Hämeenlinnan Tuuloksen Leheen, Takasen, Pyhä-, Oks-, Suoli- ja Teuronjärvien kalastoselvitys 2012

Transkriptio

1 Hämeenlinnan Tuuloksen Leheen, Takasen, Pyhä-, Oks-, Suoli- ja Teuronjärvien kalastoselvitys 212 Mikko Känkänen & Sami Vesala Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja

2 Kannen kuva: Verkkojen kokemista Pyhäjärvellä. Mikko Känkänen Sisäkannen kuva: Pyhäjärven made. Mikko Känkänen Lähdeviite: Känkänen Mikko & Vesala Sami 212: Hämeenlinnan Tuuloksen Leheen, Takasen, Pyhä-, Oks-, Suoli- ja Teuronjärvien kalastoselvitys 212 Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja sivua ja 6 liitettä (6 sivua). Hämeenlinnan kaupunki. ISBN painotuote: ISBN verkkojulkaisu: ISSN-L ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu) 1

3 TIIVISTELMÄ... 3 ABSTRACT JOHDANTO KOEKALASTUKSEN TOTEUTTAMINEN TULOKSET TAKANEN LEHEE SUOLIJÄRVI OKSJÄRVI TEURONJÄRVI PYHÄJÄRVI TULOSTEN TARKASTELU TAKANEN LEHEE SUOLIJÄRVI OKSJÄRVI TEURONJÄRVI PYHÄJÄRVI JOHTOPÄÄTÖKSET JA KALASTOON LIITTYVÄT TOIMENPIDESUOSITUKSET KIRJALLISUUS LIITTEET Liite 1. Takasen pyyntikartta. Liite 2. Leheen pyyntikartta. Liite 3. Suolijärven pyyntikartta. Liite 4. Oksjärven pyyntikartta. Liite 5. Teuronjärven pyyntikartta. Liite 6. Pyhäjärven pyyntikartta. 2

4 TIIVISTELMÄ Suomen vesistöpalvelu - osuuskunta verkkokoekalasti Hämeenlinnan Tuuloksessa yhteensä kuusi järveä kesällä 212. Tutkimusjärvet olivat Takanen, Lehee, Suoli-, Oks-, Teuron- ja Pyhäjärvi. Koekalastuksen oli tilannut Hämeenlinnan kaupunki ja se oli osa käynnissä olevaa Tuuloksen vesistöjen tilan parantamishanketta. Kalastusten tarkoituksena oli selvittää järven kalayhteisön rakenne sekä kalalajien väliset runsaussuhteet. Saatujen saalistietojen on tarkoitus toimia taustatietona, kun arvioidaan mahdollisten kalataloudellisten hoitotoimien tarvetta kyseisissä vesistöissä. Pyydyksenä koekalastuksissa käytettiin NORDIC-yleiskatsausverkkoa. Koekalastukset perustuivat ositettuun satunnaisotantaan, jossa verkkomäärät ovat suhteessa syvyysvyöhykkeiden pinta-aloihin (Kurkilahti & Rask 1999). Tätä varten järvet oli jaettu maksimisyvyydestä riippuen yhdestä neljään eri syvyysvyöhykkeeseen (-3 m, 3-1 m, 1-2 m ja >2 m). Pyyntivuorokausien määrä eri järvillä vaihteli kahden ja neljän välillä järven pinta-alan ja syvyyssuhteiden mukaan. Lajikohtaisten kokonaissaaliiden perusteella laskettiin yksikkösaaliit (kpl/verkko ja g/verkko). Lisäksi saaliskalojen pituus mitattiin lajikohtaisten kokojakaumien laskemista varten. Järven ekologista tilaa arvioitiin kalaston perusteella indeksillä (EQR 4 ), mikä laskettiin neljästä eri kalayhteisömuuttujasta: biomassa (g/verkko), lukumäärä (kpl/verkko), rehevöitymisestä hyötyvien särkikalojen biomassaosuus ja indikaattorilajien esiintyminen (Tammi ym. 26). Vuoden 212 koekalastusten perusteella arvioitu vesistön ekologinen tila oli Takasen, Leheen ja Teuronjärven tapauksissa tyydyttävä. Takasessa ja Teuronjärvessä havaittiin kalastusten yhteydessä syvänteen happivajetta. Edellä mainituista Teuronjärvi on ainoa, jossa hoitokalastuksella saatettaisiin saada vedenlaatua parantavaa vaikutusta. Suoli-, Oks- ja Pyhäjärven vesistöjen ekologinen tila arvioitiin kalaston perusteella hyväksi vuonna 212. Näissä kohteissa kalastoon kohdistuvia hoitotoimia ei ole taloudellisesti järkevää tehdä. Hakusanat: verkkokoekalastus, kalayhteisö, Takanen, Lehee, Suolijärvi, Oksjärvi, Teuronjärvi, Pyhäjärvi, Nordic- yleiskatsausverkko, yksikkösaalis, järven ekologinen tila, EQR 4 3

5 ABSTRACT Suomen vesistöpalvelu- co-operative society did a gillnet test fishing in six lakes of Hämeenlinna region in the summer of 212. The target lakes were Takanen, Lehee, Suolijärvi, Oksjärvi, Teuronjärvi and Pyhäjärvi. Test fishing was funded by the City of Hämeenlinna as a part of ongoing project to improve the quality of waterbodies in Tuulos region. The test fishing was used to study the fish community and evaluate its ecological status in the target lakes. The collected data was used as background information to evaluate the need of biomanipulation as a restoration method in the target lakes. The gill net test fishing was carried out by Nordic- multimesh gillnets. Sampling procedure was stratified and randomized. The lakes were divided into one to four depth zones depending on maximum depth (-3 m, 3-1 m, 1-2 m and >2 m). The fishing effort was related to depth and area of the target lake (Kurkilahti & Rask 1999) and it varied between two to four nights per lake. The total catch was divided to a catch per unit of effort (CPUE and YPUE). The length of individual fishes in a catch was also recorded to define the length distribution for each species. The ecological status was evaluated with the EQR 4 index, which is based on four variables in fish community: biomass of the catch (CPUE in grams), number of fish in the catch (YPUE, number of fish per gillnet), proportion of cyprinids in the biomass and abundance of indicator species (Tammi et al. 26). Based on the catch results the ecological status of fish community in lakes Takanen, Lehee and Teuronjärvi was satisfactory. Depletion of oxygen was observed in the test fishing in deep areas of the lakes Takanen and Teuronjärvi. Lake Teuronjärvi is the only lake that might benefit from biomanipulation. In lakes Suolijärvi, Oksjärvi and Pyhäjärvi the ecological status of the fish community was good. In these lakes the biomanipulation is not economically reasonable. Keywords: gillnet test fishing, fish community, Takanen, Lehee, Suolijärvi, Oksjärvi, Teuronjärvi, Pyhäjärvi, Nordic- multimesh gillnet, CPUE, ecological status, EQR 4 4

6 1. Johdanto Suomen vesistöpalvelu - osuuskunta verkkokoekalasti Hämeenlinnan Tuuloksessa kuudella järvellä kesällä 212. Tutkimusjärvet olivat Takanen, Lehee, Suoli-, Oks-, Teuron- ja Pyhäjärvi. Koekalastuksen oli tilannut Hämeenlinnan kaupunki ja se oli osa käynnissä olevaa Tuuloksen vesistöjen tilan parantamishanketta. Koekalastusten tarkoituksena oli selvittää järven kalayhteisön rakenne sekä kalalajien väliset runsaussuhteet. Saatujen saalistietojen oli tarkoitus toimia taustatietona, kun arvioitiin mahdollisten kalataloudellisten hoitotoimien tarvetta kyseisissä vesistöissä. 2. Koekalastuksen toteuttaminen Koekalastukset toteutettiin kesällä 212 seuraavalla aikataululla: Takanen , Lehee , Suolijärvi , Oksjärvi , Teuronjärvi ja Pyhäjärvi Pyydyksenä käytettiin NORDIC-yleiskatsausverkkoa (1,5 m x 3 m), joka koostuu 12 eri solmuvälistä (43, 19.5, 6.25, 1, 55, 8, 12.5, 24, 15.5, 5, 35 ja 29 mm), kunkin paneelin pituuden ollessa 2,5 m (Kuva 1.). Koekalastukset perustuivat ositettuun satunnaisotantaan, jossa verkkomäärät ovat suhteessa syvyysvyöhykkeiden pinta-aloihin (Kurkilahti & Rask 1999). Tätä varten järvet oli jaettu maksimisyvyydestä riippuen yhdestä neljään eri syvyysvyöhykkeeseen (-3 m, 3-1 m, 1-2 m ja >2 m). Pyyntipaikkojen satunnaistamista varten järvi jaettiin ruutuihin ja pyyntipaikat arvottiin etukäteen. Myös verkkojen suunta rantaviivaan nähden satunnaistettiin. -3 m syvyysvyöhykkeellä käytettiin ainoastaan yhtä pohjaverkkoa pyyntiruutua kohden. 3-1 m syvyysvyöhykkeellä pyyntiruudun jadassa oli pohjaverkon lisäksi myös pintaverkko (1 m tapsit). 1-2 m syvyysvyöhykkeellä jadassa oli pohjaverkko, välivesiverkko (6 m tapsit) ja pintaverkko. Yli 2 m syvyysvyöhykkeellä jadassa oli pohjaverkko, välivesiverkko (6 m tapsit), välivesiverkko (15 m tapsit) ja pintaverkko. Verkot laskettiin pyyntiin illalla ja nostettiin aamulla, jolloin pyyntiajaksi kertyi noin tuntia. Verkkovuorokausien määrä eri järvillä vaihteli kahden ja neljän välillä järven pintaalan ja syvyyssuhteiden mukaan. Jakamalla kalastus vähintään kahdelle eri päivälle voitiin vähentää ympäristötekijöistä esim. säästä johtuvaa vaihtelua saaliissa. Kuva 1. NORDIC-yleiskatsausverkon rakenne. Jokaisen verkon saaliista laskettiin eri kalalajien yksilömäärät ja punnittiin yhteispainot gramman tarkkuudella solmuvälikohtaisesti. Lajikohtaisten kokonaissaaliiden perusteella laskettiin yksikkösaaliit (kpl/verkko ja g/verkko). Lisäksi saaliskalojen pituus mitattiin yhden cm tarkkuudella lajikohtaisten kokojakaumien laskemista varten. Saaliista laskettiin erikseen 5

7 petoahventen ( 15 cm) yksilömäärä ja yhteispaino. Em. petoahvenet liitettiin petokalaaineistoon petokalojen kokonaisosuuden selvittämistä varten. Järven ekologista tilaa arvioitiin kalaston perusteella indeksillä (EQR 4 ), mikä laskettiin neljästä eri kalayhteisömuuttujasta: biomassa (g/verkko), lukumäärä (kpl/verkko), rehevöitymisestä hyötyvien särkikalojen biomassaosuus ja indikaattorilajien esiintyminen (Tammi ym. 26). Lammin biologinen asema on tehnyt Lehee, Suoli-, Teuron- ja Pyhäjärvellä vastaavanlaisen kalastoselvityksen vuonna 1998 (Ala-Opas 1999). Tämän selvityksen tuloksia on liitetty vertailun vuoksi yksikkösaalis- ja pituusjakaumakuvaajiin. Hauen poikanen (Esox lucius) Hauhon Kalijärvessä. Karri Jutila. 6

8 3. Tulokset 3.1. Takanen Takasen koekalastuksessa verkkovuorokausia kertyi 16 jakautuen kahdelle päivälle eli pyynnissä oli 8 verkkoa/vrk. Takasen kokonaisyksikkösaaliit olivat kesän 212 koekalastuksissa 1163 g/verkko ja 8 kpl/verkko (Taulukko 1.). Koekalastusten perusteella Takasessa esiintyy ainakin seitsemän eri kalalajia. Yksikkösaaliiden mukaan tärkeimmät lajit biomassan osalta olivat särki (572 g/verkko) ja ahven (346 g/verkko)(kuva 2.). Yksilömäärältään runsaimmat lajit olivat särki (4 kpl/verkko) ja ahven (32 kpl/verkko). Muita saalislajeja olivat hauki (149 g ja,13 kpl/verkko), lahna (41 g ja 2,81 kpl/verkko), pasuri (37 g ja 2,44 kpl/verkko), kiiski (13 g ja 3,4 kpl/verkko) sekä salakka (6 g ja,25 kpl/verkko). Painosaaliista 79 % muodostui ahvenesta ja särjestä. Yksilösaaliista 89 % oli ahventa ja särkeä. Painosaaliin osalta särkikalat (särki, salakka, pasuri, lahna) olivat vallitsevia 56,4 % osuudella saaliista, ahvenkalojen (ahven ja kiiski) osuuden ollessa 3,8 %. Lukumääräsaaliin osalta särkikalat olivat vallitsevia 56,3 % osuudella saaliista, ahvenkalojen osuuden jäädessä 43,5 %. Petokalojen ( 15 cm ahven ja hauki) osuus Takasen painosaaliista oli 21 %, mutta yksilösaaliista vain 1,2 %. Tämä selittyy tässä tapauksessa kahdella saaliiksi saadulla hauella, jotka painoltaan eroavat merkittävästi muista saaduista kaloista. Taulukko 1. Takasen kokonaissaaliit, yksikkösaaliit ja prosenttiosuudet kalalajeittain vuonna 212. Laji Kokonais- Yksikkösaalis Biomassa- Kokonais- Yksikkösaalis Lukumääräsaalis (g) g/verkko osuus % saalis (kpl) kpl/verkko osuus % Ahven 553, 345,6 29,7 54, 31,5 39,3 Hauki 239, 149,4 12,8 2,,1,2 Kiiski 2, 12,5 1,1 55, 3,4 4,3 Lahna 66, 41,3 3,6 45, 2,8 3,5 Pasuri 584, 36,5 3,1 39, 2,4 3, Salakka 92, 5,8,5 4,,3,3 Särki 9158, 572,4 49,2 635, 39,7 49,5 Yhteensä 18614, 1163,4 1, 1284, 8,3 1, Ahvenkalat 573, 358,1 3,8 559, 34,9 43,5 Särkikalat 1494, 655,9 56,4 723, 45,2 56,3 Petoahvenet (>= 15 cm) 1513,5 94,6 8,1 13,,8 1, Petokalat (muut) 239, 149,4 12,8 2,,1,2 7

9 Takanen kpl/verkko Ahven Hauki Kiiski Lahna Pasuri Salakka Särki Takanen g/verkko Ahven Hauki Kiiski Lahna Pasuri Salakka Särki Kuva 2. Eri kalalajien yksikkösaaliit Takasessa vuonna 212. Ylempi kuva kpl/verkko ja alempi g/verkko. Takasen ahvensaalis koostui pääosin todennäköisesti vuosiluokkaan 211 kuuluvista ~8 cm pituisista yksilöistä (Kuva 3.). Vuoden 212 poikaset (4-5 cm) eivät vielä näkyneet saaliissa johtuen viileästä alkukesästä sekä varhaisesta koekalastusajankohdasta. Petoahvenia (> 15 cm) Takasen saaliissa oli erittäin pieni määrä. Kiiskisaaliin pituusjakauma koostui 5-9 cm yksilöistä, joista runsain kokoluokka 6 cm. Särjen pituusjakaumassa suurin osa yksilöistä oli pituudeltaan 7-14 cm (Kuva 4.). Tarkempien ikänäytteiden puuttuessa voi vain veikata, että edellä mainitut kuuluivat todennäköisesti kahteen tai kolmeen eri vuosiluokkaan. Pasurin saalis koostui useista eri vuosiluokista pituuksien ollessa pääosin välillä 6-14 cm. Lahnan pituusjakaumassa erottui selvästi kaksi huippua 6-7 cm ja 13-14cm. 8

10 Ahven kpl/verkko 2, Kiiski 2 1,5 1, Kuva 3. Takasen ahvenkalojen pituusjakaumat koekalastussaaliissa vuonna 212. Säyne (Leuciscus idus) Kuuminaisen Vähäniemi, Pori. Karri Jutila. 9

11 Särki Pasuri,6,5 kpl/verkko,4,3,2, Lahna,9,8,7,6,5,4,3,2, Kuva 4. Takasen runsaslukuisimpien särkikalojen pituusjakaumat koekalastussaaliissa vuonna

12 3.2. Lehee Leheen koekalastuksessa verkkovuorokausia oli 2 jakautuen kahdelle pyyntiyölle. Leheen kokonaisyksikkösaaliit olivat kesän 212 koekalastuksissa 1269 g/verkko ja 7 kpl/verkko (Taulukko 2.). Koekalastusten perusteella Leheessä esiintyy ainakin yhdeksän eri kalalajia. Yksikkösaaliiden mukaan tärkeimmät lajit biomassan osalta olivat särki (53 g/verkko), pasuri (283 g/verkko) ja ahven (241 g/verkko)(kuva 5.). Yksilömäärältään runsaimmat lajit olivat särki (39 kpl/verkko) ja ahven (15 kpl/verkko). Muita saalislajeja olivat lahna (96 g ja 2,8 kpl/verkko), suutari (94 g ja,2 kpl/verkko), hauki (26 g ja,15 kpl/verkko), kiiski (13 g ja 2,35 kpl/verkko), sorva (6,85 g ja,5 kpl/verkko sekä salakka (6 g ja,5 kpl/verkko). Painosaaliista 81 % muodostui ahvenesta, pasurista ja särjestä. Yksilösaaliista 78 % oli ahventa ja särkeä. Painosaaliin osalta särkikalat (särki, salakka, pasuri, lahna, suutari ja sorva) olivat vallitsevia 78 % osuudella saaliista, ahvenkalojen (ahven ja kiiski) osuuden ollessa 2 %. Lukumääräsaaliin osalta särkikalat olivat vallitsevia 74,4 % osuudella saaliista, ahvenkalojen osuuden jäädessä 25,4 %. Petokalojen ( 15 cm ahven ja hauki) osuus Leheen painosaaliista oli 11 %, mutta yksilösaaliista vain 2,1 %. Taulukko 2. Leheen kokonaissaaliit, yksikkösaaliit ja prosenttiosuudet kalalajeittain vuonna 212. Laji Kokonais- Yksikkösaalis Biomassa- Kokonais- Yksikkösaalis Lukumääräsaalis saalis (g) g/verkko osuus % (kpl) kpl/verkko osuus % Ahven 4811, 24,6 19, 38, 15,4 22, Hauki 51, 25,5 2, 3,,2,2 Kiiski 268, 13,4 1,1 47, 2,4 3,4 Lahna 1921, 96,1 7,6 56, 2,8 4, Pasuri 5659, 283, 22,3 186, 9,3 13,3 Salakka 127, 6,4,5 1,,5,7 Sorva 137, 6,9,5 1,,1,1 Suutari 1877, 93,9 7,4 4,,2,3 Särki 162, 53,1 39,7 784, 39,2 56, Yhteensä 25372, 1268,6 1, 1399, 7, 1, Ahvenkalat 579, 254, 2, 355, 17,8 25,4 Särkikalat 19783, 989,2 78, 141, 52,1 74,4 Petoahvenet (>= 15 cm) 2293,3 114,7 9, 26, 1,3 1,9 Petokalat (muut) 51, 25,5 2, 3,,2,2 11

13 kpl/verkko Ahven Hauki Kiiski Lahna Pasuri Salakka Sorva Suutari Särki g/verkko Ahven Hauki Kiiski Lahna Pasuri Salakka Sorva Suutari Särki Kuva 5. Eri kalalajien yksikkösaaliit Leheessä vuosina 212 ja Leheen ahvensaalis koostui pääosin todennäköisesti kahteen vuosiluokkaan 21 ja 211 kuuluvista 7-9 cm sekä 1-12 cm pituisista yksilöistä (Kuva 6.). Kiiskisaaliin pituusjakauma koostui 6-9 cm yksilöistä, joista runsain kokoluokka 7 cm. Särjen pituusjakaumassa suurin osa yksilöistä oli pituudeltaan 7-14 cm (Kuva 7.). Sekä pasurin ja lahnan saaliit koostuivat useista eri vuosiluokista pituuksien ollessa pääosin 8-13 cm. Pisin pasuri oli 3 cm ja pisin lahna 34 cm. 12

14 Ahven kpl/verkko 5 4,5 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1, Kiiski 1,2 1,8,6,4, Kuva 6. Leheen ahvenkalojen pituusjakaumat koekalastussaaliissa vuosina 212 ja 1998 (kiiskistä ei pituusjakaumatietoja vuodelta 1998). Särki (Rutilus rutilus) Kuuminaisen Vähäniemi, Pori. 13

15 Särki Pasuri 3 2,5 kpl/verkko 2 1,5 1, Lahna,8,7,6,5,4,3,2, Kuva 7. Leheen runsaslukuisimpien särkikalojen pituusjakaumat koekalastussaaliissa vuosina 212 ja

16 3.3. Suolijärvi Suolijärven koekalastuksessa verkkovuorokausia oli 26 jakautuen kahdelle pyyntiyölle. Suolijärven kokonaisyksikkösaaliit olivat kesän 212 koekalastuksissa 979,8 g/verkko ja 7,4 kpl/verkko (Taulukko 3.). Koekalastusten perusteella Takasessa esiintyy ainakin kahdeksan eri kalalajia Yksikkösaaliiden mukaan tärkeimmät lajit biomassan osalta olivat ahven (396,7 g/verkko) ja särki (325,9 g/verkko)(kuva 8.). Yksilömäärältään runsaimmat lajit olivat ahven (41 kpl/verkko) ja särki (38 kpl/verkko). Muita saalislajeja olivat kuha (14 g ja,5 kpl verkkoa kohti), salakka (94 g ja 7, kpl/verkko), pasuri (35 g ja 1,8 kpl/verkko), kiiski (15 g ja 5,2 kpl/verkko), hauki (5,5 g ja,4 kpl/verkko) ja lahna (4 g ja,35 kpl/verkko). Painosaaliista 84 % muodostui ahvenesta, kuhasta ja särjestä. Yksilösaaliista 51 % oli ahventa ja särkeä. Painosaaliin osalta ahvenkalat (ahven, kiiski ja kuha) olivat vallitsevia 52,6 % osuudella saaliista, särkikalojen (särki, salakka, pasuri ja lahna) osuuden ollessa 46,9 %. Lukumääräsaaliin osalta särkikalat olivat vallitsevia 51,1 % osuudella saaliista, ahvenkalojen osuuden ollessa 48,9 %. Petokalojen ( 15 cm ahven, kuha ja hauki) osuus Suolijärven painosaaliista oli 21 %, mutta yksilösaaliista vain 2.1 %. Taulukko 3. Suolijärven kokonaissaaliit, yksikkösaaliit ja prosenttiosuudet kalalajeittain vuonna 212. Laji Kokonais- Yksikkösaalis Biomassa- Kokonais- Yksikkösaalis Lukumääräsaalis (g) g/verkko osuus % saalis (kpl) kpl/verkko osuus % Ahven 1315, 396,7 4,5 748, 28,8 4,9 Hauki 144, 5,5,6 1,,,1 Kiiski 379, 14,6 1,5 134, 5,2 7,3 Kuha 272, 13,9 1,6 12,,5,7 Lahna 19, 4,2,4 9,,4,5 Pasuri 922, 35,5 3,6 47, 1,8 2,6 Salakka 2432, 93,5 9,6 183, 7, 1, Särki 8472, 325,9 33,3 695, 26,7 38, Yhteensä 25475, 979,8 1, 1829, 7,4 1, Ahvenkalat 13396, 515,2 52,6 894, 34,4 48,9 Särkikalat 11935, 459, 46,9 934, 35,9 51,1 Petoahvenet (>= 15 cm) 2451,1 94,3 9,6 25, 1, 1,4 Petokalat (muut) 2846, 19,5 11,2 13,,5,7 15

17 kpl/verkko Ahven Hauki Kiiski Kuha Siika Lahna Pasuri Salakka Särki Säynävä g/verkko Ahven Hauki Kiiski Kuha Siika Lahna Pasuri Salakka Särki Säynävä Kuva 8. Eri kalalajien yksikkösaaliit Suolijärvessä vuosina 212 ja Suolijärven ahvensaaliissa runsaslukuisimmin erottuivat samat kaksi vuosiluokkaa kuin em. järvissä niin, että suurin osa ahvenyksilöistä oli pituudeltaan 8-12 cm (Kuva 9.). Kiiskisaaliin pituusjakauma koostui 4-9 cm yksilöistä, joista runsain pituusluokka 6 cm. Ahven (Perca fluviatilis) Kuuminaisen Vähäniemi, Pori. Karri Jutila. 16

18 Ahven 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1, kpl/verkko, Kiiski 4, 3,5 3, 2,5 2, 1,5 1,,5, Kuva 9. Suolijärven runsaslukuisimpien ahvenkalojen pituusjakaumat koekalastussaaliissa vuosina 212 ja Särjen pituusjakaumassa suurin osa yksilöistä oli pituudeltaan 8-14 cm (Kuva 1.). Salakoiden jakaumassa yksilöt olivat pituudeltaan 9-16 cm. Salakoiden jakaumista ei erottunut selvästi useampia vuosiluokkia. Pasurin pituusjakaumassa suurin osa yksilöistä oli pituudeltaan 6-13 cm. Näistä valtaosa oli hyvin pieniä yksilöitä, joista runsaimman pituusluokan muodostivat 6 cm pituiset yksilöt, jotka olivat todennäköisesti kesän 211 vuosiluokkaa. 17

19 Särki 1, 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1,, Salakka kpl/verkko 1,8 1,6 1,4 1,2 1,,8,6,4,2, Pasuri,5,4,4,3,3,2,2,1,1, Kuva 1. Suolijärven runsaslukuisimpien särkikalojen pituusjakaumat koekalastussaaliissa vuosina 212 ja

20 3.4. Oksjärvi Oksjärven koekalastuksessa verkkovuorokausia oli 28 jakautuen kahdelle pyyntiyölle. Oksjärven kokonaisyksikkösaaliit olivat kesän 212 koekalastuksissa 729 g/verkko ja 65 kpl/verkko (Taulukko 4.). Koekalastusten perusteella Oksjärvessä esiintyy ainakin kahdeksan eri kalalajia. Yksikkösaaliiden mukaan tärkeimmät lajit biomassan osalta olivat särki (326 g/verkko) ja ahven (274 g/verkko)(kuva 11.). Yksilömäärältään runsaimmat lajit olivat särki (43 kpl/verkko) ja ahven (15 kpl/verkko). Muita saalislajeja olivat salakka (53 g ja 5,7 kpl/verkko), made (24 g ja,4 kpl/verkko), hauki (22 g ja,1 kpl/verkko), lahna (11 g ja,3 kpl/verkko), muikku (11 g ja,1 kpl/verkko) ja kiiski (8 g ja 1,1 kpl/verkko). Painosaaliista 82 % muodostui ahvenesta ja särjestä. Yksilösaaliista 89 % oli ahventa ja särkeä. Painosaaliin osalta särkikalat (särki, salakka, lahna) olivat vallitsevia 53,6 % osuudella saaliista, ahvenkalojen (ahven ja kiiski) osuuden ollessa 38,7 %. Lukumääräsaaliin osalta särkikalat olivat vallitsevia 74,4 % osuudella saaliista, ahvenkalojen osuuden jäädessä 25,3 %. Petokalojen ( 15 cm ahven, hauki ja made) osuus Oksjärven painosaaliista oli 26 %, mutta yksilösaaliista vain 1,6 %. Taulukko 4. Oksjärven kokonaissaaliit, yksikkösaaliit ja prosenttiosuudet kalalajeittain vuonna 212. Laji Kokonais- Yksikkösaalis Biomassa- Kokonais- Yksikkösaalis Lukumääräsaalis (g) g/verkko osuus % saalis (kpl) kpl/verkko osuus % Ahven 7672, 274, 37,6 43, 15,4 23,6 Hauki 613, 21,9 3, 2,,1,1 Kiiski 222, 7,9 1,1 31, 1,1 1,7 Lahna 32, 11,4 1,6 7,,3,4 Made 668, 23,9 3,3 1,,,1 Muikku 296, 1,6 1,5 4,,1,2 Salakka 149, 53,2 7,3 159, 5,7 8,7 Särki 9138, 326,4 44,8 1192, 42,6 65,3 Yhteensä 2419, 729,3 1, 1826, 65,2 1, Ahvenkalat 7894, 281,9 38,7 461, 16,5 25,3 Särkikalat 1948, 391, 53,6 1358, 48,5 74,4 Petoahvenet (>= 15 cm) 3919,4 14, 19,2 25,,9 1,4 Petokalat (muut) 1281, 45,8 6,3 3,,1,2 19

21 Oksjärvi kpl/verkko Ahven Hauki Kiiski Lahna Made Muikku Salakka Särki Oksjärvi g/verkko Ahven Hauki Kiiski Lahna Made Muikku Salakka Särki Kuva 11. Eri kalalajien yksikkösaaliit Oksjärvessä vuonna 212. Oksjärvenkin ahvensaalis koostui pääosin todennäköisesti kahteen vuosiluokkaan 21 ja 211 kuuluvista 7-9 cm sekä 1-12 cm pituisista yksilöistä (Kuva 12.). Saaliissa esiintyi useita yli 2 cm pituisia ahvenyksilöitä suurimman ollessa 29 cm. Särjen pituusjakaumassa suurin osa yksilöistä oli pituudeltaan 6-1 cm (Kuva 13.). Oksjärven särkisaaliissa oli suhteellisen paljon pieniä 6 cm yksilöitä. 2

22 Ahven kpl/verkko 5, 4,5 4, 3,5 3, 2,5 2, 1,5 1,,5, Kuva 12. Oksjärven runsaslukuisimpien ahvenkalojen pituusjakaumat koekalastussaaliissa vuonna 212. Näkymä Oksjärveltä. Heli Jutila 21

23 Särki kpl/verkko 1, Salakka 1,4 1,2 1,8,6,4, Kuva 13. Oksjärven runsaslukuisimpien särkikalojen pituusjakaumat koekalastussaaliissa vuonna Teuronjärvi Teuronjärven koekalastuksessa verkkovuorokausia oli 16 jakautuen kahdelle pyyntiyölle. Teuronjärven kokonaisyksikkösaaliit olivat kesän 212 koekalastuksissa 1929 g/verkko ja 112 kpl/verkko (Taulukko 5.). Koekalastusten perusteella Takasessa esiintyy ainakin seitsemän eri kalalajia. Yksikkösaaliiden mukaan tärkeimmät lajit biomassan osalta olivat särki (758 g/verkko) ja ahven (514 g/verkko)(kuva 13.). Yksilömäärältään runsaimmat lajit olivat särki (64 kpl/verkko) ja ahven (33 kpl/verkko). Muita saalislajeja olivat hauki (327 g ja,3 kpl/verkko), lahna (173 g ja 9,4 kpl/verkko), suutari (86 g ja,1 kpl/verkko), kiiski (56 g ja 4,2 kpl/verkko) sekä pasuri (15 g ja,3 kpl/verkko). 22

24 Painosaaliista 83 % muodostui ahvenesta, särjestä ja hauesta. Yksilösaaliista 87 % oli ahventa ja särkeä. Painosaaliin osalta särkikalat (särki, suutari, pasuri, lahna) olivat vallitsevia 53,5 % osuudella saaliista, ahvenkalojen (ahven ja kiiski) osuuden ollessa 29,6 %. Lukumääräsaaliin osalta särkikalat olivat vallitsevia 66,2 % osuudella saaliista, ahvenkalojen osuuden ollessa 33,5 %. Petokalojen ( 15 cm ahven ja hauki) osuus Takasen painosaaliista oli 36 %, mutta yksilösaaliista vain 2, %. Taulukko 5. Teuronjärven kokonaissaaliit, yksikkösaaliit ja prosenttiosuudet kalalajeittain vuonna 212. Laji Kokonais- Yksikkösaalis Biomassa- Kokonais- Yksikkösaalis Lukumääräsaalis (g) g/verkko osuus % saalis (kpl) kpl/verkko osuus % Ahven 8229, 514,3 26,7 532, 33,3 29,7 Hauki 5224, 326,5 16,9 5,,3,3 Kiiski 891, 55,7 2,9 67, 4,2 3,8 Lahna 2775, 173,4 9, 15, 9,4 8,4 Pasuri 232, 14,5,8 4,,3,2 Suutari 1383, 86,4 4,5 1,,1,1 Särki 12126, 757,9 39,3 13, 64,4 57,6 Yhteensä 386, 1928,8 1, 1789, 111,8 1, Ahvenkalat 912, 57, 29,6 599, 37,4 33,5 Särkikalat 16516, 132,3 53,5 1185, 74,1 66,2 Petoahvenet (>= 15 cm) 5986,6 374,2 19,4 3,6 1,9 1,7 Petokalat (muut) 5224, 326,5 16,9 5,,3,3 23

25 7 6 5 kpl/verkko Ahven Hauki Kiiski Lahna Pasuri Suutari Särki g/verkko Ahven Hauki Kiiski Lahna Pasuri Suutari Särki Kuva 13. Eri kalalajien yksikkösaaliit Teuronjärvessä vuosina 212 ja Teuronjärven ahvensaaliissa esiintyi jo jonkin verran vuoden 212 ahvenen poikasia (pituusluokka 4 cm)(kuva 14.). Suurimpana kokoluokkana erottuivat 8 cm yksilöt. Suurin ahven oli pituudeltaan 32 cm. Teuronjärven kiisket olivat melko isoja verrattuna muihin tutkimusjärviin, sillä pääosa yksilöistä kuului kokoluokkiin 9-12 cm. Särjen pituusjakaumassa suurin osa yksilöistä oli pituudeltaan 7-12 cm (Kuva 15.). Teuronjärven saaliissa esiintyi myös melko suuria särkiyksilöitä suurimman ollessa 25 cm. 24

26 Ahven kpl/verkko Kiiski 1,6 1,4 1,2 1,8,6,4, Kuva 14. Teuronjärven runsaslukuisimpien ahvenkalojen pituusjakaumat koekalastussaaliissa vuosina 212 ja

27 Särki kpl/verkko Lahna 3,5 3 2,5 2 1,5 1, Kuva 15. Teuronjärven runsaslukuisimpien särkikalojen pituusjakaumat koekalastussaaliissa vuosina 212 ja Pyhäjärvi Pyhäjärven koekalastuksessa verkkovuorokausia oli 64 jakautuen neljälle pyyntiyölle. Pyhäjärven kokonaisyksikkösaaliit olivat kesän 212 koekalastuksissa 66 g/verkko ja 3 kpl/verkko (Taulukko 6.). Koekalastusten perusteella Pyhäjärvessä esiintyy ainakin kaksitoista eri kalalajia. Yksikkösaaliiden mukaan tärkeimmät lajit biomassan osalta olivat särki (237 g/verkko), ahven (175 g/verkko) ja salakka (11 g/verkko)(kuva 16.). Yksilömäärältään runsaimmat lajit olivat ahven (1 kpl/verkko), särki (7 kpl/verkko) ja salakka (6 kpl/verkko). Muita saalislajeja olivat hauki (58 g ja,1 kpl/verkko), pasuri (31 g ja 2,1 kpl/verkko), kuha (14 g ja,3 kpl/verkko), kiiski (12 g ja 2,8 kpl/verkko), made (12 g ja,1 kpl/verkko), lahna (9 g ja,2 kpl/verkko), kuore (9 g ja 1 kpl/verkko), sorva (2 g ja,1 kpl/verkko) sekä muikku (,3 ja,3 kpl/verkko). 26

28 Painosaaliista 78 % muodostui ahvenesta, särjestä ja salakasta. Yksilösaaliista 79 % oli ahventa, särkeä ja salakkaa. Painosaaliin osalta särkikalat (särki, salakka, sorva, pasuri, lahna) olivat vallitsevia 57,6 % osuudella saaliista, ahvenkalojen (ahven, kuha ja kiiski) osuuden ollessa 3,5 %. Lukumääräsaaliin osalta särkikalat olivat vallitsevia 51,4 % osuudella saaliista, ahvenkalojen osuuden ollessa 44,5 %. Petokalojen ( 15 cm ahven, kuha, made ja hauki) osuus Takasen painosaaliista oli 2 %, mutta yksilösaaliista vain 2,6 %. Taulukko 6. Pyhäjärven kokonaissaaliit, yksikkösaaliit ja prosenttiosuudet kalalajeittain vuonna 212. Laji Kokonais- Yksikkösaalis Biomassa- Kokonais- Yksikkösaalis Lukumääräsaalis (g) g/verkko osuus % saalis (kpl) kpl/verkko osuus % Ahven 11194, 174,9 26,5 665, 1,4 34,9 Hauki 371, 58, 8,8 8,,1,4 Kiiski 793, 12,4 1,9 182, 2,8 9,5 Kuha 894, 14, 2,1 2,,,1 Kuore 556, 8,7 1,3 66, 1, 3,5 Lahna 58, 9,1 1,4 15,,2,8 Made 74, 11,6 1,8 2,,,1 Muikku 18,,3, 2,,,1 Pasuri 212, 31,4 4,8 133, 2,1 7, Salakka 6435, 1,6 15,2 366, 5,7 19,2 Sorva 147, 2,3,4 1,,,1 Särki 1518, 237,2 35,9 466, 7,3 24,4 Yhteensä 42259, 66,3 1, 198, 29,8 1, Ahvenkalat 12881, 21,3 3,5 849, 13,3 44,5 Särkikalat 24354, 38,5 57,6 981, 15,3 51,4 Petoahvenet (>= 15 cm) 3128,2 48,9 7,4 38,,6 2, Petokalat (muut) 5344, 83,5 12,7 12,,2,6 27

29 kpl/verkko Ahven Hauki Kiiski Kuha Kuore Siika Lahna Made Muikku Pasuri Salakka Sorva Särki g/verkko Ahven Hauki Kiiski Kuha Kuore Siika Lahna Made Muikku Pasuri Salakka Sorva Särki Kuva 16. Eri kalalajien yksikkösaaliit Pyhäjärvessä vuosina 212 ja Pyhäjärven myöhäisemmästä pyyntiajankohdasta johtuen vuoden 212 vuosiluokka (tässä tapauksessa 5-7 cm yksilöt) näkyi jo selvästi ahvenen pituusjakaumissa (Kuva 17.). Petoahventen >15 cm määrä suhteessa ahvensaaliin kokonaismäärään ei Pyhäjärvessä ollut kovinkaan suuri. Särkisaaliin pituusjakauman perusteella Pyhäjärven särjet olivat pääosin kohtalaisen isoja yksilöitä runsaslukuisimman kokoluokan ollessa 16 cm (Kuva18.). Myös Pyhäjärven salakat olivat kookkaita (pääosa 14-15cm), kun sitä vastoin saaliiksi saadut pasurit olivat keskimäärin hyvin pieniä alle 1 cm yksilöitä. 28

30 Ahven 3, 2,5 2, 1,5 1,,5, kpl/verkko Kiiski 1,4 1,2 1,8,6,4, Kuva 17. Pyhäjärven runsaslukuisimpien ahvenkalojen pituusjakaumat koekalastussaaliissa vuosina 212 ja Kuore (Osmerus eperlanus) Kuuminaisen Vähäniemi, Pori. Karri Jutila. 29

31 Särki 1,6 1,4 1,2 1,8,6,4, Salakka 1,8 1,6 1,4 1,2 kpl/verkko 1,,8,6,4,2, Pasuri,6,5,4,3,2,1, Kuva 18. Pyhäjärven runsaslukuisimpien särkikalojen pituusjakaumat koekalastussaaliissa vuosina 212 ja 1998 (pasurista ei pituusjakaumatietoja vuodelta 1998). 3

32 4. Tulosten tarkastelu 4.1. Takanen Vedenlaatutietojen perusteella Takanen on rehevä järvi. Koekalastustulosten perusteella Takasen kalayhteisön rakenne on särkikalavaltainen (särjen osuus 56,4 %), mikä on tyypillistä rehevöityneelle järvelle. Vuoden 212 kokonaisyksikkösaalis oli kuitenkin tyypillisen rehevän järven saaliisiin nähden melko pieni (1163 g/verkko, 8 kpl/verkko). Järven pieni pinta-ala saattaa osaltaan selittää tämän, mutta suurempi syy pieneen yksikkösaaliiseen lienee kuitenkin jo aikaisemmin tiedossa ollut järven alusveden happivaje. Tätä tietoa vahvisti koekalastuksessa tyhjäksi jäänyt verkko, joka oli pyynnissä 4-5 m syvyydessä. Yksi osoitus järven rehevyydestä oli se, että ahvensaalis koostui suurimmaksi osaksi pienistä alle 1 cm kaloista. Tämä viittaa voimakkaaseen ravintokilpailuun ja hidastuneeseen kasvuun. Eri kalalajien ikäjakaumat olivat normaaleja (ei havaittu esim. yksittäisen vuosiluokan puuttuvan, jonkin häiriön aiheuttamana) Petokalojen osuus saaliista oli vähäinen, mikä on tyypillistä rehevöityneille järville. Täytyy kuitenkin muistaa, että koekalastusmenetelmä tavallisesti aliarvioi haukien osuutta saaliissa, sillä hauen pyydystettävyys koeverkoilla keskikesällä on yleensä melko heikko ja satunnainen. Koekalastussaaliin perusteella arvioitu Takasen ekologinen tila oli vuonna 212 TYYDYTTÄVÄ (EQR 4 =,56). Täytyy kuitenkin muistaa, että kalasto on vain yksi neljästä biologisesta tekijästä veden laadun ohella, joiden perusteella järven ekologinen tila kokonaisuudessaan määritellään Lehee Vedenlaatutietojen perusteella Lehee on rehevyystasoltaan hyvin samankaltainen kuin yläpuolella sijaitseva Takanen. Koekalastustulosten perusteella Leheen kalayhteisön rakenne oli kaikista tutkimusjärvistä särkikalavaltaisin. Leheessä särkikalojen osuus oli 78 % kokonaispainosaaliista, mitä voidaan pitää erittäin korkeana. Tämän lisäksi petokalojen osuus oli hyvin pieni (11 %). Toisaalta kokonaisyksikkösaalis (1269 g/verkko, 7 kpl/verkko) oli Takasen tavoin melko pieni rehevän järven tyypillisiin saaliisiin verrattuna. Leheen kalalajien ikäjakaumissa ei havaittu poikkeavuuksia. Koekalastussaaliin perusteella arvioitu Leheen ekologinen tila oli vuonna 212 TYYDYTTÄVÄ (EQR 4 =,55) Suolijärvi Koekalastustulosten perusteella Suolijärvi oli ahvenkalavaltainen. Ahvenkalojen osuus 52,6 % painosaaliissa oli suurelta osin ahventa ja kuhaa. Yksikkösaalis Suolijärvessä jäi melko pieneksi (98 g/verkko, 7 kpl/verkko). Petokalojen osuus painosaaliista oli > 2%, mitä voidaan pitää hyvänä. Suolijärven kalalajien ikäjakaumissa ei havaittu poikkeavuuksia. Koekalastussaaliin perusteella arvioitu Suolijärven ekologinen tila oli vuonna 212 HYVÄ (EQR 4 =,65). 31

33 4.4. Oksjärvi Koekalastustulosten perusteella Oksjärvi oli lievästi särkikalavaltainen (särjen osuus biomassasta 53,6 %). Petokalojen osuus oli kuitenkin melko korkea 25,5 %. Särkikalavaltaisuudestaan huolimatta arvioitu Oksjärven ekologinen tila oli vuonna 212 HYVÄ (EQR 4 =,6). Tämä tulos johtuu suurelta osin siitä, että EQR 4 - indeksin laskukaava painottaa tiettyjä harvinaisempia indikaattorilajeja. Oksjärvestä näitä lajeja löytyi kaksi: made ja muikku. Ilman näitä lajihavaintoja ekologinen tila olisi ollut lähempänä luokkaa tyydyttävä. Saalis- ja maastohavaintojemme perusteella Oksjärvi vaikutti jakautuvan kahteen tyypiltään hieman erilaiseen altaaseen. Pohjoispää näytti saalistietojen perusteella jonkin verran karummalta kuin Eteläpää. Tämän raportin aineisto käsittelee Oksjärveä kuitenkin yhtenä kokonaisuutena. Oksjärven kalalajien ikäjakaumissa ei havaittu poikkeavuuksia Teuronjärvi Teuronjärvi on vedenlaatutietojen mukaan samaa rehevyystasoa kuin Takanen ja Lehee. Särkikalojen osuus kokonaispainosaaliista oli 53,5 %, joten Teuronjärvenkin kalasto oli särkikalavaltainen. Teuronjärven painoyksikkösaalis oli tutkimusjärvistä suurin (1929 g/verkko). Petokalojen osuus painosaaliissa oli melko suuri, johtuen osin viidestä saaliiksi saadusta hauesta. Takasen tavoin Teuronjärvessä havaittiin happivajetta syvänteen pohjalla. Alueelle noin 4 metrin syvyyteen lasketut verkot olivat poikkeuksetta tyhjiä. Leheen kalalajien ikäjakaumissa ei havaittu poikkeavuuksia. Koekalastussaaliin perusteella arvioitu Teuronjärven ekologinen tila oli vuonna 212 TYYDYTTÄVÄ (EQR 4 =,5) Pyhäjärvi Pyhäjärvi oli kalastetuista tutkimusjärvistä pinta-alaltaan selvästi suurin. Se oli myös ainoa järvi, josta löytyi yli 2 metrin syvyysvyöhykkeitä. Pyhäjärvi oli kalastustulosten perusteella särkikalavaltainen, osuuden ollessa painosaaliista 57,6 % ja lukumääräsaaliistakin 51,4 %. Painosaaliin suuruutta suhteessa lukumääräsaaliiseen selittää se, että Pyhäjärven särkikalat olivat melko kookkaita (särjet ~16 cm ja salakat ~14 cm). Lisäksi tulee mainita, että yhtenä neljästä pyyntipäivästä saatiin tuntemattomasta syystä saaliiksi poikkeuksellisen paljon salakoita, joka osaltaan nosti särkikalojen osuutta. Pyhäjärven yksikkösaaliit olivat yleisesti ottaen kuitenkin hyvin pienet (66 g/verkko, 3 kpl/verkko). Lisäksi indikaattorilajeista tavattiin madetta ja muikkua. Näistä syistä johtuen koekalastussaaliin perusteella arvioitu Pyhäjärven ekologinen tila oli vuonna 212 HYVÄ (EQR 4 =,71). 5. Johtopäätökset ja kalastoon liittyvät toimenpidesuositukset Takasen kalayhteisön rakenne todettiin särkikalavaltaiseksi, mutta pienestä yksikkösaaliista johtuen laajamittaisella hoitokalastuksella ei saataisi toivottua vaikutusta järven vedenlaatuun. Koekalastuksissa saatiin vahvistusta jo tiedossa olevaan Takasen syvänteen happiongelmaan. Tähän ongelmaan ollaan tietojemme mukaan puuttumassa ravinteiden saostuskäsittelyllä. Kun saostus toteutetaan, vaikuttaa se hyvin suurella todennäköisyydellä myös kalaston rakenteeseen. Mielestämme Takasen tapauksessa koekalastus tulee uusia muutaman vuoden sisällä saostuksen jälkeen, jos halutaan saada uusi arvio kalaston rakenteesta. 32

34 Leheen kalayhteisön rakenne oli erittäin särkikalavaltainen ja petokaloja oli vähän. Yksikkösaalis Leheessä oli Takasen tavoin melko pieni, joten Leheenkin tapauksessa hoitokalastuksen teho on vähintäänkin kyseenalainen. Tämän lisäksi Lehee on keskisyvyydeltään erittäin matala järvi, mikä tekee vedenlaadun parantamisen kalaston kautta melko mahdottomaksi. Leheen vuoden 212 ja 1998 saalistietoja verrattaessa voidaan todeta, että yksikkösaaliissa ja kalaston rakenteessa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta. Mahdolliset muutokset selittyvät lähes täysin vuosien välisellä vaihtelulla. Teuronjärven kalayhteisö oli biomassan osalta lievästi särkikalavaltainen. Painoyksikkösaalis oli tutkimusjärvien korkein (1 929 g) ja kasvoi vuoteen 1998 verrattuna noin 4 grammaa. Tämäkin kasvu johtui kuitenkin suurimmaksi osaksi muutamasta isommasta hauesta ja ahvenesta. Yksikkösaalistiedoista voidaan havaita, että vertailuvuosien särkien painoyksikkösaalis on samaa tasoa, mutta kappalemäärä on kaksinkertaistunut vuodesta 1998 vuoteen 212. Toisin sanoen tämä tarkoittaa sitä, että särjen keskikoko on puolittunut tänä aikana. Tämä on huomionarvoinen seikka kun tiedetään, että särjen keskikoon pieneneminen on tyypillinen ilmiö kalaston muuttuessa rehevämpään suuntaan. Paikallisen tiedon mukaan Teuronjärvessä on runsaasti isokokoisia haukia, joita saatiin poikkeuksellisen paljon myös koekalastuksissa. Kun tähän lisätään petoahventen kohtuullinen määrä saaliissa, voidaan todeta, että Teuronjärven yhteenlaskettu petokalayksikkösaalis on tyydyttävää tasoa. Jos hoitokalastusta Teuronjärvessä harkitaan, kannattaa se kohdistaa niin, että särkikaloista etenkin särkien määrään saadaan vaikutettua pienentävästi. Tulee kuitenkin muistaa, että Teuronjärven painoyksikkösaalis ei vielä ole hälyttävää tasoa verratessa muihin samantyyppisiin järviin, joissa yksikkösaalis voi olla moninkertainen. Suoli-, Oks- ja Pyhäjärvien kalastoon perustuvat ekologiset tilat todettiin kaikissa hyväksi, joten emme suosittele kalastoon liittyviä toimenpiteitä näissä kohteissa. Kirjallisuus Ala-Opas P Selvitys Lammin ja Tuuloksen järvien kalastosta Helsingin yliopisto, Lammin biologinen asema. Moniste, 56 s. Kurkilahti M. & Rask M Verkkokoekalastukset. Teoksessa: Böhling P. ja Rahikainen M. (toim.). Kalataloustarkkailu. Periaatteet ja menetelmät. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki. s Tammi J., Rask M. & Olin M. 26. Kalayhteisöt järvien ekologisen tilan arvioinnissa ja seurannassa. Alustavan luokittelujärjestelmän perusteet. Kala- ja riistaraportteja 383: RKTL, Helsinki. 33

35 Liite 1. Takasen pyyntikartta. 34

36 Liite 2. Leheen pyyntikartta. 35

37 Liite 3. Suolijärven pyyntikartta. 36

38 Liite 4. Oksjärven pyyntikartta. 37

39 Liite 5. Teuronjärven pyyntikartta. 38

40 Liite 6. Pyhäjärven pyyntikartta 39