SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU

Transkriptio

1 214_1642 SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU OSA I VESISTÖTARKKAILU 213 AHMA YMPÄRISTÖ OY

2 ii SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU 213 OSA I: VESISTÖTARKKAILU Copyright Ahma ympäristö Oy Jyrki Salo, FM SISÄLLYS 1 JOHDANTO VESISTÖALUE HYDROLOGISET OLOSUHTEET KUORMITUS TARKKAILUN TOTEUTUS TULOKSET Lamujoki Uljuan tekojärvi Siikajoki Ohtuanoja ja Luohuanjoki YHTEENVETO LIITTEET VIITTEET Pohjakartat copyright Maanmittauslaitos lupa 16/MML/14

3 1 1 JOHDANTO Siikajoen vesistötarkkailua toteutettiin vuoteen 27 saakka vuosille laaditun ohjelman (PSV - Maa ja Vesi Oy 24) ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen (nyk. elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, ELY-keskus) hyväksymiskirjeen ( , PPO-27-Y ) mukaisesti. Vuosina käytössä oli uusittu ohjelma (Kippola ym. 27), joka erosi aiemmasta mm. Siikalatvan keskuspuhdistamon käyttöönoton (27) ja turvetuottajien omaan, erilliseen tarkkailuohjelmaan (Vapo Oy ym. 27) siirtymisen vuoksi. Siikajoen yhteistarkkailun työryhmä sopi tarkkailuohjelman viimeisimmästä päivittämisestä kokouksessaan Kokouksessa linjattiin yleiseksi periaatteeksi, että vesinäytteenottoa vähennetään ja biologista tarkkailua vastaavasti lisätään siten, että ohjelman toteutuksen kustannustaso pysyisi suunnilleen ennallaan tai laskisi hieman. Tarkkailuvelvollisten toiminnan vaikutus Siikajoen vesistön tilaan on vähentynyt mm. lyhytaikaissäännöstelyn lopettamisen, jätevedenpuhdistuksen tehostumisen ja turvetuotannon vesiensuojelumenetelmien kehittymisen myötä. Uusi ohjelma laadittiin tältä pohjalta Pöyry Finland Oy:n toimesta kattamaan vuodet (Anttila ym. 212). Vuosi 213 oli edellisvuoden tapaan ns. suppean, vuosittain toistuvan tarkkailun vuosi. Tarkkailussa olivat mukana intensiivinen tarkkailu Uljuan ylä- ja alakanavissa, Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailu, sekä Uljuan ja Ohtuanojan (Profood Oy) tarkkailut. Vuosittain toistuvan tarkkailun näytepisteitä on nykyisen ohjelman mukaan vähemmän kuin aiemmin. Muutokset käydään tarkemmin läpi tarkkailun toteutus kappaleessa. Jokavuotisella intensiivisellä tarkkailulla tuotetaan muutamalta edustavalta havaintopaikalta tilastollisesti luotettavaa tietoa, jonka perusteella arvioidaan vesistön veden laadun kehittymistä ja ainevirtaamia. Lisäksi intensiivisen tarkkailun tuottaman aineiston avulla arvioidaan Uljuan altaan vaikutuksia alapuolisen vesistön vedenlaatuun ja ainevirtaamiin. Uudistetun tarkkailuohjelman mukaiset laajan tarkkailun vuodet ovat 214 ja 217, jolloin toteutetaan vuosittain toistuvan tarkkailun lisäksi myös ns. alueellista tarkkailua. Siikajoen vesistöalueen käyttö- ja kuormitustarkkailu, vesistötarkkailu ja kalataloustarkkailu raportoidaan erillisinä. Tässä raportissa esitetään vuoden 213 vesistötarkkailun tulokset. Tarkkailuohjelman mukaisesti laajemman tarkkailun välivuosina tarkkailusta laaditaan vain lyhyt työraportti, jossa kuvataan aineistot ja menetelmät, poikkeamat ohjelman noudattamisessa, tarkkailuvuoden hydrologiset olosuhteet sekä lyhyesti mahdolliset merkittävät poikkeamat vedenlaadussa. Tulokset esitetään enimmäkseen vain taulukkomuodossa.

4 2 2 VESISTÖALUE Siikajoki alkaa Pyhännän kunnan alueella useiden pienten latvajokien yhtymäkohdasta ja virtaa Kestilän, Pulkkilan, Rantsilan ja Ruukin kuntien kautta laskien Siikajoen kunnan alueella Perämereen (liite 1). Siikajoen valuma-alueen pinta-ala (F) on km 2 ja järvisyys (L) 2,2 %. Suurin sivu-uoma on Lamujoki, jonka valuma-alueen pinta-ala (F) on 979 km 2 ja järvisyys (L) 3,7 % (Ekholm 1993). Siikajoen vesistöön on rakennettu kaksi tekoallasta: Uljua ja Kortteinen. Kortteisen säännöstely aloitettiin vuonna 1968 ja Uljuan 197. Uljuaan (A = 28 km 2 ) vesi johdetaan Siikajoen pääuomasta Lämsänkosken yläpuolelta ja lasketaan edelleen Lamujoen alaosalle. Kortteinen (A = 7 km 2 ) sijaitsee Lamujoen keskiosalla. Tekoaltaiden yhteenlaskettu pinta-ala muodostaa 37 % vesistöalueen järvipinta-alasta. Molempien tekoaltaiden rakentaminen on liittynyt vesistötöihin, joiden tavoitteena on ollut ehkäistä tulvia, parantaa kuivatusta ja edistää voimataloutta. Uljuan altaan säännöstely vaikuttaa oleellisesti alapuolisen Siikajoen virtaamiin ja veden laatuun. Siikajoen alaosalla on kaksi voimalaitosta (Pöyry ja Ruukinkoski). Siikajoen valuma-alueesta noin puolet on metsäisiä turvemaita ja avosoita. Fosforia sisältävää vivianiittia eli rautafosfaattia esiintyy yleisesti koko Siikajokilaakson alueella. Siikajoen vesistöalueen alaosilla on myös happamia sulfaattimaita, jotka ajoittain sadantaolosuhteista riippuen aiheuttavat voimakasta veden ph-arvojen laskua Siikajoen sivu-uomissa ja pääuomassakin. Viljeltyä peltopinta-alaa Siikajoen vesistöalueella on yhteensä noin 31 ha (PSV Maa ja Vesi Oy 24). Maatalous on keskittynyt jokivarsille. Vesistöön kohdistuu pistemäistä kuormitusta taajamista, teollisuudesta ja turvetuotannosta sekä hajakuormitusta maa- ja metsätaloudesta ja jokivarren asutuksesta. Siikajoen vedenlaatuun vaikuttavat myös tekoaltaat. Siikajoen vesi on laadultaan erittäin rehevää ja humuspitoista. Siikajoki kuuluu Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueeseen (VHA 4) ja edelleen vesienhoitoalueen eteläiset vesistöt osa-alueeseen. Vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 215 sisältää yhteisen näkemyksen koko vesienhoitoalueen vesiensuojelun ongelmista sekä niiden ratkaisukeinoista. Vesiensuojelun ja hoidon yleinen tavoite on pinta- ja pohjavesien vähintään hyvä tila vuoteen 215 mennessä. Erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa ei saa heikentää. Vesistöjä rehevöittävien, pilaavien sekä muiden haitallisten aineiden pääsyä vesiin rajoitetaan sekä tulvien ja kuivuuden aiheuttamia haittoja vähennetään. Vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman (Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskukset 29) mukaan Siikajoen ja Lamujoen pääuomat on luokiteltu ekologisilta tiloiltaan tyydyttäviksi. Uljuan ja Kortteisen tekoaltaat (myös Siikajoen vanha uoma, Uljua yläkanava ja Lamujoen alaosa välillä Uljua-Siikajoki) on luokiteltu keinotekoisiksi ja voimakkaasti muutetuiksi vesistöiksi ja Iso-Lamujärvi ekologiselta tilaltaan hyväksi. Siikajoen sivu-uomista kaikki luokitellut vesistöt (Mulkuanjoki, Neittävänjoki, Kärsämänjoki, Vuolunoja) on luokiteltu ekologisilta tiloiltaan välttäviksi. Kemialliselta tilaltaan kaikki vesistöalueen luokitellut vesistöt on luokiteltu hyviksi. Uljuan ja Kortteisen tekoaltaat on nimetty keinotekoisiksi vesimuodostumiksi ja niiden tila suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan on tyydyttävä. Siikajoen vanha uoma, Uljuan yläkanava (Lämsänkoski-Uljua) ja Lamujoki välillä Uljua-Siikajoki on puolestaan nimetty välttäviksi. Vuosina Siikajoen pääuomalla toteutettiin kalataloudellisia kunnostustöitä lukuisilla kohteilla. Vuoden 29 kunnostukset kohdistuivat Ruukin ja jokisuun väliselle alueelle, sekä Siikajoen vanhalle uomalle Pulkkilassa. Vuoden 21 kohteet sijaitsivat vastaavasti Rantsilassa välillä Lamujoki-Rantsilan kuntakeskus ja vuoden 211 kohteet Rantsilan ja Paavolan välisellä jokialueella. Työt oli tarkoitus saattaa päätökseen kesällä 212, mutta haasteellisesta vesitilanteesta johtuen viimeistelytyöt jouduttiin siirtämään vuodelle 213. Vuonna 213 Siikajoen virtaamatilanne oli edelliskesää normaalimpi ja aiemmin valmistuneet

5 3 kohteet päästiinkin tarkistamaan ja niiden korjaus- ja täydennystarpeet määrittämään. Havaittujen tarpeiden mukaiset viimeistelytyöt toteutettiin aikavälillä HYDROLOGISET OLOSUHTEET Vuoden 213 hydrologiset tiedot perustuvat Suomen ympäristökeskuksen hydrologisiin kuukausitiedotteisiin, Lamujoen ja Siikajoen virtaamahavaintoihin sekä Ilmatieteen laitoksen Siikajoen Revonlahden havaintoaseman (542) lämpötila- ja sadantatietoihin (kuva 1). Virtaamatietoina on käytetty Lamujoen alaosan Jylhänrannan, sekä Siikajoen Harjunnivan ja Länkelän virtaamamittauspisteiden aineistoa. Lisäksi Uljuan ohijuoksutusten ja juoksutusten aineisto on yhdistetty omaksi virtaama-aineistokseen (Uljua+Siikajoki). Virtaamamittauspaikkojen sijainnit käyvät ilmi liitteestä 1 ja virtaamat kuvasta 2. Alkuvuosi 213 oli Revonlahdella varsin vähäsateinen ja vasta huhtikuun sademäärä ylsi pitkän aikavälin ( ) keskimääräisen sademäärän tasolle. Tammikuu ja etenkin helmikuu olivat varsin lauhoja, kun taas maalis-huhtikuun keskilämpötilat olivat tavanomaista alempia. Huhtikuussa lämpötilojen nousu yli C:n aiheutti kuitenkin nopean kevättulvan nousemisen kuun puolivälin tienoilla (Länkelässä tulvahuippu 2.4. n. 26 m 3 /s). Tulvavirtaamat olivat Siikajoen vesistöalueella kohtalaisia, mutta eivät poikkeuksellisen suuria. Toukokuun sademäärä oli suhteellisen vähäinen, mutta kuukausi oli varsin lämmin. Kesäkuu oli edelleen lämmin ja vettä satoi Revonlahden mittausasemalla poikkeuksellisen paljon, lähes 9 mm. Kesä-heinäkuun taitteessa Länkelässä ja Harjunnivalla mitattiinkin vuoden toinen virtaamapiikki, joka jäi kuitenkin selvästi kevättulvan suuruusluokasta (Länkelä 145 m 3 /s). Heinäkuu jatkui sateisena, mutta elo-syyskuussa vettä satoi selvästi pitkän aikavälin keskiarvoa vähemmän ja myös selvästi vähemmän kuin muutamina edellisvuosina. Elokuusta lähtien loppuvuosi jatkui tavanomaista lämpimämpänä ja etenkin marras-joulukuu olivat hyvin lämpimiä keskilämpötilojen jäädessä C:n tietämille. Kun marras-joulukuun runsaat sateet tulivat tästä johtuen pääosin vetenä, nousivat Siikajoen virtaamat vuodenvaihteen tietämillä jo kevättulvaakin suuremmiksi aiheuttaen mm. veden nousun laajoille peltoalueille (n. 1 ha). Harjunnivan virtaamamittauspisteellä vuodenvaihteen virtaamahuippu oli lähes 3 m 3 /s. Loppuvuoden sateet olivat vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen runsaita. Koko syksy oli Keski- ja Pohjoispohjanmaalla sateisin 5 vuoteen. Siikajoella satoi joulukuussa-tammikuun alussa noin 12 mm, mikä on noin kolme kertaa enemmän kuin tavallisesti ja lähes 1,5 kertaa enemmän kuin edellisten 5 vuoden aikana kertaakaan. Säännösteltyjen järvien vedenkorkeudet olivat monin paikoin ylärajoillaan ja vettä jouduttiin juoksuttamaan niistä voimakkaasti. Lämpimän sään vuoksi pitkälle talveen avoimina pysytelleillä jokivesillä lämpötilojen nopea lasku tammikuussa 214 aiheutti hyydepatoriskin ja patoja havaittiin Siikajoellakin ainakin Rantsilan seudulla.

6 4 Sadanta 21 (mm) Siikajoki, Revonlahti I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Lämpötila (ºC) Siikajoki, Revonlahti I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 1. Kuukauden sadanta ja keskilämpötila Ruukissa vuosina sekä vertailujaksolla Lähde: Ilmatieteenlaitos.

7 5 Lamujoki, Jylhänranta Virtaama (m3/s) ka Uljua + Siikajoki Virtaama (m3/s) ka Harjunniva Virtaama (m3/s) ka Länkelä Virtaama (m3/s) ka Kuva 2. Virtaamat Lamujoen Jylhänrannalla, Uljuan juoksutukset + Lämsänkosken ohijuoksutukset, virtaamat Siikajoen Harjunnivassa ja Länkelässä vuosina sekä vuosien virtaamien päivittäiset keskiarvot.

8 6 4 KUORMITUS Siikajoen vesistöalueen teollisuuden ja taajamien kuormitustarkkailun tulokset vuodelta 213 raportoidaan erillisessä kuormitustarkkailuraportissa (Kaikkonen ym. 214). Myös turvetuotannon kuormitustarkkailujen tulokset raportoidaan erikseen omassa raporttikokonaisuudessaan (Nikula 214) ja kaatopaikkojen tarkkailujen tulokset omissa erillisissä yhteenvedoissaan. Näistä esitetään kuitenkin yhteenvedot myös em. Siikajoen yhteistarkkailun kuormitustarkkailuraportissa. Taulukkoon 1 on koottu yhteenveto Siikajoen vesistöalueen taajamien, teollisuuden ja turvetuotannon kuormituksesta. Alueen jätevesien puhdistusta on keskitetty voimakkaasti ja tästä syystä tarkkailussa on mukana enää kolme jätevedenpuhdistamoa. Teollisuuden osalta tarkkailussa on mukana Profood Oy:n Vihannin tehdas. Turvetuotannon osalta taulukossa esitetään nettokuormitus, jonka tarkemmat laskentaperusteet ilmenevät turvetuotannon yhteistarkkailuraportista (Nikula 214). Taulukko 1. Siikajoen vesistöalueen pistemäisten kuormittajien aiheuttama vesistökuormitus vuonna 213 (Kaikkonen ym. 214). Kuormittaja Kuormitus, kg/d BOD 7 Kok.P Kok.N Ruukki jvp 3,6,1 21 Siikajoki jvp,4,1 6,5 Siikalatvan keskusp. 6,2 25 jvp yhteensä 1,,31 52,5 Profood Oy, jvp 6,,9 3, Profood Oy, lietekenttä 2,7,4,4 turvetuotanto - 3, 6,7 Jätevedenpuhdistamoiden ja Profood Oy:n yhteenlaskettu kuormitus jatkui tarkastelujakson ( ) keskimääräiseen tasoon nähden vähäisenä, osin Siikalatvan keskuspuhdistamon käyttöönotosta johtuen. Turvetuotannon osalta kuormitus riippuu merkittävästi vuoden sääoloista ja tuotantoalojen muutoksista. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa vuosille (Osa 2 Vesienhoitoalueen eteläiset vesistöt) on esitetty arviot vuosien keskimääräisistä haja-asutuksen, maa- ja metsätalouden, laskeuman sekä luonnonhuuhtouman aiheuttamista kuormituksista Siikajokeen. Fosforin osalta arvio on n. 87 t/a (n. 24 kg/d) ja typen osalta n. 1 1 t/a (n. 3 t/d). Tähän nähden pistekuormittajien kuormitus on häviävän vähäistä, joskin paikallista merkitystä niillä on. 5 TARKKAILUN TOTEUTUS Vuoden 213 tarkkailu toteutettiin Siikajoella uuden tarkkailuohjelman mukaisesti suppeamman, vuosittain toteutettavan tarkkailun muodossa. Tarkkailussa olivat mukana intensiivinen tarkkailu Uljuan ylä- ja alakanavissa, Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailu, sekä Uljuan ja Ohtuanojan (Profood Oy) tarkkailut. Vuosittain toistuvan tarkkailun näytepisteitä ja näytemääriä on uudessa ohjelmassa vähennetty aiemmasta. Aiemmin intensiivitarkkailun piirissä olleet Lamujoen kaksi näytepistettä ja vesienhoitoalueen toiminnallisen seurannan näytepisteet siirrettiin alueelliseen, määrävuosin tehtävään tarkkailuun. Lisäksi Uljuan tekoaltaan tarkkailua vähennettiin poistamalla Mäntymäen ja Paakkurinkankaan näytepisteet ohjelmasta. Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailupisteiden määrä vähennettiin viidestä kolmeen poistamalla sekä puhdistamon ylä-, että alapuolelta yksittäiset näytepisteet. Raportoinnissa hyödynnetään kuitenkin tarkkailuohjelman mukaisesti soveltuvin osin myös

9 7 ELY-keskuksen vedenlaadun seurantatuloksia sekä muita Siikajoen vesistöalueella tehtäviä tarkkailututkimuksia ja vesistön tilaan liittyviä muita tutkimuksia ja projekteja. Vuosittain toistuvan tarkkailun näytepisteet on esitetty taulukossa 2 ja liitteessä 1 ja näytteenottoajankohdat taulukossa 3. Vuonna 213 tarkkailu toteutui ohjelman mukaisesti. Taulukko 2. Vuosittain toistuvan tarkkailun havaintopaikat. havaintopaikka tunnus syvyys koordinaatit (ETRS-TM35FIN) vesistöalue kunta Intensiivinen tarkkailu Uljuan yläkanava Uy1 1, Siikalatva Uljuan alakanava Ua, Siikalatva Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailu Siikajoki Rantsila Si73 2, Siikalatva Siikajoki Hautala Si Siikalatva Levänoja Alapää Lev Siikalatva Uljuan tarkkailu Uljua syvänne U3 6, Siikalatva Ohtuanojan tarkkailu Ohtuanoja Rukkisenperä Oh28, Vihanti Ohtuanoja Kurikka Oh12, Siikajoki Vuolunoja 812 -tien silta Oh2 2, Siikajoki Taulukko 3. Vuosittain toistuvan tarkkailun havaintopaikkojen näytteenottoajankohdat. havaintopaikka tunnus I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII yht. Intensiivinen tarkkailu Uljuan yläkanava Uy Uljuan alakanava Ua Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailu Siikajoki Rantsila Si Siikajoki Hautala Si Levänoja Alapää Lev Uljuan tarkkailu Uljua syvänne U Ohtuanojan tarkkailu Ohtuanoja Rukkisenperä Oh Ohtuanoja Kurikka Oh Vuolunoja 812 -tien silta Oh Yhteistarkkailuraportissa hyödynnetään myös Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen viranomaiseurannan tuloksia. Vuosittaisessa seurannassa on Siikajoen alajuoksulla sijaitseva näytteenottopaikka 116, joka kuuluu Itämeren merellisen ympäristön suojelukomission (HELCOM) raportointivelvoitteen piiriin. Myös muita ympäristöhallinnon ja muiden ympäristöalan konsulttiyritysten ottamien näytteiden tuloksia käytetään tässä raportissa soveltuvin osin hyväksi (mm.. (Taulukot 4 ja 5.)

10 8 Taulukko 4. Taulukko 5. Tarkasteluun mukaan otettujen viranomaisseurannan ja muiden tarkkailujen piirissä olevien näytepisteiden sijainnit. havaintopaikka koordinaatit vesistö- (ETRS-TM35FIN) alue kunta Siikajoki 8-tien s Siikajoki Siikajoki 86-tien silta Siikajoki Lamujoki, Kortteisen yp Pyhäntä Kortteinen Siikalatva Lamujoki, Kortteisen ap Siikalatva Luohuanjoki Mikkolan s Siikajoki Viranomaisseurannan ja muiden tarkkailujen näytepisteiden toteutuneet näytteenottoajankohdat 213. havaintopaikka I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII yht. Siikajoki 8-tien s Siikajoki 86-tien silta Lamujoki, Kortteisen yp Kortteinen Lamujoki, Kortteisen ap Luohuanjoki Mikkolan s Ympäristöhallinnon näytteenotot 8-tien sillan näytepisteellä kattoivat varsin hyvin kevättulvan eri virtaamatilanteet. Heinäkuun alun toinen virtaamahuippu jäi kuitenkin näytteenoton ulkopuolelle. Loppuvuoden kasvavia virtaamia saatiin myös melko hyvin kiinni näytteenotolla, joskin aivan vuodenvaihteen tietämillä huippulukemiin kohonneiden virtaamien aikana näytteitä ei joko otettu, tai sitten tuloksia ei vielä tätä kirjoitettaessa ollut päivitetty ympäristöhallinnon Hertta tietopalveluun. Uljuan kanavien näytteenotot osuivat loppuvuotta lukuun ottamatta melko hyvin eri virtaamatilanteisiin. (Kuva 3.) Virtaama (m 3 /s) Uljua+Siikajoki Länkelä näytteenotto näytteenotto Kuva 3. Näytteenoton ajoittuminen virtaamatilanteeseen vuonna 213 Uljuan alapuolella ja Siikajoen Länkelässä.

11 9 6 TULOKSET Vuosi 213 oli Siikajoen yhteistarkkailun osalta ns. suppean tarkkailun vuosi ja ohjelman mukaisesti tulokset esitetään pääsääntöisesti vain taulukko- ja kuvaajamuodoissa. Tulokset käsitellään pääsääntöisesti ylävirrasta alaspäin siirtyen. Toteutuneen tarkkailun analyysitulokset ovat kokonaisuudessaan raportin liitteinä Lamujoki Aiemmin vuosittaiseen intensiiviseurantaan kuuluneet Lamujoen näytepisteet Lam 45 (Piippola) ja Lam 6 (Jylhänranta) siirrettiin uudessa ohjelmassa alueellisen tarkkailuun, eli näytteenotto toteutetaan näiltä näytepisteitä tarkkailukaudella vain vuosina 214 ja 217. Myös vesienhoitoalueen toiminnallisen seurannan näytepiste Lam 11 (n. 2,5 km Pulkkilan alapuolella) siirtyi alueelliseen tarkkailuun. Siikajoen alueen turvetuottajien tarkkailuun kuuluvan näytepisteen Lam 18 tuloksia ei ainakaan vielä tätä kirjoitettaessa ollut saatavilla ympäristöhallinnon Hertta tietokannasta. Niinpä seuraavassa käsitellään vain Kortteisen alueen näytepisteiden, eli Kortteisen yläpuolisen ja alapuolisen pisteen, sekä itse Kortteisen näytepisteen tuloksia. Tarkkailutulokset on esitetty taulukoissa 6 ja 7, liitteessä 6, sekä osin kuvissa 4-7. Kortteisen alueen näytepisteillä ei havaittu vuoden 213 neljällä näytekierroksella merkittäviä happiongelmia. Veden sameusarvot olivat alueella pääsääntöisesti normaalilla tasolla, mutta kesä-heinäkuun vaihteessa Kortteisen yläpuolisen pisteen sameus oli selvästi koholla (45 FNU) ja Lamujoen tuoman samean veden vaikutus näkyi myös itse Kortteisen altaan veden sameusarvon lievänä kohoamisena (7,4 FNU). Kortteisen alapuolella arvo oli kuitenkin jo normaalilla tasolla. Kohonneet sameusarvot saattoivat liittyä juuri samaan aikaan ajoittuneisiin sateisiin, jotka aiheuttivat Siikajoen vesistöllä vuoden toisen virtaamapiikin juuri heinäkuun alussa. Lamujoen Jylhänrannan virtaamamittauspisteellä virtaamat kääntyivät kasvuun juuri, eli samana päivänä näytteenoton kanssa. Sateiden aiheuttamat valumat näkyvät usein nopeasti kohdevesistöjen sameus- ja kiintoainearvoissa. Kortteinen taas toimii osaltaan laskeutusaltaana, jolloin pitoisuudet laskevat tekoaltaan alapuoliselle pisteelle. On myös mahdollista, että sateiden ja valumien aiheuttama pitoisuuspulssi ei ehtinyt vielä näkyä virtaamia tasaavan Kortteisen alapuolisella pisteellä etenkään, kun näytteenotto ajoittui ilmeisesti juuri virtaamanousun alkuun. Ilmatieteen laitoksen sadekarttojen mukaan runsaimmat sateet osuivat nimenomaan Siikajoen latva-alueille ( ). (Kuva 2, taulukko 6.) Veden väriarvot ja kemiallisen hapenkulutuksen arvot viittasivat Kortteisen alueella säännöllisesti erittäin humuspitoiseen vedenlaatuun. Maaliskuun ja elokuun näytekierroksilla arvot em. osin kasvoivat Kortteisen yläpuoliselta pisteeltä alavirtaan, kun taas huhtikuun ja heinäkuun alun näytekierroksilla ne pienenivät. Huhti- ja heinäkuun näytteenottokierrokset ajoittuivat kohoaviin virtaamiin. Heinäkuun alussa Kortteisen yläpuolisella pisteellä myös rautapitoisuus (4 3 µg/l) oli muiden näytteiden pitoisuustasoon verrattuna jonkin verran koholla. Tämä johtui todennäköisesti edellisessä kappaleessa kuvatuista syistä kohonneesta kiintoainepitoisuudesta. Sähkönjohtavuuden arvot olivat näytepisteillä alueelle tavanomaisia läpi näytteenottokauden. Veden ph-arvot vaihtelivat Kortteisen alueella välillä 5,9 6,6 ja veden puskurikyky happamoitumista vastaan oli kohtalaisen hyvä. Alueen vesistöjen ph-taso on latvavesiä lukuun ottamatta yleisesti varsin alhainen runsaasta humuksisuudesta johtuen. (Kuvat 4 ja 5, taulukko 6.)

12 1 Taulukko 6. Lamujoen näytepisteiden analyysituloksia vuodelta 213. väri- sähk. alkali- kiintonäyte- pvm O 2 O 2 sameus ph COD luku joht. niteetti Mn Fe aine piste mg/l % FNU mgpt/l ms/m mmol/l mgo 2 /l mg/l µg/l Kortteisen yp ,3 84 1,6 13 2,5 6,1,92 2 5,8 15 Kortteinen ,5 72 3,6 16 2,7 5,9, , 22 Kortteisen ap ,4 65 4,7 18 2,9 5,9, ,6 28 Kortteinen ,5 72 4,1 16 3,6 6,, ,6 18 Kortteisen ap ,7 73 3,4 11 2,6 6,, ,5 16 Kortteisen yp. 6, ,1 6,2, Kortteinen 7,3 83 7,4 16 2,3 6,4, Kortteisen ap. 7,3 84 2,8 16 2,3 6,6, Kortteisen yp ,8 84 2,8 13 2,4 6,5, ,4 19 Kortteinen ,6 86 3,6 2 2,3 6,3, Kortteisen ap ,4 71 3,5 2 2,4 6,1, , Väriluku Kortteisen yp. Kortteinen Kortteisen ap. 2 mgpt/l Kuva 4. Kortteisen alueen tarkkailupisteiden veden väriluvut vuonna ph Kortteisen yp. Kortteinen Kortteisen ap. 6,8 6,6 6,4 ph 6,2 6 5,8 5, Kuva 5. Kortteisen alueen tarkkailupisteiden veden ph-arvot vuonna 213.

13 11 Kortteisen alueen näytepisteiden kokonaisravinnepitoisuudet olivat vuonna 213 yleiseltä tasoltaan edellisvuotta korkeampia ja kuvastivat pääosin rehevää vedenlaatua. Kortteisen yläpuolisen pisteen kokonaistyppipitoisuudet olivat nouseviin virtaamapiikkeihin osuneita näytteenottokertoja lukuun ottamatta lievästi rehevällä tasolla ja myös kokonaisfosforipitoisuudet lähellä lievästi rehevän ja rehevän vedenlaadun rajaa. Alempien pisteiden vedenlaatu voitiin yksiselitteisemmin luokitella reheväksi. Huhtikuun näytekierroksella ravinteikkaiden sulamis- ja valumavesien vaikutus näkyi Kortteisen altaan näytepisteen typpipitoisuuksissa, joskaan fosforipitoisuudet eivät olleet erityisen korkeita. Kortteisen osalta on lisäksi arvioitu, että sen turvepohjaisilta rannoilta puristuu jääkannen alta vedenkorkeuden talvialeneman seurauksena todennäköisesti runsasravinteista vettä, mikä lisää Kortteisen ja Lamujoen alaosan ravinnepitoisuuksia (Martinmäki ym. 28). Kortteisen säännöstelyn lopettaminen, sekä kalatien ja pohjapadon rakentaminen ovat tällä hetkellä suunnitteluvaiheessa. Hankkeiden toteutus voi valittavasta vaihtoehdosta riippuen vaikuttaa merkittävästi Kortteisen ja alapuolisen Lamujoen vedenlaatuun ja tulvasuojeluun. (Kuvat 6 ja 7, taulukko 7.) Heinäkuun alussa Kortteisen yläpuolisen näytepisteen fosforipitoisuudet olivat erittäin rehevällä tasolla ja merkittävä osa (n. 61 %) fosforista oli lisäksi fosfaattifosforin muodossa. Alemmilla pisteillä pitoisuudet olivat selvästi pienempiä, joskin silti rehevää vedenlaatua ilmentävällä tasolla. Heinä- ja elokuussa Kortteisen altaalta määritetyt klorofyllipitoisuudet olivat niin ikään rehevällä tasolla. Kortteisen alueen neljästä näytekierroksesta kaksi osui vuonna 213 nouseviin virtaamiin, jolloin kahden ns. normaalitilanteen näytteen tuloksista ei kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Kortteisen aluetta voidaan kuitenkin pitää vedenlaadultaan rehevänä, mikä näkyy mm. runsaana vesikasvillisuutena. Merkittävää sisäistä kuormitusta ei järvellä kuitenkaan ilmeisesti ole esiintynyt, joskaan kerätty vedenlaatuaineisto ei ole erityisen kattavaa tämän arvioimiseksi. Sulamisvesien mukana ja runsaiden sateiden aikana Lamujoen alueelta huuhtoutuu runsaasti eloperäistä ainetta ja ravinteita alapuoliseen vesistöön. (Kuvat 6 ja 7, taulukko 7.) Taulukko 7. Lamujoen näytepisteiden analyysituloksia vuodelta 213. näyte- pvm kok.n NO 2+3 NH 4 kok.p PO 4 chl-a piste µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Kortteisen yp Kortteinen Kortteisen ap Kortteinen Kortteisen ap Kortteisen yp Kortteinen 89 2, Kortteisen ap. 67 2, Kortteisen yp Kortteinen , Kortteisen ap ,

14 12 12 kokonaistyppi Kortteisen yp. Kortteinen Kortteisen ap. 1 8 µg/l Kuva 6. Kortteisen alueen tarkkailupisteiden veden kokonaistyppipitoisuudet vuonna kokonaisfosfori Kortteisen yp. Kortteinen Kortteisen ap µg/l Kuva 7. Kortteisen alueen tarkkailupisteiden veden kokonaisfosforipitoisuudet vuonna Uljuan tekojärvi Vuodet kattavaan Siikajoen uuteen yhteistarkkailuohjelmaan Uljuan allasalueen kolmesta näytepisteestä poistettiin kaksi (Mäntymäki ja Paakkurinkangas). Seuraavassa tarkastelussa ovat siten mukana Uljuan ylä- ja alakanavan näytepisteet (Uy1 ja Ua), sekä Uljuan syvännepiste (U3). Ylä- ja alakanavan tarkkailupisteet kuuluvat tarkkailuohjelman jaottelussa vuosittain toistuvaan tarkkailuun (intensiivinen tarkkailu) allasalueen syvännepiste Uljuan erillistarkkailuun. Uljualla näytteenoton ajoitus tarkkailuohjelman mukaiseksi on usein ollut jäätilanteesta johtuen haastavaa, mutta vuonna 213 näytteet saatiin otettua ohjelman mukaisesti. Syvännepisteeltä määritetään tammi- ja huhtikuun näytekierroksilla vain lämpötilat, happipitoisuudet ja hapen kyllästysasteet.

15 13 Uljuan näytepisteillä on melko säännöllisesti havaittu kevättalvisin happiongelmia. Vuonna 213 syvännepisteen happitilanne oli vielä tammikuussa varsin hyvä ja viiden metrin syvyydessäkin happipitoisuus oli vielä 8,8 mg/l. Maaliskuussa tilanne oli jo selvästi heikentynyt ja pintavedenkin pitoisuus oli enää 3,9 mg/l. Sisäinen kuormitus ei kuitenkaan muiden määritettyjen vedenlaatuparametrien arvojen mukaan ollut ainakaan vielä tuossa vaiheessa käynnistynyt. Huhtikuun alussa Uljuan syvännepisteeltä saatiin näyte enää yhdestä syvyydestä (,8 m) ja tuolloin veden happipitoisuus oli laskenut jo,9 mg/l:aan. Yleisesti arvioidaan, että sisäinen kuormitus käynnistyy alusveden happipitoisuuden laskiessa alle kahteen milligrammaan litrassa. Huhtikuun näytekierroksella ei kuitenkaan määritetty ravinnetai muita pitoisuuksia. (Kuva 8, taulukko 8.) happipitoisuudet mgo 2 /l syvyys (m) Kuva 8. Uljuan allasalueen syvännepisteen U3 happitilanteet vuonna 213. Uljuan alakanavan veden happitilanne oli allasalueen syvännepisteen tavoin selvästi heikentynyt kerrostuneisuuskauden lopulla huhtikuun näytekierroksen aikaan ja heikentymistä oli havaittavissa jo maaliskuussakin. Muilta osin happitilanteissa ei ollut tarkkailutulosten valossa Uljuan alueella huomauttamista. Syvännepisteeltä maaliskuussa ja heinä-elokuussa määritetyt veden sameusarvot olivat normaalin rajoissa. Veden väriarvot viittasivat kaikilla näytepisteillä erittäin humuspitoiseen veteen. Huhtikuun näytekierroksesta alkaen yläkanavan veden väriarvot olivat alakanavan vastaavia suurempia ja samansuuntaiset erot olivat havaittavissa myös kemiallisen hapenkulutuksen arvoissa. Uljuan allas näyttäisi siten avovesikaudella vähentäneen veden humuksisuutta jonkin verran, mikä on havaittu myös aiemmin tarkkailun kuluessa (mm. Ojala 212). (Taulukko 8 ja kuva 9.) Uljuan kanavien ja syvännepisteen veden sähkönjohtavuuden arvot olivat vuonna 213 sisävesille tyypillisen pieniä. Veden ph-arvot olivat pääsääntöisesti yli kuuden. Ainoa alle kuuden ph-arvo määritettiin kevättulvan aikaan Uljuan alakanavasta ja arvo johtui todennäköisesti kevään happamien sulamis- ja valumavesien vaikutuksesta. Myös heinäkuun alun toisen virtaamapiikin aikaan molempien kanavien veden ph-arvot olivat lähellä kuutta. Virtaamapiikkien aikaan voitiin määritystuloksista havaita myös kohonneita kiintoainepitoisuuksia sulamisvesien ja sateiden huuhdottua kiintoainetta maa-alueilta vesistöön. Uljuan alueen näytepisteiden veden rautapitoisuudet olivat humusvesille tyypillisen korkeita läpi vuoden. (Taulukko 8.)

16 14 Taulukko 8. Uljuan tekojärven alueen havaintopisteiden analyysituloksia vuodelta 213. väri- sähk. kiintonäyte- pvm syvyys O 2 O 2 sameus ph COD luku joht. Mn Fe aine piste m mg/ l % FTU mgpt/l ms/m mgo 2 /l mg/l µg/l Uy , ,4 6,6 19 4, 42 Ua 17.1., ,3 6,28 33 <3,3 36 U , U , 8,8 63 Uy , ,1 6, ,8 53 U , 3,9 27 6,4 22 4,3 6, ,2 32 U ,5 2,6 18 7,8 19 4,3 6, ,4 32 Ua 19.3.,3 5, ,4 6, ,6 39 Uy1 3.4., ,6 6, ,6 5 U3 3.4.,8,9 6,2 Ua 3.4.,3 1, ,9 6, ,8 54 Uy1 8.5., ,8 6, Ua , 9, ,3 5, Uy1 2.5.,3 9, ,9 6, Ua 2.5.,5 9, ,6 6,2 22 8,7 2 Uy ,2 7, ,2 6, , 3 Ua 11.6.,2 8, ,3 6, Uy , 7, ,1 6, Ua , 7, ,5 6,5 25 6,4 18 U , 8,2 84 4,1 18 2,6 6,23 2 7,3 23 U , 7,8 8 4,1 17 2,6 6,26 2 7,3 22 Uy , 8, ,3 6, U , 9, 95 3,9 25 3,1 6, , 28 U ,5 7,9 81 4,4 24 3,1 6, , 26 Ua , 7, ,1 6, , 26 Uy ,4 9, ,6 6, ,8 - Ua 15.1., ,1 6, , - mgpt/l Väriluku Uy1 U3 Ua tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 9. Uljuan tekojärven alueen havaintopisteiden veden väriluvut vuonna 213.

17 15 Uljuan ylä- ja alakanava, sekä Uljuan syvännepiste voitiin ravinnepitoisuuksien perusteella luokitella edelleen vuonna 213 reheväksi. Keskimääräiset kokonaistyppipitoisuudet olivat noin 7-8 µg/l ja fosforipitoisuudet noin 65-7 µg/l. Kevättulvan vaikutus ei tällä kertaa juurikaan näkynyt pitoisuuksissa, mutta yläkanavan ravinnepitoisuudet olivat suurimmillaan heinäkuun alun toisen virtaamapiikin aikaan. Epäorgaanisia ravinneyhdisteitä oli vapaana varsin runsaasti jokaisella näytekierroksella ja perustuotantoa rajoittaakin alueella ilmeisesti lähinnä veden väri ja virtaus. Kesäkuussa alakanavan epäorgaanisten typpiyhdisteiden suhde oli painottunut ammoniumtypen suuntaan, vaikka veden happitilanne oli hyvä. Heinä- ja elokuun näytekierroksilla Uljuan syvännepisteen pintavedestä määritetyt klorofyllipitoisuudet viittasivat rehevään vedenlaatuun. (Taulukko 9, kuvat 1 ja 11.) Typen osalta alakanavan vesi oli pääosin yläkanavan vettä rehevämpää, mutta fosforin osalta pitoisuuserot vaihtelivat epäsäännöllisemmin. Uljuan altaan on arvioitu kesäaikana lisäävän Siikajoen veden typpipitoisuutta ja talvisaikaan laskevan fosforipitoisuutta. Vuoden 213 havainnot tukevat osin tätä näkemystä. (Taulukko 9, kuvat 1 ja 11.) Taulukko 9. Uljuan tekojärven alueen havaintopisteiden ravinne- ja klorofyllipitoisuudet vuonna 213. näyte- pvm syvyys kok.n NO 3+2 NH 4 kok.p PO 4 chl-a piste m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Uy , Ua 17.1., Uy , U , U , Ua 19.3., Uy1 3.4., Ua 3.4., Uy1 8.5., Ua , Uy1 2.5., Ua 2.5., Uy ,2 57 < Ua 11.6., Uy , Ua , U , U , Uy , , U , U , Ua , Uy , Ua 15.1.,

18 16 12 kokonaistyppi Uy1 U3 Ua 1 8 mgpt/l Kuva 1. mgpt/l Kuva 11. tammi tammi helmi maalis huhti touko kesä Uljuan tekojärven alueen havaintopisteiden veden kokonaistyppipitoisuudet vuonna 213. helmi maalis huhti touko heinä elo kokonaisfosfori kesä heinä elo syys Uy1 U3 Ua Uljuan tekojärven alueen havaintopisteiden veden kokonaisfosforipitoisuudet vuonna 213. syys loka loka marras marras joulu joulu 6.3 Siikajoki Siikajoen pääuoman osalta vedenlaadun tarkasteluun otettiin mukaan Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailun kaksi näytepistettä (puhdistamon vesien laskuojan yläpuolinen piste Si73 ja alapuolinen piste Si71), turvetuottajien tarkkailun piste Paavolassa (86-tien s) ja ympäristöhallinnon seurantapiste 8-tien sillan kohdalla (116). (Liite 1, taulukot 2 ja 4.)

19 17 Siikalatvan keskuspuhdistamon vesistötarkkailunäytteet otettiin ohjelman mukaisesti vain kolmeen kertaan (maalis-, heinä- ja elokuu), mutta kahdelta muulta tarkastelussa mukana olevalta pisteeltä näytteitä otettiin tiheämmin (86-tien s 19 krt ja krt). Veden happipitoisuudet ja hapen kyllästysasteet, sekä sameusarvot määritettiin vain osalla näytepisteistä ja näytekerroista. Happitilanne oli näiden määritysten mukaan sekä puhdistamon tarkkailupisteillä, että Revonlahdella varsin hyvä läpi näytteenottokauden. Veden sameusarvot olivat 8-tien sillan näytepisteellä kevättulvan aikaan tyypilliseen tapaan jonkin verran koholla. Myös kiintoainepitoisuudet olivat korkeimmillaan kevättulvan aikaan sulamis- ja valumavesien seurauksena. Heinäkuun alun toisen virtaamahuipun aikaan Siikalatvan keskuspuhdistamon alapuoliselta näytepisteeltä Si71 määritettiin poikkeuksellisen suuri kiintoainepitoisuus (2 mg/l), joskin puhdistamon vesienjohtamisreitillä ennen laskua Siikajokeen saman näytekierroksen pitoisuus oli selvästi pienempi (21 mg/l). Kaikilla näytepisteillä veden sähkönjohtavuuden arvot pysyttelivät läpi vuoden alle 1 ms/m:ssä, eli sisävesille tyypillisellä tasolla. (Taulukko 1.) Siikajoen vesi oli vuoden 213 näytteiden perusteella totutun humuspitoista ja humusvesille tyypillisen hapanta ja rautapitoista. Veden humuksisuus vaihteli jonkin verran valumien ja virtaamatilanteen mukaan, korkeimmat kemiallisen hapenkulutuksen arvot määritettiin Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailupisteeltä heinäkuun virtaamahuipun aikaan. Tuolloin myös veden ph-arvot olivat em. pisteillä alimmillaan 5,3:n tasolla. Happamat valumavedet laskivat veden ph-arvoja alle kuuteen tyypilliseen tapaansa myös kevättulvan aikana. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan oli kevättulvan aikaa lukuun ottamatta hyvällä tasolla ja huhti-toukokuussakin tyydyttävällä tasolla. (Kuva 12, taulukko 1.) 3 väriluku Si73 Si71 86 tien s mgpt/l tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 12. Siikajoen pääuoman näytepisteiden veden väriluvut vuonna 213.

20 18 Taulukko 1. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden analyysituloksia vuodelta 213. näytepiste pvm O 2 O 2 sameus väriluku sähk. joht. ph alkalini - teetti COD Mn kiintoaine mg/l % FTU/FNU mgpt/l ms/m mmol/l mgo 2 /l mg/l µg/l ,6 8 9,2 24 5, 6,3, ,8 6,4, ,6 41 Si , ,7 6, ,2 36 Si , ,8 6, , , ,6 6,2, , tien s ,4 6,4, , , ,3 6,3, tien s ,4 6,4, , ,2 6,5, , tien s ,6 5,8, , , 5,8, tien s ,4 5,9, , ,2 5,9, tien s ,6 6,, , ,8 6,1, tien s ,6 6,1, , ,9 6,1, tien s ,5 6,2, ,3 6,2, tien s ,5 6,3, ,1 6,4, tien s ,9 6,6, , ,7 6,7, Si , , 5, Si , ,2 5, tien s ,9 6,6, ,3 6,8, , , , 6,9, Si , ,4 6,7-22 5,2 29 Si , ,4 6, , tien s ,6 6,7, ,5 83 6,3 22 3,8 6,7, tien s ,5 6,9, , , 7,,3 23 8, tien s ,6 6,9, , ,6 7,, tien s ,2 6,8, ,8 7,1, tien s ,9 6,3, ,7 6,3, tien s ,5 6,4, , , ,2 6,4, tien s ,5 6,2, , , 6,1, , tien s ,3, ,1 6,3, tien s ,2 6,3, , ,3 6,3, , , 82 8,4 2 6, 6,5, Fe

21 19 Vuoden 213 aikana 86-tien sillan näytepisteeltä ei määritetty lainkaan ravinnepitoisuuksia, joten niiden osalta tarkastelu perustuu pelkästään Siikalatvan keskuspuhdistamon näytteisiin ja pisteen 116 tiheämmän näytteenoton näytteisiin. Näiden näytteiden perusteella Siikajoen vedenlaatu oli kuluneena vuotena edelleen rehevää ja ajoittain jopa erittäin rehevää. Pitoisuudet olivat tyypilliseen tapaan korkeimmillaan kevättulvan aikaan ja myös heinäkuun alun toisen virtaamapiikin aikoihin. Heinäkuun alussa Siikalatvan keskuspuhdistamon alapuolisella pisteellä myös ravinnepitoisuudet ja etenkin fosforipitoisuudet olivat poikkeuksellisen korkeita mahdollisesti näytteen korkean kiintoainepitoisuuden ja kiintoaineeseen sitoutuneiden ravinteiden seurauksena. Kiintoaine ja/tai fosfori eivät kuitenkaan tuolloin mitä ilmeisimmin olleet peräisin puhdistamolta, koska puhdistamon alapuolisen Levänojan näytepisteen (ennen laskua Siikajokeen) pitoisuudet olivat selvästi Siikajoelta määritettyjä pitoisuuksia pienempiä. Epäorgaanisia ravinneyhdisteitä oli perustuotannon käytettävissä läpi tarkkailukauden, eikä jokea voitu tämän perusteella edelleenkään luokitella selvästi typpi- tai fosforirajoitteiseksi. Tuotantoa rajoittanee lähinnä veden tumma väri ja virtaus. Vuoden 213 aineiston perusteella ei käytännössä voida arvioida vedenlaadun eroja Siikajoen pääuoman eri osien välillä. (Taulukko 11, kuvat 13 ja 14.) Taulukko 11. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden ravinne- ja klorofyllipitoisuudet vuonna 213. näyte- pvm kok.n NO 3+2 NH 4 kok.p PO 4 enterokokit piste µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/1 ml Si Si Si Si Si Si

22 2 18 kokonaistyppi Si73 Si µg/l tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 13. Siikajoen pääuoman näytepisteiden veden kokonaistyppipitoisuudet vuonna 213. kokonaisfosfori Si73 Si µg/l tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 14. Siikajoen pääuoman näytepisteiden veden kokonaisfosforipitoisuudet vuonna 213. Siikalatvan keskuspuhdistamon vaikutustarkkailuun kuului Siikajoen pääuoman kahden tarkkailupisteen lisäksi Levänojan (Kärähtämänoja) näytepiste Lev tien sillan kohdalla noin 25 metriä ennen ojan laskua Siikajokeen. Ojan näytepisteellä veden ph-arvot ja sähkönjohtavuuden arvot, sekä kiintoaine-, ravinne- ja rautapitoisuudet olivat pääsääntöisesti ojan yläpuolisen Siikajoen näytepisteen Si73 vastaavia suurempia, mutta vaikutukset Siikajoen vedenlaatuun olivat kuitenkin ojan alapuolisen pisteen Si71 tulosten perusteella suhteellisen vähäisiä. Jonkinasteisia vaikutuksia oli kuitenkin nähtävissä lähinnä typen ja sen yhdisteiden osalta. Heinäkuun näytekierroksella alemman Siikajoen näytepisteen pitoisuustasot olivat osin poikkeuksellisen korkeita, vaikka Leväojan näytepisteellä ei vastaavia pitoisuuksia määritettykään. Heinäkuussa myös enterokokkimäärät olivat koholla kaikilla puhdistamon vaikutustarkkailupisteillä. (Taulukko 11.)

23 Ohtuanoja ja Luohuanjoki Ohtuanojan tarkkailu perustuu pääosin Profood Oy:n jätevedenpuhdistamon ja lietekentän kuormituksien seurantaan. Näytepisteitä on kolme: joen latvaosilla Profoodin kuormituksen alapuolella (Oh 28), joen keskivaiheilla (Oh 12) ja alaosilla ennen sen laskua Siikajokeen (Oh 2, Vuolunoja). Tarkkailua toteutettiin vuonna 213 kolmeen kertaan ja tarkkailutulokset on esitetty taulukossa 12. Luohuanjoen vedenlaatua tarkkailtiin Mikkolantien sillan näytepisteeltä kaikkiaan 22 kertaa vuoden 213 aikana ja tältä osin analyysitulokset on esitetty taulukossa 13. Ohtuanojan näytepisteiden veden happitilanne oli vuoden 213 näytekerroilla varsin hyvä, vaikka niin pitoisuuksissa kuin kyllästysasteissakin oli pientä vaihtelua näytepisteiden välillä. Veden väriarvot ja kemiallisen hapenkulutuksen arvot kuvastivat pääosin hyvin humuspitoista vedenlaatua. Ylimmällä näytepisteellä maaliskuun ja keskimmäisellä pisteellä heinäkuun näytekierrosten aikaiset veden väriarvot olivat selvästi pienempiä, mutta tuolloinkin kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat korkeita. Kemiallisen hapenkulutuksen arvoihin saattoivat tuolloin vaikuttaa humusyhdisteiden lisäksi myös muut orgaaniset aineet, mihin viittaa myös kiintoainepitoisuuksien riippumattomuus veden väristä. Kiintoainepitoisuudet olivat maaliskuussa ja heinäkuussa paikoin hyvin korkeita (max. 86 mg/l). Veden sähkönjohtavuuden arvot olivat suurimmillaan Ohtuanojan ylimmillä näytepisteillä maaliskuun näytekierroksen aikaan, jolloin arvot viittasivat jonkinasteiseen jätevesikuormitukseen. (Taulukko 12.) Veden ph-arvot olivat maaliskuun näytekierroksella kaikilla näytepisteillä normaalilla, noin 6,6-7, tasolla. Heinäkuun alussa ylimmän pisteen ph-arvo oli edelleen 6,4:n tuntumassa, mutta keskimmäisellä pisteellä Oh12 arvo oli pudonnut hyvin alas (4,29) ja alimmallakin pisteellä Oh2 vesi oli varsin hapanta (5,58). Keskimmäisellä pisteellä vesi oli samanaikaisesti tavallista kirkkaampaa (väriarvo), mutta kiintoainepitoisuus ja myös kemiallisen hapenkulutuksen arvo olivat korkeita. Lähelle neljää painuvien veden ph-arvojen voidaan katsoa olevan vesieliöstölle jo hyvinkin haitallisia. Havaitun kaltainen ph:n lasku juuri sateiden ja kohonneiden virtaamien aikaan voisi periaatteessa johtua paikallisesta ns. aluna-ilmiöstä, eli happamien sulfaattimaiden vaikutuksesta. Tätä ei voida kuitenkaan käytettävissä olevan aineiston perusteella luotettavasti arvioida. Elokuussa veden ph-arvot vaihtelivat neutraalin molemmin puolin. Ylimmän pisteen yli seitsemään kohonnut arvo voi johtua mm. perustuotantokauden levätuotannosta. Ohtuanojan näytepisteiden ravinnepitoisuudet olivat vuonna 213 edelleen erittäin rehevällä tasolla. Kokonaistyppipitoisuudet olivat kaikilla näytekerroilla korkeimpia keskimmäisellä näytepisteellä Oh12, joskin epäorgaanisia typpiyhdisteitä oli kahdella jälkimmäisellä kierroksella vapaana eniten ylimmällä pisteellä. Maaliskuussa epäorgaanisen typen pitoisuudet painottuivat ammoniumtypen suuntaan, vaikka veden happipitoisuudet olivatkin varsin korkeita. Fosforipitoisuudet olivat heinäkuuta lukuun ottamatta suurimpia niin ikään ylimmällä Ohtuanojan näytepisteellä. Pääosa fosforista oli kaikilla näytepisteillä jokaisella näytekierroksella fosfaattifosforin muodossa. Perustuotantoa rajoittanee myös Ohtuanojalla lähinnä veden väri ja virtaus. Profood Oy:n kuormitus on näkynyt Ohtuanojan vedenlaadussa ajoittain selvästikin, mutta vuoden 213 tarkkailutulosten mukaan ylimmän pisteen vedenlaatu ei ollut säännönmukaisesti heikointa. Tiettyjen kuormitteiden osalta vaikutus oli kuitenkin ajoittain havaittavissa. Pistekuormitus näkyy vedenlaadussa yleensä selvimmin pienissä vesistöissä ja alivirtaamakausilla. Päästötarkkailun mukaan jätevedenpuhdistamon ja lietekentän kuormitus on ollut yleensä melko vähäistä ja pitoisuudet pieniä, eikä vesistötarkkailun tuloksista ole voitu vetää suoria johtopäätöksiä Profood Oy:n kuormituksesta. (Taulukko 12.)

24 22 Taulukko 12. Ohtuanojan havaintopisteiden analyysitulokset vuodelta 213. näyteväri- sähk. kiintoaine 3+2 NH 4 kok.p PO 4 pvm O 2 O 2 ph COD piste luku joht. Mn kok.n NO mg/l % mgpt/l ms/m mgo 2 /l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Oh , Oh , , Oh , Oh , ,6 6, Oh , , Oh , , Oh , ,3 1 5, Oh , , , Oh , ,67 2 7, Luohuanjoella ei muutamilla määrityskerroilla havaittu happiongelmia. Vesi oli aiempien vuosien tapaan hyvin humuksista, suurimmat väriarvot ja kemiallisen hapenkulutuksen arvot määritettiin touko-kesäkuussa ja vielä heinäkuun alun virtaamanousujen aikaan. Myös jokiveden kiintoainepitoisuudet olivat ajoittain korkeita ja suurimmillaan niin ikään toukoheinäkuussa. Myös sähkönjohtavuuden arvot olivat kevättulvan aikaa ja alkukesää lukuun ottamatta kohtalaisen korkeita, mutta mitään poikkeuksellisen korkeita arvoja ei kuitenkaan määritetty. Luohuanjoella on ajoittain havaittu happamista sulfaattimaista johtuvia ph-arvojen laskuja ja jopa kalakuolemia, mutta vuoden 213 määritystulosten mukaan ph-arvot olivat alimmillaan 5,7. Määritettyjen ravinnepitoisuuksien mukaan Luohuanjoen vesi oli aiempien vuosien tapaan hyvin ravinteikasta ja myös epäorgaanisia ravinneyhdisteitä oli runsaasti perustuotannon käytettävissä. (Taulukko 13.) Taulukko 13. Luohuanjoen Mikkolantien sillan näytepisteen analyysitulokset vuodelta 213. näyteväri- sähk. kiintoaine 3+2 NH 4 kok.p PO 4 pvm O 2 O 2 ph COD piste luku joht. Mn kok.n NO mg/l % mgpt/l ms/m mgo 2 /l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Mikkolan s , ,5 5, Mikkolan s , Mikkolan s , Mikkolan s ,6 5, Mikkolan s ,8 6, Mikkolan s ,6 6, Mikkolan s , ,9 6, Mikkolan s ,2 6, Mikkolan s ,2 6, Mikkolan s ,4 6, Mikkolan s , ,2 5, Mikkolan s ,8 7, Mikkolan s , ,1 7, Mikkolan s , ,1 7, Mikkolan s ,2 7, 18 4,1 Mikkolan s ,9 7, Mikkolan s ,9 7, Mikkolan s ,7 6, Mikkolan s , ,3 6, Mikkolan s ,1 6,3 35 9,6 Mikkolan s ,9 6,4 37 7,1 Mikkolan s ,9 6,4 31 5,4

25 23 7 YHTEENVETO Vuosi 213 oli Siikajoen uudistetun tarkkailuohjelman ( ) ensimmäinen vuosi ja uusi tarkkailujakso aloitettiin ns. suppealla tarkkailulla. Uudessa tarkkailuohjelmassa vesistötarkkailun vuosittaisen tarkkailun näytepisteitä on vähennetty aiemmasta ja tarkkailu painottuu jatkossa enemmän biologisten tarkkailumenetelmien suuntaan. Vedenlaadun tarkkailu sisälsi ns. intensiivisen tarkkailun Uljuan ylä- ja alakanavilla, Siikalatvan keskuspuhdistamon vaikutustarkkailun, Uljuan erillistarkkailun syvännepisteellä ja Ohtuanojan tarkkailun. Lisäksi raportoinnissa hyödynnettiin muutamien muiden, tähän yhteistarkkailuun kuulumattomien näytepisteiden analyysituloksia. Alkuvuosi oli Siikajoen alueella varsin vähäsateinen ja huhtikuun jälkipuoliskolle ajoittuneet tulvahuiput olivat suuruusluokiltaan tavanomaisia. Kesäkuun lopun runsaat sateet saivat aikaan vuoden toisen virtaamahuipun heinäkuun alussa. Elokuusta lähtien loppuvuosi oli tavallista lämpimämpi ja etenkin marras-joulukuu olivat hyvin lämpimiä keskilämpötilojen jäädessä C:n tietämille. Kun loppuvuoden sateet tulivat lämpimien säiden seurauksena pääosin vetenä, nousivat Siikajoen virtaamat vuodenvaihteen tietämillä kevättulvaakin suuremmiksi. Tämän virtaamahuipun ajalta ei kuitenkaan ollut vedenlaatuaineistoa käytettävissä. Lamujoen osalta käytettävissä oleva vedenlaatuaineisto rajoittui Kortteisen alueen kolmeen näytepisteeseen. Alueen yleinen vedenlaatu oli edelleen hyvin humuksista. Kokonaisravinnepitoisuudet olivat alueella tasoltaan edellisvuotta korkeampia kuvastaen pääosin rehevää vedenlaatua. Kortteisen osalta on lisäksi arvioitu, että sen turvepohjaisilta rannoilta puristuu jääkannen alta vedenkorkeuden talvialeneman seurauksena todennäköisesti runsasravinteista vettä, mikä lisää Kortteisen ja Lamujoen alaosan ravinne-pitoisuuksia (Martinmäki ym. 28). Analyysituloksista oli havaittavissa niin kevättulvan kuin heinäkuun alkuun osuneen toisen virtaamapiikinkin vaikutukset vedenlaatuun. Uljuan syvännepisteellä veden happitilanne oli talvikerrostuneisuuskauden lopulla huhtikuussa selvästi heikentynyt, mikä on tekoaltaalle tyypillistä. Muilta osin Uljuan kanavien ja syvännepisteen vesi oli totutun humuksista ja ravinteikasta. Uljuan allas näyttäisi edelleen vähentävän Siikajoen veden kesäaikaista humuksisuutta. Vuoden 213 havainnot tukivat myös osaltaan näkemystä, jonka mukaan Uljua lisää avovesikaudella Siikajoen typpipitoisuutta ja vähentää talvisaikaan fosforipitoisuutta. Siikajoen pääuoman osalta vuonna 213 kerätty vedenlaatuaineisto oli varsinkin alueellisesti aiempaa rajallisempaa. Vedenlaatu vaihteli tyypilliseen tapaansa jonkin verran virtaamatilanteiden mukaan. Siikajoen vesi oli totutun humuspitoista ja rehevää. Epäorgaanisia ravinneyhdisteitä oli muiden tarkkailun osa-alueiden tapaan runsaasti vapaana ja suurella osalla vesistöaluetta perustuotantoa rajoittaneekin lähinnä veden väri ja virtaus. Suhteellisen vähäisen aineiston perusteella ei voitu luotettavasti arvioida mahdollisia vedenlaatueroja joen ylä- ja alaosien välillä, mutta Kortteisen alueen ja Revonlahden näytepisteen (116) tulosten valossa ainakin ravinnepitoisuudet näyttäisivät loogisesti kasvavan alavirtaan siirryttäessä. 8 LIITTEET Liite 1. Vesistöalue, kuormittajat ja vesistötarkkailupisteet Liite 2. Siikajoen yhteistarkkailun intensiivisen tarkkailun analyysitulokset 213 Liite 3. Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailun analyysitulokset 213 Liite 4. Uljuan altaan tarkkailun analyysitulokset 213 Liite 5. Ohtuanojan tarkkailun analyysitulokset 213 Liite 6. Muiden tarkkailujen ja seurantojen analyysitulokset 213

26 24 9 VIITTEET Anttila, E-L., Hilli, T. & Leskelä, A Siikajoen yhteistarkkailuohjelma vuosille Osa I: käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailu. Pöyry Finland Oy. Oulu. Ekholm, M Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisuja- sarja A 126. Vesi- ja ympäristöhallitus. 166 s. Kaikkonen, K., Vaaramaa-Hiltunen, M. & Tervaniemi, M Siikajoen yhteistarkkailu Osa I: Käyttö- ja päästötarkkailu. Luonnos. Ahma ympäristö Oy. Rovaniemi. 5 s + liitteet. Kippola, P., Eskola, M., Hilli, T. & Taskila, E. 27. Siikajoen yhteistarkkailuohjelma v Osa I: käyttö- päästö- ja vesistötarkkailuohjelma, Osa II: kalataloustarkkailuohjelma, Osa III: pohjaeläintarkkailuohjelma. Pöyry Environment Oy. Oulu. Martinmäki, K., Hellsten, S., Visuri, M., Ulvi, T. & Aronsuu, K. 28. Ekologisen tilan ja virkistyskäytön parantamismahdollisuudet Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen säännöstelemissä järvissä. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 11/28. Helsinki. 96 s + 11 liites. Nikula, A Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailu vuonna 213. Pöyry Finland Oy 7 s +liitteet. Ojala, S Siikajoen yhteistarkkailu. Osa I. Vesistötarkkailu 211. Lapin Vesitutkimus Oy. Helsinki. 87 s + 21 liites. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskukset 29. Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen s. PSV Maa ja Vesi Oy. 24. Siikajoen yhteistarkkailuohjelma v Osa I. Käyttökuormitus- ja vesistötarkkailuohjelma. 21 s + liitteet. Vapo Oy, Turveruukki Oy, Paavolan Turve Ky, Hellpuri Oy. 27. Siikajoen alueen turvetuottajien päästö- ja vaikutustarkkailu vuosina

27 Kuormittajien ja vesinäytepisteiden sijainnit Merkintöjen selitykset jätevedenpuhdistamo, purkupiste Vesistöpiste, intensiivinen tarkkailu Vesistöpiste, Uljuan tarkkailu Vesistöpiste, Ohtuanojan tarkkailu (Profood Oy) Vesistöpiste, Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailu Ympäristöhallinnon tarkkailu Virtaaman mittaus jvp Jätevedenpuhdistamo Länkelä 116 Oh2 Harjunniva Oh12 Siikajoki, 86-tien silta Luohuanjoki, Mikkolan silta Lev Si71 Oh28 Profood Oy, jvp ja lietekenttä Siikalatvan jvp Si73 Ua Uljua Jylhänranta U3 Lam6 Si111 Uy km pohjakartta (c) Maanmittauslaitos lupa nro 16/MYY/9 Lämsänkoski km