Y-okom 3i l,? 1^33 0$> lossit*

Transkriptio

1 V ino T #un + * * Y-okom 3i l,? 1^33 0$> lossit* Haluamatta tässä yhteydessä lyhtyä yksityiskoh taisesti seuraamaan puolueettomuusajatuksen vaih eita maailmansodan päättymisen jälkeen tah toisin aluksi kosketella paria s it ä koskevaa näkökohtaa. Maailmansodan jälkeen on usein puhuttu puolueettomuusmonasti oikeuden k r iis is t ä. Osaltaan tämä johtui maailmansodan a ik a isista kokemuksista»jo llo in puolueet tönine pysyn eillä v a lt io illa o li todellakin/syytä kysyä, oliko enää olemassa s itä tasapainoa "sodan välttämättömyyksien", johon sotaa käyvät maat vetosivat, ja puolueettomien oikeuksien kunnioittamisen v ä l i l l ä, joka takaa puolueet tomuusoikeuden säilymisen. Tämä seikka, että sotaa k äy villä v a l t i o i lla on taipumus sodan aikana sodan "välttämättömyyden" n i- messä syrjäyttää s iv u llis te n, puolueettomien oikeudet, on o tettava huomioon kaikessa puolueettomuutta koskevassa harkinnassa, mutta siih en ei o le syytä tässä yhteydessä puuttua. Puolueettomuusoikeuden k r iis is t ä on maailmansodan jälkeen a ih e e llis t a puhua toisessakin merkityksessä. Kansat, jotka o liv a t maailmansodan kestäessä saaneet kylläkseen sodan kauhuista, ryhtyi* vät jo sodan loppupuolella kiih keästi etsimään keinoja, jotka estä is iv ä t uuden sodan puhkeamisen. Tällainen keino lu u lt iin löydetyn kansainvälisen solidaarisuuden järjestelm ässä sellaisen a kuin se toteutui K an sainliitossa ja sen peru sk irjassa. Varsinkin Kans a in liit o n olemassaolon alkuaikoina o li varsin yleinen taipumus

2 - 2 - katsoa, että Kansainliiton perustamisella o li kaikki sodankäynti tuomittu. Loogillisena seurauksena tästä sodan tuomitsemisesta o li se katsantokanta, ettei yksikään valtio tulevassa sodassa enää voinut jäädä puolueettomaksi. Joka ei asettunut hyökkääjän puolelle, sen o li asetuttava hyökkääjää vastaan. On luonnollista, ettei tätä ajatustapaa noudattaen voitu puhua puoluecttomuusoikeudesta,jjohka oleellisena sisällyksenä ovat vihollisuuksista syrjässä pysyminen ja myös tasapuolinen suhtautuminen kumpaankin sotaa käyvään puoleen. Pian kuitenkin huomattiin, ettei Kansainliiton peruskirja kielläkään kaikkia sotia eikä niinollen* lausu sodankäynnistä ehdotonta tuomiota. Kansainliiton peruskirjaa y rite ttiin täydentää e r i- n ä is illä sopimuksilla, mutta ne eivät o lle e t aukottomia. S itäpaitsi ei Kansainliitosta muodostunut mitään yleism aailm allista jä r je s - töä tämän sanan ankarassa mielessä. Muutamat v a ltio t jäivät alunperin Kansainliiton ulkopuolelle, ja Kansainliiton jäsenten luku on vuosien mittaan jatkuvasti supistunut. Maailmansodan jälkeen on käyty lukuisia sotia, useampia kuin mitä yleisessä tietoisuudessa yleensä otetaan lukuun, eikä näiden sotien aikana ole muodostunut mitään yleism aailm allista rintamaa hyökkääjää vastaan, ei edes It a - lian ja Abessinian välisen sodan aikana, jossatosin pakotteita ensi kerran s o v e lle ttiin käytäntöön. Viimeksimainitulla tapauksella tul i kuitenkin olemaan huomattava merkitys puolueettomuuskysymyksen kehittymiselle. Useat valtio t, nimenomaan pienet valtiot, näkivät, että peruskirjan 16 artiklan avulla ne voivat joutua jonkin valtaryhmän käytettäväksi jotakin toista valtaryhmää vastaan. Ne pidät-

3 - 3 t i vät itselleen oikeuden ratkaista suhtautumisensa sanktioartiklan sovelluttamiseen nimenomaan huomauttaen, että peruskirjan aseistariisum isartikla, jo lla on luonnollinen syy-yhteytensä kansa in liitto p o litiik a n muihin kohtiin, on jäänyt sovelluttamatta. Ja mitä tulee nykyhetken tilanteeseen, sik ä li kuin Kansainliitosta on kysymys, on todettava, että s illä ei ole osaa eikä arpaa suurpo liit t is is s a kysymyksissä. Niin onkin epäilemättä parempi, s illä muuten o lis i ehkä luovuttava siitäk in hurskaasta toivomuksesta, et tä Kansainliitosta voi joskus tulevaisuudessa tu lla niiden tehtävien täyttäjä, joita varten se on perustettu. Kun tosiasiallin en tilanne on sellainen, että pakotteet ovat vapaaehtoisia, on s iis jouduttu luopumaan alkuperäisestä doktrinäärisestä kansainliittoopista, joka ei tunnusta puolueettomuutta. Kehitys on vienyt s i i - hen, että useat maat ovat jälleen päätyneet omaksumaan k la s s illisen neutraliteetin ajatuksen: ne ovat päättäneet pysyä mahdollises sa sodassa vihollisuuksien ulkopuolella ja tässä tarkoituksessa noudattaa tasapuolisuutta kummankin sodankävijän suhteen. Mutta näiden maiden puolueettomuusasenne ei ole r a jo it - tunut ainoastaan mahdollisen sodan aikaan. Ne ovat päättäneet t o i- mia ja myös toimineet n iissä epävakaisissa oloissa, joissa e l ämme, tavalla, joka ei merkitse asennoitumista minkään suurvallan tai valtaryhmän hyväksi. Nykyinen kiihkeä l i i t topolitilkka on synnyttänyt tässä suhteessa vaikeuksia, mutta toisaalta juuri sekin on todistanut, että ainoa mahdollisuus välttyä joutumasta vedetyksi suurvaltapolitiikan välikappaleeksi on puolueettomuuden p o lit iik - ka keskenään k ilpailevien valtaryhmien suhteen.

4 Mitä Suomen suhteeseen puolueettomuusajatukseen tulee, on todettava, että Suomi on aina jä rje s t e lm ä llis e s t i pyrkinyt kansain välisen s o lid a rite e tin ajatuksen tehostamiseen. Suomi on aina mahdollisuuksiensa mukaan tukenut K an sainliiton toimintaa. Hyvänä esimerkkinä tästä on, että Suomi jo emen kuin se o li liit ty n y t K ansainliittoon, ilm o itti vapaaehtoisesti alistuvansa Ahvenanmaan kysymyksessä K an sain liiton neuvoston päätökseen, vaikka o li kysymys Suomen täysivaitiu den a la is e s ta alueesta. K an sain liiton pyrkimyksiä turvallisuuskysymyksen järjestäm iseksi aseiden supistamisen toteuttamiseksi Suomi on lo ja a lis e s t i tukenut ja omaksunut kannan, jota on edustanut puolueväristä riippumatta jokainen Suomen h a l l i - tus aikana, jo llo in K an sain liitto s itä k ä s itte li ja jo llo in saattoi v ie lä katsoa olleen r e a lis la edellytyksiä asian ajam iselle. Suomi on myös vuosien mittaan tehnyt useita k äytän nöllisiä ehdotuksia kansainvälisen turvallisuuden tehostamiseksi. Mainitsen vain K u n sain liiton p iir is s ä tehdyn, flnanssiapua hyökkäyksen alaise k si joutuneelle koskevan sopimuksen, joka teh tiin Suomen aiotteesta, mutta joka ei v a lite tta v a sti tu llu t voimaan. Tahtoisin sanoa, että Suomessa kauemmin kuin monessa muussa maassa o lt iin hyvin " s i n i s i l - mäisiä" K ansainliiton suhteen. Siihen suhtauduttiin o b je k tiiv is e s- t i, kuten kansainvälisen oikeusjärjestyksen elimeen tulee suhtautua. Myöhemmin o li Suomenkin osaltaan tehtävä käytännölliset johtopäätökset sen huomion johdosta, että K ansainliitto t o s i a s i a llisesti ei ole pystynyt täyttämään siihen asetettuja toiveita. Kun Suomi päätti omaksua pakotteiden vapaaehtoisuutta koskevan kannan, se o li tietoinen sen merkityksestä puolueettomuuspolitiikan kan-

5 Ei voida muuta kuin valittaa, että kansainvälinen s o lisariteetti ei Vielä ole kypsynyt; Joka hetki on kuitenkin oltava valmis astumaan askel sitä kohti. Senvuoksi ei sellaihen pieni valtio kuin SUbmi voi tehdä muuta kuin pysytellä suurvaltain ryhmitysten ulkopuolella. H istoria opettaa, että suurvaltojen ryhmitykset ovat muuttuvia, koska he eivät perustu kansainväliseen o i- keusjärjestykseen. Pieni valtio, kuten Suomi, håluaa pysyä SUurvaltaryhmitysten ulkopuolella, koska on vaara t a r jo lla, että ryhmitysten muuttuessa se poljetaan suurempien jalkoihin. Se,, että pieni valtio pysyttelee esim. demokraattisten valtojen p o liit t is -s o t i- la a llisen yhteisrintaman ulkopuolella, ei suinkaan merkitse passiviteettia. Muiden demokraattisten valtojen on ymmärrettävä asenne, joka on ainöa mahdollinen pienen maan pysymiseksi demokraattisena. Demokraattisessa yhteisrintamassa oloa merkitsee myös se, että v a l- tio, pysyy lujana paikallaan perääntymättä. Ja kun demokraattiset puolueettomat v altio t yhtyvät, ryhmäksi',, kuten on tapahtunut Pohjolassa, voi tämä; ryhmä tehdä arvokkaita pal veluksi a kansainvälisen rauhan asialle*- u i Tällä hetkellä, - odotettaessa kansainvälisen salid a riteatln.lujittumista,! on. nähdäkseni tärkeätä pyrkiä puolueet tomu osa seaman stäsm&ud seen 'mää rittelyyn nj a sen mukaiseen asennot tumi se eno i - Puol uee t tomu us ei-,.saa jo utua asenteeksi * jo ta käytetään hyväksi -yksi tyis ten rikastumiseen* [Mutta toisaalta on puolueettomien pidet;-., tävä kiinni oikeutetuista eduistaan';ja siten tehtävä.mahdolliseksi puolueettomuusaseman säilyttäminen.. Tässä tarkoituksessa,.pohjois-

6 maat ovat valmistaneet its e lle e n sodanaikaiset puolueettomuussäännöt. Samassa tarkoituksessa pohjoismaat valm istelevat keskinäistä ta lo u d e llis ta vuorovaikutusta myös m ahdollista sodan aikaa varten. Ja nykyisen "hermojen sodan" aikana pohjoismaat ovat jo osoittaneet päätöksensä pysyä t o is ille e n vastakkaisten valtaryhmien ulkopuolelle la suhtautumalla torju vasti kaikkiin y rity k siin vetää ne siihen mukaan. Suomen yleiseen puolueettomuuskysymykseen l i i t t y y lä h e i- s e s ti eräs erikoiskysymys» nim. Ahvenanmaan puolueettomuuden turvaaminen. Kuluvan vuoden alussa Suomen ja Ruotsin h a llitu k s e t tekivät alustavan sopimuksen s iit ä u u d estijärjestely stä, joka on ta r- peen Ahvenanmaan saarten vuoden 1921 puolueettomuus- ja lin n o itta - mattomuussopimuksella luodun erikoisaseman turvaamiseksi. Uudestijä rje s te ly, joka on saanut kaikkien vuoden 1921 sopimuksen ailekij?-* jo itta jie n yleisen hyväksymisen, on o llu t käsiteltävänä K an sa in liiton neuvostossa, ja, kuten Suomen ja Ruotsin h allitu sten edustajat s illo i n totesivat, ei u u d estijärjestelyn toteuttamiseen ole enää muita muodollisuuksia täytettävänä kuin Suomen ja Ruotsin h a llit u s - ten noottienvaihto, j o l l a u u d e stijä rje ste ly lo p u llis e s ti vahvistetaan. U u d e stijä rje ste ly ei lainkaan kajoa Ahvenanmaan saarten puolueettomuusasemaan, päinvastoin s i l l ä tahdotaan löytää nykyistä tehokkaammat keinot siihen, ette iv ä t saaret milloinkaan muodostu vaara k si s o t i la a lli s e lt a kannelta.saarten puolueettomuusaseman turvaaminen koituu samalla Suomen ja Ruotsin yleisen puolueettomuusaseman olennaiseksi turvaksi, voipa sanoa, että u u destijärjestely y n on ryhdytty ju u ri Suomen ja Ruotsin y leisen puolueettomuusaseman turvaa-

7 - 7 - misen in tr e s s is s ä, s i l l ä n yk y isellä ä n saaret 1innoittamattornina muodostavat pahan aukon Suomen ja myös Ruötsln puolustus- ja s i i - tä johtuen puolueettomuus jä rjestelm ä ä n. V aru stetu t Ahvenanmaan saaret p a lv e le v a t to d e lla rauhan a sia a. Palatak sen i v ie lä y le is e e n puolueettomuuskysymykseen, on tod etta va, e ttä suurissa dem okraattisissa maissa on joskus näkynyt merkkejä pohjoism aiden puolueettomuusaseman väärinymmärtämisestä. On näkynyt syytök siä s i i t ä, e ttä pohjoism aat haluavat vetä yty ä s y r- jään y le is e s t ä rauhan rintam asta. Tämä a rvo stelu johtuu kuitenkin väärinymmärryksestä. Pohjoism aat haluavat k y llä o lla mukana y l e i - sessä rauhantyössä. Mutta ne k atsovat, e ttä ainoa käytän nöllinen ra tk a isu rauhantyön hyväksi n iid en o s a lta on nykyoloissa ehdoton puolueettomuusasenne. Pohjoism ainen puolueettomuus on ilmaus pohjo ism a isesta id e a lis tis -k ä y tä n n ö llis e s tä a ja tte lu ta v a s ta, joka o t - taa huomioon sen lo p u llis e n kä ytä n n öllisen tuloksen, mihin määrätty asenne saattaa jo h ta a. Ja kuta suurempi ja kiinteäm pi pu olueettomien Pohjolan v a ltio id e n ryhmä on, s it ä tärkeämpi se on rauhan vakaannuttam iselle ja k a ik ille n i i l l e, jo tk a aja va t tä tä ta rk o itu s - perää. AA/MK