Yhteiskuntahistorian johdantokurssi, sl 2010

Transkriptio

1 Yhteiskuntahistorian johdantokurssi, sl 2010 Pauli Kettunen, Helsingin yliopisto, Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos pauli.kettunen(at)helsinki.fi Luento 1, KURSSIN ESITTELY Rakenne ja tavoitteet - yhteiskuntahistorian perusopinnot, yhteiset myöhemmin aineopintovaiheessa eriytyville poliittiselle historialle ja talous- ja sosiaalihistorialle - Helsingin yliopiston yhteiskuntahistorian osasto: yhteiskuntahistoria poliittisen historian ja talous- ja sosiaalihistorian yhteisenä historiallis-yhteiskuntatieteellisenä viitekehyksenä; Suomessa ainutlaatuinen kokonaisuus - pyrkimyksenä luoda käsitys näiden oppiaineiden yhteisistä piirteistä ja perusteista yhteiskuntatieteellisinä historia-aineina - työnjako siten, että yhteiskuntahistoriaa tarkastellaan kolmesta näkökulmasta, poliittisen historian, sosiaalihistorian ja taloushistorian - EI yleisesitys siitä, mitä politiikassa, taloudessa tai sosiaalisissa oloissa on tapahtunut, vaan millä tavoin näitä ilmiöitä on historiallisesti tutkittu ja tutkitaan - keskeinen kysymys: miten historiallinen tieto muotoutuu, muuttuu ja vaikuttaa? - yliopisto-opintojen perusnäkökulma: tutkimuksen ja opetuksen yhteys - tieteellisen tutkimuksen ominaispiirre: perusteet, kysymyksenasettelut ja tulokset asetetaan jatkuvasti keskustelunalaisiksi; itsestäänselvyyksien kyseenalaistaminen, epäily - kriittisen historiallisen ajattelun kehittäminen - myös historiantutkimusta tarkastellaan historiallisesta näkökulmasta - asiat toistuvat eri yhteyksissä näillä luennoilla ja myöhemmin, ei syytä pelästyä, jos käsitteet tai ajatuskulut eivät heti avaudu

2 Poliittisen historian osuus Luennot: 1. Historian ja politiikan yhteys 2. Mitä poliittista historiaa ja miksi? 3. Poliittisen historian tutkimusprosessi 4. Nationalismin tutkimus ja transnationaalinen historia Artikkeli: Heikki Mikkeli: Mistä puhumme, kun puhumme Euroopasta. Historiankirjoituksen Euroopat ja eurooppalaiset. Historiallinen Aikakauskirja 3/ Luento 1. HISTORIAN JA POLITIIKAN YHTEYS 1. POLIITTISEN HISTORIAN NÄKÖKULMAT HISTORIAAN JA POLITIIKKAAN 1.1. Historiantutkimuksen erityisala ja historiallis-yhteiskuntatieteellinen oppiaine 1.2. Poliittisen historian oppiaineen painotukset 2. HISTORIAN KÄSITTEEN MONIMIELISYYS 3. HISTORIAN LÄSNÄOLO 3.1. Jokapäiväinen historia 3.2. Historia politiikassa 3.3. Historiapolitiikka 1. POLIITTISEN HISTORIAN NÄKÖKULMAT HISTORIAAN JA POLITIIKKAAN 1.1. Historiantutkimuksen erityisala ja historiallis-yhteiskuntatieteellinen oppiaine - poliittinen historia tutkii poliittisia ilmiöitä historiallisesti mutta mitä ovat poliittiset ilmiöt ja mitä on historiallinen tutkimus?

3 - tässä suhteessa muutoksia, vaihteluja, erilaisia lähestymistapoja ja painotuksia - poliittinen historia tällä kurssilla: a) historiantutkimuksen yksi erityisala, jota tutkitaan ja opetetaan monissa eri historia-aineissa, b) oppiaine omine erityisnäkökulmineen (Suomessa Helsingissä ja Turussa), yhteiskuntatieteellinen historia-aine - tavoitteena valmius käsitellä nykymaailman muutoksia ja niihin liittyvää informaatiota tutkimukseen perustuvassa historiallisessa perspektiivissä - poliittisen historian oppiaineessa kolme toisiinsa liittyvää korostusta: 1) yhteiskuntahistoria, 2) nykyhistoria eli omanajanhistoria, 3) historian poliittisten merkitysten tutkiminen 1.2. Poliittisen historian oppiaineen painotukset Poliittinen historia yhteiskuntahistoriana: - samhällshistoria, social science history, Gesellschaftsgeschichte - pyrkimys kehittää historiantutkimuksen ja yhteiskuntatieteiden rajoja ylittävää menetelmällistä ja sisällöllistä suuntautumista - politiikan ja poliittisen tarkasteleminen laajassa yhteiskunnallisessa yhteydessä Poliittinen historia nykyhistoriana: - samtidshistoria, contemporary history, histoire contemporaine, Zeitgeschichte - tieteellisesti perusteltu kokonaiskuva nykyisten poliittisten ja yhteiskunnallisten ilmiöiden taustoista, synnystä ja kehityksestä - historiallisen tiedon merkitys nykymaailman hahmottamiselle ja käsittämiselle Poliittinen historia historian poliittisten merkitysten tutkimisena: - historia on monin tavoin läsnä politiikassa ja julkisessa keskustelussa - merkitysten antaminen menneisyyden tapahtumille olennainen osa niin arkielämää kuin politiikkaakin: kokemusten ja odotusten jatkuva suhteuttaminen ja jännite 2. HISTORIAN KÄSITTEEN MONIMIELISYYS Historia arkipäivän puhunnassa:

4 - historian roskatynnyreitä ei pidä tonkia - passitetaan laki historiaan - tehdään historiaa, päästään historian lehdille - saavutus on suorastaan historiallinen - asialla on vain historiallisia arvoa - historia tuomitsee, historia opettaa - päästävä eroon historian painolasteista - ja loppu onkin historiaa Kaksi erilaista dualismia historian käyttötavoissa: - (I) a) historia sitä, mikä on tapahtunut ja tapahtuu, TAI b) historia esityksenä (kertomuksena, kuvauksena, tulkintana) siitä, mitä on tapahtunut - (II) a) historia menneenä tai esityksenä menneestä, erotuksena nykyiselle ja ajankohtaiselle TAI b) historia jatkuvuutena tai sen esittämisenä, menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden läpi kulkevana, niitä yhdistävänä - nämä historian käyttötavat sekoittuneina paitsi maallikkokielessä usein myös historiantutkijoiden esityksissä - 'historian' käsitteen monimielisyydellä taustansa modernin historiakäsityksen historiassa, mutta tutkimuksessa kyseenalaista - historiantutkijan suuri haaste: a) tunnustettava, että historia on nykyisyydessä tapahtuvaa menneen jälkien tulkintaa, ja b) otettava etäisyyttä nykyisyyteensä, jottei siirtäisi nykyisiä toiminta- ja ajattelutapoja holtittomasti menneeseen toimintaan ja ajatteluun JA jotta voisi osoittaa nykyisten toiminta- ja ajattelutapojen muuttuvuuden ja muutettavuuden - siksi kriittisen tutkimuksen on otettava vakavasti se, miten historia on läsnä nykyisyydessä 3. HISTORIAN LÄSNÄOLO 3.1. Jokapäiväinen historia - historia paljon laajempi käsite kuin historiantutkimus - historiantutkijoiden tuotokset, oppikirjat ja historianopettajien ponnistelut vain osa siitä, miten kohtaamme historian

5 - aiheesta monipuolisesti kirjassa Jorma Kalela & Ilari Lindroos (toim.): Jokapäiväinen historia. SKS, Helsinki Julkinen historia: - muistomerkit, juhlapäivät, merkkivuodet, historiikit, museot, näyttelyt, arkistot - yhteiskunnallisten instituutioiden historialliset kerrokset ja symboliikka - rakennetun fyysisen ympäristön historialliset kerrokset ja symboliikka - historialliset romaanit, näytelmät, elokuvat; vaikutus käsityksiin menneestä usein syvempi ja laajempi kuin tutkimuksilla - historia poliittisten ja taloudellisten ratkaisujen ja kannanottojen perusteluissa - suomalaisia esimerkkejä viimeksi mainitusta: Suomen autonomian perustelu, Paasikiven ja Kekkosen ulkopolitiikka, Suomen (länsi)eurooppalaisuus, globalisaatioretoriikka: "tarvitaan taas talvisodan henkeä" - historiakeskustelut ja "totuuskomissiot": kansalliset traumat, tilinteon vaatimukset Sosiaalinen muisti: - liittyy siihen, miten ihmiset tulkitsevat omia kokemuksiaan - välittyy perheissä ja erilaisissa yhteisöissä muistitietona ja perinteenä - historian julkisista esityksistä poikkeavat näkökulmat kansallisesti merkittäviin tapahtumiin (esim. Suomen sisällissota 1918, toinen maailmansota) - yksityisen ja julkisen historian vuorovaikutus ja yhteys: muistelmakirjallisuus, oman yhteisön muistitiedon ja perinteen julkinen esittäminen (esim. kyläkirjat) - historiallinen romaani tai elokuva saattaa a) muovata muistamista, b) haastaa tutkimuksen (esim. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogia) - julkisen historian ja sosiaalisen muistin muuttuva suhde: median merkitys yksityisten kokemusten ja niiden tulkintojen muovaajana (esim. Missä ja miten koit ? ) 3.2. Historia politiikassa Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus identiteeteissä: - kuuluminen johonkin; inkluusio ja ekskluusio

6 - me ja muut; traditiot ja niiden keksiminen, nationalismi - globaalistuvassa maailmassa: traditioiden tietoinen ilmaiseminen ja yhdisteleminen - fundamentalismi vai traditioiden dialogi - vaaralliset oletukset yhdestä kaiken kattavasta (uskonnollisesta tai etnisestä) identiteetistä (Amartya Sen: Identity and Violence. The Illusion of Destiny, 2006)) Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus instituutioissa: - instituutiot: yhteiskunnallisen toiminnan virallisia ja epävirallisia säännönmukaisuuksia ja pelisääntöjä, rakentuneet pitkien aikojen kuluessa (esim. perhe, vankila, yliopisto, tulopolitiikka, Maailman kauppajärjestö) - instituutiot mahdollistavat ja rajaavat poliittista toimintaa - poliittisessa keskustelussa erilaiset instituutiot joko hävitettäviä menneen rasitteita ja toiminnan rajoituksia (esim. talouden vapauttaminen sääntelystä ) tai hyväksikäytettäviä voimavaroja (esimerkiksi poliittinen vakaus ja konsensustraditiot kansallisina kilpailuetuina ) Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ideologioissa: - menneisyyden ja tulevaisuuden jännite poliittisissa aatteissa: Ranskan vallankumouksen 1789 jälkeiset suuret ideologiat liberalismi, sosialismi, konservatismi, nationalismi; suuret kertomukset - menneisyys nykyisen selittäjänä ja oikeuttajana; nykyisyys menneen selittäjänä ja oikeuttajana; kummastakin esimerkkinä nationalismi- - menneisyys toisena, jota vasten nykymuutosta korostetaan: esimerkkinä globalisaatiokeskustelumenneiden konfliktien myöhemmät poliittiset merkitykset: kokemus, muisti, traditio, ajankohtaistaminen ja epäajankohtaistaminen Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus konflikteissa: - menneisyyden tapahtumien ajankohtaistaminen konflikteissa - menneiden konfliktien myöhemmät poliittiset merkitykset: kokemus, muisti, traditio, ajankohtaistaminen ja epäajankohtaistaminen - esimerkkejä: Suomen vuoden 1918 sisällissodan pitkäaikaiset merkitykset; Euroopan integraatioon kuuluva Euroopan yhteisen historian rakentaminen (kurssisuoritukseen kuuluva Heikki Mikkelin artikkeli)

7 - konflikteissa historian käytön rinnalla niiden epähistoriallistaminen eli ikuistaminen: vihollinen paha luonnostaan, olemukseltaan, alkuperältään - esimerkkeinä erilaiset rasistiset politiikan perustelut sekä monet terrorismin vastaisen sodan nimissä esitetyt näkemykset 3.3. Historiapolitiikka - erityistapaus siitä, miten historia ja politiikka kietoutuvat yhteen - menneisyyden ajankohtaisten poliittisten merkitysten tietoinen käsitteleminen, muovaaminen, tuottaminen, hävittäminen - ajatus (kansakunnan) kollektiivisesta muistista; traumat, tabut - esimerkkejä: apartheid Etelä-Afrikassa; natsiaika ja DDR Saksassa; Stalinin aika Venäjällä; mustat orjat USA:ssa; yhteistyö Natsi-Saksan kanssa ("Vichy-syndrooma") ja Algerian sota Ranskassa; sisällissota ja Francon aika Espanjassa; Pinochetin sotilasdiktatuurin aika Chilessa; Kongon siirtomaa-aika Belgiassa; pakkosterilisaatio pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden historiassa; sisällissota ja "suomettuminen" Suomessa - mukana asianosaiset ja heidän jälkeläisensä, oikeusistuimet, tiedotusvälineet, poliitikot, historioitsijat - historiakeskustelut, totuuskomissiot, anteeksipyynnöt - ongelmallista: a) miten kauas menneisyyteen ja kenen osalta syyllisyys ja anteeksipyyntövelvollisuus ulottuvat? b) voiko kansakunnallakin olla traumoja? - tarpeen tutkia myös tätä historiapolitiikkaa tai menneisyydenhallintaa"; esim. Seppo Hentilä: Jaettu Saksa jaettu historia (1994); Pilvi Torsti: Divergent Stories, Convergent Attitudes (2003, historian läsnäolo entisen Jugoslavian ristiriidoissa); Juhana Aunesluoma & Pauli Kettunen (toim.): The Cold War and the Politics of History (2008)