PAMPRINNIEMEN LUONTOKARTOITUS

Transkriptio

1 PAMPRINNIEMEN LUONTOKARTOITUS VARSINAIS-SUOMEN LUONTO- JA YMPÄRISTÖPALVELUT 2010 Li;4g 6a

2 1. JOHDANTO Pyhämaan Seurakunta tilasi keväällä 2010 luontokartoituksen Varsinais-Suomen luonto-ja ympäristöpalveluilta Uudenkaupungin Pyhämaan Pamprinniemeen ja sen tuntumassa sijaitseville omistamilleen maille. Kartoitus toteutettiin touko-heinäkuussa 2010 kaavoitusta Ja seurakunnan omaa käyttöä varten. Kasvillisuusselvityksestä Ja sen raportoinnista vastasi alueen asiantuntija professori Sakari Hinneri. Linnustokartoituksestaja raportin koostamisesta, sekä selvityksestä kokonaisuutena vastasi ympäristöinsinööri Ja lintuammattilainen Pekka Alho. Luontotyyppejä Ja yleisiä luontoarvoja arvioitiin yhteisesti. Kartoituksen maastotyö toteutettiin kesäkaudella 2010 siten, että kasvillisuuskartoitukset tehtiin ja Linnustokartoitukset tehtiin Pamprinniemen osalta (Pekka Alho) ja Isomaanniemenja Kettelin osalta 8.6. jolloin alueet laskettiin aamun aikana kahden laskijan voimin. Toisena laskijana toimi tuolloin kokenut linnustolaskija Rami Lindroos. Raportin kuvat Pekka Alho Ja Sakari Hinneri. Kansikuva: Korpipainanne Pamprinniemen tyvellä, Hauinlahden pohjukassa (Pekka Alho). 2. KOHTEEN LUONNONOLOSUHTEIDEN YLEISKUVAUS Kartoitusalue koostui kahdesta erillisestä osa-alueesta Uudenkaupungin Pyhämaan luoteis-osissa. Näistä laajempi oli Pamprinniemen - Isonmaanniemen alue (ks. kartta 1: Tutkimusalue A). Pamprinniemi työntyy ulkomeren tuntumaan erillisenä niemekkeenä, Jonka kapea vesiuoma osin erottaa Pyhämaan mantereesta. Tämä Pamprinniemenja Isonmaanniemen väliin Jäävä Hauinlahti oli vielä 1900-luvulla pohjoisen Pyhämaan tärkein kutukalan pyyntivesi. Se jakaa kohdealueen kahteen varsin erilaiseen osaan: (1) korkeakallioiseenja mereiseen kaksoisniemeen Pamprinniemi - Sämppiniemi, jonka päässä on Iso Kellokari (aikoinaan sumukellon paikka) Ja (2) Isonmaanniemen lohkoon, Joka on pinta-ja lähdevesikertymineen luonteeltaan hyvinkin mantereenomaista metsäluontoa. Pamprinniemi on kokonaan rakentamaton kokonaisuus Ja siten melko ainutlaatuinen alueella. Isonmaanniemen länsiosan rannat ovat sitä vastoin mökkiasutuksen piirissä. Pamprinniemija alueen rannat laajemminkin kuuluvat Natura 2000 alueeseen Uudenkaupungin saaristo (F ). Toinen osa kartoitusalueesta sijaitsi sisempänä Kettelin kylän edustalla, Pyhäsalmen alueella (ks. kartta 1: Tutkimusalue B). Kyseessä on ranta-aluetta lukuun ottamatta melko yksitoikkoinen havumetsäalue, jolle vaihtelua antavat vain kolme männikköistä kalliomäkeä Ja yksi korpinotko. Ranta-alue molemmin puolin Pyhäsalmentietä on voimakkaasti kulttuurivaikutteista, sillä se oli aiemmin Pyhämaan kalastuksen keskuspaikka lukuisine venelaitureineen, aallonmurtajineen, venetalaineen ja ranta-aitoineen (Kuvat 11. ja 12. ). Neljä tällaista tonttia on vielä säilyttänyt rakennuskantansa ja siten ovat vielä jossain määrin aktiivikäytössä. Tien yläpuolella näkyvät entisen laidunnuksen jäljet; alueen pieniä aitauksia on t käytetty hevosten laitumina kalastusmatkojen aikana.

3 Kartta l: Tutkimusalue / Pyhämaa / UusikaupunkT Kartta 1: Tutkimusalueet: A Pamprinniemi (alempi rajaus) - Ja B Pyhäsalmi. Isonmaanniemi (ylemoi rak 3. KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT Sakari Hinneri 3A. Pamprinniemen - Isonmaanniemen kartoitusalue Alueen. kasvillisuljskuviotjoihin tekstissä viitataan, on esitetty raportin lopussa olevassa karttaliitteessä 1. A. 1. Pamprinniemi-Sämppiniemi Pamprinniemi-Sämppiniemi on yksi maisemallisesti merkittävimmistä kohteista Pyhämaassa. Siihen liittyy myös maininnanarvoisia elävän luonnon elementtejä. Ihmistoiminta rajoittuu rantoja kiertävään luontopolkuun, jonka käännekohta on Iso Kellokari seurakunnan leiripaikkoineen. Merkittävää luonnon kulumista ei ole havaittavissa. varsinkaan kun hakkuita ei ole tehty. Paikoin on lähinnä kuusien tuulenkaatoja ja siten monimuotoisuutta lisääviä keloja. Muutoinkin on vanhan metsän ominaispiirteitä.

4 1. Merenrannat Pamprinniemen ulapanpuoleinen kalliorinne on jyrkkä Sämppiniemeä erottavaa kannasta (3m meren pinnan yläpuollella) lukuun ottamatta, mutta kallion juurella on n. 2 m korkeuskäyrälle yltävä loiva maarantareunus, joka jatkuu mereen siten, että 5 m syvyyskäyrä on n. 100 m päässä rantaviivasta. Maarantareunuksella kasvaa monissa kohdin tervaleppiä Ja koivuja 1 m mpy alkaen, kun taas alaosa on somerikkoa, usein kivistä, mutta paikoin on myös ajohiekkakerrostumia. Merenvoimat (vedenpinnan korkeuden vaihtelu, tyrskyjen Ja jään eroosio) ylläpitävät kohdittain korkeata biodiversiteettiä, kun mikään laji pääse valta-asemaan ja siten tukahduttamaan kilpailukyvyltään heikkoja lajeja. Kuva: Pamprinniemen ulkoreunan mereistä rantaviivaa (PA). Vallitsevana rantamuotona kuitenkin ovat kivikot, joista monet ovat kalliopohjalla (Kuva). Näiden kasvillisuus on niukkaa ja hyvin tavanomaista (mm. rantavehnä, pohjanlahdenlauha, ruokohelpi, isomaltsa, pohjanpihatatar, merivalvatti). Seuraavassa käsitellään vain tästä vallitsevasta rantatyypistä poikkeavat biotooppit. 1a. Ulapan laidan somerikkomaiden rantaniityt Neljä somerikkoista rantareunusta, joilla kasvaa Joitakin merkittäviäkin merenrantalajeja, on rajattu karttapohjalle. Kellokarin aluetta lukuun ottamatta niillä on ajohiekkaa, jonka laajuus vaihtelee vuosittain siitä päätellen, että paikoin hiekkakerrostumat ovat täysin kasvittomia. Ruokoa on vain Piispanhaminassa, kun taas sinilaisla puuttuu tyystin.

5 Somerikkojen stabiileilla paikoilla kasvaa korkeata ruokohelven ja rantajuolavehnän heinikkoa Ja ruokonadan isoja tuppaita, kun taas äskettäin kerrostuneella ajomaasomerikolla ja erityisesti hiekkalaikuilla on rantavehnän suuria mättäitä sekä Sämppiniemen rannalla niukkalukuisena merihanhikki. Somerikkojen monivuotisia ruohoja ovat meriputki, poimuhierakka, merivalvatti, hiirenvirna, sarjakeltano, kannusruoho sekä vesirajassa meriasteri. Yksivuotisia ovat keto-orvokki sekä märissä painanteissa hetekaali, lännensuolasänkiö, itämerenlemmikki ja mietotatar. Rakkoleväkeräymillä tavataan monivuotisen pelto-ohdakkeen merenrantamuodonja merivirmajuuren ohella morsinkoja ja isomaltsoja. 1b. Hauinlahden multavat rantaniityt Pamprinniemen pohjoisrannan kalliotörmä yleensä laskeutuu niin jyrkkänä vesirajaan asti, että rantapuuston jälkeen alkaa ilman rantaniittyä ruoikko, aluksi harvakortisena, joten rahkoittuneissa (mm. okarahkasammal) välitiloissa kasvavat eräät ruohot kuten ranta-alpi, kurjenjalka, suoputki, isorantamatara, rätvänä sekä heinistä nurmilauha Ja sarakasveista meriluikka Ja harmaasara. Sämppiniemen kannaksen kohdalla rantaniitty on n. 30 m leveä, Ja sitä luonnehtivat ruohokanukan suurkasvustot, jollaisia ei muualla eteläisellä Selkämerellä tavata ennen kuin Rauman pohjoispuolelle. Kuva: Pamprinniemen ja sen uloimman kärjen, Sämpinniemen, välisen kannaksen hienoa ruohokanukkakasvustoa (SH).

6 2. Kallioko* 2. a. Kalliopaljastumat, yleensä kalliosammalien Ja poronjäkälien peittäminä, alkavat korkeustasolla 5 m, Pamprinniemen tyviosassa kuitenkin vasta 7, 5-10 m mpy. Näyttävimmät kalliomuodostumat ovat Sämppiniemessä, missä korkein kallionlaki on 14 Ja kaksi muuta ovat 11 m mpy. Viime mainittujen etelärinne nousee kapealta rantareunukselta kalliojyrkänteenä. Ne ovat seudun maisemallisesti näyttävimpiä kohtia ja samalla myös hyviä näköalapaikkoja. Seinämissä on paikoin voimakasta vaakarakoilua Ja siihen liittyviä kivimassojen siirroksia (kuva alla). Peitteisempi Pamprinniemen länsiosan kalliomäki (11, 5 m) ei ole näiden veroinen. Kuva: Kalliorinne (SH). 2. b. Iso Kellokari on, kannaksen lehtoa Ja somerikkorantaa (vrt. yllä) lukuun ottamatta, kalliokkoa rannasta alkaen. Tunnusomaisia ovat merituulten muotoilemat männyt, kloonikuusi, suurten kyhmujäkälienja lähisukuisten napajäkälien peittämät kalliopinnat Etelärinteellä on syvävetinen kallioallikko (pullosara, vehka, suoputki, nevasirppisammal ja rimpirahkasammal). Sämppiniemen ja Pamprinniemen lakiosien laakeita, puustoisia kalliopintoja peittävät ovat seinä-ja kynsisammalmatot, mutta aukeilla kohdilla on poronjäkälikköä (harmaa-, valko-, oka-ja usein myös palleroporonjäkälä). Kallionraoissa kasvava kallioimarre on tunnusomainen koko alueelle. Aurinkoisilla kalliolaakioilla suuria kalliotierasammalen peitteitä. Myös kangasrahkasammaleen tyynymäiset kasvustot ovat tavanomaisia. Puusto harvaa ja kituliasta (suurimmillaan 7-8 m korkeata) männikköä. Laakeilla Ja

7 painanteisilla paikoilla on pursu-juolukka-variksenmarjarämeikköä, Jota usein luonnehtivat Jo nuorina kelautuvat hieskoivut. Sämppiniemen lakialueella on useita rämepainanteita, joissa kasvaa hillaa. Kuvat: Kloonikuusi (yllä) ja jäkälien peittämää kalliopintaa (SH)

8 Metsät 3. Tervalepikot 3. a. Alueen rehevin tervalepikko on aivan Hauinlahden perukkaan, so. luontopolun lähtökohdalle laskevan Hauinniityn kuivatusojan eteläpuolen entisellä maatumalla. Tervaleppien joukossa on runsaasti hieskoivuja, paikoittain nykyään myös kuusia. Märät kohdat ovat tyypillistä saniaiskorpea tunnuslajeinaan hiirenporras, iso-ja metsäalvejuuri sekä metsäimarre. Mättäillä kasvaa mm. metsätähtimöja vetisissä kohdissa vehka, kurjenjalka, suoputki, Järvikorte ja pikkupalpakko. Kuivemmat reunaosat ovat OMT-sekametsää (kuusia ja koivuja), jossa aluskasvillisuudessa metsäimarre, oravanmarja, metsätähti, kevätpiippo ym. Hauinlahden perukka on pahoin ruoikoitunutja rahkoittunut (rämerahkasammal, korpikarhunsammal). Vähitellen tervaleppä ja hieskoivu leviävät saarekkeisesti paksuturpeiselle ruoikkoalustalle, Jossa ruohokasveina ovat mm. suo-orvokki, kurjenjalka, jokapaikan-ja harmaasaraja rätvänä. 3b. Nuori tervalepikko (puna-ailakkityyppi), Joka ulkolaidaltaan syntynyt Hauinlahden suukapeikon ruoppauksessa (20 vuotta sitten) nostetulle maamassalle. Kenttäkerroksessa on rantareunusten suurruohoja (mesiangervo, karhunputki, ranta-alpi, rohtovirmajuuri) Ja rantalehtojen lajeja (puna-ailakki, luhtalitukka, rönsyleinikki, metsäorvokki, käenkaali, koiranvehnä, tesma, lehtonurmikka). 3c. Ison Kellokarin kannaksen tervaleppälehto (puna-ailakkityyppi), Jossa myös isoja hieskoivuja, yläosaltaan (1, 5-2, 5 m mpy) vaihettuu pihlajavaltaiseksi OMaT- lehtimetsäksi. Kuitenkin kenttäkerroksen lajisto on yhtenäistä, paitsi että rannan tuntumassa heinälajeina ovat koiranvehnä, nurmilauha Ja ruokohelpi ja ylävämmällä maalla tesma, nuokkuhelmikkä ja lehtonurmikka. Ruohoja ovat puna-ailakki, oja-ja kyläkellukka, karhunputki, rohtovirmajuuri, iso-ja metsävirmajuuri, lehtoarho, metsätähtimö, käenkaali, oravanmarja, haisukurjenpolvi, ahomansikka jne. Etelärannalla on vanhalla ajosoralla orjanruusuja, taikinamarjoja ja muutamia tyrnejä. 3d. Sämppiniemen etelärannan kalliotörmän kovertumassa on somerikkopohjalla 8-10 m korkeiden leppien muodostama metsikkö, jossa pensaskerroksena on vadelman ohella kiiltopajuja. Kenttäkerroksessa ovat mm. ruokohelpi, nuokkuhelmikkä, lehtonurmikka, metsäimarre, metsäalvejuuri, puna-ailakki Ja lehtoarho. 4. Tuoreet kangasmetsät 4a. Pamprinniemen pohjoisrinne (2-5 m mpy) on suurikokoista mustikkaa, käenkaalia, oravanmarjaa, metsäimarretta ja laikuittain myös vanamoa kasvavaa MT-ja OMTsekametsää, jossa vaihtelevin määräsuhtein kasvaa rauduskoivua, mäntyä ja kuusta; viime mainittu on valtalajina Sämppiniemen kannaksella. Monet rauduskoivuista ovat vanhoja ja Järeärunkoisia. Sammalikossa on usein vanhan puuston seuralaisina sulkasammal ja isokynsisammal; muutoin kerrossammal on valtalaji. Paikoin kelopuuta. Metsässä on siten voimallisesti vanhan metsän piirteitä. Korpimaisia painanteita ja valuvetisiä rinteitä on paljon luonnehtijalajeinaan riidenlieko, metsäkorte, iso-ja metsäalvejuuri ja korpirahkasammal.

9 4b. Heinäinen MT-sekametsä Pamprinniemen etelärannalla (2-5m mpy) hiekkaisella sorarinteellä. Puustossa hiekoivu, mänty, kuusi Ja pihlaja. Heinät (metsälauha, nirmirölli, niittynurmikka, nuokkuhelmikkä) vallitsevat, kuitenkin yläosassa laajalti mustikan varvustoa. Ruohoista runsaslukuisimpia ovat kangasmaitikka ja metsätähti. 5. Männiköt Korkeustason 5 m mpy yläpuolella eteläpuolen paahteisia jyrkänteitä lukuun ottamatta vallitsevat kiviselle moreenille juurtuneet männiköt (puusto yl 6-9 m), joissa alipuustona kituliaita koivuja (painanteissa myös hieskoivuja)ja kuusia. Kaava-alueen itäosassa, etelärannalta nousevan luontopolun itäpuolella on monin paikoin riukumaista nuorta männikköä (10-16 m). Aluskasvillisuus on varvikkoa, jossa vuorottelevat kanervan, etelänvariksenmarjan, puolukan ja mustikan kasvustot. Paikoin karkearakeinen moreeni on paksumpaa kuin muualla 5 m korkeuskäyrän yläpuolella. Aluetta on ilmeisesti joskus laidunnettu. Myös vanhoille paloalueille syntyy tämänkaltaista metsää; kuitenkaan täällä ei liene ole ollut kuloja. Pamprinniemen kiertää raamattuluontopolku (PA).

10 A. 2. Isonmaanniemen kaava-alue Tämä Hauinlahden pohjoispuolinen alue on paitsi runkotien (Hauintien) myös kesämökeille johtavien teiden pirstoma. Alueen länsiosassa teiden väliin jäävät maastokohdat ovat menettäneet alkuperäistä luonnettaan, kun penkereiden väliin on jäänyt pintavesipatoumia Ja maanotto on luonut sekundaarista korpisuutta. Alueen itäosa on pääosin hyvälaatuista talousmetsää. 1. Rannat Alueen länsiosassa, Hauinlahden suukapeikosta meren puolelle kaikki rannat ovat mökitettyjä. Maaperä on ainakin alkuaan kivistä somerikkoa, pohjoisrannalla paikoin hiekkaista. Ihmistoiminnan vuoksi alkuperäistä rantakasvillisuutta ei ole. Leton jo aiemmin kapea rauma on nyt tien myötä tukkeutunut, minkä vuoksi siinä on haitallista umpeenkasvua (ruoikoitumista)ja ajoittain on myös leväkasvustoja. Hauinlahden rannalla ei ole tervalepikkoa, korkeintaan yksittäisiä leppiä hieskoivun kera havumetsärinteen alareunalla. Länsipään mökkitonttien rantametsiä on harvennettu puistomaisiksi, minkä vuoksi maankamara on heinikkoa. Hauinlahden suu-uoman ruoppausmassat levitettiin pääosin pohjoisrannalle. Näin syntyneellä 3-5 m leveällä täyttömaalla kasvaa nuorta tervalepikkoa, jonka puusto on ylitiheätä, riukumaista Ja vasta 4-6 m korkeata. Aluskasvillisuudessa on joitakin rantalehtojen lajeja: tesma, koiranvehnä, nuokkuhelmikkä, puna-ailakki, kylä-ja ojakellukka, oravanmarja, metsäorvokki ja karhunputki. 1a. Hauinlahden somerikkoinen rantaniitty Hauinlahden pohjoisrannalla on vaihtelevasti kivistä sorarantaa, jolla on yleensä 3-4 m leveä rantaniittyvyöhyke ennen metsän reunaa. Hauinlahti on makeutunut, koska suuuoma on kapea ja matala ruoppauksesta huolimatta ja koska Kettelin pelloilta tulee valtaojaa pitkin runsaasti makeata vettä. Siksi merenrantaniittyjen lajisto on kaikonnut, vain merisuolake, meriluikka sekä niityn valtalaji ruokonata ovat jäljellä. Ruokonata on normaalisti merenrantaniityn ylälaiteen laji, jonka kasvupaikoilla merivesi vain pistäytyy voimakkaislla matalapaineilla, mutta nyt se Hauinlahden rannalla kykenee kasvamaan vesirajassa asti. Paikoilla, joille tulee yläpuoliselta havumetsärinteeltä humushappoisia pintavesiä, valtaheinänä on nurmilauha, turpeisilla kohdilla Jokapaikansara. Tunnusomaisimpia ruohoja ovat suoputki, karhunputki, ketohanhikki Ja rantamatara. 2. Kalliot 2a. Länsikärjen kesämökkialueen keskellä, etelä-ja pohjoisrannan mokkirivistöjen välissä on teiden pirstomana mosaiikkimainen kalliokkoalue, Jolla vuorottelevat painanteiden isovarpurämeet Ja kalliopohjaiset matalapuustoiset männiköt. Rämeet ovat pursuvaltaisia, mutta ohutturpeisilla kohdilla kasvavat myös etelänvariksenmarja, juolukka ja kanerva. Kalliomänniköiden pohjalla on tavanomaisia metsävarpuja; Hauintien pohjoispuolella on myösjäkälikköistä kalliota (harmaa-, valko-ja okaporonjäkälä, isohirvenjäkälä).

11 2. b. Varvikkoinen (etelänvariksenmarja, kanerva, puolukka) kalliopohjainen männikkö (valtapuusto m). Poronjäkäliä yleensä vain metsänpohjasammalien seassa. Rämenotkelmat puuttuvat. 3. Kivennäismaiden metsät 3a. Mustikkatyypin metsää on alueen koko itäosa. Puustossa on kuusen ohella monissa kohdissa saman verran koivuja ja mäntyjä. Paikoin korpimaisia painanteita (mm. korpikastikkaja nurmilauha) sekä nevalaikkuja (kurjenjalka, Jouhivihvilä, harmaasara). Kalliokummut ovat kauttaaltaan sammaloituneet. 3. b. MT-metsän länsiosassa on tien tuntumassa vetinen hieskoivuviita, jossa sekapuuna on muutama tervaleppä ja pensastona virpa-ja kiiltopajuja. Kyseessä on entinen neva, joka ojituksen jälkeen on alkanut metsittyä. Nevan rahkasammalet ovat korvautuneet korpirahkasammaleella Ja korpikarhunsammaleella. Kenttäkerroksen valtalajeina ovat kurjenjalka, ranta-alpi, Jokapaikansara, nurmilauha ja suo-orvokki. 3c. Rehevää lehtokorpea ja lehtomaista kangasmetsää on Merisenniemen tien risteyksessä Hauintien molemmin puolin. Maaperässä on rehevyyttä aiheuttavaa lähteisyyttä. Pääpuuna on hyväkasvuinen kuusi seassaan koivuja. Märimmillä kohdilla vallitsevat saniaiset (hiirenporras, iso-ja metsäalvejuuri, korpi-ja metsäimarre), sudenmarja ja korpikastikka, kun taas OMT-kuvioissa kasvavat tesma, nuokkuhelmikkä, käenkaali, orvokki ja vanamo sekä pensaista taikinamarja. 4. Hauinlahti Hauinlahti on jo pitkään ollut miltei makeavetinen glo-1. kluuvityypin vesialue eli fladasta seuraava kehitysvaihe maankohoamisseuraannossa. Veden vaihtuvuutta parannettiin 1990-luvulla ruoppaamalla sen suu-uomaa. Lahden kapea itä-ja keskiosa on ruoikoitunut lähes kauttaaltaan umpeen. Ei edes lahden länsiosassa ole enää murtoveden vesikasveja. 3B. Pyhäsalmen kartoitusalue Alueen kasvillisuuskuviot joihin tekstissä viitataan, on esitetty karttaliitteessä Ranta-alueet 1a. Uittamuskartan tienhaarasta itäiselle aallonmurtajalle asti ranta-alue tielle asti on aukkoista, paljolti vesaikkomaista tervalepikkoa, Jossa kasvaa myös eri-ikäisiä pihlajia. Kulttuurivaikutus on voimakasta, joskin kaikki tavanomaisten sorapohjaisten tervalepikoiden lajit ovat löydettävissä: puna-ailakki, mesiangervo, ranta-alpi, karhunputki, kylä-ja ojakellukka, syyläjuuri, ruokohelpi, nurmilauha ym. Kivisellä merenrannalla kasvaa harvakseltaan somerikkopohjaisten merenrantaniittyjen lajistoa kuten ruokonata, kaitanurmikka, meriluikka, käärmeenkieli, rannikki, merisuolake, isorantasappi ja lännensuolasänkiö.

12 Tien pohjoispuolella ennen kallioita on sekametsää, jossa on jäljellä kasvaa vanhoja mäntyjä ja rauduskoivuja vähitellen valtaan tulevien kuusien ohella. Kenttäkerroksessa on runsaasti mustikkaa, mutta myös tiheitä sananjalan ja kielon kasvustoja. Kuva: Pyhäsalmentien ranta-alueella on säilynyt aiemmin vahvasta kalastuskulttuurista kertovaa rakennuskantaa (SH) 1b. Itäinen ranta-alue satamapaikkatonteilla on pihamaiden tapaan heinävaltaista kasvillisuutta, mutta tien yläpuolinen alue on tyypillistä hakamaata, jossa laidunnuksen jäljet näkyvät yhä. Puustossa on mäntyjen ohella koivuja ja pihlajia, kun taas kenttäkerroksessa kasvavat runsaslukuisina sananjalka, ahomansikka, kielo, rohtotädyke ja mäkikaura. 1c. Korpinotkoa, jonka tie pirstoo, luonnehtivat tervalepät ja kiiltopajut. Kenttäkerroksessa puna-ailakki, mesiangervo, ranta-ja terttualpi, suo-orvokki ja vertisillä paikoilla näyttävästi kukkiva luhtalitukka. 2. Metsä-ja kallioalue 2. a. Eteläinen kallioalueella sekä läntinen että itäinen kalliokumpu kohoavat yli 12 m mpy. Lakiosissa (> 10 m mpy) onjäkälikköä (harmaa-ja valkoporonjäkälä sekä aivan lakitasanteella palleroporonjäkälä; isohirvenjäkälä) sekä kalliotierasammaleen mattoja. Muutoin on kituvaa kalliomännikköä, mutta siellä, missä on irtaimen maan kerrostumia, on kanervikkoa, josta nousee vanhoja, paksurunkoisia ja usein kilpikaarnaisia mäntyjä. Keskisen kalliomäen rinteillä sekä aivan kaava-alueen itäreunalla (> 7 m mpy) kasvaa nuorta, hoikkarunkoista männikköä, jonka aluskasvillisuutena on kanervaa ja

13 paikoin myös sianpuolukkaa. Nämä varvut viittaavat kuloihin, mutta niiden esiintymiselle en onnistunut saamaan vahvistusta. Myöskään palokoroja ei löytynyt. Läntinen mäki viettää loivasti itään ja on painanteinenja sateiden Jälkeen valuvetinen, minkä vuoksi pursuräme on vallitseva kasvillisuusmuoto. Kaikkialla kallioilla on pienissä vesikeräymissä etelänvariksenmarja-juolukkarämelaikkuja. Myös kangasrahkasammalen paksut tyynykasvustot ovat yleisiä. Kalliomäkien juurilla ja välissä kasvaa mäntymetsää, joka paikoin on kuusettumassa, jonka aluskasvillisuus on MT-metsän kaltaista: mm. vanamo, mustikka, oravanmarja, metsätähti Ja kevätpiippo. Keskisen ja läntisen kalliomäen välissä on avovetisiä lampareita, joissa kasvavat mm. pullosara, jouhivihvilä ja luhtavilla. Niiden yläpuolella lohkareiden välissä Ja kalliotörmien juurella on pari kirkasvetistä lähteensilmää. 2. b. Laaja korpinotko (4-6 m mpy), jonka keskivaiheilla on vedenjakaja (n. 5 m mpy). Kuivatusojista toinen laskee itään Pyhäsalmen perukkaan, toinen länteen 250 m Uitmuskartasta pohjoiseen. Ojitus ei ole kuivattunut korpinotkoa, mutta on laskenut vedenpintaa niin paljon, että entisen nevan paikalla on korpimetsää. Tosin vetisimmillä paikoilla hieskoivumättäiden välitilat ovat vielä nevamaisia (jouhi-ja harmaasara, tupasvilla, terttualpi, Jouhivihvilä). On pari avovetistä lamparettakin (vehka, pikkupalpakko). Aivan alueen itärajalla, rajan kulmauksessa on mäntyrämettä, jonka kenttäkerroksen muodostavat tupasvilla, pursu ja etelänvariksenmarja. Valtaosa korvesta, varsinkin laitaosista (5-6 m mpy) on nykyisin hyväkasvuista, yleensä metsäkortevaltaista korpea, jossa ylipuustona on komearunkoisia kuusia ja alipuustona hieskoivuja, paikoin on myös tervaleppiä ja mäntyjäkin. Hieman ylempänä notkon pohjoispuolella (6-9 m mpy) on hyvin kivisellä moreenilla nuorta, paikoin tiheätä VT-männikköä, joka ainakin osin onistutusperäistä (Kartta: VT). Männikön kenttäkerroksessa on runsaasti vanamoa. Korpialueen kenttäkerroksen lajeja ovat metsäkortteen ohella metsäalvejuuri, hiirenporras, harmaasra, korpikastikka, suo-ohdake, suo-orvokki ja metsätähtimö. Märimmillä paikoilla kasvavat terttualpi, kurjenjalka ja korpirahkasammal. Toisaalta on kuiviakin kohtia kangasmetsälajeineen (oravanmarja, metsätähti, kevätpiippoja sananjalka). 2c. Pohjoisosan kallioharjanne yltää 15 m mpyja on lakiosastaan (13-15 m mpy) poronjäkälikköistä (lajistossa myös palleroporonjäkälä) kalliomännikköä. Rinteillä ja kalliomäen länsipuolisella laakiolla (9-12 m mpy) on kivistä moreenimaata, jonka puusto on äskettäin hakattu Ja Jonka maankamara on paikoin aurattu, jotta metsä uudistuisi männiköksi pystyyn jätetyistä siemenpuista. Erikoista on saaristoa ja rannikkoa karttavan pallosaran esiintyminen kosteissa painanteissa tupasvillan, harmaasaran ja pursun kera. Hakkuualueen pioneerikasvien vadelman Ja maitohorsman kasvustot ovat jo taantumassa.

14 4. LINNUSTO Pekka Alho 4A. Pamprinniemen - Isonmaanniemen kartoitusalue Pamprinniemen lounaisen rantaviivan edusta on monien saaristolintujen suosimaa levähdys-ja ruokailualuetta. Erityisesti mereiset vesilintulajit, kuten haahkat, koskelot, allit ja pilkkasiivet viihtyvät niemen edustan vesialueella. Lapintiirat Ja räyskät saalistavat yleisesti samoilla vesillä ja myös mm. merikotka on tavallinen näky. Pesivien lajien kirjo on manner-tyyppiselle rantaviivalle kohtuullisen hyvä, vaikkei tavaltakaan varsinaisten lintuluotojen laji-ja yksilömääriä. Niemen lounaisella rantaviivalla pesiviä lajeja ovat mm. tukkakoskelot ja rantasipit. Niemen kärjen edustalla on lintuluotoja, joilla pesii monipuolisesti saaristolinnustoa. Niemen sisäpuolelle jäävän Hauinlahden suulla lajisto vaihtuu enemmän suojaa kaipaaviin vesilintuihin, kuten kyhmyjoutseneen, sekä silkki-ja mustakurkku-uikkuun. Isonmaanniemen puoleisen niemenkärjen ja siihen yhteydessä olevan Letonmaan alueet ovat vahvasti mökitettyjä. Niiden väliin jäävä poukama tarjoaa niin ikään suojaisan paikan muutamille vesilintupareille. Pyhämaan luoteisen niemimaan vankat metsät ovat aina viime vuosiin saakka pitäneet jalansijaa sellaisille koko seutukunnassa huolestuttavasti taantuneille lintulajeille kuin metso Ja teeri. Hakkuut ovat kuitenkin saavuttaneet tämänkin alueen ja mm. kartoitusalueen tuntumassa on tehty melko tuoreeltaan avohakkuita. Kartoituksen aikaan teeri pulisi kuitenkin vielä ponnekkaasti Isonmaanniemellä. Muita metsäisen osan mainittavia lintulajeja olivat peukaloinen Ja merikotka, Jonka kaklatus kaikui niemen yllä. Merikotka pesinee kartoitusalueen tuntumassa, mutta ei itse kartoitusalueella. Matala Hauinlahti tarjoaa merikotkalle hyvän kalapaikan, jota laskennan aikaan hyödynsi nuorempi, vielä pesimätön merikotka. Alueen oleellisin pesimälinnusto on koottu tarkemmin karttaliitteeseen 1. Liitteenä oleva taulukko 1. taas kertoo kartoituksessa havaitun lintulajiston osa-alueittain, sekä näiden lajien suojelustatuksen. 4B. Pyhäsalmen kartoitusalue Pyhäsalmen kartoitusalue oli elinympäristöltään Ja linnustoltaan varsin vaatimaton. Pääosin metsäalueen linnusto koostui harvahkosta joukosta yleisiä varpuslintuja, joista niistäkin pääosa keskittyi ranta-alueen tuntumaan. Metsäalueen lajeista maininnan arvoisimmat pesijät olivat metsävikloja Torikensuon reunassa laulanut kulorastas. Heti kartoitusalueen ulkopuolella oli pihapiirin tuntumassa käenpiian reviiri. Ranta-alueella ja sen edustalla tavattiin joukko alueen saaristolle tyypillisiä vesilintuja, joista mahdollisesti pesintään viittaavasti havaittiin pilkkasiipi, tukkakoskelo, telkkä ja sinisorsa. Sopivia pesäpaikkoja näillä löytynee mm. ranta-rakennusten alusilta. Muista ranta-alueen saaristolinnuista yhden parin voimin olivat edustettuina rantasipi Ja lapintiira. Ulompana selällä ui kaksi poikuetta merihanhia, jotka lienevät kuitenkin kuoriutuneen läheisillä luodoilla.

15 5. YHTEENVETO Kartoitusalue voidaan Jakaa luontoarvojensa puolesta kolmeen osaan: Arvokkaaseen Pamprinniemen-Hauinlahden kokonaisuuteen, Pamprinniemeä täydentäviä luontoarvoja sisällään pitävään Isonmaanniemen osaan, sekä Pyhäsalmen luontoarvoiltaan melko köyhään osaan. Pamprinniemen arvo perustuu ensisijaisesti laajaan, yhtenäiseen Ja varsin koskemattomaan ranta-aluekokonaisuuteen, joka pitää sisällään monimuotoisen elinympäristö-ja lajikirjon, sekä arvokkaan maisemakokonaisuuden. Toiseksi alue pitää sisällään hienoja elinympäristöjä, joista mainittakoon kalliomäet Ja erityisesti Sämpinniemen kallioalueet (Pamprinniemen ulompi osa). Alueen puusto on osin melko iäkästä Ja monimuotoisuus sekä kasvillisuuden, että linnuston puolesta suurta. Monista detaljeista mainittakoon mm. laajat ruohokanukkakasvustotja pesivät mustakurkku-uikut. Alue suositetaan jätettäväksi luonnontilaan Ja nykyiseen käyttöönsä seurakunnan luontopolkuna. Isonmaanniemen osalta sen rakentamattomat ranta-alueet täydentävät osaltaan Pamprinniemen kokonaisuutta. Varsinkin Hauinlahden rakentamaton ranta-alue on aivan oleellinen osa Pamprin alueen koskematonta kokonaisuutta, mahdollistaen mm. kurjen pesinnän. Pyhäsalmen kartoitusalueella (B) ei tavattu merkittäviä luontoarvoja. Lähinnä ranta-alueen säilyneet kulttuurimaisema-arvot rantavajoineen ovat maininnan arvoisia. Osa-alue soveltuu muutoin hyvin vaikkapa ihmistoiminnan hyödynnettäväksi. Utelias harmaahylje uiskenteli rantavedessä kartoittajan seurana (PA).

16 6. KIITOKSET Kiitämme Uudenkaupungin Pyhämaan seurakuntaa ja Uudenkaupungin kaupunginarkkitehti Leena Arvela-Helleniä hyvästä yhteistyöstä. 7. LIITTEET Karttaliite 1: Pamprinniemen-lsonmaanniemen kasvillisuuskuviot Karttaliite 2: Pyhäsalmen kartoitusalueen kasvillisuuskuviot Karttaliite 3: Kartoitusalueen oleellisin pesimälinnusto vuonna 2010 Taulukko 1: Kartoituksessa havaitut lintulajit Ja niiden uhanalaisuus Maisema Pamprinniemeltä aavalle (PA).

17 Karttaliite 1: Pamprinniemen-lsonmaanniemen kasvillisuuskuviot fs tl li.si il UJ Ifl / / l /

18 . Karttaliite 2: Pyhäsalmen kartoitusalueen kasvillisuuskuviot ''' \. : ' il! ' /' -^ }. ^''i1 '' ^y:..."^ im^ ^-. '^^\

19 KORPPI KÄKI O KIVITASKU ^ ^PEUKALOINEN ^SDUTTÄJÄ. /METSÄVDCLO * ; KULORASTAS LAPINTIIRA Ti fl) l (D co ^ i. c C/) m c (D (D 3 o (B (D UI 3 -o ". Sr. KYHMYJOUTSEN. MUSTAKURKKU-UKKU SILKKmKKU o TELKKÄ ISOKOSKELO TUKKAKOSKELO RANTASIPI ^ KURKI ~(^ MERIKOTKA lähialue 3 3 c U) 3' < c o 3 3 m N) o

20 Taulukko 1: Kartoituksessa havaitut lintulajit ja niiden uhanalaisuus KARTOITUSALUEEN LINNUSTO JA SEN UHANALAISUUS LAJI Pesivät PAMPRIN ISONMAAN PYHÄSALMI SALI\( 11 SUOJELU- STATUS NIEMI NIE 2010 "VANHA" STATUS LINTU- DIREKTIIVI Kyhmyjoutsen Sinisorsa Pilkkasiipi Telkkä (X) (X X) NT Tukkakoskelo NT Isokoskelo NT Pyy Teeri NT NT Silkkiuikku Mustakurkku-u Merikotka (X) (X (X vu vu vu Dl Kurki Rantasipi NT Metsäviklo Lapintiira (X) Sepelkyyhky Käki Käpytikka Haarapääsky Metsäkirvinen Västäräkki Peukaloinen Rautiainen Punarinta Kivitasku vu NT Mustarastas Punakylkirastas Kulorastas Laulurastas Hernekerttu Lehtokerttu Mustapääkerttu Sirittäjä NT Pajulintu Hippiäinen Harmaasieppo Kirjosieppo Töyhtötiainen Sinitiainen

21 Talitiainen Puukiipijä Närhi Varis Korppi Peippo Viherpeippo Vihervarpunen Urpiainen Iso käpylintu Punatulkku Keltasirkku Pajusirkku Muita havaittuja, ei rajauksen sisällä pesiviä lintulajeja olivat: tukkasotka, laulujoutsen, merihanhi, haahka, alli, merimetso, räyskä, kalatiira, kalatiira, kalalokki, merilokki, harmaalokki, naurulokki, pikkulokki, meriharakka, räystäspääsky, räkättirastas, naakka, punavarpunen ja pikkukäpylintu. Suomen lajiston uhanalaisuus arvioitiin uudelleen Kartoitusalueella ei tavattu äärimmäisen, eikä erittäin uhanalaisia lintulajeja (CR, EN). Alueella tavattiin kuitenkin useita vaarantuneeksi (VU) tai silmälläpidettäväksi (NT) luokiteltuja lintulajeja. Näistä pilkkasiiven pesimisen tarkempi arviointi oli tämän kartoituksen pohjalta vaikea arvioida, mutta ainakin alueen tuntumassa, luultavasti kartoitusalueellakin, pesii joitain pareja. EU:n lintudirektiivin suojeltavista lajeista tavattiin vain merikotka, joka ei pesi varsinaisen kartoitusrajauksen sisässä, mutta pesii lähialueella ja hyödyntää muutoin Pamprinniemeä. Merkki tarkoittaa pesintää ja () tarkoittaa mahdollista pesintää, merikotkan osalta alueen ilmeistä kuulumista lajin reviiriin.