Lappeenrannan eteläosien osayleiskaavan lisäluontoselvitys vuonna 2010

Transkriptio

1 Lappeenrannan eteläosien osayleiskaavan lisäluontoselvitys vuonna 2010 Pesimälinnusto, liito-orava, luontokohteet Karri Kuitunen T:mi Ympäristötutkimus Karri Kuitunen

2 Lappeenrannan eteläosien osayleiskaavan lisäluontoselvitys vuonna 2010 Pesimälinnusto, liito-orava, luontokohteet Karri Kuitunen SISÄLLYS Tiivistelmä Johdanto Aineisto ja menetelmät Selvitysalueen yleiskuvaus Selvitysmenetelmät Tulokset Osa-alue 1 (Heimosilta) Osa-alue 2 (Kirkkolanmäki) Osa-alue 3 (Pahaoja) Osa-alue 4 (Perätupa-Vanha-Vörsti) Osa-alue 5 (Sumusenniitut-Uusimäki) Osa-alue 6 (Kuusela) Tulosten tarkastelu Kirjallisuus Liite: Luontoselvityksessä havaitut lintulajit Kaikki raportin kuvat kirjoittajan. Kansi: Ojitettua korpea Paskaleirinsuolla vuonna T:mi Ympäristötutkimus Karri Kuitunen Lappeenranta syyskuu 2010 karri.kuitunen@pp.inet.fi Puh

3 Tiivistelmä Lappeenrannan eteläosien osayleiskaava-alueen pesimälinnustoa sekä liito-oravan ja huomionarvoisten luontokohteiden esiintymistä selvitettiin kesäkuussa vuonna Luontoselvitys täydentää vuonna 2009 toteutettua luontoselvitystä (Turkulainen 2009). Selvitysalueella tavattiin 51 pesivää ja mahdollisesti pesivää lintulajia. Lajisto koostuu pääosin tavanomaista metsä- ja peltolinnuista. Erityissuojelua vaativia lajeja ei tavattu, mutta osa-alueella 5 havaittiin mahdollisia äärimmäisen uhanalaisen valkoselkätikan syönnöksiä. Lintudirektiivin I- liitteen lajeja tavattiin kaksi (pyy, ruisrääkkä), uhanalaisia ja vaarantuneita lintulajeja yksi (tiltaltti), alueellisesti uhanalaisia kaksi (isokuovi, taivaanvuohi) ja silmälläpidettäviä neljä. Muita huomionarvoisia lintulajeja havaittiin kolme. Liito-oravan papanoita löydettiin selvityksen osa-alueilta 3, 5 ja 6. Näistä osa-alueelta 6 (Kuusela) löydettiin myös lisääntymis- ja levähdyspaikaksi tulkittava kolohaapa. Kaavoituksessa huomionarvoisia luontokohteita löydettiin yhteensä yhdeksän. Näistä seitsemän oli mahdollisia metsälain 10 mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ja kaksi muita huomionarvoisia luontokohteita. 1. Johdanto Lappeenrannan kaupunki tilasi T:mi Ympäristötutkimus Karri Kuituselta Lappeenrannan eteläosien osayleiskaava-alueen pesimälinnusto-, liito-orava- ja luontotyyppiselvityksen. Kesä- ja heinäkuussa vuonna 2010 toteutettu selvitys täydentää vuonna 2009 osayleiskaava-alueella tehtyjä luontoselvityksiä (Turkulainen 2009). 2. Aineisto ja menetelmät 2.1. Selvitysalueen yleiskuvaus Luontoselvityksen osa-alueet 1 6 sijaitsevat Lappeenrannan eteläosien osayleiskaava-alueen eteläreunalla Viipurintieltä Vaalimaantien länsipuolelle ulottuvalla alueella (kuva 1). Selvitysalue on vuoden 2009 luontoselvityksen eteläosia vastaava, peltojen, metsäisten mäkien, muutamien ojitettujen soiden ja haja-asutuksen muodostama ympäristökokonaisuus. Kuusi- ja mäntyvaltaiset metsät ovat pääasiassa metsätalouden piirissä, ja viime vuosina tehtyjä avohakkuita on lähes kaikilla osaalueilla (1, 2, 3, 5, 6). Lehtoja on jäljellä vain muutamia pieniä laikkuja osa-alueilla 1, 3, 5 ja 6. Huomattavimmat suot, Paskaleirinsuo ja Jyleikönsuo sijaitsevat osa-alueella 6 ja ne on ojitettu ilmeisesti jo kymmeniä vuosia sitten. Huomattavimmat tiet ovat Viipurintie ja Vaalimaantie. Rautatie kulkee osa-alueen 6 itäosan halki Vaalimaantien suuntaisena. 2

4 Alue 1 Alue 2 Alue 6 Alue 3 Alue 5 Alue 4 Kuva 1. Lappeenrannan eteläosien osayleiskaavan lisäluontoselvityksen mustalla katkoviivalla merkityt osa-alueet 1 6 vuonna Selvitysmenetelmät Pesimälinnusto Pesimälinnustoselvityksen tarkoitus oli ensisijaisesti lintudirektiivin I-liitteen, uhanalaisten ja silmällä pidettävien lajien esiintymisen selvittäminen (Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, Rassi ym. 2001) Pesimälinnustoa selvitettiin maalintujen kartoitusmenetelmää soveltaen yhdellä koko alueen kattavalla laskentakierroksella, jotka tehtiin 11.6., ja (Koskimies ja Väisänen 1988). MMM Karri Kuitunen teki maastotyöt heikkotuulisella ja poutaisella säällä pääsääntöisesti klo Kartoituslaskennoissa selvitysalue käveltiin systemaattisesti läpi lintuja jatkuvasti havainnoiden siten, että kulkulinjojen välinen etäisyys vaihteli kasvillisuuden tiheyden perusteella noin 75 metristä 150 metriin. Täydentäviä pesimälinnustohavaintoja kerättiin lisäksi liito-orava- ja luontotyyppiselvitysten maastotöiden yhteydessä. Havainto tulkittiin pesiväksi pariksi tai muuksi 3

5 pysyväksi reviiriksi, kun havaittiin laulava yksilö tai koiras/naaras sopivassa pesimäympäristössä. Pesälöydön lisäksi erityisesti pesintään viittaavia havaintoja olivat poikue, pesää rakentavaa tai ruokaa/ulosteita kantava emo. Liito-orava Liito-oravan esiintymisestä kertovien ulostepapanoiden löytämiseksi selvitysalue käveltiin systemaattisesti läpi ja suurimpien kuusten ja koivujen tyvet tarkastettiin. MMM Karri Kuitunen teki liito-oravaselvityksen maastotyöt 7.6., 9.6., ja Luonnonsuojelulaissa mainitun lisääntymis- ja levähdyspaikan kriteerinä pidettiin papanoita kolopuun juurella tai välittömässä läheisyydessä (Luonnonsuojelulaki 49 ). Huomionarvoiset luontokohteet Luontotyyppiselvityksessä pyrittiin löytämään seuraavat maankäytön suunnittelussa huomioitavat kohteet: luonnonsuojelulain 29 suojellut luontotyypit vesilain 15a :n ja 17a :n luonnontilaisina säilytettävät kohteet metsälain 10 :n erityisen tärkeät elinympäristöt muut luonnon monimuotoisuuden kannalta huomionarvoiset kohteet (mm. niityt, harjut, vanhat metsät) Luontotyyppien selvittämiseksi alue käveltiin systemaattisesti läpi puustoa ja kasvillisuutta havainnoiden. MMM Karri Kuitunen teki kasvillisuuteen ja luontokohteisiin liittyvät maastotyöt 7.6., 16.6., ja

6 3. Tulokset Selvitysalueilla 1 6 havaittiin yhteensä 51 pesivää ja mahdollisesti pesivää lintulajia (liite 1). Erityissuojelua vaativia lintulajeja ei havaittu. Lintudirektiivin I-liitteen lajeja havaittiin kaksi, uhanalaisia ja vaarantuneita yksi ja alueellisesti uhanalaisia kaksi. Silmälläpidettäviä lajeja havaittiin neljä ja muita huomionarvoisia lajeja kolme (taulukko 1). Taulukko 1. Lappeenrannan eteläosien osayleiskaava-alueen lisäluontoselvityksessä pesivänä ja mahdollisesti pesivänä tavatut huomionarvoiset lintulajit (11) ja niiden reviiri-, pari- tai havaintomäärät vuonna MU= muu huomionarvoinen lintulaji, VU= vaarantunut, RT= alueellisesti uhanalainen, NT= silmälläpidettävä, LD= lintudirektiivin I-liitteen laji (Neuvoston direktiivi 79/409/ETY; lintudirektiivi, Rassi ym. 2001). Lintulaji MU VU RT NT LD Havaintoja idänuunilintu x 4 isokuovi x 2 käki x 1 2 pensastasku x 4 pikkusieppo x 1 pyy x 2 ruisrääkkä x x 1 taivaanvuohi x 1 tiltaltti x 2 tuulihaukka x 1 varpushaukka x 1? 3.1. Osa-alue 1 (Heimosilta) Kuvaus Alueen itäpää on osa laajempaa Viipurintien varressa sijaitsevaa pääosin viljeltyä peltoaluetta. Länsiosassa on varttunutta kuusivaltaista metsää, joka on osittain hakattu muutamia vuosia sitten. Kuusikon länsiosa Pajarilantien itäpuolella on lähinnä mustikkatyypin kangasmetsää, jossa on sekapuuna jonkin verran varttuneita raudus- ja hieskoivuja sekä haapoja. Pensaskerroksessa on muun muassa pihlajaa. Kenttäkerroksen kasveja ovat mustikan lisäksi muun muassa käenkaali, kevätpiippo, metsäalvejuuri, oravanmarja, lampaannata, lillukka, kultapiisku ja metsäkorte. Osa metsästä on lievästi soistunutta. Itäosa Heimosillan peltoalueen länsipuolella on lähinnä tuoretta lehtoa. Puuston muodostavat kuusten lisäksi useat varttuneet ja osin järeät haavat sekä rauduskoivut ja raidat. Puustoa on paikoin harvennettu. Kenttäkerroksen kasveja ovat muun muassa käenkaali, oravanmarja, rätvänä, nurmitädyke, metsäkurjenpolvi, huopa-ohdake, kevätleinikki, lehtoarho, lehtohorsma, mai- 5

7 tohorsma, hiirenporras, metsäimarre, metsätähti, lillukka, rönsyleinikki, metsäkorte, suo-orvokki, heinätähtimö, kalvassara, metsäkastikka ja nuokkuhelmikkä sekä kämmeköistä harajuuri. Pesimälinnusto Alueella havaittiin yhteensä 24 pesivää ja mahdollisesti pesivää lintulajia, joista peltoalueella 12 ja metsäalueella 12 lajia. Peltojen ja ojanvarsipensaikkojen tavanomaisia lintuja olivat pensaskerttu, kiuru, keltasirkku, töyhtöhyyppä (5 paria), punavarpunen, pikkuvarpunen sekä yölaulajista viitakerttunen. Etelä-Karjalassa melko vähälukuisen niittykirvisen reviirejä havaittiin kolme. Metsäalueen pesimälajeja olivat peipon ja pajulinnun lisäksi punarinta, mustarastas tali-, sini- ja töyhtötiainen, metsäkirvinen, hippiäinen, rautiainen ja punatulkku. Vaateliaammista lehtolajeista havaittiin yksi sirittäjäreviiri. Erityissuojelua vaativia tai uhanalaisia lintulajeja ei havaittu. Lintudirektiivin I-liitteen ja silmälläpidettävistä lajeista tavattiin ruisrääkkä (1 reviiri). Silmälläpidettävistä lajeista tavattiin lisäksi pensastasku (3 reviiriä) ja alueellisesti uhanalaisista lajeista taivaanvuohi (1 reviiri) ja isokuovi (1) (kuva 2). Liito-orava Alueella ei tehty liito-oravan esiintymiseen viittaavia havaintoja. Metsäalueen itäosan kuusien ja useiden suurten tai järeiden haapojen muodostama sekametsä on mahdollista liito-oravan elinympäristöä (kuva 2). Huomionarvoiset luontokohteet Metsäalueen itäosassa on lähinnä tuoretta lehtoa edustava laikku, jossa kasvaa useita järeitä kuusia ja haapoja (ks. Liito-orava). Puustoa on osittain harvennettu. Lehtolaikku on mahdollinen metsälain 10 :n mukainen rehevä lehtolaikku (kuva 2). 6

8 Kuva 2. Huomionarvoisten lintulajien havaintopaikat Lappeenrannan eteläosien osayleiskaavan lisäluontoselvityksen osa-alueella 1 (Heimosilta) vuonna Osa-alueen rajat on merkitty yhtenäisellä mustalla viivalla. =ruisrääkkäreviiri, =isokuovireviiri, =taivaanvuohireviiri, = pensastaskureviiri. Yhtenäinen punainen viiva= mahdollinen metsälakikohde (lehtolaikku) ja mahdollinen liito-oravan elinympäristö Osa-alue 2 (Kirkkolanmäki) Kuvaus Kohde sijaitsee Lasolantien eteläpuolella sijaitsevalla melko jyrkkärinteinen mäellä, jossa kasvaa lähinnä varttunutta mustikkatyypin ja paikoin lehtomaisen kankaan kuusimetsää. Sekapuuna on joitakin rauduskoivuja ja haapoja sekä erityisesti mäen laella sijaitsevan pienen kalliolaikun ympäristössä mäntyjä. Pensaskerroksessa kasvaa lähinnä pihlajaa ja katajaa. Kenttäkerroksen kasveja ovat muun muassa mustikka, puolukka, kielo, metsäkastikka, metsätähti, kevätpiippo, oravanmarja, aho-orvokki, ahomansikka, lillukka sekä kallioalueella kanerva ja paikoin poronjäkälä. Mäen etelärinteessä on avohakkuu. 7

9 Pesimälinnusto Alueella havaittiin yhteensä yhdeksän pesivää ja mahdollisesti pesivää lintulajia. Lajiston muodostivat peipon ja pajulinnun lisäksi mustarastas, tali- ja hömötiainen, lehtokerttu, rautiainen ja hippiäinen sekä vähälukuisemmista, mutta tavanomaisista metsälajeista närhi (pesintä). Erityissuojelua vaativia tai uhanalaisia lintulajeja ei havaittu. Liito-orava Alueella ei tehty liito-oravan esiintymiseen viittaavia havaintoja. Alueella ei ole erityisen hyvin liito-oravan elinympäristöksi soveltuvia metsiköitä. Huomionarvoiset luontokohteet Alueelta ei löydetty huomionarvoisia luontokohteita 3.3. Osa-alue 3 (Pahaoja) Kuvaus Alueen pääosan muodostavat itä- ja keskiosan peltoalue sekä länsi- ja lounaisosan vuosia sitten hakattu nuorta koivikkoa kasvava alue. Eteläosan mäen pohjoisrinteellä on lehtomaista kangasta/tuoretta lehtoa edustava varttunut, paikoin järeä kuusimetsä, jossa kasvaa sekapuina varttuneita haapoja ja paikoin runsaasti nuoria harmaaleppiä, hies- ja rauduskoivuja sekä pihlajia. Pensaskerroksessa on muun muassa punaherukkaa. Kenttäkerroksen kasveja ovat käenkaali (runsas), oravanmarja, sudenmarja, metsätähti, metsäkorte, hiirenporras, metsäimarre (paikoin runsas), korpiimarre, metsäalvejuuri, lillukka (paikoin runsas), ojakellukka, mesiangervo, metsäkurjenpolvi, suoorvokki, nurmilauha, kultapiisku ja linnunsilmä. Mäen puustoltaan pohjoisosaa vaatimattomamman eteläosan muodostaa nuorehko tiheä kuusien ja koivujen sekametsä. Peltoalueen halki virtaa Pahaoja. Pesimälinnusto Alueella havaittiin yhteensä 20 pesivää ja mahdollisesti pesivää lintulajia. Metsälajiston muodostivat peipon ja pajulinnun lisäksi metsäkirvinen, punarinta, räkätti-, punakylki- ja laulurastas, hippiäinen, rautiainen, kirjosieppo sekä tali- ja sinitiainen. Vähälukuisemmista, mutta tavanomaisista metsälinnuista havaittiin käpytikka ja sepelkyyhky. Pensaikkoisten metsänreunojen tavanomaisista lajeista havaittiin pensas- ja hernekerttu, punavarpunen ja keltasirkku. Erityissuojelua vaativia tai uhanalaisia lintulajeja ei havaittu. Lintudirektiivin I-liitteen lajeista havaittiin yksi pyyreviiri. Osa-alueen rajan läheisyydessä etelä- ja itäpuolella havaittiin kaksi uhanalaisen ja vaarantuneen tiltaltin reviiriä. Muista huomionarvoisista lintulajeista varpushaukan pesimäreviiriin viittaavaa ääntelyä kuului alueen kaakkoisosassa rajan läheisyydessä. Havaintoa ei kui- 8

10 tenkaan pystytty tarkasti paikantamaan. Pesimäympäristöksi sopivaa kuusimetsää on alueen kaakkoisosassa ja sitä jatkuu alueen rajojen ulkopuolelle (kuva 3). Liito-orava Selvitysalueen eteläosassa sijaitsevan mäen pohjoisrinteeltä löydettiin liito-oravan papanoita kahden varttuneen haavan tyveltä. Papanahavaintojen koordinaatit ovat : ja : (kuva 3). Mahdollista lisääntymis- ja levähdyspaikaksi tulkittavaa puuta ei löydetty, mutta metsäalue täyttää hyvin liito-oravan elinympäristön tunnusmerkit. Suhteellisen pienialaisesta liito-oravametsästä mielekkäin viheryhteys näyttää suuntautuvan lounaaseen (kuva 3) Huomionarvoiset luontokohteet Selvitysalueen eteläosassa sijaitseva lähinnä tuoretta lehtoa edustava pienialainen kuusimetsäalue on mahdollinen metsälain 10 :n mukainen rehevä lehtolaikku (kuva 3). Kuva 3. Huomionarvoisten lintulajien ja liito-oravan havaintopaikat osa-alueella 4 (Pahaoja) vuonna Osa-alueen rajat on merkitty yhtenäisellä mustalla viivalla. = pyyreviiri, = tiltalttireviiri, = varpushaukan havaintopaikka, = liito-oravan papanoita haavan juurella. Yhtenäinen punainen viiva= mahdollinen metsälakikohde (lehtolaikku). Vihreä nuoli= viheryhteys. 9

11 3.4. Osa-alue 4 (Perätupa-Vanha-Vörsti) Kuvaus Alue keskeisen osan muodostavat pääosin viljelyksessä olevat peltoalueet, joiden liepeillä on useita maatiloja. Länsiosassa Arolahden pohjoispuolella on kaksi pientä peltojen rajaamaa metsäsaareketta. Tiheän, nuorehko ja aluskasvillisuudeltaan niukan kuusimetsikön sekapuuna on koivuja ja mäntyjä. Pensaskerroksessa kasvaa tuomea ja paatsamaa. Kenttäkerroksen kasveja ovat hiirenporras, sudenmarja, kielo, puna-ailakki, käenkaali, sarjakeltano, kevätpiippo ja nuokkuhelmikkä. Lähinnä varttuneiden mäntyjen ja joidenkin kuusten muodostaman metsikön kenttäkerroksen kasveja ovat muun muassa puolukka, kanerva, ahomansikka, kultapiisku, aitovirna, hiirenvirna, niittynätkelmä, aho-orvokki. Pesimälinnusto Alueella havaittiin yhteensä 14 pesivää ja mahdollisesti pesivää lintulajia. Metsäsaarekkeiden ja pihapiirien lintulajeja olivat kesy- ja sepelkyyhky, punarinta, räkättirastas, sinitiainen, pajulintu, pensaskerttu, peippo, pikkuvarpunen, varis ja harakka. Pelloilla havaittiin yksi töyhtöhyypän reviiri. Erityissuojelua vaativia tai uhanalaisia lintulajeja ei havaittu. Alueellisesti uhanalaisista lajeista havaittiin isokuovi (1 reviiri) ja silmälläpidettävistä lajeista tuulihaukka (naaras vanhalla pesimäpaikalla; kuva 4). Liito-orava Osa-alueella ei tehty liito-oravan esiintymiseen viittaavia havaintoja. Alueella ei ole erityisen hyvin liito-oravan elinympäristöksi soveltuvia metsiköitä. Huomionarvoiset luontokohteet Alueelta ei löydetty huomionarvoisia luontokohteita. 10

12 Kuva 4. Huomionarvoisten lintulajien havaintopaikat Lappeenrannan eteläosien osayleiskaavan lisäluontoselvityksen osa-alueella 1 (Heimosilta) vuonna Osa-alueen rajat on merkitty yhtenäisellä mustalla viivalla. = tuulihaukan havaintopaikka, = isokuovireviiri Osa-alue 5 (Sumusenniitut-Uusimäki) Kuvaus Alueen pääosan muodostavat viljelyksessä olevat peltoalueet ja hakkuualueet. Pieniä metsäsaarekkeita on jäljellä Teräväniemen luoteispuolella sekä Vaalimaantien itä- ja länsipuolella. Teräväniemen luoteispuolisen metsikön kaakkoisosassa on pienialainen kostea/tuore lehtolaikku, jonka puuston muodostavat varttuneet harmaalepät, koivut ja haavat sekä muutamat varttuneet kuuset. Lehtilahopuuta on sekä maapuina että pystypökkelöinä. Tiheän pensaskerroksen muodostavat tuomet, pihlajat, mustaherukat, vadelmat ja kuuset. Kenttäkerroksessa on tyypillistä lehtokasvillisuutta, kuten mustakonnanmarja, käenkaali, sudenmarja, oravanmarja, kivikkoalvejuuri ja hieman alueen rajan ulkopuolella kotkansiipi. Muita kenttäkerroksen kasveja ovat muun muassa metsäkorte, metsäalvejuuri, metsäimarre, ojakellukka, nurmitädyke, kevätpiippo ja metsäorvokki. Sumusenniittujen länsipuolella hakatun metsäalueen reunassa on pienialainen useiden järeiden haapojen ja muutamien kuusien muodostama metsikkö. Alueen läntisimmässä osassa Pyöriäsuon eteläpuolella sijaitsee tuore lehtolaikku, jonka puuston muodostavat varttuneet rauduskoivut, hieskoivut, harmaalepät, kuuset ja männyt. Pensaskerroksessa kasvaa tuomia ja harmaaleppiä. Kenttäkerroksen kasveja ovat muun muassa mustakonnanmarja, korpi-imarre, metsäalvejuuri, sananjalka, käenkaali, ahomansikka, metsäorvokki ja metsäkastikka. 11

13 Pesimälinnusto Alueella havaittiin yhteensä 25 pesivää ja mahdollisesti pesivää lintulajia. Pellonreunojen pensaikkojen lajeja olivat viitakerttunen pensaskerttu, punavarpunen, keltasirkku sekä Etelä-Karjalassa vähälukuisista yölaulajista luhtakerttunen. Metsäsaarekkeiden lajeja olivat peipon ja pajulinnun lisäksi punarinta, musta-, punakylki- ja räkättirastas, rautiainen, sinitiainen, hippiäinen, lehtokerttu, metsäkirvinen ja punatulkku. Vähälukuisemmista, mutta tavanomaisista metsälajeista havaittiin käpytikka, sepelkyyhky ja närhi. Alueen itäosan rehevän lehtolaikun Etelä-Karjalan oloissa vaateliaita lehtolintuja olivat mustapääkerttu (1 reviiri) ja kultarinta (1) ja itäosassa sirittäjä (1). Erityissuojelua vaativia tai uhanalaisia lintulajeja ei havaittu, mutta alueen itäosan lehdosta löydettiin mahdollisia äärimmäisen uhanalaisen valkoselkätikan syönnöksiä. Rehevä lehtolaikku on valkoselkätikan lisäksi sopivaa ruokailualuetta myös vaarantuneelle pikkutikalle. Lintudirektiivin I- liitteen lajeista havaittiin pyypoikue ja silmälläpidettävistä lajeista pensastaskureviiri (kuva 5). Liito-orava Kotaniemen etelä- ja Sumusenniittujen itäpuolella sijaitsevalla metsäalueella löydettiin liito-oravan papanoita kuusen tyveltä. Havaintopaikan koordinaatit ovat : (kuva 5). Havaintopaikka on osa eteläosastaan hakattua metsäsaareketta, jossa on aiemmin ollut nykyistä laajemmin liito-oravalle sopivaa elinympäristöä. Lisäksi Sumusenniittujen länsipuolella on useiden liitooravalle sopivien järeiden haapojen muodostama pellonreunametsikkö, jonka lähiympäristö on kuitenkin hakattu (kuva 5). Liito-oravametsikkö on varsin pahasti hakkuiden eristämä. Ainoa mielekkäältä vaikuttava laajemmille metsäalueille näyttää kulkevan Hanhijärven rannassa (kuva 5). Huomionarvoiset luontokohteet Alueen itäosassa sijaitseva rehevä ja keski- ja länsiosassa sijaitsevat tuoreet lehtolaikut ovat mahdollisia metsälain 10 :n mukaisia reheviä lehtolaikkuja. Keskiosan laikulla kasvaa metsänreunassa useita järeitä haapoja (kuva 5). 12

14 Isoja haapoja Valkoselkätikan mahdollinen ruokailualue Kuva 5. Huomionarvoisten lintulajien ja liito-oravan havaintopaikat Lappeenrannan eteläosien osayleiskaavan lisäluontoselvityksen osa-alueella 5 (Sumusenniitut-Uusimäki) vuonna Osaalueen rajat on merkitty yhtenäisellä mustalla viivalla. = pyypoikue, = pensastaskureviiri, = liito-oravan papanoita kuusen juurella. Yhtenäinen punainen viiva= mahdollinen metsälakikohde (lehtolaikku). Vihreä nuoli= viheryhteys 3.6. Osa-alue 6 (Kuusela) Kuvaus Vaalimaantien ja junaradan välissä sijaitseva lievästi soistunut metsäalue on osittain kuusi- ja osittain mäntyvaltainen. Osa kuusista ja radan varren haavoista on järeitä. Pensaskerroksen muodostavat koivut, tuomet, punaherukat, pihlajat, harmaalepät ja pajut. Lehtomaisilla kasvupaikoilla kenttäkerroksen kasveja ovat muun muassa mustakonnanmarja, näsiä, koiranheisi, hiirenporras, valkolehdokki ja soikkokaksikko (40 yksilöä suurpiirteisellä selvityksellä) sekä soistuneilla alueilla muun muassa suopursu, juolukka, lakka. Eteläpään mäntyvaltaisella mäellä on mustikkatyypin kangasta/lehtomaista kangasta. Kenttäkerroksen kasveja ovat mustikan lisäksi muun muassa puolukka, kielo, häränsilmä, kissankäpälä, lehtoarho ja metsäkastikka. 13

15 Kuuselan asuinalueen itäpuolella on ojitettua korpea ja rämettä (Paskaleirinsuo, Jyleikönsuo). Korpien puuston muodostavat varttuneet ja Paskaleirinsuon eteläpuolella myös järeät kuuset. Sekapuuna on mäntyjä ja koivuja. Pensaskerroksessa on vadelmaa, harmaaleppää, pihlajaa, punaherukkaa, terttuseljaa, tuomea ja korpipaatsama. Suon tunnusmerkkejä kenttäkerroksessa ovat ojituksesta huolimatta muun muassa suo-orvokki (paikoin runsas), lakka, juolukka, suokorte, maariankämmekkä, järviruoko, korpikaisla, korpikastikka ja tähtisara. Ihalaisen kalkkialueen lähiympäristön metsille ja soille tyypillistä rehevyyttä ilmentävää kasvillisuutta ovat esimerkiksi sanikkaiset, sudenmarja ja näsiä. Rämeellä säilynyttä kenttäkerroksen suokasvillisuutta ovat muun muassa suopursu, suokukka, lakka, isokarpalo, villapääluikka, tupasvilla, tähtisara. Rämemännikön yleisilme on ojituksesta huolimatta edelleen varsin avoin. Ympäröivillä mäillä on yleispiirteiltään kangasmetsiä muistuttavia mäntyvaltaisia alueita, joiden kenttäkerroksen kasvilajistossa on kangasmetsälajien (esim. mustikka, puolukka, kanerva, häränsilmä) rinnalla selvästi rehevyyttä ilmentäviä lajeja, kuten sudenmarja ja koiranheisi sekä kämmeköistä muun muassa valkolehdokki, lehtoneidonvaippa (useita yksilöitä) ja yövilkka. Lisäksi jotkinkasvilajit, kuten metsäkastikka, saattavat esiintyä epätavallisen runsaina kalkkivaikutuksen takia. Mäen laella on paikoin paahteisia avokallioalueita, joiden kasvilajeja ovat muun muassa kissankäpälä (runsas), ruotsinpitkäpalko, pukinjuuri ja siankärsämö sekä todennäköisenä koristekasvikarkulaisena siperianmaksaruoho. Hevossillanmäen itärinteellä ja Hevossillassa on tuoreet lehtolaikut, joiden puuston muodostavat lähinnä nuorehkot ja varttuneet koivut sekä harmaalepät. Lehtilahopuuta on jonkin verran. Pensaskerroksen kasveja ovat muun muassa tuomi, lehtokuusama, kuusi, mustaherukka ja vadelma. Kenttäkerroksen kasveja ovat muun muassa mustakonnanmarja, syyläjuuri, sudenmarja, oravanmarja, kivikkoalvejuuri, sananjalka, metsäimarre, lillukka, kielo, käenkaali, metsäkurjenpolvi, kurjenkello, metsäkorte ja suokeltto. Pesimälinnusto Alueella havaittiin 33 pesivää ja mahdollisesti pesivää lintulajia. Lajiston pääosan muodostivat peipon ja pajulinnun lisäksi muun muassa metsäkirvinen, punarinta, musta-, punakylki-, laulu- ja räkättirastas, kirjosieppo, puukiipijä, tali-. sini-, hömö- ja töyhtötiainen, hippiäinen, lehtokerttu, punatulkku ja vihervarpunen. Vähälukuisemmista, metsälajeista havaittiin sepelkyyhky (3 reviiriä), lehtokurppa (3), varis (1), käpytikka (1) ja kuusitiainen (1). Etelä-Karjalan oloissa vaateliaista lehtolajeista havaittiin kahdeksan sirittäjän reviiriä ja kaksi mustapääkertun reviiriä (pesintä ja laulava koiras). Pensaikkolajeista havaittiin viitakerttunen (1 reviiri), pensaskerttu ja punavarpunen. Asutuksen lähellä havaittiin harakkareviiri. Erityissuojelua vaativia lajeja ei havaittu. Uhanalaisista ja vaarantuneista lajeista havaittiin kaksi tiltaltin reviiriä ja silmälläpidettävistä lajeista yhdestä kahteen soidintavaa käkeä. Käkikoiraat liik- 14

16 kuvat laajalti elinpiirillään, minkä vuoksi havaintoja ei esitetä kuvassa 6. Muista huomionarvoisista lintulajeista havaittiin Suomessa harvalukuisen idänuunilintu (pesintä ja 4 reviiriä alueen sisällä ja 1 hieman ulkopuolella) ja pikkusieppo (yksilö alueen sisällä ja laulava koiras hieman alueen ulkopuolella Paskaleirinsuon länsipuolella) (kuvat 6 ja 7). Liito-orava Liito-oravan papanoita löytyi Vaalimaantien ja junaradan väliin jäävästä kuusivaltaisesta sekametsästä runsaasti 12 kuusen tyveltä. Junaradan varresta papanoita löytyi kookkaan kolohaavan välittömästä läheisyydestä, minkä perusteella puu voidaan tulkita liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikaksi (kuva 6). Kolohaavan koordinaatit ovat : Vuoden 2010 liitooravaesiintymän läheisyydessä koillispuolella sijaitsee vuoden 2009 luontoselvityksessä todettu Tapiolan liito-oravaesiintymä (Turkulainen 2009). Liito-oravia todennäköisesti liikkuu näiden kahden alueen välillä, minkä vuoksi viheryhteyden säilymisellä on merkitystä. Etelässä mielekkäin viheryhteys suuntautuu Kuuselan asuinalueen eteläpuolelle (kuva 6). Huomionarvoiset luontokohteet Vaalimaantien ja junaradan väliin jäävä kapea metsäkaistale on osa aluetta, joka vuoden 2009 luontoselvityksessä arvioitiin mahdolliseksi metsälain 10: mukaiseksi reheväksi lehtolaikuksi ja arvokkaan kasvillisuuden vuoksi muuksi huomionarvoiseksi luontokohteeksi (ks. Turkulainen 2009). Tuoreet lehtolaikut Hevossillanmäen itärinteellä ja Hevossillassa ovat mahdollisia metsälain 10 :n mukaisia reheviä lehtolaikkuja. Lisäksi pienilläkin lahopuuta tuottavilla lehtimetsälaikuilla on merkitystä potentiaalisina uhanalaisten tikkojen, kuten valkoselkätikan, ruokailualueina. Jyleikönmäen kallioalue ovat muu huomionarvoinen luontokohde (kuva 6). Kuuselan asutusalueen ympäristön metsien ja ojitettujen soiden kasvilajisto Vaalimaantien länsipuolella on Ihalaisen kalkkialueen vaikutuksesta epätavallisen rehevää ja luontotyyppien luokitteleminen poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi ongelmallista. Jyleikön- ja Paskaleirinsuolla on paikoin lehtokorpimaisia piirteitä, mutta ojituksen vuoksi niitä ei voi pitää luonnontilaisina, eikä siten metsälain 10 :n tarkoittamina rehevinä korpina. Suot kuuluvat kuitenkin Ihalaisen ja sen lähiympäristön merkittävään kämmeköiden esiintymisalueeseen (esim. Saarinen 1995). Vaikka vuoden 2010 selvityksessä tavattiin vain tavallisimpia kämmekkälajeja (valkolehdokki, maariankämmekkä, yövilkka, lehtoneidovaippa, soikkokaksikko; kuva 8), voidaan aluetta pitää aiempien kämmekkähavaintojen, lehtokasvillisuuden runsauden ja paikoin järeän kuusimetsän sekä huomionarvoisten lintulajien (tiltaltti, pikkusieppo, idänuunilintu) perusteella muuna huomionarvoisena luontokohteena (kuva 6). Kämmeköiden esiintymisen päivittäminen vaatisi erillisselvityksen. 15

17 Kuva 6. Huomionarvoisten lintulajien ja liito-oravan havaintopaikat osa-alueella 6 (Kuusela) vuonna Alueen rajat on merkitty yhtenäisellä mustalla viivalla. =tiltalttireviiri, = idänuunilintureviiri, =idänuunilinnun pesintä, =pikkusiepporeviiri/havaintopaikka, = liitooravan lisääntymis- ja levähdyspaikka. Yhtenäinen vaaleanvihreä viiva= muu huomionarvoinen luontokohde (ojitettu korpi ja räme), yhtenäinen sininen viiva= muu huomionarvoinen luontokohde (kallioalue), yhtenäinen punainen viiva= mahdollinen metsälakikohde (tuore lehtolaikku), yhtenäinen keltainen viiva= liito-oravalle sopiva elinympäristö, vihreä nuoli= viheryhteys. 16

18 Kuva 7. Harvalukuisen idänuunilinnun hyvin kätketty maapesä Jyleikönsuolla osa-alueella 6. Pikkukuvassa ruokaa poikasilleen kantava emo. Idänuunilinnun pesä on löydetty Etelä-Karjalassa aiemmin tiettävästi vain muutaman kerran. Vuonna 2010 lajia tavattiin Suomessa ennätyksellisen runsaasti. Kuva 8. Kuuselassa (osa-alue 6) vuonna 2010 tavattuja kämmeköitä: lehtoneidonvaippa (vas.), soikkokaksikko (kesk.) ja yövilkka (oik.) 17

19 4. Tulosten tarkastelu Selvityksen kohteiden tärkeimmät luontoarvot ovat luontodirektiivin IV(a)-liitteen lajin ja vaarantuneen liito-oravan elinympäristöjä, mahdollisia metsälain 10 :n mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä (lehtolaikut) ja muita huomionarvoisia luontokohteita (kämmekkäalue, kallioalue). Erityissuojelua vaativia lintulajeja tai mahdollisia luonnonsuojelulailla suojeltavia luontotyyppejä ei havaittu. Erityissuojellun ja äärimmäisen uhanalaisen valkoselkätikan mahdollisen ruokailualueen huomioiminen maankäytössä on suotavaa, sillä osa-alue 5 lienee osa lähistöllä viime vuosina pesineen tikan reviiriä (Jouko Rantanen, suullinen tiedonanto; ks. kuva 5). Tikka etsii ravintoa erityisesti lehtilahopuusta, sekä maapuista että pystypökkelöistä. Muut huomionarvoiset metsälinnut, kuten pyy, tiltaltti, idänuunilintu ja pikkusieppo, esiintyvät tavallisesti selvitysalueen muutenkin huomionarvoisilla metsäkohteilla, eivätkä siten edellytä maankäytön suunnitteluun liittyvää erillistä huomiota. Selvityksessä havaituista huomionarvoisista lintulajeista pelloilla tai niiden reunoilla pesivät ruisrääkkä, isokuovi, taivaanvuohi, tuulihaukka ja pensastasku eivät edellytä maankäytön suunnitteluun liittyvää erityishuomiota. Linnustohavaintoja tarkasteltaessa on syytä huomioida, selvityksen maastotyöt tehtiin kesäkuussa, jolloin monien huomionarvoisten lajien havaittavuus on heikompi kuin keväällä. Esimerkkejä tällaisista lajeista ovat muun muassa kanalinnut, petolinnut ja tikat. Kesäkuussa toteutetussa liito-oravaselvityksessä löydettiin kolme liito-oravaesiintymää, joista yhdeltä löydettiin myös lisääntymis- ja levähdyspaikaksi tulkittava kolohaapa. Vuoden 2010 maastotyöt tehtiin kesäkuussa, mikä on ohjeiden mukaan liian myöhäinen ajankohta luotettavan selvityksen toteuttamiselle. Paras liito-oravaselvityksen maastotyöaika alkaa keväällä lumien sulaessa ja päättyy, kun kasvillisuus on vallannut puiden aluset. Papanoita voi löytää läpi vuoden, mutta jos niitä ei löydy liito-oravalle sopivasta metsiköstä esimerkiksi keskellä kesää, ei tämän perusteella voi varmuudella päätellä, onko metsikkö liito-oravan elinympäristöä (Nironen & Lammi 2003). Liitooravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain 49 perusteella. Lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen tarkoittaa pesintään ja oleskeluun käytettävien puiden kaatamista. Hävittämiseen rinnastuu myös kaikkien lisääntymis- ja levähdyspaikkaan johtavien kulkuyhteyksien tuhoaminen. Lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentäminen tarkoittaa toimenpidettä, joka olennaisesti vaikeuttaa liito-oravan elämisen ja suojautumisen mahdollisuuksia kyseisellä paikalla, esimerkiksi kulkuyhteyksien katkaiseminen ruokailupuihin. Kuuselassa (osa-alue 6) tärkeitä puita kolohaavan lisäksi ovat sen välittömässä läheisyydessä kasvavat suuret suojaavat kuuset sekä ravinnonhankinnassa käytetyt eri-ikäiset lehtipuut, kuten haavat, lepät ja koivut. Selvitys on tehty yhden maastokauden aikana yleiskaavatasoisesti ja tarvittaessa sitä tulee täydentää lisäselvityksillä maankäytön suunnittelun edetessä. 18

20 5. Kirjallisuus Koskimies, P., Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. 143 s. Luonnonsuojelulaki 1096/1996 Metsälaki 1093/116 Neuvoston direktiivi 79/409/ETY: luonnonvaraisten lintujen suojelusta (lintudirektiivi). Neuvoston direktiivi 92/43/ETY: luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (luontodirektiivi). Nironen, M. & Lammi, E. 2003: Liito-oravaselvitykset. Liite 4C. julkaisussa Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi. Kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas 109. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T., Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus., Helsinki Saarinen, K. 1995: Ihalaisen kalkkialueen kämmekkälajisto. Lappeenrannan kaupungin ympäristöviraston julkaisu 2/95. Etelä-Karjalan allergia ja ympäristöinstituutti. Turkulainen, S. 2009: Lappeenrannan kaupunki: keskustaajaman luonto ja ympäristö. Luonto- ja ympäristöselvitys. LIITE 1. Lappeenrannan eteläosien osayleiskaavan lisäluontoselvityksessä havaitut 51 pesivää tai mahdollisesti pesivää lintulajia. Lajit on esitetty suomenkielisen nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. harakka hernekerttu hippiäinen hömötiainen idänuunilintu isokuovi keltasirkku kesykyyhky kirjosieppo kiuru kultarinta kuusitiainen käki käpytikka laulurastas lehtokerttu lehtokurppa luhtakerttunen metsäkirvinen mustapääkerttu mustarastas niittykirvinen närhi pajulintu pensaskerttu peippo pensastasku pikkusieppo pikkuvarpunen punakylkirastas punarinta punatulkku punavarpunen puukiipijä pyy rautiainen ruisrääkkä räkättirastas sepelkyyhky sinitiainen sirittäjä varis varpushaukka vihervarpunen viitakerttunen taivaanvuohi talitiainen tiltaltti tuulihaukka töyhtöhyyppä töyhtötiainen 19