GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M06/3712/-85/1/10 Kittilä Tepsa Antero Karvinen 29.11.1985 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KITTILÄN KUNNASSA VALTAUSALUEILLA KUOLAJÄRVI 1, 2 JA 3, KAIVOSREKISTERI NROT 3082/1, 3331/1 ja 2 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA JOHDANTO Tutkimusalue sijaitsee Kittilän kunnan itäosassa n. 3 km Tepsan kylästä pohjoiseen karttalehdillä 3712 07 ja 08 (liite 1). Tepsan Kuolajärven tutkimukset liittyvät osana laajempaan, Lapin vihreäkiviin liittyvään Jeesiöjokijakson tutkimukseen, jonka tulokset esitetään tutkimustyöselostuksessa M19/3712/-85/1/10. Tämän tutkimustyöselostuksen kohteena olevaa aluetta on työn aikana kutsuttu nimellä Tepsa. Tutkimuksen aikaisten kairausten suojaksi saaduissa valtauskirjoissa annettiin kolmelle läheiselle valtausalueelle viereisen järven mukaan nimiksi Kuolajärvi 1, 2 ja 3 (liite 2). Tutkimuksia on johtanut geologi Olavi Auranen. Geofysikaaliset maastomittaukset ovat olleet geofyysikko Pertti Turusen vastuulla ja malmitutkimuksista ovat vastanneet geologit Antero Karvinen sekä moreenistratigrafian osalta geologi Ilkka Härkönen. Jeesiöjokijaksolla on malmitutkimuksia tehty vuodesta 1979 lähtien ja ne jatkuvat edelleen.
MALMITUTKIMUKSET Jeesiöjokijakson tutkimukset aloitti geologi Heikki Pankka v. 1979. Hän oletti tältä Keski-Lapin vihreäkivivyöhykkeen osalta voivan löytyä happamaan vulkanismiin liittyviä, perinteisiä värillisiä metalleja sekä mahdollisesti kultaa. Vuonna 1980 kenttätöiden suunnittelu siirtyi allekirjoittaneelle. Jeesiöjokijakson alueelle on tehty laaja (122,5 km 2 ) geofysikaalinen maastomittaus vuosien 1979-85 aikana (liite 1). Jeesiöjokijakson kivilajikarttaa ovat kartoittaneet kausiapulaiset (geologian opiskelijoita) ja allekirjoittanut. Merkittäviä viitteitä alueen malmiutumisesta on antanut vuosien 1979-84 aikana täryporakalustolla tehty pedogeokemiallinen näytteenotto. Syvämoreeni- tai kivilajitieto on saatu noin 6 000 näytteenottopisteestä. Geofysikaalisten anomalioiden ja täryporanäytteenotosta tulleiden malmiviitteiden tarkistamiseksi on Jeesiöjokijaksolla kaivettu tutkimusten aikana (1979-83) 30 tutkimuskaivantoa. Tepsan Kuolajärven läheisyyteen (1980) kaivetuista tutkimusojista tavattiin mineralisoituneita karbonaattijuonia grafiittipitoisesta intermediaarisesta tuffiitista. Maanpintaleikkauksessa karbonaattijuoniin tai -linsseihin (liite 3) liittyvä mineralisoitunut vyöhyke oli leveimmillään 12 metriä. Sama karbonaattijuoniin liittyvä vyöhyke varmistettiin syväkairauksilla, jossa reiät R401, 402, 403, 405 ja 406 lävistivät mineralisaation. Muualla juonista tavatut malmiutumiset ovat olleet mitättömiä. Myös useissa muissa anomaaliselle alueelle kairatuissa 14:sa kairausreiässä on tavattu vastaavia, vaikkakin huomattavasti kapeampia karbonaattijuonia (liite 4). TUTKIMUSTULOKSET Kuolajärvi 1 valtausalueella tehdyt kairaus, traktorimontutus ja täryporanäytteenotto osoittivat grafiittipitoiseen tuffiittiin tunkeutuneessa karbonaattijuonivyöhykkeessä olevan mineralisaation, jossa tavataan kuparia, hopeaa ja antimonia. Merkittävimmät pitoisuudet on esitetty liitteiden 3 ja 5 kartoissa. Syväkairausreiässä R401 tavataan kuparia 0.50 % ja hopeaa 6.8 g/t (=6.8 ppm) 5.4 metrin matkalla. Kuparipitoisuus 21 metrin matkalla on vielä 0.22 %. Reiästä R402 tehdyissä analyyseissa tavattiin 6.4 metrin matkalla kuparia 0.83 % ja 3 metrin matkalla hopeaa 9.3 ppm
sekä vielä n. 10 m syvempää 6.3 metrin matkalla hopeaa myös 9.3 ppm. Kuparipitoisuudeksi koko mineralisoituneella 19.7 metrin vyöhykkeellä saatiin 0.32 %. Lisäksi molemmissa rei'issä on tavattu samaan vyöhykkeeseen liittyen 4 antimonipitoista 0.5-1 metrin pituista analyysiväliä, joissa antimonipitoisuus on 0.10-0.34 %. Samaan profiiliin syvemmälle kairatusta reiästä R406 (liite 5) tavattiin vielä 6 metrin levyinen karbonaattiutunut ja kiisuuntunut vyöhyke, jossa kuparipitoisuus on 0.13 %. Maan pinnalta saman vyöhykkeen kuparipitoisuudet on laskettu pölynäytteenotosta tehdyistä analyyseista. Kuparipitoisuus 10 metrin matkalla 20 cm:n välein otetuista 40 näytteestä oli 0.54 % ja hopeapitoisuus 6.8 ppm, maksimipitoisuuksien ollessa 3.0 % Cu ja 80 ppm Ag. Syväkairauksessa merkittävimmät hopeapitoisuudet on analysoitu reiästä R403 (liite 4), jossa 13 metrin matkalla on hopeaa keskimäärin 10.5 ppm. Koko reiän (89.8 m) keskimääräinen hopeapitoisuus on melko korkea, eli 5.1 ppm, kun se yleensä alueen grafiittipitoisissa kivissä on n. 1 ppm. R403:n korkein hopeapitoisuus 1 metrin analyysivälillä on 31 ppm. Reiän keskimääräinen kuparipitoisuus on melko alhainen ollen 19 metrin matkalla 0.20 %. Kairauksista on analysoitu myös kulta, mutta pitoisuudet eivät ole ylittäneet silloista määritysrajaa. Vain parista nyrkkinäytteestä on saatu 1.1 ja 1.3 ppm:n kultapitoisuudet. Muissa kairatuissa rei'issä ovat satunnaisesti tavatut kuparipitoisuudet olleet 0.2-0.6 %:n välillä ja hopeapitoisuus on 1 metrin analyysivälillä alle 10 ppm, ollen yleensä alle 2 ppm. Reikien R402 ja 403 mineralisoituneitten kohtien analyysitulokset esitetään liitteissä 6 ja 7. AIHEEN ARVIOINTI Kuolajärvi 1 valtausalueelle sijoittuu pieni mineralisaatio. Se muodostuu 6-12 metriä leveästä ja enimmillään 250 metrin pituisesta karbonaattikivivyöhykkeestä. Arviolta esiintymä sisältää 200 000 tn mineralisoitunutta kiveä, jossa on 0.2 % Cu ja vajaa 10 ppm Ag sekä hieman antimonia ja satunnaisesti kultaa. Pääasiallisina malmimineraaleina esiintyvät kuparikiisu, magneettikiisu, rikkikiisu, antimonihohde ja tetraedriitti. Tepsan Kuolajärven esiintymästä on tunnistettu lukuisia antimoni-arseeni- ja vismunttimineraaleja. Vaikkei mineralisaatiosta näillä näkymillä ole malmiksi, on se tyypiltään Keski-Lapin vihreäkivivyöhykkeellä ennen tapaamaton. Vastaavien malmiesiintymien löytyminen vihreäkiviin liittyneistä karbonaattiutuneista tuffiiteista on hyvin mahdollista. Mineralogisesti Tepsan Kuolajärven mineralisaatio on niin harvinainen ja mielenkiintoinen, että tieteelliset lisätutkimukset olisivat paikallaan.
Työt Jeesiöjokijakson tutkimusalueella ovat lopuillaan. Vaikka Kuolajärven valtauksista on luovuttu, palataan varmasti muutamille alueen kohteille tulevien Keski-Lapin tutkimusten yhteydessä. Tutkimukset Kuolajärvi 1, 2 ja 3 valtausalueilla on lopetettu, koska tavatut mineralisaatiot eivät ole osoittautuneet taloudellisesti käyttökelpoisiksi. Rovaniemellä 29. päivänä marraskuuta 1985
LIITTEET 1. Kartta Tepsan Kuolajärven tutkimusalueesta ja Jeesiöjokijakson geofysikaalisesta maastomittausalueesta (3712 07, 08 ja 10). 2. Kartta valtausalueista Kuolajärvi 1, 2 ja 3 M06.1/3712 07, 08/-72. 3. Kaivinkonemonttujen (ACV-80-238 ja 241) kivilaji- ja pitoisuuskartta, Tepsa, Värttiö (valtausalue Kuolajärvi 1). 4. Osa Jeesiöjokijakson alueelle tehdystä slingramtulkintakartasta (Kuolajärven valtausalueet) ja alueelle kairatut syväkairausreiät numeroineen. 5. Vertikaalileikkaus ja geologinen tulkintakartta syväkairausprofiileista R401-R402-R406, Tepsa, Kuolajärvi. 6. Syväkairausanalyysi M52.6/3712/-82/R402. 7. Syväkairausanalyysi M52.6/3712/-82/R403. 8. Luettelo Jeesiöjokijaksolle 1982-85 kairatuista syväkairausrei'istä. Liittyy Tutkimustyöselostus M19/3712/-85/1/10 (säilytetään geologian tutkimus keskuksen arkistossa, Kivimiehentie 1, 01250 ESPOO).