Kasvuohjelmatutkimus 2014

Kasvuohjelmatutkimus 2014 Viljasopimusten ennakkonäytetulokset Havaintokaistat Typpilannoituskoe Seinäjoella Kasvuohjelma koetuloksia Kotkaniemen tutkimusasemalta Juha Salopelto, Hankkija Oy juha.salopelto@agrimarket.fi p. 010 4027139 www.agrimarket.fi

2 1. Johdanto Olisiko lajikkeen vaihdon aika? Tiken tilaston mukaan kesällä 2014 Suomessa viljeltiin 133 eri ohralajiketta. Kärkikymmenikköön mahtuvat sellaiset vanhat lajikkeet kuin Voitto, Saana, Barke ja Vilde. Nämä kaikki lajikkeet ovat olleet jo pitkään myynnissä ja viljelyssä. Saanalla taitaa olla ikää yli 20 vuotta. Kasvinjalostus tuottaa koko ajan entistä satoisampia ja parempilaatuisia lajikkeita. Viime vuosina tahti on vain kiihtynyt. Nyt on aika tehdä hieman vertailua vanhan ja tulevan välillä. Oheinen vertailu ja laskelma on tehty vanhan Saanan ja Meliuksen välillä. Melius on ollut Hankkijan havaintokaistojen satoisin ohralajike. Sato kg /ha Sadon arvo /ha v 2 Kasvuaika pv Lako% RV % Saana 4648 595 90,0 26 12,2 Melius 6418 822 94,3 9 10,8 Vastaava vertailu mallasohrilla Barke vastaan Trekker. Barke on mallasohralajikkeiden yleisyyslistalla käytännössä jaetulla ykkössijalla. Sato kg /ha Sadon arvo /ha v 2 Kasvuaika pv Lako% RV % Barke 5228 826 94,1 14 12,3 Trekker 6200 980 95,5 14 10,9 Kuten taulukosta on luettavissa uudet lajikkeet ovat merkittävästi satoisampia kuin edeltäjänsä. Parannus on todettavissa myös sadon arvo-sarakkeesta. Uusien satoisten lajikkeiden ravinteet (N) riittävät sadon tuottoon, mutta valkuaisen muodostukseen niitä ei enää riitäkään. Kasvuohjelmakokeissa on etsitty näille uuden sukupolven lajikkeille sopiva lannoitus. Näistä kokeista on luettavissa, että uusille lajikkeille kuuluu totuttua suurempi lannoitus. Mikäli korjattuun lannoitukseen lisätään Kasvuohjelman mukainen kasvinsuojelu, päästään näillä uusilla lajikkeilla todella erilaisiin tuloksiin kuin tähän mennessä on totuttu. Saavutukset lajikkeiden jalostuksessa ovat olleet viime aikoina merkittävän positiiviset. Mutta minkä takia uuden lajikkeen sadon parannus ei ole näkynyt juurikaan maamme keskisatojen nousuna? Mihin on tämä kasvinjalostuksen hyöty hukattu? Kasvukaudet 2000-luvulla ovat mielestäni muuttuneet parempaan suuntaan. Onko maan rakenne, puutteellisen kierron ansiosta, mennyt huonompaan suuntaan? Kaipaisiko moni pelto lisäojitusta? Onko kalkitus jäänyt tekemättä? Pitäisikö pellon vuokrauksen pelisäännöt miettiä uudelleen? 46 % maamme pelloista on vuokralla.

3 1.2 Sisällysluettelo 1. Kasvuohjelma-tutkimus 2014, Juha Salopelto, Hankkija Oy sivu 1.1 Johdanto 2 1.2 Sisällysluettelo 3 1.3 Kasvukausi 2014 4 1.4 Vastaanotetun viljan laatu Agrimarketissa 5 2. Ohra 6 2.1 Mallasohra 6 2.2 Rehuohra 6 2.3 Viljelyn voimaperäisyys 7 3. Kevätvehnä 9 3.1 Lajikkeet 9 3.2 Kasvinsuojelu 9 3.3 Kevätvehnän viljelyn voimaperäisyys 10 4. Kaura 11 4.1 Lajikkeet 11 4.2 Kauran laatu alueittain 11 4.3 DON 12 5. Havaintokaistat 13 5.1 Yhteistulos 14 5.2 Halikko 16 5.3 Seinäjoki 18 5.4. Siilinjärvi 20 5.5. Elimäki 21 5.6. Loimaa 23 5.7. Vihti 25 5.8. Muokkausmenetelmien pitkäaikainen vaikutus 29 6. Luomu 30 7. Kasvuohjelmakokeet Kotkaniemessä 32 Anne Kerminen, Yara Suomi OY ja Juha Salopelto Hankkija Oy 7.1 Rehuohran Kasvuohjelma-tuloksia 33 7.2 Kauran Kasvuohjelma-tuloksia 35 7.3 Kevätvehnän Kasvuohjelma-tuloksia 36 7.4 Mallasohran Kasvuohjelma-tuloksia 38 8. Typpilannoituksen vaikutus sadon määrään ja laatuun, typen kotiuttamiseen sadossa ja 42-53 ravinteiden huuhtoutumiseen Martti Yli-Kleemola

4 1.3 Kasvukausi 2014 Lämpö Lämpösummaltaan kasvukausi 2014 oli pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpi. Lunta oli tavanomaista vähemmän ja se suli aikaisin. Kasvukausi alkoi koko viljaa tuottavassa Suomessa 17.4. Kylvöille päästiin etelässä heti kohta tämän jälkeen. Läntisessä Suomessa kylvötyöt saatiin tehtyä yhdessä jaksossa, ja sateet tulivat vasta kylvöjen jälkeen. Kaakkoisessa Suomessa ja Savossa sateet alkoivat samaan aikaan kuin kylvötkin. Esimerkiksi Lappeenrannassa toukokuussa satoi kolminkertainen sademäärä verrattuna normaalitilanteeseen. Viimeiset kylvöt venyivät pitkälle kesäkuun puolelle. Toukokuun ensimmäisellä viikolla alkoi kylmä sääjakso, jolloin lämpösummaa ei kertynyt yhtään koko maassa. Tämä hidasti viljan orastumista ja monin paikoin kului 3 viikkoa ennen kuin pelto alkoi vihertää uusilla orailla. Vastaavanlainen kylmä jakso koettiin juhannuksen tienoilla. Nämä kylmät jaksot edesauttoivat verkkolaikun ja pistelaikun lisääntymistä. Rikkaruohojen itämiselle säät olivat suotuisat eikä lehdelle muodostunut paksua vahakerrosta, joka olisi heikentänyt rikkakasviaineiden tehoa. Rikkaruohojen torjunnassa onnistuttiin hyvin. Kesän säät suosivat erityisesti rengaslaikun lisääntymistä ja sitä tavattiin totuttua enemmän ohrakasvustoissa. Lämpösummaa kertyi aivan eteläisellä rannikolla 1600 C, joka on 200 C enemmän kuin normaalisti. Vastaava ero oli Tampereella 160 C, Jalasjärvellä 130 C ja Kuopiossa 230 C. Yleinen Etelä- ja Keski-Suomen kasvukauden loppumisaika oli 14.10. Lämpösumma C Kuva 1. Lämpösumma Helsinki-Vantaalla ja sademäärä (mm) toukokuussa. Sade Vettä satoi länsirannikolla ja itä-suomessa eri määrät. Heinäkuun alkuun mennessä oli Lappeenrannan seudulla satanut 300 mm, kun länsirannikolla vastaava luku oli vain 100 mm. Viljan täyttymisjaksolla sadetta kertyi likimain saman verran eri puolilla Suomea.

5 Kuva 2. Kesän 2014 sadesumma Porissa, Lappeenrannassa ja Kauhavalla. Kuinka kuluneen kesän sää vaikutti viljan kehitykseen? Alkukesän viileys pidensi ohran vegetatiivista jaksoa (= jakso kylvöstä tähkälletuloon). Propino ohralla Halikon koekentällä kului tähän jaksoon 68 pv. Heinäkuun lämpimät päivät jouduttivat lajikkeen valmistumista ja sen täyttymisjaksoksi kirjattiin vain 36 päivää. Keskimääräisissä olosuhteissa nämä jaksot ovat olleet yhtä pitkät. Normaalia nopeampi täyttymisjakso vaikutti jyvän täyttymiseen niin, että kaikki jyvät eivät kehittyneet täyteen kokoonsa. Tämä näkyy huonontuneina lajittelu- ja seulontatuloksina. Tässä voi olla selitys paikallisiin puintihankaluuksiin, kun jyvät eivät irronnet normaalisti tähkylöistä. Lämpösummaa kertyi kuitenkin lyhyellä täyttymisjaksolla enemmän (627 astetta) kuin vegetatiivisella jaksolla. Kuva 3. Propinon kehitys Halikossa. 1.4 Vastaanotetun viljan laatu Agrimarketissa Ohran hehtolitrapainot olivat hieman alempia kuin edellisenä vuotena. Monella pellolla, missä kasvitaudit jäivät torjumatta, ne kurittivat kasvustoa siinä määrin, että pienten jyvien määrä viljassa lisääntyi. Valkuaisen määrä jäi alhaiseksi. Typpi riitti runsaan jyväsadon muodostumiseen ja valkuaisissakin päästiin kohtuulliselle tasolle. Toisaalta mallasohran valkuaiset eivät kohonneet liian korkealle.

6 Etenkin Länsi-Uudellamaalla pitkäaikaiset sateet alkoivat juuri puintien kynnyksellä, mikä aiheutti sakolukujen romahtamisen kevätvehnällä. Hehtolitran painoissa on hieman alenemaa edelliseen vuoteen, mutta kohtuullisella tasolla sekin. Valkuaista kevätvehnässä on ollut riittävästi myllärin tarpeisiin. Kaura on kasvi, joka vaatii muita kotoisia viljojamme enemmän vettä. Kun vettä satoi riittävästi koko kasvikautena, saatiin syksyllä puida painavaa kaurasatoa. Suurin kaurasadon laatua alentava asia oli pienten jyvien osuus. Keskimäärin alle 2 mm:n jyviä oli Agrimarketin vastaanottamasta kaurasta 9,5 %. Vastaanottoraja vientikauralla on 10 %. Kahden edellisen vuoden painajainen DON toksiinin määrä kaurassa on paremmalla tasolla kuin edellisinä vuosina. Taulukko 1. Agrimarketiin vastaanotetun viljan laatutiedot vuosilta 2003-2014. 2. Ohra 2.1 Mallasohra Parhaat satotulokset antoi Propino-lajike. Näytteitä lajikkeesta on kertynyt vähän, joten taulukon satotulos on viitteellinen. Tutkimuksen suurimmat jyvät löytyvät myös Propinosta. Lajikkeella tullaan jatkossa tekemään vientisopimuksia. Taulukko 2. Mallasohran sato- ja laatutiedot viljasopimuksilla. Lajitteluaste kertoo, kuinka paljon erikokoisia jyviä viljaerässä on. Lajittelu tehdään 2,8 ja 2,5 sekä 2,2 mm:n seuloilla. Lajitteluaste 1+2 sisältää jyvät, jotka ovat suurempia kuin 2,5 mm. Lajitteluaste 3 sisältää 2,2-2,5 mm:n jyvät ja lajitteluaste 4 alle 2,2 mm:n jyvät. 2.2 Rehuohra Ohran laatu Perinteisesti tilan viljalajike on valittu satoisuuden, laon- ja taudinkestävyyden sekä maaperä- ja olosuhdevaatimusten perusteella. Lajikkeen laatua tarkastellaan sekä hehtolitrapainon että valkuais- ja tärkkelysprosentin mukaan.

7 Monesti jyväsadon määrä on ollut hallitsevin lajikkeen valintaperuste. Viljatila arvostaa hehtaarisatoja ja mahdollisia laatulisiä. Rehuteollisuus taas arvottaa käyttämänsä viljan hehtolitrapainojen sekä valkuais- ja tärkkelysprosentin pohjalta. Karjatilalla viljalajikkeen arvoa on syytä laskea hehtolitrapainoa pidemmälle. Lajikkeen raakavalkuaissato on hyvä huomioida jyväsadon ohella. Suurilla tiloilla on monesti rajallinen vilja-ala, ja omilta pelloilta saadaan vain osa karjan tarvitsemasta viljasta. Rajalliselta peltoalalta on syytä ottaa mahdollisimman suuri arvosato. Tällaisessa kotieläintilan arvosadossa on mahdollisimman paljon valkuaista. Kotieläintilalla viljalajikkeita onkin syytä arvioida valkuaissadon perusteella. Valkuaissato saadaan kertomalla jyväsato RV prosentilla ja tulos jaetaan sadalla. Tarkasteltaessa ohralajikkeiden yleisyyslistaa tulee väistämättä mieleen lajikkeen vaihdon tarpeellisuus. Taulukko 3. Ohralajikkeiden laatutulokset Kasvitautien torjunta ohralla Kesän 2014 sää suosi kasvitauteja, joista monet lisääntyvät sateisella säällä. Tästä johtuen tautien torjunnalla saatiin suuria sadonlisiä, suurempia kuin on totuttu aiempina vuosina saamaan. Tehokas T2- vaiheen ruiskutus lisäsi satoa monella pellolla enemmän kuin 1000 kiloa hehtaarilta. Usein kasvinsuojeluna pidetään pelkästään ruiskutusta kasvustoon, mutta integroituun torjuntaan kuuluvat viljelykierto, muokkaus, peittaus, ruiskutus ja lajikevalinta. Valinnat näissä viljelytoimissa lisäävät tai vähentävät kasvitautien määrää kasvustoissa. Suuret sadot ovat ympäristöystävällisiä ja niissä on aina teollisuuden tarvitsema laatu kohdallaan. Samalla on syytä muistaa, että yksittäisiä marjoja ei kannata poimia, vaan tulee laittaa kaikki asiat kuntoon, jolloin saadaan satotaso korkealle ja maksimaaliset vasteet yksittäisistä toimista. Suuressa sadossa on yksittäisen kasvitaudin vaste aina suurempi kuin pienessä sadossa. 2.3 Viljelyn voimaperäisyys Usean vuoden ajan olemme selvittäneet Agrimarketin sopimusviljelijöiden viljelykäytännöt; kuinka on keskimäärin viljelty ja tulosta saatu. Samalla katsoimme mikä oli tulos, kun viljeltiin Kasvuohjelmalla. Samalla mallitimme mikä oli tulos, kun kaikki panokset minimoidaan. Keskimäärin sertifioitua siementä käytetään sopimusviljelijöiden tiloilla joka neljännellä lohkolla (23 %). Valtaosa on kuitenkin peitattua siementä (76 %). Taudit torjutaan pääsääntöisesti T-1 vaiheessa ja tautien torjunta T2-vaiheessa tehdään 41 %: lla lohkoista. Satoa saatiin keskimäärin 3864kg /ha.

8 Kuva 4. Agrimarketin sopimusviljelijöiden viljelymenetelmät ja niillä saatu sadon määrä sekä laatu 2014. Mikä oli tulos jos käytettiin omaa siementä, ilman peittausta ja minkäänlaista kasvinsuojelua? Tulokset on poimittu sarakkeeseen 0-0-0-0. Näillä lohkoilla on sato alentunut keskimääräiseen tasoon verrattuna 448 kg /ha. HLP-paino on laskenut 1,3 kg. Sadosta on suuret jyvät kehittymättä. Yli 2,5 mm suuruisten jyvien osuus on laskenut. Tämä ohra ei kelpaa missään tapauksessa mallasohraksi. Taulukko 4. Ohran sato- ja laatutulos eri viljelymenetelmillä Viimeiseen sarakkeeseen on koottu tiedot pelloilta, joissa on viljelty Kasvuohjelman mukaisesti. Tällöin käytetään sertifioitua siementä, joka on Agrimarketissa aina peitattua. Kasvitautien torjunta on tehty tehokkaimmalla tavalla ja laontorjunnasta on huolehdittu. Kasvusto on ollut täystiheää ja tervettä, jolloin se on tuottanut parhaan sadon, 4375 kg / ha. Parannusta ensimmäiseen menetelmään on 959 kg /ha. Hehtolitran painoltaan tämän menetelmän sato on vertailun painavinta. Suuria jyviä on eniten ja pieniä vertailun vähiten. Myyntituloja 0-0-0-0 menetelmä tuotti 457 /ha. Kasvuohjelmalla tuotettaessa vastaava tulo on 647 /ha.

9 3. Kevätvehnä Sopimusviljelijöiden keskimääräinen sato oli kevätvehnällä 4 442 kg/ha, joka on edelliseen vuoteen verrattuna 100 kg/ha suurempi. Raakavalkuais-% oli 12,9, joka on hieman pienempi kuin edellisenä vuotena. Hlp oli 79,8 kg, joka on hieman edellisvuotta pienempi. Surkastuneiden jyvien määrä on laskenut monen vehnäerän hintaa. Sakoluku oli keskimäärin 239. 3.1 Lajikkeet Laatu Tarkasteltaessa kevätvehnien laatutuloksia erottuu kaksikko Anniina ja Wanamo, joissa on muita korkeampi valkuaispitoisuus. Parhaan sakoluvun tuotti Kruunu-lajike. Taulukko 5. Kevätvehnälajikkeiden laatutulos 3.2 Kasvinsuojelu Peittaus Siemenen peittauksella on suurempi vaikutus kevätvehnän satoon kuin ohralla. Peittaus tuotti kevätvehnän satoon lisää 415 kg/ha. Peittaus on kasvitautien täsmätorjuntaa, joten sen kuuluisi olla kaiken viljelyn perustukijalkana. Taulukko 6. Kevätvehnän siemenen peittauksen vaikutus sadon määrään ja laatuun. Tautien torjunta kasvustosta Kevätvehnän kasvuaika on ohraan verrattuna pitkä ja näin ollen tauditkin rasittavat kasvustoja pitkään. Tämä puolestaan näkyi tautiruiskutusten tuloksesta: vain myöhäisellä ja riittävän suurilla ainemäärillä saatiin hyvä tautitorjunnan vaste ja korkeat hehtolitrapainot. Tosin torjunnan vasteet eivät ole yhtä suuret kuin ohralla. Tarkasteltaessa monen vuoden koetuloksia keskiarvona voidaan todeta, että ohran satoa selittää enemmän tautitorjunta, kun taas vehnällä vastaava tekijä on lannoitus.

10 Taulukko 7. Tautitorjunnan vaikutus kevätvehnän satoon ja laatuun. 3.3 Kevätvehnän viljelyn voimaperäisyys Kuten ohralla niin myös vehnällä tutkittiin viljelyn panostuksen vaikutusta kevätvehnän satoon ja laatuun. Oheinen tutkimus on laadittu niin, että selvitimme keskimääräisen sopimusviljelijän viljelytekniikan ja sillä saadun sadon määrä ja laadun, sekä vertasimme tuloksia kahden eri menetelmän välillä: vähäisillä panoksilla viljely (oma peittaamaton siemen ilman kasvinsuojelua) ja Kasvuohjelman mukainen viljely. Kuva 5. Keskimääräinen sopimusviljelijöiden vehnän viljelytapa, sillä saatu sato ja sen laatu. Keskimäärin tiloilla käytettiin sertifioitua siementä 20 %. Valtaosa siemenestä oli peitattu, useimmiten kotoisilla menetelmillä. Tautien torjunta kasvustosta on tehty vajaalla puolesta kasvustoista. Satoa saatiin keskimäärin 4442 kg /ha, joka on tutkimuksiemme huippuluokkaa. Kasvuohjelma Kasvuohjelma-sarakkeeseen on koottu tiedot pelloilta, joissa on viljelty Kasvuohjelman mukaisesti. Tällöin käytetään sertifioitua siementä, joka on Agrimarketissa aina peitattua. Kasvitautien torjunta on tehty tehokkaimmalla tavalla ja laontorjunnasta on huolehdittu. Kasvusto on ollut täystiheää ja tervettä, jolloin se on tuottanut parhaan sadon, yli 4 945 kg/ha. Parannusta keskiarvomenetelmään on kertynyt noin 500 kiloa. Surkastuneiden jyvien määrä tässä luokassa on pienempi kuin keskimäärin.

11 Sato ja laatu Kasvuohjelma Sato kg / ha 4442 4945 HLP kg 79,23 80 RV % 12,9 13,3 Rikka % 4,14 3,73 Sakoluku 239 237 N lannoitus kg /ha 114 123 Kuva 6. Vehnän viljelyn voimaperäisyys. 4. Kaura Kauranäytteitä Agrimarket on analysoinut 11 334 kappaletta. Keskimääräinen ilmoitettu sato oli 3965 kg /ha. Hehtolitrapainot olivat keskimäärin 55,3 kiloa, joka on 1,2 kiloa pienempi edelliseen vuoteen verrattuna. Kaurassa on ollut valkuaista keskimäärin 12,4 prosenttia. Suurin ongelma on ollut jyväkoko, joka haittaa kauran vientiä. Viimevuosien DON- ongelmaa ei nyt ollut kauran päätuotantoalueella. 4.1 Lajikkeet Kuva 7. Kauralajikkeiden laatu. 4.2 Kauran laatu alueittain Parhaat hehtolitrapainot tuotettiin Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Eniten kauran laatua heikentää jyväkoko. Vientikaurassa pienten jyvien (alle 2 mm) osuus saa olla enintään 10 %.

12 Taulukko 8. Kauran alueelliset laatutiedot. 4.3 DON Ensin jokavuotinen riskikartoitus. Oheiseen taulukkoon on koottu pieni otos Agrimarketin omavalvontaanalyyseistä. Teemme joka syksy uuden sadon viljasta riskianalyysin, jossa testataan raskasmetalli-, torjunta-ainejäämä- ja homemyrkkypitoisuudet. Vuosien 2012 ja 2013 kaurasta löytyi poikkeuksellisen paljon suuria DON-pitoisuuksia. Vastaavan laista ongelmaa ei kesän 2014 kauroissa ollut. Viljellessämme täällä kasvinviljelyn pohjoisrajalla aina joskus tulee sellainen syksy, että kasvustot kastuvat käytännössä joka päivä ja homemyrkkyjä muodostuu luonnossa runsaasti. Tällöin niitä joudutaan tehostetusti myös tutkimaan. Vastaavasti meillä ei varmaan enää koskaan tule ongelmia torjunta-ainejäämistä tai raskasmetallipitoisuuksista. Alle 0,5 mg /kg 0,5-1,8 mg/kg 1,8-8 mg /kg Yli 8 mg/kg 2008 13 80 7 0 2009 47 52 2 0 2010 15 78 7 0 2011 58 23 18 0 2012 60 12 14 14 2013 59 21 18 1,5 2014 82 11 6 1,1 Taulukko 9. Kauranäytteiden jakauma (%) DON-arvon mukaan omavalvonnassa 2008-2014. Alueellisesti hometoksiini-ongelma on pahin kaistalla, joka kulkee Pohjanmaalta Keski-Suomen kautta Savoon. Tällä alueella tuotettiin vähiten elintarvikelaatuista kauraa. Sen sijaan eteläiset rannikkoalueet tuottivat pääsääntöisesti elintarvikelaatua. Vuoden 2012 mittauksissa oli ongelmaa myös etelärannikolla.

13 Taulukko 10: Taulukkoon on koottu alueellinen tulos vastaanottopisteittäin. Taulukon sarakkeessa alle 1,8 mg on kerrottu alueen tulos, kuinka suuri osa kaurasta täyttää elintarvikelaadun vaatimukset. Sarakkeessa yli 1,8 mg kerrotaan sellaisen kauran määrä, joka ei täytä elintarvikelaatuvaatimuksia. Mikäli arvo ylittää rajan 8 mg, ei erästä voida tehdä myöskään eläinten rehua. Tällaista kauppakelvotonta kauraa on analysoitu olevan 1,4 % kokonaismäärästä. 5. Havaintokaistat Muutaman vuoden aikana on Agrimarket kylvänyt viljelijöiden pelloilla uusia ja tulevia viljalajikkeita rinnakkain. Havaintokaistat 2014 olivat Vihdissä, Elimäellä, Halikossa, Loimaalla, Seinäjoella ja Siilinjärvellä. Elimäellä, Loimaalla ja Vihdissä lajikkeet oli kylvetty kynnettyyn, sänkimuokattuun ja suorakylvettyyn maahan. Seinäjoelta löytyi sänkimuokkaus ja kyntö. Siilinjärvellä oli vain ohrat kynnetyssä maassa. Lajikkeet: Ohra Kaura Kevätvehnä Aukusti, Justus, Melius, Iron, Harbinger, Propino, Trekker Akseli, Meeri, Steinar Wappu, Wanamo, Marble, Draco Tautitorjunta tehtiin seuraavilla aineilla: Ohra Acanto + Proline Kaura Amistar Extra Kevätvehnä Amistar + Armure Koepaikat, lajikkeet ja toimenpiteet esiteltiin Agrimarketin verkkosivuilla. Jokaiselle kentälle pystytettiin postilaatikko, johon esittelymateriaali monistettiin. Kesä- elokuun aikana oli kentille vapaa pääsy, lajikkeisiin ja viljelytekniikkaan oli mahdollista päästä tutustumaan milloin tahansa. Jokaisella kentällä pidettiin pellonlaitatilaisuus, johon koottiin asiantuntijat esittelemään lajikkeita ja kasvinsuojelua. Tilaisuuksissa kävi arviolta 2000 henkilöä. Jokainen ruutu puitiin koeruutupuimurilla ja laatu määritettiin pääosin Yaran Kotkaniemen koeasemalla. Paikkakuntakohtaiset tulokset esitellään talven viljelijätilaisuuksissa. Osasta kokeita tehdään myös analyysit homemyrkyistä DON, HT-2 ja HT, jolloin nähdään mikä on lajikkeen tautitorjunnan ja viljelymenetelmän vaikutus ko. toksineihin.

14 5.1 Yhteistulos Kaikkien kuuden paikan sato- ja laatutiedot on laskettu oheisiin taulukoihin. Ohran keskisato oli 6185 kg /ha. Parhaan sadon tuotti Melius-lajike joka oli ensimmäistä vuotta näillä havaintokaistoilla. Kauran keskisato oli 5344 kg /ha. Parhaiten menestyi Steinar-lajike. Kevätvehnän parhaimmasta sadosta kisasivat Marble ja Drako. Kevätvehnän keskisato oli 5942 kg /ha. Kaikilla koepaikoilla oli ruudut ilman tautien torjuntaa ja tautien torjunnan kanssa. Pylvään alaosa kertoo lajikkeen sadon ilman tautiainetta ja yläosa sadonlisän tautitorjunnalla.

15 Hehtolitrapainoltaan raskainta satoa tuotti ohrista Melius, vehnistä Marble ja kauroista Akseli. Parhaat Rv tulokset saatiin aikaisista vehnistä Wappu ja Wanamo. Täytyy muistaa, että lannoitus kaikilla vehnillä oli sama. Mikäli myöhäisiä vehniä lannoitetaan Kasvuohjelmaohjeiden mukaisesti, saadaan niihinkin riittävästi valkuaista. Monitahoiset ohrat Akseli ja Justus olivat ohrien parhaat, mikäli tarkastellaan pelkästään RV-prosenttia. Parhaan RV sadon tuotti Melius; 762 Kg /ha. Tälläkin tunnusluvilla Melius on oiva sikatilan lajike.

16 Viljelyn kannattavuus Oheinen taulukko on laadittu viikon 50 hinnoilla jolloin rehuohran perushinta oli 122 /t, mallasohran 154 /t, kevätvehnän 161 /t ja kauran 125 /t. Laskelmassa on huomioitu HLP ja RV hyvitykset. Mallasohran lajitteluasteita ei ole märitetty joten niiden vaikutus puuttuu. 5.2 Halikko Halikon havaintokaistat olivat Joensuunkartanon pelloilla. Kokeet oli perustettu kynnettyyn maahan. Jokaista lajiketta oli kaksi ruutua.

17

18 5.3 Seinäjoki Seinäjoen havaintokaistat oli kylvetty Lauri Hantulan pellolle. Kylvöt tehtiin talon omalla kylvökoneella. Sato korjattiin MTT Ylistaron puimurilla. Lajikkeet kylvettiin kynnettyyn ja sänkimuokattuun maahan. Ohralajikkeet tuottivat yllättävän samansuuruiset sadot.

19

20 5.4 Siilinjärvi Siilinjärven kaista oli kylvetty Seppo Taskisen pellolle. Ohrat oli kylvetty kynnettyyn maahan.

21 5.5 Elimäki Elimäen havaintokaistat oli kylvetty Helkalan Ranssille. Kylvöalustana oli kyntö sänkimuokkaus ja suorakylvö. Toiselta puolen ruutua torjuttiin taudit, joten lajiketta kohden tuli 6 ruutua.

22

23 5.6 Loimaa Loimaan lajikkeet kylvettiin Tuomas Levomäen pellolle 6.5. Tuloksia kerättiin kynnetystä, sänkimuokatusta ja suorakylvetystä pellosta. Tämän kentän puinti tehtiin viimeisenä, jolloin Aukusti ohra oli jo pahoin lakoontunut ja osin uudelleen itänyt.

24

25 4.7 Vihti Vihdin havaintokaista kylvettiin Kotkaniemen koetilalle 20.5. kynnettyyn, sänkimuokattuun ja suorakylvettyyn maahan. Muokkausmenetelmät ovat olleet pitkään samoilla paikoilla, joten tältä paikalta saadaan tietoa, kuinka maa tuottaa satoa kun se on ollut pitkään sänkimuokkauksessa ja suorakylvössä. Aivan vastaavanlaiset koejärjestelyt on tehty Loimaalla ja Elimäellä, mutta näillä paikoilla eri menetelmät ovat olleet omilla paikoillaan 1-2 vuotta. Täytyy muistaa että tämän kokeet tulokset on saatu vain yhden maalajin pellolla ja näin tulosta ei voi yleistää kaikille maalajeille.

26 Vehnien lisätoimenpiteeseen täällä on lisätty täydennyslannoitus: Amistar + Armure + 30 N /ha SS (BBCH 31-32) + 20 N /ha Typpiliuos + Mantrac Pro

27

28

29 5.8 Muokkausmenetelmien pitkäaikaiset vaikutukset Vihdin kentällä muokkausmenetelmät ovat olleet pitkään samoilla paikoilla. Loimaalla vastaavassa kokeessa menetelmät ovat olleet vain 2 vuotta samoilla paikoilla. Useana vuonna peräkkäin (Ko raportit 2011-2014) on kyntömenetelmä hävinnyt sänkimuokkaukselle. Vuonna 2012 suorakylvö oli kynnön kanssa tasaveroinen menetelmä, muina vuosina se on ollut kyntöä satoisampi menetelmä. Ohralajikkeiden keskisadot Vihdissä. Kyntömenetelmä antoi jälleen tänä vuonna heikoimman sadon. Suorakylvö antoi 1275 kiloa enemmän kuin kyntömenetelmä. Tulos on koottu 42 n ruudun keskiarvosta. Vastaavaa tulosta ei Loimaalta ole nähtävissä, jossa viljelyn historia on erilainen. Loimaan tuloksen laskentaan on käytetty 60 ruutua.

30 Normaalisti koetuloksista on luettavissa, että kun satotaso laskee, typpeä riittää enemmän valkuaisen tuotantoon, jolloin RV % nousee. Tätä lainalaisuutta ei Vihdissä ole nähtävissä. Kyntömenetelmä antoi matalan sadon- sekä valkuaistuloksen. Sadon määrän ja valkuaistiedon perustella voidaan laskea typpisato. Vihdin kyntömenetelmän N-sato oli 66,8 kg /ha, vastaava luku suorakylvössä oli 92,9 kg /ha, joten erotukseksi tuli n. 26 kg/ha. Näiden kilojen rahallinen arvo on 30-49 / ha. Esitykseen on piirretty viiva N-lannoituksen kohdalle, joka Vihdissä oli 120 kg /ha. Kyntömenetelmä kotiutti jyväsadon typpeä hieman enemmän kuin puolet annetusta panoksesta. Loimaalla N-lannoitus oli 108 kg /ha. Jyväsadossa on kaikissa menetelmissä enemmän kuin 90 kg N /ha. Kun laskelmaan otetaan huomioon olkisadon typpi (6000 kg olkia/ha) niin taseissa päästään kirkkaasti miinuksen puolelle. Tällaisten kylvömenetelmään liittyvien kokeiden tulee olla todella pitkäaikaisia ja niitä tulee tehdä usealla maalajilla, joten kesälle 2015 tulemme jatkamaan tällaisia kokeita kaikilla havaintokaistapaikoilla. Tässä Loimaa/ Vihti tarkastelussa on vain pieni totuus asiassa, kaikille maalajeille sitä ei voi yleistää ja lopullinen asian selvittäminen vaatii paljon lisätutkimuksia. 6. Luomu Yhteistyössä Pro Agrian ja Luonnonmukaisen tuotannon edistämissäätiön kanssa pääsimme ensimmäistä kertaa kokeilemaan lajikkeita luomussa. Konsepti oli aivan samanlainen kuin omissa havaintokaistoissakin. Kaistat tehtiin viljelijöiden pelloille, viljelijöiden koneilla, neuvojat huolehtivat havainnoinnista ja puinnit tehtiin koeruutupuimurilla. Kesän mittaan paikoilla pidettiin pellonlaitatilaisuudet, joissa lajikkeet tehtiin suurelle yleisölle tutuiksi. Laatuanalyysit tehtiin Hankkijan toimesta. Koepaikkoja oli seitsemän, jotka sijoittuivat ympäri Suomea, eniten paikkoja oli Itä-Suomessa. Uusimaa: Espoon Röylä Varsinais-Suomi: Mellilä Etelä-Karjala: Luumäki Kymenlaakso: Koria

31 Etelä-Savo: Otava, Punkaharju, Kesälahti P-Karjala: Rääkkylä, Joensuu Etelä-Pohjanmaa: Lapua Vehnäsadot luomussa Ohrasadot luomussa

32 Kaurasadot luomussa Laatutulokset on koottu oheiseen taulukkoon vaihteluväleittäin / kasvi RV % HLP kg Kevätvehnä 11,0-13,7 73-77 Ohra 10,0-13,8 50,5-64,5 Kaura 12,2-15,0 45,5-52 7. Kasvuohjelma-kokeet Kotkaniemessä Kasvuohjelma uudelle lajikkeelle Uusien viljalajikkeiden Kasvuohjelma tutkimus tehdään Yara Kotkaniemen tutkimusasemalla. Ennen markkinoille tuloa uusi lajike on vähintään kaksi vuotta kokeissa, jotta sille osataan tehdä oikea lannoitus- ja kasvinsuojelusuositus. Kasvuohjelmakoetoiminta varmistaa, että viljelijä saa uudesta lajikkeesta mahdollisimman hyvän hyödyn irti. Yara Kotkaniemessä kevätkylvöt päästiin aloittamaan huhtikuun 24. päivänä. Kylmyyden vuoksi viljat orastuivat hitaasti. Viileän alkukasvukauden ja riittävän kosteuden ansiosta aikaisin kylvetyt viljat versoivat normaalia runsaammin. Ohra ja rypsi kärsivät joillakin kevytmuokatuilla lohkoilla kesäkuun puolen välin runsaista sateista. Heinäkuun poikkeuksellisen pitkä hellejakso pakkotuleennutti viljoja ja öljykasveja. Jyvien täyttymisjakso jäi normaalia lyhyemmäksi, mikä näkyi laadussa. Aikaisemmin kylvetyt kasvustot selviytyivät hellejaksosta paremmin kuin myöhemmin kylvetyt. Useiden touko-heinäkuun sadepäivien johdosta viljat ja öljykasvit pystyivät tehokkaasti hyödyntämään lisälannoituksena annetut ravinteet. Tautientorjunnalla oli kuluneena kesänä suuri merkitys viljojen ravinteiden hyväksikäytössä. Tehoisaa lämpösummaa kertyi syyskuun loppuun mennessä 1415 o C, mikä on jonkin verran enemmän kuin 2000-luvun pitkän ajan keskiarvo.

33 7.1 Rehuohran Kasvuohjelma-tuloksia Hiveniä tarvitaan Hivenravinteilla ja kasvitautientorjunnalla saadaan ravinteet talteen hyvään satoon ja tankkiseoksella säästetään sekä aikaa että rahaa. Hyvässä kasvukunnossa olevaan peltoon kannattaa satsata. Yara Kotkaniemen kokeessa saatiin 850 ja 1060 kilon sadonlisät yhdistämällä kasvitautien torjuntaan Yara Vita Mantrac Pro käsittely. Agrimarketin huippuseokset auttavat viljelijää onnistumaan. Yara Megalab kasvianalyysin mukaan yli 50 % ohranäytteistä kärsi mangaanin puutteesta viime kesänä. Mangaanilisäystä suositellaan aina, kun ph on luokassa hyvä tai parempi ja mangaaniluku on viljavuustutkimuksessa alle 25 mg/l. Rehua omasta pellosta Kotieläintilan kannattavuus perustuu hyvälaatuisiin kotoisiin rehuihin.

34 Oheisesta typpitasokokeesta näkyy että Melius ja Justus ohrat hyödyntävät todella korkeat lannoitustasot. Lokakuun 2014 viljan ja lannoitteen hinnalla laskettuna lannoitusoptimi oli 150 typpikiloa, kun satoa saatiin n. 7000 kiloa hehtaarilta. 150 kg typpeä on myös ympäristökorvauksen suurin määrä ohralle (6500 kg/ha) Karjanlannan täydentäminen Karjanlanta pitää aina täydentää YaraBela Suomensalpietarilla, Seleenisalpietarilla tai Kasvu Hivensalpietarilla. Kylvön yhteydessä kannattaa starttilannoitteena antaa typpeä n. 60 kg/ha, jotta saadaan rehevä kasvusto, joka hyödyntää karjanlannasta kesällä vapautuvat ravinteet. Samalla kotoiseen rehuun tulee riittävästi seleeniä karjan tarpeeseen. Karjanlannan typpi nostaa sadon valkuaispitoisuutta, mikä on toivottavaa kotoisen valkuaisen saamiseksi. Ohran jaettu lannoitus Parhaan sadon saa joko riittävällä kevätlannoituksella tai jakamalla lannoitus niin, että kaksi kolmasosaa lannoitteesta annetaan keväällä ja loput kasvukauden aikana, korrenkasvuvaiheessa. Tässä ohralla tehdyssä kokeessa on verrattu keväällä joko kerralla 87 tai 130 typpikiloa saaneita koejäseniä sellaisiin, joille lannoitus on jaettu eri tavoin. Fosforia, kaliumia ja rikkiä kaikki koejäsenet ovat saaneet yhtä paljon. Jaetulla lannoituksella saatiin sama sato kuin kertalannoituksella. Jaetun lannoituksen etuja ovat tarkempi lannoitus kasvukauden mukaan, mistä seuraa ympäristöystävällinen ja kannattava viljely.

35 7.2 Kauran Kasvuohjelma-tuloksia Kauralle riittävästi ravinteita Uudet kauralajikkeet ovat satoisia, kun ne viljellään hyväkuntoisilla lohkoilla ja viljelyyn panostetaan. Taloudellinen optimilannoitus kauralle oli 150 kg typpeä/ha. Sadon valkuainen oli 150 typpikilolla 12,9 %. Se on myös ympäristökorvauksen sallima suurin määrä kauralle. Kauran hyvän satopotentiaalin saa hyödyksi, kun tekee kevätlannoituksen viljavuustutkimuksen mukaan, jotta kasvin käytössä on riittävästi fosforia ja kaliumia. Sopiva lannoite on pellon viljavuudesta riippuen esim. YaraMila Pellon Y 3.

36 Kaura tarvitsee mangaania. YaraVita Mantrac Pro kuuluu kauran lannoitusohjelmaan aina, kun viljelyyn panostetaan. Kauran lannoituksen jakaminen Jakamalla lannoitus kahteen osaan saatiin kaurasta hieman parempi valkuainen ja sato kuin kevään kertalannoituksella. Hyvään satoon päästiin lisäämällä lannoitusta 87 typpikilosta 130 typpikiloon. Lannoitusta lisäämällä sato nousi 760 kg/ha ja samalla valkuainen nousi yhden prosenttiyksikön, 12 %:iin. Käytännössä samaan tulokseen päästiin käyttämällä keväällä 87 kg typpeä ja tekemällä lisälannoitus (43 kg N) korrenkasvuvaiheessa. Sato jäi hieman matalammaksi, kun lannoitus jaettiin kolmeen osaan, mutta valkuainen nousi. Jakamalla lannoitus tai lisälannoittamalla saadaan lannoitusta tarkennettua kasvukauden olosuhteiden mukaan. 7.3 Kevätvehnän Kasvuohjelma-tuloksia Kaikki typpi tarvitaan Kevätvehnälajike vaikuttaa sadon määrään ja valkuaispitoisuuteen. Viljelijä voi vaikuttaa molempiin lannoittamalla enemmän ja samalla viljelyn taloudellinen tulos paranee. Suomen keskisatojen tuottaminen ei ole kannattavaa.

37 Lisälannoitus: Jos haluaa panostaa satoon, voi koko lisälannoitusmäärän levittää jo korrenkasvuvaiheessa. Tai kun tavoitteena on myllykelpoinen sato, osa lisälannoitteesta kannattaa levittää vasta kukinnan jälkeen, jotta valkuainen nousee. Ratkaisevaa on typen kokonaismäärä. Keväällä pitää käyttää lannoitetta, josta tulee suurelle sadolle riittävästi fosforia ja kaliumia. Esim. 5500 kilon satoon ja korkeaan valkuaiseen tarvitaan typpeä 160 kg, fosforia 20 kg ja kaliumia 26 kg/ha. Kevätvehnään panostaminen kannattaa Hyvä sato syntyy tekemällä ja panostamalla viljelyyn.

38 Tämä koetulos osoittaa, että 120 kg typpeä (444 kg lannoitetta/ha) oli liian vähän Marble-vehnälle. Lannoituksen lisääminen nosti satoa ja erityisen selvästi valkuaispitoisuutta. Paras myllyvehnäsato saatiin kun YaraMila Pellon Y 1 käytettiin 556 kg/ha (150 kg typpeä) ja kasvitaudit torjuttiin Delarolla (käyttömäärä 0,75 l/ha). Sadonlisä alempaan lannoitustasoon oli 780 kg ja panostus selvästi kannattava myös taloudellisesti. Parempi tuotto satotasokorjauksella Sadonarvo lannoitekustannus on helppo tapa tarkastella lannoituksen kannattavuutta. Lannoitukseen satsattu euro saadaan yli 4-kertaisena takaisin. Draco kevätvehnän sato on noussut Kotkaniemen kokeissa 220 typpikiloon asti, mutta 165 kg/ha on suurin ympäristökorvauksen sallima typpilannoitusmäärä (6250 kg/ha). Yli 150 typpikilon määrät on annettava aina jaettuna lannoituksena. Lannoitustason nostaminen parantaa viljelyn kannattavuutta hyväkuntoisilla mailla. Tässä kokeessa satotaso oli n. 6700 kg/ha ja valkuainen 12,3 %. 7.4 Mallasohran Kasvuohjelma-tuloksia Oraslannoitus on uutta Oraslannoitus on hyvä keino kokeilla lannoituksen jakamista tai lisäämistä mallasohralle. Uusi idea viljelijälle, joka haluaa tehdä asiat entistä paremmin.

39 Kokeissa on tehty normaali kevätlannoitus YaraMila Pellon Y 2 lannoitteena, 417 kg/ha (100 kg typpeä). Ohran ollessa 2-lehtivaiheessa on tehty lisälannoitus YaraBela Axanina, käyttömäärä 74 kg/ha (20 kg typpeä). Aikaisin annettu lisälannoitus on parantanut satoa enemmän kuin koko lannoituksen antaminen kerralla (120 kg typpeä) tai myöhäisempi lisälannoitus. Kosteaan maahan tehty lisälannoitus on toiminut starttilannoitteena, josta ohran pintajuuristo on ottanut ravinteet tehokkaasti käyttöön. Valkuainen pysyi samalla tasolla kaikissa koejäsenissä. Mallasohran lisälannoitukseen tämä menetelmä sopii erityisen hyvin. Viimeksi markkinoille tulleiden lajikkeiden viljelyssä on huomioitava, että valkuainen voi jäädä alle mallasohran vaatimuksen 9 %. Mallasohran lannoitus on muuttunut Uusi mallasohra vaatii lannoituksen muuttamista korkeaa satoa vastaavaksi.

40 Perinteisesti käytetty 80-90 kilon typpilannoitus mallasohralle ei riitä uusille lajikkeille. Pahimmassa tapauksessa valkuainen jää alle 9 %, eikä sato kelpaa mallastukseen. Tässä kokeessa on lannoitus annettu kertalannoituksena keväällä. Hyvä sato ja laatu on varmistettu kasvinsuojelulla; Moddusta rikkakasviruiskutukseen ja taudit kuriin lippilehtivaiheessa. Lannoituksen tarkentaminen lajikkeen vaatimalle tasolle, parantaa viljelyn kannattavuutta merkittävästi (n. 200 /ha). Lannoitteessa pitää olla rikkiä Rikin puutetta esiintyy yleisesti karkeilla kivennäismailla ja lisälannoitus on tarpeen, jos viljavuustutkimus osoittaa puutetta.

41 YaraMila ja YaraBela -lannoitteiden rikki riittää, kun rikin viljavuusluku on vihreällä. Tässä kokeessa YaraBela Sulfan N26, S14 on antanut ohralla parhaan sadon. Suurempi rikkilannoitus oli myös taloudellisesti kannattavaa. Aiemmin rikkiä tuli ilmasta viljoille riittävästi, mutta nykyisin rikkilaskeuma on vain 2 kg/ha, eikä se riitä kasvien tarpeeseen, joka on viljoilla noin 15 kg/ha. Rikki on myös herkästi huuhtoutuvaa, joten kasvukauden typpitäydennykseen kannattaa aina käyttää rikkipitoista lannoitetta

42 7 Projektiraportti kasvukaudelta 2014 ja yhteenvetoa koevuosilta 2011-2014 YM 24/48/2011 Typpilannoituksen vaikutus sadon määrään ja laatuun, typen kotiuttamiseen sadossa ja ravinteiden huuhtoutumiseen Martti Yli-Kleemola, Hankkija Oy Projektin kuvaus Projektin aikana oli tarkoitus tutkia typpilannoituksen lisäämisen vaikutusta sadon määrään, laatuun ja ravinteitten hyväksikäyttöön. Projekti suoritettiin yhteistyössä mv. Lauri Hantulan ja Agrimarket-ketjun toimesta Seinäjoella Hantulan peltolohkolla 743-01453-35 vuosina 2011 2014. Lohko ei sijaitse pohjavesialueella. Lohkoa viljeltiin perinteisesti kyntö kylvömuokkaus kylvö menetelmällä. Projektin tavoite Projektin tavoite oli selvittää suuremmilla kuin nykyisillä ympäristötukien sallimilla typpimäärillä lannoitettujen kasvustojen tuottaman sadon laatu ja määrä sekä ravinteiden hyväksikäyttö. Projektin koejäsenet 2014 1. Trappe kevätvehnä 100 kg N/ha lannoitustasolla 2. Trappe kevätvehnä 150 kg N/ha lannoitustasolla 3. Trappe kevätvehnä 170 kg N/ha lannoitustasolla 4. Trappe kevätvehnä 200 kg N/ha lannoitustasolla 5. Trappe kevätvehnä 250 kgn/ha lannoitustasolla 6. Trappe kevätvehnä 150 kg N/ha lannoitustasolla ilman kasvitautitorjuntaa 7. Draco kevätvehnä 150 kg N/ha lannoitustasolla 8. Draco kevätvehnä 170 kg N/ha lannoitustasolla 9. Draco kevätvehnä 200 kg N/ha lannoitustasolla Projektin eteneminen 2014 1. Kylvö Lohkolle kylvettiin 01.05.2014 28 m leveitä, noin 1,5 hehtaarin suuruisia koealoja Trappe ja Draco kevätvehniä. Jokaisen koealan keskelle jätettiin ajourat joita ajaen tehtiin kasvinsuojelu- ja lisälannoitustoimenpiteet. Kylvölannoitus tehtiin YaraBela Suomensalpietari- lannoitteella molemmilla lajikkeilla seuraavasti: a) YaraBela Suomensalpietari 370 kg/ha (100 kg N/ha taso) b) YaraBela Suomensalpietari 481 kg/ha (150 kg N/ha taso) c) YaraBela Suomensalpietari 556 kg/ha (170, 200 ja 250 kg N/ha tasot) 2. Kasvukauden aikainen lisälannoitus a) 150 kg /ha typpilannoitustason koejäsenille typpiliuos 51 l/ha tähkimisvaiheessa (20 kg N) b) 170 kg /ha typpilannoitustason koejäsenille typpiliuos, 51 l/ha tähkimisvaiheessa (20 kg N) c) 200 kg /ha typpilannoitustason koejäsenille YaraBela Sulfan N 26 S14 115 kg/ha (30 kg N) korrenkasvuvaiheessa

43 Typpiliuos, 51 l/ha tähkimisvaiheessa (20 kg N) d) 250 kg /ha typpilannoitustason koejäsenille Typpiliuos 51 l/ha korrenkasvun alussa (20 kg N/ha) Typpiliuos 51 l/ha korrenkasvun aikana (20 kg N/ha) Yara Bela Sulfan N 26 S14 154 kg/ha (40 kg N) korrenkasvun lopulla Typpiliuos, 51 l/ha tähkimisvaiheessa (20 kg N) Rakeinen Yara Bela Sulfan levitettiin täsmälannoituksena Yara N-Sensor menetelmällä 8.7.2014. Kasvustot kärsivät jo heinäkuun alkupuolella kuivuudesta, mikä oli todettavissa sekä silmämääräisesti että lannoitteenlevityksen yhteydessä tehdyistä kasvustomassakartoista. 3. Kasvuston hivenlannoitus Kaikille koejäsenille annettiin hivenravinteiden puutteeseen rikkakasviruiskutusten yhteydessä YaraVita Gramitrel 1 l/ha ja YaraVita Mantrac Pro 1 l/ha korrensääderuiskutusten yhteydessä YaraVita Gramitrel 1,5 l/ha. Kasvustoista otettiin kasvustonäytteet kesäkuun puolivälissä, joista teetettiin ravinneanalyysit. Ravinneanalyyseissä todettiin joillakin koejäsenillä lievää boorin puutetta. Muut hivenravinteet olivat tasoilla normaali tai korkea. - Kasvianalyysitulokset ja lannoitesuositukset liitteenä 4. Koelohkojen kasvinsuojelu T1 (Zadoks 30-34) 03.06.2014 - Logran 20 g/ha + Hjan Trio 1 l/ha + Stabilan 0,5 l/ha+ Zenit 0,4 l/ha + Yara Vita Mantrac 1 l/ha T1½ (Zadoks 34-37) 11.06.2014 - Moddus 0,20 l/ha +Axial 0,8 l/ha +Gramitrel 1,5 l/ha T2 (Zadoks 37 40) 23.06.2014 - Moddus 0,15 l/ha + MCPA 1 l/ha T2 (Zadoks 37 40) 03.07.2014 - Amistar 0,2 + Armure 0,2 T3 (Zadoks 50 59) - Amistar 0,3 l/ha + Armure 0,3 l/ha + Karate Zeon 75 ml/ha 5. Koelohkojen puinti Kaikki koejäsenet puitiin 5. syyskuuta Koealojen puinti viivästyi korjuukauden vaikeista sääolosuhteista johtuen. Ennätyspitkän hellejakson jälkeen koealojen valmistuttua puintikuntoon alkoivat yli 2 viikkoa kestäneet sateet. Sateiden aikana kaikkien koejäsenten sakoluvut laskivat alle leipäviljarajojen. Kun kosteista olosuhteista johtuen ei päästy ajoissa puimaan kertyi sekä lämpösummakertymää että kasvupäiviä merkittävästi virallisten koetulosten arvoja enemmän.

44 Draco Trappe Kylvetty 1.touko 1.touko Sadonkorjuu 5.syys 5.syys Kasvuaika pv 127 127 Lämpösumma 1213 1213 Sadesumma mm 257 257 Virallinen lämpösummatarve 1054 1058 Virallinen kasvuaika pv 105 107 Kutakin koealaa puitiin edestakainen 7,2 metrin puintileveys koealalla. Jyväsato punnittiin tilan kuivurilla, johon on asennettu vaaka- anturit. Puitu satomäärä muutettiin hehtaarisadoksi. Olkisato määritettiin puimalla koealalta osa oljista karheelle ilman silppuria. Karhe paalattiin, pinta-ala jolta paali kertyi mitattiin, paali punnittiin ja punnitustulos laskettiin hehtaarisadoksi. Vain 150 kg N/ha Trappe- ilman kasvitautitorjuntaa ollut koejäsen oli osittain lakoutunut, josta kuva alla. Muut koealat olivat täysin pystyssä. Alla kuvat Trappe- koejäsenistä jossa 250 kg N/ha vasemmalla ja 200 kg N/ha oikealla. Tulokset Satotaso ja valkuaispitoisuus Jyväsadon leipävilja- analyysit tehtiin Hankkija Oy:n vilja- ja rehulaboratoriossa. Kaikkien koejäsenten sadon laatu laski alhaisesta sakoluvusta johtuen rehuviljaksi. Jyväsadon määrä on muunnettu vastaamaan 14,5 %:n kosteutta.

45 Lajike ja N kg/ha sato valk % Draco 200 5428 15,9 Draco 170 5573 14,9 Draco 150 5842 13,9 Trappe 250 kg N/ha 5906 16,5 Trappe 200 kg N/ha 6697 15 Trappe 170 kg N/ha 7000 13,9 Trappe 150 kg N/ha 6957 13,8 Trappe 100 kg N/ha 6486 12,4 Trappe 150, EI kasvitaututorj. 3871 13,7 Ravinteiden kotiuttaminen Kaikilta koejäseniltä määritettiin sekä jyvä- että olkisato kg /ha. Jyvä- ja olkisadon ravinnepitoisuudet määritettiin Viljavuuspalvelun laboratoriossa. Typen kotiuttaminen Lannoitteena annettu typpi saatiin talteen hyvin, sillä Kasvuohjelmatutkimuksen ja sitä edeltäneen ISO-VILJA tutkimuksen mukaa typestä jää suomalaisessa viljanviljelyssä keskimäärin lähes kolmannes hyödyntämättä sadon muodostukseen. Kasvukauden olosuhteilla oli oma vaikutuksensa ravinteiden käyttöön. Kaikki korrenkasvun aikana annettu typpi ei tullut käytetyksi sadon määrän muodostukseen vaan osa liukeni vasta sateiden alettua ja näkyi jyvien lajikkeille ominaisia huomattavasti korkeampina valkuaispitoisuuksina. Sadonkorjuun jälkeen määritettiin koealoilta otetuista maanäytteistä liukoinen typpi Eurofins Viljavuuspalvelu Oy:n laboratoriossa. Trappe 150 kg N/ha EI tautitorj. Trappe 100 kg N/ha Trappe 150 kg N/ha Trappe 170 kg N/ha Trappe 200 kg N/ha Trappe 250 kg N/ha Draco 200 kg N/ha Draco 170 kg N/ha Liukoinen N mg/l 11,3 <10 10,6 <10 <10 10,9 13,0 12,0 12,1 Liukoinen N kg/ha 22,6 alle määritysr. 21,2 alle määritysr. alle määritysr. 21,8 26 24 24,2 Liukoisen typen määrät maassa sadonkorjuun jälkeen olivat pieniä, osalla Trappe koejäsenistä alle määritysrajan. Trapella eniten liukoista typpeä maassa oli 150 kg:n typpitasolla ilman kasvitautitorjuntaa. Dracolla liukoisen typen määrät maassa sadonkorjuun jälkeen olivat kaikilla koejäsenillä Trappea korkeammat. Fosforin kotiuttaminen Draco 150 kg N/ha

46 Maan fosforitila oli viljavuustutkimuksen mukaan hyvällä / korkealla tasolla. Fosforilannoitusta ei koejäsenille annettu. Heikoiten maan fosforivarastoja pystyi hyödyntämään koejäsen, jolle ei tehty kasvitautitorjuntaa. Kaliumin kotiuttaminen Maan kaliumtila on viljavuustutkimuksen mukaan tyydyttävällä / hyvällä tasolla. Kaliumlannoitusta ei koejäsenille annettu. Typpilannoituksen lisääntyessä kaliumin otto maasta lisääntyi. Heikoimmin kaliumia otti maasta 150 kg N/ha saanut koeala jolla kasvitauteja ei torjuttu. Taloudellinen kannattavuus Sadon laatu Kaikkien koejäsenten sadon laatu laski sakoluvun vuoksi rehuviljaluokkaan

47 kosteuskorj. sato kg/ha hlp valk % sakol. Draco 200 5428 73,8 15,9 71 Draco 170 5573 74 14,9 73 Draco 150 5561 75,6 13,9 103 Trappe 250 kg N/ha 5607 72,6 16,5 62 Trappe 200 kg N/ha 6392 75,1 15 68 Trappe 170 kg N/ha 6672 75,6 13,9 95 Trappe 150 kg N/ha 6650 76,1 13,8 94 Trappe 100 kg N/ha 6233 76,5 12,4 93 Trappe 150 kg N/ha ilman tautitorj. 3871 75,9 13,7 77 Sadon arvo lannoitekustannus Laskelmassa on käytetty sadon arvon määrityksessä Hankkija Oy:n Seinäjoen rehutehtaan hintaa 13.11.2014 ja toteutunutta lannoitekustannusta. Sato alv 0% Lannoitekust. alv 0% Sato - lann.kust. / ha Draco 200 651 212 440 Draco 170 683 181 502 Draco 150 692 160 532 Trappe 250 kg N/ha 703 253 450 Trappe 200 kg N/ha 807 212 595 Trappe 170 kg N/ha 830 181 649 Trappe 150 kg N/ha 824 160 664 Trappe 100 kg N/ha 756 100 656 Trappe 150, EI kasvitaututorj. kasvitautitorjuntaa 463 160 302 Kesän 2014 olosuhteissa ei saatu taloudellista vastetta typpilannoituksen lisääntyessä. Syynä oli viljan ennätyksellisen halpa hinta. Taloudellista kannattavuutta heikensi merkittävästi myös sääolosuhteista johtunut sadon laadun lasku alle leipäviljavaatimusten. Vasemmalla Trappe 250 kg N/ha ja oikealla Draco 200 kg N/ha, kuvattu puintipäivänä 5.9.2014

48 Kasvukauden sääolosuhteet Lämpö Kasvukaudella 2014 lämpösummaa alkoi kertyä vasta 8 päivää kylvön jälkeen. Touko- ja kesäkuun ajan lämpösummakertymä oli keskimääräistä hitaanpaa. Heinäkuun alussa alkoivat ennätyspitkät helteet, jotka kestivät pitkälle elokuuhun. Sade Koealue kärsi kuivuudesta koko sen ajan kasvukautta kun vettä olisi tarvittu. Sadetta kyllä jonkin verran saatiin, mutta niin pieninä annoksina ettei siitä ollut kasvuston kehittymiselle mitään hyötyä. Kun kasvustot alkoivat valmistua, tuli sateet jotka aiheuttivat laatutappioita ja viivästyttivät puintia. Kasvukauden keskivälin kuivuuden johdosta liukenematta jäänyt typpi liukeni vasta maitotuleentumisasteella, mikä näkyi koelajikkeiden tavanomaista korkeampina valkuaispitoisuuksina.

49 Arviointia kasvukaudelta 2014 Kuivuus, keskikesän ennätyspitkät helteet ja loppukesän sekä korjuukauden sateet vaikuttivat ravinteiden hyväksikäyttöön, sadonmuodostukseen ja sadon laatuun Korkeimmalla, 250 kg N/ha typpilannoitustasolla sekä 150 kg N/ha tasolla ilman kasvitautitorjuntaa jäi osa typestä hyödyntämättä sadonmuodostukseen Alhaisesta viljan hinnasta johtuen taloudellinen tulos heikkeni lannoitepanostusta kasvatettaessa. Typpilannoituksen avulla kasvatettu sato imi tehokkaasti maasta fosforia. Pohdintaa ja arviointia koko koeajalta kasvukausilta 2011-2014 Satotaso ja valkuaispitoisuus nousivat typpilannoituksen lisääntyessä vuosina 2011-2013. Vuoden 2013 koetuloksiin vaikutti sääolosuhteiden lisäksi heikentävästi myös se että Pohjanmaalla erinomaisesti menestynyt Trappe- lajike jouduttiin vaihtamaan siementilanteesta johtuen satopotentiaaliltaan heikompaan mutta ominaisvalkuaispitoisuudeltaan korkeampaan Epokseen. Vuonna 2014 sääolosuhteet, alkukesän kuivuus, keskikesän helteet ja korjuukauden sateet vaikeuttivat sadon määrän ja laadun muodostumista. Koejäsen ilman kasvitautitorjuntaa antoi heikoimman tuloksen kaikkina koevuosina jolloin se oli mukana. Kasvuston kärsiessä kuivuudesta ja helteistä ravinteiden kotiuttaminen oli haastavampaa. Ravinteiden anto jaettuna kasvukauden aikana edesauttoi ravinteiden kotiuttamista satoon koevuosina 2011 2013. Kesän 2014 haasteellisissa sääolosuhteissa kasvukauden aikana annettu lisätyppi ei tullut käytetyksi kuivuudesta johtuen sadon määrän muodostukseen vaan näkyi valkuaispitoisuutena jyväsadossa. Typpi Koevuosina 2011 ja 2012 kaikki lannoitteena annettu typpi saatiin kotiutettua jyvä- ja olkisadossa. Vuosina 2013 ja 2014 kotiuttaminen oli vaikeammissa sääolosuhteissa haasteellisempaa. Ilman kasvitautitorjuntaa ollut koejäsen jätti eniten lannoitteena annettua typpeä hyödyntämättä.

50 Laskettaessa kaikkien koejäsenten neljän vuoden keskiarvot olki- ja jyväsatoon saatiin 100:n, 150:n, 170:n ja 200 kg:n N/ha lannoitustasoilla keskimäärin enemmän typpeä sadossa talteen kuin mitä sitä koejäsenille lannoitteena annettiin. 250 kg N/ha koejäsenellä typpeä jäi hieman käyttämättä. Heikoimmin lannoitetyppi hyödynnettiin ilman kasvitautitorjuntaa olleella 150 kg:n typpilannoitustasolla. Fosfori Typpilannoituksen lisääntyessä myös maasta jyviin otettu fosfori lisääntyi kolmena ensimmäisenä koevuonna kaikilla kokeessa mukana olleilla lajikkeilla. Viimeisenä koevuonna ei enää korkeimmilla lannoitustasoilla maasta fosforia satoon samassa suhteessa saatu. Ympäristön ja maatalouden fosforipäästöjen kannalta typpilannoitus näyttääkin olevan fosforipäästöjä pienentävä tekijä silloin kun samanaikaisesti pidetään kasvustot tautivapaina ja hyväkuntoisina.

Laskettaessa kaikkien koejäsenten neljän vuoden keskiarvot nähdään kasvien maasta ottaman fosforin määrän lisääntyneen typpilannoitusta kasvatettaessa lukuun ottamatta vain 2 viimeisenä koevuonna mukana ollutta 250 kg N/ha koejäsentä. Heikoiten maan fosforivarastoja hyödynsi 150 kg N/ha saanut koejäsen jolla ei tehty kasvitautitorjuntaa. 51

52 Kalium Kaliumin otto maasta lisääntyi typpilannoituksen määrän kasvaessa kolmena ensimmäisenä koevuonna. 2014 korkeimmilla typpitasoilla ei niin enää käynyt. Taloudellinen kannattavuus Taloudellinen kannattavuus parani kaikkina koevuosina ja kaikilla koelajikkeilla typpilannoitustason kasvaessa kolmena ensimmäisenä koevuonna. 2014 kävi päinvastoin, mikä johtui korjuukauden sateiden aikaisesta sadon laadun alenemisesta rehuviljaksi ja viljan alhaisesta hintatasosta. Vuosina 2011 100 kg N/ha ja 2012 100 kg N/ha ja 170 kg N/ha Trappe koejäsenissä laatu ei riittänyt leipäviljaksi alhaisen valkuaisen (typen puutteen) takia ja 2014 kaikista koejäsenistä tuli rehuviljaa alhaisen sakoluvun vuoksi.

53 Tarkasteltaessa kaikkia koevuosia ja kaikkia koelajikkeita keskimäärin, kannattavuus parani 200 kg N/ha lannoitustasoon saakka, vaikka talous laadusta ja viljan hintatasosta johtuen romahtikin vuonna 2014. Koejäsen 250 kg N/ha antoi 2013 parhaan tuloksen ja 2014 toiseksi heikoimman tuloksen. Heikoimman taloudellisen tuloksen antoi kaikkina vuosina ilman kasvitautitorjuntaa ollut 150 kg N/ha saanut koejäsen.