Kestävän kalastuksen periaate kalakantojen hoidossa (KESKALA) hankkeen toimintakertomus vuodelta 2005

Transkriptio

1 Mikko Olin, Hannu Lehtonen ja Kari Saulamo Bio ja ympäristötieteiden laitos, Helsingin yliopisto Kestävän kalastuksen periaate kalakantojen hoidossa (KESKALA) hankkeen toimintakertomus vuodelta Tausta ja tavoitteet Kestävän kalastuksen periaate kalakantojen hoidossa hanke (KESKALA ) käynnistettiin Helsingin yliopiston Bio ja ympäristötieteen laitoksen toimesta ja pääasiassa Bergsrådet Bror Serlachius Stiftelsen rahoittamana kesäkuun alussa 25. Hankkeen yleistavoitteena on määrittää keskeisimmät kalayhteisön tilaan vaikuttavat tekijät ja kehittää tämän tiedon pohjalta kalastuksen ja kalavesien hoidon strategia, joka ohjaa kalastusta kalavarojen kestävän käytön periaatteiden mukaisesti. Kyseessä on kokonaisvaltainen kalojen elinympäristöä ja kalastusta koskeva tutkimus, jossa kiinnitetään huomiota erityisesti kestävän kalastuksen periaatteisiin ahven ja haukikantojen hyvän tuotannon ja luontaisen lisääntymisen turvaamisessa. Vuonna 25 tavoitteina oli tehdä kalaston ja muun vesiekosysteemin perusselvitykset isommalle järvijoukolle (11 järveä, taulukko 1), joiden joukosta valittaisiin hankkeelle sopivat kohdejärvet. Kohdejärvien etsinnässä keskityttiin Riista ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) Evon Riistan ja kalantutkimusaseman läheisiin vesiin, koska näistä järvistä oli olemassa aikaisempia kalastoja vedenlaatutietoja, ja lisäksi osa järvistä on kokonaan rauhoitettu tutkimuskäyttöön. Hankkeen käytännön toteutuksen kannalta Evon järvet olivat hyvä vaihtoehto myös sikäli, että em. asemalla on asianmukaiset tilat ja kalusto lainattavissa järvitutkimusta varten. Taulukko 1. Tutkimusjärvien pinta ala ja syvyys. Iso Valkjärvi on jaettu kahteen osa alueeseen kaksinkertaisella muoviseinämällä. Järvi Pinta ala (ha) Suurin syv. (m) Iso Valkjärvi, Iso Valkjärvi, Pitkäniemenjärvi Tutkimukset Kalaston suuruusluokka ja rakenne selvitettiin verkkokoekalastuksella (Nordic yleiskatsausverkko, ositettu satunnaisotanta). Verkkokoekalastukset tehtiin heinä elokuussa ja kullakin järvellä käytiin 3 kertaa, pyyntiponnistus vaihteli 6 18 verkkoyön välillä järven koosta riippuen. Petokaloja pyydettiin lisäksi harvoilla verkoilla (3, 35, 45, 55 mm) samanaikaisesti Nordic pyyntien kanssa (kaikkiaan 6 8 verkkoa/järvi). Ahvenen, särjen ja hauen ravintotutkimusta varten ravintonäytekaloja pyydettiin verkoilla (solmuvälit 12, 15, 2 ja 25 mm) aamu tai iltapäivällä n. 2 h aikana (2 3 kertaa/järvi, yhteensä 7 14 verkkoa). Lisäksi haukea tavoiteltiin uistinpyynnillä (8h/järvi). Edellä mainittujen kalastusten saaliin joukosta poimittiin kokoluokittain satunnaisesti ahvenia ja särkiä (n. 15/järvi), sekä kaikki hauet ikä ja kasvututkimuksia varten. Kaikki vahingoittumattomina pyydetyt hauet vapautettiin suomunäytteen ottamisen ja pituusmittauksen jälkeen. 1

2 Eläinplanktonyhteisön tiheys ja rakenne kartoitettiin suuntaa antavasti kahdella näytteellä heinäkuun puolessa välissä ja heinä elokuun vaihteessa. Pohjaeläinnäytteet otettiin (syvänne ja litoraali, Ekman noudin ja planktonhaavi 18 m) Järvien veden laatu tutkittiin maaliskuussa, heinä elokuussa ja lokakuussa. Maalis lokakuun näytteet otettiin Lammin biologisen aseman (BA) ja RKTL:n toimesta, kesäaikaisesta näytteenotosta huolehti Bio ja ympäristötieteiden laitos. Näytteistä tutkittiin mm. tärkeimmät ravinteet, klorofyllia, happi, ph, väriluku ja näkösyvyys. Lisäksi käytössä oli BA:n ja RKTL:n keräämä 1 vuoden havaintosarja. 3. Tulokset 3.1 Kalastotutkimukset Verkkokoekalastusten kokonaisyksikkösaaliit olivat,35 1,19 kg/verkko. Rehevillä järvillä vastaava saalis on yleensä ollut 1 5 kg/verkko. Kokonaisyksikkösaaliin paino oli suurin Haukijärvellä, Pitkäniemenjärvellä ja Hokajärvellä sekä pienin Majajärvellä ja Isolla Valkjärvellä (kuva 1). Saalis oli pääasiassa ahventa, särkeä ja haukea. Lahnaa saatiin eniten Haukijärveltä, sekä jonkin verran Isolta Ruuhijärveltä, Hokajärveltä ja Pitkäniemenjärveltä. Pitkäniemenjärvi oli muihin järviin verrattuna kalastoltaan selvästi monipuolisempi, sillä saaliin joukossa oli jonkin verran kiiskiä ja salakoita sekä muutama kuha ja toutain. Myös Hokajärveltä saatiin jonkin verran suurikokoista salakkaa. Särjen ja lahnan risteytymä oli Ison Ruuhijärven saaliissa melko yleinen. Isolta Valkjärveltä saatiin ravintonäytepyynneissä myös useita siikoja. g / verkko Ahven Kuha Kiiski Hauki Made Särki Salakka Lahna Toutain Sorva SäLa IVA_autio IVA _mökki Pitkäniemenjärvi kpl / verkko Ahven Kuha Kiiski Hauki Made Särki Salakka Lahna Toutain Sorva SäLa IVA_autio IVA _mökki Pitkäniemenjärvi Kuva 1. Verkkokoekalastusten lajikohtaiset paino ja lukumääräsaaliit (g ja kpl / verkko) tutkimusjärvillä 25. Hajonnat kuvaavat kokonaissaaliin 95% luottamusväliä. SäLa=särkilahna. 2

3 Kokonaisyksikkösaaliin lukumäärä oli suurin Haarajärvellä, Hokajärvellä ja Haukijärvellä, sekä vähäisin Pitkäniemenjärvellä ja Isolla Valkjärvellä (kuva 1). Lukumääräisesti saaliissa oli eniten särkiä ja ahvenia. Erityisesti Haarajärveltä saatiin paljon pienikokoisia särkiä. Saalisosuuksia tarkasteltaessa ahvenkalojen paino osuus oli suurin Isolla Valkjärvellä. Särkikalojen osuus ylitti 5% Hokajärvellä, Haukijärvellä ja Isolla Ruuhijärvellä. Petokalojen (hauki ja >15 cm ahven) paino osuus oli kaikilla kohdejärvillä, Hokajärveä lukuun ottamatta, 3 % tai suurempi. Suurimmat petokalaosuudet olivat Hautajärvellä, johtuen hauesta, ja Isolla Valkjärvellä ja Majajärvellä johtuen petoahvenesta. Särkikalojen lukumääräosuus oli ahvenkaloja suurempi melkein kaikilla järvillä paitsi Isolla Valkjärvellä ja Isolla Ruuhijärvellä. Ahvenen painoyksikkösaalis oli suurin Isolla Valkjärvellä ja pienin Haukijärvellä. Petokaloiksi luokiteltujen ahventen painosaalis oli suurin Ison Valkjärven alueella 1 sekä Iso Ruuhijärvellä, Haarajärvellä ja Pitkäniemenjärvellä. Haukijärveltä ei saatu lainkaan yli 15 cm ahvenia. Ahventen keskipaino oli suurin Majajärvellä ja Pitkäniemenjärvellä. Ahvenen lukumääräyksikkösaalis oli suurin Ison Valkjärven alueella 1, Haarajärvellä ja Isolla Ruuhijärvellä. ja Pitkäniemenjärvi antoivat pienimmät lukumääräsaaliit. Petoahvenen lukumääräyksikkösaalis oli Isolla Valkjärvellä selvästi suurempi kuin muualla. Pituusjakaumien perusteella vuonna 25 kuoriutuneita (<5 cm) ahvenia saatiin suhteellisen runsaasti Ison Valkjärven 2 puolelta, Hautajärveltä, Majajärveltä ja Isolta Ruuhijärveltä (kuva 2). Isoja >3 cm ahvenia oli saaliin joukossa Majajärvellä, Pitkäniemenjärvellä, Isolla Ruuhijärvellä ja Haarajärvellä. Todennäköisesti vuotiaita särkiä (4 cm) oli saaliissa vain Hauki ja Hautajärvellä. Isolla Ruuhijärvellä särjet olivat kookkaampia ja Hauta ja Haarajärvellä pienempiä kuin muilla kohdejärvillä. Hauen uistinpyynnissä saalis oli suurin Hautajärvellä (n=21), Isolla Ruuhijärvellä (n=17), Pitkäniemenjärvellä (n=17) ja Majajärvellä (n=16). Tuloksiin vaikutti sään nopea kylmeneminen pyyntijaksolla, mikä lienee vähentänyt erityisesti Haarajärven, Haukijärven ja Ison Valkjärven saalista. Suurimmat ( 8 cm) hauet saatiin Haarajärveltä, Isolta Ruuhijärveltä, Hautajärveltä, Majajärveltä ja Haukijärveltä. Pitkäniemenjärven haukien keskipituus oli pienempi kuin muilla järvillä. Osuus kokonaissaaliista (%) Iso Valkjärvi 1, n=19 n=32 6 2, n= n= n= n= n= Pituusluokat (cm) Kuva 2. Ahvenen pituusjakaumat tutkimusjärvillä vuonna 25. n= n=69 6 Pitkäniemenjärvi

4 Pituus (cm) IVA a IVA_m Hauki Maja Hauta Hoka Pitkän Iso R Haara 1 v 2 v 3 v 4 v 5 v 6 v 7 v 8 v Kuva 3. Ahvenen kasvu tutkimusjärvillä vuoden 25 aineiston perusteella. Ahvenen kasvu kohdejärvillä oli yleisesti varsin hidasta (kuva 3). Naaraat kasvoivat koiraita selvästi nopeammin. Haarajärvellä ja Isolla Ruuhijärvellä ahven kasvoi nopeammin kuin muilla kohdejärvillä. Myös Pitkäniemenjärvellä kasvu oli keskimääräistä nopeampaa, mutta yksilöiden välillä kasvunopeudessa oli suuria eroja. Majajärvellä ja Haukijärvellä kasvu oli erityisen hidasta. Alle 12 cm:n pituiset ahvenet söivät pääasiassa vesikirppuja ja hankajalkaisia. Keskikokoiset (12 16 cm) käyttivät enimmäkseen pohjaeläimiä mm. surviaissääsken ja sulkasääsken toukkia. Tätä isommilla kalaravinnon (+ ahven, Haarajärvellä myös särki) osuus oli yleensä huomattava. Haarajärvellä ja Pitkäniemenjärvellä kalaravinnon osuus oli keskimääräistä suurempi, ja jo < 12 cm ahvenet käyttivät myös kaloja ravinnokseen. Isolla Valkjärvellä ja Haukijärvellä kalaa oli mahanäytteissä hyvin vähän. Isolla Ruuhijärvellä sulkasääski oli selvästi tärkein ravintokohde. Kasvukäyrän muodon perusteella näytti siltä, että keskikokoisen, pohjaeläinravintoa käyttävän ahvenen kasvu oli hitaimmillaan, mutta nopeutui kalaravintoa käyttävillä isoimmilla yksilöillä. Pohjaeläinravinnon määrä lienee siis kasvua rajoittava tekijä. Särjen ja hauen kasvu ja ravintoaineistot kesältä 25 analysoidaan talvella 26. Ikä 3.2 Eläinplankton ja pohjaeläimet Äyriäisplanktonin tiheydet olivat varsin pieniä. Suurin tiheys havaittiin Majajärvellä (2,2 kpl/l) ja pienin Haarajärvellä (1,4 kpl/l). Vesikirppujen keskipituudet vaihtelivat välillä,31,7 mm (Hauta ). Pohjaeläintiheys sekä litoraali, että syvännepisteessä oli selvästi suurin Isolla Ruuhijärvellä. Litoraalinäytteissä oli pääasiassa surviaissääsken toukkia, syvännenäytteissä sekä surviaissääsken että sulkasääsken toukkia. 4

5 3.4 Veden laatu Kokonaisfosfori (TP) kohdejärvillä oli yleisesti alle 2 g/l paitsi Isolla Ruuhijärvellä ja Hautajärvellä, joilla pitoisuus oli keskimäärin n. 5 g/l. Em. järvet näyttäisivät rehevöityneen viimeisen 1 vuoden aikana. ja Iso Valkjärvi olivat kohdejärvistä vähäravinteisimmat. Kesän 25 (1 näyte 12.7.) pitoisuudet olivat yleensä kevät /syysarvoja pienemmät paitsi Majajärvellä ja Isolla Ruuhijärvellä, joista jälkimmäisellä mitattiin fosforia jopa 1 g/l. Kokonaistyppipitoisuudessa ei ollut yhtä selviä eroja järvien välillä, mutta Hautajärvellä ja Isolla Ruuhijärvellä pitoisuus oli typenkin osalta suurin (ka 8 9 g/l). Hoka ja Haarajärvellä typen pitoisuus oli pienin (ka 45 5 g/l). Kuten fosforinkin kohdalla, kesäpitoisuudet (12.7.) olivat kevät /syysarvoja pienemmät paitsi Majajärvellä ja Isolla Ruuhijärvellä. Kevättalven happipitoisuuksien perusteella hapettomuutta esiintyy alusvedessä säännöllisesti kaikilla muilla järvillä paitsi Haara ja Pitkäniemenjärvellä. Kesän 25 tutkimuksissa alusveden hapettomuutta havaittiin Isolla Valk (alue 1), Hauki, Isolla Ruuhi, Maja ja Hautajärvellä. Majajärvellä happiongelmia oli vielä lokakuun pohjaeläinnäytteenoton aikaan Happamuuden ei pitäisi aiheuttaa kohdejärvien kaloille ongelmia lukuun ottamatta Iso Valkjärven 2 puolta, jossa ph oli aika ajoin alle 5,5, mikä voi haitata särjen selviytymistä. Väriluvussa oli järvien välillä suuria eroja. Hauki, Hauta, Maja ja olivat kohdejärvistä ruskeavetisimpiä (ka: mg Pt/l). Iso Valk, Hoka ja olivat kirkasvetisimpiä (ka: mg Pt/l). Vastaavasti kesän 25 näkösyvyys oli pienin em. ruskeavetisillä järvillä,8 m) ja suurin Iso Valkjärvellä (n. 3 m). Kasviplanktonin määrää ilmentävän klorofylli a:n pitoisuus oli Iso Ruuhijärvellä poikkeuksellisen suuri 127 g/l, muilla kohdejärvillä pitoisuus oli alle 1 g/l ja Iso Valkjärvellä n. 2 g/l. Kasviplanktonin ravinteiden hyödyntämistehokkuutta kuvaava klorofylli a : TP suhde kasvoi TPpitoisuuden myötä, mikä viittaisi kasviplanktonin fosforirajoitteisuuteen. HOKA hankkeen reheviin järviin verrattuna em. suhde oli kuitenkin selvästi pienempi. 4. Kohdejärvien valinta Tutkimustulosten perusteella kohdejärviksi valittiin suunnittelukokouksessa kaksi järviparia, näille vertailujärvet, sekä kahtia jaettu Iso Valkjärvi. ja toimivat parina, koska ovat kooltaan ja veden laadultaan samankaltaisia. Iso Mustajärvi valittiin vuoden 25 tutkimusjärvien ulkopuolelta vertailujärveksi em. järviparille RKTL:n aikaisempien tutkimustulosten perusteella. ja valittiin pariksi veden laadun samankaltaisuuden perusteella. Valkea Kotinen, jossa on meneillään RKTL:n ja BA:n yhteistutkimus, on tämän parin vertailujärvi. 5. Jatkosuunnitelmat Vuoden 26 tavoitteena on tehdä varsinaisilla kohdejärvillä kattava perustilanteen selvitys, johon sisältyvät kalakannan tiheys, rakenne, tuotanto ja kulutus, kalojen ravintoeläinyhteisöjen (pohjaeläimet ja eläinplankton) koko ja rakenne, sekä perustuotanto, ravinteet ja fysikaalis kemialliset ominaisuudet. Kenttätyöt tehdään Helsingin yliopiston Bio ja ympäristötieteiden laitoksen, Lammin Biologisen aseman ja Riista ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Evon Riistan ja kalantutkimuksen yhteistyönä. Kenttätöiden lisäksi laaditaan kirjallisuusselvitys, johon kerätään aiheeseen liittyvä olemassa oleva keskeinen tietämys. Vuosien 25 ja 26 tutkimustulokset kootaan raportiksi. Taustatietojen ja kohdejärviltä kerättyjen tietojen perusteella laaditaan kalakantojen säätelyä ja säätelyn vasteiden seurantaa koskevaa pitkän aikavälin tutkimussuunnitelma. 5