YHTEENVETORAPORTTI HERAJOEN VEDENOTTAMON VALUMA-ALUEEN GEOLOGISEN RAKENTEEN SELVITYK- SISTÄ

Transkriptio

1 GTK, Etelä-Suomen yksikkö Maankäyttö ja ympäristö Riihimäen vesihuoltolaitos YHTEENVETORAPORTTI HERAJOEN VEENOTTAMON VALUMA-ALUEEN GEOLOGISEN RAKENTEEN SELVITYK- SISTÄ

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Tekijät Ahonen, Jussi Valjus, Tuire KUVAILULEHTI Päivämäärä / nro / E/308/42/2008 Raportin laji Tilaustutkimus Toimeksiantaja Riihimäen vesihuoltoliikelaitos Raportin nimi Yhteenvetoraportti Herajoen vedenottamon valuma-alueen geologisen rakenteen selvityksistä Tiivistelmä Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Etelä-Suomen yksikkö on tehnyt vuosina 2007 ja 2008 Riihimäen Vesihuoltolaitoksen toimeksiannosta geologisen rakenneselvityksen Riihimäen kaupungissa sijaitsevan Herajoen vedenottamon valuma-alueelle. Tutkimusmenetelminä käytettiin kairauksia, painovoimamittauksia ja maastokartoituksia. Tulosten perusteella laadittiin myös Herajoenvedenottamon valumaaluerajaus. Tutkimusalueen maaperämuodostumat voidaan jakaa geologisesti neljään kokonaisuuteen: 1) kohomuotoinen Riutanharju 2) Herajoen ja Vantaajoen laakso sekä piilossa kulkeva harjujakso 3) Silmäkenevan muinaisjärvi 4) näitä alueita ympäröivät moreeni- ja kalliomäet. Kallionpinta on korkeimmillaan tutkimusalueen länsiosassa, Suonpäänkalliolla Hanhisuon länsipuolella, tasolla 145 m. Itäosassa kallionpinta on korkeimmillaan Vahteristonmäellä tasolla 135 m. Alimmillaan tutkimusalueen kallionpinta on alueen eteläosassa, Vantaanjokilaaksossa, tasolla m. Pohjavesivirtaus suuntautuu useasta suunnasta kohti Herajoen vedenottamoa. Päävirtausuunnat vedenottamon alueella ovat länsi, koillinen, itä ja etelä. Pohjavesiä purkautuu myös sekä Herajokeen että Vantaanjokeen. Merkittäviä pohjavettä rajoittavia maa- tai kallioperän rakenteita ei tutkimusalueella ole. Laajimmat ja paksuimmat pohjavesivarastot sijaitsevat Silmäkenevalla, missä pohjavesikerroksen paksuus on enimmillään jopa 70 metriä. Herajoen vedenottamon läheisyydessä saven alapuoleiset hiekka- ja sorakerrokset ovat pohjavedellä kyllästyneet noin 15 metrin paksuudelta. Riutan alueella pohjavesivyöhykkeen paksuus vaihtelee runsaasti maanpinnan korkeusvaihteluista johtuen. Multatöyrään pohjavesialueella pohjavesivyöhykkeen paksuus on metrin luokkaa. Riutanharjulla kuivan irtomaan paksuus vaihtelee runsaasti, ollen kuitenkin yleisesti yli 10 m. Herajoen ja Vantaanjoen laaksoissa kuivan irtomaakerroksen paksuus on vain muutamia metrejä, paikoin alle 1 m. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Pohjavesialue, geologinen rakenneselvitys Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Etelä-Suomi, Kanta-Häme, Riihimäki Karttalehdet , Muut tiedot Pohjavesialueet: Herajoki ( ), Multatöyräs ( ) Arkistosarjan nimi - Arkistotunnus - Kokonaissivumäärä 18 s., 73 liites. Kieli Suomi Hinta - Julkisuus Julkinen Yksikkö ja vastuualue GTK ESY, VA 212 Hanketunnus

3 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys Herajoki, Riihimäki Sisällysluettelo 1 JOHANTO Yleistä Aikaisemmat tutkimukset 2 2 MAASTOTUTKIMUKSET Maastokartoitus Painovoimamittaukset Menetelmän perusteista Mittaukset ja tulosten tulkinta Maatutkaluotaukset 5 3 MALLINNUKSET JA VISUALISOINTI 6 4 TULOKSET Kallioperän koostumus ja rakenne Tutkimusalueen kallionpinnan interpoloitu korkokuva Riutanharjun tutkimusalueen geologisesta rakenteesta ja syntyhistoriasta Pohjavedenpinnan taso, virtaussuunnat, pohjavesivyöhykkeen paksuus ja pohjavettä suojaavan irtomaakerroksen paksuus 10 5 YHTEENVETO 12 6 JATKOTUTKIMUSEHOTUKSET 14 KIRJALLISUUSLUETTELO 14 LIITTEET Liite 1. Mittauslinjat 1: Liite 2. Maaperän korkokuvakartta 1: Liite 3. Kallionpinnan taso 1: Liite 4. Pohjavedenpinnan taso 1: Liite 5. Pohjavesivyöhykkeen paksuus 1: Liite 6. Pohjaveden yläpuolisen irtomaapeitteen paksuus 1: Liitteet Painovoimamittausten tulkintalinjat Liitteet Havaintoputkikortit Liite Yhteenveto pohjavesiputkiasennusten maalajihavainnoista Kansikuva: Pohjaveden pinnan taso, GTK, J. Ahonen, Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/08

4 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 1 Herajoki, Riihimäki 1 JOHANTO 1.1 Yleistä Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Etelä-Suomen yksikkö on tehnyt vuosina 2007 ja 2008 Riihimäen Vesihuoltolaitoksen toimeksiannosta geologisen rakenneselvityksen Riihimäen kaupungissa sijaitsevan Herajoen vedenottamon valuma-alueella. Vuoden 2007 tutkimukset kohdistettiin Herajoen pohjavesialueen ( , I lk) itäosaan sekä Multatöyrään ( , III lk) pohjavesialueelle. Vuonna 2008 tutkimukset kohdistettiin Herajoen pohjavesialueen länsiosaan, Riutanharjun alueelle, sekä Multatöyrään ja Suonummenmäen pohjavesialueiden väliin jäävälle alueelle. Tutkimusalueet on esitetty kuvassa 1. GTK:ssa tutkimuksen organisoinnista, maastotöistä ja raportoinnista mallinnuksineen vastasivat geologit Anu Eskelinen (2007) ja Jussi Ahonen (2008). Painovoimamittauksista ja niiden tulkinnasta vastasi geofyysikko Tuire Valjus. Hankkeeseen osallistui myös Hämeen ympäristökeskus. Vuoden 2008 aikana Herajoen vedenottamon ympäristössä toteutettiin myös vesikemiallinen tutkimus, jossa selvitettiin vedenottamon veden alkuperää. Näistä tutkimuksista on tehty erillinen raportti. Tutkimusten alustavia tuloksia on kuitenkin hyödynnetty tämän raportin laatimisessa. Kuva 1. Tutkimusalueen sijainti. Kuva GTK, J. Ahonen

5 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 2 Herajoki, Riihimäki Tässä raportissa selvitetään tutkimusalueen kallionpinnan korkokuvaa, pohjavedenpinnan tasoa, syntyvaiheita sekä maaperäkerrostumien rakenteen ja aineksen vaihtelua. Tulokset perustuvat kairauksiin, painovoimamittauksiin, maatutkaluotauksiin sekä pohjaveden pintatietoihin. Kallioja pohjavesipintamallit yhdessä maaperämuodostumien syntyvaiheiden tulkinnan kanssa luovat perustan alueen vedenjohtavuuksien ja pohjaveden virtauskuvan hahmottamiselle sekä mm. vedenhankintapaikkojen ja valuma-aluerajauksen määrittelylle. Tiedot auttavat pohjaveden pilaantumista uhkaavissa onnettomuustilanteissa tarvittavien suojelutoimenpiteiden suorittamista ja uhkien ennakoimista. Rakennetutkimuksella tuotettua tietoa voidaan jatkossa hyödyntää myös pohjaveden virtausmallien laadinnassa. 1.2 Aikaisemmat tutkimukset Tutkimuksen tausta-aineistona on käytetty seuraavia geologisia perusselvityksiä sekä pohjaveden hankintaan ja suojeluun liittyviä hydrogeologisia ja teknisiä erillisselvityksiä: Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy Riihimäen seudun pohjaveden suojelusuunnitelma. Työnro Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy Herajoen kaivopistetutkimus. Työnro Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy Toisen kaivopisteen tutkimus Parmalan alueelle. Työnro Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy Toisen kaivopisteen tutkimus Parmalan alueelle. Lisätyö. Työnro Suunnittelukeskus Oy. Riihimäen Lasi Oy:n kaatopaikan lisäselvitykset. Työnro 149- C Kallioperäkartan (1: ), maaperäkarttojen (1:20 000) ja maastokartan (1:20 000) lisäksi käytettävissä oli pohjavesipintahavaintoja alueella sijaitsevista pohjaveden tarkkailuputkista.

6 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 3 Herajoki, Riihimäki 2 MAASTOTUTKIMUKSET 2.1 Maastokartoitus Tutkimusalueella tehdyllä maastokartoituksilla muodostettiin yleiskäsitys tutkimusalueiden geologisista ja hydrogeologisista olosuhteista. Maastokartoituksella tehtiin geomorfologiset pintahavainnot tutkimusalueen keskeisiltä osilta. Myös kalliopaljastumista ja niiden laajuudesta tehtiin havaintoja. 2.2 Havaintoputkiasennukset ja kairaukset Tutkimusalueella tehtiin maaperäkairauksia ja havaintoputkiasennuksia yhteensä 16:a tutkimuspisteessä FCG Planeko Oy:n (vuonna 2007 Suunnittelukeskus Oy) GM 100 kairakoneella. Kairauspisteet suunniteltiin painovoimamittausten tukipisteverkkoa ja pohjavedenpinnan havaintoverkkoa silmällä pitäen. Kairausten yhteydessä havainnoitiin maaperän kerrosjärjestys ja otettiin maanäytteitä. Asennuskohteet tarkastettiin maastossa ennen kairausten aloitusta. Vuoden 2007 kesäkuussa asennettiin havaintoputket GTK101 - GTK107. Maaperäkairausta ja kalliovarmistusta näissä tehtiin yhteensä noin 200 metriä ja havaintoputkea asennettiin yhteensä 180 metriä. Maanäytteitä otettiin 33 kappaletta. Tutkimusalueen luoteis-pohjoispuolelle tehtiin kaksi lisäkairausta syyskuussa 2007 (GTK108 ja GTK109). Kairauksilla haluttiin selvittää em. alueen yhteyttä Herajoen pohjavesialueeseen. Näiden kairauspisteiden tietoja ei hyödynnetty mallinnuksissa, koska ne sijaitsevat noin kolme kilometriä varsinaisen tutkimusalueen luoteis-pohjoispuolella. Vuonna 2008 asennettiin havaintoputket GTK111 - GTK117. Maaperäkairausta ja kalliovarmistusta tehtiin yhteensä noin 180 metriä. Havaintoputkea asennettiin yhteensä 147 metriä. Maanäytteitä otettiin 32 kappaletta. Kaikki asennetut putket varustettiin metallisilla, lukittavilla suojaputkilla. Halkaisijaltaan 52/60 mm olevat pohjavesiputket ovat suuritiheyksistä polyeteeniä (PEH/HPE). Siiviläputket asennettiin läpäisevissä maalajikerroksissa koko pohjavesivyöhykkeeseen. Putkien sijainnit on esitetty liitteessä 1. Yksityiskohtaiset havaintoputkikortit ja aistinvaraiset maaperänäytteiden maalajijärjestykset ovat liitteinä Yhteenveto pohjavesiputkiasennusten maalajihavainnoista on liitteenä Maalajimäärityksissä on käytetty GEO-luokitusta (Korhonen et al ). 2.3 Painovoimamittaukset Menetelmän perusteista Painovoimamittausten avulla voidaan tutkia tiheydeltään ympäristöstä poikkeavien muodostumien paksuutta ja tilavuutta. Koska maapeitteen tiheys on huomattavasti pienempi kuin kallioperän tiheys, voidaan painovoimamittauksia käyttää maapeitteen paksuuden arviointiin. Mittauspisteen korkeusasema on myös tunnettava ja se määritetään painovoimamittauksen yhteydessä. Painovoimamittauksella ei voi erottaa maaperän eri kerroksia tai pohjavedenpinnan tasoa, mutta olemassa olevia tietoja voidaan kuitenkin hyödyntää tulkinnassa.

7 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 4 Herajoki, Riihimäki Maapeitteen paksuutta määritettäessä painovoimaprofiilit sijoitetaan maastoon siten, että niiden alku- ja loppupäät ovat kalliopaljastumilla tai pisteillä, joissa kallionpinnan korkeus tunnetaan. Lisäksi profiilit saattavat kulkea tunnettujen pisteiden kautta tai ristiin toistensa yli. Näin voidaan arvioida painovoimakentän alueellista vaihtelua, jota käytetään tulkinnassa perustasona paikallisille painovoimavaihteluille. Kun maapeitteen ja kallion välinen tiheysero tunnetaan, voidaan painovoima-anomaliasta laskea maapeitteen paksuus. Maapeitteen todellista paksuutta on hyvä kontrolloida riittävän tiheällä kairauksella, koska sekä alueellinen painovoimataso että maapeitteen tiheys voivat vaihdella mittauslinjalla ja siten vaikuttaa tulkintatulokseen. Vaikka maapeitteen tulkitussa paksuudessa saattaa referenssitiedon puuttuessa olla kohtuullisen suuriakin virheitä, kuvaa tulos kallionpinnan alueellisen topografian vaihtelua yleensä hyvin Mittaukset ja tulosten tulkinta Mittaukset suoritettiin Worden gravimetrilla käyttäen 20 m pisteväliä. Mittausdatassa on aukkoja moottoritien ylitysten kohdilla. Linjat vaaittiin LEVA-letkuvaa alla. Tuloksista laskettiin ns. Bouguer-anomalia keskitiheydellä 2.67 kg/m3. Topografiaeroista johtuvaa painovoimatulosten vääristymää korjattiin käyttäen 3-topografiakorjausta, johon poimitaan mittauslinjan lähistöltä maanpinnan tasot Maanmittauslaitoksen 25 x 25 m resoluutioisesta digitaalisesta korkeusmallista. Tulkinnassa käytettiin Interpexin Magix-XL -tulkintaohjelmaa. Paikallisesta painovoimaanomalian vaihtelusta tulkittiin maapeitteen paksuus. Tulkinnassa koetetaan löytää annetun mallin parametreja muuttamalla sellainen laskennallinen käyrä, joka vastaa parhaiten mittauspisteistä muodostuvaa painovoimakäyrää. Tutkimusalueella mitattiin n. 59 km (53 kpl) painovoimalinjaa (sijaintikartta, liite 1). Linjojen päät on sidottu kalliopaljastumiin tai kairauspisteisiin. Tulkitut painovoimaprofiilit on esitetty liitteissä Liitekuvissa vaaka-akselin mittakaava 1: ja pystyakseli on vaakaakseliin nähden viisinkertainen. Tulosteissa vaakaviivana näkyvä pohjaveden pinnan tason arviointiin käytettiin kairaustuloksista ja luonnonvesipinnoista saatua tietoa. Pohjaveden yläpuoliselle maa-ainekselle on tulkinnassa käytetty tiheyttä n. 1.6 g/cm3 ja pohjaveden kyllästämälle maaainekselle n. 1.9 g/cm3. Tulkinnan perusteella vuoden 2007 tutkimusalueella maapeitteen paksuudet ovat kallioalueita lukuun ottamatta lähes kaikilla linjoilla vähintään 20 metriä ja kallion pinta käy joillakin linjoilla yli metrin syvyydellä. Tutkimusalueen maanpinnan topografia on varsin tasainen, joten painovoima-anomalian vaihtelu aiheutuu lähes pelkästään kallionpinnan vaihtelusta. Vuoden 2008 tutkimusalueella maakerrokset ovat tulkinnan mukaan tyypillisesti m paksuja, mutta paikoitellen esiintyy jopa 40 m kerroksia. Linjojen osittainen ristikkäisyys antaa tukea tulkintoihin ja tulkinnasta saadaan hyvä yleiskuva kallionpinnan tason vaihtelusta ja maapeitteen paksuudesta.

8 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 5 Herajoki, Riihimäki 2.4 Maatutkaluotaukset Maatutkaluotaus on sähkömagneettinen tutkimusmenetelmä, joka perustuu maankamaraan lähetettyjen radioaaltojen takaisin heijastuvan osan rekisteröintiin (kuva 2). Maatutkaluotauksella saadaan jatkuvaa profiilitietoa maaperän rakenteesta. Menetelmä on parhaimmillaan harjualueilla, jossa sillä saadaan tietoa jopa yli 30 metrin syvyydeltä kallionpinnan korkokuvasta, pohjavedenpinnan tasosta, irtainten maalajien laadusta ja maaperän kerrosten rakenteesta. Näillä tiedoilla on merkittävä osuus alueilla, joilla on vähän maaperäleikkauksia. Kuva 3. Maatutkausta soratiellä. Kuva GTK, P. Huhta. Tutkimusalueilla luodattiin GTK:n maatutkakalustolla 13 linjaa. Linjojen yhteispituus on 5,4 kilometriä. Luotauksissa käytettiin SIR-3000 maatutkalaitteistoa ja 100 MHz:n antennia, joka on yleisesti käytetty antenni pohjavesitutkimuksissa (Mattsson, A. 2001) ja mittausaika oli 400 nanosekuntia. Linjojen paikannus maastossa tehtiin GPS-paikantimella. Maatutkaluotausten tuloksia on tässä raportissa hyödynnetty soveltuvin osin kallion- ja pohjavedenpinnan syvyyden määrityksessä ja muodostumien sisäisen rakenteen tulkinnassa. Maatutkalinjat on tallennettu GTK:n tietokantaan, mistä niitä on tarvittaessa saatavana sekä numeerisena että paperitulosteina.

9 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 6 Herajoki, Riihimäki 3 MALLINNUKSET JA VISUALISOINTI Kairauksista, painovoimamittauksista ja paljastumahavainnoista saadut kallionpinnan tasotiedot yhdistettiin ArcGIS ohjelmistolla. Aineistosta laskettiin Topogrid interpolointimenetelmällä malli tutkimusalueen kallionpinnan korkokuvasta. Pohjavesipintamalli tehtiin em. tavalla hyödyntäen havaintoputkista ja luonnon vesipinnoista saatuja pohjaveden tasotietoja. Pohjavedellä kyllästyneen maapeitteen paksuus on laskettu pohjavesi- ja kallionpintamallien erotuksena. Pohjavedenpinnan yläpuolisen irtomaakerroksen paksuus saatiin tutkimusalueen maanpinnan korkeusmallin ja pohjavesipintamallin erotuksena. Tehtyjen mallien ja pintavesien valunnan perusteella laadittiin Herajoen vedenottamon yleispiirteinen valuma-alue rajaus, joka on esitetty liitteessä 2. Rajaus on arvio siitä alueesta, jonka sisäpuolelta voi äärimmillään kulkeutua pohjavesiä Herajoen ottamolle. Kallion- ja pohjaveden pintojen tasot on interpoloitu tunnetuiden tasopisteiden ympärille kallionpinnan osalta 150 metrin ja pohjavesipinnan osalta 300 metrin päähän. Saadut pintamallit on visualisoitu ArcGIS ohjelmistolla 1: mittakaavaisille karttapohjille (liitteet 3, 4, 5 ja 6). Pohjavedellä kyllästyneen maapeitteen paksuus voitiin visualisoida vain niillä alueilla, joilta on käytettävissä sekä kallionpinta- että pohjavedenpintamallit. Liitteistä 2 ja 4 tulostettiin lisäksi 1: mittakaavaiset kartat. Pintamalleja tarkasteltaessa on aina huomioitava mittaus- ja mallinnusmenetelmien rajoitukset. Kallionpinnan korkeustaso on varmasti selvillä vain kairauspisteissä ja avokallioilla. Painovoimalinjojen mittauspisteille tulkitut syvyydet antavat ainoastaan yleiskuvan kallionpinnan korkeustasosta. Mallinnusohjelmisto tasoittaa interpoloimalla tunnettujen ja tulkittujen kallionpintapisteiden välit. Tästä johtuen interpoloidussa mallissa käytettyjen tasopisteiden välialueilla voi olla laajojakin kalliokohoumia tai painanteita, joita ei pintamallissa voida havaita. Kallionpintamallin reuna-alueilla myös painovoimalinjojen ja kairauspisteiden puutteesta johtuva kalliopaljastumien korkeustasojen ylikorostuminen saattaa aiheuttaa mallin vääristymistä. Erityisesti Herajoen pohjavesialueen sisällä mallin tarkkuus on hyvä. Herajoen pohjavesialueelta on käytettävissä paljon pohjavesihavaintoja. Erityisesti Mattilantien luoteispuolella on lukuisia pohjavesiputkia, joiden vesipintahavainnot vuodelta Tutkimusalueen itä ja kaakkoisosassa pohjavedenpinnan mallinnus perustuu harvempaan havaintopisteverkkoon. Maanpinnan, kallionpinnan ja pohjavesipinnan korkeustasot on ilmoitettu suhteessa meren pinnan tasoon N60-korkeusjärjestelmässä.

10 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 7 Herajoki, Riihimäki 4 TULOKSET 4.1 Kallioperän koostumus ja rakenne Tutkimusalueen kallioperä kuuluu noin miljoonan vuoden ikäiseen svekofenniseen vuorijonovyöhykkeeseen. Herajoen ja Vantaanjoen laaksossa pääkivilaji on mikrokliinigraniittia. Arolammin ympäristössä pääkivilajit ovat emäksisiä ja intermediäärisiä vulkaniitteja sekä amfiboliittia. Arolammin alue sijaitsee Hyvinkään gabro -alueen pohjoisrajalla, joten siellä tavataan myös gabroa ja dioriitteja. (Härme 1978). Herajoen ja Vantaanjoen laaksot sijaitsevat kallioperän painanteessa, joka on hienosedimenttien sekä turvekerrosten peittämä. Jokilaaksoja reunustavat kalliomäet ja moreenipeitteiset kallioalueet. Kallioperän pääruhjesuunnat ovat tutkimusalueella kaakosta luoteeseen ja lounaasta koilliseen. Maaston korkeusvaihtelut tutkimusalueella johtuvat pääosin kallioperän topografian vaihtelusta. Tutkimusalueen kallionpinnan interpoloitu korkokuva on esitetty liitteen 3 väripintakartassa. Alueen keskiosassa kallionpinta on selvästi alempana kuin sitä ympäröivillä alueilla. Näiden alueiden kallionpinnan korkeuserot ovat suurimmillaan noin metrin luokkaa. Kallionpinta on korkeimmillaan tutkimusalueen länsiosassa Suonpäänkalliolla Hanhisuon länsipuolella tasolla 145 m. Hiirenkalliolla ja Kalliomäellä kalliopinta on tasolla 140 m ja Suonpäässä tasolla 130 m. Itäosassa kallionpinta on korkeimmillaan Vahteristonmäellä tasolla 135 m. Korttionmäellä, Rämpsänkulmassa, Mikkolankalliolla ja Ruusinkalliolla kalliopinta on korkeimmillaan tasolla m. Alimmillaan tutkimusalueen kallionpinta on alueen eteläosassa Vantaanjokilaaksossa tasolla m. Silmäkenevan alueella kallionpinta on yleisesti tasolla m, Herajoen laaksossa tasolla m ja Riutanharjun alueella tasolla m. Vahteristonmäen eteläpuolella sijaitsevan pehmeikön alla kalliopinta on yleisesti noin m matalammalla kuin sitä ympäröivien kallio- ja moreenimäkien. Korkeustasot on ilmoitettu suhteessa meren pinnan tasoon N60-korkeusjärjestelmässä. 4.2 Tutkimusalueen maaperägeologisesta rakenteesta ja syntyhistoriasta Tutkimusalueen syntyhistorian selvitys perustuu alueella aiemmin tehtyihin tutkimuksiin sekä geomorfologiseen karttatulkintaan, jota on täydennetty maastohavainnoilla sekä kairaustiedoilla. Tutkimusalueen maaperän rakenne on esitetty liitteessä 2. Tutkimusalue sijoittuu I ja II Salpausselän väliseen maastoon. Alueen maaperägeologiset yleispiirteet ovat syntyneet viimeisimmän mannerjäätikön perääntyessä I Salpausselältä kohti II Salpausselkää. Perääntyvän jäätikön reuna pysähtyi useita kertoja II Salpauselkä-vyöhykkeessä (Haavisto-Hyvärinen et al. 1990). Jäätikön reunan suuntaisista muodostumista päätellen on todennäköistä, että jäätikön perääntyminen on pysähtynyt muutamaan otteeseen myös tutkimusalueen kohdalla. On myös mahdollista, että jäätikön reuna on ajoittain edennyt uudelleen kohti I Salpausselkää ennen lopullista perääntymistä. Nämä selittävät osaltaan tutkimusalueen kompleksista maaperäkerrostumien rakennetta

11 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 8 Herajoki, Riihimäki Tutkimusalueen maaperämuodostumat voidaan jakaa geologisesti neljään kokonaisuuteen: 1) kohomuotoinen Riutanharju 2) Herajoen ja Vantaajoen laakso sekä piilossa kulkeva harjujakso 3) Silmäkenevan muinaisjärvi 4) näitä alueita ympäröivät moreeni- ja kalliomäet Tutkimusalueen länsiosa, Riutanharju, kuuluu Launoisista Riuttaan asti kulkevaan luode - kaakkoissuuntaiseen harjujaksoon. Jaksoon liittyy etenkin Riutanharjun kohdalla laajentumia ja lounais-koillissuuntaisia (jään reunan suuntaisia) lajittuneesta aineksesta kerrostuneita reunamuodostumia (Haavisto-Hyvärinen et al. 1990). Harjujakso on syntynyt jäätikön perääntymisvaiheessa jäätikön pitkittäisrailoon sulamisvesien kuljettamasta aineksesta. Paksuimmillaan kerrospaksuudet ovat Riutanharjulla hiihtokeskuksen ja Ansalanmäen alueella, joissa aines on soravaltaista yli 40 metrin paksuudelta. Myös muissa Riutanharjulle kairatuissa pisteissä aines oli soravaltaista ja kerrospaksuudet metrin luokkaa. Harjujakson jatkuminen Riutanharjulta Herajoen laakson savikon alaiseen harjuun ei ole selkeästi havaittavissa. Pohjavesiputkien GTK101 ja GTK 114 alueilla maaperä koostuu huonosti vettä johtavista maa-aineksista, joten ainakin yhdensuuntainen harjujakso katkeaa Riutanharjun kaakkoispuolen leventymän jälkeen. Sen sijaan, Tielaitoksen kairaustietojen perusteella moottoritien alla on kutakuinkin Herajoen tierummun kohdalla savenalaiset, noin 5-10 metriä paksut, hiekkakerrostumat. Lajittuneet ainekset näyttäisivät siis jatkuvan, savenalaisina Ahopellon kautta Herajoenlaaksoon. Tutkimusalueen keskiosa sijaitsee hienoainesten peittämässä Herajoen ja Vantaanjoen laaksossa. Herajoen laaksossa savikerroksen paksuus on muutamasta metristä yli 20 metriin. Saven alla on piilossa lähes koko jokilaakson alueella hiekka- ja sorakerroksia. Laaksosta nousevat esille lajittuneita harjumäkiä, joista huomattavimmat ovat Silmäkenevalla sijaitseva kumpare sekä Penninmäki. Penninmäen pohjoispuolella sijaitseva Räätykänmäki sisältää myös moreenikerrostumia. Katkonainen kaakko-luodesuuntainen harjujakso on kerrostunut jäätikön pitkittäisrailoon tai tunneliin. Harjujakso on todennäköisesti I Salpausselältä alkavan Monninharjun jatketta ja siitä on yhteys myös Riutanharjulle (kts. yllä). Harjujakson kulkua savipeitteen alaisena pyrittiin selvittämään Riihimäen vesihuoltolaitokselta saatujen kairaustietojen lisäksi aerogeofysikaalisen mittausaineiston avulla. Herajoen vedenottamon ympäristöstä käytettävissä olevien kairaustietojen mukaan saven alla on varsin yhtenäisesti hiekka- ja sorakerroksia. Saven alaisia hiekka- ja sorakerroksia tavataan myös Vasikkahaan ja Mattilan alueilla sekä Räätykänmäen eteläpuolella. Aerogeofysikaalisen aineiston perusteella on mahdollista, että savenalaiset hiekka- ja sorakerrokset jatkuvat Vasikkahaasta koilliseen kohti Vantaanjokea. Tiiviisti rakennetulla taajama-alueella Riihimäen kaupungin alueella ei aerogeofysiikan aineistoa voida hyödyntää. Kuvassa 3 on esitetty käytettävissä olevan tutkimusaineiston perusteella rajattu saven alla esiintyvien hiekka- ja sorakerrosten laajuutta. Varsinaisen harjun kulkua ja sen yhtenäisyyttä ei käytettävissä olevan aineiston perusteella voida tarkasti rajata. Herajokilaaksossa vaikuttaisi olevan myös katkonainen, jään reunan suuntaisesti syntynyt katkonainen poikittaisharju, joka ulottuu Laurilan luoteispuolelta kohti Räätykänmäkeä. Poikittaisharju on suunnaltaan luoteis-koillinen ja sen on syntynyt todennäköisesti jäätikön reunan suuntaiseen railoon. (Tynni et. al 1969)

12 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 9 Herajoki, Riihimäki Kuva 3. Punaisella katkoviivalla on kuvattu saven ja turpeen alapuoleisten hiekka- ja sorakerrosten laajuutta Herajoen laaksossa. Vihreät alueet ovat maaperäkartasta poimittuja hiekka- ja soramuodostumia. Näitä muodostumia peittävät hienoainekset ovat kerrostuneet seisovaan veteen jäätikön reunan vetäydyttyä kauemmas kohti II Salpausselkää. Silmäkenevan muinaisjärvi syntyi mannerjään kuluttamaan kallioperän painanteeseen. Allas kuroutui Itämerestä Yoldiameri -vaiheessa. Muinaisjärvivaiheesta todistavat turpeen alapuoliset savi- ja saviliejukerrokset. Muinaisjärven umpeutuminen tapahtui noin vuotta sitten, jolloin pohjanmyötäistä umpeenkasvua vauhditti myös maankohoaminen ja Vantaanjoen tulvien tuoma kiintoaines. Turvekerroksen paksuus Silmäkenevalla on keskimäärin noin 1,3 metriä ja paksuimmillaan neljä metriä. Silmäkenevan muinaisjärvi on ulottunut varsin laajalle alueelle, mistä todisteena ovat mm. Penninmäeltä löytyneet muinaiset asutuksen jäljet. Myös Silmäkenevan harjusaarissa on merkkejä kivikautisesta asutuksesta. (Matiskainen 2002) Piilossa kulkevat hiekka- ja sorakerrostumia jatkuvat myös Silmäkenevan alueelle ja paikoin nämä kerrostumat ulottuvat maanpintaan saakka (kuva 3). Maanpintaan saakka ulottuvien hiekka- ja sorakumpareiden alueilla riski pinta- ja pohjaveden sekoittumiselle on suuri, etenkin jokien tulviessa. Edellä mainittuja alueita reunustavat moreeni - ja kalliomäet, joista korkeimmalle kohoavat Lännessä Suonpäänkallio, Kalliomäki ja Hiirenmäki, idässä Korttionmäki ja Rämpsänkulma sekä kaakossa Mikkolankallio ja Ruusinkallio. Tutkimusalueen kaakkoispuolella kulkee Multatöyräältä ja Rämpsänkulmaan jäätikön reunan suuntainen reunamoreenijakso. Tähän jaksoon ei näyttäisi pisteen GTK115 kairaustietojen perusteella liittyvän lajittuneita aineksia.

13 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 10 Herajoki, Riihimäki Moreenipeitteisellä Korttionmäellä on pieniä moreenista syntyneitä 2-4 metriä korkeita reunamoreenivalleja, joiden suunta ilmentää jäätikön reunan likimääräistä suuntaa. Moreenivallien suunta on luoteesta koilliseen. Samanlaisia moreenivalleja on myös Multatöyräällä, Hiirenkallion länsipuolella sekä Jerikkalan alueella (Kielosto et. al 1987 ja Haavisto-Hyvärinen et al. 1990) 4.3 Pohjavedenpinnan taso, virtaussuunnat, pohjavesivyöhykkeen paksuus ja pohjavettä suojaavan irtomaakerroksen paksuus Tutkimusalueen havaintoputkista ja luonnonvesipinnoista saatujen tasotietojen perusteella interpoloitu pohjaveden pinnankorkeusmalli on esitetty liitekartassa 4. Pohjavedellä kyllästyneen maakerroksen paksuutta on esitetty liitekartassa 5. Em. liitekartoissa on esitetty myös pohjaveden päävirtaussuunnat ja pohjaveden virtausta rajoittavien kalliokynnysten tai maaperän kerrosrakenteiden sijainnit. Liitteessä 6 on esitetty pohjaveden yläpuolisen kuivan maaperän kerrospaksuus (vajovesivyöhyke). Pohjaveden muodostumisen ja virtauksen kannalta tärkeitä kerrostumia käsitellään myös kappaleessa 4.2. Tutkimusalueen länsiosassa sijaitseva kohomuotoinen Riutanharju toimii maaperän kerrosrakenteen perusteella Herajoen pohjavesialueen pääasiallisena muodostumisalueena. Muodostuva pohjaveden päävirtaussuunta on kaakko, mutta virtauskuva muuttuu Myllypakan alueella ja virtaus Herajokilaakson suuntaan tapahtuu pääosin Jerikkalan ja Ahopellon kautta. Herajoen ja Vantaanjoen laaksossa pohjavesialue on luonteeltaan savenalainen pitkittäisharju. Harju on tällä alueella paljastuneena vain paikoin mm. Penninmäellä ja sen luoteispuolella sekä Silmäkenevalla. Pohjavettä muodostuu yksittäisten harjukumpareiden lisäksi myös Räätykänmäellä sekä pohjavesialueen lounaispuolisilla moreenimäillä. Herajoen vedenottamolta otetaan keskimäärin pohjavettä noin m³/d. Pohjavesi virtaa useasta suunnasta kohti Herajoen vedenottamoa. Vedenottamon paikalla on aiemmin sijainnut luonnonlähde, josta alueen pohjavesiä on purkautunut. Vuonna 2008 tehtyjen vesikemiallisten tutkimusten perusteella päävirtaussuunnat ovat länsi, koillinen, itä ja etelä. Virtausolosuhteissa esiintyy kuitenkin sekä vuodenaikaisvaihtelua että pienipiirteistä alueellista vaihtelua. Esimerkiksi vedenottamon pääkaivo (kaivo 5) näyttäisi keräävän vettä etupäässä idän suunnasta ja varakaivo (kaivo 4) lännestä, idästä ja etelästä. Silmäkenevan alueelta pohjavedet virtaavat pääosin luoteeseen ja todennäköisesti myös kohti vedenottamoa. Suoalueen kaakkoisosasta virtausta suuntautunee myös kaakkoon ja pohjavesiä purkautunee myös Vantaanjokeen. Tutkimusalueen kaakkoisosassa pitkittäisharju liittyy Multatöyrään reunamuodostumaan. Multatöyrään pohjavesialue muodostuu em. pitkittäisharjusta ja siihen liittyvän lajittuneen aineksen muodostuman lisäksi moreenikumpareista. Multatöyrään eteläpuolella pohjavedet virtaavat kaakkoon, joten Multatöyräs ja sen koillispuolella sijaitsevat moreeni- ja kalliomäet toimivat vedenjakajina kaakon suuntaan. Multatöyrään lounaispuolelta saattaa olla virtausyhteys Vantaanjoen laakson kautta Arolammen pohjavesialueeseen. Multatöyrään pohjavesialueella pohjavedet virtaavat pääasiassa länteen ja luoteeseen kohti Vantaanjokea ja sitä reunustavaa suoaluetta. Havaintoputken GTK107 ja Vantaanjoen välisellä alueella on lähde, johon pohjavesiä purkautuu. Osa pohjavedestä virtaa myös kaakkoon kohti Arolampea ja purkautuu lammen tuntumassa olevasta lähteestä. Mikkolankallion ja sen länsipuolisen kalliomäen välillä on painovoimamittausten perusteella painanne, josta pohjavedet pääsevät virtaamaan kaakkoon. Virtaus tämän painanteen kautta on kuitenkin rajoittunutta.

14 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 11 Herajoki, Riihimäki Multatöyrään kautta kulkevan vedenjakajan ja Korttionmäen sekä Vahteristonmäen väliin jää kalliopainanne, jonka kautta pohjavesi virtaa lounaaseen kohti Vantaanjokea. Pohjaveden muodostumispotentiaali on tällä alueella kuitenkin pienehkö, koska aluetta peittävät hienoaineskerrostumat, joiden syvyysulottuvuudesta ei ole tässä yhteydessä ollut käytettävissä tietoa. On kuitenkin mahdollista että painanteen kautta on yhteys Suonummenmäen pohjavesialueeseen. Tutkimusalueen länsiosassa pohjaveden pinta laskee kaakkoon Riuttanmäeltä Ahopellolle, tasolta 120 tasolle 95. Ahopellon kohdalla pääasiallinen virtaussuunta muuttuu itään ja pohjavedenpinta laskee moottoritien itäpuolella tasolle 90. Tutkimusalueen keskiosassa pohjavedenpinnan korkeus on Herajoen vedenottamon ympäristössä tasolla Vedenottamon luoteispuolella, Mattilan alueella, pohjavesi on tasolla 88. Pohjavesialueen kaakkoisosassa Silmäkenevalla pohjavesi on tasolla 84,5. Multatöyrään pohjavesialueella on vain yksi havaintoputki, jossa pohjavesi on tasolla 85 m. Arolammen rannan tuntumassa olevassa lähteessä pohjavedenpinta on karttatarkastelun perusteella noin tasolla 84. Tutkimusalueen itäosaan asennetussa pohjavesiputkessa GTK115 pohjavesi on tasolla 103. Vantaanjoen vedenpinnan tarkkailutietoja oli käytettävissä kolmesta mittauspisteestä. Mittauspisteet sijaitsivat tutkimusalueen koillispuolella Paloheimon alueella, Multatöyräällä ja Arolammin länsipuolella. Joen vesipinta on vuoden 2007 mittauksissa ollut keskimäärin tasolla 84,1 86,7. Vantaanjoen ja Herajoen vesipintojen vaihtelua on seurattu tarkemmin vuoden 2008 vesikemiallisten tutkimusten yhteydessä. Herajoen pohjavesialueella on vähän pohjaveden virtausta estäviä maa- tai kallioperän rakenteita. Tutkimustulosten perusteella maaperä on huonosti vettä johtavaa pohjavesiputkien GTK101 ja GTK114 alueella. Kalliopinnassa on havaittavissa pieni kohouma samalla alueella. Havaintoputken GTK101 alueelta pohjavedet pääsevät kuitenkin virtaamaan Herajoen vedenottamon suuntaan tämän maaperärakenteen pohjoispuolitse. Räätykänmäen kalliopaljastumat estävät pohjavesivirtauksen ja pohjavesien muodostumisen alueen koillispuolelta pohjavesialueelle. Tutkimusalueen luoteis-pohjoispuolelle asennetuissa pohjaveden havaintoputkissa pohjavesipinta on tasolla 93,73 (GTK109) ja 96,20 (GTK108). Havaintoputken GTK109 luoteispuolella on kalliokynnys, joka jatkuu Sipilänmäen kallioalueelta koilliseen. Tämä kalliokynnys katkaisee virtausyhteyden luoteesta havaintoputkelle GTK109. Pohjavesi- ja maaperätietojen perusteella Sipilänmäen kaakkoispuoleisen alueen virtausyhteys kaakkoon Jussilansuolle ja edelleen Herajoen pohjavesialueelle on todennäköisesti heikko. Jussilansuolla olevassa havaintoputkessa pohjavesipinta on ollut v tasolla 93,07. Vesipinnoissa on näiden alueiden välillä alle metrin ero. Maaperä on kairaustietojen mukaan pisteessä GTK109 vettä huonosti johtavaa silttistä savea ja silttimoreenia. Jussilansuon ja pisteen GTK109 väliseltä alueelta ei ole käytettävissä kairauksiin perustuvia havaintoja maaperän laadusta. Maaperäkartan mukaan alueen maaperä on turvetta, jonka alla täytyy olla jokin vettä pidättävä maaperän rakenne. Kallionpinnan tasosta ei tältä alueelta ole tietoja. Paksuimmat ja laajimmat pohjavedellä kyllästyneet irtomaakerrokset sijaitsevat Silmäkenevan alueella. Herajoen ja Multatöyrään pohjavesialueiden rajalla olevassa Vantaanjoen laaksossa pohjavesivyöhykkeen paksuus on yli 50 metriä, paikoin jopa 70 metriä. Silmäkenevan harjumäkien alueella pohjavesivyöhykkeen paksuus on metriä. Riutanharjulla pohjavesivyöhykkeen paksuus on suurin Riutanharjun Lavan alueella, noin 40 metriä. Riutan alueella pohjavesivyöhykkeen paksuus vaihtelee runsaasti maanpinnan korkeusvaihteluista johtuen. Herajoen laaksossa pohjavedellä kyllästyneen irtomaakerroksen paksuus on moottoritien alueella m ja muuallakin yleisesti metriä.

15 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 12 Herajoki, Riihimäki Herajoen vedenottamolla pohjavesikerroksen paksuus on 15 metriä. Multatöyrään pohjavesialueella pohjavedellä kyllästyneen maaperän paksuus on metriä lajittuneen hiekkamuodostuman alueella. (liite 5) Paksuimmat kuivan irtomaan kerrospaksuudet ovat Riutanharjulla lähes 40 metriä ja Multatöyräällä paikoin yli 30 metriä. Riutanharjulla kuivan irtomaan paksuus vaihtelee runsaasti, ollen kuitenkin yleisesti yli 10 m. Herajoen ja Vantaanjoen laaksoissa sekä Silmäkenevalla pohjaveden painetaso on pääosin vain muutaman metrin syvyydellä maanpinnasta. Näillä alueilla maaperä on joko turvetta ja/tai savea, joka rajoittaa pohjaveden nousua todelliselle painetasolle ja aiheuttaa paineellista pohjavettä. Pohjavesiputkessa GTK117 pohjavesi nouseekin maanpinnan tasolle. Silmäkenevan harjumäkien sekä suota ja jokilaaksoja ympäröivien alueiden kohdalla pohjavettä suojaavan irtomaakerroksen paksuus on noin kymmenen metriä (liite 6). Liitteessä 2 on esitetty Herajoen vedenottamon valuma-alueen rajaus. Pohjavesialue-rajausten ulkopuolella valuma-alueen pintamaalajina esiintyy pääsääntöisesti huonosti vettä johtavia maalajeja, jolloin virtaus tapahtuu pääosin pintavaluntana. Valuma-alueen reunoilla pohjaveden imeytymien on siis hyvin pienimuotoista ja pohjaveden virtausolosuhteet huomattavasti heikommat, kuin aluilla, joiden pintamaa on hyvin vettä johtavaa. Rajausta tulee pitää suuntaaantavana, koska alueella esiintyy saven alaisia kohtalaisesti vettä johtavia kerroksia, joiden virtausolosuhteet ovat epäselviä. Erityisesti valuma-alueen koillisosan ulottuvuus jäi epäselväksi. Tällä kohtaa valuma-alue rajaus onkin esitetty katkoviivalla 5 YHTEENVETO Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Etelä-Suomen yksikkö on tehnyt vuosina 2007 ja 2008 Riihimäen Vesihuoltolaitoksen toimeksiannosta geologisen rakenneselvityksen Riihimäen kaupungissa sijaitsevan Herajoen vedenottamon valuma-alueelle. Tutkimuksissa selvitettiin alueen kallionpinnan korkokuvaa, pohjavedenpinnan tasoa ja virtaussuuntia, muodostumien syntyvaihetta sekä maaperäkerrostumien rakenteen ja aineksen vaihtelua. Tutkimusmenetelminä käytettiin kairauksia, painovoimamittauksia ja maastokartoituksia. Kallio- ja pohjavesipintamallit yhdessä maaperämuodostumien syntyvaiheiden tulkinnan kanssa luovat perustan alueen vedenjohtavuuksien ja pohjaveden virtauskuvan määrittelylle. Tulosten perusteella laadittiin myös Herajoen vedenottamon valuma-aluerajaus. Tutkimusten perusteella alueen kallionpinnan korkokuvasta sekä maapeitteen paksuudesta on saatu hyvä yleiskuva. Pohjavedenpinnan tasoa ja pohjaveden kyllästämän maapeitteen paksuutta kuvaavat mallit ovat kattavia muutamia reuna-alueita lukuun ottamatta. Tutkimusalueen maaperämuodostumat voidaan jakaa geologisesti neljään kokonaisuuteen: 1) kohomuotoinen Riutanharju 2) Herajoen ja Vantaajoen laakso sekä piilossa kulkeva harjujakso 3) Silmäkenevan muinaisjärvi 4) näitä alueita ympäröivät moreeni- ja kalliomäet. Kallionpinnan korkeuserot ovat suurimmillaan metrin luokkaa. Kallionpinta on korkeimmillaan tutkimusalueen länsiosassa, Suonpäänkalliolla Hanhisuon länsipuolella, tasolla 145 m. Itäosassa kallionpinta on korkeimmillaan Vahteristonmäellä tasolla 135 m. Alimmillaan tutkimusalueen kallionpinta on alueen eteläosassa, Vantaanjokilaaksossa, tasolla m. Silmäkenevan alueella kallionpinta on yleisesti tasolla m, Herajoen laaksossa tasolla m ja Riutanharjun alueella tasolla m.

16 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 13 Herajoki, Riihimäki Tutkimusalueen länsiosassa pohjaveden pinta laskee kaakkoon Riuttanmäeltä Ahopellolle, tasolta 120 tasolle 95. Ahopellon kohdalla pääasiallinen virtaussuunta muuttuu itään ja pohjavedenpinta laskee moottoritien itäpuolella tasolle 90. Tutkimusalueen keskiosassa pohjavedenpinnan korkeus on Herajoen vedenottamon ympäristössä tasolla Vedenottamon luoteispuolella Mattilan alueella pohjavesi on tasolla 88. Pohjavesialueen kaakkoisosassa Silmäkenevalla pohjavesi on tasolla 84,5. Multatöyrään pohjavesialueen ainoassa havaintopisteessä pohjavesi on tasolla 85. Pohjavesivirtaus suuntautuu useasta suunnasta kohti Herajoen vedenottamoa. Päävirtausuunnat vedenottamon alueella ovat länsi, koillinen, itä ja etelä. Virtausolosuhteissa on vedenottamon läheisyydessä kuitenkin havaittavissa sekä vuodenaikais- että alueellista vaihtelua. Vedenottamon pääkaivon (kaivo 5) päävirtaussuunta on koillinen. Pohjavesiä purkautuu myös sekä Herajokeen että Vantaanjokeen. Multatöyrään pohjavesialueella pohjavesivirtausta suuntautuu sekä länsi-luoteeseen suoalueelle ja Vantaanjokeen että kaakkoon kohti Arolampea. Merkittäviä pohjavettä rajoittavia maa- tai kallioperän rakenteita ei tutkimusalueella ole. Laajimmat ja paksuimmat pohjavesivarastot sijaitsevat Silmäkenevalla, missä pohjavesikerroksen paksuus on enimmillään jopa 70 metriä. Myös Silmäkenevan harjusaarissa pohjavedellä kyllästyneiden hiekka- ja sorakerrosten paksuus on metriä. Herajoen laaksossa pohjavedellä kyllästyneen irtomaakerroksen paksuus on moottoritien alueella m ja muuallakin yleisesti metriä. Herajoen vedenottamon läheisyydessä saven alapuoleiset hiekka- ja sorakerrokset ovat pohjavedellä kyllästyneet noin 15 metrin paksuudelta. Riutanharjulla pohjavesivyöhykkeen paksuus on suurin Riutanharjun Lavan alueella, noin 40 metriä. Riutan alueella pohjavesivyöhykkeen paksuus vaihtelee runsaasti maanpinnan korkeusvaihteluista johtuen. Multatöyrään pohjavesialueella pohjavesivyöhykkeen paksuus on metrin luokkaa. Paksuimmat kuivan irtomaan kerrospaksuudet ovat Riutanharjulla lähes 40 metriä ja Multatöyräällä paikoin yli 30 metriä. Riutanharjulla kuivan irtomaan paksuus vaihtelee runsaasti, ollen kuitenkin yleisesti yli 10 m. Silmäkenevan alueella pohjaveden yläpuolisen irtomaakerroksen paksuus on vähäinen. Myös Herajoen ja Vantaanjoen laaksoissa kuivan irtomaakerroksen paksuus on vain muutamia metrejä, paikoin alle 1 m.

17 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 14 Herajoki, Riihimäki 6 JATKOTUTKIMUSEHOTUKSET Tarkemman pohjaveden virtauskuvan ja Herajoen vedenottamon vaikutusalueen selvittämiseksi suositellaan seuraavia jatkotutkimuksia: Virtausolosuhteiden ja valuma-aluerajauksen lisätarkastelut vedenottamolta koillisen suuntaan esim. virtaus ja kulkeutumismallinnuksen avulla. Herajoen ja Suonummenmäen pohjavesialueiden välisen hydraulisen yhteyden selvittäminen kallionpinnan, maaperän kerrosrakenteen sekä pohjaveden virtauskuvan lisätutkimuksilla Rämpsänkulman pohjois- ja länsipuolella. Herajoen ja Arolammin pohjavesialueiden välisen hydraulisen yhteyden selvittäminen kallionpinnan, maaperän kerrosrakenteen sekä pohjaveden virtauskuvan lisätutkimuksilla Vantaanjokilaaksossa Multatöyrään lounaispuolella Espoossa Jussi Ahonen Geologi Tuire Valjus Geofyysikko

18 Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 15 Herajoki, Riihimäki KIRJALLISUUS Haavisto-Hyvärinen, M., Stén, C-G. & Kaija, J., Launosen kartta-alueen maaperä. Maaperän peruskartta 1:20 000, Maaperäkarttojen selitykset (Moniste) Härme, M., Keravan ja Riihimäen kartta-alueitten kallioperä. Suomen geologinen kartta 1: , kallioperäkartan selitykset, lehti 2043, Geologinen tutkimuslaitos. Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy Riihimäen seudun pohjaveden suojelusuunnitelma. Työnro Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy Herajoen kaivopistetutkimus. Työnro Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy Toisen kaivopisteen tutkimus Parmalan alueelle. Työnro Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy Toisen kaivopisteen tutkimus Parmalan alueelle. Lisätyö. Työnro Kielosto, S., Mäkilä, M., Grundström, A. & Herola, E., Riihimäen kartta-alueen maaperä. Maaperän peruskartta 1:20 000, Maaperäkarttojen selitykset (Moniste) Korhonen, K-H., Gardemeister, R. & Tammirinne, M Geotekninen maalajiluokitus. VTT, Geotekniikan laboratorio. Tiedonanto 14. Matiskainen, H., Riihimäen esihistoria. Suunnittelukeskus Oy. Riihimäen Lasi Oy:n kaatopaikan lisäselvitykset. Työnro 149-C Tynni, R., Maaperäkartan selitys. Suomen geologinen kartta 1: , maaperäkartan selitykset, lehti 2044, Riihimäki. Geologinen tutkimuslaitos.

19 LIITE GTK GTK111 GTK GTK GTK GTK GTK GTK102 8 GTK GTK Riihimäki Herajoen vedenottamon valuma-alue Mittauslinjat ja kairauspisteet Pohjaveden havaintoputki 2008 (kalliovarmistus) Pohjaveden havaintoputki 2007 (kalliovarmistus) Painovoimalinja (2008) Painovoimalinja (2007) GTK GTK GTK117 GTK Maatutkalinja (2008) Pohjavesialue Kalliopaljastuma Avokallio Meters Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus 2008 Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/2008 Pohjavesialuerajat Suomen ympäristökeskus

20 LIITE RHkM RSrM F HtM SrM RSrM HkM HkM RSrM HkM RMrM RSrM RSrM SrM RHkM HkM RHkM RHkM SrM SrM SrM SrM RHkM RHkM SrM RHkM RSrM SrM SrM HkM SrM SrM RHkM SrM RHkM RHkM HkM SrM SrM HkM HkM HkMSrM RMrM c chkm RMrM RMrM F Moreeni Pohjavesialuerajaus, 1. luokka RMrM Pohjavesialuerajaus, 3. luokka Karkea hieta SrM RMrM F RMrM RMrM HkM Kalliopaljastuma Avokallio Hieno hieta RMrM SrM Valuma-alue rajaus Hiekka SrM Kalliomaa Sora c RSrM RMrM RHkM RMrM RIIHIMÄKI RSrM Herajoen vedenottamon valuma-alue Maaperän korkokuvakartta MrM RHkM c Hiesu Vedenottamo F Lähde HkM Savi RHkM Moreenivalli Meters HkM RHkM Karttatuloste ja valuma-aluerajaus Geologian tutkimuskeskus 2008 Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/2008 Pohjavesialuerajat Suomen ympäristökeskus SrM Turve SrM HkM

21 LIITE ######## # ## ##### # # ###### # ################### # ## ## # ##### # ######### ###### # ## # # #### # # #### # #### # # ### # ### # ## # #### ## #### # ####### # ### # ### #### # #### # ## ##### ### # ### # ########################### ####### # # # # ### ### ### ## # # # ### # ### #### ## # ##### # # ## ## # ### ## #################### # ### ##################### ##### #### #### ############### ### # ################### # # ## ##### # # ## # ### # ###### # # ##### ## # # ##### ### # ##### # ######################### # ## ### # ### # ####### # # ############### # ################# # ### # #### # ## # # ## # ##### RIIHIMÄKI Herajoen vedenottamon valuma-alue Kallionpinnan korkokuva # # Painovoimamittauspiste 2008 Painovoimamittauspiste 2007 Pohjaveden havaintoputki (kalliokairaus) Kalliopaljastuma Avokallio Meters Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus 2008 Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/ ### ## ########### # ####### # #### # ## # ######## Kallionpinnan taso (m mpy, N60) # #### ############## # ########## ## # # # ## # # ######## ### # # # # # ##### # ######### # # ############################ # # #### # # #### # ## # ### # ### # ################## # # ## # ### ## # #### # # # # ## # ## # # # ## # # ## ## # # # # ## # ## # ## # ###### # # ### ###### ####### # ### #### # # # ##### # ## # # # ## #### # # ## # ##### # #### ## # #### ######################## ## ### ###### ###### # ## # #### ## # # ####### # ###### ################ ##### # # # ######### ######### # ### # # ## ## # ### # ##### ## # ### ## # ##### # ### ######## # #### # #### ##### # # ## # ### ##################### ## # # ###### # ########## ######## # ### ######### # ## ############# ############### ###### ## # ### # ## # #### # ## # # ## # # # ### # ## # ###### # # # # ## # ## # ## # ### # ### # ## #### ## ########

22 LIITE RIIHIMÄKI, Herajoen vedenottamon valuma-alue Pohjavedenpinnan taso Pohjaveden havaintoputki (kalliokairaus) Kalliopaljastuma Avokallio Pohjaveden virtausta rajoittava rakenne Pohjaveden päävirtaussuunta Pohjaveden paikallinen virtaussuunta Pohjavesialue 1. luokka 3. luokka Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus 2008 Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MLL/2008 Pohjavesialuerajat Suomen ympäristökeskus Pohjavedenpinnan taso (m mpy N60) Meters

23 LIITE vp 93, RIIHIMÄKI, Herajoen vedenottamon valuma-alue Pohjavesivyöhykkeen paksuus Pohjavedenpinnan paksuus (m) Kalliopinta pohjavesipinnan yläpuolella Pohjaveden havaintoputki (kalliokairaus) Kalliopaljastuma Avokallio Pohjaveden virtausta rajoittava rakenne Pohjaveden päävirtaussuunta Pohjaveden paikallinen virtaussuunta Pohjavesialue 1. luokka luokka 40-0 Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus Meters Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MLL/2008 Pohjavesialuerajat Suomen ympäristökeskus

24 LIITE vp 93, RIIHIMÄKI, Herajoen vedenottamon valuma-alue Pohjaveden yläpuolisen irtomaapeitteen paksuus Pohjavesialue Pohjaveden havaintoputki (kalliokairaus) Kalliopaljastuma Avokallio 1. luokka 3. luokka Meters Pohjavedenpinnan syvyys maanpinnasta (m) alle 1 m Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus 2008 Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MLL/2008 Pohjavesialuerajat Suomen ympäristökeskus

25 LIITE 7A

26 LIITE 7A

27 LIITE 7A

28 LIITE 7A

29 LIITE 7A

30 LIITE 7A

31 LIITE 7A

32 LIITE 7A

33 LIITE 7A

34 LIITE 7A

35 LIITE 7A

36 LIITE 7A

37 LIITE 7A

38 LIITE 7A

39 LIITE 7A

40 LIITE 7A

41 LIITE 7A

42 LIITE 7A

43 LIITE 7A

44 LIITE 7A

45 LIITE 7A

46 LIITE 7A

47 Liite 7B

48 Liite 7B

49 Liite 7B

50 Liite 7B

51 Liite 7B

52 Liite 7B

53 Liite 7B

54 Liite 7B

55 Liite 7B

56 Liite 7B

57 Liite 7B

58 Liite 7B

59 Liite 7B

60 Liite 7B

61 Liite 7B

62 Liite 7B

63 Liite 7B

64 Liite 7B

65 Liite 7B

66 Liite 7B

67 Liite 7B

68 Liite 7B

69 Liite 7B

70 Liite 7B

71 Liite 7B

72 Liite 7B

73 Liite 7B

74 SUUNNITTELUKESKUS OY PUTKIKORTTI LIITE 8. 1 Tilaaja GTK Asiakas nro 1522 Työ nro C 8754 Työkohde Riihimäki Havaintoputken nro X = Y = Herajoki GTK101 Tasotiedot Syvyys Taso (N60) Havaintoputken yläpää 93,77 Maanpinta 92,82 Suodattimen alapää Pp -15,5 m Suodattimen pituus 2,0 m Kansirakenne 80 mm galv. suojaputki lukittavalla hatulla Putkiaines/ HPE 60/52 Suodatinmalli/ 0,3 mm rakosiivilä Havainnot Syvyys Taso Huom. Pvm ,40 91, ,32 91,45 Maalajitiedot (määritykset aistinvaraisia) Syvyys ja maalaji Näytteet Syvyys ja maalaji Näytteet 0,0-2,0 SiHk täytemaa 2,0-12,6 Sa 2,5-3,5 m 12,6-14,5 SrMr 13,0-14,0 m 14,5-17,5 Ka Kuntotarkastus Alkusyvyys 1 min 3 min 5 min 10 min Pvm Asennus pvm Asentaja Tauno Parkkonen