Harvanjärven kunnostus -hanke. Ahvenen ja särjen kasvu Harvanjärvessä

Transkriptio

1 Harvanjärven kunnostus -hanke Ahvenen ja särjen kasvu Harvanjärvessä Olli Saari

2 Sisällysluettelo 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Ahven- ja särkiaineiston keruu sekä näytteiden lukumäärät Iän- ja kasvunmääritys Ahven Särki Käytetyt kasvuparametrit Ahven Särki Ikä- ja kasvuaineiston käsittely ja raportointi Tulokset Ahven Aineiston ikäjakauma Kasvu takautuvan kasvunmäärityksen perusteella Takautuvasti määritetyt vuosiluokkakohtaiset kasvut Särki Aineiston ikäjakauma Kasvu takautuvan kasvunmäärityksen perusteella Takautuvasti määritetyt vuosiluokkakohtaiset kasvut Tulosten tarkastelu Harvanjärven ahvenen ja särjen kasvu Tulosten tarkkuus ja mahdolliset virhelähteet Johtopäätökset... 1 Kirjallisuus Liitteet Kansikuva (Olli Saari): Iänmääritys särjen suomusta.

3 3 1. Johdanto Pohjois-Savossa Sonkajärven kunnassa sijaitseva Harvanjärvi (9 ha) oli -luvun alussa rehevöitynyt pahoin. Järven tilan parantamiseksi aloitettiin vuonna 9 Harvanjärven kunnostus hanke, joka päättyi vuonna 12. Hankkeen päätavoitteena oli parantaa vedenlaatua, kalakantaa, virkistyskäyttömahdollisuutta ja maisemallista arvoa. Merkittävänä toimenpiteenä toteutettiin järvellä teho- ja hoitokalastuksia, jotka aloitettiin jo ennen varsinaisen hankkeen käynnistymistä. Harvanjärven kalaston rakennetta on selvitetty verkkokoekalastuksien avulla vuosina 6 (Kumpulainen 6), 9 (Laulajainen 9) ja 12 (Saari 12). Koekalastusten yhteydessä on kerätty ahvenilta ja särjiltä sekä satunnaisemmin myös muilta saalislajeilta ikä- ja kasvunäytteitä. Niiden avulla voidaan tarkastella kunnostustoimenpiteiden vaikutuksia kalaston ikärakenteeseen ja kalojen kasvunopeuteen. Rehevöityneille järville on tyypillistä särjen hidas kasvunopeus tiheiden särkikalakantojen takia. Yleensä myös ahvenen kasvu on varsin hidasta ainakin ensimmäisinä vuosina, koska se joutuu ensiksi kilpailemaan eläinplanktonravinnosta sameassa vedessä saalistamiseen paremmin sopeutuneiden särkikalojen kanssa (Persson 1986). Hieman isompi kokoisina ahvenet siirtyvät käyttämään ravintonaan pääasiassa pohjaeläimiä (Persson 1983). Mikäli vesistössä on runsaasti isokokoisia särkikaloja, voi kilpailu pohjaeläinravinnostakin olla kovaa, jonka takia ahvenen kasvu saattaa jatkua hitaana ja kalaravintoon siirtyminen viivästyä. Tehokalastuksien seurauksena voi särjen seuraavista vuosiluokista muodostua hyvin suuria (Olin ym. 6), jolloin niiden kasvu saattaa edelleen heiketä kasvaneen ravintokilpailun takia (Sammalkorpi & Horppila ). Kun poistopyynnit ovat riittävän tehokkaita ja useampivuotisia, paranee varsinkin ahvenen kasvu (Sammalkorpi & Horppila ). Nyberg (1998) havaitsi puolestaan särjen kasvun selvästi nopeutuneen Räyringinjärvellä Keski-Pohjanmaalla, kun tehokalastussaalis oli ollut 114 kg/ha. Tässä raportissa esitetään tulokset Harvanjärven ahvenen ja särjen ikäjakaumasta sekä kasvunopeudesta vuosina 6, 9 ja 12 kerätyn aineiston perusteella. 2. Aineisto ja menetelmät 2.1. Ahven- ja särkiaineiston keruu sekä näytteiden lukumäärät Harvanjärvellä vuosina 6 (Kumpulainen 6), 9 (Laulajainen 9) ja 12 (Saari 12) suoritettujen verkkokoekalastuksien yhteydessä oli osalta ahvenista ja särjistä kerätty talteen ikä- ja kasvunäytteitä. Koekalastukset oli suoritettu jokaisena vuotena heinäkuun kahden viimeisen viikon aikajaksolla. Vuoden 6 koekalastuksissa oli käytössä Jyväskylän yliopiston Yleiskatsausverkot, mutta vuosina 9 ja 12 käytettiin Nordic-yleiskatsausverkkoja. Näytekalojen massa oli kirjattu 1 g tarkkuudella. Vuosina 9 ja 12 oli jokaisen kalan pituus mitattu,1 cm tarkkuudella. Sen sijaan vuonna 6 oli pituudeksi ilmoitettu vain pituusluokka, johon kala kuului, 1 cm tarkkuudella. Pituusluokittelu tapahtui siten, että esimerkiksi, 6,4 cm kalat kuuluivat pituusluokkaan 6 cm, 6, 7,4 cm kalat pituusluokkaan 7 cm ja niin edelleen. Samaa pituusluokittelun ideaa, mutta jaettuna 2 cm pituusluokkiin, käytettiin myös esitettäessä tämän raportin aineistoa. Näytekalojen sukupuolta tai sukukypsyyttä ei ollut kirjattu.

4 Lukumäärä (kpl) Lukumäärä (kpl) 4 Kaikilta ahvenilta oli kerätty vähintään toinen operculum (kiduskannenluu). Lisäksi vuonna 6 oli kerätty myös suomuja ja vuonna 12 yhdeksältä isokokoisimmalta yksilöltä sagitta-otoliitit. Särjiltä oli kerätty näytteeksi suomuja, mutta vuonna 6 myös lapillus-otoliitteja ja vuonna 12 cleithrumit (hartian lukkoluut). Tämän tutkimuksen aineistoksi valittiin jokaiselta koekalastusvuodelta vähintään kpl mahdollisimman erikokoista ahventa ja särkeä. Iänkasvunmääritykset yhteensä 278 ahvenesta (Kuva 1) ja 247 särjestä (Kuva 2) (n=128) 9 (n=) 12 (n=) Pituusluokka (cm) Kuva 1. Harvanjärven ahvennäytteiden pituusluokkakohtaiset lukumäärät eri pyyntivuosilta (n=99) 9 (n=4) 12 (n=94) Pituusluokka (cm) Kuva 2. Harvanjärven särkinäytteiden pituusluokkakohtaiset lukumäärät eri pyyntivuosilta.

5 2.2. Iän- ja kasvunmääritys Ahven Ahventen iän- ja kasvunmääritykset tehtiin operculumista. Määritystä varten operculum laitettiin mustalle alustalle ja sitä kasteltiin etanolilla. Valolähteenä käytettiin erillistä kuituvaloa. Varsinainen määritys tehtiin preparointimikroskooppia (-kertainen suurennos) käyttäen, jonka mitta-asteikon avulla mitattiin vuosikasvuvyöhykkeiden leveydet takautuvaa kasvunmääritystä varten. Mittauslinja kulki operculumin keskellä luun tyven korkeimmasta kohdasta ulkoreunaa kohti vuosirenkaisiin nähden kohtisuorassa. Iänmäärityksen varmistamiseksi tehtiin rinnakkainen määritys suomusta muutamalle vuonna 6 pyydetylle ahvenelle sekä otoliitista kaikille vuonna 12 pyydetyille isokokoisimmille yksilöille, joista ko. näytteet oli kerätty (9 kpl) Särki Särkien iän- ja kasvunmääritykset tehtiin suomusta. Jokaisen näytekalan suomupussista valittiin 4 8 kpl mahdollisimman suuria, symmetrisiä ja puhtaita suomuja. Niistä tehtiin polycarbonaattilevylle yksilölliset suomujäljenteet suomuprässin avulla. Suomujäljenteitä tarkasteltiin mikrofilminlukulaitteella (21-kertainen suurennos), jonka näytöltä mitattiin viivoittimen avulla vuosikasvuvyöhykkeiden leveydet takautuvaa kasvunmääritystä varten. Mittauslinja kulki suomun keskuksesta ulkoreunaan takalohkon ja takakulman välisellä alueella siten, että vuosirenkaat olivat mahdollisimman hyvin kohtisuorassa mittauslinjaan nähden. Vuonna 12 pyydetyille särjille tehtiin tarvittaessa rinnakkainen iänmääritys cleihtrumista suomujen vuosirenkaiden tulkitsemisen parantamiseksi Käytetyt kasvuparametrit Ahven Ahventen takautuvassa kasvunmäärityksessä käytettiin Monastyrskyn (193) epälineaarista kasvumallia (Kaava 1). Sitä varten määritettiin allometrisen kasvun korjauskertoimen b arvoksi,8469 tämän tutkimuksen aineistosta sovittamalla pituuden ja operculumin leveyksien aineistoon epälineaarinen regressiomalli (Kuva 3). ( ) (Kaava 1) jossa: L i = kalan pituus iässä i L = kalan pituus pyyntihetkellä S i = operculumin säteen leveys iässä i S = operculumin säteen leveys pyyntihetkellä b = kalan pituuden ja operculumin säteen välisen allometrisen kasvun korjauskerroin

6 Pituus (cm) y =,328x,8469 R² =, Operculumin säde (mm x ) Kuva 3. Harvanjärven ahventen pituuden ja operculumin säteen välinen epälineaarinen riippuvuus Särki Särkien takautuvassa kasvunmäärityksessä käytettiin Fraser-Leen (Bagenal & Tesch 1978) kasvumallia (Kaava 2), joka perustuu kalan pituuden ja suomun leveyden väliseen lineaariseen regressioon. Kasvumallissa käytettiin vakion c arvona Nybergin (1998) määrittämää arvoa 1,7813 (Kuva 4), joka teoreettisesti kuvastaa särjen pituutta ensimmäisten suomujen muodostumishetkellä. Kyseistä arvoa käytettiin, koska Nybergin (1998) aineisto sisälsi myös alle 6 cm särjenpoikasten pituustietoja. Tämän tutkimuksen aineistosta, jossa pienimmät särjet olivat 6 cm, olisi vakion c arvoksi tullut 2,796 (Kuva 4), jota käyttämällä olisi todennäköisesti yliarvioitu särkien pituus 1- vuotiaana. Tämän tutkimuksen suomuaineistoa oli kerännyt useampi näytteenottaja, mutta suomujen ottamiskohtaa kalasta ei ollut vakioitu. Sen takia samankokoisten kalojen suomujen koossa oli merkittävää vaihtelua. Fraser-Leen kasvumallia käyttämällä voitiin kuitenkin pois sulkea kyseinen virhelähde, koska se perustuu aina yksittäisen kalan pituuden ja suomun säteen suhteeseen (vrt. Monastyrksy). ( ) ( ) (Kaava 2) jossa: L i = kalan pituus iässä i L = kalan pituus pyyntihetkellä S i = suomun säteen leveys iässä i S = suomun säteen leveys pyyntihetkellä c = kalan pituus ensimmäisten suomujen muodostumishetkellä

7 Pituus (cm) y =,1992x + 1,7813 R² =, y =,1833x + 2,796 R² =, Suomun säde (mm x 21) Kuva 4. Harvanjärven särkien pituuden ja suomun säteen välinen epälineaarinen riippuvuus. Lihavoituun regressioyhtälöön on y-akselin leikkauspisteeksi (vakio c) lisätty tässä tutkimuksessa käytetty Nybergin (1998) määrittämä arvo 1,7813. Toinen regressioyhtälö (ei-lihavoitu) kuvaa tämän tutkimuksen aineistoa Ikä- ja kasvuaineiston käsittely ja raportointi Ahventen ja särkien ikäjakauma laskettiin sekä koko aineistosta että pituusjakaumaan sovitettuna erikseen jokaiselta pyyntivuodelta. Kalan iän perään lisättiin plusmerkki (+) kuvastamaan viimeisimmän kasvukauden olleen kesken. Takautuvasti määritetyistä kasvuista laskettiin ikäryhmäkohtaiset keskipituudet sekä koko aineistolle että erikseen jokaisen pyyntivuoden aineistolle. Lisäksi takautuvien kasvunmäärityksien avulla kuvattiin vuosiluokkakohtaiset keskimääräiset kasvukäyrät. Takautuvasti määritettyjen kasvujen tulosten esittämisessä ei huomioitu pyyntivuoden lisäkasvua (+), vaan kalojen ikä ilmoitettiin täysinä vuosina (esim. 1-vuotias). 3. Tulokset 3.1. Ahven Aineiston ikäjakauma Harvanjärven ahvenaineisto koostui nuorista yksilöistä, sillä valtaosa ahvenista kuului ikäryhmiin 1 +. Yksikesäisiä, eli + ahvenia ei ollut aineistossa yhtään. Vanhimman ahvenen ikä oli puolestaan 8+, ja 7+ ahveniakin oli vain kaksi yksilöä. Vuoden 9 aineistosta puuttuivat nuorimpien ikäryhmien ahvenet näytteenoton suppeasta pituusjakaumasta (< cm ahvenet puuttuivat) johtuen (Taulukko 1). Kun ikätiedot yhdistettiin tutkimusaineiston pituusjakaumiin, havaittiin että vuonna 12 olisi ahventen ikä voitu karkeasti arvioida koon perusteella noin 16 cm:iin saakka. Muina vuosina ja muissa pituusluokissa oli samanpituisten ahventen iät vaihtelevampia, eikä siten pelkästään pituuden perusteella arvioitavissa (Kuva ).

8 8 Taulukko 1. Harvanjärven ahvennäytteiden ikäryhmäkohtaiset lukumäärät (kpl) pyyntivuosittaisesti. Vuosi Ikäryhmä Yhteensä Yhteensä Kuva. Harvanjärven ahventen ikäryhmä- ja pituusluokkakohtaiset lukumäärät (kpl) eri pyyntivuosina.

9 Pituus (cm) Pituus (cm) Kasvu takautuvan kasvunmäärityksen perusteella Tutkittujen Harvanjärven ahvenen pituus oli 1-vuotiaana keskimäärin 6 cm, 2-vuotiaana 9 cm ja 3- vuotiaana 12 cm. Sen jälkeen kasvu hieman kiihtyi, sillä 4-vuotiaat olivat yleensä yli 1 cm ja seuraavinakin vuosina kasvu jatkui varsin nopeana ainakin 6-vuotiaaksi saakka. 7-vuotiaiden ahventen pituustietoja oli vain kolmelta yksilöltä, joten niiden perusteella laskettu keskipituus ei välttämättä antanut todellista kuvaa Harvanjärven 7-vuotiaiden ahventen koosta (Kuva 6). Kun ahventen yleisimpien ikäryhmien keskipituuksia tarkasteltiin erikseen kaikilta näytteenottovuosilta (6, 9 ja 12), nähtiin vuonna 12 pyydettyjen ahventen kasvun huomattavasti parantuneen 3-vuotiasta eteenpäin verrattuna aiemmin pyydettyihin. Vuoden 12 aineiston ahvenilta mitattiin parhaimmillaan 9 cm vuosikasvuja kasvukausina 2 4. Vuoden 9 aineistoa tulkittaessa on huomioitava, että 6-vuotiaiden keskipituus perustui vain kahden yksilön kasvutietoihin. (Kuva 7) Ikä Kuva 6. Harvanjärven 1 7 -vuotiaiden ahventen ikäryhmäkohtaiset keskipituudet keskihajontoineen takautuvasti määritettyjen pituuksien perusteella Ikä Kuva 7. Harvanjärven 1 6 -vuotiaiden ahventen pyyntivuosi- ja ikäryhmäkohtaiset keskipituudet takautuvasti määritettyjen pituuksien perusteella.

10 Pituus (cm) Takautuvasti määritetyt vuosiluokkakohtaiset kasvut Tutkimusaineistossa oli ahvenia 14 eri vuosiluokasta. Tosin kahden vanhimman vuosiluokan (1998 ja 1999) edustajia oli aineistossa vain yksi yksilö kummastakin. Aineisto koostui myös varsin nuorista yksilöistä, koska vain kolmen vuosiluokan (1998, 1999 ja 2) kasvuhistoriasta saatiin tietoja yli 6-vuotiaista ahvenista. 1- ja 2-vuotiaiden ahventen pituudet olivat samaa suuruusluokkaa kaikissa vuosiluokissa. 3- vuotiaiden keskipituus oli vanhemmissa vuosiluokissa samansuuruinen, mutta kasvanut selvästi aivan nuorimmissa vuosiluokissa (8 ja 9). Lisäksi viimeisimpinä vuosina ( ja 11) sekä vuonna oli yli 3-vuotiaiden ahventen kasvu ollut muita vuosia nopeampaa (Kuva 8) Vuosi 1998 (n=1++) 1999 (n=1++) (n=11++) 1 (n=14++) 2 (n=2+1+) 3 (n=32+2+) 4 (n=2+8+) (n=19+14+) 6 (n=+23+6) 7 (n=+2+6) 8 (n=++24) 9 (n=++22) (n=++27) 11 (n=++1) Kuva 8. Harvanjärven ahventen vuosiluokkakohtaiset takautuvasti määritetyt vuosittaiset keskipituudet kasvukauden alussa. Vuosiluokkakohtaiset näytemäärät (n) on ilmoitettu erikseen jokaiselta näytteenottovuodelta (n = n(6) + n(9) + n(12)) Särki Aineiston ikäjakauma Harvanjärven särkiaineisto koostui enimmäkseen ikäryhmiin 1 6+ kuuluvista yksilöistä. Yksikesäisiä, eli + särkiä ei ollut aineistossa yhtään, mutta vanhempia oli aina ikäryhmään 13+ saakka. Särjen ikäjakauma on nuorentunut pyyntivuosien välillä, sillä lähes kaikki vanhimmat yksilöt oli pyydetty vuonna 6. Vuoden 9 aineistosta puuttuivat nuorimpien ikäryhmien särjet näytteenoton suppeasta pituusjakaumasta (< cm särjet puuttuivat) johtuen (Taulukko 2). Kun ikätiedot yhdistettiin tutkimusaineiston pituusjakaumiin, nähtiin useimpiin pituusluokkiin kuuluvan aina vähintään kahden eri ikäryhmän särkiä. Toisin sanoen, Harvanjärvellä ei särjen pituuden perusteella voida luotettavasti arvioida yksilön ikää (Kuva 9).

11 11 Taulukko 2. Harvanjärven särkinäytteiden ikäryhmäkohtaiset lukumäärät (kpl) pyyntivuosittaisesti. Vuosi Ikäryhmä Yhteensä Yhteensä Kuva 9. Harvanjärven särkien ikäryhmä- ja pituusluokkakohtaiset lukumäärät (kpl) eri pyyntivuosina.

12 Pituus (cm) Pituus (cm) Kasvu takautuvan kasvunmäärityksen perusteella Tutkittujen Harvanjärven särkien pituus oli 1-vuotiaana keskimäärin, cm, 2-vuotiaana 8 cm ja 3- vuotiaana cm. Sen jälkeen kasvu jatkui varsin tasaisena, sillä 1 cm saavutettiin keskimäärin 7- vuotiaana ja cm 11-vuotiaana. Vanhimmissa ikäryhmissä ( vuotiaat) kasvu näyttäisi hieman kiihtyneen, mutta niiden osalta aineisto koostui vain muutamasta poikkeuksellisen nopeakasvuisesta yksilöstä. Siksi niiden perusteella lasketut keskipituudet eivät välttämättä kuvasta luotettavasti Harvanjärven isokokoisten (> cm) särkien kasvua (Kuva ). Tarkasteltaessa särkien ikäryhmäkohtaisia keskipituuksia erikseen kaikilta näytteenottovuosilta (6, 9 ja 12), oli 4-vuotiaista alkaen kasvu hieman parantunut jokaisella pyyntikerralla. Tosin vanhimmissa ikäryhmissä havainnot perustuivat edelleen vain yksittäisiin kaloihin (Kuva 11) Ikä Kuva. Harvanjärven vuotiaiden särkien ikäryhmäkohtaiset keskipituudet keskihajontoineen takautuvasti määritettyjen pituuksien perusteella Ikä Kuva 11. Harvanjärven vuotiaiden särkien pyyntivuosi- ja ikäryhmäkohtaiset keskipituudet takautuvasti määritettyjen pituuksien perusteella.

13 Pituus (cm) Takautuvasti määritetyt vuosiluokkakohtaiset kasvut Tutkimusaineistossa oli särkiä 19 eri vuosiluokasta, mutta vanhimpien vuosiluokkien ( ) aineisto koostui vain muutamista yksilöistä. Niiden osalta tuloksia onkin tulkittava mieluummin yksittäisen kalan kuin koko kyseisen vuosiluokan kasvuhistoriana. 1-vuotiaiden särkien pituus oli varsin samansuuruinen kaikissa vuosiluokissa, mutta 2- ja 3-vuotiaiden pituudessa oli jo enemmän hajontaa. Useimmissa vanhemmissa vuosiluokissa oli nähtävissä kasvun hidastuminen 3-4 vuoden jälkeen, mutta vuosiluokasta 3 alkaen oli kasvu jatkunut varsin tasaisena. Viimeisimpinä vuosina ( ja 11) oli ensimmäisten vuosien jälkeen kasvu jopa kiihtynyt verrattuna vanhempiin vuosiluokkiin (Kuva 12) Vuosi 1993 (n=2++) 1994 (n=1++) 199 (n=++) 1996 (n=3++) 1997 (n=3++) 1998 (n=2++) 1999 (n=4+1+) (n=8++1) 1 (n=11+1+) 2 (n=14+2+) 3 (n=23++4) 4 (n=11+9+6) (n= ) 6 (n=+12+8) 7 (n=++9) 8 (n=++11) 9 (n=++1) (n=++21) 11 (n=++11) Kuva 12. Harvanjärven särkien vuosiluokkakohtaiset takautuvasti määritetyt vuosittaiset keskipituudet kasvukauden alussa. Vuosiluokkakohtaiset näytemäärät (n) on ilmoitettu erikseen jokaiselta näytteenottovuodelta (n = n(6) + n(9) + n(12)).

14 14 4. Tulosten tarkastelu 4.1. Harvanjärven ahvenen ja särjen kasvu Rehevöityneen Harvanjärven tilaa on yritetty -luvulla parantaa vähempiarvoisten kalojen poistopyynneillä sekä kahteen syvänteeseen asetettujen hapettimien avulla. Järvestä on viimeisen kymmenen vuoden aikana poistettu noin 64 kg pääasiassa särkikalaa (Kaija Juutinen, kirjallinen tiedonanto). Tehokkaimmat poistopyynnit toteutettiin vuonna 9, jolloin saalis oli lähes 19 kg eli noin 9 kg/ha. Järven tilaa onkin saatu kohennettua, sillä vedenlaatu on parantunut ja näkösyvyys kasvanut (Harvanjärven vedenlaatutietoja, OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu, haettu ). Kesän 12 verkkokoekalastuksien perusteella on petokalojen osuus kasvanut ja särkikalojen yksikkösaalis pienentynyt (Saari 12), jotka myös ilmentävät järven tilan parantumista (Sammalkorpi & Horppila ). Harvanjärven kunnostuksen vaikutukset näkyvät tämän tutkimuksen perusteella myös ahvenen (Kuva 7) ja särjen (Kuva 11) kasvun nopeutumisena. Hoitokalastuksien tyypillisenä seurauksena muodostuu seuraavien vuosien särkivuosiluokista runsaita (Olin ym. 6). Kilpailu eläinplanktonravinnosta saattaa jatkua kovana, eikä Harvanjärvellä ahvenen ja särjen ensimmäisten vuosien kasvuissa ole tämän tutkimuksen perusteella tapahtunut muutoksia. Poistopyyntien avulla onkin saatu vähennettyä erityisesti isokokoisempien särkikalojen tiheyttä (Kuva, Saari 12), mikä on oletettavasti vähentänyt pohjaeläinravinnosta käytävää kilpailua. Ahvenen ja särjen kasvut ovatkin alkaneet nopeutua niissä pituusluokissa, joissa pohjaeläimet ovat merkittävää ravintoa kummallekin lajille. Ahvenilla kasvun nopeutuminen on tapahtunut 2 3 ikävuoden jälkeen ja se on ollut selkeintä viimeisimpinä vuosina (Kuva 8). Pohjaeläinravinnon paremman saatavuuden myötä ahventen kasvu on nopeutunut ja kalaravintoon siirtyminen aikaistunut. Viimeisimpien vuosien tiheät särkivuosiluokat ovat myös taanneet sen, että pienikokoista kalaravintoa on ollut runsaasti tarjolla. Lisäksi näkösyvyyden kasvaminen on vaikuttanut positiivisesti ahventen saalistusmenestykseen ja siten vaikuttanut kasvun nopeutumiseen (Hagerby ym. ). Puhuttaessa kalojen kasvunopeudesta on aina muistettava myös lämpötila, joka on yksi merkittävimmistä kalojen kasvuun vaikuttavista tekijöistä. Tavallista lämpimämmät kesät ja 11 ovatkin tarjonneet erinomaiset puitteet ahventen nopealle kasvulle. Nykyisin Harvanjärven ahvenet saavuttavat esimerkiksi cm pituuden keskimäärin viidennellä kasvukaudella, jota voidaan pitää suomalaisissa vesistöissä nopeana kasvuna. Harvanjärven särjen kasvu on vanhemmissa vuosiluokissa hidastunut 3 4 ikävuoden jälkeen, mutta sittemmin kasvu on jatkunut tasaisempana tai viimeisimpinä vuosina jopa nopeutunut (Kuva 12). Havaitut muutokset eivät kuitenkaan olleet Räyringinjärveen verrattavaa suuruusluokkaa (Nyberg 1998), missä poistopyyntejä seuranneena vuotena särkien kasvu nopeutui yleisimmissä ikäryhmissä keskimäärin 2-3 cm:llä. Harvanjärven särjenkään kohdalla ei pidä unohtaa sitä, että viime kesien pitkät ja lämpimät kasvukaudet ovat olleet edesauttamassa nopeampaa kasvua, mikä hankaloittaa poistopyyntien vaikutusten arvioimista. Särkikannan ikärakenne on myös nuorentunut, sillä lähes kaikki yli -vuotiaat yksilöt oli pyydetty vuonna 6. Tällä hetkellä särki kasvaa Harvanjärvessä suomalaisittain varsin normaalisti, sillä 1 cm särjet ovat keskimäärin 7-vuotiaita ja cm 11 - vuotiaita.

15 Tulosten tarkkuus ja mahdolliset virhelähteet Tässä tutkimuksessa tehtyjä iänmäärityksiä voidaan pitää todenmukaisina, kun niiden edellytyksenä on, että vähintään 8 % määrityksistä vastaa kalojen todellista ikää (Raitaniemi ym. ). Määritysten luotettavuutta parantaa se, että monille näytekaloille pystyttiin tarvittaessa tekemään rinnakkaiden iänmääritys kahdesta eri luutumasta. Aineiston ongelmallisimmiksi näytteiksi osoittautuivat vuonna 6 kerätyt yli 1 cm särjet. Niistä osalla oli vuosirenkaita ja mahdollisia valerenkaita hyvin tiheässä, eikä niitä voitu varmuudella erottaa toisistaan. Siksi kaikki vuosirenkaita muistuttaneet laskettiin oikeiksi renkaiksi. Näytekalojen pyynnissä käytetyt koeverkot saattoivat osaltaan vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin. Vuonna 6 käytössä olleilla Jyväskylän yliopiston Yleiskatsausverkoilla ei saatu saaliiksi pienikokoisimpia kaloja (Kumpulainen 6), koska tihein solmuväli on,1 cm (Nordic-verkossa, cm). Siksi vuoden 6 aineistossa ei todennäköisesti ole ahventen ja särkien vuosiluokan (ja 4) pienikokoisimpia yksilöitä, jolloin niiden takautuvasti määritetyt pituudet on yliarvioitu. Tutkimuksen ahvenaineistossa oli myös varsin vähän yli 2 cm ahvenia. Siihen saattoi vaikuttaa se, että yleiskatsausverkot pyytävät huonommin isokokoisempia kaloja. Siksi tässä tutkimuksessa on saatettu aliarvioida ahvenen vanhimpien ikäryhmien keskipituuksia (esim. 6- vuotiaat vuosina 9 ja 12, Kuva 8), mikäli aineistossa on korostuneesti ikäryhmien pienikokoisempia yksilöitä. Vuoden 6 näytekalojen kasvutuloksien tarkkuutta vähensi se, että kalojen pituudet oli kirjattu vain 1 cm tarkkuudella, vaikka se saattoi aiheuttaa ±,1, cm vääristymän kalojen todelliseen pituuteen. Tässä tutkimuksessa ei näytekalojen sukupuolta ollut määritetty, joten sen vaikutusta kasvutuloksiin ei voitu tarkastella. On myös huomioitava, että vanhimpien vuosiluokkien ja ikäryhmien tiedot perustuvat havaintoihin yksittäisistä kaloista, eikä niiden avulla saatuja tuloksia kannata yleistää kovin tarkasti. Raportin tuloksien voidaan joka tapauksessa olettaa antavan luotettavan kuvan Harvanjärven ahvenen ja särjen keskimääräisestä kasvun kehittymisestä - luvulla.. Johtopäätökset Rehevöitymisestä kärsineellä Harvanjärvellä useiden vuosien ajan toteutettu ravintoketjukunnostus on parantanut vedenlaatua ja vähentänyt kalojen ravintokilpailua, joiden myötä ahvenen ja särjen kasvunopeus on parantunut vuosina 6, 9 ja 12 kerätyn aineiston perusteella. Ahvenet ovat hyötyneet myös hoitokalastuksen seurauksena syntyneiden voimakkaiden särkivuosiluokkien tarjoamasta helposta ravinnosta sekä viime vuosien helteisistä kesistä, joiden ansiosta kalaravinnonkäyttöön siirtyminen on aikaistunut ja petomaisten yksilöiden kasvu on ollut todella nopeaa. Harvanjärven särjen kasvu on aiemmin hidastunut ensimmäisten vuosien jälkeen, mutta viime vuosina se on pysynyt varsin tasaisena tai paikoin jopa nopeutunut. Lisäksi särkikannan ikärakenne on nuortunut poistopyyntien myötä. Näiden tulosten perusteella voidaan todeta, että Harvanjärvellä tehdyt kunnostustoimenpiteet ovat olleet tehokkaita ja niillä on pystytty vaikuttamaan toivotulla tavalla ahven- ja särkikantojen ikärakenteeseen sekä kasvunopeuteen.

16 16 Kirjallisuus Bagenal T.B. & Tesch F.W Age and growth. Teoksessa: Bagenal T.B. (toim.) Fish production of fresh waters. IBP-handbook 3, (ref. Raitaniemi ym. ). Hagerby A., Blom H., Blindow I. & Andersson G.. Ingreased growth and recruitment of piscivorous perch, Perca fluviatilis, during a transient phase of expanding subemerged vegetation in a shallow lake. Freshw. Biol., Kumpulainen A. 6. Harvanjärven verkkokoekalastukset kesällä 6. Iisalmen reitin kunnostushanke, Lapinlahti. 17 s. Laulajainen J. 9. Verkkokoekalastukset 9. Harvanjärven kunnostus -hanke, Sonkajärvi. s. Monastyrsky G.N Methods of determining the growth of fish lenght by their scales. Trudy nauch. ryb Khozy, 44 (ref. Raitaniemi ym. ). Nyberg K Räyringinjärven särjen kasvututkimus: Tehokalastuksen vaikutus särjen kasvuun vuonna 1996 tehdyn poistopyynnin perusteella. Länsi-Suomen ympäristökeskus, Alueelliset ympäristöjulkaisut 84. Kokkola. 3 s. Olin M., Rask M., Ruuhijärvi J., Keskitalo J., Horppila J., Tallberg P., Taponen T., Lehtovaara A. & Sammalkorpi I. 6. Effects of biomanipulation on fish and plankton communities in ten eutrophic lakes of southern Finland. Hyrdobiologia 3, Persson L Effects of intra- and interspecific competition on dynamics and size structure of a perch (Perca fluviatilis) and a roach (Rutilus rutilus) population. OIKOS 41, Persson L Effects of reduced interspecific competition on recource utilization in perch (Perca fluviatilis). Ecology 67, Raitaniemi J., Nyberg K. & Torvi I.. Kalojen iän ja kasvun määritys. Riistan- ja kalantutkimus. F.G. Lönnberg Oy, Helsinki. 232 s. Saari O. 12. Harvanjärven verkkokoekalastusraportti 12. Harvanjärven kunnostus -hanke, Sonkajärvi. 1 s. Sammalkorpi I. & Horppila J. Luku 13: Ravintoketjukunnostus. Teoksessa: Ulvi T. Lakso E. (toim.). Järvien kunnostus. Suomen ympäristökeskus, Ympäristöopas 114. Helsinki Liitteet Liite 1. Raportin kirjoittajan ja iän- kasvunmääritysten tekijän yhteystiedot. LuK Olli Saari, hankesuunnittelija p olli.m.saari@student.jyu.fi