LOVIISAN MERIALUEEN KALALAITOSTEN VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2011

Transkriptio

1 LOVIISAN MERIALUEEN KALALAITOSTEN VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2011 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 217/2012 Viivi Mänttäri ISSN

2 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa käsitellään Loviisan merialueen kalankasvatuslaitosten velvoitetarkkailuun kuuluvat tutkimukset vuodelta Alueella toimi vuonna 2011 neljä yhteistarkkailussa mukana olevaa laitosta: Semilax Stenören, Semilax Vastaholmen, Bästö ja Granberg. Näistä Vastaholmen in laitoksella oli tuotantoa vain kesäkauden ulkopuolella. Laitosten kokonaistuotanto (125 tonnia) ja fosforikuormitus (709 kg) olivat lievästi suurempia kuin edellisenä vuonna. Laitokset sijaitsevat itäisen Suomenlahden rannikon saaristovyöhykkeellä, joka on kokonaisuudessaan rehevää merialuetta. Laitosten vedenlaatutarkkailun näytteet otettiin kolmelta näyteasemalta kesän aikana vain kerran, Näyteasemat sijaitsevat metrin päässä laitoksesta ja tarkkailun tarkoituksena on seurata vedenlaadun mahdollisia muutoksia pidemmällä aikavälillä laitosten lähialueella. Lisäksi laitosten ympärillä kartoitettiin happi- ja klorofyllipitoisuutta sondimittauksin. Näytteenottoaikaan vedenlaatu vastasi laitosten lähialueella merialueen yleistä vedenlaatua. Sondikartoituksen perusteella Granbergin laitoksen ympärillä oli kuitenkin havaittavissa happivajetta useilla pisteillä ja klorofyllipitoisuudet olivat myös korkeammat kuin muiden asemien ympärillä. Vedenlaatu olikin selvästi heikompi Granbergin laitoksen ympärillä kuin muilla laitoksilla. Vedenlaatutulosten perusteella koko tutkimusalue on rehevää merialuetta.

3 SISÄLTÖ 1 Johdanto 1 2 Sää- ja vesiolot 3 3 Kalankasvatuslaitosten lisäkasvu ja ravinnekuormitus 6 4 Aineisto ja menetelmät Vedenlaatuseuranta Sondikartoitus 9 5 Tulokset ja tulosten tarkastelu Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu Sondikartoitus 14 6 Yhteenveto 19 Viitteet 20 Liitteet: Liite 1. Näyteasemien tiedot ja määritysmenetelmät Liite 2. Merialueen kuormitus vuonna 2011 Liite 3. Vedenlaadun analyysitulokset

4 JOHDANTO Kymijoen vesi ja ympäristö ry toteuttaa Loviisan merialueen kalankasvatuslaitosten vesistövaikutusten yhteistarkkailua (kuvat 1 ja 2). Yhteistarkkailun tarkoituksena on täyttää seuraavien ympäristölupaviraston päätöksen varassa toimivien laitosten tarkkailuvelvoitteet: Handesbolaget Altarskär Forell Dnro ESAVI/29/04.08/2010, Oy Bästö Forell Ab Dnro ESAVI/27/04.8/2010, Guy Granberg Dnro ESAVI/30/04.08/2010, Oy Semilax Ab Dnro LSY-2007-Y-358, Kuva 1. Loviisan alueen kalankasvatuslaitokset, niiden vedenlaatutarkkailun näyteasemat (3 asemaa) ja vertailuasemina käytetyt näyteasemat (Ympäristöhallinnon Hertta-vedenlaaturekisteri). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 217/2012 1

5 Kuva 2. Kalankasvatuslaitosten sijainti Loviisan merialueella ja alueen muu kuormitus (pistekuormitus ja alueelle purkautuvat joet). 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 217/2012

6 Lupamääräysten mukaan luvanhaltioiden tulee tarkkailla kalankasvatuksen vaikutuksia merialueen tilaan ja Natura-alueeseen ympäristöviranomaisen hyväksymällä tavalla. Tässä yhteenvedossa on esitelty vesistötarkkailun tulokset vuodelta Tarkkailussa noudatettiin edellisvuoden tapaan Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n laatimaa tarkkailuohjelman päivitystä (ohjelmalla ei vielä ole hyväksymispäätöstä). Näyteasemat ja niiden sijainnit on esitetty kuvassa 1 ja liitteessä 1. Vuoden 2011 tarkkailu piti sisällään fysikaalis-kemiallista vedenlaatuseurantaa, sondikartoituksen ja pohjaeläintutkimuksen. Pohjaeläintutkimuksen tulokset raportoidaan myöhemmin omana raporttinaan. Laitoksista käytetään myöhemmin tekstissä seuraavia lyhennettyjä nimiä: Altarskär, Bästö, Granberg, Semilax Stenören ja Semilax Vastaholmen. Altarskär llä ei ole ollut tuotantoa vuoden 2003 jälkeen. 2 SÄÄ- JA VESIOLOT Vuosi 2011 oli koko maassa poikkeuksellisen lämmin. Suomen keskilämpötilat pysyttelivät maaliskuusta lähtien pitkän ajan keskiarvoja korkeammalla ja koko maan keskilämpötila oli 1,9 astetta pitkän ajan keskiarvoa korkeampi. Helmikuu oli erittäin kylmä ja keskilämpötila laski selvästi pitkän ajan keskiarvon alapuolelle. Kevät alkoi kuitenkin monin paikoin hyvin aikaisin lämpötilojen kohottua maaliskuussa tavanomaista korkeammalle. Jäät lähtivät maan eteläosan järvistä huhtikuun lopulla ja pintavedet alkoivat lämmetä nopeasti. Alkukesän helleaallon aikana useilla paikkakunnilla mitattiin uusia lämpöennätyksiä. Ilmatieteenlaitoksen tilastojen mukaan näin lämmin kesä toistuu vain kerran vuodessa. Kesä-heinäkuun aikana paikannettiin myös tavanomaista enemmän salamoita. Loppuvuoden keskilämpötilat pysyttelivät poikkeuksellisen korkeina ja vielä syyskuun lopulla mitattiin 20 asteen ylityksiä. Talven tulo oli myöhässä koko maassa eikä terminen talvi ehtinyt alkaa maan eteläosissa vuoden loppuun mennessä (Ilmatieteenlaitos 2011, Suomen ympäristökeskus 2011). Säteilysumma oli hieman sekä edellisvuotta että pitkän ajanjakson keskiarvoja korkeampi. Vuoden 2011 sademäärät olivat paikoin myös poikkeuksellisen suuret. Talvella lumipeite oli hyvin paksu koko maassa. Vuoden alkupuolella oli muutamia kuivia jaksoja, mutta erityisesti loppuvuonna sademäärät ylittivät useasti pitkän ajanjakson keskiarvon. Merialueilla myrskytuulia havaittiin joulukuussa poikkeuksellisesti 11 päivänä kun tavallisesti niitä on kolme. Vuosi 2011 päättyi sateiden ja myrskytuulten merkeissä (Ilmatieteenlaitos 2011). Kuvassa 3 on esitetty Kotkan (Kirkonmaa) havaintoaseman kuukausittainen lämpötila ja sademäärä vuonna 2011 sekä pitkän ajanjakson keskiarvot (Rankki). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 217/2012 3

7 lämpötila ( C) sademäärä (mm) Kuva 3. Eri kuukausien keskilämpötila ( o C) ja sademäärät (mm) vuonna 2011 Kotkan Kirkonmaalla ja vastaavat pitkän ajanjakson ( ) keskiarvot Kotkan Rankissa. Lähde: Ilmatieteenlaitos Vuonna 2011 tuuli eniten lounaasta, jonne keskittyi lähes 25 % havainnoista (taulukko 1). Vähiten tuuli kaakosta, jossa havaintojen osuus oli 7,5 %. Keskimääräinen tuulenvoimakkuus oli hyvin samaa luokkaa kaikilla ilmansuunnilla. Voimakkain tuuli puhalsi lounaasta ja heikoin koillisesta. Tuulenvoimakkuuden kuukausikeskiarvot vaihtelivat 1,5-9,4 m/s välillä. Keskimääräinen tuulennopeus vuonna 2011 oli 5,2 m/s. Myrskypäiviä (tuulennopeus yli 21 m/s) ei Kotkassa havaittu yhtäkään vuoden 2011 aikana, mutta kovatuulisia päiviä (tuulennopeus yli 14 m/s) oli kahdeksan, joista suurin osa ajoittui loppuvuodelle. Taulukko 1. Keskimääräinen tuulen voimakkuus (m/s) ja havaintojen osuus kustakin ilmansuunnasta (%) Kotka Rankin havaintoasemalla vuonna pohjoinen koillinen itä kaakko etelä lounas länsi luode % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s min 1,5 2,0 2,8 2,6 3,0 3,9 4,4 1,9 maks 5,9 4,0 7,3 8,5 9,4 8,8 7,0 6,7 ka ,1 3,6 8,8 3,3 10,7 4,8 7,5 4,4 10,6 5,6 24,7 6,2 17,6 5,6 11,3 4,1 Merentutkimuslaitos mittaa meriveden pinnankorkeutta Haminassa mareografilla, joka sijaitsee Haminanlahdessa lähellä Tervasaaren matkustajasatamaa. Merenpinnan korkeus vaihteli -44 ja 90 cm välillä vuonna 2011 (kuva 4). Vedenpinta oli alhaisimmillaan maaliskuussa ja korkeimmillaan joulukuun lopulla. Meriveden pinnankorkeus pysytteli suhteellisen tasaisena syyskuuhun asti, jonka jälkeen vedenpinta lähti nousemaan. Marraskuussa pinnankorkeus jälleen laski, mutta nousi tämän jälkeen nopeasti maksimikorkeuteensa joulukuussa. Merivedenpinta oli selvästi edellisvuotta korkeammalla tasolla. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 217/2012

8 cm Kuva 4. Meriveden pinnankorkeus Haminassa vuonna Lähde: Merentutkimuslaitos. Pernaja Loviisa alueelle laskevat joet ovat merialueen suurimmat kuormittajat. Merkittävimmät tutkimusalueelle tai sen lähistölle purkautuvat joet ovat Loviisanjoki ja Taasianjoki (kuva 2). Myös alueen itäpuolelle laskevan, virtaamaltaan suuren Kymijoen läntisimmän haaran eli Ahvenkoskenhaaran vedet vaikuttavat alueella ainakin ajoittain. Vuonna 2011 jokien virtaamahuiput ajoittuivat keväälle ja loppuvuodelle. Loppuvuoden runsaiden sateiden seurauksena virtaamat kasvoivat monin paikoin loppuvuodesta tavanomaista suuremmiksi Taasianjoki Loviisanjoki virtaama (m³/s) Kuva 5. Taasianjoen ja Loviisanjoen virtaamat vuonna Lähde: WSFS-vesistömallijärjestelmä ja ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 217/2012 5

9 3 KALANKASVATUSLAITOSTEN LISÄKASVU JA RAVINNEKUORMITUS Lisäkasvuna ilmoitettuna kalaa tuotettiin vuonna 2011 tässä yhteistarkkailussa mukana olevilla laitoksilla yhteensä 131 tonnia, mikä on hieman enemmän kuin edellisenä vuonna (kuva 6 ja liite 2). Myös laitosten yhteinen fosforikuormitus (809 kg) oli vuonna 2011 hieman suurempaa kuin edellisenä vuonna (kuva 7 ja liite 2). Typpikuormitus (6117 kg) puolestaan oli hivenen laskenut edellisestä vuodesta (kuva 8 ja liite 2). Kuten edellisenäkin vuonna tuotanto oli samaa tasoa kuin vuonna 2002, mutta ravinnekuormitusta tuli vesistöön selvästi vähemmän kuin kahdeksan vuotta sitten lisäkasvu kg/a Altarskär Forell Bästö Forell Guy Granberg Se Stenören Se Högholmen Se Vastaholmen Kuva 6. Kalankasvatuslaitosten lisäkasvu (kg) vuosina Vuonna 2009 Semilaxin Högholmenin laitos korvautui Vastaholmen in laitoksella. Lähde: Uudenmaan ELY. Rehuna on käytetty vuodesta 2005 lähtien vain kuivarehua. Alueen suurin laitos sekä lisäkasvultaan että kuormitukseltaan on koko 2000-luvun ajan ollut Bästö. Altarskär llä ei ole ollut tuotantoa vuoden 2003 jälkeen. Semilax siirsi Högholmenin laitoksen tuotannon Vastaholmenin laitokselle, jossa oli ensimmäisen kerran tuotantoa vuonna Vastaholmenin laitoksella hyödynnetään Fortum Oy:n voimalaitoksen jäähdytysvesien lämpövaikutuksia ja laitoksella on lupaehtojen mukaan tuotantoa vain ajalla Kaikkien laitosten lupamääräyksissä on esitetty vuosittain käytettävän rehun sisältämän fosforin ja typen maksimimäärät (kg) sekä mereen kohdistuvan ominaiskuormituksen maksimiarvot (g/kg/a) fosforin ja typen osalta. Bastön, Stenören ja Vastaholmenin laitoksilla typen ominaiskuorma oli hieman luparajaa suurempi ja Granbergin laitoksella rehun fosforimäärä sekä fosforin ominaiskuormitus ylittivät luparajan. Muutoin laitosten kuormitus oli lupaehtojen mukaista (liite 2). 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 217/2012

10 kuormitus P kg/v Altarskär Forell Bästö Forell Guy Granberg Se Stenören Se Högholmen Se Vastaholmen Kuva 7. Kalankasvatuslaitosten fosforikuormitus (kg) vuosina Vuonna 2009 Semilaxin Högholmenin laitos korvautui Vastaholmen in laitoksella. Lähde: Uudenmaan ELY kuormitus N kg/v Altarskär Forell Bästö Forell Guy Granberg Se Stenören Se Högholmen Se Vastaholmen Kuva 8. Kalankasvatuslaitosten typpikuormitus (kg) vuosina Vuonna 2009 Semilaxin Högholmenin laitos korvautui Vastaholmen in laitoksella. Lähde: Uudenmaan ELY. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 217/2012 7

11 Liitteessä 2 on esitetty tietoa myös tutkimusalueen muusta kuormituksesta. Loviisan merialuetta kuormittavat yhteistarkkailun kalankasvatuslaitosten lisäksi Loviisan voimalaitos prosessi- ja talousvesillään sekä Loviisan kaupungin Vårdön jätevedenpuhdistamo. Lisäksi voimalaitoksen lähellä on Loviisan Smoltti kalankasvatuslaitos, joka ei ole mukana tässä yhteistarkkailussa. Pistekuormittajien purkupaikat on esitetty kuvassa 2. Pernajan merialueella ei ole tässä esitetyn kalankasvatuksen lisäksi muuta pistemäistä jätevesikuormitusta. Loviisan kaupungin Pernajan jätevedenpuhdistamo laskee jätevedet Koskenkylänjokeen, joka purkautuu Pernajanlahden pohjukkaan. Tätä kuormitusta ei ole otettu mukaan tarkasteluun, koska purkupaikka sijaitsee melko kaukana tutkimusalueesta. Kalankasvatuksen osuus (yhteistarkkailu + Smoltti) Loviisan merialueen pistemäisestä fosforikuormituksesta oli laitosten varsinaisen tuotantokauden aikana (kesä-lokakuu) jopa 87 % fosfori- ja 44 % typpikuormituksesta (kuva 9) vuonna Typen osalta kalankasvatuksen suhteellinen osuus jää huomattavasti pienemmäksi, koska Loviisan kaupungin jätevesien typpikuormitus on suurta (liite 1). Yhteistarkkailun kalankasvatuslaitosten kuormitus oli hieman edellisvuotta pienempää, kun taas Loviisan Smoltin kuormitus oli hieman suurempaa. P-kuormitus kesä-lokakuu N-kuormitus kesä lokakuu Muu pistekuormitus 13% Loviisan Smoltti 37% Yhteistarkkailu kalankasvatus 50% Muu pistekuormitus 56% Yhteistarkkailu kalankasvatus 24% Loviisan Smoltti 20% Kuva 9. Eri pistekuormittajien osuus (%) Loviisan merialueen kokonaisfosfori- ja typpikuormituksesta kalakasvatuslaitosten varsinaisen tuotantokauden aikana (kesä-lokakuu) vuonna Arvioitaessa alueelle tulevaa kokonaiskuormitusta täytyy huomioida Loviisan merialueelle purkautuvat Taasianjoki ja Loviisanjoki. Myös Kymijoen Ahvenkoskenhaaran vedet kulkeutuvat ajoittain tutkimusalueelle. Yksistään Taasianjoen ja Loviisanjoen mereen tuoma fosforikuormitus oli vuonna 2011 noin 18 kertainen ja typpikuormitus noin 12 kertainen verrattuna kaikkien pistekuormittajien kokonaiskuormitukseen (liite 2). Jokien ravinnekuormituksesta merkittävä osa on kuitenkin biologisesti vaikeasti käytettävässä muodossa eikä jokikuormituksella ole välttämättä niin suurta vaikutusta kesän rehevyysoloihin (Pitkänen 1994). On myös huomioitava, että jokien ainevirtaamat perustuvat simuloituihin arvoihin ja ovat siksi vain suuntaa antavia. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 217/2012

12 4 AINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 VEDENLAATUSEURANTA Vedenlaatuseurannan vesinäytteet otettiin ohjelman mukaan havaintoasemilta 151 (Bästö), 82B (Granberg) ja 27 (Semilax) (kuva 1 ja liite 1) vain kerran loppukesästä. Näytteenoton ajankohta oli Kaikessa näytteenotossa noudatettiin ympäristöhallinnon yleistä ohjeistusta (Mäkelä ym. 1992, Kettunen ym. 2008). Näytteet analysoitiin akkreditoidussa KCL Kymen Laboratorio Oy:ssä ja määritysmenetelmät on esitetty liitteessä 1. Vedenlaatuseurannan näyteasemista käytetään jatkossa lyhennettä KALA-asemat. Tulosten tarkastelussa on käytetty hyväksi HERTTA vedenlaaturekisteristä löytyviä vedenlaatutuloksia läheiseltä merialueelta (kuva 1 ja liite 1). Vertailuasemien tulosten perusteella pyrittiin tarkastelemaan sitä, poikkesiko KALAasemien vedenlaatu (liite 3) Loviisan merialueen yleisestä vedenlaadusta. 4.2 SONDIKARTOITUS Veden happi- ja klorofyllipitoisuutta kalalaitosten ympärillä kartoitettiin sondimittauksin ja tutkimus tehtiin vuonna 2011 ensimmäisen kerran. Levämäärää kuvaavaa a- klorofyllipitoisuutta mitattiin kenttäkäyttöisellä sondilla (YSI 6920 V2) pintavedestä (n. 0,3-0,4 m). Sondaus tehtiin kunkin laitosalueen (Granberg, Bästö+Altarskär, Semilax Stenören) ympärillä noin metrin säteellä laitoksesta. Mittaustuloksia kertyi kunkin laitoksen ympäriltä kpl. Klorofylliarvoja käsiteltiin ArcView ArcGIS 10.0 paikkatietojärjestelmällä, jolla interpoloitiin karttapohjalle kalalaitosten ympärillä olevan alueen klorofyllipitoisuus. Interpoloinnissa käytettiin Spatial Analyst ohjelman Natural Neighbour menetelmää. Kalalaitosten lähellä tehtyjen mittausten lisäksi tehtiin pistemäisiä mittauksia noin 1-2 kilometrin päässä laitoksista sijaitsevilla vertailupisteillä (kuva 10 a ja b). Happipitoisuutta puolestaan kartoitettiin koko vesipatsaasta pinnasta pohjaan tehtävin profiilimittauksin yhteensä 32 pisteeltä. Pitoisuudet määritettiin 1 m, pohja-3 m ja pohja-1 m syvyyksiltä. Mittauksia tehtiin sekä laitosten välittömässä läheisyydessä että metrin etäisyydellä laitoksista. Lisäksi happitilannetta kartoitettiin noin 1-2 kilometrin päässä laitoksista sijaitsevilla vertailupisteillä, jotka olivat samoja kuin klorofyllikartoituksessa (kuva 10 a ja b). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 217/2012 9

13 a. b. Kuva 10 a ja b. Vertikaalisten happimääritysten näyte- ja vertailupisteet sekä klorofyllitutkimuksen vertailupisteet Granbergin ja Bästön + Altarskärin laitoksilla (a) sekä Semilaxin Stenören laitoksella (b). 10 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 217/2012

14 5 TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU 5.1 FYSIKAALIS-KEMIALLINEN VEDENLAATU Happipitoisuus Pintavedessä vallitsi kesällä levätuotannon aiheuttama lievä ylikyllästystila (kuva 11). Semilaxin laitosten läheisyydessä sijaitsevalla HuF3-vertailuasemalla hapenkyllästys nousi huhtikuussa lähelle 140 %:a. Kaikilla KALA-asemilla pintaveden happikyllästys oli hyvin samalla tasolla ja pitoisuudet olivat hieman vertailuasemien elo-syyskuun arvoja alhaisemmat. Alusveden happitilanne oli useilla näytepisteillä hyvin heikko kesällä ja syksyllä (kuva 12). Happikyllästys oli alle 60 % elo-syyskuussa kaikilla pisteillä lukuun ottamatta KALA-151 ja 27 asemia, joilla happitilanne oli oleellisesti parempi. KALAasemalla 82B sekä vertailuasemilla HäF12 ja HuF1 alusveden happitilanne oli todella huono elo-syyskuussa. Vertailuasemien happitilanteet vaihtelivat hyvin paljon eikä KALAasemien happitilanteen ei voida todeta syyskuun tulosten perusteella poikkeavan merkittävästi alueen yleisestä happitilanteesta. happikyllästys (%) pintavesi maalis huhti touko kesä heinä elo syys OmF15 Väd20 HäF12 HuF1 HuF2 HuF3 Kej90 KALA-151 KALA-27 KALA-82B Kuva 11. Pintaveden happikyllästys (%) KALA-asemilla ja vertailuasemilla vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 217/

15 alusvesi OmF15 Väd20 HäF12 happikyllästys (%) HuF1 HuF2 HuF3 Kej90 KALA-151 KALA-27 0 maalis huhti touko kesä heinä elo syys KALA-82B Kuva 12. Alusveden happikyllästys (%) KALA-asemilla ja vertailuasemilla vuonna Ravinnepitoisuudet Jokien mukanaan tuoma kuormitus näkyi selvästi pintavedessä kohonneina typpipitoisuuksina. Typpipitoisuudet olivat pintavedessä selvästi korkeimmillaan huhtikuussa, jolloin myös jokien mukanaan tuoma kuormitus on suurta sulamisvesien aiheuttamien suurten virtaamien vuoksi (kuva 13 ja 5). Elo-syyskuussa typpipitoisuudet olivat pintavedessä hyvin tasaiset koko alueella eivätkä KALA-asemien typpipitoisuudet juurikaan poikenneet vertailuasemista. typpipitoisuus (µg/l) OmF15 Väd20 HäF12 HuF1 HuF2 HuF3 Kej90 KALA-151 KALA-27 0 maalis huhti touko kesä heinä elo syys KALA-82B Kuva 13. Pintaveden typpipitoisuus (µg/l) KALA-asemilla ja vertailuasemilla vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 217/2012

16 Kevään leväkukinnan seurauksena myös fosforipitoisuudet olivat pääsääntöisesti korkeimmillaan huhtikuussa (kuva 14). Huhtikuun leväkukinnasta kertoo myös useilla pisteillä havaittu hapen ylikyllästystila. Elo-syyskuussa fosforipitoisuudet olivat µg/l eivätkä KALA-asemien pitoisuudet juurikaan poikenneet alueen yleisestä tilasta. 70 OmF15 fosforipitoisuus (µg/l) maalis huhti touko kesä heinä elo syys Väd20 HäF12 HuF1 HuF2 HuF3 Kej90 KALA-151 KALA-27 KALA-82B Kuva 14. Pintaveden fosforipitoisuus (µg/l) KALA-asemilla ja vertailuasemilla vuonna Pintaveden happikyllästyksen ja fosforipitoisuuden tapaan myös klorofyllipitoisuudet olivat korkeimmillaan huhtikuussa (kuva 15). Syyskuussa pitoisuudet olivat selvästi alhaisemmat ja vaihtelivat 6-12 µg/l välillä. KALA-asemien pitoisuudet eivät poikenneet alueen keskimääräisestä tasosta. Pitkäsen väitöskirjassaan (1994) esittämien Suomen rannikkovesien klorofyllipitoisuuksien (tuotantokauden keskiarvo) perusteella (taulukko 2) koko tutkimusalue oli loppukesän tulosten mukaan rehevää vesialuetta. Taulukko 2. Suomen rannikkovesien rehevyysluokittelu tuotantokauden keskimääräisen a-klorofylli pitoisuuden mukaan (Pitkänen 1994). Rehevyysluokka I Karu II Lievästi rehevä III Rehevä IV Hyvin rehevä V Erittäin rehevä Klorofylli a μg/l alle yli 25 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 217/

17 25 OmF15 20 Våd20 a-klorofylli (µg/l) HäF12 HuF3 KALA-151 KALA-27 0 maalis huhti touko kesä heinä elo syys KALA-82B Kuva 15. Pintaveden a-klorofyllipitoisuus (µg/l) KALA-asemilla ja vertailuasemilla vuonna Valtakunnallisen yhteenvedon (Suomen ympäristökeskus 2011b) mukaan levätilanne oli Suomen merialueilla kesällä 2011 keskimääräistä huonompi. Heinä-elokuun vaihteessa havaittiin laaja-alaisia sinileväkukintoja. Tämän jälkeen levämäärät kuitenkin vähenivät nopeasti. Kaikkien rehevyyttä kuvaavien parametrien mukaan pitoisuudet olivat KALAasemista korkeimmat asemalla 27. Tulosta selittänee osittain se, että kyseinen asema on KALA-asemista lähimpänä rannikkoa ja sen kuormitusta. Veden hygieeninen laatu Veden hygieenistä laatua kuvaavia suolistoperäisiä enterokokkeja oli KALA-asemilla vain 1-3 pmy (=pesäkettä muodostava yksikkö) (liite 3). Sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiasetuksen 177/2008 mukaan suolistoperäisten enterokokkien toimenpideraja on 200 pmy/100 ml (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008). Tulosten perusteella vedet soveltuivat mikrobiologiselta laadultaan uimavedeksi. Vertailuasemilta ei ollut vastaavia bakteerituloksia. 5.2 SONDIKARTOITUKSET happi Bästön ja Altarskärin laitoksilla happitilanne oli tarkkailupisteillä hyvä koko vesipatsaassa pinnasta pohjaan (kuva 16). Pitoisuus vaihteli 9,4 ja 9,7 mg/l välillä ja happikyllästys oli yli 98 % kaikilla pisteillä kaikissa syvyyksissä. Granbergin laitoksen läheisyydessä happitilanne oli hyvä noin 8 metrin syvyyteen asti, mutta tätä syvemmällä happea oli huomattavasti vähemmän. Happipitoisuus laski useilla Granbergin pisteillä alle 1 mg/l ja 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 217/2012

18 happikyllästyskin oli vain 5 % tuntumassa. Kuten osalla kalalaitosten lähellä olevista pisteistä, myös vertailupisteillä happipitoisuus oli melko alhainen pohjanläheisessä vedessä (kuva 16.) Vain vertailupisteellä 19 happitilanne oli hyvä myös alusvedessä, vaikka kokonaissyvyys tällä pisteellä olikin 19 metriä. Semilaxin Stenören laitoksen ympärillä happipitoisuus oli hyvä kaikilla tarkkailupisteillä koko vesipatsaassa (kuva 17). Syvimmälläkin pisteellä happipitoisuus oli alusvedessä (12,5 m) yli 7 mg/l ja happikyllästys yli 80 %. Vertailupisteillä 30 ja 31 oli sen sijaan havaittavissa happivajetta alusvedessä, jossa happipitoisuus jäi alle 4 mg/l. Muilla vertailupisteillä happitilanne oli hyvä ja happipitoisuus hyvin tasainen koko vesipatsaassa (kuva 17). Vertikaalisten mittausten perusteella happitilanne oli hyvä syyskuun alussa koko vesipatsaassa sekä Semilaxin Stenören laitoksella että Bästön laitoksella. Granbergin laitoksella sen sijaan oli havaittavissa happivajetta sekä laitoksen ympärillä olevilla tarkkailupisteillä että ulompana sijaitsevilla vertailupisteillä. Kalankasvatuslaitosten ympärillä olevien tarkkailupisteiden happitilanne oli kaikilla laitoksilla hyvin samanlainen kuin vertailupisteillä. syvyys (m) Happi (mg/l) Granberg Bästö, Altarskär vert. 18 vert. 17 vert. 19 vert Kuva 16. Happipitoisuus (mg/l) eri syvyyksillä Granbergin sekä Bästön ja Altarskärin kalankasvatuslaitosten läheisyydessä sekä neljällä yhteisellä vertailupisteillä syyskuussa Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 217/

19 syvyys (m) Happi (mg/l) Semilax vert. 27 vert. 28 vert. 29 vert. 30 vert Kuva 17. Happipitoisuus (mg/l) eri syvyyksillä Semilaxin Stenören kalankasvatuslaitoksen läheisyydessä sekä viidellä vertailupisteellä syyskuussa a-klorofylli Semilaxin Stenören kalankasvatuslaitoksen ympärillä olevan alueen klorofyllipitoisuus vaihteli µg/l välillä (kuva 18) ja keskimääräinen pitoisuus oli 21 µg/l. Vertailuasemien pitoisuudet vaihtelivat hyvin paljon ja olivat samaa tasoa tai hieman korkeampia kuin laitoksen ympärillä. Interpoloinnin perusteella klorofyllipitoisuus oli hyvin tasainen koko laitosalueen ympärillä. Bästön ja Altarskärin laitosten ympärillä klorofyllipitoisuus vaihteli µg/l välillä ja keskimääräinen pitoisuus oli 15 µg/l (kuva 19). Etäämpänä sijaitsevilla vertailuasemilla pitoisuudet olivat samaa tasoa kuin laitoksen ympärillä. Interpoloimalla saatu vaikutusaluekartta osoitti klorofyllipitoisuuden olevan hyvin tasainen myös Bästön ja Altarskärin laitosten ympärillä. Granbergin laitoksen ympärillä klorofyllipitoisuus vaihteli selvästi enemmän kuin muiden laitosten ympärillä (kuva 20). Pitoisuudet vaihtelivat 8-31 µg/l välillä ja keskimääräinen taso oli 23 µg/l. Aivan Granön saaren tuntumassa klorofyllipitoisuus oli alhaisin ja kasvoi siirryttäessä ulommaksi saaresta. Granbergin laitoksen kahden vertailuaseman klorofyllipitoisuudet olivat hieman laitoksen ympärillä olevaa tasoa alhaisemmat. 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 217/2012

20 Kuva 18. Pintaveden klorofyllipitoisuus (µg/l) Semilaxin Stenören laitoksen ympärillä sekä neljällä vertailupisteellä syyskuussa Vaikutusalueella olevat saaret (5kpl) on merkitty mustilla palloilla. Kuva 19. Pintaveden klorofyllipitoisuus (µg/l) Bästön ja Altarskärin laitosten ympärillä sekä kahdella vertailupisteellä syyskuussa Vaikutusalueella olevat saaret (2kpl) on merkitty mustilla palloilla. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 217/

21 Kuva 20. Pintaveden klorofyllipitoisuus (µg/l) Granbergin laitoksen ympärillä sekä kahdella vertailupisteellä syyskuussa Vaikka klorofyllipitoisuudet vaihtelivat kaikilla laitoksilla, vain Granbergin laitoksen ympärillä oli havaittavissa lievää pitoisuuden kasvua siirryttäessä laitokselta ulospäin. Keskimääräinen klorofyllitaso oli myös korkein Granbergin laitoksella. On kuitenkin huomioitava, että klorofyllipitoisuudet saattavat vaihdella ajallisesti hyvinkin paljon ja tämän sondikartoituksen tulokset perustuvat vain yhtenä päivänä tehtyihin mittauksiin. Sondikartoituksen perusteella klorofyllipitoisuus oli selvästi korkeampi laitosten ympärillä kuin hieman ulompana sijaitsevilla vedenlaadun tarkkailuasemilla (KALA-asemat ja vertailuasemat). Verrattaessa sondikartoituksen tuloksia laboratoriossa tehtyihin määrityksiin on kuitenkin huomioitava se mahdollisuus, että tulokset eivät välttämättä ole aivan vertailukelpoisia, vaikka sondi onkin kalibroitu ja sen tulisi vastata laboratoriomittauksia. 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 217/2012

22 6 YHTEENVETO Loviisa-Pernaja merialueella on yhteensä kuusi kalankasvatuslaitosta, joista viisi on mukana Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n toteuttamassa yhteistarkkailussa. Yhteistarkkailussa mukana olevien kalankasvatuslaitosten typpi- ja fosforikuormitus olivat hyvin samaa tasoa kuin edellisenäkin vuonna. Kalankasvatus muodosti alueelle tulevasta pistemäisestä fosforikuormituksesta noin puolet ja typpikuormituksestakin noin neljänneksen. Jos mukaan lasketaan myös tarkkailun ulkopuolisen Loviisan Smoltin kuormitus, kalankasvatuksen osuus nousee 44 ja 87 prosenttiin kokonaiskuormituksesta. Alueelle tulevasta kuormituksesta suurin osa tulee kuitenkin jokien mukana. Loviisanjoen ja Taasianjoen kuormitus olikin kertainen pistekuormitukseen verrattuna. Happitilanne oli sekä vertailuasemilla että KALA-asemilla heikko loppukesästä. Laitosten ympärillä tehdyn happikartoituksen perusteella kuitenkin vain Granbergin laitoksen ympärillä oli selvästi havaittavissa happivajetta alusvedessä useilla paikoilla. Granbergin laitoksella happikyllästys laski alusvedessä useilla pisteillä hyvin alhaiseksi. Kaikilla asemilla typpi- ja fosforipitoisuudet olivat hyvin samalla tasolla syyskuun alussa. Klorofyllipitoisuus sen sijaan vaihteli ravinnepitoisuuksia enemmän, mutta KALA-asemien ja vertailuasemien välillä ei kuitenkaan ollut merkittäviä eroja. Syyskuun alun vedenlaatutulosten perusteella alue luokitellaan reheväksi. Laitosten lähialueella tehdyn klorofyllipitoisuuden sondikartoituksen perusteella klorofyllipitoisuus oli hyvin tasainen kaikkien laitosten ympärillä. Granbergin laitoksen ympärillä vedenlaatu oli selvästi muita laitoksia heikompi. Alusveden happitilanne oli huono sekä KALA-asemalla että useilla sondikartoituksen tarkkailuasemilla. Myös klorofyllipitoisuudet olivat muita alueita korkeammat. KALAasemien vedenlaatutulokset sekä sondikartoitus kuvaavat kuitenkin vedenlaatua vain näytteenottoajankohtana ja vedenlaatu vaihteleekin hyvin paljon ajallisesti. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 217/

23 VIITTEET Ilmatieteenlaitos Ilmastokatsaus > Ilmasto > Ilmastoviestintä > Ilmastokatsaus-lehti > Ilmastokatsaus arkisto Kettunen, I., Mäkelä, A. & Heinonen, P Vesistötietoa näytteenottajille. Suomen ympäristökeskus, Ympäristöopas. Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., kivinen, I. & Leppänen, T Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja, sarja B nro 10. Pitkänen, H Eutrophication of the Finnish coastal Waters: Origin, fate and effects of riverine nutrient fluxes. Publications of the Water and Enviroment Research Institute. Sosiaali- ja terveysministeriö Sosiaali- ja terveysministeriön asetus (N:o 177) yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta Suomen ympäristökeskus 2011a. Kuukausittaiset vesitilannekatsaukset vuonna > Ympäristön tila > Pintavedet > Ajankohtainen vesiti... > Kuukausittaiset vesi... > 2011 Suomen ympäristökeskus 2011b. Valtakunnallinen leväyhteenveto : Sinilevätilanne oli järvillä keskimääräinen, merialueilla keskimääräistä huonompi. > Ympäristön tila > Rehevöityminen > Ajankohtainen leväti... > Leväkatsaukset > Leväkatsaukset 2011 > 20 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 217/2012

24 LIITE 1 Vedenlaaduntarkkailun näyteasemat: Asema Aseman nimi / tarkkailu syvyys (m) koordinaatit (YKJ) 27 Loviisameri Hästholmen etelä 27 (Semilax) Pernajameri Kejsalö 151 (Bästö) B Pernajameri Kejvsalö 82B (Granberg) HuF3 Hudöfjärden 3, vertailuasema HuF2 Hudöfjärden 2, vertailuasema HuF1 Hudöfjärden 1, vertailuasema 16, HäF12 Hästholmfjärden 12, vertailuasema VåF20 Vådholmsfjärden 20, vertailuasema OrrF15 Orrengrundsfjärden 15, vertailuasema Kej90 UUS-22 Kejvsalö 90, vertailuasema Määritysmenetelmät: Määritys Yksikkö PARNCC-koodi Menetelmä Lämpötila oc T_WM Kokonaistyppi µg/l NTOT_NA Aquakem, sis.men, per. kumot. SFS 3031:1990 Kokonaisfosfori µg/l PTOT_NS Sis. menetelmä, per. kumottuunsfs 3026:1986 Happi mg/l O2_DBT SFS 3040 Hapenkyllästys % O2_STB Sameus FTU TBY_SNT SFS-EN Fek. enterokokit pmy/100 ml FS35_F SFS-EN ISO /00 a-klorofylli µg/l CP_E SFS 5772

25 LIITE 2 Loviisan merialueen yhteistarkkailussa mukana olevien kalankasvatuslaitosten laitoskohtaiset kuormitustiedot vuodelta Ominaiskuormitusten luparajat on esitetty suluissa ja luparajojen ylitykset punaisella. Lähde: Varsinaissuomen ELY Vuosi 2011 Lisäkasvu Rehunkäyttö Rehun Ravinnekuormitus Ominaiskuorma laitos tn Kuivarehu tn P kg/a N kg/a P kg/a N kg/a P g/kg/a N g/kg/a Altarskär Forell (790) 0 (5900) (5,5) 0 (40) Bästö Forell (790) 3698 (5900) ,4 (5,5) 46 (40) Guy Granberg (200) 913 (1500) (6) 42 (46) Semilax Stenören (390) 2086 (2900) ,7 (6) 49 (46) Semilax Vastaholmen ,4 (6) 47 (46) Se Trålhamnen (talvisäilytys) ,5 29 2, Yhteensä Loviisa-Pernaja merialueelle tuleva muu ravinnekuormitus vuonna Pistemäinen kuormitus P kg/a N kg/a Loviisan voimalaitos, talousvedet 2,3 713 Loviisan voimalaitos, prosessivedet 2,6 223 Loviisan Smoltti Loviisan jätevedenpuhdistamo, Vårdö Yhteensä Arvio jokien kuormituksesta Virtaama m3/s P kg/a N kg/a Taasianjoki 5, Loviisanjoki 1, Yhteensä Taasianjoen virtaama ja kuormitus on simuloitu Suomen ympäristökeskuksen WSFS-vesistömallin (versio V.5B) avulla. Loviisanjoen virtaama on saatu ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmästä ja ainevirtaamat on arvioitu Taasianjoen simuloitujen arvojen perusteella.

26 LIITE 3 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Loviisan kalankasvatulaitosten vesistötark. (KALALOVI) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Ntot Kok.P entero Klorof. Näytepaikka oc mg/l % FTU µg/l µg/l pmy/100ml µg/l KALALOVI / 151 Pernajameri Kejvsalö 151 (Bästö) Klo 11:40; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Kok.syv. 18 m; Näk.syv. 3,0 m; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt S; 1 16,8 8,4 87 0, ,4 5 16,8 8, ,7 8, ,6 8, KALALOVI / 27 Loviisameri Hästholmen etelä 27 (Semilax) Klo 09:10; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Kok.syv. 14 m; Näk.syv. 2,4 m; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt S; 1 17,7 8,5 89 1, ,6 7, ,1 8, ,5 6, KALALOVI / 82 Pernajameri Kejvsalö 82B (Granberg) Klo 13:40; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Kok.syv. 11,2 m; Näk.syv. 2,9 m; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 17,2 8,8 91 1, ,0 5 17,2 8, ,0 8, ,8 1,1 11 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) , Fax (05) /1