LOVIISAN MERIALUEEN KALALAITOSTEN POHJAELÄIN- JA POHJANLAATUTUTKIMUKSET VUOSINA 2011 JA 2012

Transkriptio

1 LOVIISAN MERIALUEEN KALALAITOSTEN POHJAELÄIN- JA POHJANLAATUTUTKIMUKSET VUOSINA 2011 JA 2012 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 218/2014 Marja Anttila-Huhtinen

2 TIIVISTELMÄ Tässä raportissa on käsitelty Loviisan merialueen kalankasvatuslaitosten velvoitetarkkailuun kuuluvan litoraalipohjaeläintutkimuksen tulokset vuodelta 2011 ja syvännealueen pohjaeläintutkimuksen ja pohjanlaatututkimuksen tulokset vuodelta Tarkkailussa olivat mukana Altarskär, Bästö, Granberg, Semilax Stenören ja Semilax Vastaholmen. Altarskärin laitoksella ei ole ollut tuotantoa vuoden 2003 jälkeen, ja Granbergin laitoksella ei ollut toimintaa vuonna Laitosten tuotanto oli lisäkasvuna ilmoitettuna vuonna 2011 yhteensä 131 tonnia ja vuonna 2012 yhteensä 104 tonnia. Kalankasvatustoiminta on vähentynyt Loviisan edustalla 2000-luvulla; laitosten yhteinen ravinnekuormitus oli vuonna 2012 pienempää kuin koskaan aiemmin 2000-luvulla. Litoraalipohjaeläintutkimus tehtiin Semilaxin Stenörenin ja Vastaholmenin laitoksilla ja vertailualueilla. Tuloksissa ei näkynyt kalankasvatuksen selviä vaikutuksia. Tilastollisessa tarkastelussa tärkeimmäksi näyteasemia erottelevaksi tekijäksi nousi näyteasemien maantieteellinen läheisyys ja sijainti itä länsi akselilla. Näyteasemien lajistollista erottelua heikensi se, että kaikilla näyteasemilla noin % kokonaisyksilömäärästä oli nuoria Gammarus katkoja tai lajia Gammarus tigrinus. Syvännealueen pohjaeläintutkimuksessa näyteasemien välisiä eroja selitti ennenkaikkea pohjatyyppi eikä tuloksissa voitu juurikaan havaita kalankasvatuksen vaikutuksia. Bästön alueella pohjat ovat normaalia liejupohjaa kovempia sisältäen liejun lisäksi hiekkaa, soraa ja konkretioita; virtausten vuoksi pohjan happitilanne oli alueella parempi, mikä näkyi alueen pohjaeläinlajistossa ja lajimäärissä. Pehmeillä liejupohjilla sekä pohjan tila että pohjaeläimistö vastasivat yleistä tilannetta itäisen Suomenlahden rannikkoalueella; lajisto oli niukkaa ja valtalajeina olivat rehevän pohjan tyyppilajit. Pohjan tila oli heikoin Granbergin laitoksen lähiasemalla mutta myös sen vertailuasemalla; asemat sijaitsevat saarten eristämällä syvännealueella. Pohjaeläimistön perusteella pohjan tilan oli kohentunut vuodesta 2008 Stenörenin alueella. Pohjaeläintutkimusten näytteissä ei esiintynyt uhanalaisia eikä silmällä pidettäviä lajeja. Ns. vieraslajeja näytteissä esiintyi yhteensä seitsemän (7). Lajistollisesti mielenkiintoisimmat havainnot olivat Hemimysis anomala (kaspianmassiainen) ja Palaemon elegans (sirokatkarapu). Ohjelman mukainen pohjanlaatututkimus tehtiin ensimmäisen kerran vuonna Näytteenottojen perusteella ei ollut havaittavissa selkeää eroa pohjanlaadussa kalalaitosten lähiasemien ja etäämpänä sijaitsevien vertailuasemien välillä.

3 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 KUORMITUS 4 3 AINEISTO JA MENETELMÄT Litoraalipohjaeläintutkimus Syvännealueiden pohjaeläintutkimus Pohjan laadun tarkkailu 7 4 TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU Litoraalin pohjaeläimistö Syvännealueiden pohjaeläimistö Uhanalaisten lajien ja vieraslajien esiintyminen Pohjanlaatututkimus 19 5 TARKKAILUN KEHITTÄMINEN 20 VIITTEET 20 LIITTEET 1 6 Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Kuormitustiedot Näyteasemien taustatiedot Litoraalitutkimuksen pohjaeläintulokset Syvännealueiden pohjaeläintulokset BBI indeksin selitykset Pohjanlaatututkimuksen valokuvat ja taustatiedot

4 JOHDANTO Kymijoen vesi ja ympäristö ry toteuttaa Loviisan merialueella toimivien kalankasvatuslaitosten vesistövaikutusten yhteistarkkailua (Kuva 1). Vuosina 2011 ja 2012 tarkkailussa noudatettiin Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n vuonna 2010 laatimaa tarkkailuohjelman päivitystä (ohjelmalla ei ole vielä hyväksymispäätöstä). Vuonna 2011 tarkkailuohjelmassa oli fysikaalis-kemiallista vedenlaatuseurantaa, sondikartoituksia sekä litoraalipohjaeläintutkimus ja vuonna 2012 vedenlaatuseurantaa, perifytontutkimus, profundaalin pohjaeläintutkimus sekä pohjan laadun tarkkailu. Tässä yhteenvedossa esitetään vesistötarkkailuun kuuluvan litoraalipohjaeläintutkimuksen tulokset vuodelta 2011 ja profundaalin pohjaeläintutkimuksen ja pohjanlaadun tarkkailun tulokset vuodelta Muut yhteistarkkailuun kuuluvat tutkimustulokset vuosilta 2011 (Mänttäri 2012) ja 2012 (Mänttäri 2013) on jo esitelty omissa yhteenvedoissaan. Yhteistarkkailun tarkoituksena on täyttää seuraavien ympäristölupaviraston päätösten varassa toimivien laitosten tarkkailuvelvoitteet (Kuva 2): Handesbolaget Altarskär Forell Dnro ESAVI/29/04.08/2010, Oy Bästö Forell Ab Dnro ESAVI/27/04.8/2010, Guy Granberg Dnro ESAVI/30/04.08/2010, Oy Semilax Ab Dnro LSY-2007-Y-358, Laitoksista käytetään myöhemmin tekstissä seuraavia lyhennettyjä nimiä: Altarskär, Bästö, Granberg, Semilax Stenören ja Semilax Vastaholmen. Altarskärin laitoksella ei ole ollut tuotantoa vuoden 2003 jälkeen. Guy Granbergin laitoksella ei ollut toimintaa vuonna Pohjaeläintutkimukset kuuluvat kalankasvatuslaitosten vesistövaikutustarkkailun rehevöitymisseurantaan, jolla pyritään kartoittamaan kuormituksen välillisiä vaikutuksia vesialueen tilaan. Voimassa olevan ohjelman mukaan profundaalialueen eli syvännealueen pohjaeläintarkkailu toteutetaan joka kolmas vuosi. Edellinen vastaava tutkimus on vuodelta 2008 (Anttila-Huhtinen 2009). Syvännealueen pohjaeläintutkimuksen yhteydessä vuonna 2012 toteutettiin myös ensi kertaa ohjelmassa mukana oleva pohjan laadun tarkkailu, jota on voimassa olevan ohjelman mukaan tarkoitus jatkossa toistaa samalla rytmillä kuin syvännealueen pohjaeläintutkimusta. Semilaxin Vastholmenin laitoksella hyödynnetään Fortum Oy:n voimalaitoksen jäähdytysvesien lämpövaikutuksia. Lupaehtojen mukaan laitoksella on tuotantoa vain ajalla , mistä johtuen laitoksen kuormitusvaikutuksia ei voi seurata muiden laitosten tapaan kesäaikaan ajoittuvilla vedenlaatu-, perifyton- ja sonditutkimuksilla. Litoraalin eli ranta-alueen pohjaeläintutkimuksen on tarkoitus korvata puuttuvia vesistövaikutustutkimuksia ko. laitoksella. Vertailun vuoksi tutkimus toteutettiin ohjelman mukaan myös läheisellä Semilaxin Stenören laitoksella. Vuonna 2011 toteutettu Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 218/2014 1

5 litoraalipohjaeläintutkimus on tarkkailuohjelman mukaan kertaluonteinen ja tutkimuksen jatkosta sovitaan saatujen tulosten perusteella. Kuva 1. Kalankasvatuslaitosten sijainti Loviisan merialueella ja alueen muu kuormitus (pistekuormitus ja alueelle purkautuvat joet). 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 218/2014

6 Kuva 2. Loviisan merialueen kalankasvatuslaitokset Pernajan (yläkuva) ja Loviisan alueella (alakuva) ja profundaalialueen pohjaeläintutkimuksen näyteasemat. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 218/2014 3

7 2 KUORMITUS Lisäkasvuna ilmoitettuna kalaa tuotettiin tässä yhteistarkkailussa mukana olevilla laitoksilla vuonna 2011 yhteensä 131 tonnia ja vuonna 2012 yhteensä 104 tonnia. Tuotannon vähenemistä vuodesta 2011 vuoteen 2012 selitti sekä lisäkasvun pieneneminen Semilaxin Stenören laitoksella että tuotannon puuttuminen Granbergin laitoksella. Altarskärin laitoksella ei ole ollut tuotantoa vuoden 2003 jälkeen. Laitosten kokonaisfosforikuormitus oli vuonna kiloa ja vuonna kiloa. Vastaavasti typpikuormitus oli vuonna kiloa ja vuonna kiloa (Liite 1). Kalankasvatustoiminta on vähentynyt Loviisan merialueella vuodesta Tuotannon vähenemisen myötä myös kuormitus on vähentynyt, ja laitosten ravinnekuormitus oli vuonna 2012 pienempää kuin koskaan aiemmin 2000-luvulla (Kuva 3). Alueen suurin laitos sekä lisäkasvultaan että kuormitukseltaan on koko 2000-luvun ajan ollut Bästö (Kuva 3) kuormitus P kg/v Altarskär Forell Bästö Forell Guy Granberg Se Stenören Se Högholmen Se Vastaholmen Se Trålhamnen (talvisäilytys) Kuva 3. Yhteistarkkailussa mukana olevien kalankasvatuslaitosten fosforikuormitus (kg/v) vuosina Vuonna 2009 Semilaxin Högholmenin laitos korvautui Vastaholmenin laitoksella. Lähde: Uudenmaan ELY-keskus. Loviisan merialuetta kuormittavat tässä yhteistarkkailussa mukana olevien kalankasvatuslaitosten lisäksi Loviisan voimalaitos prosessi- ja talousjätevesillään sekä Loviisan kaupungin Vårdön jätevedenpuhdistamo (Kuva 1). Lisäksi voimalaitoksen lähellä on Loviisan Smoltti Oy:n -kalankasvatuslaitos, joka ei ole mukana tässä yhteistarkkailussa. Pernajan merialueella ei ole tässä esitetyn kalankasvatuksen lisäksi muuta pistemäistä jätevesikuormitusta. Loviisan kaupungin Pernajan jätevedenpuhdistamo laskee jätevedet Koskenkylänjokeen, joka purkautuu Pernajanlahden pohjukkaan. Kalankasvatuslaitosten 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 218/2014

8 kuormitusta, luparajojen ylityksiä ja alueelle tulevaa muuta kuormitusta on käsitelty laajemmin vedenlaatuseurannan vuosiraporteissa (Mänttäri 2012, Mänttäri 2013). 3 AINEISTO JA MENETELMÄT 3.1 LITORAALIPOHJAELÄINTUTKIMUS Litoraalin eli ranta-alueen pohjaeläinnäytteet otettiin Sekä Vastholmenin että Stenörenin kalalaitosten alueella oli kaksi näytealuetta, joilta kummaltakin otettiin 3 rinnakkaista pohjaeläinnäytettä käsihaavi- eli ns. potkuhaavimenetelmällä (SFS 1989a) (Kuva 4, taustatiedot Liite 2). Vastaavasti laitoksista etäämpänä sijaitsevilta 2 yhteiseltä vertailuasemalta otettiin kummaltakin 3 rinnakkaisnäytettä (Kuva 4, taustatiedot Liite 2). Kaikki näyteasemat pyrittiin sijoittamaan samantyyppisille kivikkorannoille. Menetelmä on ensisijaisesti kvalitatiivinen, mutta eliöiden määriä näytteenottokertaa kohden voidaan käsitellä semikvantitatiivisina, kun näytteenottoaika on vakioitu. Näytteenotossa noudatettiin ympäristöhallinnon ohjeistusta järvien litoraalin pohjaeläinseurantaan (Meissner ym. 2012). Kunkin potkuhaavinäytteen ottoaika oli 20 sekuntia; tuona aikana näytteenottaja kulki 0,3-0,6 metrin syvyydessä selkä menosuuntaan yhden metrin matkan rantaviivan suuntaisesti potkien samanaikaisesti jaloilla pohja-ainesta. Pohjasta irtautuneet eliöt ja muu aines kerättiin haavipussiin liikuttelemalla silmäkooltaan 0,5 mm suuruista käsihaavia edestakaisin pohjan tuntumassa. Haavipussin sisältö seulottiin 0,5 mm seulalla ja seulontajäännös tyhjennettiin vedellä huuhtomalla 0,7 l vetoisiin, kannellisiin näyteastioihin. Näytteet säilöttiin heti maastosta saavuttua laboratoriossa etanolilla siten, että näytteen lopullinen väkevyys oli 70 %. Näytteitä säilytettiin poimintaan asti jääkaapissa. Näytteiden jatkokäsittelyssä noudatettiin standardia SFS 5077 (1989a) sekä vesi ja ympäristöhallinnon ohjeita (Kantola ym. 2001, Meissner ym. 2012). Kaikki näytteet ositettiin poiminnan yhteydessä käyttäen apuna 8 osaan jaettua poiminta-alustaa. Ruudut numeroitiin ja käsiteltävä ruutu valittiin satunnaisotannalla. Valitun ruudun koko sisältö siirrettiin tarkasti toiselle poiminta-alustalle ja osanäytteestä poimittiin suurennuslasivalaisimen avulla kaikki pohjaeläimet. Ositteen poimimisen jälkeen arvioitiin, onko tarvetta poimia lisää ositteita. Kokonaisuudessaan yhden näytteen poiminta toteutettiin niin, että poiminta-aika oli vähintään 2 tuntia ja poimittujen pohjaeläinyksilöiden kokonaismäärä noin yksilöä. Oleellista oli se, että jo aloitettu osite poimittiin aina loppuun. Näytteestä riippuen näytteistä poimittiin ja määritettiin 2/8 6/8 osa kokonaisnäytteestä (Liite 2). Lopuksi tehtiin vielä ns. kvalitatiivinen loppupoiminta, jossa käytiin nopeasti läpi koko loppunäyte suurennuslasivalaisimen avulla. Loppupoiminnassa pyrittiin poimimaan erilliseen näytepurkkiin sellaisia lajeja/taksoneja, joita ei mahdollisesti esiintynyt ko. näytteen varsinaisessa poimitussa ositteessa. Loppupoiminnassa löytyneet uudet lajit huomioitiin tuloksissa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 218/2014 5

9 Kuva 4. Vuonna 2011 tehdyn litoraalipohjaeläintutkimuksen näyteasemat Semilaxin Vastaholmenin (as1 ja as2) ja Stenörenin (as 1 ja as2) laitosten lähialueilla ja vertailuasemat V1 ja V2. Rannikkoalueen litoraalipohjaeläinnäytteille ei ole esitetty määritystarkkuuden vähimmäisvaatimustasoa, joten määrityksessä noudatettiin soveltuvin osin jokien koski- ja järvien litoraalipohjaeläinten määritystarkkuuden vähimmäisvaatimustasoa (Meissner ym. 2012). Määrityksessä käytettiin soveltuvin osin ympäristöhallinnon internet-sivuille listattua määrityskirjallisuutta (Ympäristöhallinto 2012). Ympäristöhallinnon pohjaeläinrekisteriin (Hertta) perustettiin näytteenoton mukaiset näytepaikat ja niihin lisättiin suoritetut näytteenotot. Saadut pohjaeläintulokset vietiin pohjaeläinjärjestelmään semikvantitatiivisina siten, että samalta näyteasemalta otetut 3 näytettä olivat ns. rinnakkaisnäytteitä. Rekisteriin viedyt tulokset laskettiin vastaamaan koko näytettä (Liite 3). Aineiston käsittelyn tilastollisena menetelmänä käytettiin NMS-ordinaatioanalyysiä, jolla kuvattiin näytepisteiden ja alueiden eroja ja yhtäläisyyksiä lajikoostumuksen perusteella. Lisäksi kalalaitosten näyteasemien ja vertailuasemien lajikoostumuseroja tarkasteltiin MRPP-analyysin avulla. Tilastolliset testaukset tehtiin ohjelmalla PC-ORD versio 6. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 218/2014

10 3.2 SYVÄNNEALUEIDEN POHJAELÄINTUTKIMUS Pohjaeläinnäytteet otettiin ja yhteensä 11 näyteasemalta (Kuva 2, taustatiedot Liite 2). Semilaxin Vastaholmenin laitoksen lähialueella sijaitsevat näyteasemat 4, 5 ja V4 olivat uusia; kaikilta muilta näyteasemalta on aikaisempiakin näytteenottoja. Näytteenotossa ja käsittelyssä noudatettiin vesi- ja ympäristöhallinnon ohjeistusta ja vastaavaa standardia (Mäkelä ym. 1992, SFS 1989b). Pehmeillä liejupohjilla näytteet otettiin Ekman pohjaeläinnoutimella (nro 2, pinta-ala 231 cm 2 ) ja vähän kovemmilla pohjilla (lieju-savi-hiekka-sora) Van Veen tyyppisellä noutimella (pinta-ala 260 cm 2 ) (Liite 2). Kultakin näyteasemalta otettiin näyte, joka koostui neljästä (4) erikseen käsitellystä nostosta. Näytteet seulottiin 0,5 mm:n seulalla ja poimittiin tuoreeltaan laboratoriossa hyvässä valossa suurennuslamppua käyttäen. Poimitut pohjaeläimet säilöttiin 70 %:een etanoliin. Näytteet punnittiin ryhmittäin 0,1 mg:n tarkkuudella. Nilviäiset punnittiin kuorineen. Määrityksessä pyrittiin tärkeimpien ryhmien osalta lajitasolle ja määrityskirjallisuutena käytettiin soveltuvin osin ympäristöhallinnon internet-sivuille listattua kirjallisuutta (2012). Nostokohtaiset tulokset on viety ympäristöhallinnon pohjaeläinrekisteriin (Hertta). Keskimääräiset neliömetritulokset on esitetty liitteessä 4. Aineistosta laskettiin BBI-indeksi (Brachis water Benthic Index), joka on kehitetty kuvaamaan Itämeren vähäsuolaisten ja lajisten pehmeiden pohjien pohjaeläinyhteisöjen ekologista tilaa (Aroviita ym. 2012, Vuori ym. 2009, Perus ym. 2007). BBI- ja BBI-ELS arvojen laskennassa käytettiin hyväksi ympäristöhallinnon sisällä laadittua Excel-pohjaista makrotyökalua (Perus & Österberg 2012). Aineiston tilastollisessa tarkastelussa kokeiltiin ensin NMS-ordinaatioanalyysiä, mutta se ei pystynyt muodostamaan luotettavaa kuvaa näytepisteiden ja aluiden välisistä eroista lajikoostumuksen perusteella. Edellinen johtunee aineiston vähäisestä lajimäärästä, jossa oli vain muutamia yleisesti esiintyviä massalajeja ja suhteellisen runsaasti yksilömäärältään vähäisiä lajeja. NMS-ordinaatioanalyysin asemasta käytettiin DCA ordinaatioanalyysiä, joka soveltui edellistä paremmin ko. aineistolle. Lisäksi näyteasemien lajikoostumuseroja tarkasteltiin MRPP-analyysin avulla. Tilastolliset testaukset tehtiin ohjelmalla PC-ORD versio POHJAN LAADUN TARKKAILU Pohjan laadun tarkkailussa tutkittiin pohjasedimenttien laatua silmämääräisesti. Tutkimus tehtiin lokakuussa 2012, syvännealueiden pohjaeläintutkimuksen yhteydessä; Loviisan edustan näytteet otettiin ja Pernajan alueen Pohjan laatua tarkkailtiin kunkin laitoksen alueella siten, että havaintopaikkoja oli kunkin laitoksen Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 218/2014 7

11 lähietäisyydellä 2 (vyöhyke m) ja etäämmällä, eri ilmansuunnissa 2 (vyöhyke m) (Kuvat 5 ja 6). Ensisijainen näytteenotin oli Limnos-putkinoudin. Kovemmilla pohjilla jouduttiin turvautumaan Van Veen pohjanoutimeen. Sedimentin laatu ja kerrostuneisuus kirjattiin ylös. Näytteistä otettiin myös valokuvia. Kuva 5. Pohjan laadun tarkkailun näyteasemat Loviisan alueella vuonna Molemmilla laitosalueilla oli kaksi näyteasemaa laitosten lähialueella (0-200 m) ja kaksi näyteasemaa etäämpänä laitoksesta ( m). 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 218/2014

12 Kuva 6. Pohjan laadun tarkkailun näyteasemat Pernajan alueella vuonna Molemmilla laitosalueilla oli kaksi näyteasemaa laitosten lähialueella (0-200 m) ja kaksi näyteasemaa etäämpänä laitoksesta ( m). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 218/2014 9

13 4 TULOKSET JA TULOSTENTARKASTELU 4.1 LITORAALIN POHJAELÄIMISTÖ Rannikon litoraalilajistolle ei ole esitetty luokittelu- eikä rehevyysindeksejä, joten tulosten tarkastelussa keskityttiin pohjaeläinten yksilö- ja lajimääriin ja pohjaeläinyhteisön koostumukseen eri näyteasemilla. Tulosten tarkastelu perustuu kolmen rinnakkaisnäytteen (3x 20 sek) summatuloksiin (Liite 3). Uhanalaisten ja tulokaslajien esiintymistä tutkimusalueella tarkastellaan yhdessä syvännealueiden tulosten kanssa. Näytteen yksilömäärä vaihteli näyteasemittain välillä yksilöä/koko näyte (Kuva 7). Eniten 60 sekunnin potkuhaavinäytteessä oli pohjaeläimiä vertailuasemalla 2. Kotkan Mussalon lähistöllä vuonna 2010 tehdyssä vastaavassa kivikkorantojen pohjaeläintutkimuksessa yksilömäärät vaihtelivat välillä yksilöä/30 sekunnin näyte keskiarvon ollessa noin 3000 yksilöä/näyte (Åkerberg ym. 2012). Tässä tutkimuksessa koko näytteen potkinta-aika oli kaksinkertainen verrattuna Mussalon tutkimukseen, joten tässä valossa tämän tutkimuksen yksilömäärät eivät olleet erityisen suuria. Vuonna 2006 Mussalon alueella toteutetussa kivikkorantojen pohjaeläintutkimuksessa (Anttila-Huhtinen 2006) on todettu kivikkopohjien yksilömäärien kasvavan loppukesää/syksyä kohden, jolloin ranta-alueiden makroleväkasvustot ovat yleensä runsaimmillaan. Itämeren kivikkorantojen makroleväkasvustojen pohjaeläinyhteisöt on todettu useissa tutkimuksissa monimuotoisiksi ja runsaiksi; em. alueet ovat myös merkittäviä poikastuotantoalueita (Jansson & Wulff 1977, Kraufvelin & Salovius 2004) yksilöitä / koko näyte Vastah 1 Vastah 2 Stenö 1 Stenö 2 Vert 1 Vert 2 Kuva 7. Pohjaeläinten yksilömäärä/koko näyte (3 x 20 s) Vastaholmenin ja Stenörenin asemilla 1 ja 2 sekä vertailuasemilla 1 ja 2. Eniten pohjaeläinyksilöitä oli vertailuasemalla Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 218/2014

14 Näytteiden lajiluku vaihteli näyteasemilla välillä (Kuva 8). Lajiluku oli suurin vertailuasemalla 1(Högholmen). Vastaavasti vähiten lajeja tavattiin Vastaholmenin asemalla 1, joka oli laitosasemista etäisempi (Kuva 4). lajeja / koko näyte Vastah 1 Vastah 2 Stenö 1 Stenö 2 Vert 1 Vert 2 Kuva 8. Pohjaeläinten lajiluku/koko näyte (3 x 20 s) Vastaholmenin ja Stenörenin asemilla 1 ja 2 sekä vertailuasemilla 1 ja 2. Lajiluku oli suurin vertailuasemalla 1 (Högholmen). Selvästi tärkein pohjaeläinryhmä oli kaikilla asemilla äyriäiset ja seuraavaksi kotilot (Kuva 9). Äyriäisistä selvästi runsaimpia olivat Gammarus katkat (kuva 10). Gammarus yksilöistä määritettiin lajilleen vain yli 5 mm pitkät yksilöt; suurin osa Gammarus yksilöistä oli tätä pienempiä, joten ne jäivät sukutasolle. Selvästi runsain Gammarus laji oli kaikilla asemilla G. tigrinus. Gammarus juveniilit ja G. tigrinus muodostivat kaikilla näyteasemilla yhdessä % näytteiden kokonaisyksilömäärästä. Pienessä määrin näytteissä esiintyi Gammarus lajeja G. zaddachi, G. salinus ja G. duebeni. Gammarus katkojen jälkeen seuraavaksi runsaimpia äyriäisiä olivat Jaera siirat. Kotiloista runsaimpia olivat Radix peregra ja Lymnaea palustris, mutta erityisesti vertailuasemilla esiintyi myös Theodoxus fluviatilista. Kaikilla näyteasemilla esiintyi makeanveden hyönteislajistoa. Päivänkorentoja tavattiin vain Caenis horaria -lajia. Sudenkoreinnoista yleisimmin esiintyi laji Ischnura elegans. Yleisimmät vesiperhoslajit/-taksonit olivat Limnephilidae, Ecnomus tenellus, Phryganea grandis ja Athripsodes. Surviaissääskistä yleisesti esiintyviä lajeja/taksoneja olivat Microtendipes chloris-agg., Glyptotendipes, Dicrotendipes, Arctopelopia ja Kiefferulus tendipediformis. NMS-ordinaatiokuvaajan (Kuva 11) mukaan eri näyteasemien rinnakkaisnäytteet muodostivat kukin oman ryhmänsä; rinnakkaisnäytteiden lajistollinen samankaltaisuus oli voimakkainta asemalla Stenören 2. NMS-ordinaation 1. akseli näyttäisi erottelevan asemia maantieteellisen läheisyyden ja samalla itä-länsi akselin mukaan. Ordinaation 2. akseli Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 218/

15 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % Vastah 1 Vastah 2 Stenö 1 Stenö 2 Vert 1 Vert 2 Kotilot Simpukat Äyriäiset Chirot Muut hyönteiset Muut Kuva 9. Keskeisten pohjaeläinryhmien yksilömäärien suhteelliset osuudet litoraalitutkimuksen näyteasemilla. Yksilömäärältään runsaimmat pohjaeläinryhmät olivat äyriäiset ja kotilot. 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % Vastah1 Vastah2 Stenö1 Stenö2 Vert1 Vert2 Muut Palaemon elegans Praunus flexuosus Jaera Gammarus muut G. zaddachi G. tigrinus Gammarus juv Kuva 10. Äyriäisryhmän koostumus eri näyteasemilla. Selkeästi tärkeimmät taksonit olivat Gammarus juveniilit (nuoret) ja Gammarus tigrinus. erotteli heikosti omaksi ryhmäkseen vertailuasemat ja Stenörenin aseman 2, joka sijaitseekin Stenören-saaren vastakkaisella rannalla verrattuna kalalaitoksen sijaintiin. Näyteasemien lajistollista erottelua heikentää se, että yksilömäärältään runsaimmat lajit esiintyivät kaikilla näyteasemilla, ja selvästi merkittävin em. taksoneista oli Gammarus tigrinus yhdessä Gammarus juveniilien kanssa. MRPP-analyysin mukaan näyteasemien parittaisessa vertailussa lähes kaikki lajikoostumukseen ja lajien runsaussuhteisiin perustuvat erot olivat tilastollisesti merkitseviä; ainoastaan Vastaholmenin asemien 1 ja 2 välinen ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 218/2014

16 Kuva 11. NMS ordinaatiossa eri näyteasemien rinnakkaisnäytteet muodostivat kukin oman, enemmän tai vähemmän tiiviin ryhmän. Ordinaation 1. akseli näytti erottelevan asemia maantieteellisen läheisyyden ja samalla itä-länsi akselin mukaan. Litoraalipohjaeläintutkimuksen tuloksissa ei ole nähtävissä kalankasvatuksen selviä vaikutuksia. Tutkimuksessa kerätty aineisto ja saadut tulokset palvelevat jatkossa kuitenkin tulevia tarkkailuja tarjoten hyvän tausta- ja vertailuaineiston. 4.2 SYVÄNNEALUEIDEN POHJAELÄIMISTÖ Näyteasemien syvyys vaihteli välillä m (Liite 2). Syvimmät näyteasemat sijaitsivat Bästön alueella, jolla pohjat olivat myös normaalia liejupohjaa kovempia sisältäen liejun lisäksi hiekkaa, soraa ja konkreetteja. Pohjan kovuuden vuoksi pohjaeläinnäytteet otettiin Bästön alueella pienellä Van Veen noutimella, kun muilla alueilla näytteenottimena toimi Ekman noudin. Kaikilla asemilla havaittiin näytteenoton yhteydessä sedimentin pinnalla Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 218/

17 vaalea, hapellinen kerros. Em. tarkastelun perusteella pohjan happitilanne oli heikoin Semilaxin asemalla 2 ja Pernajan alueen asemilla 82 ja 73; näillä asemilla 2 mm paksun hapellisen pintakerroksen alla oli mustaa sulfidiliejua ja sedimentissä oli selvä rikkivedyn haju. Selkeistä liejupohjista paras happitilanne oli Semilaxin asemalla 3, jossa hapellisen pintakerroksen paksuus oli jopa 2 cm eikä näytteessä havaittu rikkivedyn hajua. Kaikissa muissa selkeän liejupohjan näytteissä esiintyi vähintään lievää rikkivedyn hajua (Liite 2). Sekä pohjaeläinten yksilömäärissä, biomassoissa että pohjaeläinyhteisön koostutuksessa tuli selkeästi esille pohjatyypin suuri vaikutus (kuva 12, tulokset Liite 4). Bästön alueen kovemmilla pohjilla yksilömäärät olivat suuria ja pohjaeläinyhteisöt monimuotoisia. Biomassaa nostivat näillä alueilla erityisesti liejusimpukat. Selkeillä liejupohjilla pohjaeläinyhteisö koostui sensijaan lähinnä vain surviaissääsken toukista ja harvasukasmadoista valtalajien ollessa rehevää pohjaa ilmentävä Chironomus surviaissääskentoukka ja Potamothrix/Tubifex harvasukasmato. Näiden kahden taksonin jälkeen seuraavaksi runsain pohjaeläinryhmä oli pehmeillä liejupohjilla raakkuäyriäiset (Ostracoda). Pehmeillä pohjilla pohjaeläimistö oli runsainta ja lajistoltaan monipuolisinta niillä näyteasemilla, joilla sedimentin hapellinen päällyskerros oli paksuin eli 1 2 cm; näitä asemia olivat asema 3 Stenörenin alueella ja asemat 5 ja V4 Vastaholmenin alueella. Vastaavasti heikoin pohjaeläimistön tila oli Pernajan alueen asemilla 82 ja 73, joilla hapellisen pintakerroksen paksuus olikin vain 2 mm; asemalla 82 oli neljässä nostossa yhteensä vain 4 Chironomus toukkaa ja 1 yksilö jokapaikan lajia Procladius (Kuva 12). Verrattuna edelliseen vastaavaan tutkimukseen vuodelta 2008 pohjan tila oli pohjaeläimistön perusteella kohentunut Steörenin asemilla (asemat 2, 3 ja V3); näillä asemilla pohjaeläinten runsaus ja lajimäärä olivat nousseet ja pohjaeläinyhteisöt monipuolistunut (Kuvat 13 ja 14). Sensijaan Pernajan alueen asemalla 82 pohjaeläimistön tila näyttää heikentyneen vuodesta 2008 (Kuvat 13 ja 14). Voimakkaimmin lajimäärä oli pudonnut Bästön alueella asemalla 152. Samalla asemalla myös liejusimpukoiden runsaus oli vähentynyt merkittävästi (Kuvat 13 ja 14). Vastaholmenin asemilta (asemat 4, 5 ja V4) ei ole aikaisempia näytteitä. BBI-ELS arvojen mukaan pehmeiden liejupohjanäyteasemien ekologinen tila oli vuonna 2012 hyvä huono (Taulukko 1, Liite 5). Indeksi on kehitetty kuvaamaan rannikon pehmeiden pohjien ekologista tilaa, mikä selittää kovempi pohjaisten näyteasemien (Bästön alueen asemat 71, 152 ja V152) eriomaisia tila-arvioita. Myös BBI-ELS arvojen mukaan pohjan tila oli huonoin Pernajan alueella ((asemat 82 ja 73) ja Stenörenin alueella asemalla 2. Vaikka laatuluokka oli kaikilla em. asemilla edelleen huono, niin myös BBI-ELS arvoissa näkyi tilan lievä koheneminen vuodesta 2008 asemalla 2 ja vastaavasti tilan huononeminen asemalla 82. Stenörenin asemalla 3 pohjaeläinyhteisö oli selvästi monipuolistunut vuodesta 2008, mikä näkyi myös BBI-ELS arvoissa selvänä kohenemisena. Vastaholmenin asemilta ei ole aiempia tuloksia; vuonna 2012 pohjan tila oli BBI-ELS arvojen mukaan lähimpänä laitosta olevalla asemalla (as4) välttävä ja 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 218/2014

18 V Yksilömäärä yks/m V V V V3 4 5 V4 Oligot Chirot Marenzell Macoma Ostracoda katkat kilkit Muut V Biomassa 50 g WW /m V 20 V V V3 4 5 V4 Oligot Chirot Marenzell Macoma Ostracoda katkat kilkit Muut Kuva 12. Pohjaeläinyksilömäärät ja biomassat (yks/m 2 ja g WW/ m 2 ) profundaalialueen näyteasemilla vuonna Pohjaeläinnäytteet otettiin pehmeillä liejupohjilla Ekman noutimella ja kovemmilla pohjilla (savi sora - lieju) Van Veen tyyppisellä noutimella (=V). Näyteasemien väliset erot selittyivät ensisijaisesti pohjatyypillä. Pehmeisiin liejupohjiin verrattuna pohjaeläinyhteisöt olivat selvästi monimuotoisempia kovilla pohjilla. Biomassaa nostivat satunnaisesti esiintyvät kilkit ja erityisesti kovilla pohjilla liejusimpukat (Macoma). vertailuasemalla hyvä (as V4). Tuloksia tarkasteltaessa täytyy huomioida, että tässä esitetyt BBI-ELS arvot perustuvat vain yhden näyteaseman yhteen näytteenottoon. Yleensä ekologisen tilan arvioinnissa BBI-indeksi lasketaan tietylle vesimuodostumalle tiettynä ajanjaksona, jolloin saadut indeksiarvot perustuvat laajempaan aineistoon. Lopullinen tilaluokka määräytyy 20th percentile arvon eli hajontaa kuvaavan 20%-jakau- Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 218/

19 Lajimäärä V V3 4 5 V V Yksilömäärä 2500 yks/m V V as 71 as 152 as V152 as 82 as 73 as 3 as 2 as V3 Oligot Chirot Marenzell Macoma Ostracoda katkat kilkit Muut Kuva 13. Lajimäärä ja pohjaeläinyksilömäärät (yks/m 2 ) profundaalitutkimuksen näyteasemilla vuosina 2008 ja Pohjaeläinnäytteet otettiin pehmeillä liejupohjilla Ekman noutimella ja kovemmilla pohjilla (savi sora - lieju) Van Veen tyyppisellä noutimella (=V). Vuosien välillä pohjan tila oli pohjaeläimistön perusteella kohentunut asemilla 3, 2 ja V3 ja vastaavasti heikentynyt asemalla 82. Lajimäärä oli tippunut eniten asemalla 152. man mukaan; tällöin 80 % aineistosta edustaa vähintään ko. tilaa. Indeksin perustuessa yhteen ainoaan havaintoon ei ole havaintojen välistä hajontaa, jolloin tilaluokka määräytyy mediaanin mukaan, mikä voi antaa liiankin hyvän kuvan vesistön tilasta. Lähellä sijaitsevan Pyhtää Kotka Hamina merialueen laajassa pohjaeläintutkimuksessa vuonna 2012 todettiin yleisesti BBI-ELS arvojen mukaiseksi ekologiseksi tilaksi välttävä (Anttila-Huhtinen 2013). Em. julkaisussa on myös tarkasteltu kriittisesti BBI-indeksiä ja sen toimivuutta itäisen Suomenlahden rannikkoalueella. 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 218/2014

20 Taulukko 1. Itämeren pehmeille liejupohjille laaditun BBI indeksin (Brachis water Benthic Index) arvot ja BBI-ELS-arvot sekä vastaavat laatuluokat tutkimusvuosina 2008 ja Asemilta 4, 5 ja V4 on tulokset vain vuodelta Kaikki näyteasemat ovat vesimuodostumatyypiltään Suomenlahden sisäsaaristoa. Taulukossa on esitetty myös muut laskentaan liittyvät taustatiedot ja arvot (selitykset Liite 5). BBI-ELS arvojen mukaan pehmeiden liejupohjanäyteasemien ekologinen tila oli vuonna 2012 hyvä huono; tila oli paras asemalla 3 ja V4 ja vastaavasti heikoin asemilla 82 ja 73. Indeksi on kehitetty pehmeille liejupohjille, mikä selittää kovempi pohjaisten näyteasemien (Bästön alueen asemat 71, 152 ja V152) eriomaisia tila-arvioita. Hästholmen_3 Småholmen_2 Småholmen_V3 Hästholmsf_4 Småholmen_5 Hästholmsf_V AB_tot TotA(ES50-classified) S H' 0 1, , , , , , , H'_max 2,58 2,58 2,58 2,58 2,58 2,58 2,58 2,58 2,58 BQI_max 11,15 11,15 11,15 11,15 11,15 11,15 11,15 11,15 11,15 BQI 0, , , , , , , , BBI Vertailuarvo 0,6 0,6 0,6 0,6 0,6 0,6 0,6 0,6 0,6 BBI 0,01 0,37 0,06 0,17 0,14 0,13 0,26 0,41 BBI-ELS 0,02 0,62 0,1 0,28 0,23 0,22 0,43 0,68 BBI Luokka Hu H Hu Hu T V V H H BBI-ELS Luokka Hu H Hu Hu V V V T H Kejvsalö_71 Kejvsalö_152 Kejvsalö_V AB_tot TotA(ES50-classified) S H' 2, , , , , , H'_max 2,58 2,58 2,58 2,58 2,58 2,58 BQI_max 11,15 11,15 11,15 11,15 11,15 11,15 BQI 7, , , , , , BBI Vertailuarvo 0,6 0,6 0,6 0,6 0,6 0,6 BBI 0,74 0,69 0,68 0,63 0,55 0,46 BBI-ELS 1,23 1,15 1,13 1,05 0,92 0,77 BBI Luokka E E E E E E BBI-ELS Luokka E E E E E H Kejvsalö_82 Kejvsalö_ AB_tot TotA(ES50-classified) S H' 0, H'_max 2,58 2,58 2,58 2,58 BQI_max 11,15 11,15 11,15 11,15 BQI 0,5715 0, , ,30103 BBI Vertailuarvo 0,6 0,6 0,6 0,6 BBI 0,06 0,01 0,01 0,01 BBI-ELS 0,1 0,02 0,02 0,02 BBI Luokka Hu Hu Hu Hu BBI-ELS Luokka Hu Hu Hu Hu DCA-ordinaatiokuvaajan (Kuva 14) 1. akseli erotteli Bästön alueen näyteasemat selkeästi lajiston mukaan omaksi ryhmäkseen. Kaikilla em. asemilla pohja oli kovempaa kuin muilla, selkeillä liejupohjilla sisältäen liejun lisäksi hiekkaa, soraa ja konkretioita, mikä näkyi selkeästi alueen lajikoostumuksessa ja myös lajimäärissä. Pehmeän liejupohjan tyyppilajeja olivat Chironomus ja Procladius surviaissääsket, raakkuäyriäiset ja Potamothrix/Tubifex harvasukasmadot. Kovemmilla pohjilla lajeja oli enemmän ja Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 218/

21 tyyppilajeja olivat liejusimpukka (Macoma baltica), Corophium volutator, valkokatka (Monoporeia affinis) ja harvasukasmadot Tubifex costatus ja Psammoryctides barbatus. Erikoista on se, että Marenzelleria monisukasmatoa tavattiin tässä tutkimuksessa vain kovemmilta pohjilta, mikä voi selittyä sillä että em. alueet olivat samalla myös tutkimusalueen syvimpiä ja selkeimmin merellisiä alueita. 2. akselin erottelukyky oli jo selvästi heikompi kuin 1. akselin. Kuva 14. DCA ordinaatiossa 1. akseli erotteli selkeästi omaksi ryhmäkseen Bästön alueen kovempipohjaiset näyteasemat (asemat 152, 71 ja V152); pohjan laatu näkyi alueen lajikoostumuksessa ja lajimäärissä. MRPP-analyysin mukaan näyteasemien parittaisessa vertailussa lähes kaikki lajikoostumukseen ja lajien runsaussuhteisiin perustuvat erot olivat tilastollisesti merkitseviä; ainoastaan Semilaxin alueella sijaitsevien asemien 3 ja V4 ja vastaavasti asemien V3 ja 2 väliset erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Tulosten perusteella näyteasemien välisiä eroja selitti ennen kaikkea pohjatyyppi eikä pohjaeläintuloksissa voitu juurikaan havaita kalankasvatuksen vaikutuksia. Sekä laitosettä vertailuasemien pehmeiden pohjien tulokset vastasivat Pyhtää Kotka Hamina merialueen laajassa pohjaeläintutkimuksessa vuonna 2012 saatuja tuloksia metrin syvyisiltä liejupohjilta (Anttila-Huhtinen 2013). Näillä sisäsaariston matalilla liejupohjilla dominoivat rehevän pohjan tyyppilajit (Potamothrix/Tubifex ja Chironomus toukat) ja biomassat ovat yleisesti tasoa 5 20 g WW/m 2. Pohjan happitilanne oli heikoin Granbergin laitoksen näyteasemilla (asemat 82 ja 73). Nämä asemat sijaitsevat saarten eristämällä erillisellä syvännealueella; tällä alueella pohjan tila oli lähes yhtä huono etäämpänä olevalla vertailuasemalla kuin laitoksen lähiasemalla. Tämän tutkimuksen kovemmilla pohjilla pohjaeläinyhteisöt olivat huomattavasti monipuolisempia ja lajisto ilmensi vain lievää rehevyyttä. Kovahko savi-sora-lieju pohja kertoo jo itsessään siitä, että ko. paikalla 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 218/2014

22 on virtauksia; happitilanne on näillä alueilla parempi, ja veden vaihtuessa ympäröivän alueen kuormitus ei näy ko. paikalla yhtä selvästi kuin pehmeillä liejupohjilla. 4.3 UHANALAISTEN LAJIEN JA VIERASLAJIEN ESIINTYMINEN Viimeisin Suomen lajien uhanalaisuus julkaisu on vuodelta 2010 (Raussi ym. 2010). Parantuneen tiedon ansiosta arvioitujen lajien määrä (n lajia, 45 % Suomen lajistosta) on uusimmassa julkaisussa edellisiä suurempi, mutta puutteellisen tiedon vuoksi yli puolet Suomen lajistosta jäi edelleen arvioinnin ulkopuolelle. Näitä puutteellisesti tunnettuja lajeja on erityisesti kaksisiipisissä ja pistiäisissä. Tässä tutkimuksessa määritetyistä näytteistä ei löytynyt uhanalaisia lajeja (äärimmäisen uhanalaiset, erittäin uhanalaiset ja vaarantuneet) eikä silmällä pidettäviä lajeja. Suomen ympäristökeskuksen julkaisu vuodelta 2011 käsittelee vieraslajien havaitsemista Suomen merialueen seurannoissa (Ljungberg ym. 2011). Tässä Loviisan edustan kovien pohjien litoraalitutkimuksessa ja syvännealueiden tutkimuksessa tavattiin em. julkaisussa käsitellyistä lajeista seitsemän lajia. Lajia Marenzelleria (Polychaeta) esiintyi syvännealueiden näytteissä, lajeja Amphibalanus improvisus (Cirripedia, merirokko), Mytilopsis leucophaeta (Bivalvia, valekirjosimpukka), Palaemon elegans (Decapoda, Palaemonidae, sirokatkarapu) ja Hemimysis anomala (Mysidae, kaspianmassiainen) kivikkorantojen näytteissä ja lajeja Gammarus tigrinus (tiikerikatka, Amphipoda) ja Potamopyrgus antipodarum (vaeltajakotilo, Gastropoda) esiintyi molemmissa näytteissä. Suurinta osaa em. lajeista on tavattu alueella jo aiemminkin. Lajistollisesti kiinnostavimmat havainnot olivat Hemimysis anomala ja Palaemon elegans. Ympäristöhallinnon pohjaeläinrekisterin mukaan lajin H. anomala itäisin havainto on Suomenlahden rannikolla Sipoosta. Lajista P. elegans ei löytynyt rekisteristä lainkaan havaintoja. 4.4 POHJANLAATUTUTKIMUS Granbergin alueella kaikki näytteet saatiin otettua limnos-noutimella, mutta kaikilla muilla alueilla osa näytteistä jouduttiin ottamaan pohjan kovuuden vuoksi Van Veen noutimella (Liite 6). Erityisesti Bästön alueella jouduttiin näytteenotossa turvautumaan Van Veen noutimeen. Näytteenoton yhteydessä tehtyjen maastohavaintojen ja valokuvien (Liite 6) perusteella ei ole havaittavissa selkeää eroa pohjanlaadussa kalalaitosten lähiasemien ja etäämpänä sijaitsevien vertailuasemien välillä. Erityisesti pehmeät liejupohjat ovat koko tutkimusalueella sulfidiliejupohjia; sedimentin pinnalla oleva hapellinen kerros on ohut ja usein sedimentissä on havaittavissa lievää selvää rikkivedyn hajua. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 218/

23 5 TARKKAILUN KEHITTÄMINEN Kymijoen vesi ja ympäristö ry on saanut rahoitusta ESKO-kalatalousryhmältä (Kehittämisyhdistys Sepra ry 2013) kalanviljelyn tarkkailun kehittämishankkeeseen vuosille 2013 ja Hankkeen tarkoituksena on tutkia, testata ja arvioida uusia, kustannustehokkaita menetelmiä (biologiset tutkimukset, sondaukset, sameusmittaukset, yms.) kalankasvatustoiminnan vesistövaikutusten tarkkailuun. Tavoitteena on löytää tarkkailuun parhaiten soveltuvat menetelmät ja laatia tältä pohjalta hankkeessa mukana oleville kalankasvatuslaitoksille uudet tarkkailuohjelmat. Uusien menetelmien testauksen ohella hankkeen puitteissa toteutetaan laitosten voimassa olevat velvoitetarkkailut. Hankkeessa on mukana kalankasvatuslaitoksia Virolahden, Pyhtään ja Loviisan alueelta. VIITTEET Anttila-Huhtinen, M. & Raunio, J Kotkan Mussalon sataman laajennukseen liittyvä litoraalipohjaeläintutkimus kesällä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 78/2006. Anttila-Huhtinen Marja Pernajan Loviisan merialueen kalankasvatuslaitosten yhteistarkkailu vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu nro 181/2009. Anttila-Huhtinen, M Pohjaeläintutkimukset merialueella Pyhtää Kotka Hamina vuosina ja vertailua aikaisempiin tutkimuksiin. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 231/2013. Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää, L., Järvinen, M., Karjalainen, S.M., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka, S., Olin, M., Perus, J., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Ruuskanen, A., Siimes, K., Sutela, T., Vehanen, T. & Vuori, K.-M Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 7/2012. Jansson, B.-O. & Wulff, F Ecosystem analysis of a shallow sound in the northern Baltic a joint study by the Askö group. Contributionfrom Askö Lab. No 18, Univercity of Stocholm, pp Kantola, L., Koskenniemi, E., Paavola, R. & Heikkinen, M Ohjeita järvien ja jokien pohjaeläimistöseurannan näytteenottoon ja raportointiin. Pohjois-Pohjanmaan Ympäristökeskus, Ympäristöopas nro 87 Kehittämisyhdistys Sepra ry ESKO Etelä-Suomen Kalatalousohjelma, www sivut, , Kraufvelin, P. & Salovius, S Animal divercity in Baltic rocky shore macroalgae: can Cladophora glomerata compensate for lost Fucus vesiculosus? Estuarine, Coastal and Shelf Science 61: Ljungberg, R., Pikkarainen, A., Lehtiniemi, M. & Urho, L Vieraslajien havaitseminen Suomen merialueen seurannoissa. Suomen ympäristö no 10/2011, 68 s. Meissner, K., Aroviita, J., Hellsten, S., Järvinen, M., Karjalainen S. M., Kuoppala, M., Mykrä, H. & Vuori, K.-M Jokien ja järvien biologinen seuranta - näytteenotosta tiedon tallentamiseen. Ympäristöhallinnon menetelmäohjeita, versio Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 218/2014

24 Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., kivinen, I. & Leppänen, T Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja, sarja B nro 10. Mänttäri, V Loviisan merialueen kalalaitosten vesistötarkkailu vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 217/2012. Mänttäri, V Loviisan merialueen kalalaitosten vesistötarkkailu vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 187/2013. Perus, J., Bonsdorff, E., Bäck, S. Lax, H.-G.,Villnäs, A. & Westberg, V Zoobenthos as indicators of ecological status in coastal brackish waters: a comparative study from the Baltic Sea. Ambio 36(2-3): Perus, J. & Österberg, M BBI excel makson opas (lokakuu 2012). Raussi, P., Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) Suomen lajien uhanalaisuus, Punainen kirja Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus Helsinki Ympäristöhallinto Pohjaeläinten määrityskirjallisuutta. Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu, , Pintavesien_tilan_seuranta/Biologisten_seurantamenetelmien_ohjeet SFS 1989a. Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto käsihaavilla virtaavissa vesissä. Standardi SFS SFS 1989b. Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto Ekman-noutimella pehmeiltä pohjilta. Standardi SFS Vuori, K.-M., Mitikka, S. & Vuoristo, H. (toim.) Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Ympäristöhallinnon ohjeita 3. Åkerberg, A., Raunio, J. & Anttila-Huhtinen, M Mussalon jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailu vuonna 2011 ja litoraalipohjaeläintutkimus vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 162/2012. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 218/

25 LIITE 1 Loviisan merialueen yhteistarkkailussa mukana olevien kalankasvatuslaitosten laitoskohtaiset kuormitustiedot vuodelta Ominaiskuormitusten luparajat on esitetty suluissa ja luparajojen ylitykset punaisella. Lähde: Varsinaissuomen ELY Vuosi 2011 Lisäkasvu Rehunkäyttö Rehun Ravinnekuormitus Ominaiskuorma laitos tn Kuivarehu tn P kg/a N kg/a P kg/a N kg/a P g/kg/a N g/kg/a Altarskär Forell (790) 0 (5900) (5,5) 0 (40) Bästö Forell (790) 3698 (5900) ,4 (5,5) 46 (40) Guy Granberg (200) 913 (1500) (6) 42 (46) Semilax Stenören (390) 2086 (2900) ,7 (6) 49 (46) Semilax Vastaholmen ,4 (6) 47 (46) Se Trålhamnen (talvisäilytys) ,5 29 2, Yhteensä Loviisan merialueen yhteistarkkailussa mukana olevien kalankasvatuslaitosten laitoskohtaiset kuormitustiedot vuodelta Ominaiskuormitusten luparajat on esitetty suluissa ja luparajojen ylityksen punaisella. Lähde: Varsinaissuomen ELY-keskus Vuosi 2012 Lisäkasvu Rehunkäyttö Rehun Ravinnekuormitus Ominaiskuorma laitos tn Kuivarehu tn P kg/a N kg/a P kg/a N kg/a P g/kg/a N g/kg/a Altarskär Forell (790) 0 (5900) (5,5) 0 (40) Bästö Forell (790) 3900 (5900) ,0 (5,5) 42 (40) Guy Granberg (200) 0 (1500) (6) 0 (46) Semilax Stenören 4, (390) 299 (2900) ,3 (6) 42 (46) Semilax Vastaholmen (390) 2615 (2900) ,8 (6) 41 (46) Se Trålhamnen (talvisäilytys) 5,8 0,5 4,2 (40) 30 (290) Yhteensä

26 LIITE 2.1 Litoraalipohjaeläintutkimus vuonna 2011: näyteasemat ja taustatiedot Koordinaatit syv m YK / KKJ ositus muuta Vastaholmen as kivet (70%), pienet kivet, lohkareet näyte 1 0,4 6/8 näyte 2 0,5 6/8 näyte 3 0,6 3/8 Vastaholmen as kivet (80%), lohkareet näyte 1 0,5 5/8 näyte 2 0,5 3/8 näyte 3 0,5 3/8 Stenören as kivet (60%), pienet kivet, lohkareet näyte 1 0,3 5/8 näyte 2 0,4 4/8 näyte 3 0,5 4/8 Stenören as kivet (60%), pienet kivet, lohkareet näyte 1 0,3 3/8 näyte 2 0,3 3/8 näyte 3 0,5 3/8 Högholmen vertailu kivet (80%), pienet kivet, lohkareet näyte 1 0,6 5/8 näyte 2 0,4 5/8 näyte 3 0,6 4/8 Storstensholmen vertailu kivet (50%) ja lohkareet (50%) näyte 1 0,6 2/8 näyte 2 0,5 3/8 näyte 3 0,5 2/8

27 LIITE 2.2 Syvännealueen pohjaeläintutkimus vuonna 2012: näyteasemat ja taustatiedot As Aseman koko nimi Koordinaatit Näytteen Syvyys Pohjan laatu + muuta nro (POHJE rekisteri) otto m 3 Loviisameri ,0 hapellinen kerros 2 cm, _Hästholmen_3 alla harmaa lieju, seassa savea ja sulfidin otin: Ekman raitoja, alinna liejunsekainen savi/savi 2 Loviisameri ,0 hapellinen kerros n. 2 mm, _Småholmen_2 vähän bakteerikasvustoa, musta sulfidilien otin: Ekman ju, alempana seassa savea, H 2 S 2/3 (selvä) V3 Loviisameri ,0 hapellinen kerros 3 4 mm, _Småholmen_V3 alla musta sulfidilieju, seassa alemn otin: Ekman pana vähän savea, H 2 S 1/3 (lievä) 4 Loviisameri_Hästholms ,0 Hapellinen kerros 0,5 cm, alla musta sulfifjärden_4 dilieju, alinna mustanharmaa sulfidilieju/ n otin: Ekman savi H 2 S 1/3 (lievä) 5 Loviisameri_ ,0 Hapellinen kerros 1,0 cm, alla tumman Småholmen_5 harmaa lieju, seassa savea, sulfidiraitoja, n otin: Ekman alla liejunsekainen savi, H 2 S 1/3 (lievä) V4 Loviisameri_Hästholms ,0 Hapellinen kerros 1,5 cm, alla tummanharfjärden_v4 maa lieju, sulfidiraitoja, seassa savea n otin: Ekman H 2 S 1/3 (lievä) 82 Pernajameri ,0 hapellinen kerros 2 mm, alla musta _Kejvsalö_82 sulfidilieju, alla sulf.lieju/ savi, n otin: Ekman H 2 S 2/3 (selvä) 73 Pernajameri ,0 hapellinen kerros 2 mm, alla musta _Kejvsalö_73 sulfidilieju, alempana seassa savea, n otin: Ekman H 2 S 2/3 (selvä) 71 Pernajameri_ ,0 Kokonaan hapellista, hiekka, hiekka/lieju, Kejvsalö_71syvänne seassa soraa ja konkretioita, alinna savi n otin: pieni VanVeen 152 Pernajameri ,0 Hapellinen kerros 0,5 1 cm, hiekka, lieju, _Kejvsalö_152 sora, hapellisen kerr. Alla hiekan ja soran n otin: pieni VanVeen seassa sulfidiliejua V152 Pernajameri Hapellinen kerros 0,5 cm, hiekka, lieju, _Kejvsalö_V152 alempana hiekan seassa sulfidiliejua, n otin: pieni VanVeen soraa, hiesua

28 LIITE 3.1 Litoraalipohjaeläintutkimuksen tulokset Vastaholmenin näyteasemilta 1 ja 2. Kummaltakin asemalta otettiin 3 x 20 sekunnin potkuhaavinäytteet (silmäkoko 0,5 mm). Taulukossa on esitetty lajien/taksonien semikvantitatiiviset yksilömäärätulokset: summa 3 näytteessä, % osuus kokonaisyksilömäärästä, yksilömäärien keskiarvo/näyte ja keskihajonta. Paikan nimi Loviisameri_Vastaholmen_asema1 Loviisameri_Vastaholmen_asema2 Näytteenottoaika Näytteenoton syvyysväli [m] 0,4 0,6 0,5 0,5 Summa % osuus Keskiarvo Keskihajonta Summa % osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji yks yks yks yks yks yks NEMERTEA NEMERTEA 1 0,1 0,33 0,58 Cyanophthalma obscura 1 0,1 0,33 0,58 OLIGOCHAETA Potamothrix/Tubifex 2 0,1 0,67 1,15 Nais 1 0,1 0,33 0,58 Stylaria lacustris 3 0,2 1 1,73 HIRUDINEA Piscicola geometra 3 0,2 1 1,73 GASTROPODA Theodoxus fluviatilis 1 0,1 0,33 0,58 6 0,3 2 1,73 Bithynia tentaculata 1 0,1 0,33 0,58 3 0,2 1 1,73 Hydrobia ventrosa 1 0,1 0,33 0,58 1 0,1 0,33 0,58 Hydrobia ulvae 2 0,1 0,67 1,15 Potamopyrgus antipodarum 11 0,8 3,67 6, ,7 4,33 5,13 Lymnaea stagnalis 6 0,4 2 2,65 Lymnaea palustris 32 2,3 10,67 8, ,5 9 6,56 Radix peregra 91 6,4 30,33 40, ,73 Anisus vortex 4 0,3 1,33 2,31 5 0,3 1,67 2,89 BIVALVIA Mytilopsis leucophaeata 37 2,6 12,33 16, ,6 28,33 9,02 ARACHNIDA ARANEAE 1 0,1 0,33 0,58 Halacaridae 8 0,6 2,67 2,52 8 0,4 2,67 0,58 CRUSTACEA OSTRACODA 2 0,1 0,67 0,58 Praunus flexuosus 8 0,4 2,67 2,52 Leptocheirus pilosus 3 0,2 1 1,73 Gammarus juv , , ,6 472,67 221,82 Gammarus duebeni 3 0,2 1 1,73 Gammarus zaddachi 11 0,6 3,67 4,04 Gammarus tigrinus , ,6 46,33 17,04 Palaemon elegans 3 0,2 1 1,73 3 0,2 1 1,73 EPHEMEROPTERA Caenis horaria 6 0,4 2 2,65 2 0,1 0,67 1,15 ODONATA Ischnura elegans 16 1,1 5,33 4,62 8 0,4 2,67 2,52 TRICHOPTERA Phryganea grandis 3 0,2 1 1,73 2 0,1 0,67 1,15 Limnephilidae ,67 4,16 2 0,1 0,67 1,15 Athripsodes 2 0,1 0,67 1,15 DIPTERA Chironomidae Orthocladiinae ,67 4,04 2 0,1 0,67 1,15 Kiefferulus tendipediformis 6 0,3 2 1,73 Chironomus 1 0,1 0,33 0,58 2 0,1 0,67 0,58 Endochironomus 4 0,2 1,33 1,53 Glyptotendipes 8 0,6 2,67 2, ,6 3,67 3,21 Microtendipes chloris agg. 22 1,6 7,33 11, ,3 8 8 Tanytarsini 8 0,6 2,67 2,52 COLEOPTERA Haliplus larv. 1 0,1 0,33 0,58 Colymbetes larv. 2 0,1 0,67 1,15 Summa Lajiluku 25 33

29 LIITE 3.2 Litoraalipohjaeläintutkimuksen tulokset Stenörenin näyteasemilta 1 ja 2. Kummaltakin asemalta otettiin 3 x 20 sekunnin potkuhaavinäytteet (silmäkoko 0,5 mm). Taulukossa on esitetty lajien/taksonien semikvantitatiiviset yksilömäärätulokset: summa 3 näytteessä, % osuus kokonaisyksilömäärästä, yksilömäärien keskiarvo/näyte ja keskihajonta. Paikan nimi Näytteenottoaika Näytteenoton syvyysväli [m] Loviisameri_Stenören_asema1 Loviisameri_Stenören_asema ,3 0,5 0,3 0,5 Summa % osuus Keskiarvo Keskihajonta Summa % osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji yks yks yks yks yks yks CNIDARIA Hydra 13 0,6 4,33 4,04 PLATYHELMINTHES TURBELLARIA 6 0,6 2 3,46 5 0,2 1,67 2,89 Polycelis 8 0,8 2,67 4, ,8 13,33 23,09 NEMERTEA NEMERTEA 2 0,2 0,67 1,15 NEMATODA NEMATODA 3 0,1 1 1,73 POLYCHAETA Manayunkia aestuarina 3 0,1 1 1,73 OLIGOCHAETA Paranais litoralis 2 0,2 0,67 1,15 Stylaria lacustris 2 0,2 0,67 1,15 3 0,1 1 1,73 GASTROPODA Theodoxus fluviatilis 4 0,4 1,33 1,15 Bithynia tentaculata 3 0, ,1 1 1,73 Hydrobia ventrosa 2 0,2 0,67 1,15 Lymnaea stagnalis 1 0,1 0,33 0,58 Lymnaea palustris 65 6,1 21,67 7, , ,11 Radix peregra ,7 80,33 30, ,3 23,67 20,13 Physa fontinalis 2 0,2 0,67 1,15 Anisus vortex 16 1,5 5,33 5, ,39 Bathyomphalus contortus 4 0,4 1,33 1,15 BIVALVIA Cerastoderma glaucum 4 0,4 1,33 2,31 Mytilopsis leucophaeata 6 0,6 2 1,73 Macoma baltica 10 0,9 3,33 4, ,8 6 1,73 ARACHNIDA Halacaridae 2 0,2 0,67 1, ,7 5,33 5,51 CRUSTACEA OSTRACODA 5 0,5 1,67 1, ,73 Praunus flexuosus 10 0,9 3,33 3, ,7 5 0 Jaera 24 2,3 8 12, ,5 54,33 33,25 Gammarus juv ,9 130,33 78, ,1 268,33 113,07 Gammarus duebeni 2 0,2 0,67 1,15 Gammarus zaddachi 1 0 0,33 0,58 Gammarus salinus 2 0,2 0,67 1,15 Gammarus tigrinus ,7 55,67 23, ,33 68,71 Palaemon elegans 9 0,8 3 2,65 EPHEMEROPTERA Caenis horaria 1 0,1 0,33 0,58 3 0,1 1 1,73 TRICHOPTERA TRICHOPTERA juv. 4 0,4 1,33 1,15 Ecnomus tenellus 4 0,4 1,33 1,15 Hydropsyche contubernalis 1 0 0,33 0,58 Limnephilidae 2 0,2 0,67 1,15 9 0,4 3 0 Athripsodes 1 0,1 0,33 0, ,33 0,58 DIPTERA Psychodidae Psychodidae larv. 2 0,2 0,67 1,15 Chironomidae Arctopelopia 17 1,6 5,67 5, ,33 13,32 Potthastia longimanus 2 0,2 0,67 1,15 Orthocladiinae 7 0,7 2,33 2, ,5 3,67 4,04 Kiefferulus tendipediformis 2 0,2 0,67 1,15 3 0,1 1 1,73 Dicrotendipes 4 0,4 1,33 1, ,5 3,67 6,35 Endochironomus 3 0,1 1 1,73 Glyptotendipes 3 0,1 1 1,73 Microtendipes chloris agg. 7 0,7 2,33 2, ,9 6,33 4,16 COLEOPTERA Haliplus larv. 7 0,7 2,33 0,58 Nebrioporus depressus ,67 6,35 Summa Lajiluku 38 28

30 LIITE 3.3 Paikan nimi Loviisameri_Högholmen_vertailu1 Loviisameri_Storstensholmen_vertailu2 Näytteenottoaika Näytteenoton syvyysväli [m] 0,4 0,6 0,5 0,6 Summa % osuus Keskiarvo Keskihajonta Summa % osuus Keskiarvo Keskihajonta Ryhmä ja laji yks yks yks yks yks yks PLATYHELMINTHES TURBELLARIA 5 0,4 1,67 1,53 Polycelis 2 0,2 0,67 1,15 NEMERTEA NEMERTEA 4 0,1 1,33 2,31 OLIGOCHAETA Enchytraeidae 1 0,1 0,33 0,58 Psammoryctides barbatus 2 0,2 0,67 1,15 Paranais litoralis 4 0,1 1,33 2,31 Stylaria lacustris 4 0,1 1,33 2,31 HIRUDINEA Piscicola geometra 2 0,2 0,67 1,15 5 0,2 1,67 2,08 GASTROPODA Theodoxus fluviatilis 36 3,2 12 3, ,4 13,67 7,77 Bithynia tentaculata 8 0,3 2,67 2,31 Hydrobia ulvae 1 0,1 0,33 0,58 Potamopyrgus antipodarum 1 0,1 0,33 0,58 Lymnaea stagnalis 5 0,4 1,67 2,89 3 0,1 1 0 Lymnaea palustris 3 0,3 1 1,73 Radix peregra 60 5, ,4 4 4 Physa fontinalis 1 0,1 0,33 0,58 Bathyomphalus contortus 1 0,1 0,33 0,58 3 0,1 1 1,73 BIVALVIA Cerastoderma glaucum 1 0,1 0,33 0,58 Mytilopsis leucophaeata ,33 4, ,9 57,33 29,48 Macoma baltica 14 1,3 4,67 3,06 ARACHNIDA Halacaridae 9 0,8 3 2,65 5 0,2 1,67 2,89 CRUSTACEA OSTRACODA 2 0,2 0,67 1,15 4 0,1 1,33 2,31 Amphibalanus improvisus 1 0,1 0,33 0,58 2 0,1 0,67 0,58 Hemimysis anomala 19 0,7 6,33 10,97 Praunus flexuosus 2 0,2 0,67 1,15 Asellus aquaticus 1 0 0,33 0,58 Jaera 44 3,9 14,67 5,51 Gammarus juv , , ,6 555,67 101,19 Gammarus zaddachi 12 1,1 4 5,29 2 0,1 0,67 0,58 Gammarus salinus 1 0,1 0,33 0,58 Gammarus tigrinus 71 6,4 23,67 2, ,3 234,33 122,79 Palaemon elegans 4 0,4 1,33 1, ,4 4,33 6,66 EPHEMEROPTERA Caenis horaria 4 0,4 1,33 2, ,33 0,58 ODONATA Ischnura elegans 24 0,8 8 8 Aeshna grandis 1 0 0,33 0,58 Somatochlora metallica 2 0,1 0,67 0,58 TRICHOPTERA TRICHOPTERA juv. 2 0,2 0,67 1,15 Hydroptila 1 0,1 0,33 0,58 3 0,1 1 1,73 Lype phaeopa 1 0,1 0,33 0,58 Psychomyia pusilla 3 0,3 1 1,73 Ecnomus tenellus 4 0,4 1,33 1, ,33 2,31 Hydropsyche contubernalis 3 0,3 1 1 Phryganea grandis 2 0,2 0,67 1,15 4 0,1 1,33 1,53 Limnephilidae 3 0, ,2 1,67 2,08 Ceraclea annulicornis 1 0,1 0,33 0,58 Athripsodes 8 0,7 2,67 2,08 Mystacides 1 0,1 0,33 0,58 DIPTERA Chironomidae Procladius 1 0 0,33 0,58 Arctopelopia 23 2,1 7,67 2,52 Orthocladiinae 1 0,1 0,33 0, ,6 5,67 2,08 Kiefferulus tendipediformis 3 0,3 1 1, ,33 8,33 Chironomus 8 0,3 2,67 4,62 Dicrotendipes 4 0,4 1,33 1,15 9 0,3 3 4,36 Einfeldia 4 0,1 1,33 2,31 Endochironomus 2 0,2 0,67 1,15 4 0,1 1,33 2,31 Glyptotendipes 4 0,4 1,33 1, ,7 16 6,93 Microtendipes chloris agg. 4 0,4 1,33 2, ,33 12,86 Tanytarsini 4 0,4 1,33 1,15 8 0,3 2,67 2,31 COLEOPTERA Dytiscidae larv. 2 0,2 0,67 1,15 Summa Lajiluku 45 36

31 LIITE 4.1 Pernajan merialueen kalankasvatuslaitosten profundaalialueen pohjaeläintutkimuksen tulokset syksyltä Kultakin asemalta otettiin 4 rinnakkaisnostoa pienellä Van Veen noutimella (260 cm 2 ) tai Ekman noutimella (231 cm 2 ). Taulukossa on esitetty rinnakkaisnostojen mukaiset yksilömäärien ja biomassojen keskiarvotulokset keskihajontoineen (yks/m 2, g WW/m 2 ). Paikan nimi Näytteenottoaika Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin YKSILÖMÄÄRÄT k arvo keskihaj k arvo keskihaj k arvo keskihaj k arvo keskihaj k arvo keskihaj Ryhmä ja laji yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² POLYCHAETA Marenzelleria OLIGOCHAETA Tubifex costatus Psammoryctides barbatus Potamothrix/Tubifex Paranais litoralis BIVALVIA Macoma baltica CRUSTACEA Saduria entomon Jaera Corophium volutator Gammarus juv Gammarus zaddachi Gammarus salinus Gammarus tigrinus Monoporeia affinis Chironomidae Procladius Chironomus juv Chironomus aprilinus Chironomus plumosus t Chironomus semireductus t Summa Lajiluku Kejvsalö_71syvänne Kejvsalö_152 Kejvsalö_V152 Kejvsalö_82 Kejvsalö_ Pieni VanVeen Pieni VanVeen Pieni VanVeen Ekman Ekman Paikan nimi Kejvsalö_71syvänne Kejvsalö_152 Kejvsalö_V152 Kejvsalö_82 Kejvsalö_73 BIOMASSA g WW/m 2 k arvo keskihaj k arvo keskihaj k arvo keskihaj k arvo keskihaj k arvo keskihaj Marenzelleria 1,448 0,456 0,217 0,161 1,413 0,482 OLIGOCHAETA 0,509 0,876 0,587 0,53 0,041 0,047 Macoma baltica 7,508 8,62 11,674 23,059 54,266 57,337 Saduria entomon 7,436 11,007 2,466 4,933 Jaera 0,013 0,025 0,003 0,006 AMPHIPODA 3,487 3,68 0,695 0,353 0,051 0,066 Chironomidae 0,004 0,008 0,188 0,333 0,026 0,052 0,342 0,667 0,447 0,577 Summa 20,403 19,995 13,363 23,27 58,263 61,513 0,342 0,667 0,447 0,577

32 LIITE 4.2 Loviisan merialueen kalankasvatuslaitosten (Semilaxin laitokset) profundaalialueen pohjaeläintutkimuksen tulokset syksyltä Kultakin asemalta otettiin 4rinnakkaisnostoa pienellä Van Veen noutimella (260 cm 2 ) tai Ekman noutimella (231 cm 2 ). Taulukossa on esitetty rinnakkaisnostojen mukaiset yksilömäärien ja biomassojen keskiarvotulokset keskihajontoineen (yks/m 2, g WW/m 2 ). Paikan nimi Näytteenottoaika Näytteenotto syvyys [m] Näytteenotin YKSILÖMÄÄRÄ k arvo keskihaj k arvo keskihaj k arvo keskihaj k arvo keskihaj k arvo keskihaj k arvo keskihaj Ryhmä ja laji yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² OLIGOCHAETA Potamothrix/Tubifex Paranais frici Paranais litoralis GASTROPODA Potamopyrgus antipodarum CRUSTACEA OSTRACODA Saduria entomon Gammarus juv Chironomidae Procladius Chironomus juv Chironomus aprilinus Chironomus plumosus t Chironomus semireductus t Polypedilum nubeculosum Summa Lajiluku Hästholmen_3 Småholmen_2 Småholmen_V3 Hästholmsfjärden_4 Småholmen_5 Hästholmsfjärden_V Ekman Ekman Ekman Ekman Ekman Ekman Paikan nimi Hästholmen_3 Småholmen_2 Småholmen_V3 Hästholmsfjärden_4 Småholmen_5 Hästholmsfjärden_V4 BIOMASSA g WW/m 2 k arvo keskihaj k arvo keskihaj k arvo keskihaj k arvo keskihaj k arvo keskihaj k arvo keskihaj OLIGOCHAETA 1,393 0,455 0,023 0,033 0,149 0,157 0,231 0,157 GASTROPODA 0,083 0,142 OSTRACODA 0,03 0,017 0,002 0,004 0,013 0,017 0,041 0,043 0,035 0,016 Saduria entomon 20,779 41,558 AMPHIPODA 0,014 0,016 0,006 0,013 0,011 0,022 Chironomidae 7,938 4,198 2,797 0,927 1,411 0,749 4,126 0,43 12,356 3,478 6,16 2,859 Summa 9,459 3,71 2,799 0,929 1,434 0,767 4,139 0,429 12,553 3,553 27,215 44,044

33 LIITE 5 BBI-indeksin ja BBI-ELS-arvojen laskentataulukon selitykset : AB tot = kokonaisyksilötiheys yks/m2 S = laji- tai taksonimäärä H = Shannon-Wienerin indeksi H max = tyypeittäin ja syvyysluokittain korkein H -arvo BQI = Benthic Quality Index BQI max = tyypeittäin ja syvyysluokittain korkein BQI-arvo BBI vert.arvo = tyyppi- ja syvyysvyöhykekohtainen BBI-referenssiarvo (odotusarvo) BBI = Brackish water Benthic Index BBI-ELS = BBI indeksin ekologinen laatusuhde (BBI / BBI-vert.arvo) BBI ja BBI-ELS laatuluokat: E = Erinomainen H = Hyvä T = Tyydyttävä V = Välttävä Hu = Huono

34 LIITE 6.1 Semilax Stenören as syv. 13 m; n otin Van Veen KKJ YK hapellinen lieju 0,5 cm, liejunsekainen hiekka, heikkoja sulfidiraitoja, soraa, vähän savea Semilax Stenören as syv. 13 m; n otin limnos KKJ YK hapellinen kerros 1,5 cm, alla tummanharmaa lieju ja sulf.raitoja, tumm.harmaa lieju seassa savea, alinna liejunsekainen savi, propun pituus 30 cm, H2S 0,5/3 eli hyvin lievä Semilax Stenören as 1.3 VERTAILU syv. 15 m; n otin limnos KKJ YK hapellinen kerros 1,5 cm, alla musta sulf.lieju, mustan harmaa sulf.lieju, alinna tumm.harmaa savensekainen lieju, propun pituus 28 cm, H2S 1/3 (lievä) Semilax Stenören & Vastaholmen as 1.4 VERTAILU syv. 13 m; n otin Van Veen KKJ YK hapellinen kerros 0,3 cm, alla hiekan ja saven sekainen lieju, hiesu H2S 1/3 (lievä)

35 LIITE 6.2 Semilax Vastaholmen as 2.1 syv. 12 m; n otin Van Veen KKJ YK hapellinen kerros 0,4 cm, alla hiekan ja liejun sekainen hiesu, heikkoja sulf.raitoja, soraa Semilax Vastaholmen as 2.2 syv. 12 m; n otin limnos KKJ YK hapellinen kerros 2 cm, alla tummanharmaa lieju, sulf.raitoja, sen alla seassa savea, propun pituus 27 cm, H2S 1/3 (lievä)

36 LIITE 6.3 Granberg as 3.1 Granberg as 3.2 syv. 10 m; n otin limnos syv. 12 m; n otin limnos KKJ YK KKJ YK hapellinen kerros 1 cm, alla tumm.harmaa sulf.lieju, hapellinen kerros 0,2 cm, alla musta sulf.lieju, alla sen alla harmaa seassa savea, alinna hiesua, hiekkaa, seassa savea soraa, propun pituus 25 cm, H2S 0,5/3 (hyvin lievä) propun pituus 44 cm, H2S 2/3 (selvä) Granberg as 3.3 VERTAILU Granberg as 3.4 VERTAILU syv. 12 m; n otin limnos syv. 12 m; n otin limnos KKJ YK KKJ YK hapellinen kerros 0,5 cm, bakteerikasvustoa, musta hapellinen kerros 0,3 cm, bakteerikasvustoa, musta sulf.lieju, alla tumm.harmaa lieju, seassa savea sulf.lieju, alempana seassa savea, tumm.harmaa propun pituus 35 cm, H2S 1/3 (lievä) savi/lieju, propun pituus 42 cm, H2S 2/3 (selvä)

37 LIITE 6.4 Bästö as 4.1 Bästö as 4.2 syv. 15 m; n otin Van Veen syv. 16 m; n otin Van Veen KKJ YK KKJ YK hapellinen kerros 0,5 cm, hiekka, lieju, alla 2 cm hiekkaa ja konkretioita sulf.lieju, seassa soraa ja hiekkaa Bästö as 4.3 VERTAILU Bästö as 4.4 VERTAILU syv. 19 m; n otin Van Veen syv. 17 m; n otin limnos KKJ YK KKJ YK hapellinen kerros 0,5 cm, hiekka, lieju, alla 2 cm hiekkaa sulf.lieju, hiekka, sora