KONNIVEDEN (14.131) SYVÄNNEALUEIDEN POHJAELÄINTUTKIMUS VUONNA 2013

Transkriptio

1 KONNIVEDEN (.) SYVÄNNEALUEIDEN POHJAELÄINTUTKIMUS VUONNA 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 2/2 Marja Anttila-Huhtinen ISSN 8-86

2 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa on käsitelty Heinolan alapuolisen vesialueen velvoitetarkkailututkimuksiin kuuluvan pohjaeläintutkimuksen tulokset syvännealueilta. Yhteistarkkailussa ovat mukana Heinolan kaupunki, Stora Enso Oyj:n Heinolan Flutingtehdas ja Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehdas. Pohjaeläinnäytteet otettiin Ekman pohjaeläinnoutimella 2 liejupohjaiselta näyteasemalta syksyllä 2. Pohjaeläintutkimuksessa tuli hyvin esille alueet, joilla jätevesikuormitus heikentää pohjan laatua. Surviaissääskilajistoon perustuvien bioindeksien (BQI ja CI) ja muun pohjaeläinaineiston mukaan karuina ja ekologiselta tilaltaan hyvinä alueina erottuivat yläpuolinen vertailualue, Ruotsalainen sekä Konniselkä. Maitiaislahdella ja Kymenvirran alaosalla pohjaeläimistössä näkyi selvää jätevesivaikutusta. Maitiaslahdella pohjan tilaa huonontaa ensisijaisesti vanha kuormitus. Kymenvirran alaosan syvänteissä näkyi ensisijaisesti Kymenvirran alaosalle purettavien jätevesien vaikutus. Kymenvirran alaosan purkuputken kautta lasketaan sekä Stora Enson että Kuusakoski Oy:n jätevedet. Pohjan tila oli huonoin purkuputken alapuolisessa syvänteessä, josta makroskooppinen pohjaeläimistö puuttui lähes kokonaan. Lievempänä jätevesivaikutus näkyi Matinsalmessa ja Rautsaaren pohjoispuolella Löysinselällä, jossa pohja oli rehevää lievästi rehevää. Koko muu tutkimusalue eli Kymenvirran yläosa ja Konniveden länsi- ja alaosa olivat lievästi karua eli rehevyydeltään keskimääräistä aluetta. Näillä alueilla jätevesien ja muun kuormituksen vaikutus näkyi pohjaeläimistössä siten, että lajistossa vallitsivat rehevyydeltään keskimääräisen pohjan lajit (Polypedilum pullum, Stictochironomus rosenschoeldi, Sergentia corana) eivätkä karujen pohjien herkät ja vaateliaat lajit (Heterotrissocladius subpilosus, Micropsectra sp., katkat) kuten Ruotsalaisella ja Konniselällä. Vastaava pohjaeläintutkimus Heinolan alueella tehtiin viimeksi vuonna 29. Merkittävin muutos pohjaeläimistössä ja pohjan tilassa vuodesta 29 oli tapahtunut Matinsalmessa, Rautsaaren pohjoispuolisessa syvänteessä. Vuonna 29 alueen pohjaeläimistö ilmensi hyvin rehevää pohjaa. Nyt pohjan tila oli kohentunut niin, että pohjaeläimistö ilmensi lievää rehevyyttä. Myös alueen lajimäärä oli yli kaksinkertaistunut. Konniselällä pohjaeläinindeksit (CI ja PICM) ilmensivät pohjan tilan heikkenemistä vuodesta 29. Sen syvimmillä alueilla pohjaeläintiheydet ovat karuudesta johtuen hyvin vähäisiä; näin eri näytteiden välillä saattaa herkästi esiintyä suurtakin hajontaa, vaikkei todellista muutosta olisikaan tapahtunut. Jotta saisimme luotettavan kuvan Konniselän pohjan tilasta, sen syvännealueelta voitaisiin jatkossa ottaa nykyistä enemmän rinnakkaisnostoja.

3 SISÄLLYS JOHDANTO 2 TARKKAILUALUE 2. Alueen kuvaus 2.2 Kuormitus 2. Veden laatu AINEISTO JA MENETELMÄT 7 TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU 8. Yksilömäärät, biomassat ja lajisto 8.2 Bioindeksit ja ekologinen tila 2. Alueellinen tarkastelu ja vertailu vuoden 29 tuloksiin.. Ruotsalainen..2 Kymenvirran yläosa 6.. Kymenvirran alaosa 6.. Maitiaislahti 8.. Matinsalmi Löysinselkä 8..6 Konnivesi länsiosa 2..7 Konniselkä 2..8 Konnivesi alaosa 22 TARKKAILUN JATKAMINEN 22 VIITTEET 22 LIITTEET - Liite Kartta purkuputkista ja näyteasemista Liite 2 Näyteasemien ja näytteenoton taustatiedot Liite Pohjaeläintulokset Liite Pohjaeläinindeksien (CI ja BQI) laskukaavat Liite BQI ja CI lajien esiintyminen ja indeksiarvot näyteasemilla

4 6..2 JOHDANTO Heinolan alueen vesistökuormittajilla Heinolan kaupungilla, Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehtaalla ja Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehtaalla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston / Vaasan hallinto-oikeuden määräämä velvoite tarkkailla kuormituksen vaikutuksia vastaanottavassa vesistössä. Velvoite on toteutettu kuormittajien yhteistarkkailuna, ja käytännön vesistötutkimuksista on vastannut Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Tässä julkaisussa on käsitelty Heinolan alapuolisen vesialueen rehevöitymisseurantaan kuuluvan pehmeiden pohjien pohjaeläintutkimuksen tulokset vuodelta 2 ja vertailtu tuloksia edelliseen vastaavaan tutkimukseen vuodelta 29 (Anttila-Huhtinen 2). Vuonna 2 toteutunut vedenlaatuseuranta (Åkerberg 2) sekä piilevä- ja perifytontutkimusten (Raunio 2) tulokset raportoidaan erikseen. Tarkkailututkimukset noudattivat vuonna 2 Hämeen ympäristökeskuksen tarkastamaa ja hyväksymää tarkkailuohjelmaa (lausunto Y2-2, YLO/val/27A/, 27..2). 2 TARKKAILUALUE 2. ALUEEN KUVAUS Varsinainen tutkimusalue on Kymijoen Konniveden järviallas (.) ja vertailualueena toimii sen yläpuolinen Ruotsalainen (.) (Kuva, tarkempi kartta Liite ). Järvet sijaitsevat välittömästi Kymijoen keskusjärven Päijänteen alapuolella. Kymijoen vedet virtaavat Päijänteestä Kalkkisten kautta ensin Ruotsalaisen järvialtaaseen ja sieltä Heinolan kaupungin kohdalla Jyrängön- ja sen jatkeena olevan Kymenvirran kautta Konniveteen. Konniveden pohjoisosaan laskevat koillisesta myös Räävelin reitin vedet (.7). Konnivedestä vedet virtaavat Vuolenkosken kautta alapuoliseen Kymijokeen. Vastaavat pitkänajan (96 2) virtaamat ovat seuraavat: Kalkkinen 2 m /s, Vuolenkoski 28 m /s ja Räävelinreitti (Sulkavankoski) 7 m /s. Molemmat järvialtaat ovat saarien, niemien ja lahtien pilkkomia monimuotoisia altaita, joiden rantoja luonnehtii monin paikoin karuus ja jyrkkyys. Järvien teoreettinen viipymä on noin vuorokautta, joten niitä voidaan pitää läpivirtausjärvinä. Konniveden ja Ruotsalaisen virtaamia ja vesimääriä säännöstellään sekä Kalkkisissa että Vuolenkoskella. Sekä säännöstelystä että yläpuolisen vesistön suuresta järvisyydestä johtuen keskivirtaamien kuukausittainen vaihtelu on hyvin pientä. Erilaisista sää- ja vesioloista johtuen kaikki vuodet ovat kuitenkin vesimääriltään ja virtaamiltaan erilaisia. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 2/2

5 Kuva. Heinolan alapuolisen vesialueen pohjaeläintutkimuksen näyteasemat (punaiset pisteet) ja jätevesien purkupisteet (mustat tähdet). Karttaan on merkitty myös yleensä useamman näyteaseman muodostamat näytealueet (yhteensä 9). 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 2/2

6 2.2 KUORMITUS Tutkimusalueelle tulee jätevesikuormitusta Heinolan alueen teollisuudesta ja kunnallisesta jätevedenpuhdistamosta (Kuva, tarkempi kartta Liite ). Kuormitusta on käsitelty tarkemmin vuosien 22 (Åkerberg 2) ja 2 (Åkerberg 2) vuosiyhteenvedoissa. Taulukossa on esitetty yhteistarkkailussa mukana olevien kuormittajien pistemäinen jätevesikuormitus vuonna 22; vuoden 2 kuormitustiedot esitetään vuoden 2 vuosiyhteenvedossa (Åkerberg 2). Yhteistarkkailussa olevien lisäksi aluetta kuormittaa Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vesien purku Stora Enson purkuputken kautta Kymenvirtaan. Tämä kuormitus on ollut vuodesta 99 lähtien jokavuotista. Vuonna 22 Kuusakoski Oy purki Kymenvirtaan yhteensä m jätevesiä kokonaiskuormituksen ollessa kloridia 69 kg ja typpeä 2 2 kg. Jäteveden kemiallisen hapenkulutuksen arvot ovat suuria ja jäteveden typpi on lähes täysin ammoniumtyppenä. Maitiaislahteen ei ole laskettu vuoden 28 jälkeen jätevesiä; Stora Enso Packaging Oy:n jätevedet johdetaan Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamolle. Pistemäisen jätevesikuormituksen osuus Konniveden lähivaluma-alueelta (.) tulevasta kokonaisfosforivirrasta oli vuoden 22 ja 2 tietojen mukaan noin -6 % ja vastaavasti typpivirrasta yli 7 % (taulukko 2). Kun ravinnelaskelmissa huomioidaan yläpuolisilta vesireiteiltä tulevat ravinnemäärät, oli Konniveden oman lähivaluma-alueen osuus lähtevästä kokonaisfosfori- ja -typpivirtaamasta vain noin %. Heinolan alueen jätevesikuormituksessa ei ole viimeisen vuoden aikana tapahtunut merkittäviä muutoksia (kuva 2). Tuona aikana BOD- ja fosforikuormitus ovat vielä lievästi vähentyneet. Typpikuormitusta lukuunottamatta Stora Enso on Heinolan alueen suurin pistekuormittaja. Taulukko. Heinolan alueen jätevesikuormittajien keskimääräinen vuorokausikuormitus vuonna 22. Taulukossa ei ole mukana Kuusakoski Oy:n jätevesikuormitusta, joka oli typen osalta 2 2 kg/vuosi. Jätevesi K-aine BOD7 CODCr Kok.P Kok.N m/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk Stora Enso Oyj 2 7 7, 26 Suomen Kuitulevy Oy 2 6 8,2, Heinolan kaupunki 7 8 9,6 2 Yhteensä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 2/2

7 Taulukko 2. Konniveteen kohdistuvan fosfori- ja typpikuormituksen arvio vuosilta 22 ja 2. Esitetyt kuormitustiedot perustuvat Vesistömallijärjestelmän VEMALA-osiossa esitettyihin vuosikuormitustietoihin (V). Fosfori kg/v Typpi tn/v Konniveden lähivaluma-alue. pistekuorma ,2,86 pelloilta ,8 8,6 muulta maa-alueelta , 7, asutus 9 28,9, Yhteensä ,76 9,68 Räävelin-reitiltä (.7) tuleva ,67,7 Ruotsalaisesta (.) tuleva ,27 98,9 Yhteensä ,7 28,8 Alueelta. lähtevä ,86 7, 2. VEDEN LAATU Konniveden vedenlaatua seurataan ensisijaisesti kuormittajien yhteistarkkailututkimuksessa, ja nämä tulokset käsitellään jokavuotisissa yhteistarkkailun yhteenvedoissa (Åkerberg 2, Åkerberg 2). Taulukossa on esitetty koottua vedenlaatutietoa vuosien 22 ja 2 velvoitetarkkailujen vedenlaatuseurannoista. Rehevää Maitiaslahtea lukuun ottamatta havaittavat jätevesivaikutukset päällysveden fysikaalis-kemiallisessa laadussa olivat yleensä vähäisiä; Maitiaislahtea lukuun ottamatta koko muu tutkimusalue oli sekä päällysveden fosfori- että klorofyllipitoisuuksien mukaan lähinnä karua. Maitiaslahdessa alusvesi oli kerrostuneisuuskausina hyvin yleisesti hapetonta. Tämän lisäksi ajoittain selkeää jätevesikuormituksesta johtuvaa hapettomuutta tai hapenvajausta esiintyi Kymenvirrassa ja Matinsalmessa. Viimeisen neljän vuoden aikana (2 ) alhaisin havaittu happikyllästys on ollut Maitiaislahdella alle %, Kymenvirrassa alle %, Löysinselällä 28 % ja alempana eteläisellä Konniselällä (Isosaari) 2 %, kun huomattavasti syvemmillä alueilla Ruotsalaisella ja Konniselällä vastaavat luvut ovat olleet % ja 7 %. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 2/2

8 BOD7-kuormitus kg/vrk Enso Kuitulevy Heinolan kaupunki Kiintoainekuormitus 2 2 kg/vrk Fosforikuormitus kg/vrk Typpikuormitus 6 kg/vrk Kuva 2. Heinolan alueen jätevesikuormituksen kehitys ajanjaksolla Kuvassa ei ole mukana Kuusakoski Oy:n jätevesikuormitusta. Kuormituksessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia vuoden 22 jälkeen. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 2/2

9 Taulukko. Vesialueen Ruotsalainen-Konnivesi vedenlaatu vuoden 22 ja 2 tarkkailuaineistojen perusteella (tulosten keskiarvo ja havaintojen määrä n). Alusveden happitilannetta on tarkasteltu vuosien 2 tulosten perusteella. Näyteasema Kok. P µg/l Kok. P µg/l Klorofylli a µg/l Alusvedessä ajoittain metri alusvesi selkeää hapanvaj. O tai OO keskiarvo (n) keskiarvo (n) keskiarvo (n) tai hapettomuutta *** Ruotsalainen &,9 (n=29) 6,2 (n=6),8 (n=) Jyrängönvirta Maitiaislahti,2 (n=2) 2,2 (n=8), (n=6) *** Kymenvirta (n=), (n=),7 (n=) oo ja *** Matinsalmi 6,8 (n=) 8,8 (n=),2 (n=) oo ja *** Löysinselkä 7,2 (n=6) 9,7 (n=6),7 (n=) oo Konniselkä 7,2 (n=6) 6, (n=6), (n=) Isosaari 8,7 (n=6) 6, (n=6),8 (n=) Vuolenkoski 6, (n=2) Sulkavankoski, (n=2) AINEISTO JA MENETELMÄT Pehmeän pohjan pohjaeläinnäytteet haettiin kaikkiaan 2 näyteasemalta (Kuva, Liite tarkempi karttakuva, Liite 2 koordinaatit ja muut taustiedot). Näyteasemista kaksi (asemat ja 2) on kuormituksen yläpuolisia vertailuasemia. Muut näyteasemat sijaitsevat Jyrängön- ja Kyminvirran alueilla, Löysinselällä, Konniselällä ja varsinaisella Konnivedellä. Näytteenotossa ja -käsittelyssä noudatettiin vesi- ja ympäristöhallinnon ohjeita (Mäkelä ym. 992, SFS 989 ja Kantola ym. 2). Yhtä näytettä lukuunottamatta kaikki näytteet otettiin Ekman-pohjanoutimella (nro 2, pinta-ala 2 cm 2 ). Asemalla 9B jouduttiin käyttämään pientä Van Veen iä (pinta-ala 26 cm 2 ), koska pohjalla oleva puumoska ja sora vaikeuttivat Ekman in käyttöä. näyteasemalta otettiin viisi rinnakkaisnostoa; nämä asemat olivat syvännenäyteasemia, joilla pohjaeläintiheydet ovat luontaisesti hyvin alhaisia. Lopuilta näyteasemalta otettiin kolme rinnakkaisnostoa; nämä näyteasemat olivat syvännenäyteasemia ja niiden lähellä sijaitsi välisyvyysasema. Näytteet seulottiin maastossa, mm:n seulalla ja poimittiin tuoreeltaan laboratoriossa hyvässä valossa suurennuslaitetta käyttäen ja säilöttiin 7 %:een etanoliin. Näytteet punnittiin ryhmittäin, mg:n tarkkuudella. Nilviäiset punnittiin kuorineen. Pohjaeläinnäytteiden määrityksestä vastasi Marja Anttila-Huhtinen. Pohjaeläinaineisto pyrittiin määrittämään tärkeimpien ryhmien osalta lajitasolle ja määrityskirjallisuutena käytettiin soveltuvin osin ympäristöhallinnon internet-sivuille listattua kirjallisuutta (22). Nostokohtaiset yksilömäärä- ja tuorepainotulokset on viety ympäristöhallinnon (Hertta) pohjaeläinrekisteriin. Keskimääräiset neliömetritulokset on esitetty liitteessä. Aikaisempien vuosien tapaan tulosten tarkastelu perustui lähinnä eri näytealueiden yhdistettyyn aineistoon. Näitä erillisiä näytealueista oli tutkimusalueella kaikkiaan 9 (Kuva ). Kullakin näytealueella oli näyteasemia -. Samalla näytealueella olevien näyteasemien 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 2/2

10 voidaan katsoa yhdessä edustavan ko. aluetta ja sen eri syvyyksiä. Maitiaislahtea ja Matinsalmea lukuunottamatta rinnakkaisnostojen määrä oli näytealueilla 8. Aineistoa tarkasteltiin tilastollisesti NMS-ordinaatioanalyysillä, jolla kuvattiin näytealueiden (9 aluetta) eroja ja yhtäläisyyksiä lajikoostumuksen perusteella. Lisäksi Mantelin testillä tarkasteltiin pohjaeläimistön sekä lajimäärien vaihtelun samankaltaisuutta eri näyteasemilla tutkimusvuosina 29 (Anttila-Huhtinen 2) ja 2. Tilastolliset testaukset tehtiin ohjelmalla PC-ORD versio 6. Aineistosta laskettiin järvien profundaalialueille soveltuva BQ indeksi (Wiederholm 98, Johnson 998) sekä siitä Suomen oloihin kehitelty Chironomidae-indeksi (CI) (Paasivirta 2). Em. indeksit perustuvat tiettyjen surviaissääsken toukkien suhteelliseen runsauteen (Liite ). Lisäksi aineistosta laskettiin ekologiseen luokitteluun kehitetyt syvännepohjaeläinindeksi PICM (Profundal Invertebrate Community Metric) (Jyväsjärvi & Hämäläinen 2, Aroviita ym. 22) ja suhteellinen mallinkaltaisuus eli PMA (Percent Model Affinity) (Novak & Bode 992, Aroviita ym. 22). PICM huomioi surviaissääskien ohella myös muut syvännealueiden taksonomiset ryhmät. PMA:ssa verrataan arvioitavan kohteen lajiston suhteellisia osuuksia vertailuaineistoista laskettuihin lajien keskimääräisiin suhteellisiin osuuksiin. PMA:n, PICM:n havaitun arvon, PICM:n paikkakohtaisen vertailuarvon ja alkuperäisen ELS-arvon (Ekologinen laatusuhde) laskennassa käytettiin hyväksi ympäristöhallinnon sisällä laadittua Excel-laskentapohjaa. Ruotsalainen ja Konnivesi ovat tyypiltään suuria, vähähumuksisia järviä (SVh). TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU. YKSILÖMÄÄRÄT, BIOMASSAT JA LAJISTO Näyteasemat olivat pohjan laadultaan hyvin samankaltaisia, pehmeitä liejuliejumutapohjia, joten tuloksia voidaan hyvin vertailla keskenään (Liite 2). Suurimmalla osalla näyteasemista oli liejun seassa jonkin verran myös savea. Kymenvirran alaosalla (asemat B ja B) ja Matinsalmessa (as 6) esiintyi liejun seassa pienessä määrin myös kuitua. Maitiaislahden suun syvännealueella ja Kymenvirran alaosan syvänteessä (as B) oli havaittavissa lievä rikkivedyn haju. Lähes kaikilla näyteasemilla oli sedimentin pinnalla selvä hapellinen kerros, jonka paksuus vaihteli cm:stä aina koko näytteen paksuuteen. Lähinnä Maitiaislahden suulla, Kymenvirran alaosalla ja Matinsalmessa ei ollut havaittavissa selvää hapellista pintakerrosta. Kymenvirran yläosasta (as ) aina Konniveden länsiosaan (as 2) näytteissä esiintyi öljyä. Pohjaeläinten tiheys vaihteli välillä yks/m 2 (Kuva ). Suurimmat pohjaeläintiheydet tavattiin Kymenvirran yläosalla (as, ja 9) ja Matinsalmessa (as 6) (Kuva ). Vain kahdella asemalla pohjaeläinten määrä jäi alle yksilöön neliömetrillä, Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 2/2 7

11 yks/m B 7 B B 6 7 8B 8 2B B 22 2 Kuva. Pohjaeläimistön kokonaistiheys (yks/m 2 ) eri näyteasemilla (nostojen keskiarvo ja keskihajonta sd) vuonna 2. Pohjaeläintiheydet olivat suurimpia Matinsalmessa (as 6) ja Kymenvirran yläosalla (asemat, ja 9). Pohjaeläimistö oli hyvin niukkaa sekä karun Konniselän syvänteessä (as 26) että jätevesikuormituksen alapuolisessa syvänteessä Kymenvirran alaosalla (as B). karun Konniselän syvänteessä (as 26) ja jätevesikuormituksen alapuoleisessa syvänteessä (as B). Rinnakkaisnäytteiden määrä oli asemalla ja lopuilla asemilla. Kokonaisyksilömäärän keskiarvon keskivirhe (keskihajonta/nostojen neliöjuuri luvun suhde keskiarvoon %) vaihteli näyteasemilla välillä 7-67 % ollen keskimäärin 29 %. Näytteiden yksilömäärien ja hajontalukujen perusteella rinnakkaisnäytteiden määrän tulisi olla useilla näyteasemilla toteutunutta suurempi. Tulosten tarkastelu perustuu kuitenkin useampia näyteasemia sisällään pitäviin näytealueisiin, joiden rinnakkaisnäytemäärät olivat jo suurempia (Kuva ). Pohjaeläimistön kokonaisbiomassat olivat pääsääntöisesti pieniä vaihdellen välillä,- 2,8 g/m 2. Alueellisesti tarkasteltuna kokonaisbiomassa jäi yleisimmin alle,6 g/m 2, mikä vastaa yleisen luokittelun (Paasivirta 98) mukaan niukkaravinteista jokseenkin niukkaravinteista pohjaa (Taulukko ). Biomassat olivat lievästi rehevällä tasolla ainoastaan Maitiaislahden suualueella ja niukasti myös Matinsalmessa (Kuva ). Kaikkein alhaisin pohjaeläinten biomassa oli karun Konniselän syvännenäytteessä (as 26) ja myös Konniveden alaosan välisyvyydessä (as B). Toinen pohjaeläimistöltään niukka alue oli Kymenvirran alaosan syvännealue, lähellä kuormitusta (as B), jossa pohjaeläinten vähäinen esiintyminen on yhteydessä jätevesikuormituksen vaikutuksiin. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 2/2

12 2 chiro oligo katkat muut yks/m Ruots. K-virta ylä Maitiaisl. K-virta ala Matinsalmi Löysins. K-vesi länsi K-selkä K-vesi ala g/m2 WW, 2, 2, chiro+oligo katkat muut lievästi ravinteikas, Ruots. K-virta ylä Maitiaisl. K-virta alamatinsalmi Löysins. K-vesi länsi K-selkä K-vesi ala jokseenkin niukkaravinteinen niukkaravinteinen / myrkyllinen Kuva. Pohjaeläimistön kokonaistiheys (yks/m 2 ) ja kokonaisbiomassa (g/m 2) eri näytealueilla vuonna 2 (alueen näyteasemien yksilömäärien/biomassojen keskiarvo). Pohjaeläinbiomassan perusteella pohjat olivat useimmilla näytealueilla niukkaravinteisia. Ainoastaan kuormitetuilla vesialueilla Maitiaislahdessa ja Matinsalmessa biomassat ilmensivät lievää ravinteikkuutta. Biomassan mukaan syvännealueiden selkeästi tärkeimmät pohjaeläinryhmät olivat surviaissääsken toukat ja harvasukasmadot (Kuva ). Näiden ryhmien lisäksi Ruotsalaisella, Konniselällä ja Konniveden alaosalla biomassaa nostivat valkokatkat (Monoporeia affinis) ja rehevällä Maitiaislahdella sulkasääsken toukat (Chaoborus flavicans). Pohjaeläinten taksoniluku vaihteli tutkimusalueilla välillä -2 (Kuva ). Vähiten lajeja tavattiin rehevän Maitiaislahden suualueella (as 7) ja vastaavasti eniten Kymenvirran yläosalla. Lajimäärä oli vähäinen myös Konniselän syvännealueella, jossa pohjaeläimistö oli muutoinkin karuudesta johtuen hyvin niukkaa. Alueen lajimäärään vaikuttaa tietysti osaltaan näyteasemien määrä ko. tutkimusalueella. Matinsalmen lajimäärä oli yllättävän korkea, vaikka sen osalta tarkastelu perustui vain yhteen asemaan (as 6). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 2/2 9

13 Taulukko. Profundaalin makrofaunan keskimääräiseen biomassaan(ww=märkäpaino) perustuva pohjan ravinteisuuden alustava luokitus (Paasivirta 98). Pohjan ravinteisuus Niukkaravinteinen Joks. niukkaravinteinen Lievästi ravinteikas Ravinteikas Erittäin ravinteikas Myrkyllinen Biomassa g/ m 2 WW,-,,-,6,6-6, 6,-7, yli 7, alle, taksonien määrä Ruots. K-virta ylä Maitiaisl. K-virta ala Matinsalmi Löysins. K-vesi länsi K-selkä K-vesi ala Kuva. Pohjaeläinten kokonaislajimäärä eri näytealueilla vuonna 2. Pylvään yläpuolella on esitetty näyteasemien määrä ko. näytealueella, koska se vaikuttaa osaltaan havaittuun kokonaislajimäärään. Lajimäärä oli suurin Kymenvirran yläosalla ja alhaisin rehevällä pohjalla Maitiaislahden suulla. Myös karun Konniselän syvännealueella lajimäärä oli suhteellisen alhainen. NMS -ordinaation. akseli erotteli asemat selkeästi alueen rehevyyden mukaan; akselin toisessa ääripäässä oli rehevän Maitiaislahden suualue ja toisessa päässä karut alueet Konniselällä, Ruotsalaisella ja Konniveden alaosalla (Kuva 6). Rehevän alueen tyyppilajeja olivat Chaoborus flavicans, Potamothrix/Tubifex ja Chironomus plumosus. Vastaavasti karujen vesialueiden tyyppilajeja olivat valkokatka (Monoporeia affinis), okakatka (Pallasea quadrispinosa), Stylodrilus heringianus, Micropsectra ja Spirosperma ferox (Kuva 6). NMS ordinaation 2. akseli toi esille Matinsalmen näyteaseman lajiston erityispiirteet. Näyteaseman mataluuden ja rannan läheisyyden vuoksi lajistossa esiintyi suhteellisen paljon ihan rantalajistoa, ja koska näytealueen muodosti vain tämä yksi asema, niin lajiston erityispiirteet korostuivat. Mantelin testin mukaan 2 näyteaseman pohjaeläinaineistoissa oli vuosina 29 ja 2 havaittavissa samankaltaista säännönmukaisuutta eli näyteasemien keskinäiset erot ja yhtäläisyydet olivat tutkimusvuosina melko samankaltaiset (r =,6). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 2/2

14 Kuva 6. NMS ordinaation akseli erotteli näytealueet rehevyyden mukaan. Akselin toisessa reunassa oli rehevä Maitiaislahden suualue ja toisessa ääripäässä karut vesialueet, Konniselkä, Ruotsalainen ja Konniveden alaosa. Molemmilla alueilla oli omat tyyppilajinsa. 2. akselilla tuli näkyviin Matinsalmen näyteaseman lajiston ominaispiirteet, joita selitti näyteaseman mataluus ja rannan läheisyys..2 BIOINDEKSIT JA EKOLOGINEN TILA Aluekohtaiset surviaissääskilajistoon perustuvat bioindeksien CI- ja BQI arvot korreloivat keskenään voimakkaasti (r =,89) (Kuva 7, Taulukko ). Näytealueiden BQI ja CI - arvot on laskettu ko. näytealueen sisällä olevien näyteasemien yhdistetystä aineistosta (Liite ). Näin saadut indeksiarvot perustuvat runsaampaan indeksilajien yksilömäärään eivätkä yksittäiset indeksilajiyksilöt saa liian paljon painoarvoa. Indeksien mukaan pohja oli hyvin rehevää Maitiaislahden suulla. Vastaavasti karuimmat pohjat olivat Ruotsalaisella ja Konniselällä. Indeksien mukaan pohja oli lievästi karua Kymenvirran yläosalla, Konniveden länsi- ja alaosalla ja muualla lievästi rehevää rehevää (Kuva 7, Taulukko ). CI- ja BQI arvot vastasivat hyvin toisiaan lukuunottamatta Matinsalmea, jossa indeksien arvot perustuivat vain yhden näyteaseman tuloksiin. Lisäksi BQI-indeksin vähäisen lajimäärän vuoksi ko. arvo perustui Matinsalmen osalta vain yhteen indeksilajiyksilöön kun taas CI arvo perustui 9 indeksilajiyksilöön; edellisestä johtuen CI-arvoa voidaan pitää Matinsalmessa BQI arvoa luotettavampana. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 2/2

15 Taulukko. Surviaissääski-indeksien CI ja BQI arvot näytealueilla vuonna 2. Arvot on laskettu ko. alueen sisällä olevien näyteasemien yhdistetystä aineistosta. CI BQI Ruotsalainen,,6 Kymenvirta ylä,2,6 Maitiaislahti,, Kymenvirta ala 2,26 2, Matinsalmi 2,, Löysinselkä 2, 2,68 Konnivesi länsi 2,9 2,88 Konniselkä,, Konnivesi ala,6,2 CI / BQI - arvo,, 2, 2,, 2 Ruotsal. K-virta ylä Maitiaisl. K-virta ala Matinsalmi Löysins. K-vesi länsi K-selkä K-vesi ala HK K LK LR R HR CI BQI Kuva 7. BQI ja CI bioindeksit eri osa-alueilla vuonna 2. Kuvan oikeassa reunassa on esitetty indeksien mukainen pohjien rehevyystaso: HR= hyvin rehevä, R=rehevä, LR=lievästi rehevä, LK=lievästi karu, K=karu ja HK=hyvin karu. Indeksien mukaan pohja oli hyvin rehevää Maitiaislahden suulla ja vastaavasti karuinta Ruotsalaisella ja Konniselällä. Pylvään yläpuolella on esitetty näyteasemien määrä ko. näytealueella, koska se vaikuttaa osaltaan havaittuun kokonaislajimäärään. Asemakohtaisissa indeksiarvoissa tulee vielä tutkimusalueita selkeämmin esille jätevesikuormituksen vaikutukset kuormituksen lähialueella (Liite ). Maitiaislahden jälkeen indeksiarvot olivat alhaisimmillaan Kymenvirran alaosan syvänteissä (as B ja B), Matinsalmessa (as 6) sekä Rautsaaren pohjoispuolella (as 7). Kymenvirran alaosan purkuputken kautta puretaan Stora Enson ja Kuusakoski Oy:n jätevedet (kartta Liite ). Purkuputkea lähimpänä olevasta syvänteestä (B) pohjaeläimistö puuttui lähes täysin. Vielä seuraavakin syvännealue (B), vähän yli kilometri purkuputkesta alavirtaan oli indeksien mukaan rehevää pohjaa ja vasta yli 2 kilometriä alavirtaan sijaitseva syvännealue (as 2) oli pohjaltaan keskimääräistä eli lievästi karua. Syvännepohjaeläinindeksin PICM-ELS arvot saatiin tutkimusalueille laskemalla keskiarvo ko. alueen näyteasemien PICM-ELS arvoista (Taulukko 6, Kuva 8). Ekologisen 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 2/2

16 tilaluokittelun mukaisten raja-arvojen mukaan Maitiaislahtea lukuunottamatta kaikkien muiden alueiden arvot edustivat erinomaista tilaa. Lähimpänä pudotusta luokkaan hyvä oli Kymenvirran alaosa. Maitiaislahden suualueella tila oli PICM-ELS arvon perusteella tyydyttävä. Taulukko 6. Syvännepohjaeläinindeksin PICM-ELS arvot ja Prosenttinen mallinkaltaisuus indeksin PMA arvot näytealueille. Arvot on laskettu ko. alueen sisällä olevien näyteasemien vastaavien arvojen keskiarvona. Maitiaislahden ja Matinsalmen PMA arvot on esitetty suluissa, koska ne eivät vastaa olosuhteiltaan suurten vähähumuksisten järvien (SVh) syvännealueita. PICM-ELS PMA Ruotsalainen,68,7 Kymenvirta ylä,9, Maitiaislahti,72 (,28) Kymenvirta ala,828,26 Matinsalmi, (,87) Löysinselkä,99, Konnivesi länsi,8,28 Konniselkä,96, Konnivesi ala,8,27 erinomainen hyvä tyydyttävä välttävä huono PMA-indeksin laskemisessa verrataan havaittuja lajistosuhteita ko. vesistötyypin vertailuaineistosta laskettuihin lajien keskimääräisiin suhteellisiin osuuksiin (Novak & Bode 992, Hämäläinen ym. 27, Aroviita ym. 22). Indeksi soveltuu varsinaisille profundaalialueille. Aluekohtainen PMA indeksi saatiin laskemalla keskiarvo ko. alueen näyteasemien PMA-indekseistä. Ruotsalainen ja Konnivesi edustavat suuria vähähumuksisia järviä (SVh), joten ekologisen tilaluokittelun raja-arvoina käytettiin em. tyypille esitettyjä raja-arvoja (Aroviita ym. 22). PMA-indeksiarvojen ja raja-arvojen mukaan lajistosuhteet vastasivat Ruotsalaisella ja Kymenvirran yläosalla vertaluolosuhteita erinomaisesti ja Konniveden alaosalla, Konniselällä sekä Löysinselällä hyvin. Kymenvirran alaosalla ja Konniveden länsiosalla lajistosuhteet vastasivat vain tyydyttävästi vertailuolosuhteita. Maitiaislahden ja Matinsalmen osalta tarkastelu ei ole perusteltua, koska ne eivät edes olosuhteeiltaan (mm. syvyys) vastaa suurien vähähumuksisten järvien syvännealueita. Suurten vähähumuksisten vertailujärvien tyyppilajeja ovat Lamprodrilus isoporus, Potamothrix/Tubifex, Spirosperma ferox, Pisidium, Monoporeia affinis, Procladius, Chironomus anthracinus, Sergentia coracina ja Stictochironomus rosenschoeldi (Aroviita ym. 22). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 2/2

17 PICM-ELS -arvo,8,6,,2,8,6,,2 2 Ruotsalainen Kymenvirta ylä Maitiaislahti Kymenvirta ala Matinsalmi Löysinselkä Konnivesi länsi PICM-ELS PMA Konniselkä Konnivesi ala,,,,,,2,2,,, PMA - arvo Kuva 8. Syvännepohjaeläinindeksin PICM-ELS ja Prosenttinen mallinkaltaisuus eli PMA-indeksin arvot näytealueilla vuonna 2. Arvot on laskettu keskiarvoina ko. alueen näyteasemien arvoista. Maitiaislahdelle ja Matinsalmelle ei ole esitetty PMA arvoa, koska alueet eivät vastaa olosuhteiltaan suurien vähähumuksisten järvien (SVh) syvännealueita. Maitiaislahtea lukuunottamatta kaikki muut alueet olivat PICM-ELS arvojen mukaan erinomaisia. Maitiaislahden suualueen tila oli PICM-ELS arvon perusteella tyydyttävä. PMA arvojen mukaan lajistosuhteet vastasivat Ruotsalaisella ja Kymenvirran yläosalla erinomaisesti vertailuolosuhteita (SVh) ja Konniveden alaosalla, Konniselällä ja Löysinselällä hyvin. Kymenvirran alaosalla ja Konniveden länsiosalla vastaavuus oli vain tyydyttävää.. ALUEELLINEN TARKASTELU JA VERTAILU VUODEN 29 TULOKSIIN Seuraavassa käydään läpi eri näytealueiden tila vuoden 2 pohjaeläintulosten perusteella ja verrataan saatuja tuloksia edellisen vastaavan tutkimuksen tuloksiin vuodelta 29 (Anttila-Huhtinen 2). Vertailu perustuu lähinnä asema- ja aluekohtaisiin (laskettu alueen yhdistetystä aineistosta) CI arvoihin (Chironomidi-indeksi) ja asema- ja aluekohtaisiin PICM arvoihin. PICM arvoina on käytetty näyteasemien havaittuja PICM arvoja ja aluetarkastelussa näiden arvojen keskiarvoja. Havaittujen PICM arvojen käyttö on perusteltua, koska vertaillaan samoja näyteasemia eri tutkimusvuosina. Heinolan alapuolisen vesialueen tilasta valmistuu vuonna 2 ns. laaja yhteenveto, jossa tullaan tarkastelemaan pidemmällä aikavälillä vesialueen tilan kehitystä mm. pohjaeläintutkimuksissa saatujen tulosten perusteella... Ruotsalainen as (27) ja as 2 (2m) Tämä tutkimusalue edustaa kuormituksen yläpuolista vertailualuetta. Molemmilla asemilla esiintyi runsaasti valkokatkaa (Monoporeia affinis), joka on puhtaiden vesien glasiaalireliktiäyriäinen. Aseman 2 näytteessä tavattiin myös toista reliktiäyriäistä, okakatkaa (Pallasea quadrispinosa) yksilö. Pohjaeläimistössä vallitsivat karun pohjan harvasukasmadot (Stylodrilus heringianus, Lamprodrilus isoporus, Spirosperma ferox) ja hyvin karun lievästi karun pohjan surviaissääsket (Heterotrissocladius subpilosus, Micropsectra, Stictochironomus rosenschoeldi). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 2/2

18 Pohjaeläinbiomassan mukaan tutkimusalueen pohja oli jokseenkin niukkaravinteista (kuva ) ja CI:n mukaan karua (Kuva 7, Taulukko ). Myös PICM-ELS arvojen mukaan alueen ekologinen tila oli erinomainen ja PMA-arvon mukaan alueen lajistosuhteet vastasivat erinomaisesti suurten vähähumuksisten (SVh) vertailujärvien tyyppilajistoa ((Taulukko 6). Ruotsalaisen näyteasemat eivät sijainniltaan edusta parhaalla mahdollisella tavalla Ruotsalaisen varsinaisia profundaali-alueita, jotka ovat yli metriä syviä. CI indeksin mukaan pohjan tila oli jopa parantunut vuodesta 29 kun taas PICM indeksin mukaan pysynyt jokseenkin vakaana (Kuva 9). Lajimäärä oli kasvanut molemmilla asemilla. Karuudesta johtuen yksilötiheydet ovat tällä alueella aika pieniä, minkä seurauksena eri vuosien pohjaeläinnäytteet voivat poiketa merkittävästikin toisistaan...2 Kymenvirta yläosa as (9m), as (2m ), as 9 (m) ja 9B (2m) Pohjaeläinten yksilötiheydet olivat tällä alueella suurempia kuin Ruotsalaisen näyteasemilla (Kuva ). Biomassat ilmensivät jokseenkin niukkaravinteista pohjaa (Kuva ). Tällä tutkimusalueella esiintyi eniten lajeja (Kuva ). Harvasukasmatojen indikaattorilajeista vallitsevana oli jokseenkin niukkaravinteisen pohjan laji Srirosperma ferox, mutta asemilla esiintyi myös selkeästi karun pohjan harvasukasmatoa, Stylodrilus heringianus ja pienessä määrin jopa lajia Lamprodrilus isoporus. Selvästi runsain CI-laji oli lievästi karun pohjan Polypedilum pullum ja seuraavaksi yleisin Stictochironomus sticticus eli alue edusti selkeästi lievästi karua pohjaa (Taulukko, Kuva 7). PICM-ELS arvojen mukaan alueen ekologinen tilaluokka oli erinomainen ja PMA:n mukaan alueen lajistosuhteet vastasivat erinomaisesti suurten vähähumuksisten (SVh) vertailujärvien tyyppilajistoa (Taulukko 6). CI indeksin mukaan tila oli pysynyt aika vakaana vuodesta 29 mutta PICM indeksin mukaan pohjan tila oli jossain määrin heikentynyt (Kuva 9). Asemalla esiintyi vuonna 29 pienessä määrin valko- ja okakatkaa, mutta vuonna 2 lajeja ei tavattu... Kymenvirta alaosa as (m), as B (2m), as (m) ja B (22m) Kymenvirran alaosan syvänteissä (asemat B ja B) tavattiin liejun lisäksi kuitua. Purkuputkea lähempänä olevassa syvänteessä (as B) esiintyi myös rikkivedyn hajua (lievää) ja pohjaeläimistö oli siellä hyvin niukkaa (Kuva ). Kymenvirran alaosalla on purkuputki, josta lasketaan Stora Enson ja Kuusakoski Oy:n jätevedet. Purkuputken alapuolisessa syvänteessä on havaittu usein vedenlaatututkimuksissakin selvää jätevesivaikutusta ja usein lopputalvesta ja kesästä aluevesi voi olla hapetonta (esim. Åkerberg 22). Syvännealueen heikko tila näkyi selkeästi myös aseman B pohjaeläimistössä; indikaattorilajeja näytteissä tavattiin vain yksi yksilö Chironomus anthracinus lajia ja yksi yksilö Arcteonais lomondo harvasukasmatoa (PICM). Pohjan tila oli kuitenkin syvänteessä (as B) lievästi parempi kuin vuonna 29, jolloin indikaattorilajeja ei esiintynyt lainkaan ja PICM indeksi sai arvon. Nyt PICM arvo oli, Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 2/2

19 CI / PICM hav. arvo,, 2, 2,, Ruotsalainen PICM hav. arvo CI - arvo as 2 as ka CI / PICM hav. arvo CI / PICM hav. arvo,, 2, 2,,,, 2, 2,, Kymenvirta yläosa CI - arvo PICM hav. arvo as as as 9 as 9B ka Kymenvirta alaosa CI - arvo PICM hav. arvo Ei Ei Ei as as B as as B ka Kuva 9. Ruotsalaisen sekä Kymenvirran ylä- ja alaosan näyteasemien surviaissääski-indeksit (CI) ja syvännepohjaeläinindeksin (PICM) havaitut arvot vuosina 29 ja 2. Punainen viiva edustaa CI:n osalta näyteasemien yhdistetyn aineistosta laskettua CI-arvoa ja PICM:n osalta näyteasemien keskiarvoa. EI = ei indeksilajeja, = havaittu PICM arvo. Pohjan tila on ollut epävakain Kymenvirran alaosalla, joka on jätevesien lähivaikutusaluetta. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 2/2

20 ja CI:n mukaan syvänne oli rehevä ( yks Chironomus anthracinus). Vähän alempana olevassa syvänteessä (as B) pohjaeläimistöä ja lajeja oli jo enemmän, mutta CI:n mukaan pohja oli edelleen rehevää. Matalammalla syvyysvyöhykkeellä (asemat ja ) jätevesien vaikutus ei ollut yhtä selvää. CI ja PICM indeksit perustuivat vuoden 29 osalta todella vähäiseen indikaattoriyksilömäärään (Kuva 9), joten em. indeksejä luotettavamman kuvan kehityksestä saamme tarkastelemalla pohjaeläintuloksia kokonaisuudessaan. Syvännealueilla (asemat B ja B) pohjan tila oli pohjaeläimistön perusteella lievästi parempi kuin vuonna 29. Matalammilla alueilla pohjaeläinyhteisö oli vakaampi kuin vuonna 29. Näin oli erityisesti asemalla, jossa sekä pohjaeläinten yksilömäärä että lajimäärä olivat kasvaneet vuodesta Maitiaislahti As 7 (7m) Maitiaislahden näyteasema sijaitsee Maitiaslahden suualueella, mutta jo tälläkin alueella tulee esille Maitiaislahden rehevyys ja pohjan huono tila. Pohjaeläinten biomassa oli tutkimusalueista korkein (kuva ). Lajeja oli vähän (Kuva ), ja ne kaikki ilmensivät rehevää pohjaa. CI:n mukaan pohja oli hyvin rehevää (Taulukko, Kuva 7) ja PICM arvon mukaan alueen ekologinen tila oli vain tyydyttävä (Taulukko 6). Runsain pohjaeläin oli sulkasääsken toukka (Chaoborus flavicans), jonka esiintyminen ilmentää yleensä pohjan huonoa happitilannetta ja yleistä rehevyyttä. Sulkasääsken toukka ei itse asiassa ole varsinainen pohjaeläin vaan puoliplanktinen; ne kykenevät uimaan alus- ja päällysveden välillä, joten ne pystyvät elämään erityisen huonokuntoisilla pohjilla. Pohjan tila Maitiaislahden suulla oli pysynyt vakaana vuodesta 29 (Kuva )... Matinsalmi Löysinselkä as 6 (7m), as 7 (9m), as 8B (2m) ja as 8 (27m) Matinsalmessa ja Rautsaaren pohjoispuolen syvänteessä (as 6) on perinteisesti näkynyt kuormituksen ja erityisesti Kymenvirran alaosalle purettavien jätevesien (Stora Enso + Kuusakoski Oy) vaikutus. Nyt alue oli sekä pohjaeläinten kokonaisbiomassan (Kuva ) että CI:n (2,) mukaan lievästi rehevää (Taulukko, Kuva 7). Pohjan laatu on parantunut tälla alueella huomattavasti vuodesta 29, mikä näkyi sekä CI- että PICM-arvoissa (Kuva ). Vuonna 29 lajimäärä oli vain 9 ja vallitseva CI-laji oli Chironomus plumosus. Nyt lajimäärä oli niinkin suuri kuin 9, ja vallitseva CI-laji oli Polypedilum nubeculom. Löysinselällä (as 7) ja sen syvännealueella (as 8B ja 8, syvyys 2 m ja 27m) pohjaeläinten biomassa oli tasolla niukkaravinteinen - jokseenkin niukkaravinteinen (Kuva ). Tarkasteltaessa koko aluetta pohja oli CI:n mukaan lievästi rehevää (CI 2,). Löysinselän matalalla alueella jokseenkin yhtä vallitsevia CI-lajeja olivat Chironomus plumosus ja Polypedilum pullum (CI 2,6). Syvännealueella 2 metrin syvyydessä (as 8B) ainut CI laji oli Stictochironomus rosenschoeldi (CI,) ja syvännemontussa (as 8) Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 2/2 7

21 Sergentia coracina (CI 2,). PMA:n mukaan alueen lajisto vastasi hyvin oman vesistötyypin (SVh) vertailuvesistöjen lajistosuhteita. CI ja PICM arvojen mukaan pohjan tila oli heikentynyt vuodesta 29 Löysinselän matalalla alueella (as 7), mutta itse syvännealueella (asemat 8B ja 8) se oli pysynyt vakaana (Kuva ). CI / PICM hav. arvo,, 2, 2,, Maitiaislahti (as 7) CI - arvo PICM hav. arvo CI / PICM hav. arvo,, 2, 2,, Matinsalmi (as 6) CI - arvo PICM hav. arvo CI / PICM hav. arvo,, 2, 2,, Löysinselkä CI - arvo PICM hav. arvo as 7 as 8B as 8 ka Kuva. Maitiaislahden, Matinsalmen ja Löysinselän näyteasemien surviaissääski-indeksit (CI) ja syvännepohjaeläinindeksin (PICM) havaitut arvot vuosina 29 ja 2. Löysinselän kuvassa punainen viiva edustaa CI:n osalta näyteasemien yhdistetyn aineistosta laskettua CI-arvoa ja PICM:n osalta näyteasemien keskiarvoa. Maitiaislahtea rasittaa vanha kuormitus, ja tämä näkyi myös Maitiaislahden suualueella (as 7), jossa pohja oli hyvin rehevää. Matinsalmessa (as 6) pohjan tila oli kohentunut selvästi vuodesta 29. Indeksiarvojen mukaan pohjan tila oli huonontunut Löysinselällä; tätä selitti kuitenkin muutokset lähinnä vain Löysinselän matalan alueen (as 7) pohjaeläimistössä. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 2/2

22 ..6 Konnivesi länsiosa as 2B (m), as 2 (2m) ja as (m) Konniveden länsiosalla pohjaeläinten biomassa oli tutkimusalueiden alhaisin; erityisesti välisyvyydessä asemalla pohjaeläimiä oli vähän. Tutkimusalueen yhdistetyn aineiston CI arvon (2,9) mukaan alue oli lievästi karua. PMA:n mukaan alueen lajisto vastasi kuitenkin vain tyydyttävästi vertailuolosuhteita (SVh). Yli 2 kilometriä Enson purkuputken alapuolella sijaitsevan syvännealueen (as 2) CI-lajit olivat lievää karuutta ilmentävät Polypedilum pullum ja Stictochironomus rosenschoeldi. CI ja PICM arvojen perusteella pohjan tilassa ei ollut tapahtunut mitään oleellista muutosta vuodesta 29 (Kuva ). Aseman 2B CI arvo oli vuonna 29 korkea, mutta se perustui vain yhteen Micropsectra yksilöön...7 Konniselkä - as 26 (m), as 28 (6m) ja as 27 (m) Karuudesta johtuen pohjaeläinten yksilömäärät olivat Konniselällä vähäisiä (Kuva ). Näin oli erityisesti Konniselän syvänteessä, jossa on syvyyttä metriä (as 26) (Kuva ). Asemalta 26 otettiin Ekman nostoa, mutta silti pohjaeläinten yksilömäärä jäi näytteessä hyvin vähäiseksi, vain yksilö Spirosperma ferox harvasukasmatoa ja 2 yksilöä Potamothrix/Tubifex harvasukasmatoa. Näytteissä ei tavattu yhtään surviaissääsken toukkaa eikä asemalle 26 voitu näinollen laskea CI arvoa. Asemalla 27 (6 m) yksilömäärä oli jo huomattavasti suurempi, ja valtalajit olivat karuuden ilmentäjiä, Stylodrilus heringianus harvasukasmato ja valkokatka (Monoporeia affinis). Konniselän näytteissä ei kuitenkaan nyt tavattu yhtään yksilöä hyvin karuja olosuhteita ilmentävää Heterotrissocladius subpilosus surviaissääskentoukkaa, jota esiintyi alueella vuonna 29. CI arvon (,) mukaan Konniselän alue oli karua (Taulukko, Kuva 7), ja alueen lajistosuhteet vastasivat PMA arvon mukaan hyvin vertailuvesistöjä (Taulukko 6). Sekä CI että PICM arvon perusteella pohjan tila oli heikentynyt Konniselällä vuodesta 29 (Kuva ). Pohjaeläinten niukkuudesta johtuen indeksit perustuvat Konniselällä hyvin pieniin yksilömääriin, joten vuosien välisiä eroja voi selittää myös näytteenotto; vuonna 29 CI arvo oli asemilla 26 ja 28 korkea (CI,), mutta se perustui molemmilla asemilla vain yhteen Heterotrissocladius subpilosus -yksilöön. Jatkossa voitaisiin harkita rinnakkaisnostojen määrän lisäämistä Konniselän syvännealueella; näin voitaisiin varmistaa se, että Konniselän pohjan tilatieto on luotettavalla tasolla. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 2/2 9

23 CI / PICM hav. arvo,, 2, 2,, Konnivesi länsiosa CI - arvo PICM hav. arvo as 2B as 2 as ka CI / PICM hav. arvo,, 2, 2,, Konniselkä CI - arvo PICM hav. arvo EI as 26 as 28 as 27 ka CI / PICM hav. arvo,, 2, 2,, Konnivesi alaosa CI - arvo PICM hav. arvo as B as as 22 as 2 ka Kuva. Konniveden länsiosan, Konniselän ja Konniveden alaosan näyteasemien surviaissääskiindeksit (CI) ja syvännepohjaeläinindeksin (PICM) havaitut arvot vuosina 29 ja 2. Punainen viiva edustaa CI:n osalta näyteasemien yhdistetystä aineistosta laskettua CI-arvoa ja PICM:n osalta näyteasemien keskiarvoa. EI = ei indeksilajeja. Indeksien mukaan Konniveden länsi ja alaosalla pohjan laatu oli pysynyt vakaana; aseman 2B CI-arvo oli korkea vuonna 29, mutta se perustui vain yhteen Micropsectra yksilöön. Konniselällä molemmat indeksit näyttivät pohjan tilan heikentyneen vuodesta 29; yksilötiheydet ovat kuitenkin olleet erityisesti asemilla 26 ja 28 niin vähäisiä, että siitä aiheutuu herkästi vuosien välistä hajontaa myös indeksilukuihin. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 2/2

24 ..8 Konnivesi, alaosa as B (m), as (29m), as 22 (2m) ja as 2 (7m) Myös Konniselän alaosalla pohjaeläimistö oli sekä yksilömääriltään että biomassoiltaan niukkaa (Kuva ). CI arvon (,6) perusteella alue oli lievästi karua (Taulukko, Kuva 7). Alueen selkeästi runsain CI laji oli lievää karuutta ilmentävä Stictochironomus rosenschoeldi. Alueella tavattiin myös valkokatkaa (Monoporeia affinis) ja pienessä määrin myös okakatkaa (Pallasea quadrispinosa), jotka molemmat ovat puhtaiden vesien glasiaalireliktiäyriäisiä. PMA arvon mukaan alueen lajisto vastasi hyvin vertailuvesistöjen lajisuhteita. CI ja PICM arvojen mukaan pohjan laatu oli pysynyt vuodesta 29 vakaana Konniselän alaosalla (Kuva ). TARKKAILUN JATKAMINEN Voimassa olevan ohjelman mukaan Heinolan alapuolisen vesialueen pohjaeläintutkimukset tehdään seuraavan kerran syksyllä 27. Tutkimus tullaan tuolloin toteuttamaan pääsääntöisesti saman ohjelman mukaan kuin vuonna 2. Vuoden 2 tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella karulla Konniselän syvännealueella (asemat 26 ja 28) pohjaeläinten yksilötiheys on niin vähäinen, että siellä olisi tarvetta nostaa rinnakkaisnostojen määrää. Karuilla reittivesillä suositellaan rinnakkaisnäytemääräksi 8- (Kantola ym. 2, Meriläinen ym. 2), kun tässä tutkimuksessa määrä oli em. alueella /näyteasema. Riittävällä rinnakkaisnostojen määrällä varmistettaisiin se, että myös Konniselän osalta tilatarkastelu on luotettavalla pohjalla. VIITTEET Anttila-Huhtinen, M. 2. Konniveden (.) syvännealueiden pohjaeläintutkimus vuonna 29. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 2/2. Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää, L., Järvinen, M., Karjalainen, S. M., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka, S., Olin, M., Perus, J., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Ruuskanen, A., Siimes, K., Sutela, T., Vehanen, T. & Vuori, K.-M. 22. Ohjelma pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille 22-2 päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita no 7/22. Hämäläinen, H., Aroviita, J., Koskenniemi, E., Bonde, A. & Kotanen, J. 27. Suomen jokien tyypittelyn kehittäminen ja pohjaeläimiin perustuva ekologinen luokittelu. Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja /27. Johnson, R. K Spatiotemporal variability of temperate lake macroinvertebrate communities detection of impact. Ecological Applications 8:6-7. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 2/2 2

25 Jyväsjärvi, J. & Hämäläinen, H. 2. Syvännepohjaeläinyhteisöt järvien ekologisen tilan arvioinnissa luokittelumenetelmien parantaminen ja vertailuolojen tarkentaminen. Raportti, Jyväskylän yliopisto. Kantola, L., Koskenniemi, E., Paavola, R. & Heikkinen, M. 2. Ohjeita järvien ja jokien pohjaeläinseurannan näytteenottoon ja raportointiin. Ympäristöopas 87, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Meriläinen, J.J., Veijola, H. & Hynynen, J. 2. Zoobenthos communities in relation to the depth zones in a large boreal lake in Finland. Verhandlungen. Internationale Vereinigung für Theoretische und Angewandte Limnologie 27(2): Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., Kivinen, J. & Leppänen, T Vesitutkimusten näytteenootomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja B. Novak, M. A. & Bode, R. W Percent model affinity: a new measure of macroinvertebrate community composition. Journal of the North American Benthological Society ():8-8. Paasivirta, L. 98. Pohjaeläimistön käyttö vesistöjen tilan arvioinnissa. Luonnon Tutkija 88:79-8. Paasivirta, L. 2. Propsilocerus species in Finland, with a chironomid index for lake sediments.in: Hoffrichter, O. (ed.). Late 2 th Century on Chironomidae: an Anthology from the th International Symposium on Chironomidae, pp Raunio, J. 2. Ruotsalainen-Konnivesi vesialueen tila vuonna 2. Perifyton ja piilevät. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu, alustava käsikirjoitus. SFS 989. Vesitutkimukset, SFS 76. Pohjaeläinnäytteenotto Ekman-noutimella pehmeiltä pohjilta. Suomen standarsoimisliitto SFS. Wiederholm, T. 98. Use of benthos in lake monitoring. Journal of the Water Pollution Control Federation 2():7-7. Ympäristöhallinto 22. Pohjaeläinten määrityskirjallisuutta. Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu, 8..2, Pintavesien_tilan_seuranta/Biologisten_seurantamenetelmien_ohjeet Åkerberg, A. 2. Ruotsalainen-Konnivesi vesialueen tila vuonna 22. Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 227/2.. Åkerberg, A. 2. Ruotsalainen-Konnivesi vesialueen tila vuonna 2. Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu, alustava käsikirjoitus. 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 2/2

26 LIITE

27 LIITE 2 Heinolan alueen pohjaeläintutkimus syksy 2: näyteasemien ja näytteenoton taustatiedot As Syv. m Pvm. Nostot/ näyte Koordinaatit KKJ YK aseman nimi rekisterissä Pohjan laatu + muuta 27, Hapellista lähes koko näyte (8-cm), muta, lieju, Ruotsalainen Vasikkasaari alempana seassa savea, alinna joitain sulf.raitoja, järvimalmia 2 2, Ruotsalainen Tähtiniemi 2 Hapellista lähes koko näyte (8-cm), muta, lieju, alla seassa savea, heikkoja sulf.raitoja 8, Konnivesi Jyrängönvirta 2, konnivesi Jyrängönvirta 7 6, Konniv. Maitiaislahden suu 9, Konnivesi Rautsalo 9 9B 2, Konnivesi Rautsalo 9B, Konnivesi Kymenvirta B 2, Konnivesi Kymenvirta B, Konnivesi Kymenvirta B 22, Konnivesi Kymenvirta B 6 7, Konnivesi Matinsalmi 6 7 9, Konnivesi Löysinselkä , Konnivesi Löysinselkä 8 8B 2, Konnivesi Löysinselkä 8B 2B, Konnivesi 2B 2 2, Konnivesi 2, Konnivesi 26, Konnivesi Konniselkä , Konnivesi Konniselkä , Konnivesi Konniselkä 28 B, Konnivesi B 29, Konnivesi 22 2, Konnivesi etelä , Konnivesi etelä 2 Kokonaan hapellista, ruskea lieju, alempana seassa savea ja vähän hiekkaa, näytteessä paljon copepodeja - ei poimittu Hapellista koko näyte, ruskea lieju, savea, hiekkaa, vähän soraa, öljyä Ei havaittavissa hapellista kerrosta, mustanharmaa lieju, öljyä, lievä H 2 S (,/) Hapellista koko näyte, ruskea lieju, hiekkaa, soraa, öljyä Hapellinen kerros n. cm, liejua, savea, hiekkaa, soraa, öljyä - NÄYTE OTETTU Van Veen - pohjanoutimella Hapellinen kerros n. cm, liejua, alla seassa savea, vähän öljyä Hapellista kerrosta ei havaittavissa, liejua + kuitua, vähän savea, öljyä, heikkoja sulf.raitoja, lievä H 2 (,/), 2. nosto ei makrofaunaa Hapellista kerrosta vaikea määritellä, liejua, alempana savea, hiekkaa, vähän öljyä, joitain sulf.raitoja Hapellinen kerros n. cm, liejua + kuitua, alla sulf.raitoja, seassa vähän savea, öljyä Hapellista kerrosta ei havaittavissa, liejua + vähän kuitua, öljyä Hapellinen kerros cm, liejua, alempana seassa vähän savea, joitain sulf.raitoja Hapellinen kerros n., cm, alla harmaa savensekainen lieju, sulf.raitoja, musta sulf.lieju, alinna harmaa liejunsekainen savi Hapellinen kerros n. cm, liejua, alla seassa vähän savea, sulf.raitoja, järvimalmia Hapellinen kerros 2- cm, liejua, alempana seassa savea, heikkoja sulf.raitoja, vähän öljyä Hapellinen kerros n. cm, liejua, alla seassa vähän savea, joitain sulf.raitoja, vähän öljyä Hapellinen kerros n. cm, alla mustanharmaa sulf.lieju, alinna harmaa savensekainen lieju,. nosto: ei makrofaunaa Hapellinen kerros n. cm, liejua, alempana seassa vähän savea, sulf.raitoja, nostot., 2. ja : ei makrofaunaa Hapellinen kerros n. 2 cm, alla mustanharmaa sulf.lieju, alinna harmaa savensekainen lieju Hapellinen kerros n. cm, muta, lieju, alempana seassa vähän savea, sulf.raitoja, järvimalmia,. nosto: ei makrofaunaa Kokonaan hapellista, ruskea lieju, alempana harmaa lieju, seassa vähän savea. Hapellinen kerros n. cm, mustanharmaa sulf.lieju, alinna liejunsekainen savi Hapellinen kerros n. cm, mustanharmaa sulf.lieju, alinna liejunsekainen savi Hapellinen kerros - cm, liejua, alempana seassa vähän savea

28 LIITE. Vesialueen Ruotsalainen Konnivesi profundaalialueen pohjaeläintutkimuksen tulokset syksyltä 2. Kultakin asemalta otettiin tai rinnakkaisnostoa Ekman noutimella (2 cm 2 ) tai Van Veen noutimella (vain asema 9B, pinta ala 26 cm 2 ). Taulukoissa on esitetty rinnakkaisnostojen mukaiset yksilömäärien ja biomassojen keskiarvotulokset keskihajontoineen (yks/m 2, g WW/m 2 ). Asema Näytteenottoaika Syvyys m N otin Nostoja Ekman Ekman , Ekman Ekman , Ekman 9 9B Ekman Van Veen YKSILÖMÄÄRÄ yks/m 2 ka sd ka sd ka sd ka sd ka sd ka sd ka sd Ryhmä ja laji yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² OLIGOCHAETA Stylodrilus heringianus Lamprodrilus isoporus Limnodrilus Spirosperma ferox Potamothrix/Tubifex Uncinais uncinata 9 9 Ripistes parasita BIVALVIA Pisidium ARACHNIDA Hydracarina CRUSTACEA Pallasea quadrispinosa 9 9 Monoporeia affinis EPHEMEROPTERA Ephemera vulgata 7 2 Chaoboridae Chaoborus flavicans 6 7 Chironomidae Procladius Ablabesmyia 9 9 Ablabesmyia monilis 2 Thienemannimyia 9 9 Heterotrissocladius marcidus 9 9 Heterotrissocladius subpilosus Chironomus plumosus t Cryptochironomus Demicryptochironomus vulneratus Harnischia curtilamellata Pagastiella orophila Paralauterborniella nigrohalteralis Polypedilum pullum Stictochironomus rosenschoeldi Stictochironomus sticticus Micropsectra 7 2 Stempellinella brevis 9 9 Tanytarsus Ceratopogonidae Ceratopogonidae COLEOPTERA Haliplus larv. 9 9 Summa Lajiluku Asema B Näytteenottoaika Syvyys m , 2 6, 2 N otin Ekman Ekman Ekman Ekman Ekman Ekman Van Veen Nostoja BIOMASSA g WW/m² ka sd ka sd ka sd ka sd ka sd ka sd ka sd Ryhmä ja laji g/m² g/m² g/m² g/m² g/m² g/m² g/m² g/m² g/m² g/m² g/m² g/m² g/m² g/m² OLIGOCHAETA,,28,,6,2,2,876,7,,67,68,87,98,2 BIVALVIA,,2,,,,8 Hydracarina,,2,,2,2,28,7,8,6,7 AMPHIPODA,6,7,29,8 EPHEMEROPTERA,6,9 Chaoboridae,27,7 Chironomidae,222,7,89,6,2,9,6,222,8,97,8,2,28, Ceratopogonidae,6,2,,9,7,2 COLEOPTERA,22,8 Summa,,99,92,7,6,97,69,278 2,7,9,,89,279,8