UUDENKAUPUNGIN SORVAKON KULTTUURIKESKUKSEN ALUEEN LUONTOKARTOITUS VARSINAIS-SUOMEN LUONTO- JA YMPÄRISTÖPALVELUT

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "UUDENKAUPUNGIN SORVAKON KULTTUURIKESKUKSEN ALUEEN LUONTOKARTOITUS VARSINAIS-SUOMEN LUONTO- JA YMPÄRISTÖPALVELUT"

Niilo Toivonen
7 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 UUDENKAUPUNGIN SORVAKON KULTTUURIKESKUKSEN ALUEEN LUONTOKARTOITUS VARSINAIS-SUOMEN LUONTO- JA YMPÄRISTÖPALVELUT 2016

2 Johdanto Sorvakon kulttuurikeskuksen ympäristöön, pääosin kiinteistölle ( ) ja sen välittömään ympäristöön tehtiin kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin painottuva kartoitus. Kartoituksen tarkempi rajaus on esitetty kartassa 1. Kartoituksesta ja sen raportoinnista vastasivat professori Sakari Hinneri ja ympäristöinsinööri Pekka Alho. Raportin kuvat Sakari Hinneri (SH) & Pekka Alho (PA). Kansikuvassa alueen monimuotoista, osin iäkästäkin puustoa ihmisen vahvasti muokkaamassa kulttuurimaisemassa SH. Alueen yleiskuvaus Kaava-alueella oli 1960-luvulle asti kaksi omakotitaloa, joista itäisempi (Sjöberg) oli myöhemmän kesäteatterin aukiolla ja jonka puutarha-alue perunamaineen käsitti suuren alan tämän päivän rantatieltä tenniskentälle asti. Toinen talo (Heinonen) sijaitsi kaava-alueen länsipuolella hotellista luoteeseen, mutta sen puutarhamaista kolmannes oli kaava-alueen puolella ulottuen aina teatteriin johtavalle kujalle asti. Talojen merkitys näkyy yhä kaava-alueen luonnossa, sillä tervaleppävaltaiset metsät ovat rehevimmillään ja lajistollisesti monimuotoisimmillaan juuri entisten peltojen kohdalla. Näissä tervalepikoissa tiheä kenttäkerros koostuu pääosin suurruohoista, joka on tukahduttanut rikkakasvit, jotka valtasivat peltoalat ennen niiden metsittymistä. Ranta-alueitten uudelleen muotoilu ja kunnostaminen venelaitureiksi ja parkkipaikoiksi jättää nämä alueet luontokartoituksesta pois lukuun ottamatta aivan itäkärkeä, missä maatäytöllä on kehittymässä puistomainen metsikkö. Kasvillisuus ja luontotyypit - maastokäynti A. Metsittyvät alueet (numerointi kartan mukainen) 1. Täytemaalla nostettu ja kuivatettu alue, jossa kasvaa puustona jo pari kookasta leppää, rauduskoivua ja kuusta. Pensaskerroksessa on ilmeisesti aiemman asutuksen piiristä levinneinä pihlaja-angervoja ja terttuseljoja. Aluskasvillisuus vielä vadelmapehkojen täplittämää rikkaruohostoa: pujo, pelto-ohdake, vuohenputki, koiranputki, nokkonen, maitohorsma, peltokorte sekä heinistä juolavehnä ja koiranheinä. B. Tervalepikot Tervaleppä on alueen valtapuu, joka kasvaa jopa korkeustason 2 m mpy yläpuolella siellä, missä yläpuolisilta rinteiltä tulee korkeintaan niukalti happamia valuvesiä. 2. Kaksiosainen, sekametsälohkon katkaisema tervaleppäkorpi, joka on 1960-luvun alkupuolelta syntynyt pääosin entisen asumuksen puutarha- ja peltoalueelle. Korpimaisuutta on lisännyt rantatien pengermä, jonka tosin lävistää kaksi metsän kuivatusojaa. Tervaleppien (järeimmät 30 cm) alikasvoksena on matalakasvuisia tuomia, terttuseljoja, taikinamarjoja, vadelmia ja muutamia punaherukoita. Itäinen osa-alue on puistomainen, jonka kohenevissa aukkopaikoissa on aluskasvillisuudessa jopa ketomaisiakin piirteitä (keltamatara, kissankello, sarjakeltano, tuoksusimake). Paikoin aitoa lehtomaisuutta (koiranvehnä, nuokkuhelmikkä, kyläkellukka, lehtoarho ym.). Molempien koivulajien ohella puustossa on pihlajia. Läntinen isompi osaalue on paria kalliokumparetta lukuun ottamatta suuruohostotiheikköä, joka kehittymässä

3 aidoksi lehtokorveksi: korpikastikka, koiranvehnä, metsäalvejuuri, isoalvejuuri, mesiangervo, karhunputki, karhunputki. Tilan salliessa on runsaasti myös matalia ruohoja: sudenmarja, ojakellukka, lehtoarho, käenkaali, oravanmarja, metsätähti ja kevätpiippo. Yhdessä kohdassa köynnöstelee punakoiso. Kaava-alueen luoteiskärjessä on kolmas laikku lepikkoa, jonka ruohokasvillisuus on samankaltaista paitsi punakoisoa. Pensastossa virpapajujen ohella punaherukka ja lehtokuusama, jotka lienevät perua entisen asumuksen istutuksista. Aivan rantatien kupeessa paikoitusaluetta vastapäätä ovat kaava-alueen suurimmat tervalepät rungon läpimitaltaan 35 cm. 3. Sekametsä Tervaleppäkorpilaikku miltei keskellä SH Tämä kaksiosainen osa-alue, joka lähes kokonaisuudessaan on entisellä peltoalueella, puustoltaan mielenkiintoinen, kun valtapuustossa on suurien koivujen (järein, haaroittumiskohdan alapuolelta 55 cm), monihaaraisten raitojen (10-12 m) sekä muutaman kuusen ohella suuria siperianpihtoja (16-18 m) ja pari siperiansembraa, jotka lienevät peräisin puretun talon (Sjöberg) pihapuustosta. Tervaleppää on lähinnä kuivatusojan tuntumassa, jolloin metsän aluskasvillisuus on samankaltaista kuin edellä tervaleppävaltaisissa lehtokorvissa. Muuten aluskasvillisuus näyttää kehittyvän käenkaali-mustikkatyypin lehtomaiselle kangasmetsälle ominaiseksi: nimilajien ohella oravanmarja, metsätähti, metsäorvokki, metsäapila, ahomansikka, lillukka, sudenmarja, lehtonurmikka ja nuokkuhelmikkä. Pelto- tai kesantomaasta muistona ovat aukkokohtien koiranheinä, juolavehnä, niittynurmikka, nurmitädyke, aitovirna, hiirenvirna ja särmäkuisma. 4. Ranta-alueen kosteikko Läntisen paikoitusalueen vierelle on maantäytön yhteydessä jäänyt pieni kosteikko, jolla nyt kasvaa järviruo'on kasvuston laitamilla hietakastikkaa, pujoa, pelto-ohdaketta ja ennen kaikkea leskenlehtiä.

4 5. Ruoikkopoukama Ruoikkopoukama, jonka reunamalla nuoria leppiä ryhminä, on sisälaidaltaan maatunut veden kasaamasta eloperäisestä aineksesta, jolla kasvaa värikästä ruohostoa: rantakukka, ranta-alpi, mesiangervo, suoputki ja pietaryrtti, 6. Kalliokumpu Rantapolun ja merenrannan välissä on kalliokumpu (2 m mpy), jota värittää runsaslukuinen isomaksaruoho. Muutoin väriä antavat vain valko- ja harmaaporonjäkälä, kun muita kallioketojen lajeja ei tavata. Kallion kupeella tien vierellä on kaksi hyväkasvuista saarnea. 7. Crusellin kalliorinne Isomaksaruohoa SH Näyttävä ja kulutukselta hienosti säilynyt silokalliotörmä, jonka päällä ja halkeamissa kasvaa pylväsmäisiä katajia (2-2,5 m). Halkeamien kallioimarrekasvustot ovat myös näyttäviä (vrt. kuva). Varjoisuuden vuoksi sammaloituneelta kalliolta puuttuvat kallioketojen SH Hotellirakennuksen pohjoispuolinen kalliolaki

5 Kallioimarre SH 8. Puustoinen, osin lehtomainen rinneniitty Kesäteatterin ja paikoitusalueen välissä on runsaslajista niittyä: kissankello, kurjenkello, metsäorvokki, aitovirna, ahomansikka, särmäkuisma, lillukka, metsäapila, nurmitädyke, hoikkanurmikka, nurmirölli ym. Siperianpihta ja suuri raita (12 m; 35 cm) kuuluvat puustoon. Aivan yläreunalla uusia istutuspuita kuten serbiankuusi. 9. Rikkaruohostoalue Ehkä autojen parkkipaikan laajennusreserviksi on jätetty entisestä pellosta melkoinen lohko, joka on täynnään pelto-ohdakkeen, juolavehnän, maitohorsman, vuohenputken, peltopillikkeen kasvustoja. Linnusto ja muu lajisto Alueelle tehdyn maastokäynnin ja aiemman tuntemuksen perusteella alueella esiintyy kulttuurilajistoa, kuten tavanomaisen varpuslinnuston vähälukuisemmasta päästä usein mm. tiklejä. Lehtomaisella osalla on säännöllisesti esiintynyt, myös nyt kartoituksessa, satakieli. Alue oli lajin ensimmäisiä säännöllisiä esiintymispaikkoja Uudessakaupungissa, satakielen ollessa vielä tuore tulokaslaji Varsinais-Suomessa luvulla (Sakari Hinneri suullisesti). Nykyään laji on jo tavanomainen, mutta esiintyminen kertoo osaltaan myös habitaatista, eli lehtomaisesta pöheiköstä. Muuhun lajistoon kuuluivat kartoituksen perusteella lehtokerttu, musta- ja punakylkirastas, pajulintu, kirjosieppo ja sinitiainen, sekä ehkä mielenkiintoisempana aktiivisesti reviiriä pitänyt urpiainen etelään viime vuosina levittäytynyt, mahdollisesti lajin eteläisempi rotu. Lepakoiden esiintyminen kohteella on mahdollista, kuten kulttuurimaisemassa yleensäkin, mutta mitenkään erityisen sopivaa aluetta varsinkaan lisääntymiselle kohde ei ole, nykyaikaisen rakennuskannan ja vähäkoloisen puuston perusteella. Suunnittelualueen rannan puoleinen osa teineen on venelaitureiden ja kapean järviruokovyön kirjomaa ihmistoiminnan muokkaamaa kaupunkialuetta, vesialueen ollessa kaupunginlahden veneväylän aluetta. Ranta-alue ei siten oleellinen esim. linnustolle.

6 Suunnittelualue kaupunginlahden toiselta puolelta nähtynä. Kuvan oikeassa reunassa pilkistää kulttuurikeskus/ PA Eteläpuoleltaan suunnittelu-alue rajautuu tenniskenttään, parkkipaikkaan ja PA Johtopäätökset Kaava-alueen luonto on suhteellisen monimuotoista kulttuurimaisemaa. Alueella on erotettavissa kasvillisuustyyppejä, jotka kuitenkin pitkäaikaisen ihmistoiminnan vuoksi ja poikkeavat jo lähtökohtaisesti luonnonmukaisista kasvillisuuden perustyypeistä. Vaikka alueet lähestyisivätkin suojeltuja tai arvokkaampia luontotyyppejä (esim. tervaleppäkorpi), luokitellaan ne käytännössä yleensä ei-luonnontilaisiksi tai ei-edustaviksi ja jäävät siten yleensä suojelun ulkopuolelle, kuten tässäkin tapauksessa. Kulttuurikeskuksen takainen / kesäteatterin viereinen kulumattomana ja avoimena säilynyt avokallio (7) välittömine reunuksineen lähestyy periaatteessa jopa metsälain suojeltua luontotyyppiä ja olisi suotava sellaisenaan säilyttää ja ohjata myös kulkureitit muualle.

7 Kartta 1: Kohdealue ja tekstin mukaiset numeroidut kasvillisuuskuviot 1. Metsittyvä täytemaa 2. Sekametsälohkon katkaisema tervaleppäkorpi 3. Sekametsä 4. Ranta-alueen kosteikko 5. Ruoikkopoukama 6. Kalliokumpu 7. Crusellin kalliorinne 8. Puustoinen, osin lehtomainen rinneniitty 9. Rikkaruohostoalue

Samankaltaiset tiedostot

UUDENKAUPUNGIN SANTTION KAUNISRANNAN LUONTOKARTOITUS VARSINAIS-SUOMEN LUONTO- JA YMPÄRISTÖPALVELUT

UUDENKAUPUNGIN SANTTION KAUNISRANNAN LUONTOKARTOITUS VARSINAIS-SUOMEN LUONTO- JA YMPÄRISTÖPALVELUT 2016 Johdanto Kaavoitettavalle kiinteistölle (895-464-1-10) ja sen välittömään ympäristöön tehtiin kasvillisuuteen