Yhteiskuntahistorian johdantokurssi, sl 2012

Transkriptio

1 Yhteiskuntahistorian johdantokurssi, sl 2012 POLIITTISEN HISTORIAN OSUUS Pauli Kettunen, Helsingin yliopisto, Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos pauli.kettunen(at)helsinki.fi Luennot: 1. Historian ja politiikan yhteys 2. Poliittinen historia millaista historiantutkimusta? 3. Poliittinen historia millaista politiikantutkimusta? 4. Nationalismi ajankohtainen tutkimusteema Artikkelit: Heikki Mikkeli: Mistä puhumme, kun puhumme Euroopasta. Historiankirjoituksen Euroopat ja eurooppalaiset. Historiallinen Aikakauskirja 3/2005. Pilvi Torsti: Why do History Politics Matter? The Case of the Estonian Bronze Soldier. Teoksessa Juhana Aunesluoma & Pauli Kettunen (toim.): The Cold War and the Politics of History. Edita Luento 1. HISTORIAN JA POLITIIKAN YHTEYS POLIITTISEN HISTORIAN NÄKÖKULMAT HISTORIAAN JA POLITIIKKAAN 1.1. Historiantutkimuksen erityisala ja historiallis-yhteiskuntatieteellinen oppiaine 1.2. Poliittisen historian oppiaineen painotukset 2. HISTORIAN KÄSITTEEN MONIMIELISYYS 3. HISTORIAN LÄSNÄOLO 3.1. Jokapäiväinen historia 3.2. Historia politiikassa 3.3. Historiapolitiikka

2 1. POLIITTISEN HISTORIAN NÄKÖKULMAT HISTORIAAN JA POLITIIKKAAN 1.1. Historiantutkimuksen erityisala ja historiallis-yhteiskuntatieteellinen oppiaine - poliittinen historia tutkii poliittisia ilmiöitä historiallisesti mutta mitä ovat poliittiset ilmiöt ja mitä on historiallinen tutkimus? - tässä suhteessa muutoksia, vaihteluja, erilaisia lähestymistapoja ja painotuksia - poliittinen historia tällä kurssilla: a) historiantutkimuksen yksi erityisala, jota tutkitaan ja opetetaan monissa eri historia-aineissa, b) oppiaine omine erityisnäkökulmineen (Suomessa Helsingissä ja Turussa), yhteiskuntatieteellinen historia-aine - tavoitteena valmius käsitellä nykymaailman muutoksia ja niihin liittyvää informaatiota tutkimukseen perustuvassa historiallisessa perspektiivissä - poliittisen historian oppiaineessa kolme toisiinsa liittyvää korostusta: 1) yhteiskuntahistoria, 2) nykyhistoria eli omanajanhistoria, 3) historian poliittisten merkitysten tutkiminen 1.2. Poliittisen historian oppiaineen painotukset Poliittinen historia yhteiskuntahistoriana: - samhällshistoria, social science history, Gesellschaftsgeschichte - pyrkimys kehittää historiantutkimuksen ja yhteiskuntatieteiden rajoja ylittävää menetelmällistä ja sisällöllistä suuntautumista - politiikan ja poliittisen tarkasteleminen laajassa yhteiskunnallisessa yhteydessä Poliittinen historia nykyhistoriana: - samtidshistoria, contemporary history, histoire contemporaine, Zeitgeschichte - ei tarkoita rajautumista lähimenneisyyteen vaan voi viedä syvälle vuosisatojen taakse - tutkimuksellisesti perusteltu kokonaiskuva nykyisten poliittisten ja yhteiskunnallisten ilmiöiden taustoista, synnystä ja kehityksestä - historiallisen tiedon merkitys nykymaailman hahmottamiselle ja käsittämiselle Poliittinen historia historian poliittisten merkitysten tutkimisena: - historia on monin tavoin läsnä politiikassa ja julkisessa keskustelussa - merkitysten antaminen menneisyyden tapahtumille olennainen osa niin arkielämää kuin politiikkaakin: kokemusten ja odotusten jatkuva suhteuttaminen ja jännite

3 2. HISTORIAN KÄSITTEEN MONIMIELISYYS Historia arkipäivän puhunnassa: - historian roskatynnyreitä ei pidä tonkia - passitetaan laki historiaan - tehdään historiaa, päästään historian lehdille - saavutus on suorastaan historiallinen - asialla on vain historiallisia arvoa - historia tuomitsee, historia opettaa - päästävä eroon historian painolasteista - ja loppu onkin historiaa Kaksi erilaista kaksinaisuutta historian käsitteen tavanomaisessa käytössä: - (I) a) historia = se, mikä on tapahtunut ja tapahtuu, ja b) historia = esitys (kertomus, kuvaus, tulkinta) siitä, mitä on tapahtunut - (II) a) historia = mennyt tai esitys menneestä erotuksena nykyiselle ja ajankohtaiselle ja b) historia = menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden yhdistävä jatkuvuus tai sen esitys - nämä historian käyttötavat sekoittuneina paitsi maallikkokielessä usein myös historiantutkijoiden esityksissä - historian käsitteen monimielisyydellä taustansa modernin historiakäsityksen historiassa (enemmän luennolla 2), mutta tutkimuksessa kyseenalaista - historiantutkijan suuri haaste: a) tunnustettava, että historia on nykyisyydessä tapahtuvaa menneen jälkien tulkintaa b) otettava etäisyyttä nykyisyyteensä, jottei siirtäisi nykyisiä toiminta- ja ajattelutapoja holtittomasti menneeseen toimintaan ja ajatteluun JA jotta voisi osoittaa nykyisten toiminta- ja ajattelutapojen muuttuvuuden ja muutettavuuden - siksi kriittisen tutkimuksen on otettava vakavasti se, miten historia on läsnä nykyisyydessä 3. HISTORIAN LÄSNÄOLO 3.1. Jokapäiväinen historia - historia paljon laajempi käsite kuin historiantutkimus - historiantutkijoiden tuotokset, oppikirjat ja historianopettajien ponnistelut vain osa siitä, miten kohtaamme historian

4 - aiheesta monipuolisesti kirjassa Jorma Kalela & Ilari Lindroos (toim.): Jokapäiväinen historia. SKS, Helsinki Julkinen historia: - muistomerkit, juhlapäivät, merkkivuodet, historiikit, museot, näyttelyt, arkistot - yhteiskunnallisten instituutioiden historialliset kerrokset ja symboliikka - rakennetun fyysisen ympäristön historialliset kerrokset ja symboliikka - historialliset romaanit, näytelmät, elokuvat; vaikutus käsityksiin menneestä usein syvempi ja laajempi kuin tutkimuksilla - historia poliittisten ja taloudellisten ratkaisujen ja kannanottojen perusteluissa - suomalaisia esimerkkejä viimeksi mainitusta: Suomen autonomian perustelu, Paasikiven ja Kekkosen ulkopolitiikka, Suomen (länsi)eurooppalaisuus, globalisaatioretoriikka: "tarvitaan taas talvisodan henkeä" - historiakeskustelut ja "totuuskomissiot": kansalliset traumat, tilinteon vaatimukset Sosiaalinen muisti: - liittyy siihen, miten ihmiset tulkitsevat omia kokemuksiaan - välittyy perheissä ja erilaisissa yhteisöissä muistitietona ja perinteenä - historian julkisista esityksistä poikkeavat näkökulmat kansallisesti merkittäviin tapahtumiin (esim. Suomen sisällissota 1918, toinen maailmansota) - yksityisen ja julkisen historian vuorovaikutus ja yhteys: muistelmakirjallisuus, oman yhteisön muistitiedon ja perinteen julkinen esittäminen (esim. kyläkirjat) - historiallinen romaani tai elokuva saattaa a) muovata muistamista, b) haastaa tutkimuksen (esim. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogia) - julkisen historian ja sosiaalisen muistin muuttuva suhde: median merkitys yksityisten kokemusten ja niiden tulkintojen muovaajana (esim. Missä ja miten koit ? ) 3.2. Historia politiikassa Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus identiteeteissä: - kuuluminen johonkin; inkluusio ja ekskluusio - me ja muut; traditiot ja niiden keksiminen, nationalismi - globaalistuvassa maailmassa: traditioiden tietoinen ilmaiseminen ja yhdisteleminen - fundamentalismi vai traditioiden dialogi - vaaralliset oletukset yhdestä kaiken kattavasta (uskonnollisesta tai etnisestä) identiteetistä (Amartya Sen: Identity and Violence. The Illusion of Destiny, 2006))

5 Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus instituutioissa: - instituutiot = yhteiskunnallisen toiminnan virallisia ja epävirallisia säännönmukaisuuksia ja pelisääntöjä, rakentuneet pitkien aikojen kuluessa (esim. perhe, vankila, yliopisto, pääministerin haastattelutunti, Maailman kauppajärjestö) - instituutiot mahdollistavat ja rajaavat poliittista toimintaa - poliittisessa keskustelussa erilaiset instituutiot joko hävitettäviä menneen rasitteita ja toiminnan rajoituksia (esim. talouden vapauttaminen sääntelystä ) tai hyväksikäytettäviä voimavaroja (esimerkiksi poliittisen järjestelmän vakaus ja konsensus kansallisena kilpailuetuna ) Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ideologioissa: - menneisyyden ja tulevaisuuden jännite poliittisissa aatteissa: Ranskan vallankumouksen 1789 jälkeiset suuret ideologiat liberalismi, sosialismi, konservatismi, nationalismi; suuret kertomukset - menneisyys nykyisen selittäjänä ja oikeuttajana; nykyisyys menneen selittäjänä ja oikeuttajana; kummastakin esimerkkinä nationalismi- - menneisyys toisena, jota vasten nykymuutosta korostetaan: esimerkkinä globalisaatiokeskustelu Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus konflikteissa: - menneisyyden tapahtumien ajankohtaistaminen konflikteissa - menneiden konfliktien myöhemmät poliittiset merkitykset: kokemus, muisti, traditio, ajankohtaistaminen ja epäajankohtaistaminen - esimerkkejä: Suomen vuoden 1918 sisällissodan pitkäaikaiset merkitykset; Euroopan integraatioon kuuluva Euroopan yhteisen historian rakentaminen (kurssisuoritukseen kuuluva Heikki Mikkelin artikkeli) - konflikteissa historian käytön rinnalla niiden epähistoriallistaminen eli ikuistaminen: vihollinen paha luonnostaan, olemukseltaan, alkuperältään - esimerkkeinä erilaiset rasistiset politiikan perustelut sekä monet terrorismin vastaisen sodan nimissä esitetyt näkemykset 3.3. Historiapolitiikka - erityistapaus siitä, miten historia ja politiikka kietoutuvat yhteen - menneisyyden ajankohtaisten poliittisten merkitysten tietoinen käsitteleminen, muovaaminen, tuottaminen, hävittäminen - ajatus (kansakunnan) kollektiivisesta muistista; traumat, tabut

6 - esimerkkejä: apartheid Etelä-Afrikassa; natsiaika ja DDR Saksassa; Stalinin aika Venäjällä; mustat orjat USA:ssa; yhteistyö Natsi-Saksan kanssa ("Vichy-syndrooma") ja Algerian sota Ranskassa; sisällissota ja Francon aika Espanjassa; Pinochetin sotilasdiktatuurin aika Chilessa; Kongon siirtomaa-aika Belgiassa; pakkosterilisaatio pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden historiassa; sisällissota ja "suomettuminen" Suomessa - mukana asianosaiset ja heidän jälkeläisensä, oikeusistuimet, tiedotusvälineet, poliitikot, historioitsijat - historiakeskustelut, totuuskomissiot, anteeksipyynnöt - ongelmallista: a) miten kauas menneisyyteen ja kenen osalta syyllisyys ja anteeksipyyntövelvollisuus ulottuvat? b) voiko kansakunnallakin olla traumoja? - tarpeen tutkia myös tätä historiapolitiikkaa tai menneisyydenhallintaa"; esim. Seppo Hentilä: Jaettu Saksa jaettu historia (1994); Pilvi Torsti: Divergent Stories, Convergent Attitudes (2003, historian läsnäolo entisen Jugoslavian ristiriidoissa); Juhana Aunesluoma & Pauli Kettunen (toim.): The Cold War and the Politics of History (2008); Jan Löfström (toim.): Voiko historiaa hyvittää? (2012)