnot SYKE Pohjakartat Maanmittauslaitos ja hallinnon tietotekniikkakeskus Karttatuloste ja muut aineistot Geologian tutkimuskeskus U f226 U f U f U f U f U f200 U f199 U f