Kirjallisuuskoe 1: max. 1,5 pistettä kukin alakohta, yhteensä max. 6 pistettä

Transkriptio

1 Valtiotieteellinen tiedekunta Taloustieteen valintakoe Arvosteluperusteet Kesä 013 Kirjallisuuskoe 1: max. 1,5 pistettä kukin alakohta, yhteensä max. 6 pistettä a) Talous on aluksi kokonaistaloudellisessa tasapainossa (piste A kuviossa 1). Investoinnit ovat kokonaiskysynnän komponentti, joten niiden aleneminen siirtää AD-käyrää (kokonaiskysyntä) vasemmalle (kuvio ). Talous siirtyy pitkin SAS-käyrää (lyhyen aikavälin tarjonta) pisteeseen B. Tämän lisäksi tulee osata piirtää kuvio oikein. b) Pisteessä B talous on laskusuhdanteessa ja erityisesti tuotanto on alle potentiaalisen tasonsa (Y N ). Työttömyys kasvaa. Lyhyellä aikavälillä hinnat ja palkat ovat oletettu vakioisiksi mutta kasvava työttömyys saa pidemmällä aikavälillä palkkavaatimukset ja palkat joustamaan alaspäin. Tämä siirtää SAS-käyrää oikealle ja talous siirtyy pisteeseen C (kuvio 3), jossa tuotanto on potentiaalisella tasollaan mutta hintataso on alkuperäistä pistettä A matalammalla tasolla. c) Valtio voi esimerkiksi kasvattaa menojansa G, joka on kokonaiskysynnän komponentti. Tämä siirtäisi AD-käyrää oikealle. Oikein mitoitettuna AD-käyrä kuviossa voisi siirtyä takaisin alkuperäiselle tasolleen ja talous pisteeseen A. d) Investointien vähyys saattaa esimerkiksi heikentää teknologista kehitystä, mikä laskee tulevaisuuden tuotantopotentiaalia. Myös jos investoinnit laskevat niin alhaisiksi, ettivät ne enää korvaa poistoja, niin maan pääomakanta rupeaa suppenemaan. Molemmat ilmiöt siirtävät pitkän aikavälin tarjontakäyrää (LAS) vasemmalle (samalla tietenkin SAS sopeutuu). Maan potentiaalinen tuotannon taso laskee. Kuviossa 4 on oletettu, että kokonaiskysyntä on valtion intervention johdosta palannut alkuperäiselle tasolle, jolloin talous päätyy pisteeseen D. Vaihtoehtoisesti ADkäyrä jää alhaisemmalle tasolleen ja talous siirtyy pitkällä aikavälillä pitkin alempaa AD-käyrää sen ja uuden LAS-käyrän leikkauspisteeseen. Verrattuna pisteeseen D oltaisiin samalla alhaisemmalla potentiaalisen tuotannon tasolla mutta hintataso olisi alhaisempi.

2 Kuvio 1 Kuvio Kuvio 3 Kuvio 4. Vaihtotasetta ja valuuttakursseja koskeva kysymys a. Vaihtotaseen vajeen pienentämiseksi hallitukset voivat (Gillepie s. 494) i. Suunnata kysyntää kotimaahan. Tämä keino käsittää erilaisia tapoja kotimaisten yritysten suojaamiseksi ulkomaiselta kilpailulta. Tälläinen suuntaaminen protektionismi saattaa kuitenkin aiheuttaa kauppakumppaneissa vastatoimia. Koska Suomi on EU:n jäsen, se ei voi harjoittaa protektionismia muita jäsenmaita kohtaan. EU:n päämääränä on kehittyä täydelliseksi vapaakauppa-alueeksi. ii. Pienentää kotimaista kokonaiskysyntää esimerkiksi verotuksella. Koska tuonti kasvaa kotimaisten tulojen ja ostovoiman kasvaessa, mutta vienti on niistä riippumaton, helpottuu vaihtotaseen vaje kotimaisen kysynnän ja ostovoiman pienentyessä. Valitettavasti osa ostovoiman pienentymisestä kohdistuu kuitenkin kotimaiseen tuotantoon. Tätä keinoa ei voitane nyt lainkaan käyttää Suomessa, sillä talous on taantumassa ja talouskasvua tulisi nyt tukea kaikin keinoin. iii. Kumpikin edellisistä kohdistuu kysyntään. Myös tarjontapuolen keinoja voidaan käyttää. Julkisen vallan koulutukseen, innovointiin, tuotekehitykseen ja investointeihin suuntautuva tuki voi auttaa kotimaisia yrityksiä saavuttamaan paremmat kilpailuasemat kansainvälisillä markkinoilla. Tämä keino sopii Suomeen ja sitä on käytettykin. Erityisen positiivista on, että se samalla tukee talouskasvua ja talouden pitkän aikavälin tavoitteita. iv. Valuuttakurssin heikentäminen. Vaihtotaseen vaje pyrkii heikentämään maan valuuttakurssia automaattisesti, koska kotivaluutan kysyntä heikkenee. Lisäksi hallitus voi heikentää valuuttakurssia esimerkiksi korkotasoa laskemalla (katso kysymys b). Valuuttakurssin muutos laskee vientihyödykkeiden hintoja ja nostaa tuontihyödykkeiden hintoja. Kurssimuutosten lopullinen vaikutus vientiin ja tuontiin riippuu kuitenkin niiden hintajoustosta. Suomen tapauksessa tämän keinon käyttö on mahdotonta, sillä EU:n jäsenenä Suomella ei enää ole itsenäistä

3 rahapolitiikkaa; EU:n rahapolitiikka määräytyy koko alueen tarpeita silmällä pitäen. Kustakin yllä olevasta neljästä kohdasta voi saada yhteensä 0.75 pistettä siten, että jokaisesta mainitusta keinosta saa 0.5 pistettä ja sen soveltuvuuden arvioinnista 0.5 pistettä. b) Joustavia valuuttakursseja tarkastelee Pohjola sivuilla Pohjola tarkastelee erikseen pitkän ja lyhyen ajan valuuttakursseja. i) Ostovoimapariteetin mukaan tuotteilla pätee yhden hinnan laki euroalueella ja Yhdysvalloissa. Euroalueen hintataso on valuuttakurssilla muunnettuna USA:n hintataso eli euron dollarikurssi määräytyy USA:n ja euroalueen hintatasojen suhteena. Hintojen nousu USA:ssa vahvistaa euroa, koska euroalueen tuotteiden kysyntä lisääntyy ja USA:n tuotteiden kysyntä vähentyy ii) Esittämällä oikein ja täsmällisesti kumman tahansa tai molemmat seuraavista perusteluista sai pisteen. a) Lyhyellä aikavälillä palkkojen nousu lisää ostovoimaa euroalueella ja osa kasvaneesta ostovoimasta suuntautuu Yhdysvaltojen markkinoille, jolloin dollari vahvistuu ja euro heikkenee. Tuotteet euroalueella kallistuvat, koska palkat ovat keskeinen kustannuserä tuotannossa. Tämä aiheuttaa eurooppalaisten tuotteiden kysynnän heikentymisen ja heikentää euroa. b) Koska kvantiteettiteorian oletetaan pätevän, pitkällä aikavälillä vain rahanmäärä vaikuttaa hintatasoon, eivätkä kustannukset kuten palkat. Pitkällä aikavälillä palkkatason nousu ei vaikuta euroalueen hintatasoon eikä näin ollen myöskään valuuttakurssiin. Kohtien i) ja ii) oikein perustelluista vastauksista saa kummastakin 1.5 pistettä. Pelkän oikean vastauksen toteamisesta saa 0.5 pistettä per kohta. 3. a) Yrityksen voiton maksimointia tarkastellaan pääsykoekirjassa Pohjola sivuilla On siis voimassa: voitto = myyntitulot kokonaiskustannukset = PQ C. Tehtävässä a) on annettu hinta P = 5 ja kustannusfunktio C. Sijoittaen nämä saadaan voiton yhtälöksi Voitto 5Q Q Q 3 9Q 3 9Q 15Q 10. 0Q 10

4 Voiton maksimi löytyy pisteessä, jossa sen derivaatta Q:n suhteen on nolla eli dvoitto dq 3Q 18Q Tästä ratkaistaan juuret: Q=1 ja Q=5, joista 5 on yrityksen optimi. Tämä voidaan todeta esimerkiksi tarkastelemalla voiton lausetta arvoilla Q = 1 ja Q = 5, kulkukaaviolla, tai tarkastelemalla voittofunktion toista derivaattaa Q:n suhteen ko. arvoilla. Tehtävä voidaan vaihtoehtoisesti ratkaista asettamalla rajatulo = rajakustannus. Tätä menetelmää on tarkasteltu lähemmin kohdassa c). Edelleen, yritystoiminta on kannattavaa vain, jos voitto on positiivinen (Pohjola s. 7). Tässä tapauksessa arvolla Q = 5 saadaan 3 Voitto = PQ C 5*5 5 9*5 0* b) Voiton yhtälö on nyt Voitto PQ wl P(0L L) wl 1(0L L) 4L 40L 8L. Otetaan taas derivaatta ja asetetaan se nollaksi, jolloin saadaan 10L 30L L L 1/ 1/ 1/ L ,37 49 Tämäkin tehtävä voidaan vaihtoehtoisesti ratkaista asettamalla rajatulo = rajakustannus (kohta c). Voiton määrä on

5 Voitto PQ wl P(0L L) wl 1(0L L) 4L 514,9. Kohdassa b) täysien pisteiden saaminen ei edellytä tarkkojen numeeristen arvojen antamista. c) Kuviosta 5.5 sekä tekstistä (s. 74) ilmenee, että voitto on maksimissaan, kun rajatulo = rajakustannus Panosten rajatuotokset ovat dq / dl ja dq / dk. Näistä saadaan rajatulo kertomalla L K hyödykkeen myyntihinnalla P. Rajakustannus kummankin panoksen kohdalla on maksettu panoshinta (palkka w ja korko r). Optimaalisuusehdot ovat siis PdQ / dl w P w 1 4 L 1,5, L L PdQ / dk r P r 1 3 K. K L Voiton maksimoiva panoskäyttö on siis L = 1,5 ja K =. Kaavaa rajatulo = rajakustannus voidaan vastaavasti käyttää kohtien a) ja b) ratkaisemiseksi. Kääntäen, kohta c) voidaan ratkaista kuten kohdat a) ja b). Aineistokoe 4. Kysymyksen yhtälöt ovat: D 15 0,5L S L L 50 0,5L a) Kuvio osoittaa, että tasapainotyöllisyys ja tasapainopalkka ovat L E = 500, W E = Yhtälöryhmän matemaattinen ratkaisu varmistaa tuloksen. b) Työllisten työntekijöiden kokonaisansiolla tarkoitetaan kaikkien työllisten yhteenlaskettua palkkatuloa. Ennen minimipalkkaa työllisten työntekijöiden kokonaisansiot ovat 500*1500 = euroa kuukaudessa. Minimipalkan jälkeen työllisyys on 1500 henkilöä. Työllisten työntekijöiden kokonaisansiot ovat 1500*1750 = Minimipalkka laskee siis työllisten työntekijöiden kokonaisansioita euroa kuukaudessa. Oheinen kuvio havainnollistaa, kuinka työllisyyden laskun aiheuttama menetys on suuri (violetti alue) ja palkankorotuksen aiheuttama nousu on pieni (persikanvärinen alue). Tämä johtuu siitä, että työvoiman kysyntä on paljon joustavampaa kuin työvoiman tarjonta (Gillespie s. 90). Jouston merkitystä on painotettu oppikirjoissa; pistevähennys jouston huomiotta jättämisestä 0,5p.

6 c) Ennen minimipalkkaa työnantajapuolen ylijäämä on kysyntäkäyrän D L alapuolella oleva kaksivärinen kolmio, jonka kärjet ovat 15, E, 1500 (Gillespie s. 118). Tämä kolmio pienenee minimipalkan johdosta kolmioksi 15, B, 1750 (turkoosi). Kolmion kaavalla saadaan edellisen kolmion suuruudeksi (( )*500)/ = Jälkimmäisen kolmion suuruus on (( )*1500)/ = Työnantajien ylijäämä pienenee siis ( /kk). Tehtävässä pyydettiin piirtämään toimialaa esittävä kuvio. Tehtävässä annettu piirtämisohje (yksi ruutu = 100 henkilöä ja 50 ) on johtanut osan vastaajista harhaan siten, että kysyntä ja tarjontasuorien kulmakertoimissa tapahtuva, ruutumuunnosta vastaava sopeuttaminen on jäänyt tekemättä. Kuviosta on tullut alla olevan kaltainen, ja saatu tulos on L E = 1000 ja W E = Tehtävän korjauksessa on katsottu, että virhe johtuu hyvin suurelta osalta piirtämisohjeesta. Tehtävästä 4a on annettu maksimissaan 1,75 pistettä. Täysiä pisteitä ei ole annettu, sillä vastauksen olisi voinut tarkistaa yhtälöryhmästä. Tästä eteenpäin pisteitä ei ole vähennetty, sillä virhe ei ole vaikuttanut muuhun kuin numeroarvoihin. Myöskään tehtävän 5 arvosanoja ei ole pienennetty. Kuvioissa alla em. syystä hyväksytyt vastaukset ja maksimipisteet.

7 5. Palataan kysymyksen 4 alkuperäiseen kilpailutasapainoon. Työnantajien maksettavaksi asetetaan vero ja työvoiman kysyntä siirtyy asemaan D V L , 5L. a) Oheisen kuvion käyrä D L V esittää työvoiman kysyntäkäyrän veron jälkeen. Käyrien D L ja D L V erotus on asetettu vero = 375. Veron jälkeen työllisyys on 000 ja nettopalkka 150. Tätä tasapainoa kuvaa piste E V. Työllisyys pienenee siis 500 (henkeä) (Pohjola s. 176).

8 b) Yhteiskunnan hyvinvointitappio (welfare loss) tarkoittaa kokonaan saamatta jäävää ylijäämää. Tässä tapauksessa se on kolmion C, E, E V suuruinen. Sen ala on 375*500/ = /kk (Gillespie s. 1). Joissakin vastauksissa oli sivuutettu se, että verokertymä luetaan yhteiskunnan hyvinvointiin. d) Veron todellinen kohtaanto (incidence) on (työllisten) työntekijöiden osalta ymmärrettävä siten, että alkuperäisen tasapainopalkan (1500 /kk) sijaan he saavat nyt käteensä verojen jälkeen vain nettopalkan 150 /kk. Kokonaisuutena työntekijäpuoleen kohdistuu siis vero ( )* 000 = /kk. Tätä kuvaa vaaleankeltainen alue. Vastaavasti työnantaja joutuu tasapainopalkan 1500 /kk sijaan maksamaan jokaisesta työntekijästä nettopalkan 150 lisäksi veron 375, yhteensä 165 /kk. Palkkakulut kasvavat siis = 15 /kk työntekijää kohden, Kaikkiaan työnantajapuoleen kohdistuu vero 15*000 = /kk. Tätä kuvaa tummankeltainen alue. Työntekijäosapuoli kantaa verosta suuremman osan, koska työvoiman tarjonta on joustamattomampaa kuin työvoiman kysyntä (Pohjola s. 110, Gillespie s. 107); pistevähennys jouston huomiotta jättämisestä 0,5p. 6: max. pistettä kukin alakohta, yhteensä max. 6 pistettä a) Kysymyksessä pyydettiin esittämään tiivis yhteenveto aineistona olleen Soininvaaran ja Vartiaisen artikkelin osasta. Alla on pyritty tiivistämään artikkelin sanoma ja erittelemään ne keskeiset seikat, joiden mainitsemisesta on saanut pisteitä. Alla on lueteltu keskeisiä seikkoja enemmän kuin kahden pisteen arvosta (kohtia on yhteensä 5,5 pisteen arvosta). Hakijalta on huomioitu pisteet aina maksimipistemäärään (kaksi) saakka. Jos vastauksessa on ollut enemmän pisteen arvoisia

9 huomioita, niin niitä ei enää ole pisteissä huomioitu. Vastauksen on lisäksi oltava yhtenäinen, eli pelkkä kohtien listaaminen ei ole voinut tuoda täysiä pisteitä. Artikkeli käsittelee matalapalkkatyön suhteellisen alhaista osuutta Suomen työllisyydestä (0,5 p). Tämän ilmiön kääntöpuolena on erityisesti alhaisesti koulutettujen ja eräiden muiden erityisryhmien alhainen työllisyysaste (0,5 p). Kirjoitus pohtii keinoja, joilla matalapalkkatyöpaikkojen määrää ja siten osuutta kokonaistyöllisyydestä saataisiin kasvatettua (0,5 p). Motivaatio: Kirjoittajat motivoivat kirjoituksensa siten, että Pohjoismainen hyvinvointivaltion nojaa laajaan rahoituspohjaan, ja riittävät verotulot vaativat rinnalleen korkean työllisyyden. Varsinkin tilanteessa, jossa väestö ikääntyy, kaikki työvoimareservit tulisi saada mahdollisimman hyvin käyttöön. Eli matalapalkkatyön lisääminen itsessään ei ole tarkoitus vaan sen mahdollistama laajempi veropohja (0,5 p). Ongelman ydin: Artikkeli esittelee laskelmia, joiden perusteella on syytä olettaa, että alhaisesti (erityisesti alle keskiaste) koulutettujen työntekijöiden/-hakijoiden osalta työmarkkinat eivät toimi tarpeeksi hyvin (suhteessa paremmin koulutettuihin henkilöihin). (0,5 p) Analyysi: Kirjoittajat lähtevät analysoimaan puuttuvien matalapalkkatyöpaikkojen ongelmaa kertaamalla keskeiset taloustieteellisen analyysin työvälineet, eli työmarkkinoita tulee tarkastella sekä työn kysynnän että työn tarjonnan näkökulmasta. Markkinataloudessa työpaikan synty vaatii, että työn tarjoaja ja työnantaja kohtaavat ja että syntyvä työsopimus on molemmille kannattava. Alhainen määrä matalapalkkatöitä voi siis johtua joko kysyntä- tai tarjontatekijöistä, tai molemmista (0,5 p). Kirjoittajat toteavat, että koska matalapalkkatöiden vähyys näyttää olevan Suomessa pidempi aikainen ilmiö, joka on kestänyt yli suhdanteiden, niin todennäköisesti kysyntätekijät (eli yritysten alhainen työn kysyntä) ei liene keskeisin tekijä selittämään alhaisesti koulutettujen ihmisten matalaa työllisyysastetta (0,5 p). Mahdollisen poikkeuksen muodostaa eri alojen vähimmäispalkat (0,5 p), jotka saattavat olla liian korkeat, jotta työnantajat olisivat halukkaita palkkaamaan tiettyjen matalan tuottavuuden ryhmien (nuoret, vanhat, maahanmuuttajat) edustajia. Kirjoittajien mukaan matalapalkkatyön vähäisyyden varsinainen syy lieneekin tarjontatekijöissä, eli erityisesti alhaisesti koulutetut ovat keskimäärin haluttomampia hakeutumaan työmarkkinoille ja ottamaan vastaan (matalapalkka) työtä (0,5 p). Nämä henkilöt eivät katso työn mukanaan tuoman lisätulon korvaavan menetettyä vapaa-aikaa. Tällöin keskiöön nousee näiden henkilöiden korkea reservaatiopalkka, eli se vähimmäispalkkataso, jonka saadessaan he olisivat valmiita ottamaan vastaan matalapalkkaisen työn. Nyt tämä reservaatiopalkka on korkeampi kuin se palkka, jonka työnantajat olisivat valmiita maksamaan alhaisesti koulutettujen työntekijöiden työpanoksesta (0,5 p). Reservaatiopalkan suuruuteen vaikuttavat kasvukeskusten (erityisesti Helsingin) korkea vuokrataso sekä sosiaaliturvan, verojärjestelmän ja palkkatyön monimutkaiset kytkökset (0,5 p). Kirjoittajat viittaavat laskelmiin, joiden mukaan yksinhuoltajilla ja yksinasuvilla syntyy helposti tilanne, jossa

10 työllistymisveroaste on hyvin korkea. Tällaiset henkilöt joutuvat helposti kannustinloukkuun (0,5 p), jossa verojen nousu ja saatujen tulonsiirtojen väheneminen syövät lähes kokonaan mahdollisen (matalapalkka)työn mukanaan tuoman ansiolisän. Tällöin työstä käteen jäävä osuus ei välttämättä riitä korvaamaan menetettyä vapaa-aikaa. Ongelma ei tietenkään koske kaikkia alhaisesti koulutettuja henkilöitä mutta yhden ryhmän Soininvaara ja Vartiainen identifioivat erityisen riskialttiiksi: Helsingissä, vuokralla asuvat alhaisesti koulutetut henkilöt (0,5 p). Jos tällaisella henkilöllä on lisäksi lapsia, niin on todennäköistä että työttömäksi jäädessään henkilö putoaa kannustinloukkoon. Sosiaaliturvajärjestelmämme pääperiaate on se, että ensisijaisen perusturvan (työmarkkinatuki ja asumistuki) tulisi tarjota parempi turva kuin poikkeustapauksiin tarkoitetun toimeentulotuen. Ensisijaisen perusturvan rakenteessa on pyritty huomioimaan sosiaaliturvan kannustinvaikutukset, eli että työn vastaanoton tulisi olla kannattavaa. Kuitenkin, koska yleinen asumistuki korvaa asumismenoja niukemmin kuin toimeentulotuki, ovat korkeat vuokrat aiheuttaneet Helsingissä tilanteen, jossa työmarkkinatuella elävät ovat lähes automaattisesti oikeutettuja saamaan toimeentulotukea (0,5 p). Työntarjonnan näkökulmasta tämä muodostuu ongelmaksi siksi, että toimeentuloturvaa ei ole suunniteltu kannustamaan työn vastaanottamiseen vaan pikemminkin päinvastoin, toimeentuloturva rankaisee satunnaisista lisätuloista (0,5 p). Kirjoittajat toteavatkin, että Suomeen on syntynyt toimeentulotuen varaan jonkinlainen kohtuullinen kansalaispalkka, jonka saamisen ehtona on se, ettei henkilö tee työtä lainkaan tai hyvin vähän. (0,5 p) Toimenpide-ehdotukset: Aineisto kattoi vain osan Soininvaaran ja Vartiaisen artikkelista, joten heidän toimenpide-ehdotukset olivat relevantteja vain siltä osin kuin ne oli mainittu kokeen yhteydessä jaetussa aineistossa. Kuitenkin yksi kaiken kattava perusteema kirjoituksessa on, ja se on, että sosiaaliturvaa tulisi uudistaa sellaiseksi, että se ei passivoisi vaan enemmän kannustaisi ottamaan vastaan työtä (0,5 p). Varsinaisista suosituksista jaettu materiaali sisältää ainoastaan kaksi: toimeentulotuessa tulisi pääosin luopua edellisten kuukausien lisätulojen vyöryttämisestä tuleville kuukausille (0,5 p) ja kasvukeskuksissa toimeentulotuen korvaamia maksimivuokria alennetaan (0,5 p), alennus voidaan kompensoida kasvattamalla perusosaa. Lisäksi kirjoittajat mainitsevat, että yleisen asumistuen ehtoja voitaisiin parantaa (0,5 p) ja että tarjottaisiin matalapalkkatuki, mahdollisesti lapsikorotuksilla lisättynä (0,5 p). Nämä olisivat kustannustehokkaita tapoja nostaa työn tarjontaa matalapalkkaisissa töissä. b) Tässä tehtävässä oli olennaista jatkaa Soininvaara-Vartiainen artikkelissa esitettyä pohdintaa työn tarjonnan mahdollisista esteistä Suomessa, eli tarkastelun kohteena on koko työvoima Suomessa. Eli tarkoitus ei ollut kerrata artikkelin toimenpide-ehdotuksia vaan soveltaa ajattelu tapaa koskemaan koko työvoimaa Suomessa. Alla on esitettynä esimerkkejä mahdollisista esteistä. Lista ei pyri olemaan ole kaiken kattava. Eli pisteitä on saanut muistakin havaituista esteistä, kunhan ne on perustellusti voinut nähdä juuri koskevan työn tarjontaa, ei työn kysyntää. Kukin esille tuotu este on ollut 0,5 pisteen arvoinen, joten neljällä esteellä on saanut täydet kaksi pistettä. Epäyhtenäinen ja huonosti kirjoitettu vastaus on vähentänyt pisteitä maksimissaan 0,5 pisteen arvosta. Vastaavasti hyvin argumentoitu ja yhtenäinen vastaus on tuonut lisäpisteitä 0,5-0,5 pisteen arvosta, vaikka vastauksessa ei olisi havaittu neljää erillistä estettä. Mahdollisia työn tarjonnan esteitä:

11 Työvoiman sekä alueellisen että sosiaalisen liikkuvuuden esteet; esim. omistusasuminen, alueelliset erot korkeakoulutuksen saatavuudessa, jne., Suomen talouden rakennemuutoksen vaikutukset työn tarjontaan; esim. työntekijöiden halukkuus uudelleen kouluttautua, Sosiaaliturvan ja verotuksen kannustinvaikutukset, Koulutusjärjestelmä ja erityisesti korkeakoulutus; opiskeluajat, opiskelun aloittamisikä, koulutuksen ja työelämän tarpeiden kohtaaminen, jne. Väestön ikääntyminen ja maahanmuuton alhainen aste, maahanmuuttajien työvoima reservin hyödyntäminen, Työelämän fyysinen ja henkinen rasittavuus, fyysisten ja henkisten sairauksien hoitaminen, terveydenhuollon säästöt, jne c) Tässä tehtävässä piti esittää oma muutaman kohdan ohjelma työllisyyden lisäämiseksi Suomessa. Tarkasteluun sai ottaa sekä työn kysyntään että tarjontaan vaikuttavat toimenpiteet. Vastauksen piti olla ytimekäs ja esittää lyhyt perustelu jokaiselle kohdalla ellei toimenpiteen perustuneet jo edellisissä kohdissa esitettyihin/havaittuihin esteisiin.