Luku 23 Toimialan tarjonta. Toimialan tarjontakäyrä, eli markkinatarjontakäyrä, on yritysten tarjontakäyrien summa. Seuraava kuvio havainnollistaa:

Transkriptio

1 1 Luku 23 Toimialan tarjonta 23.1 Lyhyt aikaväli Toimialan tarjontakäyrä, eli markkinatarjontakäyrä, on yritysten tarjontakäyrien summa. Seuraava kuvio havainnollistaa: Kuvio 23.1 Toimialan tarjonta - Lähde: Varian (2006, 402, kuvio 23.1) Aktivoiva tehtävä 23.1 Lyhyen aikavälin toimialan tarjonta Toimialalla on 100 identtistä yritystä. Olkoon yksittäisen yrityksen i käänteistarjonta muotoa p y i, jossa p on hinta ja yi on yrityksen i tuotantotaso. Laske koko toimialan käänteistarjonta. Ratkaistaan ensin, mikä on yksittäisen yrityksen i tarjonta yi funktiona hinnasta p: p 75 p p yi 500yi p 75 yi yi Aggregoidaan sitten tarjonta yli sadan identtisen yrityksen ja muodostetaan jälleen käänteistarjonta: p 3 p p 100 y 100( ) Y 15 Y 15 p 5Y Y i 3 20

2 2 Kun lyhyen aikavälin tasapainohinta markkinoilla on annettu, voimme palata tarkastelemaan yksittäisten yritysten kustannuskäyriä ja voimme havaita erilaisia tuotannon tasapainoja ja voittoja (katso kuvio 23.2). Lyhyellä aikavälillä yritys voi tehdä voittoa, tappiota tai saada nollavoittoja. A. Nolla voitto B. Voitto C. Tappio Kuvio 23.2 Lyhyen aikavälin tasapaino: kolme tapausta Lähde: Varian (2006, 403, kuvio 23.2) Kuviossa 23.2 kaikki kolme yritystä ovat valinneet tuotannon tason niin, että voitto maksimoituu: hinta on yhtä suuri kuin rajakustannus, p = MC. Kunkin yrityksen voitto on kuitenkin erilainen, koska yrityksillä on erilaiset kustannusrakenteet. Yritys B on kaikkein tehokkain ja C tehottomin. Nähdään, että yritys A tekee nollavoittoa, koska hinta on yhtä suuri kuin keskimääräiset kustannukset: p = AC, yrityksen B voitto on positiivinen, koska hinta on suurempi kuin keskimääräiset kustannukset: p > AC yritys C tekee tappiota, koska keskimääräiset kustannukset ovat suuremmat kuin hinta: AC > p.

3 Pitkä aikaväli Pitkän aikavälin tarjontaan vaikuttavat seuraavat tekijät: Yritys optimoi kaikkien tuotannontekijöiden käytön. Toisin sanoen jokainen markkinoilla toimiva yritys voi sopeuttaa tuotantotekijöitään Yritysten markkinoille tulo ja markkinoilta poistuminen on vapaata. Uusia yrityksiä tulee toimialalle ja vanhoja poistuu toimialalta. Pitkällä aikavälillä toimiala siis operoi nollavoitolla. Aina kun esiintyy voittojen mahdollisuus, alalle tulee uusia yrityksiä. Jos taas tappiot uhkaavat, markkinoilta voi poistua. Esim. kysynnän kasvu nostaa hintaa, joten markkinoilla toimivat yritykset laajentavat tuotantoaan. Koska hinnan nousu jättää yrityksille voittoa (kustannukset säilyvät ennallaan), voitot houkuttelevat alalle uusia yrityksiä. Yritysten lukumäärä kasvaa, tuotanto ja siten tarjonta lisääntyvät, minkä seurauksena hyödykkeen hinta laskee kunnes toimialalla saadaan taas nollavoittoja. Ala ei enää houkuttele lisää yrityksiä. Muistutetaan jälleen mieleen, mitä nollavoitoilla tarkoitetaan. Käsittelimme asiaa jo luvussa 19, joten toteamme tässä, että nollavoittojen tilanteessa kaikki tuotannontekijät saavat markkinahinnan mukaiset korvaukset. Saman korvauksen jokainen tuotannontekijä, oli sitten kyse työvoimasta tai muista panoksista, voisi saada muissa vaihtoehtoisissa käyttökohteissa. Toisin sanoen kukin tuotannontekijän hinta on juuri vaihtoehtoiskustannuksen mukainen. Kilpailullisilla panosmarkkinoilla vaihtoehtoiskustannukset ovat yhtä kuin markkinahinta. Panosten hinnoilla on merkittävä vaikutus pitkän aikavälin tarjontaan. Kun tuotantopanosten hinnat ovat vakiot, alan tarjontakäyrä on horisontaalinen suora pitkän aikavälin keskimääräisten kustannusten minimin tasolla (ks. kuva 23.3). o Esim. mikä tahansa ala, jolla tuotannontekijöistä ei vallitse niukkuutta. Kun tuotantopanosten hinnat kasvavat kysynnän kasvaessa, niin pitkän aikavälin tarjontakäyrä toimialalla on oikealle nouseva. Toimiala on valmis tarjoamaan enemmän vain, jos se saa korvauksen lisääntyneen panoskäytön kasvaneista kustannuksista (ks. kuva 23.4). o Esim. ala, jolla ainakin yhdestä tuotannontekijästä on niukkuutta. Kun tuotantopanosten hinnat puolestaan laskevat tuotantopanoksen kysynnän kasvaessa, pitkän aikavälin tarjontakäyrä on laskeva. o Esim. ala, joka saa ostettua tuotannontekijöitä (ainakin yhtä) sitä halvemmalla, mitä enemmän se kysyy tuotannontekijää: Autoteollisuus tai jokin muu komponentteja käyttävä teollisuuden ala.

4 4 8.8 THE INDUSTRY S LONG-RUN SUPPLY CURVE Chapter 8: Profit Maximization and Competitive Supply Constant-Cost Industry Figure 8.16 constant-cost industry Industry whose long-run supply curve is horizontal. Long-Run Supply in a Constant- Cost Industry In (b), the long-run supply curve in a constant-cost industry is a horizontal line S L. When demand increases, initially causing a price rise (represented by a move from point A to point C), the firm initially increases its output from q 1 to q 2, as shown in (a). But the entry of new firms causes a shift to the right in industry supply. Because input prices are unaffected by the increased output of the industry, entry occurs until the original price is obtained (at point B in (b)). The long-run supply curve for a constant-cost industry is, therefore, a horizontal line at a price that is equal to the long-run minimum average cost of production. Copyright 2009 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall Microeconomics Pindyck/Rubinfeld, 8e. 31 of 36 Kuvio 23.3 Pitkän aikavälin tarjonta, kun tuotantopanosten hinta on vakio. Lähde: Rubinfeld & Pidyck (2009, 300).

5 5 8.8 THE INDUSTRY S LONG-RUN SUPPLY CURVE Chapter 8: Profit Maximization and Competitive Supply Increasing-Cost Industry Figure 8.17 increasing-cost industry Industry whose long-run supply curve is upward sloping. Long-Run Supply in an Increasing- Cost Industry In (b), the long-run supply curve in an increasing-cost industry is an upward-sloping curve S L. When demand increases, initially causing a price rise, the firms increase their output from q 1 to q 2 in (a). In that case, the entry of new firms causes a shift to the right in supply from S 1 to S 2. Because input prices increase as a result, the new long-run equilibrium occurs at a higher price than the initial equilibrium. In an increasing-cost industry, the long-run industry supply curve is upward sloping. Copyright 2009 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall Microeconomics Pindyck/Rubinfeld, 8e. 32 of 36 Kuvio 23.4 Pitkän aikavälin tarjonta, kun tuotantopanosten hinta kasvaa niiden kysynnän kasvaessa. Lähde: Rubinfeld & Pindyck (2009, 301).

6 6 8.8 THE INDUSTRY S LONG-RUN SUPPLY CURVE Chapter 8: Profit Maximization and Competitive Supply Decreasing-Cost Industry decreasing-cost industry Industry whose long-run supply curve is downward sloping. You have been introduced to industries that have constant, increasing, and decreasing long-run costs. We saw that the supply of coffee is extremely elastic in the long run. The reason is that land for growing coffee is widely available and the costs of planting and caring for trees remains constant as the volume grows. Thus, coffee is a constant-cost industry. The oil industry is an increasing cost industry because there is a limited availability of easily accessible, large-volume oil fields. Finally, a decreasing-cost industry. In the automobile industry, certain cost advantages arise because inputs can be acquired more cheaply as the volume of production increases. Copyright 2009 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall Microeconomics Pindyck/Rubinfeld, 8e. Esimerkki. Lähde: Rubinfeld & Pindyck (2009, 302). 33 of Tarjonta ja verotus Jos asetetaan vero t per tuotettu yksikkö (siis: output tax), yrityksen voitto on muotoa py c y ty F. Yrityksen voitonmaksimointiongelma on tällöin: max py c y ty F Ensimmäisen kertaluvun ehto (FOC): d dy ' p c y t 0 Joka voidaan kirjoittaa muodossa: p c ( y) t eli p MC t

7 7 Nähdään siis, että verotuksen oloissa yrityksen rajatulo (= hinta täydellisessä kilpailussa) vastaa yrityksen kokonaisrajakustannusta, joka on nyt summa tuotannon rajakustannuksesta MC ja veron aiheuttamasta lisäkustannuksesta t kultakin tuotetulta yksiköltä. Huomataan, että keskimääräiset kustannukset ovat nyt juuri veron verran suuremmat: c y ty y AVC t Tuotantoveron seurauksena yksittäinen yritys siis supistaa tuotantoaan. Seuraava kuva havainnollistaa, miten yksittäisen yrityksen tarjontapäätös muuttuu veron oloissa. 8.8 THE INDUSTRY S LONG-RUN SUPPLY CURVE The Effects of a Tax Chapter 8: Profit Maximization and Competitive Supply Figure 8.18 Effect of an Output Tax on a Competitive Firm s Output An output tax raises the firm s marginal cost curve by the amount of the tax. The firm will reduce its output to the point at which the marginal cost plus the tax is equal to the price of the product. Copyright 2009 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall Microeconomics Pindyck/Rubinfeld, 8e. Kuvio 23.5 Yksittäisen yrityksen tarjonta ja tuotantovero. Lähde: Rubinfeld & Pindyck (2009, 303). 34 of 36 Koska jokainen yksittäinen yritys supistaa tuotantoaan kuvan 23.5 kaltaisesti, toimialan tarjonta supistuu (käyrä liikkuu juuri veron verran) ja tasapainohinta nousee.

8 8 8.8 THE INDUSTRY S LONG-RUN SUPPLY CURVE The Effects of a Tax Chapter 8: Profit Maximization and Competitive Supply Figure 8.19 Effect of an Output Tax on Industry Output An output tax placed on all firms in a competitive market shifts the supply curve for the industry upward by the amount of the tax. This shift raises the market price of the product and lowers the total output of the industry. Copyright 2009 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall Microeconomics Pindyck/Rubinfeld, 8e. 35 of 36 Kuvio 23.6 Toimialan tarjonta ja tuotantovero Lähde Rubinfeld & Pindyck (2009, 304) Aktivoiva tehtävä 23.2 Lyhyen aikavälin toimialan tarjonta ja tuotantovero Toimialalla on jälleen 100 identtistä yritystä. Olkoon yksittäisen yrityksen i käänteistarjonta muotoa, jossa p on hinta ja yi on yrityksen i tuotanto. Laske koko toimialan käänteistarjonnan muutos, kun asetetaan tuotantovero t = 5 euroa/tuotettu yksikkö. Edellä näimme, että yrityksen tarjonnalle pätee: p = MC + t. Nyt tiedämme, että yrityksen käänteistarjonta muodostuu sen rajakustannuksista, joten MC = y i. Siten MC + t = MC + 5 = y i. Asetetaan nyt p = MC + t ja ratkaistaan yrityksen i optimaalinen tarjonta: p 80 p 4 p yi 500 yi p 80 yi yi Aggregoimalla saadaan laskettua tarjonta yli yritysten ja tästä voidaan jälleen muodostaa toimialan käänteinen tarjontakäyrä: p 4 p p Y 100 yi 100( ) Y 16 Y 16 p 5Y

9 Economic rent ja rent seeking -toiminta Joillakin toimialoilla tuotantopanosten saatavuus rajoittaa yritysten määrään pitkälläkin aikavälillä Esim. kaivosteollisuudessa yritysten määrää rajoittaa malmin määrää maaperässä tai maataloudessa viljelykseen sopivan maan niukkuus. Samoin erilaiset toimiluvat, lisenssit ja kiintiöt rajoittavat keinotekoisesti tuotantopanoksia ja siten luovat keinotekoista niukkuutta. Määritellään, mitä termi rent tarkoittaa: Jos markkinoille ei ole vapaata pääsyä, esim. lain rajoitusten, rajoitetun tuotannontekijän (kuten öljy) takia, saa tämä rajoitettu tuotannontekijä nk. economic rentia, siis eräänlaista korkoa. Vastaavasti voidaan määritellä rent-seeking toiminta: Sen tavoitteena on säilyttää kilpailuetua antavat rajoitukset ja luoda uusia rajoituksia. Se ilmenee tyypillisesti lobbaustoimintana. Rent seeking - toimintaa pidetään yleensä taloudelliselta kannalta tuhlauksena tai tehottomuutena. Esim. New Yorkin kaupungissa on noin keltaista taksia. Taksiluvan hinta vuoden 2006 lopussa oli noin dollaria. (Lähde: Yellow Cabs, Red Tape, saatavilla haettu ) Esim. Suomen Lääkäriliitto ei halua lisätä lääkärien koulutusta (Lähde: Lääkäriliitto torjuu aloituspaikkojen lisäämisen, ,YLE Uutiset, saatavilla html, haettu ) "Taloustieteellisessä kirjallisuudessa kauppapaikat ja maankäyttöoikeudet yleensä nähdään malliesimerkkinä sellaisesta niukasta resurssista, jonka hallinnan tavoitteluun kannattaa investoida.(muita ovat erilaiset luvat, lisenssit, yksinmyyntioikeudet, verohelpotukset, tukiaiset jne.) Kyseinen toiminta kulkee englanninkielisellä nimellä rent-seeking. Pelkkä ylivoiton tavoittelu ei riitä suomennokseksi, koska keskeisiä piirteitä ovat myös, että tavoitteeseen pyritään käyttämällä hyväksi poliittista järjestelmää ja että siihen uhrataan taloudellisia resursseja tuottamatta mitään uutta ja hyödyllistä. Jälkimmäisestä syystä rent-seekingiä pidetäänkin puhtaasti yhteiskunnallisena tuhlauksena. Rent-seeking on saanut kirjallisuudessa monenlaisia ulottuvuuksia ja määritelmiä. Sen rajanveto suhteessa politiikkaan, lobbaukseen, lahjontaan ja petokseen on jossain määrin epäselvä, samoin kuin sen moraalinen tuomittavuus. Amerikkalainen kirjallisuus luokittelee esimerkiksi työmarkkinajärjestöjen edunvalvontamielessä käymän kakunjakokamppailun vahingolliseksi rentseekingiksi, mutta meillä sitä ei nähdä tässä mielessä tuomittavana." (Lähde: suora lainaus Heikki Taimion Palkansaajientutkimuslaitoksen kolumnista Rent-seeking,, , saatavilla haettu )

10 10 Kuvio 23.7 Economic rent - Lähde: Varian (2006, 414, kuvio 23.7) Kuvassa sininen alue Rent kuvaa esim. toimiluvan tuottamaa arvoa taksiyritykselle. AC-käyrään on laskettu mukaan toimiluvan hallussapidon vaihtoehtoiskustannus. Yritys tuottaa siis nollavoittoehdon tasolla, mutta sen kiinteä tuotannontekijä, tässä siis toimilupa, saa ylimääräistä renttiä yhteiskunnan näkökulmasta. Rent vastaa kuitenkin toimiluvan vaihtoehtoiskustannusta, koska myymällä toimilupansa markkinoilla, taksiyritys tienaisi juuri sinisen alueen verran. Toimiluvan hinta on kuitenkin lobbaustoiminnalla (siis poliittisesti aikaansaadulla niukkuudella) saatu epäoptimaalisen korkeaksi, jolloin taksien määrä markkinoilla on myös epäoptimaalinen. Jos taksien tuloa markkinoille ei säädeltäisi toimiluvilla (tai ainakaan näin kalliilla toimiluvilla), niin lyhyellä aikavälillä tilanne muuttuisi siten, että kuvassa yksittäinen yritys saisi positiivisia voittoja (juuri sinisen alueen verran), jotka houkuttelevat alalla muita yrittäjiä. Tällöin puolestaan toimialan tarjonta kasvaa, taksimatkan hinta laskee ja kyseinen yritys tuottaa pitkällä aikavälillä jälleen nollavoittoehdon tasolla. Yritysten lukumäärä on kuitenkin aiempaa suurempi, koska mikään tuotannontekijä ei ole ns. rajoittava.