LOVIISAN MERIALUEEN KALALAITOSTEN VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2015

Transkriptio

1 LOVIISAN MERIALUEEN KALALAITOSTEN VESISTÖTARKKAILU VUONNA 215 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 327/216 Viivi Mänttäri

2 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 SÄÄOLOT JA JOKIEN VIRTAAMAT 3 3 KALANKASVATUSLAITOSTEN LISÄKASVU JA RAVINNEKUORMITUS 5 4 AINEISTO JA MENETELMÄT 8 5 TULOKSET JA TULOSTENTARKASTELU 9 6 YHTEENVETO 13 VIITTEET 14 LIITTEET Liite 1. Näyteasemien tiedot ja analyysimenetelmät Liite 2. Merialueen kuormitus vuonna 215 Liite 3. Vedenlaadun analyysitulokset

3 JOHDANTO Kymijoen vesi ja ympäristö ry toteuttaa Loviisan merialueen kalankasvatuslaitosten vesistövaikutusten yhteistarkkailua (Kuvat 1 ja 2). Yhteistarkkailun tarkoituksena on täyttää seuraavien aluehallintoviraston ja Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätösten varassa toimivien laitosten tarkkailuvelvoitteet: Handesbolaget Altarskär Forell Dnro ESAVI/29/4.8/21, Oy Bästö Forell Ab Dnro ESAVI/27/4.8/21, Oy Semilax Ab Dnro LSY-27-Y-358, Kuva 1. Loviisan alueen kalankasvatuslaitokset, niiden vedenlaatutarkkailun näyteasemat (3 asemaa) ja vertailuasemina käytetyt näyteasemat (Ympäristöhallinnon Hertta-vedenlaaturekisteri). Guy Granbergin laitos on lopettanut toiminnan kokonaan eikä laitoksella enää ole ympäristölupaa eikä velvoitetta osallistua alueen yhteistarkkailuun (ESAVI/191/4.8/213). Granbergin laitoksen läheisyydessä olevat tarkkailupisteet on ehdotettu lopetettaviksi uusitussa tarkkailuohjelmassa (ei vielä hyväksytty). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 327/216 1

4 Kuva 2. Kalankasvatuslaitosten sijainti Loviisan merialueella ja alueen muu kuormitus (pistekuormitus ja alueelle purkautuvat joet). 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 327/216

5 Lupamääräysten mukaan luvanhaltioiden tulee tarkkailla kalankasvatuksen vaikutuksia merialueen tilaan ja Natura-alueeseen ympäristöviranomaisen hyväksymällä tavalla. Tässä yhteenvedossa on esitelty vesistötarkkailun tulokset vuodelta 215. Tarkkailussa noudatettiin Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n laatimaa ( ) tarkkailuohjelmaa, jota ei vielä ole hyväksytty, mutta jonka käyttämisestä vuonna 215 sovittiin Uudenmaan ELYkeskuksen kanssa. Vuoden 215 tarkkailu piti sisällään fysikaalis-kemiallista vedenlaatuseurantaa sekä pohjaeläintutkmuksen. Pohjaeläintutkimuksen tulokset raportoidaan myöhemmin omassa raportissa. Laitoksista käytetään myöhemmin tekstissä seuraavia lyhennettyjä nimiä: Altarskär, Bästö, Semilax Stenören ja Semilax Vastaholmen. 2 SÄÄOLOT Vuosi 215 oli ennätyksellisen lämmin lähes koko maassa (Ilmatieteenlaitos 215). Loviisan mittausaseman tulosten perusteella kuukausittaiset keskilämpötilat olivat selvästi pitkän ajanjakson keskiarvoja korkeampia etenkin talvella ja syksyllä (Kuva 1). Tammimaaliskuussa ja elo-joulukuussa lämpötila oli selvästi tavanomaista korkeampi. Kesällä lämpötilat puolestaan olivat tavanomaista matalampia. Tammikuu oli vuoden kylmin kuukausi ja elokuu lämpimin. Terminen talvi päättyi jo helmikuun puolenvälin jälkeen lämpötila ( C) 1 5 sademäärä (mm) Kuva 3. Kuukausittainen keskilämpötila ( o C) ja vastaavat pitkän ajanjakson ( ) keskiarvot Loviisan Orrengrundissa sekä kuukausittainen sademäärä (mm) ja vastaavat pitkän ajanjakson ( ) keskiarvot Helsinki-Vantaan sääasemalla Lähde: Ilmatieteen laitos. Sademäärät olivat Helsingin mittausasemalla heinäkuulle asti melko runsaita ja selvästi keskimääräistä tasoa korkeampia (Kuva 1). Eniten satoi kesällä kesä-heinäkuussa sekä syksyllä marraskuussa. Elo- ja lokakuu puolestaan olivat hyvin vähäsateisia. Vuotuinen sadesumma oli hieman edellisvuotta suurempi ja vuodenajoista kesä oli sateisin. Vuonna 215 tuuli eniten lounaasta, jonne keskittyi lähes 32 % havainnoista (Taulukko 2). Vähiten tuuli puolestaan koillisesta. Tuulen voimakkuuden kuukausikeskiarvot vaihtelivat välillä 3,9 6,5 m/s. Keskimäärin lounaistuuli oli voimakkain. Kovatuulisia päiviä (keskituulennopeus yli 14 m/s) havaittiin vuonna 215 Kotkassa yhteensä seitsemän. Myrskypäiviä (keskituulennopeus yli 21 m/s) ei havaittu lainkaan. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 327/216 3

6 Taulukko 1. Keskimääräinen tuulen voimakkuus (m/s) ja voimakkuuden kuukausittaiset minimi- ja maksimiarvot (m/s) sekä kunkin tuulensuunnan osuus (%) kaikista havainnoista Kotkan Rankissa vuonna 215. Lähde: Ilmatieteen laitos. pohjoinen koillinen itä kaakko etelä lounas länsi luode % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s min 2,6 1,7 3, 3, 3,2 4,7 3, 2,8 maks 7,1 7,2 9,1 6,6 7,5 9,1 5,9 6,1 ka ,5 4,1 6,3 3,9 9, 5,2 7,7 4,4 14,9 5,4 31,7 6,5 13,4 4,2 8,6 3,9 Loviisaa lähin meriveden pinnankorkeuden mittausasema sijaitsee Haminassa lähellä Tervasaaren matkustajasatamaa. Vuonna 215 meriveden pinnankorkeuden vuorokausikeskiarvot vaihtelivat -49 cm ja 113 cm välillä (Kuva 4). Pinnankorkeus laski voimakkaasti heti vuoden alusta aina huhtikuulle asti ja saavutti vuoden matalimman tason aivan maaliskuun lopulla. Tämän jälkeen vaihtelu tasoittui selvästi ja vedenkorkeus pysyi suhteellisen tasaisena kesän ajan. Loppukesällä pinnankorkeus jälleen hieman laski, mutta alkoi kohota voimakkaasti lokakuussa. Pinnankorkeus saavutti vuoden korkeimman tason joulukuussa vedenkorkeus (cm) Kuva 4. Meriveden pinnankorkeus Haminassa vuonna 215. Lähde: Ilmatieteen laitos, avoin data. Pernaja Loviisa merialueelle laskevat joet ovat alueen suurimmat kuormittajat. Merkittävimmät tutkimusalueelle tai sen lähistölle purkautuvat joet ovat Loviisanjoki ja Taasianjoki (Kuva 5). Myös alueen itäpuolelle laskevan, virtaamaltaan suuren Kymijoen läntisimmän haaran eli Ahvenkoskenhaaran vedet vaikuttavat alueella ainakin ajoittain. Loviisanjoen osalta suuri osa vuoden 215 maalis-huhtikuun virtaamatiedoista puuttui. Vuonna 215 Taasianjoen virtaamahuippu ajoittui huhti-toukokuulle. Keskimääräinen virtaama oli Taasianjoella edellisvuotta suurempi ja Loviisanjoella edellisvuoden tasolla. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 327/216

7 25 2 Taasianjoki Loviisanjoki virtaama (m³/s) Kuva 5. Taasianjoen ja Loviisanjoen virtaamat vuonna 215. Lähde: WSFS-vesistömallijärjestelmä ja ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta. 3 KALANKASVATUSLAITOSTEN LISÄKASVU JA RAVINNEKUORMITUS Vuonna 215 yhteistarkkailussa mukana olevista laitoksista vain Bästön, Vastaholmenin ja Stenörenin laitoksilla oli tuotantoa. Altarskärin laitoksella ei ole ollut tuotantoa vuoden 23 jälkeen. Semilax siirsi Högholmenin laitoksen tuotannon Vastaholmenin laitokselle, jossa oli ensimmäisen kerran tuotantoa vuonna 29. Vastaholmenin laitoksella hyödynnetään Fortum Oy:n voimalaitoksen jäähdytysvesien lämpövaikutuksia ja laitoksella on lupaehtojen mukaan tuotantoa vain ajalla , kun muiden laitosten tuotanto ajoittuu kesälokakuulle. Lisäkasvuna ilmoitettuna kalaa tuotettiin vuonna 215 tässä yhteistarkkailussa mukana olevilla laitoksilla yhteensä 177 tonnia, mikä on edellisvuotta enemmän (Kuva 6 ja Liite 2). Lisäkasvu oli Vastaholmenin laitoksella hieman edellisvuotta pienempää, mutta etenkin Bästön laitoksen tuotanto oli selvästi noussut. Alueen kokonaistuotanto osoitti laskevaa kehityssuuntaa vuoden 27 jälkeen aina vuoteen 212 asti. Tämän jälkeen tuotantomäärät ovat kuitenkin nousseet joka vuosi ja vuoden 215 tuotantomäärä oli suurin ajanjaksolla Rehuna on käytetty vuodesta 25 lähtien vain kuivarehua. Viime vuosien aikana rehumäärä on hieman kasvanut. Alueen suurin laitos sekä lisäkasvultaan että kuormitukseltaan on koko 2-luvun ajan ollut Bästö. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 327/216 5

8 lisäkasvu t/a Altarskär Forell Bästö Forell Guy Granberg Se Stenören Se Högholmen Se Vastaholmen Kuva 6. Kalankasvatuslaitosten lisäkasvu (kg) vuosina Vuonna 29 Semilaxin Högholmenin laitos korvautui Vastaholmenin laitoksella. Lähde: Uudenmaan ELY-keskus. Vuonna 215 laitosten kokonaiskuormitus oli sekä typen että fosforin osalta hieman edellisvuotta suurempi (Kuvat 7 ja 8 sekä Liite 2). Fosforikuormitus oli 783 kg (751 kg vuonna 214) ja typpikuormitus 779 kg (7361 kg vuonna 214). Ravinnekuormitus oli fosforin osalta varsin samaa tasoa kuin muutamana edellisvuotena ja typen osalta puolestaan samaa tasoa kuin vuonna 29. Kaikilla laitoksilla typen ominaiskuorma oli hiukan luparajaa suurempi (Liite 2) kuormitus P kg/v Altarskär Forell Bästö Forell Guy Granberg Se Stenören Se Högholmen Se Vastaholmen Kuva 7. Kalankasvatuslaitosten fosforikuormitus (kg) vuosina Vuonna 29 Semilaxin Högholmenin laitos korvautui Vastaholmenin laitoksella. Lähde: Uudenmaan ELY-keskus. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 327/216

9 12 1 kuormitus N kg/v Altarskär Forell Bästö Forell Guy Granberg Se Stenören Se Högholmen Se Vastaholmen Kuva 8. Kalankasvatuslaitosten typpikuormitus (kg) vuosina Vuonna 29 Semilaxin Högholmenin laitos korvautui Vastaholmenin laitoksella. Lähde: Uudenmaan ELY-keskus. Loviisan merialuetta kuormittavat yhteistarkkailun kalankasvatuslaitosten lisäksi Loviisan voimalaitos prosessi- ja talousjätevesillään sekä Loviisan kaupungin Vårdön jätevedenpuhdistamo (Kuva 2). Lisäksi voimalaitoksen lähellä on Loviisan Smoltti Oy:n - kalankasvatuslaitos, joka ei ole mukana tässä yhteistarkkailussa. Pernajan merialueella ei ole tässä esitetyn kalankasvatuksen lisäksi muuta pistemäistä jätevesikuormitusta. Loviisan kaupungin Pernajan jätevedenpuhdistamo laskee jätevedet Koskenkylänjokeen, joka purkautuu Pernajanlahden pohjukkaan. Tätä kuormitusta ei ole otettu mukaan tarkasteluun, koska purkupaikka sijaitsee melko kaukana tutkimusalueesta. Vuonna 215 kalankasvatuksen osuus (yhteistarkkailu + Smoltti) Loviisan merialueen pistemäisestä fosforikuormituksesta oli laitosten varsinaisen tuotantokauden aikana (kesälokakuu) 87 % fosfori- ja 49 % typpikuormituksesta (Kuva 9). Kalankasvatuksen osuus sekä fosforin että typen pistekuormituksesta oli laskenut edellisvuodesta (fosfori 91 % ja typpi 56 %). Yhteistarkkailun kalankasvatuslaitosten kuormitus oli varsin samaa tasoa edellisvuoden kanssa, mutta Loviisan Smoltti Oy:n kuormitus oli selvästi laskenut. Vuonna 215 tuotantokauden aikana fosforikuormitusta tuli kalankasvatuslaitoksilta muita pistekuormittajia enemmän ja typpikuormitusta puolestaan lähes saman verran kuin muilta kuormittajilta (Kuva 9). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 327/216 7

10 fosforikuormitus kesä-lokakuu Muu pistekuormitus 13 % typpikuormitus kesä-lokakuu Yhteistarkkailu kalankasvatus 35 % Loviisan Smoltti 26 % Yhteistarkkailu kalankasvatus 61 % Muu pistekuormitus 51 % Loviisan Smoltti 14 % Kuva 9. Eri pistekuormittajien osuus (%) fosfori- ja -typpikuormituksesta Loviisan merialueella kalakasvatuslaitosten varsinaisen tuotantokauden aikana (kesä-lokakuu) vuonna 215. Arvioitaessa alueelle tulevaa kokonaiskuormitusta täytyy huomioida Loviisan merialueelle purkautuvat Taasianjoki ja Loviisanjoki. Myös Kymijoen Ahvenkoskenhaaran vedet kulkeutuvat ajoittain tutkimusalueelle. Yksistään Taasianjoen ja Loviisanjoen mereen tuoma fosforikuormitus oli vuonna 215 noin 14 kertainen ja typpikuormitus noin 1 kertainen verrattuna kaikkien pistekuormittajien kokonaiskuormitukseen (Liite 2). Jokien ravinnekuormituksesta merkittävä osa on kuitenkin biologisesti vaikeasti käytettävässä muodossa eikä jokikuormituksella ole välttämättä niin suurta vaikutusta kesän rehevyysoloihin (Pitkänen 1994). On myös huomioitava, että jokien ainevirtaamat perustuvat osittain simuloituihin arvoihin ja ovat siksi vain suuntaa antavia. 4 AINEISTO JA MENETELMÄT Vedenlaatuseurannan vesinäytteet otettiin ohjelman mukaan havaintoasemilta 151 (Bästö) ja 27 (Semilax) (Kuva 1 ja Liite 1) vain kerran loppukesästä. Näytteenoton ajankohta oli Kaikessa näytteenotossa noudatettiin ympäristöhallinnon yleistä ohjeistusta (Mäkelä ym. 1992, Kettunen ym. 28). Näytteet analysoitiin akkreditoidussa KCL Kymen Laboratorio Oy:ssä ja näytteistä tehtiin ohjelman mukaiset analyysit (Liite 1). Vedenlaatuseurannan näyteasemista käytetään jatkossa lyhennettä KALA-asemat. Tulosten tarkastelussa on käytetty hyväksi ympäristöhallinnon Hertta vedenlaaturekisteristä löytyviä vedenlaatutuloksia läheiseltä merialueelta (Kuva 1 ja Liite 1). Vertailuasemien tulosten perusteella pyrittiin tarkastelemaan poikkesiko KALA-asemien vedenlaatu (Liite 3) Loviisan merialueen yleisestä vedenlaadusta. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 327/216

11 5 TULOKSET JA TULOSTENTARKASTELU Happipitoisuus Hapenmäärä vaihteli pintavedessä noin 7 11 %:n välillä eri havaintokertojen välillä (Kuva 1). Toukokuussa hapenkyllästys oli 1 %:n tuntumassa tai sen alapuolella eikä levätuotannon aiheuttamaa ylikyllästystä ollut vielä havaittavissa. Kesältä on mittaustuloksia vain Hudofjärdenin pisteeltä 3, missä happikyllästys pysyi selvästi alle 1 %:n kesän aikana. Elokuussa oli lievää ylikyllästystä havaittavissa useilla pisteillä. KALA-asemilla oli elokuussa lievää ylikyllästystä, mutta happikyllästys oli muun alueen tasolla pintavesi Orren 15 Våd 2 happikyllästys (%) HäF 12 HuF 1 HuF 2 HuF 3 Kej 9 6 maalis touko kesä heinä elo syys loka KALA-151 KALA-27 Kuva 1. Pintaveden happikyllästys (%) KALA-asemilla ja vertailuasemilla vuonna 215. Maaliskuussa ja toukokuussa alusveden happitilanne oli melko hyvä kaikilla pisteillä eikä voimakasta hapenpuutetta juuri ollut havaittavissa, happikyllästys oli yli 7 % (Kuva 11). Kesän aikana happi alkoi kuitenkin selvästi vähetä. Elo-syyskuussa happitilanne oli heikoin ja tällöin Hästholmsfjärdenin pisteen alusvesi oli käytännössä hapeton. Lokakuussa happitilanne oli kuitenkin parantunut syystäyskierron seurauksena. KALA-asemilta ei ohjelman mukaan määritetä enää alusveden happikyllästystä, koska se on pääsääntöisesti pysynyt hyvänä viime vuosien aikana ja lähialueella on muita tarkkailuasemia, joiden happitilannetta seurataan. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 327/216 9

12 happikyllästys (%) alusvesi Orren 15 Våd 2 HäF 12 HuF 1 HuF 2 HuF 3 maalis touko kesä heinä elo syys loka Kej 9 Kuva 11. Alusveden happikyllästys (%) KALA-asemilla ja vertailuasemilla vuonna 215. Ravinnepitoisuudet Talvella pintaveden typpipitoisuus oli selvästi koko alueella kesää korkeampi (Kuva 12). Kesällä typpitaso pysyi koko alueella hyvin tasaisena eikä pisteiden välillä ollut suuria eroja. KALA-asemien pintaveden typpipitoisuus oli elokuussa hyvin samaa tasoa alueen muiden asemien tulosten kanssa typpipitoisuus (µg/l) pintavesi maalis touko kesä heinä elo syys loka OmF15 Väd2 HäF 12 HuF 1 HuF 2 HuF 3 Kej 9 KALA-151 KALA-27 Kuva 12. Pintaveden typpipitoisuus (µg/l) KALA-asemilla ja vertailuasemilla vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 327/216

13 Pintaveden fosforipitoisuus vaihteli pääsääntöisesti 2 5 µg/l välillä (Kuva 13). Pitoisuudet olivat edellisvuoden tapaan korkeimmat talvella jään alla sekä loppuvuodesta lokakuussa. Talvisin ravinnepitoisuudet saattavat nousta jokivesien vaikutuksesta jään alla ajoittain korkeiksi, sillä tuulen puuttuminen ja lämpötilakerrostuneisuus estävät jokivesien sekoittumisen muuhun vesipatsaaseen. KALA-asemien fosforipitoisuudet olivat elokuussa varsin samaa tasoa alueen yleisen tason kanssa. 6 5 pintavesi Orren 15 Våd 2 fosforipitoisuus (µg/l) HäF 12 HuF 1 HuF 2 HuF 3 Kej 9 maalis touko kesä heinä elo syys loka KALA-151 KALA-27 Kuva 13. Pintaveden fosforipitoisuus (µg/l) KALA-asemilla ja vertailuasemilla vuonna 215. Alusveden fosforipitoisuudet olivat talvella ja alkukesästä varsin tasaiset (Kuva 14). Fosforipitoisuudet alkoivat kuitenkin nousemaan hapen alkaessa vähenemään ja korkeimmat pitoisuudet havaittiinkin vähähappisilla alueilla. Hästholmsfjärdenin pisteellä 12 alusveden fosforipitoisuus oli elokuussa 33 ja syyskuussa 92 µg/l. Myös Hudöfjärdenin pistellä 3 fosforitaso oli tavallista korkeampi elokuussa. Alusveden heikko happitilanne sekä korkeat fosforitasot ovat jokavuotinen ilmiö Loviisan edustalle eikä vuosi 215 näin ollen ollut mitenkään poikkeuksellinen. Levämäärää kuvaava klorofyllipitoisuus vaihteli tarkkailujakson aikana noin 3 µg/l ja 15 µg/l välillä (Kuva 15). Klorofyllitaso oli viileän alkukesän seurauksena korkein vasta alkusyksyllä. KALA-asemilla klorofyllipitoisuus mitattiin elokuussa, jolloin klorofyllitaso oli koko alueella alle 12 µg/l. KALA-asemilla pitoisuudet olivat varsin samalla tasolla alueen yleisen tilan kanssa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 327/216 11

14 25 alusvesi 33 ug/l 92 ug/l Orren 15 2 Våd 2 fosforipitoisuus (µg/l) HäF 12 HuF 1 HuF 2 HuF 3 maalis touko kesä heinä elo syys loka Kej 9 Kuva 14. Alusveden fosforipitoisuus (µg/l) kalalaitosten vertailuasemilla vuonna 215. a-klorofylli (µg/l) Orren 15 Våd 2 HäF 12 HuF 3 KALA-151 touko kesä heinä elo syys loka KALA-27 Kuva 15. Päällysveden a-klorofyllipitoisuuden (µg/l) vaihtelu KALA-asemilla ja vertailuasemilla kesän 215 aikana. Levätilanne pysyi merialueilla hyvin rauhallisena koko alkukesän viileiden säiden johdosta. Loppukesällä säiden lämmetessä leväkukinnat olivat kuitenkin runsaita ja levälauttoja esiintyi edellisvuotta runsaammin (Ilmatieteenlaitos 215). Loviisa-Pernaja merialueen tarkkailupisteiden keskimääräinen kasvukaudenaikainen klorofyllipitoisuus oli 7,4 µg/l, jonka mukaan luokiteltuna alue sijoittuu rehevyysluokkaan III eli alue on rehevää (Pitkänen 1994). 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 327/216

15 Taulukko 2. Suomen rannikkovesien rehevyysluokittelu tuotantokauden keskimääräisen a-klorofylli pitoisuuden mukaan (Pitkänen 1994). Rehevyysluokka Klorofylli a μg/l I Karu alle 2 II Lievästi rehevä 2-5 III Rehevä 5-1 IV Hyvin rehevä 1-25 V Erittäin rehevä yli 25 Veden hygieeninen laatu Veden hygieenistä laatua kuvaavia suolistoperäisiä enterokokkeja havaittiin KALA-asemilla alle 1 pmy/1 ml (= pesäkettä muodostava yksikkö) (Liite 3). Sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiasetuksen 177/28 mukaan suolistoperäisten enterokokkien toimenpideraja on 2 pmy/1 ml (Sosiaali- ja terveysministeriö 28). Tulosten perusteella vedet soveltuivat mikrobiologiselta laadultaan uimavedeksi. Vertailuasemilta ei ollut vastaavia bakteerituloksia. 6 YHTEENVETO Loviisa-Pernaja merialueella on yhteensä viisi kalankasvatuslaitosta, joista kolme on mukana Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n toteuttamassa yhteistarkkailussa. Yhteistarkkailussa mukana olevista laitoksista kaksi oli toiminnassa vuonna 215, lisäksi yhdellä laitoksella oli toimintaa kasvukauden ulkopuolella. Kalankasvatuslaitosten kokonaistuotanto oli edellisvuotta suurempi. Myös ravinnekuormitus oli noussut hieman edellisvuodesta. Kaikilla laitoksilla typen ominaiskuorma oli hieman luparajaa korkeampi. Muutoin laitokset toimivat lupaehtojen mukaisesti vuonna 215. Yhteistarkkailun kalankasvatuslaitosten osuus alueen kokonaiskuormituksesta tuotantokauden aikana oli 61 % fosforin ja 35 % typen osalta. Fosforikuormituksen osuus oli selvästi noussut ja typpikuormituksen puolestaan pysynyt ennallaan. Fosforikuormituksen osuuden nousu selittyy Loviisan Smoltti Oy:n kuormituksen selvällä laskulla. Kaikkien alueella toimivien kalankasvatuslaitosten kuormitus alueen kokonaiskuormituksesta oli 87 % fosforin ja 49 % typen osalta. Alusveden happipitoisuus laski useilla alueen asemilla hyvin alhaiseksi kesällä ja hapettomia alueita havaittiin myös. Vähähappisissa ja hapettomissa oloissa fosforia pääsi vapautumaan pohjasedimenteistä, jolloin alusvedessä havaittiin ajoittain hyvinkin korkeita fosforipitoisuuksia. Pintaveden ravinnepitoisuudet olivat sekä typen että fosforin osalta hyvin samalla tasolla koko alueella eikä kalalaitosten tarkkailupisteiden pitoisuudet poikenneet alueen keskimääräisestä tasosta. Ravinnepitoisuudet olivat korkeita talvella jokivesien Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 327/216 13

16 jäädessä jään alle pintaveteen. Levätuotanto oli viileän alkukesän vuoksi suurinta loppukesällä. Vesi oli hygieeniseltä laadultaan uimakelpoista viljelylaitosten lähellä. Otettujen näytteiden ja tehtyjen tutkimusten perusteella kalankasvatuksen vaikutuksia ei juurikaan pelkkien vesinäytteiden perusteella pystytty havaitsemaan. Vedenlaatu vaihtelee ajallisesti sekä kuukausien että vuosien välillä hyvinkin paljon eikä yksittäisten näytteiden perusteella sen vuoksi voida tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Alueen yleisestä tilasta ja kehityksestä on kuitenkin kertynyt kattava aineisto, jota tulisikin tarkastella laajemmin tietyin väliajoin. VIITTEET Ilmatieteenlaitos 215. Ilmastokatsaus-lehti nro > Ilmasto > ilmastoviestintä > Ilmastokatsaus-lehti Kettunen, I., Mäkelä, A. & Heinonen, P. 28. Vesistötietoa näytteenottajille. Suomen ympäristökeskus, Ympäristöopas. Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., kivinen, I. & Leppänen, T Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja, sarja B nro 1. Oravainen, R Opasvihkonen vesianalyysitulosten tulkitsemiseksi havaintoesimerkein varustettuna. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n moniste, 26 s. Pitkänen, H Eutrophication of the Finnish coastal Waters: Origin, fate and effects of riverine nutrient fluxes. Publications of the Water and Enviroment Research Institute. Sosiaali- ja terveysministeriö 28. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus (N:o 177) yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta. 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 327/216

17 LIITE 1 Vedenlaaduntarkkailun näyteasemat: Asema Aseman nimi / tarkkailu syvyys (m) koordinaatit (YKJ) 27 Loviisameri Hästholmen etelä 27 (Semilax) Pernajameri Kejsalö 151 (Bästö) HuF3 Hudöfjärden 3, vertailuasema HuF2 Hudöfjärden 2, vertailuasema HuF1 Hudöfjärden 1, vertailuasema 16, HäF12 Hästholmfjärden 12, vertailuasema VåF2 Vådholmsfjärden 2, vertailuasema OrrF15 Orrengrundsfjärden 15, vertailuasema Kej9 UUS-22 Kejvsalö 9, vertailuasema Määritysmenetelmät Määritys Yksikkö PARNCC-koodi Menetelmä Lämpötila oc T_WM Kokonaistyppi µg/l NTOT_NA Aquakem, sis.men, per. kumot. SFS 331:199 Kokonaisfosfori µg/l PTOT_NS Sis. menetelmä, per. kumottuunsfs 326:1986 Happi mg/l O2_DBT Sis.menet., per. kumot. SFS 34:199 Hapenkyllästys % O2_STB Sis.menet., per. kumot. SFS 34:199 Sameus FTU TBY_SNT SFS-EN-ISO 727:2 Fek. enterokokit pmy/1 ml FS35_F Enterolert a-klorofylli µg/l CP_E SFS 5772:1993

18 LIITE 2 Loviisan merialueen yhteistarkkailussa mukana olevien kalankasvatuslaitosten laitoskohtaiset kuormitustiedot vuodelta 215. Ominaiskuormitusten luparajat on esitetty suluissa ja luparajojen ylityksen punaisella. Lähde: Varsinaissuomen ELY-keskus Vuosi 215 Lisäkasvu Rehunkäyttö Ravinnekuormitus Ominaiskuorma laitos kg Kuivarehu kg P kg/a N kg/a P g/kg/a N g/kg/a Bästö Forell , (5,5) 41,2 (4) Semilax Stenören , (6) 47,1 (46) Semilax Vastaholmen ,9 (6) 48,3 (46) Yhteensä Loviisa-Pernaja merialueelle tuleva muu ravinnekuormitus vuonna 215 Pistemäinen kuormitus P kg/a N kg/a Loviisan voimalaitos, talousvedet 3,1 894 Loviisan voimalaitos, prosessivedet 1,7 13 Loviisan Smoltti Loviisan jätevedenpuhdistamo, Vårdö Yhteensä Arvio jokien kuormituksesta Virtaama m3/s P kg/a N kg/a Taasianjoki 3, Loviisanjoki 1, Yhteensä Taasianjoen virtaama ja kuormitus on simuloitu Suomen ympäristökeskuksen WSFS-vesistömallin (versio V.5B) avulla. Loviisanjoen virtaama on saatu ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmästä ja ainevirtaamat on arvioitu Taasianjoen simuluitujen arvojen perusteella.

19 LIITE 3 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a 1/1 Loviisan kalankasvatulaitosten vesistötark. (KALALOVI) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Ntot Kok.P entero Klorof. Näytepaikka oc mg/l % FTU µg/l µg/l pmy/1ml µg/l KALALOVI / 151 Pernajameri Kejvsalö 151 (Bästö) Kok.syv. 17,5 m; Näk.syv. 3,5 m; Klo 12:15; Näytt.ottaja JMä; levä 1 /3; Ilm.lt. 23 C-ast; 1 m 19,3 1, 18 1, <1-8 6, KALALOVI / 27 Loviisameri Hästholmen etelä 27 (Semilax) Kok.syv. 12 m; Näk.syv. 2,9 m; Klo 12:4; Näytt.ottaja JMä; levä 1 /3; Ilm.lt. 23 C-ast; 1 m 2,2 9,8 18 1, < Tapiontie 2 C, 4516 KOUVOLA Puhelin (5)