SAVITAIPALE. Taipaleenlahden ja Kolhoniemen ranta-asemakaava. ympäristöarviointi. Jouko Sipari

Transkriptio

1 SAVITAIPALE Taipaleenlahden ja Kolhoniemen ranta-asemakaava ympäristöarviointi Jouko Sipari

2 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMÄT SUUNNITTELUALUEEN INVENTOINNIN TULOKSET OSA-ALUEITTAIN Taipaleenlahden länsiranta Taipaleenlahden perukka Taipaleenlahden etelärannan niemi Taipaleenlahden eteläranta Tervaniemi Kolhoniemen koillisranta Kolhoniemen itäranta YHTEENVETO LIITTEET Kansikuva: Kolhoniemen koillisrannan pohjoisosaa. Taustalla Lyijyselkä.

3 3 1. JOHDANTO Savitaipaleen Orraintaipaleessa tehtiin MRL:n mukainen ympäristöarviointi kesä-heinäkuussa 2013 (LIITTEET, Kartta 1.). Työssä inventoitiin suunnittelualueelta luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojellut luontotyypit, metsälain 10 mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt, vesilain 15a ja 17a tarkoittamat pienvedet sekä muut arvokkaat kohteet. Suunnittelualueen eläin- ja kasvilajiston inventoinnissa arvioitiin uhanalaisten lajien (Luonnonsuojelulaki 46 ) ja erityistä suojelua tarvitsevien lajien (LSL 47 ) sekä luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien esiintymisalueiksi sopivia kohteita. Lajistoa koskeva selvitystyö keskittyi kasvillisuuteen. Kasvistoselvitysten yhteydessä selvitettiin myös mahdollista liito-oravan (Pteromys volans) esiintymistä suunnittelualueella. Erillistä nisäkäskartoitusta alueella ei kuitenkaan tehty. Muut mahdolliset luontoarvot tai uhanalaisille lajeille soveltuvat elinympäristöt, joilla voisi olla merkitystä alueen maankäyttöä suunniteltaessa, käytiin myös läpi kasvistoselvityksen yhteydessä. 2. TUTKIMUSMENETELMÄT Kasvi-inventointi suoritettiin kesäkuun alussa ja heinäkuun alussa, jolloin seurattiin myös muuta lajistoa (lähinnä nisäkkäät ja linnut ja nisäkkäistä erityisesti liito-orava). Kasvilajisto tutkittiin kartoittamalla alue systemaattisesti osa-alueittain rauhoitettujen ja uhanalaisten lajien toteamiseksi. Kasvikartoituksen yhteydessä tutkittiin alueelta myös mahdolliset rauhoitettavat tai suojelua vaativat biotoopit sekä mahdolliset uhanalaisille lajeille soveltuvat elinympäristöt, merkittävät maisemakokonaisuudet sekä mahdolliset muut arvokkaat luontotekijät sekä arvioitiin yleisesti alueen maaperä- ja vesiolosuhteita. Maaperä- ja valuma-aluehavainnot tehtiin kasvillisuuskartoituksen yhteydessä vertaamalla tehtyjä maastohavaintoja karttojen tietoihin ja muihin lähteisiin (mm. Tiira). Inventoinnin yhteydessä otettiin runsaasti valokuvia dokumentointiin. Osa otetuista kuvista on käytetty raportoinnissa havainnollistamaan suunnittelualueetta ja sen luonnonolosuhteita. 3. ALUEEN KUVAUS Suunnittelualue sijaitsee Savitaipaleen Orraintaipaleessa käsittäen Taipaleenlahden etelärannan sekä Kolhoniemen koillis- ja itäsivun (LIITTEET, Kartta 1.). Taipaleenlahden länsi- ja eteläranta ovat laakea, loivasti nousevaa sedimenttimaata, jossa on yksi jyrkkärinteinen kallioniemi lahden etelärannalla. Idässä Taipaleenlahti rajautuu Kolhoniemeen, joka on Uitonsalmen murroslinjaan rajautuva, jyrkkärinteinen kallioniemi. Taipaleenlahti rajautuu idässä Kolhoniemen kallioiseen kärkeen, Tervakallioon. Kallioiden lakialueet suunnittelualueella ovat turvepeitteisiä ja alarinteiltään ohuen harjusorasedimentin peitossa. Taipaleenlahden alavat rantamaat ovat rehevähköjä, kallioalueet todettiin sen sijaan varsin karuiksi ja niukkalajisiksi.

4 4 4. INVENTOINNIN TULOKSET OSA-ALUEITTAIN 4.1. Taipaleenlahden länsiranta (LIITTEET, Kartta 2.) Taipaleenlahden länsiranta on kivistä harjusorarantaa. Maaperä kohoaa maltillisesti kohti paikallistietä ja muuttuu etelää kohti mentäessä hietapitoisemmaksi. Osa-alueen eteläosissa alavalla ranta-alueella kenttäkerroksen lajisto indikoi lehtomaisuutta (OMaT ja ORT) (Kuvat 2. ja 3.). Puustossa kuusi todettiin vallitsevaksi (Kuvat 1. ja 2.). Lähempänä tietä ja osa-alueen pohjoisosassa, jossa maaperä kohoaa korkeammalle, kenttäkerroksen lajisto indikoi tuoretta kangasta (MT) valtapuina kuusi ja mänty. Osa-alueen metsät todettiin talousmetsiksi ja erityisesti osa-alueen eteläosissa oli todettavissa avohakkuualueita, joilla vallitsevana todettiin hies- ja rauduskoivu. Kuva 1. Taipaleenlahden länsirannan pohjoisosan kuusivaltaista metsää (MT) Kuva 2. Länsirannan eteläosassa osin hakatun kuusikon lajisto indikoi lehtomaisuutta (OMaT). Kuva 3. Länsirannan eteläosan metsiä (ORT) on paikoin avohakattu. Kuva 4. Dys-oligotrofisen länsirannan rantaviivaa pohjoisesta kuvattuna. Rantavyöhykkeen kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi itäsuomalaisten reittivesien lajistoksi. Vesikasvilajisto indikoi dys-oligotrofisuutta (Kuva 5.) ja todettiin tavanomaiseksi. Myös osa-alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi eikä merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liito-oravalle soveltuvaa elinympäristöä todettu.

5 5 lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia biotooppeja, arvokkaita luontokohteita tai sellaisia luontoarvoja, jotka tulisi erityisesti ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa Taipaleenlahden perukka (LIITTEET, Kartta 2.) Taipaleenlahden perukka on maatuvaa eu-dystrofista vesialuetta (Kuvat 5. ja 6.). Lähellä rantaa maatuma muodostuu sararahkaturpeesta, kauempana rannasta sarat (lähinnä jouhisara) ja järviruoko muodostavat melko leveän luhtareunuksen. Sararahkaturpeella oli todettavissa myös rantavyöhykkeelle ja rämeille tyypillisiä varpuja (myrtti, suopursu, juolukka, vaivero mm.). Maatumaalueen kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi. Rantavyöhykkeen metsä todettiin ojitetuksi tulvakorveksi, jonka lajisto oli tavanomainen. Kauempana rantavyöhykkeestä metsätyyppi vaihettui vähitellen tuoreeksi kankaaksi (MT), jonka puusto todettiin pääosin hakatuksi. Lahden perukan kosteapohjaisen, lajistoltaan monipuolisen notkelman läpi on vedetty oja, jonka kuljettama maaaines ja turve on ilmeisesti osaltaan edistänyt lahden perukan maatumista. Osa-alueen lintulajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi (mm. lehtokerttu, mustarastas, räkättirastas, punakylkirastas ja metsäkirvinen). Merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella ei todettu eikä alueella todettu uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia biotooppeja, arvokkaita luontokohteita tai sellaisia luontoarvoja, jotka tulisi erityisesti ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Maatuva lahden perukka ei sovellu rantarakentamiseen erityisen hyvin. Kuva 5. Taipaleenlahden maatuvaa perukkaa. Takana etelärannan kallioniemi. Kuva 6. Rannan varpuhetteikkö vaihtuu ulompana järviruokokasvustoksi.

6 Taipaleenlahden etelärannan niemi (LIITTEET, Kartta 2.) Taipaleenlahden etelärannassa on kallioniemi, joka rajaa lahden perukan omaksi vedekseen. Kallioniemen kallioinen kärki on maisemallisesti merkittävä (Kuvat 9. ja 10.). Niemen eteläsivu on kasvillisuudeltaan hieman rehevämpää alarinteiltään paikoin lehtomaista (OMaT) (Kuva 7.), mutta lakialueiltaan ja pohjoissivultaan niukkalajista kangasmetsää (MT) (Kuva 8.). Pääpuulajina niemen alueella todettiin mänty. Rantavyöhykkeen kasvilajisto todettiin niukaksi ja indikoi oligotrofista vettä. Niemen takaosan metsät todettiin avohakatuiksi (MT -kangasta). Osa-alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi (peippo, pyy, pajulintu, mustarastas mm.). Merkkejä liitooravan oleskelusta alueella ei todettu. alueella ei todettu liito-oravalle soveltuvaa elinympäristöä. lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia biotooppeja, jotka tulisi erityisesti ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Kallioniemi on maisemallisesti merkittävä, jyrkkäprofiilinen niemi, joka tulisi jättää nykytilaansa (LIITTEET, Kartta 2.). Kuva 7. Etelärannan kallioniemen länsisivu todettiin lajistoltaan monipuoliseksi (MT). Kuva 8. Etelärannan kallioniemen pohjoissivu todettiin niukkalajiseksi (MT) Kuva 9. Etelärannan kallioniemen rannat ovat maisemallisesti merkittäviä kalliorantoja. Kuva 10. Etelärannan kallioniemi vastarannalta kuvattuna.

7 Taipaleenlahden eteläranta (LIITTEET, Kartta 2.) Taipaleenlahden eteläranta on kallioinen, loivasti nouseva ranta, joka on kivisen harjusoran peitossa (Kuva 11.). Avokalliota oli todettavissa paikoin venerannan ympäristössä. Taustan metsät on avohakattu kasvaen nuorta koivikkoa (MT -kangasta) (Kuva 12.). Rantavesien kasvilajisto indikoi oligotrofisuutta, kasvitonta rantaa todettiin varsin runsaasti (Kuva 11.). Rantavyöhykkeen kasvilajistossa todettiin runsaasti myös kulttuuribiotoopeille tyypillisiä lajeja johtuen rantaan asti tulevasta tiestä ja kääntöpaikasta. Alueella on yleinen veneranta. Osa-alueen kasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi. Lintulajisto alueella todettiin tavanomaiseksi. Merkkejä liito-oravasta osa-alueella ei todettu. lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia biotooppeja, arvokkaita luontokohteita tai sellaisia luontoarvoja, jotka tulisi erityisesti ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Kuva 11. Etelärannan oligotrofista venerantaa. Kuva 12. Etelärannan taustan metsät on hakattu (MT). Kuva on otettu Kolhoniemen laelta Tervaniemi (LIITTEET, Kartta 2.) Tervaniemi on maisemallisesti merkittävä Kolhoniemen kärki. Niemi on pääosin avokalliota, niemen tyvellä oli todettavissa kalliomännikköä (ClT) (Kuva 13.). Niemen kärjessä todettiin pesivä kalatiirapari (Kuva 14.). Osa-alueen kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi. Niukka vesikasvilajisto indikoi oligotrofisuutta. Osa-alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi. Merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella ei todettu. lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia biotooppeja, jotka tulisi erityisesti ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Tervaniemi on maisemallisesti merkittävä, jonka vuoksi se tulisi jättää nykytilaansa (LIITTEET, Kartta 2.).

8 8 Kuva 13. Tervaniemen kärki etelästä kuvattuna. Kuva 14. Tervaniemen kärjessä todettiin pesivä kalatiirapari Kolhoniemen koillisranta (LIITTEET, Kartta 2.) Kolhoniemi on pitkänomainen, jyrkkärinteinen kallioniemi, joka on osa Uitonsalmen murroslinjaa. Niemen lounaissivu on osittain kivisen harjusoran peitossa, jonka vuoksi se laskee loivemmin kuin kangasturpeen peittämä koillissivu. Myös niemen pohjoisosassa maisemaprofiili on selvästi maltillisempi (Kuva 15.) kuin eteläosassa (Kuvat ). Eteläosan jyrkät kalliorinteet todettiin paikoin maisemallisesti merkittäviksi (LIITTEET, Kartta 2, Kuvat 17. ja 18.). Harjusora-alueen kasvilajisto todettiin selvästi monipuolisemmaksi (MT) kuin kallioturpeella todettu lajisto (MT, paikoin VT ja ClT) (Kuvat 17. ja 18.). Kokonaisuudessaan osa-alueen kasvilajisto todettiin varsin niukaksi ja tavanomaiseksi. Alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi (mm. peippo, palokärki, käpytikka ja talitiainen). Merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella ei todettu. Kuva 15. Kolhoniemen koillisrannan kallioisen pohjoisosan profiili on maltillinen. Kuva 16. Etelään päin Kolhonniemen profiili jyrkkenee. Kuvassa niemen kalliolakea. lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia biotooppeja, jotka tulisi erityisesti ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Osa-alueen eteläosan jyrkkä kallioranta on maisemallisesti merkittävä ja tulisi jättää pääosin nykytilaansa. Mahdollisen rakentamisen sijoittelussa on syytä erityisesti korostaa yksityiskohtaista suunnittelua, maisemallisia arvoja ja rakentamisen painottamista rannan läheisyydestä taustamaan tasanteille (LIITTEET, Kartta 2.).

9 9 Kuva 17. Kolhonniemen koillisrannan eteläosat ovat jyrkkiä ja maisemallisesti merkittäviä. Kuva 18. Koillisrannan eteläisin osa on suunnittelualueen jylhintä maisemaa Kolhoniemen itäranta (LIITTEET, Kartta 2.) Kolhoniemen itäranta on alavaa kivisen harjusoran peittämää MT-kangasta, jonka metsät on pääosin avohakattu (Kuva 19.). Osa rantametsästä on siemenpuuasennossa tai päättöhakkuuvaiheessa. Hakkuut on ulotettu aina paikallistiehen asti (Kuva 20.). Kasvilajisto todettiin alueella monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi. Rantavyöhykkeen lajisto ja vesikasvilajisto indikoi oligotrofista vettä. Rannat todettiin varsin kivisiksi ja niukkakasvisiksi ja vesikasvilajisto todettiin tavanomaiseksi. Osa-alueen lintulajisto todettiin melko niukaksi ja tavanomaiseksi. Merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella ei todettu. Kuva 19. Kolhoniemen itäranta on profiililtaan loiva. Alueen mäntymetsä (MT) on avohakattu. Kuva 20. Kolhonniemen taustametsät (MT) on avohakattu paikallistiehen asti. lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia biotooppeja, arvokkaita luontokohteita tai sellaisia luontoarvoja, jotka tulisi erityisesti ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa.

10 10 5. YHTEENVETO Suunnittelualueen kasvi- ja lintulajisto on tyypillistä itäsuomalaista dys-oligotrofisten reittivesien ja kangasmetsien lajistoa. Liito-oravaa tai merkkejä liito-oravan oleskelusta suunnittelualueella ei todettu. Uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä ei todettu suunnittelualueella. Maisemallisesti merkittäviä kohteita todettiin kolme: Taipaleenlahden etelärannan kallioniemi, Tervaniemi ja Kolhoniemen koillisrannan jyrkät rantakalliot (LIITTEET, Kartta 2.). Suunnittelualueen metsät on pääosin avohakattu. Alueelle tyypillistä keski-ikäistä puustoa oli todettavissa vain rantavyöhykkeessä. Tampereella Jouko Sipari biologi FM Jouko Sipari tmi Katajikonkatu 1 F Tampere jouko.sipari@saunalahti.fi p

11 11 LIITTEET