Yhteiskuntahistorian johdantokurssi, sl 2012

Transkriptio

1 Yhteiskuntahistorian johdantokurssi, sl 2012 POLIITTISEN HISTORIAN OSUUS Pauli Kettunen, Helsingin yliopisto, Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos pauli.kettunen(at)helsinki.fi Luento 3, POLIITTINEN HISTORIA MILLAISTA POLITIIKANTUTKIMUSTA? 1. POLITIIKAN KÄSITTÄMINEN JA TUTKIMINEN: MONINAISTA JA MUUTTUVAA 1.1. Politiikka? 1.2. Poliittisen ajattelun ja teorian pitkä historia 2. HISTORIALLISEN JA YHTEISKUNTATIETEELLISEN TUTKIMUKSEN SUHDE 2.1. Historian ja yhteiskuntatieteiden etääntyminen toisen maailmansodan jälkeen 2.2. Historiallis-yhteiskuntatieteellisten lähestymistapojen vahvistuminen 1960-luvulta lähtien 3. POLIITTISEN HISTORIA 3.1. Poliittisuuden löytäminen politiikan instituutioiden ulkopuolelta 3.2. Politisoinnin ja politisoitumisen historia 1. POLITIIKAN KÄSITTÄMINEN JA TUTKIMINEN: MONINAISTA JA MUUTTUVAA 1.1. Politiikka? - yhteisten asioiden hoitamista? - ristiriitaisten etujen ja näkemysten kamppailua? - taistelua vallasta? vallankäyttöä? - puoluetoimintaa? - toimintaa valtiossa? toimintaa valtioon päin? - valtion toimintaa? valtioiden välisiä suhteita?

2 - kaikkea tätä ja muutakin, kuten jäljempänä ilmenee 1.2. Poliittisen ajattelun ja teorian pitkä historia - antiikin filosofit valtiosta ja politiikasta: Platon, Aristoteles - Machiavelli ja politiikan taito ja 1500-luvun taitteen Firenzessä - luonnontila ja yhteiskuntasopimus ja 1700-luvun valtiopohdinnoissa: Hobbes, Rousseau - Ranskan vallankumouksen jälkeen 1800-luvulla suuret ideologiat liberalismi, konservatismi, sosialismi ja nationalismi kehystämään valtion luonteen määrittelyjä - kysymykset kansan edustuksesta, kansalaisuudesta, yleisestä mielipiteestä, demokratiasta, puolueista - marxilainen tutkimustraditio: valtio vallitsevan tuotantojärjestelmän alistussuhteiden ja toimintakyvyn ylläpitäjä - Max Weber (Politik als Beruf 1919): valtio on yhteisö, joka onnistuneesti vaatii itselleen fyysisen väkivallan käytön legitiimiä eli oikeutettua ja yleisesti hyväksyttyä monopolia määrätyllä maantieteellisellä alueella - valtion luonne ja kehitys keskeinen kysymys 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun saksalaisessa tutkimuksessa, jolla vahva vaikutus suomalaisiin yhteiskunta- ja oikeustieteisiin, yleinen valtio-oppi, valtiotieteellinen tiedekunta - toisen maailmansodan jälkeen Suomessa siirtymä saksalaistyppisestä historiallisesta valtiotieteestä anglosaksiseen tai ranskalaiseen poliittisen käyttäytymisen tutkimukseen (behaviorismiin) 2. HISTORIALLISEN JA YHTEISKUNTATIETEELLISEN TUTKIMUKSEN SUHDE 2.1. Historian ja yhteiskuntatieteiden etääntyminen toisen maailmansodan jälkeen - yhteiskuntatieteissä luonnontieteiden ideaalien vahvistuminen toisen maailmansodan jälkeen: teoriat, hypoteesit ja niiden testaaminen kvantitatiivisin menetelmin - historiantutkimuksen valtavirtana tarkkaan lähteiden käyttöön luottava ( lähdepositivistinen ) tutkimus - Suomessa historiantutkimus henkisen jälleenrakennuksen riveissä puolustamassa kansallista jatkuvuutta kansallisen jatkuvuuden - yhteiskuntatieteet suuntautuvat teollisen modernisaation ongelmiin, teoriat ja metodit USA:sta

3 - historiasta irtautuvan politiikantutkimuksen kannalta poliittinen historia esitieteellisen joskin hyödyllisen tiedon tuottamista 2.2. Historiallis-yhteiskuntatieteellisten lähestymistapojen vahvistuminen 1960-luvulta lähtien Uudet näkökulmat kansallisen eheyden ja kansainvälisen riippuvuuden kysymyksiin - yhteiskuntatieteiden nousu 1960-luvun suuren sosiaalisen ja kulttuurisen murroksen yhteydessä - kaksi yhteiskuntatieteellistä haastetta historiantutkimukselle: - 1) sosiologian nousu kansallisen integraation tieteeksi: ristiriitojen tunnustaminen ja sääntely, kommunistien integrointi poliittiseen järjestelmään, yhteys Kekkosen hallitsemistapaan - 2) kansainvälisen politiikan tutkimus: kansainvälistyminen ja kansainvälinen tietoisuus, kylmä sota ja kolmas maailma - historiantutkimus: - kansakuvaan sisäiset ristiriidat, vuosi 1918 kansalliseksi murhenäytelmäksi - myyttien purkaminen realismin nimissä - Suomi kansainväliseen ympäristöönsä, yhteys Kekkosen ulkopolitiikkaan Poliittisen historian yhteiskuntatieteellistäminen - nuoren polven tutkijoiden vastauksia yhteiskuntatieteiden haasteeseen ja luvulla: - historioitsijoiden ratkaisujen teoriapitoisuuden tunnustaminen - käytettävä hyväksi yhteiskuntatieteiden teoreettisia välineitä, esimerkkinä päätöksentekoteoriat ja eliittiteoriat - perehdyttävä kansainvälisiin tutkimuskeskusteluihin - tutkittava aiheita, joilla ajankohtaista merkitystä Kansainvälisten suhteiden tutkimus - vanha näkökulma: valtion suhde toisiin valtioihin, diplomatia, sota, valtiomiesten valtiotaito (esimerkiksi Otto von Bismarckin politiikka Saksassa 1860-luvulta 1890-luvulle)

4 - kansainvälisen politiikan tutkimuksen ns. realistinen koulukunta (Hans Morgenthau: Politics among Nations, 1948): vallitsee kilpailevien, valtataistelussa olevien suvereenien valtioiden anarkia; valtion voima ja etu ratkaisee luvulla kansainvälisten suhteiden historiallisen(kin) tutkimuksen uudet painotukset: - 1) kansainvälinen politiikka rakenteena ja kenttänä, jonka toimintatavat eivät palaudu yksittäisten valtioiden valta- ja etupyrkimyksiin - 2) ulkopolitiikalla yhteiskunnalliset edellytykset ja ehdot, ulkoisten ja sisäisten tekijöiden vuorovaikutus - kylmään sotaan liittynyt yhteiskuntajärjestelmien konflikti korostamassa yhteiskunnallisten rakenteiden merkitystä kansainvälisissäkin suhteissa - "kolmas maailma" ja kehitysmaatutkimuksen nousu ja 1970-luvulla; modernisaatioteoriat ja riippuvuusteoriat kilpailevina lähestymistapoina Politiikan alan ja toimijakentän laajeneminen - vanhastaan politiikan tarkasteluissa: politiikka = valtiomiesten valtiotaito - sitten poliittisen järjestelmän toiminta (hallitus, eduskunta, puolueet), POLITY - tämän jälkeen myös yhteiskunnasta valtioon kohdistuva poliittinen toiminta (puolueet, liikkeet), POLITICS - lopulta myös valtiosta yhteiskuntaan kohdistuva yhteiskuntapolitiikka (esim. talous- ja sosiaalipolitiikka), POLICY luvun monissa tutkimusprojekteissa laaja politiikka (teemoina esimerkiksi valtio ja talouselämä, työväenliike, yhteiskunnan toimintojen poliittinen sääntely maailmansodan aikana) - poliittisen historian tutkimien toimijoiden laajentuva kenttä: järjestöt, joukkotiedotusvälineet, liikkeet - taustana politiikan muuttuminen ja 1970-luvulla: etujärjestöjen ja lehdistön uusi asema, samoin yhä useampien elämänalueiden määritteleminen politiikan kohteiksi - tässäkin: ajankohtaisista muutoksista uudet näkökulmat menneisyyteen 3. POLIITTISEN HISTORIA 3.1. Poliittisuuden löytäminen politiikan instituutioiden ulkopuolelta - poliittinen käänne 1980-luvulla: mureneva luottamus suunnitteluun ja sääntelyyn sekä valtion ja yhteiskunnan yhdistävään demokratisointiin

5 - samaan aikaan Suomessakin merkitystä tutkimuksen lähestymistavoille, jotka haastoivat sekä perinteisen poliittisen historian että yhteiskuntatieteellistetyn poliittisen historian, erityisesti arjen historia, sukupuolen historia, politiikan kielen ja käsitteiden historia - aiempaa hankalampia kysymyksiä: mitä tutkitaan, kun tutkitaan politiikkaa? mikä on poliittista? mitä on 'poliittinen'? Uudet näkökulmat valtaan - vallan löytäminen sieltä, mitä oli aiemmin pidetty ongelmattomasti yhteiskunnan edistyksenä (rationalisoitumisena ja integroitumisena) - vallan monet kasvot: 1) toimijoiden valtaresurssit, 2) kulloinkin asianmukaisina pidettyjen kysymysten määrittelyn valta (kuka määrää agendan?), 3) toimijuutta muovaava valta (kansalaisen, työntekijän, miehen, naisen muovaaminen) - tiedon, kontrollin ja kurin historia (Michel Foucault ja hänen laaja vaikutuksensa kulttuuria ja yhteiskuntaa tutkivilla tieteenaloilla); modernisoitumisen tarkasteleminen modernisaatiokertomuksen ulkopuolelta - arjen käytännöt, sukupuolen merkitys ja siihen liittyvä valta, käsitteiden määrittelyn valta Politiikka sektorina ja aspektina - modernin yhteiskunnan jäsennystapa: politiikka, talous, kulttuuri ym. sektorit - kuitenkin poliittinen ulottuvuus merkittävä monissa erilaisissa toiminnoissa - politiikantutkija Kari Palonen: politiikan sektoriteoria (politiikka yhtenä toimintalohkona) ja politiikan aspektiteoria (politiikka aspektina eri toiminnoissa) - sekä sektoriteorialla että aspektiteorialla tutkimuksessa oma oikeutuksensa - sektoriteorian oikeutus: politiikan muotoutuminen omaksi lohkokseen ( poliittiseksi järjestelmäksi ) ollut osa modernin yhteiskunnan toiminta- ja ajattelutapojen kehitystä, siksi tärkeä historiallinen kysymys - aspektiteorian oikeutus: toiminnallinen näkökulma, minkä tahansa toiminnan poliittinen ulottuvuus; asioiden politisoiminen ja politisoituminen 3.2. Politisoinnin ja politisoitumisen historia - politisoiminen/politisoituminen: asian saattaminen/tuleminen kiistanalaiseksi, vaihtoehtojen olemassaolon osoittaminen/ilmeneminen - rakenteiden paljastuminen ja vaihtoehtojen tilan avautuminen vallankumouksellisissa murroksissa, "hulluuden hetkinä"

6 - esim. Ranskan vallankumous 1789, Euroopan hullu vuosi 1848, Suomen suurlakko 1905, Berliinin muurin murtuminen 1989; joukkojen politiikka - tästä näkökulmasta tutkimuksen huomio elämänmenon ja toiminnan ajallisten rakenteiden monikerroksisuuteen: jatkuvuuksien ja katkosten samanaikaisuus, myös noiden murrosten yhteydessä - paikallisen 'tason' ja kansallisen 'tason' sijasta paikallinen kansallisessa ja kansallinen paikallisessa; esim. Risto Alapuro: Suomen synty paikallisena ilmiönä (1994), kansalliset muutosprosessit Huittisten pitäjässä - epäpolitisoiminen/epäpolitisoituminen: vaihtoehtojen ja ristiriitojen tilan kaventaminen ja sulkeminen; myös tätä voidaan tutkia -esimerkiksi kansallisen konsensuksen historia, ajatus "kansallisista välttämättömyyksistä" Historiallisen politiikantutkimuksen poliittinen merkitys - historiallisella tiedolla nykyistä legitimoiva tai kritisoiva merkitys - avaa tai sulkee, laajentaa tai kaventaa inhimillisen toiminnan näköaloja - historiallistaminen : nykyisyyden itsestäänselvyyksien problematisointi, asioiden muuttuvuuden ja muutettavuuden osoittaminen eli politisointi - poliittinen historia eli historiallinen politiikantutkimus nykyisten ajattelu- ja toimintatapojen historiallistamisena - esimerkiksi nationalismin tutkimus, josta luentoteema 4