Yhteiskuntahistorian johdantokurssi, sl 2010

Transkriptio

1 Yhteiskuntahistorian johdantokurssi, sl 2010 Pauli Kettunen, Helsingin yliopisto, Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos pauli.kettunen(at)helsinki.fi Luento 2, MITÄ POLIITTISTA HISTORIAA JA MIKSI? 1. MILLAISET KÄSITYKSET HISTORIASTA OVAT OHJANNEET HISTORIANKIRJOITUSTA? 1.1. Opetusten varastosta ajan virraksi ja kehitykseksi 1.2. Moderni historiankäsitys historiantutkimuksen ja politiikan yhteiseksi lähtökohdaksi 1.3. Historian tieteellistäminen historismi 2. MIKÄ ON MERKITYKSELLISTÄ HISTORIAA? 2.1. Historia kansallisena tieteenä 2.2. Historia on mennyttä politiikkaa, politiikka on nykyistä historiaa 2.3. Kulttuurihistoria vastaan poliittinen historia mikä keskeistä historian kulussa? 3. KANSALLINEN TOIMIJUUS SUOMALAISESSA HISTORIANTUTKIMUKSESSA 3.1. Eheän ja elinvoimaisen kansan etsintä 3.2. Myyttien purkaminen ja realismi 3.3. Kylmän sodan jälkeiset kansalliset näkökulmat 4. POLITIIKAN MERKITYSTEN LAAJENEMINEN 4.1. Poliittisen historian kansainvälistäminen ja yhteiskunnallistaminen 4.2. Poliittisen historia 1. MILLAISET KÄSITYKSET HISTORIASTA OVAT OHJANNEET HISTORIANKIRJOITUSTA? 1.1. Opetusten varastosta ajan virraksi ja kehitykseksi - menneiden tapahtumien kirjallinenkin kertominen vanha ilmiö; Herodotos ja erityisesti Thukydides (peloponnesolaissodan historia) antiikin Kreikassa 400-luvulla eaa. - jonkun tai jonkin historiat ja niiden opetukset samantapaisina toistuvia tilanteita varten

2 - kiertokulku antiikin aikakäsityksissä - kristillinen aikakäsitys: menneisyys Jumalan luomistyöstä ja johdatuksesta sekä aikojen lopusta ja viimeisestä tuomiosta kertovia todisteita - renessanssin historiankirjoitukseen antiikista periytyvä ajatus: historia magistra vitae (elämän opettaja), historia eri tilanteisiin siirrettävien opetusten varasto luvulla sekä valistusajattelun että romantiikan yhteydessä käsitys historiasta yhtenä suurena ajan virtana, joka yhdistää tapahtumia ja ilmiöitä; nämä kaikki aikaan sidonnaisia ja ainutkertaisia (Reinhart Koselleck: Vergangene Zukunft (1979, engl. Futures Past)) - näin menneen ja tulevan uudenlainen erottaminen toisistaan: toistuvuuden tilalle jännite menneen ja tulevan, kokemusten ja odotusten välille - samalla ajatukset kehityksestä ja edistyksestä yhdistämään menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta - edellytyksiä uudelle lineaariselle ajan- ja historiankäsitykselle mm. laajentuvan eurooppalaisen maailmantalouden (Immanuel Wallerstein) kehittymisestä - kuitenkin myös tämän jälkeen ajan- ja historiankäsitysten moninaisuus - luonnonrytmin ja sitä murtaneiden katastrofien merkitys ihmisten elämänkulussa - myös historia magistra vitae näkemyksen jatkuva elinvoima (esimerkiksi Paasikiven tapa käyttää historiaa) - modernin historiankäsityksen (yksi historia, lineaarinen aika) postmodernistinen kyseenalaistaminen 1.2. Moderni historiankäsitys historiantutkimuksen ja politiikan yhteiseksi lähtökohdaksi - uudenlainen jännite kokemustilan ja odotushorisontin (Reinhart Koselleck) välille - mennyt avautui syitä ja seurauksia arvioivan tarkastelun kohteeksi (historiantutkimus) - tuleva avautui muutosta ja epävarmuutta hallitsemaan pyrkivän inhimillisen toiminnan perspektiiviksi (politiikka) - ajatus historiasta yhtenä suurena prosessina luo edellytykset historian jäsentämiselle ajanjaksoiksi, esimerkiksi vanha aika, keskiaika, uusi aika - modernisoituvan porvarillisen yhteiskunnan kehittyminen (laajeneva markkinatalous, kansalaisuus, luokkaristiriidat) luo edellytykset historian jäsentämiselle elämänalueiden mukaan, esimerkiksi poliittinen historia, taloushistoria. sosiaalihistoria 1.3. Historian tieteellistäminen historismi - historismi Saksassa 1800-luvun alkupuolella

3 - koetettava tavoittaa menneisyys wie es eigentlich gewesen (Leopold von Ranke 1824) - kutakin aikakautta tarkasteltava sen omilla ehdoilla, itsensä sammuttaminen - menneeseen eläytyminen pureutumalla lähteisiin - historia nykyisestä erillistä, mutta esittää itsensä oikein toimivan historioitsijan välityksellä; näin historia yhtä aikaa menneisyys ja sen esitys - historian ja luonnontieteiden määritteleminen erilaisen tiedon aloiksi - luonnontieteet ja hengentieteet (Geisteswissenschaften) - historiantutkimus tiedettä siinä missä luonnontiedekin, mutta toisella tavalla - erontekoja: ymmärtävä - selittävä, singularisoiva generalisoiva - tunnustetaan, että historiantutkijakin sidoksissa omaan aikaansa, mutta samalla kehitys luo yhteyden tutkijan ja tutkittavien välillä - kehityksen sisältö: 1800-luvulla ajatus kansakunnista maailmanhistorian keskeisinä toimijoina nationalismi 2. MIKÄ ON MERKITYKSELLISTÄ HISTORIAA? 2.1. Historia kansallisena tieteenä - historiantutkimuksen kehittyminen kansakuntaa ja kansallisvaltiota perustelevan tiedon tuottamisena 1800-luvulla - valtion historia kansallisen voiman osoituksena tai kansan historia sen valtiota luovan potentiaalin osoituksena, suomalaisessa historiantutkimuksessa jälkimmäinen linja - historiantutkimus poliittista tehtäviltään ja usein myös kohteiltaan Esimerkiksi Suomessa: - historiankirjoitusta Turun akatemiassa 1700-luvulla ja siinä myös tietojen keräämistä suomalaisista kansantavoista ja -runoista (Henrik Gabriel Porthan) ilman ajatusta Suomesta erillisenä poliittisena yksikkönä - Napoleonin sotien yhteydessä Venäjä valloittaa Suomen alueen Ruotsilta (Suomen sota ), Suomi suuriruhtinaskuntana Venäjän imperiumin hallinnollisesti autonomiseksi osaksi; 1800-luvulla erillisen suomalaisen kansakunnan rakentaminen ja historian kiinteä kytkös tähän tehtävään - J. V. Snellman ja hegeliläinen historiankäsitys: tietoisuus maailmanhistoriasta ja kansallinen tietoisuus samaa historiallista edistysaskelta; kansallisvaltio historian tulos; valtion muodostaessaan kansakunta nousee maailmanhistorian toimijaksi ja saa oman historian - Zacharias Topelius: Äger Finska Folket en Historie? (1843): ennen vuotta 1809 "esihistoria"

4 - Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen: Oppikirja Suomen kansan historiassa (1869); Suomen kansa tahtoo ja saa oman historian ja 1900-lukujen vaihteessa valtiolliset ja yhteiskunnalliset uhat suuntaamassa ja eriyttämässä suomalaista historiantutkimusta: - 1) ns. oikeustaistelussa Suomen valtiollisen aseman perusteiden määrittely (J. R. Danielson-Kalmari): poliittinen historia - 2) maatalouden murroksen ja teollistumisen seuraukset, luokkaristiriidat: talous- ja sosiaalihistoria - historian ja politiikan kytkös kummassakin tutkimuksen suuntauksessa - historiantutkimuksen ja yhteiskuntatieteiden eriytymättömyys (esim. poliittisen historian ja valtio-opin, taloushistorian ja kansantaloustieteen) 2.2. Historia on mennyttä politiikkaa, politiikka on nykyistä historiaa - historiantutkimuksen sidos kansallisvaltioiden rakentamiseen ja vahvistamiseen luvulla - valtiollisen toiminnan tuottamat lähteet, arkistolaitos osana kansallisvaltioiden muodoutumista, samoin tilasto (statistiikka = valtiotieto) - politiikka hallitsijoiden ja valtiomiesten valtiotaitoa, kuitenkin myös Ranskan vallankumouksesta lähtien kokemukset joukkojen vallankumouksellisesta liikehdinnästä - saksalainen historismi: esim. Heinrich von Treitschke 1850-luvulla: yhteiskunnan tutkiminen valtion sijasta epänormaalin ajan ilmiö - englantilainen whig-historia: Britannian poliittisen edistyneisyyden ja maailmanvallan historia, esim. Thomas Macaulay 1800-luvun puolivälissä - Historia on mennyttä politiikkaa, politiikka on nykyistä historiaa. (englantilainen historioitsija Sir John Robert Seeley 1890-luvulla) 2.3. Kulttuurihistoria vastaan poliittinen historia - mikä keskeistä historian kulussa? luvun historiantutkijoillakin kiistaa siitä, mikä historiassa tärkeätä - saksalainen "metodikiista" (Methodenstreit) ja 1900-luvun vaihteessa, siinä asetelmana Karl Lamprecht ja kulttuurihistoria vastaan poliittinen historia - kulttuurihistoria : keskeistä historiassa kollektiiviset ilmiöt, kuten sosiaalisten ryhmien ja kansan elämää - poliittinen historia : individualisoiva, suurmiehiä korostava suhde historiaan

5 - ei kyse työnjaosta eri elämänalueita selvittävien historiantutkimuksen alojen välillä, vaan kiista siitä, mikä oli merkittävää historiassa, millaiset voimat liikuttivat historiallista prosessia - Lamprechtille kulttuuri = historian kokonaisuus, vastakohtana poliittisesti, taloudellisesti tai sivistyksellisesti rajautuville historian osille - poliittinen historia a) kuvasi ja selitti poliittisia (valtiollisia) ilmiöitä, b) selitti näitä ilmiöitä politiikalla (valtiomiesten valtiotaidolla), c) piti näin ymmärrettyä politiikkaa varsinaisena historiana - Suomessa Lamprechtilla parempi menestys kuin Saksassa, Väinö Voionmaa sekä Gunnar Suolahti yhteiskuntahistoriallisen tradition luojina - "metodikiistan" osapuolilla kuitenkin yhteinen käsitys kansakunnista maailmanhistorian keskeisinä toimijoina - kiistakysymys: mikä liikuttaa kansakuntia ja siten historiaa? - Lamprechtista linjoja historiantutkimuksen myöhempien uudistajien näkemyksiin: ranskalainen annalismi, brittiläinen sosiaalihistoria, saksalainen rakennehistoria - myös näissä keskeistä (kapeasti ymmärretyn) poliittisen historian kritiikki, samalla tärkeitä avauksia politiikan ja poliittisuuden laajempaan (yhteiskunnallisempaan) käsittämiseen 3. KANSALLINEN TOIMIJUUS SUOMALAISESSA HISTORIANTUTKIMUKSESSA - Suomen historia ja yleinen historia - kummassakin tapauksessa kansallisen toimijuuden vahvistaminen keskeisenä pyrkimyksenä; yleisen historian tutkimuksessa ajatus kunkin kansakunnan osallistumisesta ihmiskunnan yleisen kulttuuriperinnön siirtämiseen ja kartuttamiseen - kuitenkin oman maan historiaa koskevien tutkimusaiheiden keskeisyys 3.1. Eheän ja elinvoimaisen kansan etsintä - itsenäistymisen ja sisällissodan merkitys historiantutkimukselle - sodan monet nimitykset: vapaussota, luokkasota, kansalaissota, punakapina (myöhemmin sisällissota, jonka vanhahtava synonyymi on kansalaissota) - vapaussotakirjallisuus ja (työväenjärjestöjen piirissä) luokkasotakirjallisuus - historiantutkimuksessa vapaussodan voittaneen kansan etsintä menneisyydestä (Jalmari Jaakkola ja Suomen keskiaika): talonpoikaisen kansan ja idän uhan historia

6 - itsenäisyyshistoria 1930-luvulla: toukokuun 16. ja joulukuun 6. päivän tähystysaukot menneisyyteen - toisen maailmansodan jälkeen kansallisen jatkuvuuden puolustus Neuvostoliittoa, kommunismia ja eturistiriidoista lähtevää toimintaa vastaan - samaan aikaan ulkopolitiikkaa uudistavan Paasikiven historiankäsitys: historia opetusten varastona ja toiminnan rajoina - historia ajankohtaiseksi voimavaraksi: Suomen historian käsikirja (1949, toim. Arvi Korhonen) - kysymys jatkosodan synnystä haasteena jatkuvuutta puolustaneille historioitsijoille: miten todistaa länteen päin, että asettuminen maailmansodassa eri puolelle kuin läntiset demokratiat oli ollut oikein ja että Suomi kuuluu kylmän sodan maailmassa länteen? Arvi Korhonen ja ajopuuteoria - samaan aikaan yhteiskuntatieteet ratkomaan teollisen modernisaation ongelmia; kansallisen yhteiskunnan viitekehys, teoriat ja metodit Amerikasta; historian ja yhteiskuntatieteiden etääntyminen 3.2. "Myyttien purkaminen" ja "realismi" luvun sosiaalinen, poliittinen ja kulttuurinen murros - sosiologian nousu kansallisen eheyden tieteeksi, ristiriitojen tunnustaminen ja säänteleminen - Kekkosen hallitsemistapa ja kommunistien integrointi - Kekkosen ulkopolitiikka ja historiantulkinnat sen perustelemisessa, erityisesti kysymys jatkosodan synnystä - historiantutkimuksen uudet tehtävänasettelut: myyttien purkaminen ja realismin vartiointi (Keijo Korhonen) - Suomi kansainväliseen ympäristöönsä: tästä näkökulmasta autonomisen Suomen synty ja historia (Osmo Jussila, Matti Klinge), ns. sortovuodet, Venäjän vallankumous ja Suomi (Tuomo Polvinen), toinen maailmansota - millaisena kysymyksenä Suomi oli näyttäytynyt muille, ennen kaikkea Venäjälle/Neuvostoliitolle; yhteys Paasikiven-Kekkosen linjan perustelemiseen - kansakuvaan myös sisäiset ristiriidat, vuosi 1918 kansalliseksi murhenäytelmäksi (Jaakko Paavolainen, vuoden 1918 väkivaltaisuuksien tutkija) - historiantutkimus poistamassa menneisyyden ajankohtaisia poliittisia merkityksiä: muistista historiaksi

7 3.3. Kylmän sodan jälkeiset kansalliset näkökulmat Historiantutkimus "kansallisten traumojen" osoittamisena ja käsittelemisenä: - kansainvälinen ilmiö, historiakeskustelut monissa eri maissa - Suomessa: vuoden 1918 tulkinnoissa joko sisällissodan voittajien väkivalta kansallisena traumana (Heikki Ylikangas) tai valkoisen vapaussotatulkinnan elvyttäminen - Suomen ja Neuvostoliiton suhteet toisen maailmansodan jälkeen, erityisesti Kekkosen aikana, suomettuminen - Suomea toisessa maailmansodassa koskevien tulkintojen muutos, häviöstä "torjuntavoittoon" Neuvostoliiton romahdus ja Suomen kansallisen historian uusi dramaattinen valaistus: - Suomi toimijana, selviytymisen ja vaurioiden selvittäminen - tutkijoiden erilaiset arviot siitä, onko tärkeämpää selittää selviytymistä vai osoittaa vaurioita - poliittisen päätöksenteon salaisia taustoja selvittävällä historiantutkimuksella vahva tilaus julkisessa keskustelussa 4. Politiikan merkitysten laajeneminen 4.1. Poliittisen historian kansainvälistäminen ja yhteiskunnallistaminen - nuoren polven tutkijoiden vastauksia yhteiskuntatieteiden haasteeseen ja luvulla: - historioitsijoiden ratkaisujen teoriapitoisuuden tunnustaminen - käytettävä hyväksi yhteiskuntatieteiden teoreettisia välineitä, esimerkkinä päätöksentekoteoriat ja eliittiteoriat - perehdyttävä kansainvälisiin tutkimuskeskusteluihin - tutkittava aiheita, joilla ajankohtaista merkitystä Kansainvälisten suhteiden tutkimus: - vanha näkökulma: valtion suhde toisiin valtioihin, diplomatia, sota, valtiomiesten valtiotaito (esimerkiksi Otto von Bismarckin politiikka Saksassa 1860-luvulta 1890-luvulle) - kansainvälisen politiikan tutkimuksen ns. realistinen koulukunta (Hans Morgenthau: Politics among Nations, 1948): vallitsee kilpailevien, valtataistelussa olevien suvereenien valtioiden anarkia; valtion voima ja etu ratkaisee

8 luvulla kansainvälisten suhteiden historiallisen(kin) tutkimuksen uudet painotukset: - 1) kansainvälinen politiikka rakenteena ja kenttänä, jonka toimintatavat eivät palaudu yksittäisten valtioiden valta- ja etupyrkimyksiin - 2) ulkopolitiikalla yhteiskunnalliset edellytykset ja ehdot, ulkoisten ja sisäisten tekijöiden vuorovaikutus - kylmään sotaan liittynyt yhteiskuntajärjestelmien konflikti korostamassa yhteiskunnallisten rakenteiden merkitystä kansainvälisissäkin suhteissa - "kolmas maailma" ja kehitysmaatutkimuksen nousu ja 1970-luvulla; modernisaatioteoriat ja riippuvuusteoriat kilpailevina lähestymistapoina Politiikan alan ja toimijakentän laajeneminen: - vanhastaan: politiikka = valtiomiesten valtiotaito - sitten poliittisen järjestelmän toiminta (hallitus, eduskunta, puolueet), POLITY - tämän jälkeen myös yhteiskunnasta valtioon kohdistuva poliittinen toiminta (puolueet, liikkeet), POLITICS - lopulta myös valtiosta yhteiskuntaan kohdistuva yhteiskuntapolitiikka (esim. talous- ja sosiaalipolitiikka), POLICY luvun monissa tutkimusprojekteissa laaja politiikka (teemoina esimerkiksi valtio ja talouselämä, työväenliike, yhteiskunnan toimintojen poliittinen sääntely maailmansodan aikana) - poliittisen historian tutkimien toimijoiden laajentuva kenttä: järjestöt, joukkotiedotusvälineet, liikkeet - taustana politiikan muuttuminen ja 1970-luvulla: etujärjestöjen ja lehdistön uusi asema, samoin yhä useampien elämänalueiden määritteleminen politiikan kohteiksi - tässäkin: ajankohtaisista muutoksista uudet näkökulmat menneisyyteen 4.2. Poliittisen historia Poliittisuuden löytäminen politiikan instituutioiden ulkopuolelta: - poliittinen käänne 1980-luvulla: mureneva luottamus suunnitteluun ja sääntelyyn sekä valtion ja yhteiskunnan yhdistävään demokratisointiin - samaan aikaan Suomessakin merkitystä tutkimuksen lähestymistavoille, jotka haastoivat sekä perinteisen poliittisen historian että yhteiskuntatieteellistetyn poliittisen historian - arjen historian lisäksi esimerkiksi psykohistoria (Juha Siltala); sukupuolen tunnistaminen

9 - aiempaa hankalampia kysymyksiä: mitä tutkitaan, kun tutkitaan politiikkaa? mikä on poliittista? mitä on 'poliittinen'? Uudet näkökulmat valtaan: - vallan löytäminen sieltä, mitä oli aiemmin pidetty ongelmattomasti yhteiskunnan edistyksenä (rationalisoitumisena ja integroitumisena) - vallan monet kasvot: 1) toimijoiden valtaresurssit, 2) kulloinkin asianmukaisina pidettyjen kysymysten määrittelyn valta (kuka määrää agendan?), 3) toimijuutta muovaava valta (kansalaisen, työntekijän, miehen, naisen muovaaminen) - tiedon, kontrollin ja kurin historia (Michel Foucault ja hänen laaja vaikutuksensa kulttuuria ja yhteiskuntaa tutkivilla tieteenaloilla); modernisoitumisen tarkasteleminen modernisaatiokertomuksen ulkopuolelta - arjen historia, sukupuolen merkitys ja siihen liittyvä valta Politiikka sektorina ja aspektina: - modernin yhteiskunnan jäsennystapa: politiikka, talous, kulttuuri ym. sektorit - kuitenkin poliittinen ulottuvuus merkittävä monissa erilaisissa toiminnoissa - politiikantutkija Kari Palonen: politiikan sektoriteoria (politiikka yhtenä toimintalohkona) ja politiikan aspektiteoria (politiikka aspektina eri toiminnoissa) - sekä sektoriteorialla että aspektiteorialla tutkimuksessa oma oikeutuksensa - sektoriteorian oikeutus: politiikan muotoutuminen omaksi lohkokseen ( poliittiseksi järjestelmäksi ) ollut osa modernin yhteiskunnan toiminta- ja ajattelutapojen kehitystä, siksi tärkeä historiallinen kysymys - aspektiteorian oikeutus: toiminnallinen näkökulma, minkä tahansa toiminnan poliittinen ulottuvuus; asioiden politisoiminen ja politisoituminen Politisoimisen ja politisoitumisen historia: - politisoiminen/politisoituminen: asian saattaminen/tuleminen kiistanalaiseksi, vaihtoehtojen olemassaolon osoittaminen/ilmeneminen - rakenteiden paljastuminen ja vaihtoehtojen tilan avautuminen vallankumouksellisissa murroksissa, "hulluuden hetkinä" - esim. Ranskan vallankumous 1789, Euroopan hullu vuosi 1848, Suomen suurlakko 1905, Berliinin muurin murtuminen 1989; joukkojen politiikka

10 - tästä näkökulmasta tutkimuksen huomio elämänmenon ja toiminnan ajallisten rakenteiden monikerroksisuuteen: jatkuvuuksien ja katkosten samanaikaisuus, myös noiden murrosten yhteydessä - paikallisen 'tason' ja kansallisen 'tason' sijasta paikallinen kansallisessa ja kansallinen paikallisessa; esim. Risto Alapuro: Suomen synty paikallisena ilmiönä (1994), kansalliset muutosprosessit Huittisten pitäjässä - epäpolitisoiminen/epäpolitisoituminen: vaihtoehtojen ja ristiriitojen tilan kaventaminen ja sulkeminen; myös tätä voidaan tutkia -esimerkiksi kansallisen konsensuksen historia, ajatus "kansallisista välttämättömyyksistä"