Alusveden hapetuksen vaikutukset Vesijärven pohjaeläimistöön - vuoden 2011 tulokset

Transkriptio

1 Alusveden hapetuksen vaikutukset Vesijärven pohjaeläimistöön - vuoden 2011 tulokset Jyväskylän yliopisto Ympäristöntutkimuskeskus Tutkimusraportti 55/2012 Kimmo Tolonen & Juhani Hynynen

2 1. Johdanto Tutkimusalue Aineisto ja menetelmät Näytteenotto Ekologisen tilan arviointi Tulokset ja niiden tarkastelu Lajistollinen kehitys Yksilömäärä ja biomassa Havaintopaikkojen ekologinen tila Johtopäätökset Kirjallisuus... 13

3 3 1. Johdanto Tämän Lahden Vesijärveä koskevan pohjaeläinselvityksen tavoitteena oli selvittää vuonna 2010 aloitetun laajamittaisen alusveden hapetuksen vaikutusta järven syvännepohjaeläimistön tilaan. Hapetuksen vaikutusten esiin saamiseksi hapetusvuosien tilaa verratiin vuonna 2009 tehtyyn esiselvitykseen (Hynynen & Salmelin 2010), jossa selvitettiin Lahden Vesijärven pohjaeläimistöä ennen järven syvänteiden hapetusta sekä ensimmäisen hapetusvuoden tuloksiin (Hynynen 2011). Lahden edustalla sijaitsevan Enonselän syvännealuetta hapetetaan yhdeksällä päällysvettä alusveteen pumppaavalla hapettimella (Salmi et al. 2010). Hankkeista vastaa Lahden kaupungin tekninen ja ympäristötoimiala. Ennen edellä mainittuja tutkimuksia Vesijärven pohjaeläimistöä on aiemmin selvittänyt useaan otteeseen Lauri Paasivirta, viimeksi vuonna Paasivirran aineistot on taulukoitu, mutta niitä ei ole julkaistu. 2. Tutkimusalue Vesijärvi sijaitsee Lahden kaupungin ja Hollolan alueilla, Suomen vesistöaluejaottelussa Kymijoen vesistöalueen (14) Vesijärven valuma-alueella (14.24). Vesijärven pinta-ala on n. 108 km 2, keskisyvyys 6,1 m ja suurin syvyys 40 m. Ympäristöviranomaisen tekemän pintavesien tyypittelyn perusteella Vesijärvi kuuluu suuriin vähähumuksisiin järviin (SVh). Vesijärven väriarvo on vaihdellut viime vuosina 1 m syvyydessä pääsääntöisesti mg PT/l (Hertta-tietokanta). Päällysveden kokonaisfosforipitoisuus on ollut luvuilla keskimäärin noin 30 µg P/l eli sen mukaan järvi on rehevä. Vesijärven Enonselän syvänteessä (noin 31 m) on esiintynyt ajoittain voimakasta hapen vajausta. Pohjaeläintutkimuksen havaintopaikat on esitetty kuvassa 1 ja havaintopaikkojen yhtenäiskoordinaatit taulukossa 1. Taulukko 1. Vesijärven vuoden 2011 pohjaeläinnäytteenottopaikkojen yhtenäiskoordinaatit sekä syvyystiedot. Paikka N-koord. E-koord. Syvyys (m) Myllysaari ,5 Vasikkasaari syvänne Vasikkasaari välisyvyys ,3 Lankisaari syvänne Lankisaari välisyvyys Enonselkä syvänne Enonselkä välisyvyys Enonsaari syvänne Enonsaari välisyvyys

4 4 Kuva 1. Vesijärven (1:50 000) pohjaeläintarkkailun havaintopaikat. 3. Aineisto ja menetelmät 3.1 Näytteenotto Vesijärven kvantitatiiviset pohjaeläinnäytteet kerättiin Ekman-noutimella (SFS 5076) Näytteitä otettiin yhteensä 27 kpl, metrin syvyyksistä. Pohja oli havaintojen mukaan harmaata saviliejua. Kustakin näytteenottopaikasta otettiin kolme rinnakkaisnäytettä. Käytetyn näytteenottimen pinta-ala oli 289 cm 2. Jokainen nosto käsiteltiin erillisenä näytteenä. Näytteenoton yhteydessä arvioitiin havaintopaikan pohjan laatu ja määritettiin sijainnin koordinaatit.. Eläimet seulottiin 500 µm seulalla ja säilöttiin 70 % alkoholiin määritystä ja tuorebiomassan punnitusta varten. Aineiston määritystarkkuus oli lajitason määritys tai vastaava ryhmätason tarkkuus, jota pohjaeläinmäärityksissä on yleisessä selvitystoiminnassa käytetty. Määritystason vaatimuksena käytettiin ympäristöhallinnon tavoitetaksonomiaa (mm. surviaissääsket ja harvasukamadot määritetään pääosin lajitasolle) (Meissner et al. 2010). 3.2 Ekologisen tilan arviointi Järvisyvänteiden biologista tilaa kuvattiin Wiederholmin pohjanlaatuindeksillä, BQI (Wiederholm 1980). Lisäksi aineistosta laskettiin pohjaeläinten lajiston koostumuksen ja runsaussuhteiden suhteellista mallinkaltaisuutta kuvaava PMA-indeksi (Novak & Bode 1992). PMA laskettiin erillisen, ympäristöhallinnossa kehitetyn laskentapohjan avulla.

5 5 PMA-indeksin ja pohjanlaatuindeksin laskennan yhteydessä havaintopaikan lajistoa verrattiin järvityyppikohtaiseen vertailuaineistoon. Vesijärven tyypiksi on viranomaisten toimesta määritetty suuret vähähumuksiset järvet (SVh). 4. Tulokset ja niiden tarkastelu 4.1 Lajistollinen kehitys Vesijärven välisyvyyden (10-15 m) taksonimäärä on laskenut hapetuksen alettua vuonna 2010 (Kuva 2). Syksyllä 2009 paikkakohtaiset taksonimäärät vaihtelivat Hapetuksen alettua vuonna 2010 vastaavat taksonirunsaudet olivat 4-11 ja syksyllä 2011 tavattiin 4-9 taksonia/paikka. Varsinaisissa syvänteissä lajirunsaus nousi ensimmäisenä hapetusvuonna verrattuna aikaan ennen hapetusta, mutta oli laskenut selvästi syksyllä 2011 (4-5 lajia/syvänne). Kuva 2. Pohjaeläinten taksonirunsaus (taksonia/näytteenottopaikka) Vesijärven syvänteissä vuosina Välisyvyys m ja varsinaiset syvänteet m. Kuten jo ennen hapetuksen alkua runsaslukuisimpia taksoneita ovat edelleen Tubificidae-heimon harvasukamadot suvuista Potamothrix ja Tubifex sekä surviaissääskentoukista Procladius- ja Chironomus-suvut. Vaikka valtalajit ovat hapetuksen alettua säilyneet samoina, on lajistossa havaittavissa selviä muutoksia. Lämpimään veteen hyvin sopeutunut Chironomus plumosus on runsastunut huomattavasti (Self et al. 2011). C. plumosustiheydet runsastuivat ensimmäisenä hapetusvuonna kymmen- ja toisena hapetusvuonna kolmetoistakertaisiksi ennen hapetusta vallinneeseen tilaan verrattuna. Aiemmin tavattuja surviaissääskilajeja: Chironomus salinarius, Polypedilum-suku ja Tanypus villipennis ei tavattu syksyllä Einfeldia-surviaissääskentoukkien tiheydet (59-72 %) ja myös suhteellinen runsaus ovat selvästi vähentyneet hapetuksen alettua. Useita vuonna 2009 tavattuja harvasukasmatolajeja ei enää tavattu syksyllä Välisyvyyksissä esiintyneet Aulodrilus piqueti, Slavina appendiculata ja Vejdoskyella comata tavattiin syksyllä 2009, mutta ei enää hapetuksen aloittamisen jälkeen. Jo syksyllä 2010 vähentynyttä Arcteonais lomondia ei enää tavattu vuonna Lajisto oli edelleen niukkaa ja tyypillistä reheville järvisyvänteille.

6 6 4.2 Yksilömäärä ja biomassa Vesijärven välisyvyydessä pohjaeläinten yksilötiheys vaihteli vuonna yks./m 2 molemmin puolin, mutta oli kohonnut suurin piirtein kaksinkertaiseksi vuonna 2010 ja syksyllä 2011 karkeasti kolminkertaistunut hapetusta edeltävään tilaan verrattuna (kuva 4). Surviaissääskien runsastuminen liittyi lähinnä valtalajina esiintyneen Chironomus plumosuksen kasvaneisiin tiheyksiin. Harvasukasmatojen tiheydet näyttävät kasvaneen vasta toisena hapetusvuotena. Vesijärven syvännepohjaeläinten yksilötiheyksien selvä kasvu hapetuksen seurauksena liittyy todennäköisesti sedimentin rehevyyteen, parantuneisiin happioloihin ja alusveden lämpötilan voimakkaaseen kohoamiseen. Kuva 4. Vesijärven pohjaeläinnäytteiden yksilötiheydet (yks./m 2 ) vuosina Pohjaeläinten tuorebiomassa vaihteli välisyvyydessä vuonna 2009 n. 2-5,5 g/m 2. Hapetuksen alettua vuonna 2010 välisyvyyden biomassat olivat karkeasti kolminkertaistuneet hapetusta edeltävästä vuodesta (Kuva 5, Liite 1). Vuonna 2011 biomassat olivat edelleen jatkaneet kasvuaan ja olivat yli nelinkertaiset verrattuna hapetusta edeltävään tilaan. Syvänteissä (>20 m) biomassojen kasvu hapetuksen seurauksena oli vielä välisyvyyttäkin voimakkaampaa. Hapetusta edeltävänä vuotena tuorebiomassat vaihtelivat n. 1-2,5 g/m 2, mutta olivat noin kuusinkertaiset vuonna Syksyllä 2011 syvänteiden biomassat olivat keskimäärin 11 kertaa suuremmat kuin ennen hapetusta.

7 7 Kuva 5. Vesijärven pohjaeläinnäytteiden tuorebiomassat (g/m 2 ) vuosina Syvänteiden biomassan nousu liittyi erityisesti kooltaan suurikokoisten, rehevän pohjasedimentin tyyppilajien, Chironomus plumosus surviaissääsken toukkien sekä Potamothrix/Tubifex-harvasukamatojen runsastumiseen. Pohjaeläinten keskimääräinen ruumiinkoko (tuorepaino) näytteenottopaikoilla näyttää kasvaneen hapetuksen seurauksena (Kuva 6). Erityisen selvää ruumiinkoon kasvu on ollut harvasukasmadoilla, joiden paikkakohtainen keskimääräinen tuorepaino on 3-4-kertaistunut. Hapetusta edeltävästä vuodesta poiketen surviaissääskentoukat ovat olleet hapetusvuosina runsaslukuisia myös varsinaisissa syvänteissä. Tämä on todennäköisesti seurausta hapetuksen positiivisista vaikutuksista syvänteiden happitilanteeseen. Hapetus on parantanut huomattavasti syvänteiden talvista happitilannetta (Kuva 7). Loppukesästä (heinäkuun loppu-elokuu) syvänteet ovat olleet hapetuksesta huolimatta hapettomia, mutta hapettoman jakson pituus esimerkiksi kesällä 2010 oli vain kolmanneksen vuoden 2009 vastaavasta (Salmi et al. 2010). Päällysvettä alusveteen kierrättävän hapetusmenetelmän kesäaikainen sivuvaikutus näyttää olevan alusveden huomattava lämpiäminen. Lämpötilan nousu kahtena hapetuskesänä on ollut 20 metrin syvyydessä noin 3 astetta ja 30 metrin syvyydessä noin 5 astetta (Kuva 8). Reheviä oloja ilmentävän Chironomus plumosus-surviaissääsken lämpötilaoptimi on korkeampi kuin useimmilla muilla meillä esiintyvillä syvännepohjaeläinlajeilla (Self et al. 2011), joten tämä myös hapettomuutta hyvin sietävä laji todennäköisesti hyötyy hapetuksen vettä lämmittävästä vaikutuksesta.

8 8 Kuva 6. Pohjaeläinyksilöiden keskimääräinen tuorepaino (mg) Vesijärven näytteenottopaikoilla vuosina Kuva 7. Alusveden (1 m pohjan yläpuolella) talvisen happipitoisuuden vaihtelu vuosina

9 9 Kuva 8. Alusveden (1 m pohjan yläpuolella) kesäaikainen happipitoisuus ennen alusveden hapetusta ( ) ja hapetuksen aikana ( ). Kuva 9. Alusveden kesäaikainen lämpötila ennen alusveden hapetusta ( ) ja hapetuksen aikana ( ) 20 ja 30 metrin syvyydessä. 4.3 Havaintopaikkojen ekologinen tila Syksyllä 2011 Vesijärven syvänteiden ja välisyvyyden biologinen kuntoindeksi, BQI, vaihteli erittäin vähän ollen eri paikoilla 1-1,1 (kuva 10). Tämänsuuruinen indeksiarvo ilmentää voimakkaasti kuormitettua syvännesedimenttiä ja huonoa ekologista tilaa. Pohjanlaatuindeksin arvot eri paikoilla ovat heikentyneet hieman tai pysyneet samoina edellisvuosiin verrattuna. Pohjanlaatuindeksin alhainen arvo liittyy Chironomus plumosus-surviaissääsken runsauteen vesijärven syvänteissä. Koko havaintoalueella järveen kohdistuu voimakas kuormitus, joka vaikuttaa syvänteiden happioloja huonontavasti ja karsii eläimistöstä vaateliaimmat pohjaeläimet. Järvisyvänteiden hapetus ei näy selkeänä ekologisen tilan parantumisena.

10 10 Kuva 10. Vesijärven syvänteiden pohjanlaatuindeksin (BQI) arvot vuosina Syksyllä 2011 suhteellinen mallinkaltaisuusindeksi (PMA) ilmensi välisyvyyksissä tyydyttävää ekologista tilaa (Kuva 11). Vasikkasaaren näytteenottopaikka luokittui kuitenkin hyvään ekologiseen tilaan. Välisyvyyden näytteenottopaikoilla PMA-indeksin arvot ovat pääosin laskeneet hapetuksen aloitusta edeltäneestä vuodesta, jolloin useimmat välisyvyyden paikat ilmensivät hyvää ekologista tilaa. Toisin kuin välisyvyyksissä PMA-indeksin arvot kohosivat syvännepaikoilla ensimmäisenä hapetusvuotena, mutta laskivat uudelleen vuonna Syksyllä 2011 suhteellinen mallinkaltaisuusindeksi ilmensi kaikilla syvännepaikoilla tyydyttävää ekologista tilaa. Kun eri paikkojen ja luokittelumuuttujien tila arviot yhdistettiin luokitteluohjeen mukaisesti (Vuori et al. 2009), sekä välisyvyyksien että varsinaisten syvänteiden pohjaeläimet ilmensivät välttävää ekologista tilaa kaikkina kolmena näytteenottovuotena. Ainakaan pohjaeläinluokittelun perusteella alusveden hapetus ei näyttäisi parantaneen järven ekologista tilaa, mikä saattaa liittyä alusveden kohonneisiin lämpötiloihin.

11 11 Kuva 11. PMA-indeksin arvot Vesijärven syvänteissä vuosina Ekologisen tilan luokittelua ollaan uudistamassa vuoden 2012 aikana. Uusi entistä edustavampaan vertailuaineistoon pohjautuva ehdotus uudeksi luokittelujärjestelmäksi on tällä hetkellä asiantuntijoiden kommentoitavana (Vuori et al. 2012). Uudessa luokitteluehdotuksessa BQI-indeksistä ollaan luovuttu ja se on korvattu 46 pohjaeläintaksoniin perustuvalla PICMindeksillä (Jyväsjärvi & Hämäläinen 2011). PICM-indeksissä kaikkien indikaattorilajien pistearvot on skaalattu vastaamaan BQI-asteikkoa monimuuttuja-analyysin avulla. PICM-indeksin vertailuarvojen laskennassa käytetään regressiomallia, joka huomioi järven keskisyvyyden lisäksi näytteenottosyvyyden ja veden värin. Näin indeksille lasketuissa vertailuarvoissa tulee aiempaa luokittelujärjestelmää paremmin huomioitua järven morfometriaan ja veden laatuun liittyvä luontainen vaihtelu. Järven ja näytteenottopaikan syvyyden (yhteys alusveden lämpötilaan) on havaittu pitkälle selittävän BQI-indeksin ja koko syvänteiden pohjaeläinyhteisöjen rakenteen vaihtelua (Jyväsjärvi et al. 2009). Vesijärven välisyvyyksille lasketut PICM-indeksin arvot ovat laskeneet hieman hapetuksen aloittamisen jälkeen (Kuva 12). Silti kokonaisluokka-arvion määräävä eri näytteenottopaikkojen mediaani välisyvyyksissä osoittaa tyydyttävää ekologista tilaa kaikkina kolmena vuotena. Syvänteissä PICM-luokka näyttäisi vuonna 2011 pudonneen välttävään aiempien vuosien tyydyttävästä tilasta.

12 12 Kuva 12. PICM-indeksiin pohjautuva ekologisen tilan luokitus Vesijärven syvänteissä vuosina

13 13 5. Johtopäätökset Vesijärven pohjaeläintutkimus ilmensi järveen kohdistuvaa runsasta kuormitusta ja siitä johtuen syvänteiden ekologinen kunto oli heikko ja pohjaeläinlajisto yksipuolinen. Verrattuna ennen hapetuksen alkua toteutettuun tutkimukseen järvisyvänteiden hapetus näkyi eläimistössä erityiseti yksilömäärien ja biomassojen voimakkaana kasvuna. Kun happitilanne paranee, rehevään pohjasedimenttiin varastoituneet ravintovarat tulevat tehokkaammin käytetyksi ja voimakkaiden kilpailijoiden populaatiot voimistuvat. Hapetusvuosina voimakkaasti lisääntyneellä ja niukkahappisia oloja hyvin sietävällä Chironomus plumosus-surviaissääskellä on useimpia muita syvännelajeja korkeampi lämpötilaoptimi. Mikä saattaa selittää tämän lajin erittäin voimakkaan runsastumisen hapetuksen lämmittämässä alusvedessä. Käytetyistä indekseistä BQI ilmensi Vesijärven syvänteiden heikkoa ekologista tilaa niin ennen hapetuksen aloitusta kuin hapetuksen aikana. PMAindeksin perusteella syvänteiden ekologinen tila on ollut koko tutkimusjakson ajan pääosin tyydyttävä. Uuden luokitteluehdotuksen mukainen PICM-indeksi ilmensi Vesijärven syvänteiden tilan heikkenemistä vuoden 2009 tyydyttävästä vuoden 2011 välttävään tilaan. Tässä selvityksessä saatujen tulosten perusteella päällysvettä alusveteen kierrättävä hapetusmenetelmä näyttää aiheuttaneen syvänteiden eläintiheyksien ja biomassan huomattavan kasvun. Toisena hapetusvuonna havaittiin myös lajiston yksipuolistuminen (useita aiemmin tavattuja lajeja ei enää havaittu vuoden 2011 näytteissä). Hapetuksen ei tässä tutkimuksessa havaittu parantavan järven syvänteiden ekologista tilaa vaan jopa negatiivisia, mahdollisesti lämpötilaan liittyviä vaikutuksia oli havaittavissa. Kirjallisuus Hynynen, J Vesijärven ja Työtjärven (Lahti, Hollola) pohjaeläimistö v Jyväskylän yliopisto, Ympäristön tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 24/2011. Hynynen, J. & Salmelin, J Vesijärven ja Työtjärven (Lahti, Hollola) pohjaeläimistö v Jyväskylän yliopisto, ympäristöntutkimuskeskus. Tutkimusraportti 120/2010. Jyväsjärvi, J. & Hämäläinen, H Syvännepohjaeläinyhteisöt järvien ekologisen tilan arvioinissa luokittelumenetelmien parantaminen ja vertailuolojen tarkentaminen. Työraportti Jyväskylän yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos. Jyväsjärvi, J., Tolonen, K.T. & Hämäläinen, H Natural variation of profundal macroinvertebrate communities in boreal lakes is related to lake morphometry: implications for bioassessment. Canadian Journal of Fisheries and Aquatic Sciences 66:

14 14 Meissner, K., Aroviita, J., Hellsten, S., Järvinen, M., Karjalainen, S.M., Kuoppala, M., Mykrä, H. & Vuori, K-M Jokien ja järvien biologinen seuranta näytteenotosta tiedon tallentamiseen. 41 s. Novak, M.A. & Bode, R.W Percent model affinity: a new measure of macroinvertebrate community composition. J. N. Am. Benthol. Soc. 11: Salmi, P., Malin, I. & Salonen, K Laajamittainen hapetus Lahden Vesijärvellä ensimmäinen vuosi Posteri. Self, A.E., Brooks, S.J., Birks, H.J.B., Nazarova, L., Porinchu, D., Odland, A., Yang, H. & Jones, V.J The distribution and abundance of chironomids in high-latitude Eurasian lakes with respect to temperature and continentality: development and application of new chironomid-based climate-inference models in northern Russia. Quarternary Science Reviews 30: SFS Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto Ekmannoutimella pehmeiltä pohjilta. 7 s. Vuori, K-M., Mitikka, S. & Vuoristo, H Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Ympäristöhallinnon ohjeita 3/ s. Vuori, K-M., Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää, L., Järvinen, M., Karjalainen, S-M., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka, S., Olin, M., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Sutela, T. & Vehanen, T Pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokittelun kriteerit vesien hoidon toiselle suunnittelukaudelle Suomen ympäristökeskus ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Luonnos Wiederholm, T. 1980: Use of benthos in lake monitoring. J. Wat. Pollut. Cont. Fed. 52:

15 Liite 1. Vesijärven pohjaeläimistö syksyllä Vesijärvi, Vasikkasaari Rinnakkaisnäytteet A B C Tiheys (yks./m 2 ) A B C Tiheys yks./m 2 ) Syvyys (m) , Potamothrix/Tubifex , ,3 Limnodrilus spp ,0 Pisidium spp. 2 23,1 Hydracarina 0,0 1 11,5 Chironomus anthracinus ,3 Chironomus plumosus , ,4 Einfeldia dissidens ,3 Procladius spp , ,9 Yhteensä Tiheys Tiheys Biomassa (mg) Biomass (g/m 2 ) Biomassa (g/m 2 ) Oligochaeta 49,2 39,7 21,4 1, ,7 190,4 139,0 5,042 Bivalvia 0,0 6,4 0,0 0,074 0,0 0,0 0,0 0,000 Hydracarina 0,0 0,0 0,0 0,000 0,0 0,0 0,2 0,002 Chironomidae 349,9 407,1 196,6 10, ,5 227,7 334,8 10,000 Yhteensä ,1 453,2 218,0 12,3 412,2 418,1 474,0 15,0 Biomassa ,0 8,3 Biomassa ,4 1,7 Yks. keskim. biomassa (mg) ,75 3, ,28 3, ,52 0,93 Luokittelumuuttujat 2011 Tilaluokka Tilaluokka BQI 1,09 Huono 1,00 Huono PMA 0,376 Hyvä 0,229 Tyydyttävä PICM 0,779 Tyydyttävä 0,500 Välttävä

16 Vesijärvi, Enonsaari Rinnakkaisnäytteet A B C Tiheys (yks./m 2 ) A B C Tiheys yks./m 2 ) Syvyys (m) Nematoda ,5 Potamothrix/Tubifex , ,0 Limnodrilus spp ,4 Hydracarina ,1 Chironomus anthracinus 1 11,5 Chironomus plumosus , ,0 Einfeldia dissidens ,2 Procladius spp , ,7 Yhteensä Tiheys Tiheys Biomassa (mg) Biomass (g/m 2 ) Biomassa (g/m 2 ) Nematoda 9,6 0,0 0,0 0,111 0,0 0,0 1,6 0,018 Oligochaeta 36,3 20,6 7,1 0,738 13,7 26,3 36,3 0,880 Hydracarina 0,2 0,0 0,2 0,005 Chironomidae 256,9 77,3 159,9 5, ,4 277,3 186,7 7,882 Yhteensä ,8 97,9 167,0 6,5 233,3 303,6 224,8 8,8 Biomassa ,4 9,8 Biomassa ,7 1,6 Yks. keskim. biomassa (mg) ,94 3, ,45 5, ,56 2,48 Luokittelumuuttujat 2011 Tilaluokka Tilaluokka BQI 1,02 Huono 1,00 Huono PMA 0,295 Tyydyttävä 0,241 Tyydyttävä PICM 0,749 Tyydyttävä 0,500 Välttävä

17 Vesijärvi, Myllysaari Rinnakkaisnäytteet A B C Tiheys (yks./m 2 ) Syvyys (m) 14,5 14,5 14,5 14,5 Potamothrix/Tubifex ,9 Hydracarina ,6 Chironomus plumosus ,1 Procladius spp ,1 Yhteensä Tiheys Tiheys Biomassa (mg) Biomass (g/m 2 ) Oligochaeta 23,8 32,1 34,3 1,040 Hydracarina 0,2 0,8 0,5 0,017 Chironomidae 205,5 342,8 413,6 11,095 Yhteensä ,5 375,7 448,4 12,2 Biomassa ,1 Biomassa ,0 Yks. keskim. biomassa (mg) , , ,60 Luokittelumuuttujat 2011 Tilaluokka BQI 1,00 Huono PMA 0,268 Tyydyttävä PICM 0,500 Välttävä

18 Vesijärvi, Karjusaari Rinnakkaisnäytteet A B C Tiheys (yks./m 2 ) Syvyys (m) Nematoda 1 11,5 Limnodrilus spp ,1 Potamothrix/Tubifex ,5 Chironomus plumosus ,9 Einfeldia dissidens 1 11,5 Procladius spp ,0 Yhteensä Tiheys Tiheys Biomassa (mg) Biomass (g/m 2 ) Nematoda 6,7 0,077 Oligochaeta 83,9 167,4 61,5 3,608 Chironomidae 235,7 264,9 233,1 8,463 Yhteensä ,6 432,3 301,3 12,1 Biomassa ,1 Biomassa ,9 Yks. keskim. biomassa (mg) , , ,18 Luokittelumuuttujat 2011 Tilaluokka BQI 1,00 Huono PMA 0,273 Tyydyttävä PICM 0,654 Välttävä

19 Vesijärvi, Lankiluoto Rinnakkaisnäytteet A B C Tiheys (yks./m 2 ) A B C Tiheys yks./m 2 ) Syvyys (m) Nematoda 1 11,5 1 11,5 Limnodrilus spp ,6 Potamothrix/Tubifex , ,7 Chaoborus flavicans 1 11,5 1 11,5 Chironomus anthracinus ,1 Chironomus plumosus , ,8 Cryptochironomus defectus ,1 Einfeldia dissidens 1 11,5 Procladius spp , ,4 Yhteensä Tiheys Tiheys Biomassa (mg) Nematoda 2,4 0,028 2,2 0,025 Oligochaeta 114,3 102,8 55,2 3, ,8 120,8 151,5 4,696 Chaoboridae 2,4 0,028 2,6 0,030 Chironomidae 246,7 469,3 372,0 12, ,9 372,3 400,5 11,796 Yhteensä ,8 572,2 427,2 15,7 386,9 493,1 554,6 16,5 Biomassa ,9 7,5 Biomassa ,1 2,5 Yks. keskim. biomassa (mg) ,47 3, ,37 2, ,53 0,99 Luokittelumuuttujat 2011 Tilaluokka Tilaluokka BQI 1,01 Huono 1,00 Huono PMA 0,280 Tyydyttävä 0,225 Tyydyttävä PICM 0,841 Tyydyttävä 0,524 Välttävä

20 Vesijärvi, Enonselkä Rinnakkaisnäytteet A B C Tiheys (yks./m 2 ) A B C Tiheys yks./m 2 ) Syvyys (m) Nematoda 1 11,5 Limnodrilus spp ,0 Potamothrix/Tubifex , ,5 Ophidonais serpentina 1 11,5 Hydracarina ,1 Chironomus anthracinus ,8 Chironomus plumosus , ,0 Cryptochironomus defectus 1 11,5 Demicryptochironomus vulneratus 1 11,5 Procladius spp , ,1 Yhteensä Tiheys Tiheys Biomassa (mg) Nematoda 0,2 0,002 Oligochaeta 159,7 140,8 115,6 4, ,4 330,7 298,4 8,887 Hydracarina 0,4 0,2 0,007 Chironomidae 428,4 350,6 422,9 13, ,2 662,7 423,0 16,319 Yhteensä ,7 470,6 993,4 721,4 25,2 Biomassa ,1 11,0 Biomassa ,0 1,5 Yks. keskim. biomassa (mg) ,05 3, ,97 3, ,52 0,92 Luokittelumuuttujat 2011 Tilaluokka Tilaluokka BQI 1,08 Huono 1,00 Huono PMA 0,278 Tyydyttävä 0,220 Tyydyttävä PICM 0,854 Tyydyttävä 0,500 Välttävä