UUDENKAUPUNGIN KETUNKALLION LUONTOKARTOITUS VARSINAIS-SUOMEN LUONTO- JA YMPÄRISTÖPALVELUT

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "UUDENKAUPUNGIN KETUNKALLION LUONTOKARTOITUS VARSINAIS-SUOMEN LUONTO- JA YMPÄRISTÖPALVELUT"

Aili Heino
7 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 UUDENKAUPUNGIN KETUNKALLION LUONTOKARTOITUS VARSINAIS-SUOMEN LUONTO- JA YMPÄRISTÖPALVELUT 2016

Johdanto Suunnittelualueella tehtiin kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin painottuva kartoitus (ks. suunnittelualueen rajaus kartalla 1).

2 Johdanto Suunnittelualueella tehtiin kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin painottuva kartoitus (ks. suunnittelualueen rajaus kartalla 1). Kartoituksesta ja sen raportoinnista vastasivat professori Sakari Hinneri ja ympäristöinsinööri Pekka Alho. Raportin kuvat Sakari Hinneri, paitsi kuva 1 Pekka Alho. Kansikuvassa Ketunkalliolle nousee polku-ura Levysepänkadun varrelta, läheltä kaava-alueen luoteiskulmaa. Kulutuksen vuoksi silokallio on paljaana, mutta heti kulku-uran vierustoilla on yhtenäistä kalliotierasammalen mattokasvustoa. Kallion halkeamiin hakeutuneet männyt ovat vain 3-5 -metrisiä. SH. Alueen yleiskuvaus Ketunkallio sijaitsee Uudenkaupungin keskustan välittömässä tuntumassa, sen pohjoispuolella. Aluetta rajaavat nykyisin vilkasliikenteiset tiet, eteläosaltaan mm. Laivanrakentajantien pääväylä. Korttelin Puusepänkatuun rajautuva länsiosa on rakennettu (kerrostaloja), mutta länsiosa on laajalti rakentamaton. Ketunkallion on maastotyypiltään kalliomäki joka yltää 26 m korkeuteen merenpinnasta, erottuen vain länsi- ja eteläpuoleltaan merkittävänä kohoumana maisemassa (relatiivinen korkeus m). Kuitenkin mainituilta ilmansuunnilta, esimerkiksi Mältintietä tultaessa mäen juuren ja rinteiden vankka puusto peittää paitsi kohouman myös sen sinällään jyrkät rinteet.. Kartta 1: suunnittelualueen rajaus

3 Ketunkallio ympäristöineen oli vielä 1960-luvun alussa varsin luonnontilaista; ainoa tie, syyssateilla ja talvikaudella tuskin autolla ajettavissa, päättyi mäen länsi- ja lounaispuolen pientaloihin (Onnela, Töyrylä). Kuitenkin Ketunkallion laelta on louhittu kiveä 1900-luvun alussa, mistä paikkakunnalla ei kuitenkaan enää ole elävää muistitietoa. Mainitun tien päässä, nykyisen Mältintien varrella, on vuoren alarinteellä karikkeen peittämää rääpekivikkoa. Louhoskuopat ovat heti mäen lakitasanteen länsiosassa, mistä louhittu kivi on vieritetty alas. Huonosti lohjenneista kivistä on rakennettu kiviaitaa nykyisen Levysepänkadun pohjoispuolella olevan niityn laitamalle. Kalliomäki on graniittia, mutta läntisiltä rinteiltään osin myös ravinteikasta gneissiäkin, mistä osoituksena ovat 1890-luvulta tunnetut pikkusaniaisten liuska- ja tummaraunioisen kallionrakoesiintymät (H. Söderman, tuleva U:gin pormestari!). Mäen kivisellä länsirinteellä on lehtomaista ja kohdittain haapavaltaista metsää, joka yläosiltaan yltää kaava-alueen tuntumaan ja vähentää siellä tuulisuutta. Kasvillisuus ja luontotyypit Hyväkasvuinen metsämaa Kaava-alueella ja sen lähiympäristössä kuten Ketunkallion pientaloalueella hyväkasvuisia metsäpuita on luontaisesti korkeintaan korkeustasolle 20 m mpy. Kaava-alueella on järeähköjä (25 30 cm) mäntyjä ollut nykyisten kerrostalojen tuntumassa aina tasolle 22 m mpy kulttuurivaikutteisena metsänä. Alipuustona on lähinnä pihlajia ja pensastona katajia. Varvikko on korvautunut heinillä (metsälauha, pihanurmikka, nurmirölli, hietakastikka) ja ruohoilla (sarjakeltano, oravanmarja ja kohdittain valtalajina sananjalka). Aivan kaava-alueen kaakkoiskulman ulkopuolella kasvaa kielojen kera muutamia papelorikkoja, jotka ovatkin kaupungin tunnuskasvin ylimmät kasvupaikat (17 m merenpinnan yläpuolella). Levysepänkadun reunamalla, kalliotörmän juurella on koko pituudelta metriä korkea haavikkoreunus, joka on maisemallisesti astetta merkittävämpi. Aluskasvillisuus on hietakastikkavaltaista paitsi joitakin reheviä mustikkakasvustoja, joita on reunusmetsän leveimmissä kohdissa. Kalliolaen kasvillisuus Ketunkallion lakiosien (20 26 m) kasvillisuutta on mahdotonta tyypitellä, sillä sen rakenne on mosaiikkimaisen pienipiirteistä. Ketunkallio on lisäksi rinteitä lukuun ottamatta harvinaisen vähälajinen. Vieri vieressä on lähes paljasta kalliopintaa ja soistuneita painanteita, joista jälkimmäiset koostuvat joko pursu- tai juolukkamättäistä sekä niiden välisistä tupasvillaa kasvavista nevajuoteista. Louhoskuoppien soistumissa on muutamia virpapajuja ja varpumaisia kapealehtipajuja. Vaikka suolaikkuja on kymmeniä, niiden lajisto hyvin niukkaa vähäisen turvemuodostuksen vuoksi. Kalliopinnoilla on valtalajina joko sammalia kuten kallio- tai kivitierasammal, kaltevilla kohdilla myös kivikynsisammal tai jäkälistä harmaa- tai valkoporonjäkälä. Sen sijaan palleroporonjäkälä puuttuu ja hirvenjäkäliä on vain varpujen suojassa. Vasta kaava-alueen ulkopuolisten rinteiden seinämillä ja isojen lohkareiden kyljissä on karvelajeja sekä napajakäliä ja kuhmujäkäliä. Varpuja on kallioilla vähän: kanervaa vain halkeamissa ja etelänvariksenmarjaa

puiden alla tai kausikosteissa pikku painanteissa. Ruohovartisista lajeista yleisiä ovat vain metsälauha, ahosuolaheinä ja sarjakeltano sekä harvalukuisilla somerikkopeitteillä kasvava hietakastikka.

4 puiden alla tai kausikosteissa pikku painanteissa. Ruohovartisista lajeista yleisiä ovat vain metsälauha, ahosuolaheinä ja sarjakeltano sekä harvalukuisilla somerikkopeitteillä kasvava hietakastikka. Niukkuus johtuu vähäisestä irtaimesta maasta ja hitaasti rapautuvasta graniitista. Parhaan kokonaiskuvan kaava-alueesta saanee seuraavista valokuvista: Kuva 1. Laella kallio on osin laakeata ja paikoin loivasti painanteista, jolloin irtainta maata kertyy jonkin verran myös kalliopinnoille. Leveäjuuristoiset männyt ovat paikon metrisiä. Myös kanervakasvustoja esiintyy. Taustalla näkyy Puusepäntien varren kerrostaloja. Kuva 2. Kalliokumpare (26 m mpy) lakitasanteella: kallio- ja kivitierasammalen sekä kaltevilla kohdilla kivikynsisammalen kasvustoja sekä harmaa- ja valkoporonjäkälän kasvustoja. Okaporonjäkälä ja hirvenjäkälät ovat niukkalukuisia, palleroporonjäkälä puuttuu tyystin. Ainoat putkilokasvit ovat metsälauha ja kanerva. Mänty on kasvamassa lyhyt- ja paksurunkoiseksi sekä pitkäoksaiseksi kuten sisäsaaristoluodoilla.

Kuva 3. Alueen lounaisosassa sekä koilliskulmassa tavataan painanteissa sekä entisissä louhintapaikoissa mäntyrämettä, joissa on pursu- ja juolukkamättäitä sekä niiden välitiloissa tupasvillanevaa.

5 Kuva 3. Alueen lounaisosassa sekä koilliskulmassa tavataan painanteissa sekä entisissä louhintapaikoissa mäntyrämettä, joissa on pursu- ja juolukkamättäitä sekä niiden välitiloissa tupasvillanevaa. Laitamilla kasvaa joitakin virpa- ja kapealehtipajuja. Kuva 4. Kaava-alueen etelälaidalla, missä on paikoin helposti rapautuvaa gneissiä, kasvaa muutamia kauniita katajia, jotka hieman pallomaisia muotoja pylväskatajasta. Kuva 5. Etelälaidan alueelta on 1900-luvun alussa louhittu kiveä.

Kuva 6. Nuotiopaikka alueen länsireunalla pienen kallioseinämän alla; muutoin ihmisen jälkiä ei juuri polku-uria lukuun ottamatta näkynyt. Linnusto ja muu lajisto 8.7.

6 Kuva 6. Nuotiopaikka alueen länsireunalla pienen kallioseinämän alla; muutoin ihmisen jälkiä ei juuri polku-uria lukuun ottamatta näkynyt. Linnusto ja muu lajisto 8.7. tehdyn maastokäynnin perustella ainoaksi pesimälajiksi saatiin varmistettua punarinta. Tiaisten ja viherpeippojen poikueet olivat tosin jo tuohon aikaan hajautuneet maastoon ja saattavat pesiä alueella muutaman parin voimin. Varmuudella voidaan kuitenkin todeta alueen olevan liian karu ja toisaalta liian pienialainen ja urbaani useimmille muille lintulajeille, arvokkaammasta lajistosta puhumattakaan. Liito-oravalla tai lepakoille sopivaa habitaattia tai kolopuustoa ei kerrostalojen mahdollisia lepakoille sopivia koloja lukuun ottamatta todettu. Ruokailuympäristönäkin alue on kuitenkin lepakoille epäsuotuisa. Johtopäätökset Alueelta ei tavattu suojeltuja luontotyyppejä tai erityisen arvokasta kasvillisuutta. Maastotyyppi on pääpiirtein karua kalliomännikköä polkuineen, vain alarinteillä teiden laitamilla maasto on astetta monimuotoisempaa. Kalliolaet lienevät aikanaan olleet huomattavasti avoimemmat, mutta sittemmin umpeenkasvun myötä menettäneet arvoaan, kuten kaikkialla Varsinais-Suomessa. Linnusto ja todennäköisesti muukin eliölajisto on ihmisen vahvan läsnäolon ja melko karun maastotyypin vuoksi vähäistä.

Samankaltaiset tiedostot

VIII kaupunginosan kortteli 18 (AK) tontit 2-4 ja 8-12

Uudenkaupungin kaupunki Ak 0837 Hallinto- ja kehittämiskeskus Kaupunkisuunnittelu VIII kaupunginosan kortteli 18 (AK) tontit 2-4 ja 8-12 Asemakaavan muutoksen selostus, joka koskee xxx päivättyä asemakaavan