Nuorten näkymätön kansalaisuus?

Transkriptio

1 Nuorten näkymätön kansalaisuus? Miten niin? nro 1: Nuoruushan on kaikkialla, koko mediakulttuuri ihannoi nuoruutta, kaikki haluavat olla nuoria juuri tässä ajassamme Miten niin? nro 2: lapset ja nuorethan ovat aina läsnä politiikassa ja toimijoita yhteiskunnassa, monin tavoin: (1) Kuten luonto/luonnonvoimat ovat poliittisia toimijoita: tuottavat sysäyksiä, reagoinnin pakkoja poliittiseen elämään (2) Sosiaalisena ilmiönä: kysymykset lastenhoidosta, työelämästä, perheistä, sukupuolten työnjaosta, kouluista ja kaikista muista sosiaalisista välttämättömyyksistä, jotka vaativat poliittisia ratkaisuja ja neuvotteluja (3) Politiikan rajana/ kääntöpuolena/ vastakohtana/ ja sitä kautta määrittäjänä: poliittinen = ei-lapsuus; lapsuus poliittisen rajaajana (ks. kolumni Lapsuuden politiikat -sarjassa, Kommentti-foorumi: tai

2 Mutta: molemmat edellä mainituista miten niin? -kysymyksistä ovat jo esimerkkejä nuorten näkymättömyydestä nro 1: juuri silloin kun nuoruuden kuvia ja halua tuotetaan kaikkialla, aikuisten todellisuus (kaupallinen, tuotteistava, medioitunut, markkinoitu, teollinen, aikuisten halujen maailmasta lähtevä jne.) ottaa haltuunsa ja määrittelee nuoruuden, eivät nuoret nro 2: totta, mutta missään ylläluetelluista nuoret eivät ole yksilöinä, yksittäisinä lapsina ja nuorina, vaan kollektiivina, aikuisten/täysiikäisten poliittisesta maailmasta nähtynä Nuoret tulevat näkymättömiksi myös monilla muilla tavoilla, kuten näkymättömyys nro 3: kansalaisoikeuksien ja vapauksien rajoitteet yhdelläkään alaikäisellä nuorella ei ole ikänsä vuoksi täyttä poliittista valtaa ja toimintakykyä eikä tavallisen oletuksen mukaan sen paremmin kompetenssia (ymmärrys, harkintakyky jne.) Mutta tämä on jo tuttua --- ja sen lisäksi voi olla vielä merkittävämpiä näkymättömyyden muotoja, kuten

3 näkymättömyys nro 4: puhe nuorista kollektiivisena käsitteenä Emme puhu myöskään aikuisista massana (vaan käsitämme sosio-ekonomiset, kulttuuriset, sukupuoliset, seksuaaliset, statukselliset jne. erot), miksi sitten nuorista? Yksittäiset, todelliset nuoret katoavat näkymättömiin kollektiivisen käsittelyn taakse (aivan kuten kävisi aikuisillekin vastaavassa asetelmassa) näkymättömyys nro 5: nuoret representoidaan aikuisten puheessa/ diskurssissa: toisinaan esim. demonisoiden / toisinaan esim. idealisoiden (ks. edellinen: kollektiviteettiharha ) näkymättömyys nro 6: ylisukupolvisten dialogisten käytäntöjen vähäisyys ja kehittymättömyys (esim. koulussa; kodeissa; mediassa; ns. sosiaalisissa verkoissa; tieteessä)

4 näkymättömyys nro 7: yksittäisten, todellisten nuorten konkreettinen näkymättömyys, poissaolo sieltä missä aikuiset ovat (työelämä, viranomaiskäytännöt, poliittiset laitokset jne.) --- ja vastaavasti aikuisten konkreettinen poissaolo sieltä missä nuoret ovat (esim. edellä mainitut sosiaaliset verkot, mutta myös muut harrastukset & yhteiskunta-/ kaupunkitilan segmentoituneisuus) MUTTA, viimemainittuun liittyen: näkymättömyys olemattomuus myös nuorilla on (kansalais)yhteiskuntansa ja yhteiskunnallinen todellisuutensa; paikkansa ja tilansa; käytäntönsä; sosiaaliset sopimuksensa, norminsa ja arvoulottuvuutensa; yhteiskunnallinen yksilöllisyytensä OMAN yhteiskunnallisen rakenteensa puitteissa mutta millainen on nuorten yhteiskunta/yhteiskunta nuorten kokemana? haastan kuvittelemaan kuvana/ kertomuksena/ allegoriana tmv., millainen on esim vuotiaiden näkymätön kaupunki/ (elämis)maailma

5 Rationaliteettien erot/vastakkaisuus: aikuiset/virallinen --- nuoret/epävirallinen esimerkkinä koulu Instituution järki Nuorten/ oppilaiden järki esim. menestymisen/ pärjäämisen ehdot koulutuksen välineellisyys esim. piiloopetussuunnitelma makrotasolla: 1. sopeuttaminen/ sosiaalistaminen 2. kvalifioiminen 3. valikoiminen 4. varastoiminen esim. vastaavasti mikrotasolla toistuvat odotukset, kuten: 1. vaatimus työskennellä yksilöllisesti (ja tulla arvioiduksi) 2. vaatimus olla tarkkaavainen 3. vaatimus osata odottaa 4. vaatimus kontrolloida itseään motorisesti & verbaalisesti 5. vaatimus unohtaa oma kokemusmaailmansa 6. vaatimus alistua opettajan näkymättömään auktoriteettiin - emotionaaliset tavoitteet - ryhmätoimintaan liittyvät tarpeet ja toiveet - yleiset sosiaaliset ja inhimilliset tarpeet ja toiveet (arvostuksen saaminen, tunnustuksen saaminen, status, kasvojen säilyttäminen) - muiden (opetustilanteen ulkopuolisten) sosiaalisiin odotuksiin vastaaminen (esim. vanhemmat, suku, viiteryhmät) - ryhmäjäsenyydet instituution ulkopuolella ja niiden merkitys identiteetille ja arvoille (ystäväpiirit, ala- ja osakulttuurit, harrastukset jne.) - minuuden estetiikka, oman identiteetin ja minuuden luominen - omat yksilölliset arvot ja arvostukset - mutta myös pyrkimys pärjätä (jollain tavalla ja tasolla) instituution pelisäännöillä

6 Pohdittavaksi: Missä, miten ja millä seurauksilla aikuisten (virallisesti representoitu) kansalaisyhteiskunta ja nuorten (näkymätön) kansalaisyhteiskunta kohtaavat tai törmäävät? Miten kohtaamista voidaan edistää ja kehittää positiivisiin suuntiin? Miten luodaan linkkejä näiden välille ilman, että nuorten omaa todellisuutta otetaan haltuun ja kolonisoidaan aikuisten ehdoilla? Miten tuetaan näiden välillä tapahtuvia siirtymiä niin, ettei nuorten elämismaailmasta (ja nuorisoiän vertaisryhmässä aktiivisten sosiaalisten suhteiden jäädessä taakse) tapahdu putoamisia kokonaan sosiaalisten verkostojen ulkopuolelle?