Alusveden hapetuksen vaikutukset Kymijärven syvännepohjaeläimistöön PHOSLOCK-käsittelyä edeltävä tila syksyllä

Transkriptio

1 Alusveden hapetuksen vaikutukset Kymijärven syvännepohjaeläimistöön PHOSLOCK-käsittelyä edeltävä tila syksyllä 2011 Jyväskylän yliopisto Ympäristöntutkimuskeskus Tutkimusraportti 39/2012 Kimmo T. Tolonen

2 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Tutkimusalue Näytteenotto ja näytteiden käsittely Ekologisen tilan arviointi Tulokset ja niiden tarkastelu Havaintopaikkojen yksilörunsaudet ja biomassat sekä lajisto Havaintopaikkojen ekologinen tila Tiivistelmä... 9 Kirjallisuus... 10

3 1. Johdanto 3 Tämä Kymijärven syvännepohjaeläimistöä koskeva tutkimus toteutettiin syksyllä Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää järven kunnostustoimena toteutetun hapetuksen vaikutusta Kymijärven syvänteiden pohjaeläimistöön ja ekologiseen tilaan. Järven pohjoista Myllypohjan syvännettä on hapetettu kesästä 2008 alkaen hapekasta päällysvettä alusveteen pumppaavalla Mixox-hapettimella (Kukkonen 2011). Alkukesästä 2012 eteläisessä syvänteessä on lisäksi järven kunnostustoimena tarkoitus toteuttaa PHOSLOCK-käsittely. Tässä käsittelyssä bentoniittisaveen liitetyt lantaani kationit (La 3+ ) sitovat pohjaan laskeutuessaan valtaosan veden reaktiivisesta fosfaatista. Lisäksi järven pohjaan ohuen kerroksen muodostavissa bentoniittisavikiteissä oleva lantaani kykenee pitkällä aikavälillä sitomaan sedimentistä vapautuvaa fosfaattia. Käsittelyn tavoitteena on vähentää veden fosfori- ja fosfaattipitoisuuksia ja näin ehkäistä mm. haitallisia leväkukintoja. Tämän tutkimuksen toinen tarkoitus oli selvittää Kymijärven pohjaeläimistön tilaa ennen tulossa olevaa PHOSLOCK-käsittelyä. Vuoden 2011 pohjaeläinnäytteenotto oli ensimmäinen järvellä suoritettu pohjaeläintutkimus. 2 Aineisto ja menetelmät 2.1. Tutkimusalue Lahden kaupungin ja Nastolan kunnan alueilla sijaitseva Kymijärvi on pinta-alaltaan keskikokoinen (648 ha), mutta suurimmaksi osaksi varsin matala järvi (keskisyvyys 2,6 m). Voimassa olevan pintavesityypittelyn (Vuori et al. 2006) mukaan Kymijärvi tyypitellään kuuluvaksi pienten ja keskikokoisten vähähumuksisten järvien (Vh) tyyppiin. Kymijärven tilan heikkeneminen rehevöitymisen myötä havaittiin ensimmäisen kerran 1970-luvun alussa (Keto 2006). Taulukossa 1 on kuvattu tutkimusjärven morfometria ja vedenlaatu Näytteenotto ja näytteiden käsittely Pohjaeläinäytteet otettiin Ekman näytteenottimella (SFS ) Kymijärven pohjoisen altaan Rekolanpohjan syvänteestä (Piste A; YKJ: N: , E: ) ja eteläisen altaan Lapinkiven syvänteestä (Piste B; YKJ: N: , E: ) (Kuva 1). Näytteenottopaikkojen syvyydet olivat Rekolanpohjan syvänteessä 9 ja Lapinkiven syvänteessä 9,5 metriä. Molemmista näytteenottopaikoista otettiin viisi rinnakkaista Ekman-nostoa. Näytteet seulottiin 0,5 mm seulalla ja säilöttiin 70 % etanoliin määritystä ja tuorebiomassan punnitusta varten. Eläinten määrityksessä noudatettiin ympäristöhallinnon asettamaa tavoitetaksonomiaa (Meissner et al. 2010). Surviaissääsket ja harvasukamadot määritettiin pääosin lajitasolle.

4 4 Kuva 1. Kymijärven syvänteiden pohjaeläinnäytteenottopaikat syksyllä A) Pohjoisen altaan Myllypohjan syvänne (9 m) ja B) eteläisen altaan syvänne (9,5 m). Taulukko 1. Kymijärven morfometriaa ja vedenlaatua kuvaavat muuttujat. Vedenlaatuparametreistä on esitetty keskiarvot ja suluissa muuttujien vaihteluvälit. Happiarvot on mitattu järvien alusvedestä lopputalvesta ja keski-loppukesästä (heinä-elokuu). Muut vedenlaatumuuttujat kuvaavat pintaveden (0-2 m) kesäolosuhteita (kesäkuu-syyskuun puoliväli). Kymijärvi Pinta-ala (ha) 648 Maksimisyvyys (m) 11,0 Keski-syvyys (m) 2,6 PINTAVESI P tot ( g l -1 ) 36 (26-53) N tot ( g l -1 ) 625 ( ) Klorofylli-a ( g l -1 ) 20,6 (10,0-36,0) Väri 32 (20-40) Sähkönjohtokyky 13,0 (12,2-14,0) Näkösyvyys 1,45 (1,0-2,0) ph 7,6 (7,2-8,1) ALUSVESI Pohjoinen allas (hapetettu) Eteläinen allas O 2 -pitoisuus TALVI 2,3 (0,0 4,5) 4,0 (0,4 6,8) 1,3 (0,0 5,1) 0,2 (0,1 0,6) O 2 -pitoisuus KESÄ 1,7 (0,1 6,9) 3,0 (0,1 8,7) Lämpötila (C ) TALVI 3,0 (2,0 4,0) 4,7 (3,9 5,2) Lämpötila (C ) KESÄ 15,4 (12,0 18,8) 16,0 (14,2 20,5)

5 Ekologisen tilan arviointi Havaintopaikkojen ekologista tilaa arvioitiin voimassa olevan järvien luokitteluohjeen mukaan (Vuori ym. 2009). Luokittelussa käytettiin kahta luokittelumuuttujaa: 1) BQI-indeksi -1 (Wiederholm 1980) ja 2) suhteellista mallinkaltaisuus indeksiä (PMA, Percent Model Affinity, Novak & Bode 1992). Tyyppikohtaiset tilaluokkien rajat on toistaiseksi asetettu tasavälisesti siten, että erinomaisen ja hyvän tilaluokan raja-arvoksi on luokittelumuuttujilla määrätty tyypin vertailukohteiden 25 prosenttipiste. Pistettä pienemmät arvot on jaettu neljään tasaväliseen luokkaan (Vuori et al. 2009). 3. Tulokset ja niiden tarkastelu 3.1 Havaintopaikkojen yksilörunsaudet ja biomassat sekä lajisto Molempien Kymijärven syvänteiden lajisto oli köyhä ja molemmista syvänteistä tavattiin samat neljä taksonia Potamothrix/Tubifexharvasukasmato, Chironomus plumosus ja Procladius spp. surviaissääsken toukat sekä Chaoborus flavicans-sulkasääski (Liitteet 1 ja 2). Kymijärven syvännelajisto oli kuormittuneelle ja rehevälle järvelle tyypillinen. Uimakykyinen ja toiminnallisesti eläinplanktonyhteisöön kuuluva, mutta sedimenttiä suojapaikkanaan käyttävä ja hapettomia oloja hyvin sietävä, Chaoborus flavicans oli yksilötiheyksiltään runsain laji molemmilla paikoilla (Sæther 1997) (Kuva 2). Eteläisen altaan hapettamattomassa syvänteessä biomassaltaan runsain laji oli Chironomus plumosus. Suurikokoisten Chironomus-toukkien runsaudesta johtuen eteläisen altaan syvänteen eläinbiomassa oli huomattavan korkea (>30 g m -2 ) (Kuva 3). C. plumosusta ja harvasukamatoja esiintyi eteläisen altaan syvänteessä enemmän kuin pohjoisen altaan hapetetussa syvänteessä. Kuva 2. Syvännepohjaeläimistön yksilötiheydet (yksilöä/m 2 ) Kymijärven pohjoisen (Rekolanpohja) ja eteläisen altaan (Lapinkivi) syvänteissä syksyllä 2011.

6 6 Kuva 3. Syvännepohjaeläimistön biomassat (g/m 2 ) Kymijärven pohjoisen (Rekolanpohja) ja eteläisen altaan (Lapinkivi) syvänteissä syksyllä Havaintopaikkojen ekologinen tila BQI-indeksin perusteella Kymijärven molempien altaiden syvänteiden pohjaeläimistö ilmensi huonoa ekologista tilaa (Taulukko 2). BQI-indeksin seitsemästä indikaattorilajista molemmissa paikoissa tavattiin vain rehevän järven olosuhteita ilmentävä ja pienimmän indikaattoriarvon antava Chironomus plumosus. Koko syvänneyhteisön huomioivan suhteellisen mallinkaltaisuusindeksin (PMA) perusteella pohjoisen altaan Myllypohjan syvänne olisi huonossa ja eteläisen altaan Lapinkiven syvänne tyydyttävässä tilassa (Kuva 4, Taulukko 2). Molemmat luokittelumuuttujat summaavan pohjaeläinluokituksen mukaan Kymijärvi luokittuu huonoon ekologiseen tilaan (Kuva 5). Taulukko 2. Kymijärven pohjoisen (Myllypohja) ja eteläisen altaan (Lapinkivi) syvänteiden sekä molemmat syvänteet yhdistävä ekologisen tilan pohjaeläimistöön perustuva luokitus vuonna Luokittelussa käytettiin voimassa olevan pintavesiluokituksen mukaisia luokittelumuuttujia (BQIindeksi - 1 ja PMA-indeksi). Kymijärvi A (Myllypohja) Kymijärvi B (Lapinkivi) Kymijärvi yhd. BQI-indeksi - 1 Vertailuarvo 0,993 0,993 0,993 Havaittu arvo ,000 0,000 0,000 ELS ,000 0,000 0,000 Luokka 2011 Huono Huono Huono PMA-indeksi Vertailuarvo 0,376 0,376 0,376 Havaittu arvo ,062 0,169 0,130 ELS ,164 0,451 0,346 Luokka 2011 Huono Tyydyttävä Välttävä Muuttujat summaava ELS ,10 0,30 0,20 tilaluokka 2011 Huono Välttävä Huono

7 7 Kuva 4. PMA-indeksin arvot ja PMA-luokitus Kymijärven kahdella näytteenottopaikalla. A) Pohjoinen allas (Myllypohjan syvänne) ja B) eteläinen allas (Lapinkiven syvänne). Kuva 5. Luokittelumuuttujat (BQI ja PMA) summaava pohjaeläimiin perustuva Kymijärven ekologisen tilan luokitus syksyllä Syvännepohjaeläimiin perustuva luokitus tulee todennäköisesti uudistumaan vuoden 2012 aikana. Uudessa luokittelujärjestelmässä muutamaan surviaissääskilajiin perustuva BQI-indeksi korvautuisi 46 lajia sisältävällä ja siten koko pohjaeläinyhteisön rakennetta paremmin kuvaavalla PICMindeksillä (Jyväsjärvi & Hämäläinen 2011). PICM-indeksissä kaikkien indikaattorilajien pistearvot on skaalattu vastaamaan BQI-asteikkoa monimuuttuja-analyysin avulla. PICM-indeksin vertailuarvojen laskennassa käytetään regressiomallia, joka huomioi järven keskisyvyyden lisäksi näytteenottosyvyyden ja veden värin. Näin indeksille lasketuissa vertailuarvoissa tulee aiempaa luokittelujärjestelmää paremmin huomioitua järven morfometriaan ja veden laatuun liittyvä luontainen vaihtelu. Järven ja näytteenottopaikan syvyyden (yhteys alusveden lämpötilaan) on havaittu pitkälle selittävän BQI-indeksin ja koko syvänneyhteisöjen rakenteen vaih-

8 8 telua (Jyväsjärvi et al. 2009). Pohjaeläimiä ja myös muita luokittelutekijöitä koskeva täydennettyyn vertailuaineistoon pohjautuva uusi ehdotus luokittelujärjestelmäksi on tällä hetkellä asiantuntijoiden kommentoitavana (Vuori et al. 2012). Ehdotetun uuden pohjaeläinluokituksen perusteella hapetettu Myllypohjan syvänne luokittuisi välttävään tilaan (PICM Tyydyttävä, PMA Välttävä) (Kuva 6). Hapettamaton Lapinkiven syvänne luokittuisi ehdotetun luokittelujärjestelmän perusteella tyydyttävään tilaan (PICM Tyydyttävä, PMA Hyvä). Kuva 6. Uuden pohjaeläinluokitusehdotelman mukainen ekologisen tilan luokittelu Kymijärven syvänteissä.

9 9 Tässä tutkimuksessa saadut pohjaeläinluokitustulokset viittaavat hapetetun syvänteen heikompaan tilaan (suurempaan poikkeamaan luontaisesta tilasta) verrattuna hapettamattomaan syvänteeseen samassa järvessä. Tämä saattaa liittyä päällysvettä alusveteen kierrättävän hapetusmenetelmän lämpötilavaikutuksiin. Kymijärvessä hapetus jäähdyttää alusvettä talvisin (Taulukko 1). Syvemmässä Jyväskylän Jyväsjärvessä samankaltaisen hapetuksen on havaittu lämmittävän syvänteen alusvettä kesäaikaan ja jopa hävittävän luontaisen lämpötilakerrostuneisuuden. Kymijärven mataluudesta johtuen kesäaikainen lämpötilakerrostuneisuus on vain ajoittaista eikä hapetuksen kesäaikainen lämpötilavaikutus näytä olevan huomattavaa. Surviaissääskillä eri lajien lämpötilaoptimit ja -toleranssit poikkeavat huomattavasti toisistaan (Self et al. 2011), joten esimerkiksi syvyyden voimakas vaikutus syvänneyhteisöjen rakenteeseen liittyy ainakin osittain lämpötilaan (Jyväsjärvi et al. 2009). BQI-indeksin indikaattorilajeista Chironomus plumosus on selvästi lämpimän veden suosija (SELF et al. 2011), mikä voisi selittää sen runsautta tilanteissa joissa kesäaikainen hapetus lämmittää alusvettä. Vedenlaatutietojen perusteella hapetuksen kesäaikaista alusvettä lämmittävää vaikutusta ei Kymijärvessä esiintynyt. Sen sijaan hapetus näyttäisi jäähdyttävän alusvettä talvisin. Pohjaeläinrunsaudet olivat pienempiä hapetetussa syvänteessä verrattuna hapettamattomaan, mikä saattaa liittyä hapetuksen lämpötilavaikutukseen. 4. Tiivistelmä Lahden ja Nastolan rajalla sijaitsevan Kymijärven pohjoista allasta (Rekolanpohja) on vuodesta 2008 alkaen hapetettu päällysvettä alusveteen kierrättävällä MIXOX-hapettimella. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hapetuksen vaikutusta järven pohjaeläimistöön. Eteläistä Nastolan kunnan alueella sijaitsevaa allasta ei ole hapetettu, mutta siellä on alkukesästä 2012 tarkoitus vesistön hoitotoimenpiteenä toteuttaa ns. PHOSLOCK-käsittely. Käsittelyssä bentoniittisaveen liitetyt lantaani kationit (La 3+ ) sitovat pohjaan laskeutuessaan valtaosan veden reaktiivisesta fosfaatista. Lisäksi järven pohjaan ohuen kerroksen muodostavissa bentoniittisavikiteissä oleva lantaani sitoo sedimentistä vapautuvaa fosfaattia. Käsittelyn tavoitteena on pitkällä aikavälillä vähentää veden fosfori- ja fosfaattipitoisuuksia ja näin ehkäistä mm. haitallisia leväkukintoja. Tämän tutkimuksen toinen tarkoitus oli kartoittaa pohjaeläimistön tilaa Kymijärven eteläisessä altaassa ennen kesän 2012 PHOSLOCK-käsittelyä. Vuoden 2011 pohjaeläinnäytteenotto oli ensimmäinen järvellä suoritettu pohjaeläintutkimus. Molempien Kymijärven syvänteiden lajisto oli köyhä ja molemmista syvänteistä tavattiin samat neljä taksonia Potamothrix/Tubifexharvasukasmato, Chironomus plumosus ja Procladius spp. surviaissääsken toukat sekä Chaoborus flavicans-sulkasääski. Syvännelajisto oli kuormittuneelle ja rehevälle järvelle tyypillinen. Chaoborus flavicans oli yksilötiheyksiltään runsain laji molemmilla paikoilla. Eteläisen altaan hapettamattomassa syvänteessä biomassaltaan runsain laji oli Chironomus plumosus. Suurikokoisten Chironomus-toukkien runsaudesta johtuen eteläisen altaan syvänteen eläinbiomassa oli huomattavan korkea (>30 g m -2 ). C. plu-

10 10 mosusta ja harvasukamatoja esiintyi eteläisen altaan syvänteessä enemmän kuin pohjoisen altaan hapetetussa syvänteessä. Ekologisen tilan luokittelussa käytettävän pohjanlaatuindeksin (BQI) perusteella Kymijärven molempien syvänteiden pohjaeläimistö ilmensi huonoa ekologista tilaa. Koko syvänneyhteisön huomioivan suhteellisen mallinkaltaisuusindeksin (PMA) perusteella pohjoinen Myllypohjan syvänne olisi huonossa ja eteläisen altaan Lapinkiven syvänne tyydyttävässä tilassa. Molemmat luokittelumuuttujat summaavan pohjaeläinluokituksen mukaan Kymijärvi luokittuu huonoon ekologiseen tilaan. Syvännepohjaeläimiin perustuva luokitus tullee uudistumaan vuoden 2012 aikana. Uudessa, mutta vielä epävirallisessa, luokittelujärjestelmässä muutamaan surviaissääskilajiin perustuva BQI-indeksi korvautuisi 46 lajia sisältävällä ja siten koko pohjaeläinyhteisön rakennetta paremmin kuvaavalla PICM-indeksillä. PMA-luokittelu on säilynyt myös uudessa luokitteluehdotelmassa, mutta perustuu nyt kattavampaan vertailuaineistoon ja lienee siten aiempaa tarkempi. Ehdotetun uuden pohjaeläinluokituksen perusteella hapetettu Myllypohjan syvänne luokittuisi välttävään ekologiseen tilaan (PICM ilmensi tyydyttävää ja PMA välttävää tilaa). Hapettamaton Lapinkiven syvänne luokittuisi ehdotetun luokittelujärjestelmän perusteella tyydyttävään tilaan (PICM ilmensi tyydyttävää ja PMA hyvää tilaa). Tässä tutkimuksessa saadut pohjaeläinluokitustulokset viittaavat hapetetun syvänteen heikompaan tilaan (suurempaan poikkeamaan luontaisesta tilasta) verrattuna hapettamattomaan syvänteeseen samassa järvessä. Tämä voi liittyä päällysvettä alusveteen kierrättävän hapetusmenetelmän lämpötilavaikutukseen. Kymijärvessä hapetus näyttää jäähdyttävän alusvettä talvisin. Järven mataluudesta johtuen kesäaikainen lämpötilakerrostuneisuus on vain ajoittaista eikä hapetuksen kesäaikainen lämpötilavaikutus ole huomattavaa. Pohjaeläinrunsaudet olivat pienempiä hapetetussa syvänteessä verrattuna hapettamattomaan, mikä saattaa liittyä hapetuksen talviseen alusvettä viilentävään vaikutukseen. Lämpötila on merkittävä pohjaeläinyhteisön koostumusta selittävä tekijä. Kirjallisuus Jyväsjärvi, J. & Hämäläinen, H Syvännepohjaeläinyhteisöt järvien ekologisen tilan arvioinissa luokittelumenetelmien parantaminen ja vertailuolojen tarkentaminen. Työraportti Jyväskylän yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos. Jyväsjärvi, J., Tolonen, K.T. & Hämäläinen, H Natural variation of profundal macroinvertebrate communities in boreal lakes is related to lake morphometry: implications for bioassessment. Canadian Journal of Fisheries and Aquatic Sciences 66: Keto, J Lahden pienten järvien vedenlaadun tutkimuksia 30 vuotta. Limnologinen katsaus Lahden pienjärvien tilaan, veden laatuun ja lähihis-

11 11 toriaan. Lahden kaupungin valvonta ja ympäristökeskus. Päijät-Hämeen järvien kuormituksen pienentäminen-hankkeen raportti. 37 s. Kukkonen, M Kymijärven Mixox-hapetus vuonna Vuosiraportti. 9 s. Meissner, K., Aroviita, J., Hellsten, S., Järvinen, M., Karjalainen, S.M., Kuoppala, M., Mykrä, H. & Vuori, K-M Jokien ja järvien biologinen seuranta näytteenotosta tiedon tallentamiseen. 41 s. Novak, M.A. & Bode, R.W Percent model affinity: a new measure of macroinvertebrate community composition. Journal of North American Benthological Society 11: Self, A.E., Brooks, S.J., Birks, H.J.B., Nazarova, L., Porinchu, D., Odland, A., Yang, H. & Jones, V.J The distribution and abundance of chironomids in high-latitude Eurasian lakes with respect to temperature and continentality: development and application of new chironomid-based climate-inference models in northern Russia. Quarternary Science Reviews 30: SFS Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto Ekmannoutimella pehmeiltä pohjilta. 7 s. Sæther, O.A Diptera Chaoboridae, phantom midges. In: Nilsson, A. (ed.) Aquatic insects of North Europe. A taxonomic handbook Volume 2, Odonata Diptera. pp Vuori, K-M., Bäck, S., Hellsten, S., Karjalainen, S. M., Kauppila, P., Lax, H-G., Lepistö, L., Londesborough, S., Mitikka, S., Niemelä, P., Niemi, J., Perus, J., Pietiläinen, O-P., Pilke, A., Riihimäki, J., Rissanen, J., Tammi, J., Tolonen, K., Vehanen, T., Vuoristo, H. & Westberg, V Suomen pintavesien tyypittelyn ja ekologisen luokittelujärjestelmän perusteet. Suomen ympäristö s. Vuori, K-M., Mitikka, S. & Vuoristo, H Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Ympäristöhallinnon ohjeita 3/ s. Vuori, K-M., Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää, L., Järvinen, M., Karjalainen, S-M., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka, S., Olin, M., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Sutela, T. & Vehanen, T Pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokittelun kriteerit vesien hoidon toiselle suunnittelukaudelle Suomen ympäristökeskus ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Luonnos Wiederholm, T Use of benthos in lake monitoring. Journal of Water Pollution Control Federation 52:

12 12 Liite 1. Kymijärven pohjoisen altaan Myllypohjan syvänteen (Paikka A) pohjaeläinlajisto syksyllä Paikan nimi Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm2] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Kymijärvi A järvi profundaali pehmeä pohja Kvantitatiivinen 9,0 Ekman 289 0,5 5 Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Näytteet mg Summa %-osuus Keskiarvo Ryhmä ja laji yks yks/m² mg g/m 2 OLIGOCHAETA 0,3 0,8 1,2 0,0 0,01 INSECTA Potamothrix/Tubifex 1 1 2,00 0,4 13,84 DIPTERA Chaoboridae 301,4 263,2 301,0 290,8 373,2 1529,6 78,9 10,59 Chaoborus flavicans ,00 85,8 2671,28 Chironomidae 128,6 81,6 136,7 9,1 52,7 408,7 21,1 2,83 Procladius ,00 3,1 96,89 Chironomus plumosus-t ,00 10,7 332,18 Summa ,00 100,0 3114,19 430,3 345,6 437,7 299,9 425,9 1939,5 100,0 13,43 Lajiluku 4

13 13 Liite 2. Kymijärven eteläisen altaan Lapinkiven syvänteen (Paikka B) pohjaeläinlajisto syksyllä Paikan nimi Kunta Vesistöalue Ympäristötyyppi Paikan tyyppi Pohjatyyppi Näytteenottoaika Kvantitatiivisyys Näytteenoton syvyysväli [m] Näytteenotin Noutimen pinta-ala [cm2] Seulakoko [mm] Näytteiden lukumäärä Kymijärvi A järvi profundaali pehmeä pohja Kvantitatiivinen 9,0 Ekman 289 0,5 5 Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Näytteet mg Summa %-osuus Keskiarvo Ryhmä ja laji yks yks/m² mg g/m 2 OLIGOCHAETA 50,2 81,0 72,6 55,7 78,4 337,9 7,0 2,34 INSECTA Potamothrix/Tubifex ,00 14,6 574,39 DIPTERA Chaoboridae 226,4 214,5 231,9 235,5 228,9 1137,2 23,6 7,87 Chaoborus flavicans ,00 52,7 2069,20 Chironomidae 792,8 742,2 600,0 635,5 566,7 3337,2 69,4 23,09 Procladius ,00 2,6 103,81 Chironomus plumosus-t ,00 30,1 1183,39 Summa ,00 100,0 3930,80 Lajiluku ,4 1037, 7 904,5 926,7 874,0 4812,3 100,0 33,30