KUHAN KASVUNOPEUS JA SUKUKYPSYYS ETELÄ- KALLAVEDELLÄ

Transkriptio

1 KUHAN KASVUNOPEUS JA SUKUKYPSYYS ETELÄ- KALLAVEDELLÄ Tapio Keskinen Etelä Kallaveden kalastusalue

2 1 1. Johdanto Kuhasta on tullut 199-luvun aikana kalataloudellisesti merkittävä kalalaji Etelä-Kallavedellä. Istutukset ovat olleet voimaperäisiä ja kannat ovat runsastuneet. Kuhakannan runsautta kuvaava yksikkösaalis on ollut nouseva 198-luvun lopulta lähtien (Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys 1996). Kuhakannoista saatava tuotto ja kuhan luontaisen lisääntymisen edellytykset riippuvat suuresti kalastuksesta. Tällä hetkellä oleellisin kuhakantojen kalastusta koskeva päätös Etelä- Kallavedellä on, että kalastusalueen suosituksen mukaan pääaltaassa alle 5 mm verkkojen käyttö yli viiden metrin syvyisessä vedessä on kielletty välisenä aikana. Kalastuksen säätelyn ja ohjauksen taustatiedoksi tarvitaan tietoa siitä, kuinka nopeasti kuhat kasvavat ja milloin ne saavuttavat sukukypsyyden. Tämän raportin tarkoituksena oli selvittää kuhan kasvunopeutta ja sukukypsyyden saavuttamisikää Etelä-Kallavedellä. Tulokset perustuvat vuosina kerättyyn aineistoon. Lisäksi on esitetty laskelma siitä, kuinka kalastuksen aloittamisaika vaikuttaa kuhakannoista saatavaan tuottoon ja lisääntymismahdollisuuksiin. 2. Aineisto ja menetelmät 2.1. Tutkimusalue ja kuhaistutukset Etelä-Kallaveden kalastusalueen pinta-ala on ha, josta merkittävimmän osan muodostaa Etelä-Kallaveden pääallas ja sen keskisyvyys on 11,5 m (Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys 1996). Elokuussa 25 havaintopisteessä Kallavesi 25 (Pyöreän Hakun eteläpuolella, ympäristökeskuksen valtakunnallinen syvännehavaintopiste) veden väri oli 8 mg Pt/l ja kokonaisfosfori µg/l. Kyseinen havaintopiste edustaa jokseenkin hyvin vedenlaatua Etelä- Kallavedellä, joten se voidaan siis luokitella rehevähköksi ja tummavetiseksi järveksi. Kuhaistutukset Etekä-Kallavedelle olivat alle 1 kpl vuoteen 1993 asti (kuva 1). Tämän jälkeen kesänvanhoja kuhia on istutettu vuosittain yli 1 kpl. Huippuvuosi oli 1998, jolloin istutusmäärä oli lähes 3 kpl. Kuhaistusten arvo vuoden 25 hintojen mukaan laskettuna on ollut suurimmillaan yli 4 (kuva 2). Istutusten arvo riippuu kappalemäärän lisäksi poikasten koosta. Kuhanpoikasen koon kasvaessa istutusten tuoton on todettu nousevan. Vuosina poikaset olivat suurimpia vuonna 1997, jolloin keskipituus oli 75,2 mm.

3 kpl Kuva 1. Kuhaistutukset (kpl) Etelä-Kallavedelle vuosina , 4, 35, 3, 25, 2, 15, 1, 5,, Kuva 2. Etelä-Kallavedelle tehtyjen kuhaistutusten rahallinen arvo ( ) vuosina Näytekalat ja näytteiden käsittely Kuhanäytteet kerättiin pääosin alkuvuoden ja syksyn 25 aikana. Muutamia näytteitä saatiin myös alkuvuoden 26 kuhasaaliista. Näytekuhat oli pyydetty verkolla, troolilla ja rysällä. Näytekuhien pituus mitattiin millimetrin tarkkuudella ja massa punnittiin pienemmistä näytekaloista kahden ja suuremmista näytekaloista viiden gramman tarkkuudella. Suomunäyte otettiin kyljestä kylkiviivan alapuolelta. Osasta näytekuhista otettiin talteen myös pää, josta myöhemmin irroitettiin otoliitit. Tavoitteena oli ottaa näytteitä siten, että näytekaloja olisi tasaisesti eri kokoluokista ja sukupuolista. Näytteitä pyrittiin keräämään 1 g painoluokkavälein

4 3 alkaen alle 2 g ja päättyen yli 2 g. Kustakin painoluokasta oli tarkoitus kerätä 2 näytekalaa, joista puolet koiraita ja puolet naaraita. Käytännössä näytekaloja oli helposti saatavissa 1 3 g painoon asti. Yli 1 3 g näytekaloja oli jo vaikeampi saada ja yli 1 6 g oli saaliissa hyvin vähän. Painoluokista g näytekaloja saatiin vain muutamia, koska ne puuttuivat saaliista lähes kokonaan (taulukko1). Pienimmät näytekalat olivat pituudeltaan alle 25 mm ja suurimmat yli 7 mm (kuva 3). Taulukko 1. Näytekuhien jakaantuminen sukukypsiin ja immatuureihin yksilöihin kokoluokittain. kokoluokka (g) koiraat (kpl) naaraat (kpl) immatuurit (kpl) < 2 g g g g g g g g g g g g g g g g g g g 1 2 >2 g 1 12 yhteensä

5 kpl >7 pituusluokka, mm Kuva 3. Etelä-Kallavedeltä vuosina kerättyjen näytekuhien pituusjakauma. Suomuja tarkasteltiin mikrokortinlukulaitteella 4-kertaisella suurennoksella. Vuosirenkaiden etäisyydet suomun keskipisteestä ja suomun säde mitattiin antero-lateraalisesta sektorista. Suomusta tehty iänmääritys varmistettiin otoliitista tarvittaessa, mikäli otoliittinäyte oli otettu. Otoliitti katkaistiin keskeltä painamalla pinseteillä otoliittia kämmentä vasten. Katkaisupinta hiottiin vesihiomapaperilla ja otoliitin puolikkaita kylvetettiin 15-2 minuuttia neutraalipunaliuoksessa (Raitaniemi ym. 2). Värjättyjä otoliitteja tarkasteltiin mikroskoopilla 2-4-kertaisella suurennoksella. Kuhan pituus laskettiin takautuvasti kaavalla L i = (S i /S),9 x (L t -41,95)+41,95 (Keskinen & Marjomäki 23), jossa L i = kuhan pituus iässä i S i = etäisyys suomun keskustasta vuosirenkaaseen i S = suomun säde L t = kuhan pituus pyyntihetkellä. Näytekalat, jotka oli pyydetty jaksolla lokakuun lopusta vuoden loppuun, tulkittiin ko. vuosi täydeksi vuodeksi. Näin saatiin suurempi aineisto takautuvaa kasvunmääritystä varten. Ikäryhmäkohtaiset keskipituudet laskettiin koko aineistosta sekä erikseen vuosiluokille Kuhan pituus muunnettiin massaksi (kuva 4) aineistosta määritetyllä yhtälöllä massa (g) =,2 * pituus (mm) 3,2749

6 y = 2E-6x 3,2749 R 2 =,9873 massa,g pituus,mm Kuva 4. Kuhan pituuden ja massan välinen riippuvuus Etelä-Kallavedeltä vuosina kerätyssä aineistossa. Näytteenoton yhteydessä määritettiin kuhien sukupuoli sekä sukukypsyys. Jokaisesta pituusluokasta laskettiin sukukypsien kalojen osuus. Tämän perusteella arvioitiin kuhan sukukypsyydensaavuttamisikä ja koko Etelä-Kallavedellä. 3. Tulokset Näytekalat kuuluivat vuosiluokkiin (kuva 5). Selvästi runsain oli vuosiluokka 2, johon kuului yli puolet näytekaloista. Pääosa näytekuhista oli siis 5- ja 6-vuotiaita (kuva 6). Erilaiset jakaumat vuosiluokka- ja ikäjakaumissa johtuvat siitä, että näytekaloja oli pyydetty kahtena vuotena kpl vuosiluokka Kuva 5. Etelä-Kallavedeltä kerättyjen näytekuhien jakautuminen vuosiluokittain.

7 6 kpl ikä, vuotta Kuva 6. Etelä-Kallavedeltä kerättyjen näytekuhien jakautuminen eri ikäryhmiin Kuha saavuttaa Etelä-Kallavedellä lakisääteisen alamitan (37 cm) keskimäärin viidennen kasvukauden aikana (kuva 7). Pituuskasvu on lähes lineaarista kuudenteen vuoteen asti, jonka jälkeen se hieman hidastuu. 5 cm:n pituus ylittyy keskimäärin seitsemännen kasvukauden aikana. Massaksi muutettuna 4-vuotiaat kuhat ovat keskimäärin hieman yli 3 g ja 5-vuotiaat 65 g, eli massa on kaksinkertaistunut yhden vuoden aikana (kuva 8). Kuusivuotiaan kuhan keskimääräinen massa on jo yli kilon. pituus, mm ikä, vuotta Kuva 7. Kuhan keskimääräinen ikäryhmäkohtainen takautuvasti laskettu keskipituus (± keskiarvon keskivirhe) Etelä-Kallavedellä.

8 7 7 6 massa, g ikä, vuotta Kuva 8. Keskimääräinen kuhan massa ikäryhmittäin takautuvasti laskettujen pituuksien perusteella Etelä-Kallavedellä. Sukupuolten kasvunopeus on samanlainen aina seitsemänteen vuoteen asti, jonka jälkeen naaraat kasvavat hieman koiraita nopeammin (kuva 9). pituus, mm ikä, vuotta koiras naaras Kuva 9. Kuhanaaraiden ja -koiraiden keskimääräinen ikäryhmäkohtainen takautuvasti laskettu keskipituus (± keskiarvon keskivirhe) Etelä-Kallavedellä. Vuosiluokkien kasvussa ei näy eroja neljänteen vuoteen asti, jonka jälkeen kuitenkin vuosiluokan 21 kuhat ovat kasvaneet muita nopeammin (kuva 1).

9 8 pituus, mm ikä, vuotta Kuva 1. Vuosiluokkien keskimääräinen ikäryhmäkohtainen takautuvasti laskettu keskipituus (± keskiarvon keskivirhe) Etelä-Kallavedellä. Kaikki pituudeltaan alle 35 mm olleet kuhat olivat vielä immatuureja eli eivät olleet sukukypsiä (kuva 11) mm kuhista osa koiraista oli jo sukukypsiä ja käytännössä kaikki koiraat olivat 45 mm pituudessa sukukypsiä. Ensimmäiset naaraat maturoituvat vasta yli 4 mm pituisina ja kaikki naaraat olivat sukukypsiä vasta yli 5 mm pituisina. Ensimmäiset koiraat tulevat sukukypsiksi jo 4-vuotiaina ja 6-vuotiaana ilmeisesti kaikki koiraat ovat sukukypsiä (kuva 12). Ensimmäiset naaraat maturoituvat 5-vuotiaana ja 7-vuotiaana lähes kaikki naaraat ovat sukukypsiä. 1 % 8 % 6 % 4 % 2 % immatuuri naaras koiras % >7 pituusluokka, mm Kuva 11. Sukukypsien naaraiden, koiraiden ja immatuurien kuhien osuus pituusluokittain Etelä- Kallavedellä.

10 9 1 % 8 % 6 % 4 % immatuuri naaras koiras 2 % % ikä, vuotta Kuva 12. Sukukypsien naaraiden, koiraiden ja immatuurien kuhien osuus ikäryhmittäin Etelä- Kallavedellä. 4. Tulosten tarkastelu Keski-Suomesta kerätyn aineiston perusteella vedenlaadultaan Etelä-Kallavettä vastaavissa järvissä kuhan keskipituus 3-vuotiaana oli mm (Keskinen & Marjomäki 23), kun se oli Etelä-Kallavedellä 236 mm. Suurissa järvissä kuhan kasvun on todettu olevan hitaampaa kuin vedenlaadultaan vastaavissa pienissä järvissä, mikä saattaa johtua veden lämpötilasta (Keskinen & Marjomäki 23). Pohjois-Kallavedellä 199-luvulla tehtyjen kasvumääritysten mukaan kuhan kasvu oli hitaampaa, sillä alamitta ylittyi vasta kuudentena kasvukautena (Kontila 1996). Osasyynä kasvun paranemiseen saattavat olla muutamat 2-luvun alun lämpimät kesät, jotka ovat nopeuttaneet kuhan kasvua. Vuosiluokkien kasvua verrattaessa nuorin vuosiluokka (21) näyttäisi kasvaneen edeltäviä nopeammin. Tämä saattaa johtua lämpimistä kesistä tai nopeimmin kasvaneiden yksilöiden valikoitumisesta ensimmäisenä kalastuksen kohteeksi. Koska näytteenotossa pyrittiin saamaan kaloja kaikista kokoluokista, ei aineiston perusteella voida verrata vuosiluokkien vahvuuksia. Kuitenkin vuosiluokka 2 esiintyy aineistossa erittäin runsaana, vaikka istutusmäärät olivat vuosia 1999 ja 21 pienemmät. Vuoden 1998 runsaat istutukset eivät näy saaliissa mitenkään erityisen vahvana vuosiluokkana, mutta näin vanhojen kuhien määrä aineistossa on liian pieni varmojen päätelmien tekoon. Pohjois-Kallavedellä kuhakanta vahvistui jo ennen runsaita istutuksia (Kontila 1996). Istutusten tuloksellisuuden arviointi tässä työssä kerätyn aineiston perusteella ei kuitenkaan ole mahdollista. Muutaman peräkkäisen vuosiluokan runsas esiintyminen aineistossa viittaa siihen, että kuhan kalastus Etelä-Kallavedellä on tehokasta ja saalis perustuu vain 2-3 vuosiluokkaan kerrallaan. Ilmeisesti yli 4 cm pituiset kalat pyydetään pois muutamassa vuodessa. Tähän viittaa myös ammattikalastuksen kuhasaaliin suuri vuotuinen vaihtelu.

11 1 Kuhan ravintoa ei tässä työssä selvitetty, mutta kuhan tiedetään suosivan kuoretta ja ahventa, mikäli näitä on tarjolla (Peltonen ym. 1996, Vehanen ym. 1998, Keskinen & Marjomäki 24). Pohjois-Kallavedellä 199-luvulla tehdyn tutkimuksen mukaan kuhan pääasiallinen ravintokohde oli kuore (Paalavuo ym. 1998). Naaraat saavuttavat sukukypsyyden noin vuotta myöhemmin kuin koiraat. Lohjanjärvellä kuha saavuttaa sukukypsyyden suunnilleen samankokoisena kuin Etelä-Kallavedellä. Tällöin 45-5 mm verkoilla tapahtuva kalastus verottaa tällöin naaraita, jotka eivät ole ehtineet kutea vielä kertaakaan (Lehtonen & Miina 1988). Etelä-Kallavedellä kalastuksen aloittaminen vasta 7- vuotiaista kaloista turvaisi ainakin yhden kutukerran kaikille kuhille. 5. Potentiaalinen kuhatuotto ja kalastuksen aloittamisajankohta Kalastuksen aloittamisajankohdan vaikutusta vuosiluokasta saatavaan tuottoon selvitettiin teoreettisen laskelman avulla. Tuotto laskettiin tuhatta yksivuotiasta kuhaa kohden. Ensimmäisen kesän kuolevuutta ei siis otettu huomioon, jolloin laskelmaa voidaan soveltaa myös istukkaisiin. Luonnollisen kuolevuuden oletettiin olevan toisena vuonna (istukkailla ensimmäinen järvivuosi) n. 8 %, kolmantena vuonna n. 6 %, neljäntenä vuonna n. 3 % ja tämän jälkeen n. 1 % vuosittain. Kasvutietoina käytettiin tässä työssä Etelä-Kallavedeltä määritettyjä ikäryhmäkohtaisia keskiarvoja. Ensimmäisessä vaihtoehdossa kalastus aloitettiin viidennen kasvukauden jälkeen, jolloin keskimääräinen pituus oli 4 mm. Kalastus vaikutti kolmen vuoden ajan 5 % vuotuisella teholla ja neljäntenä kalastusvuotena kaikki jäljellä olevat kuhat pyydettiin pois. Tällä strategialla tuottoa tuhatta yksivuotiasta kuhaa kohti saatiin 65 kg. 5-vuotiaista kuhista alle puolet on sukukypsiä, joten saaliista suuri osa pyydetään ennen ensimmäistä kutukertaa. Kappalemääräisestä saaliista yli puolet saadaan ensimmäisenä vuotena käytetyillä oletuksilla. Toisessa tarkastellussa vaihtoehdossa kalastus aloitettiin kaksi vuotta myöhemmin eli kuhien ollessa 7-vuotiaita ja pituudeltaan 52 mm. Kalastusteho oli vastaava kuin edellisessä laskelmassakin. Tuotto tuhatta yksivuotiasta kohti oli 13 kg eli 1,5-kertainen edelliseen esimerkkiin verrattuna. 7-vuotiaista kuhista lähes kaikki ovat sukukypsiä ja suurimmalla osalla on ollut mahdollisuus kutea ainakin kerran, sillä 6-vuotiaista kuhista 9 % on jo sukukypsiä. Esitetyt laskelmat perustuvat oletukseen, että luonnollinen kuolleisuus aikuisilla kuhilla on pieni. Telemetrialähettimellä merkittyjen kuhien perusteella luonnollinen kuolevuus tehokkaasti kalastetulla Pohjois-Päijänteen alueella on hyvin pientä ja kuolevuus on lähes täysin kalastuskuolevuutta (Keskinen, julkaisematon aineisto). Laskelmassa oletetaan myös, että kuhabiomassan kasvaessa ravintoa riittää eikä esim. kasvunopeus hidastu. Vaikka esitetyt luvut eivät olisikaan tarkkoja, antaa niiden keskinäinen vertailu kuitenkin kuvan kalastuksen ajoittamisen vaikutuksesta tuottoon. 6. Kirjallisuus Keskinen, T. & Marjomäki, T.J. 23: Growth of pikeperch in relation to lake characteristics: total phosphorus, water colour, lake area and depth. Journal of Fish Biology (23) 63,

12 11 Keskinen, T. & Marjomäki, T.J. 24: Diet and prey size spectrum of pikeperch in lakes in central Finland. Journal of Fish Biology (24) 65, 1-7. Kontila, P. 1996: Kuhan yksikkösaaliin muutokset ja kasvu sekä niihin vaikuttavat tekijät Pohjois-Kallavedellä Valtion kalatalousoppilaitos. Opisto A. Paalavuo, M., Muje, P. & Lankisch, N. 1998: Kuhan (Stizostedion lucioperca) kasvu ja ravinto Kallavedessä sekä kahden iänmääritysmenetelmän vertailu kuhalla. Publications of Karelian Institute 122,57-6. Peltonen, H., Rita, H. & Ruuhijärvi, J. 1996: Diet and prey selection of pikeperch (Stizostedion lucioperca (L.)) in Lake Vesijärvi analysed with a logit model. Annales Zoologici Fennici 33, Raitaniemi, J., Nyberg, K. & Torvi, I. 2: Kalojen iän ja kasvun määritys. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Helsinki 2. Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys 1996: Etelä-Kallaveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma. Moniste 4 s. Vehanen, T., Hyvärinen, P. & Huusko, A. 1998: Food consumption and prey orientation of piscivorous brown trout (Salmo trutta) and pikeperch (Stizostedion lucioperca) in a large regulated lake. Journal of Applied Ichthyology 14,