Pohjoisen Keski-Suomen oppimiskeskuksen mallikosteikon luonnon monimuotoisuus kasvillisuuden ja linnuston lähtötilanne sekä seurantasuunnitelma

Pohjoisen Keski-Suomen oppimiskeskuksen mallikosteikon luonnon monimuotoisuus kasvillisuuden ja linnuston lähtötilanne sekä seurantasuunnitelma Asta Vaso 2011

SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO... 1 2. KOSTEIKKOJEN LUONNON MONIMUOTOISUUS... 1 2.1 Kosteikkojen kasvillisuus... 2 3. LÄHTÖTILANNE ENNEN MALLIKOSTEIKON RAKENTAMISTA... 4 3.1 Kasvillisuuskartoituksen menetelmät ja tulokset... 5 3.2 Linnustohavainnot alueelta... 6 4. LUONNON MONIMUOTOISUUDEN SEURANTASUUNNITELMA... 6 4.1 Kasviruutujen tekeminen... 7 4.3 Maiseman muutoksen seuraaminen valokuvaamalla... 9 4.2 Linnustoseuranta... 9 5. JOHTOPÄÄTÖKSET... 9 LÄHTEET:... 11 LIITTEET:... 12

1. Johdanto Maatalouden monivaikutteisten kosteikkojen tavoitteena on parantaa vesiensuojelua, lisätä luonnon monimuotoisuutta sekä ottaa huomioon virkistyskäyttö ja maisema-arvot (Puustinen ym. 2007). Nykyisin kosteikkoja on alettu palauttaa takaisin entisille paikoilleen, sillä alavilla mailla ennen yleisesti esiintyviä kosteikkoja on kuivatettu ja otettu viljelykäyttöön. Vesiensuojelukosteikkojen suunnittelu ja mitoitus on Suomessa vielä melko uutta. Kosteikkojen määrän odotetaan kuitenkin kasvaman merkittävästi lähitulevaisuudessa uuden rahoitustukimuodon myötä. Keski-Suomen ensimmäisen maatalouden monivaikutteisen mallikosteikon suunnittelu aloitettiin Pohjoisen Keski-Suomen oppimiskeskuksessa (POKE) vuonna 2010 ja samana vuonna POKE haki Keski-Suomen ELY-keskukselta Ei-tuotannollista investointitukea monivaikutteisen kosteikon perustamiseen. Ajatus kosteikon perustamisesta oli ollut POKEssa vireillä jo pitkään, mutta yhteistyö naapurioppilaitoksen Jyväskylän ammattikorkeakoulun vetämän MAISA-hankkeen kanssa vauhditti kosteikkosuunnittelun käynnistämistä. Mallikosteikon perustamisen edistäminen onkin yksi Maatalouden vesiensuojelun kehittäminen Saarijärven vesistöreitin varrella (MAISA) - hankkeen tavoitteista. Myönteinen rahoituspäätös kosteikon perustamiseen saatiin helmikuussa 2011 ja kosteikon perustaminen käynnistynee talven 2011 2012 aikana. Mallikosteikko on kaksiosainen ja se perustetaan POKE:n maille Tarvaalaan Saarijärvelle. Mallikosteikon perustamista sekä sen toimintaa on tarkoitus seurata oppilastyönä sekä mahdollisuuksien mukaan myös hanketyönä. MAISA- hanke on aloittanut vedenlaadun mittaukset alueella toukokuussa 2010. Kosteikkojen vesiensuojelullisen merkityksen lisäksi halutaan selvittää sen vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen. Lisäksi yhtenä mahdollisuutena on maiseman muutoksen seuraaminen valokuvaamalla. Tämän työn tarkoituksena on tukea POKE:n opetusta kosteikkojen seuraamisessa ja antaa tausta materiaalia opinnäytetöille. 2. Kosteikkojen luonnon monimuotoisuus Maatalouden erityisympäristötuella perustettujen kosteikkojen luonnon monimuotoisuutta on tutkittu Etelä-Suomessa. Tutkimus on kohdistunut linnustoon (Puustinen ym. 2001 ja Tiainen ym. 2010) ja sudenkorentoihin (Heikkilä 2010). Tulosten mukaan kosteikot lisäävät lajien esiintymistä maaseutumaisemassa. Samankaltaisia tuloksia on saatu Etelä-Ruotsissa kosteikkojen makroselkärangattomilla (Thiere ym. 2009). Monivaikutteiset kosteikot muistuttavat selkärangaton lajistoltaan hyvin paljon lampia ja niillä on merkittävä vaikutus alueelliseen biodiverisiteettiin. Selkärangattomien vesieliöiden esiintymiseen kosteikossa vaikuttaa alueen ikä ja koko (Hansson 2005). Neljä vuotta perustamisen jälkeen lajien lukumäärän kasvu tasaantuu Etelä-Ruotsin monivaikutteisissa kosteikoissa. Vedessä elävien selkärangattomien lisäksi kosteikkojen monimuotoisuutta on tutkittu aikuisilla sudenkorennoilla, joilla on hyvät mahdollisuudet nousta kosteikkojen indikaattorilajiksi (Heikkilä 2010). Sudenkorennot (Odonata) ovat usein hyviä lentäjiä, jotka liikkuvat laajasti ja reagoivat nopeasti ympäristön muutoksiin. Lisääntyminen tapahtuu pienissä vesistöissä, joten kosteikot ovat niille tärkeitä. Aikuisten yksilöiden läsnäolo kertoo elinympäristön sopivuudesta lisääntymiseen. Maailmalla tehty tutkimus antaa viitteitä, että sudenkorentojen lajirunsauden ja kasvillisuuden 1

monimuotoisuuden välillä olisi yhteys. Lisäksi ne indikoivat muiden selkärangattomien lajirunsautta. Suomessa tehdyn tutkimuksen perusteella pienetkin kosteikot ovat riittäviä lisäämään sudenkorentojen lajimäärää maatalousympäristössä. Lajirunsaus tai yksilömäärät eivät riippuneet kosteikon pinta-alasta. Tämä on Heikkilältä mielenkiintoinen havainto sillä yleensä pinta-alalla on vaikutusta lajimäärään. Linnuille kosteikon pinta-alalla on merkitystä (Hansson 2005, Tiainen 2010). Suomalainen kosteikon rakentamisohjeistus korostaa yli hehtaarin kosteikkojen merkitystä vesilintujen yksilömäärään (Puustinen 2007). Etelä-Ruotsissa tehty tutkimus monimuotoisuudesta määritteli, että lintujen lajimäärä on riippuvainen alueen koosta aina 4 hehtaariin asti (Hansson 2005). Puustinen (2001 ja 2007) korostaa kosteikkojen merkitystä linnuille. Varsinkin vesilinnut hyötyvät kosteikoista ja tyypillisiä lajeja kosteikoilla ovat sinisorsa, tavi ja telkkä (Puustinen 2007). Kosteikkojen vaikutus vesilinnustoon vaihtelee kohteesta riippuen, mutta karkeiden arvioiden mukaan maatalousympäristössä pesii huomattava määrä vesilintuja (Tiainen 2010). Erityisympäristötuella perustettujen kosteikkojen vaikutus voi olla kuitenkin vähäinen, sillä vesilintuja laskettiin maatalousympäristössä huomioiden läpivirtaavat joet, ojat ja kosteikkoaltaat. Altailla havaittiin vain 13,5 % neljästä yleisimmästä vesilinnusta: tavi, haapana, sinisorsa ja telkkä. Muita kosteikosta hyötyviä lintuja ovat lokit ja kahlaajat (Puustinen 2007). Kahlaajille avoin ja matala ranta ovat tärkeitä. Muuttolinnuille kosteikot voivat toimia myös merkittävinä levähdyspaikkoina. Vedessä lisääntyville matelijoille kosteikot ja maatalousmaiseman metsiköt parantavat selviytymismahdollisuuksia (Piha 2006). Sammakon (Rana temporaria) esiintyminen Etelä- Suomen maatalousympäristössä riippuu alueen lampien ja ojien määrästä. Gotlannissa matelijoiden laji- ja yksilömäärään vaikutti enemmän lampien ominaisuudet kuin ympäröivä maisema. Matelijat suosivat syviä ja pieniä lampia, joissa oli vähän kasvillisuutta. Maatalouden vesiensuojelua varten perustetut kosteikot ovat sopivia elinympäristöjä matelijoille, mutta Piha nostaa esille vedessä olevat haitalliset torjunta-ainejäämät. Ne vähentävät yksilöiden todennäköisyyttä selvitä, siksi hänen mielestään kosteikkojen vedenlaatua tulisikin parantaa rakentamalla leveitä suojavyöhykkeitä. Kasvillisuuden monimuotoisuudesta rakennetuilla kosteikoilla tiedetään hyvin vähän. Enemmän on tutkittu kasvillisuuden merkitystä ravinteiden pidättäjänä (Koskiaho 2003, Hansson 2005). Kosteikon kasvillisuutta selvitettäessä huomio on keskittynyt kosteikkoaltaan kasveihin. Rakennettu kosteikko koostuu kuitenkin myös kuivanmaan reunavyöhykkeistä ja törmistä. POKE:n mallikosteikoilla aiotaan seurata koko rakennetun kosteikon kasvillisuuden monimuotoisuutta. Mahdollista olisi myös selvittää hoitoniittojen vaikutuksia ja tarkentaa käsitystä kasvillisuuden merkityksestä kosteikon toiminnalle. 2.1 Kosteikkojen kasvillisuus Kosteikkokasvillisuudeksi ymmärretään altaassa kasvavat kasvit ja aivan rantaviivan tuntumassa oleva kasvusto (Taulukko 1.). Suomen olosuhteissa kasveilla on hyvin pieni vaikutus ravinteiden pidättymiseen kosteikossa (Koskiaho 2003). Tämä johtuu maatalouden ravinnepäästöjen sijoittumisesta tulvahuippuihin keväällä ja syksyllä, jolloin kasvien kasvukausi on jo ohi. Veden viipymä ajalla onkin suurin merkitys kosteikon toiminnalle, jolloin ravinteet pidättyvät pääasiallisesti sedimentaation kautta. Kasveilla on epäsuorasti vaikutusta kosteikon toimintaan ne vähentävät virtaamaa ja eroosiota (Brix 1997). 2

Taulukko1 Kosteikkokasvillisuutta (lähde: Puustinen 2007) Tieteellinen nimi Suomalainen nimi Rehevyystaso Kasvusyvyys (cm) Nimi: kasvusyvyys cm Alisma plantago aquatica 0 25 ratamosarpio Schoenoplectus lacustris 10 50 järvikaisla Typha latifolia 0 50 leveäosmankäämi Phragmites australis järviruoko 0 120 Ceratophyllum demersum 20 100 karvalehti Potamogeton perfoliatus 30 100 ahvenvita Potamogeton natans 30 100 uistinvita Butomus umbellatus 20 120 sarjarimpi Nuphar lutea 25 150 ulpukka Nymphaea alba 25 150 lumme Iris pseudacorus +10 10 kurjenmiekka Lythrum salicaria +30 10 rantakukka Lysimachia vulgaris +40 10 ranta-alpi Juncus conglomeratus +50 5 keräpäävihvilä Carex sp. +40 25 sarat Calla palustris +10 10 vehka Ranunculus lingua +30 5 jokileinikki Eleocharis mamillata +5 10 mutaluikka Sedimentaation lisäksi ravinteita pidättyy kosteikkoon fosforin sitoutumisella kemiallisesti maahiukkasiin ja typen denitrifikaatiolla (Puustinen 2007). Denitrifikaatiossa mikrobitoiminta muuttaa typen kaasuksi, joka poistuu ilmakehään. Kosteikon kasvillisuus toimii kasvualustana mikrobeille (Brix 1997). Korkea kasvusto, jonka biomassa on suuri lisää kosteikon kykyä poistaa typpeä (Weisner 2010). Samalla se vähentää kosteikon kasvien lajimäärää kilpailulla ja lisää fosforin huuhtoutumista kosteikosta (Thiere 2009). Fosforin sitoutuminen sedimenttiin tapahtuu hapellisissa olosuhteissa, jossa vedessä on enemmän fosforia kuin sedimentissä (Puustinen 2007). Kasvillisuuden hajoaminen kasvukauden lopuksi kuluttaa happea ja pohjasedimentti muuttuu hapettomaksi, jolloin fosfori vapautuu takaisin veteen. Kasvukautensa aikana kasvit kuitenkin lisäävät juuristonsa avulla hapen määrää pohjasedimentissä (Brix 1997). On myös mahdollista, että kasvit lisäävät fosforin määrää kosteikossa ottamalla sitä juuristollaan pohjasedimentin alta raakamaasta, joka selittäsi leveäosmankäämi kasvuston pohjasedimentin korkeita 3

fosforipitoisuuksia (Johannesson 2011). Raakamaasta otettu fosfori päätyy sedimenttiin kasvukauden jälkeen kasvuston maatuessa. Hoitoniitot vähentävät fosforin vapautumisen riskiä ja poistavat fosforia kasvillisuuden mukana. Niitto vähentää myös kilpailua, joka lisää kasvilajiston monimuotoisuutta (Weisner 2010). Polveileva rantaviiva ja kosteikon ikä lisäävät myös kasvien lajimäärää (Hansson 2005). 3. Lähtötilanne ennen mallikosteikon rakentamista Alueet, joille kaksiosainen mallikosteikko rakennetaan, sijaitsevat lähellä Summasjärven rantaa ja niiden käyttöhistoria on hyvin samanlainen (Kuva 1.). Taustatiedot alueista perustuvat POKE:n apulaistilanhoitaja Hannu Korhosen hyvään paikallistuntemukseen (Henkilökohtainen tiedonanto 6.7.2011). Pohjoisella kosteikolla on kolme kasvillisuuden päätyyppiä, jotka ovat seurausta alueen erilaisesta käyttöhistoriasta. Lähellä pellon reunaa oleva joutomaa on ollut viljelykäytössä edellisen kerran yli 20 vuotta sitten. Toinen kasvillisuustyyppi on viimeksi 1990-luvun alussa ojitettu rantametsä, joka on saanut kehittyä luontaisesti. Rantametsää on järvenrannassa sekä vyöhykkeenä joutomaan reunassa. Kolmas kasvillisuustyyppi on alueen keskellä sijaitseva luhtainen suo, joka on luultavasti syntynyt, kun alueelta on ajettu mutaa pelloille. Eteläinen kosteikkoalue on suurimmaksi osaksi suunniteltu koulun omistamalle maalle, mutta lähellä rantaa on kaistale vesijättömaata, jonka omistaa Saarijärven osakaskunta. Alueella on yksi vallitseva kasvillisuustyyppi, joka on 1990-luvun alussa ojitettu ja rauduskoivulle istutettu rantametsä. Myös eteläiseltä kosteikkoalueelta on ajettu mutaa pelloille, mutta kuopat ovat muuttuneet pieniksi lammiksi. Kuva 1. Kartta kaksiosaisen mallikosteikon sijainnista Tarvaalassa Saarijärvellä. 4

3.1 Kasvillisuuskartoituksen menetelmät ja tulokset Mallikosteikon kasvillisuuden lähtötilanteen kartoitus on toteutettu kasviruuduilla, joista on arvioitu lajien prosentuaalisia peittävyyksiä. Eteläiselle ja pohjoiselle kosteikolle on satunnaisesti valittu 24 koealapistettä, joista alueiden vaikeakulkuisuuden takia jouduttiin hieman joustamaan ja koeala tehtiin lähimpään mahdolliseen paikkaan. Lisäksi alueilla tehtiin tunnin kestänyt aikarajoitteinen etsintä, jossa täydennettiin lajilistaa. Kartoituksen toteutti Jyväskylän yliopiston ekologian opiskelijat Noora Vartija ja Asta Vaso sekä POKE:n opiskelija Anu Vitala. Pohjoisella kosteikolla kasvillisuus jakaantui neljään erilaiseen kasvillisuustyyppiin, joista suurin oli ojien halkoma rantametsä, jossa pääpuulajeina olivat koivu ja paju. Mielenkiintoisin oli luhtainen suo (Kuva 5), lähellä pellon reunaa oli joutomaata. Yksi koeruutu osui kosteikkopainanteeseen, joka on jätetty pois tuloksista, koska ainoastaan yksi ruutu ei anna edustavaa kuvaa kasvillisuudesta. Eteläisellä alueella koealat sijaitsivat kahdella kasvillisuustyypillä; rauduskoivulle istutetussa rantametsässä ja kosteikkopainanteissa. Kasvillisuuden peittävyys koeruuduilla vaihteli suuresti (Kuva 2.). Kasvillisuustyyppien yleisimmät lajit on esitetty taulukossa 2. % 100,0 80,0 60,0 40,0 Kasvillisuuden peittävyys Pohjoinen kosteikko RANTAMETSÄ Pohjoinen kosteikko LUHTAINEN SUO Pohjoinen kosteikko JOUTOMAA 20,0 0,0 koeruutujen kasvillisuuden peittävyyden keskiarvo Eteläinen kosteikko RANTAMETSÄ Eteläinen kosteikko KOSTEIKKO Kuva 2. Lähtötilanteen kasvien yhteenlasketun peittävyyden keskiarvot ja keskihajonnat eri kasvillisuustyypeillä. Taulukko 2. Lähtötilanteen kasvillisuustyyppien yleisimmät lajit peittävyysjärjestyksessä. Mukana lajit, joiden peittävyys oli vähintään 1 %. Pohjoinen kosteikko RANTAMETSÄ Pohjoinen kosteikko LUHTAINEN SUO Pohjoinen kosteikko JOUTOMAA 5 Eteläinen kosteikko RANTAMETSÄ Eteläinen kosteikko KOSTEIKKO viitakastikka kurjenjalka ruokohelpi mesiangervo luhtasara jokapaikansara kiiltopaju viitakastikka vadelma rauduskoivu paju sp. pullosara / luhtasara terttualpi nokkonen viiltosara nokkonen jouhisara nokkonen mesimarja kurjenjalka terttualpi viiltosara terttuselja kastikka sp. rantamatara metsäalvejuuri terttualpi suoputki metsäalvejuuri terttualpi kastikka sp. vehka rönsyleinikki rönsyleinikki rönsyleinikki korpipaatsama mustaherukka suokorte korpipaatsama vaivero luhtalemmikki viitakastikka rantamatara rantamatara kurjenjalka metsäkorte ranta-alpi vehka kurjenjalka

Pohjoisella ja eteläisellä alueella oli yhteensä 86 putkilokasvilajia, joista neljä oli tunnistettu sukutasolle (Kuva 3.). Molemmilta alueilta löydettiin kasviruuduilla yli 70 % alueen lajeista. Eteläisellä alueella oli enemmän lajeja, vaikka siellä oli vain kaksi kasvillisuustyyppiä. Putkilokasvien lajimäärä 80 70 60 50 Aikarajoitteinen etsintä ; 18 Aikarajoitteinen etsintä ; 16 lajia 40 30 20 10 0 Kasviruudut; 45 Pohjoinen alue Kasviruudut; 54 Eteläinen alue Kuva 3. Kasvien lajimäärät eri alueilla. 3.2 Linnustohavainnot alueelta Keski-Suomen lintutieteellisellä yhdistyksellä on alueelta linnusto havaintoja. Yleensä yhdistys on suhtautunut positiivisesti opinnäytetyön tekijöihin ja luovuttanut heille aineistoa ilman korvausta. Me saimme käyttöömme paikallisen lintuharrastajan Hannu Tammelin aineiston, jonka mukaan Summasjärvellä on havaittu vesilintuja, kuten uivelo, telkkä, tavi, jouhisorsa ja sinisorsa. Alueiden lähistöllä on ollut muuttomatkalla pysähtyneitä kurkia, kuoveja, töyhtöhyyppiä ja kyyhkyjä. Kahlaajista alueella on havaittu myös liro ja punajalkaviklo. 4. Luonnon monimuotoisuuden seurantasuunnitelma Pohjoisen Keski-Suomen oppimiskeskuksen mallikosteikon luonnon monimuotoisuuden seurantaohjelmaan valittiin kasvit ja linnut. Kasvillisuuden muutosta seurataan vuosittain oppilaitoksen kurssien yhteydessä. Lintujen osalta luotetaan paikallisiin harrastajiin, jotka vievät omat lintuhavaintonsa Bird Life:n Tiira tietokantaan. Ongelmana on, että satunnaisilla havainnoilla ei saada kovin luotettavaa kuvaa kosteikon vaikutuksesta linnustoon. Ohjeita tarkempien lintukartoitusten tekemiseen löytyy, joista muutamia maataloudenlinnustoa tutkittaessa käytettyjä esitellään kappaleessa linnustoseuranta. Kasvillisuuden monivuotista seurantaa suunnitellessa parhaimmaksi ratkaisuksi muodostuivat pysyvät kasviruudut. Toisena vaihtoehtona olivat linjat. Yleensä ranta- ja vesikasvillisuutta inventoidaan linjoina, mutta molemmat menetelmät perustuvat vakioituun koealueeseen (Mikkola- Roos 2004). Pysyvien koealojen tarkoituksena on vähentää ympäristön vaihtelun merkitystä, jolloin jäljelle jäänyt vaihtelu on ajasta riippuvaa (Sutherland 2006). Kasviruudut ovat 1 m 2 :n suuruisia ja 6

niistä arvioidaan silmämääräisesti lajien prosentuaalisia peittävyyksiä. Linjoista olisi myös arvioitu peittävyyksiä, mutta se olisi ollut vaikeampaa. Seurannan haaste on kalibroida vuosittain vaihtuvien opiskelijoiden arviointisilmä edes suurin piirtein samanlaiseksi. Kasviruutujen inventoinnin ajankohdan pitäisi vuosittain olla sama, jolloin kesän ajankohta ei vaikuta tuloksiin. Ongelmallisimpia kysymyksiä kasvillisuuden seurantasuunnitelmassa ovat ruutujen lukumäärät. Ei ole olemassa yksinkertaista ohjetta riittävästä määrästä ruutuja. Lisäksi perustetun kosteikon kasvillisuus jakautuu kolmeen tai kahteen erilaiseen ositteeseen. Kosteikkokasvillisuutta esiintyy allasosassa, jossa on vettä suurimman osan vuodesta ja toinen kasvillisuustyyppi on tulva-alue, jonne vesi nousee vain virtaama huippuina (Puustinen ym. 2007). Kolmantena kasvupaikkana ovat penkereet, joita suunnitelman mukaan rakennetaan eteläiseen kosteikkoon noin 90 m ja pohjoiseen kosteikkoon noin 410 m (Korhonen 2010). Asian yksinkertaistamiseksi voi olla paras jakaa rakennettu kosteikko kahteen ositteeseen. Suurimman osan vuotta kuivilla oleviin alueisiin, johon kuuluvat tulva-alueet ja rantapenkereet, sekä kosteikkoaltaaseen. Perinnebiotooppien valtakunnallisessa seuranta-ohjelmassa käytetään 15 kasvillisuusruutua kohteella (Raatikainen 2009). Tämä on hyvä lähtökohta, mutta mallikosteikkojen kasviruutujen lukumäärää mietittäessä tulee ottaa huomioon ositteiden lisäksi hoitoniitot. Niitolla pyritään lisäämään kasvillisuuden monimuotoisuutta (Puustinen ym. 2007 ). Hoidon vaikutusta voidaan tutkia, kun puolet ositteen kasvillisuusruuduista kuuluu niitettyyn alueeseen ja loput ovat luonnontilaisia (Taulukko 3.). Jos ositteessa on 16 kasvillisuusruutua ja puolet niistä hoidon piirissä, on kahdella mallikosteikolla yhteensä 64 kasvillisuusruutua. Lopullinen kasviruutujen määrä riippuu oppilaitoksen kurssien resursseista. Perusperiaatteena on hyvä pitää mielessä, että eteläisellä ja pohjoisella kosteikolla tulisi olla yhtä monta kasvillisuusruutua. Ositteiden kasvillisuusruutujen lukumäärä kannattaisi pitää myös samana. Tämä helpottaa alueiden vertailua toisiinsa, kun otanta on sama (Sutherland 2006). Taulukko 3. Hoitoniiton vaikutusta kasvillisuuteen pystyy seuraamaan, kun puolet ositteen kasviruuduista on mukana niitossa. Kasvupaikka (ositteet) Eteläinen kosteikko, kasviruutujen lkm. Pohjoinen kosteikko, kasviruutujen lkm. kosteikko allas 12 16 12 16 rantapenger ja tulva-alue 12 16 12 16 yhteensä: 24 32 24 32 Ensimmäisenä vuonna pysyviä kasviruutuja perustettaessa kannattaa kiinnittää huomiota satunnaistamiseen. Kasviruutujen sijainnin pitää olla ositteen sisällä satunnainen. Liitteessä 1 on mukana satunnaisia koealojen gps-koordinaatteja, joita käytettiin lähtötilanteen kasvillisuusselvityksessä. Hahmotelkaa kartalle ositteet ja arpokaa tarvittava määrä koealapisteitä. Satunnaistamisen perusidea on, että jokaisella on yhtä suuri todennäköisyys tulla valituksi. 4.1 Kasviruutujen tekeminen Pysyvien kasviruutujen merkitseminen maastoon kannattaa tehdä huolella. Kuivalla maalla merkintä voidaan tehdä pysyvillä kulmatolpilla. Kosteikkoaltaassa voi olla parasta luottaa etäisyyteen ja kompassisuuntaan perustuvaan sijaintiin. Käyttämällä satunnaistettuja gps-pisteitä 7

poistetaan mahdollisimman paljon tekijän valinnan vaikutusta kasviruudun sijaintiin. Jokaiselle koealalle annetaan yksilöllinen numero, joka merkitään myös kuivanmaan kulmatolppiin. Muoviputkesta tussi häviää muutamassa vuodessa, mutta alumiiniin pakotetut numerot säilyvät. Koealojen sijainnin arkistointi on erittäin tärkeää, jotta ne pystytään paikallistamaan myös myöhemmin. Kasviruuduista kannattaa piirtää kartta. Maastoon merkitään kiinnekohtia, joista pystytään suunnan ja etäisyyden perusteella löytämään kasviruudut. Jokaisesta ruudusta tehdään tarkempi piirros, johon on merkitty kolme maamerkkiä ja kompassisuunta sekä etäisyys niihin. Lopputulos on, että maastossa on sinne pysyvästi merkittyjä ruutuja ja kiintopisteitä. Kosteikkoaltaan ruudut löytyvät kiintopisteiden avulla. Neliömetrin kasviruuduista arvioidaan lajien peittävyyksiä prosentteina (Kuva 4.). Kasvillisuus arvioidaan neljässä eri luokassa pensaat, kenttäkerros, pohjakerros ja vesikasvillisuus. Lisäksi paljaalle kivennäismaalle arvioidaan prosenttiosuus. Suurin paino arvo on kenttäkerroksen kasvillisuudella, johon kuuluvat kaikki ruohovartiset kasvit. Pohjakerroksen sammalia kannattaa katsoa taitojen mukaan. Kosteikkoaltaassa esiintyvistä vesikasveista on mahdollista arvioida peittävyyksiä matalassa vedessä, vaikka yleensä tarkastellaan runsauksia (Mikkola-Roos 2004). Peittävyyksiä tarkastellaan ylhäältä päin ja arvioidaan silmämääräisesti ruudun lajikohtaisia prosenttiosuuksia. Arvioinnissa käytetään jatkuvaa prosenttiasteikkoa 0,1-100 %, niin että yksittäiset lajit saavat todellisuutta suuremman peittävyyden. Lajilla voi olla vain yksi tai muutama yksilö ruudulla, jolloin peittävyys on pienempi kuin 0,1 %, mutta jokaiselle kasville annetaan peittävyys. Silloin pystytään laskemaan kokonaislajimäärä. Tämä tarkoittaa sitä, että ruudun yhteenlaskettu peittävyys voi olla yli 100 %. Yksi laji voi olla peittänyt ruudun täydellisesti, mutta myös sen alla kasvavalle yksittäiselle heinälle annetaan peittävyys, joskin 0,1 %. Tällöin luonnollisesti lopputulos on yli sata prosenttia. Kuva 4. Kasvit peittävät 37 % ruudusta (lähde: Bråkenhelm 1995). Kasvin syntypisteen tulee olla ruudun sisällä ja reunojen ulkopuolelle menevät osat jätetään arvioimatta. Kerroksellinen kasvillisuus vaikeuttaa peittävyyksien arviointia. Inventoija siirtyy helposti arvioimaan peittävyyksien sijasta biomassaa, kun lehdet ovat lomittain. Tarkoituksena olisi kuitenkin pystyä sanomaan harsuistakin lehdistä prosentuaalisia peittävyyksiä. Käytännön ohjeena 8

on että 5x5 cm on 0,25 % ja 10x10 cm eli kämmenen kokoinen alue on 1 %. Ensin listataan ruudulla esiintyvät lajit, aloittaen peittävimmästä ja edeten yksittäisiin yksilöihin. Sen jälkeen arvioidaan peittävyydet. 4.3 Maiseman muutoksen seuraaminen valokuvaamalla Kasvillisuuden muutoksen vaikutusta maisemaan voidaan seurata valokuvaamalla. Panoraama kuvia otetaan vuodesta toiseen samasta pisteestä, jolloin maiseman muutosta voidaan seurata (Heikkilä 2010). Visuaalista maiseman seurantaa on käytetty mm. perinnebiotoopeilla. 4.2 Linnustoseuranta Kosteikolla on aikaisemmin seurattu muuttomatkalla pysähtyviä lajeja, pesiviä ja siellä vierailevia lajeja (Puustinen 2001). Lisäksi vesilintujen pesimistä on selvitetty (Tiainen 2010). Maatalousalueiden linnustoa selvitettäessä on menetelmänä käytetty reviirien laskentaa sekä kiertoja pistelaskennan yhdistelmää (Raatikainen 2009). Reviirikartoitusmenetelmässä alueella vieraillaan viitenä aamuna touko- kesäkuussa. Alueelta havainnoidaan lintujen reviiri käyttäytymistä. Lintuhavaintojen sijainti merkitään kartalle ja maastokauden loputtua viiden laskenta kerran karttoja verrataan toisiinsa. Käyttäytymismerkintöjen perusteella määritetään todennäköiset reviirit. Kierto- ja pistelaskennalla on selvitetty pesiviä ranta- ja vesilintuja sekä muuttolintuja (Mikkola- Roos 2004). Menetelmä perustuu rantoja kiertävään laskenta reittiin ja havainnointi pisteisiin. Pesiviä lintuja havainnoidaan vähintään kolme kertaa. Muuttolinnuista lasketaan ainoastaan alueella levähtävät lajit sekä tulomuuton ja lähtömuuton yhteydessä. Laskentakertoja on muuttoa kohti noin 20. 5. Johtopäätökset Maatalouden monivaikutteisten kosteikkojen monimuotoisuuden lisääminen perustuu erilaisten elinympäristöjen määrän kasvamiseen yksitoikkoisessa peltomaisemassa. Tällä hetkellä monimuotoisimmiksi ajatellaan isot ja rantaviivaltaan polveilevat kosteikot (Hansson 2005 ja Puustinen 2007). Sudenkorentojen ja sammakkoeläinten kohdalla kosteikon ei kuitenkaan tarvitse olla suuri (Heikkilä 2010 ja Piha 2006). Alueellisesti tarkasteltuna erilaiset kosteikot lisäävät yhdessä monimuotoisuutta (Thiere 2009). Aikaisempi tutkimus on tehty Etelä-Suomessa ja Etelä- Ruotsissa, jossa maatalousmaisemaa hallitsevat pellot ja joet. Keskisuomalainen maalaismaisema järvineen on hyvin erilainen, joten kosteikkojen vaikutusta monimuotoisuuteen on syytä tarkastella kokonaan uudessa ympäristössä. Tämä työ oli kaksiosainen koostuen kasvillisuuskartoituksesta ja monimuotoisuuden seurantasuunnitelman tekemisestä. Monimuotoisuus on yksinkertaistettuna ymmärretty mahdollisimman suurenki lajimääräksi. Tarkoituksen mukaista olisi kuitenkin vain kotoperäisen lajiston hyötyminen: mm. kasvillisuutta voidaan lisätä vastaperustettuun kosteikkoon lähialueen ojienpientareiden ja järven rannan kasveilla. Kasvien lisääminen siemenistä ja istuttamalla onnistuu, mutta kosteikon kasvillisuus muodostuu nopeasti myös luontaisesti (Puustinen 2001). Kasvillisuuskartoituksessa alueille kuljettaessa löydettiin ojasta ratamosarpiota ja järvenrannasta järviruokoa sekä osmankäämiä, joita voidaan lisätä kosteikkoon.. 9

Kasvillisuuskartoituksen tuloksista merkittävin oli pohjoiselta kosteikkoalueelta löytynyt luhtainen suo (Kuva 5.). Kosteikkosuunnitelmassa osaksi suoaluetta on suunniteltu kaivettavaksi syvänne. Suon säilyttämistä kannattaa kuitenkin harkita, koska se toimii luontaisena suodattimena, jos vesi saadaan ohjattua niin, ettei se mene suoraan pintavalunta järveen. Mielenkiintoista olisi seurata kosteikon perustamisen jälkeen sen vaikutusta suon kasvillisuuteen. Ylipäätänsä seurantasuunnitelman toteuttamismahdollisuudet riippuvat POKE:n resursseista. Pitkäaikaiseen seurantaan kannattaa valita vain osa alueista ja ohjata opiskelijoita tekemään opinnäyte ja lopputöitä kosteikosta. Mahdollisia aiheita on monia, joista muutamana esimerkkinä: maiseman muutoksen seuraaminen valokuvaamalla, kasvillisuuden muutoksen seuraaminen, hoitoniittojen vaikutus ja suunnittelu, erilaisten diversiteetti indeksien laskeminen. Toivottavasti tulevaisuudessa riittää resursseja seurata edes jotain osaa kosteikon muuttuessa. Kuva 5. Pohjoiselle alueelle suunniteltu kosteikko on rajattu vihreällä ja punaisella isoimmat kaivettavat syvänteet. Oranssilla on rajattu ja väritetty alue on luhtainen suo. 10

Lähteet: Brix, H. 1997. Do macrophytes play a role in constructed wetlands? Wat. Sci. Tech. 35,5: 11-17 s. Bråkenhielm, S., & Qinghong, L. 1995. Comparison of field methods in vegetation monitoring Water, Air, & Soil Pollution 79:75-87 Hansson, L-A., Brönmark, C., Nilsson, PA. & Åbjörnsson K. 2005 Conflicting demands on wetland ecosystem services: nutrient retention, biodiversity or both? Freshwater Biology 50: 705 714 s. Heikkilä, S. 2010. Maatalouden monivaikutteisten kosteikkojen merkitys luonnon monimuotoisuudelle esimerkkinä sudenkorennot. Pro gradu -työ, Helsingin yliopisto. Heikkilä, T. 2010. Ympäristötuen merkitys visuaaliselle maisemalle. Teoksessa: Aakkula, J., Manninen T., & Nurro M. (toim). Maatalouden ympäristötuenvaikuttavuuden seurantatutkimus (MYTVAS 3) Väliraportti. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 1/2010. Vammala. 75-76 s. Korhonen J. 2010, Kosteikkosuunnitelma: Saarijärvi, Pohjoisen Keski-Suomen oppimiskeskus, Tarvaala (Luonnos) Koskiaho, J., Ekholm, P. Räty, M. Riihimäki J. & Puustinen, M. 2003. Retaining agricultural nutrients in constructed wetlands experiences under boreal conditions. EcologicalEngineering 20: 89 103. Mikkola-Roos, M. &Niikonen, T. (toim.) 2005. Kosteikkojen kunnostuksen ja hoidon parhaat käyvtännöt kuudella Life-kohteella Suomessa. Life CO-OP hankkeen tulokset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 149. 120s. Piha, H. 2006: Impacts of agriculture on amphibians at multiple scales. Väitöskirja, Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Helsingin yliopisto Puustinen, M., Koskiaho, J., Gran, V., Jormola, J., Maijala, T., Mikkola-Roos, M., Puumala, M., Riihimäki, J., Räty, M. & Sammalkorpi, I. 2001. Maatalouden vesiensuojelukosteikot VESIKOT-projektin loppuraportti. Suomen ympäristö 499. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 61 s. Puustinen, M., Koskiaho, J., Jormola, J., Järvenpää, L., Karhunen, A., Mikkola-Roos, M., Pitkänen, J., Riihimäki, J., Svensberg, M. & Vikberg, P. 2007. Maatalouden monivaikutteisten kosteikkojen suunnittelu ja mitoitus. Suomen ympäristö 21. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 77 s. Raatikainen K. (toim.) 2009. Perinnebiotooppien seurantaohje. Metsähallituksen luonnosuojelujulkaisuja. Sarja B 117. 109 s. Shuterland, W.J. 2006. Ecological Census Techniques a handbook. Cambridge University Pres. UK. Cambridge Tiainen, J., Pitkänen, J., Rintala, J. & Seimola, T. 2010. Maatalousympäristön kosteikkojen merkitys vesilinnustolle. Teoksessa: Aakkula, J., Manninen T., & Nurro M. (toim). Maatalouden ympäristötuen vaikuttavuuden seurantatutkimus (MYTVAS 3) Väliraportti. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 1/2010. Vammala. 90-94 s. Thiere, G., Milenkovski, S., Lindgren, P.-E., Sahlén, G., Berglund,O. & Weisner, S. 2009. Wetland creation in argiculturallandscapes: Biodiversity benefits on local and regional scales. Biological Conservation 142: 964 973. 11

Thiere, G. 2009. Biodiversity and ecosystem functioning in created agricultural wetlands. Väitöskija, Ekologian laitos, Lundin yliopisto Weisner S.E.B. & Thiere G. Effects of vegetation states on biodiversity and nitrogen retention in surfaceflow wetlands. Freshwater Biology 55, 387-396. Johannesson, K.M., Andersson, J.L. & Tonderski, K.S. 2011. Efficiency of constructed wetland for retention of sediment-associated phosphorus. Hydrobiologia 666, s. Kartat: paikkatietoikkuna Liitteet: Liite 1. Satunnaispisteet ja kartat Liite 2. Kasvillisuuskartoituksen data Liite 1 Eteläinen Kosteikko Kasviruudut Pohjoinen Itä 1. 6952810 3413682 2. 6952814 3413704 3. 6952792 3413758 4. 6952793 3413778 5. 6952779 3413672 6. 6952778 3413707 7. 6952777 3413737 8. 6952779 3413782 9. 6952783 3413816 10. 6952765 3413665 11. 6952766 3413759 12. 6952755 3413663 13. 6952764 3413756 14. 6952762 3413767 15. 6952757 3413795 16. 6952760 3413826 17. 6952743 3413680 18. 6952749 3413718 19. 6952742 3413772 20. 6952728 3413687 21. 6952727 3413781 22. 6952730 3413809 23. 6952728 3413825 24. 6952728 3413854 25. 6952713 3413705 26. 6952715 3413727 27. 6952717 3413753 28. 6952720 3413827 29. 6952700 3413727 30. 6952694 3413834 Lisäpisteet 1. 6952807 3413744 2. 6952794 3413731 3. 6952771 3413789 4. 6952770 3413692 5. 6952753 3413694 6. 6952727 3413717 7. 6952738 3413762 8. 6952713 3413757 9. 6952701 3413747 10. 6952727 3413852 Pohjoinen Kosteikko Kasviruudut Pohjoinen Itä 1. 6953241 3413726 2. 6953212 3413715 3. 6953217 3413765 4. 6953173 3413739 5. 6953219 3413788 6. 6953199 3413818 7. 6953180 3413756 8. 6953176 3413778 12

9. 6953170 3413811 10. 6953175 3413842 11. 6953155 3413797 12. 6953146 3413837 13. 6953131 3413803 14. 6953121 3413757 15. 6953115 3413775 16. 6953117 3413836 17. 6953121 3413846 18. 6953156 3413770 19. 6953154 3413817 20. 6953116 3413781 21. 6953095 3413762 22. 6953058 3413764 23. 6953108 3413783 24. 6953072 3413736 25. 6953058 3413741 26. 6953050 3413760 27. 6953036 3413722 28. 6953030 3413699 29. 6953018 3413722 30. 6953000 3413718 Lisäruudut 1. 6953194 3413722 2. 6953191 3413761 3. 6953169 3413792 4. 6953164 3413838 5. 6953129 3413840 6. 6953135 3413780 7. 6953106 3413820 8. 6953072 3413762 9. 6953056 3413749 10. 6953027 3413729 2

1

1

Liite 2 Pohjoinen Kosteikko nro koordinaatit kasvillisuustyyppi tehty pvm klo min inventoijat 1 6953231:3413740 rantametsä, pellon reuna 28.6.2011 18 NooraAsta 2 6953217:3413765 kosteikko 28.6.2011 3 NooraAsta 3 6953210:3413786 rantametsä 28.6.2011 2 NooraAsta 4 6953194:3413825 suo 28.6.2011 13 NooraAsta 5 6953187:3413816 suo 28.6.2011 12 NooraAsta 6 6953179:3413802 suo 28.6.2011 6 NooraAsta 7 6953176:3413812 suo 28.6.2011 3 NooraAsta 8 6953175:3413827 rantametsä 28.6.2011 21 NooraAsta 9 6953183:3413874 rantametsä/luhtaniitty 28.6.2011 17 NooraAsta 10 6953150:3413852 rantametsä 28.6.2011 28 NooraAsta 11 6953138:3413842 rantametsä 28.6.2011 3 NooraAsta 12 6953135:3413815 suo (reuna) 28.6.2011 8 NooraAsta 13 6953109:3413814 rantametsä 28.6.2011 6 NooraAsta 14 6953114:3413800 suo/kosteikko (ei sammalia) 28.6.2011 5 NooraAsta 15 6953162:3413786 rantametsä 28.6.2011 5 NooraAsta 16 6953157:3413792 rantametsä 28.6.2011 10 NooraAsta 17 6953212:3413715 "pelto" 28.6.2011 2 NooraAsta, opiskelijat 18 6953201:3413757 "pakettipelto" 28.6.2011 5 NooraAsta 19 6953169:3413778 rantametsä 28.6.2011 10 Noora 20 6953211:3413783 rantametsä, ojan reuna 28.6.2011 20 Noora 21 6953156:3413775 rantametsä 28.6.2011 7 Noora 22 6953041:3413717 pelto 28.6.2011 12 Noora 23 6953078:3413729 pelto 28.6.2011 9 Noora 24 6953009:3413718 pelto 28.6.2011 7 Noora 2

laji Pohjoinen Kosteikko koealat 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 heinä sp. 1 jokapaikansara 2 20 30 jouhisara 30 6 12 3 jouhivihvilä 0,1 järvikorte 0,1 karpalo 5 kastikka sp. 25 kiiltopaju 10 20 40 korpikastikka 3 korpiorvokki 1,5 1 korpipaatsama 20 4 kurjenjalka 35 11 23 37 70 8 1 3 5 6 luhtarölli 6 0,1 luhtasara 1 luhtavuohennokka 1 0,1 0,5 maitohorsma 2 1 7 mesiangervo 2 mesimarja 6 metsäalvejuuri 7 20 metsätähti 5 4 2 mutaluikka 0,1 myrkkykeiso 1 nokkonen 18 3 45 1 15 6 oravanmarja 1 paju sp. 7 40 pallosara 1 peltopillike 13 pitkäpääsara 7 polkusara 1 0,5 pullosara /luhtasara? 0,1 2 10 40 ranta-alpi 10 3 rantakukka 4 rantamatara 0,1 2 3 2 2 4 3 rauduskoivu 3 10 ruokohelpi 55 3 12 6 4 rönsyleinikki 25 suoputki 3 5 1 1 7 suohorsma 1 0,5 0,1 terttualpi 8 2 15 8 0,5 1 4 6 9 11 3 2 27 12 terttuselja 20 tähtimö sp., hyvin pieni 0,1 vaivero 7 vehka 17 2 20 viiltosara 17 10 viitakastikka 2 20 8 0,1 25 20 0,1 18 5 25 4 55 60 2

Eteläinen Kosteikko koordinaatit kasvillisuustyyppitehty pvm klo min inventoijat 1 6952700:3413727 rantametsä 27.6.2011 15 Noora 2 6952727:3413738 rantametsä 27.6.2011 16 Noora 3 6952715:3413727 rantametsä 27.6.2011 20 Noora 4 6952705:3413744 rantametsä 27.6.2011 20 Noora 5 6952735:3413681 rantametsä 27.6.2011 15 Noora 6 6952743:3413680 rantametsä 27.6.2011 15 Noora 7 6952755:3413663 rantametsä 27.6.2011 22 Noora 8 6952765:3413665 pellon reuna, rantametsä 27.6.2011 20 NooraAstaAnu 9 6952782:3413681 rantametsä 27.6.2011 10 NooraAstaAnu 10 6952778:3413707 rantametsä 27.6.2011 32 NooraAstaAnu 11 6952770:3413702 rantametsä 27.6.2011 8 NooraAstaAnu 12 6952801:3413728 rantametsä (+luhtaisuus) 27.6.2011 36 NooraAstaAnu 13 6952807:3413695 rantametsä 27.6.2011 15 NooraAstaAnu 14 6952781:3413688 ranta-/tulvametsä 27.6.2011 32 NooraAstaAnu 15 6952775:3413734 rantametsä 27.6.2011ei laitettu ylös 16 6952711:3413798 rantametsä 29.6.2011 30 NooraAnu 17 6952730:3413783 rantametsä 29.6.2011 25 NooraAnu 18 6952732:3413757 rantametsä 29.6.2011 5 NooraAnu 19 6952713:3413750 rantametsä, kosteikko29.6.2011 18 NooraAnu 20 6952791:3413790 rantametsä, kosteikko29.6.2011 12 Noora 21 6952788:3413779 rantametsä, kosteikko29.6.2011 8 NooraAnu 22 6952758:3413795 kosteikko 29.6.2011 3 NooraAnu 23 6952807:3413745 rantametsä 29.6.2011 17 NooraAnu 24 6952815:3413704 rantametsä 29.6.2011 20 NooraAnu 3

laji Eteläinen Kosteikko koealat 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 alpi sp. (ei voi enää varmistaa, ruudut 1-6 ja 13 alpit 3 ovat sp.tasolla!) haapa 3 harmaaleppä halk. 1 cm harmaaleppä 4 heinä sp. 0,1 heinä sp. pieni 1 heinä sp. hyvin pieni 0,1 heinä sp. 2 heinä sp. 0,5 heinä sp. 1 hieskoivu halk. 2 cm jokapaikansara 3 jouhivihvilä??? 2 jouhivihvilä 0,5 kastikka sp. 0,5 1 4 8 1 9 25 5 5 kiiltopaju halk.7,5 cm 3 koiranheisi 1 korpiorvokki 2 kurjenjalka 5 8 7 1 20 lehtohorsma 2 luhtalemmikki 25 6 3 1 1 0,1 luhtasara 2 14 20 5 2 luhtavuohennokka 3 luhtatähtimö 2 maitohorsma 2 mesiangervo 30 1 1 17 25 15 18 15 45 11 7 30 55 75 12 10 mesimarja 22 17 35 1 metsäalvejuuri 4 3 7 25 4 5 1 metsäkorte 5 1 6 4 0,1 15 metsäkurjenpolvi 18 metsätähti 0,5 mustaherukka 14 15 4 10 myrkkykeiso 4 nokkonen 25 40 1 1 3 5 2 11 6 nurmilauha 0,1 5 4 oravanmarja 0,1 paju sp. 1 paju; halava halk 1 cm peltokorte 2 0,1 10 2 0,1 2 pietaryrtti 5 polkusara 10 2 punaherukka 1 1 ranta-alpi 1 5 2 ranta-alpi/terttualpi 2 rantamatara 0,1 5 0,1 7 7 8 2 1 3 7 1 0,1 1 rauduskoivu halk. 6 cm 30 0,1 ruokohelpi 3 rönsyleinikki 27 5 12 1 1,5 7 rölli sp. 1 suokorte 0,5 3 3 suo-orvokki 0,1 suoputki 1 3 tammi (taimi 40 cm) 6 terttualpi 1 4 2 2 3 2 5 6 3 terttuselja 10 tähtimö sp. 0,1 vadelma 11 45 37 12 3 20 0,1 vehka 20 6 viiltosara 15 3 22 viitakastikka 3 1,5 2 2 virna sp. 0,1 0,1 laji (kuin herukka, tai mesiangervomainen, mutta ei haise, tätä pähkäiltiin Anun kanssa, ei mitään hajua 2 mikä voisi olla) 4