YMPÄRISTÖ- JA VESITALOUSLUPAHAKEMUS KALOJEN KASVATUKSEEN NIEMENPÄÄN, KATAJALUODON JA HAILINIEMEN VERKKOALTAISSA

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖ- JA VESITALOUSLUPAHAKEMUS KALOJEN KASVATUKSEEN NIEMENPÄÄN, KATAJALUODON JA HAILINIEMEN VERKKOALTAISSA Kymijoen vesi ja ympäristö ry Liisa Muuri ja Janne Raunio

2 SISÄLLYS 1 HAKIJAN JA LAITOKSEN YHTEYSTIEDOT 1 2 NYKYINEN TOIMINTA Laitosten sijainti Voimassa olevat luvat Oikeus alueeseen Kaavoitustilanne 4 3 HAKEMUKSEN MUKAINEN TOIMINTA Rakenteet Tuotanto Talvisäilytys 7 4 TOIMINNAN PÄÄSTÖT JA NIIDEN RAJOITTAMINEN Vesistökuormitus Ympäristön kannalta parhaat käyttökelpoiset tekniikat ja käytännöt Jätteet 11 5 YMPÄRISTÖN TILA JA HANKKEEN VAIKUTUKSET SIIHEN Vesialueen kuvaus Alueen muu piste- ja hajakuormitus Vaikutukset vesiympäristöön Vaikutukset pohjan laatuun ja pohjaeläimiin Vaikutukset kalakantoihin Luonnonsuojelualueet Vesienhoitosuunnitelma 24 6 ALUEEN KÄYTTÖ JA HANKKEEN VAIKUTUKSET SIIHEN Vaikutukset kalastukseen Vesiliikenne Virkistyskäyttö Lisäselvitykset 28 7 TOIMINNAN JA VAIKUTUSTEN TARKKAILU Käyttö- ja päästötarkkailu Vesistö- ja kalataloustarkkailu 29 8 ASIANOSAISET 30 9 VAHINGOT 30

3 VIITTEET 31 LIITTEET Liite 1 Kasvatus- ja talvisäilytysalueet yleiskartalla Liite 2 Asemapiirrokset Liite 3.1 Voimassa olevat luvat, Niemenpään laitos Liite 3.2 Voimassa olevat luvat, Katajaluodon laitos Liite 3.3 Voimassa olevat luvat, Hailiniemen laitos Liite 4 Rekisteriote Liite 5 Virolahden kaavoitustilanne Liite 6 Sijainninohjaussuunnitelma Virolahdella Liite 7 Edellinen tarkkailuraportti vuodelta 2016 Liite 8 Kalankasvatuslaitosten tarkkailujen kehittämishankkeen loppuraportti Liite 9 Pohjaeläintutkimus vuodelta 2014 Liite 10 Natura- ja luonnonsuojelualueet Liite 11 Vesistötarkkailuohjelma Liite 12 Luettelo asianosaisista Liite 13.1 Kartta rantakiinteistöistä Liite 13.1 Kartta vesialueista Liite 14 Osakaskunnat Liite 15 Kaupalliset kalastajat Virolahdella Liite 16 Tiivistelmä

4 HAKIJAN JA LAITOKSEN YHTEYSTIEDOT Nakarin Kalanviljelylaitos Ky Yhteyshenkilö: Jari Nakari, puh Osoite: Ruonaantie 19, Virolahti Y-tunnus: Haettavat luvat Niemenpään verkkoallaskasvattamon vesitalous- ja ympäristölupa Kalankasvatustoiminnan jatkaminen Niemenpään verkkoallaskasvattamossa Katajaluodon verkkoallaskasvattamon vesitalous- ja ympäristölupa Kalankasvatustoiminnan jatkaminen Katajaluodon verkkoallaskasvattamossa Hailiniemen verkkoallaskasvattamon vesitalous- ja ympäristölupa Ympäristö- ja vesitalousluvat haetaan toistaiseksi voimassa oleviksi. Lupien yhteydessä haetaan samalla oikeutta säilyttää kaloja samoissa altaissa talven yli. Haettavat kasvatusmäärät on esitetty taulukossa 1. Nakarin Kalanviljelylaitos Ky omistaa näiden laitosten lisäksi Puuluodon laitoksen, jonka lupa on voimassa toistaiseksi. Toivomme lupapäätösten käsittelymaksuihin kohtuullistamista, sillä kyseessä on yhden yrittäjän kolme pienikokoista kalanviljelylaitosta. Taulukko 1. Nakarin Kalanviljelylaitos Ky:n omistamat kalankasvatuslaitokset Virolahdella ja haetut rehunkäyttömäärät. Laitos Nykyisen luvan Nykyisen luvan rehun Haettu kuivarehun kasvatusmäärä (noin) kg/v käyttö kg/v käyttö kg/v Puuluodon laitos ) ) Katajaluodon laitos Hailiniemen laitos ) ) Niemenpään laitos ) Lupa (ISY-2006-Y-247, 93/09/2, ) on voimassa toistaiseksi. 2) Itä-Suomen vesioikeuden päätös nro 79/97/ Kymijoen vesi ja ympäristö ry 1

5 2 NYKYINEN TOIMINTA Nakarin Kalanviljelylaitos Ky:llä on Virolahden alueella Vilkkilän kylässä kolme toiminnassa olevaa kalankasvatuslaitosta, Niemenpää, Katajaluoto ja hieman ulompana sijaitseva Puuluoto, jonka lupa on voimassa toistaiseksi (Liite 1). Nakarin omistuksessa on myös Hailiniemen laitos, jolla ei ole ollut toimintaa vuoden 2011 jälkeen. Kalankasvattamoilla kasvatetaan kirjolohta 15 g:n poikasesta kolmikiloiseksi. Niemenpään laitoksella vuosittainen lisäkasvu on ollut viime vuosina keskimäärin kg ja Katajaluodon laitoksella kg. Hailiniemen laitoksella kasvatettiin kalaa viimeksi vuonna 2011, jolloin lisäkasvu oli kg. Tämän lupahakemuksen myötä Hailiniemessä on tarkoitus kasvattaa jatkossa noin kg kalaa vuodessa. Kalat perataan Nakarin omassa perkaamossa, joka sijaitsee huoltotukikohdan yhteydessä tilalla RN:o 1:18. Nakari suunnittelee uuden perkaamon perustamista nykyisen lähialueelle. Kaloja perataan pitkin vuotta, ja niiden talvisäilytys tapahtuu Niemenpään ja Katajaluodon sekä jatkossa luvan salliessa myös Hailiniemen laitoksilla. Kasvatuksen tuotantokausi käynnistyy Virolahdella vuosittain toukokuun alussa ja jatkuu lokakuun loppuun. Tämän jälkeen ruokintaa vähennetään merkittävästi: Talvella kaloja ruokitaan vain kerran viikossa. Vuosittain talvisäilytyksessä on kalaa arviolta kolmasosa kokonaismassasta (poikaset + lisäkasvu). 2.1 Laitosten sijainti Niemenpää Niemenpään kasvatusverkkoaltaat sijaitsevat Virolahdella Vilkkilän kylässä Nakarin omalla vesialueella RN:o 876:2 (Liite 2). Altaat on sijoitettu n. 150 m Hailiniemen kärjestä etelän ja lounaan väliin. Veden syvyys on verkkoaltaiden alla 5 6 m. Katajaluoto Katajaluodon laitos sijaitsee Virolahdella Katajaluodon eteläpuolella n. 50 m Hiukeenniemestä itään (Liite 2). Laitos on hakijan omalla vesialueella RN:o 876:2. Veden syvyys on verkkoaltaiden alla 5 7 m. Hailiniemi Hailiniemen laitos muodosti aiemmin toiminnallisen kokonaisuuden Katajaluodon verkkoaltaiden kanssa n. 150 m Katajaluodosta etelään (Liite 2). Hakija suunnittelee vuokraavansa vesialuetta Hailiniemen laitosta varten noin 200 m Katajaluodosta etelään vesialueelta ja alustavat neuvottelut vuokrasopimuksesta vesialueen omistajan kanssa on käyty 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry

6 2.2 Voimassa olevat luvat Niemenpää Päätös nro 97/09/2 (Dnro ISY-2007-Y-87, Liite 3.1) koskien kalojen kasvatusta verkkoaltaissa Niemenpään laitoksella annettiin Päätöksestä valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka antoi päätöksensä (Nro 10/0681/2, dnrot 01893/09/5302, 01894/09/5302, 01895/09/5302). Kyseinen päätös on voimassa asti ja sisältää myös Nakarin perkaamon toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan. Kalankasvatuksessa vuosittain käytettävä rehu saa päätöksen mukaan sisältää vuodessa enintään 415 kg fosforia ja enintään kg typpeä. Kasvatettua kalakiloa kohti lasketun ominaiskuormituksen tavoitteena on ollut korkeintaan 6,5 g fosforia ja 47 g typpeä. Verkkoaltaiden yhteenlaskettu pinta-ala saa olla päätöksen mukaan enintään m 2. Katajaluoto Päätös nro 98/09/2 (Dnro ISY-2007-Y-88, Liite 3.2) koskien kalojen kasvatusta verkkoaltaissa Katajaluodon ja Hailiniemen laitoksilla annettiin Päätöksestä valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen ( , Nro 10/0682/2, dnrot 01896/09/5302, 01897/09/5302, 01898/09/5302), joka piti Katajaluotoa koskevat lupamääräykset pääosin ennallaan. VaHO:n päätöksestä valitettiin korkeimpaan oikeuteen, joka hylkäsi valituksen (taltionumero 865, dnro 275/1/11). Tällöin VaHO:n päätös jäi lainvoimaiseksi ja on voimassa asti. Kalankasvatuksessa vuosittain käytettävä rehu saa päätöksen mukaan sisältää vuodessa enintään 520 kg fosforia ja enintään kg typpeä. Kasvatettua kalakiloa kohti lasketun ominaiskuormituksen tavoitteena on ollut korkeintaan 6,5 g fosforia ja 47 g typpeä. Verkkoaltaiden yhteenlaskettu pinta-ala saa olla päätöksen mukaan enintään m 2. Hailiniemi Päätös nro 98/09/2 (Dnro ISY-2007-Y-88, Liite 3.3) koskien kalojen kasvatusta verkkoaltaissa Katajaluodon ja Hailiniemen laitoksilla annettiin Ympäristölupa hylättiin Hailiniemen laitoksen osalta, eikä päätös muuttunut Vaasan hallinto-oikeuden ( , Nro 10/0682/2, Dnrot 01896/09/5302, 01897/09/5302, 01898/09/5302) eikä myöhemmin korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyissä ( , taltionumero 865, dnro 275/1/11). Itä-Suomen ympäristöviraston päätöksessä Hailiniemen kalankasvatuslaitokselle haettiin oikeutta kasvattaa noin kg kalaa vuodessa ja käyttää kg rehua. Rehun sisältämä fosforimäärä oli hakemuksessa 500 kg ja typpimäärä kg. Hakemus hylättiin, koska Virolahden rehevyyttä haluttiin vähentää hillitsemällä pistemäisten ravinnepäästöjen syntymistä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry 3

7 2.3 Oikeus alueeseen Niemenpään ja Katajaluodon laitokset ovat hakijan omistuksessa olevien tilojen 1:18 ja 1:64 yhteisellä vesialueella, RN:o 876:2. Vesialueen kolmen palstan yhteenlaskettu pintaala on 92,95 ha (Liite 4). Hailiniemen laitos sijoitetaan Katajaluodon eteläpuolelle vesialueelle , jonka omistajan kanssa hakija on neuvotellut vuokrasopimuksen tekemisestä. Hailiniemen laitosta varten hakija tarvitsee noin 2,4 ha vesialaa, joka on alle 5 % ko. vesialueen palstan vesipinta-alasta. 2.4 Kaavoitustilanne Virolahden alueella on voimassa merenranta-alueiden rantaosayleiskaavan muutos, joka on vahvistettu Virolahden kunnanvaltuustossa. Niemenpään pohjoispuolella Hailiniemen luoteisranta on merenrantaosayleiskaavassa merkitty loma-asuntojen RA-alueeksi (Liite 5). Hailiniemen itäpuoli on myös pääosin lomaasuntojen aluetta. Suurin osa Katajaluotojen alueesta on merkitty kaavaan merkinnällä M- 2, eli maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on ympäristöarvoja. Osa Katajaluodosta on merkinnällä RA-1 eli loma-asuntojen alue, jolla on ympäristöarvoja. 3 HAKEMUKSEN MUKAINEN TOIMINTA 3.1 Rakenteet Nakarin Kalanviljelylaitos Ky:n laitoksilla on käytössä neljän kokoisia altaita. Niiden kellukkeet ja reunat on tehty polyeteeniputkesta. Altaan verkkona käytetään polyesteriä ja lintujen saalistusta estävä suojaverkko on tehty polyeteenistä. Ankkurointiköytenä käytetään uppoavaa köyttä, josta ei aiheudu haittaa veneille. Altaat on ankkuroitu niin, että ne liikkuvat vain vedenkorkeuden ja aaltojen mukaan. Altaiden ympärille on asetettu jääpuomi, josta ei aiheudu haittaa vesiliikenteelle. Huoltotukikohta ja perkaamo sijaitsevat mantereella hakijan omistuksessa olevalla kiinteistöllä 1:18. Niemenpään, Katajaluodon ja Hailiniemen laitoksilla altaiden yhteenlaskettu pinta-ala on kullakin laitoksella ollut noin m 2 (Taulukko 2). Altaiden syvyys on noin 3 m. Hailiniemeen suunniteltu kg:n kasvatusmäärä vaatii suuremman tilavuuden, jotta kalatiheys säilyy alle 10 kg/m 3. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry

8 Taulukko 2. Nakarin kalankasvatuslaitoksilla käytössä olevien ja uuden luvan mukaisten altaiden lukumäärä, pinta-ala ja allastyyppien yhteenlaskettu tilavuus. Altaiden vesisyvyys on noin 3 m. Laitos Lukumäärä (kpl) Pinta-ala à (m 2 ) Pinta-ala yht. (m 2 ) Tilavuus yhteensä (m 3 ) Niemenpää Katajaluoto Hailiniemi Tuotanto Niemenpään, Katajaluodon ja Hailiniemen laitoksilla kasvatetaan ruokakalaksi kirjolohta. Puuluodon laitoksella n. 2 km näistä laitoksista etelään tapahtuu kalojen jatkokasvatus. Kauden lopulla Puuluodon laitoksen kalat kuljetetaan pääasiassa Niemenpään laitokseen odottamaan perkausta. Kaloja säilytetään talven yli kaikilla kolmella hakemuksessa mainituilla laitoksilla. Kalojen ruokinnassa käytetään pelkästään käsiruokintaa. Apuna on ponttooni, jossa on puhallin ja rehulaskuri. Tällä ruokintamenetelmällä syötetyn rehun määrää voidaan kontrolloida kalojen syöntihalukkuuden, veden lämpötilan ja happitilanteen mukaan eikä ohiruokintaa tapahdu. Kalojen ruokinnassa käytetään rehua, jonka kalajauhosta osa on peräisin Itämerestä pyydetystä silakasta ja kilohailista. Kasvatuksessa ei käytetä muita kemikaaleja kuin verkkojen limoittumisen estävää antifouling-ainetta. Ainetta käytetään verkkoihin kerran vuodessa noin 3000 l/laitos. Käyttämättä jäänyt aine (2000 l laimennettuna 1:1) varastoidaan huoltotukikohdan lämmitettyyn varastoon. Laitosten lisäkasvu ja rehunkäyttö Niemenpään laitoksella kalojen vuosittainen lisäkasvu on vaihdellut viimeisten viiden vuoden aikana t välillä (Taulukko 3). Kuivarehua on käytetty t vuosittain. Rehu on sisältänyt viime vuosina keskimäärin noin kg typpeä ja 380 kg fosforia. Ennen vuotta 2012 rehun sisältämä ravinnemäärä oli huomattavasti suurempi kuin nykyään. Fosforisisältö on vähentynyt tuona aikana keskimäärin 26 % ja typpisisältö 23 % ja rehukerroin on laskenut 1,2:sta 1,1:een. Katajaluodon laitoksella kalojen vuosittainen lisäkasvu on vaihdellut viimeisten viiden vuoden aikana t välillä (Taulukko 4). Kuivarehua on käytetty t vuosittain. Rehu on sisältänyt vuoden 2012 jälkeen keskimäärin noin kg typpeä ja 450 kg Kymijoen vesi ja ympäristö ry 5

9 fosforia. Rehun ravinnesisältö on vähentynyt vertailukausien ja välillä keskimäärin 30 % fosforin ja 26 % typen osalta. Rehukerroin on ollut jälkimmäisellä kaudella keskimäärin 1,16. Taulukko 3. Niemenpään kalankasvatuslaitoksen lisäkasvu, rehun käyttö ja ravinnesisältö vuosina Rehun ravinnesisältö Vuosi Lisäkasvu kg/a Typpi kg/a Fosfori kg/a Kuivarehu kg/a Rehukerroin , , , , , , , , ,10 ka ,20 ka ,10 Taulukko 4. Katajaluodon kalankasvatuslaitoksen lisäkasvu, rehun käyttö ja ravinnesisältö vuosina Rehun ravinnesisältö Vuosi Lisäkasvu kg/a Typpi kg/a Fosfori kg/a Kuivarehu kg/a Rehukerroin , , , , , , , , ,10 ka ,28 ka ,16 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry

10 Hailiniemen laitoksella kalojen vuosittainen lisäkasvu oli t vuosina (Taulukko 5). Kuivarehua käytettiin tuolloin t vuosittain. Rehu sisältämä typpimäärä oli keskimäärin noin kg typpeä ja 510 kg fosforia. Tuolloin rehukerroin on ollut keskimäärin 1,28, mutta nykyään se vaihtelee 1,10 1,15 välillä. Alemmalla rehukertoimella laskettuna 60 t:n lisäkasvu voidaan tuottaa nykyisin noin 70 rehutonnilla. Tämä rehumäärä sisältää Niemenpään ja Katajaluodon laitoksilla käytetyn rehun keskimääräisen ravinnesisällön perusteella noin kg typpeä ja 510 kg fosforia. Taulukko 5. Hailiniemen kalankasvatuslaitoksen lisäkasvu, rehun käyttö ja ravinnesisältö vuosina Rehun ravinnesisältö Vuosi Lisäkasvu kg/a Typpi kg/a Fosfori kg/a Kuivarehu kg/a Rehukerroin , , , , ,22 keskiarvo , Talvisäilytys Kalamäärät vähenevät talvisäilytyksessä, koska niitä perataan tilanteen mukaan talven aikana. Niemenpään laitoksella talvisäilytyksessä on ollut keskimäärin kg ja Katajaluodon laitoksella noin kg. Hailiniemen laitoksella säilytettäisiin kaloja noin kg. Kaloja ruokitaan talvisäilytyksessä kerran viikossa. 4 TOIMINNAN PÄÄSTÖT JA NIIDEN RAJOITTAMINEN Virolahdella kasvatetaan merellä sijaitsevissa verkkoaltaissa tällä hetkellä vuosittain yhteensä noin kg kalaa. Tämän suuruinen kasvatus on tuottanut viimeisten viiden vuoden aikana noin kg fosforipäästöjä ja kg typpipäästöjä. Ero tätä kautta edeltävään kauteen on huima: vielä vuoteen 2011 asti Virolahden kalankasvatus tuotti kg fosfori- ja kg typpipäästöjä. Fosforipäästöt ovat vähentyneet siis 54 % ja typpipäästöt 47 %. Rehut ovat kehittyneet niin valtavasti, että kalakiloa kohti laskettu ominaiskuormitus on vähentynyt fosforin osalta noin 9 g:sta alle viiteen ja typen osalta lähes 70 g:sta hieman yli 40 g:aan. Myös kalakilon kasvattamiseen kuluvan rehun määrä oli aiemmin noin 1,25, kun se nykyisin on alle 1,15. Kalankasvatusta voitaisiin lisätä Virolahdella yhteensä kg eli nykyisestä noin 1,5- kertaiseksi. Kokonaiskasvatusmäärä nousisi siten kg:aan. Tämä määrä kalaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry 7

11 tarvitsee vuodessa rehua rehukertoimen 1,15 mukaan kg, josta syntyy vuosien keskimääräisten ominaiskuormituskertoimien (fosfori 4,7 g/kg/a ja typpi 43 g/kg/a) perusteella noin kg fosforipäästöjä ja noin kg typpipäästöjä. Mikäli laskelmiin jätetään väljyyttä ja käytetään voimassa olevien ympäristölupien määrittelemiä ominaiskuormituksen tavoitearvoja (fosfori 6,5 g/kg/a ja typpi 47 g/kg/a), syntyy alueella fosforikuormitusta vuodessa enintään kg ja typpikuormitusta kg. Suuremmillakin ominaiskuormituskertoimilla laskettuna kokonaiskuormitus Virolahdella jää tällä kasvatusmäärällä reilusti alle vuosien keskimääräisen kuormituksen. Kasvatusmäärien lisääminen on linjassa hallituksen tavoitteiden kanssa, joiden mukaan vesiviljelyn tuotantoa tulisi nostaa yli 20 milj. kg:aan vuoteen 2022 mennessä (MMM 2014). 4.1 Vesistökuormitus Virolahden merialueen kalankasvatuslaitoksen vesistökuormitus koostuu pääosin kalojen ulosteiden ja syömättömän rehun sisältämistä ravinteista. Rehujen ominaiskuormitus on vähentynyt Virolahden alueen kalankasvatuslaitoksilla huomattavasti 2010-luvulla: nykyisin kalakilon tuottamisessa syntyy vuoden aikana keskimäärin n. 41 g typpipäästöjä ja n. 4 g fosforipäästöjä (Kuva 1). Kalankasvatuksen ravinnekuormitusta on hankala erottaa Virolahdelle pääasiassa Virojoen tuomasta hajakuormituksesta, eikä kalankasvatuslaitosten ole todettu nostavan huomattavasti lähialueidensa ravinnepitoisuuksia tai huonontavan oleellisesti vedenlaatua (Muuri 2017). Ravinnekuormitus on laskettu vähentämällä rehujen ravinnesisällöstä kalojen lisäkasvuun sitoutuva osuus, joka on fosforin osalta 0,4 % ja typen osalta 2,75 % (YM 2013). Talvisäilytyksen aikana laitosten ravinnekuormituksista syntyy 1 2 %. Kalankasvatustoiminnasta ei aiheudu huomattavaa, jatkuvaa meluhaittaa: Dieselmoottorilla toimiva ruokintaponttooni on toiminnassa kerrallaan vain lyhyitä aikoja, eikä sen käytöstä synny kovaa ääntä. Niemenpää Vuosien keskimääräiset typpipäästöt Niemenpään laitoksella ovat olleet n kg/a ja fosforipäästöt n. 200 kg/a (Taulukko 6). Laitoksen kuormitus on vähentynyt huomattavasti vuosien keskimääräisestä kuormituksesta, joka oli typen osalta kg/a ja fosforin 340 kg/a. Prosentuaalisesti typpikuormitus on vähentynyt näiden jaksojen välillä noin kolmanneksen, 34 %, ja fosforikuormitus 41 %. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry

12 Taulukko 6. Niemenpään kalankasvatuslaitoksen vesistökuormitus vuosina Vesistökuormitus Vuosi Typpi kg/a Fosfori kg/a Katajaluoto Vuosien toiminnan typpipäästöt ovat olleet keskimäärin n kg/a ja fosforipäästöt n. 230 kg/a (Taulukko 7). Kuormitus on vähentynyt huomattavasti vuosien välisestä keskimääräisestä kuormituksesta, joka oli typen osalta n kg/a ja fosforin osalta n. 450 kg/a. Prosentuaalisesti typpikuormitus on vähentynyt näiden jaksojen välillä 39 % ja fosforikuormitus on lähes puolittunut, 48 %. Taulukko 7. Katajaluodon kalankasvatuslaitoksen vesistökuormitus vuosina Vesistökuormitus Vuosi Typpi kg/a Fosfori kg/a Hailiniemi Hailiniemen kalankasvatuslaitoksen typpikuormitus on ollut vuosina keskimäärin kg/a ja fosforikuormitus 350 kg/a (Taulukko 8). Nykyisillä rehuilla ruokittaessa noin kg:n lisäkasvu tuottaisi vuodessa arviolta kg typpi- ja 300 kg fosforikuormitusta. Tämä on pieni lisäys Virolahden nykyisten verkkoallaslaitosten Kymijoen vesi ja ympäristö ry 9

13 tuottamaan kokonaiskuormitukseen, joka on fosforin osalta enää alle kg/a ja typen osalta alle kg/a (Kuva 9). Hailiniemen toiminnan myötä näiden laitosten yhteiskuormitus olisi silti vain noin puolet siitä, mitä se oli vuosina Taulukko 8. Hailiniemen kalankasvatuslaitoksen vesistökuormitus vuosina Vesistökuormitus Vuosi Typpi kg/a Fosfori kg/a Kuva 1. Virolahden merialueen kalankasvatuslaitosten (Niemenpää, Katajaluoto, Puuluoto, Hailiniemi vuoteen 2011 asti, Kellosalmi ja Tuuholmi) yhteenlaskettu lisäkasvu (t/a) ja ruokinnassa käytetyn rehun sisältämän typen (N) ja fosforin (P) ominaiskuormitus (g/kg/a) vuosina Ympäristön kannalta parhaat käyttökelpoiset tekniikat (BAT) ja käytännöt (BEP) Nakarin laitoksilla käytetään rehua, jonka kalajauhosta osa on tuotettu Itämerestä pyydetystä silakasta ja kilohailista. Rehun tarkkaan valituilla raaka-aineilla on pyritty karsimaan kuormituksen syntymistä, ja Itämerestä pyydetyn kalan käyttäminen rehun raaka-aineena kierrättää ravinteita saman merialueen sisällä. Osa kalaöljystä on korvattu kasviperäisillä öljyillä, jotka sisältävät vähemmän ravinteita eläinperäisiin öljyihin verrattuna. Kasvatuksen paikallisia vaikutuksia minimoidaan välttämällä ohiruokintaa ja 10 Kymijoen vesi ja ympäristö ry

14 ottamalla huomioon veden lämpötilan ja happiolosuhteiden vaikutus kalojen syöntihalukkuuteen. Kansallisen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelman (Liite 6) mukaan kalankasvatusta ei pitäisi lisätä Virolahdella, mutta tuotantoa voitaisiin keskittää lähialueille (MMM & YM 2014). Kalankasvatuksesta aiheutuvien päästöjen vaikutusta alueen rehevöitymiseen ei ole tosin voitu osoittaa tutkimuksin, eikä kalankasvatuslaitosten vaikutusalue poikkea huomattavasti yleisesti rehevän Virolahden vedenlaadusta. Laitosten nykyinen sijainti Hailiniemen ympäristössä on lähellä huoltotukikohtaa ja perkaamoa, minkä ansiosta huolto- ja ruokintamatkat ovat lyhyitä. Lyhyillä huoltomatkoilla polttoainetta kuluu vähän, ja polttoaineiden haitalliset ympäristövaikutukset jäävät pieniksi. 4.3 Jätteet Kalat perataan hakijan omassa perkaamossa ja perkuujätteet ja -vedet käsitellään asianmukaisesti laskeutusaltaissa ja maasuodatuksella. Kuolleet kalat poistetaan verkkoaltaista heti havaitsemisen jälkeen ja kuljetetaan perkuujätteiden kanssa paikalliselle biokaasulaitokselle (Haminan Energia Oy:n Vahterikonkankaan biokaasulaitos). Rehusäkit ja pakkausjätteet kierrätetään jatkokäsittelyyn energiajätteeksi mantereelle. Kaatopaikalle kuuluvaa jätettä tuotannosta tulee hyvin vähän. 5 YMPÄRISTÖN TILA JA HANKKEEN VAIKUTUKSET SIIHEN 5.1 Vesialueen kuvaus Virolahti kuuluu Suomenlahden sisäsaaristoon ja on yleispiirteiltään matala ja rehevä. Meriveden pinnankorkeus vaihtelee Virolahtea lähimmällä Haminan merivedenkorkeusasemalla vuosittain noin 1,5 m (Ilmatieteen laitos), minkä ansiosta vesi vaihtuu varsinkin matalilla alueilla tehokkaasti. Syvyys vaihtelee Virolahden alueella pääsääntöisesti 0 10 m välillä, syvimmät alueet ovat m syviä. Alue on luokiteltu fysikaalis-kemialliselta tilaltaan välttäväksi luokittelujakson kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuuden sekä näkösyvyyden perusteella (Ympäristöhallinnon Herttatietokanta). Ekologiselta tilaltaan, kasviplankton- ja pohjaeläinyhteisöjen perusteella, Virolahden vesialue on niin ikään välttävässä kunnossa. Virolahden vedenlaatua on tutkittu säännöllisesti vuodesta 1987 lähtien. Näytepisteitä on Virojoen suulta aina Santion saaren edustalle yhteensä 9 kpl, joista 5 sijaitsee kalalaitosten alueella (kuvissa merkintä KALA, Taulukko 9). Kuormitus Virolahdelle tulee pääosin hajakuormituksena Virojoesta (ks. kohta 5.2), mikä näkyy vedenlaadun asteittaisena parantumisena siirryttäessä ulommille merialueille. Kymijoen vesi ja ympäristö ry 11

15 Taulukko 9. Virolahden alueen vedenlaadun tarkkailun näytepisteet ja koordinaatit. nimi ELY-nimi koordinaatit (YKJ) Rautalanselkä, Varpusaaren edusta Suomenl Virolahti Kalalaitosalue, Hailiniemen kaakkoispuoli Suomenl Virolahti Kalalaitosalue, Hailiniemen eteläpuoli Suomenl Virolahti Tuuholmin eteläpuoli, Halssinselkä Suomenl Virolahti Kalalaitosalue, Kellosalmi Suomenl Virolahti Rautalanselkä, Hevonniemen edusta Suomenl Virolahti Santion saaren edusta Suomenl Santio Kalalaitosalue, Rautalanselkä Suomenl Virolahti Kalalaitosalue, Tuuholminsalmi Suomenl Virolahti Päällysveden typpipitoisuuden yleinen taso kalankasvatuslaitosten tuotantokaudella Virolahden alueella on vähentynyt hieman seurantajakson aikana (Kuva 2) luvulla taso on vaihdellut n µg/l välillä. Kalankasvatuslaitosten läheisyydessä typpipitoisuudet eivät ole erottuneet yleisestä tasosta, vaan korkeimmat pitoisuudet on havaittu usein Rautalanselällä laitosten pohjoispuolella. Uloimpana sijaitseva Santion saaren edustan näytepiste erottuu selvästi alhaisemmilla pitoisuuksilla muista näytepisteistä. Typpipitoisuuden tavoin myös päällysveden fosforipitoisuus on ollut touko-syyskuussa seurantajakson alussa 1980-luvun lopulla n µg/l ja 2010-luvulla µg/l (Kuva 3). Fosforipitoisuudessa on varsinkin huomattavissa Virojoen kuormittava vaikutus, sillä fosforipitoisuus laskee selvästi siirryttäessä jokisuulta ulommas merelle. Kalankasvatuslaitosten lähistöllä fosforipitoisuudet eivät ole muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yleistä tasoa korkeammalla, vaan keskimäärin alle µg/l. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry

16 Kuva näytteenoton keskimääräinen kesäkauden päällysveden typpipitoisuus (µg/l) Virolahden alueella seurantajakson aikana. Kuva näytteenoton keskimääräinen kesäkauden päällysveden fosforipitoisuus (µg/l) Virolahden alueella seurantajakson aikana. Levämäärää kuvaavan a-klorofyllin pitoisuus on vaihdellut vuosien välillä runsaasti Virolahden alueella (Kuva 4). Kalankasvatuslaitosten lähialueilla levää on havaittu ajoittain hieman enemmän tai yhtä paljon kuin jokisuuta lähellä olevilla Rautalanselän näytepisteillä luvulla kalankasvatuslaitosten lähistöllä a-klorofyllipitoisuus on ollut keskimäärin 14 µg/l, mikä ilmentää hyvin rehevää tilaa (Taulukko 10). Kymijoen vesi ja ympäristö ry 13

17 Kuva näytteenoton keskimääräinen kesäkauden a-klorofyllipitoisuus (µg/l) Virolahden alueella seurantajakson aikana. Taulukko 10. Rannikkovesien luokittelu tuotantokauden keskimääräisen klorofyllipitoisuuden perusteella (Pitkänen 1994). Rehevyysluokka a-klorofylli µg/l I Karu alle 2 II Lievästi rehevä 2 5 III Rehevä 5 10 IV Hyvin rehevä V Erittäin rehevä yli 25 Näkösyvyys heikkeni hieman Virolahden näytepisteillä 2000-luvun tietämillä, mutta on hieman parantunut sen jälkeen (Kuva 5) luvulla näkösyvyyshavainnot ovat olleet samaa luokkaa kuin 1980-luvun lopulla ennen näkösyvyyden vähenemistä, mutta vuosien välillä on esiintynyt runsaasti vaihtelua. Selvästi muista eroavaa Santion pistettä lukuun ottamatta näkösyvyys on keskimäärin ollut Virolahden alueella 1,7 m viime vuosina. Näkösyvyys kasvaa selvästi siirryttäessä jokisuulta ulommas merelle eikä kalankasvatuslaitosten lähialueilla näkösyvyys ole merkittävästi ympäröivää aluetta heikompi (Muuri 2017). 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry

18 Kuva mittauskerran keskimääräinen kesäkauden näkösyvyys (m) Virolahden alueella seurantajakson aikana. Alusveden hapenkyllästys touko-syyskuun välisenä aikana on ollut pääsääntöisesti Virolahden alueella hyvä, eikä varsinaista hapenpuutetta ole havaittu (Kuva 6). Varsinkin matalilla alueilla vesi pääsee sekoittumaan ja vedenlaatu on pinnasta pohjaan tasalaatuista. Syvimmillä näytepisteillä, kuten Tuuholminsalmen ja Rautalanselän kalankasvatuslaitosalueilla ja Halssinselällä, happea on pohjan tuntumassa ympäröivää aluetta vähemmän (Kuva 7). Heikomman happitilanteen seurauksena myös alusveden fosforipitoisuudet ovat ajoittain korkeat Virolahden merialueella (Kuva 8). Alusveden fosforipitoisuus on ollut 2010-luvulla keskimäärin enää n µg/l, kun se on sitä ennen ollut joinakin vuosina keskimäärin yli 50 µg/l. Seurantaohjelmia karsittiin vuonna 2013, ja alusvesinäytteet otetaan nykyisin vain osalta seurantapisteistä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry 15

19 Kuva mittauskerran keskimääräinen kesäkauden hapenkyllästys (%) alusvedessä Virolahden merialueella vuosina Kuva 7. Vuosien touko-syyskuun keskimääräinen hapenkyllästys (%) alusvedessä Virolahden merialueen näytepisteillä verrattuna näytepisteen kokonaissyvyyteen (m). 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry

20 Kuva mittauskerran keskimääräinen kesäkauden fosforipitoisuus (µg/l) alusvedessä Virolahden merialueella vuosina Virolahti on mataluutensa ja Virojoen tuoman suuren kuormituksen takia hyvin rehevää aluetta. Näkösyvyys paranee huomattavasti ja päällysveden fosforipitoisuus laimenee hieman ulommas merelle mentäessä. Kalankasvatuslaitosten lähialueet eivät erotu huomattavasti alueen yleisestä tasosta huomioitaessa etäisyys Virojoen suulle. Virojoen vedenlaatu vaikuttaakin siis huomattavasti kalankasvatusalueiden vedenlaatuun, eikä niiden vaikutuksia ole helppo eritellä taustakuormituksesta. Levämäärät ovat a- klorofyllipitoisuuden perusteella hieman korkeampia kalankasvatuslaitosten lähistöllä kuin muilla näytepisteillä. Myös alusveden happitilanne on ajoittain hieman heikompi ja siten myös fosforipitoisuus korkeampi syvemmillä alueilla sijaitsevien kalankasvatuslaitosten läheisyydessä. 5.2 Alueen muu piste- ja hajakuormitus Virolahdella toimii tällä hetkellä viisi meressä olevaa verkkoallaslaitosta, joiden lisäksi mantereella toimii Huovarinniemen kiertovesilaitos, jonka vedet ohjataan Vilkkilänturaan. Verkkoallaslaitosten yhteenlaskettu fosforikuormitus oli vuodesta 2003 vuoteen 2011 n kg/a ja typpikuormitus hieman alle kg/a (Kuva 9). Vuonna 2012 verkkoallaslaitosten kuormitus väheni kasvatuksen loputtua Hailiniemen laitoksella, mutta samalla myös muiden laitosten ravinnekuormitus väheni huomattavasti. Nykyisin verkkoallaslaitosten fosforikuormitus Virolahdella on alle kg/a ja typpikuormitus alle kg/a. Suurin osa kuormituksesta tapahtuu tuotantokaudella toukokuusta lokakuuhun, ja talvisäilytyksessä kuormituksesta syntyy vain murto-osa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry 17

21 Kuva 9. Virolahden merialueen kalankasvatuslaitosten fosfori- ja typpikuormitus (kg/a) vuosina Valtatien 7 parantamishankkeeseen liittyvät rakentamistyöt Haminan ja Vaalimaan välillä ovat olleet käynnissä vuodesta 2015 ja työt saadaan aikataulun mukaan päätökseen vuonna Tänä aikana tietyömaalta on tullut Virolahteen kiintoaine- ja ravinnekuormitusta laajalta alueelta, mikä saattaa osaltaan vaikuttaa lahden rehevyyteen. Virolahden pohjukkaan tulee kuormitusta pääasiassa Virojoesta, mutta lahteen laskee myös monta pientä ojaa ja puroa, joiden tuomaa kuormitusta ei ole otettu tässä huomioon. Virolahden kunnan yhdyskuntajätevedet on siirretty siirtoviemäriä pitkin Haminaan Nuutniemen jätevedenpuhdistamolle jo 15 vuoden ajan, joten ne eivät kuormita enää 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry

22 Virolahtea. Virolahden rannoilla on paljon loma-asutusta, joiden hajajätevesistä syntyy vähäistä kuormitusta mereen. Virojoen keskivirtaama on vaihdellut 3,0 6,5 m 3 /s välillä vuosina Virojoen tuoma typpikuormitus on vaihdellut tänä aikana vuosittain t välillä ja fosforikuormitus n t välillä (Taulukko 11). Virolahden verkkoallaslaitosten osuus typpikuormituksesta on pelkästään Virojoen tuomaan kuormitukseen nähden vain 5 10 % ja fosforikuormituksesta n. 15 %. Nakarin Niemenpään ja Katajaluodon laitosten osuus Virolahden kokonaisfosforikuormituksesta on ollut n. 5 % ja kokonaistyppikuormituksesta n. 2 % 2010-luvulla. Hailiniemen kahtena viimeisenä toimintavuotena ( ) vastaavat osuudet olivat noin 10 % ja 5 %. Taulukko 11. Virojoen tuoma kuormitus vuosina Aineisto on tuotettu WSFSvesistömallijärjestelmän simuloimista arvoista Virojoen alaosalla sijaitsevan pisteen Virojoki havainnoista V5.B-versiolla. Vesistökuormitus Vuosi Typpi kg/a Fosfori kg/a Vaikutukset vesiympäristöön Kalankasvatuslaitosten viimeisimmän tarkkailuraportin (Muuri 2017, Liite 7) mukaan kalankasvatuslaitosten vaikutus alueen rehevyyteen ei käy selvästi ilmi veden fysikaaliskemiallisen tarkkailun tuloksista. Virojoen suuta lähimpänä olevilla tarkkailupisteillä a- klorofyllipitoisuus oli korkeampi kuin Virolahden ulomman alueen ja Santion saaren edustan tarkkailupisteillä. Typpi- ja fosforipitoisuudet laskevat niin ikään hieman jokisuulta ulommas merelle mentäessä. Ko. pitoisuudet eivät ole merkittävästi suurempia kalankasvatuslaitosten läheisyydessä olevilla tarkkailupisteillä. Tarkkailutuloksissa ilmenee Virojoen vaikutus vesialueen laatuun, sillä näkösyvyys paranee huomattavasti ja sameus vähenee etäisyyden kasvaessa jokisuulta. Levämääritys tehtiin velvoitetarkkailun yhteydessä Virolahden alueella ensimmäistä kertaa vuonna 2015 (Mänttäri & Raunio 2016) ja aiemmin kalanviljelylaitosten tarkkailujen kehittämishankkeessa vuosina (Liite 8). Tuolloin kalankasvatuslaitosten läheisyydessä inkuboitujen keinoalustojen pinnalla havaittiin enemmän piileviä ja sinileviä Kymijoen vesi ja ympäristö ry 19

23 vertailualueiden leväyhteisöihin verrattuna. Viherlevien runsaudessa ei ollut eroja kalalaitos- ja vertailualueiden välillä. Kalanviljelylaitosten tarkkailujen kehittämishankkeessa (Liite 8) tehtiin levämäärityksen lisäksi nitraatti- ja klorofyllisondauksia kalankasvatuslaitosten ympäristössä ja 1 2 km:n päässä vertailualueilla. Nitraatti- ja klorofyllipitoisuudet olivat hyvin tasaisia sekä verkkoallaslaitosten vaikutusalueilla että vertailualueilla. Kalankasvatuksesta aiheutuneita kohonneita ravinnepitoisuuksia tai suurempia a-klorofyllimääriä ei pystytty erottamaan ko. menetelmillä. Näiden tutkimusten perusteella kalankasvatuksella ei todettu olevan näkyviä vaikutuksia Virolahden vedenlaatuun. 5.4 Vaikutukset pohjan laatuun ja pohjaeläimiin Virolahden alueen pohjaeläimistöä on tutkittu viimeksi vuonna 2014 (Kuva 10) (Liite 9). Varsinaisen Virolahden tutkimusalue on matalaa näyteasemien syvyyksien ollessa välillä 4 7 metriä. Pohja oli laadultaan pääsääntöisesti harmaata tummanharmaata liejua. Ulointa asemaa lukuun ottamatta kaikki Virolahden kalalaitosten näyteasemat kuuluvat samaan vesimuodostumaan (2_Ss_001 Virolahti); näiden asemien yhdistetyn aineiston mukaan ekologinen tilaluokka oli BBI-ELS-indeksin mukaan tuolloin hyvä. Varsinaisen Virolahden pehmeillä liejupohjilla pohjaeläimistössä dominoivat rehevälle pohjalle tyypilliset makeanveden Chironomus plumosus -tyypin surviaissääskentoukat sekä Limnodrilus- ja Potamothrix/Tubifex -harvasukasmadot. Näiden kolmen pohjan rehevyyttä ilmentävän lajin osuus kokonaisyksilömääristä oli näillä asemilla keskimäärin lähes 80 %. Myös biomassat ilmensivät selvää rehevyyttä. Kaikilla varsinaisen Virolahden asemilla esiintyi kuitenkin suhteellisen runsaasti ( yks/m 2 ) raakkuäyriäisiä (Ostracoda). Raakkuäyriäisillä on BBI-indeksissä korkein mahdollinen herkkyysarvo, joten niiden esiintyminen nosti vesimuodostuman tilaluokan hyväksi (Mänttäri & Anttila-Huhtinen 2015). Edellinen vastaava Virolahden pohjaeläintutkimus on vuodelta Pohjaeläinten asemakohtaiset yksilömäärät olivat tuolloin selkeästi pienempiä kuin vuonna 2014 kuten myös havaitut lajimäärät. Vuonna 2010 näytteissä ei esiintynyt lainkaan raakkuäyriäisiä, ja BBI-indeksin mukainen ekologinen tilaluokka olikin tuolloin vain tyydyttävä. Vuosien välistä eroa voi selittää tekniset erot näytteiden käsittelyssä, mutta on myös mahdollista se, että alueen pohjaeläimistössä on tapahtunut positiivinen muutos aikavälillä (Mänttäri & Anttila-Huhtinen 2015). Itäisen Suomenlahden rannikkoalue on kokonaisuudessaan rehevää. Vielä muuta aluetta rehevämpiä ovat lahtialueet kuten Virolahden alue, jonka pohjukkaan laskee runsasravinteinen joki. Alueen pohjaeläimistö vastaa koostumukseltaan saman syvyysvyöhykkeen lajistoa Haminan ja Kotkan edustalla (Anttila-Huhtinen 2013), mutta biomassat ovat Virolahdella vielä em. alueita suurempia. Virolahti on syvyydeltään niin 20 Kymijoen vesi ja ympäristö ry

24 matalaa, että pohjasedimentin happitilanne pysyy pohjaeläimistön kannalta hyvänä. Kalankasvatuksen vaikutus pohjan ja pohjaeläimistön tilaan voidaan arvioida vähäiseksi. Kalanviljelylaitosten tarkkailujen kehittämishankkeessa (Liite 8) tehtiin pohjan laatua kuvaavat surviaissääskien kotelonahkatutkimus sekä pohjanlaatuselvitys viistokaikuluotauksella verkkoallaslaitosten ympäristössä sekä vertailualueilla. Surviaissääskien kotelonahkamenetelmällä saatiin hyvä kuvaus alueen rehevyydestä, mutta sillä ei pystytty erottamaan kalankasvatuksen vaikutuksia alueella. Kalanviljelyn vaikutus Virolahden pohjanlaatuun todettiin kaikuluotaustutkimuksella vähäiseksi ja hyvin pienialaiseksi. Kuva 10. Virolahden merialueen kalankasvatuslaitosten läheisyydessä ja vertailualueilla sijaitsevat pohjaeläintarkkailuasemat. Kymijoen vesi ja ympäristö ry 21

25 5.5 Vaikutukset kalakantoihin Yleiskuvaus alueen kalastosta ja tärkeimmistä saaliskaloista Virolahdelta ei ole standardimenetelmin tuotettuja verkkokoekalastustuloksia, mutta vapaaajan kalastajien saaliit antavat melko hyvän kuvan alueen kalastosta. Saukkosen (2007) mukaan Virolahden alueen saalislajistoa hallitsee verkkopyynnissä kuha, hauki, lahna, ahven ja kirjolohi. Alueen muita saalislajeja ovat lohi, taimen, siika, kuore, särki, säyne, vimpa, suutari, silakka ja kampela. Verkkokalastuksen ohella alueella kalastetaan myös mm. vapavälinein sekä pitkällä siimalla. Saukkosen (2007) mukaan kalalaitosten lähialueilla kalastajien saaliissa erottui vertailualueeseen nähden suuremmat kirjolohen, särjen, lahnan, kuhan ja hauen saaliit. Lisäksi kalalaitosten ympäristössä yksikkösaaliit olivat suuremmat, särkikalojen osuus korkeampi ja vastaavasti lohikalojen osuus pienempi. Hankkeen vaikutus kalakantoihin Kalanviljely rehevöittää lähialueen vesistöä ruokintarehun ja kalojen ulosteiden muodossa. Virolahteen purkautuu ravinteikasta makeaa vettä Virojoen tuomana, joten lahti eroaa vedenlaadultaan muutenkin ulommasta merialueesta tai sisäsaariston alueista, joihin ei kohdistu jokivesien välitöntä vaikutusta. Virojoen tuoman virtauksen myötä kalalaitosten vaikutukset sekoittuvat ainakin päällysvedessä melko nopeasti, ja vaikutusten erottaminen hajakuormituksesta on vaikeaa. Kevyempi makea jokivesi purkautuu merelle todennäköisesti pohjoisesta etelään suuntautuvana pintavirtauksena. Virolahden rehevyys näkyy kalastossa särkikalojen suurempana osuutena, korkeampina kalatiheyksinä ja yksikkösaaliina. Lohen sukuiset kalat ovat rehevillä, särkikalavaltaisilla alueilla tyypillisesti vähälukuisempia ja vastaavasti rehevyydestä ja sameudesta hyötyvien lajien kuten hauen ja kuhan kannat ovat vahvoja. 5.6 Luonnonsuojelualueet Kalankasvatuslaitosten läheisyydessä on kaksi Natura verkostoon kuuluvaa aluetta (Liite 10): Kirkon-Vilkkiläntura (FI ) ja Vilkkilä (FI ). Hieman ulompana Virolahdelta ja noin 10 km:n päässä laitoksista sijaitsee Natura-alue Itäisen Suomenlahden saaristo ja vedet (FI ). Katajaluodon ja Hailiniemen etäisyys Vilkkilänturan suulta Huovarinniemen kärjestä on noin 1,5 km vesiteitse ja Niemenpään etäisyys hieman alle 1 km. Kirkon-Vilkkilänturan (FI ) alue on 194 hehtaaria ja kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan (SPA). Kirkon-Vilkkiläntura on valuma-alueeltaan pienehkö matala merenlahti Virolahden kirkonkylän itäpuolella. Lahti suojainen ja se on yhteydessä mereen kahden kapean salmen kautta. Lahti on tunnettu arvokkaana vesilintujen mm. laulu- ja pikkujoutsenen muutonaikaisena levähdysalueena ja luonnollisen maankohoamisen ja umpeenkasvun seurauksena terrestrinen Kirkontura tunnetaan harvinaisten perhoslajien elinympäristönä. Myös lahdella pesivä linnusto on monipuolinen 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry

26 mm. muutamien harvinaisten ruoikkolajien ja kahlaajien osalta. Lahti on lisäksi tärkeä luontoharrastuskohde. Kalankasvatuslaitosten etäisyys Vilkkilänturan Natura-alueen rajaan on vesiteitse noin 1,5 km. Vilkkilä (FI ) on osa edellä mainittua valtakunnallista lintuvesiensuojeluohjelmaan kuuluvaa Kirkon-Vilkkilänturaa. Alue on matalaa, ruovikon ja avovesialueiden mosaiikista koostuvaa merenlahtialuetta Kirkonturalla Talniemen ja Pajusaaren välissä sekä Vilkkilänturalla Kolsinpohjan itäsuulla. Alue on luontodirektiivin liitteen II ja IV (a) lajeihin kuuluvan täplälampikorennon tärkeä elinalue. Alue on myös Virolahden merenrantaalueiden rantaosayleiskaavassa merkitty luonnonsuojelualueeksi. Itäisen Suomenlahden saaristo ja vedet (FI , SCI ja SPA) -alue ulottuu Pyhtään ja Kotkan ulkosaaristosta aina Virolahden ulompiin osiin saakka. Alue on liitetty Naturaohjelmaan hydro-morfologisten erityispiirteidensä ansiosta: vedenalaiset harjanteet ja harjumaisten saarten jyrkät kalliorinteet halkovat aluetta pienempiin altaisiin. Alueen kasvilajisto poikkeaa läntisestä Saaristomerestä. Alue on tärkeä saaristolinnuston pesimäalueena. Koko alueesta ha on suojeltu vain 1 % Itäisen Suomenlahden kansallispuistolla. Kansallispuiston rajalle Nakarin kalankasvatuslaitoksilta etelään tulee matkaa noin 10 km. Hankkeen vaikutukset luonnonsuojelualueisiin Kalankasvatuksen mahdolliset vaikutukset Natura-alueisiin voivat liittyä pääasiassa toiminnan aiheuttamaan typpi- ja fosforikuormitukseen. Jonkinasteinen rehevyys on Kirkon-Vilkkilänturan Natura-arvojen perusta ja niiden säilymisen edellytys. Kalankasvatuksen kokonaisvolyymi on niin pientä, ettei toiminnan vaikutusta ei ole pystytty erottamaan alueen vedenlaatutekijöissä eikä juuri biologisillakaan tutkimuksilla, sillä Virolahden merialue on muutoinkin rehevää. Virolahdelle tuleva kuormitus on vähentynyt niin kalankasvattajien ansiosta (Kuva 9) kuin myös Pietarin alueella rakennettujen jätevedenpuhdistamoiden ja puhdistustehon paranemisen seurauksena. Kirkon- Vilkkilänturan Natura-alueen rehevyystasoon on vaikuttanut sen pohjoisrannalla pitkään toiminut vanhainkoti, jossa ei ollut jätevedenpuhdistusta sekä kunnan jätevesien johtaminen Virolahteen vuoteen 2002 asti. Virojoen sekä Natura-alueen pohjukkaan kauempaa laskevien Päkin- ja Härmänojan tuoma ravinnekuormitus ylläpitävät myös hieman Kirkon-Vilkkilänturan rehevyyttä. Kalankasvatuksella ei ole osuutta alueen luonnolliseen mataluuteen, rehevyyteen tai maankokoamiseen. Kalankasvatuksella voi joissain meriveden virtaamaolosuhteissa olla mahdollista välillistä ja välitöntä rehevyysvaikutusta Kirkon-Vilkkilänturan Natura-alueeseen, mutta kyseisissä ympäristöolosuhteissa vaikutukset ovat häviävän pieniä, koska kalankasvatuksen vesistövaikutuksia ei ole saatu esiin kuin aivan verkkokassien läheisyydessä. Lisäksi kalankasvattamot ovat sijainneet samalla paikalla jo ennen Natura-alueiden perustamista. Kalankasvatuksella on aikojen saatossa ollut todennäköisesti myönteisiä vaikutuksia arvokkaana lintuvetenä tunnetun alueen luontoarvoihin, sillä Kirkon-Vilkkilänturan Natura- Kymijoen vesi ja ympäristö ry 23

27 alueen perusteena oleva vesilinnusto sekä täplälampikorento hyötyvät vesistön jonkinasteisesta rehevyydestä ja sen tuomasta kasvillisuusmosaiikista. Kirkon- Vilkkilänturalla toimi vuosina Lintulahdet Life -hanke, jossa yhteistyössä kalankasvattajien kanssa hoidettiin ja ylläpidettiin alueen luontoarvoja ja tehtiin alueen hoito- ja käyttösuunnitelma. Itäisen Suomenlahden kansallispuisto on niin kaukana ulkomerellä, etteivät kalankasvatuksen vaikutukset ulotu siihen. Kalankasvatuksella on näin ollen myönteisiä sekä hyvin pieniä haitallisia välittömiä tai välillisiä vaikutuksia Natura tai luonnonsuojelualueisiin. 5.7 Vesienhoitosuunnitelma Rannikkovesien ekologisen tilan luokittelu pohjautuu pääasiassa biologisiin laatutekijöihin, kuten kasviplanktoniin, vesikasvillisuuteen ja pohjaeläimiin (Aroviita ym. 2012). Veden fysikaalis-kemiallinen laatu ja hydro-morfologiset piirteet tukevat luokitusta. Tilaa verrataan mahdollisuuksien mukaan vesistön alkuperäiseen, ennen ihmistoimintaa vallinneeseen tilaan. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitosuunnitelman ( ) mukaan Suomenlahden rannikkovedet ovat pääosin välttävässä tilassa (toim. Karonen ym. 2015). Virolahti on luokiteltu ekologiselta tilaltaan välttävään luokkaan. Santion saaren eteläpuolella tilaluokitus muuttuu välttävästä tyydyttäväksi. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitosuunnitelmassa merellä tapahtuvan verkkoallaskasvatuksen ympäristövaikutusten vähentämiseksi ympäristöministeriö ja maaja metsätalousministeriö esittävät kaudella seuraavia ohjauskeinoja: 1) Sijainninohjaussuunnitelman käyttöönoton edistäminen ja avomerikasvatuksen kehittäminen 2) Kalankasvatuksen ympäristönsuojeluohjeen käyttöönoton edistäminen 3) Rehujen ja ruokintakäytäntöjen kehittäminen 4) Kalankasvatuksen vesiensuojelua edistävien laitostyyppien ja jätevesien käsittelymenetelmien kehittäminen 5) Ravinteiden kierrätys ja poisto vesiensuojelun täydennyskeinona Keinojen kehittämisessä on mukana useita yhteistyötahoja, ja kalankasvattajat voivat omalla toiminnallaan edistää vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden saavuttamista. Sijainninohjaussuunnitelman mukaan toimintaa ei enää voida lisätä itäisellä Suomenlahdella, mutta toimintaa voidaan keskittää suurempiin yksiköihin (Setälä ym. 2014). Toiminnan keskittäminen ja siirtäminen sijainninohjaussuunnitelman suosittelemalle avoimelle alueelle vaatii kuitenkin mittavia investointeja. Jotta kalankasvatuksen kilpailukyky säilyisi avoimemmilla merialueilla, tulisi kasvatusmäärien olla huomattavasti nykyistä suurempia, vähintään 300 t vuodessa (Kankainen & Mikalsen 2014). Vesienhoitoja sijainninohjaussuunnitelmassa ei kuitenkaan esitetä kasvatusmäärien lisäämistä 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry

28 Virolahdella, joten avoimemmille alueille siirtyminen ei ole tällä hetkellä taloudellisesti kannattavaa. Vaikuttaakin siltä, että sijainninohjaussuunnitelmassa ei ole riittävästi huomioitu Virolahden erityisolosuhteita, eikä Itäisellä Suomenlahdella enää jäljellä olevien kalankasvattajien jo tekemiä toimenpiteitä vesientilan parantamiseksi. Lisäksi Virolahden edustan merialueella ei ole sopivaa suojaisaa saaristoa, joten olosuhteet ovat kalankasvatuksen kannalta haasteellisemmat, ja huoltotöiden lisääntyessä liikennepäästöt tulisivat lisääntymään. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueella kalankasvatus verrattuna läntisemmän Suomen merialueeseen on nykyisellään erittäin vähäistä, ja sen vaikutus ympäristön tilaan katsotaan olevan hyvin pientä ja paikallista. Kalankasvatuksen ympäristönsuojeluohjeessa (2013) painotetaan em. sijainninohjaussuunnitelman käyttöönottoa sekä rehujen kehittämistä ja ravinteiden kierrätystä kalankasvatuksen ravinnekuormituksen vähentämisessä. Suurin osa kalankasvatuksen kuormittavuudesta syntyy rehuista, joten niiden valinnalla ja kotimaisten raaka-aineiden käyttöä suosimalla voidaan vähentää yleisesti verkkoallaskasvatuksen kuormittavuutta. Virolahden kalankasvattajat käyttävät jo laitoksillaan rehua, jonka kalajauhosta osa on tuotettu Itämeren omasta silakasta ja kilohailista. 6 ALUEEN KÄYTTÖ JA HANKKEEN VAIKUTUKSET SIIHEN Virolahti sijaitsee Suomen ja Venäjän raja-alueella niin, että lahden kaakkoisosa kuuluu Venäjälle ja osa lahden Suomen puoleisesta vesialueesta kuuluu rajavyöhykkeeseen. Rajavartioasema sijaitsee Hurpussa Virolahden suulla. Virolahdella kulkee veneväylä (3,4 m) mereltä Virojoen suulle. Liikenne on lähinnä paikallisten loma-asukkaiden pienveneliikennettä. Virolahdella ei ole kaivoja, yleisiä uimarantoja tai toimintoja joiden käyttöön tai olosuhteisiin laitosten toiminnalla olisi vaikutuksia. Toiminnanharjoittajan laitoksista alle 2 km:n etäisyydellä Hailiniemestä lounaaseen on Kirkon-Vilkkilänturan ja Vilkkilän Natura-alueet, joihin kohdistuvia vaikutuksia on käsitelty kappaleessa Vaikutukset kalastukseen Ammattikalastus Virolahden alueella toimii 13 kaupallista kalastajaa, joiden kokonaissaalis vuonna 2016 oli kg (lähde: Varsinais-Suomen ELY-keskus). Yleisimmät saalislajit olivat vuonna 2016 hauki (27 % saaliista), lahna (26 %), kuha (16 %) ja made (8 %) (Kuva 11). Muita saalislajeja olivat ahven, ankerias, kampela, kirjolohi, siika, silakka, suutari, särki, säyne ja taimen. Kaupallisten kalastajien saaliista 34 % saatiin solmuväliltään mm verkoilla. Muita keskeisiä pyydyksiä olivat isorysät, harvat verkot (solmuväli mm) sekä koukku- ja siimapyydykset. Kymijoen vesi ja ympäristö ry 25

29 Kuva 11. Virolahden edustan merialueen kaupallisten kalastajien saalislajit sekä käytettyjen pyydysten osuus kokonaissaaliista vuonna Vapaa-ajan kalastus Virolahden alueen vapaa-ajan kalastajien määrästä ei ole ajantasaista tarkkaa tietoa. Alueelle myydään vuosittain verkkokalastuslupia. Näiden lisäksi alueella kalastetaan läänikohtaisella viehekalastusluvalla (heittokalastusta ja uistelua) sekä mato-ongella ja pilkillä. Vapakalastajia on vuositasolla todennäköisesti suurempi määrä verkkokalastajiin nähden. Kalastusaktiivisuus on alueella keskimääräistä runsaampaa, johtuen runsaasta 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry

30 vakituisten ja vapaa-ajan asuntojen määrästä. Verkkopyynnillä saadaan etenkin kuhaa, haukea, lahnaa, ahventa ja kirjolohta. Alueen muita saalislajeja ovat lohi, taimen, siika, kuore, särki, säyne, vimpa, suutari, silakka ja kampela. Uistellen ja heittokalastamalla saadaan lähinnä kuhaa ja haukea. Pitkällä siimalla pyydettäessä yleisimmät saalislajit ovat ankerias, ahven, kuha ja hauki. Pilkillä ja mato-ongella saadaan yleensä eniten ahventa ja särkeä. Arvio vaikutuksista Saukkosen (2007) tekemän kalastustiedustelun perusteella kalastushaittoja koettiin olevan huomattavasti enemmän kalalaitosalueella kuin ulommalla vertailualueella. Suurimmat haitat olivat pyydysten likaantuminen, levähaitat, vähäarvoisten kalalajien runsaus ja likaantuneet kalavedet. Suurin ero alueiden välillä oli vähäarvoisten kalalajien runsaus ja likaantuneet kalavedet. Vertailualueella taas hyljehaitat olivat suuremmat. Molemmilla alueilla merimetsojen todettiin aiheuttavan haittaa. Kalanviljelystä aiheutuva paikallinen rehevöityminen osaltaan ylläpitää Virolahden rehevyyttä, mikä näkyy kalastossa särkikalojen suurempana osuutena, korkeampina kalatiheyksinä ja suurempina yksikkösaaliina. Lohen sukuisten kalojen (lohi, taimen ja siika) osuus on Virolahdella pienempi kuin ulompana merialueella ja sameudesta hyötyvien lajien kuten hauen ja kuhan kannat ovat vahvoja. 6.2 Vesiliikenne Virolahdella kulkee yksi veneväylä (3,4 m) Hevonniemestä Rautalanselän poikki Katajaluodon itäpuolelta merelle päin (Liite 1). Katajaluodon laitos sijaitsee n. 500 m:n päässä ja suunniteltu Hailiniemen laitos n. 450 m:n päässä väylästä. Niemenpään laitokselta kyseiseen väylään on etäisyyttä n. 650 m. Kalankasvatuslaitokset eivät häiritse väyläliikennettä, joka koostuu enimmäkseen paikallisten pienveneiden ajosta. 6.3 Virkistyskäyttö Niemenpään laitokselta on 200 m päässä yrittäjän oma kesämökki ja lähin muiden omistama mökki on Katajaluodosta 500 metrin päässä. Kalankasvatusta lähimmät asukkaat ovat myös itse kalankasvattajia. Kirkon-Vilkkiläntura sijaitsee vanhalla maatalousalueella, ja sen rannoilla on muutamia vapaa-ajan mökkejä. Kalankasvatuksesta syntyvä ravinnekuormitus voi aiheuttaa levämäärien kasvua ja rantakivien limoittumista lähialueilla, mutta yksinomaan kalankasvatuksen aiheuttaminen vaikutusten erottaminen yleisesti rehevästä alueesta on hankalaa. Kalankasvatuksella ei näin ollen voida sanoa olevan välittömiä tai välillisiä haitallisia vaikutuksia vesistön virkistyskäytölle. Melu- tai hajuhaittoja kasvatustoiminnasta ei synny. Kymijoen vesi ja ympäristö ry 27