KALAJOEN YHTEISTARKKAILU VUONNA Laaja vesistötarkkailu

Transkriptio

1 KALAJOEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2014 Laaja vesistötarkkailu AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 10780

2 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 1 KALAJOEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2014 LAAJA VESISTÖTARKKAILU Satu Ojala, limnologi FM Minna Vaaramaa-Hiltunen, ins. (AMK) Sisällysluettelo: 1 JOHDANTO TARKKAILUALUEEN KUVAUS TARKKAILUVELVOITTEET JA ALUEEN MUU TARK-KAILU KUORMITUS YHDYSKUNTAJÄTEVESIEN KUORMITUS TURVETUOTANTOALUEIDEN KUORMITUS BELVEDERE MINING OY, HITURAN KAIVOKSEN KUORMITUS KALAJOEN VESISTÖN KOKONAISKUORMITUS KALAJOEN HAJAKUORMITUS AINEISTO JA MENETELMÄT VEDENLAATUTULOKSET VIRTAVEDET KALAJOKI MUUT VIRTAVEDET KALAJANJOKI MALISJOKI MERTUANOJA VÄÄRÄJOKI JÄRVET MERIALUE KALAJOKILAAKSON KESKUSPUHDISTAMON HYGIENIATARKKAILU HITURAN KAIVOKSEN VESISTÖTARKKAILUN TULOKSET VUONNA AINEVIRTAAMAT YHDYSKUNTAJÄTEVESIEN AIHEUTTAMA RAVINNELISÄYS KALAJOESSA LEVÄHAITTAREKISTERI UIMAVESITULOKSET KASVIPLANKTONTARKKAILU POHJAELÄINTARKKAILU PIILEVÄTARKKAILU KALATALOUSTARKKAILU YHTEENVETO VIITTEET... 46

3 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 2 LIITTEET Liite 1. Tarkkailualueen kartat, sekä kuormittajien ja tarkkailupisteiden sijainnit Liite 2. Yhteistarkkailuun kuuluvien näytepisteiden analyysitulokset vuodelta 2014 Liite 3. Muiden tarkasteltujen näytepisteiden analyysitulokset vuodelta 2014 Liite 4. Hituran kaivoksen vesistötarkkailun tulokset Kalajoessa 2014 Liite 5. Kalajoen alueen uimavesitulokset vuonna 2014 Liite 6. Kasviplanktonraportti vuodelta 2014 Liite 7. Piileväraportti vuodelta 2014 Liite 8. Pohjaeläinraportti vuodelta 2014 Copyright Ahma ympäristö Oy Kaupintie HELSINKI p pohjakartta Maanmittauslaitos lupa nro 16/MML/15

4 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 3 1 JOHDANTO Kalajoen vesistöalueen kuormittajat ovat hoitaneet tarkkailuvelvoitteensa vesistötarkkailun osalta yhteistarkkailun muodossa jo vuodesta 1977 lähtien. Nykyisellään yhteistarkkailua toteutetaan vuosille laaditun uuden tarkkailuohjelman mukaisesti (Virta ym. 2013). Päivitetty ohjelma noudattelee keskeiseltä rakenteeltaan aiempaa, vuodet kattanutta tarkkailuohjelmaa, mutta sisältää myös joitakin muutoksia. Vesistötarkkailun osalta keskeisiä muutoksia ovat Kalajoen uuden puhdistamon ennakkoselvitysten ja Vestian jätteenkäsittelyalueiden tarkkailujen sisällyttäminen ohjelmaan, sekä jokivarren puhdistamoiden käytöstä poistumisen huomioiminen. Kalajoen vesistöalueella on edelleen myös tähän yhteistarkkailuun kuulumattomia kuormittajia, kuten Hituran kaivos ja useampia turvetuotantoalueita. Tässä raportissa esitetään Kalajoen yhteistarkkailun vuoden 2014 laajan vesistötarkkailun tulokset sekä piilevä-, pohjaeläin- ja kasviplanktontarkkailujen tulokset. Yhteistarkkailuun niin ikään kuuluvat päästö- ja kalataloustarkkailut raportoidaan omissa erillisissä raporteissaan, joita referoidaan tässä raportissa. Myös Vestian jätteenkäsittelyalueiden tarkkailutulokset raportoidaan yhteistarkkailusta eriävien raportointiaikataulujensa vuoksi omissa raporteissaan. 2 TARKKAILUALUEEN KUVAUS Kalajoki saa alkunsa Reisjärven kunnan alueelta Suomenselän vedenjakaja-alueelta, jolla sijaitsevat sen merkittävimmät latvajärvet Reis-, Vuohto- ja Kiljanjärvi. Reisjärveltä Kalajoki virtaa ensin noin 20 km koilliseen Haapajärven kuntakeskukseen kääntyen luoteeseen kohti Perämerta. Reisjärven ja Haapajärven välillä jokeen laskee luoteesta Kalajanjoki ja Haapajärven ja Nivalan alueilla idästä/koillisesta Kuonanjoki, Settijoki ja Malisjoki. Kalajoen alaosilla Kalajoen Tyngän kylän kohdalla jokeen laskee sen merkittävin sivujoki, Vääräjoki. Vääräjoki saa alkunsa Pitkäjärveltä, läheltä Kalajoen pääuoman latvajärviä Reisjärven kunnassa. Vääräjoki laskee mereen myös Siiponjoen kautta. Kalajoen pääuoman kokonaispituudeksi muodostuu noin 130 km ja putouskorkeudeksi 114 metriä. Valuma-alueen pinta-ala on kokonaisuudessaan noin km 2 ja järvisyys 1,8 %. (Kuva 2-1 ja liite 1.) Kalajoki on yläosaltaan voimakkaasti säännöstelty ja sen pääuoma onkin luokiteltu ekologiselta tilaltaan alimman voimalaitospatonsa (Hamari) yläpuoliselta osalta keinotekoiseksi tai voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi. Vesienhoidon toisella kaudella se on luokiteltu ekologiselta tilaltaan välttäväksi suhteutettuna parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Reisjärven ja Pitkäjärven tila on puolestaan luokiteltu hyväksi. Vuohtajärvi, Kiljanjärvi, Kuonajoki, Settijoki-Kuusaanjoki, Malisjoki sekä Siiponjoki on luokiteltu tilaltaan tyydyttäväksi. Kalajanjoki on luokiteltu välttäväksi. Kalajoen vedenlaadussa on ollut 2000-luvulla havaittavissa myönteistä kehitystä, mikä on näkynyt etenkin kokonaisfosforipitoisuuksien laskuna. Myönteisestä kehityksestä huolimatta ravinnepitoisuudet kuvaavat nykytilanteessakin korkeaa rehevyystasoa. Vesienhoitoalueen toimenpideohjelman mukaan Kalajoen vesistöalueen järvissä ja joissa tärkein tavoite on rehevyystason laskeminen, mutta suuressa osassa kohteista tilatavoitteen saavuttamista voidaan edesauttaa myös kohentamalla vesimuodostumien hydrologista ja/tai morfologista tilaa. (Aronsuu & Wennman 2012, Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskus 2009, Kuva 2-1.)

5 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 4 Kuva 2-1. Kalajoen vesistöalue ja sen ekologisen tilan luokittelu (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2009). Kalajoen vesistöalueella tehdyt merkittävimmät vesistöjärjestelyt ovat olleet Kalajoen keskiosan perkaukset, sekä Hautaperän tekoaltaan ja neljän voimalaitoksen rakentamiset. Vesistöalueella sijaitsee kaikkiaan yhdeksän säännösteltyä järveä tai tekojärveä. Hautaperän tekoallas on tekojärvistä kooltaan suurin ja sen säännöstelyväli on peräti 11,5 metriä. Korpisen, Iso-Juurikan, Kiljanjärven, sekä Reis- ja Vuohtojärvien vedet on käännetty virtaamaan Kalajanjoen täyttökanavaa pitkin Hautaperään, jonne myös Kuonanjärven vedet ohjataan Kuonanjoen täyttökanavan kautta. Hautaperästä vedet juoksutetaan Hinkuan voimalaitoksen kautta Haapajärveen, jonne Kalajanjoen ja Kuonanjoen vedet voidaan tarvittaessa ohjata myös suoraan säännöstelypatojen kautta. Haapajärvestä Kalajoki laskee Oksavan voimalaitoksen kautta Pidisjärveen ja edelleen Padingin ja Hamarin voimalaitosten kautta Perämereen. Tekojärvet ovat lisänneet vesistöalueen järvipinta-alan lähes kaksin-kertaiseksi verrattuna luonnontilaan. (Virta ym )

6 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Kalajoen valuma-alueesta lähes kolme neljäsosaa on metsätalousaluetta, mutta joen merkittävin kuormittaja on kuitenkin maatalous, jonka osuus jokeen kohdistuvasta typpi- ja fosforikuormituksesta on noin 75 %. Pääosa kuormituksesta on maa- ja metsätalouden, sekä hajaasutuksen aiheuttamaa hajakuormitusta, mutta alueella on myös yhdyskuntien, sekä turvetuotannon ja muun yritystoiminnan aiheuttamaa pistekuormitusta. Merkittävimpänä pistekuormitusjakeena voidaan ravinteiden osalta pitää yhdyskuntien aihettamaa typpi-kuormitusta. Kalajoesta mereen purkautuvan kiintoainekuormituksen määräksi on arvioitu noin 18 tonnia vuodessa, mutta tältä osin tarkempaa tietoa kuormituksen jakautumisesta eri sektoreiden välillä ei ole saatavissa. Kiintoainekuormituksella on kuitenkin ollut omat merkittävät vaikutuksensa kalajoen eliöstöön ja sen lajirakenteisiin. Oman ominaispiirteensä Kalajoen vesistölle antaa myös happamien sulfaattimaiden esiintyminen. Sopivissa olosuhteissa sulfaattimaista aiheutuu happo- ja metallikuormitusta, joskin Kalajoella ongelmat ovat olleet monia muita Pohjanmaan jokia pienempiä. Aiheeseen liittyen Kalajoella käynnistettiin kesällä 2013 Maaperän ympäristölle ja elinkeinoille aiheuttamien happamuus-riskien kartoitus Kalajoen vesistöalueella hanke (MAHAKALA). (Aronsuu & Wennman 2012, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2009, Virta ym ) 5 3 VUODEN 2014 SÄÄ- JA VIRTAAMAOLOSUHTEET Vuoden 2014 hydrologiset tiedot perustuvat Suomen ympäristökeskuksen hydrologisiin kuukausitiedotteisiin, Kalajoen voimalaitosten ja Niskakosken virtaamamittauspisteiden aineistoihin sekä Ilmatieteen laitoksen Kalajoen Pitkäsenkylän sadeaseman (4308) sadanta-tietoihin. Lämpötiloja tarkasteltiin Haapaveden mittausaseman vuoden 2014 sekä vuosien perusteella. Lämpötilat käyvät ilmi kuvasta 3-1, sadantatiedot kuvasta 3-2, virtaamamittauspaikkojen sijainnit liitteestä 1 ja virtaamat kuvasta 3-3 sekä kuvasta 3-4. Vuosi 2014 oli alueella pääosin lämpötiloiltaan hyvin keskimääräinen tai keskimääräistä lämpimämpi. Erityisesti helmi- ja maaliskuussa oli tavanomaista lämpimämpää. Tammi-, huhti- ja kesäkuussa satoi edellisvuotta vähemmän, kun taas helmi-, maalis- ja toukokuu olivat vuotta 2013 jonkin verran sateisempia. Kalajoen alueen kevättulvat ajoittuivat vuonna 2014 toukokuun loppupuolelle ja kesäkuulle, jolloin lämpötilat alueella olivat hyvin tavanomaisia. Kevättulva oli edellisvuotta alhaisempi. Niskakosken virtaama-mittauspisteellä kevään maksimivirtaama oli hieman vajaat 112 m 3 /s, kun vuosien keskimääräinen kevään tulvahuippu oli noin 238 m 3 /s. Virtaamat kohosivat kevättulvaa suuremmiksi usealla alueen mittauspisteellä tammikuussa ja marraskuussa. Heinä- ja syyskuun sekä marras- ja joulukuussa sademäärät jäivät jonkin verran edellisvuoden vastaavista tai olivat edellisen vuoden tasoa. Kalajoen virtaamat pysyttelivät pitkään keskikesästä syksyyn tasaisen pieninä. Elo- ja lokakuussa puolestaan satoi edellisvuotta runsaammin. Sateisuus nostatti osaltaan virtaamia lokakuun lopussa ja marraskuussa. Marraskuussa virtaamat olivat korkeimmillaan vuonna 2014 Niskakoskella. Niskakoskella mitattiin virtaamahuippu (n. 238 m 3 /s) marraskuun puolivälissä. Loppuvuosi oli keskimääräistä jonkin verran lämpimämpi. Vuonna 2014 satoi keskimäärin vähiten ajanjaksolla Keskimäärin runsassateisin oli vuosi 2012, jonka elokuussa satoi muita tarkkailuvuosia selvästi runsaammin.

7 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Lämpötila ( C) Haapavesi I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII 6 Kuva 3-1. Kuukausittaiset keskilämpötilat Haapaveden mittausasemalla vuonna 2014 sekä keskimäärin vuosina mm Sademäärät Kalajoen Pitkäsenkylän sadeasemalla I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 3-2. Kuukausittaiset sademäärät Kalajoen Pitkäsenkylän sadeasemalla vuosina

8 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 7 80 Hinkua Oksava m 3 /s m 3 /s tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu 50 0 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu 400 Padinki Hamari tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu m 3 /s m 3 /s tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 3-3. Vuoden 2014 virtaamat Kalajoen voimalaitosten virtaamamittauspisteillä, sekä mittaushistorian mukaiset virtaaman vaihteluvälit (harmaa alue). m 3 /s tammi helmi maalis huhti Niskakoski touko kesä Kuva 3-4. Niskakosken virtaamamittauspisteen virtaamat vuonna 2014 sekä mittaushistorian mukaiset virtaaman vaihteluvälit (harmaa alue). heinä elo syys loka marras joulu 4 TARKKAILUVELVOITTEET JA ALUEEN MUU TARK- KAILU Yhteistarkkailussa on tällä hetkellä mukana yhdeksän toimivaa jätevedenpuhdistamoa, joista tosin Haapajärven puhdistamoa käytetään Haapajärven ja Nivalan välisen siirtoviemärin valmistumisen (joulukuu 2012) jälkeen vain kevään ylivalumatilanteissa ja mahdollisissa poikkeustapauksissa.

9 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Toiminnassa olevien puhdistamoiden määrä tulee tarkkailukaudella vähenemään Kalajokilaakson keskuspuhdistamon valmistumisen jälkeen. Tarkoituksena on, että I vaiheen valmistuttua vuonna 2015 uudelle puhdistamolle ohjataan Alavieskan, Sievin, Kalajoen ja Ylivieskan kuntien viemärivedet ja II vaiheen valmistuttua arviolta vuonna 2020 myös Haapajärven ja Nivalan viemäriverkon vedet. Jätevedenpuhdistamoiden lisäksi yhteistarkkailussa ovat mukana Turveruukki Oy:n Löytynnevan ja Turvejetti Oy:n Akanrahkan turvetuotantoalueet, sekä Vestia Oy:n Ylivieskan jätekeskus ja suljettu kaatopaikka ja Haapajärven Hallakankaan suljettu kaatopaikka. Tarkkailussa mukana olevien kuormittajien sijainnit on esitetty liitteessä 1. Kalajoen vesistöalueella toteutetaan myös yhteistarkkailun ulkopuolisia tarkkailuja ja vedenlaadun seurantaa, jotka pyritään soveltuvin osin ottamaan huomioon myös yhteistarkkailun raportoinnissa. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, likkenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) seuraa vuosittain vedenlaatua Kalajoen suulla (Kalajoki 11000), jonka lisäksi ympäristö-hallinto jatkaa seurantaa myös Kalajoen edustan havaintopaikalla Ka-2 vuoteen 2018 saakka. Belvedere Mining Oy:n Hituran kaivoksella on oma tarkkailuohjelmansa ja kaivos vastaa itse tämän ohjelman toteuttamisesta. Vapo Oy:n ja Kanteleen Voima Oy:n turvetuotantoalueiden tarkkailut on yhdistetty omaan ohjelmaansa ja tulokset raportoidaan omissa raporteissaan. Myös Kalajoen yhteistarkkailuun kuulumattomien Vestia Oy:n suljettujen kaatopaikkojen tarkkailut hoidetaan erillisten tarkkailuohjelmiensa mukaan ja raportoidaan omissa raporteissaan. Reisjärven Salmensuu on ollut ympäristöhallinnon koordinoiman valtakunnallisen levähaittaseurannan havaintopaikka. Levähaittaseurannan havaintopaikat määräytyvät kuntien omien tarpeiden mukaan, joten seurantapaikkojen määrä ja sijainti voivat vaihtua. Seurannan tuloksia hyödynnetään myös yhteistarkkailun raportoinnissa. 5 KUORMITUS Tarkkailuohjelman mukaisesti Kalajoen vesistötarkkailuraportissa esitetään lyhyt yhteenveto tarkkailuvuoden kuormituksesta. Kuormitustarkkailun tulokset raportoidaan myös omassa erillisessä raportissaan (Vesisenaho & Ervasti 2015), josta tässä esitetyt tiedot ovat peräisin. Lisäksi Vestia Oy:n Ylivieskan jätekeskuksen ja suljetun kaatopaikan, sekä Haapajärven Hallakankaan suljetun kaatopaikan tarkkailuista on laadittu omat raporttinsa (Vaaramaa-Hiltunen, M. 2015a ja 2015b). Kalajoen vesistöalueen suurin ravinnekuormittaja on peltoviljely, seuraavina tulevat karjatalous ja haja asutus. Vesistökuormituksen osalta tarkkailuraportissa tarkastellaan yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoiden, turvetuotannon ja Hituran kaivoksen pistekuormitusta vesistöön. 5.1 Yhdyskuntajätevesien kuormitus Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoiden päästöt vesistöön ovat olleet jaksolla keskimäärin happea kuluttavan orgaanisen aineksen osalta 88 kg/d, fosforin osalta 4,3 kg/d ja typen osalta 391 kg/d. Kuormitus vuosina on ollut fosforin ja happea kuluttavan aineksen osalta hieman pienempää kuin jaksolla Typpikuormitus vuosina oli hieman suurempaa kuin jaksolla keskimäärin. Suurin yksittäinen kuormittaja, sekä usean vuoden keskiarvona että vuoden 2014 osalta, on ollut Kalajoen jätevedenpuhdistamo. Seuraavaksi suurimmat kuormittajat ovat olleet Nivala ja Ylivieska. Yksittäisiä vuosia tarkasteltaessa vesistökuormitus on ollut suurimmillaan v lukuun ottamatta fosforikuormitusta, joka oli korkein vuonna Yhdyskuntajätevesien fosforikuormitus on laskenut hienoisesti viime vuosina, mutta typpikuormitus on sen sijaan ollut kasvussa. BOD7 kuormitus on vaihdellut vuosittain ilman trendiä. (Kuva 5-1.) 8

10 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 9 kg/d 8,0 6,0 kok.p ,2 kg/d 4,0 2,0 0, kg/d kok.n kg/d kg/d BOD kg/d Kuva 5-1. Yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden kuormitus Kalajoen vesistöön v (Vesisenaho 2015).

11 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 5.2 Turvetuotantoalueiden kuormitus Kalajoen vesistöalueella oli vuonna 2014 tuotannossa olevia turvetuotantoalueita yhteensä noin ha. Turvetuotannon nettovuosikuormitus oli vuonna 2014 noin 275 kg fosforia, noin kg typpeä ja noin kg kiintoainetta. (Taulukko 5-1.) Nettopäästöistä on vähennetty arvioitu luonnonhuuhtouman osuus. Noin 60 %:lla turvetuotantoalueista on käytössä pintavalutus ja lopuilla perusvesienkäsittelytaso eli pelkät laskeutusaltaat, virtaamansäädöllä tai ilman. Niittylammennevalla ei ole tarkkailuvelvoitetta ja Tuppurannevan ympäristölupa ja turvetuotanto on päättynyt. 10 Taulukko 5-1. Kalajoen vesistöalueella olevat turvetuotantoalueet ja niiden pinta-alat v (Nikula, A. 2015). Suo Haltija/ Purku- kuntoon- tuotan- tuotanto- pois tunut pinta-ala tark - Bruttokuormitus Nettokuormitus tuottaja vesistö panos s a nos s a kunnos s a tuot. yht. kailtu COD Mn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine ha ha ha ha ha k g /a k g /a k g /a k g /a k g /a k g /a k g /a Hankilanneva (osa) Vapo Oy E pvk Nurmesneva (osa) Vapo Oy E pvk Vittouvenneva (osa) Vapo Oy K pvk , , Koivulanneva Vapo Oy S la Jouttenisenneva Vapo Oy E pvk , , Jouttenisenneva Vapo Oy E pvk/la , Vasamanneva Vapo Oy K pvk , , Rautamullansuo Vapo Oy , E pvk , Tuppuranneva Kanteleen Voima Oy E pvk , Osmalamminneva Kanteleen Voima Oy E pvk Päällysneva Kanteleen Voima Oy E pvk , , Lonkerinneva Kanteleen Voima Oy S pvk Lamminneva Kanteleen Voima Oy K pvk Akanrahka Turvejetti Ky S pvk/la Paskalanneva Jukuturve Oy E pvk Löytynneva Turveruukki Oy S la Isoneva Reisjärven kunta la , Niittylammenneva Vähäsalo & Lahti Oy Tuppuranneva Valtonen Multakaarronneva Kanteleen Voima Oy K pvk/la , Isoneva Maaselän turvetuotanto K pvk/la , Onkilammenneva Maaselän turvetuotanto K pvk/la , Puronneva Kokkola Pow er Oy E pvk , Tuo ta nto suo t yhteensä Kuntoonpanosuot yhteensä Vesistöalue yhteensä Belvedere Mining Oy, Hituran kaivoksen kuormitus Hituran kaivos on suljettu useaan otteeseen historiansa aikana ja viimeksi se suljettiin v nikkelin huonon maailmanmarkkinahinnan vuoksi. Sittemmin kaivos avattiin uudelleen v Kaivoksen omistaa nykyisin kanadalainen Belvedere Mining Oy. Eristysoja sisältää suoto- ja pintavesiä. Kuivanapitovedet koostuvat avolouhosalueen sade- ja sulamisvesistä sekä pohjavesistä. Saniteettivedet käsitellään erillisessä puhdistamossa. Vuonna 2014 kuivanapitovesiä ei pumpattu lainkaan. Tarkastelujaksolla kuivanapitoveden pumppausmäärä on ollut keskimäärin m3. Kuivanapitoveden kuormitus Kalajokeen on ollut keskimäärin tarkkailujaksolla seuraava: sulfaatti t/a, nikkeli 75 kg/a ja rauta 23 kg/a. Sulfaattikuormitus on ollut selvästi suurempaa jaksolla kuin vuosina Nikkelija rautakuormitus on ollut pienempää kuin vuosina Lisäksi rikastehiekka-alueelta on Kalajokeen kohdistunut vuosina keskimäärin m3:n suuruinen juoksutus. (Taulukko 5-2, Hynynen ym. 2012).

12 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 11 Taulukko 5-2. Hituran kaivoksen rikastehiekka alueen juoksutus sekä kuivanapitoveden pumppaus Kalajokeen vuosina (Vesisenaho 2015, Vesisenaho & Ervasti 2014 ja Leskelä & Ervasti 2013). Rikastehiekka-alueen juoksutus Kalajokeen vuosi Q m 3 /a SO 4 t/a Ni kg/a Fe kg/a Kaivoksen kuivanapitoveden pumppaus Kalajokeen vuosi Q m 3 /a SO 4 t/a Ni kg/a Fe kg/a Kalajoen vesistön kokonaiskuormitus Taulukkoon 5-3 on koottu yhteenveto Kalajoen vesistöalueen taajamien, teollisuuden ja turvetuotannon kuormituksesta. Viime vuosina osa alueen jätevedenpuhdistamoista (Alavieska, Hamari, Sievin asema, Haapajärven Karjalahden palvelukeskus, Haapajärvi (2013 lopussa)) on suljettu, mutta alueella on edelleen useita toimivia puhdistamoja. Turvetuotannon osalta taulukoiduissa kuormitustiedoissa on mukana yhteensä 21 turvetuotantoaluetta. Turvetuotannon kuormitukset ovat nettokuormituksia ja niiden tarkemmat laskentaperusteet ilmenevät turvetuotannon yhteistarkkailuraportista.

13 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Taulukko 5-3. Kalajoen vesistöalueen pistemäisten kuormittajien aiheuttama vesistökuormitus vuonna 2014 (Vesisenaho 2015, Vaaramaa-Hiltunen, M. 2015a ja 2015b, Nikula, A. 2015). Kuormittaja Kuormitus kg/d BOD 7 Kok. P Kok. N Reisjärvi 5,6 0,27 9,2 Nivala 21 1,4 95 Ylivieska, keskusta 24 1,0 151 Ylivieska, Sipilä 0,96 0,03 1,4 Ylivieska, Raudaskylä 0,48 0,02 1,7 Kalajoki, keskusjvp 40 1,5 161 Kalajoki, Rautio 0,59 0,01 1,7 JVP yht. 93 4,2 421 Hituran kaivos 0,008-0,01 Turvetuotanto - 0, Ylivieskan keskustaajaman jätevedenpuhdistamon ja Kalajoen keskuspuhdistamon ravinnekuormitus oli jätevedenpuhdistamoista selvästi voimakkainta. Hituran kaivoksen ja turvetuotannon vuorokausikohtaiset kuormitukset on saatu jakamalla vuosikuormitukset 365:llä, joskin kuormitus todellisuudessa vaihtelee vuodenaikojen suhteen. Turvetuotannon osalta kuormitus riippuu merkittävästi vuoden sääoloista ja tuotantoalojen muutoksista. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa vuosille (Osa 2 Vesienhoitoalueen eteläiset vesistöt) on esitetty arviot vuosien keskimääräisistä haja-asutuksen, maa- ja metsätalouden, laskeuman sekä luonnonhuuhtouman aiheuttamista kuormituksista Kalajokeen. Fosforin osalta arvio on n. 91 t/a (n. 250 kg/d) ja typen osalta n t/a (n. 3 t/d). Tähän nähden pistekuormittajien kuormitus on vähäistä, joskin paikallista merkitystä niillä on. 5.5 Kalajoen hajakuormitus Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) edellyttää vesienhoitosuunnitelmien laatimista vesienhoitoalueille, jotka on määritelty valtioneuvoston asetuksessa vesienhoitoalueista (1303/2004). Vesienhoitosuunnitelmissa esitetään vesienhoidon yleislinjaukset sekä määritellään tavoitteet ja toimenpiteet seuraavan kuuden vuoden aikana tehtävälle vesienhoitotyölle. Vesienhoitosuunnitelmat vuoteen 2015 hyväksyttiin valtioneuvostossa vuonna Nyt valmistellaan vesienhoitosuunnitelmia vuoteen Pohjois-Pohjanmaata koskevat ehdotukset olivat nähtävillä Kun uudet ympäristöviranomaisten tekemät hajakuormitusarviot esitetään vuonna 2015 julkaistavassa vesienhoitosuunnitelmassa, päivitetään ne myös vuotta 2015 koskevaan Kalajoen vesistövuosiraporttiin. Alla on esitetty nykyisen vesienhoitosuunnitelman arviot hajakuormituksesta Kalajoen alueella. Kokonaisuudessaan Kalajoen vesistöalueen kokonaisfosforikuormitus oli vuosina keskimäärin noin 80 tonnia vuodessa ja vastaavasti kokonaistyppikuormitus noin 180 tonnia vuodessa. Kalajoen vesistöön kohdistuu pistekuormituksen lisäksi runsaasti hajakuormitusta. Alueen yksittäisistä kuormituslähteistä merkittävin oli maatalous. (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2009)

14 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Kuvassa 5-2 on esitetty Kalajoen alueen ravinnekuormitus vuosina Kuvassa yritystoiminnalla tarkoitetaan teollisuutta, energiantuotantoa, kaivos- ja kaivannaistoimintaa. Maatalous kattaa peltoviljelyn, kotieläintuotannon ja turkistarhauksen. Muu kuormitus sisältää hulevedet, varasto- ja liikealueet sekä pilaantuneet maat. Edellä kuvatut kuormitusarviot perustuvat ympäristölupavelvollisten toimintojen osalta VAHTI - rekisteriin. Muu ravinnekuormitus ja ainevirtaamat arvioitiin käytettävissä olevilla parhailla menetelmillä (mm. VEPS -laskentamalli ja jokiainevirtaamat). 13 Typpi (t/v) Fosfori (t/v) Yhdyskunnat Haja-asutus Yritystoiminta Kalankasvatus Turvetuotanto Maatalous Metsätalous Muu kuormitus Laskeuma vesiin Kuva 5-2. Ravinnekuormituksen jakaantuminen Kalajoen vesistöalueella vuosina AINEISTO JA MENETELMÄT Kalajoen yhteistarkkailussa mukana olevista kuormittajista määrällisesti suurin osa on jätevedenpuhdistamoita. Toiminnassa olevien puhdistamoiden lisäksi myös Kalajokilaakson keskuspuhdistamo liittyy yhteistarkkailuun vesistötarkkailun osalta jo ennakkoon. Vesistötarkkailu jakautuu tarkkailuohjelman mukaisesti ns. vuosittaisen ja laajan tarkkailun vuosiin. Nykyisellä tarkkailukaudella laajan tarkkailun vuodet osuvat vuosiin 2014 ja 2017, jolloin näytteitä otetaan välivuosia useammilta näytepisteiltä. Laajan tarkkailun vuosina käytetään myös biologisia tarkkailumenetelmiä (piilevä- ja pohjaeläintarkkailut, sekä kasviplanktontutkimukset). Vedenlaadun vuosittaisen tarkkailun seurantapisteet sijaitsevat Haapajärvellä, Nivalassa, Ylivieskassa, Kalajoella, Rautiossa (Vääräjoki) ja Kalajoen edustalla. Vuosittaisen tarkkailun näytteet otetaan maalis-, kesä-, heinä- ja elokuussa. Lisäksi Kalajokilaakson keskuspuhdistamolla käsiteltävien jätevesien mahdollisia hygieenisiä vaikutuksia selvitetään ottamalla vesinäytteet läheiseltä rannikkoalueelta vuosittain heinä- ja elokuussa kolmelta pisteeltä. Näytepisteiden sijainnit on esitetty liitteessä 1 ja taulukossa 6-1. Ahma ympäristö Oy:ssä päästö- ja vesistötarkkaluissa kiintoaineen suodatuksessa käytetään GF/Csuodatinta (erotuskyky 1,2 µm), kun taas Ympäristöhallinnolla on nykyään yleensä käytössä kiintoaineen analysoinnissa 0,4 µm kalvosuodatin. Tulokset eivät ole näin ollen täysin vertailukelpoisia.

15 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 14 Taulukko 6-1. Vuosittain toistuvan tarkkailun havaintopaikat. Havaintopaikka Tunnus Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) Vesistöalue Kunta vuosittainen seuranta Kalajoki Lähdekangas K Haapajärvi Kalajoki 10900, Sievi-Nivala MTS* K Nivala Kalajoki valtat 86 silta K Ylivieska Vääräjoki Alapää mts V Kalajoki Kalajoen edusta Ka Kalajoki hygieniaseuranta Kalajoen edusta Ka Kalajoki Kalajoen edusta Ka Kalajoki Kalajoen edusta Ka Kalajoki * VHS-seurannan havaintopaikka Laajana vuotena tarkkaillaan 17 vedenlaatupistettä. Näytepisteiden sijainnit on esitetty liitteessä 1, sekä taulukossa 6-2. Näytteet otetaan maalis-, heinä- ja elokuussa 1 m syvyydestä tai kokonaissyvyyden ollessa alle 2 m vesipatsaan puolivälistä. VHS-seurannan havaintopaikalta Kalajanjoen Myllypadolta näytteet otetaan lisäksi kesäkuussa. Reisjärvestä otetaan lisäksi 1 m pohjan yläpuolelta näyte, josta määritetään happipitoisuus ja kokonais- ja epäorgaaniset ravinteet. Meripisteeltä näytteet otetaan syvyyksiltä 1 m, 1 m pohjasta ja vesipatsaan puolivälistä, jos syvyys on yli 6 m. Kesäaikana a-klorofyllin määritystä varten näytteet otetaan kokoomanäytteenä, Reisjärvestä 0-2 m syvyydestä ja meripisteeltä 2 x näkösyvyyden paksuisesta vesikerroksesta. Näytteenoton yhteydessä mitataan näkösyvyys ja lämpötila.

16 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 15 Taulukko 6-2. Laajan vuoden tarkkailun havaintopaikat. Havaintopaikka Tunnus Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) Vesistöalue Kunta Reisjärvi R1 R Reisjärvi Reisjärvi P2 P Reisjärvi Kalajanjoki, Räisälänmäki Ka Reisjärvi Kalajanjoki Myllypato * Ka Reisjärvi Haapajärvi yläp. (Kalajoki K1) K Haapajärvi Kalajoki Haapaperä K Nivala Kalajoki Junttikangas K Nivala Kalajoki Jylhänperä K Ylivieska Kalajoki MTS785 K Ylivieska Kalajoki Niemelänk. silta K Ylivieska Me3 Mertuanojan alap Me Ylivieska Mertuanoja Me Ylivieska Kalajoki Mertuanojan alap. K Ylivieska Kalajoki Alavieskan yläp K Ylivieska Vääräjoki Sievi as.yläp V Sievi Kalajoen edusta H Kalajoki K102 poistuu v jälkeen *VHS-seurannan havaintopaikka Tarkastelussa hyödynnetään myös Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen seurantatuloksia Kalajoen alaosalla (8-tien silta VP 11000) ja Kalajoen meriedustalla (Ka-1 ja Ka-2) sekä muutamien muiden näytepisteiden analyysituloksia. Raportissa käsitellään lyhyesti myös vesistöalueen järvivesien vedenlaatua siltä osin kuin niiltä on saatavilla vuotta 2014 koskevaa vedenlaatuaineistoa. Yhteistarkkailuun kuulumattomien, mutta tässä raportissa hyödynnettyjen näytepisteiden sijainnit on esitetty taulukossa 6-3.

17 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Taulukko 6-3. Tarkasteluun mukaan otettujen yhteistarkkailuun kuulumattomien näytepisteiden sijainnit. Havaintopaikka Näytekertoja Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) Vesistöalue Kunta Jokivedet Malisjoki yläpuoli Nivala VP Kalajoki Järvet Vuohtojärvi Reisjärvi Kiljanjärvi Reisjärvi Korpinen Reisjärvi Iso-Juurikka Sievi Kuonanjärvi Haapajärvi Settijärvi Haapajärvi Meriedusta Kalajoen edusta Ka Kalajoki Kalajoen edusta Ka Kalajoki 16 ELY-keskuksen seurannassa olevan 8-tien sillan näytepisteen (11000) näytteenoton osumista Kalajoen eri virtaamatilanteisiin on havainnollistettu kuvassa 6-1. Kevättulvan aikaan näytteet otettiin tulvan alla, mutta korkeimman tulvahuipun aikaan näytteenotto ei osunut. Kesäkuun toista virtaamapiikkiä ei myöskään saatu näytteenotolla kiinni. Marraskuulle osuneen tulvahuipun aikaan näytteitä otettiin virtaamien ollessa laskussa. Virtaama (m 3 /s) 250 Niskakosken virtaama näytteenotto Kuva 6-1. Näytepisteen näytteenoton ajoittuminen Niskakosken virtaamien mukaan. Vuonna 2014 tarkkailtiin myös kasviplanktoneita, piileviä ja pohjaeläimiä. Niiden osalta aineisto ja menetelmät on esitetty kappaleissa

18 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 7 VEDENLAATUTULOKSET Vuosi 2014 oli Kalajoen yhteistarkkailun vesistötarkkailun osalta ns. laajan tarkkailun vuosi. Edellinen laaja vuosi oli vuonna Yhteistarkkailussa mukana olevien näytepisteiden tulokset on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 2 ja muiden tässä raportissa hyödynnettyjen näytepisteiden tulokset liitteessä 3. Vedenlaatupisteiden ja kuormittajien sijainnit on esitetty kartassa, joka löytyy liitteestä Virtavedet Seuraavassa jokien vedenlaatua koskevassa tarkastelussa on yhdistetty yhteistarkkailun tuottama aineisto ja ELY-keskuksen ja muiden tahojen tuottamat tarkkailutulokset. Tulokset esitetään pääsääntöisesti ylävirrasta alavirran suuntaan Kalajoki Vedenlaatu vuonna 2014 Kalajoen pääuoman happitilanne oli keskimäärin erinomainen-tyydyttävä kaikilla havaintopaikoilla vuonna Keskimäärin heikoin happitilanne oli yläosan pisteellä K81, jossa hapen kyllästysaste oli keskimäärin 71 %. Veden sameusarvot olivat ajoittain hieman koholla ja vaihtelivat virtaamatilanteen mukaan. Kalajoen kuntakeskuksen tiheämmän seurannan näytepisteellä korkeimmat sameusarvot määritettiin juuri kevättulvan aikaan. Veden väriluvut eivät kuitenkaan juuri suurentuneet ylivirtaamatilanteissa. Keskimäärin veden väriluku ja kemiallinen hapenkulutus viittasivat kaikilla näytepisteillä runsaaseen humuspitoisuuteen ja vesi voitiin luokitella ruskeavetiseksi. Vesi oli keskimäärin tumminta alimmalla pisteellä 11000, jonka keskimääräinen kaikkien näytteenottokertojen väriarvo vuonna 2014 oli 198 mgpt/l. Ylemmillä pisteillä väriarvot olivat vain hieman alhaisempia vaihdellen keskimäärin välillä mgpt/l. Veden kiintoainepitoisuudet olivat ajoittain korkeita ja korkeimmat pitoisuudet määritettiin tyypilliseen tapaan ylivirtaaman aikaan. Kalajoen vesistön vesi oli humusvesille tyypillisen rautapitoista (Taulukko 7-1, kuva 7-1) Sähkönjohtavuuden arvot olivat näytepisteillä pääosin normaalilla tasolla (<10 ms/m). Näytepisteellä määritettiin vuoden 2014 aikana ajoittain lievästi koholla olleita sähkönjohtavuuden arvoja, mutta ne jäivät kuitenkin alle 15 ms/m:iin. Näytepisteiden sähkönjohtavuudessa ei havaittu suuria vaihteluita vuoden aikana. (Taulukko 7-1, kuva 7-2) 17

19 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu väriluku K98 K74 K mgpt/l tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 7-1. Kalajoen tarkkailupisteiden veden väriluvut vuonna sähkönjohtokyky K98 K74 K ms/m tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 7-2. Kalajoen tarkkailupisteiden veden sähkönjohtavuuden arvot vuonna Tarkastelussa mukana olevien Kalajoen pääuoman näytepisteiden veden ph-arvot olivat alueelle tyypillisiä, eikä vuoden 2014 tulosten perusteella havaittu happamuusongelmia. Arvot vaihtelivat keskimäärin välillä 6,6-7,0 riippuen pääosin kulloisestakin virtaamatilanteesta ja perustuotantokauden vaiheesta. Pääosin vesi oli happamimmillaan alku- ja loppuvuonna. Veden alkaliniteettiarvot olivat kauttaaltaan erinomaisella tai hyvällä tasolla. (Taulukko 7-1) Kalajoen vesi oli vuoden 2014 näytteenottojen perusteella edellisvuoden tavoin rehevää ja ajoittain jopa erittäin rehevää. Näytepisteellä ei ollut havaittavissa selvää ravinnepitoisuuksien nousua kevättulvan aikaa, koska näytteenottoa ei tehty kevättulvan ollessa suurimmillaan. Typpipitoisuudet olivat pisteellä korkeimmillaan loppuvuonna 2014, jolloin ajoittain satoi runsaasti.

20 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Korkeat typpipitoisuudet johtuivat mitä todennäköisimmin ravinteikkaiden valumavesien vaikutuksesta. (Taulukko 7-1, kuvat 7-3 ja 7-4) Fosforipitoisuudet vaihtelivat pisteellä satunnaisemmin, mutta olivat korkeimmillaan loppuvuodesta ajoittaisesta sateisuudesta johtuen. Epäorgaanisia ravinneyhdisteitä oli kaikilla näytepisteillä saatavilla läpi vuoden ja perustuotantoa rajoittaakin Kalajoen vesistöalueen virtavesillä todennäköisimmin veden väri ja virtaus. Pääuoman näytepisteiden välillä ei voitu havaita merkittäviä eroja keskimääräisissä ravinnepitoisuuksissa pisteiden välillä. Näytepisteen selvästi muista pisteistä eroava näytteenottoaikataulu vaikeutti myös vertailua. Kokonaisuutena tarkastellen vesi oli kuitenkin hieman keskimäärin ravinnepitoisempaa virtaussuunnassa alempana olevilla pisteillä. (Taulukko 7-1, kuvat 7-5 ja 7-6) Kalajoen pisteillä veden hygieeninen laatu oli keskimäärin heikoimmillaankin hyvä vuonna Runsaimmin suolistoperäisiä indikaattoribakteereita havaittiin pisteellä K74 heinäkuun näytekerralla (46 pmy/100 ml) kokonaistyppipitoisuus K98 K74 K tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu µg/l Kuva 7-3. Kalajoen tarkkailupisteiden veden kokonaistyppipitoisuudet vuonna 2014.

21 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu epäorgaanisten typpiyhdisteiden pitoisuudet K98 K74 K µg/l tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 7-4. Kalajoen tarkkailupisteiden veden epäorgaanisten typpiyhdisteiden yhteispitoisuudet vuonna kokonaisfosforipitoisuus 100 K98 K74 K tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu µg/l Kuva 7-5. Kalajoen tarkkailupisteiden veden kokonaisfosforipitoisuudet vuonna 2014.

22 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu fosfaattifosforipitoisuus K98 K74 K tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu µg/l Kuva 7-6. Kalajoen tarkkailupisteiden veden fosfaattifosforipitoisuudet vuonna Taulukko 7-1. Kalajoen näytepisteiden keskimääräinen vedenlaatu vuonna Näytepiste Vuosi O 2 kiinto- väri- sähk. ph alkali- COD Mn Fe kok. NO 2+3 NH 4 kok. PO 4 Enteroaine luku joht. teetti N N N P P kokit % mg/l mgpt/l ms/m mmol/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100 ml K ,8 0, K ,7 0, K ,6 0, K ,0 0, K ,8 0, K ,7 0, K ,0 0, K40 * ,9 0, K ,8 0, K ,7 0, ,8 0, *) typpipitoisuus µg/l Vedenlaatu aiempina vuosina Ohessa on tarkasteltu Kalajoen vedenlaatua pidemmältä aikaväliltä. Tarkastelu perustuu Kalajoen pisteiden K98, K74, K44 ja vedenlaadun tarkasteluun. Osin vedenlaatutietoja on Kalajoen pisteiltä käytössä jopa vuodesta Pääosin tarkastelu keskittyy kuitenkin vuosien vedenlaatuun. Edellinen laaja vuosi 2011 otettiin mukaan tarkasteluun, koska vuodelta 2012 ei löydy ympäristöhallinnon Oiva-tietokannasta kattavasti kaikilta pisteiltä vedenlaatutietoja. Pisteen myös syksyn ja talven veden laadun kattava näytteenotto antaa pisteeltä veden laadusta muita alueita tarkemman kuvan, mikä vaikuttaa jossain määrin havaintopaikkojen väliseen veden laadun vertailuun. Vuosien havaintojen perusteella Kalajoen vesi oli keskimäärin tummaa väriltään ( mgpt/l). Kevättulvat eivät ole selvästi samentaneet vuosittain jokivettä, vaan samentumiseen on vaikuttanut todennäköisesti lähinnä näyteajankohdan sateisuus ja siitä seurannut lisääntynyt valunta.

23 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Veden keskimääräisen väriarvon ja humuspitoisuuden (COD Mn ) perusteella jokivesi voitiin vuonna luokitella lähinnä runsashumuksiseksi ja ruskeavetiseksi. Veden väriarvoissa ei voida nähdä vuosina selviä kehityssuuntia. Ajoittain virtaussuunnassa alimman pisteen vesi on ollut muita pisteitä tummempaa. (Kuvat 7-7 ja 7-8) mgpt/l väriluku K98 K74 K tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis touko kesä heinä elo syys loka marras joulu 22 Kuva 7-7. Kalajoen veden väriarvot vuosina väriluku (mgp/l) K98 K74 K Kuva 7-8. Kalajoen veden väriarvot vuosina Jokiveden happitilanne vaihteli vuosina välillä %. Keskimäärin happitilanne oli Kalajoessa hyvä tai erinomainen. Jokiveden ph oli humusvesille normaali vaihteluvälin ollessa 6,1 7,4. Keskimäärin vesi oli lievästi hapanta (ph 6,7). Veden puskurikykyä kuvastava alkaliniteetti oli heikoimmillaankin hyvällä tasolla (0,10-0,40 mmol/l) Uimavedelle asetun laatuvaatimuksen 200 kpl/100 ml ylittäviä fekaalisten streptokokkien määriä esiintyi havaintojaksolla vain kerran. Kesäkuun lopulla 2011 havaintoasemalla K44 todettiin suolistoperäisiä indikaattoribakteereja 230 kpl/100 ml.

24 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Runsaiden sateiden yhteydessä pelloilta tuleva valuma näkyi todennäköisesti myös fekaalisten streptokokkien määrässä. Vuosina Kalajoen bakteerimäärät vaihtelivat välillä kpl/100 ml. Sähkönjohtavuudet vaihtelivat vuosina välillä 5-18 ms/m. Keskimäärin jokiveden sähkönjohtavuus oli pintavesille ominaisen alhainen (10 ms/m). Pääosin korkeimmat sähkönjohtavuudet havaittiin virtaussuunnassa alimmalla pisteellä Korkeimmillaankin sähkönjohtavuudet jäivät <20 ms/m. Pisteen sähkönjohtavuudet laskivat keväisin vesistöille tyypilliseen tapaan. Sähkönjohtavuudet eivät ole merkittävästi muuttuneet vuosina Alhaisimmat keskimääräiset arvot olivat pääosin ylimmällä pisteellä ja korkeimmat alimmalla pisteellä. (Kuvat 7-9 ja 7-10) sähkönjohtokyky K98 K74 K ms/m tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 7-9. Kalajoen veden sähkönjohtavuus vuosina sähkönjohtavuus (ms/m) K98 K74 K Kuva Kalajoen veden sähkönjohtavuus vuosina Kalajoen vesi oli vuosina ravinteikasta fosforin vaihdellessa välillä µg/l ja typen välillä µg/l. Keskimääräiset ravinnepitoisuudet ilmensivät rehevää tai erittäin rehevää vedenlaatua. Vesi oli rehevintä alimmalla pisteellä

25 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Korkeimmat ravinnepitoisuudet havaittiin pääsääntöisesti keväisin, mutta vuosien välistä vaihtelua esiintyi. Vuonna 2014 ravinnepitoisuudet olivat korkeimmillaan loppuvuodesta. Leväkasvulle käyttökelpoisten epäorgaanisten ravinteiden keskimääräiset pitoisuudet vuosina olivat suuria, fosfaattifosforipitoisuus 52 % kokonaisfosforipitoisuudesta ja nitraatti- ja nitriittityppipitoisuus 49 % kokonaistyppipitoisuudesta. On kuitenkin huomioitava, että lasketut keskimääräiset osuudet kuvaavat koko vuotta eivätkä pelkästään kesää, jolloin perustuotantoa tapahtuu. Veden korkeahkot epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet voivat ilmentää ravinteiden valumista vesistöön mm. pelloilta. Kalajoen klorofylli-a:n pitoisuus vaihteli vuosina välillä 2-58 µg/l. Keskimääräisen klorofylli-a:n pitoisuus (24 µg/l) kuvasti erittäin rehevää vesistöä. (Kuvat 7-11 ja 7-13) kokonaisfosforipitoisuus K98 K74 K µg/l tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva Kalajoen veden fosforipitoisuus vuosina kokonaisfosfori (µg/l) K98 K74 K Lin. (K74) Lin. (11000) Kuva Kalajoen veden fosforipitoisuus vuosina Jokiveden vuosien ravinnepitoisuudet vaihtelivat jonkin verran vuodesta riippuen. Pisteen K74 ravinnepitoisuuksissa voitiin kuitenkin nähdä lievää laskevaa trendiä. Myös alimman

26 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu pisteen keskimääräinen fosforipitoisuus oli lievästi laskenut vuosina Pääsääntöisesti ravinnepitoisuudet olivat keskimäärin ylimmällä pisteellä alhaisimmat ja nousivat mentäessä kohti alinta pistettä. Fosforipitoisuuden lasku voi kuvastaa pistemäisen kuormituksen vähentymisen vaikutusta, mutta yksittäisinä vuosina tilanne voi muuttua myös esimerkiksi äärevistä sääilmiöistä johtuen. Erityisesti avovesikauden sateet ja sitä kautta virtaamat vaikuttavat vesistöjen veden laatuun. Vuoden 2011 edellisessä laajassa raportissa todettiinkin, että ravinnepitoisuuksien nousut noudattavat Niskakosken virtaamahuippuja, mikä kuvastaa hyvin sitä, että valtaosa ravinnehuuhtoumista ajoittuu rankkasateiden ja ylivirtaamien aikaan. Typpeä vesistöön tulee monista eri lähteistä, kuten mm. jätevedenpuhdistamoista, pelloilta, metsistä sekä ilman kautta, eikä kuormitus ole vuosien aikana vähentynyt samassa suhteessa kuin fosforikuormitus. (Kuvat 7-12 ja 7-14) Tarkkailujaksolla tutkittujen vuosien klorofylli-a:n pitoisuudet vaihtelivat jonkin verran. Korkein leväpitoisuus havaittiin ylimmällä pisteellä K98 vuoden 2011 elokuun näytekerralla (58 µg/l). Aiempaan tapaan yläjuoksun hitaasti virtaavilla järvimäisillä jokijaksoilla klorofyllipitoisuudet olivat selkeästi suurempia kuin alajuoksun nopeammin virtaavan jakson havaintoasemalla. (Kuva 7-15) 25 µg/l kokonaistyppipitoisuus K98 K74 K tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva Kalajoen veden typpipitoisuus vuosina

27 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu kokonaistyppi (µg/l) K98 K74 K Lin. (K74) Kuva Kalajoen veden typpipitoisuus vuosina klorofylli-a (µg/l) K98 K74 K Kuva Kalajoen veden klorofylli-a:n pitoisuus vuosina Muut virtavedet Tässä kappaleessa on tarkasteltu sivujokien Kalajanjoen, Malisjoen, Mertuaojan ja Vääräjoen pisteiden vedenlaatua vuonna KALAJANJOKI Kalajanjoesta otettiin vuonna 2014 keväällä ja kesällä näytteitä (taulukko 7-2). Näytepisteiden Ka26 (Kalajanjoki, Räisälänmäki) ja Ka22 (Kalajanjoki Myllypato) tarkkailu sisältyy laajana vuotena tehtävään Kalajoen yhteistarkkailuun. Kalajanjoen vesi oli väriltään tummaa, ajoittain kiintoainepitoista, humuspitoista ja rautapitoista vuonna Vesi oli virtaussuunnassa alemmalla pisteellä hieman väriltään tummempaa, osin rautapitoisempaa, fosforipitoisempaa sekä humuspitoisempaa.

28 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Värin ja kemiallisen hapenkulutuksen perusteella jokivesi voitiin luokitella runsashumuksiseksi ja ruskeavetiseksi. Ravinnepitoisuudet olivat tyypillisiä rehevälle vesistölle. Happitilanne oli Kalajanjoessa pääosin välttävä ja ajoittain jopa huono alemmalla pisteellä. Sähkönjohtavuudet olivat alhaisia ja pintavesille ominaisia. Vesi oli pääosin lievästi hapanta. Puskurikykyä kuvaava jokiveden alkaliniteetti oli erinomainen. Jokiveden hygieeninen laatu oli erinomainen. Kalajanjoen vesi oli vuonna 2014 osin Kalajoen pääuoman vettä väriltään tummempaa ja happitilaltaan heikompaa. Keskimäärin vesi oli Kalajanjoessa vedenlaadultaan Kalajoen tasoa tai pitoisuudet olivat pääuomaa alhaisempia. 27 Taulukko 7-2. Kalajanjoen näytepisteiden vedenlaatutuloksia vuodelta Näytepiste pvm O 2 kiinto- väri- sähk. ph alkali- COD Mn Fe kok. NO 2+3 NH 4 kok. PO 4 Enteroaine luku joht. teetti N N N P P kokit % mg/l mgpt/l ms/m mmol/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100 ml Ka ,3 0, Ka ,9 0, Ka ,5 0, Ka ,2 0, Ka ,5 0, Ka ,4 0, , Ka , ,1 6,5 0, MALISJOKI Malisjoen vedenlaatua tarkasteltiin vuonna 2014 maalis-, touko-, heinä-, syys- ja marraskuussa (taulukko 7-3). Malisjoessa happitilanne oli pääosin hyvä, paitsi heinäkuun näytekerralla jokiveden happitilanne oli välttävä. Sähkönjohtavuudet olivat pääosin alhaisia ja pintavesille ominaisia, mutta syyskuun näytekerralla sähkönjohtavuus (15 ms/m) oli hieman koholla. Näytepiste sijaitsee Nivalan kuntakeskuksen alueella. Alueelta aiheutuva pistemäinen kuormitus voi osaltaan kohottaa jokiveden sähkönjohtokykyä. Vedenlaatu ei kuitenkaan poikennut juuri muuten syyskuun näytekerralla muista kerroista. Malisjoen vesi oli muiden alueen virtavesien tapaan väriltään tummaa sekä ajoittain hyvinkin kiintoainepitoista ja rautapitoista. Värin perusteella jokivesi voitiin luokitella ruskeavetiseksi. Ravinnepitoisuudet olivat tyypillisiä rehevälle tai erittäin rehevälle vesistölle. Vesi oli ajoittain lievästi hapanta, mutta pääosin veden ph-arvot olivat neutraalin tuntumassa tai lievästi emäksisiä. Puskurikykyä kuvaava jokiveden alkaliniteetti oli erinomainen. Malisjoen veden pitoisuudet olivat vuonna 2014 pääsääntöisesti Kalajoen pääuomaa korkeampia, paitsi happitilanne oli hyvin samankaltainen virtavesissä.

29 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 28 Taulukko 7-3. Näytepisteen Malisjoki yläpuoli vedenlaatutuloksia vuodelta Pvm O 2 kiinto- väri- sähk. ph alkali- Fe kok. NO 2+3 NH 4 kok. PO 4 aine luku joht. teetti N N N P P % mg/l mgpt/l ms/m mmol/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l ,0 0, ,4 0, ,2 0, ,4 0, ,4 0, MERTUANOJA Mertuanojasta otettiin vuonna 2014 näytteitä maaliskuussa, heinäkuussa ja elokuussa (taulukko 7-4). Näytepisteiden Me2 (Me3 Mertuanojan alap.) ja Me0 (Mertuanoja) tarkkailu sisältyy laajana vuotena tehtävään Kalajoen tarkkailuun. Mertuanojan vesi oli pääosin väriltään tummaa, kiintoainepitoista, humuspitoista ja rautapitoista vuonna Kemiallisen hapenkulutuksen perusteella jokivesi voitiin luokitella runsashumuksiseksi. Veden värin perusteella vesi oli pisteellä Me2 ruskeavetiseksi ja pisteellä Me0 lievästi ruskeavetiseksi. Ravinnepitoisuudet ilmensivät pääosin erittäin rehevää vedenlaatua. Ojavedessä havaittiin kesän näytekerroilla runsaasti suolistoperäisiä indikaattoribakteereja. Runsaimmin bakteereita havaittiin pisteellä Me2 heinäkuun näytekerralla (110 pmy/100 ml), jolloin veden hygieeninen laatu oli välttävä. Vesi oli lievästi hapanta maaliskuun näytekerralla, jonka jälkeen veden ph-arvot nousivat ollen kesällä lievästi emäksisiä. Puskurikykyä kuvaava ojaveden alkaliniteetti oli erinomainen. Happitilanne oli Mertuanojassa pääosin välttävä. Sähkönjohtavuudet olivat pääosin hieman koholla pintavesien yleiseen tasoon nähden. Mertuanojan pitoisuudet olivat vuonna 2014 pääosin Kalajoen pääuomaa jonkin verran tai selvästi korkeampia. Mertuanojaa kuormittaa mm. Turveruukki Oy:n Löytynneva. Taulukko 7-4. Mertuanojan näytepisteiden vedenlaatutuloksia vuodelta Näytepiste pvm O 2 kiinto- väri- sähk. ph alkali- COD Mn Fe kok. NO 2+3 NH 4 kok. PO 4 Enteroaine luku joht. teetti N N N P P kokit % mg/l mgpt/l ms/m mmol/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100 ml Me ,5 0, Me ,5 2, Me ,5 2, Me ,7 0, VÄÄRÄJOKI Vääräjoesta otettiin vuonna 2014 keväällä ja kesällä näytteitä (taulukko 7-5). Näytepisteen V31 (Vääräjoki Sievi as.yläp) tarkkailu sisältyy laajana vuotena tehtävään Kalajoen tarkkailuun ja näytepiste V15 (Vääräjoki Alapää mts) vuosittaiseen Kalajoen tarkkailuun.

30 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Vääräjoen vesi oli väriltään tummaa, kiintoainepitoista, humuspitoista ja rautapitoista vuonna Värin ja kemiallisen hapenkulutuksen perusteella jokivesi voitiin luokitella runsashumuksiseksi ja ruskeavetiseksi. Ravinnepitoisuudet ilmensivät rehevyyttä. Happitilanne oli Vääräjoessa pääosin hyvä, mutta ajoittain alemmalla pisteellä tyydyttävä tasolla. Sähkönjohtavuudet olivat alhaisia ja pintavesille ominaisia. Vesi oli lievästi hapanta maaliskuun näytekerralla, jonka jälkeen veden ph-arvot hieman nousivat. Puskurikykyä kuvaava jokiveden alkaliniteetti oli hyvä tai erinomainen. Ajoittain jokivedessä havaittiin runsaastikin suolistoperäisiä indikaattoribakteereja. Runsaimmin bakteereita havaittiin alemmalla pisteellä V15 heinäkuun näytekerralla (280 pmy/100 ml), jolloin veden hygieeninen laatu oli välttävä. Vääräjoen vesi oli vuonna 2014 osin Kalajoen pääuoman vettä väriltään tummempaa, rautapitoisempaa ja bakteeripitoisempaa. 29 Taulukko 7-5. Vääräjoen näytepisteiden vedenlaatutuloksia vuodelta näyte- pvm O2 O2 väri- sähk. ph alkali- Kok-P Kok-N CODMn kiinto- Fe enteropiste luku joht. teetti aine kokit mg/l % mgpt/l ms/m mmol/l µg/l µg/l mgo2/l mg/l µg/l pmy/100 ml V ,8 6,0 0, V , ,6 6,7 0, V , ,7 6,9 0, V ,2 6,3 0, , V , ,5 6,8 0, V , ,3 6,8 0, V , ,0 7,0 0, , Järvet Reisjärven vedenlaatua tarkkailtiin vuonna 2014 näytepisteiltä P2 ja R1 laajan vesistötarkkailun yhteydessä. Reisjärven vuosien vedenlaadusta tehtiin kuvaajia hapen ja klorofyllin sekä ravinteiden osalta. Vedenlaatukuvaajat on esitetty kuvissa 7-16 ja Ympäristöhallinnon suorittamia näytteenottoja hyödynnettiin myös kuvaajien teossa. Reisjärven vesi oli heinäkuun näytekerralla lämpötilakerrostunnut. Pisteen R1 happitilanne vuonna 2014 oli pintavedessä pääosin erinomainen tai hyvä. Happitilanne heikkeni syvyyden lisääntyessä ollen heikoimmillaan heinä- ja syyskuussa alusvedessä (47-54 %). Myös syvännepisteellä P2 happitilanne heikkeni hieman syyskuun näytekerralla alusvedessä (60 %), mutta muuten happitilanne oli lähinnä erinomainen tai hyvä. Keskimäärin Reisjärven happitilanne oli vuonna 2014 hyvä myös alusvedessä, kun verrataan edeltäviin tarkkailuvuosiin (kuva 7-16). Järviveden keskimääräinen happitilanne oli tarkkailujaksolla ajoittain kevättalvisin sekä kesäkerrostuneisuuskauden lopulla heikko. Hapettomuutta ei kuitenkaan esiintynyt Alusveden heikko happitilanne nostatti ajoittain myös alusveden rauta- ja ravinnepitoisuuksia. Mitä todennäköisimmin järvellä ilmenee ajoittain myös ns. sisäistä kuormitusta, eli pohja-sedimentistä vapautuu hapettomissa olosuhteissa ravinteita takaisin vesipatsaaseen.

31 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Järviveden sähkönjohtavuus oli vuonna 2014 alhainen ja pintavesille ominainen. Veden ph-arvot vaihtelivat vuonna 2014 välillä 6,9-7,3 ja järvivesi oli keskimäärin suhteellisen neutraalia. Veden alkaliniteettiarvojen perusteella vesi oli hyvin puskuroitu happamoitumista vastaan. Hygieeninen laatu oli järvivedessä erinomainen ja se soveltui hyvin uimiseen. Reisjärven ravinnepitoisuudet ja a klorofyllipitoisuudet ilmensivät rehevyyttä vuonna 2014 aiempien tarkkailuvuosien tavoin. Pintaveden fosforipitoisuus vaihteli vuonna 2014 välillä µg/l ja typpipitoisuus välillä µg/l sekä a klorofyllipitoisuus 0-2 metrissä välillä µg/l. Keskimäärin järviveden fosforipitoisuudet olivat muutamaa aiempaa vuotta selvästi alhaisempia, mikä johtui todennäköisesti osaltaan ainakin keskimäärin paremmasta happitilanteesta alusvedessä. Päällysveden fosforista keskimäärin 39 % oli vuonna 2014 fosfaattifosforina ja typestä keskimäärin 27 % oli epäorgaanisessa muodossa. (Kuva 7-17) Reisjärveä kuormittaa jätevedenpuhdistamon lisäksi voimakas hajakuormitus maa ja metsätaloudesta sekä haja asutuksesta. Reisjärveen on arvioitu kulkeutuvan ravinteita erityisesti yläpuolisista Vuohtojärvestä ja Kiljanjärvestä, joiden ravinnepitoisuudet ovat olleet korkeita. 30 Happi (%) Klorofylli-a (µg/l) R1 (1 m) P2 (1 m) P2 alusvesi R1 (0-2 m) P2 (0-2 m) Kuva Kalajoen veden happitilanne (%) ja klorofylli-a:n pitoisuus vuosina tutkituilta osin.

32 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Fosfori (µg/l) R1 (1 m) P2 (1 m) P2 alusvesi Typpi (µg/l) R1 (1 m) P2 (1 m) P2 alusvesi Kuva Kalajoen veden ravinnepitoisuudet vuosina tutkituilta osin. 7.3 Merialue Kalajoen edustan merialueelta otettiin vuosittaisen yhteistarkkailun puitteissa vesinäytteitä vuonna 2014 yhdeltä pisteeltä (Ka-3) neljästi huhti-, heinä- ja syyskuussa. Laajan vuoden tarkkailuun sisältyy myös Kalajoen edustan piste H14, jota tarkkailtiin vuonna 2014 huhti-, heinä- ja syyskuussa. Alueen vedenlaadun tarkastelussa käytetään lisäksi hyväksi ympäristöhallinnon analyysituloksia kahdelta muulta pisteeltä (Ka-1 ja Ka-2). Kalajoen keskuspuhdistamon käsiteltyjen jätevesien mahdollisten hygieenisten vaikutusten seurannan näytepisteiltä Ka-4, Ka-5 ja Ka-6 otettiin myös ennakkonäytteitä, mutta näistä näytteistä määritettiin pelkästään bakteerimääriä. Tältä osin tulokset käsitellään kappaleessa 7.4. Kalajoen meriedustan näytepisteillä happitilanne oli pääosin kaikilla näytteenottokerroilla erinomainen tai hyvä. Pisteen Ka-3 vesi oli heinäkuun näytekerralla lämpötilakerrostunut, mikä ei kuitenkaan heikentänyt happitilannetta. Vesi oli väriarvojen perusteella pääsääntöisesti melko kirkasvetistä. Pisteellä Ka-3 oli havaittavissa kevään valumavesien vaikutusta, mikä nostatti mm. ravinne- ja rautapitoisuuden muita näytekertoja korkeammiksi. Sähkönjohtavuuden arvot olivat alueelle ja merivedelle tyypillisiä. Veden ph-arvot olivat näytepisteillä merialueelle tyypillisesti selvästi yli seitsemän. (Taulukko 7-6)

33 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 32 Kalajoen edustan merialueen ravinnepitoisuudet viittasivat pääosin karuun tai lievästi rehevään vedenlaatuun, paitsi pisteellä H14vesi oli elokuun näytekerralla lähinnä melko rehevää. (Taulukko 7-6) Taulukko 7-6. Merialueen tarkkailun näytepisteiden vedenlaatutuloksia (1 m) vuodelta Näytepiste pvm O 2 väri- sähk. ph COD Mn Fe kok. NO 2+3 NH 4 kok. PO 4 Enteroluku joht. N N N P P kokit % mgpt/l ms/m mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100 ml Ka , Ka , ,5 1 - Ka , Ka , Ka , Ka , H , H , H , ,7 2,5-7.4 Kalajokilaakson keskuspuhdistamon hygieniatarkkailu Rakenteilla olevan Kalajokilaakson keskuspuhdistamon mahdollisia hygieenisiä vaikutuksia selvitettiin läheiseltä rannikkoalueelta näytepisteiltä Ka-4, Ka-5 ja Ka-6 otettavin vesinäyttein heinäja syyskuussa. Näytteistä määritetään STM-uimavesiasetuksen mukaisesti suolistoperäisten enterokokkien ja E-coli bakteerien määrät. Taulukko 7-7. Kalajokilaakson keskuspuhdistamon hygieniatarkkailun tulokset vuodelta näyte- pvm E-coli enterokokit piste pmy/100 ml pmy/100 ml Ka Ka Ka Ka Ka Ka Taulukko 7-8. Kalajokilaakson keskuspuhdistamon hygieniatarkkailun tuloksista lasketut 95. ja 90. prosenttipisteet ja niiden mukaiset rannikon uimavesiluokitukset. näytepiste 95.%- E-coli 90.%- luokitus 95.%- enterokokit 90.%- luokitus pisteet pisteet pisteet pisteet Ka huono hyvä Ka tyydyttävä 10 7 erinomainen Ka erinomainen 0 1 erinomainen

34 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 33 Heinäkuun lopussa otettujen näytteiden mukaan E-coli bakteereita oli runsaasti pisteellä Ka-4 ja jonkin verran pisteellä Ka-5. Pisteellä Ka-6 ei todettu E-coli bakteereja ollenkaan heinäkuussa. Elokuussa E-coli bakteerien määrä olivat selvästi laskeneet. E-colin osalta kesän 2014 tulokset kuvastivat pisteellä Ka-4 uimavesiasetuksen mukaista huonoa rannikon uimavesiluokkaa, pisteellä Ka-5 tyydyttävää luokkaa ja pisteellä Ka-6 erinomaista luokkaa. Enterokokkien osalta näytepiste Ka-4 sai vastaavan luokituksen mukaan luokituksen hyvä sekä pisteet Ka-5 ja Ka-6 luokituksen erinomainen. Tuloksista laskettaviin ns. 95. ja 90. prosenttipisteisiin vaikuttavat voimakkaasti myös näytemäärät, eikä kahden näytekierroksen perusteella laskettavia tuloksia voida tältä osin pitää kovin luotettavina. Suuntaa antavia ne kuitenkin olivat edellisvuoden tavoin. (Taulukot 7-7ja 7-8) 7.5 Hituran kaivoksen vesistötarkkailun tulokset vuonna 2014 Hituran kaivoksen, jonka omistaa Belvere Mining, vuoden 2014 toteuttama vesistötarkkailu raportoitiin Hituran kaivoksen ympäristö- ja työsuojelun vuosiraportissa 2014 (Belvere Mining 2015). Kappaleessa 7.5 esitetty perustuu kyseiseen vuosiraporttiin. Kaivoksen kuivanapitovettä ( m 3 ) on tuotannon aikana pumpattu avolouhoksen ympärysojaa pitkin selkeytysaltaille, joista vesi johdetaan tulvasuojapenkereen pumppaamon kautta Kalajokeen. Kuivanapitoveden pumppaus lopetettiin ja siihen liittyvä vaikutustarkkailu Kalajoen vaikutustarkkailua suoritettiin kaivoksen kuivanapitoveden purkupaikan alapuolella kolmella näytteellä vuoden 2014 aikana (taulukko 7-9). Lisäksi Kalajoen vedenlaatua on tarkkailtu Ainasojan alapuolelta liittyen vuoden 2014 juoksutuksiin. Nämä tulokset on raportoitu erikseen juoksutusraportoinnin yhteydessä (liite 4). Tarkkailussa ei todettu vedenlaadun muutoksia tai muita kaivosalueesta johtuvia vaikutuksia Kalajoessa vuonna Taulukko 7-9. Vaikutustarkkailu Kalajoessa kuivanapitovesien purkupaikan alapuolella vuonna Aika Lt O2 Sähk.joht. ph CODMn Rauta Koboltti Kupari Nikkeli Nikkeli (liukoinen) Sinkki C mg/l ms/m mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l µg/l mg/l , ,2 37 1,4 <0,01 0,01 <0,01 0, , ,4 26 1,15 <0,01 <0,01 <0,01 3,5 0, ,4 9 6,7 1,09 <0,01 <0,01 <0,01 0,01 8 AINEVIRTAAMAT Kalajoen ainevirtaamia tarkasteltiin vuoden 2011 tavoin pisteen vedenlaatutuloksia sekä Niskakosken näytteenottopäivän virtaamia hyväksi käyttäen. Ainevirtaaman arvioinnissa käytettiin integrointimenetelmää, jossa vuoden jokaisen vuorokauden ainevirtaamat lasketaan vuorokautisista virtaamista (m 3 /s) kutakin ajankohtaa lähimpänä olleen pitoisuushavainnon perusteella. Jos näytteenottoja oli useampi kuukaudessa, laskettiin ainevirtaama painottaen havaittua pitoisuutta näytteenottopäivän virtaamalla. Yhteistarkkailuun sisältyvien havaintopaikkojen analyysivalikoimaan ei enää kuulu kiintoaine, joten sen ainevirtaamia ei pystytty arvioimaan.

35 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Kuvasta 8-1 havaitaan, että valtaosa ainevirtaamasta tulee yleensä ylivirtaaman aikaan huhtitoukokuussa johtuen kevättulvan ajan suuremmista virtaamista ja pitoisuuksista. Vuoden 2014 ainevirtaamat olivat kevättulvan aikaan alhaisimmat tarkkailujaksolla , mikä johtui pääosin kevään vähäisemmistä Niskajoen virtaamista. Vuonna 2014 satoikin keskimäärin vähiten ajanjaksolla Vuonna 2014 loka-marraskuussa ravinneainevirtaamat oli korkeimmat johtuen Niskajoen virtaamien kasvusta loppuvuonna. Korkeimmat ainevirtaamat havaittiin vuoden 2012 keväällä johtuen runsaammista virtaamista. Vuosi 2012 olikin keskimäärin runsassateisin vuosi tarkkailujaksolla Myös keskimääräiset ravinnepitoisuudet olivat vuonna 2012 muita vuosia hieman suurempia. 34 Kokonaistypen ainevirtaama t/d ainevirtaama pitoisuus tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kokonaisfosforin ainevirtaama t/d ainevirtaama pitoisuus tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu µg/l µg/l Kuva 8-1. Kalajoen ainevirtaamat vuosina pisteellä arvioituna ravinnetulosten ja Niskakosken virtaaman avulla. 9 YHDYSKUNTAJÄTEVESIEN AIHEUTTAMA RAVINNELISÄYS KALAJOESSA Ohessa arvioitiin yhdyskuntajätevesien aiheuttaman kuormituksen ravinteiden pitoisuuslisäystä Kalajoessa. Edellisen kerran arvio tehtiin vuonna 2011 Jyväskylän yliopiston Ympäristöntutkimuskeskuksen toimesta (Tutkimusraportti 82/2012). Vuoden 2014 arvio tehtiin samalla tavalla kuin vuonna 2011, paitsi vuoden 2014 arviossa käytettiin touko-kesäkuun ja heinäelokuun keskimääräisiä kuormituksia. Vuonna 2011 käytettiin kaikissa laskelmissa keskimääräistä kuormitusta, eikä kuukausittaista päiväkuormitusta, mikä vähentää osaltaan arvion luotettavuutta. Vuoden 2011 arvio esitettiin myös taulukossa 9-1 vertailun vuoksi.

36 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Puhdistamoiden arvioitu laskennallinen ravinnekuormitus laskettiin kunkin jätevedenpuhdistamon purkupaikan kohdalle käyttämällä Oksavan (Haapajärvi), Paddingin (Nivala, Raudaskylä), Hamarin (Ylivieska, Sipilä, Alavieska) sekä Niskakosken (Kalajoki) vuoden 2011 ja 2014 virtaama arvoja. Vääräjoen osalta Sievin Asemakylän jätevedet menevät siirtoviemäriä myöten Ylivieskan jätevedenpuhdistamolle. Alavieskan puhdistamon jätevedet johdetaan puolestaan Kalajoen puhdistamolle ja Haapajärven puhdistamo lopetti toimintansa vuonna Kuormituksena käytettiin vuoden 2011 ja vuoden 2014 ravinnekuormitusta (kg/d) ja kuormituksen aiheuttama pitoisuusmuutos arvioitiin keski, ali ja ylivirtaamatilanteisiin. Alivirtaama-aikana käytettiin puhdistamoja lähimpänä sijaitsevan virtaamanmittauspisteen heinä ja elokuun virtaamatietoja ja ylivirtaama-aikana touko- ja kesäkuun virtaamatietoja. 35 Taulukko 9-1. Yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden aiheuttamat ravinnepitoisuuksien muutokset (µg/l) Kalajoessa vuonna 2011 ja Vuosi Fosfori (µg/l) Typpi (µg/l) touko-kesäkuu heinä-elokuu touko-kesäkuu heinä-elokuu MQ HQ NQ MQ HQ NQ Haapajärvi ,4 0, Suljettu v.2013 Nivala ,7 0,6 1, ,1 1,0 5, Raudaskylä ,04 0,03 0,08 2,0 1,7 4, ,02 0,00 0,08 1,3 1,0 13,0 Ylivieska ,7 0,6 1, ,6 0,6 1, Sipilä ,01 0,01 0,02 1,0 0,9 1, ,02 0,03 0,03 0,9 1,0 4,0 Alavieska 2011 Siirtoviemäri Kalajoelle 2014 Kalajoki ,3 0,4 0, ,5 0,9 1, Sievi, asema 2011 Jätevedet Ylivieskaan 2014 yhteensä ,2 1,9 4, yhteensä ,2 2,6 7, Fosforin osalta pitoisuusmuutokset Kalajoessa olivat vuonna 2014 vähäisiä kuten myös vuonna Puhdistamoiden arvioitiin lisäävän Kalajoen fosforipitoisuutta yhteensä vain noin 2 µg/l keskivirtaamatilanteessa. Suurin fosforia lisäävä vaikutus (1 µg/l) keskivirtaamatilanteessa oli arvion mukaan Nivalan puhdistamolla, mutta vaikutus oli käytännössä olematon. Heinä elokuun alivirtaamatilanteessa pitoisuusmuutokset olivat lievästi suurempia (0,1-5 µg/l). Kesän alivirtaamatilanteessa puhdistamoiden laskennallinen kokonaisvaikutus veden fosforipitoisuuteen oli noin 8 µg/l, mikä lisää osaltaan ajoittain Kalajoen rehevyyttä. Puhdistamoilla oli arvion mukaan paikallisesti vaikutusta Kalajoen typpipitoisuuksiin vuonna Kalajoen typpipitoisuutta nostattivat eniten Kalajoen, Ylivieskan ja Nivalan jätevedenpuhdistamot. Vaikutus oli kyseisillä puhdistamoilla arvion perusteella keskivirtaamatilanteessa µg/l ja alivirtaamatilanteessa noin µg/l. Suurin typpipitoisuuden lisäys oli arvion perusteella Ylivieskan puhdistamolla keskivirtaamatilanteessa. Ylivieskan aiheuttama typpipitoisuuden (93 µg/l)

37 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu muutos keskivirtaamatilanteessa oli noin 9 % luokkaa laskettuna Kalajoen pisteen K44, joka sijaitsee Kalajoessa ennen puhdistamo, keskimääräisestä typpipitoisuudesta (985 µg/l). Kokonaisuutena tarkastellen yhdyskuntajätevesien aiheuttama veden ravinnepitoisuuksien muutos Kalajoessa vuonna 2014 ei merkittävästi poikennut vuoden 2011 tarkastelusta. Osin vuonna 2014 pitoisuuslisäykset olivat kuitenkin keskivirtaamatilanteessa ja alivirtamaatilanteessa korkeampia kuin vuonna 2011, mikä todennäköisesti johtui vuoden 2011 keskimäärin korkeammista virtaamista tarkasteltuina ajankohtina. Vuoden 2011 yhdyskuntajätevesien aiheuttama veden ravinnepitoisuuksien muutos Kalajoessa oli puolestaan samaa luokkaa kuin aiemmin luvulla tehdyissä tarkasteluissa (PSV Maa ja Vesi 2005). Maa ja Veden vuoden 2005 raportissa oli esitetty alla olevan jaotelman mukainen arvio eri kuormittajien aiheuttamasta Kalajoen suun ravinnepitoisuuslisäyksistä (µg/l) keskivirtaamatilanteessa. (Taulukko 9-2) 36 Taulukko 9-2. Vuonna 2005 arvioidut yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden aiheuttamat ravinnepitoisuuksien muutokset Kalajoen suulla keskivirtaamatilanteessa. kok.p kok.n Yhdyskuntajätevedenpuhdistamot Hajakuormitus Luonnonhuuhtouma Vuosien 2011 ja 2014 tarkkailussa arvioidut jätevesikuormituksen laskennalliset pitoisuusmuutokset keskivirtaamatilanteessa olivat fosforin osalta samansuuntaisia vuonna 2005 arvioitujen kuormitusosuuksien kanssa. Typen osalta pitoisuuslisäykset arvioitiin vuosina 2011 ja 2014 hieman suuremmaksi. 10 LEVÄHAITTAREKISTERI Valtakunnallinen ja alueellinen leväseuranta tapahtuu nykyään JärviWiki -verkkopalvelun kautta. Valtakunnallinen leväseuranta alkoi kesäkuun toisella viikolla ja jatkui syyskuun loppuun saakka. Havainnoitsijoista valtaosa on vapaaehtoisia aktiivisia ranta-asukkaita ja kuntien ympäristö- ja terveysviranomaisia. Havainnoitsijat arvioivat viikoittain silmämääräisesti sinilevän määrää asteikolla 0 (ei levää) - 3 (erittäin runsaasti sinilevää). Jos levää on runsaasti, havainnoitsijat ottavat näytteen lajinmääritystä varten. Näyte voidaan ottaa myös, jos vesi haisee voimakkaasti tai näyttää muuten epätavalliselta. Havainnot levien runsaudesta tallennetaan SYKE:n Järviwiki- palveluun. Järviwiki- palveluun ei ole ilmoitettu levähavaintoja vuonna 2014 tarkkailtavalta alueelta. 11 UIMAVESITULOKSET Uimarantojen hygieenistä tilaa tarkkailevat kunnat. Näytteitä otetaan ennen varsinaista uimakautta ja uimakauden aikana. Vuonna 2008 tuli voimaan uusi EU-direktiivin pohjalta laadittu Sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiasetus 177/2008 koskien ns. EU-uimarantoja sekä pieniä yleisiä uimarantoja koskien asetus 354/2008. EU-uimarannalla tarkoitetaan uimarantaa, jolla arvioidaan

38 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu käyvän uimakauden aikana vähintään 100 uimaria päivässä ja siksi niiden veden hygieenisen laadun tarkkailu on tehostetumpaa kuin muiden uimarantojen. Uimakaudella tarkoitetaan Kalajoen alueella välistä ajanjaksoa. Hyvässä uimavedessä sisämaassa suolistoperäisten enterokokkien määrä on alle 400 pmy/100 ml ja Escherichia coli-bakteerin määrä on alle 1000 pmy/100 ml eikä rannalla tai uimavedessä ole havaittavissa sinilevää. Vastaavasti rannikolla raja-arvot ovat suolistoperäisten enterokokkien osalta alle 200 pmy/100 ml ja Escherichia coli-bakteerin määrä on alle 500 pmy/100 ml. Kalajoen alueen uimavesien laatu vuonna 2014 on esitetty liitteessä 5. Vuoden 2014 tulokset on otettu Kalajoen kaupungin sekä Kallion ja Selänteen peruspalvelukuntayhtymien nettisivuilta. Liitteissä on merkattu punaisella värillä Kalajoen alueen tarkkailupaikat. Kalajoen kaupungin alueelta otettiin uimavesinäytteitä seuraavailta paikoilta: leirintäalue (EU-ranta), Pitkäjärvi, Lapinmäki, Esalankangas, Sautinkari Lestijärvi, Sautinkari merenranta, Kiviranta, Ruonan leirikeskus ja Holma. Kesällä 2014 otettiin näytteitä Kalajoen alueella Ylivieskasta Hamarinpuistosta ja Alavieskasta Käännänkylästä sekä Nivalasta Karvoskylästä, Pidisjärven Kiviojasta ja Kyläojasta. Haapajärveltä tarkasteltiin kesän 2014 Hautaperän altaan, Kievarin rannan ja Ronkaalan rannan sekä Reisjärveltä keskustan uimarannan ja Salmensuun uimarannan hygieniatuloksia. Mikrobiologisen laadun suhteen tutkitut Kalajoen alueen uimarannat täyttivät uimavesille asetetut laatuvaatimukset vuoden 2014 havaintokerroilla, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Poikkeukset on esitetty alla. Kalajoen kaupungin alueella Ruonan leirikeskuksen uimarannalla ei täyttynyt hyvälle uimavedelle asetetut laatuvaatimukset, koska enterkokkeja havaittiin 600 pmy/100 ml ja E.coleja 2000 pmy/100 ml. Kivirannan uimarannalla vastaavasti havaittiin E.coleja 1400 pmy/100 ml. Kalajoen kaupungin läheisyydessä ei sijaitse yhteistarkkailun kuormittajia. Nivalassa sijaitsevan Kalajoen Karvoskylän uimapaikalla enterokokki- bakteerien määrä (1200 pmy/100 ml) ylitti hyvälle uimavedelle asetetut raja-arvot kesäkuun alun näytekerralla. Karvoskylän uimapaikalta otettiin uusinta-näyte ( ), jossa raja-arvot myös ylittyivät enterokokkien osalta. Terveysvalvonta ei suositellut uimista Kalajoen Karvoskylän uimapaikalla. Nivalan jätevedenpuhdistamo oli uimarantaa lähellä olevin pistekuormittaja. Lisäksi Nivalassa sijaitsevassa Pidisjärvessä todettiin sinilevää Kyläojan rannassa ja vähäisessä määrin sinilevää Kiviojan rannassa. Myös Ylivieskan Hamarin uimarannalla havaittiin sinilevää. Ylivieskassa sijaitsevat Ylivieskan ja Hamarin puhdistamot. Reisjärven keskustan uimarannalla havaittiin vähän sinilevää KASVIPLANKTONTARKKAILU Kalajoen edustan merialueen kasviplanktonnäytteet käsitteli näytteenoton jälkeen Satu Zwerver, jonka laatimasta raportista alla esitetty on suoraan lainattu. Raportti on liitteenä 6. Näytteenotto ja laskentamenetelmä 3 näytettä otettiin Perämereltä, Kalajoen edustalta kokoomanäytteenä 1 m:n syvyydestä vedennoutimella. Ka-3 pisteeltä otettiin näytteet ja 9.9. ja Ka-2 pisteeltä Lisäksi otettiin näyte Reisjärvestä pisteeltä P2. Näytepisteiden sijainnit on esitetty taulukossa Näytteet kestävöitiin välittömästi näytteenoton jälkeen happamalla Lugolin liuoksella (0,5 1 ml/200 ml näytettä).

39 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Taulukko Näytepisteiden sijainti. Havaintopaikka Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) Vesistöalue Kunta Reisjärvi P Reisjärvi Kalajoen edusta Ka Kalajoki Kalajoen edusta Ka Kalajoki Levien biomassan laskennassa on käytetty Suomen ympäristökeskuksen kasviplanktonrekisterin merilajien tilavuusarvoja. Lajit pyrittiin määrittämään lajitasolle. Lajilistana käytettiin SYKEn ylläpitämää merilajilistaa. Tulokset Ka-2 Kalajoen edusta oli heinäkuun näytteen perusteella erittäin niukkaravinteinen. Kasviplanktonlajisto koostui suureksi osaksi pienisoluisista levistä, jotka ovat hyvän kokoista ravintoa eläinplanktonille. Sinileviä oli 2014 todella vähän. Nämä tukevat näytepaikan saamaa ekologista luokitusta (erinomainen), joskin vain yhden näytteen perusteella luokitus on epäluotettava. Vuoden 2013 tuloksiin verrattuna oli biomassa heinäkuussa todella korkea. Kyseessä saattoi olla lyhytaikainen piileväkukinta. Sinileviä oli suunnilleen saman verran kuin 2013, mutta nyt eniten esiintyi Tychonemaa Planktothrixin sijasta. Vuonna 2013 ei tavattu Mesodinium rubrumia. Ka-3 Kalajoen edustan kasviplankton kuvasi niukkaravinteista vettä. Näytepaikan kaksi näytettä olivat hyvin erilaisia biomassan ja lajiston rikkauden sekä valtalajien suhteen. Kehitys heinäkuun korkeamman biomassan piilevävaltaisesta lajistosta myöhemmän syksyn matalampiin biomassoihin ja monipuolisempaan lajistoon on normaalia. Sinilevälajiston kehittymistä sekä Mesodinium rubrumin määrää kannattaa seurata. Edellisiin vuoden 2013 tuloksiin verrattuna voidaan sanoa vain, että sinileviä oli enemmän vuonna Reisjärvi on tämän yhden kasviplanktonnäytteen mukaan mesotrofinen, melko lajirikas järvi, jossa ei ollut sinileväongelmaa. Limalevän määrää kannattaa tarkkailla. Ekologinen luokittelu kasviplanktonin perusteella Kalajoen edustan Ka-2 heinäkuun näyte sijoittuu ekologisen luokituksen erinomaiseen luokkaan. Ka- 3:n heinäkuun klorofylli-a -tulos sijoittuu erinomaiseen luokkaan. Reisjärvien syyskuun biomassa ja haitallisten sinilevien määrä sijoittaa näytepaikan ekologiseen luokkaan hyvä, Tpi:n arvo aivan tyydyttävän ja välttävän välille. 38

40 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu POHJAELÄINTARKKAILU Pohjaeläintarkkailun tulokset raportoitiin erillisessä raportissa (Salo 2015b). Pohjaeläinraportti on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 8. Alla esitetty on suoraan lainattu raportista. Näytteenotto ja laskentamenetelmä Kalajoen pääuoman virtavesikohteilta näytteet haettiin lokakuun lopulla (28.10.), jolloin syksyn virtaamahuippu oli juuri noussut ja häiritsi jonkin verran näytteenottoa. Tästä syystä näytteet jouduttiin ottamaan varsin läheltä rantaa, sillä keskemmälle uomaa ei ollut mahdollista turvallisesti mennä ja myös näytteenotto potkuhaavimenetelmällä olisi ollut käytännössä mahdotonta. Jokikohteilta otettiin tarkkailuohjelman mukaisesti yhdeksän rinnakkaisnäytettä / näytealue. Reisjärven näytepisteen näytteenotto venyi vuoden 2015 puolelle ja näytteet haettiin jään päältä vasta helmikuun puolivälin jälkeen Meriedustalta näytteet haettiin sen sijaan jo heinäkuussa Reisjärveltä rinnakkaisnäytteitä otettiin kuusi ja merialueelta viisi / näytealue. Taulukko Kalajoen yhteistarkkailun pohjaeläinnäytekohteet vuonna 2014 (St = suuret turvemaiden joet, Rh = runsashumuksiset järvet, Pu = Perämeren ulommat rannikkovedet). Kohde Kunta Pintavesityyppi Pvm. Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) virtavesikohteet Kalajoki, Kortekoski Ylivieska St Kalajoki, Haapakoski Alavieska St Kalajoki, Hihnalankoski Kalajoki St Kalajoki, Siltakoski Kalajoki St järvikohteet Reisjärvi, P2 Reisjärvi Rh merikohteet Kalajoen meriedusta 1 Kalajoki Pu Kalajoen meriedusta 2 Kalajoki Pu Tulokset Kalajoen pääuoman näytealueiden pohjaeläimistö oli varsin monipuolinen. Päivänkorennot olivat keskimäärin yleisin pohjaeläinryhmä, mutta paikoittain myös mäkäriä, surviaissääskiä ja vesiperhosia esiintyi kohtalaisen runsaasti. EPT ryhmän (päivänkorennot, koskikorennot ja vesiperhoset) osuudet olivat Haapakoskea lukuun ottamatta varsin tyypillisellä tasolla, vaikka koskikorentoja esiintyi jokaisella näytealueella vain vähän. Tavanomaisesti käytettyjen ns. likaantumisindeksin (BMWP) ja vedenlaatupisteindeksin (ASPT) arvot kasvoivat alavirran suuntaan ja olivat alimmilla Hihnalankosken ja Siltakosken näytealueilla jopa varsin korkeita. Ylemmilläkin näytealueilla näiden indeksien arvot olivat alueelle tavanomaisia. Shannon-Wienerin diversiteetti-indeksin arvojen mukaan näytealueiden pohjaeläimistön monimuotoisuus oli vähintäänkin melko korkealla tasolla (Kortekoski ja Haapakoski) ja alemmilla näytealueilla tätäkin parempi, Hihnalankoskella jopa erittäin korkealla tasolla. Hihnalankosken tilaluokitus oli näytealueista paras myös nykyisin käytössä olevien pohjaeläimistön ekologisen tilan mittareiden perusteella. Näytealueen luokitukset vaihelivat mittarista riippuen välillä hyvä-erinomainen (pääosin erinomainen), kun muilla näytealueilla vähintäänkin yksittäinen mittari antoi hyvää heikomman tilaluokituksen.

41 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Näilläkin alueilla keskimääräinen tilaluokka oli kuitenkin hyvä. Aiempiin tarkkailuvuosiin nähden näytealueiden pohjaeläimistö oli monipuolistunut (mm. taksonimäärät). Ekologisen tilan luokituksissa ei ollut tapahtunut juurikaan muutoksia tai muutokset olivat epäjohdonmukaisia. Hihnalankosken näytealueella esiintyi varsin runsaasti uusimman uhanalaisluokituksen mukaan vaaraantuneeksi luokiteltua juovaharjakasta (Chimarra marginata), jota ei ole Kalajoelta aiemman tarkkailun puitteissa havaittu. Reisjärven syvännepisteen P2 pohjaeläimistöstä sulkasääsken toukat muodostivat niin lukumääräisesti kuin biomassaltaankin suurimman osan. Näytealueelta määritetyt taksonimäärät ovat olleet jo aiemmankin tarkkailun puitteissa vähäisiä ja vuonna 2014 taksoneja määritettiin kaikkiaan yhdeksän. Pohjaeläimistön kokonaisbiomassa viittasi alueella vain lievästi karuun rehevyystasoon, mutta ns. surviaissääski-indeksin (CI) ja surviaissääski-indeksin ja biomassan yhdistävän CBI indeksin arvot viittasivat kuitenkin rehevään pohjan tilaan. Ekologisen tilan luokittelussa käytettävien PICM indeksin ja prosenttisen mallinkaltaisuuden (PMA) arvot viittasivat pohjaeläimistön erinomaiseen tilaluokkaan, vaikka sulkasääskien runsas esiintyminen voi kieliä happi- ja/tai rehevyysongelmista. Em. indeksien mukaan näytealueen pohjaeläimistön tila on parantunut vuodesta 2008 vuosiin 2011 ja Kalajoen edustan merialueen näytepisteiden pohjaeläimistö koostui pääosin katkoista, harvasukasmadoista ja monisukasmadoista. Lajisto koostui suhteellisen vähistä taksoneista, mikä on alueiden hiekkapohjaisuus huomioiden kuitenkin normaalia. Lajisto painottui lisäksi voimakkaasti ympäristömuutoksille varsin herkkien lajien suuntaan ja pohjaeläimistön ekologisen tilan luokituksessa käytettävän BBI indeksin arvot ilmensivätkin erinomaista tilaa PIILEVÄTARKKAILU Kalajoen edustan merialueen piilevänäytteet käsitteli näytteenoton jälkeen emeritus-professori FT Pertti Eloranta, jonka laatimasta raportista alla esitetty on suoraan lainattu. Piileväraportti on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 7. Tarkkailussa tutkittiin näkyikö alueen kuormittajien vesien vaikutus vastaanottavien Kalajoen ja sen sivu-uomien, Vääräjoen ja Mertuanjoen veden laadussa piileväanalyysien perusteella. Näytteenotto ja laskentamenetelmä Kesän 2014 perifytontarkkailun näytteet kerättiin luonnonalustoilta kuormittajien vaikutusalueilta siten, että kullakin alueella ensimmäinen näyte otettiin sopivilta paikoilta jätevesien purkupaikan yläpuolelta ja seuraavat näytteet noin 50 m ja noin 200 m jätevesien purkupaikan alapuolelta. Havaintopaikat olivat lähes samoja aikaisempien tarkkailujen kanssa ja niiden koordinaatit on esitetty taulukossa Näytepisteiden sijainnit on esitetty taulukossa Näytteenotossa, näytteiden käsittelyssä ja analysoinnissa noudatettiin päällyslevästön seurantaan kehitettyä piilevämenetelmää, joka on kuvattu standardissa SFS-EN sekä julkaisussa Piileväyhteisöt jokivesien tilan luokittelussa ja seurannassa menetelmäohjeet (Eloranta, Karjalainen & Vuori 2007).

42 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Taulukko Näytepisteiden sijainti. Havaintopaikka Koordinaatit (YK) Haapajärvi (K98) Nivala jvp yläp alapuoli alapuoli Ylivieska (K44) Alavieska (K27) Kalajoki (VP11000) Kalajoen jvp yläpuoli alapuoli 50 m alapuoli 200 m Mertuanoja (Mertuanjoki) Ylivieskan jvp yläp jvp alap jvp alap Löytynneva purku yläp, purku alap purku alap Vääräjoki, Rautio (V15) Tulokset Kalajoen pääuoman veden laatu oli tarkkailukautena pääpiirteissään hyvällä tasolla. Nivalan tulos näytti laskennallisesti huonompaa, mutta selitys löytyi poikkeuksellisesta piilevä-yhteisön rakenteesta erilaisen näytealustasta jotuen ja tietokannassa olevista lähtöarvoista yhden dominattilajin kohdalla. Mertuanojan veden laatu oli heti jätevedenpuhdistamon alapuolelta alkaen erittäin huono, mikä vaikutus näkyi vielä Kalajoen pääuomassakin (Ylivieska K44). Löytynnevan tulokset on käsitelty liitteessä KALATALOUSTARKKAILU Vuoden 2014 kalataloustarkkailusta on tehty oma raportti (Salo 2015a), josta on alla esitetty yhteenveto. Kalajoen yhteistarkkailun vuoden 2014 kalataloustarkkailu sisälsi nahkiaiskannan seurantaa useammilla menetelmillä, vaellussiikakannan seurantaa poikashaavintojen avulla, verkkokoekalastuksia Kalajoen latvajärvillä, sähkökoekalastuksia ja koeravustuksia, sekä alkuvuodesta 2015 toteutetut latvajärvien ja pääuoman kalastusta koskevat postitiedustelut. Hamarin voimalaitoksen ylä- ja alapuoliselle jokialueelle kaikkiaan 20 kohteelle toteutettujen koeravustusten yhteydessä ei saatu havaintoja ravuista, mikä tukee osaltaan jo edellisten koeravustusten perusteella tehtyä arviota ravun lähes täydellisestä häviämisestä Kalajoen pääuoman alueelta. Kalastustiedusteluvastausten perusteella muutamia rapuja oli edelleen saatu sieltä täältä, mutta kanta on mitä ilmeisimmin hyvin harva.

43 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Syksyn 2014 merkittyjen nahkiaisten merkkipalautusten, sekä kirjanpitopyytäjien ilmoittamien pyynti- ja saalismäärien perusteella arvioitiin nahkiaisten kalastuskuolevuutta ja edelleen jokeen nousevan kannan kokoa. Pyyntimäärät ovat vuosien myötä laskeneet ja etenkin tehokkaan rysäpyynnin vähenemisen myötä myös saaliit ovat jääneet kauas esim luvun keskimääräiseltä tasolta. Syksyn 2014 arvioitu kokonaissaalis, reilut yksilöä, oli vuodesta 1977 alkaneen tarkasteluhistorian pienin. Pyyntimäärien ja saaliiden väheneminen on toisaalta johtanut kalastuskuolevuuden laskuun ja edelleen kanta-arvioiden kasvuun. Merkittävimpänä saaliisiin vaikuttavana tekijänä voidaan kuitenkin yhä pitää pyyntikauden virtaamatilannetta. Alavieskan ja Niemelänkylän välisten pengeralueiden sedimentoitumisalueiden pohjanlaatuselvitykset ja seurantalinjojen nahkiaistoukkatiheysseurannat siirrettiin kunnostustöiden viivästymisen vuoksi vuodelta 2013 vuoteen Seurantalinjoille tapahtunut sedimentaatio oli kunnostusten jälkeen ollut pääosin vähäistä, mutta tästä huolimatta merkittävä osa linjoista tai niiden yksittäisistä näytepisteistä voitiin luokitella sedimentin laadun ja paksuuden, sekä vesisyvyyden perusteella nahkiaistoukkatuotantoon soveltuviksi. Perustetuilta toukkaseurantalinjoilta ei kuitenkaan löydetty ainoatakaan nahkiaistoukkaa, mikä oli varsin odotettua kunnostustöiden päättymisestä kulunut lyhyt aika, sekä vuoden 2013 aikana toteutettujen laajempien toukkakartoitusten tulokset samalta jokiosuudelta huomioiden. Nahkiaisten kutu ja mädin kehittyminen tapahtuvat sorapohjilta, joilta kuoriutuneet toukat siirtyvät pehmeäpohjaisemmille alueille. Tällaiset sorapohjaiset niva-alueet pääosin puuttuvat sedimentoitumisalueiden läheisyydestä. Keväällä 2014 toteutettujen vaellussiian vastakuoriutuneiden poikasten haavintojen tulokset olivat aiempiin selvityskertoihin nähden varsin positiivisia, vaikka saaliin perusteella tehtyä vajaan yksilön luonnontuotannosta peräisin olevien poikasten kanta-arviota ei voidakaan pitää kovin hyvänä. Kalajoen alaosien koskien kunnostukset 2000 luvun alkupuolella ovat ilmeisesti hieman auttaneet luonnontuotantoa, vaikka sen taso suhteessa potentiaaliin on edelleen hyvin vähäinen. Kalajoen sähkökalastuskoealojen saaliista lasketut ns. jokikalaindeksiarvot viittaavat tarkkailuvuosien keskimääräisten arvojen osalta kolmella ylimmällä koealalla välttävään tilaluokkaan ja alimmalla Siltakosken koealalla hyvään laatuluokkaan. Siltakosken indeksiarvoa nostavat varsin vähäiset saaliit, mutta toisaalta esim. vuoden 2014 osalta myös yhteistarkkailun puitteissa saatu ainoa kesänvanha harjus. Muilla koealoilla indeksiarvot ovat vaihdelleet vuosien välillä voimakkaasti lähinnä särkikalatiheyksistä (särkikalaparvien osumisesta koealoille kalastusten aikaan) ja myös lajilukumääristä riippuen. Kivennuoliaiset näyttivät vuoden 2014 koekalastussaaliiden perusteella olleen selvästi kivisimppuja yleisempiä kaikilla koealoilla ja lajin tiheydet olivat myös aiempiin tarkkailuvuosiin nähden korkeita. Kyse voi olla todellisista muutoksista lajisuhteissa, vaikka myös koekalastustyöryhmän ja mm. sähkökalastuslaitteistojen vaihtuminen voi vaikuttaa asiaan. Tulevat tarkkailuvuodet paljastanevat, onko muutos todellinen ja indikoiko se myös muista muutoksista koskialueilla. Reis-, Vuohta- ja Kiljanjärven verkkokoekalastusten yksikkösaaliit olivat Reis- ja Vuohtajärvellä varsin korkeita ja viittasivat jopa huonoon tilaluokkaan. Kiljanjärvellä vastaavat luokitukset olivat välttävällä (kilomääräinen yksikkösaalis) ja jopa hyvällä (kappalemääräinen yksikkösaalis) tasolla. Särkikalojen biomassaosuudet taas olivat kaikilla järvillä pieniä ja viittasivat erinomaiseen tilaluokkaan. Rehevyyden indikaattorilajeista kaikilla järvillä esiintyi osin runsaastikin lahnaa. Yleisimpiä lajeja järvillä olivat perinteiset ahven ja särki, mutta kuhaa voitiin kuitenkin pitää kalastuksellisesti ehkä tärkeimpänä lajina. Myös toteutetun kalastustiedustelun tulokset viittasivat kuhan olevan paitsi tavoiteltu, myös saaliiksi saatu laji. Pääasialliset kuhan kalastusmuodot olivat verkkokalastus ja vetouistelu, jota harjoitettiin kuitenkin lähes kokonaisuudessaan paikallisten kalastajien toimesta. 42

44 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Kalastus painottui järvillä voimakkaasti kesäkuukausille. Järvien kalastuksen kokonaispyyntiponnistuksesta vajaa puolet toteutettiin verkoilla ja tästä pääosa harvoilla, solmuväliltään yli 55 mm:n verkoilla. Kaikkien kolmen järven kokonaissaalisarvio oli vajaat 8 tn, eli selvästi alle puolet vuoden 2011 vastaavasta. Kalastajamäärät eivät merkittävästi muuttuneet, mutta kalastusmäärät sen sijaan putosivat selvästi. Ruokakuntakohtaiset saaliit olivat kuitenkin edelleen kotitarvekalastuksen kannalta merkittävällä tasolla etenkin, kun saaliit muodostuivat pääosin käyttökelpoisista lajeista. Pyydysten likaantumista ja vesistöjen säännöstelyä pidettiin Reis-, Vuohtaja Kiljanjärvellä eniten kalastusta haittaavina tekijöinä. Särki- ja lahnakannat arvioitiin kalastajien toimesta runsaimmiksi ja kuhakannat kohtalaisiksi. Kalajoen jokialueella katiskakalastus ja vetouistelu olivat eniten harjoitettuja kalastusmuotoja, joskin tuloksiin vaikuttavat myös joen ylemmillä osilla olevien järvilaajentumien (Pidisjärvi, Haapajärvi) kalastus. Tämä näkyy mm. verkkokalastuksen suhteellisen suurena osuutena. Heittokalastus, onkiminen ja pilkkiminen mukaan luettuna, voidaan vapakalastuksen katsoa kuitenkin yleisesti olleen muita kalastusmuotoja suositumpaa. Pääuoman kokonaissaalisarvio, noin 8,5 tn oli suunnilleen samaa kokoluokkaa Reis-, Vuohta- ja Kiljanjärven saalisarvion kanssa ja miltei täsmälleen yhtä suuri kuin vuoden 2011 kalastustiedustelun mukainen pääuoman saalisarvio. Hauki oli koko pääuomalla keskimäärin selvästi yleisin saalis sen muodostaessa kilomääräisestä kokonaissaaliista lähes puolet. Ruokakuntakohtaiset saaliit olivat myös pääuomalla virkistys- ja kotitarvekalastuksen kannalta merkittävän kokoisia. Jokialueella kalastusta haittasivat eniten pyydysten likaantuminen, veden laatu ja vesistön säännöstely. Lahna- ja särkikannat arvioitiin latvajärvien tapaan runsaimmiksi ja niiden arvioitiin myös kasvaneen viime vuosien aikana entisestään. Siian, taimenen ja harjuksen osalta tiedustelujen tulokset antoivat kantojen tiloista varsin heikon tilan, jota myös muut selvitykset tukevat. 43

45 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu YHTEENVETO Vuosi 2014 oli Kalajoen uudistetun tarkkailuohjelman, joka koskee vuosia , ensimmäinen laaja vuosi. Vedenlaadun tarkkailussa oli mukana viisi vuosittaisen tarkkailun näytepistettä, joiden lisäksi otettiin näytteitä Kalajoen meri-edustalta Kalajokilaakson keskuspuhdistamon hygieeniseen tarkkailuun liittyen. Vuonna 2014 otettiin myös näytteitä laajan vuoden näytepisteiltä, joita oli 16 kappaletta. Vuoden 2014 aikana tarkkailtiin vedenlaadun lisäksi kasviplanktoneita, piileviä ja pohjaeläimiä. Raportoinnissa hyödynnettiin myös muita saatavilla olevia vedenlaatutuloksia. Vuosi 2014 oli alueella pääosin lämpötiloiltaan hyvin keskimääräinen tai keskimääräistä lämpimämpi. Erityisesti helmi- ja maaliskuussa oli tavanomaista lämpimämpää. Helmi-, maalis- ja toukokuu olivat vuotta 2013 jonkin verran sateisempia, mutta vuonna 2014 satoi keskimäärin vähiten ajanjaksolla Kalajoen alueen kevättulvat ajoittuivat vuonna 2014 toukokuun loppupuolelle ja kesäkuulle, jolloin lämpötilat alueella olivat hyvin tavanomaisia. Kevättulva oli edellisvuotta alhaisempi. Vuosien havaintojen perusteella Kalajoen pääuoman veden keskimääräisen väriarvon ja humuspitoisuuden perusteella jokivesi voitiin luokitella lähinnä runsashumuksiseksi ja ruskeavetiseksi. Kevättulvat eivät ole selvästi samentaneet vuosittain jokivettä, vaan samentumiseen on vaikuttanut todennäköisesti lähinnä näyteajankohdan sateisuus ja siitä seurannut lisääntynyt valunta. Keskimäärin happitilanne oli Kalajoessa hyvä tai erinomainen. Jokivesi oli keskimäärin lievästi hapanta. Veden puskurikykyä kuvastava alkaliniteetti oli heikoimmillaankin hyvällä tasolla. Uimavedelle asetetun laatuvaatimukset ylittyivät tarkkailujaksolla vain kerran vuonna Keskimääräiset ravinnepitoisuudet ja klorofylli-a:n pitoisuudet ilmensivät rehevää tai erittäin rehevää vedenlaatua vuosina Tarkasteltaessa vuosien ravinnepitoisuuksia, voitiin nähdä pisteen K74 ravinnepitoisuuksissa lievää laskevaa suuntausta. Myös alimman pisteen keskimääräinen fosforipitoisuus oli lievästi laskenut. Pääsääntöisesti ravinnepitoisuudet olivat keskimäärin virtaussuunnassa ylimmällä pisteellä alhaisimmat ja nousivat mentäessä kohti alinta pistettä. Fosforipitoisuuden lasku voi kuvastaa pistemäisen kuormituksen vähentymisen vaikutusta, mutta yksittäisinä vuosina tilanne voi muuttua myös esimerkiksi äärevistä sääilmiöistä johtuen. Kalajoen pääuoman vedenlaadun tarkkailun lisäksi tarkkailtiin vuonna 2014 Kalajanjoen, Malisjoen, Mertuaojan ja Vääräjoen vedenlaatua. Jokivedet olivat pääsääntöisesti väriltään tummia, ajoittain kiintoainepitoisia, humuspitoisia ja rautapitoisia vuonna Värin ja kemiallisen hapenkulutuksen perusteella jokivedet voitiin luokitella pääosin runsashumuksiseksi ja ruskeavetiseksi. Ravinnepitoisuudet olivat tyypillisiä rehevälle tai erittäin rehevälle vesistölle. Sähkönjohtavuudet olivat pintavesille ominaisia, paitsi Mertuanojassa olivat hieman koholla pintavesien yleiseen tasoon nähden. Jokien ph-arvot vaihtelivat lievästi happamesta lievästi emäksiseen. Puskurikykyä kuvaava jokivesien alkaliniteetti oli pääosin erinomainen. Jokivesien hygieeninen laatu ja happitilanne vaihtelivat pääosin erinomaisesta välttävään. Keskimäärin vesi oli Kalajanjoessa vedenlaadultaan Kalajoen tasoa tai pitoisuudet olivat pääuomaa alhaisempia. Muiden virtavesien pitoisuudet olivat puolestaan osin Kalajoen pääuomaa korkeampia. Reisjärven happitilanne oli pintavedessä pääosin erinomainen tai hyvä. Happitilanne heikkeni ajoittain syvyyden lisääntyessä. Järviveden keskimääräinen happitilanne oli tarkkailujaksolla ajoittain kevättalvisin sekä kesäkerrostuneisuuskauden lopulla heikko. Hapettomuutta ei kuitenkaan esiintynyt. Alusveden heikko happitilanne nostatti ajoittain myös alusveden rauta- ja ravinnepitoisuuksia.

46 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu Mitä todennäköisimmin järvellä ilmenee ajoittain myös ns. sisäistä kuormitusta, eli pohjasedimentistä vapautuu hapettomissa olosuhteissa ravinteita takaisin vesipatsaaseen. Hygieeninen laatu oli vuonna 2014 järvivedessä erinomainen ja se soveltui hyvin uimiseen. Reisjärven ravinnepitoisuudet ja a klorofyllipitoisuudet ilmensivät rehevyyttä vuonna 2014 aiempien tarkkailuvuosien tavoin. Kalajoen edustan merialueen happitilanne oli pääosin vuonna 2014 erinomainen tai hyvä. Vesi oli väriarvojen perusteella pääsääntöisesti melko kirkasvetistä. Sähkönjohtavuuden arvot olivat alueelle ja merivedelle tyypillisiä. Veden ph-arvot olivat näytepisteillä merialueelle tyypillisesti selvästi yli seitsemän. Kalajoen edustan merialueen ravinnepitoisuudet viittasivat pääosin karuun tai lievästi rehevään vedenlaatuun. Rakenteilla olevan Kalajokilaakson keskuspuhdistamon mahdollisia hygieenisiä vaikutuksia selvitettiin läheiseltä rannikkoalueelta näytepisteiltä Ka-4, Ka-5 ja Ka-6 otettavin vesinäyttein heinäja syyskuussa. E-colin osalta kesän 2014 tulokset kuvastivat pisteellä Ka-4 uimavesiasetuksen mukaista huonoa rannikon uimavesiluokkaa, pisteellä Ka-5 tyydyttävää luokkaa ja pisteellä Ka-6 erinomaista luokkaa. Enterokokkien osalta näytepiste Ka-4 sai vastaavan luokituksen mukaan luokituksen hyvä sekä pisteet Ka-5 ja Ka-6 luokituksen erinomainen. Kasviplanktontarkkailun perusteella, joka tehtiin vuonna 2014, Kalajoen edusta oli niukkaravinteinen tai erittäin niukkaravinteinen. Pisteellä Ka-3 havaittiin vuotta 2013 enemmän sinilevää. Reisjärvi oli hieman ravinteikkaampi ja melko lajirikas järvi. Vuonna 2014 tehdyn piilevätarkkailun perusteella Kalajoen pääuoman veden laatu oli tarkkailukautena pääpiirteissään hyvällä tasolla. Mertuanojan veden laatu oli heti jätevedenpuhdistamon alapuolelta alkaen kuitenkin erittäin huono, mikä vaikutus näkyi vielä Kalajoen pääuomassakin. Vuoden 2014 pohjaeläintarkkailussa aiempiin tarkkailuvuosiin nähden Kalajoen pääuoman näytealueiden pohjaeläimistö oli monipuolistunut (mm. taksonimäärät). Ekologisen tilan luokituksissa ei ollut tapahtunut juurikaan muutoksia tai muutokset olivat epäjohdonmukaisia. Hihnalankosken näytealueella esiintyi varsin runsaasti uusimman uhanalaisluokituksen mukaan vaaraantuneeksi luokiteltua juovaharjakasta (Chimarra marginata), jota ei ole Kalajoelta aiemman tarkkailun puitteissa havaittu. Reisjärven syvännepisteen P2 Ekologisen tilan luokittelussa käytettävien PICM indeksin ja prosenttisen mallinkaltaisuuden (PMA) arvot viittasivat pohjaeläimistön erinomaiseen tilaluokkaan, vaikka sulkasääskien runsas esiintyminen voi kieliä happi- ja/tai rehevyysongelmista. Em. indeksien mukaan näytealueen pohjaeläimistön tila on parantunut vuodesta 2008 vuosiin 2011 ja Kalajoen edustan merialueen lajisto painottui voimakkaasti ympäristömuutoksille varsin herkkien lajien suuntaan ja pohjaeläimistön ekologisen tilan luokituksessa käytettävän BBI indeksin arvot ilmensivätkin erinomaista tilaa. 45

47 Kalajoen yhteistarkkailu vuonna 2014 Laaja vesistötarkkailu 46 VIITTEET Aronsuu, K. & Wennman, K Vesirakentamisen ja säännöstelyn sekä niihin liittyvien kompensaatiotoimenpiteiden vaikutukset Kalajoen kala-, nahkiais- ja rapukantoihin Yhteenveto vuosien velvoitetarkkailujen tuloksista. Elinvoimaa alueelle 5/2012. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Juvenes Print. Tampere. 82 s. Belvere Mining Hituran kaivoksen ympäristö- ja työsuojelun vuosiraportti s.+liitteet. Eloranta, P., Karjalainen, S. & Vuori, K-M Piileväyhteisöt jokivesien ekologisen tilan luokittelussa ja seurannassa menetelmäohjeet. Ympäristöopas. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Järviwiki. ympäristökeskus. Haettu Nikula, A Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailu vuonna Luonnos. Pöyry Finland Oy. 77 s. + liitteet. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma Osa 2: Vesienhoitoalueen eteläiset vesistöt. 85 s. PSV Maa ja Vesi Kalajoen yhteistarkkailu Vesistötarkkailu. Yhteenveto vuosien tarkkailutuloksista. Moniste, 34 s.+liitteet. Salo, J. 2015a. Kalajoen yhteistarkkailu Kalataloustarkkailun vuosiyhteenveto Ahma ympäristö Oy. Oulu. 58 s+liitteet. Salo, J. 2015b. Kalajoen yhteistarkkailu Pohjaeläintarkkailun vuosiyhteenveto Ahma ympäristö Oy. Oulu. 16 s+liitteet. Vaaramaa-Hiltunen, M. 2015a. Vestia Oy Ylivieskan jätekeskuksen velvoitetarkkailun raportti vuodelta Ahma ympäristö Oy. Rovaniemi. 17 s + 4 liites. Vaaramaa-Hiltunen, M. 2015b. Vestia Oy Haapajärven jätteenkäsittelyalueen velvoitetarkkailun raportti vuodelta Ahma ympäristö Oy. Rovaniemi. 12 s + 4 liites. Vesisenaho, P Kalajoen yhteistarkkailu Kuormitustarkkailun vuosiyhteenveto Luonnos. Pöyry Finland Oy. Kokkola. 44 s. Virta, P., Kainua, K., Leskelä, A., Anttila, E-L. & Majuri, P Kalajoen käyttö-, päästö-, vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelma vuosille Pöyry Finland Oy. Oulu. 28 s + 71 liites. Vuori ym Pintavesien tyypittelyn ja ekologisen luokittelun kehittäminen vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpanossa. Projektisuunnitelma vuosille Suomen ympäristökeskus ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos s.

48

49 Liite 2.1 VESISTÖTUTKIMUS TESTAUSSELOSTE Ahma ympäristö Oy PL Rovaniemi puh Asiakas: Yhteistarkkailu Kalajoen yhteistarkkailu , Vesistötarkkailu Havaintopiste Näyte Koordinaatit (YK) Vesistöalue Sijainti Kalajoki Lähdekangas K Kalajoki 10900, Sievi-Nivala MTSK Kalajoki valtatie 86-silta K Vääräjoki alapää mts V Kalajoen edusta Ka-3 Ka-3a Ka-3b Kalajoen edusta Ka-3kok Määritykset Lämpötila Näkö- syvyys Syvyys *Sameus *Väri *Happi Happi *ph *Sähkönjohtavuus *Alkaliniteetti *Klorofylli-a *Kiintoaine *CODMn *Kokonaistyppi *Ammonium- *Kokonais- (GF/C) typpi fosfori SFS SFS-EN 3021: :1994 SFS-EN SFS-EN ISO SFS Sisäinen SFS-EN ISO Sisäinen Menetelmä SFS 3040 muunneltu muunneltu SFS 5772 SFS-EN 872 SFS 3036 SFS 3032 ISO menetelmä muunneltu menetelmä automaattinen automaattinen menetelmä menetelmä Määritysraja 0,10 0,15 5 0,20 1,0 1,0 0,010 1,0 50 3,0 2,0 Mittausepävarmuus 13% 30% (5-30mgPt/l) 13% (>30mgPt/l) 14% 14% 4% 14% (1,0-2,0 ms/m) 4% (>2,0 ms/m) 9% 18% 26% (<25mg/l) 13% (>25mg/l) 12% 18% 28% (3,0-33µg/l) 7% (>33µg/l) Hav.piste Näytteenottopvm Työnro oc m m FTU mgpt/l mgo2/l % ms/m mmol/l µg/l mg/l mgo2/l µgn/l µgn/l µgp/l K x14_3694 1,9 1, ,35 5,2 0,23 3, K x14_3694 2,8 1, ,0 74 6,47 9,1 0,28 3, V x14_3694 0,9 1, ,25 8,2 0,23 5, K x14_4909 1,9 1, , ,31 8, Ka x14_5174 2,5 3,3 1,0 0, ,69 C 560 5, ,2 7,2 Ka-3a x14_5174 2,4 2,7 0, ,71 C 560 6, ,3 6,6 Ka-3b x14_5174 2,2 5,5 0, ,83 C 560 5,9 340 < 3,0 7,2 K x14_ ,2 1, ,4 82 6,99 4,8 0,21 4, K x14_ ,9 1, ,5 93 7,08 6,5 0,29 8, K x14_ ,0 1, ,6 96 7,02 6,9 0,26 8, V x14_ ,0 1, ,7 85 6,80 5,5 0,18 9, Ka x14_ ,0 3,0 1,0 0, ,97 C 540 8,2 240 Ka-3a x14_ ,2 3,0 0, ,79 C 550 5,9 290 Ka-3b x14_ ,5 5,0 0, ,51 C 560 5,3 280 Ka-3kok x14_ ,9 K x14_ ,2 1, , ,71 5,4 0,27 5, K x14_ ,3 1, , ,15 9,5 0, K x14_ ,7 1, ,7 89 6,96 9,5 0,36 6, V x14_ ,6 0, ,7 79 6,80 7,3 0,33 7, Ka x14_ ,8 4,0 1,0 0, ,73 C 560 5,7 240 Ka-3a x14_ ,2 3,0 0, ,83 C 560 6,2 270 Ka-3b x14_ ,0 5,0 0, ,75 C 580 5,5 270 Ka-3kok x14_ ,4 K x14_ ,4 1, ,7 79 6,83 5,2 0,26 5, K x14_ ,6 1, ,9 91 7, ,39 7, K x14_ ,2 1, ,2 93 7, ,41 7, V x14_ ,3 1, ,6 86 6,98 7,0 0,31 6, Ka x14_ ,5 5,0 1,0 0, ,70 C 570 5, Ka-3a x14_ ,3 3,0 0, ,73 C 570 5, Ka-3b x14_ ,2 5,0 0, ,6 91 7,73 C 570 5, Määritykset *Fosfaattifosfori *Enterokokit *Fosfaattifosfori *Kokonais- fosfori *Nitraatti-nitriittitypen summa Sisäinen menetelmä, *Ammonium- typpi *Nitriittityppi *Nitraattityppi *Nitraatti - nitriittitypen summa SFS-EN ISO 10304:2007 Sisäinen menetelmä, CFAtekniikka, perustuu SFS-EN tekniikka, perustuu SFS- CFA-tekniikka, perustuu tekniikka, perustuu SFS-EN Sisäinen menetelmä, CFA- Sisäinen menetelmä, CFA- Sisäinen (SFS-EN ISO SFS-EN ISO SFS-EN ISO Menetelmä menetelmä :2000) 10304: :2007 ISO :2005 EN ISO :2005 SFS-EN ISO 13395:1997 ISO 11732:2005 Määritysraja 2,0 2,0 3,0 5,0 5,0 5, ,5 Mittausepävarmuus 19% (2,0-26µg/l) 5% (>26µg/l) 10-25% 10-30% 12-20% 12-35% 20%(5-35µg/l) 15%(>35µg/l) 23%(10-80µg/l) 12%(>80µg/l) 23%(20-120µg/l) 15%(>120µg/l) 16% (2,0-24µg/l) 8% (>24µg/l) *Rauta, Fe Ahma ympäristö Oy Oulu, ICP-M 25% (<10µg/l) 15% (10-25 µg/l) 10% (>25 µg/l) Hav.piste Näytteenottopvm Työnro µgp/l pmy/100ml µgp/l µgp/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µg/l K x14_ < 5, K x14_ < 5, V x14_ < 5, K x14_ < 5, Ka x14_5174 3,4 < 5, Ka-3a x14_5174 < 2,0 < 5, Ka-3b x14_5174 < 2,0 < 5, K x14_ < 5, K x14_ < 5, K x14_ < 5, V x14_ < 5, Ka x14_ < 2,0 3,2 < 5, ,9 Ka-3a x14_10372 < 2,0 < 3, ,8 Ka-3b x14_10372 < 2,0 4, ,4 Ka-3kok x14_10372 K x14_ K x14_ K x14_ V x14_ Ka x14_ < 2,0 8, ,5 Ka-3a x14_11120 < 2,0 4,4 9, ,7 Ka-3b x14_11120 < 2,0 4, ,0 Ka-3kok x14_11120 K x14_ K x14_ K x14_ V x14_ Ka x14_ < 2,0 3,5 32 3,3 Ka-3a x14_14351 < 2,0 4,1 31 3,6 Ka-3b x14_14351 < 2,0 4,5 30 3,3 Vesistö- ja jätevesitestausselosteiden yleiset huomiot: Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Järvipisteiltä klorofyllinäyte otetaan 0-2 m kokoomana ja merialueella kokoomana kaksi kertaa näkösyvyyden paksuisesta vesikerroksesta. Maastossa tarvittaessa suoritettavat mittaukset: lämpötila, syvyys, kokonaissyvyys, näkösyvyys, virtaama, kemikaalinsyöttö, veden korkeus sekä jään- ja lumen paksuus Huomiot: FM, kemisti Tarja Olli

50 Liite 2.2 (1/2) VESISTÖTUTKIMUS TESTAUSSELOSTE Ahma ympäristö Oy PL Rovaniemi puh Asiakas: Yhteistarkkailu Kalajoen yhteistarkkailu, vesistötarkkailu, laaja v ja 2017 Havaintopiste Näyte Koordinaatit (YK) Vesistöalue Sijainti Reisjärvi R1 R1 R1a R1-kok Reisjärvi P2 P2 P2a P2-kok Kalajanjoki, Räisälänmäki Ka Kalajanjoki, Myllypato Ka Haapajärvi yläp. K Kalajoki Haapaperä K Kalajoki Junttikangas K Kalajoki Jylhänperä K Kalajoki Niemelänk. silta K Me3 Mertuanojan alap. Me Mertuanoja Me Kalajoki, Mertuanojan alap.k Kalajoki, Alavieskan yläp. K Vääräjoki Sievi as.yläp. V Kalajoen edusta H14 H14b Määritykset Lämpötila Näkö- syvyys Syvyys *Sameus *Väri *Happi Happi *ph *Sähkönjohtavuus *Alkaliniteetti *Klorofylli-a *Kiintoaine *CODMn *Kokonaistyppi *Ammonium- *Kokonais- (GF/C) typpi fosfori SFS 3021:1979 SFS-EN 27888:1994 SFS-EN SFS-EN ISO SFS muunneltu muunneltu Sisäinen SFS-EN ISO Sisäinen Menetelmä SFS 3040 SFS 5772 SFS-EN 872 SFS 3036 SFS 3032 ISO automaattinen automaattinen menetelmä muunneltu menetelmä menetelmä menetelmä Määritysraja 0,10 0,15 5 0,20 1,0 1,0 0,010 1,0 50 3,0 2,0 Mittausepävarmuus 13% 30% (5-30mgPt/l) 13% (>30mgPt/l) 14% 14% 4% 14% (1,0-2,0 ms/m) 4% (>2,0 ms/m) 9% 18% 26% (<25mg/l) 13% (>25mg/l) 12% 18% 28% (3,0-33µg/l) 7% (>33µg/l) 16% (2,0-24µg/l) 8% (>24µg/l) Hav.piste Näytteenottopvm Työnro oc m m FTU mgpt/l mgo2/l % ms/m mmol/l µg/l mg/l mgo2/l µgn/l µgn/l µgp/l K x14_2920 1,4 1, ,46 9,4 0, Me x14_2920 2,0 1, ,54 8,2 0, Me x14_2920 0,7 0,3 68 8,9 62 6, , C 1100 C 360 K x14_2920 1,2 0, ,53 9,1 0, K x14_2920 0,8 1, , , V x14_2920 0,5 0, ,03 5,8 0,09 9, K x14_3450 0,1 1,0 7, ,7 66 6,47 5,1 0, K x14_3450 0,1 0, ,3 64 6, ,20 6, K x14_3450 0,1 0, ,6 66 6,48 7,8 0,23 8, K x14_3450 0,2 0, ,51 7,6 0,21 8, Ka x14_3697 2,8 1, ,1 60 6,25 6,4 0,29 4, Ka x14_3697 2,5 0, ,7 64 6,22 6,1 0,25 3, H x14_5180 2,4 1,6 0,8 0, ,78 C 550 5,9 350 < 3,0 8,3 R x14_ ,3 1,0 1,0 3, ,97 5,7 0, R1a x14_ ,3 9, P x14_ ,3 1,0 1,0 3, ,00 5,7 0, P2a x14_ ,3 9, Ka x14_ ,0 0, ,3 60 6,50 4,8 0,23 6, R x14_ ,4 1,0 1, , ,33 5,3 0, R1a x14_ ,0 9,5 4, R1-kok x14_ P x14_ ,2 1,0 2, , ,26 5,3 0, P2a x14_ ,8 7,8 7, P2-kok x14_ Ka x14_ ,4 1,0 3, ,3 96 6,91 6,0 0, Ka x14_ ,5 0, ,6 47 6,43 5,3 0,25 7, K x14_ ,0 1,0 2, , ,97 5,0 0, K x14_ ,8 0, ,2 84 6,70 5,7 0,20 9, K x14_ ,0 0, ,1 95 6,93 8,2 0,31 5, K x14_ ,4 0, , ,87 8,4 0,31 8, K x14_ ,2 1, ,4 96 7,03 8,6 0,32 6,3 36 C Me x14_ ,9 0, ,9 66 7,45 C 43 C 2, C K x14_ ,8 1, ,7 86 6,90 9,0 0,38 7, K x14_ ,1 0, ,6 85 6,86 9,0 0,34 4, V x14_ ,0 0, ,9 89 6,66 5,6 0, H x14_ ,7 1,0 0,6 1, ,80 C Ka x14_ ,6 1,0 2, ,2 63 6,48 5,4 0, Ka x14_ ,6 0, ,3 64 6,53 5,1 0,23 6, K x14_ ,9 0,3 3, ,4 77 6,85 5,3 0, K x14_ ,9 1, ,4 66 6,75 8,6 0,30 6, K x14_ ,6 0, ,1 83 7, ,39 8, K x14_ ,3 0, ,1 73 6, ,36 6, K x14_ ,6 1, ,1 93 7, ,41 5, Me x14_ ,3 0, ,5 51 7,45 C 45 C 2, C C C 500 K x14_ ,2 0, ,6 89 7, , K x14_ ,0 0, ,3 96 6, ,32 5, V x14_ ,0 1, ,3 83 6,87 6,7 0,30 7, R x14_ ,6 1,0 1,0 2, ,5 74 7,00 5,5 0, R1a x14_ ,0 8,5 5, R1-kok x14_ P x14_ ,6 1,0 3, ,5 73 7,01 5,5 0, P2a x14_ ,0 1,0 7,0 6, P2-kok x14_ H x14_ ,0 > 3,0 1,0 1,2 44 8,1 79 7,68 C 500 7, H14b x14_ ,5 2,0 0, ,5 82 7,72 C 550 6,

51 Liite 2.2 (2/2) Määritykset *Fosfaattifosfori *Enterokokit *Fosfaattifosfori *Kokonais- fosfori *Nitraatti-nitriittitypen summa Sisäinen menetelmä, *Ammonium- typpi *Nitriittityppi *Nitraattityppi *Nitraatti - nitriittitypen summa SFS-EN ISO 10304:2007 Sisäinen menetelmä, CFAtekniikka, perustuu SFS-EN tekniikka, perustuu SFS- CFA-tekniikka, perustuu tekniikka, perustuu SFS-EN Sisäinen menetelmä, CFA- Sisäinen menetelmä, CFA- Sisäinen (SFS-EN ISO SFS-EN ISO SFS-EN ISO Menetelmä menetelmä :2000) 10304: :2007 ISO :2005 EN ISO :2005 SFS-EN ISO 13395:1997 ISO 11732:2005 Määritysraja 2,0 2,0 3,0 5,0 5,0 5, ,5 Mittausepävarmuus 19% (2,0-26µg/l) 5% (>26µg/l) 10-25% 10-30% 12-20% 12-35% 20%(5-35µg/l) 15%(>35µg/l) 23%(10-80µg/l) 12%(>80µg/l) 23%(20-120µg/l) 15%(>120µg/l) *Rauta, Fe Ahma ympäristö Oy Oulu, ICP-M 25% (<10µg/l) 15% (10-25 µg/l) 10% (>25 µg/l) Hav.piste Näytteenottopvm Työnro µgp/l pmy/100ml µgp/l µgp/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µg/l K x14_ Me x14_ , Me x14_2920 C K x14_ , K x14_ < 5, V x14_ , K x14_ < 5, K x14_ < 5, K x14_ < 5, K x14_ < 5, Ka x14_ < 5, Ka x14_ < 5, H x14_5180 2,4 < 5, R x14_ < 5, R1a x14_ < 5, P x14_ < 5, P2a x14_ < 5, Ka x14_ < 5,0 52 < R x14_ , R1a x14_ R1-kok x14_10178 P x14_ , P2a x14_ , P2-kok x14_10178 Ka x14_ < 5, Ka x14_ , K x14_ K x14_ K x14_ K x14_ K x14_ Me x14_ C 320 C C K x14_ K x14_ V x14_ H x14_ Ka x14_ , Ka x14_ , K x14_ K x14_ K x14_ K x14_ K x14_ Me x14_ C K x14_ K x14_ V x14_ R x14_ R1a x14_ R1-kok x14_13836 P x14_ P2a x14_ P2-kok x14_13836 H x14_ ,5 6, H14b x14_14349 < 2,0 5, ,0 Vesistö- ja jätevesitestausselosteiden yleiset huomiot: Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Järvipisteiltä klorofyllinäyte otetaan 0-2 m kokoomana ja merialueella kokoomana kaksi kertaa näkösyvyyden paksuisesta vesikerroksesta. Maastossa tarvittaessa suoritettavat mittaukset: lämpötila, syvyys, kokonaissyvyys, näkösyvyys, virtaama, kemikaalinsyöttö, veden korkeus sekä jään- ja lumen paksuus Huomiot: pvm FM, kemisti Tarja Olli Akkreditointi: Laboratorio on FINAS -akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa FINAS:in sivulta tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmien mittausepävarmuudet ovat saatavissa laboratoriosta. Tutkimustulokset: C = varmistettu tulos. Tutkimustulokset koskevat vain tätä näytettä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, PL 96, Rovaniemi, tel ,

52 KALAJOKI (1 m) Liite 3.1 Aika Lt O2 O2 Sameus Väri Sähk.joht. ph Alkalit. CODMn Kiintoaine Rauta kok.n NO2+3 NH4 kok.p PO4 Kloridi Sulfaatti C mg/l % FNU mgpt/l ms/m mmol/l mg/l mg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l mg/l mg/l ,2 12,8 88 5, ,3 6,4 0, , , ,2 12,3 85 7, ,4 6,5 0, , ,2 13, ,9 0, , ,4 13, ,9 7,0 0, , , ,6 11, ,1 7,0 0, , ,1 11, ,4 6,9 0, , ,0 11, ,6 7,0 0, ,6 11, ,7 7,0 0, , ,4 9, ,3 6,9 0, , ,4 8,2 95 6, ,3 7,1 0, , ,6 13, ,7 7,0 0, , ,6 13, ,4 0, , ,4 13, ,8 6,6 0, ,9 28 Aika Alumiini Arseeni Kadmium Kalium Kalsium Koboltti Kromi Kupari Lyijy Magnesium Mangaani Natrium Nikkeli Piidioksidi Seleeni Sinkki Uraani Vanadiini μg/l μg/l μg/l mg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l mg/l μg/l mg/l μg/l μg/l μg/l μg/l ,8 6,6 4, , ,6 6,5 4, , ,3 7,1 4, , ,2 7,2 5, , ,6 7,5 5, , ,4 5, , , , ,4 6,7 5,2 72 6, ,1 4,6 83 4,9 9, ,4 6,9 4,3 69 5,3 6, ,7 8,3 5, , ,8 6,1 3, , ,053 2,3 8,6 2,3 1,5 3,1 0,3 5, ,5 14 0,9 14 0,19 2,2

53 MALISJOKI YLÄPUOLI Liite 3.2 Aika Syvyys Lt O2 O2 Sameus Väri Sähk.joht. ph Alkalit. Kiintoaine Rauta kok.n NO2+3-N NH4-N kok.p PO4-P m C mg/l % FNU mgpt/l ms/m mmol/l mg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l ,2 11, ,4 7,0 0,52 8, , ,4 6,4 0, ,7 74 9, ,2 7,2 0,74 8, ,2 8, ,8 7,4 0, ,2 12,9 91 9, ,7 6,4 0,21 6, Ka 1 KALAJOEN EDUSTA Aika Syvyys Lt O2 O2 Sameus Väri Klorofylli-a ph Saliniteetti kok.n NO2+3-N NH4-N kok.p PO4-P Piioksidi m C mg/l % FNU mgpt/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l mg/l ,7 1 21,8 8,1 94 1,8 25 7,6 2, ,1 4 21,4 8,5 98 0, ,6 2, , ,2 Ka 2 KALAJOEN EDUSTA Aika Syvyys Lt O2 O2 Sameus Väri Klorofylli-a ph Saliniteetti kok.n NO2+3-N NH4-N kok.p PO4-P Piioksidi m C mg/l % FNU mgpt/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l mg/l ,7 1 21,4 8, , ,7 2, ,5 9 1,5 1 1,5 5 21,2 8, ,35 2, ,4 9, ,5 2, ,4 11, , ,5 2, ,5 1 1,9

54 Liite 4.1 Hituran kaivoksen vuosiraportista 2014 liite 4 (juoksutusraportti 2014) Hituran kaivos

55 Hituran kaivos Liite 4.2

56 Liite 4.3 Hituran kaivoksen vuosiraportista 2014 liite 4 Hituran kaivos

57 Hituran kaivos Liite 4.4

58 Uimarantavesien tutkimustulokset Kalajoen kaupungin ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueella kesä-elokuussa 2014 Kunnat: Kalajoki, Pyhäjoki, Siikajoki, Merijärvi ja Raahe Taulukoiden raja-arvovaatimukset koskevat EU-rantoja, joissa kävijämäärä on yli 100 päivässä; Pikkulahti, Hietamaa, Tauvo ja Leirintäalue STM 177/2008, STM 354/2008 Liite 5.1 Uimaveden tutkimukset Escherichia coli, Colilert Suunniteltu / toteutunut 2014 Enterokokit 37, 44 C Pvm Ranta Kunta Lämpötila C rannikko<200/100 ml rannikko<500/100 ml sisämaa<400/100 ml sisämaa<1000/100 ml Syanobakteeri (sinilevä) Hyvää = täyttää vaatimukset Väri Aistinvaraiset arviot:- ei havaittu/ei poikkeavaa Öljymäiset Kelluvat Tervamaiset aineet Jätteet materiaalit aineet Ei aistinvaraisesti havaittavaa esiintymää 2.6. Leirintäalue EU-ranta Kalajoki _ hyvää Leirintäalue EU-ranta Kalajoki _ hyvää Leirintäalue EU-ranta Kalajoki hyvää Leirintäalue EU-ranta Kalajoki 20 <1 7 hyvää 2.6. Tauvo EU-ranta Siikajoki 10,3 4 5 hyvää Tauvo EU-ranta Siikajoki 12, hyvää Tauvo EU-ranta Siikajoki 12,4 1 0 hyvää Tauvo EU-ranta Siikajoki 20,2 1 6 hyvää 2.6. Hietamaa EU-ranta Siikajoki 13,2 0 0 hyvää Hietamaa EU-ranta Siikajoki 12 2 hyvää Hietamaa EU-ranta Siikajoki hyvää Hietamaa EU-ranta Siikajoki 22,5 <1 4 hyvää 2.6. Pikkulahti, EU-ranta Raahe 10,1 8 8 hyvää Pikkulahti, EU-ranta Raahe 13,2 6 4 hyvää Pikkulahti, EU-ranta Raahe 19,4 0 2 hyvää Pikkulahti, EU-ranta Raahe 21, hyvää Pitkäjärven uimar. Kalajoki hyvää Pitkäjärven uimar. Kalajoki hyvää Pitkäjärven uimar. Kalajoki hyvää

59 Uimarantavesien tutkimustulokset Kalajoen kaupungin ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueella kesä-elokuussa 2014 Kunnat: Kalajoki, Pyhäjoki, Siikajoki, Merijärvi ja Raahe Taulukoiden raja-arvovaatimukset koskevat EU-rantoja, joissa kävijämäärä on yli 100 päivässä; Pikkulahti, Hietamaa, Tauvo ja Leirintäalue STM 177/2008, STM 354/2008 Liite 5.2 Uimaveden tutkimukset Escherichia coli, Colilert Suunniteltu / toteutunut 2014 Enterokokit 37, 44 C Pvm Ranta Kunta Lämpötila C rannikko<200/100 ml rannikko<500/100 ml sisämaa<400/100 ml sisämaa<1000/100 ml Syanobakteeri (sinilevä) Hyvää = täyttää vaatimukset Väri Aistinvaraiset arviot:- ei havaittu/ei poikkeavaa Öljymäiset Kelluvat Tervamaiset aineet Jätteet materiaalit aineet Ei aistinvaraisesti havaittavaa esiintymää Lapinmäen uimar. Kalajoki hyvää Lapinmäen uimar. Kalajoki hyvää Lapinmäen uimar. Kalajoki hyvää Esalankangas uimar. Kalajoki 1 1 hyvää Esalankangas uimar. Kalajoki hyvää Esalankangas uimar. Kalajoki 23 <1 2 hyvää Sautinkari Lestij. uimar. Kalajoki hyvää Sautinkari Lestij. uimar. Kalajoki hyvää Sautinkari Lestij. uimar. Kalajoki hyvää Sautinkari merenranta. Kalajoki hyvää Sautinkari merenranta. Kalajoki hyvää Sautinkari merenranta. Kalajoki hyvää Kiviranta Kalajoki ei täytä Ruonan leirik.uimar. Kalajoki Kalajoki ei täytä ruskea tuulen vuoksi vesi sekaisin Ruonan leirik.uimar. uusinta Kalajoki hyvää ruskea rannassa viimevuotista vesikasv Ruonan leirik.uimar. Kalajoki hyvää Ruonan leirik.uimar hyvää Holma Kalajoki hyvää

60 Liite 5.3 UIMAVESITULOKSET 2014 Vesi, C E.coli, mpn/100ml Enterokokit, mpn/100ml sinilevät 0, 1, 2 tai 3* muuta Kunta Uimaranta PVM ph Pyhäjärvi Emolahden uimaranta , ,1 0 Pyhäjärvi Emolahden uimaranta ,1 0 Pyhäjärvi Emolahden uimaranta , ,1 0 Pyhäjärvi Emolahden uimaranta ,0 0 Pyhäjärvi Emolahden uimaranta ,4 3,3 44 7,3 0 Pyhäjärvi Lossinranta , Pyhäjärvi Lossinranta ,6 1 <1 0 Pyhäjärvi Lossinranta , Pyhäjärvi SRK:n leirikeskus <1 2 0 Pyhäjärvi SRK:n leirikeskus <1 <1 1 Pyhäjärvi SRK:n leirikeskus , Pyhäjärvi Marjoniemen lomakylä Pyhäjärvi Marjoniemen lomakylä , Pyhäjärvi Marjoniemen lomakylä ,7 4 <1 0 Kärsämäki Venetpalon uimaranta , Kärsämäki Venetpalon uimaranta , Kärsämäki Venetpalon uimaranta , Haapajärvi Hautaperän allas Haapajärvi Hautaperän allas , Haapajärvi Hautaperän allas ,3 1 3,3 0 Haapajärvi Kievarin ranta , Haapajärvi Kievarin ranta Haapajärvi Kievarin ranta ,1 15 9,7 0 Haapajärvi Ronkaalan ranta , Haapajärvi Ronkaalan ranta , Haapajärvi Ronkaalan ranta ,9 14 4,1 0 Reisjärvi Keskustan uimaranta , Reisjärvi Keskustan uimaranta , Reisjärvi Keskustan uimaranta , Reisjärvi Salmensuun uimaranta , Reisjärvi Salmensuun uimaranta , Reisjärvi Salmensuun uimaranta , Uimaveden toimenpiderajat ja laatusuositukset sisämaan uimavesille (STMa 354/2008 ja STMa 177/2008) Suolistoperäiset enterokokit (mpn/100 ml): 400 E.coli (mpn/100 ml): 1000 Sinilevät: havaittu uimavedessä tai uimarannalla Jätteet: ei aistinvaraisesti havaittavaa esiintymää * Selitykset: 0 = ei levää 1 = vähän levää 2 = runsaasti levää 3 = erittäin runsaasti levää

61 1 Liite 5.4 UIMAVESITULOKSET, KESÄKUU 2014 Ylivieska Alavieska Sievi Nivala Ylivieska E.coli Enterokokit Lämpötila, o C Hamarinpuisto ,9 Kekajärvi ,8 Törmälän leirikeskus ,1 Alavieska E.coli Enterokokit Lämpötila, o C Petäjälampi ,0 Kähtävän uimapaikka ,2 Linnakallion uimapaikka ,2 Rilkkeen monttu <1 <1 17,0 Vieskanjärvi ,6 Kalajoki Käännänkylä ,4 Sievi E.coli Enterokokit Lämpötila, o C Villenjärvi 17 <1 17,7 Saarivesi <1 2 16,8 Vanhankirkon monttu ,3 Maasydänjärvi 1 <1 17,7 Korhosjärvi ,0 Jyringin monttu ,1 Louetjärven leirikeskus 4 <1 18,4 Nivala E.coli Enterokokit Lämpötila, o C Pidisjärvi, Kyläojan ranta ,8 Vinnurvajärvi ,2 Pidisjärvi, Kiviojan ranta ,8 Golfkentän maauimala (Vierikankaan 5 <1 18,6 uimapaikka) Pohjojärvi ,3 Aartaminjärvi 1 <1 17,9 Ypyänjärvi ,1 Kalajoki, Karvoskylän uimapaikka ,9 Kurun uimapaikka ,5 Nivalan Turkin Ylänia ,5 Näytteet on otettu aikavälillä Uimapaikoilta otetut näytteet täyttävät uimarantavedelle asetetut laatuvaatimukset. Sinilevää ei havaittu yhdelläkään uimarannalla. Uimaveden laatuvaatimukset: - Sisämaan uimavedet suolistoperäiset enterokokit 400 pmy/ 100 ml E. coli 1000 MPN/ 100 ml - Rannikon uimavedet suolistoperäiset enterokokit 200 pmy/ 100 ml E. coli 500 MPN/ 100 ml Peruspalvelukuntayhtymä Kallio Puhelin (08) Terveysvalvonta, Kirkkotie 4 etunimi.sukunimi@kalliopp.fi YLIVIESKA

62 Liite UIMAVESITULOKSET, HEINÄKUU 2014 Ylivieska Alavieska Sievi Nivala Ylivieska E.coli Enterokokit Lämpötila, o C Hamarinpuisto ,8 Kekajärvi ,0 Alavieska E.coli Enterokokit Lämpötila, o C Petäjälampi <1 2 20,1 Kalajoki Käännänkylä ,8 Sievi E.coli Enterokokit Lämpötila, o C Villenjärvi <1 <1 20,2 Maasydänjärvi ,0 Nivala E.coli Enterokokit Lämpötila, o C Pidisjärvi, Kyläojan ranta ,9 Vinnurvajärvi 1 <1 20,3 Pidisjärvi, Kiviojan ranta ,0 Golfkentän maauimala (Vierikankaan ,0 uimapaikka) Pohjojärvi ,9 Aartaminjärvi ,1 Ypyänjärvi ,9 Kalajoki, Karvoskylän uimapaikka ,2 Kurun uimapaikka ,4 Nivalan Turkin Ylänia ,8 Näytteet on otettu aikavälillä Kaikilta uimapaikoilta otetut uimavesinäytteet täyttivät tutkituilta osin uimarantavedelle asetetut laatuvaatimukset (STM 354/2008). Aartaminjärvellä havaittiin vähäisissä määrin sinileväesiintymää ( ). Terveysvalvonta kehottaa välttämään uimista vedessä, jossa sinilevää esiintyy. Uimaveden laatuvaatimukset: - Sisämaan uimavedet suolistoperäiset enterokokit 400 pmy/ 100 ml E. coli 1000 MPN/ 100 ml - Rannikon uimavedet suolistoperäiset enterokokit 200 pmy/ 100 ml E. coli 500 MPN/ 100 ml Peruspalvelukuntayhtymä Kallio Puhelin (08) Terveysvalvonta, Kirkkotie 4 etunimi.sukunimi@kalliopp.fi YLIVIESKA

63 1 Liite 5.6 UIMAVESITULOKSET, ELOKUU 2014 Ylivieska Alavieska Sievi Nivala Ylivieska E.coli Enterokokit Lämpötila, o C Hamarinpuisto ,8 Kekajärvi < ,7 Alavieska E.coli Enterokokit Lämpötila, o C Petäjälampi < ,8 Sievi E.coli Enterokokit Lämpötila, o C Villenjärvi ,0 Maasydänjärvi ,4 Nivala E.coli Enterokokit Lämpötila, o C Pidisjärvi, Kyläojan ranta ,6 Pidisjärvi, Kiviojan ranta ,2 Golfkentän maauimala (Vierikankaan ,1 uimapaikka) Pohjojärvi ,5 Aartaminjärvi < ,8 Ypyänjärvi 21 < 1 22,5 Kalajoki, Karvoskylän uimapaikka ,2 Kurun uimapaikka ,5 Nivalan Turkin Ylänia ,1 Sikoranta 4 < 1 22,4 Näytteet on otettu aikavälillä , lukuun ottamatta Villenjärven uimavesinäytettä, joka otettiin Kaikilta uimapaikoilta otetut uimavesinäytteet täyttivät tutkituilta osin uimarantavedelle asetetut laatuvaatimukset (STM 354/2008), lukuun ottamatta Nivalassa sijaitsevaa Kalajoen Karvoskylän uimapaikkaa, jossa enterokokki- bakteerien määrä ylitti raja-arvot. Karvoskylän uimapaikalta on otettu uusintanäyte ( ), jossa raja-arvot myös ylittyivät enterokokkien osalta. Asian selvittely on käynnissä. Terveysvalvonta ei toistaiseksi suosittele uimista Kalajoen Karvoskylän uimapaikalla. Lisäksi Aartaminjärvellä havaittiin vähäisessä määrin sinileväesiintymää ( ). Terveysvalvonta kehottaa välttämään uimista vedessä, jossa sinilevää esiintyy. Sievissä sijaitsevassa Villenjärvessä ei toistaiseksi suositella uimista sinne yhdistettyjen sairaustapausten vuoksi. Villenjärven tilanteesta tiedotetaan myöhemmin erikseen. Uimaveden laatuvaatimukset: - Sisämaan uimavedet suolistoperäiset enterokokit 400 pmy/ 100 ml E. coli 1000 MPN/ 100 ml - Rannikon uimavedet suolistoperäiset enterokokit 200 pmy/ 100 ml E. coli 500 MPN/ 100 ml Peruspalvelukuntayhtymä Kallio Puhelin (08) Terveysvalvonta, Kirkkotie 4 etunimi.sukunimi@kalliopp.fi YLIVIESKA

64 Liite 5.7 TIEDOTE Nivalan Aartaminjärvessä on havaittu lähtien sinilevää vähäisessä määrin. Tilanteen on todettu pysyneen ennallaan suoritetussa tarkastuksessa. Pidisjärvessä on todettu sinilevää Kyläojan rannassa ja vähäisessä määrin sinilevää Kiviojan rannassa. Myös Ylivieskan Hamarin uimarannalla on havaittu sinilevää. Noudata seuraavia ohjeita: Älä ui vedessä, jossa on havaittavissa runsaasti sinileviä (vesi voi olla myrkyllistä). Vähäisessä määrin sinilevää sisältävässä uimavedessäkin uimisen jälkeen tulisi käydä suihkussa mahdollisimman pian. Vesiurheilussa sisään hengitetty sinileväpitoinen vesiaerosoli voi aiheuttaa oireita. Älä juo sinilevävettä. Älä huuhdo sinilevävedellä syötäviä vihanneksia, kuten salaattia, porkkanoita ym. Älä päästä lapsia ja kotieläimiä rantaan voimakkaan kukinnan aikana. Kiukaalta höyrystyvä sinileväpitoinen vesi voi aiheuttaa oireita. Sinilevämyrkky ei häviä edes vettä keitettäessä, älä käytä ruoanlaitossa tai pesuvetenä. Sinilevät Sinileväkukinnalla tarkoitetaan veden pinnalle kertynyttä levien massaesiintymää. Vähäinen sinilevä näkyy vedessä pieninä kellertävinä tai vihertävinä siitepölymäisinä hippusina. Tyynellä säällä sinilevä muodostaa veden pinnalle harsomaisen vihertävän kalvon. Sinilevät runsastuvat yleensä loppukesällä. Noin puolet sinileväkukinnoista on myrkyllisiä. Sinileväesiintymä voi näyttää hyvinkin erilaiselta riippuen paikasta runsaudesta ja "iästä". Runsas sinilevämassa värjää veden vihertäväksi ja muistuttaa vihreää maalia tai kellanvihreää hernerokkaa veden pinnassa tai rannassa. Kuivuessaan sinilevämassa voi muuttua sinivihreäksi tai jopa turkoosiksi. Sinilevä haisee maamaiselta, homeiselta ja tunkkaiselta. Terveysoireet Uimarille sinilevä aiheuttaa lähinnä ihon punoitusta ja kutinaa sekä silmä- tai nenäoireita. Muita oireita voivat olla pahoinvointi ja ripuli. Sinileväistä vettä nielleen oireet voivat muistuttaa tavallista vatsatautia. Oireet ilmenevät yleensä muutaman tunnin sisällä sinilevälle altistumisesta. Vakavammat myrkytysoireet ovat kuitenkin ihmisillä harvinaisia, sillä sinileväistä vettä osataan varoa. Lapset ovat aikuisia alttiimpia sinilevän aiheuttamille haitoille. Kotieläimille sinilevä on vaarallisempaa, sillä ne saattavat juoda runsaastikin leväpitoista vettä. Jos oireita ilmenee, iho ja silmät pestään huolellisesti runsaalla puhtaalla vedellä. Ensiapuna pahoinvointiin voi ottaa hiilitabletteja. Myrkytystietokeskus antaa lisäohjeita, jos myrkytysoireita esiintyy. Lisätietoja antavat terveysinsinöörit Helinä Heikkilä, p , Valtteri Kangas, p , Terhi Linna, p Peruspalvelukuntayhtymä Kallio Puhelin (08) Terveysvalvonta, Kirkkotie 4 etunimi.sukunimi@kalliopp.fi YLIVIESKA

65 Object 1 Liite 6 Kalajoen yhteistarkkailu 2014 kasviplankton Ahma Zwerver.odt Kalajoen yhteistarkkailu 2014 Kasviplankton - lajisto ja biomassa Raportti vuoden 2014 näytteiden määrityksistä Ahma ympäristö Oy:n toimeksiannosta ajankohta: maaliskuu 2015 raportti nro: Zwerver planktonmääritykset Arkadiantie 2, Kemiö info@zwerver.fi

66 Sisällysluettelo 1. JOHDANTO AINEISTO JA MENETELMÄT NÄYTTEET MIKROSKOOPPI MENETELMÄ Näytteen esikäsittely Runsauden arviointi ja lajien määritys Runsauden arviointi Laskennan tarkkuus Biomassa Lajinmääritys TIETOJEN KÄSITTELY TULOKSET YHTEENVETO TULOKSISTA KAAVIOT YHTEENVEDOISTA LEVÄRYHMIEN JAKAANTUMINEN, TAULUKOT LEVÄRYHMIEN JAKAANTUMINEN, KAAVIOT VALOKUVAT NÄYTTEISTÄ HUOMAUTUKSIA TULOKSISTA NÄYTEPAIKKOJEN KUVAUS KASVIPLANKTONIN PERUSTEELLA EKOLOGINEN LUOKITTELU KASVIPLANKTONIN PERUSTEELLA KALAJOEN EDUSTAN VEDENLAADUN KUVAUS KASVIPLANKTONIN PERUSTEELLA Ka-2 Kalajoen edusta Ka-3 Kalajoen edusta P2 Reisjärvi VERTAILU EDELLISIIN TULOKSIIN Ka-2 Kalajoen edusta Ka-3 Kalajoen edusta KIRJALLISUUS...16

67 1. Johdanto Tässä raportissa esitetään Kalajoen yhteistarkkailuun kuuluvien, vuoden 2014 kasviplanktonlaskentojen aineisto, menetelmät ja tulokset sekä annetaan lausunto näytepaikoista. 2. Aineisto ja menetelmät 2.1 Näytteet Näytteitä toimitettiin määritettäväksi 4 kpl, 3 rannikon näytettä ja yksi järvinäyte. Näytteet oli otettu kokoomanäytteinä 0-2 metrin syvyydeltä elokuun 5. päivänä Näytteet oli kestävöity happamella lugolin liuoksella ja niitä säilytettiin jääkaapissa n. 6 C:n lämpötilassa määrityksen alkuun asti. Taulukko 1: Näytteet. Näytekoodit, näytteenottopäivämäärä, näytepaikan nimi, vesityyppi, koordinaatit sekä tutkitun näytteen määrä. Koodi Zwerver Toimeksiantajan koodi Sykekoodi Vesityyppi pohjoinen itä KOORDINAATIT KKJ / YK Näytepvm Näytepaikka ml Ka-2 Kalajoen edusta Pu , Ka-3 Kalajoen edusta Ps , Reisjärvi P2 Rh , Ka-3 Kalajoen edusta Ps ,20 3 +

68 2.2 Mikroskooppi Määrityksissä käytettiin käänteismikroskooppia (Leitz Diavert). Määritykset tehtiin kirkaskentässä. Mikroskooppi täyttää kirkkaasti eurooppalaisen standardin (SFS-EN 15204) asettamat vaatimukset, joka ilmenee seuraavasta taulukosta: Taulukko 2: Mikroskoopin ominaisuudet. Näytemäärä laskeutettiin merinäytteissä Hydro- Bios- yrityksen 25 ml:n planktonkyvetissä (läpimittä 26 mm). Järvinäyte laskeutettiin Koeman en Bijkerk-yrityksen 1,25 ml kyvetissä (läpimitta 12,6 mm). Näytteiden tarkka tilavuus saatiin punnitsemalla näytteet 0,01 mg:n tarkkuudella. Näytteen annettiin laskeutua SYKEn (Järvinen ja muut 2011) HELCOM (2015) ohjeistusten mukaisen ajan. EN Zwerver valaistus W 50 W kondensorin NA objektiivit Eurooppalainen suositus > 0,5 0,6 10x (faasi) tai 20x (faasi) 20x, NA>0,5 40x faasi 60x plan apo, öljy tai 100x plan apo, öljy, NA > 0,9 okulaarit 10x tai 12,5 x 10 x NA 0,22 Plan, Zeiss 25x NA 0,8 Neofluor, öljy, Zeiss 40x NA 0,75, Neofluor, faasi, Zeiss 63x NA 1,4 plan apo, öljy, Zeiss 10x 2.3 Menetelmä Määritys- ja laskentamenetelmä perustui Suomen ympäristökeskuksen (Järvinen, toim., 2011), HELCOMin (2015), Utermöhlin (1958) ja eurooppalaisessa standardissa (SFS-EN 15204, 2006) kuvatuille menetelmille. Kaikki näytteet laskettiin SYKEn laajaa menetelmää ympäristökeskuksen (Järvinen, toim., 2011) käyttäen. Tarkempi kuvaus menetelmästä löytyy kohdassa Runsauden arviointi ja lajien määritys Näytteen esikäsittely Ennen näytteen valmistelua näytepullo otettiin jääkaapista ja sen lämpötilan annettiin nousta huoneenlämpötilaa vastaavaksi vähintään 12 tunnin ajan. Näyte sekoitettiin näytepulloa kääntelemällä muutaman minuutin ajan rauhallisesti, jonka jälkeen näyte laskeutettiin kyvetissä Runsauden arviointi ja lajien määritys Runsauden arviointi Näyte tutkittiin kolmea suurennusta käyttäen. Ensiksi tarkastettiin näytteen tasainen jakautuminen kyvetin pohjalle pienellä (100x) suurennuksella. Jos näyte oli epätasaisesti laskeutunut, laskeutettiin uusi näyte. Itse määritys aloitettiin suurimmalla suurennuksella, pienimmistä levistä. Kaikkein pienikokoisimmat (< 2 µm) taksonit, picoplankton, laskettiin erikseen 630xsuurennuksella 7:stä näkökentästä. Tämä askel on ylimääräinen HELCOMin ja SYKEn ohjeistukseen verrattuna. Se antaa kuvan aivan pienimpien planktoneliöiden (lähinnä sinileviä ja bakteereita) määrästä. HELCOMin ohjeistuksen mukaan Utermöhl-menetelmällä ei picoplanktonia voida kunnolla analysoida eikä niitä ole merilaskennan tuloksiin otettu. Tästä syystä picoplanktonia ei ole viety merinäytteiden osalta kasviplanktonrekisteriin. Picoplankton käsitellään tässä raportissa kuitenkin, koska nimenomaan rannikolla picoplanktonia on paljon ja sen määrä kertoo veden tilasta. Seuraavaksi laskettiin ja määritettiin hieman suuremmat taksonit (2-20 µm) samalla (630x) suurennuksella vähintään 50 näkökentästä, HELCOMin ohjeistuksen mukaan. Tämän jälkeen laskettiin ja määritettiin suurikokoiset (>20 µm) sekä aikaisemmin havaitsemattomat taksonit 250x-suurennuksella, niin ikään vähintään 50 näkökentästä. 630x suurennuksella kerättiin vähintään 400 havaintoa. Eniten esiintyvästä taksonista pyrittiin keräämään vähintään 50 havaintoa, vähintään 4 +

69 20:stä näkökentästä, sekä 630x- että 250x -suurennuksella. Lopuksi laskettiin vähintään puolen kyvetin alalta suurimmat ja harvalukuisimmat taksonit 100x suurennuksella, käyttäen tarvittaessa suurempaa suurennusta määritykseen. Mainitut suurusluokat ovat vain suuntaa antavia. Levät määritettiin sillä suurennuksella, jossa tuntomerkit olivat luotettavasti havaittavissa. SYKEn Phyto-ohjelmassa ei ole mahdollisuutta ottaa mukaan laskennan ulkopuolella havaittuja taksoneita, joten osa harvakseltaan esiintyvistä taksoneista ei pääse rekisteriin. Seuraavaan taulukkoon on koottu yhteenvetona yllä selvitetyn laskentamenetelmän keskeiset numerot. Taulukko 3: Laskentamenetelmä. Laaja laskentayksiköiden Vähintään suurennus koko näkökenttiä yksiköitä 630x 0-2 µm x x > 20 µm x/250x/630x > 20 µm 1/2 kyvettiä Runsaimmin esiintyvää taksonia väh. 50 kpl, väh. 20 näkökentältä, 630x- ja 250x- suurennoksilla. Taulukko 4: Laskennan tarkkuus Biomassa Levien biomassa saadaan kertomalla laskentayksiköiden lukumäärä niiden tilavuudella (Lepistö, L. toim., 2006). Laskennassa on käytetty Suomen ympäristökeskuksen kasviplanktonrekisterin merilajien tilavuusarvoja Lajinmääritys Lajit pyrittiin määrittämään lajitasolle. Luettelo tärkeimmästä käytetystä määrityskirjallisuudesta löytyy kirjallisuusluettelosta. Lajilistana käytettiin SYKEn ylläpitämää meri-lajilistaa. 2.4 Tietojen käsittely Näytteen laskentaan käytettiin planktonlaskentaohjelmaa Count 6.2, jossa on käytössä SYKEn merilajilista. Laskennan jälkeen tulokset vietiin SYKEn kasviplanktonrekisteriin Env-Phyto-ohjelman avulla. SYKEllä on eri lajilistat meri- ja järvinäytteille. Tästä syystä tuloksissa on murto- ja makealle vedelle jaoteltu erilaiset leväryhmät. Tämän jälkeen tulokset haettiin SYKEn Herttapalvelusta ja toimitettiin toimeksiantajalle taulukkomuodossa. Hertasta haettiin myös tulokset a-klorofyllin määrästä. Klorofylli-a:ta ei ole määritetty tämän tutkimuksen puitteissa, vaan nämä määritykset on tehnyt toinen taho Laskennan tarkkuus Laskennan tarkkuus vaihtelee laskentayksiköiden määrän mukaan seuraavasti: 5 +

70 3. Tulokset Laskentatulokset on viety SYKEn kasviplanktonrekisteriin. Liitteenä olevassa excel-tiedostosta (Kasviplanktontulokset Kalajoen edusta 2014.xlsx) löytyvät kasviplanktonrekisteristä haetut tulokset. Tiedosto käsittää sivut 1) lajilistat kasviplanktonrekisteristä 2) luokkalistat kasviplanktonrekisteristä 3) yhteenvetolista kasviplanktonrekisteristä Tulokset ilmoitetaan siinä muodossa, kuin ne ovat SYKEn rekisterissä tai siinä muodossa kuin luokituksen raja-arvot on annettu. 3.1 Yhteenveto tuloksista Näytepaikka SYKEn koodi bio-massa µg/l sinilevien %-osuus kokonaisbio massasta Näytteen-ottopvm laskentayksiköiden keskikoko, µm Ka-2 Kalajoen edusta ,0% Ka-3 Kalajoen edusta ,1% Ka-3 Kalajoen edusta ,6% Reisjärvi P ,4% 33 taksoneita 50%:ssa biomassaa picoplanktonin %määrä biomassasta* picoplanktonin %määrä solumäärästä* Näytteen-ottopvm SYKEn taksonien Näytepaikka koodi määrä tiheys kpl/ml Ka-2 Kalajoen edusta ,7% 54% Ka-3 Kalajoen edusta ,7% 45% Ka-3 Kalajoen edusta ,3% 80% Reisjärvi P ,7% 45% * Picoplanktonin määrä on laskettu erikseen. Näitä tuloksia ei merinäytteiden osalta löydy SYKEn rekisteristä. 3.2 Kaaviot yhteenvedoista µg/l bio-massa µg/l sinilevien %-osuus kokonaisbiomassasta Ka-2 Kalajoen Ka-3 Kalajoen Ka-3 Kalajoen Reisjärvi P2 edusta edusta edusta ,0% 8,0% 7,0% 6,0% 5,0% 4,0% 3,0% 2,0% 1,0% 0,0% % 6 +

71 taksonien määrä kpl taksoneita 50%:ssa biomassaa Ka-2 Kalajoen Ka-3 Kalajoen Ka-3 Kalajoen Reisjärvi P2 edusta edusta edusta kpl 50%:ssa biom assa% picoplanktonin %määrä biomassasta* 6,0% picoplanktonin %määrä solumäärästä* 90% 80% 5,0% 70% 4,0% 60% 50% 3,0% 40% 2,0% 30% 20% 1,0% 10% 0,0% 0% Ka-2 Kalajoen Ka-3 Kalajoen Ka-3 Kalajoen Reisjärvi P2 edusta edusta edusta * Picoplanktonin määrä on laskettu erikseen. Näitä tuloksia ei merinäytteiden osalta löydy SYKEn rekisteristä. solum äärä% µm laskenta-yksiköiden keskikoko, µm3 tiheys kpl/ml Ka-2 Kalajoen Ka-3 Kalajoen Ka-3 Kalajoen Reisjärvi P2 edusta edusta edusta kpl/l 7 +

72 3.3 Leväryhmien jakaantuminen, taulukot Biomassa, µg/l Suurin ryhmä tummanharmaalla, seuraavaksi suurin ryhmä vaaleanharmaalla. Ka-2 Kalajoen Ka-3 Kalajoen Biomassa (µg/l) edusta edusta Biomassa (µg/l) Reisjärvi P2 Luokka Luokka Sinilevät - Nostocophyceae Sinilevät - Nostocophyceae 120 Nielulevät - Cryptophyceae Nielulevät - Cryptophyceae 172 Panssarisiimalevät - Dinophyceae 2 Panssarisiimalevät - Dinophyceae 148 Tarttumalevät - Prymnesiophyceae Kultalevät - Chrysophyceae 48 Kultalevät - Chrysophyceae Kultalevät - Synurophyceae 340 Piilevät - Diatomophyceae Piilevät - Diatomophyceae 288 Viherlevät - Charophyceae 1 2 Raphidophyceae - Raphidophyceae 57 Viherlevät - Chlorophyceae Silmälevät - Euglenophyceae 31 Viherlevät - Prasinophyceae 1 Viherlevät - Charophyceae 2 Muut - Picoplankton Viherlevät - Chlorophyceae 71 Muut Ciliates with endosymb. algae 62 Viherlevät - Prasinophyceae 3 Muut Others Muut - Picoplankton 60 Yhteensä Muut - Choanoflagellidea 0,2 Muut - Eustigmatophyceae 0,4 Muut - Monads and flagellates 89 Muut Others 5 Yhteensä 1436 * Muut Picoplankton = SYKEn MERI-PHYTO-ohjelman käyttämässä luokituksessa erotetaan Luokka Picoplankton, jolla ei tarkoiteta oikeaa picoplanktonia (< 2 µm) vaan lähemmin tunnistamattomia Unicelleja, > 2 µm. Makean veden puolella termiä käytetään oikein Biomassa, % Suurin ryhmä tummanharmaalla, seuraavaksi suurin ryhmä vaaleanharmaalla. Biomassa (%) Ka-2 Kalajoen edusta Ka-3 Kalajoen edusta Biomassa (%) Reisjärvi P2 Luokka Luokka Sinilevät - Nostocophyceae 2,0% 6,1% 1,6% Sinilevät - Nostocophyceae 8,4% Nielulevät - Cryptophyceae 7,1% 2,7% 15,7% Nielulevät - Cryptophyceae 12,0% Panssarisiimalevät - Dinophyceae 1,6% Panssarisiimalevät - Dinophyceae 10,3% Tarttumalevät - Prymnesiophyceae 15,3% 2,7% 0,7% Kultalevät - Chrysophyceae 3,3% Kultalevät - Chrysophyceae 2,1% 1,6% 3,7% Kultalevät - Synurophyceae 23,7% Piilevät - Diatomophyceae 43,7% 81,9% 8,6% Piilevät - Diatomophyceae 20,1% Viherlevät - Charophyceae 0,7% 1,6% Raphidophyceae - Raphidophyceae 3,9% Viherlevät - Chlorophyceae 4,0% 1,0% 10,8% Silmälevät - Euglenophyceae 2,2% Viherlevät - Prasinophyceae 1,0% Viherlevät - Charophyceae 0,2% Muut - Picoplankton 20,2% 3,6% 3,0% Viherlevät - Chlorophyceae 5,0% Muut Ciliates with endosymb. algae 47,2% Viherlevät - Prasinophyceae 0,2% Muut Others 4,9% 0,4% 4,6% Muut - Picoplankton 4,2% Yhteensä 100,0% 100,0% 100,0% Muut - Choanoflagellidea 0,0% Muut - Eustigmatophyceae 0,0% Muut - Monads and flagellates 6,2% Muut Others 0,4% Yhteensä 100,0% * Muut Picoplankton = SYKEn MERI-PHYTO-ohjelman käyttämässä luokituksessa erotetaan Luokka Picoplankton, jolla ei tarkoiteta oikeaa picoplanktonia (< 2 µm) vaan lähemmin tunnistamattomia Unicelleja, > 2 µm. Makean veden puolella termiä käytetään oikein 8 +

73 Tiheys, kpl/ml Suurin ryhmä tummanharmaalla, seuraavaksi suurin ryhmä vaaleanharmaalla. Tiheys (kpl/l) Ka-2 Kalajoen edusta Ka-3 Kalajoen edusta Tiheys (kpl/l) Reisjärvi P2 Luokka Luokka Sinilevät - Nostocophyceae Sinilevät - Nostocophyceae Nielulevät - Cryptophyceae Nielulevät - Cryptophyceae Panssarisiimalevät - Dinophyceae 734 Panssarisiimalevät - Dinophyceae Tarttumalevät - Prymnesiophyceae Kultalevät - Chrysophyceae Kultalevät - Chrysophyceae Kultalevät - Synurophyceae Piilevät - Diatomophyceae Piilevät - Diatomophyceae Viherlevät - Charophyceae Raphidophyceae - Raphidophyceae 5929 Viherlevät - Chlorophyceae Silmälevät - Euglenophyceae Viherlevät - Prasinophyceae Viherlevät - Charophyceae Muut - Picoplankton Viherlevät - Chlorophyceae Muut Ciliates with endosymb. algae Viherlevät - Prasinophyceae Muut Others Muut - Picoplankton Yhteensä Muut - Choanoflagellidea Muut - Eustigmatophyceae Muut - Monads and flagellates Muut Others Yhteensä * Muut Picoplankton = SYKEn MERI-PHYTO-ohjelman käyttämässä luokituksessa erotetaan Luokka Picoplankton, jolla ei tarkoiteta oikeaa picoplanktonia (< 2 µm) vaan lähemmin tunnistamattomia Unicelleja, > 2 µm. Makean veden puolella termiä käytetään oikein Tiheys, % Suurin ryhmä tummanharmaalla, seuraavaksi suurin ryhmä vaaleanharmaalla. Tiheys (%) Ka-2 Kalajoen edusta Ka-3 Kalajoen edusta Tiheys (%) Reisjärvi P2 Luokka Luokka Sinilevät - Nostocophyceae 0,1% 2,1% 1,9% Sinilevät - Nostocophyceae 2,5% Nielulevät - Cryptophyceae 4,1% 3,5% 5,0% Nielulevät - Cryptophyceae 2,1% Panssarisiimalevät - Dinophyceae 0,0% Panssarisiimalevät - Dinophyceae 0,0% Tarttumalevät - Prymnesiophyceae 49,3% 22,8% 4,2% Kultalevät - Chrysophyceae 0,7% Kultalevät - Chrysophyceae 2,3% 5,3% 7,1% Kultalevät - Synurophyceae 1,5% Piilevät - Diatomophyceae 3,9% 26,0% 0,6% Piilevät - Diatomophyceae 1,3% Viherlevät - Charophyceae 0,1% 0,7% Raphidophyceae - Raphidophyceae 0,0% Viherlevät - Chlorophyceae 10,7% 14,2% 25,7% Silmälevät - Euglenophyceae 0,0% Viherlevät - Prasinophyceae 0,7% Viherlevät - Charophyceae 0,0% Muut - Picoplankton 24,7% 21,4% 20,3% Viherlevät - Chlorophyceae 2,5% Muut Ciliates with endosymb. algae 0,9% Viherlevät - Prasinophyceae 0,4% Muut Others 4,8% 4,7% 32,8% Muut - Picoplankton 69,1% Yhteensä 100,0% 100,0% 100,0% Muut - Choanoflagellidea 0,0% Muut - Eustigmatophyceae 0,0% Muut - Monads and flagellates 19,5% Muut Others 0,1% Yhteensä 100,0% 9 +

74 3.4 Leväryhmien jakaantuminen, kaaviot * Muut Picoplankton = SYKEn MERI-PHYTO-ohjelman käyttämässä luokituksessa erotetaan Luokka Picoplankton, jolla ei tarkoiteta oikeaa picoplanktonia (< 2 µm) vaan lähemmin tunnistamattomia Unicellejä, > 2 µm. Makean veden puolella termiä käytetään oikein 10 +

75 * Muut Picoplankton = SYKEn MERI-PHYTO-ohjelman käyttämässä luokituksessa erotetaan Luokka Picoplankton, jolla ei tarkoiteta oikeaa picoplanktonia (< 2 µm) vaan lähemmin tunnistamattomia Unicellejä, > 2 µm. Makean veden puolella termiä käytetään oikein 11 +

76 3.5 Valokuvat näytteistä Valokuvat on otettu 10x-kertaisella suurennuksella 25 ml:n näytteestä. Kuvista saa yleiskäsityksen näytteistä ja niiden runsaudesta toisiinsa verrattuna. Kuvien tummuusasteiden erot aiheutuvat valotuksesta. Ka Ka Ka P Huomautuksia tuloksista HELCOM ei laske picoplanktonia. SYKEn ylläpitämässä lajilistassa on kuitenkin mukana Luokka Picoplankton. Picoplankton ei ole taksonominen nimitys, vaan kokoluokkanimitys. Picoplankton käsittää planktonin, joka on < 2µm. Tähän kuuluu lähinnä sinileviä ja bakteereita. Sinileviä ja bakteereita ei tavallisella mikroskoopilla pysty erottamaan toisistaan. SYKEn rekisterissä merilaskennoissa luokan Picoplankton alle kerätään Unicell-taksonit, vaikka ne ovat suurempia kuin 2 µm. Leväryhmätaulukoissa (s. 9-10) olevat luvut Picoplanktonin kohdalla tarkoittavat lähemmin määrittelemättömiä pienikokoisia, kuitenkin > 2 µm, soluja, eivät oikeaa picoplanktonia. Tämän takia suomalaiseksi nimeksi taulukkoon ja kaavioihin laitettiin Muut Picoplanktonin sijaan. Oikea picoplankton laskettiin tässä tutkimuksessa, mutta näitä tuloksia ei merinäytteiden osalta viety SYKEn kasviplanktonrekisteriin, koska näin ei ole merilaskennoissa aikaisemminkaan tehty. Ne eivät myöskään näy leväryhmätaulukoissa. Järvilaskennoissa ne ovat mukana. Picoplanktonin määrä kuvastaa ympäristön tilaa sekä ravinteiden osalta että ravintona korkeamman tason kuluttajille (eläinplanktonille) ja sen takia se olisi hyvä ottaa mukaan laskuihin, varsinkin jos kyseessä on päästötarkkailu. 12 +

77 4. Näytepaikkojen kuvaus kasviplanktonin perusteella 4.1 Ekologinen luokittelu kasviplanktonin perusteella Ekologista luokitusta ei voi tehdä luotettavasti ohjeistuksen (Aroviita ym. 2012) mukaan, koska näytteitä ei ole riittävästi tai koska luokituksen raja-arvot kyseiselle vesityypille puuttuvat. Rannikon ekologinen luokittelu kasviplanktonin avulla perustuu a-klorofylli- ja kokonaisbiomassatuloksiin (Aroviita ym. 2012). a-klorofyllituloksia oli SYKEn Hertta-rekisterissä vain yhden näytteen osalta. Näytepaikat kuuluivat vesityyppiin Ps (Perämeren sisemmät rannikkovedet, näytepaikka Ka-3) ja Pu (Perämeren ulommat rannikkovedet, Ka-2). Ps-tyypille ei ole ohjeistuksessa annettu raja-arvoja biomassalle. Yksi näyte oli järvestä, vesityyppi Rh (Runsashumuksiset järvet). a-klorofylliä varten pitäisi Aroviidan ja muiden (2012) mukaan olla tulokset kesä-syyskuun väliseltä ajalta. Biomassasta pitäisi ottaa keskiarvo kesä-elokuun näytteistä, samoin TPI. Sinilevän tiedot tarvitaan heinä-elokuulta. Kalajoen edustan Ka-2 heinäkuun näyte sijoittuu ekologisen luokituksen erinomaiseen luokkaan. Ka-3:n heinäkuun klorofylli-a -tulos sijoittuu erinomaiseen luokkaan. Reisjärvien syyskuun biomassa ja haitallisten sinilevien määrä sijoittaa näytepaikan ekologiseen luokkaan hyvä, Tpi:n arvo aivan tyydyttävän ja välttävän välille. Ekologinen luokittelu Kokonaisbiomassa SYKEn Vesityyp-pi Klorofylli-a, Haitalliset Näytepaikka Pvm koodi (mg/l)* µg/l** sinilevät% TPI Ka-2 Kalajoen edusta Pu 0,14 Ka-3 Kalajoen edusta Ps 0,68 2,4 Ka-3 Kalajoen edusta Ps 0,13 Reisjärvi P Rh 1,44 6,6 1,4 * tulokset pitäisi olla kesä-elokuulta huono ** tulokset pitäisi olla kesä-syyskuulta välttävä tyydyttävä/välttävä tyydyttävä hyvä erinomainen 13 +

78 4.2 Kalajoen edustan vedenlaadun kuvaus kasviplanktonin perusteella Ka-2 Kalajoen edusta Biomassa näytepaikalla Ka-2 oli hyvin alhainen, vain 140 µg/l, kuvastaen hyvin niukkaravinteista ympäristöä. Puolet biomassasta koostui piilevistä (44%). Pitkulaista Diatoma tenuista oli eniten (30%), loput olivat pyöreää Actinocyclusta. Seuraavaksi suurin ryhmä oli Picoplankton eli pienet (<10 µm), lähemmin tunnistamattomat levät. Kolmanneksi suurin ryhmä oli tarttumalevät (15%). Chrysochromulina spp:tä oli peräti 1,5 miljoonaa solua/l. Taksoneita oli vain 26 kpl. Puoleen määrään biomassasta mahtui kuitenkin sentään 3 eri taksonia. Tämä kuvastaa sitä, että lajisto oli kuitenkin suhteellisen monipuolinen. Sinileviä oli todella vähän, alle 2 % biomassasta. Eniten oli rihmamaista Tychonemaa, joka ei kykene käyttämään molekulaarista typpeä hyväkseen. Solujen keskikoko oli varsin pieni, vain 45 µm3, joka tarkoittaa, että eläinplanktonille sopivan kokoista ruokaa oli tarjolla. Picoplanktonia oli n. 5% biomassasta, suunnilleen puolet solumäärästä. Ka-2 oli heinäkuun näytteen perusteella erittäin niukkaravinteinen. Kasviplanktonlajisto koostui suureksi osaksi pienisoluisista levistä, jotka ovat hyvän kokoista ravintoa eläinplanktonille. Sinileviä oli 2014 todella vähän. Nämä tukevat näytepaikan saamaa ekologista luokitusta (erinomainen), joskin vain yhden näytteen perusteella luokitus on epäluotettava Ka-3 Kalajoen edusta Biomassa oli heinäkuussa lähes viisinkertainen (680 µg/l) Ka-2:een verrattuna, mutta putosi syyskuun alussa samalle tasolle. Heinäkuussa biomassa koostui 80%:sesti piilevistä, lähes kaikki oli Diatoma tenuista. Syyskuussa biomassasta oli lähes 50% endosymbioosissa nielulevien kanssa elävää ripsieläin Mesodinium rubrumia. Laji viihtyy typpipitoisessa vedessä (Lindholm 1998). Sinileviä oli heinäkuussa 6%,,enimmäkseen Tychonemaa. Syyskuussa sinilevien määrä oli pudonnut alle kahden prosentin. Taksoneita oli heinäkuussa vain 24 kpl eikä puoleen määrään biomassaa mahtunut kuin 1 taksoni. Lajisto oli siis yksipuolinen. Syyskuussa taksoneita erotettiin peräti 35, ja puoleen biomassasta mahtui 3 taksonia. Lajisto oli huomattavasti rikkaampi kuin heinäkuussa. Solujen keskikoko oli suurikokoisesta Diatomasta johtuen melko suuri, 120 µm3. Syyskuussa keskikoko oli pudonnut jonkin verran ja oli silloin 87 µm3. Picoplanktonia oli n. heinäkuussa vain alle 1% biomassasta, mutta suunnilleen puolet solumäärästä. Syyskuussa picoplanktonia oli viitisen prosenttia ja solumäärästä tämä pienisoluinen osio muodosti peräti 80%. Ka-3:n kasviplankton kuvaa niukkaravinteista vettä. Näytepaikan kaksi näytettä olivat hyvin erilaisia biomassan ja lajiston rikkauden sekä valtalajien suhteen. Kehitys heinäkuun korkeamman biomassan piilevävaltaisesta lajistosta myöhemmän syksyn matalampiin biomassoihin ja monipuolisempaan lajistoon on normaalia. Sinilevälajiston kehittymistä sekä Mesodinium rubrumin määrää kannattaa seurata P2 Reisjärvi Reisjärven biomassa oli lähes 1500 µg/l, Heinosen (1980) trofialuokittelun mukaan mesotrofinen. Kultalevät (23%) ja piilevät (20%) muodostivat pääosan biomassasta. Kultalevistä eniten oli Synura spp:tä (21%), piilevistä Aulacoseira spp:tä ( 5%). Kymmenisen prosenttia oli nieluleviä, panssarisiimaleviä ja sinileviä kutakin. Sinilevistä yli puolet oli typen sidontaan kykeneviä lajeja. Lajistossa oli muutama mesotrofiaa indikoivaa lajia, kuten, piilevä Aulacoseira subarctica. Näytteessä tavattiin jonkin verran (6000 solua/l, 4% biomassasta) limalevä Gonyostomum semeniä, joka saattaa runsaana esiintyessään aiheuttaa kutinaa uimareilla. Myrkyllinen laji ei kuitenkaan ole. Gonyostomum on usein ilmestynyt järveen 14 +

79 muutama vuosi ympäristössä tapahtuneen muutoksen jälkeen, esim. suuri metsänhakkuu, mutta laji on myös usein hävinnyt muutamassa vuodessa itsestään, jättämättä sen suurempia jälkiä muuhun ekosysteemiin. Lajistoltaan Reisjärvi oli melko rikas. Taksoneita erotettiin 77 kpl ja puoleen biomassasta mahtui peräti 9 eri taksonia. Picoplanktonin osuus oli viitisen prosenttia biomassasta, alle 50% solumäärästä oli picoplanktonia. Reisjärvi on tämän yhden kasviplanktonnäytteen mukaan mesotrofinen, melko lajirikas järvi, jossa ei ollut sinileväongelmaa. Limalevän määrää kannattaa tarkkailla. 4.3 Vertailu edellisiin tuloksiin Ka-2 Kalajoen edusta SYKEn rekisterissä ei ollut aikaisempia tuloksia, mutta toimeksiantaja toimitti raportin vuoden 2013 tuloksista (Eloranta 2014). Tuloksista näkyy, vuonna 2013 sinileviä oli enemmän. Kyseessä oli Anabaena lemmermannii, jota tavataan myös niukkaravinteisista vesistä. Muuten ei suuria muutoksia ollut Ka-3 Kalajoen edusta Vuoden 2013 tuloksiin (Eloranta 2014) verrattuna oli heinäkuun biomassa todella korkea. Kyseessä saattoi olla lyhytaikainen piileväkukinta. Sinileviä oli suunnilleen saman verran kuin 2013, mutta nyt eniten esiintyi Tychonemaa Planktothrixin sijasta. Vuonna 2013 ei oltu tavattu Mesodinium rubrumia. 15 +

80 5. Kirjallisuus Aroviita, Jukka,Seppo Hellsten, Jussi Jyväsjärvi, Lasse & Meriluoto, J Accumulation and effects of Järvenpää, Marko Järvinen, Satu Maaria Karjalainen, nodularin from a single and repeated oral doses of Pirkko Kauppila, Antton Keto, Minna Kuoppala, Kati cyanobacterium Nodularia spumigena on flounder Manni, Jaakko Mannio, Sari Mitikka, Mikko Olin, Jens (Platichthys flesus L.).Archives of Environmental Perus, Ansa Pilke, Martti Rask, Juha Riihimäki, Ari Contamination and Toxicology 57: Ruuskanen, Katri Siimes, Tapio Sutela, Teppo Vehanen ja Perusmäärityskirjallisuus: Kari-Matti Vuori Ohje pintavesien ekologisen ja Bijkerk, Ronald, Ton Joosten, Reinoud Koeman 1996 kemiallisen tilan luokitteluun vuosille Documentatie van centrale diatomeën uit Nederlandse päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. eutrofe wateren. Koeman en Bijkerk bv, Haren. 23 s. Ympäristöhallinnon ohjeita 7/2012.Suomen Ciugulea, Ionel & Triemer, Richard, E., A color atlas ympäristökeskus (SYKE). s of photosynthetic Euglenoids. Michican State university Crawford David W Mesodinium rubrum: the Press. 204 p. phytoplankter that wasn't. Marine ecology progress series Cleve-Euler, Astrid, 1951, Die diatomeen von Schweden Vol 58: und Finnland. Part I: Kungliga Svenska vetenskapsakademiens handlingar, ser. 4, no. 1: Stockholm, Almqvist Daugberg, Niels & Oivind Moestrup Four new species of Pyramomonas (Prasinohyceae ) from arctic and Wiksell, 163 p. Canada including a light and electron microscopid Cleve-Euler, Astrid, 1953, Die diatomeen von Schweden description of Pyramimonas quadrifolia sp. nov. Eur. J. und Finnland. Part II, Arraphideae, Brachyraphideae: Phycol. 28:3-16. Kungliga Svenska vetenskaps-akademiens handlingar, ser. Edler, Lars, Eva Willén, Tornbjörn Willén, Gunnel Ahlgren 4, v. 4, no. 1: Stockholm, Almqvist and Wiksell, 158 p Skadliga alger I sjöar och hav, Naturvårdsverket, Cleve-Euler, Astrid, 1953, Die diatomeen von Schweden Rapposrt 4447, Stockholm. und Finnland. Part III, Monoraphideae, Biraphideae 1: Edlund, M.B., C.M. Taylor, C.L. Schelske, and E.F. Kungliga Svenska vetenskaps-akademiens handlingar, ser. Stoermer Thalassiosira baltica (Grunow) Ostenfeld 4, v. 4, no. 1: Stockholm, Almqvist and Wiksell, 255 p. (Bacillariophyta), a new exotic species in the Great Lakes. Cleve-Euler, Astrid, 1955, Die diatomeen von Schweden Can. J. Fish. Aquat. Sci. 57: und Finnland. Part IV, Biraphideae 2: Kungliga Svenska Eloranta, Pertti Kalajoen yhteistarkkailu vetenskaps-akademiens handlingar, ser. 4, v. 5, no. 4: Kasviplanktontarkkailu 2013 Kalajoen edusta. Stockholm, Almqvist and Wiksell, 232 p. HELCOM 2015 Guidelines concerning phytoplankton Cleve-Euler, Astrid, 1952, Die diatomeen von Schweden species composition, abundance and biomass. In: Annex und Finnland. Part V,: Kungliga Svenska vetenskapsakademiens handlingar, ser. 4, v. 3, no. 3: Stockholm, C-6, Manual for Marine Monitoring in the COMBINE. Programme of HELCOM. Almqvist and Wiksell, 153 p. Last updated: February Coesel, Peter F.M. & Meesters, Koos (J.) Desmids Järvinen, Marko ym. (toim) Kasviplanktonin of the Lowlands. Mesotaeniaceae and Desmidiaceae of tutkimusmenetelmät. Suomen ympäristökeskus. the European Lowlands. KNNV, Zeist. 351 s. Cronberg, Gertrud, Heléne Annadotter Manual on contentid=25750&lan=fi aquatic cyanobacteria. A photo guide and synopsis of Komárek, Jirí, Anagnostidis, Konstantinos their toxicology. ISSHA, Copenhagen. 106 s. Cyanoprokaryota, 2. Teil: Oscillatoriales. Julk.: Büdel B., Ettl, Hanuš Xanthophyceae 1. Teil. Julk.: Ettl H., Krieniz, L, Gärtner, G., Schlager, M. (toim.) Gerloff J., Heynigh H. (toim.). Süsswasserflora von Lepistö, Liisa. (toim) Kasviplanktonin Mitteleuropa Band 3. Gustav Fischer Verlag, Stuttgart, tutkimusmenetelmät. Suomen ympäristökeskus. New York. 530 s. Lindholm, Tore Algfenomen och algproglem. Åbo Ettl, Hanuš Chlorophyta 1. Teil: Phytomonadina. Akademi. S 168. Julk.: Ettl H., Gärtner G., Heynigh H., Mollenhauer D. Reynolds C.S. et al Towards a functional (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 9. Gustav classification of the freshwater phytoplankton. Journal of Fischer Verlag, Stuttgart, New York. 807 s. Plankton Research Vol.24 no.5 pp Ettl, Hanuš, Georg Gärtner Chlorophyta 2. Teil: SFS-EN (2006). Water quality Guidance standard Tetrasporales, Chlorococcales, Gloeodendrales. on the enumeration of phytoplankton using inverted Julk.: Ettl H., Gärtner G., Heynigh H., Mollenhauer D. microscopy (Utermöhl technique). European standard. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa Band CEN, Brussels. 42s. 10. Gustav Fischer Verlag, Jena. 436 s. Toming, Kaire and Andres Jaanus Selecting Hegewlad, E, Hindák, F Studies on the genus Scenedesmus MEYEN (Chlorophyceae, Chlorococcales) from potential summer phytoplankton eutrophication indicator species for the northern South India, with special reference to the cell wall structure. Beiheft zur Nova Hedwigia, Heft 99. Baltic Sea. Proc Utermöhl, Hans Zur Vervollkommnung der Hindák, František Studies on the chlorococcal algae quantitativen Phytoplankton-Methodik. Mitteilungen (Chlorophyceae). I. Biol. Práce., XXIII/4, p InternationaleVereinigung für Theoretische und Hindák, František Studies on the chlorococcal algae Angewandte Limnologie 9: (Chlorophyceae). II. Biol. Práce., XXVI/6, p Vuorinen, P., Sipiä, V., Karlsson, K., Keinänen, M., Furey, Hindák, František Studies on the chlorococcal algae A., Allis, O., James, K., Perttilä, U., Rimaila-Pärnänen, E. (Chlorophyceae). III. Biol. Práce., XXX/1, p

81 Hindák, František Studies on the chlorococcal algae (Chlorophyceae). IV. Biol. Práce., XXXIV/1-2, p Hindák, František Studies on the chlorococcal algae (Chlorophyceae). V. Biol. Práce., XXXVI/4, p Hindák, František Colour Atlas of Cyanophytes. Veda. Bratislava. 253 s. Hoppenrath, Mona; Elbrächter, Malte; Drebes, Gerhard, 2009: Marine Phytoplankton. Selected microphytoplankton species from the North Sea around Helgoland and Sylt. E. Schweizerbart'sche Verlagsbuchhandlung,264 pages, 87 figures. Houk, Vaclav Atlas of freshwater centric diatoms with a brief key and descriptions. Part 1. Melosiraceae, Orthoseiraceae, Paraliaceae and Aulacoseiraceae. Czech Phycology Supplement 1, 112 pp. Hustedt, Friedrich 1985 (1959). The Pennate Diatoms. Koeltz Scientific Books. 918 s. Håkansson, Hannelore A compilation and evaluation of species in the general Stephanodiscus, Cyclostephanos and Cyclotella with a new genus in the family Stephanodiscaseaé. Diatom Research Hällfors, Guy, Checklist of the Baltic Sea Phytoplankton Species. Baltic Sea Environment Proceedings No. 95. Helsinki Commission Baltic Marine Environment Protection Commission John, D.M., Whitton B.A. and Brook A.J., The Freshwater Algal Flora of the British Isles. An Identification Guide to Freshwater and Terrestial Algae. Cambridge University Press. 702 s. John, D.M. & Williamson D.B A practical guide to the Desmids of the West of Ireland. MRI. 196 p. Joosten, A.M.T Flora of the blue-green algae of the Netherlands I The non filamentous species of inland waters. KNNV Publishing, Utrecht. 239 s. Järnefelt, H., Naulapää, A. & Tikkanen, T Planktonopas, Kalavesitutkimus II, Suomen Kalastusyhdistys N:o s. Kadlubowska, Joanna Teil: Chlorophyta VIII Zygnemales. Julk.:.: Ettl, H., Gerloff, J., Heynig, H. & Mollenhauer D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 16. Stuttgart, Gustav Fischer Verlag, Stuttgart, New York. 532 s. Komárek, Jirí Cyanoprokaryota, Teil 3: Heterocytous Generea. Süßwasserflora von Mitteleuropa, Band. 19. Springer Spectrum, 1130 s. Komárek, Jirí, Anagnostidis, Konstantinos Cyanoprokaryota, 1.Teil: Chroococcales. Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 19.Gustav Fischer Verlag, Jena. 548 s. Komárek, Jirí, Anagnostidis, Konstantinos Cyanoprokaryota, 2. Teil: Oscillatoriales. Süßwasserflora von Mitteleuropa, Band. 19. Elsevier, München. 759 s. Komárek J., Fott B.1983 Chlorophyceae (Grünalgen), Ordnung Chlorococcales.. In: Huber-Pestalozzi G. (Ed.): Das Phytoplankton des Süsswassers, Die Binnengewässer 16, 7/1: , Schweizerbart Verlag, Stuttgart 1983 Komárek, J. & Jankovská, V Review of the Green Algal Genus Pediastrum; Implication for Pollenanalytical Research. Bibliotheca Phycologica, Band s. Komárek, J. & Zapomelová, E Planktic morphospecies of the cyanobacterial genus Anabaena = subg. Dolichospermum 1. part: coiled types. - Fottea 7(1): Komárek, J. & Zapomelová, E : Planktic morphospecies of the cyanobacterial genus Anabaena = subg. Dolichospermum 2. part: straight types. - Fottea 8(1): Krammer, K. & H. Lange-Bertalot, Bacillariophyceae. 1.Teil: Naviculaceae. Julk.: Ettl, H., Gerloff, J., Heynig, H. & Mollenhauer D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 2. Stuttgart, Gustav Fischer Verlag, Jena. 876 s. Krammer, K. & Lange-Bertalot, H Bacillariophyceae. 2.Teil: Bacillariaceae, Epithemiaceae, Surirellaceae. Julk.: Ettl, H., Gerloff J., Heynig, H. & Mollenhauer, D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 2. Stuttgart, Gustav Fischer Verlag, Jena. 596 s. Krammer, K. & Lange-Bertalot, H Bacillariophyceae. 3.Teil: Centrales, Fragilariaceae, Eunotiaceae. Julk.: Ettl, H., Gerloff, J., Heynig, H. & Mollenhauer, D. (toim.), Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 2. Stuttgart, Gustav Fischer Verlag, Jena. 576 s. Krammer, K. & Lange-Bertalot, H Bacillariophyceae. 4.Teil: Achnanthaceae. Kritische Ergänzungen zu Navicula (Lineolatae) und Gomphonema. Julk.: Ettl, H., Gärtner, G., Gerloff, J., Heynig, H. & Mollenhauer, D. (toim.), Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 2. Stuttgart, Gustav Fischer Verlag, Jena. 437 s. Krammer, K. & Lange-Bertalot, H Bacillariophyceae. 5.Teil. Julk.: Ettl, H., Gärtner, G., Krieniz, K., Lokhorst G.M. (toim.), Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 2. Spektrum Akademischer Verlag, Heidelberg, Berlin. 311 s. Kraberg, Alexandra, Marcus Baumann & Claus-Dieter Dürselen Coastal Phytoplankton.Photo Guide for Northern European Seas. 204 p Lange- Bertalot H., Metzeltin D Indicators of Oligotrophy. 800 taxa representative of three ecologically distinct lake types. Carbonate buffered - Oligodystrophic - Weakly buffered soft water Iconographia Diatomologica: Annotated Diatom Micrographs.Volume 02: Ecology- Diversity-Taxonomy figures on 125 plates.390 p. Lange-Bertalot, H Diatoms of Europe, Volume 2: Navicula Sensu Stricto, 10 Genera Separated from Navicula Sensu Lato,Frustulia. A.R.G Gantner Verlag K.G.,Ruggel. 526s. Lenzenweger, Rupert Desmidiaceenflora von Österreich. Teil 1. Bibliotheca Phycologica, Band 101. J. Cramer. Lepistö, Liisa, Gertrud Cronberg, Toini Tikkanen Records of some algal species. Nordic Phytoplankton Workshop Finnish Environment Institute s. Middelhoek, A Flagellaten. Overzicht van een 50- tal soorten van Trachelomonas en Strombomonas in Nederland. KNNV no s. Mrozinska, Teresa Chlorophyta, 4.Teil: Oedogoniophyceae: Oedogoniales. Julk.: Ettl H., 17 +

82 Gärtner G., Heynigh H., Mollenhauer D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 14. Gustav Fischer Verlag, Stuttgart, New York. 624 s. Popovsky Jiří, Lois Ann Pfiester Dinophyceae (Dinoflagellida). Julk.: Ettl H., Gerloff J., Heynigh H., Mollenhauser D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 6. Gustav Fischer Verlag, Jena, Stuttgart. 272s. Rieth, Alfred Xanthophyceae, 2.Teil. Julk.: Ettl H., Gärtner G., Heynigh H. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 4. Gustav Fischer Verlag, Stuttgart, New York. 147 s. Ravanko, Orvokki Kurssimoniste piileväkurssia varten Turun Yliopiston Kasvitieteen laitoksella. Ruzicka, J., Die Desmidiaceen Mitteleuropas. Band 1, Lief E.Schweizerbart, Stuttgart Ruzicka, J., Die Desmidiaceen Mitteleuropas. Band 1, Lief E.Schweizerbart, Stuttgart Schmidt, Antal & Fehér Gizella A zöldalgák Chloroccales rendjének kishatározója (átdolgozott) kiadás. Vízi természet és környezetvédelem 10. Budapest. Skuja, H. (1948). Taxonomie des Phytoplanktons einiger Seen in Uppland, Schweden. Symbolae Botanicae Upsalienses 9(3): Skuja, H. (1964). Grundzüge der Algenflora und Algenvegetation der Fjeldgegenden um Abisko in Schwedisch-Lappland. Nova Acta Regiae Societatis Scientiarum Upsaliensis, Series 4, 18(3): Starmach, Karol Eugelenophyta. Flora Slodkowodna Polski. Tom 3. Polska Akademia Nauk. Insytut Botaniki. 594 s. Starmach, Karol Chrysophyceae und Haptophyceae. Julk.: Ettl H., Gerloff J., Heynigh H., Mollenhauser D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 1. Gustav Fischer Verlag, Stuttgart, New York. 515 s. Tikkanen, Toini Kasviplanktonopas. Suomen Luonnonsuojeluliiton tuki Oy. Helsinki. Tomas, Carmelo R. (ed.) Identifying Marine Phytoplankton Academic Press, New York, 858 p. Tsarenko P.M., Wasser S.P., Nevo E. (eds) Algae of Ukraine, Volume 2: Diversity, Nomenclature, Taxonomy, Ecology and Geography: Bacillariophyta. Ruggell: A.R.A. Gantner Verlag K.-G. 413 p. Wehr, John D. & Sheath, Robert G (ed.) Freshwater Algae of North America. Ecology an Classification. 918 s. Wołowski, Konrad & Hindák, František Atlas of Euglenophytes. Veda. 136 s. Yamagishi, Takaaki Lepocinclis (Euglenophyta) Taxonomical review. Bishen Singh Mahendra Pal Singh.141 p. 18 +

83 Liite 7 Kalajoen yhteistarkkailu 2014 Perifytontarkkailun tutkimusten tulokset Selvityksessä tutkittiin näkyykö alueen kuormittajien vesien vaikutus vastaanottavien Kalajoen ja sen sivu-uomien, Vääräjoen ja Mertuanjoen (oikeammin Mertuanoja, HERTTA, Paikkatietojärjestelmä) veden laadussa piileväanalyysien perusteella. Havaintopaikat Kesän 2014 perifytontarkkailun näytteet kerättiin luonnonalustoilta kuormittajien vaikutusalueilta siten, että kullakin alueella ensimmäinen näyte otettiin sopivilta paikoilta jätevesien purkupaikan yläpuolelta ja seuraavat näytteet noin 50 m ja noin 200 m jätevesien purkupaikan alapuolelta (taulukko 1, kuva 1). Havaintopaikat olivat lähes samoja aikaisempien tarkkailujen kanssa. Löytynnevan turpeenottoalueen vaikutusten seurantapaikat Mertuanojassa ovat turpeenottoalueen tarkkailun kannalta huonossa paikassa. Alin saattaisi olla Katiskonojan loppupäässä tai Mertunojassa heti Katiskonojan liittymän jälkeen. Katiskonoja kulkee laajan peltoalueen poikki mikä vaikuttaa jo merkittävästi ojan vesien laatuun, jolloin kuva Löytynnevan vesien vaikutuksista muuttuu oleellisesti. Mikäli tarkoitus on vain arvioida turpeenottoaluelta purkautuvien vesien vaikutuksia jo vahvasti kuormitetun Mertuanojan veden laatuun, sijoitetut paikat ovat perusteltuja. Jos toisaalta Katiskonojan kautta kuivana kesänä, kuten kesällä 2014, valuu hyvin vähän vettä, ei vaikutuksia luonnollisesti ole osoitettavissa. Kuva 1. Löytynnevan seurantahavaintopaikkojen sijainti (punaiset pisteet) ja purkuvesien laadun arvioinnin kannalta sopivammat paikat (vihreät pisteet).

84 Taulukko 1. Näytteenottopaikat (ks. myös kuva 1), niiden koordinaatit (YKJ-järjestelmä), näytteenottopäivämäärä sekä näytealustan ja pohjan laatu. Alue Tunnus P-k. I-k. Pvm Näytealusta Pohja Haapajärvi K kivet kivikko Nivala jvp yläp vesikasvit muta alapuoli vesikasvit muta alapuoli vesikasvit muta Ylivieska K kivet kivikkoa Alavieska K kivet kivikkoa, kallio Kalajoki VP kivet kivikkoa Kalajoen jvp yläpuoli kivi, kivikko, muta alapuoli 50 m kivet kivikko, muta alapuoli 200 m kivet kivikko,hiekka Mertuanoja (Mertuanjoki) Ylivieskan jvp yläp rantapaju muta, hiekka jvp alap rantapaju muta, hiekka jvp alap uppopuu hiekka, kivet Löytynneva purku yläp, ulpukka savi, muta purku alap ulpukka savi, muta purku alap ulpukka savi, muta Vääräjoki, Rautio V kivet hiesu-kiviä Näytteenotossa, näytteiden käsittelyssä ja analysoinnissa noudatettiin päällyslevästön seurantaan kehitettyä piilevämenetelmää, joka on kuvattu standardissa SFS-EN sekä julkaisussa Piileväyhteisöt jokivesien tilan luokittelussa ja seurannassa menetelmäohjeet (Eloranta, Karjalainen & Vuori 2007). Näytteet käsiteltiin vetyperoksidilla lämpimässä vesihauteessa, kunnes orgaaninen aine oli hävinnyt. Lopuksi näyte säilöttiin väkevään etanoliin. Leväsuspensiosta valmistettiin kestopreparaatit käyttäen Naphrax-petaushartsia. Näytteet tutkittiin mikroskoopilla käyttäen 1500x suurennusta ja vaihevastakohtaoptiikkaa. Kustakin näytteestä laskettiin satunnaisesti piileväkuorta ja tulokset syötettiin päivitettyyn Omnidia 5.2-tietokantaohjelmaan, joka tulostaa useita eri vedenlaatuindeksejä. Veden ekologista tilaa kuvaamaan on käytetty yleisimmin kaikkiin lajeihin perustuvaa IPSindeksiä sekä sukujen määräsuhteisiin perustuvaa sukuindeksiä (GDI). Indeksien maksimiarvo on 20. Veden laatu luokitellaan erinomaiseksi indeksiarvojen ollessa 17 20, hyväksi arvoilla ja tyydyttäväksi arvoilla 12 15, välttäväksi arvolla 9 12 ja huonoksi, jos IPS-arvo on < 9. Ravinteisuusindeksin (TDI/100) arvot <32 kuvastavat oligotrofiaa, arvot oligo-mesotrofiaa ja mesotrofiaa, meso-eutrofiaa ja arvot > 79 eutrofiaa. Ravinteisuusindeksin ohella on esitetty myös %PT-arvot, jotka kertovat onko ravinteisuuden yhteydessä myös runsas orgaanisen aineksen kuormitus. Orgaanisen aineksen kuormituksen vaikutusta on jonkin verran, jos %PT-arvo on %, orgaaninen likaantuminen vaikuttaa rehevyyteen merkittävästi arvolla ja orgaaninen likaantuminen on voimakas arvolla > 60 %.

85 Tulokset Piileviin perustuvat laatuindeksien tulokset Näytteissä yhteisöjen lajien määrä ja siten monimuotoisuus oli varsin vaihteleva. Lajisto indikoi usein neutraaleja ja jopa lievästi emäksisiä vesiä veden kuvatusta runsashumuksisuudesta huolimatta. Indeksien arvot vaihtelivat suuresti kuvastaen veden laatua erinomaisesta välttävään. Veden laatu oli hyvää Haapajärvellä, Kalajoen keskiosassa Alavieskassa ja havaintopaikalla Kalajoki VP11000 sekä Vääräjoessa Raution havaintopaikalla. Ylivieskassa (K44) Kalajoen veden laatu oli huonompaa kuin vähän alempana, johtuen Ylivieskan jvp:n ja Löytynnevalta tulevien Mertuanojan heikkolaatuisten vesien yhtymisestä Kalajokeen. Ylivieskan jvp:n yläpuolisen Mertuanojan veden laatu oli eriomaista, mutta laatu heikkeni välttävälle ja jopa huonolle tasolle puhdistamolta tulevien vesien vaikutuksesta pienestä virtaamasta ja laimennuksesta johtuen. Mertuanojassa lähempänä puhdistamoa olevan näytteen parempi arvo alempaan verrattuna johtuu ylempää tulevien puhtaiden vesien lajien runsaammasta esiintymisestä näytteissä. Alempana Katiskonojan vesien yhtymäkohdan tienoilla veden laatu oli parantunut tyydyttävälle tasolle (taulukko 2, kuva 2). Taulukko 2. Kalajoen yhteistarkkailun piilevätulokset v (Divers. = diversiteetti, Tasais. = tasaisuusindeksi, IPS = lajeihin perustuva veden laatuindeksi, GDI = piileväsukuihin perustuva laatuindeksi, TDI/100 = trofiaindeksi, %PT = runsasravinteisuutta kuvaavien lajien suhteellinen määrä). N Lajeja Diver -s. Tasais. IPS GDI %PT TDI/ 100 Lask. ph Haapajärvi ,97 0,79 16,4 15,8 5,1 46,3 6,44 Nivala jvp yläp ,32 0,62 12,8 14,5 1,1 30,2 6,83 Nivala jvp alap ,69 0,48 11,6 14,3 1,1 29,5 7,39 Nivala jvp alap ,28 0,44 11,3 14,2 1,0 43,7 7,52 Ylivieska K ,77 0,73 13,9 14,3 6,4 49,6 6,70 Alavieska K ,63 0,77 15,3 14,2 8,3 39,5 6,88 Kalajoki VP ,14 0,70 15,1 13,6 8,3 44,6 7,17 Kalajoki jvp yläp ,60 0,64 16,0 15,4 5,4 40,1 7,09 Kalajoki jvp alap ,11 0,71 12,7 12,9 17,5 47,5 6,60 Kalajoki jvp alap ,02 0,77 13,1 13,6 18,7 60,5 6,75 Vääräjoki, Rautio ,90 0,90 16,0 14,5 9,0 40,1 6,42 Ylivieska jvp yläp ,31 0,45 17,9 14,0 9,4 16,2 6,51 Ylivieska jvp alap ,95 0,70 10,9 11,6 50,6 58,6 7,06 Ylivieska jvp alap ,57 0,48 8,6 10,4 76,5 79,4 7,49 Löytynneva yläp ,24 0,81 13,5 12,8 35,4 46,8 6,58 Löytynneva alap ,36 0,84 12,9 13,3 34,9 47,5 6,54 Löytynneva alap ,28 0,84 12,7 12,7 34,2 52,5 6,44 Kesän 2014 kaltaisena kuivana kesänä Löytynnevan alueelta Katiskonojan kautta valuu hyvin vähän vettä, joten turpeenottoalueelta tulevien vesien vaikutus ei näy Mertuanojassa.

86 Kalajoessa huonoin tilanne oli Nivalassa, missä jätevesipuhdistamon yläpuolinen näyte kuvasti juuri ja juuri tyydyttävää tasoa, mutta puhdistamon alapuoliset näytteet vain välttävää tasoa (tulukko 2, kuva 2). Nivalassa IPS-indeksin arvon alhaisuus kytkeytyy lähinnä dominanttina esiintyneen Aulacoseira granulata var. angustissiman alhaiseen IPSarvoon. Laji on selvästi eutrofisten vesien planktonin laji, mutta se ei ole erityisesti jätevesiä indikoiva laji. Nivalan havaintoalueella pohjan laatu oli mutaa, joten näytteet jouduttiin ottamaan vesikasveilta (ulpukan lehtiruodit). Näyte käsitti tällöin suuren määrän planktonin lajistoa, eikä tyypillistä virtavesien kivien päällyslevälajistoa. Täten IPS-indeksin arvolla saatu veden laatutilan arvo ei ole todellinen ja oikea, eikä vertailukelpoinen muiden paikkojen tulosten kanssa. Muilla havaintopaikoilla planktonin lajeja esiintyi vain satunnaisesti. Kuva 2. Kalajoen yhteistarkkailun piileväindeksien tulokset v IPS = piilevälajien suhteellisiin osuuksiin perustuva laatuindeksi. Veden erinomaisen (E) laadun indeksiarvon alaraja on 17, hyvän (H) laadun raja-arvo on ja tyydyttävän (T) laadun raja-arvot 12 15, välttävän (V) raja-arvot TDI/100-indeksin pitäisi kuvastaa vesien rehevyyttä, mutta Omnidia-tietokannassa mm. Aulacoseira-suvulle ei ole annettu TDI-luokitusarvoja, joten tarkastelualueella erityisesti Nivalassa, missä em. suku on vallitseva, indeksi antaa väärän kuvan. Ekologisissa jakautumissa näkyy kuitenkin selvästi, että Mertuanojan ylimmän paikkaa ja Vääräjoen Raution paikkaa lukuunottamatta kaikissa paikoissa meso-eutrofit ja eutrofit lajit ovat vallitsevia.

87 Piilevien ekologisten ryhmien antamat tulokset Piileväyhteisöjen lajit ilmaisevat runsaudellaan ja esiintymisellään useita ekologisia tekijöitä, joista myös voidaan päätellä mm. kuormituksiin liittyviä seikkoja. Lajit voidaan luokitella mm. rehevyyttä kuvaaviin trofia-luokkiin, orgaanista kuormitusta ja samalla hajotustoiminnan aktiivisuutta kuvaaviin saprobia-luokkiin sekä vedessä olevien typen muotojen hyväksikäyttöä ja sietoja koskeviin luokkiin. Osa lajeista käyttää pelkästään epäorgaanisia typen yhdisteitä N-ravinteenaan (N-autotrofit), jotkut käyttävät edellisen ryhmän tavoin epäorgaanisia typen yhdisteitä, mutta sietävät mm. jätevesissä tulevia orgaanisen typen muotoja (N-autorofit, tolerantit). Kolmas ryhmä voi käyttää vaihtoehtoisesti epäorgaanisia ja orgaanisia N-yhdisteitä tarjonnasta riippuen (fakultatiiviset N-autotrofit/ N-heterotrofit) ja neljäs ryhmä puolestaan käyttää vain valmiita orgaanisia N-yhdisteitä ja ilmaisevat täten vahvaa orgaanista jätevesikuormitusta runsaina esiintyessään. Taulukko 4. Tutkittujen piileväyhteisöjen jakautuminen veden happamuutta, typen sidontaa, trofiaa ja saprobiaa kuvastaviin luokkiin (Van Dam 1994) vuonna Typen sidontaryhmät N- autotrofit kph-luokat asidobiontit asidofiilit biontit neutrofiilit alkalifiilit alkali- Haapajärvi 1,1 16,3 51,8 22,2 0,5 Nivala jvp yläp. 0,7 12,1 21,1 60,7 2,1 Nivala jvp. alap. 1 0,2 6,1 12,8 76,3 1,5 Nivala jvp. alap. 2 0,0 2,5 10,3 84,2 0,2 Ylivieska K44 0,5 8,7 48,5 36,9 0,5 Alavieska K27 5,0 8,5 55,0 28,8 0,0 Kalajoki VP ,2 3,7 40,3 51,9 0,0 Kalajoki jvp yläp 0,5 2,8 59,5 35,4 0,0 Kalajoki jvp alap1 5,5 2,8 38,6 50,5 0,0 Kalajoki jvp alap2 0,3 5,7 52,3 37,0 2,1 Vääräjoki, Rautio 3,7 16,3 32,7 31,3 1,3 Ylivieska jvp yläp 0,2 1,2 84,0 13,3 0,0 Ylivieska jvp alap1 0,3 3,7 32,4 59,6 0,3 Ylivieska jvp alap2 0,0 1,3 14,6 79,5 0,7 Löytynneva yläp 1,3 9,2 35,4 44,6 1,9 Löytynneva alap1 1,9 13,1 35,3 43,3 0,6 Löytynneva alap2 1,8 10,5 39,5 43,6 0,3 N-auttolerantit fak.n-aut /N-heterotrofit obl.nheterotrofit Haapajärvi 40,1 40,4 1,1 3,0 Nivala jvp yläp. 11,4 82,1 0,7 0,4 Nivala jvp. alap. 1 6,9 87,2 0,2 0,6 Nivala jvp. alap. 2 8,2 88,0 0,4 0,4 Ylivieska K44 15,6 67,4 2,8 2,1 Alavieska K27 20,0 60,0 4,3 2,5 Kalajoki VP ,9 62,1 3,7 2,8 Kalajoki jvp yläp 9,1 65,6 4,0 0,2

88 Kalajoki jvp alap1 27,0 19,7 5,5 35,3 Kalajoki jvp alap2 12,7 50,0 14,2 11,9 Vääräjoki, Rautio 28,0 35,3 3,3 5,0 Ylivieska jvp yläp 57,6 37,1 0,9 0,2 Ylivieska jvp alap1 21,0 21,0 41,7 6,8 Ylivieska jvp alap2 8,6 6,3 66,2 10,6 Löytynneva yläp 30,7 24,4 25,0 5,7 Löytynneva alap1 23,1 28,5 26,0 6,7 Löytynneva alap2 23,7 28,7 21,9 10,5 Trofiaryhmät oligotrofit ol-mesotrofit+ mesotr. mesoeutrofit+ eutrofit hypertrofit Haapajärvi 33,9 44,4 3,5 4,1 0,0 Nivala jvp yläp. 8,6 79,6 5,0 1,4 0,0 Nivala jvp. alap. 1 5,7 85,5 3,4 0,8 0,2 Nivala jvp. alap. 2 3,1 90,6 2,5 0,8 0,2 Ylivieska K44 14,4 59,2 11,5 4,6 1,3 Alavieska K27 20,0 59,5 9,0 4,8 1,8 Kalajoki VP ,1 64,1 7,4 3,3 2,6 Kalajoki jvp yläp 7,3 63,5 8,4 4,0 0,2 Kalajoki jvp alap1 25,6 23,0 3,3 39,8 0,9 Kalajoki jvp alap2 11,9 41,7 10,9 26,2 2,3 Vääräjoki, Rautio 18,7 37,0 13,0 6,3 2,7 Ylivieska jvp yläp 57,8 38,3 1,6 0,9 0,0 Ylivieska jvp alap1 18,2 20,7 2,5 48,8 4,0 Ylivieska jvp alap2 7,3 7,3 1,7 74,5 3,3 Löytynneva yläp 25,6 27,5 3,2 31,3 1,9 Löytynneva alap1 20,8 30,8 6,1 29,8 3,8 Löytynneva alap2 17,8 30,4 5,8 29,8 5,8 oligoeutrofit oligosaprobit β- mesosaprobit α- mesosaprobit α-mesopolysaprobit polysapro bit Saprobiaryhmät Haapajärvi 20,3 14,6 32,7 2,7 14,9 Nivala jvp yläp. 5,0 7,5 80,3 0,0 2,9 Nivala jvp. alap. 1 3,8 2,6 86,6 0,2 2,7 Nivala jvp. alap. 2 1,5 2,3 89,4 0,2 3,8 Ylivieska K44 8,2 6,7 60,6 1,5 12,3 Alavieska K27 11,3 12,1 48,8 1,8 21,5 Kalajoki VP ,9 4,9 54,9 2,6 21,0 Kalajoki jvp yläp 7,3 1,9 56,7 0,2 31,1 Kalajoki jvp alap1 26,8 3,8 48,3 7,8 6,6 Kalajoki jvp alap2 7,3 4,7 57,0 2,6 21,5 Vääräjoki, Rautio 11,3 17,0 21,6 2,7 26,3 Ylivieska jvp yläp 48,8 9,0 13,3 0,0 27,1 Ylivieska jvp alap1 15,1 7,4 50,9 7,1 13,3 Ylivieska jvp alap2 6,0 2,6 70,9 10,6 4,3 Löytynneva yläp 15,2 12,9 42,7 6,0 11,4 Löytynneva alap1 18,3 6,1 41,0 6,7 16,3 Löytynneva alap2 10,2 11,1 40,7 9,4 16,1

89 Seuraavassa on esitetty kuvioina tarkkailualueen havaintopaikkojen antamat kuvat rehevyydestä, saprobiasta, typen yhdisteiden käyttötavoista ja veden ph-arvoa kuvaavista piileväryhmistä (kuvat 3 6). Meso-eutrofiaa ja eutrofiaa kuvastavat lajit ovat vallitsevina lähes kaikissa paikoissa. Vain Mertuanojassa jätevesipuhdistamon yläpuolella oligotrofiaa ilmaisevia lajeja oli noin 50 % (kuva 3). 100 % 80 % 60 % 40 % oligo-eutr. hypertr. 20 % meso-eu+eu ol-me+mesotr. 0 % oligotr. Haapajärvi Nivala jvp yläp Nivala jvp alap1 Nivala jvp alap2 Ylivieska K44 Alavieska K27 Kalajoki VP11000 Kalajoki jvp yläp Kalajoki jvp alap1 Kalajoki jvp alap2 Vääräjoki, Rautio Ylivieska jvp yläp Ylivieska jvp alap1 Ylivieska jvp alap2 Löytynneva yläp Löytynneva alap1 Löytynneva alap2 Kuva 3. Kalajoen yhteistarkkailun havaintopaikkojen piileväyhteisöjen lajien jakautuminen eri rehevyysasteita kuvaaviin trofialuokkiin (oligotr = oligotrofia, ol-me = oligo-mesotrofia, meso = mesotrofia, me-eutr = meso-eutrofia, eutr = eutrofia, hyper = hypertrofia ja oligo-eutr. = trofiavaatimukseltaan/-siedoltaan laaja-alaiset lajit). Orgaanista kuormitusta kuvastavien saprobialuokkien jakautumat kuvastavat rehevyysluokkien tavoin selkeää kuormitusta koko tarkastelualueella ja selvin voimakas kuormitus näkyy Mertuanojassa (Ylivieskan jvp alapuolen ja Löytynnevan havaintopaikat). Myös joen loppuosassa Kalajoen jvp:n alapuolella saprobia on melko voimakas. Osaksi selvästi huonompaan tilaan voi vaikuttaa se, että Kalajoen jvp:n näytepaikat sijaitsevat lammashaan kohdalla (kuva 4). Haapajärven ja Mertuanojan ylimmän näytteen tulokset osoittavat ko. paikkojen lievenpää orgaanista kuormitusta. Myös Nivalassa huonoista IPS-arvoista huolimatta orgaaninen kuormitus kytkeytyy β-mesosaprobien lajien suureen osuuteen, eikä niinkään vahvempaa saprobiaa kuvastaviin lajeihin. Siten IPS-arvojen perusteella saadut Nivalan kohdalla Kalajoen laatu ei ilmeisesti ole aivan niin huono kuin näyttää, vaan laatutaso voi hyvinkin olla samalla tasolla kuin Kalajoen keskiosassa. Tähän viittaa myös Nivalan jvp:n yläpuolisen

90 näytteen arvo, minkä alhaisuuteen ei ole perusteita, vaan selitys löytyy Aulacoseira-suvun valta-asemasta (76 % koko yhteisöstä). 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % polysapr α-me-polysapr α-mesosapr β-mesosapr oligo-sapr 0 % Haapajärvi Nivala jvp yläp Nivala jvp alap1 Nivala jvp alap2 Ylivieska K44 Alavieska K27 Kalajoki VP11000 Kalajoki jvp yläp Kalajoki jvp alap1 Kalajoki jvp alap2 Vääräjoki, Rautio Ylivieska jvp yläp Ylivieska jvp alap1 Ylivieska jvp alap2 Löytynneva yläp Löytynneva alap1 Löytynneva alap2 Kuva 4. Kalajoen yhteistarkkailun havaintopaikkojen piileväyhteisöjen lajien jakautuminen eri orgaanista kuormitusta kuvaaviin saprobialuokkiin. Edellä esitetty tarkastelu pätee myös typpimetaboliaryhmien tulosten perusteella. Nivalassa ei esiinny typpiheterotrofeja lajeja juuri lainkaan, mikä kertoo siitä, ettei veteen tule ylimääräisiä orgaanisia typpiyhdisteitä. Kalajoen loppuosassa Kalajoen jätevesipuhdistamon alapuolinen lähempi näyte kuvastaa voimakasta orgaanisten typpiyhdisteiden kuormitusta. Tässäkin kohtaa jää selvittämättä lammashaan eläinten mahdollinen osuus typpikuormituksesta. Myös Mertuanojassa typpiheterotrofien ja fakultatiivisesti typpiheterotrofien osuudet olivat suuria (kuva 5).