UUDENKAUPUNGIN SANTTION KAUNISRANNAN LUONTOKARTOITUS VARSINAIS-SUOMEN LUONTO- JA YMPÄRISTÖPALVELUT

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "UUDENKAUPUNGIN SANTTION KAUNISRANNAN LUONTOKARTOITUS VARSINAIS-SUOMEN LUONTO- JA YMPÄRISTÖPALVELUT"

Anni Jurkka
7 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 UUDENKAUPUNGIN SANTTION KAUNISRANNAN LUONTOKARTOITUS VARSINAIS-SUOMEN LUONTO- JA YMPÄRISTÖPALVELUT 2016

2 Johdanto Kaavoitettavalle kiinteistölle ( ) ja sen välittömään ympäristöön tehtiin kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin painottuva kartoitus. Kartoitusalueen pinta-ala oli noin 2 ha. Kartoituksesta ja sen raportoinnista vastasivat professori Sakari Hinneri ja ympäristöinsinööri Pekka Alho. Raportin kuvat Sakari Hinneri (SH) & Pekka Alho (PA). Kansikuvassa näkyvät luonnon hiljalleen valtaamat portaat kertomassa alueen menneisyydestä PA. Alueen yleiskuvaus Kaava-alue, joka sijaitsee alkuperäisen kaupunkikunta-alueen pohjoisosassa Hiunaukon itärannalla, oli venäläisaikaisen 1880-luvun kartan mukaan rakentamatonta, kalliokohonemia lukuun ottamatta lehtipuustoista metsää, jota mitä ilmeisimmin oli käytetty laidun- ja lehdesmaana. Kuitenkin heti 1900-luvun alussa paikalle rakennettiin kesäasuntoja eteläpuolisen Santtionrannan tapaan. Kalastustorppia ei liene ollut kuten pohjoisempana Hiunpuhdin rannalla. Vielä 1960-luvulla käytössä olleet ranta-alueen kesäasumukset hävisivät lopullisesti venesataman rakentamisen yhteydessä. Samoin itse kaava-alueelta kolme kesäasuntoa purettiin, mutta niiden pihakasvi-istutusten ja puutarharaivioiden vaikutus luonnonkuvaan on yhä merkittävä. Nykyään Santtion venerannan naapurina sijaitseva alue on paljolti lähiympäristön asukkaiden käyttämää ulkoilualuetta polkuineen. Kartoitusalueen ranta kuuluu toiseen kaupungin omistamaan kiinteistöön ja sillä sijaitsee virkistyskäyttöä palveleva kota pihapiireineen. Kuva 1: Varsinaisen kartoitettavan kiinteistön ja rantaviivan väliin jäävällä osalla sijaitseva kota PA

3 Kasvillisuus ja luontotyypit - maastokäynti A. Kulttuuribiotoopit A.1. Kaava-alueen keskellä harvakseltaan mäntyjä kasvavalla kallioharjanteella on hyvin säilyneitä jäänteitä kesäasunnosta: louhitusta kivestä ladottu perustus, jonka jyrkähköllä edustalla on kellarikuoppa ja kivistä ladottuja penkereitä multataskuineen (vihannesmaita). Talon ulko-ovelle tultiin kivisiä, myöhemmin sementistä tehtyjä ja yhä hyväkuntoisia portaita, jotka ovat edelleen venerannan tieltä tulevan polun päässä. Pihapiirin istutusperäisistä kasveista on säilynyt mm. kilsepensaita, syreenejä sekä perennoista suopayrtti ja lupiini. Talon itäpuolella on rehevästä korvesta raivattu puutarhamaa, joka vuoden 1955 kartoituksessa oli merkitty viljellyksi, mutta joka nyt on täysin umpeutunut nokkosia, koiranputkia ja vadelmistoa kasvavaksi suurruohostoksi. A.2. Edellisen pohjoispuolella, lähellä entistä kärrytietä on ollut loivalla rinteellä (3 m mpyp) vaatimattomampi mökki, jonka paikalla kasvaa keto- ja niittylajistoa kuten ahomansikka, keltamatara, niittynätkelmä, aitovirna, siankärsämö sekä mahdollisesti lääkekasveiksi istutetut pietaryrtti ja pujo. Pohjakerroksessa on mm. ahosuikerosammalen kasvustomattoja. Asumuksen puutarhamaaraivio on ollut kaava-alueen pohjoisrajana olevan kärrytien pohjoisreunalla. Umpeenkasvaneella puutarhatilkulla on vielä jäljellä punaherukoita. Laitamilla on isoja vuorijalavia (suurin 15 m ja läpimitaltaan 30 cm), jotka ovat siementyneet pohjoispuolella olleelta huvilatontilta. Kuva: Keskiosan kallioselänteellä MT-männikköä; etualalla pohjoisen asumuksen paikka SH A.3. Venesataman tien laitamalla on hyvin säilynyt pihasyreeniaita, joka on suojannut entistä kesäasumusta. Pihapiirissä on ketomaista niittyä lajeinaan keltamatara, ahomatara, ahdekaunokki, kannusruoho, harakankello, kurjenkello, ahomansikka, valkoapila, punaapila ja lampaannata. Istutusperäisiä ovat runsaasti kukkiva suopayrtti ja juhannusruusu. Itäpuolisessa notkelmassa on ollut puutarhamaa, joka nyt on sananjalan peitossa, mutta jonka reunamille on istutettu lukuisia, nyt jo varsin kookkaita vaahteroita.

4 B. Metsäluonnon biotoopit B.1. Tervaleppälehto: Kaava-alueen meren puoleisesta osasta alimmat korkeustasot (2 m mpy asti) ovat tervaleppävyöhykettä, joka metsätyyppijärjestelmässä on varsin tyypillistä puna-ailakkityypin lehtoa. Muutamat järeät (35 45 cm) ikimännyt hämäävät, mutta niidenkin tuntumassa aluskasvillisuus on lehtotyypille tunnusomaista ruohostoa: heinistä koiranvehnä, tesma, lehtonurmikka ja nuokkuhelmikkä sekä ruohoista nimilajin ohella pystykiurunkannus, syyläjuuri, kyläkellukka, ojakellukka, metsäorvokki, karhunputki, kielo, rönsyleinikki, käenkaali, oravanmarja ja metsäalvenjuuri. Pensastoa ovat tuomi ja punaherukka, Tervalepikko ei kuitenkaan ole luonnonmukaista, vaan puustoltaan puistomaiseksi harvennettua, minkä vuoksi laajalti heinäisyys on silmiinpistävää samoin kuin pihlajien ja koivujen runsaus. Yksittäiset rauduskoivut ovat hyvin järeärunkoisia (40 cm). Lähistön tonteilta ovat peräisin nuorten vaahterain ohella myös pari vuorijalavaa. B.2. Tervaleppää kasvavat lehtokorvet: Alueen pohjoislaidalla polun eteläpuolen notkossa on lehtokorpimaista tervalepikkoa valtalajeinaan saniaisista hiirenporras, isoalvejuuri ja metsäalvejuuri sekä heinistä nurmilauha. Hiuntien tuntumassa tervaleppä- ja koivuvaltainen korpinotko laajenee ja on rakenteeltaan mosaiikkimaista: vetisiä painateita luonnehtivat ranta-alpi, terttualpi, suoputki, röyhyvihvilä, ojasorsimo ja irtokellujiin kuuluva pikkulimaska, kun taas ruoho- ja heinäkorpilaikkujen valtalajeinana ovat virpapaju, mesiangervo, korpikastikka, peltokorte, rönsyleinikki, ojakärsämö ja rätvänä sekä kuivia kangasturpeisia kumpareita, joita peittävät sananjalka ja hietakastikka. Nykyisin kaikkialla paitsi vetisimmissä kohdissa levittäytyy jättipalsami, kaiken alleen peittävä ongelmakasvi, joka ensin tavattiin hieman etelämpänä Santtionrannan entisellä huvila-alueella. Runsaslukuinen vieraslaji on myös amerikanhorsma, joka pienikokoisena ei kuitenkaan ole samanlainen ongelmallinen kilpailija. Kuva: Jättipalsami on haitallinen vieraslaji, jota ohjeistetaan hävittämään, sillä se helposti valtaa esim. jokivarsia. Tehokkaana leviäjänä ja suurena kasvustona se tukahduttaa muun lajiston tieltään SH

5 B.3. Havumetsät: Kaava-alueen keskiosan kalliopohjaisella, yleensä kivisen soran peittämällä harjanteella (> 3 m mpy) on lähinnä puolukkatyyppiin luettavaa mäntyvaltaista metsää, jossa meren läheisyyden vuoksi mustikka on valtalajina. Samasta syystä ja ihmistoiminnasta johtuen kenttäkerroksessa usein vallitsee varpujen sijasta heinäisyys (metsälauha, hietakastikka, nurmilauha, kevätpiippo). Merenpuoleisella rinteellä on kapealti käenkaali-mustikkatyypin sekametsää, jossa kenttäkerrosta luonnehtivat nimilajien ohella oravanmarja, metsätähti ja käenkaali. B.4. Istutusmetsät: Kaava-alueen kaakkoisosassa on istutusperäinen, keskikorkeudeltaan 12-metrinen männikkö, jonka aluskasvillisuudessa vallitsevat sananjalka, hietakastikka ja paikoin jopa koiranputki. Linnusto ja muu lajisto Suopayrtti keskimmäisellä asuinsijalla SH Alueelle tehdyn maastokäynnin perusteella alueella ei ole merkitystä linnuston tai esim. lepakoiden tai liito-oravan lisääntymisalueena. Kohteella ei ole vaateliaammalle lajistolle sopivaa habitaattia tai mainittavasti esim. kolopuita. Puusto on harvan puistomaista, ei vielä erityisen iäkästä ja lisäksi alue on ollut ja on edelleen jatkuvan ihmistoiminnan piirissä. Linnustoon kuului kartoituskäynnillä ainoastaan pajulintu ja harmaasiepporeviirit. Viereisen Hiunpuhdin alueella lajisto on pakoin huomattavasti monimuotoisempaa, mutta suunnittelualue tai sen suunnitellun käytön vaikutus ei oleellisesti ulotu ranta- tai vesialueelle saakka. Johtopäätökset Kaava-alueen luonnosta on erotettavissa kasvillisuustyyppejä, jotka kuitenkin poikkeavat pitkäaikaisen ihmistoiminnan vuoksi luonnonmukaisista metsäkasvillisuuden perustyypeistä. Ihmistoiminnan muassa jopa valtalajeiksi levinneet heinät kuten hietakastikka, koiranheinä, ja nurmirölli kasvavat kaikissa kangasmetsissä ja siten häivyttävät tyyppien eroja ja rajoja kaava-alueen luonnossa. Kohdealueelta ei ole erotettavissa arvokkaita luontotyyppejä, suojelukohteita tai lajistoa, eikä se sijaitse lähellä suojelukohteita. Liikekiinteistön mahdollinen sijoittuminen alueen kaakkoiskulmaan osuisi melko hyvin yksiin luontoarvojen suhteen alueen kaikkein vähäarvoisimman osan kanssa (B.4, puolikasvuinen istutusmännikkö). Karttaliite: ks. seuraava sivu

6 Kohdealueen kartta ja kartan selitteet A.1. Keskimmäisen asunnon pihapiiri ja umpeutunut puutarha-alue A.2. Pohjoisen asunnon sijainti ja lehtokorvesta raivattu ja ojitettu puutarharaivio A.3. Eteläisen asunnon sijainti ja puutarha-alue B.1. Merenrannan yläpuolinen tervaleppälehtojen (puna-ailakkityypin) vyöhyke B.2. Lehtokorpi alueen pohjois- ja koillisosassa B.3. Kalliopohjainen männikkö kallioharjanteella B.4. Istutusmännikkö alueen kaakkoisosassa

Samankaltaiset tiedostot

PÄLKÄNEEN LOMAKODIN ALUEEN LUONTOSELVITYS 2010

PÄLKÄNEEN LOMAKODIN ALUEEN LUONTOSELVITYS 2010 Tmi Mira Ranta Rokantie 29 38140 SASTAMALA p. 050-5651584 mira.ranta@kopteri.net TYÖN TAUSTAA JA ALUEEN YLEISKUVAUSTA Selvityksen kohteena oleva lomakodin