Ovatko hyvät neuvot kalliit? Neuvominen ja palaute ohjausvuorovaikutuksessa

Transkriptio

1 Ovatko hyvät neuvot kalliit? Neuvominen ja palaute ohjausvuorovaikutuksessa Sanna Vehviläinen KT, dosentti, työnohjaaja projektipäällikkö Campus Conexus, Tampereen yliopisto Hammaslääkäripäivät, Helsinki :15-12:00

2 (sarjakuva: Aamulehti ) 2

3 Alustuksen teemat: Mitä keskusteluntutkimuksen perusteella tiedämme neuvomisesta ja palautteesta ohjauksessa Ongelmanratkaisuorientaatio tutkiva orientaatio Millaisia rajoitteita niihin liittyy hyvän ohjauksen kannalta Sovelluksia tutkimustiedon pohjalta: millaista on oppimista tukeva palaute ja neuvominen 3

4 Mitä ohjaus on? Ohjaus on institutionaalista ja yhteisöllistä toimintaa, jossa edistetään ja tuetaan ohjattavan työ-, oppimis- tai ongelmanratkaisuprosesseja siten, että ohjattavan toimijuus vahvistuu. (Annala 2007; Dysthe ym. 2006; Frischer & Larsson 2000; Hopwood 2010; Stubb 2012; Nummenmaa & Lautamatti 2004; Nummenmaa & Pyhältö 2008; Pyhältö ym. 2009; Vehviläinen ym. 2009)

5 Tutkimusta ohjauksesta ja neuvomisen käytänteistä ohjauskohtaamisissa Omia tutkimuksiani: Työvoimapoliittisen ohjaavan koulutuksen ohjaustilanteet Vehviläinen 1999, 2001a, 2001b, 2003 Opinnäytteen ohjaus eri tieteenaloilla Vehviläinen 2008; 2009a, 2009b, 2012a ja b; Svinhufvud 2008 ja tulossa; Svinhufvud & Vehviläinen 2003 Esitelmän taustalla myös kv. tutkimusta mm. counsellingin, terveydenhuollon neuvonnan ja opinto-ohjauksen vuorovaikutuksesta 5

6 Neuvominen + ohjaus = ongelmiako? Ohjausteorioissa ohjaus määritelty toisinaan eineuvomisena Ohjaus ei ratko ohjattavan ongelmia (vrt. palvelukohtaaminen ) vaan auttaa häntä itse ratkomaan niitä, löytämään omat voimavaransa Taitava ohjaus ei perustu vain substanssiasiantuntemukseen Neuvominen lisää tietoepäsymmetriaa tilanteessa? (Feltham 1995; Silverman 1997; Spangar ym. 2000, 7; Couture & Sutherland 2006, ; Onnismaa 2007, 25; Alhanen ym. 2011, 21-23) - Toisaalta pedagogisessa ohjauksessa neuvominen nähdään keskeisenä työvälineenä (esim. Jyrhämä 2007; Hyland & Hyland 2012) 6

7 Mitä ammattilainen tekee asiakkaan ongelmille Vuorovaikutustutkimuksen tuottamaa tietoa tyypillisistä keskustelun keinoista erilaisissa ammatillisissa tilanteissa auttaa paikantamaan ohjausta institutionaalisena vuorovaikutustilanteena

8 palvelukohtaamiset : asiakas tuo ongelman ja tietoa tilanteestaan, ammattilainen tarjoaa ratkaisun ongelmaan asiantuntijatietämyksensä nojalla terapeuttiset kohtaamiset: asiakas tuo ongelman; ammattilainen tarjoaa diskursiiviset puitteet joiden nojalla asiakkaan kokemusta aletaan tutkia ohjaukselliset kohtaamiset: asiakas tuo ongelman, ammattilainen tuo tilanteeseen sekä oman ammatillisen näkemyksensä että auttaa tutkimaan tilannetta/kokemusta 8

9 Tarkennus: Neuvonta vai neuvominen? Neuvonta ammattikäytäntönä = asiantuntijanäkemyksiin perustuvan tiedon välittämistä osaksi asiakkaan päätöksentekoa tai ongelmanratkaisua vs. Ohjaus ammattikäytäntönä = ohjattavan oppimis/ ongelmanratkaisu/ työprosessien tukeminen siten että ohjattavan toimijuus vahvistuu 9

10 Neuvominen keskustelun käytäntönä (esim. Heritage & Sefi 1992; Silverman 1997; Locher & Limberg 2012; Vehviläinen 2012) 1. Neuvo = vuoro, joka suosittaa tai muuten tarjoaa suositeltavaa t. hyödylliseksi arvioitua toimintatapaa t. tietoa 2. neuvo jäsentyy parittaisena toimintona, neuvo kutsuu vastaanottajalta hyväksynnän eli hyväksyvän vastaanoton ilmausta (tai torjuntaa) Pedagogisissa konteksteissa myös ymmärtämisen osoittaminen voi tulla relevantiksi 10

11 3. Neuvon tekee relevantiksi jokin ongelma, tiedon tms. puute, ts. neuvon tarve Joskus tarve tuodaan esille ennen neuvon antamista, joskus ei Ongelmanratkaisusykli upotettuna neuvojakson sisään 11

12 4. Neuvosekvenssi asemoi osapuolet (ainakin tilanteisesti) tiedollisesti epäsymmetrisiin asemiin: neuvojalla on tietoa/osaamista/näkemystä jota neuvottavalta puuttuu 5. Siksi neuvontaan liittyy erityistä vuorovaikutuksellista problemaattisuutta silloin kun neuvottavan asiantuntevuuden tai omistajuuden säilyttäminen (ts. tiedollisen epäsymmetrian tasoittaminen) keskeistä 12

13 Palaute vuorovaikutuksen toimintona (Svinhufvud 2008.,2013) Usein laaja puheenvuoro jossa monia elementtejä, tehdään monenlaista vuorovaikutuksellista työtä Reaktio suoritukseen tai tuotokseen, intressinä vaikuttaa siihen Voidaan vastaanottaa minimipalautteella Kehuva palaute, korjaava palaute Myös ns. assosioiva palaute

14 Palaute on ongelmanratkaisusyklin sisältävä sekvenssi (Svinhufvud 2008; Vehviläinen 2009b) opinnäytteen ohjauksessa ongelmanratkaisupalaute tyypillinen Ongelmaa paikantavia elementtejä Ongelmaa luonnehtivia, osoittavia tai siihen vihjaavia elementtejä Ongelmaa ratkovia elementtejä = palautteen sisälle on usein upotettu neuvo Vuoron vastaanotto: minimipalaute? Joo, mhm tai muistiin kirjoittaminen tilanteisesti riittävä mutta ei näytä miten on ymmärretty 14

15 Ohjausvuorovaikutustutkimuksesta nouseva kysymys: Neuvominen ammattilaisen keskeisimpiä työkaluja -- rutiininomainen, systemaattisesti toistuva osa ohjausta ja ohjaajan ammatillisten tehtävien hoitamista JOTEN: Mitä neuvoilla tehdään ja millaisin seuraamuksin? 15

16 Mitä neuvoilla tehdään ohjauksessa? 1) neuvoilla tuotetaan ohjattavalle toimintavaihtoehtoja 2) neuvoilla osallistutaan ongelmanratkaisuun tuotoksen äärellä 3) neuvoilla tarjotaan tukea ohjattavalle 16

17 1) Neuvoilla tuotetaan toimintavaihtoehtoja Opinto-ohjauksessa (Erickson & Schultz 1982; He 1994) Neuvoilla tarjotaan tai ehdotetaan mahdollisia toimintavaihtoehtoja Opinnäytteen ohjauksessa uuden toimintavaiheen ennakointia ja tukemista ohjeilla 17

18 Ohjaavan koulutuksen ympäristössä konkreettisena tehtävänä tuottaa Puhetta opiskelijan kokemuksista; erityisesti arvioita uranäkymiin liittyvistä mieltymyksistä Näihin arvioihin perustuvia valintoja ja suunnitelmia Ohjaaja päätyy hyvin usein tuottamaan neuvomuotoisia ehdotuksia toimintavaihtoehdoista Jos ohjattava ei ole kooperatiivinen, ohjaaja voi yksin joutua tuottamaan koko materiaalin (Vehviläinen 2001; myös Hutchby 2006) 18

19 Jos näitä neuvoja haluttaisiin eliminoida, mitä vaihtoehtoja? Ohjattavan, vertaisryhmän tai jonkun muun pitäisi tuottaa ja etsiä ratkaisuvaihtoehtoja itse Ratkaisun etsiminen voidaan antaa myös pidempiaikaiseksi tehtäväksi Milloin tämä on hyödyllistä, milloin ei? 19

20 2) Neuvoilla osallistutaan ongelmanratkaisuun tuotoksen/tehtävän äärellä Opinnäytteen ohjauksessa tekstipalaute rutinoituneena työmuotona ja pedagogiikan keinona (Young & Miller 2004; Waring 2005; 2007; 2012; Svinhufvud 2008; Vehviläinen 2009b) Ohjausrutiineissa ohjaajan palaute painottuu ongelmien identifioimiseen ja joutuisaan korjaamiseen 20

21 Palautteesta tutkimuksen pohjalta (mm. Handal & Lauvås 2006: Svinhufvud 2008; Vehviläinen 2008; 2009 ) Tekstipalaute rutinoituneimpia ohjauksen keinoja Tutkijoiden käytäntö siirrettynä opetukseen? Mahdollisuus tarkastella läheltä tutkimustyön ja kirjoittamisen ydinprosesseja Harvoin metapuhetta tai neuvottelua agendasta Hiljainen oletus siitä että tiedämme mitä olemme tekemässä Hiljainen oletus yhteisestä kohteesta Tekstin mukainen lineaarinen eteneminen Paljon ja yksityiskohtaistakin palautetta, ei aina kovin jäsenneltyä

22 3) Neuvoilla tarjotaan tukea ja apua ohjattavalle Neuvo sosiaalisen tuen muotona (Goldsmith & Fitch 1997; Goldsmith 2004; Vine ym. 2012) Akateemisissa ohjaustilanteessa, erit. opinnäytteen ohjauksessa, neuvonpyyntö on opiskelijan keskeinen osallistumisen muoto (He 1994; Limberg 2007; Vehviläinen 2009a) Myös ohjattavan huolenkerrontaan vastataan usein neuvoilla; ohjaaja pyrkii välittömästi ratkomaan ohjattavan ongelmaa (Vehviläinen 2012b) Tässä mielessä ohjaustilanteella palvelukohtaamisen piirteitä

23 Joissain ohjaustilanteissa palvelukohtaamisen kaltaista asetelmaa pyritään selvemmin välttämään neuvon pidättäminen tavallinen käytäntö, ohjaaja siirtyy kysyjän paikalle ja antaa neuvon vasta kyseltyään opiskelijalta hänen omia ajatuksiaan (Vehviläinen 2003) Myös huolenkerrontaan voidaan antaa aktivoiva vastaus, etenkin kun asia koskee kurssiasioita (eli juuri niitä asioita joiden suhteen piti oppia itseohjautuvuutta) (Vehviläinen 2001b) 23

24 Neuvomisen runsautta ja rutiininomaista luonnetta selittää siis sekä ohjaajan että ohjattavan toiminta. Ohjattavat pyytävät aktiivisesti neuvoja saadakseen apua kohtaamiinsa ongelmiin ja kuullakseen ohjaajan näkemyksiä ohjauksen kohteena olevasta asiasta Kysymys-vastaus sekvenssin pakottavuus! Neuvo on palautteen osa sekä tavanomaisin ohjaajan responssi kaikkiin ohjattavan aloitteisiin joissa on kuultavissa ongelma Keskeinen ohjauksen työkalu! 24

25 (jatkoa) Ohjaajat hahmottavat tehtäväkseen asiantuntijanäkemykseen perustuvan ongelmanratkaisun (ks. myös Vehviläinen & Löfström 2012) Tuen ja huomion antamisen muoto Oppimisen tukemisen muoto Työskentelyn tukemisen ja laadunvalvonnan muoto Ohjattavan toimintaan vaikuttamisen muoto 25

26 Mutta miksi neuvominen olisi problemaattista? 1 Ohjaajat itse orientoituvat neuvomiseen ajoittain problemaattisena 2 Neuvontasekvenssin seuraamuksia voi analysoida toimijuuden näkökulmasta 26

27 1 Ohjaajat itse orientoituvat ajoittain neuvomiseen problemaattisena asiana? Neuvonpyynnön seurauksena ohjaaja joutuu vastaajan paikalle Ohjattavan kysymys premisseiltään sellainen, ettei ohjaaja halua toimia sen alaisena Ohjattava voi tarjota ratkaisijan paikkaa asiassa jossa hänen tulisi ohjaajan mielestä tehdä oma päätös Mitä ohjaajat tekevät välttääkseen suoraa neuvomista? Neuvon lykkääminen (Vehviläinen 2001; 2003) Neuvon relevanssin korjaaminen (Vehviläinen 2009a) 27

28 2 Ongelmanratkaisun työnjakoon liittyvä problemaattisuus Työnjako opinnäytteen ohjauksen neuvonnassa ja palautteessa usein: Ohjaaja identifioi ongelman Ohjaaja luonnehtii ongelmaa Ohjaaja tuottaa ratkaisun 28

29 Miten lisätä ohjattavan osallisuutta ongelmanratkaisusyklistä? Myös opiskelija voi tuottaa ratkaisuehdotuksen (Waring 2012) Young & Miller (2004): pitkittäistarkastelussa opiskelijan osuus ongelmanratkaisusyklistä laajenee Neuvoa pyytävällä tai varmistelevalla opiskelijalla usein jo jotain tietoa mahdollisesta ratkaisusta (Penttinen 2005; Vehviläinen 2009a) 29

30 Ratkotaanko reflektiivisen työskentelyn kannalta oikeaa ongelmaa? (ks. Alhanen ym. 2011) Tuotoksessa/tekstissä havaittavan ongelman ja työprosessin suhde ei ole aina ilmeinen Noviisin ja seniorin ajattelun erot Piiloon jäävät päättelyketjut, työvaiheet, olettamusten sarjat sekä tulkinnat Missä määrin ohjattava pystyy kytkemään saamansa neuvon työprosessiinsa (Hyland & Hyland 2012, Vehviläinen 2009b) 30

31 Kysyminen työkaluna ohjauksessa Näyttäisi olevan käytössä etenkin silloin, kun ohjaaja kiinnostuu opiskelijan ymmärryksestä, orientaatiosta, työskentelyotteesta, motivaatiosta, asennoitumisesta, mieltymyksistä jne. eli työprosessin kysymyksistä Opinnäytteen ohjauksessa ei näytä olevan yhtä kiteytynyt, rutinoitunut käytäntö kuin neuvominen ja palaute 31

32 Kun ohjaaja kysyy ennen kuin neuvoo (Vehviläinen 2012): Kysymyksellä voi tuoda esiin potentiaalisesti neuvorelevantteja (ts. ongelmallisia) aiheita (ks. Koshik 2005) Kysymyksellä voi välttää turhan neuvon ja varmistaa neuvon yksityiskohtaista sopivuutta ohjattavan tilanteeseen Kysymyksellä voi tutkia ohjattavan tietämystä tai ymmärtämistä Kysymyksellä voi tuottaa argumentatiivisesti otollisen paikan korjaavalle palautteelle ja vähentää vastarintaa (Vehviläinen 2001) 32

33 Ongelmanratkaisuorientaatio vs. tutkiva orientaatio Ongelmia ratkova, tulevaan suuntautuva Haluan auttaa ratkaisemaan ongelman jonka kuvasit Suuntaudun tulevaan, jossa ongelmaa ei enää ole Suuntaudun tuotokseen ja siihen mielikuvaan joka minulla on valmiista tuotoksesta tai sen vaatimuksista Tyypillisiä välineitä neuvo, korjaava palaute, ohjeistaminen 33

34 Tutkiva, nykyhetkeen suuntautuva Haen eri tapoja tulkita ongelmaa, en kohtele ongelmaa vielä valmiina Suuntaudun siihen miten tällä hetkellä asian ymmärrät ja mitä ajattelet Suuntaudun siihen missä työvaiheessa olet tai millaisista tulkinnoista tulet tähän tilanteeseen Tyypillisiä välineitä kysyminen, peilaava kuunteleminen, tulkitseva kommentoiminen, kertomaan pyytäminen 34

35 Ongelmanratkaisuorientaation (t. neuvomisen) riskikohdat opinnäytteen ohjauksessa Pääosa ohjaajan osallistumisesta on neuvomuotoista opastusta ongelmista kohti ratkaisua Ohjaustilanteiden agendaa ei tehdä neuvottelun alaiseksi Voi jäädä piiloon se, miten ohjattava ymmärtää saamansa palautteen ja neuvot, eli miten kytkee ne työskentelyprosessiinsa 35

36 Ongelmanratkaisuorientaation (t. neuvomisen) riskikohdat (jatkoa) Ratkotaanko oikeata ongelmaa, onko ongelmaa tulkittu oikein? Syntyykö sellainen tulkinta joka auttaa kytkemään tuotoksessa näkyviä ongelmia hedelmällisellä tavalla työprosessiin? Osallistetaanko ohjattavaa ratkaisuehdotuksien kehittelyyn? Mitä jää käsittelemättä jos mielenkiinto kohdistuu vain työskentelyn esteisiin? Käsitelläänkö työn ansiokkaita, toimivia puolia? (Svinhufvud 2013) 36

37 Ongelmanratkaisuorientaation kehittämismahdollisuudet opinnäytteen ohjauksessa Yhteinen tavoite pöytään! Vahvuuksien ja onnistumisten systemaattinen käsittely Valmistautuminen, käsiteltävän asian temaattinen jäsentäminen etukäteen Ohjattavan osallistaminen ongelmien tutkimiseen ja järjestelemiseen Ohjattavan osallistaminen ratkaisuvaihtoehtojen rakentamiseen Palautteen ymmärtämisen sekä jatkosuunnitelman selkeä käsittely agendaan 37

38 Tilaa tutkivalle orientaatiolle ohjauksessa? Ohjaajan repertuaariin hyvät kysymykset, pohdintatehtävät tai muut materiaalia tuottavat keinot, joilla ohjattavan työprosessin asiat saavat tilaa keskustelussa Keinot jotka saavat ohjattavan kertomaan mitä hän ajattelee, ymmärtää, miten työskentelee, perustelee ratkaisujaan jne. Tehtävät, ulkoistamisen muodot, symbolityöskentely, ryhmäideoinnin keinot Ylipäänsä vertaisryhmän osallistaminen ohjauksen toimijaksi 38

39 Ongelmien ottaminen pöytään ennen niihin reagoimista Ohjaaja voi harkita interventioitaan Ohjattava tulee kuulluksi ja ehtii tulkita itse omaa materiaaliaan Ongelmanratkaisupyrkimyksen hidastaminen tekee tilaa tutkivalle otteelle 39

40 Lopuksi Neuvominen ei ole väärin se on yksi keskeinen ohjauksen työkalu jota ilman ohjaus tuskin onnistuisi Se on ohjausinterventio on eduksi jos sen ehtii tehdä harkitusti Jos ohjaustilanne jää pedagogisesti suunnittelemattomaksi, siellä usein tulee tapahtuneeksi asioita joita kumpikaan ei välttämättä tietoisesti harkiten halua johtuu keskustelun yleisistä mekanismeista Harkinta ja rauha -> tutki ennen kuin ratkaiset 40

41 Kommentit tervetulleita sekä nyt että jälkikäteen! Kiitokset! 41

42 Lähteet Alhanen, K., Kansanaho, H., Ahtiainen, O-P., Kangas, M., Soini, T. & Soininen, J Työnohjauksen käsikirja. Tammi. Annala, J Merkitysneuvotteluja hopsista ja sen ohjauksesta. Toimintatutkimus hopsin ja sen ohjaamisen kehittämisestä korkea-asteen koulutuksessa. Tampereen yliopisto. Bereiter, C Education and the Mind in the Knowledge Age. Lawrence Erlbaum Couture, S.J. & Sutherland, O Giving advice on advice-giving: a conversation analysis of Karl Tomms practice. Journal of Marital and Family Therapy 32(3): Dysthe, O, Samara, A. & Westrheim, K. (2006). Multivoiced supervision of Master s students: a case study of alternative supervision practices in higher education. Studies in Higher education 31,3: Engeström, Y Ekspansiivinen oppiminen ja yhteiskehittely työssä. Tampere: Vastapaino. Feltham, C. (1995). What is counselling? London: Sage. Frischer, J. & Larsson, K. (2000) Laissez-faire in research education an inquiry into a Swedish doctoral program. Higher Education Policy 13: Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. (2004). Tutkiva oppiminen: Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. Porvoo: WSOY. Heritage & Sefi, S Dilemmas of advice. In Drew, P. & Heritage, J. (eds). Talk at Work. Cambridge University Press. Hutchby, I The Discourses of Child Counselling. John Benjamins. Hyland, K. & Hyland, F. (2012). You could make this clearer. Teachers advice on ESL academic writing. In Limberg, H. & Locher, M. (eds). Advice in discourse. John Benjamins. Koshik, I Conversation analytic study of yes/no questions which convey reversed polarity assertions. Journal of Pragmatics 34: Locher, M. & Limberg, H Introduction to advice in discourse. Teoksessa Limberg, H. & Locher, M. (eds). Advice in discourse. John Benjamins.

43 Nummenmaa, A R.& Lautamatti, L Ohjaajana opinnäytetöiden työprosesseissa. Tampere University Press Nummenmaa, A,R. & Pyhältö, K. (2008). Tohtorikoulutus systeemisenä kokonaisuutena. Teoksessa Nummenmaa ym. (toim.) Hyvä tohtori! Tohtorikoulutuksen rakenteita ja prosesseja. Tampere University Press. Onnismaa, J. Pasanen, H. & Spangar, T Ohjaus ammattina ja tieteenalana I. Ohjauksen lähestymistavat ja ohjaustutkimus. Jyväskylä: PS-Kustannus Onnismaa, J Ohjaus- ja neuvontatyö. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Helsinki: Gaudeamus. Peavy, V. R Ammatinvalinnan ja urasuunnittelun ohjaus postmodernina aikana. Teoksessa Onnismaa, J. ym. (toim.) Ohjaus ammattina ja tieteenalana I Penttinen, L Gradupuhetta tutkielmaseminaarissa. Jyväskylän yliopisto: Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 269. Pyhältö, K. & Soini, T. (2008). Tohtoriopiskelijasta tieteelliseksi asiantuntijaksi.teoksessa Nummenmaa ym. (toim.) Hyvä tohtori! Tohtorikoulutuksen rakenteita ja prosesseja. Tampere University Press. Pyhältö, K, Stubb, J. & Lonka, K. (2009) Developing a scholarly community as a learning environment for Ph.D. students. International Journal for Academic Development, 14, (3), Silverman, D Discourses of Counselling. HIV counselling as social interaction. London: SAGE. Spangar, T., Pasanen, H. & Onnismaa, J. (2000). Alkusanat. Teoksessa Onnismaa, J. Pasanen, H. & Spangar, T. Ohjaus ammattina ja tieteenalana I. Ohjauksen lähestymistavat ja ohjaustutkimus. Jyväskylä: PS-Kustannus

44 Stubb, J Becoming a scholar. The dynamic interaction between the doctoral student and the scholarly community. University of Helsinki. Stubb, J., Pyhältö, K., Soini, T., Nummenmaa, A. R. ja Lonka. K. (2010). Osallisuus ja hyvinvointi tiedeyhteisössä. Tohtoriopiskelijoiden kokemuksia. Aikuiskasvatus 2. Svinhufvud, K. (2008). Palaute ongelmanratkaisuna: opponentin tekstipalaute graduseminaarissa. Kasvatus 39 (5) Svinhufvud, K (tulossa) Opinnäytteen kirjoittaminen vuorovaikutuksena. Keskustelunanalyyttinen tutkimus graduseminaarien ja gradunohjaustapaamisten vuorovaikutuksesta. Suomen kielen väitöskirja. Helsingin yliopisto. Svinhufvud, K. & Vehviläinen, S. (2013) Papers, documents and the opening of an academic supervision encounter. Text and Talk Säljö, R Lärande i Praktiken. Ett Sociokulturellt Perspektiv. Stockholm: Prisma Vehviläinen, S Structures of counselling interaction. A conversation analytic study of counselling encounters in career guidance training. University of Helsinki, Department of Education. Helsinki. Vehviläinen, S Ohjaus vuorovaikutuksena. Helsinki: Gaudeamus Vehviläinen, S. (2001b). Counsellors responses to students troubles-talk in counselling encounters in Finnish career guidance training. In Seltzer, M.; Kullberg, C., Olesen, S. P., & Rostila, I. (eds.) Listening to the Welfare State. Aldershot: Ashgate. Vehviläinen, S. (2001c). Evaluative advice in educational counseling: the use of disagreement in the stepwise entry to advice. Research on Language and Social Interaction 34(3): Vehviläinen, S. (2003). Avoiding providing solutions: orienting to the ideal of student s self-directedness in counselling interaction. Discourse Studies 5(3): Vehviläinen, S. (2008) Akateemisen opinnäytteen ohjaus vuorovaikutuksena: esimerkkinä opiskelijan aloitteet ja niiden käsittely. Teoksessa Nummenmaa, A.R. Pyhältö, K & Soini, T. (toim.) Hyvä tohtori! Tohtorikoulutuksen rakenteita ja prosesseja. (s ) Tampere University Press. Vehviläinen, S. (2009a) Student-initiated advice in academic supervision. Research on language and social interaction, 42(2),

45 Vehviläinen, S. (2009b). Problems in the research problem: criticism and resistance in academic supervision encounters. Scandinavian Journal of Educational Research 6 (2): Vehviläinen, S.(2012a). Question-prefaced advice in feedback sequences of Finnish academic supervisions. In H. Limberg & M. A. Locher (eds.) Advice in discourse. Pragmatics and Beyond New Series, John Benjamins.) Vehviläinen (2012b). Huolipuhe vastaanotolla ikkuna opiskelijan työprosessiin. Teoksessa Pyhältö, K. & Soini, T. (toim) Akateeminen ohjaus tohtorikoulutuksessa. Tampere University Press. Vehviläinen & Löfström, E. (2012) Opinnäytteen ohjauksen haasteet opettajien näkökulmasta tulkinta kehittämishaasteista. Teoksessa Mäkinen M. ym. (toim) Osallistava korkeakoulutus. Vehviläinen, S. & Svinhufvud, K. (2009) Paperi, dokumentti, opinnäyte tekstit ohjauskeskustelun osana. Aikuiskasvatus 3. Vehviläinen, S., Pyhältö, K., Lindblom-Ylänne, S., Löfström, E., Nevgi, A & Kaartinen-Koutaniemi, M. (2009). Tieteellisten työprosessien ohjaus. Teoksessa S. Lindblom-Ylänne & A. Nevgi (toim.) Yliopisto-opettajan käsikirja. Helsinki: WSOY. Vehviläinen, S., Heikkilä, A-M., Mikkonen, J. & Nieminen, J. (2009b). Ohjaus yliopistossa. Teoksessa Lindblom- Ylänne, S. & Nevgi, A. (toim) Yliopisto-opettajan käsikirja. Helsinki: WSOY. Waring, H. Z. (2005). Peer tutoring in a graduate writing center: Identity, expertise and advice resisting. Applied Linguistics, 26, Waring, H.Z. (2007). The Multi-functionality of Accounts in Advice Giving. Journal of Sociolinguistics, 11(3), Waring, H.Z.(2012). The advising sequence and its preference structures in graduate peer turoting at an American university. In H. Limberg & M. A. Locher (eds.) Advice in discourse. Pragmatics and Beyond New Series, John Benjamins.) Wenger, E Communities of practice. Learning, meaning, and identity. Cambridge: Cambridge University Press. 45