LOVIISAN MERIALUEEN KALALAITOSTEN VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2012

Transkriptio

1 LOVIISAN MERIALUEEN KALALAITOSTEN VESISTÖTARKKAILU VUONNA 212 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti nro 187/213 Viivi Mänttäri

2 TIIVISTELMÄ Tässä raportissa käsitellään Loviisan merialueen kalankasvatuslaitosten velvoitetarkkailuun kuuluvat tutkimukset vuodelta 212. Alueella toimi vuonna 212 kolme yhteistarkkailussa mukana olevaa laitosta: Semilax Stenören, Semilax Vastaholmen ja Bästö. Näistä Vastaholmenin laitoksella oli tuotantoa vain kesäkauden ulkopuolella. Lisäksi Semilaxin Trålhamnen laitoksella oli kalojen talvisäilytystä. Laitosten kokonaistuotanto (14 tonnia), fosforikuorma (484 kg) sekä typpikuorma (4112 kg) olivat edellisvuotta pienempiä. Laitokset sijaitsevat itäisen Suomenlahden rannikon saaristovyöhykkeellä, joka on kokonaisuudessaan rehevää merialuetta. Laitosten vedenlaatutarkkailun näytteet otettiin kolmelta näyteasemalta kesän aikana yhden kerran ( ). Näyteasemat sijaitsevat 25 6 metrin päässä laitoksista. Tarkkailun tarkoituksena on seurata vedenlaadun mahdollisia muutoksia pidemmällä aikavälillä laitosten lähialueella käyttämällä hyväksi myös muuta alueelta saatavissa olevaa vedenlaatudataa. Lisäksi toteutettiin perifytonin klorofyllitutkimus kullakin laitosalueella. Näytteenottoaikaan vedenlaatu vastasi laitosten lähialueella merialueen yleistä vedenlaatua. Kesällä alusveden happitilanne oli huono useilla tarkkailupisteillä ja fosforia pääsi vapautumaan pohjasedimenteistä. Vedenlaatutulosten perusteella koko tutkimusalue on rehevää merialuetta. Vedenlaatu oli pääsääntöisesti pysynyt edellisvuoden tasolla. Perifytonin klorofyllipitoisuus oli selvästi suurin Semilaxin laitosalueella, jossa Loviisan voimalaitoksen lämpimät purkuvedet todennäköisesti edesauttavat leväkasvua. Klorofyllipitoisuudet olivat tällä laitoksella selvästi vertailualuetta, muita laitosalueita sekä edellisen tutkimuksen (vuosi 21) tuloksia korkeampia. Myös Bästön ja Granbergin laitoksilla tulokset olivat vertailualueita korkeampia, mutta erot olivat näillä asemilla selvästi pienempiä. Semilaxin laitosalueen tuloksia lukuun ottamatta perifytonin klorofyllipitoisuus oli hyvin samaa tasoa kuin samaan aikaan Pyhtään edustalla tehdyssä tutkimuksessa.

3 SISÄLTÖ 1 Johdanto 1 2 Sääolot ja jokien virtaamat 3 3 Kalankasvatuslaitosten lisäkasvu ja ravinnekuormitus 5 4 Aineisto ja menetelmät Vedenlaatuseuranta Perifytontutkimus 9 5 Tulokset ja tulosten tarkastelu Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu Perifyton Vedenlaadun kehitys pidemmällä aikavälillä 16 6 Yhteenveto 19 7 Tarkkailun kehittäminen 2 Viitteet 21 Liitteet: Liite 1. Näyteasemien tiedot ja määritysmenetelmät Liite 2. Merialueen kuormitus vuonna 212 Liite 3. Vedenlaadun analyysitulokset Liite 4. Perifytontutkimuksen tulokset

4 JOHDANTO Kymijoen vesi ja ympäristö ry toteuttaa Loviisan merialueen kalankasvatuslaitosten vesistövaikutusten yhteistarkkailua (kuvat 1 ja 2). Yhteistarkkailun tarkoituksena on täyttää seuraavien ympäristölupaviraston päätöksen varassa toimivien laitosten tarkkailuvelvoitteet: Handesbolaget Altarskär Forell Dnro ESAVI/29/4.8/21, Oy Bästö Forell Ab Dnro ESAVI/27/4.8/21, Guy Granberg Dnro ESAVI/3/4.8/21, Oy Semilax Ab Dnro LSY-27-Y-358, Kuva 1. Loviisan alueen kalankasvatuslaitokset, niiden vedenlaatutarkkailun näyteasemat (3 asemaa) ja vertailuasemina käytetyt näyteasemat (Ympäristöhallinnon Hertta-vedenlaaturekisteri). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti nro 187/213 1

5 Kuva 2. Kalankasvatuslaitosten sijainti Loviisan merialueella ja alueen muu kuormitus (pistekuormitus ja alueelle purkautuvat joet). 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti nro 187/213

6 Lupamääräysten mukaan luvanhaltioiden tulee tarkkailla kalankasvatuksen vaikutuksia merialueen tilaan ja Natura-alueeseen ympäristöviranomaisen hyväksymällä tavalla. Tässä yhteenvedossa on esitelty vesistötarkkailun tulokset vuodelta 212. Tarkkailussa noudatettiin edellisvuoden tapaan Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n laatimaa tarkkailuohjelman päivitystä (ohjelmalla ei vielä ole hyväksymispäätöstä). Näyteasemat ja niiden sijainnit on esitetty kuvassa 1 ja liitteessä 1. Vuoden 212 tarkkailu piti sisällään fysikaalis-kemiallista vedenlaatuseurantaa, perifytontutkimuksen, pohjan laadun tarkkailun ja pohjaeläintutkimuksen. Pohjan laadun tarkkailun sekä pohjaeläintutkimuksen tulokset raportoidaan myöhemmin omana raporttinaan. Laitoksista käytetään myöhemmin tekstissä seuraavia lyhennettyjä nimiä: Altarskär, Bästö, Granberg, Semilax Stenören ja Semilax Vastaholmen. Altarskärin laitoksella ei ole ollut tuotantoa vuoden 23 jälkeen. 2 SÄÄOLOT JA JOKIEN VIRTAAMAT Vuosi 212 oli koko maassa hyvin tavanomainen lämpötilojen suhteen, mutta hellepäivät jäivät hyvin vähäisiksi (Ilmatieteen laitos 212). Kotkassa lämpötilat pysyttelivät huhtilokakuussa pitkänajan keskiarvon tuntumassa (kuva 3). Heinäkuu oli selvästi vuoden lämpimin kuukausi ja helmikuu kylmin. Helmi- ja joulukuussa oli selvästi tavanomaista kylmempää. Tammi-, maalis- ja marraskuussa lämpötila oli puolestaan tavanomaista korkeampi. Kuten muuallakin Suomessa myös Kotkassa sademäärät olivat selvästi tavallista suurempia. Kuukausittaiset sadesummat nousivat selvästi pitkänajan keskiarvon yläpuolelle elokuuta lukuun ottamatta. Sademäärät nousivat hyvin suuriksi loppuvuodesta ja etenkin syys-lokakuussa satoi paljon. lämpötila ( C) sademäärä (mm) Kuva 3. Eri kuukausien keskilämpötila ( º C) ja sademäärät (mm) vuonna 212 Kotkan Kirkonmaalla ja vastaavat pitkän ajanjakson ( ) keskiarvot Kotkan Rankissa. Lähde: Ilmatieteen laitos Vuonna 212 tuuli eniten lounaasta, jonne keskittyi lähes 23 % havainnoista (taulukko 2). Vähiten tuuli puolestaan luoteesta. Tuulen voimakkuuden kuukausikeskiarvot vaihtelivat 2,2 ja 11,2 m/s välillä. Keskimäärin itätuuli oli voimakkain. Kovatuulisia päiviä (keskituulennopeus yli 14 m/s) havaittiin vuonna 212 Kotkassa yhteensä viisi. Myrskypäiviä (keskituulennopeus yli 21 m/s) ei havaittu lainkaan. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti nro 187/213 3

7 Taulukko 1 Keskimääräinen tuulen voimakkuus (m/s) ja suunta (% havainnoista) sekä voimakkuuden kuukausittaiset minimi- ja maksimiarvot (m/s) Kotkan Rankissa vuonna 212. Lähde: Ilmatieteen laitos pohjoinen koillinen itä kaakko etelä lounas länsi luode % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s min 2,2 3,3 3,9 3,2 3,7 4,1 3,3 2,3 maks 5,3 11,2 9,6 7,3 7,6 7,7 5,5 5,3 ka ,3 3,7 12,8 5,3 9,3 6,1 12,4 4,9 14,7 5,4 22,9 6, 1,8 4,5 6,3 3,8 Loviisaa lähin meriveden pinnankorkeuden mittausasema sijaitsee Haminassa lähellä Tervasaaren matkustajasatamaa. Vuonna 212 pinnankorkeus vaihteli -55 ja 79 cm välillä (kuva 4). Alkuvuodesta vedenpinta oli korkeimmillaan ja lähti tämän jälkeen laskemaan. Maalis-elokuussa vedenpinta pysytteli pääsääntöisesti noin 3 ja -3 cm välillä. Syksyllä vedenpinnan korkeus lähti jälleen nousuun, mutta laski joulukuun alussa vuoden matalimmalle tasolle (-55 cm). cm Kuva 4. Meriveden pinnankorkeus Haminassa vuonna 212. Lähde: Ilmatieteen laitos Pernaja Loviisa merialueelle laskevat joet ovat alueen suurimmat kuormittajat. Merkittävimmät tutkimusalueelle tai sen lähistölle purkautuvat joet ovat Loviisanjoki ja Taasianjoki (kuva 2). Myös alueen itäpuolelle laskevan, virtaamaltaan suuren Kymijoen läntisimmän haaran eli Ahvenkoskenhaaran vedet vaikuttavat alueella ainakin ajoittain. Vuonna 212 jokien virtaamahuiput ajoittuivat tammikuulle, huhti-toukokuulle ja lokajoulukuulle. Sateisen vuoden seurauksena jokien virtaamat olivat pääsääntöisesti koko maassa tavanomaista suuremmat. Myös Loviisanjoen ja Taasianjoen kesivirtaama oli hieman edellisvuotta suurempi (liite 2). 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti nro 187/213

8 35 3 Taasianjoki Loviisanjoki 25 virtaama (m³/s) Kuva 5. Taasianjoen ja Loviisanjoen virtaamat vuonna 212. Lähde: WSFS-vesistömallijärjestelmä ja ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta 3 KALANKASVATUSLAITOSTEN LISÄKASVU JA RAVINNEKUORMITUS Vuonna 212 yhteistarkkailussa mukana olevista laitoksista vain Bästön, Vastaholmenin ja Stenörenin laitoksilla oli tuotantoa. Altarskärin laitoksella ei ole ollut tuotantoa vuoden 23 jälkeen. Guy Granbergin laitoksella ei ollut toimintaa vuonna 212. Semilax siirsi Högholmenin laitoksen tuotannon Vastaholmenin laitokselle, jossa oli ensimmäisen kerran tuotantoa vuonna 29. Vastaholmenin laitoksella hyödynnetään Fortum Oy:n voimalaitoksen jäähdytysvesien lämpövaikutuksia ja laitoksella on lupaehtojen mukaan tuotantoa vain ajalla , kun muiden laitosten tuotanto ajoittuu kesä-lokakuulle. Lisäkasvuna ilmoitettuna kalaa tuotettiin vuonna 212 tässä yhteistarkkailussa mukana olevilla laitoksilla yhteensä 14 tonnia, mikä on selvästi edellisvuosia vähemmän (kuva 6 ja liite 2). Erityisesti Stenören laitoksen lisäkasvun pieneneminen sekä Granbegin laitoksen tuotannon puuttuminen laskivat alueen kokonaiskuormitusta. Alueen kokonaistuotanto on osoittanut selvästi laskevaa suuntausta viimeisten vuosien aikana. Rehuna on käytetty vuodesta 25 lähtien vain kuivarehua. Myös rehumäärä on laskenut viimevuosien aikana. Alueen suurin laitos sekä lisäkasvultaan että kuormitukseltaan on koko 2-luvun ajan ollut Bästö. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti nro 187/213 5

9 lisäkasvu kg/a Altarskär Forell Bästö Forell Guy Granberg Se Stenören Se Högholmen Se Vastaholmen Se Trålhamnen (talvisäilytys) Kuva 6. Kalankasvatuslaitosten lisäkasvu (kg) vuosina Vuonna 29 Semilaxin Högholmenin laitos korvautui Vastaholmenin laitoksella. Lähde: Uudenmaan ELY-keskus Kaikkien laitosten lupamääräyksissä on esitetty vuosittain käytettävän rehun sisältämän fosforin ja typen maksimimäärät (kg/a) sekä mereen kohdistuvan ominaiskuormituksen maksimiarvot (g/kg/a) fosforin ja typen osalta. Vuonna 212 laitokset toimivat lupaehtojen mukaisesti lukuun ottamatta Bastön laitoksen typen ominaiskuormaa, joka oli hieman luparajaa suurempi (liite 2). Vuonna 212 laitosten kokonaiskuormitus sekä typen että fosforin osalta oli selvästi edellisvuotta pienempi (kuvat 7 ja 8 sekä liite 2). Fosforikuormitus oli 484 kg (89 kg vuonna 211) ja typpikuormitus 4112 kg (6117 kg vuonna 211). Sekä typen että fosforin osalta kuormitus oli alhaisin tarkasteltaessa koko 2-lukua. Loviisan merialuetta kuormittavat yhteistarkkailun kalankasvatuslaitosten lisäksi Loviisan voimalaitos prosessi- ja talousjätevesillään sekä Loviisan kaupungin Vårdön jätevedenpuhdistamo (kuva 2). Lisäksi voimalaitoksen lähellä on Loviisan Smoltti Oy:n - kalankasvatuslaitos, joka ei ole mukana tässä yhteistarkkailussa. Pernajan merialueella ei ole tässä esitetyn kalankasvatuksen lisäksi muuta pistemäistä jätevesikuormitusta. Loviisan kaupungin Pernajan jätevedenpuhdistamo laskee jätevedet Koskenkylänjokeen, joka purkautuu Pernajanlahden pohjukkaan. Tätä kuormitusta ei ole otettu mukaan tarkasteluun, koska purkupaikka sijaitsee melko kaukana tutkimusalueesta. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti nro 187/213

10 kuormitus P kg/v Altarskär Forell Bästö Forell Guy Granberg Se Stenören Se Högholmen Se Vastaholmen Se Trålhamnen (talvisäilytys) Kuva 7. Kalankasvatuslaitosten fosforikuormitus (kg) vuosina Vuonna 29 Semilaxin Högholmenin laitos korvautui Vastaholmenin laitoksella. Lähde: Uudenmaan ELY-keskus 12 1 kuormitus N kg/v Altarskär Forell Bästö Forell Guy Granberg Se Stenören Se Högholmen Se Vastaholmen Se Trålhamnen (talvisäilytys) Kuva 8. Kalankasvatuslaitosten typpikuormitus (kg) vuosina Vuonna 29 Semilaxin Högholmenin laitos korvautui Vastaholmenin laitoksella. Lähde: Uudenmaan ELY-keskus Vuonna 212 kalankasvatuksen osuus (yhteistarkkailu + Smoltti) Loviisan merialueen pistemäisestä fosforikuormituksesta oli laitosten varsinaisen tuotantokauden aikana (kesälokakuu) 74 % fosfori- ja 36 % typpikuormituksesta (kuva 9). Kalankasvatuksen osuus Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti nro 187/213 7

11 sekä fosforin että typen pistekuormituksesta oli hieman laskenut edellisvuodesta (fosfori 87 % ja typpi 44 %). Loviisan Smoltti Oy:n kuormitus oli kuitenkin pysynyt lähes samalla tasolla kuin edellisenä vuotena. Kalankasvatuksen osuuden väheneminen selittyykin yhteistarkkailussa mukana olevien laitosten kuormituksen vähenemisellä sekä alueelle tulevan muun pistekuormituksen (Loviisan voimalaitos ja Vårdön jätevedenpuhdistamo) lievällä kasvulla. fosforikuormitus kesä-lokakuu Muu pistekuormitus 26 % Yhteistarkkailu kalankasvatus 29 % typpikuormitus kesä-lokakuu Yhteistarkkailu kalankasvatus 15 % Muu pistekuormitus 64 % Loviisan Smoltti 21 % Loviisan Smoltti 45 % Kuva 9. Eri pistekuormittajien osuus (%) fosfori- ja -typpikuormituksesta Loviisan merialueella kalakasvatuslaitosten varsinaisen tuotantokauden aikana (kesä-lokakuu) vuonna 212. Arvioitaessa alueelle tulevaa kokonaiskuormitusta täytyy huomioida Loviisan merialueelle purkautuvat Taasianjoki ja Loviisanjoki. Myös Kymijoen Ahvenkoskenhaaran vedet kulkeutuvat ajoittain tutkimusalueelle. Yksistään Taasianjoen ja Loviisanjoen mereen tuoma fosforikuormitus oli vuonna 212 noin 19 kertainen ja typpikuormitus noin 15 kertainen verrattuna kaikkien pistekuormittajien kokonaiskuormitukseen (liite 2). Sateisesta vuodesta johtuen jokien virtaamat olivat tavallista suuremmat ja siksi myös jokien tuoma kuormitus oli edellisvuotta suurempaa. Jokien ravinnekuormituksesta merkittävä osa on kuitenkin biologisesti vaikeasti käytettävässä muodossa eikä jokikuormituksella ole välttämättä niin suurta vaikutusta kesän rehevyysoloihin (Pitkänen 1994). On myös huomioitava, että jokien ainevirtaamat perustuvat osittain simuloituihin arvoihin ja ovat siksi vain suuntaa antavia. 4 AINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 VEDENLAATUSEURANTA Vedenlaatuseurannan vesinäytteet otettiin ohjelman mukaan havaintoasemilta 151 (Bästö), 82B (Granberg) ja 27 (Semilax) (kuva 1 ja liite 1) vain kerran loppukesästä. Näytteenoton ajankohta oli Kaikessa näytteenotossa noudatettiin ympäristöhallinnon yleistä ohjeistusta (Mäkelä ym. 1992, Kettunen ym. 28). Näytteet 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti nro 187/213

12 analysoitiin akkreditoidussa KCL Kymen Laboratorio Oy:ssä ja määritysmenetelmät on esitetty liitteessä 1. Vedenlaatuseurannan näyteasemista käytetään jatkossa lyhennettä KALA-asemat. Tulosten tarkastelussa on käytetty hyväksi ympäristöhallinnon Hertta vedenlaaturekisteristä löytyviä vedenlaatutuloksia läheiseltä merialueelta (kuva 1 ja liite 1). Vertailuasemien tulosten perusteella pyrittiin tarkastelemaan poikkesiko KALA-asemien vedenlaatu (liite 3) Loviisan merialueen yleisestä vedenlaadusta. Lisäksi vedenlaadun kehitystä on tarkasteltu myös pidemmällä ajanjaksolla. 4.2 PERIFYTONTUTKIMUS Perifytontutkimus toteutettiin yhtenä kahden viikon mittaisena tutkimusjaksona loppukesällä ( ). Kullakin laitosalueella oli kaksi perifytontelinettä, joissa kussakin oli kolme levyä (kuva 8 ja liite 3). Laitosasemien telineet sijaitsivat metrin etäisyydellä laitoksista. Taustarehevyyttä selvitettiin vertailualueilla. Semilaxin vertailualue sijaitsi laitoksesta kaakkoon ja Pernajan alueen laitosten yhteinen vertailualue laitosten välialueella Kattön koillispuolella. Molemmat vertailualueet sijaitsivat vähintään 1,5 kilometrin päässä lähimmästä laitoksesta. Kummallakin vertailualueella inkuboitiin kahta perifytontelinettä, joissa kussakin oli kolme levyä. Perifytontelineet pyrittiin sijoittamaan keskenään samantyyppisille alueille (syvyys, suojaisuus, rannikon läheisyys). Näyteasemat olivat syvyydeltään 8-12 metriä. Telineitä ei sijoitettu ihan rantaveteen matalissa vesissä tapahtuvan sekoittumisen ja sen seurannaisvaikutusten vuoksi. Perifytontutkimuksen kasvualustoina käytettiin polykarbonaattilevyjä (1 x 15 cm), joita inkuboitiin yhden metrin syvyydessä. Levyistä analysoitiin klorofylli a:n määrä ja tulokset ilmoitettiin pinta-alaa kohti (mg/m 2 ). Näyteasemien perifytontulosten välisiä eroja tarkasteltiin SPSS-ohjelman varianssianalyysillä (1-ANOVA) sekä Tukeyn parittaisella testillä. Lisäksi käytettiin parametritonta Mann-Whitheyn U-testiä, sillä varianssit eivät olleet yhtä suuret kaikissa ryhmissä. Kummakin laitosalueen osalta kahden vertailuaseman tulokset yhdistettiin yhdeksi ryhmäksi, johon kyseisen alueen tarkkailupisteiden tuloksia verrattiin. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti nro 187/213 9

13 Kuva 8. Perifytontutkimuksen tutkimusalueet/näyteasemat. Kullakin laitosalueella (S1-2, B1-2, G12) sekä vertailualueilla (SVe3-4, BGVe 3-4) oli kaksi perifytontelinettä. Vertailuasemat sijaitsivat yli 1,5 km:n etäisyydellä laitoksesta. 1 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti nro 187/213

14 5 TULOKSET JA TULOSTENTARKASTELU 5.1 FYSIKAALIS-KEMIALLINEN VEDENLAATU Happipitoisuus Hapenmäärä vaihteli pintavedessä hyvin paljon eri havaintokertojen välillä (kuva 11). Maaliskuussa happea oli melko tasaisesti koko alueella ja happikyllästys vaihteli 8 95 % välillä. Toukokuussa happikyllästys oli levätuotannon seurauksena yli 1 % ja selvää hapen ylikyllästystä oli havaittavissa kaikilla tarkkailupisteillä. Loppukesällä (elokuu) levätuotannon vähennyttyä happikyllästys oli laskenut kaikilla pisteillä 1 % tuntumaan tai sen alle pintavesi Orren 15 Våd 2 HäF 12 happikyllästys (%) HuF 1 HuF 2 HuF 3 Kej 9 KALA-151 KALA-27 8 maalis touko kesä heinä elo syys loka KALA-82B Kuva 11. Pintaveden happikyllästys (%) KALA-asemilla ja vertailuasemilla vuonna 212. Talvella alusveden happitilanne pysytteli vähintään kohtalaisena eikä suurta hapenpuutetta havaittu maaliskuussa millään tarkkailupisteellä (kuva 12). Happikyllästys oli maaliskuussa yli 7 % kaikilla pisteillä. Happitilanne pysytteli hyvänä vielä toukokuussa, mutta kesäkuussa alusveden hapenmäärä alkoi selvästi vähetä. Elokuussa alusveden happitilanne pysyi KALA-151 ja KALA-27 asemilla vähintään kohtalaisena. Granbergin laitoksen läheisellä tarkkailuasemalla KALA-82B alusveden happitilanne oli melko huono elokuussa. Huonoin happitilanne havaittiin syyskuussa HäF 12 ja HuF 3 asemilla, joiden happikyllästys laski alle 2 %:n. Lokakuussa happitilanne oli kuitenkin jo selvästi parantunut vesimassojen sekoituttua syystäyskierron seurauksena. KALA-asemien happitilanteen ei voida tulosten perusteella katsoa oleellisesti poikenneen alueen yleisestä tilasta. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti nro 187/213 11

15 12 1 alusvesi Orren 15 Våd 2 HäF 12 happikyllästys (%) HuF 1 HuF 2 HuF 3 Kej 9 KALA-151 KALA-27 maalis touko kesä heinä elo syys loka KALA-82B Kuva 12. Alusveden happikyllästys (%) KALA-asemilla ja vertailuasemilla vuonna 212. Ravinnepitoisuudet Talvella (maaliskuussa) jokien mukanaan tuoma kuormitus näkyi selvästi pintavedessä kohonneina typpipitoisuuksina (kuva 13). Jokivesi ei yleensä pääse talvisin jään alla sekoittumaan muihin vesikerroksiin vaan jää pintaveteen jään alle. Tämän vuoksi pintavedessä havaitaankin usein korkeita typpipitoisuuksia. Kesällä typpipitoisuudet pysyivät pintavedessä koko alueella varsin tasaisina ja vaihtelivat pääsääntöisesti 4 µg/l molemmin puolin. typpipitoisuus (µg/l) pintavesi maalis touko kesä heinä elo syys loka OmF15 Väd2 HäF 12 HuF 1 HuF 2 HuF 3 Kej 9 KALA-151 KALA-27 KALA-82B Kuva 13. Pintaveden typpipitoisuus (µg/l) KALA-asemilla ja vertailuasemilla vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti nro 187/213

16 Fosforipitoisuuden vaihtelu pintavedessä oli hyvin samanlaista kaikilla havaintopisteillä koko tarkkailujakson ajan (kuva 14). Fosforipitoisuudet vaihtelivat 2 43 µg/l välillä ja korkeimmat arvot havaittiin keväällä ja syksyllä. KALA-asemien pintaveden fosforipitoisuudet olivat samaa luokkaa alueen yleisen tason kanssa. fosforipitoisuus (µg/l) pintavesi maalis touko kesä heinä elo syys loka Orren 15 Våd 2 HäF 12 HuF 1 HuF 2 HuF 3 Kej 9 KALA-151 KALA-27 KALA-82B Kuva 14. Pintaveden fosforipitoisuus (µg/l) KALA-asemilla ja vertailuasemilla vuonna 212. Alusvedessä fosforipitoisuudet pysyttelivät melko tasaisina kesäkuulle asti (kuva 15). Heinä-, elo- ja syyskuussa oli kuitenkin havaittavissa sisäistä kuormitusta fosforin liuetessa pohjasedimentistä hapenpuutteen vuoksi. Fosforipitoisuus nousi ajoittain hyvinkin korkeaksi juuri niillä tarkkailupisteillä, joilla happitilanne oli heikoin (kuva 12 ja 15). KALAasemilla ei määritetä fosforipitoisuutta alusvedestä ollenkaan. Koska KALA-82B aseman happipitoisuus oli elokuussa alle 4 %, voidaan myös tällä asemalla olettaa olleen korkeita fosforipitoisuuksia alusvedessä. Levämäärää kuvaava klorofyllipitoisuus oli suurimmillaan toukokuussa, jolloin pitoisuudet olivat 2 33 µg/l välillä (kuva 15). Tämän jälkeen pitoisuudet laskivat nopeasti ja olivat kesäkuussa jo alle 1 µg/l. Kesän aikana pitoisuudet pysyttelivät Hästholmsfjärdenin pistettä 12 lukuun ottamatta alle 1 µg/l tasolla. KALA-asemilla elokuussa mitatut pitoisuudet olivat samaa tasoa kuin alueen muillakin tarkkailupisteillä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti nro 187/213 13

17 6 5 alusvesi Orren 15 Våd 2 fosforipitoisuus (µg/l) HäF 12 HuF 1 HuF 2 HuF 3 maalis touko kesä heinä elo syys loka Kej 9 Kuva 15. Alusveden fosforipitoisuus (µg/l) kalalaitosten vertailuasemilla vuonna 212. a-klorofylli (µg/l) Orren 15 Våd 2 HäF 12 HuF 3 KALA KALA-27 touko kesä heinä elo syys loka KALA-82B Kuva 16. Päällysveden a-klorofyllipitoisuuden (µg/l) vaihtelu KALA-asemilla ja vertailuasemilla kesän 212 aikana. Valtakunnallisen yhteenvedon mukaan (Suomen ympäristökeskus 212) levätilanne oli kesällä 212 keskimääräistä parempi. Viileiden vesien ja voimakkaiden tuulien ansiosta leväkukintoja havaittiin tavallista vähemmän. Sinilevähavaintoja tehtiin eniten elokuun loppupuolella. Loviisa-Pernaja merialueen tarkkailupisteiden keskimääräinen kasvukaudenaikainen klorofyllipitoisuus oli 8,8 µg/l, jonka mukaan luokiteltuna alue sijoittuu rehevyysluokkaan III eli rehevä (Pitkänen 1994). 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti nro 187/213

18 Taulukko 2. Suomen rannikkovesien rehevyysluokittelu tuotantokauden keskimääräisen a-klorofylli pitoisuuden mukaan (Pitkänen 1994). Rehevyysluokka Klorofylli a μg/l I Karu alle 2 II Lievästi rehevä 2-5 III Rehevä 5-1 IV Hyvin rehevä 1-25 V Erittäin rehevä yli 25 Veden hygieeninen laatu Veden hygieenistä laatua kuvaavia suolistoperäisiä enterokokkeja havaittiin KALA-asemilla <1 3 pmy/1 ml (= pesäkettä muodostava yksikkö) (liite 3). Sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiasetuksen 177/28 mukaan suolistoperäisten enterokokkien toimenpideraja on 2 pmy/1 ml (Sosiaali- ja terveysministeriö 28). Tulosten perusteella vedet soveltuivat mikrobiologiselta laadultaan uimavedeksi. Vertailuasemilta ei ollut vastaavia bakteerituloksia. 5.2 PERIFYTON Perifytonlevyjen keskimääräinen klorofyllipitoisuus oli selvästi suurin Semilaxin Stenören laitoksen lähellä olevilla tarkkailupisteillä S1 ja S2 (kuva 17 ja liite 4). Kaikilla muilla tarkkailupisteillä sekä vertailupisteillä klorofyllipitoisuus oli huomattavasti alhaisempi. Alhaisimmat pitoisuudet havaittiin Granbergin laitoksen lähellä (G1) sekä Bästö- Granbergin vertailuasemalla (BGVe) a-klorofylli (mg/m²) Kuva 17. Perifytonlevyjen keskimääräiset klorofyllitulokset (mg/m2) Loviisan merialueen kalankasvatuslaitosten näyteasemilla (S1-2, B1-2, G1-2) sekä vastaavilla kahdella vertailualueella (SVe ja BGVe). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti nro 187/213 15

19 Semilaxin Stenören laitoksen perifytonlevyjen (S1 ja S2) tulokset poikkesivat erittäin merkitsevästi vertailualueen tuloksista (Mann-Whitney U-testi, p =,24) (taulukko 3). Myös Bästön laitoksen tulokset (B1 ja B2) sekä Granbergin laitoksen luoteispuolella olleen näyteaseman (G2) tulokset poikkesivat merkittävästi vertailualueensa tuloksista (ANOVA F = 45,56 ja p <,). Semilaxin laitosten perifytontulokset poikkesivat tilastollisesti merkitsevästi myös Granbergin ja Bästön laitosten tuloksista (ANOVA F = 454,28 ja p <,). Taulukko 3. Perifytonlevyjen klorofyllitulokset (mg/m 2 ) Loviisan merialueen kalankasvatuslaitosten näyteasemilla (S1-2, B1-2, G1-2) sekä vastaavilla kahdella vertailualueella (SVe ja BGVe). Laitosasemat, joiden tulokset poikkesivat erittäin merkitsevästi omasta vertailualueesta, on merkitty vaaleanpunaisella. asema Perifyton a -klorofylli mg/m 2 S S SVe 2,3 3,1 2 2,3 3,2 1,9 B1 3,6 2,8 3,4 B2 2,9 2,5 3,7 G1,8,7,5 G2 2,7 2,2 2,7 BGVe,7,5,4,5,4 1,2 Perifytonin klorofyllimäärät olivat selvästi suurimpia Semilaxin Stenörenin laitosasemalla, missä pitoisuudet olivat moninkertaisia muihin alueisiin verrattuna. Laitos sijaitsee Fortum Oy:n lähialueella. Voimalaitoksen jäähdytysvesien lämpö lisännee osaltaan alueen leväkasvua kuten myös rannikon läheisyys. Myös vertailualueen klorofyllimäärät olivat tällä alueella hieman suurempia kuin Bästön-Granbergin vertailualueella. Läheisellä Pyhtään merialueella tehtiin samaan aikaan samoilla menetelmillä kalankasvatuslaitosten perifytontutkimus (Mänttäri 213). Siellä saadut perifytonlevien klorofyllimäärät olivat hyvin samaa tasoa kuin tämän tutkimuksen Bästön ja Granbergin asemilla. 5.3 VEDENLAADUN KEHITYS PIDEMMÄLLÄ AJANJAKSOLLA Näkösyvyys on pääsääntöisesti vaihdellut 2-4 m välillä viimeisen 13 vuoden aikana (kuva 18). Ajoittain näkösyvyys on kuitenkin ollut selvästi huonompi tai parempi. Etenkin jokien mukanaan tuoma kiintoaine aiheuttaa veden sameuden lisääntymistä ja siten myös näkösyvyyden laskua. Pintaveden fosforipitoisuus vaihtelee ajoittain osalla pisteistä hyvinkin paljon, mutta keskimääräinen taso vaihtelee kuitenkin 2 4 µg/l välillä. Viimeisenä parina vuotena pintaveden fosforitaso on ollut hyvin tasainen koko alueella. 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti nro 187/213

20 näkösyvyys (m) Orreg 15 Hudö 2 Hudö 3 Våd 2 Häst 12 Kej 82 Hudö 1 Kejv Kejv 151 Häst 27 Kuva 18. Loviisan merialueen keskimääräinen näkösyvyys (m) kaikilla tarkkailupisteillä vuosina fosforipitousiis (µg/l) Orreg 15 Hudö 2 Hudö 3 Våd 2 Häst 12 Kej 82 Kejv 9 Kejv Kejv 151 Häst 27 Kuva 19. Loviisan merialueen keskimääräinen pintaveden fosforipitoisuus (µg/l) kaikilla tarkkailupisteillä vuosina Pintaveden keskimääräisissä typpipitoisuuksissa on havaittavissa lievää laskusuuntaa useilla pisteillä (kuva 2). Pitoisuudet olivat 2-luvun alkupuolella useilla asemilla noin 4 µg/l tai tätä korkeampia. Viimeisen viiden vuoden aikana pitoisuudet ovat kuitenkin pysytelleet useilla asemilla selvästi 4 µg/l alapuolella. Kuten fosforipitoisuudet myös typpipitoisuudet vaihtelevat kuitenkin hyvin voimakkaasti ja vuosien väliset erot saattavat olla ajoittain suuria. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti nro 187/213 17

21 typpipitoisuus (µg/l) Orreg 15 Hudö 2 Hudö 3 Våd 2 Häst 12 Kej 82 Hudö 1 Kejv Kejv 151 Häst 27 Kuva 2. Loviisan merialueen keskimääräinen pintaveden typpipitoisuus (µg/l) kaikilla tarkkailupisteillä vuosina Pintaveden klorofyllipitoisuuden vaihtelu vuosien välillä on selvästi tasoittunut viimeisen viiden vuoden aikana (kuva 21). Kasvukauden keskimääräinen klorofyllitaso on ollut kaikilla tarkkailupisteillä viimevuosina selvästi alle 15 µg/l eikä erityisen korkeita kasvukauden keskiarvoja ole havaittu. Loviisan edusta on kuitenkin klorofylli- ja fosforipitoisuuden perusteella luokiteltuna edelleen rehevää merialuetta. klorofyllipitoisuus (µg/l) Orreg 15 Hudö 2 Hudö 3 Våd 2 Häst 12 Kej 82 Hudö 1 Kejv Kejv 151 Häst 27 Kuva 21. Loviisan merialueen keskimääräinen pintaveden klorofyllipitoisuus (µg/l) kaikilla tarkkailupisteillä vuosina Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti nro 187/213

22 Kun Loviisan edustan vedenlaatua tarkastellaan koko alueen keskiarvojen perusteella (kaikkien 1 pisteen keskiarvo), klorofylli- ja ravinnepitoisuuksien kehityksissä on havaittavissa selkeä laskeva suuntaus (kuva 22). Erityisesti typpi- ja fosforipitoisuus ovat selvästi laskeneet 2-luvun alun tilanteesta. Näkösyvyys puolestaan osoittaa lievää heikkenevää kehitystä. Kalankasvatuksen osalta ravinnekuormituksen kehitys on myös osoittanut laskusuuntaa 2-luvun aikana. Kuormituksen vähenemisen aiheuttamat muutokset alueen vedenlaadussa ja yleisessä tilassa eivät kuitenkaan tule välttämättä heti esille ja saattavat peittyä ajoittain vedenlaadun normaalin vaihtelun joukkoon. 3,4 38 3,2 36 näkösyvyys (m) 3 2,8 2,6 2,4 2,2 fosforipitoisuus (µg/l) typpipitoisuus (µg/l) klorofyllipitoisuus (µg/l) Kuva 22. Loviisan merialueen keskimääräinen näkösyvyys sekä fosfori-, typpi- ja klorofyllipitoisuus (µg/l) pintavedessä vuosina Lisäksi kuvissa on esitetty lineaarinen kehityssuunta (musta katkoviiva). 6 YHTEENVETO Loviisa-Pernaja merialueella on yhteensä kuusi kalankasvatuslaitosta, joista viisi on mukana Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n toteuttamassa yhteistarkkailussa. Yhteistarkkailussa mukana olevista laitoksista vain kolme oli toiminnassa vuonna 212. Kalankasvatuslaitosten kokonaistuotanto oli selvästi edellisvuotta pienempi. Myös fosforija typpikuormitus olivat laskeneet edellisvuodesta. Laitokset toimivat pääsääntöisesti lupaehtojen mukaisesti vuonna 212. Vain Bästön laitoksella typen ominaiskuorma oli hieman luparajaa korkeampi. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti nro 187/213 19

23 Yhteistarkkailun kalankasvatuslaitosten osuus alueen kokonaiskuormituksesta tuotantokauden aikana oli 29 % fosforin ja 15 % typen osalta. Kuormitusosuudet olivat selvästi laskeneet edellisvuodesta. Lasku selittyy pääosin Stenören laitoksen kuormituksen selvällä vähenemisellä ja Granbergin laitoksen kuormituksen puuttumisella. Kaikkien alueella toimivien kalankasvatuslaitosten kuormitus alueen kokonaiskuormituksesta oli 74 % fosforin ja 36 % typen osalta. Sateisen vuoden seurauksena jokien mukanaan tuoma kuormitus oli selvästi edellisvuotta suurempaa. Alusveden happipitoisuus laski useilla alueen asemilla hyvin alhaiseksi kesällä. Tällöin fosforia pääsi vapautumaan pohjasedimenteistä ja alusvedessä havaittiin ajoittain tavallista korkeampia fosforipitoisuuksia. Kalankasvatuslaitosten tarkkailupisteistä kuitenkin vain Granbergin laitoksen läheisellä pisteellä happitilanne oli huono alusvedessä elokuun näytteenoton aikaan. Ravinnepitoisuudet olivat sekä typen että fosforin osalta hyvin samalla tasolla kaikilla tarkkailupisteillä. Typpipitoisuudet olivat selvästi korkeimmat talvella jokivesien jäädessä jään alle pintaveteen. Fosforipitoisuudet puolestaan olivat korkeimmillaan keväällä ja syksyllä. Levätuotannon huippu ajoittui toukokuulle, jolloin klorofyllipitoisuus oli koko alueella varsin korkea. Semilaxin laitosten perifytonin klorofyllipitoisuus oli merkittävästi muita laitosalueita sekä vertailualueita suurempi. Loviisan voimalaitoksen lämpimät jäähdytysvedet ovat varmasti yksi selittävä tekijä korkeisiin pitoisuuksiin. Bästön ja Granbergin laitosalueilla sekä kaikilla vertailualueilla perifytonin klorofyllipitoisuus oli hyvin samaa tasoa kuin vuonna 21, jolloin edellinen vastaava tutkimus tehtiin. Myös Pyhtään edustalla tehdyn perifytontutkimuksen tulokset olivat samaa tasoa kuin Bästön ja Granbergin laitoksilla. Vedenlaatu vaihtelee luontaisesti hyvinkin paljon eri vuosien välillä johtuen muun muassa vuotuisista sääoloista. Loviisan edustan merialueella ravinnepitoisuudet kohoavat pintavedessä ajoittain korkeiksi, mutta yleinen kehityssuunta alueen rehevyystason osalta on ollut laskusuuntainen. Typpi-, fosfori- ja klorofyllipitoisuudet ovat laskeneet 2-luvun aikana. 7 TARKKAILUN KEHITTÄMINEN Kymijoen vesi ja ympäristö ry on saanut rahoitusta ESKO-kalatalousryhmältä (Kehittämisyhdistys Sepra ry 213) kalanviljelyn tarkkailun kehittämishankkeeseen vuosille 213 ja 214. Perinteinen vedenlaadun fysikaalis-kemiallinen tarkkailu ei useissa tapauksissa anna selkeää kuvaa kalanviljelyn vesistövaikutuksista. Hankkeen tarkoituksena on tutkia, testata ja arvioida uusia menetelmiä (biologiset tutkimukset, sondaukset, sameusmittaukset, yms.), joilla tarkkailua pystyttäisiin jatkossa suorittamaan aiempaa kustannustehokkaammin. Tavoitteena onkin löytää tarkkailuun parhaiten soveltuvat menetelmät ja laatia hankkeessa mukana oleville kalankasvatuslaitoksille uudet tarkkailuohjelmat. Uusien menetelmien testauksen ohella hankkeen puitteissa toteutetaan 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti nro 187/213

24 laitosten voimassa olevat velvoitetarkkailut. Hankkeessa on mukana Virolahden, Pyhtään ja Loviisan alueen kalankasvatuslaitoksia. VIITTEET Ilmatieteen laitos 212. Ilmastokatsaus-lehti. > ilmasto > ilmastoviestintä > ilmastokatsaus-lehti > ilmastokatsausarkisto Kehittämisyhdistys Sepra ry 213. ESKO Etelä-Suomen Kalatalousohjelma. Kettunen, I., Mäkelä, A. & Heinonen, P. 28. Vesistötietoa näytteenottajille. Suomen ympäristökeskus, Ympäristöopas. Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., kivinen, I. & Leppänen, T Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja, sarja B nro 1. Mänttäri 213. Pyhtään merialueen kalalaitosten vesistötarkkailu vuonna 212. Tutkimusraportti 188/213. Pitkänen, H Eutrophication of the Finnish coastal Waters: Origin, fate and effects of riverine nutrient fluxes. Publications of the Water and Enviroment Research Institute. Sosiaali- ja terveysministeriö 28. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus (N:o 177) yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta. Suomen ympäristökeskus 212. Valtakunnallinen leväyhteenveto > Ympäristön tila > Rehevöityminen > Ajankohtainen levätilanne > Leväkatsaukset > Leväkatsaukset 212. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti nro 187/213 21

25 LIITE 1 Vedenlaaduntarkkailun näyteasemat: Asema Aseman nimi / tarkkailu syvyys (m) koordinaatit (YKJ) 27 Loviisameri Hästholmen etelä 27 (Semilax) Pernajameri Kejsalö 151 (Bästö) B Pernajameri Kejvsalö 82B (Granberg) HuF3 Hudöfjärden 3, vertailuasema HuF2 Hudöfjärden 2, vertailuasema HuF1 Hudöfjärden 1, vertailuasema 16, HäF12 Hästholmfjärden 12, vertailuasema VåF2 Vådholmsfjärden 2, vertailuasema OrrF15 Orrengrundsfjärden 15, vertailuasema Kej9 UUS-22 Kejvsalö 9, vertailuasema Määritysmenetelmät Määritys Yksikkö PARNCC-koodi Menetelmä Lämpötila oc T_WM Kokonaistyppi µg/l NTOT_NA Aquakem, sis.men, per. kumot. SFS 331:199 Kokonaisfosfori µg/l PTOT_NS Sis. menetelmä, per. kumottuunsfs 326:1986 Happi mg/l O2_DBT Sis.menet., per. kumot. SFS 34:199 Hapenkyllästys % O2_STB Sis.menet., per. kumot. SFS 34:199 Sameus FTU TBY_SNT SFS-EN-ISO 727:2 Fek. enterokokit pmy/1 ml FS35_F Enterolert a-klorofylli µg/l CP_E SFS 5772:1993 Perifytontutkimuksen näyteasemat Asema Aseman nimi syvyys (m) koordinaatit (YKJ) S1 Semilax Stenören laitosasema S2 Semilax Stenören laitosasema SVe3 Semilaxin vertailuasema SVe4 Semilaxin vertailuasema B1 Bästön laitosasema B2 Bästön laitosasema G1 Granbergin laitosasema G2 Granbergin laitosasema BGVe3 Bästö-Granberg vertailuasema BGVe4 Bästö-Granberg vertailuasema

26 LIITE 2 Loviisan merialueen yhteistarkkailussa mukana olevien kalankasvatuslaitosten laitoskohtaiset kuormitustiedot vuodelta 212. Ominaiskuormitusten luparajat on esitetty suluissa ja luparajojen ylityksen punaisella. Lähde: Varsinaissuomen ELY-keskus Vuosi 212 Lisäkasvu Rehunkäyttö Rehun Ravinnekuormitus Ominaiskuorma laitos tn Kuivarehu tn P kg/a N kg/a P kg/a N kg/a P g/kg/a N g/kg/a Altarskär Forell (79) (59) (5,5) (4) Bästö Forell (79) 39 (59) , (5,5) 42 (4) Guy Granberg (2) (15) (6) (46) Semilax Stenören 4,3 5 4 (39) 299 (29) ,3 (6) 42 (46) Semilax Vastaholmen (39) 2615 (29) ,8 (6) 41 (46) Se Trålhamnen (talvisäilytys) 5,8,5 4,2 (4) 3 (29) Yhteensä Loviisa-Pernaja merialueelle tuleva muu ravinnekuormitus vuonna 212. Pistemäinen kuormitus P kg/a N kg/a Loviisan voimalaitos, talousvedet 4,2 92 Loviisan voimalaitos, prosessivedet Loviisan Smoltti Loviisan jätevedenpuhdistamo, Vårdö Yhteensä Arvio jokien kuormituksesta Virtaama m3/s P kg/a N kg/a Taasianjoki 6, Loviisanjoki Yhteensä Taasianjoen virtaama ja kuormitus on simuloitu Suomen ympäristökeskuksen WSFS-vesistömallin (versio V.5B) avulla. Loviisanjoen virtaama on saatu ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmästä ja ainevirtaamat on arvioitu Taasianjoen simuluitujen arvojen perusteella.

27 LIITE 3 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Loviisan kalankasvatulaitosten vesistötark. (KALALOVI) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Ntot Kok.P entero Klorof. Näytepaikka oc mg/l % FTU µg/l µg/l pmy/1ml µg/l KALALOVI / 151 Pernajameri Kejvsalö 151 (Bästö) Kok.syv. 18 m; Näk.syv. 3,5 m; Klo 1:4; Näytt.ottaja JMä, TS; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt SW; 1 17,3 9,3 97 1, ,9 5 17,3 9, ,2 9, ,1 8, KALALOVI / 27 Loviisameri Hästholmen etelä 27 (Semilax) Kok.syv. 13,5 m; Näk.syv. 3,8 m; Klo 9:3; Näytt.ottaja JMä, TS; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; 1 18, 8,6 91, <1 2,1 5 17,5 8, ,8 7, ,5 16,6 7, KALALOVI / 82 Pernajameri Kejvsalö 82B (Granberg) Kok.syv. 11, m; Näk.syv. 4,6 m; Klo 11:4; Näytt.ottaja JMä, TS; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; 1 17,3 9,1 95, ,5 5 17,4 9, ,5 3,3 32 Tapiontie 2 C, 4516 KOUVOLA Puhelin (5) , Fax (5) /1

28 LIITE 4

29