Niemenpään verkkoallaskasvattamon vesitalous- ja ympäristölupa ja perkaamon ympäristölupa,

Transkriptio

1 PÄÄTÖS Nro 97/09/2 Dnro ISY-2007-Y-87 Annettu julkipanon jälkeen HAKIJA Nakarin Kalanviljelylaitos Ky Yhteyshenkilö Jari Nakari, puh ASIA Niemenpään verkkoallaskasvattamon vesitalous- ja ympäristölupa ja perkaamon ympäristölupa, Virolahti TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Nakarin Kalanviljelylaitos Ky:n Niemenpään verkkoallaskasvattamo sijaitsee Virolahden kunnan Vilkkilän kylässä Virolahdella Hailiniemen kärjen eteläpuolella. Hakemus koskee kalankasvatuksen ja talvisäilytyksen jatkamista Niemenpään laitoksessa. Lisäksi hakemus sisältää Nakarin Kalanviljelylaitos Ky:n perkaamon ympäristölupahakemuksen. ASIAN VIREILLETULO Niemenpään kasvattamon ja perkaaman hakemus on tullut vireille ja sitä on täydennetty Virolahden velvoitetarkkailun yhteenveto vuodelta 2007 on toimitettu ympäristölupavirastolle

2 2 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAINEN Ympäristönsuojelulain 28 :n ja ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin kohdan 11 c) mukaan kalanviljelylaitoksella on oltava ympäristölupa, kun toimintaa harjoitetaan nyt kysymyksessä olevassa laajuudessa. Kasvatusaltaiden sijoittaminen vesialueelle edellyttää vesilain 2 luvun 2 :n mukaista lupaa vesistöön rakentamisesta. Ympäristönsuojelulain 28 :n ja ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin kohdan 10 c) mukaan kalastustuotteita käsittelevällä laitoksella (esimerkiksi perkaamo), jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 50 tonnia vuodessa, on oltava ympäristölupa. Itä-Suomen vesioikeuden antaman Niemenpään laitosta koskevan päätöksen nro 77/97/2 mukaisesti, jos laitoksen kalankasvatustoimintaa on tarkoitus jatkaa vuoden 2007 jälkeen, on luvan haltijan tullut jättää mennessä rakentamista ja kalankasvatustoimintaa koskeva hakemus, johon oli liitettävä selvitys mahdollisuuksista vähentää kalankasvatuksesta muodostuvista jätevesistä aiheutuvaa vesistökuormitusta, yhteenvedot tarkkailutuloksista sekä muut asiaan kuuluvat selvitykset. Itä-Suomen ympäristölupavirasto on Puuluotojen kalankasvatusta koskevassa luvassa nro 44/03/2 myöntänyt toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan Nakarin Kalanviljelylaitos Ky:n perkaamon toiminnalle siten, että luvan tarkistamista on tullut hakea mennessä. Hakija on liittänyt nyt perkaamon toiminnan Niemenpään kalankasvatuslaitoksen lupahakemukseen. Ympäristölupavirasto on ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin kohdan 6) nojalla toimivaltainen viranomainen kalankasvatuslaitosta koskevassa asiassa. Ympäristönsuojelulain 35 :n 4 momentin mukaan, jos samalla toiminta-alueella sijaitsevalla usealla ympäristöluvanvaraisella toiminnalla on sellainen tekninen ja toiminnallinen yhteys, että niiden ympäristövaikutuksia tai jätehuoltoa on tarpeen tarkastella yhdessä, toimintoihin on haettava lupaa samanaikaisesti eri lupahakemuksilla tai yhteisesti yhdellä lupahakemuksella.

3 3 Jos toimintoihin on haettava lupaa siten kuin ympäristönsuojelulain 35 :n 4 momentissa säädetään, eri toimintojen lupa-asian ratkaisee ympäristölupavirasto, jos yhdenkin toiminnan lupa-asian ratkaisu kuuluu sen toimivaltaan, ja muissa tapauksissa alueellinen ympäristökeskus, jos yhdenkin toiminnan lupa-asia kuuluu sen toimivaltaan. Nakarin Kalanviljelylaitos Ky:n kalankasvatuslaitosten, joista perkaamoa lähin on Niemenpään laitos, tuottamat kalat perataan saman yrityksen perkaamossa. Perkaamon ja kalankasvatuslaitosten jätehuolto (perkausjätteiden ja kuolleiden kalojen käsittely) ja perkaamon raaka-aineen saanti laitoksilta muodostavat kalankasvatustoiminnan ja perkaamotoiminnan välille ympäristönsuojelulain 35 :n 4 momentin tarkoittaman teknisen ja toiminnallisen yhteyden. Toimivaltainen viranomainen käsittelemään myös perkaamon ympäristölupahakemuksen on tällöin ympäristölupavirasto. LAITOKSIA KOSKEVAT LUVAT Itä-Suomen vesioikeuden myöntämän Niemenpään kalankasvatuslaitosta koskevan määräaikaisen, vuoden 2007 loppuun saakka voimassa olevan luvan nro 77/97/2 keskeiset laitoksen rakenteita, kasvatusmäärää ja vaikutusten tarkkailua koskevat lupamääräykset kuuluvat seuraavasti: "1. Luvan saaja saa pitää hakemuksessa esitetyssä paikassa verkkoaltaita siten, että niiden yhteenlaskettu tilavuus on enintään m 3. Hakijalla on oikeus pitää altaita suojaavat jääpuomit laitoksen ympärillä. 2. Kalojen ruokintaan saa käyttää enintään kg kuivarehua. Rehun fosforipitoisuus saa olla enintään 1,0 % ja typpipitoisuus 7,5 %. 3. Kalankasvattamoa on hoidettava huolellisesti siten, että aiheutuvat haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Kalojen liikaruokintaa on vältettävä. Kuivarehusta on poistettava pöly ennen ruokintaa. 4. Luvan saajan tulee merkitä ja tarvittaessa valaista verkkoaltaat Suomenlahden merenkulkupiirin hyväksymällä tavalla. 5. Luvan saajan on ilmoitettava Etelä-Suomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosastolle, jos laitoksen kaloissa todetaan tai on syytä epäillä olevan kalatauteja sekä ryhdyttävä asian vaatimiin toimenpiteisiin. Vakavissa sairaustapauksissa asiasta on ilmoitettava myös Kaakkois-Suomen ympäristökeskukseen sekä Kymen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikölle. 6. Luvan saajan on pidettävä laitoksen toiminnoista hoitopäiväkirjaa Kaakkois- Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Hoitopäiväkirjaan on merkittävä

4 mm. tiedot laitoksella olevista ja siirretyistä kalamääristä, käytetyn rehun määrästä ja laadusta sekä teurasmääristä samoin kuin mahdollisista esiintyvistä kalasairauksista ja niiden hoidosta. Hoitopäiväkirjaa on säilytettävä laitoksella ja se on vaadittaessa esitettävä valvontaviranomaiselle. Luvan saajan on annettava Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla luotettava selvitys kalan kasvusta ja käytetyistä rehumääristä. Samoin on vaadittaessa annettava ympäristökeskukselle päiväkirjassa esitettävien tietojen tarkistamiseksi tarpeelliset tiedot ja selvitykset. Näin saatuja tietoja tai selvityksiä ei ympäristökeskuksesta saa luvatta ilmaista sivullisille eikä niitä saa käyttää muuhun kuin ympäristökeskukselle kuuluvaan puheena olevan laitoksen valvontaa palvelevaan tarkoitukseen. Mikäli päiväkirjassa esitettävien tietojen luotettavuuden tarkistamiseksi tarpeellisista tiedoista tai selvityksistä syntyy erimielisyyttä, on asia saatettava erikseen vesioikeuden ratkaistavaksi. 7. Luvan saajan on tarkkailtava kasvattamon vaikutusta mereen Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla sekä vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen Kymen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikön hyväksymällä tavalla. Tätä varten luvan saajan on laadittava ehdotus tarkkailuohjelmiksi ja toimitettava ne kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta mainituille viranomaisille tarkastettavaksi. Niillä on oikeus tehdä ohjelmaan tarpeellisiksi ja tarkoituksenmukaisiksi katsomansa muutokset ja lisäykset. Mikäli ohjelmasta syntyy erimielisyyttä, voidaan asia saattaa hakemuksella vesioikeuden ratkaistavaksi. Tarkkailu on suoritettava hyväksytyn ohjelman mukaisesti. Tiedot tarkkailun tuloksista on säilytettävä sekä toimitettava ne ohjelman hyväksyneille viranomaisille ja Virolahden kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle näiden määrääminä aikoina sekä vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeus tai etu saattaa olla tiedoista riippuvainen. 8. Käytettävän kuivarehun ravinnepitoisuudet on selvitettävä Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. 9. Jos kasvattamon toiminta päättyy, luvan saajan tulee poistaa vesistöstä sellaiset kalankasvatustoimintaan kuuluvat laitteet ja rakenteet, jotka ovat haitaksi vesistön käytölle, rumentavat vesimaisemaa tai muutoin ovat haitallisia. 10. Luvan saajan tulee suorittaa luvan voimassaoloajalta Kaakkois-Suomen ympäristökeskukselle vuosittain luvan lainvoimaiseksi tultua vesilain 10 luvun 27 :ssä tarkoitettuna vesiensuojelumaksuna mk käytettäväksi valtiolle vesiensuojelusta ja erityisesti sitä varten suoritettavasta tutkimuksesta johtuviin menoihin. Maksu tulee suorittaa kunkin vuoden tammikuun loppuun mennessä. =============================== 4

5 Vesiylioikeus on antamallaan päätöksellä nro 108/1998 hylännyt kasvatusmäärän lisäämistä koskeneen valituksen. Vesioikeuden päätöstä ei muutettu. 5 Puuluotojen kalankasvatuslaitoksen ympäristölupaan nro 44/03/2 sisältyvät seuraavat Nakarin kalanviljelylaitos Ky:n perkaamon toimintaa koskevat lupamääräykset 5 7: "5. Kaikki verivedet ja perkauksessa syntyvät jätevedet on käsiteltävä laskeutusaltaissa ja maasuodattimella, joiden sijainti ja mitoitus ilmenevät ympäristölupavirastolle toimitetuista asema- ja leikkauspiirustuksista. Maasuodattimen toimivuus on pidettävä tehokkaana vaihtamalla suodatushiekka aina tarvittaessa. Laskeutusaltaisiin kertyvä liete on tyhjennettävä riittävän usein. Liete on käsiteltävä kunnan jätehuoltomääräysten mukaisesti. Perkausjätteet voidaan hapottaa ja käyttää turkiseläinten rehuksi. Perkausjätteet voidaan myös kompostoida siten, ettei niistä aiheudu vesistön tai pohjaveden pilaantumista. Kuolleet kalat on kerättävä pois viipymättä ja hävitettävä asianmukaisesti. Muut toiminnassa syntyvät jätteet on käsiteltävä ja sijoitettava Virolahden kunnan jätteidenkäsittelymääräysten mukaisesti. Kasvatusverkkokassien pesupaikan sijainti ilmenee ympäristölupavirastolle toimitetusta karttapiirroksesta. Kasvatusverkkokassien pesussa on huolehdittava, ettei pesu- eikä huuhteluvedet pääse oikovirtauksena mereen. Laitoksen on pidettävä kirjaa perkaus- ja käsittelyjätteistä sekä perkauksessa käytetystä vedestä. Kirjaa on pidettävä myös syntyvien lietteiden määristä, tyhjennyskerroista ja lietteen käsittelystä, kuolleista kaloista ja muista jätteistä. 6. Perkauksessa, perkausjätteen käsittelyssä sekä kasvatusverkkojen käsittelyssä saadaan käyttää vain näihin tarkoituksiin hyväksyttyjä kemikaaleja. 7. Liikennöinti perkaamolle klo välisenä aikana on pidettävä niin vähäisenä kuin se on toiminnan kannalta mahdollista." Vaasan hallinto-oikeus on päätöksellään nro 04/0295/2 pysyttänyt edellä mainitun ympäristölupaviraston päätöksen voimassa. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään taltio 3766 pysyttänyt edellä mainitun Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen voimassa.

6 6 HAKEMUS Alueen kaavoitustilanne Virolahden alueella on voimassa Virolahden kunnan hyväksymä merenranta-alueiden rantaosayleiskaava, jonka Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on vahvistanut Niemenpään verkkokassikasvattamon pohjoispuolella on Hailiniemi, jonka lounaanpuoleiselle rannalle on kaavassa osoitettu loma-asuntojen alueita merkinnällä RA. Samoin laitoksen länsipuolella olevan Sumarin saaren itärannalla on RA-alueita, joista osalla on jo loma-asutusta. Niemenpään laitoksen ja Nakarin perkaamon sijaintipaikat ja hallintaoikeus Niemenpään kasvatusverkkoaltaat sijaitsevat Virolahdella yhteisellä vesialueella RN:o 876:2, jonka osakastilat ovat hakijan omistuksessa. Perkaamo sijaitsee Virolahden länsirannalla Vilkkilän kylässä hakijan kiinteistöllä Hietula RN:o 1:18. Perkaamon jätevedet johdetaan puhdistettuina Vilkkilänturan pohjoisosassa tilan rannassa olevaan kosteikkoon. Hakemuksen täydennyksen asemapiirroksen (MK 1:2 000) mukaan Niemenpään kasvattamon verkkoaltaat sijaitsevat luode-kaakkosuuntaisesti Hailiniemen eteläpuolella niin, että etäisyys Hailiniemeen on lyhimmillään 100 metriä. Verkkoaltaiden suojaksi niiden koillis- ja kaakkoispuolelle sijoitetaan jääpuomit. Virolahdelle, jonka pinta-ala on noin 30 km 2, ovat tyypillisiä meren pinnan suuret vaihtelut sekä lahden mataluudesta johtuen kesäisin ajoittain melko lämmin vesimassa. Katajaluodon ja Hailiniemen laitosten kasvatusalueella veden syvyys on 5 8 metriä.

7 7 Virolahden pohjukkaan laskee Virojoki, jonka keskivirtaama on 3,6 m 3 /s. Virojoen ja Virolahden valuma-alueelta tuleva kuormitus on hakijan arvion mukaan kalankasvatuksen aiheuttamaa kuormitusta merkittävämpää. Virolahden alueella Suomen puoleisilla rannoilla ja saarilla on runsaasti lomaasutusta. Virolahden veden laatu Virolahden alueen veden laatua on seurattu vuodesta 1987 lähtien niin, että avovesikausina on otettu 2 3 kertaa vuosittain vesinäytteet Virolahden kalankasvatusaltaiden lähistöltä (6 näytepistettä), Virolahden perukasta (2 näytepistettä) ja Virolahden ulkopuoliselta merialueelta Santion saaren pohjoispuolelta (1 näytepiste). Laitosalueiden (Hailiniemen ja Tuuholman saaren lähialueet) näytepisteiden veden laatu on ollut tarkkailujaksolla suhteellisen tasainen. Typpipitoisuus on laskenut hieman ja se on ollut 2000-luvulla tasolla μg/l. Kokonaisfosforipitoisuus on laitosalueen lähistöllä ollut yleensä yli 30 μg/l mutta alle 45 μg/l. A-klorofyllipitoisuus on vaihdellut eri näytteenottokerroilla, mutta on enimmäkseen ollut tasolla μg/l. Näkösyvyys on koko lahden alueella ollut alle 2 metriä, yleensä kuitenkin enemmän kuin 1,5 metriä. Virolahden matalilla alueilla vesimassa sekoittuu avovesikautena, jolloin veden laatu on samankaltaista koko vesipatsaassa. Syvännealueilla, esimerkiksi Tuuholman saaren itäpuolella, jossa vesisyvyys on 19 metriä, on pohjan läheisessä vesikerroksessa havaittavissa loppukesällä happipitoisuuden alentumista ja korkeita fosforipitoisuuksia. Esimerkiksi vuonna 2006 syyskuun alussa pohjan lähellä fosforipitoisuus oli 110 μg/l (pinta 38 μg/l) ja hapen kyllästysaste oli 39 % (pinta 93 %). Puuluotojen kasvatusaltaiden vaikutusalueella veden laatu on ollut jonkin verran parempaa kuin Virolahden sisäalueella. Myös Tuuholman saaren molemmin puolin sijaitsevilla näytepisteillä veden laatu on ollut hiukan parempaa kuin lähempänä Virolahden pohjukkaa olevilla näytepisteillä. Muutoin vedenlaatuerot Virolahden alueella ovat olleet melko vähäisiä. Virolahden ulkopuolella (Santio) veden laatu on selvästi

8 Virolahden aluetta parempi, a-klorofyllipitoisuus yleensä alle 10 mg/l ja näkösyvyys 2 3 metriä. 8 Yleisesti voidaan todeta, että laitosalueella Virolahdella veden laatua voidaan pitää laatuluokituksessa tyydyttävän ja välttävän luokan väliin sijoittuvana. Lahden pohjukassa veden laatu on vielä jonkin verran huonompaa kuin laitosalueella. Virolahden ulkopuolisella alueella (Santio) veden laatu on hyvän ja tyydyttävän luokan välillä. Virtaussuunta Virolahdella ei ole aina yksiselitteisesti lahden pohjukasta, jonne laskee Virojoki, kalalaitosalueelle ja edelleen merialueelle päin. Tämä on kuitenkin pääasiallinen virtaussuunta. Virolahden pohjukasta tulevien vesien laatu vaikuttaa kalalaitosalueen veden laatuun voimakkaasti. Tarkkailuraportin yhteenvedon mukaan kalankasvatus lisää kasvatusalueiden läheisyydessä rehevöitymistä, mutta vaikutuksia on vaikea eritellä muusta Virolahteen tulevasta kuormituksesta. Pohjaeläimistö Virolahden alueella on osana vaikutustarkkailua tehty pohjaeläinseurantaa vuosina 1984, 1987, 1996, 2002 ja Virolahden pohja-alueet ovat pohjaeläimistön määrän ja lajisuhteiden perusteella pysyneet rehevinä. Kaksi ulointa näyteasemaa Hurpun niemen kärjen itä- ja länsipuolella erottuivat myös vuoden 2006 tuloksissa muita näyteasemia parempikuntoisina. Virolahden kalasto ja kalastus Virolahden kalastuksen merkittävimpiä saalislajeja Kaakkois-Suomen merialueen kalastuksesta ovat 1990-luvun lopulla tehdyn selvityksen mukaan silakka, ahven, kuha, särki, taimen, hauki ja siika. Lisäksi kohtalaisesti saadaan lahnaa, madetta, lohta ja säynettä. Vähämerkityksellisiä saalislajeja ovat kampela, kuore, vimpa, ankerias, kirjolohi, karppi ja toutain.

9 9 Virolahden alueella on kalankasvatuslupiin liittyvänä velvoitetarkkailuna toteutettu kalastuskysely vuoden 2006 kalastuksesta. Kysely kohdistettiin 42 kalastusluvan lunastaneelle henkilölle, joista 27 antoi vastauksen (64,3 %). Yhden vastaajan kalastus oli pyydysmäärän perusteella ammattimaista, muuten kalastus Virolahdella ja vertailualueena olleella Virolahden kirkonkylän vesialueella oli luonteeltaan kotitarve- ja virkistyskalastusta. Kalastuksessa käytettiin solmuväliltään alle 25 mm:n verkkoja silakan pyyntiin ja yli 40 mm:n verkkoja muuhun kalastukseen. Välikoon verkkoja ei juurikaan ollut käytössä. Virolahdella silakkasaalis oli yhteensä 335 kg eli 3,9 kg/vrk/verkko ja vertailualueella yhteensä kg eli 8,9 kg/vrk/verkko. Vertailualueen silakan yksikkösaalis on hyvä. Virolahdelta tiedusteluun vastanneiden harvoilla verkoilla (solmuväli yli 25 mm) saama saalis oli yhteensä kg ja se jakaantui seuraavasti: kuha 22,6 %, hauki 16,3 %, lahna 15,4 %, ahven 13,8 %, kirjolohi 12,0 %, särki 9,3 % ja siika 5,5 %. Muiden saalislajien (kuore, lohi, taimen, säyne, vimpa, suutari ja kampela) osuus kokonaissaaliista jäi alle 2 %:n. Yhteenlaskettu yksikkösaalis oli Virolahdella melko korkea eli 1,1 kg/vrk/verkko. Virolahden ja vertailualueen välillä oli harvojen verkkojen saalismäärässä saaliskoostumuksessa suuria eroja. Särkikalojen osuus saaliissa oli kalalaitosalueella suurempi ja vertailualueella saatiin enemmän siikaa, taimenta ja lohta. Vertailualueella yksikkösaalis oli selvästi pienempi eli 0,5 kg/vrk/verkko. Merkittävimpiä saalislajeja olivat ahven 22,6 %, siika 16,7 %, kuha 12,3 %, taimen 10,2 %, hauki 9,4 %, lahna 9,4 % ja kirjolohi 7,1 %. Kalastuskyselyyn vastanneet ilmoittivat kalastushaittoja esiintyvän kalalaitosalueen lähistöllä huomattavasti enemmän kuin vertailualueella. Suurimmat haitat olivat pyydysten likaantuminen, levähaitat, vähäarvoisen kalaston runsaus ja likaantuneet kalavedet. Vertailualueella hyljehaitat olivat suurempia. Merimetsot aiheuttivat kalastukselle haittaa molemmilla alueilla.

10 10 Virolahden alueen muu käyttö Virolahti sijaitsee Suomen ja Venäjän raja-alueella niin, että lahden kaakkoisosa kuuluu Venäjälle ja osa lahden Suomen puoleisesta vesialueesta kuuluu rajavyöhykkeeseen. Hurpun rajavartioasema on Virolahden suulla. Virolahdella kulkee veneväylä (3,4 m) mereltä Virojoen suulle. Liikenne on lähinnä paikallisten loma-asukkaiden pienveneliikennettä. Virolahden sisäalueella sijaitsee viisi verkkoallaslaitosta ja yksi sisäallaslaitos. Näiden laitosten vuosittainen kasvatusmäärä oli vesistötarkkailuraportin mukaan vuonna 2007 yhteensä kg. Virolahden alueella kalankasvatuslaitosten vaikutusalueella ei ole hakemusten mukaan vedenottamoita, kaivoja, yleisiä uimarantoja tai muita toimintoja, joiden käyttöön tai olosuhteisiin laitoksen toiminnalla olisi vaikutuksia. Virolahden kunnan jätevesien purku Virolahteen on lopetettu vuonna Natura-alueet Virolahden lounaisosassa Sumarinsaaren länsipuolella on Kirkon-Vilkkilänturan Natura-alue (SPA-alue FI ), jonka pinta-ala on 194 ha. Natura-alue on yhteydessä muuhun Virolahteen kahden kapean salmen kautta. Kirkontura on jo pitkälle maatunut ja sille ovat luonteenomaisia laajat saraniityt. Vilkkiläntura on matalaa, ruovikkoista vesialuetta. Kirkon-Vilkkiläntura on erityisen arvokas vesilintujen muuttoaikainen levähdysalue. Kirkon-Vilkkilänturan Natura-alueen sisällä on Kirkonturalla lisäksi Vilkkilän (SCIalue FI ) Natura-alue, jonka pinta-ala on 22 ha. Alue on luontodirektiivin liitteen II ja IV (a) lajeihin kuuluvan täplälampikorennon tärkeä elinalue. Kirkon-Vilkkilänturan alueelle on muodostettu Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen päätöksellä Kirkon-Vilkkilänturan luonnonsuojelualue. Päätöksen mu-

11 kaan rauhoitusmääräysten estämättä alueella on sallittu muun muassa olemassa olevien luvallisten rakennusten, rakennelmien ja laitteiden normaali käyttö ja kunnossapito. 11 Nakarin Kalanviljelylaitos Ky:n perkaamon puhdistetut jätevedet johdetaan Vilkkilänturan pohjoisosaan länsireunaan. Niemenpään kasvattamon verkkoaltaat sijoittuvat noin kilomerin etäisyydelle Natura-alueen itäpuolelle. Kasvattamon ja Natura-alueen väliin sijoittuu Sumarin saari. Virolahden alueen kalankasvatus Kaikkien Virolahden alueen kalankasvattamojen luvat ovat samanaikaisesti ympäristölupaviraston käsiteltävänä. Kasvatusyksiköiden nykyisien lupien kasvatusmäärät ja sallitut rehunkäytön enimmäismäärät sekä haetut uudet rehunkäyttömäärät ovat: Luvan haltija/hakija ja laitos Nakarin kalanvilj. Ky Puuluodon laitos Nakarin kalanvilj. Ky Katajaluodon laitos Nakarin kalanvilj. Ky Hailiniemen laitos Nakarin kalanvilj. Ky Niemenpään laitos Kellosalmen Lohi Oy Kellosalmen laitos Tuuholman Lohi Ky Tuuholman laitos Tuuholman Lohi Ky Huovarinniemen kiertovesilaitos Kellosalmen Lohi Oy Tommolan laitos (uusi) Nykyisen luvan kasvatusmäärä (noin) kg/v Nykyisen luvan mukainen rehun käyttö kg/v Haettu kuivarehun käyttö kg/v (toteutunut kasvatus alle kg/v) Päästörajat 150 kgp/v ja kgn/v

12 12 LAITOKSEN TOIMINTA Harjoitettu toiminta Vuosina Niemenpään laitoksen kasvatusmäärät ja siitä aiheutunut typpi- ja fosforikuormitus on ollut seuraava: Rehun ravinnesisältö Vesistökuormitus Vuosi Lisäkasvu kg/v Typpi kg/v Fosfori kg/v Typpi kg/v Fosfori kg/v Vuosina keskimääräinen ravinnekuormitus tuotettua kalakiloa kohti on ollut 57,9 g typpeä ja 7,4 g fosforia. Hakemuksen mukainen kasvatustoiminta ja vesistökuormitus Hakemuksien mukaan Niemenpään kasvatusaltaissa on tarkoitus kasvattaa kalaa noin kg vuodessa ja käyttää kasvatukseen kuivarehua kg vuodessa. Ruokinta tehdään ruokinta-automaateilla. Niemenpään laitoksessa on keskitytty pääosin pienten poikasten kasvattamiseen. Niemenpään kalankasvatuslaitoksen kasvatusmäärä, rehunkäyttö, rehun ravinnesisältö sekä toiminnan ravinnekuormitus olisi hakemuksen mukaan seuraava: Vuotuinen lisäkasvu noin kg Vuotuinen rehun käyttö kg Rehun typpisisältö kg N Rehun fosforisisältö 486 kg P Typpikuormitus kg N/v Fosforikuormitus 306 kg P/v Haetun toiminnan keskimääräinen ravinnekuormitus tuotettua kalakiloa kohti olisi 62,5 g typpeä ja 6,8 g fosforia.

13 Kalojen talvisäilytys tapahtuu Niemenpään verkkoaltaissa, mikäli kaikkia kaloja ei saada perattu syksyllä. 13 Kasvatustoiminta tapahtuu Niemenpään laitoksessa yhteensä 11 verkkoaltaassa, joiden pinta-ala on m 2. Ympäristölupaviraston tarkastuksella hakija on ilmoittanut, että hakemuksien tiedot verkkoaltaiden pinta-aloista ovat virheelliset. Altaiden ympärysmitta on metriä ja suurimpien verkkoaltaiden pinta-ala 380 m 2. Niemenpään altaiden vesisyvyys on noin kolme metriä. Perkaamon toiminta ja kuormitus Perkaamo käsittelee Nakarin Kalanviljelylaitos Ky:n kalankasvatuslaitosten kasvattamia kaloja. Perkausta tehdään ympäri vuoden 1 2 kertaa viikossa. Vuosittain perataan noin kiloa kalaa, josta syntyy perkausjätettä m 3 vuodessa. Perkaukseen käytetään vettä noin 150 m 3 vuodessa. Verestysvesiä muodostuu lisäksi noin 0,1 litraa perattavaa kalakiloa kohti. Perkausvesien käsittelyssä on aluksi kolme peräkkäistä, kooltaan 11 m 3 :n selkeytyssäiliötä, jossa tapahtuu kiinteän aineksen erottelu. Laskeutunut liete tyhjennetään säiliöistä loka-autolla noin viisi kertaa vuodessa. Poistettu liete kuljetetaan kaatopaikalle. Selkeytyssäiliöiden jälkeen on imetyskenttä (hiekkasuodatus), jonka pinta-ala on noin 70 m 2. Kentän suodatinhiekkakerroksen paksuus on noin metri. Suodatuksen jälkeen jätevedet johdetaan Vilkkilänturan rantaruovikkoon, jossa ainakin kasvukaudella tapahtuu jäteveden biologista puhdistusta. Yksinkertaisin tapa kuormituksen alentamiseksi on kolmen selkeytyssäiliön tyhjennysvälin lyhentäminen. Mahdollisesti rasvanerotinkaivon rakentamisella säiliöiden etupuolelle parannettaisiin niiden jälkeen olevan puhdistamon toimintaa. Hiekkasuodattimen massan vaihto kerran vuodessa parantaa suodattimen toimintaa ja vähentää mahdollista suodattimen tulvimista.

14 14 Hakemuksessa esitetyn arvion mukaan edellä esitetyn puhdistusjärjestelmän (selkeytyssäiliöt ja hiekkasuodatus) puhdistusteho on fosforin osalta 30 %, typen osalta 20 % ja biologisen hapenkulutuksen (BOD 7 ) osalta 40 %. Järviruokokenttä nostaa puhdistustehoja vuodenajasta riippuen jopa 90 %:iin. Keskimääräisellä kilon perkausmäärällä perkaamon vesistökuormitus ilman ruokokenttäkäsittelyn olisi vuodessa 2,4 kiloa fosforia, 36 kiloa typpeä ja 240 kiloa BOD 7. Perkaamon puhdistusjärjestelmästä ei ole otettu vesinäytteitä, koska hiekkasuodatuksen jälkeen vesi häviää rantaruovikkoon niin, että poistuvan veden näytteitä ei ole helposti otettavissa. Kiinteiden perkausjätteiden käsittelyyn käytetään muurahaishappoa. Ympäristölupaviraston tarkastuksella saaman selvityksen mukaan hapotettu perkausjäte kuljetetaan lietevaunulla (6 m 3 ) hakijan Hailiniemessä olevalle tilalle rakennettuun maapenkereiseen lietealtaaseen, josta se alkukesäisin levitetään viereiselle pellolle ja peitetään. Perkausjätteen määräksi hakija on arvioinut noin 10 lietevaunullista eli 60 m 3. Ympäristön kannalta parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja ympäristön kannalta parhaan käytännön soveltaminen Verkkoallaskasvatuksessa merkittävimmät vesistökuormitukseen vaikuttavat tekijät ovat rehun laatu ja ruokintatapa. Hakijan kalankasvatuslaitoksilla käytetään matalaravinteisia rehulaatuja ja ruokinnassa vältetään ohiruokintaa. Ruokintaa säädellään muun muassa veden lämpötilan ja happiolosuhteiden perusteella. Lisäksi on otettava huomioon nykyisten rehujen laatu, jonka vuoksi kalan ulosteiden kautta veteen tuleva fosfori on selvästi aiempaa tiukemmin sidottua eli aikaisempaa vähemmän fosforista on liukenevaa. Jätehuolto Niemenpään kasvatusaltailla kasvatettu kala kuljetetaan perattavaksi hakijan perkaamoon. Kuolleet kalat ( kg/v) sekoitetaan maa-aineksen kanssa ja kynnetään

15 15 peltoon. Hakemuksessa ei muilta osin ole selostettu toiminnan jätehuoltoa. Ympäristölupaviraston tarkastuksella saaman selvityksen mukaan kuolleiden kalojen kompostointi tapahtuu hakijan maa-alueella Hailiniemessä ja ne kynnetään sen jälkeen peltoon. Rehusäkit kuljetetaan hakijan tukikohta-alueelle mantereelle ja toimitetaan sieltä jatkokäsittelyyn. TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutukset veden laatuun Niemenpään verkkoallaslaitoksen päästöjen vaikutus yhdessä muiden Virolahden kalankasvattamojen kuormituksen vaikutuksen kanssa on hakijan käsityksen mukaan varsin vähäinen. Muun muassa Virolahden puhdistamon kuormituksen poistuminen yhdistettynä kalankasvatuksen kuormituksen jatkuvaan alenemiseen viittaa siihen, että syyt Virolahden pohjukan veden laadun jatkuvasti heikkoon tilaan ovat pääasiassa muualla. Kalankasvatuksen kuormitus tapahtuu pääasiassa kalojen ulosteiden kautta. Rehujen ravinnepitoisuuksien vähetessä myös kalojen ulosteeseen sitoutuneiden, ei-liukoisten ravinteiden määrä on aikaisempaa suurempi. Tämä puolestaan vähentää kasveille käyttökelpoisten ravinteiden määrää. Koska kasvatusmääriä ei esitetä lisättäväksi nykyisestään ja koska rehukerroin ja rehun fosforipitoisuudet tulevat alenemaan aiemmasta, alenee samalla kuormitus vesistöön edeltäneeseen tilanteeseen verrattuna. Muut vaikutukset sekä arvio hyödyistä Niemenpään kasvatusaltaat eivät haittaa vesiliikennettä, koska Virolahteen menevä väylä ei ole laitoksen läheisyydessä ja paikallinen mökkiliikenne voi vaivattomasti sivuuttaa kasvattamon joka puolelta. Niemenpään kalankasvatuksella ei ole haitallisia vaikutuksia ympäristön kiinteistöjen eri käyttömuodoille.

16 16 Hakijalla (Nakarin Kalanviljelylaitos Ky) on Virolahden alueella neljä kasvatusyksikköä. Kalankasvatuksen hyödyt ovat toisaalta taloudellisia, mutta paikallisella elinkeinolla on merkitystä pysyvänä toimintana syrjäseudulla. LAITOKSEN TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Hakija esittää, että Virolahden kalankasvatuksen tarkkailu toteutetaan Kaakkois- Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Virolahden alueen tarkkailun on toteuttanut Saimaan vesiensuojeluyhdistys. Voimassa oleva tarkkailuohjelma on laadittu Hakija esittää, että Virolahden alueen kalataloustarkkailua ei jatketa, koska siitä saatavalla tiedolla ei ole merkitystä kalastusolojen ja kalakantojen luotettavaksi arvioimiseksi. LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Hakemus on annettu tiedoksi kuuluttamalla ympäristölupavirastossa ja Virolahden kunnassa välisen ajan sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Ilmoitus kuulutuksesta on julkaistu Kaakonkulma -nimisessä lehdessä Hakemuksesta on pyydetty lausunto Kaakkois-Suomen ympäristökeskukselta, Kaakkois-Suomen TE-keskuksen kalatalousyksiköltä, Virolahden kunnan terveydensuojelu- ja ympäristönsuojeluviranomaisilta, Virolahden kunnanhallitukselta, Merenkulkulaitoksen Suomenlahden väyläyksiköltä ja Kaakkois-Suomen rajavartiostolta.

17 17 Lausunnot ja kannanotto 1) Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on ilmoittanut, että Niemenpään laitoksen kuormitus, rehun käyttö ja lisäkasvu vuosina : Fosfori, kg/a Typpi, kg/a Ominaiskuormitus Fosfori, g/tuotettu kalakilo Typpi, g/tuotettu kalakilo Rehun käyttö Kuivarehu, kg/a Lisäkasvu (Helcom suositus 18/3: P = 8 P/kg, N = 70 g N/kg) Edellä olevien taulukoiden tiedot on koottu ympäristöhallinnon VAHTI-rekisteristä. Kuormituslaskelmassa rehun fosforipitoisuutena on ollut 1 % ja typpipitoisuutena 7,5 % (tarkastaja Kari Päiväsen sähköposti-ilmoitus ). Nakarin Kalanviljelylaitos Ky:n kalanperkaamo purkaa jätevetensä Natura verkostoon sisältyvän Kirkon-Vilkkilänturan (FI ) alueelle. Luonnonsuojelulain 65 :n mukaan jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on tarkoitus sisällyttää Natura verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Kirkon-Vilkkilänturan Natura-alueella on tarkoitus suojella alueen linnustoa elinympäristöineen, erityisesti lintudirektiivin liitteen I lintuja. Kirkon-Vilkkiläntura on valuma-alueeltaan pienehkö matala merenlahti, joka on yhteydessä mereen kahden kapean salmen kautta. Vilkkiläntura, joka rannalla kalanviljelylaitos sijaitsee, ja johon laitoksen jätevedet johdetaan, on matalaa, ruovikkoista vesialuetta, jonka maatumista on nopeuttanut lahden pohjoisrannalla sijainneen entisen vanhainkodin jätevesien laskeminen lahteen. Kirkon-Vilkkilänturan alueella pesii lintudirektiivin liitteen I lajeista

18 18 kalatiira, kaulushaikara, kurki, luhtahuitti, mustakurkku-uikku, ruisrääkkä ja ruskosuohaukka. Erityisen tärkeä alue on kuitenkin vesilintujen muutonaikaisena levähdysalueena. Kirkon-Vilkkilänturan alueen sisällä on kaksiosainen Vilkkilän Naturaalue (FI ), jolla on tarkoitus suojella luontodirektiivin liitteen II ja IV (a) lajeihin kuuluvaa täplälampikorentoa. Kirkon-Vilkkilänturan alueelle on Kaakkois- Suomen ympäristökeskuksen päätöksellä perustettu luonnonsuojelualue Rauhoitusmääräysten mukaan alueella on kielletty mm. kaikenlainen toiminta, joka saattaa muuttaa alueen maisemakuvaa, vesitaloutta tai vaikuttaa epäedullisesti kasvillisuuden ja eläimistön säilymiseen. Hakemuksessa ei ole esitetty arvioita hankkeen vaikutuksista niihin luontoarvoihin, joiden perusteella alue on valittu Natura verkostoon. Kalankasvatuslaitokset ovat nykyisin Virolahden alueen ainoat pistekuormittajat, sillä Virojoen taajaman puhdistamon toiminta päättyi siirtoviemärin valmistuttua vuonna Kalankasvatuslaitosten yhteenlaskettu fosforikuormitus vuosina on ollut keskimäärin noin kg vuodessa ja typpikuormitus kg vuodessa. Vastaavana ajanjaksona Virojoen ainevirtaamien perusteella laskettu fosforikuorma lahden sisäosaan on ollut noin kg vuodessa ja typpikuorma noin kg vuodessa. Kalankasvatuksen lahteen kohdistama kuormitusta voidaan pitää merkittävänä, vaikka joen kautta ja suoraan lahteen kohdistuva haja-kuormitus vastaakin arviolta %:n osuudesta Virolahteen kohdistuvasta ravinnekuormituksesta. Kalankasvatuksen vesistövaikutuksia korostaa kuormituksen ajoittuminen pääosin loppukesään. Tarkastelualueen kalankasvatuslaitosten tuotanto on viime vuosina ( ) ollut lisäkasvuna ilmaistuna ollut noin tonnia/kasvukausi. Tuotanto on kuluneiden vuoden aikana jonkin verran kasvanut, mutta rehunkäytön tehostumisen ansiosta ravinnekuormitus on nykyisin hieman pienempi kuin 1990-luvun puolivälissä. Vesistötarkkailutulosten mukaan veden laatu Virolahdella vaihtelee voimakkaasti riippuen virtauksista, tuulen suunnasta ja vedenpinnan korkeudesta. Tarkkailutuloksista ilmenee myös, että Virolahden vedenlaatu on heikoimmillaan lahden sisäosassa, jossa veden ravinnepitoisuudet (fosforipitoisuus yli 40 µg/l) ja levämäärää ilmentävä

19 19 a-klorofyllipitoisuus (yli 12 µg/l) ovat selvästi vesistön rehevyyttä ilmentävällä tasolla. Rehevyyden seurannaisvaikutuksina vesi on sameaa ja näkösyvyys alentunut. Veden laatu lahden suulla, kalalaitosalueella, ei suuresti poikkea lahden sisäosan tilanteesta, joskin salmien kautta tapahtuva veden vaihto avoimemman rannikkoalueen välillä vaikuttaa myös kalalaitosalueen vedenlaatuun. Tuuholman ja Rääntion välisessä syvänteessä esiintyy ajoittain happivajetta, jonka seurauksena fosforia liukenee pohjasedimentistä veteen. Vuosina koko Virolahden alueella, lahden sisäosasta suualueella olevalle kalalaitosalueelle asti, voitiin vedenlaatuarvoissa todeta hälyttävän voimakas, rehevöitymistä ilmentävä kehitys. Levämäärää kuvaava a-klorofyllipitoisuus kohosi sinänsä jo rehevyyttä ilmentävältä tasolta 15 µg/l lähes kaksinkertaiseksi tasolle yli 25 µg/l. Samalla veden sameusarvot kaksinkertaistuivat ja vedenlaatu lahdella oli yleisesti heikoimmillaan koko 1980-luvulta alkaneen tarkkailujakson aikana. Vuosina veden laatu lahdella oli useimpien mittausarvojen perusteella kuitenkin palautunut 1990-luvun tilannetta vastaavalle tasolle. Veden sameusarvot ovat kuitenkin edelleen tavanomaista korkeampia. Pitkällä aikavälillä lähinnä veden sameus on Virolahdella lisääntynyt, mutta veden typpipitoisuus hieman pienentynyt. Veden hygieeninen laatu kalankasvatuslaitosten vaikutusalueella on säilynyt hyvänä. Vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Virolahden vedenlaatu on ollut ainoastaan välttävää ja soveltuu rehevyytensä takia pääasiassa vain sellaisiin käyttötarkoituksiin, joiden vedenlaatuvaatimukset ovat vähäiset. Virolahden vedenlaadun ongelmat haittaavat todennäköisesti kalankasvatustakin ja lämpimän veden aikana kaloissa saattaa esiintyä makuhaittoja. Lahden rehevyys ja kuormittuneisuus näkyy selkeästi myös alueen pohjaeläimistössä, joka on lajistoltaan köyhä, mutta raskasta kuormitusta ja heikkoja pohjan oloja ilmentävien Chironomus plumosus -tyypin surviaissääskitoukkien ja Tubificidae-harvasukamatojen dominoima. Näiden biomassat olivat suuria ja pohja siten reheviä ja ravinteikkaita oloja kuvaava. Pohjaeläintarkkailutuloksissa lahden rehevöityminen näkyy lajistomuutoksina, pohjaeläintiheyden ja biomassan kasvuna sekä diversiteetin vähentymisenä.

20 20 Tuuholman salmen ulkopuolella pohjien tila on tarkkailun perusteella säilynyt selkeästi lahden sisäosaa parempikuntoisena. Tosin itäisen Suomenlahden rannikkovesien rehevöityminen näkyy täälläkin pohjaeläimistössä. Ympäristöhallinnon leväseurannan ja yleisöltä tulleiden levähaittailmoitusten mukaan sinilevähaitat Virolahdella ja sen suulla ovat yleisiä ja ajoittain runsaita. Viimeisin erittäin runsas sinileväkukinta todettiin lahden suulla ja Hurpun edustalla lokamarraskuun vaihteessa Kalankasvatuksen kuormitus vaikuttaa pääasiassa vesistöä rehevöittävästi. Rehevöityminen on seurausta rehusta karkaavien sekä kalojen ulosteiden ja muiden eritteiden mukana tulevien fosforin ja typen yhdisteistä. Suuri osa kuormasta jää kiinteään muotoon kasvatusaltaiden välittömään läheisyyteen, mutta osa ravinteista poistuu liukoisessa muodossa, jolloin ne ovat levien käytössä. Kiinteä liete vajoaa lähialueelle heikentäen pohjasedimentin laatua sekä karsien ja muuttaen pohjaeläinyhteisöjä rehevyyttä ja kuormitusta sietävään suuntaan. Liuenneet ravinteet lisäävät leväkasvua, mikä näkyy sekä rantavyöhykkeen rihmamaisten levien määrän lisääntymisenä että planktonlevien runsastumisen aiheuttamana veden samentumisena. Virolahden voimakkaan rehevyyden takia kalankasvatuksen vaikutukset eivät ole olleet selvästi erotettavissa. Tarkkailutuloksissa on korostunut Virolahden pohjukasta tulevien vesien vaikutus koko lahden vedenlaatuun, jolloin kalankasvatuksen vaikutukset ovat suurelta osin peittyneet muiden vaikutusten alle eikä niitä ole selkeästi pystytty erittelemään vedenlaatutietojen perusteella. Epäilemättä 300 kalatonnin vuotuisen kasvatuksen aiheuttamalla kuormituksella on oma merkittävä vaikutuksensa, joka ylläpitää korkeata rehevyystasoa Virolahden suualueella asti salmien kautta tapahtuvasta vedenvaihdosta ja sen laimentavasta vaikutuksesta huolimatta. Salmien ulkopuolella olevan Puuluodon laitoksen vuonna 1993 käynnistynyt toiminta ei ole ollut eroteltavissa vesialueen vedenlaadun muutoksina eikä vaikutuksina laajemmin pohjan tilaan. Osittain tämä liittynee parempiin sekoittumisoloihin. Ulompana Santion alueella havaitut vedenlaadun muutokset liittyvät laajempaan, itäisen Suomenlahden rannikkovesien yleiseen rehevöitymiseen.

21 21 Valtioneuvoston periaatepäätös ( ) vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 edellyttää, että kalankasvatuksen vesiensuojelua tehostetaan erityisesti silloin, kun kuormitus kohdistuu pintavesiin, jotka ovat alle hyvän tilan tai tila uhkaa heiketä kalankasvatuksen ravinnekuormituksen johdosta ja jossa vesistön tilaa voidaan parantaa kalankasvatuksen kuormituksen alentamisella. Alustavan tila-arvion perusteella Virolahti ja koko itäinen Suomenlahti kokonaisuutena eivät nykytilassaan täytä hyvän ekologisen tilan kriteerejä, mikä edellyttää rannikkovesiin kohdistuvan ravinnekuormituksen merkittävää vähentämistä vuoteen 2015 mennessä. Itäisen Suomenlahden rannikkovedet luokittuivat alustavassa, vuosien tulosten perusteella tehdyssä tila-arviossa tyydyttävään tilaan ja Virolahti sen suu-aluetta myöten astetta heikompaan, välttävään tilaan. Tulosten perusteella Virolahti näyttäisi olevan ainoa Kaakkois-Suomen rannikon lahtialueista, joka poikkeaa näin huomattavasti sisäsaariston luonnontilaa kuvaavista vertailuoloista. Hälyttävä, 2000-luvun vaihteessa todettu voimakasta rehevöitymistä kuvaava jakso kuvannee Virolahteen kohdistuvan raskaan kuormituksen ja heikon veden vaihtuvuuden aiheuttamaa epävakautta. Vastaavan kaltainen tilanne voi toistua. Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan Virolahden nykytila ei mahdollista kalankasvatuksen kuormituksen lisäämistä alueella. Välttäväksi arvioidun vesialueen tilan takia Virolahteen tulevaa kuormitusta tulee merkittävästi vähentää. Tämä koskee sekä harjoitettavaa kalankasvatusta että muita kuormituslähteitä. Kasvatustoiminnan siirtäminen vedenvaihtuvuudeltaan avoimemmalle paikalle, lahden ulkopuolelle, vähentäisi kuormituksesta aiheutuvia suoria vesistövaikutuksia. Virolahden verkkokassilaitosten vesistövaikutusten tarkkailu tulee toteuttaa yhteistarkkailuna, sillä kaikkien laitosten kuormitusvaikutukset kohdistuvat samalle alueelle Virolahden suulla. Tuuholman Lohi Oy:n poikaslaitoksen kuormitusvaikutustarkkailu on mielekästä pitää erillisenä. Tarkkailuohjelmaa tulee voida tarkistaa lupakauden aikana Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailua tulee pääsääntöisesti suorittaa myös silloin, kun laitos ei väliaikaisesti toimi tai toiminta on vähäisempää kuin lupa edellyttää. Poikkeuksista tulee neuvotella

22 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Piilevämenetelmän käyttöä Virolahden kalankasvatuksen vaikutusten tarkkailussa tulee harkita. 22 Välttäväksi arvioidun vesialueen tilan takia on Virolahden kalankasvatuksen kuormitusta merkittävästi vähennettävä. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus esittää luvan myöntämistä noin kg:n vuotuiselle tuotannolle, talvisäilytykselle ja perkaustoiminnalle. Kuivarehun sisältämien ravinnepitoisuuksien (fosfori 0,8 %, typpi 6,5 %) ja rehukertoimen 1,2 tulisi olla sama kaikilla alueen kalankasvattajilla, jolloin Niemenpään laitoksen kuormitus olisi fosforin osalta 224 kg vuodessa typen osalta kg vuodessa. Kalojen ruokintaan saa kasvatusyksikössä käyttää enintään kg kuivarehua. Rehun fosforipitoisuus saa olla keskimäärin korkeintaan 0,8 %. Rehun typpipitoisuus saa olla keskimäärin korkeintaan 6,5 % ja altaiden pinta-ala enintään m 2. Hakemusta tulee täydentää arviolla toiminnan vaikutuksista Natura-alueiden luonnonarvoihin. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös Huovarinniemen kalankasvatuslaitoksen ja Kellosalmen Lohi Oy:n perkaamon mahdollinen yhteisvaikutus. Arvioon toiminnan vaikutuksista tulee liittää ehdotus purkupaikan kasvillisuuden seurannasta. Kasvillisuuden seurantaa tulee toteuttaa kolmen vuoden välein. Seuranta kannattaa toteuttaa yhteisseurantana em. laitosten kanssa. Arviosta tulee pyytää ympäristökeskuksen lausunto ennen päätöksen antamista. Hakijan tulee rakentaa perkaamon vesien käsittely siten, että kuormitustarkkailua voidaan suorittaa. Hakemusta tulee täydentää esityksellä perkaamovesien käyttö- ja kuormitustarkkailuohjelmalla. Tarkkailuohjelmassa tulee olla vuosiyhteenveto, joka pitää toimittaa ympäristökeskukseen vuosiyhteenvedon yhteydessä. Käyttö- ja kuormitustarkkailuohjelmasta tulee pyytää ympäristökeskuksen lausunto ennen päätöksen antamista.

23 23 Luvan saajan on pidettävä laitoksen toiminnoista hoitopäiväkirjaa, johon on merkittävä mm. tiedot laitoksella olevista ja siirretyistä kalamääristä, käytetyn rehun määrästä ja laadusta sekä teurasmääristä samoin kuin mahdollisista esiintyvistä kalasairauksista ja niiden hoidosta. Päiväkirja tulee säilyttää laitoksella ja vaadittaessa esitettävä tai lähetettävä kaksoiskappale Kaakkois-Suomen ympäristökeskukseen. Ympäristökeskukselle on toimitettava kunkin vuoden helmikuun loppuun mennessä edellistä vuotta koskeva vuosiyhteenveto ja liitettävä siihen rehun toimittajien antama selvitys vuoden aikana laitokselle toimitetuista rehuista. Vaadittaessa luvan saajan on annettava ympäristökeskukselle tarpeellisia tietoja päiväkirjassa ja vuosiyhteenvedossa esitettyjen tietojen luotettavuuden tarkistamiseksi. Luvan saaja tulee velvoittaa kustannuksellaan suorittamaan vesistövaikutusten tarkkailua hyväksytyn ohjelman mukaisesti. Tarkkailua tulee suorittaa myös silloin, kun laitos ei väliaikaisesti toimi. Tarkkailuohjelmaan voidaan tehdä muutoksia ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Kalojen perkaustoiminnasta syntyvät jätevedet tulee käsitellä asetuksessa talousvesikäsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla 542/2003 mainittujen laatuvaatimusten mukaisesti. Lupa tulisi myöntää korkeintaan kymmeneksi vuodeksi. Uusi lupahakemus tulisi laitaa vireille viimeistään vuosi ennen luvan umpeutumista. Lausuntoon on liitetty kartat ja tietolomakkeet Kirkon-Vilkkilänturan (FI ) ja Vilkkilän (FI ) Natura-alueista. 2) Haminan kaupungin ympäristölautakunta on Virolahden kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena antamassaan lausunnossa todennut, että valtioneuvoston periaatepäätöksessä vesiensuojelun tavoitteista vuoteen 2005 ovat kalankasvatuksen ominaispäästöjen tavoitearvot enintään 7 g fosforia ja 44 g typpeä kasvatettua kalakiloa kohti ja rehukertoimen tavoitearvo on 1,0. Niemenpään laitos ei pääse hakemuksen mukaan ainakaan typen osalta tavoitearvoon.

24 24 Päästöjä tulisi vähentää siten, että myös typen ja rehukertoimen osalta päästään lähemmäs tavoitearvoja. Kasvattamojen vuotuisen kokonaiskuormituksen ei tulisi lisääntyä ja kasvatusmäärät tulee mitoittaa sen mukaisesti. Perkaamon jätevesien kuormitusta tulee tarkkailla. Puhdistetusta jätevedestä tulisi ottaa näytteitä puhdistustason selvittämiseksi. Mikäli piirustukseen merkittyä suodattimen jälkeistä kokoomakaivoa ei ole, niin näytteenottomahdollisuus tulee järjestää. Tarvittaessa jätevesien käsittelyä tulee tehostaa. Kuolleet kalat tulee ennen peltoon kyntämistä kompostoida tai muuten käsitellä siten, ettei niistä aiheudu hajuhaittoja ympäristöön ja että ne eivät houkuttele haittaeläimiä. Käsittelyyn meneviä kaloja tai perkausjätteitä ei saa myöskään säilyttää siten, että niistä aiheutuu haittaa ympäristöön. Perkausjätteen vastaanottajalla tulee olla asianmukainen lupa ammattimaiseen jätteen hyödyntämiseen tai käsittelyyn. Muut jätteet on lajiteltava ja toimitettava asianmukaisiin käsittelypaikkoihin. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tehtyjen valitusten mukaan jätteitä olisi poltettu. Virolahden kunnan jätehuoltomääräysten mukaan kiinteistön lämmityksen yhteydessä muun polttoaineen joukossa voidaan polttaa puhdasta paperia, pahvia ja käsittelemätöntä puujätettä. Edellytyksenä on, ettei siitä aiheudu haittaa terveydelle tai ympäristölle. Polttamisesta ei saa aiheutua kohtuutonta rasitusta naapurustolle tai lähiympäristölle. Muun jätteen hävittäminen polttamalla on kielletty. 3) Virolahden kunnanhallitus on lausunut, että kalankasvatuksella on välitöntä ja välillistä työllistävää vaikutusta Virolahdella, joten tulevalla päätöksellä on merkitystä myös Virolahden elinkeinoelämälle. Luvat myönnetään säädösten ja määräysten mukaisesti. Vesistökuormitusta tulee seurata säännöllisesti näytteiden otolla. 4) Suomenlahden merivartiosto on lausunut, että sillä ei ole huomautettavaa asian suhteen. 5) Merenkulkulaitos on lausunut, että luvat kalankasvatuksen jatkamiselle voidaan myöntää.

25 25 Rajavesikomission Suomen ryhmän kannanotto Rajavesikomission Suomen ryhmä on kaikkia Virolahden alueen kalankasvatuslaitosten hakemuksia koskevassa lausunnossaan todennut muun muassa, että vesipuitedirektiivin tavoitteena on kaikkien vesistöjen, mukaan lukien rannikkovedet, hyvä ekologinen tila. Nyt puheena olevien kalankasvattamojen vaikutuspiirissä olevat vedet ovat vesistötarkkailutulosten perusteella korkeintaan tyydyttävässä tilassa. Kuormitusta onkin pystyttävä vähentämään selvästi nykyisestä. Näin ollen edellytyksiä tuotannon lisäämiselle ei ole olemassa. Nykyistenkin lupaehtojen mukaiset tuotantomäärät voidaan sallia vain, mikäli rehuvalinnalla ja ruokintatekniikkaa kehittämällä saadaan ominaiskuormitusta tuotettua kalakiloa kohti pienennettyä vähintään kolmannes. Uusien verkkoallaskasvattamojen perustamiselle ei ole edellytyksiä. Muistutukset 1) Hellä-Hämeenkylän osakaskunta on lausunut vastustavansa jo toiminnassa olevien allaskasvattamojen nykyisen käyttöasteen laajennusta. Mikäli jatkoluvat kalankasvatukseen myönnetään, on kasvattajille asetettava lupakaudelle vuotuinen kalanistutusvelvoite. Istutuslajiksi osakaskunta ehdottaa karisiikaa/saaristosiikaa. Virolahti on kapeitten salmien rajoittama lähes suljettu vesialue, jossa veden vaihtuvuus on pieni. Nykyiset verkkoallaskasvattamot sijaitsevat osakaskunnan vesialueen eteläpuolella. Avoveden aikana tuulen suunta on pääsääntöisesti etelästä ja lounaasta, jolloin kasvattamojen fosfori- ja typpipäästöt ajautuvat perinteisille karisiian 0,5 2,5 metrin syvyisille kutumatalikoille. Aikaisemmin erittäin runsaana esiintynyt karisiika on viimeisten vuoden aikana tyystin kadonnut ja ainakin merkittävänä syyllisenä voitaneen pitää lisääntynyttä kalankasvatusta. Verkkoallaskasvattamojen tulisi sijaita mieluummin syvemmillä vesialueilla Rääntiö Tuuholma -linjan kaakkois-eteläpuolella. 2) Kiiskilahden osakaskunta on tehnyt samansisältöiset vaatimukset kuin Hellä- Hämeenkylän osakaskunta 1) muistutuksessa. Kasvattamot tulee sijoittaa salmien ulkopuolelle pois liikaa kuormitetusta sisälahdesta.

26 26 3) AA ja BB (Pyöli RN:o 3:60, Vilkkilä) ovat Virolahden merialueen tilan huonontumiseen vedoten todenneet, että yksinkertainen ja todellinen täsmätoimenpide olisi lopettaa kalankasvatus ja sen myötä luonnonvastaisen toiminnan vesistöä saastuttava vaikutus. Erityisesti kauniilla Virolahden merialueella kalankasvatuslaitokset ovat aiheuttaneet myös maisemallisen katastrofin sekä hajuhaitat, joita muun muassa perkausjätteiden käsittely aiheuttaa. Muistuttajat vaativat, että kalankasvatukselle Virolahdella ei saa myöntää jatkolupaa ainoassakaan alueella sijaitsevassa kasvattamossa puhumattakaan luvan myöntämisestä uudelle verkkoallaskasvattamolle ja lisäkapasiteetille. 4) CC (Itäranta RN:o 1:87, Paatio) ei ole pitänyt lisälupien myöntämistä aiheellisena voimakkaasti kasvavan fosfori- ja typpikuormituksen johdosta. Lisääntynyt vesistön saastuminen ja myös Venäjältä tuleva kuormitus on myös otettava huomioon. Nämä seikat aiheuttavat jo nyt muistuttajan mökkitontin arvon alennuksen. 5) DD (Niemi RN:o 1:97, Paatio) on ilmoittanut, että Niemi-niminen tila sijaitsee Rääntiön saaren länsikärjessä Tuuholminsalmen itäpuolella. Salmen toisella puolella on Tuuholman verkkoallaskasvattamo. Kalankasvatuksen hakemusten käsittelyssä tulee ottaa huomioon kaikkien kalankasvatuslaitosten yhteisvaikutus veden laatuun. Poikkeuksen tästä voi kuitenkin muodostaa Puuluodon kasvattamo, joka sijaitsee niin ulkona, että vesi vaihtuu sen ympärillä hyvin. Rääntiön saaren kärjessä ei ole ollut havaittavissa, että Puuluotojen laitos vaikuttaisi veden tai rannan laatuun Rääntiön saaren Halssinselän puoleisella rannalla. Sen sijaan Rääntiön saaren Halsholman puolella (pohjoispuolella) veden laatu ei ole hyvä. Vesi on sameaa ja matalan rannan järviruokokasvillisuus on lisääntynyt luvulla ja varsinkin 2000-luvun alkupuolella.

27 27 Muistuttaja ei vastusta kalankasvatusta elinkeinona, mutta Vilkkilän alueella olisi löydettävä kohtuullinen tasapaino elinkeinotoiminnan, virkistyskäytön ja Natura-alueen vaatimusten välillä. Ainakaan kasvatusaltaiden määrän ja niistä ympäristölle aiheutuvan rasituksen lisääminen saarien välissä ei sen vuoksi ole perusteltua. 6) Kukkavälitys Oy EE (Riviera RN:o 1:43, Vilkkilä) ja FF (Hoikan korkia RN:o 1:59, Vilkkilä) ovat yhteisessä muistutuksessaan kohdistaneet vaatimuksensa Hailiniemen ja Katajaluodon laitoksien yhdistämiseen sekä kalanperkausjätteiden kaatopaikkana Hailiniemessä toimivaan altaaseen. Muistuttajien kiinteistöt sijaitsevat Katajaluodon luoteispuolella olevassa Hoikkasaaressa, joka on Hailiniemen niemi. Kalanperkausjätteiden kaatopaikkana toimiva allas sijaitsee loma-asutuksen välittömässä läheisyydessä. Menettely ei ole muistuttajien käsityksen mukaan laillinen. Perkausjätteitä ei käsitellä mitenkään, vaan ne kipataan altaaseen. Altaista tuleva mädäntyneen kalan haju on sanoin kuvaamaton. Tuulen käydessä jätealtaalta päin on ulkona oleminen sietämätöntä tai jopa mahdotonta. Lokit aiheuttavat meteliä ja ulosteet sotkevat kesäasuntojen ympäristön, pihakalusteet, autot, veneet jne.. Lintuinfluenssan riski kasvaa. Korkean veden aikana jätteet huuhtoutuvat mereen aiheuttaen lisää saastumista. Mainitut haitat eivät kuulu rantakaava-alueelle eikä näin välinpitämätön toiminta vapaa-ajan asutusta kohtaan ole nykyaikana mahdollista. Muistuttajat esittävät, että perkuujätteiden kaatopaikalle etsitään jokin muu sijoituspaikka, josta ei olisi haittaa loma-asutukselle ja ympäristölle. 7) GG ja HH (Vanhasaari RN:o 1:6, Kerttula RN:o 1:33, Kerttu I RN:o 1:37, Paavola RN:o 1:38 ja Riihiniitty RN:o 7:8, Vilkkilä) ovat kaikkia Virolahden kalankasvatuslaitoksia koskevassa muistutuksessaan lausuneet, että verkkoallaskasvattamot eivät sovellu nykyiselle alueelle seuraavista syistä: Veden vaihtuvuus on riittämätön Veden laatu on huonontunut Pystynäkyvyys (näkösyvyys) on huono Luonnonkalakannat ovat huonontuneet